Satumainen luistelupaikka

Meteopaatti

Mukavaa, voi valita onko sosiopaatti, psykopaatti vai meteopaatti.

Minä kuulun viimeisiin enkä mainitse juuri mitään lumesta, joka on kaunista, mutta a) kylmää b) ajoittain märkää c) liukasta ja d) peittää kauniin ja hyvältä tuoksuvan vihreän maailman.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/saako-huono-saa-mielesi-matalaksi-saatat-olla-meteopaatti

Kurssilla opin, että työpaikkahaastatteluun (melkein) kannattaa laittaa vihreä paita. Syynä ei ole olettamani yhteys luontoon, vaan se, ettei veri näy vihreässä.

Minä olen onneksi käynyt toisenlaisissa haastatteluissa.

Syöpälääkettä epäillään väärennökseksi, myynti ja käyttö keskeytetty (Velcade)

”SYÖVÄN hoitoon Suomen sairaaloissa käytettävää lääkettä epäillään väärennökseksi. Epäilyä selvittää lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.

Väärennetyksi epäiltyä Velcade-lääke on Fimean mukaan ollut vain sairaalakäytössä, eikä sitä ole toimitettu potilaille avohuollon apteekeista. Epäilystä on ilmoitettu sairaaloille, joihin sitä on toimitettu.”

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005528029.html

22.1.2018

Tuote ei ollut väärennös.

https://www.sttinfo.fi/tiedote/vaarennoksiksi-epailtyjen-velcade-pakkausten-sisalto-vastaa-alkuperaista?publisherId=3751&releaseId=65828528

Vantaan kaupunginmuseo

Näyttelyä Tikkurilassa uusittiin Heureka-päivänä, joten pitkään suunniteltu museovierailu ei onnistunut.

”Seuraava näyttelymme #ThrowbackVantaa – Kuvia kotiseudusta ennen ja nyt avautuu yleisölle (to) 8.2.2018.”

Nätti punainen tiilirakennus, jossa pitää ehdottomasti käydä.

Nökön hammasremontti

Kissan hammaslääkärikäynti oli kallis ja seuraava käynti on vielä kalliimpi, koska hampaita pitää leikata. Eipä tullut pieneen mieleen, kun otin lemmikkejä, että jään pitkälle sairauslomalle ja rahojen raapiminen kasaan on haasteellista. Surettaa, että olen aiheuttanut kipua kissaparalle, koska hampaiden harjaaminen on eläinsuojeluyhdistyskissalle täysin mahdotonta enkä tautisimmillani pystynyt viemään kissaa eläinlääkäriin.

Neuvoin vastaanotolla eläinlääkäriä, että kissa kannattaa laittaa tiikerihäkkiin, ts. verkkohäkkiin, jossa keskiosaa siirtämällä saa kissan häkin toiseen reunaan, jottei Nökö hyppää lattialle ja mene työpöydän alle. Hän arveli, että kissaa voi käsitellä. Nökön tuntien uusin pyynnön. Eläinlääkäri avasi toiveikkaasti kopan oven – ja kissa luikahti välittömästi pöydän alle. Onneksi kissa kipitti toiseen nurkkaan ja taitava eläinlääkäri sai sen kätevästi houkuteltua omaan koppaan ja tiikerihäkki otettiin käyttöön.

Väitän, että kissa käytti karua muinaissuomalaista sanaa, kun nukutuspiikki tuikattiin sen ahteriin.

Silittelin kissan huovalla peitetystä tiikerihäkistä pilkistäviä etutassuja nukutuspiikin vaikuttaessa ja juttelin eläinlääkärin ja hoitajan kanssa.

Hakaniemen kauppahalli

Lähdin pois hoidon alkaessa ja kävin viimeisenä aukiolopäivänä perjantaina 5.1. retkellä Hakaniemen kauppahallissa. Väistötila eli uusi lasikuutio avataan – ainakin teoriassa – torilla maanantaina 15.1. muuttorumban jälkeen ja kauppahallin remontti kestää ”vain” kolme vuotta. Toivottavasti kaupunki sponsoroi remonttia eivätkä kulut jää kauppiaiden maksettavaksi.

Suomalainen rakennustekniikka on mielestäni erittäin kiinnostavaa.

Lemmikkilisä taksissa

Hain kissan eläinlääkäriltä hallikäynnin jälkeen ja päädyin maksamaan 2,80 euroa siitä, että taksinkuljettaja otti kissan kyytiin eli paluumatkan hinta oli kalliimpi, kuin menomatka. Kukaan muu kuljettaja ei ole aiemmin laskuttanut erikseen kissasta.

Kuljettaja ei auttanut minua kissan kopan kanssa, mutta hän nousi autosta ja avasi ja sulki farmarin takaluukun kaksi kertaa.

Mielestäni kyseessä oli aika edullinen lisä, vain 70 senttiä avaus- tai sulkemiskerralta.

Rahaton vai rahat on -rahasto?

Pidän piinallisena tilannetta, jossa luen syöpähoidossa olevista potilaista, jotka joutuvat ottamaan lainaa, jotta he selviävät sairaalalaskuistaan. Ei, he eivät käytä alkoholia tai tupakoi, vaan ovat pulassa hoito- ja lääkekulujen vuoksi sairastuessaan esimerkiksi myeloomaan, jota ei voi aiheuttaa itselleen.

Rahasto

Olisipa rahasto, joka auttaisi vakavasti sairaita potilaita! Edellinen oli hienovarainen vinkki säätiötä suunnitteleville, jotka lukevat palstaani.

Tulen mielelläni tiedottajaksi yritykseen ja kirjoitan varainhankintaa varten tekstejä lehteen ja/tai Facebookiin.

Instagramissa on tyylikkäästi valaistuja ja kuvattavan toiveen mukaan 10 tai 25 vuotta nuorennettuja (ts. Photoshopattuja) lahjoittajia, joita lupaan ylistää vuolaasti mm. Twitterissä:

”Jalo, ihmisystävällinen ja järjettömän hyvännäköinen henkilö muisti anteliaasti keräystä ja edellytti, ettei hänen nimeään mainita säännöllisenä lahjoittajana.”

Roisto

Luulin tekeväni hyvän työn lahjoittamalla suuren määrän myyntikelpoista ja hyvässä kunnossa olevaa tavaraa kierrätykseen tukeakseni samalla yrityksen toimintaa ja rekrytointeja. Olen surkea kauppaamaan tuotteita kirpputorilla tai netissä, vaikka minun pitäisi ehdottomasti tehdä niin kuuden vuoden sairausloman (loman?) jälkeen.

Ihmettelen, miksi yrityksen autossa oli vain yhdet nokkakärryt, vaikka kaksi henkilöä nouti tavaroita. Lähetin palautetta yritykselle ja ehdotin nokkakärryinvestointia. (Saamani palautteen mukaan työntekijät päättävät, monetko kärryt he ottavat mukaan.)

Totesin, että kotiini voi tulla kengät jalassa ja toinen henkilöistä ilmoitti, että tietenkin he tulevat! Totta kai! Mitä ilmeisimmin en osannut kommunikoida hänen kanssaan. Jostain syystä minulla oli illuusio, että päätös kengistä oli minun.

Toinen hakija kummasteli, miksi annan hyviä tuotteita pois. Kerroin, että olen auttanut muutoissa ja tyhjentänyt kuolinpesästä esineitä enkä halua, että kukaan joutuu vastaavaan työhön minun jälkeeni.

Sain Kengät jalassa, tietenkin -hakijalta useita moitteita mm. siitä, etteivät esineet olleet laatikoissa, vaan kaupan suurissa ostoskasseissa. Autottomalle laatikoiden saaminen on haasteellista, koska tuotteet kuljetetaan kauppoihin rullakoissa ja laatikot litistetään välittömästi, joten pakkasin tuotteet toisella tavalla.

Hän ilmoitti, että sotkin heidän aikataulunsa ja he joutuvat peruuttamaan noutoja minun vuokseni! Olen pahoillani hänelle (heille) aiheuttamastani ikävästä tilanteesta.

Toisinaan sitä luulee olevansa hyvä ihminen ja kunnon kansalainen, mutta päätyykin jutun roistoksi.

Sadunomainen luistelurata

Lähelläni olevalla pellolla oli iso lätäkkö, jonka jäätyneellä pinnalla luistelivat iloisina pikkutytöt.

Espoossa, joka on kuulemma paremman väen alue, saa luistella metsässä:

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005527520.html

En tunne katkeruutta, vaikka metsä oli hyvin kaunis.

KIRJA

Petteri Kilpinen (s. 1964)                                      Inspiroidu (2017)

Luin miten johtaa ja menestyä muuttuvassa maailmassa -kirjan, jossa Petteri Kilpinen kertoo mm. alaisten kohtelusta ja irtisanomisista.

Kaikki kunnon ihmiset varmasti tietävät, kuka kirjailija on, mutta minun piti googlata:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Petteri_Kilpinen

Lainasin kirjan, koska Elon toimitusjohtaja Satu Huber piti kirjaa mukaansatempaavana.

Luettuani kirjan odotan innokkaasti tulevaisuutta, jossa robotit tekevät osan esimiesten työstä ja esimies voi keskittyä alaisiin.

Kuten Petteri Kilpinen totesi, niin johtajakin on ihminen (totta, paitsi robotit),

innostuneet työntekijät ovat tärkeitä (samaa mieltä),

elämme jatkuvan oppimisen kiehtovassa maailmassa (allekirjoitan, ehdottomasti),

jalkapallovertaus on tietenkin tekstissä (fakta: aina pitää olla jääkiekko- tai vähintään jalkapallovertaus),

kommunikoi henkilöstön kanssa (oma mielipide aiheen sivusta: kyllä, mm. tervehtiminen on tärkeää),

toimitusjohtajana hän irtisanoi alaisiaan kyykyttäneen strategiaosaajan (kiitos!) ja

kannusti ihmisiä nukkumaan riittävästi (erittäin hyvä idea).

Petteri Kilpinen mainitsi (oma lisäys: kritisoidun) Briggs-Myers -testin mukaan kehitetyn Big Five -testin.

Big Five -testi

https://www.truity.com/test/big-five-personality-test

Olin jälleen kerran innostava, joten kirjan mukaan muistutan Paul McCartneyta Beatleseista. Hyvä tietää näin merkittävä asia. Let It Be.

Asiakaskokemuksista hän mainitsee kärrypojalta saamansa kiroilun, jonka vuoksi hän ei mene tiettyyn kauppakeskukseen. Ymmärrän tilanteen hyvin, koska ratkaiseva henkilö yrityksissä on aina asiakas.

Tuloksen tekevät ne, jotka ajattelevat enemmän unelmaansa kuin aiempia saavutuksiaan.

 

 

 

Mainokset

Luistinrata Tampereella

Vierailin aurinkoisena maanantaina isäpuoleni luona. Bussi ajoi Tampereelle Valkeakosken kautta, joten näin jälleen viehättävän Sääksmäen sillan, jota kannattaa käydä katsomassa etenkin kesällä.

Tampereella liukastelin pitkin jäisen Hatanpään valtatien reunaa kohti Hämeenkadun siltaa ja ihailin turisteille ja mahdollisesti kaupunkilaisillekin tarjottua Kaadunko vai enkö kaadu -viihdettä. Peilijäätä oli harvakseltaan ja hämäävästi koristeltu soralla eli nastakengille olisi ollut käyttöä. En mätkähtänyt kadulle, joten selvisin urakasta kiitettävästi.

Näin hiljattain videon kanadalaispojasta, joka luisteli kotikatuaan peittävällä jäällä ja tietenkin hieman kadutti, kun (olemattomat) luistimeni eivät olleet mukana.

Vein hoikalle ja makeasta pitävälle isäpuolelleni tuliaiseksi Pyynikin munkkikahvilasta Keskustorilta munkkeja ja kauppahallista irrallaan myytäviä sokerikorppuja ja tietenkin Runebergintorttuja, koska Runebergia oli juhlittu edellispäivänä mm. liputtamalla. En pyytänyt kauppahallin kojua lisäämään leivonnaiseen puolet petäjäistä, kuten Saarijärven Paavon emäntä aikoinaan.

Jatkoin matkaa toisella bussilla ja menin tapaamaan isäpuoltani. Juttelimme keittiössä ja katsoimme hetken hänen toivomuksestaan tv:tä – ja heräsin ystäväni soittoon. Noloa olla kylässä, haukotella ja lopulta nukahtaa. Ei, en sattuneesta syystä lähtenyt lenkkiseuraksi Helsingissä.

Tiskasin, kuurasin joitain pintoja, laitoin pyykinpesukoneen pyörimään, hyvästelin isäpuoleni ja hänen iltahoitajansa ja nappasin roskikset mukaani.

Palasin kotiin taksilla, parilla junalla ja bussilla possunsydänruokkimaan kissat.

Projektikoordinaattoriksi?

Sain hyvältä myeloomakätyriltäni tiedon, jonka mukaan Suomen Syöpäpotilaat etsii projektikoordinaattoria kahdeksi vuodeksi. Vaatimuksina oli korkeakoulu tai ammattikorkeakoulu, tiedotetekstien kirjoittaminen, matkustaminen, hoitopuolen tunteminen ja suomen, englannin ja ruotsin osaaminen. Työtehtävä kestää kaksi vuotta. Hakemusaika päättyi 7.2. ja haastattelut ovat 15.2.

Minulla oli järjetön hinku hakea tehtävään siitä huolimatta, että sairauslomani jatkuu ainakin syyskuun loppuun. Tehtävät vaikuttivat erittäin mielenkiintoisilta ja mietin, että allogeenisen kantasolusiirron parantamana myeloomapotilaana olisin hyvä esimerkki ainakin osalle potilaita.

Mietin aihetta yli viikon, mutta en lähettänyt hakemusta. Olen edelleen väsynyt ja infektioriski on suuri lääkitykseni vuoksi, joten nukkuvaa ja turhan usein pahoinvoivaa tai nuhaista koordinaattoria tuskin tarvitaan. Harmi, koska tehtävä oli kiinnostava.

HKO:n kenraaliharjoitukset Musiikkitalolla 8.2.2017

Kävin keskiviikkona klo 10 kuuntelemassa RSO:n kenraaliharjoitukset Musiikkitalolla. Kolmella eurolla pääsin seuraamaan venäläisen kapellimestari Vasili Sinaiskin (1947) ohjausta ja kuuntelemaan musiikkia. Esiintyjinä oli mm. israelilainen, mutta Venäjällä syntynyt pianisti Boris Giltburg (1984).

Olin ostanut vain yhden lipun täyteen katsomoon, joka ei oikeasti ollut täynnä. Melkein runo: ei pidä sinun lippuja ostaman ja paikkoja tyhjäksi jättämän.

Suuntavaistottomana en huomannut etukäteen katsoa, missä istumapaikkani on, joten harhailin katsomossa. Kävin kysymässä ovella liput tarkastaneelta mieshenkilöltä, missä paikkani on ja hän ohjasi minut alas vasemmalle. Menin alas vasemmalle ja istuin tyhjälle paikalle, josta tietenkin nousin lipun omistajan tullessa paikalle. Naishenkilö, jonka paikan rosvosin erehdyksessä aiemmin, ohjasi minut ystävällisesti yläriviin. Hän totesi minulle, ettei kyseisille paikoille myydä lippuja. Siirryin tyhjälle paikalle ja istuin jälleen kerran väärälle paikalle eli jonkun toisen paikalle. Mieshenkilö totesi minulle, että voin istua hänen paikallaan ja hän voi istua toisella paikalla – eli mainitulla ylärivin paikalla, jossa luulin jo olevani… Kiitin häntä ja mietin, että minä ja onneton suuntavaistoni.

Vietin ennen taukoa osan ajasta ihmetellen, missä ihmeessä minun pitäisi istua. Kas, minun piti istua ylhäällä ja oikealla, joka on ymmärtääkseni eri asia kuin alhaalla ja vasemmalla. Siirryin tauon jälkeen omalle paikalleni.

Ennen seuraavia esityksiä tutkin istumapaikkojemme sijainnin ja piirrän ohjeen mukaani. Luulisin.

Karol Szymanowski

Konserttialkusoitto op. 12

Sergei Prokofjev

Pianokonsertto nro 2

Pjotr Iljitš Tšaikovski

Sinfonia nro 3 ”Puolalainen”

https://www.youtube.com/watch?v=5oKHPBVOb5s

Mietin esitystä kuunnellessani, että Tšaikovski (1840 – 1893) oli poikkeuksellisen hyvä ihminen säveltäessään äärettömän kaunista musiikkia, mm. Joutsenlammen, Pähkinänsärkijän ja Prinsessa Ruususen.

Istuin niin kaukana pianistista, etten erottanut hänen kasvojaan. Nettikuvien perusteella hän näyttää hyvältä, mitä pidän ilahduttavana esiintyjällä. Esitysten aikana keskityin katselemaan etenkin kontrabassonsoittajaa. En pelkästään hänen ulkonäkönsä perusteella, vaan hankalan soittoasennon. Kuinkahan usein soittajat joogaavat, harrastavat pilatesta tai ravaavat tapaamassa fysioterapeutteja?

”Järjettömien äänten Baabeliksi” kutsuttu Sergei Prokofjevin toinen pianokonsertto on lajinsa koettelevimpiin kuuluva taituriteos. Sen teräksiset voimat pitävät otteessaan aina herkästä alusta ja noin 600 nuotin sekuntivauhdilla etenevästä toisesta osasta loppukliimaksiin asti. Maailman suurimpiin kuuluvan Kuningatar Elisabeth -pianokilpailun voittanut Boris Giltburg saa siis todellisen pedon taltutettavakseen.

(Helsingin kaupunginorkesteri)

Tahtipuikot

Lipunmyynnin lähellä Musiikkitalossa on kuuluisien kapellimestarien tahtipuikkoja eli Esa-Pekka Salosen, Jukka-Pekka Sarasteen ja Sakari Oramon. Otin tavallista huonomman kuvan kyseisestä taulusta, jota kannattaa käydä ihailemassa paikan päällä.

Veteiralta Fibre Responsea

Hain esityksen jälkeen Veteira-eläinlääkäriasemalta nettikaupasta tilaamani kissojen Fibre Response -ruoan.

Ihailin pakatessani tuotetta, kuinka henkilökunnan edustaja tutki kilttiä ja rauhallista koiranpentua vastaanoton pöydällä. Tilanne oli todella erilainen kuin Hesy-kissojeni Taistele, tinttaa tai tuhoa -tutkimuksissa, joissa kissat joko pyrkivät kaikin keinoin pakoon tai toinen mätkii ikävästi henkilökunnan edustajia.

Komonoa ja biojätteet pakastimeen

Lainasin etenkin naisten ihaileman japanilaisen Marie Kondon toisen teoksen Iloa säkenöivä järjestys. Pidän ideasta, jonka mukaan jokaisen kodin esineen tulee tuottaa omistajalleen iloa.

Sukkien rullailu ja asettelu kenkälaatikkoon huvitti minua jo ensimmäisessä kirjassa, samoin suuren japanilaiskaapin esittely. Olisin toivonut, että kirja olisi muutettu vastaamaan suomalaisia oloja. Minua ei jaksa inspiroida kaappi, jonne voi tunkea vieraiden varapatjasta ja mikroaaltouunista lähtien suunnilleen kaiken.

Komono-kohta tarkoittaa sekalaisia tavaroita eli mielestäni irtoroinaa eli meikit, cd-levyt, sähköjohdot, ruoanlaittovälineet jne. Tunnustan, että sieluani piinaa sanan komono käyttö. Hai!

Biojätteet pakastimeen

Fiksuna neuvona pidän biojätteiden pakastamista eli tuoreet kananmunankuoret, kalanperkeet, vihannesten kehnot naatit jne. biojätepussiin ja pakkaseen. Jäinen sekoitus viedään biojäteroskikseen pari kertaa viikossa, niin keittiössä eivät hyöri pienenpieniksi keijukaisiksi kutsutut eli banaanikärpäset.

Carmen

Carmen-ooppera esitetään suorana oopperan Stage24-verkossa tiistaina 14.2.2017 klo 18:50.

http://oopperabaletti.fi/live/

Pakko todeta: tooo-ree-a-doooor.

Yleis- ynnä erityisooppera

Tunnustan, etten viimeksi käynyt tappelemassa Musiikkia lämpiössä -konserttipaikasta, vaan kuuntelin musiikkia kotona.

Ystävänpäivätarjouksena oopperassa on kaksi lippua yhden hinnalla Sevillan parturiin. Perjantain 10.3. ja lauantain 18.3. esityksiin näytti vielä olevan lippuja jäljellä.

Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen

Käytin tänään viimeisen arkipäivän e-sarjalippuni ja menin kuin meninkin katsomaan Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen -elokuvan, vaikken saanut vuokrattua mistään kulissilasta mukaani.

Luulin, että minulla käy todella hyvä tuuri ja saan katsoa elokuvan yksin. Mainokset olivat melkein kokonaan ohitse, kun saliin tulivat äiti ja lapsi.

Pikkutyttö rouskutti popcornia ja jutteli äidilleen esityksen aikana, mikä oli tietenkin ymmärrettävää lastennäytöksessä. Äitykkä kuvasi heitä kännykällään kymmenisen kertaa, pari kertaa jopa elokuvan aikana. Ehkä hän ei onnistunut aiemmissa kuvissaan?

Juonta oli muutettu eli kirjan Minna Pinna -ilkiöstä oli tehty yllättävän sympaattinen ja hupaisalla, leveästi hymyilevällä kaupunginjohtajallakin oli positiivinen puoli. Hämärässä historiassa eli omassa nuoruudessani roistot ja pahikset olivat vielä mielin vilpittömin roistoja ja pahiksia. Sellaista se tietenkin oli, kun elin muinaisina aikoina, jolloin Grimmin sotaisat veljekset kirjoittivat tarinoitaan.

Ei ollut siihen aikaan elokuvan aikana itseään – ja hyvin todennäköisesti lastaan – kuvaavia kännykkä-äityköitä.

Naapuri laulaa oopperaa

Ii-ii-ii-ii-iiiiiiiiii, ii-ii-ii-ii-iiiiiii – ja toisto ja toisto ja toisto ja toisto. Suosin mieluummin O mio babbino caroa. Tervehdin tietenkin naapureita, mutta minun pitäisi joskus udella naispuoliselta naapurilta, laulaako hän työkseen. Harjoituksista on hieman hankalaa päätellä.

Ei Oculacia, ei

Oculac-silmätippapipettejä ei saa vieläkään. Varmistin apteekista, onko valmistaja ilmoittanut mitään tuotteen palaamisesta myyntiin. Ei ole. Voi KOMONO sentään!

Pahoittelen karkeaa kielenkäyttöäni.

 

Sankarillisesti ryhdistäydyin ja lopetin kesäkuvien käytön.

 

 

 

 

 

Olen parikymppinen nainen ja minulla on kaksi kissaa

Tein äärettömän luotettavan testin, joka arvioi, että olen nainen, parikymppinen, sinkku, deittaan iltaisin ja huolehdin päivisin lupaavasta urastani. Olen fiksu, suunnitelmallinen, hauska ja kekseliäs. Minulla on mustat hiukset, tummat silmät ja söpö nenä. Minulla on lemmikki.

Testing, testing:

http://www.tickld.com/x/can-we-guess-who-you-are-in-only-20-questions

Here is our best guess at who you are:

  1. You are female.
  2. You are currently in your twenties, you are single, dating at nights and balancing a promising career during the day.
  3. You are smart, calculated, funny and imaginative.
  4. You have black hair, dark eyes a cute nose.
  5. You own a pet.

Myönnän, että olen nainen, sinkku ja lemmikkejä on kaksi. Muista kohdista en välttämättä mene takuuseen.

Lupaava ura tietenkin kiinnostaisi.

Pidän persoonallisuusmääritelmistä, mutta mustat hiukset saisin vain käsittämättömän nololla värjäyksellä.

Kissanomistajan elämää

Lepääminen ja nukkuminen

Minulla on 120-senttinen sänky, jonka jaan yleensä vähintään yhden, mutta usein kahden kissan kanssa. Toinen nukkuu vieressäni ja toinen jalkopäässä. Yleensä minun jalkopäässäni, joten lyhenemiselläni on etunsa, koska pituuden puolesta en todellakaan ole ihan kahden metrin mittainen. Oranssi kissa Nökö tulee viereeni silitettäväksi heti, kun sammutan valot mennessäni nukkumaan.

Musta kissa Hiili makaa aina sängyssäni (sängyssämme?) poikittain ja jättää minun käyttööni noin kolmanneksen sängystä. Olen useita kertoja todennut kissalle, että tarvitsen enemmän tilaa, mutta kissaa ei tietenkään voisi vähempää kiinnostaa.

Hiili rakastaa sängyssä olevia tyynyjäni ja nukkuu mielellään tyynyjen päällä varsinkin silloin, kun olen pois kotoa. Usein kissa nukkuu myös peiton alla eli ehkä kissakin pitää lämpimämmästä asunnosta? Aiemmassa kodissani ikkunat olivat kaiken järjen mukaan itään eivätkä etelään, mutta asunnossa oli ihanan kuuma. Kesällä sisälämpötila oli 34 astetta eli tarkenin oikein hyvin, kun parkettilattia vielä lämmitti hyisiä villasukkavarpaitani.

Ukki oli aina vihainen, kun naapurit lämmittivät kotejaan hänen mielestään liikaa ja hän totesi, että kotona pitää pukeutua lämpimästi ja ihmiset pukeutuivat aivan liian kevyesti. Naisillakin oli jalassa yhden koon sukkahousut! Olin hyvin todennäköisesti paha ihminen, kun sukkahousukommentti huvitti minua.

Osaa ihmisistä järkyttää lemmikki sängyssä. Minä en koskaan raahannut mitään yhdenyönkeikkoja kotiini ja kissat ovat olleet minulla jo vuosia. Pitäisin yhdenyönkeikkaa huomattavasti epäsiistimpänä vaihtoehtona.

Vaihdan lakanat kerran viikossa. Pyykkikoneen jälkeen nakkaan lakanat kuivausrumpuun, jolloin niistä irtoaa arviolta yhden kissan verran karvaa. Kuivausrumpu oli hyvä ostos muuttavalta naapurilta.

Ruokintaideologia

Hankkiessani kissat Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä minulla oli illuusio kissojen ravinnosta. Ostin kissoille erilaisia jauhelihoja, edullisia lihasuikaleita, rahkaa, juustoa, kananmunankeltuaisia ja kokkasin niille Rafaelon kiusausta, josta löysin hyvältä vaikuttavan nettireseptin. Ostin kissoille tarkoitettuja pakasteita ja kauppahallista kanansiipiä ja broilerinsydämiä.

Tarkoitukseni oli, että kissat barffaavat ja syövät lähinnä raakaa lihaa ja vitamiineja. Voihan sitä kuvitella kaikenlaista. Mikään edellisistä ruoista ei kelvannut. Ei mikään. En enää ostanut tuotteita kuppeihin kuivumaan.

Tullessani kotiin Hiili tulee haistamaan ”kaupunkikäsiäni” ja nuuskii kankaisia ostoskasseja. Suosittelen Stockan myymiä mustia euron kangaskasseja muillekin, koska kassin tai pari saa taitettua näppärästi käsilaukkuun eikä tarvitse ostaa kaupasta muovipusseja. Ökölookista, niinku.

Lähes ainoa tuoreruoka, mikä eunukkiherroille kelpaa, on raakana ostettu ja kotona pakastettu possunsydän, jonka sulatan ja pilkon. Ne kelpuuttavat myös keitetyn ja jäähdytetyn sein, jonka sekaan sekoitan kuiduksi kaurahiutaleita. Kissat pitävät katkaravuista, joita annan liotettuna muutaman kerran vuodessa. (Minäkin pidän seistä ja katkaravuista.)

Myyjät ovat joskus kysyneet kaupan kassalla, mitä kokkaan possunsydämistä. Olen selittänyt, että sydämet ovat kissoille. Ns. possunsydänkestini päättyivät kauan sitten, kun huomasin, että joissain lihapiirakoissa oli possunsydäntä, samoin tietyissä metvursteissa. Kumpiakaan en ole aikoihin syönyt – ja tuoteselosteet luen tarkkaan. En halua nauttia (?) sydämellisestä ruoasta. Kaikki metvurstit menivät hyihyi, en syö -listalle allogeenisen siirron jälkeen.

Vihis eli vihannespiirakka oli mielestäni hyvä keksintö, jos iskee mieliteko syödä jotain nopeaa ja upporasvatettua, jossa ei piileskele epäilyttäviä eläimiä tai elimiä.

Eläinlääkäriasema Veteira ja Zooplus

Syötän kissoille Fibre Response -kuitumuonaa, koska Hiilellä on aina ollut vatsaongelmia. Lisäksi tarjoan kissoille vaihtelevasti erilaisia lihaisia kuivaruokia, joita tilaan yleensä Zooplussalta.

Märkäruoat jäivät syömättä. Hoitokissa Jesperin märkäruokia Nökö käy vaivihkaa maistamassa, jos en ehdi estää eli sumeaa logiikkaa.

Fibre Response -kuituruoan tilaan Veteira-eläinlääkäriasemalta, jossa paketti on kaikkein edullisin.

Royal Canin Feline Fibre Response 4 kg

http://www.veteira.com/tuotteet.html?id=10/53

Hintaero muihin eläinlääkäriasemiin on 12 euroa ja Yliopiston Apteekkiin vielä enemmän. Apteekki on ehdottomasti kallein ostopaikka. Kaksi suurikokoista kissaherraa (vain Nökö on paksu), joten olin tyytyväinen löytäessäni netistä Veteiran.

Kissanruokapakkauksen voi noutaa eläinlääkäriasemalta joko Punavuoresta tai Mannerheimintieltä jäähallin läheltä tai tilata kotiin. Olen hakenut Fibre Responsea muutaman kerran Mannerheimintieltä ja aiemmin noutanut tai vielä heikompana noudattanut paketit pakettiautomaatista.

Kannattaa liittyä jäseneksi eläinlääkäriasemalla, niin joka kuudes (?) paketti vuoden sisällä on ilmainen. Mukava eläinlääkäriasema, josta saa ystävällistä palvelua.

Edullisin valinta olisi pieni ja hento kissa

Fiksu Hesy-kävijä olisi valinnut aikoinaan pari hentoa ja pienikokoista tyttökissaa, jotka syövät erittäin vähän. Eunukkipojille ruoka maistuu.

Vehnänoras

Ostan kissoille vehnänorasta pureskeltavaksi. Yritin jossain vaiheessa kasvattaa vehnästä ja maissinjyvistä (kattilapopcornista) oraita, mutta sain vain muutaman korren kasvatettua.

Siisti minä kärsii, kun orassilppua on mm. ruukun ympärillä, mutta onneksi silpun saa kätevästi lakaistua pois.

Vettä

Kaksi teräsvesikuppia on kaukana ruokakupeista, niin kissat juovat enemmän. Toinen, suosikkikuppi, on parvekkeen oven luona ja toinen on kirjahyllyn edessä.

Laatikko

Kissanhiekkalaatikko on kauhistuttava haisukohta kotona, mutta onneksi voin siivota pahimmat sotkut heti vessaan ja vaihtaa pelletit pari kertaa viikossa.

Nostan pelletit kuupalla hiekkalaatikosta paperikassiin, jonka vien myöhemmin biojätteisiin. Huuhtelen hiekkalaatikon, desinfioin pohjan kloorilla, huuhtelen uudelleen, kuivaan laatikon ja lisään uudet pelletit.

Yritin aiemmin käyttää kissanhiekkaa, mutta hiekkaa rapiseva sänky ei inspiroinut ja hajustamattomissakin hiekoissa oli omanlainen tuoksunsa. Isompia jätteitä ei voinut heittää vessaan, joten vähemmästäkin kuolee.

Pelletti tuoksuu puulta, joten pidän niistä enemmän.

Mitä enemmän kissat syövät lihaa, sitä vähemmän pellettilaatikko haisee.

En aluksi tiennyt riittävästi kissanruoasta, joten erehdyin ostamaan kissoille viljapitoista kuivamuonaa.  Harkitsin vakaasti parvekkeelle muuttamista raittiimman hengitysilman vuoksi.

Seuralaiset

Löytökissat seuraavat minua kuin hai laivaa. Vieraita ne pakenevat sängyn tai toisinaan sohvan alle. Hiili saattaa tulla myöhemmin kurkistamaan vierasta, mutta Nökö pysyy piilossa.

Läppäri on sängyn vierellä. Jos luen jotain netistä tai kirjoitan, niin minulla on lähes poikkeuksetta seuraa sängyllä.

Olohuoneessa Hiili tulee makaamaan niskani taakse, jos luen sohvalla tai katson tv:tä. Nökö tulee viereen silitettäväksi, jos Hiili on muualla nukkumassa.

Jos menen keittiöön, niin minulla on takuuvarmasti seuraa, vaikka vain noutaisin jääkaapista hanavedellä täyttämäni ihanan kylmän vesipullon. ”Nyt se tyyppi, joka tuo meille ruokaa, on keittiössä. Menen kerjuulle ja pyörin jaloissa, niin ehkä saan kissannamin.”

Voisi kuvitella, että saan käydä kylpyhuoneessa yksin. Ei, minua seurataan. Nökö seuraa aina ja Hiili usein eli toisinaan kaksi kissaa tuijottaa minua. Niiden mielestä kissoja pitää silittää joka huoneessa. Joskus jätän oven hieman raolleen, jos haluan mennä yksin, mutta ovi kammetaan auki tassulla. Suljen harvoin ovea, jos olen yksin kotona, koska kissanhiekkalaatikko on kylpyhuoneessa enkä halua estää käyntiä laatikolla. Kiusallisen sosiaalista, kun minulla on aina vähintään yksi tarkkailija mukana.

Tietoa kissoista

https://fi.care.com/verkkolehti/elaimet/101-viihdyttavaa-tietoa-kissoista-hauskaa-nippelitietoa-kissaystavastasi/

Paras silityskohta

Kissaa kannattaa silittää suupielistä tai poskista, joissa kissalla on hajurauhasia. Minä pidän kissojen sileästä päälaesta, korvista ja  ihanista käpälistä.

Kuljetuskoppaan

Yritin alussa estää kissojen pääsyn makuuhuoneeseen, jos olin töissä tai muuten pois kotoa, koska Nököllä on ikävä tapa pureskella sähköjohtoja. Teippasin liukuoven kiinni seinään useammasta kohdasta pakkausteipillä, mutta Hiili halusi sängylle, joten se hakkasi oven auki tassullaan. Käsittämättömän vahva kissa.

Olen jo vuosia sulkenut makuuhuoneen oven teippausta paremmalla kolmiomaisella kumitulpalla, jos kissat pitää saada kuljetuskoppiin ennen hoitopaikkaa tai eläinlääkärikäyntiä. Hiili pieksi oven navakasti auki tulpasta huolimatta nähtyään kopan – ja livahti turvaan sängyn alle. Ainoa keino saada kissa pois sängyn alta oli imurointi makuuhuoneessa, koska imuri on vielä kaameampi laite kuin kuljetuskoppa. Kissa karkasi olohuoneeseen ja laitoin liukuoven uudelleen paremmin kiinni kumitulpan avulla.

Kissat piileskelevät mielellään sohvan alla kuljetuskoppauhkan väijyessä. Sohvatyynyjen nostaminen nojatuoleille ja etenkin sohvan kippaaminen nurin on ollut erittäin haasteellista, kun olin heikossa kunnossa.

Nökön paras piilopaikka on kissan mielestä ollut kylpyhuoneen kaapin alla. Katala emäntä laittaa kuljetuskoppapäivinä laatikon kaapin alle ja tukkii pakopaikan.

Nykyisin saan suostuteltua kissat kuljetuskoppaan puhumalla, mutta kommunikointiin menee oma aikansa.

Vaarat

Kotonani ei enää ole  allogeenisen siirron jälkeen viherkasveja kissojen ns. ruokavaliona tai kaadettavana.

Ensimmäisenä kissavuonna nostin pöydälle ”turvaan” lattialla huvituksena olleen jukkapalmun, kun vein roskat. Luulin oikeasti, että viherkasvi saa olla pöydällä rauhassa. Eipä saanut olla, vaan kaataminen oli kissojen mielestä suunnattoman hauskaa. En arvostanut niiden päätöstä.

Silkkikasvit, joita ennen tautisuuttani paheksuin, saavat olla ihan rauhassa.

http://www.kissanhoito.org/nama-15-vaaraa-vaanivat-kissaa-kotonasi/

Valjaat…

Yritin opettaa kissoja kulkemaan valjaissa, mutta sain kissat melkein vuoden ikäisinä eli pentuaika, paras opetusaika, oli jo ohi. Valjaiden pukeminen kissoille oli mahdotonta ja ne suhtautuivat valjaisiin syvää halveksuntaa tuntien.

Pannan laittamista en ole koskaan yrittänyt.

Ajatuskin siitä, miltä minä näyttäisin, jos yrittäisin pukea kissat ”hassunhauskoihin” asuihin, on hyytävä. Toisaalta pärjään hyvin normaaleilta näyttävien kissojen kanssa eli joulupukkiasu Hiilelle ei inspiroi enkä halua laittaa Nökölle balettihametta.

Leikkiminen

Höyhenkepakko on suosikkihuvitus ja kepakkoa jahtaamalla tulee hyvä mieli. Etenkin, jos kissa hyppää tavoitellakseen kepakkoa. Maassa makaavan kissan kepakkohuitominen on hupaisaa. Toinen suosikkivaihtoehto on laserhiiri, jonka valoa jahdataan pimeällä. Hauskaa!

Kiipeilyteline

Kunnon ihmisellä olisi koti täynnä kiipeilytelineitä kissoja varten, mutta minulla on niille vain yksi vaihtoehto. Toisaalta kissat voivat nukkua sohvalla, kirjahyllyn kissahyllyllä, nojatuolien päällä, raheilla, sängyllä ja keittiön tuolien päällä.

Kissat menevät myös ruokapöydälle, johon niillä ei ole mitään asiaa. Huomaan tilanteen, kun pöytäliina on täynnä kissankarvoja.

Karsta

Sain tuuheaturkkisesta oranssista kissasta aiemmin puolikkaan kissan verran karvaa karstalla, mutta karsta satutti jotenkin kissan kylkeä (oletan, että kissatappelun jälkeen), joten karstaaminen päättyi. Nykyisin imuroin puoli turkkia lattialta.

Siivoaminen

Kissankarvan saa pois imuroimalla säännöllisesti sohvan, nojatuolin ja kissankopat ja tietenkin pesemällä lattiat.

Luin vinkin, jonka mukaan kumihanskat kannattaa kastella ja kissankarvat poistaa märillä kumihanskoilla. Jostain syystä en koskaan muista kyseistä vinkkiä, kun olen siivoamassa.

Minulla ei ole yhtään kissankarvatonta vaatetta. Ehkä tarkenen paremmin ns. kissankarvaturkissani?

Kissa voi suhtautua omistajaansa myös näin

Cat Sees Owner After 6 Month Leave

https://www.youtube.com/watch?v=n1bo98838hs

Kuvana on lampiheijastus iltakävelyltä, jolla kävin ystäväni kanssa maanantaina.

Laitetaanko herralle rauhoittavaa?

Ystäväni ehdotti, että lähden hänen kanssaan heinäkuussa Riikaan. Kaupunki vaikuttaa jugend-arkkitehtuurin vuoksi viehättävältä ja vanhakaupunki niin pieneltä, että harkitsin matkaa nivelsäryistä ja hitaasta liikkumisestani huolimatta. Venäjä ja Viro ovat kiellettyjä maita useamman vuoden ajan allogeenisen siirron jälkeen, joten olisin varmistanut hematologiselta poliklinikalta, saanko matkustaa Riikaan. Bakteerikanta on maassa erilainen kuin Suomessa. Laskin parin päivän matkan kulut ja jouduin toteamaan hänelle, etten ikävä kyllä voi liittyä seuraan matkan hinnan vuoksi, joka oli yli 300 euroa. Lääkkeisiini menee edelleen suuri summa kuukaudessa.

Tiistai-iltana musta kissani Hiili antoi ylen syömänsä ruoat (pakastimesta sulatetut possunsydämestä leikatut palaset) kätevästi olohuoneen matolle. Kukapa tai mikäpä sitä lattialle tähtäisi, kun mattokin on käytössä.

Hiili on nimeltään Hiili, koska minulla oli aiemmin myös leikattu tyttökissa (kyllä, tyttökissa) Lotta. Kissojen nimet tulivat mielestäni hupaisasta jutusta eli mitä yhteistä on hiilellä ja lotalla? Vastaus: molemmat ovat jylsijöitä.

Ostin kahdeksan kuukauden ikäisen Hiili-kissan Hesystä (Helsingin eläinsuojeluyhdistys) 50 eurolla seitsemän vuotta sitten. Kissa on antanut ylen noin kuukauden tai parin kuukauden välein alusta lähtien. Harjaamisesta, kuitumuonasta, vehnänoraasta tai vastaavista ei ole ollut mitään hyötyä.

Ihastuin makuuasennossa metrin mittaiseksi venyneeseen mustaan  kissaan ja sain tietää vasta kissan valittuani, että Hiilellä (o.s. Pasi, Kirkkonummi) oli ollut paha sienitauti, jota oli hoidettu Hesyssä. Pidin päätökseni ja valitsin sympaattiselta vaikuttavan kissan. Kotona kissa vietti ensin pari päivää sohvan alla ja söi ja joi vain silloin kun epäilyttävä taho eli emäntä oli pois kotoa. Kissaa sai myöhemmin silittää, jos se oli lepäämässä ja sain nostettua kissan syliin hetkeksi. Kesytys edistyi hyvin villikissalle.

Keskiviikkoaamuna Hiili antoi uudelleen ylen. Sain varattua iltapäivällä eläinlääkäriasemalta ajan ja soitin taksikeskuksesta taksin, joka suostui kuljettamaan kuljetuskopassa olevan kissan. Puolet autoista ottaa lemmikin kyytiin eli allergisten kannalta päätös on tietenkin hyvä. Taksin tekstiviestitilaus ei toimi, mikäli lemmikki on mukana, vaikka kuljettajat ehdottivat ideaa minulle vuosia sitten. Kuljettaja näkee vain osoitteen eikä mainintaa kissasta.

Ehdimme ajoissa perille ja odottelimme Hiilen kanssa jonkin aikaa vuoroamme. Ystävällinen eläinlääkäri ohjasi meidät tutkimushuoneeseen.

Edellisellä käynnillä olin heikossa kunnossa syöpähoitojen vuoksi ja minulla oli paha keuhkoputkentulehdus. Hiili hyppäsi silloin tutkimuspöydältä lattialle ja meni kaapiston alle. Yritimme houkutella kissaa kuljetuskoppaan, mutta emme onnistuneet. Minä siirryin odotustilaan yskimään ja vain Hiili jäi paikalle hoitajan ja lääkärin kanssa. Kissa puri lääkäriä ja raapi pahasti hoitajaa. Pyysin niin monta kertaa anteeksi tapahtunutta, että minulle todettiin, etten minä purrut ketään. Henkilökunta onneksi sai Hiilen rauhoitettua ja tutkittua. Olen edelleen pahoillani kissani aggressiivisuudesta.

Pyysin keskiviikkona, että Hiili rauhoitetaan, jotta tutkimus onnistuu. Hiilen kortissa oli merkitä aiemmasta käytöksestä, joten pyyntööni tietenkin suostuttiin. Hoitaja ja lääkäri pudottivat kissan kuljetuskopasta pieneen tiikerihäkkiin, jonka reunaa saa siirrettyä niin, että kissa on helppo rauhoittaa. Piikki karvahanuriin ja lääkäri pääsi tutkimaan kissaa.  Hän tutki kissan hampaat ja totesi, että takahampaat pitää poistaa ja hampaat puhdistaa. Pelkän hammasoperaation hinta oli 400 euroa. Hän ultrasi kissan kaljuksi ajetun mahan mahdollisten munuaisvaurioiden tai kasvainten varalta, tunnusteli kissan ja kissasta otettiin verikoe. Suurin osa tutkimuksista tehtiin lääkäriasemalla, mutta haimaverikoe lähetettiin muualle. Hiilen tutkimiseen meni noin 45 minuuttia. Sain tietää samalla käynnillä, että verikokeessa oli kaikki kunnossa. Samoin oli haimaverikokeessa, jonka tuloksen eläinlääkäri soitti perjantaina. Hän varmisti samalla kissan voinnin, joka oli hyvä.

Hiili nostettiin tiputuksessa eläinlääkäriaseman häkkiin ja leikkaus onnistui seuraavien asiakkaiden jälkeen. Onneksi joku asiakas oli peruuttanut aikansa ja leikkaus onnistui samana päivänä. Palasin reilun parin tunnin kuluttua takaisin paikalle ja sain heräämässä olevan kissan mukaani. Eläinlääkäriaseman lasku oli 500 euroa. Lisäksi taksikulut yhteensä 35 euroa ja kissan antibiootti 18 euroa.  Riika olisi ollut huomattavasti halvempi ratkaisu.

Eläimistä mielestäni huolehditaan, jos ne on hankittu, joten en kadu laskua. En ole koskaan ymmärtänyt pariskuntia tai perheitä, joihin hankitaan koira tai kissa ja eläin lopetetaan, jos perhe ei pysty huolehtimaan lemmikistään. Ihmettelen myös perheitä, joissa kaikista koirista tulee vihaisia. Vika on erittäin harvoin koirassa, jos kultainennoutajakin muuttuu äkäiseksi… Uskon, että kissanpentuja tappavat henkilöt pääsevät jossain vaiheessa kissojen hallinnoimaan paikkaan (alkutavu: hel-) , jonka padoissa on kuumaa ja ikävä istua. Kissat voi leikkauttaa, jotta pentuja ei synny.

Hiili toipui hyvin hammasleikkauksesta ja laitoin sille seuraavana kolmena päivänä ruiskun avulla kipulääkettä ja nestemäistä antibioottia ruokaan. Antibioottikuuri jatkuu vielä. Minua harmitti, että olen ollut niin pitkään heikossa kunnossa, että kissan hampaat ovat päässeet noin huonoon kuntoon. Hampaat on pudistettu viimeksi neljä vuotta sitten, mutta raatokuntoisena en tullut ajatelleeksi, että puhdistaminen pitää tehdä useammin. Kissaparka.

Kissan suu pitäisi huuhdella viikon ajan vedellä, mutta eläinsuojeluyhdistyskissan kohdalla ohje vastaa ufon kyytiin liftaamista parvekkeelta. Pahoittelen, Hiili. Jatkossa minun pitäisi harjata kissan hampaat eläinten hammastahnalla (kanan- tai kalanmakuista). Yritän tietenkin niin pitkään, kuin minulla sormia jäljellä, mutta epäilen onnistumista aran kissan kohdalla. Mikäli kotona on vieras, niin arat kissat ovat sängyn alla. Tapaan ystäviäni mieluummin keskustassa esimerkiksi museokäyntien tai syömisen merkeissä.

Eläinlääkäriltä saamani ohjeen mukaan kissa saattoi olla viluinen rauhoituksen jälkeen, joten kissan piti olla lämpimässä paikassa. Hiili istui viileimmässä mahdollisessa paikassa parvekkeen oven edessä ja tuijotti metallista vesikuppia useamman tunnin ajan. Nostin kissan syliini viedäkseni sen koppaan, mutta kissa juoksi takaisin tuijottamaan Narkissoksen tavoin veden pintaa.

Rankka reissu monin tavoin, mutta onneksi Hiili on nyt kunnossa.

Designmuseo ja Eero Aarnio

Torstaina kävin ystäväni kanssa Designmuseossa katsomassa Eero Aarnio – Värin ja ilon muotoilija -näyttelyn. Valkoiset, keltaiset, oranssit ja vihreät Pastilli-tuolit ilahduttavat minua ja pidän niin Pallotuolista kuin ripustettavasta Kuplatuolistakin. Oransseja Pastilleja oli ja on edelleen Keravan kirjastossa eli muistan mukavat tuolit lapsuudestani.

Kurkkasin Aarnion nettisivuille: Pastillin hinta on 2240 euroa. Tuoli painaa 100 kiloa ja toimitusaika on 8-10 viikkoa. Minua kiinnosti lähetys- ja postituskulujen hinta, mutta tuoleja ei ollut valmiina, joten tieto ei selvinnyt. En ole tekemässä pastillikauppoja, joten tieto ei ollut niin tärkeä, että olisin selvittänyt asian.

Robottitasot, jolla osa näyttelyesineistä oli, liikkuivat yleisöön reagoiden yläkerran aulassa. Hauska ratkaisu, mutta pakoon pääsi onneksi helposti.

Näyttelytilan suuri valkoinen malja oli tarkoitettu kukkaistutuksia varten, samoin korkea valkoinen Peacock-lintu, jonka pyrstöön sai istutettua kasveja. Tuplakupla-valaisin on tullut tutuksi sisustuslehdistä.

Alakerran huoneessa lapset pääsivät kokeilemaan Puppy- ja Pony-kalusteita, joten ystäväni istui Puppyn selässä ja minä testasin kirkkaanvihreän Ponyn. Kalusteet olivat oikein mukavia ja aikuisellekin sopivia istuimia. Hillitsimme itsemme, emmekä leikkineet Doggy-rakennuspalikoilla.

http://eeroaarnio.omaverkkokauppa.fi/

Museokaupassa myyntiin Aarnion Dino-lohikäärmettä 169 eurolla. Olisin saanut yli kolme Dinoa kissan lääkärikäynnin kustannuksella. Toisaalta en tuntenut akuuttia dinonostokuumetta/dinon-ostokuumetta.

Väestönsuojelumuseo

Perjantain olin kotona, koska kirskuvat niveleni eivät ilahtuneet eläinlääkäri- tai keskustakäynneistä, kiipeämisestä ja kissankopan kantamisesta, joten ne vaativat lepoa.

Tänään suuntasin Väestönsuojelumuseoon Siltavuorenranta 16 B -osoitteeseen Kruununhaan rannalle. Meneillään oli Helsinki pimennettynä -erikoisnäyttely. Museo on auki syys-toukokuussa lauantaisin.

Bussimatkalla ihailin kukkivia omenapuita, syreeneitä ja heleän vihreitä lehtipuita.

Vapaaehtoiset oppaat kierrättävät museossa, kertovat väestönsuojelusta, näyttävät sekä sodanaikaisen pommisuojan että nykyaikaisen pommisuojan ilmanvaihtoratkaisuineen.

Kruununhaan pommisuojaa käytettiin (muistaakseni) kolmenkymmenen perheen asumispaikkana sodan jälkeisen asuntopulan aikana.

Museossa on esillä valokuvia Helsingin puolustuksesta, kaasunaamareita, kuvia pommitetuista rakennuksista (esimerkiksi Helsingin yliopiston päärakennus), Ruotsiin ja Tanskaan lähetetyistä sotalapsista (oma lisäykseni: äidin kaksi vanhempaa sisarta adoptoitiin sota-aikana Tanskaan) ja sota-aikaisen kodin pöytä pimennysverhoineen. Pimennysverhona saatettiin käyttää myös villahuopia ja paksuja verhoja, jos tummennusverhoa ei saatu hankittua.

Sairaalan huone oli esillä, samoin valokuvia lotista. Helsingissä kuoli oppaan mukaan pieni määrä henkilöitä, koska kaupunkia puolustettiin taitavasti suluista, joita oli mm. Viikissä. Nuoret – oppaan mukaan jopa 10 – 12-vuotiaat – pojat ampuivat viholliskoneita, jotka usein pudottivat ammuksensa Helsinkiä ympäröivään mereen.

Museossa oli malliksi kotivarakaappi ja kuvia mm. useampaa eri rotua edustaneista rauniokoirista.

Museo on avattu 1999 ja viimein pääsin tutustumaan museoon, jonne on vapaa pääsy. Olen vuosien ajan kävellyt museon ohi, mutta en aiemmin aukioloaikaan. Opas kertoi, että näyttely on venäläisturistien suosiossa. Ensin turistit käyvät Stockmannilla ja seuraavaksi he suuntaavat bussilla ostoskassiensa kanssa Väestönsuojelumuseoon.

http://hvssy.fi/museo/?page_id=32

Museon ilmoitustaululla oli lappu, jossa mainittiin neandertalilaisten perimä nykyihmisissä. Tunnistan itseltäni vaalean ihon, punastumisen ja punertavat hiukset, mutta pottunokkaa tai sinisiä silmiä en myönnä.

Erittäin ystävällinen museo-opastus, joten suosittelen käyntiä. Väestönsuojelumuseo on auki vielä ensi lauantaina 28.5.2016, mutta suljetaan kesäkuukausien ajaksi ja avataan jälleen syyskuussa.