Alzheimerin loppu

Alzheimerin loppu

Dale Bredesen

Viisas Elämä 2018

Luin yhdysvaltalaisen lääketieteen tohtorin ja kansainvälisesti tunnetun neurodegeneratiivisten tautien asiantuntija Dale Bredesenin teoksen. Hän mainitsee ohjelmasta, jonka avulla Alzheimerin tautia voidaan ehkäistä ja jopa parantaa.

Joitain neuvoja

Älä tupakoi, käytä runsaasti alkoholia tai ole ylipainoinen.

Korkea homokysteiinipitoisuus on riski

• pienennä lisäämällä folaattipitoisten ruokia, kuten vihanneksia, hedelmiä ja ruisleipää (Duodecim)

Geenit

• tutkimusten mukaan äidin Alzheimer nostaa riskiäsi sairastumiseen

Vähennä tulehduksia

• pese hampaat kaksi kertaa päivässä
• pysy normaalipainoisena, koska keskivartalolihavuus on riski

Vältä gluteenia (tuomittuina myös ruis), sokeria ja transrasvoja

• elimistö pystyy käsittelemään sokeria vain noin 15 grammaa päivässä eli alle puolet virvoitusjuomatölkin sisällöstä
• pieni määrä tummaa suklaata on sallittua
• Hakaniemen kauppahallissa Helsingissä on Keliapuoti

Kiinnitä huomiota glykeemiseen indeksiin

Vältä diabetesta

• suuri insuliinipitoisuus on haitallista
• paastoinsuliinin pitäisi olla enintään 4,5 milliyksikköä litrassa

Paastoa öisin 12 tuntia eli syö aikaisemmin

Nuku kahdeksan tuntia yössä

• melatoniini voi auttaa
• univaje heikentää tiedon vastaanottamista ja käsittelyä

Vältä stressiä

• meditoi, joogaa jne.

Liiku mielellään tunti päivässä, mutta vähintään puoli tuntia

• Liikunta auttaa useiden pitkäaikaissairauksien, kuten valtimotautien, lihavuuden, diabeteksen, rappeuttavien tuki- ja liikuntaelinsairauksien, ahtauttavien keuhkosairauksien, muistisairauksien, masennusoireiden sekä useiden syöpien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. (Käypä hoito, jota tapaamani ja tohtoriksi väitellyt suositteli)

Hormonaalisella tasapainolla on merkitystä

Muista B12-, C-, D-, ja E-vitamiini, alfalipoiinihappo, probiootit ja magnesium

Kurkumiinia ja mustaa pippuria aterioilla jopa kolmasti päivässä

• kitkerä maku häviää, kun kurkumaa hauduttaa miedolla lämmöllä öljyssä tai voissa kymmenisen minuuttia (Wikipedia)

Suosi kalaöljyä ja rasvaista kalaa 

• tonnikalan elohopeapitoisuudesta varoitetaan

Syö terveellisesti, monipuolisesti ja Välimeren dieetin mukaisesti

• muista mm. mustikat, parapähkinät (seleeni), kreikkalainen jukurtti ja hapankaali

Kirjassa on listattu keinoja, joilla jo sairastuneiden elämää on parannettu. Luomutuotteista on etua, samoin voi olla amalgaamipaikkojen poistamisesta ja suodatetusta vedestä. 

Alzheimer-potilailla on usein kilpirauhasen toimintahäiriöitä.

Kirjassa on tarkempia ohjeita mm. aivovammoista, tutkimuksista, nukutuksista, sopivista kasviksista, myrkkyjen välttämisestä ja tietenkin aivojumpasta. 

Jos pelkäät muistisairautta, niin kirja kannattaa lukea. 

Reipas takaraivo

Netissä oli vaikuttava piirros Bredesenin protokollasta, jossa on kolme ihmisen pään muotoista lehtipuuta. Ensimmäisessä oli runsaasti vihreitä lehtiä, toisessa keltaisessa puussa takaraivon kohdalla lehdet harvenivat ja kolmannessa punaisessa puussa takaraivon kohdalla oli hyvin vähän lehtiä.

Haluan ehdottomasti pitää vihreän ja tuuhean takaraivoni, vaikka olen ylittänyt 40-vuoden maagisen iän.

En halua elää, kuten Arttu Wiskarin Tuntematon potilas

Bredesenin säännöstö

https://www.drbredesen.com/thebredesenprotocol

Apoe4-ryhmä, jolla on suurempi riski sairastumiseen

https://www.apoe4.info/wp/

Advertisement

Olipa kerran

Kaukaisessa valtakunnassa eli vuosia sitten komea kuningas ja hänen ahkera kuningattarensa, joka huolehti vuosien ajan lastenhoidosta ja kotitöistä korkeasta koulutuksestaan huolimatta. Kuningatar ei koskaan käynyt töissä, vaan kuningas elätti hänet, koska näin he olivat yhdessä sopineet.

Kuningas – kuten hyvin moni muukin häntä vastaava henkilö – oli ihastunut naapurimaan edesmenneen kuninkaan nuoreen ja sievään tyttäreen, jonka kanssa hän työskenteli.

Korostan, että koko tarina on tietenkin täysin fiktiivinen.

Naapurimaan nuori prinsessa rakastui kuninkaaseen ja erosi puolisostaan, kuningas erosi kuningattarestaan ja alkoi seurustella prinsessan kanssa. Myöhemmin heidät vihittiin avioliittoon.

Kuninkaan aikuiset lapsensa olivat niin vanhempiensa eroa kuin uutta liittoa vastaan, aivan kuten naapurivaltakunnan prinsessan ala-asteikäiset lapsetkin, jotka asuivat pariskunnan kanssa. Elämä oli toisinaan haasteellista uudessa perheessä, koska kuningas oli hyvin mustasukkainen uuden vaimonsa seurasta ja lapset tuntuivat toisinaan häiritsevän heidän (ts. hänen) elämäänsä jutellessaan äitinsä kanssa.

Uusi suhde toimi aiempia suhteita paremmin ja kuningas eli yhdessä naapurimaan tyttären kanssa pitkään ja hyvin onnellisena. Kuningas ja prinsessa rakastivat toisiaan, kävelivät käsi kädessä kaupungilla, matkustivat mielellään yhdessä suosikkialueelleen ja viettivät harmoonista yhteiselämää.

Vuosien kuluessa prinsessan aikuisiksi kasvaneet lapset ja kuninkaan vanhin ja nuorin lapsi vierailivat heidän luonaan.

Diagnooseja

Vanhemmiten sairaudet vaikuttivat parisuhteeseen ja kuningas oli jälleen mustasukkainen vaimolleen, joka jutteli lastensa kanssa. Kuninkaan mielestä vaimon tärkein seuralainen oli hän itse.

Vaimon lapsi soitti kerran äidilleen, joka ilmoitti, että pariskunta etsii uutta asuntoa toiselta paikkakunnalta. Hämmentynyt äiti jatkoi, ettei soittaneelle lapselle saa kertoa, mihin kaupunkiin pariskunta muuttaa.

Lapsesta oli jälleen tullut mustasukkaisen kuninkaan vihollinen. Siinä vaiheessa lapsi tiesi, että äidin ja tämän puolison kannattaa käydä tutkimuksissa, koska tilanne ei ollut enää normaali.

Äidillä oli muistisairaus, samoin hänen puolisollaan.

Omena – aina tarvitaan aggressiivinen omena ja aggressiivinen puu, josta omena on pudonnut

Kuninkaan keskimmäinen – ja todellakin täysin fiktiivinen – eläkeläislapsi ei koskaan antanut anteeksi isälleen eroa tämän aiemmasta vaimosta yli 40 vuoden aikana.

Hän ei koskaan vieraillut iäkkään isänsä luona eikä antanut lastensakaan vierailla.

Isäkuningas oli toiminut väärin, moraalittomasti ja vilpillisesti erotessaan hänen äidistään.

Isää ei hänen maailmassaan enää ollut hänen sisarustensa esittämistä ”isä vanhenee ja toivoo näkevänsä sinut” -pyynnöistä huolimatta.

Yksinäisyys

Naapurimaan kuninkaan tytär menehtyi vakavan sairauden vuoksi ja iäkäs kuningas jäi vuosien ajaksi yksin.

Onneksi hänen vanhin lapsensa huolehti isästään hoitamalla isän asioita ja vierailemalla usein hänen luonaan uuden puolisonsa kanssa. Nuorin lapsista asui uuden vaimonsa kanssa kauempana, mutta kävi säännöllisesti isäänsä tervehtimässä. Vaimon lapset kävivät usein perheineen katsomassa kuningasta, josta tuli iän kertyessä lempeä ja huomaavainen.

Kuningas heikkeni ja kaipasi keskimmäistä lastaan, joka ei koskaan käynyt isänsä luona.

Isän kuollessa välirikko oli kestänyt kymmeniä vuosia.

Perintö

Kuningas ei tehnyt testamenttia, joten keskimmäinen lapsi kiirehti isänsä ja tämän edesmenneen vaimon kotiin saaliinjaolle – tarkoitan auttamaan asunnon tyhjentämisessä.

Vieraassa asunnossa hän ei tietenkään tiennyt, mitkä olivat isän ja mitkä vaimon tavaroita. Hän ”murtautui” vaimon kirjahyllyn lukittuun kaappiin väärällä avaimella, joka juuttui lukkoon.

Vaimon lapsi tuli kauempaa paikalle lajitellakseen ja pakatakseen mm. omasta huoneestaan tavaroita (lapsuudenkotiin ei ikinä pitäisi jättää mitään) ja keittiöstä astioita ja muita tarvikkeita. Osan tuotteista hän oli pakannut jo aiemmin, mutta paljon oli vielä jäljellä.

Lapsi pyysi, että väärä avain otetaan pois ns. murretun oven lukosta. Lapsen sisarus oli tuonut oikeat avaimet paikalle.

Kuninkaan keskimmäisen lapsen aikuinen lapsi yritti poistaa avaimen, mutta työ jäi kesken.

Keskimmäinen lapsi poistui iltapäivällä lapsensa ja tämän seurustelukumppanin kanssa, joka kuvasi mm. menehtyneen pariskunnan keittiön tuolit ja ilmoitti myyvänsä ne Torissa. Uskoakseni oli mielenkiintoista seurata melkein-perikunnan edustajaa perinnönjaossa. Kyseessä oli yhteinen asunto – ei pelkästään isän asunto, joten pariskunta omisti useita tuotteita yhdessä.

Vieras asunto, joten omaisuus merkitsi keskimmäiselle lapselle vain myynti- ja ansaintakohdetta.

Naisen lapsi jatkoi kaappien tyhjentämistä ja astioiden lajittelemista ja pakkaamista pikkutunneille saakka. Hänen äitinsä oli laittanut tavaroita makuuhuoneen kaapeissa alahyllyjen alle eli sokkeliin, joten tavaroiden, mm. painavien vanhojen kirjojen poistaminen, oli ajoittain haasteellista ja raskasta. Hän kantoi ja kasasi kirjat olohuoneen tyhjentyneeseen kirjahyllyyn.

(Sivuhuomautus: mikään ei ole kamalampaa, kuin kirjojen repiminen, koska niille ei enää ole kysyntää. Revin hiljattain mm. 30 vuotta vanhoja Nykysuomen sanakirjoja eli kannet pois ja paperiosa paperinkeräykseen. Oi niitä aikoja, kun etenkin tietokirjat olivat vielä merkityksellisiä ennen nettiä.)

Vaimon lapsen lajittelemia roskapusseja kertyi kymmenittäin, koska hyväntekeväisyyskirpputoreille kelpaa vain osa tuotteista. Toistaiseksi tuotteiden viemisessä kirpputoreille ei tarvitse maksaa, mutta kiitos mm. konmarittamisen tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.

Pahvia ja paperia oli suuria määriä, samoin lasia ja metallia. Vaimon lapsi kokosi suuren kasan roskapusseja ulko- ja sisäeteiseen ja keräsi hyväntekeväisyyskirpputorille menevät kassit makuuhuoneeseen.

Omalle suvulleen kuuluvat esineet hän kantoi suuressa asunnossa vaatehuoneeseen.

Puoli kolmelta aamuyöllä hän lopulta nukahti pitkän matka- ja työpäivän jälkeen kipulääkkeen avulla ja puoli kahdeksalta aamulla hän nousi ylös jatkamaan töitä. Hän oli varmistanut, että miehen vanhin ja keskimmäinen lapsi olivat tulossa käymään yhdeksän aikoihin.

Auto ajoi pihaan klo 8:40 ja hän avasi oven mukavalle vanhimmalle tyttärelle ja hänen mukavalle miehelleen ja tervehti heitä. Huomaavainen mies nosti heti suuren määrän roskapusseja heidän autoonsa, jottei niillä täytettäisi taloyhtiön roskasäiliötä.

Yhdeksältä pihaan ajoi keskimmäinen lapsi. Hän tervehti muita ja kuuli naisen lapselta, että tämä oli nostanut makuuhuoneeseen kirpputorille vietävät tuotteet. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin hän VAATI saada tietää naisen lapselta, MIHIN tämä on laittanut neljä pitkää ruuvia, jotka liittyivät lapsen äidin kirjahyllyyn? Edesmenneen vaimon lapsi kummasteli tilannetta ja totesi, ettei hän ole koskenut ruuveihin. Miehen keskimmäisen lapsi HUUSI, että naisen lapsi OLI VIENYT RUUVIT, koska HÄN OLI YKSIN ILLAN AJAN ASUNNOSSA (ts. entisessä kodissaan). Naisen lapsi erehtyi kysymään, onko puuttuvilla ruuveilla jotain merkitystä ja sai jälleen HUUTAEN esitetyn tiedon, että ”ON, koska hyväntekeväisyyskirpputori ottaa vain ehjät huonekalut!”.

Kiinnostavaa, että naisen lapselle huudetaan miehen keskimmäisen lapsen tai lapsenlapsen rikkomasta kirjahyllystä.

Naisen lapsi saattoi vastata, että hänen sukunsa ei hyllyä rikkonut mutisten vielä ovella hurskaan (?) kirkollisen voi -alkuisen herjauksen ja lähti viemään roskia taloyhtiön toiseen päätyyn. Roskakatoksesta hän raportoi puhelimella omaiselleen, kuinka oli käynyt eli teet suuren urakan ja kolme kertaa elämän aikana tavattu ventovieras ihminen (kuninkaan sisaren syntymäpäivät ikuisuus sitten, oman äidin hautajaiset eli hämmästyttävä ihme, että keskimmäinen lapsi osallistui kyseiseen tilaisuuteen ja edellinen päivä) karjuu hänelle ruuveista.  Roskakatoksessa käydyn puhelinkeskustelun jälkeen hän haki vielä pahveja ja papereita, jotka hän vei keräyspisteeseen.

Kirjahylly oli poissaolon aikana korjattu, mistä kiitos hyllyn lukon aivan täysin väärillä ruuveilla korjanneelle henkilölle. Toivottavasti hyllyn lukko ei kärsinyt virheellisistä ruuveista…

Vaimon lapsen mielipide: ns. kadonneet ruuvit olivat takuuvarmasti jääneet jonkun ”vihollisleirin” edustajan taskuun edellisenä päivänä.

Kukaan kuvitellussa tapahtumassa esiintyneistä ei ole valokuvassa.

Hyväntekeväisyyskirpputorille vai Torille?

Miehen mukava vanhempi lapsi totesi vaimon lapselle, että ”he tutkivat vielä laukut, jotka olet kasannut hyväntekeväisyyskirpputoria varten, koska kaikki tuotteet eivät välttämättä kelpaa kirpputorille”. Kirpparilajittelu on varmasti äärettömän vaikeaa ja miten naisen keski-ikäinen lapsi edes pystyisi ihan itse arvioimaan noin äärettömän haasteellista asiaa?

Suomennos edelliselle: ”vohkimme vielä kasseista vaimon ostamia – ja maksamia HYVÄNTEKEVÄISYYSkirpputorille tarkoitettuja tuotteita, jotka joko itse myymme Torilla tai pistämme jonkun sukulaisemme tämän hetkisen puolison myymään”.

Vaikea sanoa, tutkivatko pitkään eläkkeellä olleet, varakkaat ja ehdottomasti täysin fiktiiviset lapset myös roskapussit roikottamalla toisiaan nilkoista roskasäiliön yläpuolella. Toinen penkoo ja toinen tukee jaloista.

Vaatehuone olisi mahdollisesti pitänyt lukita täysin tässä keksityssä tarinassa, jottei sieltä katoa lisää omaisuutta. Eipä tullut mieleen rehellisiin ihmisiin tottuneelle ja asunnossa asuneelle lapselle.

Lapsuudenkoti?

Vaimon lapsi kuuli kuninkaan vanhemman tyttären kysymyksen siitä, kokiko hän oikeasti asunnon lapsuudenkodikseen, vaikka hän ”asui rakennuksessa vain neljä vuotta”. Kyllä hän koki, koska hän vieraili vuosikymmenien aikana asunnossa useita kertoja.

Pudonneet ruuvit

Mielikuvitustarinan opetus: eläkää elämäänne onnellisina, pitäkää hauskaa älkääkä herjatko toisia kadonneista tai pudonneista ruuveistanne.

The End.

 

Isi, oo säkin kumisaapas!

10000 askelta

”Terveen aikuisen suositellaan ottavan 10000 askelta päivässä. Se, kuinka pitkän matkan 10000 askeleella kuljet, riippuu askeleen pituudesta.

Keskimääräinen askelpituus voidaan laskea kävelijän pituuden perusteella näin:

Naiset: 0,413 x pituus

Miehet: 0,415 x pituus”

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/terveys/montako_kilometria_on_10000_askelta

(Kodin Kuvalehti)

Minun pitäisi kävellä noin 6,5 kilometriä päivässä. Autottomana kävelen tietenkin päivittäin, mutta en riittävästi. Pitää ehdottomasti lisätä kävelyä ja palauttaa askelmittari käyttöön. Kännykkäversiota en kuitenkaan valitse, koska Samsung vetelee viimeisiään.

Sairaanhoitajat kävelevät pitkiä matkoja työpäiviensä aikana, joten hämmästyin Ylen teettämästä tutkimuksesta, jossa kävelymatka oli hoitajalla vähäinen. Syynä oli tietenkin työnkuva.

Maanviljelijä loisti kävelymatkoillaan (84 km/viikko) hoitaessaan tilaansa. Maanviljely on reipasta ja kunnioitettavaa työtä ja kuntokin nousee työtä tehdessä. Mielestäni heillä pitäisi olla enemmän lepopäiviä, koska harva meistä tekee yhtä paljon töitä, kuin esimerkiksi karjatilalliset.

https://yle.fi/uutiset/3-7267085

Käyn satunnaisesti Lidlissä ja pidän yrityksen Liedellä-julkaisusta, jonka voi tietenkin lukea myös yrityksen nettisivulta. Luin, että Kampin Lidlin myymäläpäällikölle kertyi 13,7 kävelykilometrejä kuuden tunnin aikana. Luen kyseisen lehden mielelläni paperiversiona, samoin kuin Metro-lehden, jonka voi kätevästi selata bussissa lyhyessä ajassa. Syynä paperiversioiden suosimiseen on mainitsemani ikivanha Samsung, jota pitää ladata turhan usein.

Niskajumppaa

Bussipysäkillä on toisinaan hupaisaa seurata busseissa olevia ihmisiä. Aika monet kasvattavat itselleen (melkein kortisoni-) kyttyrää niskaan selaamalla jatkuvasti älypuhelinta.

Kannattaa teettää ainakin lapsilla ja nuorilla niskajumppaa ja syöttää heille D-vitamiinia ja kalkkia, muuten tulevaisuus on täynnä kyyryssä kulkevia ihmisiä. Tuntuu surulliselta nähdä osteoporoosin vaurioittamia vanhuksia, jotka nojaavat selkä kaaressa rollaattoreihinsa.

Liikunta on tärkeää kaikille, joten omakin niska kannattaa oikaista kiinnostavien nettiuutisten ääreltä ja lähteä ulos viipottamaan raikkaaseen talvisäähän.

Pirkka

Aiemmin suosin Pirkka-lehteä, jota en ole ikuisuuksiin saanut, koska ovessani on mainoskielto. Mainoskieltoa noudattavat kaikki muut, paitsi parin pitserian mainostenjakajat. En ole vieläkään kiinnittänyt oveeni turkinkielistä pitsamainoskieltoa, jonka ystävällinen työkaveri minulle kirjoitti.

Pirkka ilmestyy edelleen ja nettiversiossa on hyvältä vaikuttava ja mm. vegaaneille sopivan linssibolognesen ohje

https://issuu.com/ruokakesko/docs/pirkka_1117

Vegaaninen pinaattikeittokin vaikuttaa hyvältä, vaikka kuulun kala- ja karkinsyöjä-lahkoon. Lehden halvakakkua pitää ehdottomasti kokeilla.

Näin joskus mietteen siitä, voiko kasvissyöjä syödä viinereitä. Luettuani vastaukset ymmärsin paremmin, miksi kaikki kasvissyöjät eivät ole varvunhoikkia. Minunkin mielestäni kasvissyöntiin kuuluu viineri.

Päätän aina ruokalehtiä luettuani ryhtyä hyväksi kokiksi. Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut, mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten käy tulevaisuudessa.

Kuponkiuutiset

Ehdoton suosikkijulkaisuni oli historian hämärissä Kuponkiuutiset, jossa myytiin hilpeitä tuotteita.

En koskaan tilannut muovisia pitsipöytäliinoja, söpöiltä vauvoilta näyttäviä nukkeja tai posliinilautasia, joihin oli painettu tonttuja tai neliapiloita enkä edes laihdutuspillereitä, joiden avulla laihtui vähintään yhdeksän kiloa neljässä päivässä. Ooh!

Joku katala tutki kyseisiä pillereitä, jotka olivat lähinnä ruokasoodaa. Ällistyttävän hyvä bisnes, joka ei välttämättä tuonut asiakkaiden toivomia tuloksia.

Pakastusrasiat, joissa oli kullanvärinen kansi, jäivät ostamatta. Samoin kuuluisa Aromipesä, jossa kokattiin kätevästi 12 tunnin aikana lautasellinen kaurapuuroa – tai mitä lie. Mökille olisi voinut ostaa Pesupallon, jossa pyykit sai pestyä kätevästi kammesta veivaamalla.

Olisi ehdottomasti pitänyt säästää nippu lehtiä, niin ne huvittaisivat minua edelleen.

Seurasin aiemmin MasterChef Australiaa, mutta tänä vuonna katsominen on unohtunut. Päätin joka jakson jälkeen hankkia painekattilan ja sous vide -sirkulaattorin, vaikka minulla ei ole mitään hinkua kokata kummallakaan. Kummallisia mielitekoja, joista tietenkin syytän kyseistä kokkausohjelmaa.

Suolasta huurteinen tuikku -askarteluvinkki

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/tee_itse/kasvata_suolasta_huurteinen_tuikku

Kuivattuja sieniä netistä

Jos olet yhtä hyvä sienientunnistaja, kuin minä eli tunnistat

1. kantarellin
2. nätin punainen kärpässienen, jota ei pidä syödä

ja epäröit metsässä kulkemista eksymisen, heikkouden, rosvojen ja/tai susien vuoksi, niin ehdotan nettitilausta.

Aitoluonto.fi-sivulla myydään mm. sieniä, pakuria, mahlaa, hilloja, hunajaa jne. Olen pari kertaa tilannut sivulta kuivattuja tatteja.

http://www.aitoluonto.fi/myy–osta/

Ruokaasuomesta.fi -sivulla Kokemäellä toimiva Anttilan tila myy suppilovahveroita:

https://ruokaasuomesta.fi/search/products?utf8=%E2%9C%93&q=suppilovahvero

Suomalaisia sieniä sisältäviä lasipurkkeja näin myynnissä Aleksin Stockmannilla, mutta en tehnyt kauppoja. Riemastuin lasiversioista, koska luulin, että sieniä saa vain tuoreina, säilyketölkeissä tai sekasieniversioina.

I’m Gouda (Frasier-siteeraus)

Googlasin pippurigoudaa ja päädyin hollantilaiselle juustosivulle. Sivulta saa ostettua mm. saksanpähkinägoudaa, jota olen useampana vuonna turhaan metsästänyt Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä. Vuosia sitten onnistuin ostamaan kyseistä juustoa.

Lahjaksi voi ostaa mm. kokonaisia juustoja tai siirappivohveleita.

Oivallinen joulukorivinkki kaikille goudattomille ja siirappivohvelittomille!

https://www.goudajuustoashop.com/

Tämäkään ei ollut maksettu mainos, koska pippurigoudaa ei sivuilla myyty, mikä on tietenkin harmillista.

Alzheimer-potilaiden omaisille tiedoksi

Dementiaonlineshop.com -sivulta voi tilata muistipotilaalle lahjaksi esimerkiksi tarjouksessa olevan Kalenterikellon, josta muistisairautta poteva näkee kellonajan, viikonpäivän, meneillään olevan päivän ja kuukauden. Kello näkyy hyvin pimeässä ja maksaa 124 euroa.

Huom. kannattaa tilata yrityksen sähköposti, niin tuotteista saa parempia tarjouksia.

Suosikkikellossani kerrottaisiin myös siitä, onko aamu, päivä, ilta vai yö, joten Muistuttava vuorokausikalenteri on mielestäni parempi, vaikka kalliimpi, ratkaisu. Tarjoushintana on 298 euroa (norm. 448) ja toimitus on ilmainen. Mielestäni hurja hinta, mutta kello helpottaa varmasti useamman muistisairaan elämää.

Muistisairaiden elämä on hankalaa, koska sairas ei enää pysty tekemään omia ostoksiaan. Onneksi isäpuolen tytär huolehtii isästään tuomalla hänelle mm. paitoja, sukkia jne. Minä kiikutan isäpuolelle perinteisen korpputuliaisen lisäksi mm. hammasharjoja ja -tahnaa eli päivisin tarvittavia tuotteita. Kotihoito tilaa hänelle tuotteita, mutta tarvitaan useampi ihminen varmistamaan, että kaikkea tarvittavaa on riittävästi.

Helsinki-viha

Ajoittain törmää nettikeskusteluissa Helsinki-vihaan tai -inhoon, joita pidän hämmästyttävinä, mutta kiinnostavina. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että minun pitäisi inhota jonkin alueen asukkaita vain heidän sijaintinsa vuoksi. Pitänee kehittää kyseistä ajattelutapaa ja tuntea ankaraa kaunaa esimerkiksi vaasalaisia kohtaan.

Työkaveri joskus ihmetteli, miksi hän on Helsingissä asuvien mielestä kotoisin maalta, kun hän on kasvanut Mikkelissä. Toisaalta joidenkin mielestä maaseutu alkaa heti Kehä kolmoselta, joten eivätköhän he lue vantaalaisetkin eli aiemmin Helsingin maalaiskuntaa edustaneet maalaisiksi, omasta todennäköisesti kaukaisesta kotiseudustaan huolimatta.

Kalevauva.fi – Vantaa

https://www.youtube.com/watch?v=wqk-XFPgRtk

Ehdoton suosikkini Jyväskylä-versiossa on huuhaa-humanismi, jota ehdottomasti suosin, Semmarit ja etenkin nuorten suosimat Fjällräven-reput.

Kalevauva.fi – Jyväskylä

https://www.youtube.com/watch?v=HsCXvMRTVVk

Helsinkiläiskommentit ovat mielestäni hauskoja, koska valtaosa Helsingissä asuvista on kotoisin ns. maalta. Minäkin. Aika harvalla asukkaalla on takanaan useampi sukupolvi helsinkiläisiä.

Onko sillä oikeasti yhtään mitään väliä, missä asuu, jos viihtyy kyseisellä alueella?

Väärä ajoitus

Teen monet asiat väärään aikaan.

Olin hyvä oppilas, mutta lukiossa opiskelu ei kiinnostanut enkä kirjoittanut papereita, joita minulta odotettiin. Olisi ehdottomasti pitänyt, niin voisin työskennellä aloilla, joihin vaaditaan tietty tutkinto.

Onkohan nykyisinkin vielä paljon opiskelijoita, joiden yliopistotutkinto on viittä vaille valmis? Joitain vuosia sitten opiskelijoita tuettiin valmistumaan, koska aika moni teki vaativia töitä, vaikka lopputyö uupui.

En seurustellut varusmiehen kanssa. Näin 52-vuotiaana on todellakin liian myöhäistä, vaikka arvostan nättejä nuoria miehiä.

Minulla on edelleen vääränlainen käsitys parisuhteesta, koska kuvittelen, että pariskunnat ovat onnellisia keskenään, uskollisia toisilleen, kunnioittavat ja arvostavat toisiaan, huolehtivat parhaalla tavalla yhteisistä lapsista ja haluavat kestävän parisuhteen. Uskon toisaalta myös Joulupukkiin.

Lähdin maailmanympärimatkalle ennen käteviä kamerakännyköitä ja keveitä läppäreitä. En raahannut mukanani silloisia läppäreitä, jotka painoivat todella paljon ja kuvat otin kameralla, jota Stockan myyjä suositteli.

Lähetin matkalla sähköposteja, jotka käyttämäni Hotmail-sähköposti ”ystävällisesti” poisti antaakseen asiakkailleen lisää säilytystilaa enkä voinut koota viesteistäni lehtijuttua. Toisaalta jo muinaiset kreikkalaiset matkustivat eikä heillä ollut läppäreitä tai kamerakännyköitä eli ns. syytökseni väärästä ajasta on pöhkö, mutta SILTI.

En kirjoittanut työkseni, vaan työskentelin numeroiden parissa tehden hyvin pitkälti rutiinitöitä. Muuttuvat tilanteet ja vaihtelu ovat minulle hyvin tärkeitä asioita, joten toivon, että seuraavassa työssäni pystyn työskentelemään vaihtuvien tilanteiden parissa.

Toisaalta:

• paranin aivoaneurysmasta taitavan leikkauksen avulla enkä vammautunut tai kuollut
• paranin myeloomasta allogeenisen kantasolusiirron avulla
• pystyin käymään lähiomaisten luona hyvin heikossa kunnossa
• pystyn kävelemään pitkiä matkoja, kantamaan, nousemaan portaita, käymään kuntosalilla, tapaamaan ystäviäni, käymään taidenäyttelyissä, museoissa, oopperassa ja konserteissa
• pystyn edelleen lukemaan, vaikka aivoaneurysma leikattiin vasemman silmän takaa
• en ole aiempaa (paljoa) höperömpi, paitsi hivenen eli keski-iän vuoksi (yhyy)

Ts. turha narista, koska monet asiat ovat erittäin, erittäin hyvin ja olen tyytyväinen elämääni. Uskon, että se tautihetteikkö, jonka läpi minua on raahattu vuosien aikana, on tehnyt minusta paremman ja kärsivällisemmän työntekijän.

LOL, älä ragee!

Aiempi ystävä luuli aikoinaan, että hänen lastensa käyttämä LOL tarkoitti lots of love eli paljon rakkautta. LOL eli hehee!

Rageeminen (eli raivostuminen) on mielestäni hupaisa sana. Rage-inglishii.

Harmi, ettei niinkua enää käytetä, koska surkuhupaisa niinqu kuului suosikkeihini.

Genitaalien viljelylle olen allerginen vuodesta toiseen ja ihmettelen, millaisissa perheissä sanan käyttäjät ovat kasvaneet. Olen kuullut, että olen väärässä ja kyseessä on täysin tavanomainen sana.

Ei muuten ole.

In Finland We Have This Thing Called Liikennesäännöt

Ystävällisesti totean, että ajoteillä kävellään vasenta reunaa, kävelyteillä oikeaa reunaa tai kävelijöiden puolella. Pyöräteillä ei kävellä eikä kävelyteillä ajeta pyörällä.

Siteeraan aiempaa kollegaa ja lisään: tämä selvä? Minä kiitän.

Otan tietenkin vastaan eriäviä mielipiteitä.

Keskustelu bussissa isänpäivänä

Pikkutyttö ilmoitti useita kertoja matkan aikana isälleen, että isäkin voi olla kumisaapas. Isän vastauksesta ei selvinnyt, kokiko hän itsensä kumisaappaaksi, mutta hän suhtautui hyväntuulisesti pienen ja hihittävän tyttärensä useita kertoja esittämään ehdotukseen.

Pidän ilahduttavana sitä, että myös isät huolehtivat nykyisin lapsistaan.

 

Fitnessii, salmiakkii ja duunivinkkei

Kävin maanantaina fysioterapeutin luona ja sain ohjeet kortisonikuurien heikentämän yläselän tai oikeastaan lapaluiden välin vahvistamiseen.

Olin käynyt edellispäivänä kuntosalilla ja voin hyvin.  Fysioterapeutin neuvomien liikkeiden jälkeen olin seuraavana päivänä raihnainen eli kannattaa käydä ammattilaisen ohjauksessa, niin paikat kipeyt-, tarkoitan kuntoutuvat paremmin. Hänen neuvomansa liikkeet olivat tehokkaita ja toimivia.

Riskeeraan me too-kampanjan aikana ja totean, että fysioterapeutti oli nätti. Olen aina iloinen, kun tapaan nättejä miehiä. En ahdistele tai nipistele, joten olen kunnon kansalainen. Aiempi nätti miespuolinen työkaveri väitti kauan sitten, että nipistin häntä liukuportaissa, mutta tarina ei pidä paikkaansa.

Luulisin.

Fysiatrin mukaan saan Pilates-ohjeita, mutta fysioterapeutti ehdotti ohjeita mm. kuntosalille:

• soutulaite
• ylä- ja alatalja
• käsipainoilla liikkeitä
• päinmakuulla käsien tai alaraajojen nostoa
• reisien ojennus ja koukistus
• lonkan loitonnus ja lähennys

Konttausversio ei onnistunut, koska murtunut ja hoitamatta jäänyt oikea ranteeni ei taivu riittävästi ja vartalonkiertolaitteesta salilla fysioterapeutti varoitti, koska loukkaantumisriski on suuri.

Reisien kortisonin heikentämiä lihaksia voi vahvistaa istumalla melkein tuoliin ja nousemalla ylös. Kummasti tuntui jaloissa seuraavana päivänä.

Tapaan hänet seuraavan kerran joulukuussa.

Kukkia miehille esimerkiksi isänpäivänä

Kävin keskiviikkona tapaamassa isäpuoltani, joka oli tilapäisesti vanhainkodissa hoidossa. Väitän, että vanhainkoti oli aiemmin lähempänä bussipysäkkiä, mutta saatan olla väärässä. Olisi tietenkin aika outoa siirtää vanhainkotia parisataa metriä.

Tiesin paikan, mutta en tarkempaa osoitetta, joten seurasin parkkipaikalla olevia autoja ja päädyin oikealle ovelle.

Minulla kävi hyvä tuuri, koska isäpuoli istui tv-huoneessa muiden hoidettavien kanssa ja menimme juttelemaan hänen huoneeseensa. Olen iloinen, kun hän vielä 95-vuotiaana tuntee minut Alzheimeristaan huolimatta.

Vein hänelle Asematunnelin Kaivokukasta ostamani viitosen kimpun (tiistaisin alennusmyynti) keltaisia jaloleinikkejä ja kauniita leikkovihreitä. Hän ilahtui kukkasista ja ihaili niitä useita kertoja. Olen rajoittuneesti ajatellut, että kukkia viedään naisille, joten on kiva huomata, että miehetkin (tietenkin) pitävät kauniista kukkasista. Vein hänelle munkkirinkilän ja suklaata päivää piristämään.

Sain hänet suostuteltua kävelylle rollaattorin kanssa ja hoitaja neuvoi minulle koodin, jolla pääsen ovesta. Koodin avulla varmistetaan, etteivät muistisairaat karkaa ja ovella on vierailijoille ymmärrettävästi varoitus siitä, ettei ketään hoidettavaa saa päästää ulos. Hyvä, että eksyminen estetään.

Isäpuoli totesi minulle, ettei hän saa lähteä yksin ulos, joten vastasin hänelle, että hänellä on MELKO luotettavaa seuraa eli minä ja häntä huvitti.

Palasimme kävelylenkiltä ja juttelimme vielä hänen huoneessaan. Häntä harmitti, kun paikalla ei ollut muita sotaveteraaneja. Valtaosa muista asukkaista oli mielestäni parikymmentä vuotta häntä nuorempia. Hyväkuntoisena pärjää pitempään, mutta omanikäisiä ihmisiä on yhä vähemmän.

Ihailen iäkkääksi eläviä ihmisiä, mutta en pyri samaan. Aion sinnitellä eläkeikäiseksi, mutta sen jälkeen nielaisen strykniinipillerin tai pari, koska hauraana, heikkona, mahdollisesti yksinäisenä ja muistihäiriöisenä eläminen ei todellakaan kiehdo. Ostoslista: verkkoshopattava strykniinipilleri. ”Jos sä viälä kerran sanot olumppialaiset, mä otan syäniidii.”

Kävelin keskustaan, kävin kaupassa ja jatkoin isäpuolen kotiin siivoamaan. Imuroin, putsasin pintoja, pyykkäsin, vaihdoin hänen lakanansa jne. ja olin tyytyväinen, kun sain siivottua hänen kotinsa. Siivooja tulee myöhemmin käymään ja voi pestä tarkemmin vaikka kylpyhuoneen, kun imurointi jää vähemmälle.

Yövyin ja bussini lähti seuraavana aamuna klo 6:17, joten ehdin nukkua noin viisi tuntia. Onneksi bussimatkalla voi torkkua.

Kotona odottamassa oli kissojen kosto possunsydänruokkijan poissaololle eli taloyhtiön tiedote oli päätynyt sisäoven alta osittain kynnysmatolle, joten tiedotteen reunat oli pureskeltu huolellisesti silpuksi. Arvostin sitä, että tiedotteen keskiosa oli jäljellä tapahtumapäivämäärineen.

Lakritsi- ja Salmiakkimessut, Wanha Satama

Kävin lauantaina salmiakkikierroksella Katajanokalla. Sää oli sateinen, joten kävelin Stockan eteen ja menin nelosratikalla Kauppiaankadun pysäkille. Odotellessani ihailin tavaratalon näyteikkunaan Legoista rakennettua Senaatintoria Tuomiokirkkoineen, Helsingin yliopiston päärakennuksineen, Valtioneuvoston linnoineen ja joulukuusineen.

Ystäväni lupasi lähteä kanssani messuille. Hän ihmetteli myöhemmin, mitä hän oikeastaan tekee messuilla, koska hän ei enää syö karkkia. Ehdotin hänelle, että näemme toisen kerran ja värväsin seuraavan kaverin. Hän ei jaksanut lähteä pitkän työviikon jälkeen, joten menin yksin vaeltamaan tungokseen. Tarinan opetus: kannattaa olla joko ahneempia, virkeämpiä tai nuorempia kavereita. Hehee!

Oikeasti olen tyytyväinen kaikista niistä ystävistäni, jotka pysyivät ystävinäni eivätkä hankkiutuneet minusta eroon, kun erehdyin (?) sairastumaan aivoaneurysmaan ja syöpään, joista taitavan hoidon avulla paranin.

Messulippu maksoi 12 euroa ja netistä ostettuna lipun sai kympillä.

Kiertelin messuilla, kävin äänestämässä parasta ja kuvassa olevaa täytekakkua (niitä oli vain kolme), maistelin useampien valmistajien salmiakkeja ja palasin myöhemmin parhaille paikoille ostoksille.

Maistoin ensimmäisenä Raw’n Moren raakalakritsipalloja, jotka olivat erittäin hyviä. Niissä oli mm. taatelia, seesaminsiemeniä ja lakritsijauhetta.  Messuvieraille maistiaisiksi oli kiitettävän pieniä lakritsipalloja, joita olisin mielelläni ostanut. Myynnissä oli suurempia palloja, joita ostin pari kappaletta. Pallot voi tietenkin pilkkoa, mutta ostaisin jatkossa mieluummin maistiaisten kokoisia versioita. Sama tilanne kuin dieeteissä eli pienempi lopputulos on yleensä parempi.

Houkuttelevalta vaikuttavaa raakaruokaa myyvä kahvila toimii Runeberginkatu 59 -osoitteessa.

http://rawandmore.fi/story/

Kuusankoskelaisen Lakumesta Oy:n vegaanista ja säilöntäaineetonta Salmiakkilakua ostin pussin kahdella eurolla.

Haganolin salmiakkijauhetta, joka oli minulle uusi tuote, ostin pari euron pussia. Sain pyynnöstäni maistaa ensin salmiakkijauhetta, mitä arvostin. Tarjolla ollut nestemäinen salmiakkijuoma ei minulle maistunut.

Nammi maistatti islantilaisia tuotteita ja ostin pikkukippoon suklaapalloja, joissa lakritsisisus oli peitetty maitosuklaalla ja päällystetty lakritsi- ja salmiakkijauheella. Suosittelen ehdottomasti!

http://nammi.se/varumarken/freyja/sterkar-djupur/

Sama islantilainen valmistaja maistatti supersuolaista salmiakkia ja harvinaista kyllä en pystynyt syömään koko palaa. Mukava esittelijä kertoi in English, että makeiset valmistetaan kuumien vesilähteiden tuottaman energian avulla. (Meniköhän oikein?)

Tripsterissä oli kiinnostava juttu kuumista lähteistä, mutta ei mielestäni salmiakista, joka oli tärkeä tieto:

https://www.tripsteri.fi/islanti/kuumat-lahteet-islanti/kylpylat-islanti/

Olen ostanut salmiakkia kotimaan lisäksi mm. Ruotsista, Tanskasta, Hollannista, Saksasta ja yllättäen Blue Mountains -vuoriston pikkukylästä Sydneyn läheltä Australiasta ja romanttisesta kalifornialaisesta merenrantakaupungista Montereysta. Jokainen Steinbeck-lukija tunnistaa Montereyn mm. Cannery Row -kirjasta.

https://sg.sydney.com/destinations/blue-mountains

Valitsemissani salmiakeissa oli hieno bouquet (ei Hyacinth).

Minulla on tiedossa joko hyviä makeita tuliaisia tutuille tai varustautuminen talviunille kotiluolassa kirjakasojen, dvd-levyjen (The Holiday on jouluna MUST, koska Jude Law on nätti), villahuopien ja salmiakkiherkkujen kera.

Duunivinkit

Seurasin netistä Spring Housen koulutusta TE-toimiston asiakkaille työpaikan etsimisestä ja kurssi oli mielestäni poikkeuksellisen hyvä.

Ikäpersoonana vierastan jatkuvaa kommentointia, joten en osallistunut keskusteluun chatin kautta ja kertonut tietojani työpaikkojen hakemisesta. Moni muu osallistui keskusteluun mielellään eli oman mielipiteen ilmoittaminen koulutuksen aikana tuntui heistä tärkeältä.

Minua kiinnostivat faktat, joten olisin mieluummin keskittynyt vain luennon seuraamiseen, vaikka seurasin samalla chatin kommentteja. Pitäisi varmaan muuttaa tyyliä, koska opiskelukaveri valittiin aikoinaan opiskelemaan varasijalta, koska hän tuli ensimmäisenä päivänä paikalle ja kurssillekin voidaan valita ylimääräisiä, jos he ilmoittavat osallistuvansa. Minulla taitaa olla asennevika, kun en osaa hyödyntää hyvin toimivaa taktiikkaa.

Opetettujen asioiden joukossa hyviä ideoita

• halutaan palkata henkilö, jonka joku jo tuntee, mm. LinkedIn
• kannattaa tehdä erillinen Facebook työnhakuun
• kannattaa seurata yritysten kotisivuja ja Facebook-sivuja
•  yrityksen blogi tai uutiskirje kannattaa tilata työtä varten lisättyyn sähköpostiin

(fiksu vaihtoehto, koska honeypupu85, muscleman! tai pekkarocks91 huvittavat ainakin minua, jos lähetän virallisia viestejä)

• muista henkilöstövuokrausyritykset
• seuraa startupeja, katso Kauppalehden menestyjät
• katso muutokset yritysten henkilöstössä
• puhu tutuille siitä, että etsit työtä
• ASENNE ratkaisee
• tutki yrityksen tavoitteet, arvot ja strategiat
• seuraa Twitteriä #rekry# ja Instagramia

Puhelinsoitto on tehokkaampi, kuin hakemus

• soitto, hakemus, soitto (satunnaiset sähköpostit jäävät lukematta)
• TARJOA omaa osaamistasi mm. piilotyöpaikkoihin
• millainen olet, mitä osaat, ammattitaito
• otsikointi on tärkeää ja muista hakusanat
• tee kuvallinen profiii

Tee itsellesi työnhakusivu (hyvä klassikkoneuvo)

• työtehtävä
• yritys
• milloin hait
• haastattelu jne.

Valmistele hissipuhe 30–120 sekuntia

• osaa esitellä rekrytoijille vahvuutesi
• kerro motivaatiostasi
• katso vinkkejä: YouTube

Saimme muitakin työnhakukirjojen vakiovinkkejä, mutta hyvin tiivistettyinä. Toivotan onnea työnhakuun ja mielenkiintoisen työpaikan löytymiseen!

Uraopas

Suosittelen etenkin korkeakoulutetuille nuorille naisille työnhakuoppaaksi URAOPAS Työelämän lyhyt oppimäärä -kirjaa, joka on ilmestynyt 2017. Ritva Katteluksen ja Tom Jokisen kirja kannattaa mielestäni tutustua ja perehtyä heidän antamiinsa kattaviin neuvoihin.

Yliopistot ovat täynnä naisia, mutta johtajat ovat lähinnä miehiä kiitos mm. lasikaton. Tilannetta kannattaisi muuttaa eivätkä lapset saisi olla este naisten edistymiselle työuralla.

”Suomeen on rantautunut kansainvälinen Toastmasters-verkosto. Toiminnan tarkoitus on kehittää verkoston jäsenten esiintymistaitoa. Jokainen jäsen pitää puheita ja saa niistä palautetta hyvässä hengessä.” (Uraopas)

• The Ah Counter keeps track of audible pauses such as “ah,” “er,” “um,” “well,” and “you know”. These are also called ’embolalia’, which are unnatural pauses or fillers in the flow of a speech. (Toastmasters.fi)

 

Elämän tragedia on se, mikä kuolee ihmisen sisimmässä hänen eläessään.

Albert Schweitzer

Krysanteemeja, muttei Milavidaa

Tiistaina matkustin tapaamaan 95-vuotiasta isäpuoltani. Hän ilahtuu vierailusta, mutta väsyy nopeasti, joten kävin ensin Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella. Häshtääk Museokortti, häshtääk Tampere ja tietenkin häshtääk Hildén ynnä häshtääk Robert Longo (s. 1953). Voisin myös tviitata Oli kiva kulttuuri_reissu <3, mutta en nyt millään ehdi.

Yhtään selfietä en tietenkään ottanut, mutta monet taideteokset olivat upeita. Ymmärrän selfien, jos kuvattava on todella, todella, todella kaunis tai aivan käsittämättömän komea valtaosan ihmisistä mielestä (ei omasta tai äidin), mutta muuten en. Pahoittelen ääretöntä rajoittuneisuuttani.

Kävelin Särkänniemeen linja-autoasemalta ja kävin katsomassa, mitä Rosson tilalle oli rakennettu Hämeensillan luona. Valoisasta Puisto-ravintolasta saa myös lounasta. Ravintolassa on salaattipiste, kahvio ja pieni ruokakauppa, jossa myydään mm. tuoreita marjoja ja vihanneksia. Minulla ei ollut vielä nälkä niin aikaisin, joten kiersin pikaisesti ravintolan ja jatkoin matkaa.

https://www.raflaamo.fi/fi/tampere/puisto

Katukylteissä mainittiin ilahduttavista Tampereen Valoviikoista, jotka alkavat 27.10.2017 Kiitos kaikesta valosta, jota tuotte pimenevään Suomeen! Vaikka kohta on todellakin joulu taas, metsän pieni väki juhlii jne. jne.

Päätän joka vuosi mennä katsomaan Kukkaisviikkojen tarjonnan kesä-heinäkuussa – ja joka vuosi unohdan mennä. Ohjelman perusteella kaupunki ei peitykään kukkiin eli minulla on selvästi ollut väärä käsitys tapahtumasta. En enää tunne traumaa käymättömyydestä.

Pistäydyin vierailun arvoisessa Tampereen kauppahallissa, koska niin kuuluu tehdä ja ostin isäpuolelle pullakorppuja. Kuten olen maininnut, niin hän pitää teestä, johon hän sekoittaa purkkikaupalla hunajaa – ja rakastaa sokerikorppuja.

Kävelin Finlaysonin kirkkoa kohti ja kävin katsomassa kirkon ulkoseinässä olevia, talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden miesten muistotauluja. Naisilla oli valtavasti tekemistä kotirintamalla, kun miehet puolustivat Suomea. Kaunis, vuonna 1879 rakennettu kirkko, johon kävisin mielelläni tutustumassa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Finlaysonin_kirkko

Tallipihan puodit olivat auki, mutta en käynyt tällä kertaa kiertämässä niitä. Tallipiha on viihtyisä paikka etenkin lapsiperheille.

https://www.tallipiha.fi/tapahtumat-tallipihalla

Pidin kirkon viereen rakennetuista As Oy Tampereen Charlotte -rakennuksista, jotka on rakennettu erittäin viehättävälle paikalle kirkon, Tallipihan ja Näsipuiston läheisyyteen. Katsoin myynti-ilmoituksen ja pidin avaralle pihalle aukeavista ikkunoista. Huoneistojen pelkistetty sisustus hieman yllätti, ts. ei pitäisi seurata Vancouverin tyylikkäitä miljoonataloja Remppa ja muutto -sarjassa.

Kiipesin Näsipuistoon ja kävin nykimässä upean Näsilinnan ovea. Ihan turhaan, koska Milavida-museo on netin mukaan auki talvisin perjantaista sunnuntaihin. Pihalla oli kyltti, jossa todettiin museon olevan auki maanantaista perjantaihin, joten minulta jäi varmaan huomaamatta aukioloaika talvella. En toisaalta ollut ainoa ovennykijä.

Palaan museoon ja kahvilaan jonain viikonloppuna.

https://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4silinna

Kävelin puistotietä ja kävin katsomassa suihkulähdettä, jonka ohi aikoinaan säännöllisesti ajoimme. Kaunis puisto, johon kannattaa käydä tutustumassa etenkin syysvärien hehkuessa. Sisäinen moukkani väittää, etten ole ennen käynyt Näsipuistossa. Sisäinen moukka voi olla oikeassa.

Kävelin Särkänniemeen ja näin yläportin luona kyltin, jonka mukaan alaportti on auki. Kävelin alaportille, joka oli vielä kiinni. Onneksi näin huvipuiston edustajan aidan takana ja varmistin häneltä, miten pääsen taidemuseoon. Yläportista. Alaporttineuvo tarkoitti vain huvipuiston Karmivaan karnevaaliin syyslomaviikolla tulevia. Kävelin takaisin saman reitin, kiipesin yläportille, ohitin Näsinneulan, katselin raitiovaunua esittävää taideteosta ja menin Museokortteilemaan.

Ostin ostanut K-supermarketista suuren, keltaisen krysanteemikimpun tuliaiseksi ja mietin museossa, minne tungen kukat, koska kaapit olivat pieniä. Laitoin ne sivukaappiin, jota ei saanut lukkoon. Jostain syystä oletan, että pahimmat roistot eivät käy taidemuseoissa ja jos käyvät, niin tuskin vohkivat kukkia tai korppuja. Saatan hyvinkin olla väärässä, mutta kukat (ja korput) pysyivät tallella käyntini ajan. Kukaan ei edes haukannut korpuista. Olisin pitänyt haukkaamista ikävänä käytöksenä.

Kiersin yläkerran ja ihailin meren aaltoa ja burkhaan verhottujen naisten kauniita silmiä. Suosikkini oli punaisista ruusuista koottu lattialla ollut teos, joka oli reunustettu musteella. Musteesta oli varoituksia työn ympärillä eli eiköhän joku ns. häshtääk ole käynyt upottamassa pienet tai vähemmän pienet kätösensä tai mahdollisesti puhelimensa musteeseen. Häshtääk musta häshtääk muste, häshtääk sottaa. Häshtääk?

https://www.tampere.fi/sarahilden/nayttelyt/robert-longo.html

Säännöllisenä Sara Hildén -museokävijänä (kävin edellisen kerran ihan hiljattain, lukiossa) näin alakertaan menevät portaat, mutta semiseniilinä unohdin ne ja poistuin kukkineni museosta. Kävin alakerran valoisassa Sara-kahvilassa (kaunis maisema!) syömässä sieniparsapiirakkapalan ja kahvilaan tuli kaksi museossa kiertänyttä miestä sisäovesta. Ai niin, alakerta… Varmistin heiltä, jatkuuko Longon näyttely alakerrassa. Jatkuu. Jos ei olisi jatkanut ja alakerrassa olisi ollut osa vakionäyttelyä, niin olisin ehkä mennyt museoon uudelleen 35 vuoden kuluttua.

Olin heittänyt lippuni roskiin museossa, joten kiipesin ulkoportaat ja kysyin kassalla työskennelleeltä mieheltä, voinko palata näyttelyyn? Onneksi voin eikä minun tarvinnut maksaa uutta lippua. Museokorttia voi käyttää samassa museossa vain kerran päivässä, ts. näin rajoitetaan tilannetta, jossa koko epärehellinen suku/yhteisö/kaveripiiri käy samalla kortilla museossa. Laitoin kukat takaisin kaappiin, laskeuduin portaat ja katsoin hämärässä alakerrassa olleet taideteokset. Hain kukkani kaapista, kiitin ja poistuin.

Kävelin Taidemuseon lähellä olevalle pysäkille ja odottelin bussia. Minulla kävi hyvä tuuri ja isäpuolen lähelle menevä bussi tuli ensimmäisenä paikalle enkä joutunut vaihtamaan bussia hänen paikkakunnallaan.

Kävelin perille, katsoin postilaatikkoon, soitin ovikelloa ja menin avaimellani sisään. Isäpuoli katsoi tv:tä, mutta hän ilahtui käynnistäni. Pesin käteni, laitoin pesukoneen pyörimään, leikkasin kukkiin tuoreet imupinnat, poistin alhaalla olevia lehtiä ja laitoin kukat maljakkoon. Pesin uudelleen kädet, keitin isäpuolelle teetä ja laitoin korput tarjolle. Olin ostanut museon Café Sarasta pari maustekakkupalaa ja jaoimme toisen palan. Toisen palan pakastin eli ensi kerrallakin on tarjolla suklaalla päällystettyä maustekakkua.

Juttelimme ehkä tunnin ajan ja isäpuolta alkoi väsyttää. Ehdotin, että hän menee nukkumaan. Viikkasin hänen nukkuessaan pyykkejä, tiskasin ja siivosin hieman hänen kotonaan. Nypin eteisen matolta kasan syystuulen heittämiä lehtiä. En imuroinut, koska en halunnut herättää isäpuolta. Siivooja oli onneksi tulossa parin päivän kuluttua käymään.

Luin hetken ajan olohuoneessa Kaskukirjaa, jossa oli mm. Serpin tarinoita ja kotihoitaja tuli katsomaan isäpuolta. Hän oli, kuten kaikki muutkin kotihoitajat erittäin ystävällinen ja suhtautui isäpuoleen huomaavaisesti ja kohteliaasti. Olen aina todella iloinen nähdessäni heitä, koska olen tyytyväinen siitä, kuinka kauniisti he kohtelevat hoidokkiaan. Kotihoitaja kätteli minua, kerroin olevani korttien lähettäjä (lähetän joka viikko postikortin) ja hän ilahtui saadessaan kasvot korttipostittajalle. Isäpuoli on kertonut hänellekin käynneistäni. Mukavaa, että isäpuolella on seuraa päivisin. Olen erityisen ilahtunut siitä, että hän tunnistaa edelleen minut muistisairaudestaan huolimatta.

Vaihdoin lakanat, kun hoitaja jutteli isäpuolen kanssa, hyvästelin heidät, vein roskat ja kävelin asemalle. Olen aina tyytyväinen, kun saan edes jotenkin autettua isäpuolen luona. Kotihoitajat tekevät paljon ja siivooja käy säännöllisesti, mutta edesmenneen äidin (äiti menehtyi 73-vuotiaana joulukuussa 2014 aivoissa olleeseen non-Hodginin MALT-lymfoomaan) poissaolon huomaa siitä, että monet pienet tehtävät jäävät tekemättä. Isäpuolen tytär käy onneksi usein miehensä kanssa, joten he huolehtivat mm. kauniista pihasta.

Juna tuli ajallaan asemalle ja sama juna jatkoi myöhemmin Helsinkiin. Päivälle tuli mittaa, kun heräsin ennen kuutta ja olin kotona yhdeltätoista illalla. Kotona oli innostunut vastaanotto possunsydänten pilkkojalle.

Menin nukkumaan, koska en nukkunut isäpuolen luona – ja leikatut uroskissat aloittivat harvinaisen hurjan tappelun. Olohuoneessa pyörittiin, sähistiin ja kiljuttiin. Nousin ja hyökkääjä eli mustaturkkinen Hiili juoksi minua karkuun sängyn alle (tilanne ”uhkaajana” huvittaa minua, vaikkei pitäisi) ja oranssivalkoinen, rauhallinen Nökö meni nojatuolin alle turvaan. En ole väkivallan ystävä, joten vastustan ehdottomasti sitä, että kotonani (ts. kotonamme) tapellaan.

Nukahdin onneksi melko pian kyseisen kissa-argumentoinnin jälkeen.

Heijastimia ja liukastumisia

Iltaisin on säkkipimeää ja kadut ovat liukkaita koko päivän ajan, joten kävelkää varovasti ja käyttäkää heijastimia. Valtaosa tapaturma-asemille päätyvistä on kiireisiä työikäisiä, joten kannattaa lähteä ajoissa liikkeelle. Murtunut ranne, kipeytynyt polvi tai katkennut jalka eivät todellakaan ole hyviä vaihtoehtoja.

ArkiDesign kauppaa mm. mustikka- ja puolukkaheijastimia sekä Kekkonen- ja ARGH-heijastimia.

http://www.arkidesign.fi/category/39/heijastimet

Vakuutusyhtiö Ifiä arvostan heijastinmuistutusten vuoksi:

https://turvakauppa.if.fi/heijastimet?p=2

Heijastava reppu on mielestäni tyylikäs ja sukkanauhaa muistuttava Visible-designheijastin on hauska idea.

Pidä läheisesi turvassa ja osta heille heijastimia.

Oon kolmekymppinen

Pyysin sekä magneettikuvan ottaneelta sairaalalta että fysiatrin työskentelypaikalta, että saisin magneettikuvieni tulokset mahdollisimman nopeasti, koska lokakuun tilanteeni oli vielä auki. Olenko työkykyinen vai jatkuuko sairauslomani selkäkipujen vuoksi?

En saanut tuloksia nopeammin, vaikka selitin – kiirehtimistäni pahoitellen – tilanteeni kummallekin osastolle.

Osastoilla oli varmaan ruuhkaa.

Keskiviikko 20.9.2017

Fysiatri lupasi soittaa minulle keskiviikkona, joten vaanin aamusta lähtien puhelinta. Matkustin bussilla Tampereelle, josta jatkoin isäpuoleni 95-vuotissyntymäpäiville.

Pyynikinlinna

Kävin menomatkalla Emil Aaltosen museossa, Pyynikinlinnassa. Kävelin linja-autoasemalta Pyynikkiin ja ihailin matkalla Ratinaa vastapäätä olevia uusia punatiilisiä, järven rannalla olevia kerrostaloja. Ohitin mm. viihtyisältä vaikuttavan Ratinantammen.

Taloyhtiön porraskäytävä on näköjään koristettu fiksusti paloturvallisilla Tampere-aiheisilla valokuvilla:

https://mikkovares.kuvat.fi/blog/26/as+oy+ratinantammi+lisasi+viihtyvyytta+valokuvatauluilla

Jatkoin viileänä ja sateisena päivänä matkaa museota kohti, ohitin Eteläpuistoon vuonna 1950 pystytetyn Wäinö Aaltosen Osuustoiminta-muistomerkin ja kävelin puiston kautta Mariankadulle, josta nousin portaat museoon.

Ehdotus Mariankatu-kyltistä

Mielestäni Mariankadulla voisi olla tieto siitä, koska Pyynikinlinnan näyttely on avoinna eli ke klo 12–18 ja la-su klo 12–16. Kesäkuukausina museo on auki myös to klo 12–16. Maksu käteisellä (3/2 euroa) tai Museokortilla. Onneksi minulla oli mukanani Museokortin numero eli pääsin ”ilmaiseksi” museoon. Kortin olin napannut pois korttikotelosta ennen Madrid-matkaa ja se oli unohtunut kotiin. Kirjastokorttikin oli pois kotelosta, mutta onneksi Helsingissä saa lainata henkilöllisyystodistuksella.

Taidenäyttely

Kiersin katsomassa alakerran taideteoksia, mm. Edelfeltiä, Simbergiä ja von Wrightien töitä. Suosikkini oli Magnus von Wrightin hedelmäasetelma (1865). Maalaus on sata vuotta vanhempi, kuin minä, mutta vuosi ei ollut pitämisen syynä, vaan taulun viehättävyys. Ateneumissa on lähes vastaava maalaus, mutta kulho on erilainen ja kaunis vaaleanpunainen ruusu puuttuu kuvasta.

Emil Aaltonen (1869–1949)

Yläkerrassa kerrottiin tilallisen pojan, jonka isä menetti katovuosina tilansa, elämästä. Tietoa riitti etevän ja ahkeran Emil Aaltosen etenemisestä ja yrityksistä, Aaltosen kenkätehtaasta ja muovituotteita valmistaneesta Sarviksesta. Esillä oli kauniita jalkineita ja tutulta näyttäneitä vaatepuita muovituotteiden joukossa.

Poika halusi sepäksi, mutta aloitti hentoutensa vuoksi 13-vuotiaana kiertävänä suutarinapulaisena. ”Mestarin maksama oppipojan palkka oli housut, paita ja saapaspari vuodessa.”

Emil Aaltonen aloitti oman yrityksen 19-vuotiaana ja oppi koko ajan enemmän työstään, meni Olga Malisen kanssa naimisiin ja laajensi vaimonsa ehdotuksesta tuotevalikoimaansa.

Hän osti käytetyt kenkätehtaan koneet ja perusti menestyvän yrityksen Hattulaan. Ikävä kyllä tehdasrakennus paloi ja vain osa koneista saatiin pelastettua. Samaan aikaan menehtyi vaimo. Aaltonen oli kahden pienen tytön, Saimin ja Elsan, ainoa vanhempi.

Hän mietti lopettamista, mutta päätyi siirtämään yrityksen Tampereelle ja viimein oman teollisuuskiinteistön rakentamiseen Tammelaan.

Henkilökunnan käyttöön rakennettiin useita asuintaloja ja heille myönnettiin halpakorkoista asuntolainaa.

Aaltosella oli Mäntsälässä maatila, jonka tuotteilla ruokittiin hänen henkilökuntaansa.

”Syyt isomman maatilan hankkimiselle olivat selvät. Aaltonen on kirjoittanut miten tilanne Tampereella kävi vuoden 1917 aikana elintarvikkeiden osalta niin huonoksi että työväki ei tahtonut saada välttämättömimpiä tarvikkeitaan. Aaltosen näkemyksen mukaan vastuullisen työnantajan velvollisuutena oli asia jollakin tapaa hoitaa.”

Mukavaa, kun on humaani johtaja.

”Emil Aaltosen mielestä kasvava taloudellinen hyvinvointi on mahdollista vain siellä, missä kansallinen kulttuuri on korkealla tasolla. Sen vuoksi hän halusi lahjoittaa osan työnsä tuotosta suomalaisen kulttuurin tukemiseen.”

Emil Aaltonen lahjoitti peruspääoman Tampereen kauniin, aiemman kirjaston (1925) rakentamiseen, joka on Keskustorin lähellä.

”Suomalaisen tieteellisen työn tukemiseksi hän perusti Emil Aaltosen Säätiön vuonna 1937.”

Pyynikinlinna oli kaunis, inhimillisestä miehestä kertonut kotimuseo. Olen iloinen siitä, että Aaltosen kodista tehtiin museo ja taidekokoelmaan voi käydä tutustumassa.

(Pyynikinlinna-sivulta referointi ja lainaukset.)

Kuvassa on idyllinen Palomäentie, jota pitkin pääsee museolle.

Kotkamaalaus lainaksi Ateneumiin

Varmistin museovirkailijalta, lainataanko von Wrightejä Ateneumiin ja mm. kotkamaalaus on lähdössä.

Puhelu

Kävin pesemässä silmälasit ja puhelimeni soi. Vastatessani muutaman kerran soineeseen puhelimeen, puhelu oli juuri katkennut. Sairaalan salainen numero, joten en voinut soittaa takaisin. Harmittelin, avasin oven ja iskin pääni nippuun naulakossa olleita vaatepuita.

Niin katosi mainen museokunnia.

Kauppahalli

Kävelin kauppahalliin ja ostin savulohipalan viemiseksi isäpuolelleni ja lähdin bussilla hänen luokseen kylään.

Toinen puhelu

Noin parin tunnin kuluttua lääkäri soitti uudelleen. Olin kytännyt koko päivän puhelinta, mutta olin ulkona enkä kuullut soittoa.

Vahdin vieraillessani koko ajan puhelinta. Fysiatri ei enää soittanut.

Onnea 95-vuotiaalle!

Otin postilaatikosta postit ja kävelin isäpuoleni asunnolle. Soitin ovikelloa, avasin avaimellani oven ja menin tervehtimään ja onnittelemaan edesmennyttä äitiä 20 vuotta vanhempaa isäpuoltani. Hän oli iloinen vierailustani.

Pesin kädet, keitin hänelle teetä, täytin minulle vesilasin ja nostin tuomani tuliaiset ja lahjat pöydälle. Vein hänelle mm. Madridista ostamiani pikkuleipiä ja Fazerin Suomi100 -suklaalevyn, koska hän on viisi vuotta itsenäistä Suomea nuorempi.

Avasin isäpuolen pyynnöstä lukuisat kirjeet ja kortit ja luin hänelle onnittelut.

Juttelimme keittiössä ja häntä alkoi nukuttaa, joten ehdotin hänelle päiväunia. Tiskasin, siivosin pintoja, laitoin pyykinpesukoneen päälle ja odotin, että hän herää.

Huomaavaiset naapurit soittivat ovikelloa ja tulivat onnittelemaan häntä, joten herätin isäpuolen ja hän kiitti heitä ystävällisesti saamistaan kukkasista. Leikkasin upeaan kukkakimppuun tuoreet imupinnat ja laitoin kimpun maljakkoon.

Istuimme uudelleen juttelemassa. Ripustin pyykit ja lisäsin seuraavat pyykit valmiiksi pesukoneeseen.

Kiva kotihoitaja tuli käymään ja keskustelimme yhdessä keittiössä. Hän lupasi juoda isäpuolen seurana teekupin tulevana viikonloppuna, koska hän oli juuri juonut kahvia. Arvostan kotihoitajia, jotka seurustelevat isäpuolen kanssa.

Ihailin kaukopartiossa 17-vuotiaana vapaaehtoisena toimineen isäpuolen saamaa uutta sinistä Suomi100-rollaattoria, jossa oli Mauno-teksti. Kiitos, että Tampereen seudun sotaveteraaneja muistettiin kätevällä ja kevyesti liikkuvalla rollaattorilla!

Hyvästelin heidät, kävelin rautatieasemalle ja jatkoin junalla matkaa Helsinkiin.

Lääkärien puhelintuntitoivomus

Toivon vuodesta toiseen monien muiden potilaiden kanssa, että lääkäreillä olisi jokin tietty aika, jolloin he soittavat asiakkaille. Esimerkiksi kaksi tuntia päivässä, aamu- ja iltapäivällä, joten osaisin olla juuri silloin vastaamassa puhelimeen.

Nykyinen ”lääkäri soittaa klo 9-16” on oikeasti aika haasteellinen vaihtoehto potilaan kannalta. Melkein, kuin odottaisi pesukoneenkorjaajaa tai kuljetusliikkeen edustajaa, joka – sinänsä ymmärrettävästi – saapuu, kun ehtii. Lääkäreillä on kiireellinen työ, mutta potilaillakin on oma elämänsä ja omat menonsa.

Toisinaan hematologi (-parka) soittaa vasta klo 17:30 jälkeen eli heillä on pitkät työpäivät.

Torstaina 21.9.2017 puhelu?

Olin torstaina kipeä ja odotin koko päivän, että fysiatri soittaa minulle. Hän ei soittanut.

Perjantai 22.9.2017

Soitin aamulla fysiatrian poliklinikalle ja kerroin, että fysiatri soitti minulle keskiviikkona, mutta ei torstaina. Kuulin, että minun pitää valita uusi soittoaika… Onneksi sain varattua mukavalta sihteeriltä uuden soittoajan perjantaiksi.

Odotin aamuyhdeksästä lähtien soittoa enkä uskaltanut lähteä kotoa minnekään tai tehdä mitään melua aiheuttavaa, jotten jälleen jättäisi vastaamatta puheluun.

Fysiatri soitti klo 14:20. Olin luvannut ilmoittaa tiedon puhelusta hematologiselle poliklinikalle klo 15 mennessä. Aina en onnistu tavoittamaan poliklinikalta hoitajaa, koska he ovat kiireisiä.

Selkänikamani tai -hermoni ei onneksi ole vahingoittunut eikä selässä ole kudosvaurioita. Muutoksia selässä ei ollut kolme vuotta sitten otettuun kuvaukseen verrattuna, jolloin mätkähdin kortisonin vuoksi naama edellä maahan ja selkäni oli pitkään kipeä, ilmeisesti lihaskivun vuoksi.

Nyt kyse on toiminnallisista oireista. Edessäni on Pilatesta ja avaavaa, elvyttävää ja vahvistavaa selkäjumppaa fysiatrian poliklinikan fysioterapeutilla. Hyvä, että kivun syy selvisi. Fysiatri selitti, ettei selkäni vastaa jatkossa kolmekymppisen selkää, mutta vointi paranee kohdistetun liikunnan avulla kuukausien aikana.

Mä en ookaan kolmekymppinen.

Hematologian poliklinikka 

Soitin hematologian poliklinikalle ja hematologi miettii tilannettani. Onneksi syyskuun arkipäiviä on vielä viisi jäljellä, joten aikaa on reilusti jäljellä ja melkein saan rahaa lokakuussa.

Mikäli sairauslomaani jatketaan oireitteni vuoksi, niin pyysin, että saan hakea lääkärintodistuksen Meilahdesta, jotta voin viedä paperit eläkekassaan. Postinkulku on hämmentävän hidasta sairaalapaperien kanssa.

Pitänee palata Aleksille laulamaan hattu kourassa.

 

 

 

 

Menkää R(h)odopuistoon, siellä alppiruusut on (ja atsaleat!)

Kävin eilen uudelleen rodopuistossa (suosimani kirjoitusvaihtoehto) Haagassa Helsingissä ja kukinta on nyt parhaimmillaan.

Olin menossa ystäväni kanssa, mutta hän oli flunssassa eikä halunnut tartuttaa minua tai muita. Ystävällistä, mutta tietenkin harmillista, koska puisto oli aivan upea. Oransseja, keltaisia, vaaleanpunaisia, violetteja, pinkkejä ja valkoisia atsaleoja ja kukkivia, korkeita rhodopensaita (ei rodo, ei) monissa eri väreissä.

Ilkantien pysäkki on hyvä vaihtoehto, jos valitsette 550-bussin.

Mikäli käyttäisin alkoholia, niin en pystyisi sanomaan sanaa rhododendron tai oluttölkki. Miksi se ei ole ölyttölkki, joka olisi ehdottomasti helpompi lausua? En sano yhtään mitään ölythengityksestä, joka pitäisi kieltää lailla ja/tai asetuksilla.

Herkuttelun himo (2016)

Luin Merja Asikaisen kirjan Herkuttelun himo, jossa haastatellaan laulajia, näyttelijöitä jne. heidän herkuistaan.

Laulaja Tarja Turunen arvostaa täysin ymmärrettävästi hedelmiä ja marjoja.

Ihmettelin vuosia sitten Nightwishin suosiota, kunnes kuulin YouTubelta Turusen kauniin äänen. Kuuntelin ja kuuntelen hyvin harvoin radiota, joten elin musiikkipimennossa.

Kaisaniemessä aiemmin olleen Tuska-festivaalin kuuntelijat huomasi joka vuosi helposti Helsingin rautatieasemalla. Harvoin näki yhtä vaikuttavia meikkejä ja vain mustaa väriä vaatteissa. Totesin tutuille, että viemärien kannet aukesivat ja asukkaat ryömivät esiin tunneleistaan… Katala kommentti, myönnän. Tuska on oikeasti rauhallisimpia festivaaleja Helsingissä.

Sleeping Sun, Nightwish

https://www.youtube.com/watch?v=GdWhlo9b9zg

Näyttelijä Risto Autio kertoi kirjassa syövänsä välipalaksi sekoitusta, jossa on raejuustoa, avokadoa ja tonnikalaa tai katkarapuja. En seuraa kotimaisia ohjelmia, joten googlasin ja katsoin, miltä näyttelijä näyttää. Tutun näköinen mies – ja fiksu välipala. Tein äsken empiirisen tutkimuksen ja totean, että erittäin hyvä vaihtoehto jo avokado- ja raejuustoversiona, pippurisekoituksen kera.

Muusikko Anssi Kelan suosikki on kinuskikakku, mutta kirjan perusteella hän ei ole vielä löytänyt kaikkien (ehdottomasti kaikkien) muiden mielestä parasta eli Fazerin kahvilan perinteistä venäläisversiota.

Suomessa asuu noin 70 000 venäläistä. Monet ovat inkeriläisiä tai muita suomentaustaisia. Venäläisiä voi olla Suomessa yhtä paljon kuin ruotsinkielisiä vuonna 2050

https://yle.fi/uutiset/3-6638771

Malliksi?

Luin hiljattain jutun todella kauniista 60-vuotiaasta mallista, joka pysyy nuoren näköisenä syömällä avokadoja. Hyvä idea, vaikka tuskin muistuttaisin häntä tai pituuteni lisääntyisi 20 sentillä paremmasta dieetistä huolimatta. Toisaalta – eihän sitä koskaan kokeilematta tiedä.

Haitat ja hoito

Herkuttelun himo -kirjan toinen puoli käsittelee herkuttelun haittoja haastatteluineen ja hoito-kohdassa todetaan, että päivän energiatarpeesta puolet pitäisi nauttia iltapäivään mennessä. Ohjeena on mm. säännöllinen syöminen ja vertaistukiryhmiin osallistuminen.

Tapahtumia Helsingissä

Kesällä tuntuu riittävän näkemistä tai tekemistä Helsingissä.

Kävimme katsomassa MTK:n työkonekavalkadin, saimme pari Elovena-pikapuurosekoitusnäytettä (appelsiini-porkkana, vielä testaamatta) ja terveellisen mehujään, jossa oli porkkanaa ja ananasta. Hmm.

Elovenalla on uusi vaihtoehto kaakao-vadelma, jota pitänee kokeilla jossain vaiheessa.

Kasvismehujäät punajuurineen jne. tarjoan mielelläni jollekin toiselle. Lapsena appelsiinimehujäät olivat hyviä kylmänä päivänä, mutta ne olivat aina turhan sokerisia. Yritin googlata mehujään nimeä, koska keskustelupalstoilla usein muistellaan lapsuuden herkkuja, mutta harmillisesti nimi jäi löytämättä. Olikohan jäätelöpuikon muotoinen mehujää Pinna? Oletin, että pidän enemmän raikkaammasta vihannesmehujäästä, jossa on mangoa tai ananasta. Oletin väärin.

Oli hauska katsoa aurinkoisena päivänä eri vuosikymmenien traktoreita ja työkoneita, jotka ajoivat Makkaratalon edessä. Makkaraa verhoili pitsimäinen koriste eikä keväällä äänestämäni jättihauki (?), joka oli mielestäni hupaisa.

Päätin hakea Rautatientorilta myöhemmin Maaseudun tulevaisuus -lehden, mutta olimme paikalla hieman liian myöhään. Näyttelyalue oli sulkeutunut hieman aikaisemmin ja lehti jäi harmillisesti lukematta. Ei haittaa, päätin seurata lehteä Facebookissa.

http://www.kasvutarinoita.fi/ajankohtaista-uutiset/rautatientorilla-ja-mtk-100-tykonekavalkadin-ohjelmalavalla-tapahtuu

Menimme ratikalla Kaivopuistoon, jossa kiertelimme katsomassa, mitä kojuissa esiteltiin ennen illan lentonäytöstä.

Juttelin Malmin lentokentän edustajien kanssa ja toivomme kaikki edelleen, että jatkossa rakennetaan jonnekin muualle (ehdotin Sipoon pöpelikköjä, pahoittelen, jos olet pöpelikkösuojelija), kuin historialliselle Helsingin kentälle.

Näimme hävittäjän parkissa Ursula-kahvion luona ja mikä tärkeintä, näimme useita pieniä hanhenpoikasia.

Kävelimme ratikkapysäkille ja palasimme kotiin. Illan lentonäytös jäi näkemättä – ja kuulematta. Taitavia lentäjiä ja nettivideoiden mukaan kyseessä oli erittäin kiinnostava näytös. Hanhenpoikaset säälittivät, koska meteli oli varmasti raastava.

Kaivopuisto lentonäytös, Suomen ilmailumuseo

https://www.youtube.com/watch?v=T5NIS0G6ojE

Säälin omia korviani ja pysyin kotona. Kuvia nähtyäni päätökseni harmittaa.

Toinen ystäväni oli seurannut miehensä kanssa esitystä Verkkotalon näköalatasanteella Jätkäsaaressa. Hyvä idea!

http://ilmailumuseo.fi/kaivari/

Sambakarnevaalit

Istuin Tuomiokirkon portailla aurinkoisena päivänä, koska halusin nähdä, kun Sambakarnevaali lähtee matkaan. Näin upeita pukuja, kuulin musiikkia, katselin tanssia, näin Senaatintorilla vihkiäiset (onnea!), mutta kulkue ei lähtenyt yhtään mihinkään joten minä poistuin. Olin paikalla liian aikaisin. Lähtöpäätökseeni saattoi vaikuttaa takanani istunut perhe, jonka lapsi potkaisi minua pari kertaa selkään. Liian vähän jalkatilaa, kuten lentokoneessa, kuvittelisin.

En päätynyt tanssimaan Robinin Hulahulaa, jota jonkin videon mukaan tanssittiin tai ainakin katseltiin. Nätti nuori mies, joka pitää Herkuttelun himo -kirjan mukaan sushista. Kannatan hänen herkkuaan.

Robin opettaa Koululaisessa Hulahulaa. Joitain vuosikymmeniä on mennyt Koululaisen lukemisesta eli kyllä, lehti ilmestyi jo esihistoriallisina aikoina eli 70-luvulla.

https://www.youtube.com/watch?v=q92yy4GoFio

Mikä on Hulahula Suomi?

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/04/11/mika-hulahula-suomi

Hyvä, että sambakulkue oli kauniina ja lämpimänä päivänä. Seurasin kulkuetta vuosia sitten Akateemisesta kirjakaupasta, kun lämpötila ulkona oli hyytävät kahdeksan astetta. Pidin positiivisena sitä, että sentään plusastetta, mutta silti aika haasteellista niukoissa vaatteissa hitaasti etenevässä kulkueessa.

Kuvasin lähtiessäni Unioninkadulla aidassa olevan sympaattisen tassun.

Helsinki Pride! Pian on Helsinki Pride -kulkue

eli nättejä poikia on tiedossa lauantaina 1.7.2017. Kulkue lähtee Senaatintorilta klo 13.

Toivon, etten melkein-pyörry kulkuetta katsoessani, kuten viime vuonna. Surullisesti ennen Gay Pride -rekkaa, jossa oli söpöjä nuoria miehiä eli menetin hyvin tärkeän katselukohteen.

Uusi sininen väriaine

Eikö olekin mielenkiintoista! Kaunis väri on loistava syy aloittaa maalaaminen. Esim. katson sineen taivaan.

https://wordpress.com/read/feeds/52950157/posts/1456731885

Kasvukivut jaloissa allogeenisen kantasolusiirron jälkeen

Osastolta saa reseptin kipulääkkeisiin, joka auttaa kiusallisiin kasvukipuihin allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Villasukat olivat mielestäni paras lääke. Tutulla myeloomapotilaalla oli vielä parempi lääke: tuplavillasukat.

Villasäärystimistäkin oli apua särkevien polvien lämmittämisessä.

Vinkki ennen siirtoa: osta sukkia Huutonetistä, jos olet kaltaiseni eli kätesi eivät kestä villalankaa atopian vuoksi. Yritin vuosia sitten kutoa villaneliöitä äiti Teresan keräykseen Intiaan, mutta sormieni ihoon tuli syviä haavoja, joiden paraneminen kesti pitkään. Auttamisyritys päättyi siihen.

Arvostan kaikkia teitä, jotka kudotte sytopipoja syöpäpotilaille, sukkia, lapasia ja mustekaloja keskosvauvoille tai ompelette pikkiriikkisiä asuja pienille vauvoille. Onneksi maailmassa on paljon hyväsydämisiä ja auttavaisia ihmisiä.

Flunssa

Flunssa voi kestää pidempään allogeenisen (ja autologisen) kantasolusiirron jälkeen, koska vastustuskyky on surkea. Haju- ja makuaisti voivat kadota kuukausiksi.

Maistan ja (valitettavasti) haistan jälleen normaalisti, joten aistien katoaminen ei välttämättä ole lopullista.

Hoitaja totesi minulle joskus sairaalassa, että hän ei tiedä yhtäkään potilasta, joka menetti siirron jälkeen haju- ja makuaistinsa.

Miten rautalääke imeytyy

Otan rautalääkkeen eri aikaan, kuin muut lääkkeet, jotten enää sotke lääkkeiden imeytymistä.

Soitin hoitajalle ja varmistin hemoglobiinini, joka oli 113 eli noussut aiemmasta arvosta, joka oli 108. Minä en halua laahustaa ja hengästyä kesällä, joten syön rautaa. Tunnistin rautatilanteen hoitajalle, joka varmaan laittoi raudasta merkinnän tietoihini.

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/ruoka/miten_rautalaake_imeytyy

Ruoka ja vitamiinit

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/ruoka/minka_kanssa_vitamiinit_kannattaa_ottaa

Hyvä Terveys on uskottavaa tietoa eikä hyvin yleistä höpsismiä

Lääkäriseura Duodecim julkaisee Hyvä Terveys -lehteä yhdessä Tieteen tiedotus ry:n kanssa ja toteuttaa siten perustajansa Konrad ReijoWaaran kansanvalistuksen periaatetta. Hyvä Terveys on Sanoma Magazinesin kustantama lehti, joka ilmestyy 14 kertaa vuodessa.

• pidän pöyristyttävänä sitä, että edelleen tehdään korvakynttilähoitoja, joilla ei ole mitään tehoa, myydään laihduttavia vatsavöitä (miten äärettömän kätevää) ja ”vain kolme minuuttia päivässä” -kuntoilulaitteita ja olumppiakroppa – tietenkin
• toisaalta haluan ehdottomasti ostaa mainostettavan harjan, jolla saa ohuista ja liukkaista hiuksista käsittämättömän paksut ja tuuheat hiukset minuuteissa! Hehee.

Suomen kansallisperhonen on paatsamasinisiipi!

”Sininen kuin Suomen lippu, kesäinen taivas, tuhannet järvet ja talven siniset hetket”, ”Kuin pieni koru Pohjolan luonnon keskellä”, ”Pieni mutta kaunis perhonen, kuin Suomi maailman mittakaavassa. Lähempää katsottuna upea ja täynnä lumoavia yksityiskohtia.” Muun muassa näin äänestäjät kuvailivat voittajaperhosta.

Paatsamasinisiipi keräsi äänestyksessä 6300 ääntä eli 17,3 prosenttia kaikista annetuista äänistä. Toiseksi ja kolmanneksi tiukassa kisassa selvisivät neitoperhonen ja suruvaippa. Yhteensä reilut 36 500 ihmistä kävivät äänestämässä 100-vuotiaalle Suomelle kansallisperhosta.

Lue lisää: http://kansallisperhonen.fi

• tietenkin sininen perhonen voitti eikä ainoa oikea vaihtoehto eli suruvaippa
• me olemme järkyttyneet eli oi niitä aikoja, kuten kuningatar Victorian aikana

Victoria & Abdul

Elokuva on kiehtova kertomus kuningatar Victorian ja hänen intialaisen miespalvelijansa ystävyydestä. Pääosassa on upea Judi Dench (1934) ja elokuvan ensi-ilta on Yhdysvalloissa syyskuun 2017 loppupuolella. Abdulia esittää intialainen Ali Fazal (1986).

http://www.imdb.com/title/tt5816682/videoplayer/vi3102783769?ref_=tt_ov_vi

Vanhustenhoito Hollannissa eli hoitajien antamaa terveysneuvontaa iäkkäille

In many countries, most social care is carried out by unqualified workers on low pay. The economic rationale: why pay for health professionals when you don’t have to?

But a Dutch approach to social care is turning that argument on its head – why use anyone who is not a healthcare professional? And remarkably, it is showing that using qualified nurses ends up being cheaper.

‘Buurtzorg’, meaning ‘neighbourhood care’, allows nurses to act as a ‘health coach’ for their patients, advising them on how to stay healthy, caring for their needs and using their initiative.

This proactive process has enabled the Dutch healthcare system to reduce costs by around 40%, while the time it takes to administer care has been slashed by a staggering 50%.

These impressive figures have not gone unnoticed, with a host of other countries around the world considering a similar style of community care.

https://www.weforum.org/agenda/2017/06/the-dutch-community-care-revolution/?utm_content=buffere9b2b&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer

Matkaideoita

Farmari 14.–17.6.2017

Farmari-messut ovat Seinäjoella ja päättyvät tänään. Harmi, että huomasin tiedon liian myöhään.

Farmari on mielestäni kiinnostavin messutapahtuma, koska en koskaan näe yhtä kätevästi valtavia perunannostokoneita, liutaa erilaisia maatilojen eläimiä ja kaikenlaista muuta mielenkiintoista. Juttelin joskus nuoren naisen kanssa, jonka vanhemmat viljelivät kukkakaaleja ja tieto oli mielestäni kiinnostava. Kukkakaalinpoiminta päätyi välittömästi Mitä haluan vielä tehdä -listalleni.

Mikä parasta, messut ovat ulkona eikä tarvitse olla väkitungoksessa, kuten Helsingin Messuhallissa. Harrastaessani vielä messukäyntejä menin paikalle avaamisaikaan, koska jonotuksen jälkeen kulkeminen muiden tukematta (suomennos: tönimättä) oli vielä mahdollista. Jotain on jäänyt kotikasvatuksesta päähän, koska jostain omituisesta syystä pyydän anteeksi, kun joku tönäisee minua. Kaipaan aikoja Britanniassa, jossa ihmiset osaavat väistää toisiaan ja pyytävät anteeksi ohittaessaan sinut, vaikka eivät hipaisekaan. Ei, ”oho” ei ole anteeksipyyntö.

Stockmann Roof, Aleksanterinkatu 52, Helsinki

http://www.city.fi/opas/helsingin+uusin+kattoterassi+on+auki+tallainen+on+stockmann+roof/10925

Naivistit Iittalassa

20.5.–20.8.2017 joka päivä klo 10–19 Iittalan vanhalla puukoululla

https://www.naivistitiittalassa.fi/kesanayttely-2017

Satojen tarinoiden kesä on näyttely, joka jokaisen kannattaisi käydä katsomassa, koska teokset ovat hauskoja, värikkäitä ja iloisia. Mia Bergqvistin taitavat ja värikylläiset työt kuuluvat suosikkeihini.

Martti Lehto

Naivistit Iittalassa 2017 sisältää myös suomalaisen naivismin merkittävän ja rakastetun maalarin Martti Lehdon (1933–2016) muistonäyttelyn.

Innostuin naivistisesta taiteesta nuorena, kun ystäväni vanhemmat postittivat minulle Martti Lehdon taidokkaan kissakortin. Kyseisen taiteilijan vuoksi menin myöhemmin Iittalaan ja kiinnostuin muistakin maalauksista.

http://www.thepicta.com/tag/naivistit

Heila, Heinola

• tänne on päästävä jossain vaiheessa lounaalle

http://heilan.fi/

Vanhempani pyöräilivät aikoinaan Lahdesta Padasjoen mökille 70 kilometriä rankkasateessa ja kovassa tuulessa. He ehtivät nukkua pari tuntia, kunnes sisareni ja minä menimme innokkaasti herättämään heidät mummin ja ukin mökillä. Äiti ja isä ovat täällä!

Ymmärtääkseni aina ei ole helppoa olla vanhempi.

Matkat Repovedelle ja Verlaan

https://visitkouvola.fi/dataflow/visitkouvola/files/media/repovedenverlanbussireittiesite2017web_1504.pdf

Itse Ilkimys 3, jos ette vielä innostuneet edellisistä – äärettömän taidokkaista – katkelmista

Despicable Me 3 ”Balthazar Bratt” Trailer

https://www.youtube.com/watch?v=QtxvPRev3I8

Lapsena minulla oli runo- tai mietelausekirja ja muistan edelleen ulkoa kauniin (?) suosikkirunoni

Sun ystäväsi omasi

ma aina olla tahtoisin

En koskaan olla tahtoisi

sul’ uskoton ja petturi

Olisi suurin riemuni

jos olisit aina luonani

Jos kuolo sinut korjaisi

niin murhe minut murtaisi

Jos ystävä et olekaan niin

lue joka toinen rivi vaan

 

Eikö olekin äärettömän herttaista?

 

*********** Oculac-silmätippoja ei saa vieläkään. ************

Oh sorry! I come from Sweden

Luin Laura Kolben kirjaa äidistään toimittaja Pirkko “Pii” Kolbesta (1932–2008), joka oli ollut pyörtymässä kuningatar Elisabethin kruunajaisjuhlassa 1953 ja todennut ” Oh sorry! I come from Sweden”, koska suomalaiselle tuollainen heikkous ei sopinut. Patrioottisesta huudahduksesta tuli perheen pysyvä sanonta, jos jotain outoa tai hassua oli tekeillä.

Pirkko Kolbe työskenteli mm. Suomen Kuvalehden ja Helsingin Sanomien palveluksessa ja rakastin Piin hauskoja ja teräviä kirjoituksia.

Juttelin tutun kanssa ja kysyin, onko hänen lähellään kirjasto. Hän ilmoitti minulle, ettei hän ole 20 vuoteen käynyt kirjastossa. En todennut hänelle aikoinaan tuttua mainostekstiä ”ja sen kyllä huomaa”, koska arvelin kommenttia epäkohteliaaksi. Eihän se ollut, eihän?

Green Home Book

Varasin ja lainasin kirjastosta Green Home Book -viherkasvioppaan. Tekijöinä ovat Susanna Vento, sisustussuunnittelija, -toimittaja ja stailisti, vastavalmistunut sisustussuunnittelija Pinja Forsman ja taitavana kuvaajana on Riikka Kantinkoski.

Ihailin kirjan kuvia ja päätin jälleen kerran hankkia huoneilmaa puhdistavan kirjorönsyliljan. Seuraava ajatus oli pöpömulta, joten taidan pärjätä jatkossa rönsyliljatta. Suosittelen kirjaa luettavaksi (tai sarasvuolaisittain selattavaksi) jo erittäin tyylikkäiden valokuvien takia.

Pidän siitä, ettei Helsingissä enää tarvitse maksaa 50 sentin maksua, kun kirjan varaa kirjastosta. Etu tuli ensin Vantaalle ja myöhemmin Helsinkiin. Innokkaana lukijana pulitin jossain vaiheessa pienen omaisuuden varausmaksuihin, mutta nyt voin ainakin yrittää sivistää itseäni edullisemmalla tavalla.

Oculac

Oculac-silmätippoja ei saa vieläkään eli kostutustippoihin syytämäni rahamäärä kasvaa.

Olin ystäväni neuvosta yhteydessä Tallinnaan ja varmistin apteekista Bepanthen-tippojen hinnan. Tipat ovat yhtä kalliita, kuin Suomessa. Silmien käänteishyljinnästä kärsivä toinen allogeenisen kantasolusiirron saanut potilas varmisti kyseisten tippojen hinnan Saksasta ja hinta on sama kuin Suomessa.

Mitä tarkoittikaan sana kartelli?

Apteekeilla on nyt poikkeuksellisia vaikeuksia saada mielialalääkkeitä ja ehkäisyrenkaita – voi katkaista jatkuvia lääkityksiä

Joukossa oli muun muassa silmätippoja ja silmägeeliä, ehkäisyrengas, kolesterolilääke, särkylääke, psykoosilääke, migreenilääke ja aknelääke.

HS 28.3.2017

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005144786.html

Kätyrimiittinki

Tapasin myeloomakätyrin kanssa lauantaina Rautatientorilla, ihan siinä ns. rottapatsaan vierellä (hän vastustaa ja minä ehdottomasti kannatan rottia) ja kävelimme Mummo-Fasulle. Kahvila tunnetaan perinteisesti Kluuvikadun Fazerina, mutta eräs henkilö on nimennyt paikan toisin jo muutama vuosikymmen sitten. Eräänä henkilönä en kadu.

Onnistuimme saamaan täydestä kahvilasta pöydän ja vietimme vuorotellen aikaa pitkässä jonossa. Pääsimme vaihtamaan kuulumisia, kun kumpikin oli odotellut vuoroaan. Onneksi ripeä henkilökunta neuvoi kyselijöitä useista erilaisista kahveista ruuhkaisessa jonossa ja rahasti nopeasti mm. aasialaisten turistien ostokset. Pidän siitä, että kahviossa saa veteen jääpaloja.

Vieressämme oli kauniisti koristeltu, pääsiäiseen liittyviä tuotteita myyvä pöytä, jota monet vierailijat ja etenkin turistit valokuvasivat.

Fazerin viehättävää näyteikkunaa käyn toisinaan katsomassa, vaikka en mene liikkeeseen. Väitän, että näyteikkunassa oli pupuja. (Täytynee tsekata joku päivä, muistanko oikein.)

Fasulla myydään Mignon-munia, joissa on ruskea kuori eli vinkki kaikille suklaa- tai pääsiäistuliaismiettijöille. Kukaan ei lahjoittanut minulle tästä kommentista korillista Mignoneita, mitä pidän tietenkin vääryytenä. Ehkä.

Oli hauska jutella kätyrin kanssa. Kuulumme kumpikin ihmistyyppiin, joka ihailee kauniin tummaihoisia ihmisiä ja ihmettelee, miksi meidän olminväristä pullataikinaihoamme kadehditaan. Siniset suonet käsivarressa ovat mielestäni yäk. En ole koskaan kuulunut ihmisiin, jotka paahtavat itsensä auringossa, joten olen vitivalkoinen vuoden ympäri. Toisaalta välttynen ainakin joiltain rutuilta naamassa?

Juttelimme sairaudesta, kaverien – tai entisten kaverien – suhtautumisesta sairauteen, lääkkeistä, lääkekatosta ja hauskemmista asioista eli mm. hänen tekemistään hyvistä vaateostoksista.

Saatoin hänet junalle ja ehdin kätevästi kotimatkabussiin – ja Bepanthen-silmätippaostoksille suosikkiapteekkiini. Auttaisikohan, jos itkisin kaikki päivät, niin silmäni saisivat luonnollista kosteutta? Harmi, etten yleensä edusta itkijäpersoonia tai ehkä pitäisi sanoa -naisia.

Eipä se itkeminen mitään muuta, joten hukkaan heitettyä aikaa minun kohdallani.

Naposteletko? Ei pitäisi – jatkuva puputtaminen rasittaa ohutsuolta

Akuutin sivulla oli kaikille meille (neuroottisille?) puputtajille hyvä vinkki.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/20/naposteletko-ei-pitaisi-jatkuva-puputtaminen-rasittaa-ohutsuolta

Mummot vastaan nuoriso -eläkepommi

Toimittaja Mirja Wuokon juttu eläkkeistä ja niiden maksamisesta.

Olisi kieltämättä ollut helpompaa syntyä 40- tai 50-luvulla ja maksattaa eläkkeensä muilla. Siitä huolimatta, että ”kouluun hiihdettiin kuudelta aamulla vähintään 50 kilometriä”.

http://www.city.fi/blogit/7/mummot+vastaan+nuoriso/132894

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6el%C3%A4ke

Dementiakylä

Olen huolissani muistini romahtamisesta tulevaisuudessa, joten ilahduin lukiessani ET-lehden nettisivulta, että ”Helsinkiin ja Tampereelle on suunnitteilla dementiakyliä laitoshoidon tilalle. Malli tulee Hollannin Hogeweystä.

Pari vuotta sitten valmistunut ensimmäinen Hogeweyn kylä näyttää katuineen, puistoineen ja puutarhoineen tavalliselta hollantilaiskylältä pienoiskoossa. Kylään tullaan vartioidun portin kautta. Aukiolla solisee suihkulähde, keväisin kukkivat alppiruusut.

Asukkaat saavat liikkua alueella vapaasti, he käyvät yksin tai avustajan kanssa kävelyllä, ostoksilla myymälässä, kampaajalla, fysioterapeutilla tai matkatoimistossa.

Kylässä toimii kerhoja, joissa asukkaat voivat harrastaa musiikkia, maalausta, leivontaa tai kukkien asettelua. Asukkaita ja lähinaapureita palvelevat lisäksi ravintola, pubi ja teatteri, jossa järjestetään musiikki- ja näytelmäesityksiä.

Hogeweyssä ei ole vuodepotilaita eikä laitosmaista hoitoa. Ketään ei ole estetty liikkumasta mihinkään aikaan vuorokaudesta. Henkilökunta ja vapaaehtoiset siivoavat, pyykkäävät, käyvät kaupassa ja tiskaavat. Asukkaat voivat osallistua kotitöihin kuntonsa ja halunsa mukaan.

Merkittävää on se, että dementiakylän kodeissa tehdään arkisia askareita ja eletään niin normaalia elämää kuin mahdollista, suojatussa ympäristössä.

Hoitajat ovat kuin ystäviä, perheenjäseniä tai kotiapulaisia. Asukkaiden elämisen laatua ja hyvinvointia pidetään yhtä tärkeinä kuin hoitoa. Kodit sisustetaan asukkaiden elämäntyylin mukaisesti.

http://dementiavillage.com/

Lähde: Tesso-lehti.”

Mukavaa, että ihmiset voivat elää normaalia elämää ja nauttia kauniista ympäristöstä menetettyään muistinsa eikä heitä enää pidetä kotona tai laitoksissa neljän seinän sisällä.

Hollanti on tunnettu lahjakkaista maalareista, kukkaistutuksista ja kanaaleista (ikävien huumeiden lisäksi), mutta maassa on koko ajan kehitteellä erittäin hyviä ja ihmisystävällisiä ideoita.

Vaikuttaa siltä, että Hollannissa pidetään ihmisistä ja jopa vanhoista ihmisistä. Pidän hätkähdyttävänä tilannetta, jossa ikäihmisiä ja jopa omia omaisia vähätellään ja heitä pidetään heikkolahjaisina korkean iän vuoksi.

Korkea ikä on saavutus, josta me kaikki (mm. sairaat) emme saa nauttia.

Anteeksi

Olin jossain vaiheessa tekemisissä ihmisen (en kohteliaana sano miehen) kanssa, jonka mielestä pahoittelu ei ollut anteeksipyyntö. Häneltä piti erikseen pyytää anteeksi, jos hän koki tulleensa loukatuksi.

Hän ei koskaan, ikinä, milloinkaan pyytänyt itse anteeksi tai pahoitellut mitään sanomaansa tai tekemäänsä. Ehkä hän oppi – tai oikeastaan ei oppinut – kyseisen tavan kotoaan?

Näin uutisen, jonka mukaan Algeriassa miehet voivat hakata vaimojaan ja joidenkin vaimojen mielestä pieksetyksi tuleminen kuuluu asiaan. Miehet olivat oikeasti ylpeitä teoistaan. He eivät ymmärtäneet olla pahoillaan tai pyytäneet anteeksi väkivaltaisuuttaan. En ymmärrä, miten joku – usein vahvempi – mies voi lyödä naista, joka on yleensä huomattavasti heikompi.

Kannatan uskollisia ja kestäviä parisuhteita, mutta lyönnin pitäisi jokaiselle olla lähtökäsky. Olipa lyöjänä tai uhrina ihan kumpi osapuoli tahansa.

Vihreistä vihrein, Jätkäsaari

Näin uutisen, jonka mukaan Helsinkiin suunnitellaan Vihreistä vihrein -asukaskortteli. Karu arkkitehtuuri ei inspiroi, mutta viljely on erittäin kiinnostava vaihtoehto. Olisi huikeaa kasvattaa omat salaatit, pinaatit, kesäkurpitsat, tomaatit ja yrtit kattopuutarhassa, jonne kissat eivät pääse tekemään tuhojaan.

Jos saisin valita, niin jokaisessa kodissa olisi joidenkin rakennuspuolen osaajien tuomitsema viherseinä, esimerkiksi Naava-merkkinen. Parempi vihreys viherseinässä, kuin tursuamassa esimerkiksi Jätkäsaaren Pitsitalon katosta kosteusvauriona.

Jätkäsaari on mielenkiintoinen alue, josta on lyhyt matka keskustaan. Pidän ongelmana alueen karua kaljuutta eli paikka näyttää varmasti paremmalta puiden ja muiden istutusten kasvettua suuremmiksi.

HS 26.3.2017

”UUDEMPAA otetta edustaa Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Tallin suunnittelema, vähitellen valmistuva ”Vihreistä vihrein” vuokra- ja asumisoikeuskortteli. Se on oloissamme tervetullut kokeilu.

Pihan puolella sivukäytäväratkaisuun perustuva kortteli on betoniarkkitehtuurin puolesta karu. Katujulkisivun eteen tulee erillinen, kiinteistön hoidettava viherseinä parvekkeineen, istutuslaatikoineen ja köynnösverkkoineen.

Kattopuutarhassa ja kasvihuoneessa asukkaat saavat viljellä ja istuttaa itse, ja käytettävissä ovat myös saunat ja kerhotilat vihreine terasseineen.

Arkkitehti Pia Ilonen kertoo korttelin alkuperäisen idean tulleen rakennuttajaosapuolelta, jonka aito innostus tällaiseen hankkeeseen tarvitaan aina.

Primus motor on ollut Markku Hainari. Hänen ohjenuoransa kohteessa oli: ”Tehkää niin vihreä kuin pystytte!” Hainari oli eksynyt Viides ulottuvuus -nimisen tutkimusohjelman tilaisuuksiin ja innostui. Nyt työtä TA-Rakennuttaja oy:n osalta jatkaa Mikael Lönnroth.

Yhteistyötä on tehty eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Istutettavien kasvien valinnoissa joudutaan ottamaan huomioon eri ilmansuunnat. Niiden huolto ja kastelu hoidetaan kokonaisuutena, eli ne eivät kärsi asukkaiden pitkistä veneilykausista tai mökkikesistä.

Hankkeessa yhdistyvät kova insinööriosaaminen, kasvien tuntemus sekä arkkitehdin ja maisema-arkkitehdin yhteistyö. Liiketiloihin on tulossa muun muassa ravintola.”

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005143278.html

Luddiitti

Mielipide HS 28.3.2017

Opetan lukiossa asioita, joita en ole opiskellut päivääkään

Äidinkielen sähköisessä ylioppilaskokeessa voi olla materiaalina esimerkiksi liikkuvaa kuvaa. Tietämykseni sen lainalaisuuksista on vähäistä.

ÄIDINKIELEN ylioppilaskoe järjestetään sähköisenä syksystä 2018 alkaen. Ylioppilastutkintolautakunnan 17.1.2014 jättämän pöytäkirjan mukaan uuden kokeen ”sisältö perustuu lukion opetussuunnitelmien perusteisiin”.

Lautakunnalta 17. helmikuuta tulleessa tiedotteessa kerrotaan, että uuden kokeen materiaalina voi olla aiemmasta poiketen myös multimodaalisia tekstejä, kuten ”mainoksia, katkelmia televisio-ohjelmista, videoista, elokuvista tai näytelmistä”. ”Aineistona voi myös olla pelkkä äänitiedosto, esimerkiksi radiohaastattelu, uutislähetys, katkelma dokumentista tai kuunnelmasta.”

Tämä linjaus on herättänyt paljon keskustelua lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien joukossa, koska suurin osa meistä ei ole opiskellut elokuvatiedettä tai siihen läheisesti liittyviä aloja lainkaan. Luonnollisestikin suuri osa meistä ajatteli vuonna 2014, että meidät koulutetaan tämän uuden opetettavan asian suhteen. Nyt näyttää siltä, että koulutusta on tarjolla erittäin niukasti ja satunnaisesti. Uuden asian äärelle hakeutuminen on jätetty opettajan oman aktiivisuuden varaan, ja sen tulee tapahtua omalla ajalla.

Lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia tyynnytellään ylioppilastutkintolautakunnan tiedotteessa, että ”laajan tekstikäsityksen mukaisesti myös audiovisuaalisia tekstejä voi lähestyä samojen käsitteiden avulla kuin mitä tahansa muuta tekstiä”. Elokuva-alan asiantuntijat saattaisivat pitää tätä melkoisena väärinkäsityksenä.

Oma tietämykseni liikkuvan kuvan lainalaisuuksista on vähäistä, mutta ihan maalaisjärjellä ajatellen liikkuvan kuvan muodostamassa viestissä on aika paljon elementtejä, joita pelkistä graafisista elementeistä koostuvassa viestissä ei ole. Useimpia äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia ei ole koulutettu erittelemään liikkuvan kuvan eri ilmaisukeinoja.

Uusi linjaus huolestuttaa opettajia myös sen takia, että opiskelijoiden lähtötaso on entistä heikompi ja kirjavampi. Luku- ja kirjoitustaidon heikkeneminen on tullut esiin useissa viimeaikaisissa tutkimuksissa. Opettajat näkevät tämän työssään: entistä lyhyemmät tekstit ovat opiskelijoiden mielestä entistä pidempiä. Lukeminen on hidasta ja jopa vaivalloista.

Monien lukutapa on vielä lukiossakin hyvin konkreettinen – metaforia ja ironiaa ei ymmärretä. Kirjoittamiseen ongelmia tuovat yksipuolinen sanavarasto ja sanojen merkitysten hämärtyminen (esimerkiksi sanojen verrata ja rinnastaa voidaan katsoa tarkoittavan samaa). Tottumattomuus kirjalliseen ilmaisuun näkyy opiskelijoiden teksteissä myös puhekielisyytenä, välimerkittömyytenä ja virkerakenteiden kankeutena. Suoraan sanottuna meillä olisi työtä ihan äidinkielen perustaitojen eli lukemisen ja kirjoittamisen harjoittamisessa.

En tunnustaudu muutosvastarintaiseksi luddiitiksi – muutos voi olla hyvästä. Olisi kuitenkin kohtuullista, että Opetushallitus kantaisi vastuunsa näin radikaalin muutoksen yhteydessä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien täydennyskoulutuksen suhteen. Koulutuksen tulisi olla sekä kustannuksiltaan että saavutettavuudeltaan sellaista, että kaikkien opettajien yhdenvertainen osallistuminen olisi mahdollista. Työn kehittämisen tulisi luonnollisesti tapahtua työajalla eikä esimerkiksi loma-aikaan.

Vain opettajien systemaattisella koulutuksella voidaan taata opiskelijoille yhdenvertaiset ja samalla parhaat mahdollisuudet uuden oppimiseen.

Ulla Lahdes

Espoo

Mielestäni sisällöllisesti hyvä kommentti:

Lukiossa on oppiaie nimeltä kuvataide, jonka opettajat ovat saaneet ylemmän korkeakulutasoisen koulutuksen itse elokuvan tekemisessä, graafisessa suunnittelussa, taidehistoriassa kuten kuvien analysoimisessa. Ylippilasokeessa heidän äänensä ei kuulu. Tämän dilemman voisi ratkaista yksinkertaisella tavalla, antaa visuaaliselle kuttuurille oma erityinen tila päättökokeessa myös alalle ominaisin keinoin. Äidikieli voisi keskittyä omaan, ehkä suppeampaan kielikäsitykseen.

frisse

Luddiitit olivat teollista vallankumousta vastustaneiden käsityöläisten protestiliikkeen edustajia 1800-luvun alun Britanniassa. Historian hämäristä ihana sana, jonka liitän brutaali, vulgääri ja groteski -hokemaani.

Oopperassa Madama Butterfly 26.1.2018 – 10.3.2018

Upeimpia Puccinin esityksiä, joita olen nähnyt, vaikka loppu on niin järkyttävä, että jopa minä itken anti-itkijänaisena.

Aria ”Un bel di vedremo”. Madame Butterfly

https://www.youtube.com/watch?v=Yi2AqTZCkR0

• kommenttien mukaan Renata Tebaldi on laulajana (pitäisi tunnistaa, mutta moukkana en tunnistanut)
• erittäin kaunis video (haluaisin ehdottomasti kävellä jättimäisten lehtien keskellä!)

Veritaudit

Varasin ja lainasin Kimmo Porkan, Riitta Lassilan, Kari Remeksen ja Eeva-Riitta Savolaisen toimittaman Veritaudit-kirjan. Kirjoittajina on mm. meille potilaille tuttuja lääkäreitä eli toinen suosikkilääkärini eli potilaaseen keskittyvä ja potilasta kuunteleva LT Riitta Niittyvuopio, LL Pekka Anttila, LT Maija Itälä-Remes ja LKT, dosentti Liisa Volin 59 muun lääkärin lisäksi. (Harmi, että ystävällinen ja huomaavainen suosikkihematologini Vesa Lindström ei ollut kirjoittajien joukossa.)

Multippeli myelooma -kohdassa mahdollisena aiheuttajana mainitaan hiusvärit. Ensimmäinen kerta, kun luen, että hiusvärit voivat aiheuttaa plasmasolusyöpää.

Potilailta kielletään myeloomahoitojen aikana hiusvärien käyttö, koska käytön tiedetään aiheuttavan syöpiä, mm. rintasyöpiä ja non-Hodginin lymfoomaa eli imusolmukesyöpää. Tummien hiusvärien käyttö on erityisen suuri riski.

http://yle.fi/uutiset/3-5153864

Pelottavaa, että hiusvärien myynti on edelleen sallittua, vaikka riskeistä on tiedetty jo pitkään. Elintarvikkeita valvotaan ja niiden terveellisyydestä tiedotetaan. Tosin tiedot vaihtelevat aina sen mukaan, kuka maksaa tutkimuksen… Ai, eikö pähkinäsuklaa olekaan terveellistä? Minulla on aina (naiivi) oletus siitä, että ihmisiä pyritään suojelemaan vahingoittavilta aineilta. Toisaalta eiköhän monen suomalaisen virkistystehdas Alko olisi jo suljettu tähän mennessä ja tupakkatehtaat olisivat konkurssissa?

Hapankaali 

Pöpöjä vilisevien mausteiden kuumentamisesta piti aina muistuttaa itseä allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Kysyin Stockan leipomopisteestä, ovatko bagelien päällä olevat unikonsiemenet kuumennettuja. Kenelläkään ei (tietenkään) ollut aavistustakaan, joten rohkaisin siirron jälkeen mieleni ja paahdoin bagelit. En sairastunut unikonsiemenien vuoksi.

Suosittelen vilpittömin mielin kaikille teille hapankaalia, niin vältytte mm. keripukilta.

Tautista, tauditonta ja kirjoja

Suomen Lääketieteellisen Genetiikan Yhdistyksen yleisöluento

Helsingin yliopistolla oli torstaina mielenkiintoinen yleisöluento Nettigeenitesti – hyödyllisiä, haitallisia vai harmittomia? Luennoimassa oli dosentti Marja Hietala, TYKS Kliininen genetiikasta.

Olisin mielelläni mennyt kuuntelemaan luentoa, koska minua kiinnostavat Alzheimer-testit ja tiedot perimästä. Syövän jo sain, joten syöpätesti ei (enää) kiinnosta. Semiseniilinä unohdin luennon.

Olen nähnyt joitain hupaisia perimätietoja, joiden perusteella kaikki me polveudumme kuninkaallisista. Ehkä kaikki me todellakin polveudumme kuninkaallisista? Kirjoitan jatkossa postikortteihini ruhtinaallisin tai mahdollisesti ylimyksellisin terveisin.

RS-virus eli hengitystieinfektio

RSV on lyhenne sanoista respiratory syncytial virus.

Uusi pyyntö usein toistamastani aiheesta: yskithän nenäliinaan tai käsivarteesi. Pesethän huolellisesti kätesi, ettet levitä viruksia.

RS-virus on erityisen tuhoisa meille kantasolusiirron saaneille, joten pyydän, ettet yski tai aivastele suojaamatta suutasi tai kättele sairaita. Virus leviää pisaratartuntana, käsistä ja nenäliinoista ja voi sairastuttaa ikävästi – tai valitettavasti tappaa – jonkun meistä heikkokuntoisista.

https://www.thl.fi/fi/web/infektiotaudit/taudit-ja-mikrobit/virustaudit/rsv

Lonkkaongelmaisen kipulomake

Ennen sairaalareissua kannattaa täyttää ja lähettää omaan sähköpostiin kipulomake, jonka voi printata mukaan vastaanotolle. Täytetystä lomakkeesta voi olla apua tutkivalle lääkärille.

http://kipunet.blogspot.fi/2013/02/lonkkakipu-oirekyselykaavake.html

Bursiitiksi eli limapussin tulehdukseksi epäilty kipu voi tarkoittaa allogeenisen kantasolusiirron saaneilla luunekroosia, joka tulee tutkia magneettikuvassa. Hematologin mukaan bursiittikipua lievittävä kortisonipiikki haittaa, mikäli kyseessä on luukuolio.

Mikäli minä saisin päättää, niin kaikille kipupotilaille tehtäisiin magneettikuvaus. Harmi, että kuvaaminen on (vielä) kallista ja laitteita on vähän.

Kivun itsearviointilomake

Jokainen meistä on tavannut henkilön, jonka kivut ovat äärettömiä, kukaan muu ei ole ikinä kokenut mitään näin kivuliasta ja tuskat ovat täysin sietämättömiä siitä huolimatta, että henkilö elää ja toimii kuten aiemminkin. Ehkä ovatkin. Ei voi tietää.

Mikäli kipu on todellista, niin kannattaa täyttää kivun itsearviointilomake ennen lääkäri- tai kipupoliklinikkakäyntiä.

http://www.terve.fi/lomake-kivun-itsearviointilomake

Keskosvauva-Sallin ensimmäinen vaate on jämätilkku täynnä hyvää tahtoa (video)

Facebookin ompeluharrastajat toimittivat Naistenklinikan teho-osastolle liki 2 000 vaatekappaleen lahjoituksen.

http://yle.fi/uutiset/3-9520830

Kiitos kaikille teille kilteille ja taitaville ompelijoille erittäin hyvästä teosta!

Kuivasilmäisyys

http://www.silmalaakariyhdistys.fi/fin/silmataudit_ja_nakeminen/kuivat_silmat/

Oculac-silmätippoja ei saa vieläkään. Olen yrittänyt käyttää minulle aiemmin määrättyjä Oftagel-geelitippapipettejä, jotka ärsyttävät silmiäni ja saavat silmäni rähmimään ikävästi. No, onneksi minulla on kaksi silmää, joista vain toinen näkee todella huonosti.

Siedän jonkin aikaa ärsytystä ja yritän kestää rähmimistä, mutta inhoan sitä, etten pysty lukemaan käytettyäni silmilleni muutenkin sopimattomia geelitippoja. Lukisin kävellessäni, jos voisin. Äänikirjat eivät minua inspiroi, koska haluan itse lukea, mitä kirjoissa kerrotaan.

Estradot-hormoni- ja meillä allogeenisen kantasolusiirron saaneilla luidenvahvistuslaastarit ovat loppuneet apteekeista eikä tilalle saa mitään vastaavaa. Minusta tulee äreä rutikuivasilmäinen keski-ikäinen eukko, jonka luut napsahtelevat osteopenian vuoksi poikki. Melko kiusallista.

Kevätpäiväntasaus ja kesäaika

Kevätpäiväntasausta vietettiin ma 20.3.2017 ja kellot siirretään kesäaikaan su 26.3.2017

Kannatan ehdottomasti kevätpäiväntasausta lisääntyvän valon vuoksi ja vastustan ehdottomasti kesäaikaa.

Luin neuvon, jonka mukaan kelloja siirretään aina kesää kohti. Vastustan kesäaikaa siitä huolimatta.

Lahjoita puhdas ripsiväriharjasi Korkeasaarelle

Villieläinten hoitokodeissa harjataan pienten loukkaantuneiden villieläinten turkkeja puhtailla ripsiväriharjoilla, jotka ovat riittävän pieniä ja tiheitä harjoja.

http://www.appalachianwild.org/

Pestyt harjat voi Suomessa lähettää osoitteeseen:

Villieläinsairaala

Korkeasaaren eläintarha

Mustikkamaanpolku 12

00570 Helsinki

Pakko myöntää, että näin lähetysohjeen Cosmopolitanin sivuilta, jonne vahingossa päädyin. Olenko nyt melkein 52-vuotias ikäteini?

Hoitokodissa

Alzheimeria sairastavaa presidentti Koivistoa hoidetaan tällä hetkellä hoitokodissa. Toivon, että hän saa yhtä hyvää ja sympaattista hoitoa kuin hoivakoti Anninpirtissä.

https://kotiliesi.fi/puheenaiheet/jutut/mita-hyva-hoito-hoivakodissa-anninpirtissa-vanhus-elaa-kotonaan/

Lontoon terrori-isku

Näin keskiviikkoiltana tiedon Lontoon surullisesta terrori-iskusta Westminsterin luona ja hämmästyin torstaina huomatessani, että iskun tekijä on Britanniassa syntynyt 52-vuotias mies. Olen erityisen hämmentynyt siitä, että noin vanha mies vielä jaksaa tehdä jotain noin kuvottavaa eli satuttaa ja tappaa ihmisiä. Yleensä terrorismi on nuorempien höyrypäiden vauhkoilua. Mielenterveysongelmia voi tietenkin olla minkä ikäisille tahansa.

Olen erittäin pahoillani tapahtuneesta ja toivon, että alhaiset ja raukkamaiset terroriteot päättyvät kokonaan.

Hidden Figures – varjoon jääneet

Kävimme maanantaina katsomassa Hidden Figures -elokuvan, joka kertoo tummaihoisista naispuolisista neroista NASAn palveluksessa 1960-luvulla. Erittäin mielenkiintoinen elokuva, joka oli tosin hampaille tuhoisa, koska kiristelimme useita kertoja hampaitamme seuratessamme asiatonta ja vastenmielistä rotusortoa 1960-luvun Virginiassa.

Arvostimme John Glenn -avaruuslentäjää, joka suhtautui kaikkiin työntekijöihin inhimillisesti.

https://www.youtube.com/watch?v=s5opkAbynic

Kyse oli matemaattisesti erittäin lahjakkaista ihmisistä. Fiksujen naisten ihonväri oli mielestäni kauniimpi, kuin meidän olminvalkoinen vaihtoehtomme.

Elokuvissa kuuluu syödä karkkia (ihan totta!), joten pyysin ystävääni maksamaan irtokarkkiostokseni ennen leffaa. Voin selittää kaikille, että yhtään karkkia en ostanut maanantaina. Maksoin liput, joten ystäväni korvasi osan lipun hinnasta karkkiostoksella ja sain loput rahat myöhemmin tililleni. Kätevää.

Pizzan makuinen pataleipä, Mukana maku -blogi

Ainekset

4 dl rasvatonta maitoa

11g kuivahiivaa (1 pussi)

9 dl vehnäjauhoja

1 rkl sokeria

2 rkl oliiviöljyä

1 rkl tomaattipyreettä

½ tl valkosipulijauhetta

2 rkl pizzamaustetta (suolatonta)

2 ½ tl suolaa

Ohje

Sekoita erillisessä astiassa oliiviöljy, tomaattipyree, valkosipulijauhe, suola ja pizzamauste keskenään niin että ovat tasainen massa. Sekoita hiiva ja sokeri lämpimään reilusti kädenlämpöisen maitoon, anna hiivan herätä 10 min. Lisää 4 dl vehnäjauhoja, sekoita haarukalla kunnes seos on tasaista, lisää rasva/mausteseos ja vähitellen 5 dl vehnäjauhoja jatkuvasti sekoittaen kunnes taikina irtoaa reunoista, älä vaivaa! Peitä astia kelmulla ja anna kohota 40-50 min (kohoaa voimakkaasti)

Laita pata tai syvä vuoka kylmään uuniin ja anna uunin lämmetä 225 asteeseen. Nosta kuuma astia uunista ja kaada siihen jauhotettu taikina (taikinan irrottaminen kohotusastiasta helpottuu jos teet sen jauhotuilla käsillä) taikinapalloa ei pidä muotoilla vaan se jätetään pataan sellaisena kun se sinne kaadettiin. Laita kansi pataan tai syvään vuokaan ja laita se kuumaan uuniin, anna leivän kypsyä kannen alla 25 min, poista kansi ja jatka kypsennystä kunnes leivässä on kaunis pinta (5-15 min).

Hakasalmen huvila eli Karamzinin talo lokakuu 2017

Hakasalmen huvilassa alkaa maaliskuussa ikkunaremontti ja museo avataan seuraavan kerran vasta lokakuussa 2017 Suomi 100-näyttelyn merkeissä, jossa juhlitaan satavuotiaiden ja hieman vanhempienkin henkilöiden elämänvaiheita mm. valokuvien avulla.

Café Huvila

Herttainen pihakahvila toimii koko remontin ajan, joten sinne kannattaa suunnata klo 10–17. Kahvila on auki joka päivä ja lounasta on tarjolla ti-pe klo 11–14. Lounaslista on kahvilan Facebook-sivuilla.

Kahvina on Puro Organic -luomukahvia ja teenä on korkealaatuista Althausin teetä.

(Jonain päivänä opettelen juomaan kahvia tai teetä. Ehkä. Todennäköisesti en.)

Itsenäisyyden lauluja

Yhteislauluilloissa voi eläytyä laulaen isänmaan vaiheisiin. Itsenäisyyden lauluja laulettiin ensi kerran uudenvuodenaattona 31.12.2016 Helsingissä Hakasalmen huvilassa. Huikean menestyksen saanut tilaisuus uusittiin vielä useamman kerran samassa paikassa.

Musiikkia!-näyttelyn päätyttyäkin Itsenäisyyden laulut raikuvat, seuraavan kerran Helsinki-päivänä maanantaina 12.6.2017 klo 12 Kanneltalossa ja klo 17 Helsingin kaupungintalon juhlasalissa. Molempiin tapahtumiin on vapaa pääsy.

http://hakasalmenhuvila.fi/vieta-suomen-juhlavuotta-laulaen/

Kirjoja

Lainasin kirjastosta useita kiinnostavia kirjoja.

Finding Your Element, How to Discover Your Talents and  Passions and Transform Your Life, Ken Robinson

Löydä omat kykysi ja päädy toimimaan tehtävissä, joihin parhaiten sovit ja joissa parhaiten viihdyt.

Ken Robinsonin luentoihin voi tutustua TEDissä.

Viiden tähden vaellus, Piritta Kantojärvi

Helsinkiläinen kirjoittaja on kasvanut retkeilevässä perheessä ja innostunut myöhemmin erävaelluksesta. Hän kertoo kuudesta erilaisesta vaelluksesta, opastaa kuivaamaan tuotteita, antaa ohjeita retkeilyyn ja antaa hyviä ruokareseptejä.

Ks. www. tunturikeittio.com

Retkeily vaikuttaa erittäin hyvältä tavalta viettää aikaa! Ongelmani on, että haluan käydä lämpimässä suihkussa joka aamu ja suosin normaalin wc:n käyttöä eikä kukaan koskaan suostu raahaamaan kylpyhuonetta mukaan esimerkiksi Nuuksio-retkelle. Outoa.

Rakastu elämääsi! 7 viikon kiitollisuusohjelma, Marika Borg

Tilasin ja luin vuosia sitten Voi hyvin -lehteä ja ihastuin vinkkeihin kasvisruoan valmistamisesta. Lehti kertoi monista nykyisin yleisistä, mutta siihen aikaan harvinaisista tuotteista ja pidin etenkin Marika Borgin (aiemmin Burton) inspiroivista kirjoituksista.

Rakastu elämääsi! ei ole minun tyyliseni kirja, mutta pidin vilpittömästi ideasta, jossa seuraavan päivän ohjelma kannattaa kirjoittaa eli ”ennustaa” päivää aikaisemmin.

Ennustus: huomenna voitan Eurojackpotin ja ostan kauniin valkoisen merenrantarakennuksen, jossa on uima-allas.

Kumppanina muistisairaus, Tuula Vainikainen

Teos kertoo elämästä muistisairauden kanssa sekä antaa tietoa muistisairauksista ja niiden hoidosta.

The Truth About Style, Stacy London

Suosikkisarjani allogeenisen kantasolusiirron aikana oli What Not to Wear -sarja, jossa muotikonsultti Stacy London ja Clinton Kelly opastivat naisia pukeutumaan. Oli hauska katsoa, kun jonkun karmea vaatekokoelma hävitettiin. Ajatuskin siitä, että joku hyökkäisi minun vaatekaappini kimppuun, on hyytävä. Siitä huolimatta, että käytän vain muutamia mukavia vaatteita.

Kirjassa Stacy London neuvoo yhdeksää naista ja kertoo omasta pukeutumisestaan. Kyseessä on mielenkiintoinen kirja etenkin sarjaa seuranneille.

Mysi kokkaa ja kertoo, Mysi Lahtinen

Kokkaaminen on tylsää, mutta rakastin Mysi Lahtisen reseptejä Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä 1986–1999. Hän sai reseptit vaikuttamaan kiehtovilta ja hän oli aina ilahduttavan innostunut ruoanvalmistuksesta.

Uusimmassa keittokirjassaan hän antaa mm. miilunpolttajan spagetin reseptin. Parhaan Pasta Carbonaran olen syönyt Bulevardin Tony’s Deli -ravintolassa pieni ikuisuus sitten, kun Sikke Sumari vielä omisti paikan aviomiehensä kanssa. Ruoka oli niin hyvää, että sain melkein tapella seuralaiseni kanssa siitä, että sain syödä annokseni loppuun. Hän söi annoksensa miehekkään nopeasti ja kärkkyi osaa minun ruoastani, jota puolustin sullomalla erinomaisen pastan omaan kitaani.

Earth Hour la 25.3.2017 klo 20:30 – 21:30

Sammuta turhat valot ja syö kasvisruokaa. Osoita teoillasi tukeasi WWF:n (World Wildlife Fund) ilmastointitapahtumalle. Voit ilmaista huolesi ympäristön tilasta ja ilmastokriisistä päättäjille.

Seabin

Minua kauhistuttavat merissä olevat valtavat roskavuoret. Onneksi australialaiset surffarit Peter Ceglinskin ja Andrew Turtonin ovat kehittäneet kelluvia roskiksia, jotka keräävät roskia merestä.

Suomessa Seabin-yrityksen kahta laitetta kokeillaan teknologiakonserni Wärtsilän tukemana Helsingin edustalla.

Muistisairas vanhus

Kohtele minua hyvin, sitten kun en enää muista nimeäni.

Sitten kun tämä päivä on sekoittunut eiliseen.

Sitten kun aikuiset lapseni ovat kasvaneet muistoissani pieniksi jälleen,

sitten kun en enää ole tuottava yksilö, kohdelkaa minua silloinkin ihmisenä.

Välittäkää minusta, antakaa rakkautta, koskettakaa hellästi.

Kello hidastaa, eräänä päivänä se pysähtyy kokonaan,

mutta siihen on vielä aikaa.

Antakaa minulle arvokas vanhuus.

Tuntematon

Näin kirjoituksen, jossa muistisairaiden kanssa työskentelevä totesi, ettei hän ole koskaan tavannut muistisairasta, joka ei muista omaa nimeään. En minäkään.

Tove Janssonin Muumilaakson marraskuu -kirjassa oli iäkäs mies, joka ei muistanut nimeään ja päätti kutsua itseään Ruttuvaariksi. Äiti riemastui nelikymppisenä tekstistä, josta puhuin hänen kanssaan ja ilmoitti olevansa vanhempana Ruttumuori.

Omia vielä ruttuisempi muori -vuosia odotellessa,

Marja.

Immunologinen mylläkkä

Ystävällinen naispuolinen hematologi soitti tuloksistani keskiviikkona ja totesi, että myelooma ei ole palannut. Ilahduttava uutinen!

Luuydinpunktiossa otetun koepalan testaamisessa menee 3-4 viikkoa, joten saan näytteestä tiedon myöhemmin.

Kidasta alas sekä hemiä että nonhemiä

Tarkemmat rauta-arvot ovat huonot, vaikka hemoglobiini on 125. Minulle matala, koska hemoglobiinini oli aiemmin 140 – 150, mutta tautiselle ihan inhimillinen arvo.

Rauta on oikein hyvä selitys sohvanukkujalle.

Hematologi juttelee toisen hematologin kanssa mahdollisesta rautatiputuksesta. Tiputus on riski, joten sitä ei todennäköisesti tehdä.

Mahani ei kestä apteekin rautanappeja, joten aika taas syödä suuria määriä persiljaa, kuutioittain kokojyväleipää, runsaasti kalaa, vihreitä vihanneksia ja C-vitamiinia. (Nättejä lehmiä en tahdo syödä.)

Kalsiumlisät otan tietenkin aterioiden välissä, jotta rauta imeytyy parhaiten.

Aiemmin venesektio vaihtoehtona

Pari vuotta sitten elimistööni kertyi liikaa rautaa, joten hematologit miettivät verenpoistoa eli venesektiota. Tilanne parani, joten venesektiota ei koskaan tehty.

Korkeat trombosyytit ja parempi senkka

Trombosyytit eli verihiutaleet ovat koko ajan koholla, samoin senkka. Senkka on enää 64 aiemman 113 sijaan eli tulos on jo parempi.

Selityksenä korkeille arvoille on hematologin mukaan immunologinen mylläkkä elimistössä.Koko ajan jatkuva tulehdus liittyy käänteishyljintään eli kehoni sotii edelleen reilusti vanhemman (1 v 4 kk) sisaren siirrettä vastaan.

Ärhäkkä kroppa täynnä hieman nuoremman sisaren uhmaa?

B12

B12-vitamiinitaso on kunnossa. Mietin viime viikolla B12-muistivitamiinipurkin ostamista, koska pelkään Alzheimeria. Haluaisin käydä verikokeissa, jotta tietäisin, mitä on tiedossa tulevaisuudessa. To be höperö or not to be? (Ei, en herjaa. Pelkään.)

Lion

Käytin tänään pian vanhenevan e-lipun ja kävin aamupäivällä Kinopalatsissa katsomassa Lion-elokuvan viisivuotiaasta intialaispojasta, jonka australialaispariskunta adoptoi.

Elokuva oli liikuttava, upea, tunteita herättävä, Kalkutta-aikana kauhistuttava ja todella koskettava.

”Lion” perustuu Saroo Brierleyn omaelämäkertaan A Long Way Home.

https://www.youtube.com/watch?v=-RNI9o06vqo

Caisassa elokuvamusiikkia ja tunnelmia valkokankaalta la 4.2.2017 klo 19 – 21

Liput 7 euroa, Mikonkatu 17 C.

Tänä iltana kuullaan musiikkia, joka sai alkunsa valkokankaalla. Tähtiosassa kuullaan teoksia, joita pidetään tämän päivän jazz ”standardeina”, sekä mielenkiintoinen ja eklektinen valikoima elokuvamusiikkia, jota tulkitaan jazzin “murteella”. Esitys on Suomen kantaesitys.

Anastasia Trizna & Pekka Kurki – laulu

Valeri Nikitin – piano ja sovitukset

Pekka Sarmanto – kontrabasso

Hannu Thoren – rummut

Mezopotamya-ravintola, Vilhonkatu 6

Caisan vieressä toimii kurdiravintola, jossa on erittäin hyvää ruokaa. t. Lounastestaaja.

Buffet on tarjolla klo 11 – 21, paitsi sunnuntaisin.

Come to Finland, Kansallismuseo pe 17.2. – su 28.5.2017

Esillä on noin 100 historiallista matkailujulistetta.

”Come to Finland -näyttely kertoo, miten Suomea markkinoitiin maailmalla ennen ja jälkeen itsenäistymisen. Matkailujulisteet ja iskulauseet loivat kuvaa paratiisista, jossa saattoi kokea koskemattoman luonnon lumoa mutta myös tutustua Suomen edistykselliseen, kansainväliseen ja avoimeen yhteiskuntaan.

Matkailujulisteilla seikkailunhaluisia eurooppalaisia ja amerikkalaisia houkuteltiin kokemaan jotakin uutta ja ennennäkemätöntä kaukaisessa Suomessa kauniiden kuvien ja houkuttelevien iskulauseiden avulla.”

(Kansallismuseo)

Musiikkia lämpiössä la 4.2.2017 klo 15, Ooppera

Vapaa pääsy.

Pjotr Tšaikovski

Joannan aaria Prostite vy, holmy, polya, rodnye oopperasta Orleansin neitsyt

Mari Hautaniemi, mezzosopraano

 

Ruggero Leoncavallo

Neddan ja Silvion duetto Nedda! Silvio! oopperasta Pajatso

Tatjana Romanova-Vorontsova, sopraano ja Arto Hosio, baritoni

 

Camille Saint-Saëns

Dalilan aaria Mon coeur s’ouvre a ta voix oopperasta Samson et Dalila

Tuula Paavola, mezzosopraano

 

Antonín Dvořák

Rusalkan ja Ježibaban kohtaaminen  Aj, aj? Už jsi se navrátila! oopperasta Rusalka

Anna-Kristiina Kaappola, sopraano ja Mari Hautaniemi, mezzosopraano

 

Giuseppe Verdi

Aidan, Amneriksen ja Radamèsin tertsetti Quale insolita gioia… vieni, o diletta, appressati! oopperasta Aida

My Johansson, sopraano, Satu-Kristina Vesa, sopraano ja Petri Vesa, tenori

 

VÄLIAIKA

 

Giuseppe Verdi

Leonoran aaria Pace, pace, mio dio oopperasta Kohtalon voima

My Johansson, sopraano

 

Georges Bizet

Don Josén aaria La fleur que tu m’avais jetée oopperasta Carmen

Olavi Suominen, tenori

 

Georges Bizet

Carmenin ja Don Josén duetto C’est toi! C’est moi! oopperasta Carmen

Tuula Paavola, mezzosopraano ja Olavi Suominen, tenori

 

Giuseppe Verdi

Amneriksen ja Radamèsin duetto L’aborrita rivale a me sfuggia… Già i Sacerdoti adunansi  oopperasta Aida

Satu-Kristina Vesa, sopraano ja Petri Vesa, tenori

Marko Hilpo, piano

Avoimien ovien päivä la 18.3.2017, Ooppera

Päivän ohjelma ja tarkempi aikataulu julkaistaan maaliskuussa 2017.

 

Grrr. Ei vieläkään Oculac-silmätippoja. Grrr.