Onnistuin löytämään tai varaamaan kirjastosta hyvää joululuettavaa.
Bobin joulu
James Bowen
WSOY 2016
”Katukatti Bobin isäntä James Bowen kertoo jouluistaan Lontoon kylmillä kaduilla, ja siitä miten kaikki alkoi muuttua, kun ihmeellinen kissa tuli hänen elämäänsä.”
Kuulin useita suositteluja Katukatti Bob – kirjasta, joten haluan tutustua Bobin jouluun. Katukatti Bobista on näköjään tehty elokuva.
Katukatti Bob – elokuvan traileri
Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia
Jojo Moyes
Gummerus 2019
”Jojo Moyes maalaa hurmaavassa ja hauskassa tarinakokoelmassaan oivaltavia kuvia ihmissuhteista ja naisista niiden rakoilemispisteissä. Toiset löytävät kadonneen kipinän, toiset itsensä ja voimansa.”
Jos Jojo Moyes kirjoittaa, niin pidän tekstistä.
Omaa tehtävää etsimässä
Löydä vahvuutesi ja intohimosi
Riikka Pajunen
Otava 2019
”Haluatko löytää tai luoda sinulle merkityksellisen unelmatyön.”
Ehdottomasti. Etsin työtä, jossa voin kirjoittaa, myötätunnostani on apua, voin auttaa teksteilläni fyysisesti sairaita ihmisiä, tehdä töitä toimistossa, jossa on kumpaakin sukupuolta olevia mukavia ihmisiä, hyvää juttuseuraa, säännöllistä hyvää palautetta ja palkka, jolla pääsee vierailemaan mm. Vilnassa ja Lontoossa. Muutama mukava koira ilahduttaisi, joten pidän mm. sileäkarvaisista mäyräkoirista, labbiksista, kultainennoutajista, alaskanmalamuuteista ja lapinkoirista. Pyydän kiinnittämään eritystä huomiota siihen, että pidän myös monista muista sympaattisista koirista ja kissoista.
Joulukirja
Sari Savikko
Oy Amanita Ltd 2010
”Joulukirja kertoo, kuka keksi joulukalenterin, milloin kinkku päihitti lipeäkalan jne.”
Kannatan miellyttävää seuraa, hyvältä tuoksuvaa joulukuusta, joulupuuroa, männynkävyistä askarreltuja tonttuja, tietenkin kirjoja, joululauluja, rosollia, vihreää salaattia, suippopaprikoita, miniluumutomaatteja, paistettua kalkkunaa, perunamuusia, porkkanalaatikkoa, kylmää vettä, kuvajoulukalentereita, tiernapoikia, äidin piparkakkuja ja mummin perunalaatikkoa, kauniita joulupaketteja, paperisia tonttu- tai enkeliketjuja, sahramipullia, ruisnappeja, amarylliksiä, graavi- ja lämminsavulohta, appelsiineja, suklaata, klementiinejä, granaattiomenan siemeniä ja sharoneita.
Bolla
Pajtim Statovci
Otava 2019
”Kansainvälisen tähtikirjailijan kiihkeä ja lumoava romaani kahden miehen välisestä intohimosta Kosovon sodan kynnyksellä, avioliitosta, kodittomuudesta ja kaipauksesta.”
Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto 2019
Rakkaustarina sopii hyvin jouluun.
Mauno Kuusisto: Kun maass on hanki (Kun joulu on) 1958
Toivotan lämmintä ja rauhallista joulua ihanan leudosta Helsingistä!
Kuvassa viehättävä Form & Flora -kukkakauppa Bulevardilla. Läheisestä Ekbergin myymälästä saa ostaa erinomaisia sahramipullia.
Kävin syömässä työpaikan kahviossa ja juttelin työkavereiden kanssa.
Kaksi naapurikaupunginosissa asunutta puhui tappeluista, joita käytiin Maunulan eli kertojan mukaan köyhälistökaupunginosan ja omakotialue-Pakilan miespuolisten nuorten välillä parikymmentä vuotta sitten.
Osa kummankin alueen pojista ja nuorista miehistä näki järkevänä viereisen kaupunginosan poikien ja nuorten miesten uhkailun ja mukiloimisen.
Tappeluita kuulemma käytiin isoveljien välillä, mutta ei heitä nuorempien. Alueella riehuivat nykyisin 45-50 -vuotiaat miehet.
Kuuntelin keskustelua haavi auki ja varmistin, puhuvatko he New Yorkin Bronxin tai Harlemin katutaisteluista, mutta ei, tappelut käytiin Helsingissä.
Hetken kuvittelin näkeväni punatiilisiä kerrostaloja ja mustia metallisia paloportaita, mutta maisemana oli Maunulan 50-luvun kerrostalolähiö ja matalien omakotitalojen Pakila. Yhteenottopaikkoina olivat mm. Maunulan ostoskeskus ja tienvarret.
Melkein kuulin (en nyt oikeastaan voi väittää puertoricolaisten) maunulalaisten laulavan Tonight -kappaletta.
Kirjoittaivatko jengiläiset tunnuksensa liidulla katuun, napsuttelivatko he toisilleen sormiaan (hihii!), pelasivatko he uhkaavasti koripalloa tai tanssivatko keskenään balettia?
Ihmettelen edelleen, mikä sai kirjassa tai elokuvassa miehet seuraamaan jengin johtohahmoa ja kohtelemaan toisia ala-arvoisesti ja mitä ihmettä tapahtui Maunulassa ja Pakilassa?
Kiinnostavaa, vaikka hätkähdyttävää raportointia kaukaisilta ajoilta.
*
Katsoin West Side Story -elokuvan alussa olleen kohtauksen, jossa poikaset napsuttelivat sormiaan, uhittelivat toisilleen ja tanssivat kaduilla.
Seuraava kommentti huvitti minua, vaikka tietenkin paheksun kyseistä mielipidettä:
The only people who like this movie are either women or gays…is what a friend of mine said the other day, so I punched him in the face and danced away.
(Elokuvasta pitävät vain naiset ja homoseksuaalit…sanoi ystäväni minulle eräänä päivänä, joten mottasin häntä naamaan ja poistuin tanssien.)
Omenapuut, koristekirsikat ja hyvälle tuoksuvat valkoiset, lilat ja purppuranväriset syreenit kukkivat. Näin rikotun lasipurkin vierellä kevätkaihonkukkia ja violetteja orvokkeja.
Korkeella puussa vaa-aaris
Luin isästä, jonka kaksivuotias osaa 200 linnun nimet ja tunnistaa lintujen ääniä. Tarvitsen näköjään seurakseni kyseisen kaksivuotiaan, koska tunnistan huomattavasti vähemmän lintuja. Nuori työkaveri oli nähnyt Korkeasaaressa variksia, jotka hän hetkeä myöhemmin muisti kiukkuisiksi hanhiksi. Ehkä vielä pärjään sepelkyyhkytietoineni.
Kilpparitoisto
Syöpähoitovuosieni aikana aloin kerätä roskia lähialueelta, koska arvostan siisteyttä. Näin surullisen videon, jossa merikilpikonnan nenästä kiskottiin pitkää mehupilliä ja eläinparan kuonosta virtasi verta. Mietin vieläkin, olinko kiitollinen kilpikonnaraukkaa auttaneille miehille vai kiukkuinen siitä, että he satuttivat eläintä. Ehkä he olivat avomerellä eikä mahdollisuutta kilpikonnaparan kivuttomaan auttamiseen ollut.
Metsät ja merenpohjat ovat täynnä muovia, mm. Australian kauniit koralliriutat tuhoutuvat ja monet alueet näyttävät sikoläteiltä (pahoitteluni fiksuille possuille), mutta roskaaminen jatkuu.
Läheisen pikaruokaravintolan voisi mielestäni siirtää roskia arvostavalle alueelle. Oletan, että sellaisia on olemassa, koska asuinlueen ohi ajavat heittävät pakkauksia pitkin tienvieriä.
Suklaarusinadilemma
Tänään siivosin lähialuetta ja hämmästelin kerrostalon pihaa, josta keräsin hetken ajan roskia. Taloyhtiössä jollain on tapana pudottaa kahvia täynnä olevia suodatinpusseja ikkunasta pensasaidan taakse. Siivosin pahimmat sotkut.
Menin melskaavien nuorten kanssa samaan bussiin ja siivosin kauempana olevan alueen kaupan luona ja löysin ensimmäistä kertaa maahan heitettyjä suklaarusina-askeja. Oletukseni: kyseisen lajin harrastajat ovat yleensä siistejä, kuten salmiakkien syöjät.
Useita Twix-suklaapatukan papereita oli heitetty maahan. Trendi- vai tarjoussuklaata?
Kurkkunurkka
Siivosin taloyhtiölle menevän käytävän alla ja ihmettelin, mitä Mäkkäriroskien alla oli. Joku ns. yhteiskunnan valio ei pidä suolakurkunviipaleista, joten hän oli heittänyt niitä pariin kohtaan arviolta 83 viipaletta tupakantumppien lisäksi. Mietin hetken ja nypin viipaleet ja tumpit maasta. Roskikselle oli nurkkauksesta matkaa noin 30 senttiä.
Pieni koskelonpoika oli lehtijutun mukaan kuollut syötyään tupakantumpin. Häpeäisin, jos eläin kuolisi oman siivottoman käytökseni vuoksi.
Tölkit on, ei tölkitön
Sain matkalla nostettua maasta ehjän lasipullon ja viisi tölkkiä. Olin tyytyväinen siitä, etteivät tölkit päätyneet autojen litattaviksi. Turhan moni tölkki päätyy.
Kylki
Kiipesin kiven päälle, jotta yltin korkealla oleviin roskiin, kivi heilahti ja kylkiluuni iskeytyivät kiviaitaan. Ei käynyt juuri kuinkaan, joten asetin kiven parempaan kohtaan ja yletin sateessa kastuneeseen t-paitaan, jonka nostin roskapussiin. Vaatteen vieressä oli kuusi muovipussiin pakattua koiranjätettä. Ihmiset ovat niin viehättäviä.
Käyttämättömiä koiranjätepusseja löysin kymmenen. Ilmeisesti on vaikeaa sekä taluttaa koiraa että pitää kädessä pusseja, koska niitä oli suuri määrä roskina.
Jätesäkillinen
Kolmen tunnin aikana keräsin yhteensä neljä pussillista roskia. Nostin autohallin metallirappusten alle jätetyt kaljalaatikot roskapussien kanssa jätesäkkiin, jonka jätin bussipysäkin roskasäiliön viereen. Pari aiempaa roskapussia olin saanut tungettua roskapönttöihin.
Ikisotkua
Palasin bussilla kotiin ja katsoin siivottomia alueita, jolta hiljattain keräsin suuren määrän roskia. Hankala tilanne, kun roskaajia on valtavasti ja meitä siisteydestä pitäviä on huomattavasti vähemmän.
Kurja syöpäloinen
Siivosin syöpähoitovuosieni aikana, koska tunsin olevani kurja loinen, kun Kunnon Työssäkäyvät Kansalaiset joutuivat elättämään minua. Ajattelin, että osallistuin edes jollain tavoin yhteiskunnan toimintaan, vaikka usein heikotti ja/tai huimasi.
Työhön palattuani kerään roskia, mutta ehkä minun pitäisi ryhtyä roskaajaksi, kun olen palannut kunnon kansalaiseksi? Elämä on haasteellista, kun on liudoittain päätöksiä tehtävänä.
Minun olisi järkevintä tehdä iltaisin jotain, josta ”palkka” olisi enemmän kuin 85 senttiä kolmen tunnin työstä.
Hyvää palautetta
Kuulin että olin saanut töissä hyvää palautetta useilta asiakkailta. Mukavaa, etten ole vain aivoton idiootti, jolle voi karjua.
Linnanmäelle?
Perjantaina olisin päässyt työkavereiden kanssa tiimipäivää viettämään Linnanmäelle, mutta olin ehtinyt sopia muuta menoa.
Töistä lähtiessäni satoi, tuuli ja lämpötila olin noin yhdeksän astetta. Olin hyvin tyytyväinen siitä, etten päätynyt palelemaan huvipuistoon, vaikka seura olisi ollut hauskaa.
Huvituksia?
Torstaina kävin hammaslääkärissä ja pari lohjennutta paikkaa korjattiin. Puudutukset ovat turhia, mutta inhoan hampaan ympärille tungettavaa metriisinauhaa, joka pureutuu ikeneen. Tarkastusaika hammaslääkärissä on kesäkuussa, joten olin tyytyväinen siihen, että lohkeamat paikattiin ensin. Hematologisen poliklinikan paastolabra on muutaman viikon kuluttua ja heinäkuussa menen suuhygienistille.
Kaipaan aikaa, jolloin suunnitelmat tarkoittivat jotain muuta kuin labra- tai lääkärikäyntejä. No, lyhyt loma lähestyy ja tiedossa on matka sukujuhliin.
PS Pidän vääryytenä sitä, etteivät sukujuhlat ole Lissabonissa.
Remontti ja rhodoja
Olen nyt jo pöyristynyt siitä, että lähikirjasto menee remonttiin ja suljetaan ainakin vuodeksi. Pitääkö lukea uudelleen omien kirjahyllyjen kirjoja remontin aikana vai joudunko hakemaan varaamani kirjat kaukaisista kirjastoista? Äärettömän traumaattinen tilanne.
Onneksi Haagan rhodopuistossa voi pian ihailla alppiruusuja ja atsaleoja, joista osa jo kukkii.
Kävin tällä viikolla Silmäklinikan Sarveiskalvo- ja etuosakirurgian yksikössä, jossa
lääkäri myöhästyi vain puolitoista tuntia.
Silmäklinikka on jo vuosia ollut paikka, jossa saa vietettyä arvioni
mukaan puoli turhauttavaa päivää. Tunnen suurta myötätuntoa henkilökuntaa
kohtaan, joka joutuu selittämään usein iäkkäille ja kivuista kärsiville
asiakkaille pitkät jonot. Onneksi olin terveenä paikalla.
Aikani oli yhdeksältä aamulla, joten menin paikalle varttia ennen
ja ilmoittauduin ala-aulassa. Minut
ohjattiin viidenteen kerrokseen, jonne menin poikkeuksellisesti hissillä.
Hissin ovi oli niin raskas, että oven työntäminen auki oikeassa kerroksessa
tuntui tavoitteelta.
Osasto oli remontoitu. Odotustilassa oli paljon ihmisiä, joten
tartuntoja pelkäävänä odotin vastaanotolle pääsyäni syrjemmällä. Siirryin yhdeksän
aikoihin odotustilaan.
Puoli kymmeneltä hoitaja haki minut pienempään odotustilaan
odottamaan vastaanotolle pääsyä. Keskustelin reumaa ja Sjögrenin syndroomaa
sairastaneen eläkeläisrouvan kanssa mm. autoimmuunisairauksista ja
silmäongelmista. En yleensä ole sairaalajuttelija, mutta tietenkin vastaan, jos
minulle puhutaan.
Hoitajat ja lääkärit vaelsivat pienen tilan kautta huoneisiin ja
me istuimme ihmettelemässä, koska pääsemme vastaanotolle. Ihmettelyaikaa oli
minulle varattu puolitoista tuntia ja mm. nivelkivuista kärsineelle rouvalle ”vain”
tunti.
Pääsin vastaanotolle, jossa vanhempi mieslääkäri pyysi anteeksi
myöhästymistä ja kertoi, ettei hän tiennyt, missä hänen olisi pitänyt olla.
Muistelin haikeana vanhoja hyviä aikoja, kun sihteerit ja vastaanottoapulaiset
opastivat hajamielisiä lääkäreitä ja taluttivat heidät oikeaan huoneeseen. Huoneessa
oli kaksi hoitajaa eli oletukseni mukaan hoitaja ja harjoittelemassa oleva
hoitaja.
Seuraavaksi lääkäri näki aiheelliseksi ilmoittaa, että vahingoitan
silmiäni silmätippoja tiputtamalla ja aiheutan itselleni silmätulehduksen.
Totta, minulla oli vuosi sitten silmätulehdus eli hän oli oikeassa näiden lähes
seitsemän vuoden aikana eli silmätulehduksia on ollut ihan tulvimalla. No, ehkä
niitä oli joskus aiemminkin, mutta NS. keljuilu sapetti.
Tilanne voisi olla toinen, jos hän eläisi minun elämääni, jossa
joudun käyttämään 25 silmätippapipettiä päivässä. Käsien desinfiointi ei
yleensä onnistu ja minulla on Minigrip-pussissa mukana liuta avattuja
silmätippapipettejä. Avaan pipetit mieluummin kotona pestyillä ja puhtailla
käsillä kuin likaisilla, joten olen kehittänyt minulle toimivan ratkaisun.
En ehkä aloittaisi keskustelua potilaan – tai asiakkaan – kanssa noin,
jos olisin PUOLITOISTA tuntia myöhässä. En tietenkään kiinnittänyt aikaan juuri mitään huomiota, kun minun olisi
pitänyt olla töissä ja jokainen hetki Silmäklinikalla veisi minulta työaikaa.
Oli noloa olla pitkään kipeänä ja nyt jouduin käymään tutkituttamassa kuivia silmäni,
joissa on kroonista käänteishyljintää allogeenisen kantasolusiirron jälkeen.
Lääkäri ilmoitti, että silmissäni on kosteutta. Olihan niissä, koska olin juuri
lisännyt Oculacia. Silmäni olivat kunnossa.
Listasin jälleen tipat, joista ei ole apua. Tämäkin silmälääkäri
tarjosi Thealoz Duo – tippoja eli lääketehtaan myyjä on saanut useamman
lääkärin uskomaan, että tipoista on apua. Harmi, ettei niistä ollut minulle
mitään hyötyä. Kerroin käyttäneeni Ikervis-silmätippoja niin pitkään, etteivät
tipat enää kirvelleet. Harmi, ettei niistä ollut apua, kuten joillekin
potilaille. Kyllä, olen kokeillut geelimäisiä Kelan korvaamia tippoja, jotka
eivät sopineet. Olisi mukavaa, jos saisin täyttää No can do – lomakkeen etukäteen,
jotta samaa keskustelua ei käytäisi joka vastaanotolla.
Kerroin, että mietin lääkäriaseman ulkoportaille mätkähtämiseni
jälkeen parina päivänä näkemiäni lasiaisia. Näen niitä toisinaan, kuten
useimmat vanhemmat ihmiset, mutta kaatumisen jälkeen silmissäni vilisivät
haileammat ja tummemmat pilkut useamman päivän ajan. Näkö ei muuttunut, joten
en pelännyt verkkokalvon irronneen. Lääkäri tutki silmäni pitkän pumpulipuikon
avulla eli istuin tuolissani ja hän työnsi tutkimuslaitteen eteeni. Laitoin
leukani telineeseen, nojasin otsani ohjattuun kohtaan ja lääkäri tuijotti
silmiini. Olen liian lyhyt laitteeseen, joten joudun aina kurottelemaan, jotta
istun oikeassa asennossa.
Silmälääkäri päätti, että silmiini laitetaan pupilleja suurentavat
tipat, jotka hoitaja lisäsi viereisessä huoneessa. Vanhempi rouva istui
edelleen odotustilassa, joten toivoin, että hän pääsee minun jälkeeni vastanotolle
ja huomasin myöhemmin, että hän pääsi. Kysyin hoitajalta, kauanko odotan
pupillien suurenemista ja vastauksena oli 15–30 minuuttia ja minun kannattaisi
istua lähellä huonetta. En hetkeäkään olettanut, että pääsisin niin pian
takaisin vastaanotolle. Vaelsin hyvin ruuhkaiselta käytävältä yskättömämpään ala-aulaan.
Silmäklinikan kahvio oli remontissa 6.5. saakka, joten
kirjoittelin viestejä alakerrassa. Reumaa sairastavalla rouvalla oli ollut
lyhyt vastaanotto, joten näin hänet uudelleen. Hänellä oli kaulassaan kaunis
kultainen ketju, joten varoitin häntä kaduilla liikkuvista korurosvoista.
Joltain hänen ystävältään oli viety koru, mutta ei rosvojen kanssa tarvitse edes
jutella, jos he haluavat ryöstää arvoesineitä. Toivotimme toisillemme hyvää vointia.
Palasin odotustilaan, jossa istuivat eläkkeellä oleva äiti ja
hänen tyttärensä. Aulaan tuotiin pyörätuolissa vanhempi mies, joka näytti
söpöltä tontulta. Hän istui selin meihin ja kysyi, mikä päivä tänään on? En
heti huomannut, että hän puhuu meille, koska olen tottunut kovaäänisiin matkapuhelinräpättäjiin.
Lopultakin sain käytettyä kuvaavaa sanaa räpättäjä! Mies toisti kysymyksensä,
joten kerroin päivän ja hän kiitti tiedosta. Hoitaja kävi katsomassa silmieni suurentuneita
pupilleja ja odotus jatkui. Hyvä tietenkin, että useampi pitkään odottanut
potilas pääsi vastaanotolle. Kerroin kahviosta puhuneella äidille ja tyttärelle,
että kahvio on remontissa, jotta he eivät suotta suunnista alakertaan.
Noin 45 minuutin odottelun jälkeen pääsin takaisin vastaanotolle.
Hoitaja pudotti silmiini puuduttavia tippoja ja lääkäri pyysi minua katsomaan
ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Silmissäni ei onneksi ollut mitään
ongelmia, joten hän pyysi soittamaan, jos vielä näen lasiaisia.
Tutkimuksen jälkeen lääkäri määräsi minulle kortisonitippoja,
joiden käyttöä voin kokeilla. Toivottavasti kyseisistä tipoista on jotain
hyötyä. Vastaanoton jälkeen odotin käytävällä, että hoitaja tuo minulle
reseptin ja tiedon seuraavasta vastaanotosta. Sain hetken kuluttua lapun, jossa
aikani oli syyskuussa klo 10:30. Pyysin, että saan klo 8 olevan ajan, koska työn
kannalta aika on hankala. Puolitoista tuntia myöhästyneen lääkärin päätöksen
mukaan en saanut, joten soitan myöhemmin Silmäklinikalle ja pyydän sekä ajan
että mielellään myös lääkärin vaihtamista. Sain vielä työpaikkaa varten lapun,
koska vietin Silmäklinikalla kaksi ja puoli tuntia.
Laitoin aurinkolasit silmiäni suojaamaan ja bussimatkan jälkeen pääsin
töihin jo klo 12:20. Onneksi minulla oli plussaa saldossa. Avasin tietokoneen
ja lähdin lounaalle.
Hyvä, etteivät näkemäni lasiaiset olleet haitallisia, mutta muuten
käynti tuntui turhalta rahanmenolta happaman lääkärin tutkittavana. Suosikkini
Silmäklinikalla on ollut superystävällinen ja taitava mies, joka muistaakseni toimi
ylilääkärinä Lauttasaaren silmäsairaalassa.
Koivut jo
lehtii
Terve Suomeni maa. Lämpimien huhtikuun päivien vuoksi koivuissa on
jo yhtä isot lehdet kuin äitienpäivänä, joten olen hyvin tyytyväinen.
Kohta on vappu, jolloin voi ostaa teekkarien hauskana pitämää Äpy-lehteä.
Äiti piti mieskuoron esityksistä, joten monena vuonna kävimme vappuaamuna
kuuntelemassa laulua, jossa ilmassa leivokset leikkiä löivät.
Ullanlinnanmäellä olen tietenkin käynyt, mutta vappujuopottelu ei
ole koskaan kiinnostanut enkä enää mene Havis Amanda – ryysikseen palelemaan
tai käytä hassua lakkia.
Magnolia
ja viitasammakko
Kaisaniemessä kukkivat jo magnoliat, joten aika suunnata magnoliatarkastusretkelle
Viikin arboretumiin ja jatkaa sammakkolammelle kuuntelemaan viitasammakoiden
haukuntaa.
Koetilan
lehmät la 4.5.2019, kirmaushetki klo 11:10
Viikin koetilan lehmät kirmaavat laitumelle lauantaina 4.5. klo 10–13
eli reippaat isykät ja äitykät ajavat jälleen letkana laitumien lähelle
kävelyteitä pitkin. Oi niitä kaukaisia aikoja, kun lapset ja aikuiset jaksoivat
vielä kävellä jopa kilometrin verran.
Busseilla 78, 57, 506 ja 550 pääsee kätevästi laitumien lähelle.
Taidetta
Kutsu minua nimelläsi André
Aciman
Ihastuin elokuvaan, pidin englanninkielisestä teoksesta ja
lainasin Antero Tiittulan viehättävästi suomentaman tekstin, jossa Elion ja
Oliverin elämä Italian auringossa avautui uudelleen. Kirja on kaunis
rakkaustarina kahdesta nuoresta miehestä, yliopistoprofessorin 17-vuotiaasta
pojasta ja 24-vuotiaasta amerikkalaisesta yliopisto-opiskelijasta, joka viettää
useita viikkoja Elion perheessä hedelmätarhojen keskellä.
Epäröinti, rakkaus, läheisyys, musiikki, kirjallisuus ja perheen
tärkeys korostuivat teoksessa, samoin ihastuminen, suhteen kehittyminen, naapurin
pikkutytön kohtalo, uiminen ja miesten tapaaminen vuosia myöhemmin Yhdysvalloissa.
Haikean kirjan luettuani uskoin jälleen rakkauteen ja hyvyyteen maailmassa.
Aciman esiintyy 17.–18. toukokuuta 2019 Helsinki Lit –
festivaaleilla Savoy-teatterissa.
Oodi
Helsingin Sanomien Oodi-kirjastoon on mennyt yllättävän suuri
rahasumma, koska kirjastossa on mm. vakituinen siivooja. Hyvä päätös, koska kaunis
kirjasto oli yllättävän epäsiisti jo alkuvaiheessa hiekan ja soran rahistessa
lattioilla.
The Queen’s Corgi – Official Trailer
Mm. presidentti Trump pääsi
mukaan esittelyfilmiin.
Kävelin aurinkoisena iltapäivänä äänestämään. Ihailin solisevaa
puroa ja olin iloinen siitä, että puissa ja pensaissa on jo isoja silmuja eli
mitä parhain vuodenaika.
Kuulin aikoinaan opetuksen siitä, että vaaleissa
äänestetään, jottei vastapuoli saa enemmän ääniä. Mielenkiintoinen teoria,
mutta ei välttämättä virheellinen.
Sunnuntai-iltana seurasin jonkin aikaa vaalituloksia ja menin nukkumaan. Maanantaina luin digilehteä ja olin iloinen siitä, että naisehdokkaat pärjäsivät.
Hätkähdin vaalitulosta, mutta joka vaaleissa monet äänestävät tyhjää, Akua, Mikkiä tai piirtävät kuvan, joka mahdollisesti liittyy veneilyyn. Kyseisiä äänestyslappuja on vaikea ymmärtää. Miksi heittää oma ääni hukkaan?
Palmusunnuntai
Unohdin varata karkkeja virpojille, joita ei onneksi käynyt oven takana. Toisaalta hyvä, koska olen useana vuonna ostanut karkkeja ja lähes joka vuonna syönyt kyseiset karkit, koska virpojat eivät käyneet.
Pääsiäismunia en ole ostanut, koska niiden syömiseen tarvitaan urhea luonne. KUKA valitsee pääsiäismuniin käytettävän ”suklaan”?
CRP
Torstaina kävin lääkärissä ja kuulin, että CRP oli
lopultakin 12 eli lähellä kymmentä, joka kertoo tulehduksen katoamisesta.
Pitkään jatkunutta lievää kuumetta ei enää ollut.
Olin inttänyt useita kertoja pitkää sairauslomaa vastaan, mutta lääkäri ja minä olimme samaa mieltä terveydestäni. Takaisin töihin – lopultakin!
Saamani astmasuihke on loistava ja hillitsee yskää. Käytän lääkärin
ohjeen mukaan astmapiippua kahden viikon ajan.
Hoitaja huvitti minua kutsumalla vahingossa CPR:tä EKG:ksi
eli sydänsähkökäyräksi. CIA, KGB tai SIS (MI6) – ei kai lyhenteillä ole juuri
mitään merkitystä? Jostain syystä senkka on helpompi muistaa kuin CRP, joten
onneksi voi sanoa tulehdusarvo.
Hupaisaa
Pääsin palaamaan töihin maanantaina. Päivä oli
poikkeuksellisen hilpeä, kun teimme nimilistoja mm. silmienvärin perusteella (vihreäsilmäisenä
taidan olla turvassa sinisilmäisten kanssa) ja ennakoimme Suomen tulevaisuutta
mm. merien ja järvien ja muun luonnon osalta.
Enää
Hauska miespuolinen työkaveri halusi ehdottomasti kirjoittaa
enään, joten opetin hänelle herkän ja suloisen Jos kirjoitat enään, niin lyön sua nenään -runoelman. Tyttöystävä
räyhää hänelle samasta enää-aiheesta kotona.
Työkaveri tietenkin oletti, että olen ollut otsaruhjeeni
perusteella tappelussa eli keskustelumme olivat äärettömän tasokkaita.
Hienoa, että tärkeisiin asioihin puututaan ja onneksi meitä
molempia viehättävät sarkasmi ja musta huumori.
GOT it
Tärkeänä puheenaiheena kahvitauoilla oli suosittu Game of
Thrones -sarja, josta en ole nähnyt yhtään jaksoa. Minulla on selkeä aukko
sivistyksessä. Varmaan pitäisi, koska sarjassa on lohikäärmeitä enkä ole
koskaan nähnyt yhtään lohikäärmettä.
Vastustin keskustelun aikana på svenska -taustaisen rullatuoli-sanan
käyttöä, koska kyseessä on pyörätuoli. Lopulta päädyimme lohikäärmeisiin, joita
työnnettiin pyörätuoleissa. Men inte på rullstol!
Vetoan ikääni ja katson mieluummin remontointi- ja puutarhasarjoja, jotka on kuvattu Iso-Britanniassa. Uskon, että valtaosa ihmisistä on onnellisia asuessaan viehättävissä rakennuksissa, joissa on hyvin hoidettu piha kauniin ja vihreän maiseman keskellä. Tilastot olivat ja ovat toisinaan eri mieltä kanssani.
Murhe
Pariisin Notre Damen tulipalo järkytti ja kauhistutti. Onneksi valtaosa kirkosta saatiin pelastettua.
Rusakko, jos
toinenkin
Olen lukenut vakaumuksellisen henkilön käsityksen siitä,
ettei Helsingissä ole kuin kissoja ja koiria muutaman rotan, hamsterin, liskon
ja käärmeen lisäksi. Tietenkin uskon kyseistä henkilöä.
Näen usein kesäkauden aikana harhoja laiduntavista lehmistä
ja eilen aamuna olin näkevinäni rusakon ja paluumatkalla kuvittelin näkeväni kolme
rusakkoa pellolla. Ennätysilluusioni oli vuosia sitten seitsemän rusakkoa
aamukävelyn aikana. Valkoinen lumikkokuvitelma ojanpientareella oli hyvin sievä.
Työkaverilla on pitkät ripset kuin bambilla, mutta en ole
varma, voiko miestä huomioida tässä laskennassa? Hänen veljellään on yhtä
pitkät ripset eli jotkut onnistuvat syntymään hyvällä perimällä.
Bambista tuli mieleen, että uusi Dumbo-elokuva vaikuttaa trailerin perusteella hyvin sympaattiselta eli isoista korvistakin on varmasti hyötyä. Mikä tahansa elokuva, jossa näyttelee Danny DeVito, on tavalla tai toisella taidetta.
YouTubesta luin palautteen, jonka mukaan joku haastaa
elokuvayhtiön oikeuteen, jos Dumbo ja tämän äiti eivät enää tapaa toisiaan.
Toinen kummasteli, ettei Tim Burton -ohjaaja nimittänyt Johnny Depp -näyttelijää
Dumboksi. Hehee!
Aurinkoista ja
lämmintä
Vuorossa on lämmin ja aurinkoinen viikko, joten erittäin hyvältä vaikuttaa.
Kiitos taitavalle Aku-piirtäjälle, jonka taideteoksen valokuvasin apteekissa!
niitä tilanteita, joissa sinua kauhistuttaa, huvittaa, järkyttää
tai naurattaa?
Verikoe
kävin hiljattain verikokeessa ja näytteen otti Ms. Teurastaja
en pysty katsomaan, kun käsivarteeni tungetaan neula, koska tilanne kuvottaa minua
täsmennys: neula verisuonessa on ällöttävä jo ajatuksena, vaikka olen piikityskohde
yleensä näyte ei tunnu miltään tai juuri miltään, mutta toisinaan tapaa labrahoitajan, jonka rouhaisee neulan verisuoneen ja jostain oudosta syystä pyörittää neulaa suonessa
pyyntö: älkää ikinä tehkö niin!
Keskimääräistä parempi autonkuljettaja?
lähelläni tie kaartuu ja käyn toisinaan
keräämässä alueelta pikaruokalan roskia, joita vähemmän lahjakkaat heittävät
autojen ikkunoista ulos
kaartuvan tien kohdalla on yksi suuri kivi,
johon keskimääräistä paremmat autonkuljettajat törmäävät metalli- ja
muoviroskien perusteella hyvin säännöllisesti
voisiko päätellä, että keskimääräistä paremmat
autonkuljettajat erehtyvät ajotaidoistaan?
EI mainoksia puhelimeen
tein ensimmäistä kertaa elämässäni ilmoituksen
Kuluttaja-asiamiehelle
olen jossain vaiheessa tilannut tuotteita
postimyyntiyrityksestä ja estänyt sekä posti- että sähköpostimainonnan, koska
näen tiedot tuotteista yrityksen kotisivuilta
puhelimeeni alkoi tulla yritykseltä mainoksia puhelinnumerooni,
jonka olen antanut vain pakettien toimittamista varten
viestit piti estää lähettämällä mainosnumeroon
numerosarja, mutta viestit jatkuivat
Tökeröä: asiakas pakotettiin estämään viestit, joita hän ei koskaan halunnut.
soitin yritykseen ja pyysin, ettei viestejä
enää lähetetä
viestejä tuli edelleen seuraavalla viikolla,
joten lähetin yritykseen sähköpostin ja pyysin, että he poistavat tiedoistaan
sekä sähköpostiosoitteeni että puhelinnumeroni, joka onnistui
lähetin viestin Kuluttaja-asiamiehelle, koska
pidin puhelinmainontaa täysin asiattomana
olisin mahdollisesti tilannut vielä
yritykseltä, mutta mainonta sai minut siirtymään toiseen yritykseen, joka ei
väärinkäytä asiakkaiden yhteystietoja
Jäsenmaksu
olen vuosikausia maksanut jäsenmaksua pienistä tuloistani, vaikka en koskaan voinut mennä tilaisuuksiin joko uupumukseni tai sairauteni vuoksi
pidin yhdistyksen toimintaa tärkeänä, joten jatkoin maksamista
minulla on useampi sähköposti, joita satunnaisesti luen
huomasin, että alkuvuonna minut on erotettu
Syy oli tietenkin minun, kun en hankalan työhaun
keskellä ehtinyt lukea sähköpostiviestejäni.
”Kuten aiemmin tällä viikolla lähetetyssä jäsenkirjeessä jo
kerrottiin, jäsen katsotaan eronneeksi yhdistyksestä, jos jäsenmaksua ei ole
suoritettu maksukehotuksen eräpäivään mennessä. Maksamatta jääneiden
yhteystiedot (myös sähköpostiosoite) poistetaan 1.2.2019 jäsenrekisteristä.”
”lmoitan vielä, että olen poistanut yhteystietosi
jäsenrekisteristämme sekä sähköpostiosoitteesi s-postituslistaltamme, koska
jäsenmaksua ei ollut kirjautunut yhdistyksen tilille maksumuistutuksen jälkeen
(tilanne tarkistettu 1.2.2019). Kiitos mukana olosta… ja toivottavasti vielä
joskus haluat liittyä takaisin.”
hyvin ilmoitettu (tietokone ehdotti alkuperäisen viestin imoittamisen oikaisuksi lomittamista, hehee)
olisin mielelläni jatkanut maksamista, mutta edellisten viestien jälkeen ei enää huvittanut ystävällisistä terveisistä huolimatta
Mielenkiintoista, miten nolattu olo tulee, kun saa
useampia ns. uhkailuviestejä, vaikka niissä on vuodenjatkotoivotteluja. En ole
vielä oppinut kunnon köyhäksi.
Tracks, Areena
suosittelen elokuvaa Tracks (2013), jossa nuori nainen
matkustaa koiran ja neljän kamelin kanssa halki Australian erämaan
hämmästyttävä, erittäin kiinnostava ja ajoittain
surullinen kertomus rohkeasta naisesta, joka opetteli hoitamaan kameleita ja pärjäsi
hyvin vaikeissa oloissa National Geographic -lehden tuella
luin ruokatoimittaja Soili Soisalon ja elintarviketieteiden
lisensiaatti Eeva Voutilaisen kirjan Ruokarytmi (Tammi 2016), jossa mainittiin
asia, joka kaikkien meidän pitäisi tietää eli ruokarytmi
säännöllinen ruokailu (todella!) tahdittaa sisäisiä
kelloja, auttaa painonhallinnassa ja tukee aineenvaihduntaa
ruokaa 3-5 tunnin välein
ei liian pitkiä taukoja
ateriat painottuvat aamuun ja päivään
univelka sekoittaa aineenvaihdunnan
kirjassa ehdotetaan vuorotyöläisille ruokaa
kasvikset huijaavat kylläisyyskeskusta, sillä ne
täyttävät mahalaukkua
kasviksia 500–600 grammaa (olisinpa kunnon ihminen ja
söisin kilon kasviksia päivässä)
juo 1-1,5 litraa nestettä
liiku päivittäin
Kirjassa on reseptejä mm. pinaattimunakkaalle, leipätaskuille, tuorehernekeitolle, vuodenaikojen mukaiselle salaattipalapelille (kannatan!), superkulhoille ja mansikka-raparperikakulle.
Kiinnostava kirja kannattaa lukea.
Kasviksia
tuttu pitää kokkaamisesta ja hänen puheittensa
perusteella heillä on aina tarjolla runsaasti kasviksia
laiskana pesijänä ja pilkkojana kysyin häneltä
neuvoa, miten syödä enemmän kasviksia?
olen tietenkin lukenut aiheesta vaikka kuinka
paljon, mutta mietin, että saisin tarkemman neuvon
valaiseva vastaus: ”meillä syödään paljon
kasviksia.”
hyvä yritys, mutta tilanne ei ollut yhtä
opettavainen kuin toivoin
Mitä jälkeen jää
Varasin ja lainasin ruotsalaisen Margareta Magnussonin teoksen Mitä jälkeen jää, jossa yli 80-vuotias viiden lapsen äiti kirjoittaa kuolinsiivouksesta.
Ehdotukset:
Aloita kellarista ja ullakosta sekä
eteisen kaapeista ja vaatekomeroista
positiivista: ei ullakkoa!
vähemmän positiivista: täpötäysi kellari
haastavaa: melkein yksitoista vuotta samassa asunnossa
negatiivista: eteisessä on kaappi, josta otan hammastahnaa tai -harjan, vaikka kaapin muu sisältö on – lähes – hämärän peitossa (en tietenkään kerro kenellekään kaapista, ikinä)
Jatka suurista esineistä ja etene
pienempiin, kuten kirjeisiin ja valokuviin
valokuvista
onneksi karsin valtaosan useampi vuosi sitten
toisaalta
surin sitä, että lapsuudenkuviamme ei enää ollut äidillä ja mietin myöhemmin,
veikö äiti kuvat valokuvaliikkeeseen ja unohti muistisairauden vuoksi hakea
kopiot?
Lahjoita sieviä, mutta tarpeettomia esineitä jollekin toiselle, joita tuotteet ilahduttava, kuten kirjoittajan anoppi teki asuttuaan vuosia Japanissa (miten viehättäviä tuliaisia!)
Asiasta viidenteen, luottokampaaja oli käynyt Ecuadorissa, jonka mielelläni kirjoittaisin Ekvador, kuten uskoakseni Agri-Colan aikoina. En ole koskaan käynyt Etelä-Amerikassa, mikä on haava sielussani.
Juttelin opiskelijan kanssa, joka kertoi olleensa vaihto-oppilaana Costa Ricassa. Huikeaa! Vaihto-oppilasmenneisyys Yhdysvalloissa ei kuulostanut enää juuri miltään, kun mahdollisuus oli – melkein – käydä koulua köysiratoja pitkin etenemällä.
Paperisilppuri on hyödyllinen, koska
asiakirjat, joissa on henkilötunnus, kannattaa hävittää
Kirjoittaja teki huoneen esineistä listan:
annetaanko pois esim. hyväntekeväisyyteen, heitetäänkö roskiin, pidetäänkö jne.
Oi niitä aikoja, jolloin paperille painetut kirjat olivat vielä arvostettuja esineitä.
Keittokirjoja kirjoittaja säästi muutaman, joissa mainittiin mm. Singapore Sling – cocktail, koska kirjoittajan perhe asui Singaporessa kuuden vuoden ajan (olen vain lyhyesti vieraillut Singaporessa, nyyh). Kirjoittaja mainitsi, että juoma maistuu siltä, kun siihen olisi käytetty kaikki, mitä keittokomerosta löytyy.
uteliaana absolutistina katsoin reseptin ja ainoa,
mistä pidin, oli ananasmehu (no, limemehukin menee), joten olisin huono
Singapore Slingeilijä
Edesmenneen aviomiehen jälkeen ns.
miesluola eli miehen työkaluvarasto tyhjeni, kun useampi nuori mies pääsi
valitsemaan itselleen työkaluja vaimon otettua talteen muutamia tarvitsemiaan
esineitä, kuten vasaran, pihdit, ruuvimeisseleitä jne.
Perheellä oli Singaporessa iäkäs, eläinsuojelujärjestöstä haettu tanskandoggi, joka ei voinut sairastamansa reuman vuoksi syödä lihaa, joten koiranruokana oli täysjyväriisiä, paistettuja kananmunia ja keitettyjä vihanneksia, joita perheen teini-ikäiset lapset päätyivät syömään koulun jälkeen välipalaksi. Luotan, että koirakin sai ruokaa.
Kirjassa
on hellyttävä kertomus Klumpeduns-kissasta, joka suri vanhainkotiin muuttanutta
isäntää.
Mainintana olivat saaduista lahjoista lähetetyt kiitoskirjeet, joita tietenkin lähettivät myös lapset ja tytär esitti toiveen: ”voisitko kirjoittaa heille ja sanoa, että minä olen kuollut”. Kiittäminen ei ilmeisesti tuntunut luontevalta. Mielestäni jokaisessa normaalissa perheessä kaikki osaavat kiittää. Vien lounasravintolasta paperimukissa kahvia kivalle työkaverille, koska en itse juo kahvia ja kohtelias työkaveri kiittää aina ilahduttavan kohteliaasti. Arvostan!
Mielestäni paras vinkki, jos saat lahjan,
josta ei pidä: anna lahja pois. Lahjoittajaa ilahdutti antaa lahja, mutta
ihmisillä on hyvin monenlaisia makuja, joten saajalle tuote voi olla taakka.
Kyse on kuitenkin vain esineestä, ei tunteista.
Kirjoittajan,
muoti- ja mainospiirtäjän ja taiteilija Margareta Magnussonin mukaan
kuolinsiivous on mukavaa, jännittävää ja vapauttavaa. Olen samaa mieltä, koska
minun aarteeni eivät välttämättä ole kenenkään muun aarteita. Hänen töitään on
esitelty Göteborgissa, Tukholmassa, Singaporessa, Hong Kongissa ja ympäri
Ruotsia.
Talvipuutarha
Talvipuutarhassa on tänäkin vuonna kauniita
pääsiäiskukkia, joten puutarhaan kannattaa mennä
Jos tulkitsin oikein netistä näkemäni laboratorion ilmoittamat tiedot, niin sairastan sekä keuhkoklamydiaa että mononukleoosia eli pusutautia. Mielestäni olen jälkimmäiseen aivan liian vanha, koska kyseessä on usein murrosikäisten tauti. Tarkoittaako sairaus, että olen henkisesti nuori? Ei, en minäkään usko.
Toivon, että tulkitsin tautitiedot väärin.
Ensin käyn laboratoriossa, CRP-tutkimus tehdään jälleen kerran ja seuraavaksi menen tapaamaan uudelleen sisätautilääkäriä.
Kävelin eilen illalla kauppaan pidempää reittiä pitkin ja palelin jälleen niin, että hampaat kalisivat. Yskin vain osan matkasta ja katsoin, kuinka nuori mies kyykytti hihnasta repimällä kahta pientä koiraa koirapuiston lähellä. Minun oli pakko vaihtaa reittiä, jotten menisi kiljumaan ”kasvattajalle”.
Yritin bongata viljelypalstoja, joita kaivetaan alueelle lisää, mutta en onnistunut.
Palohälyttimen paristo löytyi, kissoille ostin tarjouksesta pieniä kuoreita ja ehdin kätevästi bussiin, jolla pääsin kodin lähelle. Päästin edelläni bussiin nuoren naisen, jolla oli seitsemän Hullut Päivät -ostoskassia. En tunkenut sairaana ostoksille, koska en halunnut tartuttaa ketään tai saada tungoksesta seuraavaa tartuntatautia. Lähikaupassa asiointi sujui kätevämmin itsepalvelupäätteellä.
Esittäisin samalla kannan säähän: lämpimämpää ilmaa, enemmän
aurinkoa ja lumet pois, kiitos.
PS Toivomuksena on lisää kukkasia ja puihin lehdet.
PS 2 Areenalta kannattaa katsoa Tom of Finland jo nätin Lauri
Tilkasen (ooh!) vuoksi. Murha paratiisissa -sarja saa toivomaan matkaa kauniille
Karibialle, mutta huomattavasti turvallisemmalle seudulle.
Kävimme lauantaina tutustumassa Rediin ja suosittelemme
paikkaa mielin vilpittömin.
Kauppoja ja ravintoloita riittää ja mikä parasta, käytävillä talutetaan koiria. Hissillä pääsee viidenteen kerrokseen, jonka lumisella kattotasanteella voi ulkoiluttaa lemmikkiä. Kunnollisia ja tunnollisia koiranomistajia varten on varattu roskiksia, joihin voi tiputtaa koirien aiheuttamat, sanotaan nyt vaikka roskat.
Viereiseltä tornitalolta on lukittu kulkuväylä Brygalle, joten ulkoiluttajia riittää jatkossakin.
Lunta tulvillaan oleva valtava, lehtijutun mukaan Espan puiston kokoinen terassi on upea ja tuskin maltan odottaa kesää ja kauniita istutuksia. Merimaisemia ja Sörnäisten kaasukelloa oli hauska ihailla ja paikalle pitää ehdottomasti päästä toistekin. Arvostin kävelijöitä varten aurattuja kulkuväyliä ja useita (lumen peittämiä) istuimia.
Pistäydyimme Kirkon Ulkomaanavun WeFood-liikkeessä, jossa myytiin hävikkiruokaa eli vanhentuneita tai vanhenevia tuotteita, joiden kauppa kävi ilahduttavan hyvin. Jos kaipaat suurta muovipussillista pilkottua jäävuorisalaattia, isoa ananasmurskatölkkiä, pähkinöitä, erilaisia juomia, mausteita tai sirkkapatukoita, niin kannattaa suunnata ostoksilla. Huomenna valikoima voi olla jotain muuta. Myymäläpäällikköä lukuun ottamatta myyjät työskentelevät vapaaehtoisina. Arvostan kyseistä työtä tekeviä ihmisiä.
Keveitä kenkiä myyvä yritys oli mielenkiintoinen. Jos kaipaat pitsisiä lenkkareita, niin suuntaa liikkeeseen.
Hauskalta näyttävällä Kiipeilyareenalla voi kokeilla boulderointia
Virolaisessa elokuvateatterissa Cinamonissa oli edullisemmat hinnat, kuin suomalaisesta ruotsalaiseksi, brittiläiseksi ja viimeiseksi kiinalaiseksi muuttuneessa Finnkinossa. Cinamonissa Ailo – pienen poron suuri seikkailu -elokuvan päivänäytökseen pääsee kahdeksalla eurolla. Lipun voi ostaa netistä tai elokuvateatterin automaateista.
Viehättävältä vaikuttavan Urban Green -kukkakaupan halusin
nähdä, mutta en huomannut yritystä kierroksemme aikana.
Huoneessa pääsi värittämään ainakin kukan, salamanterin tai krokotiilin väriliiduilla. Ystävä väritti kauniin punaisen kukan ja minä päädyin värittämään yksisilmäisen krokotiiliin, joka halusi raidalliseksi. Jätin kirjoittamatta nimeni krokoon, vaikka lapset suosivat käytäntöä.
Amos Rexin virkailija skannasi kuvat ja ne piti nähdä hetken kuluttua huoneen ulkopuolella.
Ihailimme E:n kukkasta, mutta krokotiiliäni ei löytynyt seinältä, lattialta tai muistakaan saleista. Etsin työni paperipinosta ja museovirkailija skannasi sen uudelleen. Oli ilahduttavaa nähdä oma kroko seinällä. Kaksisilmäinen kroko, joten ihmeellistä, ihmeellistä on skannaus. Piirustuksen jätin uudelleen skannaamispaikan viereiselle pöydälle enkä kehystyttänyt kyseistä taideteosta (hmm) kotikokoelmiin.
Jonotimme torstaina 27.12. Amos Rexiin. Kumpikin meistä oli nähnyt näyttelyn aiemmin, mutta uudelleen piti ehdottomasti päästä paikalle. Ystäväni oli paikalla jo avajaispäivänä elokuussa.
Tapasimme Kampin Torrefazionessa viidennessä kerroksessa (loistopaikka!) ja olimme paikalla 40 minuuttia ennen museon avaamisaikaa, mutta edessämme oli jo noin 30 ihmistä. Onneksi oli leuto ja tuuleton päivä, joten jonottaminen sujui hyvin. Ovien auetessa jono ulottui jo Lasipalatsin toiseen päähän.
Kerroin nähneeni aseman luona dinosauruksen ja väitteeni herätti epäluuloa, mutta hetken kuluttua dino marssi ohitsemme ja hänen seuralaisensa jakoi mainoksia. HAH, näin OIKEASTI dinon. Tosin puku oli puhallettu, joten kysessä ei ihan välttämättä ollut ihan oikea dino. Toisaalta väitin ensin, että näin lohikäärmeen. Dino tai lohikäärme, ne erottaa vaan siivistä ja tulenlieskoista. Luulisin.
Lastenvaunujen kanssa kulkevat tai huonosti liikkuvat jonottavat sisään Lasipalatsin takaa. Liput he voivat ostaa museokaupasta. Eteemme tuli vain kolme hyvin liikkuvaa henkilöä kyseisestä jonosta.
Lippujonon jälkeen esitimme korttimme, puhelimessa olevan toimittajakortin ja rakkaan Museokorttini. Museokortteja oli marraskuussa 2018 voimassa yli 150 000 kappaletta ja niitä on valmistettu yli 200 000 kappaletta. Suomi sivistyy kiitettävästi.
Laskeuduimme portaat alakertaan ja mm. vaunukansa laskeutui museoon hisseillä. Emme jonottaneet naulakkoon, vaan pidimme takit päällä.
Seurasimme ensin meren huikeaa liikkumista musiikin tahdissa ja aaltojen edessä tyytyväisinä juoksevia lapsia.
Katselimme seuraavaksi ylöspäin virtaavaa vettä suuressa salissa. Joko kattoikkuna oli peitetty TAI katossa oli musta aukko. Ei voi tietää. Istuimme hetken tuoleilla katsomassa virtausta, mutta mahdollisuus oli myös säkkituolissa makaamiseen. Opiskeluaikainen ystäväni kertoi maanneensa ihailemassa veden liikettä ja haluaa huoneen seuraavaksi joululahjakseen. Kätevää. Täti rakasti näyttelyä ja miettii jo seuraavaa käyntiä.
Jonotimme ensin salin taustalla ja seuraavaksi pienessä huoneessa, että pääsimme katsomaan reilun neljän minuutin elokuvaa. Olisi mukavaa nakuttaa laskurilla ohikulkevien määrää, kuten museovirkailija teki. Muistaakseni elokuvaa pääsi katsomaan 25 ihmistä kerralla.
En ottanut kuulosuojaimia, koska täiriski hirvitti edellisen vierailun jälkeen. Ei onneksi täitä, joten ei uusia kuulokkeita. Hoidin parikymppisenä au pairina lapsia Sunninghillissä Englannissa ja he saivat koulusta täitartunnan. Kaikkien perheenjäsenten – ja minun – hiukset pestiin hirveältä haisevalla täisampoolla ja kammattiin tiuhalla täikammalla. Vanhemmat ja minä vältyimme onnekkaasti tartunnalta. Pyykkäystä rakastavana sain pestä valtavan määrän liinavaatteita ja pyyhkeitä. Onneksi pesukone ja kuivausrumpu nitistivät loput eläväiset. Toisella lapsista oli kauniit, hyvin tummat ja kiharat hiukset ja täiden munat näkyivät niissä. Näky ei ollut erityisen viehättävä, vaikka iloisilla täillä oli varmaan pehmeä ja hyvä oleskelupaikka.
Elokuva oli jälleen huikea lentävine lintuineen, väreineen ja hajoavine vihreine krysanteemeineen, joita oli mielestäni aiempaa enemmän. Elokuva ilmeisesti muuttuu eri esityskerroilla. Japanilainen musiikki oli erittäin kaunista. Upea esitys!
Kävimme katsomassa arkkitehti Sigurd Frosteruksen (1876-1956) taidenäyttelyn, jossa oli mm. Finchin ja Enckellin maalauksia. Hyviltä näyttivät.
Palasimme lumoavaan saliin, jossa kukat kukkivat, salamanterit, krokotiilit, perhoset ja linnut vaelsivat seinillä ja lattialla kulki suuri sininen valas, jota meistä kumpikaan ei aiemmalla käyntikerralla huomannut. Krokotiilit kuulemma hajoavat, jos niiden päälle tallaa riittävän monta kertaa. Nyyh! Haluan, että värittämäni raitakroko pysyttelee katonrajassa ja juoksee hirvittävää vauhtia karkuun pieniä tai mahdollisesti suurempiakin tallaajia.
teamLab-näyttelyt
Ryhmällä on näyttelyitä Tokiossa, Singaporessa ja Kaliforniassa. Huikeaa osaamista!
TeamLab (perustettu 2001) on Tokiossa toimiva, noin 500 jäsenestä muodostuva monialainen taiteilijaryhmä. Taiteilijoista, koodareista, tietokoneanimaattoreista, matemaatikoista, arkkitehdeistä, graafisista suunnittelijoista sekä kirjailijoista koostuvan ryhmän yhteisenä tavoitteena on ”uudelleenmääritellä todellisuus”. (Amos Rex)
Kun lunta tulvillaan, on raikas
talvisää, niin ihmisillä on oikeus keskittyä sekä taiteeseen että hömppään. Jokainen
saa itse päättää, kummasta seuraavissa on kysymys.
Hallmark-elokuvat, YouTube
Jos ihanan jouluiset ja ällöttävän romanttiset
elokuvat kiinnostavat englanniksi, niin suosittelen YouTuben Hallmark-elokuvia.
Christmas in the City
Näkemässäni elokuvassa oli yksinhuoltajaäiti,
hänen luistelijalapsensa, naisen hyvä ystävä New Yorkissa, myyjän työ tavaratalossa,
leveitä hymyjä, ihana tavaratalonjohtaja, tämän setä ja käärmeilevä uusi
johtaja, jonka piti tehdä tavaratalosta trendikkäämpi. Matkalla oli murheita,
mutta lähes kaikki oli yltiöihanaa. Mainitsinhan leveät hymyt?
Kuka on pomo?
Sopia Kinsella
WSOY 2017
Katie, brändäysyritys Lontoossa,
oikukas pomo, unelmien mies – ja potkut. Paluu kotiin hoitamaan
maatilamatkailuyritystä, jonne tyylikkäimmät tyypit tulevat luksuslomalle
luomutilalle
Hyvin kirjoitettu kertomus nuoresta
naisesta, jolle Lontoo oli unelmien työkohde. Kaupunkia rakastavalle kirja oli
hauskaa luettavaa.
Palautin pari päivää sitten viisi
kirjaa kirjastoon ja neljä kirjaa oli varattu. Jostain hämärästä syystä tunsin
itseni kunnon ihmiseksi.
Voima kanssanne rautaista tietoa
voimaharjoittelusta
Anni Vuohijoki & Miia Kirsi
Otava 2018
Anni Vuohijoki on DI, lääketieteen
opiskelija, painonnostaja ja monipuolinen voimaharjoittelun valmentaja. Hän
edusti Suomea Rion olympialaisissa vuonna 2016.
Miia Kirsi (s. 1983) on HuK,
crossfit-valmentaja sekä hyvinvointiin ja liikuntaan erikoistunut kirjoittaja.
Kirjassa on uusinta tietoa lihaskunnon
vahvistamisesta Olympiatason painonnostajalta ja ammattivalmentajalta.
Pelkäsin, että mätkähdän jälleen kadulle,
koska en ole yhtä hyvässä kunnossa/lihaskunnossa kuin ennen rankkoja hoitoja,
joten lainasin kirjan kuntosaliharjoittelua varten. Lihasmassan lisäämisestä on
hyötyä kaiken ikäisille ihmisille ja kuntosaliharjoittelu tekee helpommin
tynnyristä tiimalasin. Voimasta on iloa arjessa jo kauppakasseja raahatessa.
Neljän kilon kissanruokasäkkejä raahatessa on tyytyväinen siitä, että voi jo
paremmin.
Hyviä neuvoja
Putkirullauksesta, ”köyhän miehen
hieronnasta”, voi olla hyötyä kipeille lihaksille.
Kannattaa suunnitella treeniohjelma:
päätavoite, aika, harjoittelu viikossa, vuosisuunnitelma, vapaapäivät, pidä
kirjaa (tämä on mielestäni tärkeää – otin
aiemmin kotona peilistä valokuvia edistymisestäni) ja nauti harjoittelusta.
Vanhemmilla ihmisillä keho vaatii
palautumisaikaa, huolellinen lämmittely on tärkeää, lihakset pitävät
nivelrikkopolvet kivuttomampina ja loppuverryttely on tärkeää.
Urheilijan päivän ruoat -kohdassa minua jäi
kiinnostamaan, miksi aterialla syötiin 100 grammaa kalkkunaa ja 30 grammaa
kalkkuna- tai broilerileikettä. Mietin, miksei urheilija syö 130 grammaa
kalkkunaa ja jätä prosessoidut lihat syömättä lounaalla? Pitäisi varmistaa
joltain ravitsemusgurulta.
Aamiaiseen kuuluivat kaurahiutaleet
(puurona), tuore tai pakastemarjat, raejuusto, ruisleipä, kalkkuna- tai broilerileike,
Oivariini ja rasvaton maito TAI smoothie, kananmunan valkuainen, luonnon
jogurtti, banaani, mansikka, 15 pähkinää, Oivariini ja rasvaton maito.
Ruoassa solujen pitää saada energiaa. Kannattaa
syödä säännöllisesti, mutta itselle sopivasti. Proteiinia keho tarvitsee 20–25
grammaa per ateria. Kun peruspilarit ovat kohdallaan, niin pieni horjuminen eli
kakkua syntymäpäivillä ei haittaa.
(Perinteinen 20/80, oletan, eli tilanne kuntoon, niin satunnainen salmiakki ei
haittaa.)
Aktiivinen palautuminen eli kevyt
liikunta on tärkeää: soutu, kävely tai pyöräily. Venytteleminen on hyvä, jos
siitä on sinulle hyötyä.
Nukkuminen on terveysteko. (Pitää paikkansa. Nuku päivällä, jos
kortisoni valvottaa yöllä. Päivällä on ihanaa nukkua sairauslomalla tai
eläkevuosina, kun kiirettä ei välttämättä ole minnekään.)
Mielen voima. Liikunnalla on todettu
olevan masennusta parantava vaikutus. Liikunta voi myös ehkäistä masennusta. Työnhaku on haastavaa, mutta käveleminen ja
roskien kerääminen on ainakin minulle hyödyllistä, koska olen ulkona, liikun ja
saan siivottua lähiympäristöä. Suosittelen puistokummiksi ryhtymistä kaikille
helsinkiläisille. Pysyvät muutokset vievät aikaa ja toisinaan tulee
takapakkeja. Muutokset tuovat energiaa.
”Olemme juuri sellaisia, kuin
ajattelemme olevamme. Unelmoi ja haaveile. Uskalla odottaa onnistumista ja
lopeta murehtiminen.”
Vuohijoki pitää Bullet Journalista eli
itse tehtyä kalenteria, jossa hän seuraa mm. untaan, painoaan ja
ravinto-ohjelmaansa. (Useampi kaveri
yritti pitää Bujoa ja valtaosa heistä luovutti. Jokaisella on oma ja toimiva
tapansa seurata edistymistään.)
Oli surullista lukea, että lahjakasta urheilijaa oli kiusattu koulusta ja murheellista lukea veljen menettämisestä. Arvostan, että Vuohijoki pärjäsi kohtaamiensa ikävien asioiden kanssa, valmistui DI:ksi ja opiskelee tällä hetkellä lääketieteellisessä tiedekunnassa. Huikeita saavutuksia.
Olen pahoillani ikävistä
kokemuksistasi ja toivotan sinulle onnea lahjakkuudestasi, osaamisestasi,
edistymisestäsi ja erittäin vahvasta luonteestasi, Anni Vuohijoki.
”Fanny ja Paul Sinebrychoff ovat asettuneet Bulevardin taloonsa,
joka lukeutui Helsingin merkittävimpiin yksityiskoteihin. Kahdeksan hengen
pöytäseurueeseen osallistuvat isäntäpariskunnan lisäksi Paulin sisaret Anna ja
Maria sekä edesmenneen Nicolas-veljen perhe.
Näin olisi joulunvietto voinut alkaa Sinebrychoffin
talossa. Sisarusten äiti kauppaneuvoksetar Anna Sinebrychoff oli kuollut, ja se
varmasti leimasi perheen joulunviettoa. Läsnä olivat isäntäperheen lisäksi
Paulin sisarukset: Anna Kjöllerfeldt tyttärensä Esterin kanssa ja Maria
puolisonsa Carl von Wahlbergin kanssa. Joulun viettoon osallistui myös
Nicholas-veljen leski Anna (o.s. Nordenstam) Olga-tyttären kanssa. Talon
palveluskunnalle oli melko varmasti järjestetty oma joulu, johon ruoan ohella
kuuluivat talon isäntäväen heille antamat lahjat. Fanny Sinebrychoff harjoitti
anoppinsa Anna Sinebrychoffin tavoin laajaa hyväntekeväisyyttä, johon
joulunaika toi oman lisänsä.”
Elä
rohkeasti
Jojo Moyes
Gummerus kustannus 2018
”Louisa Clark tuli
lukijoille tutuksi Jojo Moyesin läpimurtoromaanissa Kerro minulle jotain hyvää
ja sen jatko-osassa Jos olisit tässä. Loun tarinan optimistinen päätösosa Elä
rohkeasti naurattaa, itkettää ja herättää halun matkustaa heti New Yorkiin.”
Uusin suomennettu teos Kuinka painovoimaa uhmataan, joka ei kuulu edelliseen sarjaan, ilmestyy ensi vuonna.
Oodi uudelleen
Kävimme Oodissa noin viikko avajaisten
jälkeen. Minulle käynti oli toinen ja kummastelimme liukuportaiden kaiteiden
likaantumista, koska niissä oli mustia läiskiä ja ihmettelimme valtavaa hiekka-
ja kivimäärää kirjaston lattioilla. Keväällä tulevien hyllyjentäyttörobottien
lisäksi tilassa kannattaisi ajaa mäkiä kiipeäviä ja portaita laskeutuvia siivousrobotteja,
jotka putsaisivat ihmisruuhkan aiheuttamia sotkuja.
Kurkistimme ylimmässä kerroksessa salaiseen
huoneeseen, lasten lukupaikkaan, kirjahyllyn takana. Tilassa onneksi riisutaan
kengät.
Pääsimme ihailemaan maisemia kolmannessa ja ensimmäisessä kerroksessa ja vuorotellen istumaan Pallotuoliin, joten käynti oli hyvin onnistunut.
Toinen kerros avataan asiakkaille 28.12. ja elokuvateatteri Regina avataan tammikuun puolella.
” Kansallisen audiovisuaalisen instituutin uusi elokuvateatteri Kino Regina aloittaa toimintansa Helsingin keskustakirjasto Oodissa tammikuussa 2019.” Luulin, että Regina korvaa Orion-elokuvateatterin, mutta näin ei onneksi ole.
Emme saaneet traumaa kirjaston matalista ”kyykkäyskirjahyllyistä”, koska keskityimme kirjastoon tutustumiseen ja kauniiden maisemien ihailemiseen. Pallotuolista pystyi katselemaan vastapäisen talon neuvotteluhuoneisiin, mutta emme vilkuttaneet kenellekään.
banaaninkuorella 