Millä te saatte kolesterolin pysymään alhaalla, jos ette ole juoppoja?
Arvoni oli normaali ennen allogeenista siirtoa, mutta lääkitys on nostanut luvun pöyristyttävän korkeaksi. Sain tänään statiinit eli alamäki alkaa, mutta voisin sponsoroida muutosta mättämällä enemmän vihanneksia, hedelmiä, kuitua ja liikkumalla enemmän näillä kortisonin aiheuttamilla keitetty makaroni -jaloilla.
Kaksi puhdasta luuydinnäytettä, joten lääkitystäni vähennettiin. Saan kortisonia enää 4 mg päivässä, joten pöhösikanaama katoaa vähitellen.
Neljä nikamaa murtui selästäni 7/2012 ja selkäni on nyt kipeä pahimman murtuman kohdalta. Soitin torstaina sairaalaan ja kysyin selän lääkityksestä.
Hoitaja kertoi, että labratulosten perusteella sairastan jälleen maksan hyljintäreaktiota. Edellinen hyljintä maaliskuussa. Vyöruusu- ja selkäkipuihin syömäni Para-Tabs särkylääkkeet pois käytöstä maksarasituksen vuoksi. Tilalle palasi Oxynorm, huumejohdannainen kipulääke. Adursal-maksansuojalääkkeet (7 kpl/päivä) käyttöön.
Pahimmassa tapauksessa saan takaisin suuren kortisoniannoksen 32 mg (16+16). Lääkärin mukaan reagoin kortisoniin poikkeuksellisen voimakkaasti. Kuntoni heikkenee, en pysty nousemaan ylämäkiä tai portaita ja pöhötyn ikävästi. Tappelen vielä kortisonia vastaan, mutta taisteluni taitaa olla turhaa.
*
Edellinen oli kuusi vuotta sitten tekemäni Facebook-merkintä, jota täydensi hapannaama.
Eilen oli vuorossa silmieni sarveiskalvojen tutkimus Silmä- ja korvasairaalassa. Pääsin sisään Haartmaninkatu 4 C -alaovesta, vaikka ilmoittautuminen ei enää onnistunut klo 15 jälkeen ala-aulassa.
Aulassa oli meneillään remontti, joten takkia ei saanut ripustettua lukittuun naulakkoon.
Aikaa oli jäljellä, joten pistäydyin uteliaana aiemmin remontoidussa kahviossa, johon oli mielestäni lisätty ikkuna käytävään ja nousin hissillä viidenteen kerrokseen.
Vanhoista valkoisista hisseistä oli tehty tavarahissejä. Niillä piti toisinaan nousta kolmanteen kerrokseen, jos huimauksen vuoksi ei voinut kiivetä portaita.
Laitoin takin aulan kaappiin ja sain kauniin punaisen muovilapion avaimenperäksi. Ihmiset mitä ilmeisimmin unohtavat avaimenperiä mukaansa, koska lelulapion huomaa nopeasti taskusta tai käsilaukusta.
Istuin käytävällä odottamassa ja luin vuoden 2017 naistenlehden, jossa oli vuosihoroskooppi eli ilmeisesti lehti oli tammikuusta. Me härät emme jaksa lukea horoskooppeja, joten olisi pitänyt mieluummin lukea jokin vanha sisustuslehti. Olen päätellyt, että jossain on hyvin kummallinen kauppa, joka myy käpälöityjä ja repaleisia ikivanhoja lehtiä odotushuoneisiin.
Hoitaja käveli ohi ja kysyi kaikkien nimet. Hän lupasi, että pääsen pian vastaanotolle. Hän näytti rehelliseltä, joten uskoin häntä. En halua kertoa, että odotin viimeksi P U O L I T O I S T A tuntia silmiäni tutkinutta lääkäriä. Pystyinkö riittävästi korostamaan sanaa puolitoista? Hahaa!
Hoitaja puhui totta ja pääsin mukavan nuoren miespuolisen lääkärin vastaanotolle. Kerroin, ettei edellisen lääkärin (en hienotunteisesti maininnut mitään puolentoista tunnin odottamisesta) määräämistä Softacort 3,35 mg/ml -hydrokortisoninatriumsulfaattitipoista (ihanan pitkä kortisonisana, joka kannattaa sanoa hyvin monesti uudelleen) ollut apua tai hyötyä.
Sain tippabingossa seuraavan vaihtoehdon eli Hyprosan 3,2 mg/ml -silmätipan. Liuosta myydään pullossa, jossa ei ole silmäni kirkkaanpunaisiksi muuttavaa säilöntäainetta. Toivottavasti kyseiset tipat sopivat silmilleni.
Lääkärin ehdottamista allergiatipoista ei ole ollut apua.
Olen edelleen karmea roskaaja, koska tyhjiä Oculac-pipettejä menee muovinkeräykseen 20-25 kappaletta päivässä. Vaihtoehtoa ei ikävä kyllä ole olemassa.
Ystävällinen lääkäri tuijotti silmiäni silmävimpaimella ja suurennuslasilla ja siirsi silmäluomia pumpulipuikolla. Hoitaja tiputti silmiini puuduttavia tippoja ja lääkäri mittasi toisella silmävimpaimella silmänpaineen enkä onneksi sairasta glaukoomaa.
Katselin silmälasit päässä seinällä näkyviä – tai näkymättömiä – kirjaimia ja näen yhtä hyvin oikealla ja yhtä huonosti vasemmalla kuin ennenkin. Neuvo: älkää ottako aivoaneurysmamötikkää vasemman silmän taakse silmähermoa vahingoittamaan.
Vältyin tällä käynnillä pupillia suurentavilta tipoilta, joiden jälkeen näyttää normaalia hupaisammalta ja tarvitsee aurinkolasit.
Tietokoneella työskentely kuivattaa silmiä, joten töissä tietokoneen alla on useita avattuja silmätippapipettejä pienen Amergrip-pussin päällä ja muovipussi, johon laitan käytetyt tipat. Roskapussin vien kotiin, jotta saan laitettua tyhjät pipetit muovinkeräykseen.
Oikeissa taskuissani ja käsilaukussani on aina useita avattuja pipettejä Amergrip-pusseissa. Kyllä, tuote oli aemmin Minigrip. Vasempaan taskuun laitan käytetyt pipetit. Äärettömän selkeä logiikka.
Kotona silmätippapipettejä ja avattuja pipettejä on yöpöydällä, eteisessä ja keittiössä.
Nuori työkaveri ihmetteli lähellä olevia tietokonenäyttöjäni töissä. En käytä työskennellessäni silmälaseja, joten lähellä olevilta näytöiltä voi paremmin lukea tekstit. Tein oikean päätöksen ennen kaihileikkausta, joka omalta osaltaan kuivasi silmiä, kun valitsin, että haluan nähdä lähelle. Likinäköisyyteen, joka todettiin 14-vuotiaana, ehti vuosien aikana tottua.
Silmälaseista pidän ulkoillessa, koska ne suojaavat silmiä mm. tuulelta, sateelta, lumelta, pölyltä ja ötököiltä.
Ihmettelin ja ihmettelen edelleen töihinpaluutani tai uuteen työhön siirtymistä vakavien sairauksieni ja vaikeitten oireitteni jälkeen. Ilmeisesti pääkoppani olisi pitänyt murtua, jotta olisin päässyt sairauslomalle. Hyvin moni lievemmin sairastunut ikäiseni on jo eläkkeellä. Eihän toisten taudeista tietenkään tiedä riittävästi.
Seuraava aamukäynti on keväällä eli vaikeasta käänteishyljinnästä kärsiviä silmiäni tutkitaan kahdesti vuodessa. Lääkärin mukaan olen kostuttanut silmiäni hyvin, koska verkkokalvo oli siisti ja hyvässä kunnossa. Toivottavasti sama lääkäri on myös seuraavalla kerralla, vaikka todennäköisyys on hyvin pieni ruuhkaisessa sairaalassa.
Kiitin lääkäriä ja hoitajaa, palautin lapion (ja avaimen) käytävällä olleeseen lokeroon ja sain takkini takaisin.
Palasin C-ovelle, joka oli jo lukittu, joten haahuilin takaisin sairaalaan. Henkilökunnan edustaja ystävällisesti opasti minut E-ovelle, kun kysyin häneltä, miten pääsen poistumaan sairaalasta. Ulkona opastin C-ovella seisonutta eläkeläisrouvaa, joka ihmetteli, missä E-ovi sijaitsee. Opastus oli mielestäni melko huono, mutta toisaalta onnistun eksymään tutuissakin paikoissa.
Harkitsin käynti Pasilan Tripla-ostoskeskuksessa, jossa on käynyt jo yli miljoona ihmistä. Miljoona? Käsittämätöntä.
Talvipimeyden vallattua jo kaupungin suuntasin kotiin ennen rosvojen ja susien hyökkäystä. Henkivartiokaartinani voisi olla navakasti aseistettu alaskanmalamuuttilauma.
Oikeudenmukaisessa maailmassa metsissä jahdatuilla söpöillä hirvillä olisi rynnäkkökiväärit turvanaan. ”Sain kaadettua pari pientä ja ilkeää sekä yhden tuhdin ja humalaisen”, kerrottiin hirvien suosikkijulkaisussa.
Aiemmin pidin enemmän dobermanneista henkivartiokaartissani, koska lapsuudenkodissa oli ihana Oula, joka rakasti perhettä ja inhosi kaikkia muita. Ennen alaovien koodeja rappukäytävissä riitti myyjiä ja kerjäläisiä kieltotauluista huolimatta. He eivät pitäneet Oulasta, joka kertoi räyhäämällä mielipiteensä vieraista ovikellonsoittajista.
Sileäkarvainen mäyräkoiralauma ei todennäköisesti pelota edes rosvoja.
Kävin työhöntulotarkastuksessa, jossa lääkäri katsoi
verikokeita ja tutki minut. Hemoglobiinini on hyvä ja kolesteroliarvot ovat
erinomaiset.
Lääkäri katsoi suuhuni, kurkisti korviini ja tunnusteli
kilpirauhaseni kohdan. Otin paidan pois, menin makaamaan sängylle ja hän
kuunteli sydämeni, kaulavaltimoni ja tunnusteli maksani, jotka hän hyviksi
havaitsi. Sain pukea ja kuulin jälleen kerran, että olen terve. Erinomaista.
Sain paperin, jonka mukaan sovellun työhöni.
Hemapoli
Työterveyslääkärillä oli käsityksenä, että hematologisella
poliklinikalla keskitytään vain hematologisiin sairauksiin. Lähes kaikki
tutkimukset, mitä hän minulle teetti tai minulle teki, on teetetty tai tehty
aiemmin hematologin toimesta. Poikkeuksina olivat korviin katsominen ja
kaulavaltimoiden kuuntelu.
Karvakorva
Suomessa oli aiemmin käteviä nimiä, jotka kuvasivat ihmisen
olemusta eli Vahvaselkiä, Kaljupäitä, Vääräsääriä jne. Minä päädyin
karvakorvaksi, mutta vain pienellä alkukirjaimella.
Vasemmassa korvassani oli hius, joten kävin lääkärin vastaanoton jälkeen hoitajalla. Hän huuhteli lämpimällä vedellä kyseisen korvan ja kolmen sentin hiuksenpätkä löytyi kaarimaljasta.
Hius ei vaivannut minua, mutta miehillä leikatut hiuksenpätkät tai karkea parransänki voivat ärsyttää korvien tärykalvoja ja aiheuttaa huimausta. ”Pahoittelen karvakorvahuimaustani”, totesi herra Y.
Kela
Ulkoportaissa kaatumisestani ei ikävä kyllä ollut mitään
hyötyä lääkäriasemalle eli he eivät saaneet uutta röntgeniä. Potilaat käyvät
jatkossakin toisen lääkäriaseman röntgenissä. Harmi.
Sain eilen Kelalta kyselyn kaatumisestani, koska ”voisin
saada korvauksia jostain muualta kuin Kelasta”. Jos en vastaa X päivään
mennessä, niin korvaukseni mahdollisesti peruutetaan. Tietenkin vastaan, kun
Kela tiedustelee aiheesta, mutta en vielä lähettänyt vastausta.
Sain sairausloma-ajalta palkan, joten voin ottaa vastaan ”jostain muualta kuin Kelasta” esimerkiksi muovikassillisen rahaa.
En ole ihan varma, tarkoittiko Kelan viesti nimenomaan muovikassillista.
Hupaisa kyynisyys on
hauskaa!
Joka työpaikassani on ollut vähintään yksi miespuolinen
kätyri, jonka kanssa on voinut puhua hämäriä juttuja, vaihtaa riemastuttavan
kyynisiä mielipiteitä tai käyttää mustaa huumoria. Suosikkikätyrini on tällä
hetkellä 26-vuotias. Hauska kätyri on paras kätyri!
Toisinaan uskon, että naispuolisista ystävistä, tutuista tai työkavereista on vastaavaan, mutta ikävä kyllä niin on harmittavan harvoin. Oletan, että monet naiset ovat liian kunnollisia ja tunnollisia ilahduttavaan kyynisyyteen. Harmillista, koska kyynisyys on oikeassa kohdassa käytettynä riemastuttavaa eikä sillä ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä tai loukata ketään – ainakaan vahingossa.
Roskienkeruupalkinto
Uskon, että jonain päivänä jonkun roskienkerääjän kohdalle pysähtyy auto tai pakettiauto, josta nousee kaksi kyynelsilmin olevaa miestä, nuorta tai pienten lasten äitiä. He pyytävät anteeksi maahan pudotettuja tupakantumppeja ja lukemattomia autosta heittämiään roskia, kuten banaaninkuoria, tölkkejä jne. ja lupaavat käyttää jatkossa roskapussia ja -koreja.
Aiemmat sottaajat ovat ylettömän liikuttuneita
roskienkerääjän jaloudesta, ojentavat kerääjälle vähintään 500 euroa ja
kiittävät urheasta siivouksesta.
Olen lähes varma, että näin tulee vielä tapahtumaan minulle.
Räntää
Räntää sataa, mutta onneksi maa on jo niin lämmin, että märkä
lumi sulaa.
Kuvan otin aurinkoisena ja lämpimänä pitkäperjantaina
Talvipuutarhassa. Palaa takaisin, lämpimämpi vuodenaika!
Onneksi sää vaikuttaa huomenna olevan sivistyneempi.
Hammerfest, Norja
Lapin hiihtomatkoilla ajoimme usein Pohjois-Norjaan, jossa näytti
upealta ja haisi katoilla kuivatulta kalalta.
Haluaisin ehdottomasti palata Hammerfestiin silittämään söpöä
maitovalasta! Onneksi kalastajat saivat poistettua valasparalta kiristävät Varuste
Pietarista -valjaat. Onkohan valas ollut pitkään karkuteillä?
Valaat ovat sympaattisia, mutta en aiemmin tiennyt, että
maitovalaan kuonoa voi silittää. Nyt tiedän ja haluan ehdottomasti päästä
taputtamaan ihmisistä pitävää ja pikkuiselta näyttävää valasta, joka painaa
1-1,3 tonnia. Vedessä valas näyttää hyvin pieneltä eli hoikentavasta
vesivoimistelusta on selvästi apua.
Mies laulaa maito- eli beluga-valaille, jotka mielestäni
laulavat hänelle, että laulunopiskelu kannattaisi:
Beluga-kaviaari
Käsittämättömän harva tietää, että kallista Beluga-kaviaaria saadaan valaista. Hehee.
Lapsuuden kauhu, kun sukulaisilla oli tarjolla Venäjältä
tuotua kaviaaria ja he halusivat, että maistan kevyesti kuorrutettua
kalanmaksaöljyä.
Ambra
Ambraa eli kaskelottieritettä voisin löytää rannalta, jos
mukanani olisivat kumihanskat, riittävän kestävä kuljetusväline ja tekisin
mahdollisesti kaupat hajuvesiteollisuuden kanssa.
Roskia kerätessäni pelkään aina astuvani johonkin, jota katalat koiranulkoiluttajat ovat jättäneet kadulle. Kumisaappaisiin en ole vielä investoinut. En ole kirpputorikävijä, mutta luin, että kirpputoreilta on hankalaa löytää kumisaappaita, koska menekki on niin suuri. Jos vaihtoehtona olisivat kenen lie jaloissa olleet kumisaappaat tai uudet kumisaappaat, niin kallistuisin uusiin.
Riski ambran löytämiseen taitaa olla yhtä todennäköinen kuin
lottovoitto.
Kävin tällä viikolla Silmäklinikan Sarveiskalvo- ja etuosakirurgian yksikössä, jossa
lääkäri myöhästyi vain puolitoista tuntia.
Silmäklinikka on jo vuosia ollut paikka, jossa saa vietettyä arvioni
mukaan puoli turhauttavaa päivää. Tunnen suurta myötätuntoa henkilökuntaa
kohtaan, joka joutuu selittämään usein iäkkäille ja kivuista kärsiville
asiakkaille pitkät jonot. Onneksi olin terveenä paikalla.
Aikani oli yhdeksältä aamulla, joten menin paikalle varttia ennen
ja ilmoittauduin ala-aulassa. Minut
ohjattiin viidenteen kerrokseen, jonne menin poikkeuksellisesti hissillä.
Hissin ovi oli niin raskas, että oven työntäminen auki oikeassa kerroksessa
tuntui tavoitteelta.
Osasto oli remontoitu. Odotustilassa oli paljon ihmisiä, joten
tartuntoja pelkäävänä odotin vastaanotolle pääsyäni syrjemmällä. Siirryin yhdeksän
aikoihin odotustilaan.
Puoli kymmeneltä hoitaja haki minut pienempään odotustilaan
odottamaan vastaanotolle pääsyä. Keskustelin reumaa ja Sjögrenin syndroomaa
sairastaneen eläkeläisrouvan kanssa mm. autoimmuunisairauksista ja
silmäongelmista. En yleensä ole sairaalajuttelija, mutta tietenkin vastaan, jos
minulle puhutaan.
Hoitajat ja lääkärit vaelsivat pienen tilan kautta huoneisiin ja
me istuimme ihmettelemässä, koska pääsemme vastaanotolle. Ihmettelyaikaa oli
minulle varattu puolitoista tuntia ja mm. nivelkivuista kärsineelle rouvalle ”vain”
tunti.
Pääsin vastaanotolle, jossa vanhempi mieslääkäri pyysi anteeksi
myöhästymistä ja kertoi, ettei hän tiennyt, missä hänen olisi pitänyt olla.
Muistelin haikeana vanhoja hyviä aikoja, kun sihteerit ja vastaanottoapulaiset
opastivat hajamielisiä lääkäreitä ja taluttivat heidät oikeaan huoneeseen. Huoneessa
oli kaksi hoitajaa eli oletukseni mukaan hoitaja ja harjoittelemassa oleva
hoitaja.
Seuraavaksi lääkäri näki aiheelliseksi ilmoittaa, että vahingoitan
silmiäni silmätippoja tiputtamalla ja aiheutan itselleni silmätulehduksen.
Totta, minulla oli vuosi sitten silmätulehdus eli hän oli oikeassa näiden lähes
seitsemän vuoden aikana eli silmätulehduksia on ollut ihan tulvimalla. No, ehkä
niitä oli joskus aiemminkin, mutta NS. keljuilu sapetti.
Tilanne voisi olla toinen, jos hän eläisi minun elämääni, jossa
joudun käyttämään 25 silmätippapipettiä päivässä. Käsien desinfiointi ei
yleensä onnistu ja minulla on Minigrip-pussissa mukana liuta avattuja
silmätippapipettejä. Avaan pipetit mieluummin kotona pestyillä ja puhtailla
käsillä kuin likaisilla, joten olen kehittänyt minulle toimivan ratkaisun.
En ehkä aloittaisi keskustelua potilaan – tai asiakkaan – kanssa noin,
jos olisin PUOLITOISTA tuntia myöhässä. En tietenkään kiinnittänyt aikaan juuri mitään huomiota, kun minun olisi
pitänyt olla töissä ja jokainen hetki Silmäklinikalla veisi minulta työaikaa.
Oli noloa olla pitkään kipeänä ja nyt jouduin käymään tutkituttamassa kuivia silmäni,
joissa on kroonista käänteishyljintää allogeenisen kantasolusiirron jälkeen.
Lääkäri ilmoitti, että silmissäni on kosteutta. Olihan niissä, koska olin juuri
lisännyt Oculacia. Silmäni olivat kunnossa.
Listasin jälleen tipat, joista ei ole apua. Tämäkin silmälääkäri
tarjosi Thealoz Duo – tippoja eli lääketehtaan myyjä on saanut useamman
lääkärin uskomaan, että tipoista on apua. Harmi, ettei niistä ollut minulle
mitään hyötyä. Kerroin käyttäneeni Ikervis-silmätippoja niin pitkään, etteivät
tipat enää kirvelleet. Harmi, ettei niistä ollut apua, kuten joillekin
potilaille. Kyllä, olen kokeillut geelimäisiä Kelan korvaamia tippoja, jotka
eivät sopineet. Olisi mukavaa, jos saisin täyttää No can do – lomakkeen etukäteen,
jotta samaa keskustelua ei käytäisi joka vastaanotolla.
Kerroin, että mietin lääkäriaseman ulkoportaille mätkähtämiseni
jälkeen parina päivänä näkemiäni lasiaisia. Näen niitä toisinaan, kuten
useimmat vanhemmat ihmiset, mutta kaatumisen jälkeen silmissäni vilisivät
haileammat ja tummemmat pilkut useamman päivän ajan. Näkö ei muuttunut, joten
en pelännyt verkkokalvon irronneen. Lääkäri tutki silmäni pitkän pumpulipuikon
avulla eli istuin tuolissani ja hän työnsi tutkimuslaitteen eteeni. Laitoin
leukani telineeseen, nojasin otsani ohjattuun kohtaan ja lääkäri tuijotti
silmiini. Olen liian lyhyt laitteeseen, joten joudun aina kurottelemaan, jotta
istun oikeassa asennossa.
Silmälääkäri päätti, että silmiini laitetaan pupilleja suurentavat
tipat, jotka hoitaja lisäsi viereisessä huoneessa. Vanhempi rouva istui
edelleen odotustilassa, joten toivoin, että hän pääsee minun jälkeeni vastanotolle
ja huomasin myöhemmin, että hän pääsi. Kysyin hoitajalta, kauanko odotan
pupillien suurenemista ja vastauksena oli 15–30 minuuttia ja minun kannattaisi
istua lähellä huonetta. En hetkeäkään olettanut, että pääsisin niin pian
takaisin vastaanotolle. Vaelsin hyvin ruuhkaiselta käytävältä yskättömämpään ala-aulaan.
Silmäklinikan kahvio oli remontissa 6.5. saakka, joten
kirjoittelin viestejä alakerrassa. Reumaa sairastavalla rouvalla oli ollut
lyhyt vastaanotto, joten näin hänet uudelleen. Hänellä oli kaulassaan kaunis
kultainen ketju, joten varoitin häntä kaduilla liikkuvista korurosvoista.
Joltain hänen ystävältään oli viety koru, mutta ei rosvojen kanssa tarvitse edes
jutella, jos he haluavat ryöstää arvoesineitä. Toivotimme toisillemme hyvää vointia.
Palasin odotustilaan, jossa istuivat eläkkeellä oleva äiti ja
hänen tyttärensä. Aulaan tuotiin pyörätuolissa vanhempi mies, joka näytti
söpöltä tontulta. Hän istui selin meihin ja kysyi, mikä päivä tänään on? En
heti huomannut, että hän puhuu meille, koska olen tottunut kovaäänisiin matkapuhelinräpättäjiin.
Lopultakin sain käytettyä kuvaavaa sanaa räpättäjä! Mies toisti kysymyksensä,
joten kerroin päivän ja hän kiitti tiedosta. Hoitaja kävi katsomassa silmieni suurentuneita
pupilleja ja odotus jatkui. Hyvä tietenkin, että useampi pitkään odottanut
potilas pääsi vastaanotolle. Kerroin kahviosta puhuneella äidille ja tyttärelle,
että kahvio on remontissa, jotta he eivät suotta suunnista alakertaan.
Noin 45 minuutin odottelun jälkeen pääsin takaisin vastaanotolle.
Hoitaja pudotti silmiini puuduttavia tippoja ja lääkäri pyysi minua katsomaan
ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Silmissäni ei onneksi ollut mitään
ongelmia, joten hän pyysi soittamaan, jos vielä näen lasiaisia.
Tutkimuksen jälkeen lääkäri määräsi minulle kortisonitippoja,
joiden käyttöä voin kokeilla. Toivottavasti kyseisistä tipoista on jotain
hyötyä. Vastaanoton jälkeen odotin käytävällä, että hoitaja tuo minulle
reseptin ja tiedon seuraavasta vastaanotosta. Sain hetken kuluttua lapun, jossa
aikani oli syyskuussa klo 10:30. Pyysin, että saan klo 8 olevan ajan, koska työn
kannalta aika on hankala. Puolitoista tuntia myöhästyneen lääkärin päätöksen
mukaan en saanut, joten soitan myöhemmin Silmäklinikalle ja pyydän sekä ajan
että mielellään myös lääkärin vaihtamista. Sain vielä työpaikkaa varten lapun,
koska vietin Silmäklinikalla kaksi ja puoli tuntia.
Laitoin aurinkolasit silmiäni suojaamaan ja bussimatkan jälkeen pääsin
töihin jo klo 12:20. Onneksi minulla oli plussaa saldossa. Avasin tietokoneen
ja lähdin lounaalle.
Hyvä, etteivät näkemäni lasiaiset olleet haitallisia, mutta muuten
käynti tuntui turhalta rahanmenolta happaman lääkärin tutkittavana. Suosikkini
Silmäklinikalla on ollut superystävällinen ja taitava mies, joka muistaakseni toimi
ylilääkärinä Lauttasaaren silmäsairaalassa.
Koivut jo
lehtii
Terve Suomeni maa. Lämpimien huhtikuun päivien vuoksi koivuissa on
jo yhtä isot lehdet kuin äitienpäivänä, joten olen hyvin tyytyväinen.
Kohta on vappu, jolloin voi ostaa teekkarien hauskana pitämää Äpy-lehteä.
Äiti piti mieskuoron esityksistä, joten monena vuonna kävimme vappuaamuna
kuuntelemassa laulua, jossa ilmassa leivokset leikkiä löivät.
Ullanlinnanmäellä olen tietenkin käynyt, mutta vappujuopottelu ei
ole koskaan kiinnostanut enkä enää mene Havis Amanda – ryysikseen palelemaan
tai käytä hassua lakkia.
Magnolia
ja viitasammakko
Kaisaniemessä kukkivat jo magnoliat, joten aika suunnata magnoliatarkastusretkelle
Viikin arboretumiin ja jatkaa sammakkolammelle kuuntelemaan viitasammakoiden
haukuntaa.
Koetilan
lehmät la 4.5.2019, kirmaushetki klo 11:10
Viikin koetilan lehmät kirmaavat laitumelle lauantaina 4.5. klo 10–13
eli reippaat isykät ja äitykät ajavat jälleen letkana laitumien lähelle
kävelyteitä pitkin. Oi niitä kaukaisia aikoja, kun lapset ja aikuiset jaksoivat
vielä kävellä jopa kilometrin verran.
Busseilla 78, 57, 506 ja 550 pääsee kätevästi laitumien lähelle.
Taidetta
Kutsu minua nimelläsi André
Aciman
Ihastuin elokuvaan, pidin englanninkielisestä teoksesta ja
lainasin Antero Tiittulan viehättävästi suomentaman tekstin, jossa Elion ja
Oliverin elämä Italian auringossa avautui uudelleen. Kirja on kaunis
rakkaustarina kahdesta nuoresta miehestä, yliopistoprofessorin 17-vuotiaasta
pojasta ja 24-vuotiaasta amerikkalaisesta yliopisto-opiskelijasta, joka viettää
useita viikkoja Elion perheessä hedelmätarhojen keskellä.
Epäröinti, rakkaus, läheisyys, musiikki, kirjallisuus ja perheen
tärkeys korostuivat teoksessa, samoin ihastuminen, suhteen kehittyminen, naapurin
pikkutytön kohtalo, uiminen ja miesten tapaaminen vuosia myöhemmin Yhdysvalloissa.
Haikean kirjan luettuani uskoin jälleen rakkauteen ja hyvyyteen maailmassa.
Aciman esiintyy 17.–18. toukokuuta 2019 Helsinki Lit –
festivaaleilla Savoy-teatterissa.
Oodi
Helsingin Sanomien Oodi-kirjastoon on mennyt yllättävän suuri
rahasumma, koska kirjastossa on mm. vakituinen siivooja. Hyvä päätös, koska kaunis
kirjasto oli yllättävän epäsiisti jo alkuvaiheessa hiekan ja soran rahistessa
lattioilla.
The Queen’s Corgi – Official Trailer
Mm. presidentti Trump pääsi
mukaan esittelyfilmiin.
Kävimme pitkäperjantaina ihailemassa Talvipuutarhan kukkia, kuten hyvin moni muukin. Puutarhan pihalla kukkivat krookukset ja pääsiäisliljat.
Yleisölle suljetun alueen rinteissä kukoistivat siniset skillat.
Vastaanotossa oli kakkupöytä, joten osa vierailijoista osti täytekakkupalat. Talvipuutarhassa on useita pöytiä, joissa voi syödä joko omia eväitä tai kasvihuoneessa (harvoin, luulisin) myytäviä tuotteita.
Kasvihuoneessa kukoistivat moniväriset orkideat,
perunanarsissit, orvokit, erilaiset mehikasvit ja mm. violetit hyasintit. Kauniit kukat, joita ei voi voimakkaan tuoksun
vuoksi ottaa jouluna kotiin. Hennoin tuoksu on lukemani mukaan valkoisessa
hyasintissa.
Elämä olisi ehkä helpompaa, jos rakastaisi kodin ”raikasteita” eli kauhulle haisevia kukkaistuoksuja, autoihin myytäviä ”tuoksuvia” kuusia ja kestäisi monien pesuaineiden karmean löyhkän. Puhdas tuoksuu puhtaalta, eikä haise pesu- tai huuhteluaineilta.
Hanami su 19.5.2019,
Roihuvuori
Pensaissa on jo suuret lehdet, leskenlehdet, valkovuokot ja onnenpensaat kukkivat ja päivä päivältä luonto näyttää paremmalta.
Pian lähistöllä kukoistavat vaaleanpunakukkaiset kirsikkapuut. Hanamia juhlitaan Roihuvuoressa sunnuntaina 19.5.2019 klo 12–18:30.
Vältän ihmismassoja myös ulkona, joten käyn aina ennen
juhlia ihailemassa viehättäviä kukkia.
Universal Stone
Olen kuurannut kylpyhuoneen kaakeleiden saumoja erilaisilla pesuaineilla, mutta edes rautakaupan järeät tuotteet eivät tuntuneet tepsivän. Höyrypesurilla sai kätevästi puhdistettua lattiaa, mutta saumat näyttivät epäilyttäviltä. Muistin kaapissa olevan Universal Stone -purkin ja pesin laattasaumoja sienellä levittämäni hajustamattoman ja myrkyttömän tökötin ja kaakeliharjan avulla. Toimii!
Muiden sairauksiin
reagoiminen
Luen edelleen useita syöpäpotilaspalstoja, koska myeloomasta paranemisestani huolimatta oletan, että sairaus palaa minun jossain vaiheessa. Ei pitäisi olettaa.
Törmäsin jo edesmenneen potilaan kirjoituksiin. Hän oli muille sairastuneille vihainen, koska edes allogeeninen kantasolusiirto ei parantanut häntä. Muilla oli hänen mielestään vain mitättömiä pikkuoireita, mutta hän ilmoitti olevansa todella sairas.
Ymmärrän, että tilanne oli hänelle surullinen ja vaikea, mutta en ymmärrä muiden potilaiden katkeraa syyllistämistä. Jokaisella sairastuneella on omat oireensa ja murheensa, koska kyse on parantumattomasta syövästä, jota onneksi voidaan hoitaa nykyisin monilla eri lääkkeillä.
Eihän hän edes tiennyt muiden tilanteista, koska monet
sairastuneet kirjoittavat vain joistain sairauteen liittyvistä oireistaan.
Osalla syynä on se, etteivät he halua pelotella muita omalla tilanteellaan.
Ferritiini
Keskustelupalstoilla herjattu ferritiini tuntuu olevan tietämättömien kriitikkojen suosittuna puheenaiheena. ”Kenelläkään ei ole mitään ongelmia ferritiinin kanssa ja syynä alhaisiin arvoihin ovat vain laiskuus ja hyvin todennäköisesti yleinen pahuus jäkätijäkätijäkäti.” Yleisen ja erityisen pahuuden tietenkin allekirjoitan.
Varastoraudan puutteesta kärsii yli 10 prosenttia naisista ja yli kolme prosenttia miehistä. En usko, että aiheesta tietämättömiä on noin 85-87 prosenttia. Hehee!
Nuorempana sain bussipysäkeillä ja rautatieasemilla
ympärilleni selittämään liudan höperöitä ja juoppoja, jotka luulivat minua
hämäävien kasvojeni perusteella kiltiksi ja mukavaksi. He erehtyivät pahasti.
Vanhenemisen etuna on, että saa olla kaikessa rauhassa.
Vuosia sitten kävimme sisareni kanssa katsomassa isovanhempia kahdessa eri sairaalassa, koska toinen oli vaikeassa verisuonileikkauksessa ja toinen oli hoidossa sydänoireittensa vuoksi. Täydessä junassa oli kärttyisä ikähenkilö, joka olisi halunnut kipeän jalkansa vuoksi pitää itsellään neljä paikkaa. Teimme pitkää päivää ja isovanhempien tilanne huoletti, joten rohkenimme istua mummelin viereen. Puhuimme matkalla sairaalakäynneistä ja vihainen neiti tai rouva tuijotti meitä pistävästi koko matkan ajan. Lähtiessämme hän tokaisi, että näköjään RAHVAS matkustaa junassa. Olin niin häkeltynyt, että vain tuijotin häntä. En tietenkään voinut sanoa ikäilkiölle mitään. Nyt tähtään siihen, että mitä enemmän ikää tulee, sitä varmemmin puhun muista matkustajista rahvaana. Ehkä.
Pitkien syöpähoitojeni jälkeen ferritiiniarvoni oli enää 19 mikrogrammaa litrassa, vaikka arvon pitäisi ylittää 100. Hematologit eli verisyöpälääkärit huolestuivat tilanteesta, joten suolistoni magneettikuvauksen jälkeen syön rautalääkettä ja B12-vitamiinia ja toivon arvon nousevan, koska olen naurettavan väsynyt. Minulla ei onneksi ole suolistosyöpää.
Pitkään kestänyt flunssa-, poskiontelotulehdus- ja mononukeloositilanne sotki rautalääkkeen ottamista, koska sain antibioottikuurin. Kaksi vatsaa sekoittavaa lääkettä oli liikaa, joten luovuin tilapäisesti rautalääkkeistä.
Jääpalojen syöminen on ilahduttavaa ja voi liittyä alhaiseen ferritiiniin. Ooh, jääpalat ovat hyviä!
Raudansaantia voi parantaa juomalla
aterian yhteydessä mehua tai syömällä vitamiinivalmistetta. (HS
26.11.2018). Minulle tulee talvella appelsiinihimo ja joka kevät hillitön hinku
juoda appelsiinimehua. Väitin aiemmin, että kyse oli piristävän oranssista
väristä, mutta ehkä alhainen ferritiini sai aikaan reaktion? Mielestäni teoriani
on melko hyvä.
Keski-ikä, vuosien syöpähoidot ja rankka lääkitys varmasti väsyttävät, mutta ehdin jo huolestua siitä, etten eläimistä pitävänä muistanut työkaverien koirien rotuja. Kyse oli nolosta – ja tietenkin täysin kuvitellusta
– ferritiinipöperöpäisyydestä.
Uskonto
Heinäkuussa 2018 helsinkiläismiehistä alle puolet kuului kirkkoon ja naisista alle 60 prosenttia. Maahanmuutto muuttaa tilannetta.
Monilla syöpäforumeilla on toivomus siitä, ettei uskonnosta puhuta, koska puhe voi loukata osaa kirjoittajista. Olen syntynyt uskovaiseen perheeseen ja kuulun edelleen kirkkoon, mutta ymmärrän kirkkoon kuulumattomien tai kirkosta eronneiden tilanteen erittäin hyvin. En ole koskaan pitänyt ns. miekkalähetyksestä tai pakanoille uimahousuja ja Raamattu -tyylistä, koska jokaisella on oikeus uskoa mihin lailliseen haluaa.
Useista palstan pitäjien esittämistä ohjeista huolimatta osa
tuo uskoaan julki todella paljon. Minun on vaikea ymmärtää tilannetta, koska
kyse on SYÖPÄpalstoista, ei uskonnolliseen keskusteluun liittyvistä palstoista.
Olisi varmaan kätevämpää, jos uskonnosta kirjoittavat
kaveeraisivat keskenään esimerkiksi Facebookissa ja kirjoittaisivat syöpäpalstalla
syöpään liittyvistä asioista.
Pahimpia oli näkemäni kirjoitus, jossa joku oli häätämässä uskontokirjoituksista
pahastuvia syöpäpalstalta. Kyseessä EI ole uskonto-, vaan syöpäpalsta.
Luin aiemmin kirjoituksen, jossa ”hurskas” kristitty näki aiheekseen haukkua toisen uskonnon edustajan syöpäpalstalla. Oli kiusallista lukea roskalehtityylisiä paasauksia politiikasta tai raivoavaa suhtautumista muihin uskontoihin tai homoseksuaaleihin. Miksi ihmeessä kahden aikuisen välisen suhteen pitäisi kiinnostaa muita ihmisiä?
Tietämätön, häijy ja valistumaton saa tietenkin olla, mutta muut pitää säästää omalta tietämättömyydeltä esimerkiksi 10 vuotta sitten kirjoitetuissa blogikirjoituksissa, joissa kehotetaan viheliäisiin rikoksiin.
Onneksi pahimpia raivoajia ja räyhähenkiä ei tarvinnut
seurata Facebookissa, vaan heidät pystyi estämään.
Jollain palstalla kirjoitti vihainen vanha mies
(jännittävää, että sukupuoli yhdistää kirjoittajia), joka luuli tietävänsä
kaikesta kaiken ja puuttui jatkuvasti muiden teksteihin tietämättä asiasta
yhtään mitään. Rasittavaa käytöstä.
Valtaosan rikoksista tekevät miehet, vankilat ovat täynnä
miehiä ja sodissa riehuvat miehet. Harmillista, miten testosteronin aiheuttama aggressiivisuus
näkyy niin monissa asioissa.
Toisaalta en tunne olevani mukava ihminen, kun haluaisin Isis-retkeilijöiden jäävän nykyisille asuinalueilleen ja toivoisin ”ystävällisesti”, että ihmisten ja historiallisten rakennusten kimppuun julmalla tavalla käyneet taistelijat tuomittaisiin Hammurabin lailla eli mitä muille teit, sen koet myös itse. Ratkaisuni on kaikkea muuta kuin humaani, mutta kauhujuttuja lukeneena näen oikeudenmukaisena, että jokainen maksaa siitä, miten on muita kohdellut.
Lopuksi oma ystävällinen ja huomaavainen neuvoni, joka ei
liity millään tavalla syöpähoitoihin, yleis- tai erityiskriminaaleihin tai
politiikkaan: puolison pettäminen on ala-arvoista. Erotkaa ensin ja aloittakaa
vasta eron jälkeen uusi suhde.
Ravintola Karl Johan,
Yrjönkatu 21
Kävimme eilen syömässä ravintola Karl Johanissa eli sain
syntymäpäivälahjani etukäteen. Kiitos, M!
Alkuruoiksi valitsimme lipstikkakeiton (pyysin pekonitta,
koska possut ovat fiksuja) ja vorschmackin, pääruoaksi otimme päivän tuoreen kalan
eli taimenen, perunoita ja tryffeleitä ja parsaa hollandaisekastikkeessa.
Kastike oli hyvää, mutta söin vain pienen määrän. Olen huono
hollandaisekastikkeisti, joka on melkein sana. Olin iloinen siitä, että kauniissa
annoksessa oli sekä vihreä että valkoinen parsatanko, koska suosin vihreää. Jälkiruokana
oli suklaamarkiisia ja mandariinisorbettia (ooh!) ja omenapiirakkaa,
kuusijäätelöä ja marenkia. Sain napsia marengit ystävän lautaselta eli
tapaaminen oli sekä keskustelun että ruoan puolesta erinomainen. Karl Johanissa
osataan kokata ja tarjoilija oli hyvin ystävällinen. Yllättävän paljon ihmisiä
käveli pitkin Yrjönkatua eli Helsinki ei ollut niin autio kuin olisi voinut
suljettujen ravintoloiden perusteella päätellä.
Harkitsin alkuruoaksi tartar-pihviä, jota aiemmin rakastin.
En tiedä, onnistuisiko syöminen enää, koska syön hyvin vähän punaista lihaa.
Pitäisi syödä enemmän jo – kuvittelemani, hehee – ferritiiniarvon vuoksi.
Kävelimme, ts. lämmittelimme rautatieasemalle Forumin
kautta, joten pääsimme ihailemaan Silmälasikeskus Forumin huikeita silmälaseja
Kukontorilla. Ainakin aiemmin silmälasit ostettiin yksittäiskappaleina
Ranskasta ja jo huikeiden lasien sovittaminen oli hauskaa.
Suonenveto
Herään aina välillä siihen, että oikeassa pohkeessa on viheliäinen suonenveto. Luin, että suonenvedot yleistyvät vanhetessa ja etenkin yli 50-vuotiailla on suonenvetoa. Jalan venytteleminen auttaa, mutta kipu on inhottava. Nestettä pitäisi juoda riittävästi, mutta juon nyt jo niin paljon, että suurempi nestemäärä olisi farssi. Suolatasapaino pitää säilyttää. Pitäisikö laittaa muutama merisuolakide suuhun ennen nukkumaanmenoa? Hmm. Jalkojen venyttely ennen nukkumaan menoa voi auttaa ja kipu saattaa olla lievempi. Magnesium mahdollisesti auttaa, joten pitänee kaivaa magnesium-purkki esille. Magnesiumarvoni olivat jossain vaiheessa niin korkeat, että magnesium kiellettiin kokonaan.
Opiaatit, efedriinit ja muut kodeiinit
Helsingin Sanomissa oli jälleen kirjoitus siitä, kuinka osa
jää heti koukkuun kipulääkkeisiin. Siinä vaiheessa, kun kivuista kärsiviä syöpäpotilaita
estetään saamasta tehokkaita ja toimivia kipulääkkeitä, menen kiljumaan
Eduskuntatalon portaille. En enää tarvitse vahvoja kipulääkkeitä, mutta ymmärtääkseni
portailla kiljuminen on oikea paikka.
Mm. mononukleoosia hoitanut lääkäri oli harmissaan siitä,
että vahvoja kipulääkkeitä myönnettiin myös lievempiin kipuihin, joihin niitä
ei pitänyt määrätä. Lähes kaikilla on
netti, joten luulisi, että ihmiset tutkisivat saamiaan lääkkeitä ja
perehtyisivät haittavaikutuksiin. t. Lyricaa en koskaan hakenut
Toisaalta valtaosa ei
jää koukkuun lääkkeisiin eikä meditaatioista jne. ole välttämättä mitään hyötyä
kivun taltuttamisesta. Eiväthän kaikki edes Suomessa juo alkoholia ja yhä harvempi
polttaa tupakkaa.
Pidän edelleen itseäni onnekkaana, koska pahoinvointireaktioiden vuoksi mikään vahva kipulääke (yök), alkoholi (pahaa, haisee, tyhmentää) tai tupakka (pahaa, haisee) eivät koukuttaneet.
Kodeiini- ja efedriinipitoista yskänlääkettä käytin kovan yskän taltuttamiseksi, en huvitteluna.
Yskin niin paljon bussimatkoilla, ettei kukaan uskaltautunut
viereen. Toisaalta hyvä, koska en arvosta nojailijoita, mutta noloa täydessä
bussissa.
Yskin aamupäivän aikana niin, että pelkäsin antavani ylen. Jos
en puhunut tai liikkunut, niin yskin vähemmän.
Kävin uudelleen lääkärissä. Olin paikalla viisi minuuttia
ennen vastaanottoa ja pääsin lääkäriä tapaamaan 35 minuuttia myöhemmin. Hänellä
oli ollut kiireinen päivä ja pitkiä potilaskäyntejä. En saanut traumaa, koska
lääkäri oli mukava.
Lämpöä oli 37,3 astetta enkä tiennyt tilanteesta.
Normaalilämpöni on 36,2 astetta. Lääkärin mukaan vasta 37 noteerataan lämmöksi.
Mitä, jos normaali ruumiinlämpö on 37
astetta? Onko silloin jatkuvasti lämpöä? Tätäkin melkein pohdin tänään.
Lääkärin mukaan keuhkoissani rohisee, joten kävin verikokeissa, joissa katsottiin samalla allergiatilanne. Siitepölyä on ilmassa grosseittain (ikitarkka määrite), joten lääkäri mietti allergiaa tai lievää astmaa. Sain yskänlääke- ja astmapiippureseptin. Olen surkea astmapiippujen käyttäjä ja sain aiempina vuosina keuhkoputkentulehdusten aikana vain pölyä kurkkuuni astmapiipuista. En ole varma kurkkupölyn parantavuudesta tai tehokkuudesta.
Mononukleoosi voi olla hankala, kun tauti iskee näin vanhan kimppuun. Olisi pitänyt Epstein-Barreilla nuorempana. Mononukleoosi on aika viheliäiseltä vaikuttava tauti elinsiirtopotilaille. Pernani on tietääkseni kunnossa.
Ei ollut keuhkoklamydia, vaan Epstein-Barrin virus, mononukleoosi eli pusutauti, joka tarttuu syljestä. Muistaakseni en ole vaihtanut sylkeä kenenkään kanssa, joten oletan, että olen saanut tartunnan kirjoittamalla toisen henkilön näppäimistöllä.
Sisätautilääkärin neuvona oli käsidesin käyttö jatkossa, koska
käsienpesu ei onnistu riittävän usein. Suuri murhe rutikuivalle iholleni, mutta
toivottavasti apu tartuntojen välttämisessä
Mononukleoosi on viruksen aiheuttama
kuumetauti, johon aikuisilla liittyy useimmiten nielurisatulehdus ja yleinen
imusolmukkeiden suureneminen sekä oireeton maksatulehdus. (Duodecim)
Nielurisatulehdusta ei ollut, imusolmukkeet eivät suurentuneet, mutta maksa-arvot olivat koholla. Minulla on pitkittynyt yskä ja lämpöä, joka jatkui pitkään. Aamuisin yöpaita oli kuumeen vuoksi litimärkä.
Hankalan mononukleoosin vuoksi potilaat joutuvat sairaalaan ja osa heistä menehtyy. Surullista.
Onneksi jälleen kerran kävi hyvä tuuri, kun selvisin vähäisillä oireilla. Yskiminen on rasittavaa, mutta eiköhän yskäkin lopu jossain vaiheessa.
Hemapoli
Soitin hematologiselle poliklinikalle ja kysyin, miten voin jatkossa estää tartunnat? Ohjeena oli näppäimistön ja puhelimen desinfiointi.
Kuvittelin, että olisin päässyt tiputukseen tms., joka olisi kohentanut vointia.
Terveellisellä ravinnolla, hyvällä unella ja liikunnalla on tietenkin vaikutus sairastumiseen. Toisaalta viruksia ja bakteereja väijyy joka nurkalla.
Olisin voinut mennä Meilahden päivystykseen
korkean kuumeen (38,6 astetta) vuoksi ja olisin saanut antibioottikuurin.
Sairaalan pöpöjen keskelle meneminen tuntui syöpähoitojen aikana älyttömältä.
Jos on jo valmiiksi kipeä, niin miksi ihmeessä menisi hakemaan lisätartuntoja
päivystyksestä?
Hoitaja, jolle soitin, oli ystävällinen ja auttavainen. En ollut ensimmäinen tai viimeinen allogeenisen kantasolusiirron saanut potilas, joka on soittanut heille tartuntataudeista.
On säitä pidellyt
Edelleen väsyttää ja yskittää, mutta olo on melko hyvä. Paraneminen häämöttää jossain vaiheessa.
Juuresi
näkyvät on teos ”geneettisestä sukututkimuksesta, joka on seikkailuretki
menneisyyteen ja tulevaisuuteen, sukuun ja ihmiskuntaan. Tiesitkö muuten, että
Muumipappa oli löytölapsi?”
Muumipeikkoja ei – tietääkseni – suvussa ole, vaikka ihoni on olminvalkoinen. Huiskimishäntä voisi olla kätevä vaihtoehto mökillä, jossa on laumoittain hyttysiä. En harrasta mökkeilyä, koska navakasti aseistetut hyönteishyökkääjät ovat saaliinhimoisia. Hyvä, että mummin aiemmalla mökillä käy isän sukulaisia, niin tarvittavat korjaus- ja huoltotyöt tulevat tehtyä uimisen ja muun mökkihuvittelun lomassa.
Muiden ihmisten mökkihuvittelutapoihin on tietenkin vaikeaa ottaa kantaa.
Testejä myyviä firmoja
ISOGG-sivuilta
Family Tree DNA (FTDNA)
pioneeri, jonka toiminta alkoi jo 1999
poskisolunäyte
eli pumpulipuikolla sivellään posken sisäpintaa
23 andMe
Ancestry DNA
National Geographic
kuinka paljon DNA:ssa on neardertalinihmistä?
(kiinnostavaa!)
isogg.org
Pirttivaaran mukaan suomalaiset käyttävät eniten Family Tree
DNA – sivua, joka on hänen oma suosikkinsa.
Testit tehdään vain
elävistä henkilöistä
ei menehtyneistä (jälkimmäinen olisi mielestäni
karmeaa, vaikka testattaisiin hiuskiehkura)
Facebookissa
toimii Suomi
DNA-ryhmä, josta kannattaa kysyä neuvoja
Testit
oman sukupuolen mukaan isä-, äiti- tai
etäserkkulinja
geneettiset erot itä- ja länsisuomalaisilla ovat
suuret
itäsuomalaisilla on yleensä tuplasti enemmän
etäserkkuja kuin länsisuomalaisilla
Sursillin suku
Monien suomalaisten (n. 300 000 – 500 000 henkilöä) taustalla voi olla Sursill-suku. Suvulla on hauska hapansilakkaperimä.
Suomessa sukujaan ovat tutkineet mm. Kolehmaiset, Tawastit, Ikoset ja Sursillit.
Osa suomalaisista on sukua jäämies Ötzille, mitä pidän
mielenkiintoisena.
Suomalaismiehistä noin
60 prosenttia on isälinjaltaan N-haploryhmää
miesten esi-isät vaelsivat Suomeen Afrikan
alkukodista Itä-Aasian kautta
Kiinasta on löydetty N-miesten hautoja
Oma lisäys: muinainen koevastaus ”jo muinaiset roomalaiset”
on Suomessa todennäköisemmin ”jo muinaiset kiinalaiset”.
Perimällä on vaikutus
terveyteen
omasta DNA-historiasta voi keskustella lääkärin
kanssa
Historiallisesta
sukututkimuksesta on hyötyä
kannattaa aloittaa samoin tein
Kirja
Kirjassa oli mainittu
sukututkimukseen liittyviä kirjoja, blogeja ja YouTube-sivuja.
Varasin kirjastosta teoksen
Kiehtovat geenit : mihin geenitietoa käytetään? Kirjoittajina ovat Maarit
Jokela, Mirkka Oja-Leikas ja Meri Rova (toim.). Kirja on tarjouksessa
Duodecimin sivulla 30.3.2019.
Allosiirron jälkeen
Luuydinsiirron saaneet eivät kirjan mukaan voi tehdä geneettisen sukututkimuksen testiä, koska tulos voi epäonnistua. Tulos ei välttämättä kerro syntymässä saamastasi DNA:sta.
Toivottavasti ainoa sisko, jolta sain siirteen, teettää
tutkimuksen. Olisi mielenkiintoista saada enemmän tietoa äidinisän isästä. Kai venäläiskenraaliksi väitetyn tähdet,
nauhat, mitalit tai muut hupaisat armeijakoristeet näkyvät DNA:ssa?
Verensiirto tai sytostaattihoito
ei
ole esteitä tutkimukselle.
Marja Pirttivaara (s. 1958) on
suomalainen fysiikan tohtori, MBA (sosiaali- ja
terveysjohtaminen), Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran johtava asiantuntija sekä geneettisen sukututkimuksen asiantuntija ja tietokirjailija. Wikipedia
La 30.3.2019 klo 20:30–21:30 WWF Earth Hour
Olen ollut monena vuonna melkein mukana ja sammuttanut valaisimet. Ei kai avoinna olevaa läppäriä lasketa, jos laite on lähes vahingossa auki?
Kesäaikaan su 31.3.2019 klo 3
siirrä
kelloja kesän suuntaan
Talviaikaan palataan sunnuntaina 27.
lokakuuta klo 4.
Toivotan hyvää kesäajan alkua kaikille valoa, lämpöä ja aurinkoa rakastaville ja tietenkin myös teille, jotka viihdytte kaulaa myöten hangessa!
banaaninkuorella 