Kiitos! – ja työnhaku

Maalis-kesäkuu

Maaliskuussa alkanut työkokeiluni jatkui kesäkuun loppuun.

Mahdollisuus työntekoon parin kuolemantuomion ja kuuden rankan sairauslomavuoden jälkeen tuntui ihmeelliseltä. Olin onnekas ja paranin aivoleikkauksen ja allogeenisen kantasolusiirron avulla. Oli ilahduttavaa päästä jälleen takaisin tekemään työtä, josta oli hyötyä muille ihmisille.

Olin tyytyväinen siitä, että minut hyväksyttiin välittömästi osaksi ryhmää ja sain poikkeuksellisen ystävällistä kohtelua työkavereilta. Kiitos esimies, että valitsit minut ja sain sinulta useita hyviä neuvoja ja kiitos työkaveri, että autoit minua monissa asioissa ja opastit uusissa tehtävissä! Sain huomaavaiselta toimittajalta palautetta kirjoittamistani jutuista ja neuvoja hyvistä, kirjoittamista koskevista kirjoista. Kiitos!

Kirjoitin juttuja haastattelemistani henkilöistä ja useammasta liikuntaa tukevasta kaupungista. Naputtelin koulutukseen liittyviä tietoja Exceliin eli kiinnostavaa tekemistä riitti. Pääsin useampaan lyhyeen koulutukseen ja sain kotona lukea liudan mielenkiintoisia lehtiä, joita tuli toimistolle. Ei, en enää usko, että reumaan sairastutaan palelemisen vuoksi, kuten aiemmin oletettiin.

Pääsin mukaan työryhmän virkistyspäivänä lounaalle Löylyyn (kuvassa) ja jälkiruoalle Caruseliin. Voin mielin vilpittömin kehua hyvää seuraa, tyylikästä ravintolaa, aurinkoisia merimaisemia, portobellosienellä täytettyä kasvishampurilaista (vuohenjuuston sai onneksi vaihdettua cheddariin) ja lakujäätelöä. Menomatkalla pääsimme silittämään hyvin pientä ja söpöä staffinpentua, joten päivä oli täydellinen.

Oli ilahduttavaa olla hyväksytty osa työryhmää ja tehdä vaihtelevia töitä kauniissa ympäristössä. Töihin oli joka päivä mukavaa mennä.

Heinä-elokuu 

Pääsin työkokeiluun toiseen järjestöön heinäkuun alussa ja työskentelen jälleen kiinnostavien asioiden parissa mm. kirjoittaen ja Excel-taulukoita kooten.

Maisemat ovat kuin pittoreskista pariisilaisesta hotellista ja kunto paranee kiipeämällä portaat töihin.

Kiitos ystävälliselle esimiehelle, joka valitsi minut töihin ja uusille kollegoille, joilta sain mielenkiintoisia työtehtäviä. Teen osan töistä toimistolla ja osan etänä, kuten aiemmassakin työpaikassa ja pidän ratkaisusta.

Työkokeiluni päättyy elokuun lopussa.

Sinebrychoffin taidemuseo

Viime viikon lounastauolla kiirehdin käymään Sinebrychoffin taidemuseossa, joka oli (minulle) yllättäen remontissa. Yläkertaan pääsee, mutta olisin mielelläni nähnyt uuden näyttelyn.

Sain kohteliaalta vartijalta esitteen seuraavasta Tunteet estradilla -näyttelystä, joka alkaa torstaina 13.9. ja päättyy sunnuntaina 3.3.2019.  Näyttely kuvaa, miten teatteri on vaikuttanut maalaustaiteeseen.

Työnhaku syyskuun paikkaan

Etsin uutta työtä syyskuussa 50 prosentin palkkatuella eli yhteiskunta kiitettävästi sponsoroi minua pitkän sairauslomani jälkeen. Onneksi paranin ja pääsin takaisin tekemään työtä, joka on aina ollut minulle hyvin tärkeää.

Olen kiinnostunut esimerkiksi kirjoittamisesta, työstä sijoitus- tai rahoitusyhtiöissä tai toimistotehtävistä, mielellään Helsingissä.

Toivottavasti löydän uuden työpaikan ja monipuolista tekemistä. Uuden oppiminen on ollut hauskaa, kuten aiemminkin.

Adele Jennynä, BBC Music

Löysin hauskan videon YouTubesta, joten teillekin kulttuuria sunnuntai-iltapäivää piristämään.

 

Mainokset

Haikaranpesä

Olen aina rakastanut syntymäpäiviäni, joten pyrin joka vuosi siihen, että päivä on mahdollisimman onnistunut. Ostan usein edellisenä päivänä leikkokukkia ja mietin mieleiseni aamiaisen, jonka nautin kaikessa rauhassa. Valitsen kauniit vaatteet ja kengät, vietän mukavan päivän ja tapaan illalla ystäviäni. Käymme syömässä, kiinnostavassa näyttelyssä tai konsertissa.

Olen syntynyt aurinkoisena äitienpäivänä Naistenklinikalla ja väitän, että joka vuosi syntymäpäivänäni paistaa aurinko. Taivas on heleänsininen, lippu liehuu tangossa, puissa on vaaleanvihreät lehdet, kirsikkapuut kukkivat, nuoret raparperit kasvavat lähellä olevalla viljelypalstalla ja kevät etenee muutenkin ilahduttavasti.

Paras mahdollinen merkkipäivä -toivomus ei aina onnistu, koska niskaan voi yllättäen rytistä jotain ikävää, joka herättää murehtimaan seuraavina aamuöinä. Kaikki se, mihin uskoo, romutetaan muutamalla lauseella ja tilannetta on vaikea ymmärtää. Eipä siinä mitään muuta voi tehdä, kun tähdätä siihen, että päivä on ensi vuonna parempi tai alkaa juhlia nimipäiviä.

Sie sind so gross

Historian hämärissä järjestettiin nimipäiväkekkereitä ja olin lapsena monena vuonna auttamassa tyylikkäästi pukeutunutta äidinäitiä eli isoäitiä. Pitkä, 170-senttinen isoäiti teetti kauniit vaatteensa ompelijalla. Pidin eniten hänen tummansinisestä leningistään, jossa oli valkoisia pieniä pilkkuja ja viehättävä pitsikaulus.

Nuorena häntä oli hakenut tanssimaan saksalainen herra, joka oli todennut isoäidin noustua pöydästä, että isoäiti on pitkä, mutta tanssii todella hyvin. Kaikkia mielipiteitä ei kannata sanoa edes auf Deutsch, vaikka ylettyisikin tanssipartneriaan olkapäähän. Pituustilanne on nykyisin toisenlainen, kun useimmat nuoret ovat vakaan käsitykseni mukaan 195-senttisiä.

Elegantit tädit tulivat joka vuosi kukkakimppujen kanssa vierailulle isoäidin luokse. Pidin eniten ruusujen, freesioiden ja neilikoiden käsittelystä. Leikkasin tuoreet imupinnat, lisäsin virkisteen veteen ja laitoin kukat aiemmin esille nostamiini maljakoihin. Täytin kahvipöytään tarjottavia, kaadoin vieraille kahvia, keräsin astioita ja tiskasin.

Pöydässä oli joko hedelmäpäällysteinen (karmea) täytekakku tai Primulan marenkipäällysteinen omenahyve, jota rouvat ja neidit söivät hopealusikoillaan. Pidin lapsena tyylikkyyden huippuna kauniissa hopeisessa kaaressa olleita hedelmäveitsiä, joilla pilkottiin omenoita, päärynöitä ja viinirypäleitä.

En ollut vain väijymässä marenkikakun rapean sokerista pintaa (pohjassa tai omenoissa ei ollut hurraamista) ja ihanan makeaa vaniljakastiketta, vaan pidin oikeasti isoäidin juhlista.

Espooseen

Lähdin helatorstaina erittäin ajoissa matkaan ja kiirehdin bussipysäkille puoli yhdeltätoista aamupäivällä. Mukava naapuri oli samassa hississä ja pahoittelin, etten ehdi auttaa häntä mökkitavaroiden kantamisessa, koska bussi on juuri lähdössä. Kiirehdin pysäkille – eikä kyseinen bussi koskaan tullut paikalle. Naapuri seisoi kantamuksineen toisella puolella tietä. Hän on mukava eikä varmasti paheksunut, kun en auttanut häntä, mutta minua nolotti.

Lähdin kävelemään seuraavalle pysäkille, mutta bussi ajoi vastaan ja palasin takaisin. Päädyin odottamaan vielä lähes kymmenen minuuttia, koska kyseessä oli seuraava bussi.

Jäin metropysäkin luona pois ja rohkenin mennä hurjalla alueella olevaan metroon. En hienotunteisena mainitse, että tarkoitan Sörnäistä, jonka lähellä joskus asuin Torkkelinmäellä. Onneksi perinteinen rähinä- ja huojumisympäristö oli sillä kertaa rauhallinen.

Jäin pois pari pysäkkiä myöhemmin, koska unohdin leimata matkakorttini. Kävin ostamassa lisää juotavaa, leimasin seutulipun ja palasin metrotunneliin. Melko tyhjässä vaunussa viereeni istui siisti nuori mies, jolla ei ollut rajoitteita siinä, miten lähellä istutaan seuraavaa matkustajaa. Hän oli varmasti mukava ihminen, mutta olin tyytyväinen, kun hän jäi pois Urheilupuistossa ja minä jatkoin Matinkylään. Löysin etsimäni bussipysäkin ja kiertelin 20 minuuttia ostoskeskuksessa. Olisin perillä jo puoli yhdeltä, kuten ystävänikin, vaikka varauksemme oli klo 13.

Menin bussiin, joka lähti eri suuntaan kuin oletin, mutta enhän minä tunne suurta ja kaukaista Espoota juuri lainkaan. Matkan kestettyä jo jonkin aikaa aloin epäillä tilannetta ja kysyin edessäni istuneelta, menemmekö vesitornin suuntaan. Emme menneet, joten päädyin Hylje- enkä Haukilahteen.

Katsoin tänään kartasta, missä ihmeessä kävin ja huomasin netistä viihtyisältä vaikuttavan Nokkalan majakan, joka toimii merenrannalla. Mukavaa, kun koko seinä on lasia! Pitänee ottaa majakka käyntikohteeksi jossain vaiheessa. Mielenkiintoista nähdä, mihin kaupunginosaan tai paikkaan sillä kertaa päädyn kiitettävän eksymisvaistoni vuoksi. Näkisinkö vahingossa Suvisaariston tai mahdollisesti Inkoon?

https://www.nokkalanmajakka.fi/syojajuo.php

Jäin pois bussista ja ihailin hetken aikaa vehreää luontoa ja valkovuokkoja. Sama bussi ajoi hetken kuluttua päätepysäkiltä takaisin ja pääsin lopulta oikeaan suuntaan. Jäin pois Haikaranpesän vesitornin lähelle, nousin ylämäen ja näin ystäväni. Reilun tunnin matkaani meni vaivaiset kaksi ja puoli tuntia.

Jos menette metrolla kyseiseen ravintolaan ja jäätte pois Matinkylässä, niin kannattaa ylittää tie ja mennä Otaniemen suuntaan bussilla 111.

Ystävälleni paikka oli tuttu, koska hän on käynyt siellä joululounaalla. Hän on ilmiselvästi rutinoitunut vesitorniravintolakävijä. Minulle käynti oli ensimmäinen.

Helatorstaina eläkeläispariskunnat toivat tyylikkäillä autoillaan (en huomannut, mutta ystäväni huomasi) lapsenlapsiaan tai perheitään Haikaranpesään. Nousimme hissillä ylös ja saimme hyvällä paikalla olleen pöydän, josta näimme Helsingin, Espoon ja meren. Buffet-tarjoilu, joten aloitimme kalapöydästä, jossa oli mm. lämminsavu- ja graavilohta ja siikaa.

Katselin uteliaana lämpimiä ruokia. Tarjolla oli lohta ja punaviinihärkää, jonka selitin toiselle ystävälleni olleen punajuurihärkää. Näin voi käydä, vaikka olisi ateisti – tarkoitan absolutisti. Maistoin pääruokapöydästä myöhemmin palan paistettua lohta, mutta keskityimme alkuruokapöytään.

Maisemat olivat upeat ja jälkiruokapöytä oli huomaavaisesti lähellämme, joten käynti oli ehdottomasti kannattava. Kun tarjolla on mm. suklaa-pähkinä -, kinuski-, sitruuna-lakritsi, marja- ja juustokakkua, leipäjuustoa, lakkahilloa, tuoreita hedelmiä, tuulihattuja, vaniljakastiketta ja kahdenlaista jäätelöä, niin päivä vaikuttaa hyvältä.

Näimme ikkunasta mm. Johanneksenkirkon tornit, Suurkirkon, Pasilan linkkitornin, Redin korkean kerrostalon ja upean merenrannan.

Parvekkeelle pääsi kiertämään, kuvaamaan ja ihailemaan mm. Haukilahden satamaa ja Suvisaaristoa. Alhaalla oli aurinkoista ja lämmintä, mutta korkealla oli tuulista, joten palasimme sisälle. Maisemia olisi mielellään ihaillut pidempään.

Asuinpaikkana vuonna 1968 valmistunut, ufon mallinen ravintola olisi huikea ja näin jo mielessäni kissat ravaamassa kilpaa ympyrämäisen keskustan luona. Kukaan ei ole ilmoittanut mitään syytösten perusteella lahjaksi saamastani asunnosta, joten olen pettynyt tilanteeseen. Asuisin hyvin mielelläni Eirassa.

Elannon piti Wikipedian mukaan pitää Haikaranpesä-ravintolaa, mutta ravintolaa hoitaa jo toinen sukupolvi saman perheen jäseniä. Uskoin lapsena, että vuonna 2000 eläisimme Jetsonit-sarjakuvan tyylistä elämää ja lentäisimme autoilla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Haukilahden_vesitorni

Totesin paluumatkalla, että täytän 18 vuoden kuluttua 70 vuotta ja voimme silloin palata takaisin juhlimaan Haikaranpesään. Olimme molemmat järkyttyneitä tilanteesta, koska en minä ennen ollut näin vanha. Mietin asiaa uudelleen ja muistin, että kyseiseen päivään menee enää 17 vuotta. Päätimme pitää uudet kekkerit, kun täytän 60 vuotta.

Kiitin hyvästä syntymäpäivälahjasta ja kävelimme yhdessä puolentoista kilometrin matkan Niittykummun metroasemalle. Jo neljäs asema jännittävän länsimetron varrelta eli nähtynä on jo Tapiola, Lauttasaari, Matinkylä ja Niittykumpu. Ooh!

Rautatientorilta hajaannuimme, kiirehdin bussiin ja olin viimeisenä jonossa odottamassa bussiin pääsyä. Kuljettaja sulki oven edelläni olleen matkustajan jälkeen ja lähti matkaan. Toivon, ettei hän huomannut minua. Pyhäpäivä, joten seuraava kotibussi lähti 20 minuuttia myöhemmin. Kuljettajan teko sopi hyvin aamupäivän jatkoksi, joten lähdin matkaan samaan suuntaan kulkevalla bussilla, valokuvasin kukkia Koskenrannassa ja pääsin seuraavalla bussilla kotiin.

Pitkä päivä

Pääsin keskiviikkona lähtemään aiemmin töistä esimiehen luvalla ja tein pari tuntia eilen sisään.

Ostin menomatkalla Kaisaniemen metroaseman kahvilasta savujuustopatongin, jonka huomaavainen myyjä teki minulle. Kiva ja edullinen kahvio Picnicin vieressä ja palvelu on aina erittäin nopeaa ja ystävällistä. Kannattaa käydä!

Olin yksin toimistolla, joten sain huudattaa musiikkia kiitettävästi. Kuuntelin yhtä suosikeistani eli Top Gunin Take my Breath Away -kappaletta. Tom Cruise oli aika nätti nuorena, mutta hänkin vaikuttaa vanhenevan. Mikä on tietenkin melko yllättävää.

https://www.youtube.com/watch?v=fUis9yny_lI

Etsin päivän aikana tietoja netistä ja käytin Exceliä. Juttelin rekrytointikonsultin kanssa. Hyvä, että saimme puhuttua jo perjantaina, joten en häiritse yksityispuhelullani työkavereita maanantaina.

Olin jälleen paikalla käsittämättömän aikaisin eli seitsemän jälkeen ja lähdin puoli kuudelta. Kahdeksan tunnin päiviin alkaa jo tottua ja pari lisätuntiakin onnistui. Minun piti ostaa vehnänorasruukku kissoille, mutta suuntasin kotiin. Bussin seinällä kiipeili minileppäkerttu.

Kotona oli näköjään riehuttu ja kylpyhuone oli täynnä kissakarvatukkoja. Kevät ilmeisesti riehaannuttaa (entiset) mieskissat. Illalla oli onneksi rauha maassa, kun olin väsynyt.

Särky silmän takana

Vasemman silmän takana tuntuu usein kipua, vaikka aivoaneurysmaleikkauksesta on yli kuusi vuotta. Silmälääkärin mukaan kipu on normaalia, kun pään sisältöä on ronkittu. Hyvä tietää, niin en suotta kummastele särkyä.

Vuosien aikana luulisi jo tottuneen siihen, että aina jokin kohta särkee. Ystäväni laski, että olen ollut neljänneksen elämästäni kipeänä, vaikka olin pitkällä sairauslomalla ”vain” kuusi vuotta. Pidän edelleen ihmeenä sitä, että parannuin ja pääsin takaisin työelämään.

Myötätunto

Myeloomaa sairastavien murheet surettavat, samoin allogeenisen kantasolusiirron saaneiden. Toivon aina, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä tilanne ja vointi, vaikka kyse on rankoista sairauksista.

Blogi

Blogin lukijoita on yli 9600. Ilahduttavaa!

 

Vapaana syntynyt

Sain tammikuun hautajaisissa vieraalta ihmiseltä haukkumakirjeen. Kirjeen mukaan olin saanut lahjaksi asunnon ja matkoja.

Minua on vuosien ajan harmittanut kireä taloudellinen tilanteeni vakavien sairauksien vuoksi, joten etenkin asunto kiinnostaisi. Edellisen erehdyin myymään.

Lista paikoista, joissa toivoisin kyseisen asunnon olevan, mielellään äärettömän kauniissa rakennuksessa:

  • Engelinaukio, Eira, merinäköala
  • Ullanlinna, merinäköala tai avarat maisemat
  • Munkkiniemi, Eliel Saarisen rivitalo (ehkä Koneen vanha pääkonttori sijainnin vuoksi)
  • Turku, joenranta
  • Tampere, koskenranta (pidän suuri-ikkunaisista lofteista ja leveistä ikkunalaudoista)
  • Porvoon keskusta, vesistömaisema

Jos satut tietämään, että kotini on näillä alueille, niin otathan pian yhteyttä. Eläisin erittäin mielelläni syytösten mukaisesti.

Matkat oletan saaneeni kauan sitten, vaikka olin asian unohtanut. Kuvittelin aina, että maksoin ihan itse matkani.

Olen erityisen kiinnostunut mm. Melbournesta, Lissabonista, Oslosta, Kroatiasta, Miamista ja Torontosta. Kävisin mielelläni Afrikassa jollain vehreällä alueella. Taiwan kiinnostaisi, samoin Japani. Viehättävään Hong Kongiin palaisin koska tahansa.

Jos voisin, niin matkustaisin koko ajan. Kissat eivät pitäisi tilanteesta.

Työ

Saisin viedä kissat mukaani töihin eli selkeästi ideaalityöpaikka.

Kissat inhoavat matkustamista eikä kukaan halua olla pellettilaatikon läheisyydessä, joten lemmikit saavat pysyä kotona.

Sohvan alla ne voisivat töissä piileskellä, mutta kotiinpaluu voisi olla haasteellista.

En edes uskaltaisi viedä kissoja paikkaan, josta ne voisivat livahtaa kadulla. Pantoja en kissoille tunge, joten niillä ei olisi yhteystietoja. Siruja en ole kissoille laitattanut. Helsingin eläinsuojeluyhdistys (ikävämaineinen Hesy) oli tatuoinut niiden korviin ruksit. Siru oli todennäköisesti yhdistykselle liian kallis, totesi kissojen eläinlääkäri jossain vaiheessa.

Pitänee hankkia nätiksi työkaveriksi äärettömän söpö sileäkarvainen musta tai vaaleanruskea mäyräkoira ja sille lemmikiksi aivan ihana irlanninsusikoira. Ne voisivat nukkua sopuisasti pehmeällä matolla neukkaripöydän alla.

Silmät

Silmäni rettelöivät jälleen. Taitavat suuttua keväästä ja valosta, siite- ja katupölystä. Oculacia menee järjettömiä määriä ja toisinaan ”lääkitsen” silmiäni Bepanthen-tipoilla.

Kuulin Oculacittomana aikana (8,5 pitkää kuukautta ja loppuvuodesta 2017 kolme viikkoa) vilpittömän kysymyksen siitä, eivätkö muut reseptitipat oikeasti sovi silmilleni. Luulenko vaan niin kokeilematta niitä pidempään? Tuollaisten kysymysten kuuleminen saa miettimään kriminaalitekoja, joten jätin vastaamatta. Ihan tahallanihan minä käytin viime ja toissa vuonna pienistä tuloistani valtavan summan rahaa hyllytippoihin. Grrrr.

Katu-uutinen

Autot piti Helsingissä siirtää kylttien mukaan pois tietyiltä kaduilta. Kuulin, että niitä hinattiin samana iltapäivänä pois jo aiemmin pestyltä reiteiltä.

Mielestäni melko sumeaa logiikkaa, vaikka kannatankin joukkoliikennettä.

Talvipuutarha

Lauantaina näimme Töölönlahdenrannassa valkoisen (leukistisen) sorsan, joka tuli toisen urossorsan kanssa kerjuulle. Olin katala ja kuvasin sorsia, mutta en vienyt niille syötävää. Taitaisivat olla aika tuhteja sorsia, jos kaikki ohikulkijat kiikuttaisivat niille naposteltavaa.

Upea mandariinisorsa on hiljattain bongattu Järvenpäässä, Tampereella ja näköjään Longinojalla Malmilla Helsingissä:

http://longinoja.fi/2018/04/harvinainen-vieras-longinojalla-mandariinisorsa-innostaa-luontokuvaajia/

Minä pidän etenkin variksista, harakoista ja naakoista, jotka ovat skarppeja lintuja.

Nousimme Töölöntorille ja meidän piti mennä Mamma Rosaan syömään. Nettisivujen mukaan yritys aukesi lauantaina klo 12, mutta ovessa väitettiin klo 13.

Menimme kostoksi Picniciin lohisalaatille ja lämminsavulohiuuniperunoille. Olen varmaan kertonut, että ennen sairauslomalle jäämistäni tilasin joskus uupuneena ”tonniperunan uunikalalla” saman ketjun ravintolasta? Onneksi minua ymmärrettiin tehdessäni tilauksen. Työkaveria tilanne nauratti.

Runebergin kukan edusta näytti upealta, kuten aina. Kauniin, suuren kukkakimpun olisi saanut 52 eurolla. Ei, en ostanut, koska haluan ruokkia kissat.

Kävimme Talvipuutarhassa tutustumassa Japani-päiviin. Näimme mm. ikebana-asetelmia, tussimaalausta (kalligrafiavaihtoehtoina olivat mm. mänty ja kevät), paperintaittelua ja kasveihin kiinnitettyjä haikuja, joista kopioin yhden kirjoituksen loppuun. Kyseessä oli viehättävä ja hyvin suosittu tapahtuma. Pöydissä istui useita seurueita syömässä eväitä. En nähnyt yhtään bentoboksia, joten melkein tunsin pahaa mieltä. Ehkä bentoversioina toimivat perinteiset suomalaiset lasipullot? Helsingin Sanomat mainitsi, että nuoriso juo ja rettelöi nykyisin hyvin vähän tutkimusten mukaan. Erittäin hyvä tietää, että suomalaisten sivistys kehittyy vuosi vuodelta. Esitän parhaat kiitokseni teille, kunnolliset ja tunnolliset nuoret!

Ihmettelin koikarppien pientä allasta. Jos olisin 30 senttiä pitkä (ja oranssi) kala, niin haluaisin uida suuremmassa altaassa. Tipuja tai pupuja ei enää näe talvipuutarhassa, mistä olen tyytyväinen. Kalat saavat toivottavasti olla rauhassa. Wikipedian mukana koikarppi tarvitsee terveenä pysyäkseen paljon tilaa uidakseen. Nyyh.

Ulkona oli pyöreä orvokkipenkki, jossa kasvoi jotain keltaisia varsia. Ystäväni mukaan ne olivat maissia ja minun käsitykseni mukaan pinnalla kasvanutta valkoista parsaa tai mangoldia. Erittäin todennäköisesti olimme kumpikin väärässä.

Maisemat Talvipuutarhasta olivat tietenkin kauniit. Talvipuutarhassa olisi mielestäni mukavaa asua, mutta ympärillä hyörivät turistit ja puutarhurit voisivat ainakin päiväsaikaan häiritä majoittumista. Pylvässänkyni (hankittava-listalla) olisi koialtaan yläpuolella olevalla parvekkeella.

Musiikkia lämpiössä la 12.5.2015 klo 15

Olen jo pitkään laiminlyönyt Musiikkia lämpiössä -konsertteja Oopperassa. En mennyt lauantaina, mutta harkitsen seuraavaa käyntiä toukokuun 12. päivä.

Olen niin naatti työpäivien jälkeen, että menen kotiin. Taustalla saattaa olla kuuden vuoden sairausloma. Arkkitehtuurimuseo, Designmuseo, HAM ja Ateneum houkuttelevat, mutta koti vaikuttaa paremmalta paikalta.

Toivottavasti reippauteni lisääntyy, kun maailma muuttui vielä valoisammaksi.

Villasukaton vasen jalka – se vapaana syntynyt

Esitän pahoitteluni nimen kähveltämisestä Elsa-leijonalle.

Hyisten käpälieni vuoksi nukun ympäri vuoden villasukat jalassa. Joka aamu herään niin, että vasen jalkani on vapauttanut itsensä villasukasta ja oikeaa lämmittää edelleen sukka.

Oletan, että vasen jalkani on syntynyt vapaaksi ja taistelee itsensä yön aikana ulos sukasta. Oikea jalka on ilmeisesti kiltimpi.

Rakkautta ruudun takaa (2017)                        

Maire Soiluva

Nappasin uteliaana mukaan kirjastosta keski-ikäisille tai vielä vanhemmille kirjoitetun kumppaninhakuoppaan.

Opin, että pitää olla mukava ja ystävällinen, vastata kaikille, päättää huono suhde kauniisti ja puhelinnumerona kannattaa olla prepaid. Haistattelu ei – yllättäen – ollut hyvä idea.

Ilmoitustekstejä ja kommentteja oli hauska lukea. Seuraa etsivät äijäfeministi, ulkonäköään kuivakkaaksi virkamieheksi kuvaillut, rintakarvoistaan luopumaton (?), ”jos tahdot pitää muovisia tekoripsiä, nauran niille” -mies jne. Seurallinen ja empaattinen mies vaikutti hyvältä.

Vaatisi varmaan lobotomian, että lähtisin toisen kerran etsimään seuraa netistä. Edellisestä yrityksestäni syytän aivoaneurysma- ja myeloomadiagnoosejani.

Alex (2017)                                                               

Alexander Stubb, Karo Hämäläinen

Luen kirjaa, jonka aiheena oli Alexander Stubb ja hänestä on erittäin kiinnostavaa lukea. Mitenkään en hänen ulkonäköönsä puutu, mutta hän on hyvin viehättävän näköinen, ilahduttavan urheilullinen – ja nuorempana vaalea. Nätti!

Syntyessään hän oli 5,5-kiloinen pallero. Äitiparka.

”Stubb oli nimi, joka annettiin nimettömille torppareille. Sen pohjana on ”stubbe”, ruotsin kielen kantoa tarkoittava sana. Nimi kuuluu samaan sarjaan, kuin Modig, Rolig, Järn, Stadigh ja Tapper.” Tapper-nimi viittaa mm. kuvanveistäjä Kain Tapperiin (1930–2004). Muistaakseni olen joskus tehnyt samassa kerroksessa töitä Stadighin kanssa. Olikohan hän jonkin aikaa toimitusjohtaja?

Tapasin Alexander Stubbin vuosia sitten, kun hän jakoi ystävällisesti hymyillen vaaliesitteitä Pohjoisesplanadin kahvioissa. Juttelin silloisen työkaverin kanssa, hymyilimme hänelle ja kumpikin kieltäydyimme esitteistä, koska olimme jo äänestäneet. Olin tietenkin äänestänyt naista, kuten olen äidiltä aikoinaan oppinut. Joskus olen joutunut tinkimään periaatteistani presidentinvaaleissa.

Fiksu Stubb vaikuttaa kunnon mieheltä, joka on jo opiskeluajoistaan lähtien elänyt yhdessä brittivaimonsa kanssa.

Politiikkaan en ota kantaa, koska tiedän aiheesta aivan liian vähän. Yleisöpalstoilla on aina valtava määrä kaikista asioista paremmin tietäviä, mutta minä en kuulu heihin.

Kummastelen vuodesta toiseen, miksi kyseiset ihmiset eivät ole mukana politiikassa ja miksi kukaan heistä ei työskentele esimerkiksi ministerinä? Pitäisihän heidän laajan tietämyksensä ja taidokkaan osaamisensa vuoksi päästä mukaan suomalaiseen politiikkaan, niin maan tilanne aivan varmasti paranisi kummasti lyhyessä ajassa.

Laitumellelasku Viikissä Helsingissä la 5.5.2018 klo 10–15

Lehmät kirmaavat laitumelle n. klo 11.10.

Paikalla on ihasteltavana maitoauto, Valion kuljetusauto, traktorirata, ja puuhanavetassa leikkilypsylehmät.

 

linnut saattoivat

toivon hyiseen kevääseen

ilon korville

 

ABC Bulevardi

Pistäydyin tiistaina ns. ABC Bulevardilla, joka aiemmin tunnettiin nimellä Ekbergin leipomo.

Luin surullisena Helsingin Sanomista, että kauniit, tummat, koristellut ja historiaa henkineet puiset kalusteet oli purettu ja hävitetty.

Käydessäni huomasin, että paikka oli kaunis, tyylikäs ja valoisa deli, jossa oli hyvä valikoima. Tunnelmallinen vaalea lattia oli onneksi säilytetty.

Mitään en saanut ostettua, koska jonotin ensin kulmassa olevaan kahvioon, jossa ei ollut ketään paikalla. Oletin, että tarvitsen vuoronumeron ja otin sellaisen. Ennen minua leipomopäädyssä oli kymmenisen asiakasta eli olin paikalla ruuhka-aikana. Palasin kahvionurkkaukseen katsomaan lohileipiä, mutta kukaan ei tullut tiskille. Kiertelin katsomassa, mitä muissa pisteissä myytiin. Salaattipiste näytti hyvältä, samoin kylmätiskissä myytävät tuotteet (mm. lasagne), ikkunassa olevat täytekakut (ooh, sitruunamarenkia) ja leipomopisteen laskiaispullat. Ystävällinen nuori nainen tarjosi minulle kinuskikakusta palan maistiaisena. Hyvä vaihtoehto, jota suosittelen.

Palasin kahvipisteeseen, jossa minun jälkeeni tulleita asiakkaita palveltiin. He valtasivat ikkunapöydän, johon olisin mielelläni istunut. Vuoronumero oli ilmeisesti kahviopisteessä tarpeeton ja minun olisi pitänyt jäädä odottamaan palvelua. Valitsemani numero 61 vaihtui samaan aikaan seuraavaan pullapäädyssä.

Ei pidä tehdä kahta asiaa eli jonottaa ja seurata vuoronumeroita. Ehkä.

Luovutin, poistuin ja kävin kostoksi Mummo-Fasulla Kluuvissa syömässä ymmärtääkseni täysin pakollisen hillotäytteisen laskiaispullan, koska oli laskiaistiistai. Kluuvikadun yrityksessä on mielestäni poikkeuksellisen kohtelias ja huomaavainen henkilökunta, joten käynti oli onnistunut.

Body Life -tarjous -31.3.2018, Pietarinkatu 11 A, Helsinki (Ullanlinna)

Jalkaterapeutti Elsa Kiramolle pääsee 31.3.2018 saakka jalkahoitoon 45 minuutiksi 25 eurolla. Kiitos atooppisen ihoni olen käynyt hänellä muutaman kerran ja suosittelen edullista käyntiä mielin vilpittömin. Hän tekee taitavasti töitä mm. vesiporan avulla ja on hauska ja ystävällinen.

Yksi käynti/asiakas, mutta lahjaksi voi ostaa käyntejä.

C-vitamiini hyvä

Vitamiinisuosikkini on punainen suippopaprika.

D-vitamiini hyvä

Meillä ikiroudan ja lukemattomien jääkarhujen keskellä on hyvä syödä D-vitamiinia.

Empaattisuus on tärkeää. Kannattaa käydä vaikka jokin kurssi, jos aihe tuntuu vieraalta.

Ovea voi pitää auki muille ihmisille eikä omaa erinomaisuutta kannata korostaa rintaan paukuttamalla. Vierastan edelleen tilannetta, jossa joku kerrankin tekee jotain inhimillistä ja rehentelee tapahtuneesta esimerkiksi somessa.

Flunssa

Imeskeltävä (ei nieltävä) sinkkiasetaatti (ei sinkkisitraatti) lyhentää flunssaa 40 prosenttia. Lääkärin mukaan myös sumutettavasta sinkistä voi olla hyötyä. Helsingin yliopiston dosentti Harri Hemilä selvitti, että sinkkiasetaattia kannattaa imeskellä flunssan alussa. Aamu-tv:n ohjelmassa todettiin, että 10 mg tabletteja kannattaa imeskellä kahdeksan (8) päivässä heti, kun olo on flunssainen. Kätevä tieto!

Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miltä sinkki maistuu, mutta luotettava lähde väitti sinkin olevan pahaa.

Guruja kannattaa uskoa. Tiesivätpä he mitään tai eivät. Ehkä.

Huolenpito läheisistä on tärkeää. Muista mm. muistisairaita. Me kaikki vanhenemme.

Innolux, Kontula on valaisintehdas, jossa vierailimme tammikuussa Suomen Syöpäpotilaiden Paluu työhön -ryhmän kanssa. Omistaja, tekniikan tohtori Jukka Jokiniemi on kiitettävästi perustanut näkövammaisena valaisintehtaan, joka myy useiden huippusuunnittelijoiden valaisimia, mm. Yki Nummen Lokkia ja kirkasvalolaitteita. Kiinnostava käynti, söpö musta labradorinnoutaja (suosikkityöpaikoissani on koiria ja/tai kissoja) ja upeita klassikkovalaisimia.

http://www.innolux.fi/fi/suunnittelijat/yki-nummi

Suosikkini oli Kuplat-riippuvalaisin (1959) pomeranssin oranssina. Pomeranssijauhe on minulle joulupiparkakkumauste, mutta tunnustan tuotteen hapanappelsiinihistorian.

Innolux outlet on auki tiistaisin kello 15–18 ja torstaisin kello 15–18, Sirrikuja 3 L, 00940 Helsinki

Järjestöissä on töissä uskomattoman mukavia ihmisiä. Olen tutkinut asiaa empiirisesti ja väitän olevani luotettava todistaja.

Vuosia sitten olin työpaikassa, jonka seinällä kerrottiin lehtileikkeessä, että salkunhoitajat ovat usein psykopaatteja. Meteopaattina en välttämättä tunnista psykopaatteja, joten en osaa ottaa kantaa tilanteeseen. Tapaamani salkunhoitajat vaikuttivat mukavilta.

Keukenhof-puisto Hollannissa kuuluu unelmakohteisiin. Puisto on auki 22.3.-13.5.2018.

Lucas the Spider – Musical Spider (”Hee!”)

Maxim

Kävin varmistamassa elokuvateatterista, että Maxim 2 -salissa on (kauniin) vihreät nojatuolit ja yläkerrassa on punaiset nojatuolit. Hyvä, että sain selvitettyä näin tärkeän asian, joka oli mietityttänyt minua jo viikon verran.

North Korea eli Pohjois-Korea on maa joka hämmästyttävästi uhkaa muita maita. Ideaalitilanteissa kaikkia maita johtaisi tasapainoinen henkilö, joka rakastaa rauhaa ja kunnioittaa muita ihmisiä.

Oho on perussuomalainen (en viittaa puolueeseen) anteeksipyyntö, jota en kannata.

Polaaripyörre

Ilmakehässä on käynnissä harvinainen polaaripyörre, joka enteilee Suomeen erityistä kylmyyttä useaksi viikoksi

”Ilmatieteen laitos 13.32 – 13. helmik. 2018

@meteorologit

Nyt tapahtuu mielenkiintoista ilmakehässä! Polaaripyörteen jakaantuminen ja sitä seurannut stratosfäärin äkillinen lämpeneminen enteilee Suomeen tavanomaista kylmempää jaksoa. Kylmä sää voi kestää jopa useamman viikon helmikuun lopusta alkaen. #pakkanen #sää #polaaripyörre”

Kuulun siihen 40 prosenttiin, joka kieltäytyy uskomasta kyseistä tietoa ja luotan, että sää pysyy lämpimänä. Saatan olla väärässä.

Question (ja Answer eli kysymys ja vastaus)

Laihdutusvalmisteet EIVÄT sovi syöpäpotilaille, joten kannattaa kiinnittää huomiota terveelliseen ruokavalioon ja säännölliseen liikuntaan. (What does survivorship mean, ESMO Patient Guide series, Sveitsi) Sain kirjasen ESMO-päivillä Madridissa 2017.

Rakkaus, koska eilen vietettiin Ystävänpäivää.

Syöpä ei tartu eli kannattaa pitää yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin, jotka ovat saaneet syöpädiagnoosin.

Töihin, töihin, töihin! Tahdon ehdottomasti kolmen kuukauden työkokeiluun ja tehtävän, jossa voin kirjoittamalla auttaa muita. Seuraavan vuoden aikana saan 50 prosentin tuen yhteiskunnalta palkkaani. Sangen kilttiä.

Uni. Jonain päivänä minusta tulee riittävän keski-ikäinen ja menen aikaisin nukkumaan. Niitä aikoja vielä odotellessa menen nukkumaan, kun nukuttaa.

Valas (lahtivalas) syö 800 grammaa muoviroskaa ja menehtyy Normandian rannikolla. Määrä muuttui matkalla kiloiksi eikä jälkimmäinen luku pidä paikkaansa. Meriin päätyy miljoonia tonneja muovia vuodessa. (HS Tiede 14.2.2018) Surullista, että pahin peto ja tuhooja maailmassa on aina ihminen.

W tarkoittaa tietenkin Walesia, joka on viehättävältä vaikuttava alue.

X-yritys. Tipahdin työttömäksi, koska en löytänyt työkokeilupaikkaa ilmaisena työntekijänä ja olen kauhistunut tilanteesta. Pitkän sairausloman jälkeen työttömyyskorvauksestani napataan pois viisi päivää. Ensin vuosien ajan jatkuneet syöpähoitoni köyhdyttävät minua ja seuraavaksi putoan työttömäksi ja minua sakotetaan siitä, etten vielä onnistunut löytämään työtehtävää. ”Mukava” rangaistus.

Y-järjestö eli etsin edelleen tehtävää, jossa on hyötyä taustastani sijoitus- ja rahoitustehtävissä ja kuuden vuoden sairauslomastani aivoaneurysmaleikkauksen, myelooman, allogeenisen kantasolusiirron ja rankan käänteishyljinnän jälkeen. Olisi sääli, jos tällainen kaikki oppimani (suomennos: kärsimäni) menisi hukkaan enkä voisi auttaa muita sairastuneita.

Z-junalla pääsee Helsingistä Lahteen, jossa on mielenkiintoiselta vaikuttava 100 askelta Lahdessa -taidenäyttely. Olen todella iloinen, kun näen tiedon, jonka mukaan Museokortti on lisännyt museokäyntejä.

http://www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/historiallinen-museo/nayttelyt/100-askelta-lahdessa/

Sibeliustalossa on taidokkaita konsertteja ja vieraana Poliisiopisto-elokuvista tuttu imitaattori Michael Winslow la 21.4.2018 klo 18.

https://www.sibeliustalo.fi/tapahtumat/michael-winslow

Ålannin sota oli kauhia. Hyi, Britannian laivasto, joka hyökkäsit Suomea (silloista Venäjää) vastaan 1854–1856! Ei mitään hurraata tuollaiselle vandalismille. Osaako kukaan oikeita sanoja Oolannin sota -kappaleeseen, vaan hyräilettekö tekin ”kolmellasadalla kaljapurkilla, seilas’ pultsarit sammakkolammella”? Herttainen laulu, jossa muistetaan flora ja fauna.

Mummi-kelmi selitti 1950-luvulla naapurille, että ukki taisteli Krimin sodassa. Oikeasti ukin jalkaa oli satuttanut ruohonleikkurista singahtanut kivi, joten hän ontui. Naapuri uskoi ja pahis-mummia nauratti. Naapuri ihmetteli hymyä, joten mummi kertoi, kuinka miehen hauska sulkahattu edelleen huvittaa häntä.

Melkein paheksuisin, mutta juttu naurattaa minua. Ukkimme, tuo Krimin sodan sulkahattuinen sankari!

Äiti on maailman kaunein sana monille meistä. Minä kannatan myös mummia, koska hän oli idolini.

Ystäväni Alzheimerin tautia poteva äiti ilahtui lahjaksi saamastaan lasten värikkäästä puupalikkasarjasta, koska hän saa rakentaa palikoista torneja. Mielestäni idea oli erittäin hyvä ja on mukavaa, että hänellä on mieleistään tekemistä.

Öö on sana, jota moni meistä käyttää täytesanana keskustelussa. Öö, totannoinnii. Kukoistaakohan niinku edelleen?

 

Tiesithän, että ananas kasvaa trooppisissa maissa pellolla eikä puissa, kuten Italiassa makaroni? Ananastieto yllättää todella monet ihmiset. Pastatieto yllättää vielä useammat. Eikö olisi mukavaa, kun pihalla tai parvekkeella versoisi tuorepastapuu tai edes -pensas?

Keraamiset koivuklapit

Janette

Kuulin, että lähikaupassa vuosia työskennellyt, erittäin ystävällinen ja kiireittensä keskellä asiakkaiden kanssa jutellut myyjä oli vaihtanut työpaikkaa.

Matkustin uuteen myymälään toivottaakseni hänelle hyvää joulua. Pidin hänestä, koska jaksoin raatokunnossa raahautua vain lähikauppaan. Hän oli aina mukava ja hyvin huomaavainen ja auttavainen kaikkia asiakkaita kohtaan.

Varmistin hänen nimensä ensin lähikaupasta, koska minulle hän oli ”pitkä, pitkähiuksinen ja erittäin mukava myyjä”.

Ostin uudessa liikkeessä jouluomenoita (tiedättehän, niitä punaisia, valmiiksi myrkytettyjä) ja maksoin ne miespuoliselle kassalle ja varmistin, koska kyseinen myyjä on töissä. Mies vastasi lyhyesti ja hymyttömänä, että ”en tietenkään saa kertoa hänen aikataulujaan asiakkaille”. En oikeasti tiennyt olevani epäilyttävä.

Hämmentyneenä totesin, että ymmärrän kyllä, koska minähän voisin olla sarjamurhaaja. Jatkoin, etten tietenkään ole. Bussimatkalla keskustaan mietin, että tapaamisemme oli tilanne, jossa ei tietenkään pidä mainita mitään mahdollisesta sarjamurhaajataustasta. Tosin en keksi yhtään tilannetta, jossa aiheesta pitäisi mainita.

Harmi, etten tavannut Janettea. Jos hän sattuu olemaan myyjänä kaupassasi, niin mm. hänestä kannattaa ehdottomasti antaa hyvää palautetta vaikkapa netin kautta.

SAMPO-palvelu yli 50-vuotiaille työttömille Uudellamaalla

Tapasin eilen rekrytointiyrityksen edustajan, jonka kanssa keskustelin paluustani työelämään kuuden sairauslomavuoden jälkeen. Tapaaminen sujui hyvin, sain useita hyviä neuvoja ja pääsen osallistumaan ryhmään, jossa on yli 50-vuotiaita ihmisiä. Ryhmään otetaan yli kaksi vuotta työttöminä olleita henkilöitä, jotka ovat työttöminä esimerkiksi mielenterveysongelmiensa vuoksi. Pääsen mukaan pitkän sairauslomani aiheuttaman poissaolon vuoksi.

Vähemmän positiivisena vaihtoehtona kuulin, että nykyisin on tarjolla ikäisilleni – ja työelämän aloittaville – lähinnä lyhyitä, määräaikaisia työsuhteita. Toisaalta hyvä, koska pidän vaihtelevista töistä. Toisaalta huono, koska olen aiemmin määräaikaisena tehnyt töitä, joita jatkettiin neljän kuukauden pätkissä yt-neuvotteluiden jälkeen. Tulevaisuuden suunnitteleminen ei pätkätöissä onnistunut.

Aivoaneurysma- ja myeloomadiagnoosit kahden viikon välein, aivoaneurysmaleikkaus, syöpähoidot, allogeeninen kantasolusiirto ja vuosien hankala käänteishyljintä. Palkintona (?) paluu työelämään ja pätkätöitä, jotka tuntuvat tällä hetkellä täysin vierailta.

Toisaalta lähes kaikkeen, mm. kipuun, tottui tautisuusvuosien aikana. Varmaan pätkätyöhönkin ja voin viikonloppuisin laventaa tienestejäni laulamalla altollani oopperaa Aleksanterinkadulla. Idea on tosin vielä kokeilematta.

Keraamiset koivuklapit

Kävelin näyteikkunan ohi, jossa mainostettiin keraamisia koivuklapeja. Siinäpä oiva lahjaidea, jolla selviää melkein tilanteesta kuin tilanteesta niin vapaamuurarien vuosijuhlissa (”tuo lahjasäkkiin kiva pieni paketti x eurolla”) kuin päiväkodin joulukarkeloissa!

Sauson tehtaanmyymälä, Malmi

Suomen Syöpäpotilaiden Paluu töihin -ryhmään mennessäni huomasin rakennuksen takapihalla Sauson tehtaanmyymälän.

https://sauso.com/historia

Tyylikkäitä nahkahansikkaita voi ostaa tiistaisin klo 12–18 Malminkaari 5 -osoitteesta Helsingistä.

Dr. Beckmann Värin- ja Liankerääjä Kestokäyttöliina

Ystävän mukaan tuote toimii erittäin hyvin eli erivärisiä tuotteita voi pyykätä samassa koneessa. Fanaattisena pyykkärinä en ole kokeillut tuotetta, mutta luotan saamaani lausuntoon.

Irtopiparkakku yläkorista

Lähikaupassa myydään Kanniston leipomon irtopiparkakkuja, joiden ostamista harkitsen. Kukaan meillä ei leiponut joulupiparkakkuja.

Ilokseni piparkakkuja myydään kahdessa korissa eli ala- ja yläkorissa. Onneksi yletän yläkoriin, koska olen kahdessa kaupassa nähnyt pienten sormien puristuvan tuotteiden ympärille alakorissa. Ensimmäisellä kerralla sanoin tapahtumasta isälle, joka oli selin lapseensa. Hän ystävällisesti osti pienen poikansa rutistaman suklaadonitsin. Jälkimmäisellä kerralla katsoin haavi auki, kuinka äiti otti lapsensa kämmenestä pois kähmityn karjalanpiirakan ja palautti tuotteen muiden myytävien tuotteiden sekaan. Selkeä ja karmea #ittoo-tilanne

Suosittelen, että tuotteet kannattaa ostaa pakastettuina ja noin kuuden metrin korkeudesta. Tapasin hiljattain miehen, joka oli arvioni mukaan noin 2,9–3,7 metriä pitkä. Hän näki kätevästi kirjahyllyn ylähyllyllä olleet kirjat eikä hän tarvinnut keittiötikkaita löytääkseen tavaroita keittiön yläkaapista.

Falafeltrauma

Jouluateriaksi päätin ostaa herttaisen perheen pitämästä paikasta pitafalafelin, jollaisen olen pari kertaa aiemmin ostanut. Muutin suunnitelmiani ja kävin jo eilen paikassa, mutta falafelit olivat loppu ja yritys on kiinni jouluna. Mukavaa, että heillä on lomaa, mutta pitafalefelisti sangen harmillinen tilanne.

Ostin lähellä olleesta kaupasta kostoksi kotiin pitaleipiä, jotka ovat kätevästi täyttökunnossa leivänpaahtimen jälkeen. Jälleen kerran tarjolla oli lähes ruokavinkki!

Melkein kuin mansikkahilloa

Tapasin hiljattain ystäväni, jonka kanssa vaihdamme ”kokkausvinkkejä”. Kerroin hänelle, että pakastemansikat maistuvat mikrossa sulatettuina makeilta ja melkein mansikkahillolta. Sokeria ei tarvita yhtään! Hän oli iloinen oivasta vinkistä ja nauroimme jälleen kerran vaihtamillemme ”kokkausohjeille”.

En vieläkään ymmärrä, miten joku voi kokata voitaikinaan käärityn lihafileen, vaikka useampi henkilö on väittänyt minulle reseptin olevan helppo ja kätevä.

Pitkän tauon jälkeen leivoin viikolla Viiden aineksen suklaakakun (tummaa suklaata, voita, kardemummaa, kanamunia, ruokosokeria), jonka reseptin näin aiemmin Helsingin Sanomissa. Huomasin paistovaiheessa, että olin vahingossa huitaissut kakkuun hillosokeria enkä kidesokeria, koska ruokosokeri oli loppu. Kakku hämmästyksekseni onnistui eli tätäkin vinkkiä (?) saa kokeilla.

Ruokokidesokeri on ehdottomasti paras versio sokerista. Erehdyin joskus maistamaan kookosvettä, joka EI ole paras mahdollinen versio vedestä. Neste on pahaa ns. vesi-gojia kaukaisilta palmumailta.

Näin kirjastossa Satu Koiviston Gastronaatti II Kuinka rakastua ruoanlaittoon -kirjan, jota hetken selasin. ”Tämä kirja ei kerro vain mitä vaan miten: miten saat kokkaamisen osaksi arkeasi kuten hampaidenpesun.” Mielestäni maailmassa on monenlaisia ihmisiä: niitä, jotka ovat hyviä kokkeja tai luulevat olevansa hyviä kokkeja ja meitä, jotka annamme ja saamme vinkkejä pakastemansikoiden sulattamisesta.

Ystäväni antama vinkki tilanteeseen: valitse kokkaava mies.

Loistouutinen Helsingin Sanomissa 22.12.2017

”Meriakvaarion sähköankerias Raipe nielaisi taskulampun pattereineen – ”Äkkiseltään saattoi kuulostaa pilapuhelulta, kun etsin auttamaan pystyvää praktiikkaa”

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005500217.html

PS Raipe pelastui!

KIRJAT

Lauri Törhönen                           Elämäni banaanin kuorena (2017)

Lainasin kirjan blogini nimen perusteella, ts. ei todellakaan hyvä syy lainata yhtään mitään.

Lainasin ja luin elokuva- ja teatteriohjaaja Lauri Törhösen (s. 1947) uutuuskirjan ja voin huonosti pettämistä ja parisuhdetta kuvaavien tapahtumien jälkeen. Neljän, toivottavasti kuvitellun lapsen vuoksi toivon, että katkeruutta uhkuva kirja oli täysin fiktiivinen.

Ilana Aalto                                     Paikka kaikelle (2017)

Kulttuurihistorioitsija ja ammattijärjestäjä Ilana Aalto (s. 1975) on kirjoittanut vuosia Paikka kaikelle -nimistä blogia ja hänen Facebook-ryhmässään keskustelevat tuhannet järjestämisestä kiinnostuneet ihmiset.

Miten meidät saadaan ostamaan tavaroita enemmän kuin tarvitsemme – ja miten tavarat liikuttavat meitä ja tunteitamme -aiheet olivat erityisen kiinnostavia.

Lahjoittamisesta oli fiksu kirjoitus, jonka mukaan vain käyttökelpoisia, puhtaita ja ehjiä tuotteita pitäisi lahjoittaa. Sinun epäsiisti tai likainen romusi ei ole kenenkään toisen aarre.

Paikka kaikelle on mielestäni hyvin kirjoitettu, asioita oli mietitty ja suosittelen kirjan lukemista.

Henkilökohtainen ongelma

Minulla on kirjastosta lainassa 32 kirjaa. Sain palautettua viime viikolla 13 kirjaa eli aiempi luku oli 45. Hankala henkilökohtainen ongelma, koska haalin tietoa hyvin monenlaisista asioista.

Kierrätyskeskus (ja kirjat)

Läheisen ihmisen omaisuuden karsiminen tuntui piinalliselta, joten tilasin Kierrätyskeskuksen maksuttoman noutopalvelun käymään luonani ensi viikolla.

https://www.kierratyskeskus.fi/tavaran_lahjoittaminen/lahjoitustavaran_noutopalvelu

  • ”haemme myös pakattuna astioita, kirjoja, vaatteita ja muita pientavaroita sekä kodin käyttötavaraa”

Onneksi kirjat eivät vielä ole kaikkialla roskaa. Nykyinen suhtautuminen kirjoihin tuntuu lähes koko ikänsä lukeneelta kauhistuttavalta.

En halua, että minulta jää kaappikaupalla (luin vahingossa jääkaappikaupalla) tuotteita, joita kukaan ei tarvitse.

Ihmesienellä eroon teetahroista

Lusikoista sai teen aiheuttamat tummentumat kätevästi pois ihmesienellä. En juo kahvia tai teetä, joten tilanne selvisi empiirisellä siivoustutkimuksella.

Hope

”Jaamme vähävaraisille ja kriisin kokeneille perheille konkreettisia vaate- ja tavaralahjoituksia, sekä lapsille ja nuorille harrastustukea ja vapaa-ajan elämyksiä.”

Kutomotielle vien pelejä, lastenkirjoja ja mm. tyylikkään tummanpunaisen villakangastakin, jossa ovat laput tallella. Tein vuosia sitten mielestäni hyvän heräteostoksen, mutta syystä tai toisesta en koskaan kasvanut riittävän pitkäksi kyseiseen takkiin. Melko yllättävää. Itse asiassa lyhenin matkan varrella, kun selkänikamani murtui, kolme muuta vaurioitui – ja mitä ilmeisimmin vanhenin, koska monille meistä käy niin.

http://www.hopeyhdistys.fi/

Lehtikuohu

Stockmannilla myytiin KontioMehun Lehtikuohua.

”Lehtikuohun raikkaan maun lähteenä ovat Kiiskisten omalta sukutilalta käsin poimitut, keväiset herukanlehdet.”

Houkuttelevalta vaikuttava juoma meille, jotka emme välitä alkoholista.

Aleksanterinkadun Stockan kalatiskin lähellä lauloivat perjantaina taitavasti tiernatytöt, mutta oopperan kannattajana olisin kuunnellut mieluummin vaikka Verdiä, Puccinia tai Mozartia.

Ripustin lauantai-iltana pyykkiä ja hoilotin muriaanien kuningasta ja Hee-roo-desta, kunnes siirryin parempaan Syyslauluun.

Joulu 

Talvipäivän seisaus oli tänä vuonna (jo) 21.12., eilen oli läheisen syntymäpäivä, huomenna on jouluaatto, viikon päästä on uusi vuosi ja PIAN on valoa ja kevät.

Kolme asiaa, joista olen kiitollinen: kätyrit, joulu ja tietenkin kevätkevätkevät.

Elämä hymyilee.

Äidin suosikki Jorma Hynninen ja En etsi valtaa loistoa

https://www.youtube.com/watch?v=Gt1qCgO_UH8

Toivotan hyvää joulua!

 

Isi, oo säkin kumisaapas!

10000 askelta

”Terveen aikuisen suositellaan ottavan 10000 askelta päivässä. Se, kuinka pitkän matkan 10000 askeleella kuljet, riippuu askeleen pituudesta.

Keskimääräinen askelpituus voidaan laskea kävelijän pituuden perusteella näin:

Naiset: 0,413 x pituus

Miehet: 0,415 x pituus”

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/terveys/montako_kilometria_on_10000_askelta

(Kodin Kuvalehti)

Minun pitäisi kävellä noin 6,5 kilometriä päivässä. Autottomana kävelen tietenkin päivittäin, mutta en riittävästi. Pitää ehdottomasti lisätä kävelyä ja palauttaa askelmittari käyttöön. Kännykkäversiota en kuitenkaan valitse, koska Samsung vetelee viimeisiään.

Sairaanhoitajat kävelevät pitkiä matkoja työpäiviensä aikana, joten hämmästyin Ylen teettämästä tutkimuksesta, jossa kävelymatka oli hoitajalla vähäinen. Syynä oli tietenkin työnkuva.

Maanviljelijä loisti kävelymatkoillaan (84 km/viikko) hoitaessaan tilaansa. Maanviljely on reipasta ja kunnioitettavaa työtä ja kuntokin nousee työtä tehdessä. Mielestäni heillä pitäisi olla enemmän lepopäiviä, koska harva meistä tekee yhtä paljon töitä, kuin esimerkiksi karjatilalliset.

https://yle.fi/uutiset/3-7267085

Käyn satunnaisesti Lidlissä ja pidän yrityksen Liedellä-julkaisusta, jonka voi tietenkin lukea myös yrityksen nettisivulta. Luin, että Kampin Lidlin myymäläpäällikölle kertyi 13,7 kävelykilometrejä kuuden tunnin aikana. Luen kyseisen lehden mielelläni paperiversiona, samoin kuin Metro-lehden, jonka voi kätevästi selata bussissa lyhyessä ajassa. Syynä paperiversioiden suosimiseen on mainitsemani ikivanha Samsung, jota pitää ladata turhan usein.

Niskajumppaa

Bussipysäkillä on toisinaan hupaisaa seurata busseissa olevia ihmisiä. Aika monet kasvattavat itselleen (melkein kortisoni-) kyttyrää niskaan selaamalla jatkuvasti älypuhelinta.

Kannattaa teettää ainakin lapsilla ja nuorilla niskajumppaa ja syöttää heille D-vitamiinia ja kalkkia, muuten tulevaisuus on täynnä kyyryssä kulkevia ihmisiä. Tuntuu surulliselta nähdä osteoporoosin vaurioittamia vanhuksia, jotka nojaavat selkä kaaressa rollaattoreihinsa.

Liikunta on tärkeää kaikille, joten omakin niska kannattaa oikaista kiinnostavien nettiuutisten ääreltä ja lähteä ulos viipottamaan raikkaaseen talvisäähän.

Pirkka

Aiemmin suosin Pirkka-lehteä, jota en ole ikuisuuksiin saanut, koska ovessani on mainoskielto. Mainoskieltoa noudattavat kaikki muut, paitsi parin pitserian mainostenjakajat. En ole vieläkään kiinnittänyt oveeni turkinkielistä pitsamainoskieltoa, jonka ystävällinen työkaveri minulle kirjoitti.

Pirkka ilmestyy edelleen ja nettiversiossa on hyvältä vaikuttava ja mm. vegaaneille sopivan linssibolognesen ohje

https://issuu.com/ruokakesko/docs/pirkka_1117

Vegaaninen pinaattikeittokin vaikuttaa hyvältä, vaikka kuulun kala- ja karkinsyöjä-lahkoon. Lehden halvakakkua pitää ehdottomasti kokeilla.

Näin joskus mietteen siitä, voiko kasvissyöjä syödä viinereitä. Luettuani vastaukset ymmärsin paremmin, miksi kaikki kasvissyöjät eivät ole varvunhoikkia. Minunkin mielestäni kasvissyöntiin kuuluu viineri.

Päätän aina ruokalehtiä luettuani ryhtyä hyväksi kokiksi. Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut, mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten käy tulevaisuudessa.

Kuponkiuutiset

Ehdoton suosikkijulkaisuni oli historian hämärissä Kuponkiuutiset, jossa myytiin hilpeitä tuotteita.

En koskaan tilannut muovisia pitsipöytäliinoja, söpöiltä vauvoilta näyttäviä nukkeja tai posliinilautasia, joihin oli painettu tonttuja tai neliapiloita enkä edes laihdutuspillereitä, joiden avulla laihtui vähintään yhdeksän kiloa neljässä päivässä. Ooh!

Joku katala tutki kyseisiä pillereitä, jotka olivat lähinnä ruokasoodaa. Ällistyttävän hyvä bisnes, joka ei välttämättä tuonut asiakkaiden toivomia tuloksia.

Pakastusrasiat, joissa oli kullanvärinen kansi, jäivät ostamatta. Samoin kuuluisa Aromipesä, jossa kokattiin kätevästi 12 tunnin aikana lautasellinen kaurapuuroa – tai mitä lie. Mökille olisi voinut ostaa Pesupallon, jossa pyykit sai pestyä kätevästi kammesta veivaamalla.

Olisi ehdottomasti pitänyt säästää nippu lehtiä, niin ne huvittaisivat minua edelleen.

Seurasin aiemmin MasterChef Australiaa, mutta tänä vuonna katsominen on unohtunut. Päätin joka jakson jälkeen hankkia painekattilan ja sous vide -sirkulaattorin, vaikka minulla ei ole mitään hinkua kokata kummallakaan. Kummallisia mielitekoja, joista tietenkin syytän kyseistä kokkausohjelmaa.

Suolasta huurteinen tuikku -askarteluvinkki

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/tee_itse/kasvata_suolasta_huurteinen_tuikku

Kuivattuja sieniä netistä

Jos olet yhtä hyvä sienientunnistaja, kuin minä eli tunnistat

  1. kantarellin
  2. nätin punainen kärpässienen, jota ei pidä syödä

ja epäröit metsässä kulkemista eksymisen, heikkouden, rosvojen ja/tai susien vuoksi, niin ehdotan nettitilausta.

Aitoluonto.fi-sivulla myydään mm. sieniä, pakuria, mahlaa, hilloja, hunajaa jne. Olen pari kertaa tilannut sivulta kuivattuja tatteja.

http://www.aitoluonto.fi/myy–osta/

Ruokaasuomesta.fi -sivulla Kokemäellä toimiva Anttilan tila myy suppilovahveroita:

https://ruokaasuomesta.fi/search/products?utf8=%E2%9C%93&q=suppilovahvero

Suomalaisia sieniä sisältäviä lasipurkkeja näin myynnissä Aleksin Stockmannilla, mutta en tehnyt kauppoja. Riemastuin lasiversioista, koska luulin, että sieniä saa vain tuoreina, säilyketölkeissä tai sekasieniversioina.

I’m Gouda (Frasier-siteeraus)

Googlasin pippurigoudaa ja päädyin hollantilaiselle juustosivulle. Sivulta saa ostettua mm. saksanpähkinägoudaa, jota olen useampana vuonna turhaan metsästänyt Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä. Vuosia sitten onnistuin ostamaan kyseistä juustoa.

Lahjaksi voi ostaa mm. kokonaisia juustoja tai siirappivohveleita.

Oivallinen joulukorivinkki kaikille goudattomille ja siirappivohvelittomille!

https://www.goudajuustoashop.com/

Tämäkään ei ollut maksettu mainos, koska pippurigoudaa ei sivuilla myyty, mikä on tietenkin harmillista.

Alzheimer-potilaiden omaisille tiedoksi

Dementiaonlineshop.com -sivulta voi tilata muistipotilaalle lahjaksi esimerkiksi tarjouksessa olevan Kalenterikellon, josta muistisairautta poteva näkee kellonajan, viikonpäivän, meneillään olevan päivän ja kuukauden. Kello näkyy hyvin pimeässä ja maksaa 124 euroa.

Huom. kannattaa tilata yrityksen sähköposti, niin tuotteista saa parempia tarjouksia.

Suosikkikellossani kerrottaisiin myös siitä, onko aamu, päivä, ilta vai yö, joten Muistuttava vuorokausikalenteri on mielestäni parempi, vaikka kalliimpi, ratkaisu. Tarjoushintana on 298 euroa (norm. 448) ja toimitus on ilmainen. Mielestäni hurja hinta, mutta kello helpottaa varmasti useamman muistisairaan elämää.

Muistisairaiden elämä on hankalaa, koska sairas ei enää pysty tekemään omia ostoksiaan. Onneksi isäpuolen tytär huolehtii isästään tuomalla hänelle mm. paitoja, sukkia jne. Minä kiikutan isäpuolelle perinteisen korpputuliaisen lisäksi mm. hammasharjoja ja -tahnaa eli päivisin tarvittavia tuotteita. Kotihoito tilaa hänelle tuotteita, mutta tarvitaan useampi ihminen varmistamaan, että kaikkea tarvittavaa on riittävästi.

Helsinki-viha

Ajoittain törmää nettikeskusteluissa Helsinki-vihaan tai -inhoon, joita pidän hämmästyttävinä, mutta kiinnostavina. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että minun pitäisi inhota jonkin alueen asukkaita vain heidän sijaintinsa vuoksi. Pitänee kehittää kyseistä ajattelutapaa ja tuntea ankaraa kaunaa esimerkiksi vaasalaisia kohtaan.

Työkaveri joskus ihmetteli, miksi hän on Helsingissä asuvien mielestä kotoisin maalta, kun hän on kasvanut Mikkelissä. Toisaalta joidenkin mielestä maaseutu alkaa heti Kehä kolmoselta, joten eivätköhän he lue vantaalaisetkin eli aiemmin Helsingin maalaiskuntaa edustaneet maalaisiksi, omasta todennäköisesti kaukaisesta kotiseudustaan huolimatta.

Kalevauva.fi – Vantaa

https://www.youtube.com/watch?v=wqk-XFPgRtk

Ehdoton suosikkini Jyväskylä-versiossa on huuhaa-humanismi, jota ehdottomasti suosin, Semmarit ja etenkin nuorten suosimat Fjällräven-reput.

Kalevauva.fi – Jyväskylä

https://www.youtube.com/watch?v=HsCXvMRTVVk

Helsinkiläiskommentit ovat mielestäni hauskoja, koska valtaosa Helsingissä asuvista on kotoisin ns. maalta. Minäkin. Aika harvalla asukkaalla on takanaan useampi sukupolvi helsinkiläisiä.

Onko sillä oikeasti yhtään mitään väliä, missä asuu, jos viihtyy kyseisellä alueella?

Väärä ajoitus

Teen monet asiat väärään aikaan.

Olin hyvä oppilas, mutta lukiossa opiskelu ei kiinnostanut enkä kirjoittanut papereita, joita minulta odotettiin. Olisi ehdottomasti pitänyt, niin voisin työskennellä aloilla, joihin vaaditaan tietty tutkinto.

Onkohan nykyisinkin vielä paljon opiskelijoita, joiden yliopistotutkinto on viittä vaille valmis? Joitain vuosia sitten opiskelijoita tuettiin valmistumaan, koska aika moni teki vaativia töitä, vaikka lopputyö uupui.

En seurustellut varusmiehen kanssa. Näin 52-vuotiaana on todellakin liian myöhäistä, vaikka arvostan nättejä nuoria miehiä.

Minulla on edelleen vääränlainen käsitys parisuhteesta, koska kuvittelen, että pariskunnat ovat onnellisia keskenään, uskollisia toisilleen, kunnioittavat ja arvostavat toisiaan, huolehtivat parhaalla tavalla yhteisistä lapsista ja haluavat kestävän parisuhteen. Uskon toisaalta myös Joulupukkiin.

Lähdin maailmanympärimatkalle ennen käteviä kamerakännyköitä ja keveitä läppäreitä. En raahannut mukanani silloisia läppäreitä, jotka painoivat todella paljon ja kuvat otin kameralla, jota Stockan myyjä suositteli.

Lähetin matkalla sähköposteja, jotka käyttämäni Hotmail-sähköposti ”ystävällisesti” poisti antaakseen asiakkailleen lisää säilytystilaa enkä voinut koota viesteistäni lehtijuttua. Toisaalta jo muinaiset kreikkalaiset matkustivat eikä heillä ollut läppäreitä tai kamerakännyköitä eli ns. syytökseni väärästä ajasta on pöhkö, mutta SILTI.

En kirjoittanut työkseni, vaan työskentelin numeroiden parissa tehden hyvin pitkälti rutiinitöitä. Muuttuvat tilanteet ja vaihtelu ovat minulle hyvin tärkeitä asioita, joten toivon, että seuraavassa työssäni pystyn työskentelemään vaihtuvien tilanteiden parissa.

Toisaalta:

  • paranin aivoaneurysmasta taitavan leikkauksen avulla enkä vammautunut tai kuollut
  • paranin myeloomasta allogeenisen kantasolusiirron avulla
  • pystyin käymään lähiomaisten luona hyvin heikossa kunnossa
  • pystyn kävelemään pitkiä matkoja, kantamaan, nousemaan portaita, käymään kuntosalilla, tapaamaan ystäviäni, käymään taidenäyttelyissä, museoissa, oopperassa ja konserteissa
  • pystyn edelleen lukemaan, vaikka aivoaneurysma leikattiin vasemman silmän takaa
  • en ole aiempaa (paljoa) höperömpi, paitsi hivenen eli keski-iän vuoksi (yhyy)

Ts. turha narista, koska monet asiat ovat erittäin, erittäin hyvin ja olen tyytyväinen elämääni. Uskon, että se tautihetteikkö, jonka läpi minua on raahattu vuosien aikana, on tehnyt minusta paremman ja kärsivällisemmän työntekijän.

LOL, älä ragee!

Aiempi ystävä luuli aikoinaan, että hänen lastensa käyttämä LOL tarkoitti lots of love eli paljon rakkautta. LOL eli hehee!

Rageeminen (eli raivostuminen) on mielestäni hupaisa sana. Rage-inglishii.

Harmi, ettei niinkua enää käytetä, koska surkuhupaisa niinqu kuului suosikkeihini.

Genitaalien viljelylle olen allerginen vuodesta toiseen ja ihmettelen, millaisissa perheissä sanan käyttäjät ovat kasvaneet. Olen kuullut, että olen väärässä ja kyseessä on täysin tavanomainen sana.

Ei muuten ole.

In Finland We Have This Thing Called Liikennesäännöt

Ystävällisesti totean, että ajoteillä kävellään vasenta reunaa, kävelyteillä oikeaa reunaa tai kävelijöiden puolella. Pyöräteillä ei kävellä eikä kävelyteillä ajeta pyörällä.

Siteeraan aiempaa kollegaa ja lisään: tämä selvä? Minä kiitän.

Otan tietenkin vastaan eriäviä mielipiteitä.

Keskustelu bussissa isänpäivänä

Pikkutyttö ilmoitti useita kertoja matkan aikana isälleen, että isäkin voi olla kumisaapas. Isän vastauksesta ei selvinnyt, kokiko hän itsensä kumisaappaaksi, mutta hän suhtautui hyväntuulisesti pienen ja hihittävän tyttärensä useita kertoja esittämään ehdotukseen.

Pidän ilahduttavana sitä, että myös isät huolehtivat nykyisin lapsistaan.

 

Josse kulkee!

Eilispäivän uutinen: länsimetro kulkee

Onneksi toiminta käynnistyi ennakoituna aikana ja budjettikin piti todella, todella hyvin.

Lähdin lauantaina 18.11.2017 yhden jälkeen metromatkalle Espooseen. Työllä ja tuskalla muistin, että ensin valitaan seutu ja ok ja vasta sen jälkeen näytetään oma, Helsinki-alueelle ostettu kortti. Matkakortin huitaisee automaatin eteen automaattisesti, joten seutumatkailu on haasteellista.

Kävin Tapiolassa modernin taiteen museossa Emmassa ja kiersin ensin Espoon kaupunginmuseon vaikuttavan näyttelyn Särkynyt elämä – Espoo sisällissodassa.

Surullista lukea, kuinka lapset lähtivät taistelemaan seuraten vanhempiensa vakaumusta.

http://www.kulttuuriespoo.fi/fi/event/11234-sarkynyt-elama-espoo-sisallissodassa

Kiersin Tuhat tarinaa Espoosta -näyttelyn ja opin, että ensimmäiset asukkaat muuttivat Espooseen 10 000 vuotta sitten. Korkeasta iästäni huolimatta en muista kyseisiä aikoja.

Nousin yläkertaan ja tutustuin modernin taiteen näyttelyyn Saastamoisen säätiön taidekokoelmasta (jopa minä pidin muutamasta työstä), ihailin ulkona olevaa keltaista Ufoa, kävin Heli Rekulan Linnuntietä -näyttelyssä, katselin Sarah Morrisin töitä ja ihastuin Bryk & Wirkkalan katseluvarastoon, jota suosittelen. Ernst Mether-Borgströmin (1917–1996) näyttely oli värikäs ja toi mieleeni kauan sitten näkemäni Pompidou-keskuksen Pariisissa.

PS Tarjoudun rakentamaan pohjoismetron. Aikataulu ja budjetti vastaavat Jossen eli länsimetron tilannetta pienin, kevyin korotuksin.

Tonttuovi

Sain lapsuudenystävältä ilahduttavan kuvan hänen tekemästään kauniista tonttuovesta.

Kiitos, T!

Ehdotan, että teet joulubisneksenä liudan ovia ja kauppaat niitä nykyisen liiketoimintasi yhteydessä niille, joilla ei ole vastaavia taiteellisia kykyjä. Menekki on taattu.

Aurinko! Meteori!

Tärkeä uutinen: aurinko paistoi perjantaina Helsingissä useamman tunnin.

Lapissa oli meteori valaissut torstaina 16.11. taivaan ja pudonnut ilmeisesti Inarinjärven lähelle.

https://yle.fi/uutiset/3-9937149

Konserttiliput

Kävin maksamassa konserttiliput Musiikkitalossa. Helppo käynti, koska ensimmäinen asiakas osti lippunsa, toinen asiakas poistui paikalta ja sain tehtyä kaupat.

Narikkamaksu iltakonserttiin on kaksi euroa/asiakas

Vinkki: kannattaa pukeutua matkalle lämpimästi (esim. neljät raappahousut ja kolme paksua villapaitaa Pikku-Heidi -tyyliin) ja jättää päällysvaatteet kotiin, jotta saa äärettömän käytännöllisesti säästettyä kahden euron narikkakulut esimerkiksi marras- tai joulukuun mahdollisissa pakkasissa.

Jonain päivänä minulle selviää, miltä raappahousut näyttävät.

Toinen koti

Minusta tuntuu aina, että menen kotiin, kun käyn Musiikkitalossa. Vastaava tunne on mm. Ateneumissa, Designmuseossa, monissa kirjastoissa, tutulla kuntosalilla, Kööpenhaminassa ja Lontoossa.

Paikat ovat niin tuttuja, että niihin on mukavaa mennä.

Hurmaavat helmet, Päivälehden museo ke-su 15.–26.11.2017

Kävin katsomassa Helsingin Sanomain Säätiön näyttelyn teoksia, vaikka teemme uuden käynnin ensi viikolla. Pidin Edelfeltin maalauksista ja Maria Wiikin viehättävästä työstä, mutta Helena Schjerfbeckin Suru (1919) järkytti minua. Menettäminen on tuskallista.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005447591.html

Hautajaiskuva

Kävin ”nyt kuolet tai vammaudut” -aivoaneurysmadiagnoosin saatuani valokuvaajalla, koska halusin hautajaiskuvan. Inhoan kuvattavana olemista, mutta onneksi kuvaaja sai minut rentoutumaan ja otti onnistuneita kuvia.

Onneksi hautajaiskuva jäi käyttämättä, koska aivoaneurysmaleikkaus onnistui ja paranin myöhemmin allogeenisen kantasolusiirron avulla myeloomasta.

Päätin käydä uudelleen samalla kuvaajalla, etsin nettisivun ja huomasin, että kuvaamo oli suljettu vakavan sairauden vuoksi. Toivon, että valokuvaaja voi mahdollisimman hyvin ja toipuu sairaudestaan.

Paluu töihin, Suomen Syöpäpotilaat

Onneksi Suomen Syöpäpotilaiden ryhmässä on pari valokuvaajaa kamerakammoisia varten, joten saan ensi kerralla uuden kuvan ansioluetteloon.

Keskustelimme torstaina työnhakukurssilla Kumous-työnhakuvalmennuksesta, josta innostuimme ja tutkimme toistemme ansioluetteloita (omani olen tehnyt ”vain” 15 vuotta sitten ja myöhemmin hieman viilannut, köh…) ja kommentoimme niitä.

Tiivistäminen kannattaa.

Kurssilla olevilla oli erittäin mielenkiintoisia taustoja ja osaamisia, joten heidän tietojaan oli kiinnostavaa lukea.

Suomen Syöpäpotilaiden oppaiden söpöt sudet kuvasin istumassa neuvotteluhuoneen sohvalla.

Asiasta viidenteen: olisi mielenkiintoista työskennellä yrityksessä, jossa on kävely- eikä paikallaan kököttämis -palavereita.

Salilla

Kävin perjantaina kuntosalilla ja tein tunnin ohjelman. Soutaminen tuntuu tepsivän lapaluiden välisiin lihaksiin. Onneksi fysioterapeutti ehdotti lajia.

Jalkaprässi jäi tekemättä, koska vanhempi rouva istui lukemassa jalkaprässilaitteessa. Historian hämärissä salilta katosivat naistenlehdet, mutta mikäpä estäisi ottamasta omaa kirjaa mukaan! Jalkaprässilaitteessa saa jalat nostettua kätevästi koholle, joten on rentouttava lukuasento.

Kävelin juoksumatolla ja katselin brittien sisustusohjelmaa, joten en kärsinyt jalkaprässittömyydestä.

Pupu

Suuntasin viime viikolla Hämeentien uuteen Pupu-kahvilaan salaattiostoksille. Käynti jäi, koska innokas valokuvaaja leiriytyi liikkeen ulkopuolelle ja otti lukemattomia kuvia. Halusin salaattia, mutta en kuvattavaksi.

Menen Pupuun joku toinen kerta, esimerkiksi avajaispäivinä torstaina ja perjantaina 23.–24. marraskuuta 2017.

”Hämeentiellä on tarjolla maisteluversioita herkullisista salaateistamme á 5 euroa. Salaattien ostajalle on luvassa viiden euron arvoinen lahjakortti seuraavaa Pupu-visiittiä varten.” (Pupu, Hämeentie 36)

Haluan ehdottomasti testata Yammy-lohisalaatin.

Potilas- tai vierasmajoitus sairaaloissa

Kannattaa varmistaa sihteeriltä tai hoitajilta, onko sairaalan lähellä tarjolla majoitusta. Potilaita ja vieraita varten voi olla huoneistoja tai hotelleja, joista voi varata edullisemmin huoneen.

Katalaa

Turhan monen syöpäpotilaan hylkäävät ystävät.

Ethän tee niin – sinäkin voit sairastua ja tarvitset läheisiltäsi tukea ja kannustusta.

KIRJAT

Lihastohtori (2015)

Lainasin ja luin liikuntatieteiden tohtori Juha Hulmin Lihastohtori-kirjan. En ole riittävän perehtynyt voimaharjoitteluun, joten jarisarasvuolin/-vuotelin (ts. selasin) kirjan ja muutama juttu jäi mieleen.

Ärtyneet silmät ja sipuli

Välttäkää sipulia, niin silmänne voivat paremmin. Kirvely ja vuoto loppuvat. (Hulmin kommentti)

Nivelterveys

Mm. kurkumiini, inkivääri, MSM ja ruusunmarjakonsentraatti voivat auttaa.

Ks. Examine.com ja Joint Health

D-vitamiini

”Liika on liikaa D-vitamiinissakin eli älä liioittele, ellet sitten halua lisätä ennenaikaisen kuoleman riskiä.”

Vapaaksi! Luo itse oma elämäsi, Anne Karilahti (2014)

Valmennusyritys Valmentamon perustajan ja toimitusjohtajan vinkkejä mm. itsensä hyväksymiseen, tuntemiseen, unelmiinsa uskomiseen jne.

Ei minun kirjani, mutta jollekin voi olla apua vinkeistä.

Voiko se olla totta? Skeptisiä näkökulmia nykymenoon (2017)

FT, kirjailija ja vapaa tiedetoimittaja Tiina Raevaaran toimittama kirja.

Alkusanat: kun tietoa on tarjolla valtavasti, houkuttelevaksi muodostuu tietämättömyys.

Raimo Puustinen kirjoittaa Mistä puhumme, kun puhumme vaihtoehtohoidoista Tietoisku: sairauksia hoidetaan uskolla ja toivolla.

Vesa Linja-ahon tietoisku: Mistä teknisen terveyshumpuukin tunnistaa?

Teokseen on haastateltu mm. psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäriä, lääketieteen tohtoria ja psykoterapeuttia Hannu Lauermaa, joka kritisoi mm. NLP:tä skitsofreenikkojen hoidossa.

”Palveluntarjoajan virallisen ammattipätevyyden voi tarkistaa Valviran JulkiTerhikki -palvelusta (julkiterhikki.valvira.fi), josta nimellä hakien löytyvät pätevyydet ja mahdolliset ammatinharjoituksen rajoitukset.”

(Lauerma)

Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa höpsismin vastustaminen.

V. A. Koskenniemi Kevätilta Quartier Latinissa (1912)

Viehättävä kirja oululaisesta runoilijalta, sanomalehtitoimittajalta, kirjallisuustieteen professorilta ja akateemikolta Veikko Antero Koskenniemeltä (1885–1962), joka sanoitti Finlandian.

”Keväästä voi sanoa, mitä faaraon kerrotaan sanoneen kirjoistaan: sielun lääke.”

(V. A. Koskenniemi)

Jaan sekä Koskenniemen että faaraon käsityksen.