Klesa

Yskin niin paljon bussimatkoilla, ettei kukaan uskaltautunut viereen. Toisaalta hyvä, koska en arvosta nojailijoita, mutta noloa täydessä bussissa.

Yskin aamupäivän aikana niin, että pelkäsin antavani ylen. Jos en puhunut tai liikkunut, niin yskin vähemmän.

Kävin uudelleen lääkärissä. Olin paikalla viisi minuuttia ennen vastaanottoa ja pääsin lääkäriä tapaamaan 35 minuuttia myöhemmin. Hänellä oli ollut kiireinen päivä ja pitkiä potilaskäyntejä. En saanut traumaa, koska lääkäri oli mukava.

Lämpöä oli 37,3 astetta enkä tiennyt tilanteesta. Normaalilämpöni on 36,2 astetta. Lääkärin mukaan vasta 37 noteerataan lämmöksi. Mitä, jos normaali ruumiinlämpö on 37 astetta? Onko silloin jatkuvasti lämpöä? Tätäkin melkein pohdin tänään.

Lääkärin mukaan keuhkoissani rohisee, joten kävin verikokeissa, joissa katsottiin samalla allergiatilanne. Siitepölyä on ilmassa grosseittain (ikitarkka määrite), joten lääkäri mietti allergiaa tai lievää astmaa. Sain yskänlääke- ja astmapiippureseptin. Olen surkea astmapiippujen käyttäjä ja sain aiempina vuosina keuhkoputkentulehdusten aikana vain pölyä kurkkuuni astmapiipuista. En ole varma kurkkupölyn parantavuudesta tai tehokkuudesta.

Mononukleoosi voi olla hankala, kun tauti iskee näin vanhan kimppuun. Olisi pitänyt Epstein-Barreilla nuorempana. Mononukleoosi on aika viheliäiseltä vaikuttava tauti elinsiirtopotilaille. Pernani on tietääkseni kunnossa.

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/16/duo13868

Sää oli kaunis, lämmin ja aurinkoinen, joten oli mukavaa odottaa kotimatkabussia.

Seuraava laboratoriokäynti on ensi maanantaina ja lääkärin tapaan tiistaina.

Elämä oli hauskempaa, kun olin terve.

Tuberkuloosi?

Tulehdusarvot (CRP eli C-reaktiivinen proteiini) eivät laskeneet riittävästi, joten päädyin sisätautilääkärin juttusille. Odottelin vastaanotolle pääsyä 20 minuuttia. Oletan, että lääkäri kirjoitti muistiin tiedot edellisestä potilaasta ja tutki minun tietojani.

Ilmoitin hänelle, että pitkittyneen yskän vuoksi oletan sairastavani tuberkuloosia. Esitin saman väitteen useammalle ihmiselle ja myös he vaiensivat oivallisen diagnoosini. Ei, en onneksi sairasta.

Olisi ikävää olla tuberkuloosiin sairastanut irlantilainen kokki Mary Mallon, joka ei ymmärtänyt käsienpesun tärkeyttä ja sairastutti 51 ihmistä New Yorkissa 1900-luvun alkupuolella. Osa sairastuneista menehtyi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Mary_Mallon

Suoraa syytä tautisuudelleni ei löytynyt edes siinä vaiheessa, kun sisätautilääkäri tökkäsi sormensa kaatumisen aiheuttamaan otsaruhjeeseeni. Grrrrrrrrrrrrrrrr, käsiä ei tökätä ruhjeisiin.

Kävin kasvoröntgenissä, jossa poskiontelo-ongelmaiset ja kolhiintuneet kasvoni kuvattiin kolmelta puolelta. Tänään menen laboratorioon verinäytteitä varten.

Toivottavasti virustauti saadaan pian nitistettyä ja rasittava yskiminen loppuu.

Söpöt lehmät kuvasin – tietenkin – Naivistit Iittalassa -näyttelyssä kesällä 2017.

Hämmästyttävää

Yskiminen jatkuu, vaikka olisi voinut jo loppua. Perjantaina olin jälleen lääkärissä, mutta onneksi tulehdusarvot olivat laskeneet.

Kummastelen poskiontelotulehdusta, koska olen selvinnyt vuosikymmeniä ilman kyseistä sairautta. Taidan syyttää allosiirtoa.

Flunssassa väitän sukupuolestani huolimatta sairastavani surullisenkuuluisaa miesflunssaa, koska oireet ovat rasittavia. Lääkärin kuunnellessa keuhkojani minua yskitti, joten käänsin pääni toiseen suuntaan ja pyysin anteeksi yskimistäni. Lähinnä siksi, etten pystynyt suojaamaan yskää kämmenselälläni tai nenäliinalla. Lääkäriä huvitti ja hän totesi, ettei yskimistä tarvitse lääkärille pahoitella.

Sain neljän päivän jatkon antibioottikuuriin ja pyysin Erdopect-kapseleita, jotka lohkovat limaa. Aina pitää olla oma käsitys hyvästä lääkityksestä tai ainakin kaverin neuvo, jonka voi esittää lääkäriparalle. Hehee. En saanut hitaasti vaikuttavaa Erdopectiä, vaan lääkärin mielestä tehokkaamman ja nopeammin vaikuttavan Flavamed-kapseleita. Farmaseutin mukaan lääkettä kannattaa alussa ottaa kolme päivässä ja myöhemmin vähemmän.

Lääkäri totesi, että CODESAN comp -yskänlääkettä kannattaa ottaa vain iltaisin, ettei ole kodeiinin vaikutuksen alaisena päivällä, koska kodeiini on huumausaine. Kiva. Olen reilun kuukauden aikana joutunut juomaan puoli litraa huumausainetta. Olen ollut onnekas, koska olen käyttänyt lääkkeitä vain yskän rauhoittamiseen tai fyysisen kivun lievittämiseen enkä jäänyt koukkuun mihinkään niistä. Luulen, että suurin syy oli siinä, että tulin lähes kaikista kipulääkkeistä niin pahoinvoivaksi, että addiktioriski oli vähäinen. Fentanyylilaastareita käytin siirron aikana ja jälkeen, kun selkänikamani oli murtunut ja kolme muuta nikamaa oli vahingoittunut. Käyttämättömät laastarit vein tietenkin apteekkiin. Tramalin annoin ylen ja samoin OxyNormin, josta oli jonkin aikaa apua vyöruusun aiheuttamiin hermokipuihin. Lyricaa en suostunut kokeilemaan lukemieni kauhujuttujen perusteella, vaikka moni potilas saa apua lääkkeestä. Yskänlääkkeessä kiinnosti mahdollisuus nukkumiseen ja yskimättömyyteen eikä kodeiini. Ihmiset ovat erilaisia, joten mm. Yhdysvalloissa on ollut valtavia ongelmia opiaattilääkkeiden kanssa. En usko, että lääkkeitä määrätään Suomessa vähäisiin kipuihin.

On siitä jotain hyötyä, että on vahva vinttikerros, vaikka on joutunut kokemaan kauhistuttava, kivuliaita, vaikeita ja surullisia asioita vuosien aikana, kokemaan rankkoja hoitoja ja saanut valtavasti erilaisia lääkkeitä.

Olen aina ollut käsienpesijä, käytän usein kesälläkin hansikkaita, käsidesiä en atooppisen ihoni vuoksi voi käyttää, välttelen yskijöitä ja bussissa laitan hupun päähän, jos takana istuu yskijä enkä voi siirtyä. Välttelen väkijoukkoja, en ole ikuisuuksiin käynyt messuilla tms. Kevätmessulle menisin mielelläni ihailemaan kauniita istutuksia, mutta ihmismassojen vuoksi en mene. Siitä huolimatta mm. flunssa tuntuu väijyvän joka nurkan takana. Kyselin muilta siirron saaneilta vinkkejä, mutta ainoat uudet vinkit olivat vahvistava tiputus sairaalassa ja anti-inflammatorinen ruokavalio, jossa vältetään gluteiinia ja sokeria. Parhaat kiitokseni kaikista vinkeistä!

Naamani näyttää keskiviikon mätkähtämisen jälkeen riemunkirjavalta. Nenää ympäröi raikkaan keltavihreä iho, jossa on mustelmia. Silmät näyttävät mukiloiduilta (ei, eivät ole), mutta naaman turvotus on onneksi laskenut. Kuvan otin muutama päivää sitten, jolloin nestettä vielä riitti.

Pakotin itseni aikaisin lauantaina, kun ihmisiä oli busseissa vähän, hakemaan loppumassa olevaa kuitupitoista kissanruokaa (ilmainen seitsemäs säkki, haa!), mutta eläinlääkäriasema ei ollut auki. Nettisivujen perusteella oletin, että yritys avataan aamulla. Olettaminen on huono idea, aina.

Kävin apteekissa ostamassa täydennystä lääkkeisiin. Naamani oli riemunkirjava, mutta kumpikaan farmaseutti ei tietenkään sanonut mitään reseptipuolella tai etsiessäni maitohappobakteereja. Apteekeissa varmasti näkee vaikka minkälaisia asiakkaita. Palasin ratikalla keskustaan.

Myöhästyin 20 minuutin välein lähtevästä bussista 20 sekuntia, joten kiirehdin ostamaan kissoille uuden vehnänorasruukun S-marketista. Kotimatkalla kävin kirjastossa ja kaupassa. Tautisuuden aikana on hankalaa, kun kaikki tarvittava tuntuu loppuvan ja kaiken tarvittavan raahaaminen julkisilla on tautisena uuvuttavaa. Vieressä koiran tavoin kävelevä ostoskassi olisi kätevä! Pyörillä vedettävään kärryyn en ole vielä päätynyt, vaikka varmaan pitäisi.

Huvitan itseäni toipumisen aikana katsomalla Downton Abbeyn koosteita ja hahmoanalyysejä YouTubelta. Huikea sarja, jossa oli hyvä käsikirjoitus, loistavia näyttelijöitä, kaunis musiikki, viehättävä ympäristö, taidokkaita pukuja ja valtava määrä osaavia ihmisiä, jotka osasivat suunnitella, aikatauluttaa, ommella vaatteita, meikata, kammata, kuvata, äänittää jne.

Tarkoituksenani on palata kuntosalille, kun voin riittävän hyvin. Vahvemmista lihaksista on hyötyä kantamisessa ja mm. soutulaite on oikeasti hauska.

Voisinpa mahdollisimman pian riittävän hyvin.

Kuume jatkuu

Oman vilpittömän käsitykseni mukaan kuumetta ei pitäisi enää olla, mutta kuumemittari väitti illalla 37,9 astetta.

Poskiontelot eivät olleet kipeitä, joten en ottanut särkylääkettä. Eilen otin Para-Tabsin, koska haluan alentaa kuumetta. Toisaalta kuume ei haitannut yhtään, koska kerrankin tarkenin. Normaalilämpöni on 36,2 astetta, joten kuumeen aikana oli ilahduttavan lämmin.

Yskän sain tilapäisesti nitistettyä CODESAN compilla.

Otin eilen iltapäivällä kolmannen Doximycinin. Aiempien nappien jälkeen minulla oli paha olo. Kokeilin ottaa kaksi maitohappobakteeria antibiootin kanssa ja voin huomattavasti paremmin. Jatkan runsasta vedenjuontia ja arvelen, että juon neljä litraa päivässä.

Soitin tutulle henkilölle, joka oli ensin ystävällinen ja sai puhelun loppupuolella raivarin. Raivokohtauksia kyseisellä henkilöllä tulee ehkä kahdella kerralla kuudesta ja niiden syy vaihtelee. Syyllinen olen tietenkin aina minä, vaikka en olisi omasta mielestäni (virhe, oletan) sanonut mitään ikävää tai yllyttävää. Hänen hankalia mielenterveysongelmiaan, joita hän ei ole koskaan myöntänyt, on hoidettu psykiatrisella osastolla.  Toivon aina, että fiksu, valistunut ja hauska ihminen palaa takaisin. Toisinaan hän on keskuudessamme, mutta jokin mitätön asia tai kommentti voi saada hänet raivostumaan. Ikävä tilanne. Onneksi hänellä ei ole lapsia, koska rankimmat mielenterveysongelmat saattavat siirtyä lapsille. Pahinta on, että herjaavia kommentteja kuunnellessani tai törkyviestejä lukiessani minun tekee mieli vastata hänelle aivan yhtä asiattomasti. En tietenkään tee niin, koska eihän hän voi hankalille psyykkisille ongelmilleen mitään. Soitan hänelle, koska hän on parhaimmillaan hauskaa seuraa. Ikävä kyllä herjauskirjeitä sai aiemmin moni muukin kuin minä ja kyseiset ihmiset katkaisivat välit vihaiseen henkilöön.

Antibioottikuurin vuoksi päivä pitää jaksottaa niin, että otan aamupäivällä kalkkitabletit, joita ei saa imeytymissyistä ottaa muiden lääkkeiden kanssa. Seuraavaksi rautatabletti, joiden kanssa otan B12-vitamiinin ja jotain, missä on C-vitamiinia. Muutaman tunnin kuluttua antibiootti, joka pitää ottaa ruokailun jälkeen, maitohappobakteerin kanssa ja runsaan veden kanssa.

Ideaalimaailmassa kaikki napit voisi huuhtaista kerralla alas, kuten aikoinaan Villissä lännessä, jossa vihreällä hevoslinimentillä parannettiin kaikki taudit epäilyttävistä näppylöistä luuvaloon ja keuhkokatarriin.

Huvitan itseäni nukkumisen, keveiden kotitöiden ja kissanhoidon lomassa katsomalla Ruudusta Remppa vai muutto UK -sarjaa viehättävästä Iso-Britanniasta. Vaihtoehtona on Areenan Rakkaudesta puutarhaan -ohjelma, jossa ihmisten ränsistyneistä puutarhoista tehdään kauniita. Mikä tahansa ohjelma, jossa on maisemia Englannista tai upeasta Skotlannista, ilahduttaa. Toivon, että jonain päivänä käy järjettömän hyvä tuuri, saan muutaman kätevän puntamiljoonan ja pääsen muuttamaan leutoon Englantiin. Cornwall palmuineen kiinnostaisi, mutta pidin myös Irlannista. Brexitin vuoksi ideani taitaa olla huono.

Tänään ryhdistäydyn ja vien roskat. Olen useamman päivän ajan nostanut roskapussin parvekkeelle. Onneksi on kylmä, joten naapurit eivät joudu kärsimään roskistani, joihin mm. kissat osallistuvat.

Jos kuume ei laske iltapäivään mennessä, joudun soittamaan lääkärille. Laske kuume, laske!

Toivotan kaikille hyvää vointia ja mukavia ajatuksia.

Influenssaton

Yskä jatkui piinallisena flunssan jälkeen. Yskin niin paljon, että pelkäsin antavani ylen. Palelun vuoksi mittasin kuumeen, jota oli 37,6 astetta.

Kävin uudelleen lääkärillä. Keuhkoni olivat onneksi kunnossa, kuumetta oli 38 astetta, mutta yllättäen poskionteloni olivat tulehtuneet. Poskionteloni eivät ole koskaan tulehtuneet, joten suhtauduin hieman skeptisesti diagnoosiin. Lääkäri mietti olenko sairastunut influenssaan ottamastani rokotuksesta huolimatta.

Odottelin labraa ja selasin käytävällä vanhaa Kuluttaja-lehteä ja luulen, että opin jotain. Lehtivalikoima oli vähäinen, mutta sitäkin repaleisempi.

Kävin laboratoriossa ja hoitaja tutki samalla influenssan työntämällä pumpulipuikon nenääni. Epämiellyttävä tutkimus, joten olisi mielelläni huutanut kuten aiempi potilas, joka oli ehkä kaksivuotias. Verinäyte ei onnistunut vasemman käden arpisesta kyynärtaipeesta, josta aikoinaan luovutin 30 kertaa verta, joten hän otti näytteen oikeasta kädestä. Sain teipit molempiin käsiin. Sairaalassa totuin hoitajiin, jotka kysyivät, laitetaanko teippi vai harsoside. Eilen sain kaksi teippiä, joista taidan olla ylpeä.

Juttelin alle 30-vuotiaan kanssa, joka oli kauhuissaan siitä, että kolme putkea verta oli otettu oikeasta kädestä, vaikka hän on oikeakätinen. Miten hän pystyy tekemään töitä? En näyttänyt, että minua huvitti, vaan sanoin, että yksi näyte on vain viisi millilitraa eikä kolmekaan näytettä yleensä vaikuta mihinkään.

En kertonut hänelle, että sairaalassa joltain potilaalta otettiin 48 näytettä ja oma ennätykseni on 36. En pyörtynyt.

Jäin odottamaan, että tulokset selviävät, kävin kaupassa, jossa pari ihmistä kiilasi minut jonossa (mielenkiintoista käytöstä, joten en kerro, että nainen ja mies olivat keski-ikäisiä) ja myöhemmin nuokuin aulan mukavassa tuolissa.

Palasin lääkärille, joka vahvisti tulehduksen nenäonteloissa ja sain kahdeksan päivän antibioottikuurin. Antibiootit sotkivat vuosia sitten elimistöni todella pahasti, joten ostin myös maitohappobakteereja.  Määrät olivat tietenkin toisenlaisia eli sain 12 antibioottikuuria ennen myeloomadiagnoosia, koska olin koko ajan sairaana saadessani mm. korva-, silmä- ja kurkunpäätulehduksia.

Influenssaa en onneksi sairasta.

Lääkäri kumosi toisen lääkärin käsityksen CODESAN compista, joten yskänlääkettä saa ilmeisesti jatkossakin. Kiinnostava tilanne, koska tieto oli viimeksi sekä lääkkeen myyntineuvottelijalla, joka kertoi asiasta lääkärille että viereisellä apteekilla. Pyysin reseptin seuraavaan pulloon, jota en vielä hakenut, koska puolen litran pullossa on vielä hieman jäljellä. Onneksi kodeiini rauhoitti repivää yskää.

Antibioottien vuoksi minun pitää juoda runsaasti. Mielestäni juon jo runsaasti, mutta pitää juoda vielä enemmän.

Lähdin kotiin, otin antibiootin ja maitohappobakteerin klo 15 maitotuotteita välttäen ja veden kanssa. Menin hetkeksi lepäämään eli nukahdin. Heräsin, join vettä ja laitoin kissoille sulamaan possunsydämiä ja menin uudelleen nukkumaan. Iltaruokinta on yleensä yhdeksältä, mutta silppusin sulaneet sydämenpalat vasta puoli yhdeltätoista, join vettä ja palasin nukkumaan.

Tautisuus on rasittavaa, kun monia asioita ei jaksa tai pysty hoitamaan ja omatunto kolkuttaa. Varmaan turhaan, mutta kunnon syyllistäminen on tietenkin tärkeää, vaikka syyllistäisin itseni.

Flunssa

Tuntui, että ympärillä kaikki köhivät, mutta tappelin pitkään flunssaa vastaan.

Ensin aloin yskiä, nokka valui ja kuume nousi. Sinnittelin muutaman päivän kotona, mutta kuumeen noustua 38 asteeseen menin lääkäriin. Kerroin flunssatappelustani ja lisäsin, että kuumetta oli 37,5–38 astetta. Hän mittasi kuumeeni korvalämpömittarilla ja luku oli parempi: 38,6 astetta. Voin ihan hyvin, joten kuumelukema yllätti. Kävin vuosia sitten kuntosalilla ja ihmettelin, kun en jaksanut tehdä mitään. Kuumetta oli 39,5 astetta, joten sain kotona selityksen kuumemittarin avulla.

Lääkäri kuunteli keuhkoni, lähetti minut laboratorioon tutkittavaksi ja pyysi, että myelooman vuoksi kohoava senkka katsotaan samalla.  Olin kertonut lääkärille syöpähistoriastani, koska flunssaan sairastuminen sapetti.  Heikompi vastustuskyky harmittaa edelleen. Vanhempi miespuolinen lääkäri totesi, että hänen ystävänsä vaimo sairasti myeloomaa eli lääkäri tunnisti aiemmin sairastamani syövän. Jokainen myeloomasta tietävä lääkäri pitää minua onnekkaana, kun onnistuin parantumaan allogeenisella kantasolusiirrolla. Jaan heidän käsityksensä, vaikka elimistöni hylki pitkään siirrettä mm. maksassa, munuaisissa ja edelleen silmissä.

Pääsen huhtikuussa tutkittavaksi Silmäsairaalan sarveiskalvo-osastolle. Toivon, että silmilleni löytyy Oculac-tippoja parempi ja halvempi ratkaisu. En haluaisi joutua käyttämään 70 euroa kuukaudessa Kela-korvattuihin silmätippoihin. Jo muoviroskan määrä hirvittää, vaikka laitan tyhjät pipetit silmälääkärin neuvosta muovinkeräykseen. Saankohan käyttööni piilolinssit, jotka pitävät kosteuden silmissä? Toivottavasti on jokin parempi ratkaisu. Piilolinssejä oli piinallista käyttää, koska silmäni olivat kuivat jo ennen kantasolusiirtoa. Kuka käski olla atoopikko?

Keuhkojen kuuntelun jälkeen lääkäri ilmoitti huolestuneena, että minulla on joko keuhkoputkentulehdus tai keuhkokuume.  Hän lisäsi, että bronkiitti hoidetaan antibiooteilla ja keuhkokuume vielä suuremmalla määrällä antibiootteja. Oman kroppani melko vakaumuksellisena asiantuntijana (myelooma- ja vyöruusudiagnoosit olivat oikein, mutta koleradiagnoosiani melkein kadun) totesi, ettei minulla ole ikinä keuhkokuumetta. Lääkäri kertoi, että lähes päivittäin hänen luonaan käy keuhkokuumeeseen sairastuneita.

Päädyin keuhkoröntgeniin.

Pyysin lääkäriltä, että saan pullon ainoaa toimivaa yskänlääkettä, CODESAN compia. Lääkäri oli kuullut myyntiedustajalta, että yskänlääke on poistumassa markkinoilta. Hän tutki nettiä, löysi yskänlääkkeen ja oli niin ystävällinen, että hän soitti viereiseen apteekkiin ja varmisti tilanteen. Apteekki oli kuullut yskänlääkkeen loppumisesta ja varastoinut pulloja.

Kävin käynnin jälkeen ostamassa puolen litran pullon, josta maksoin kauhistuttavat 38 euroa. Olisi kannattanut ostaa pari pienempää pulloa, koska ei kai yskänlääkekään ikuisuuksia kestä. Tiedoksi kyseisen yskänlääkkeen ystäville: hakekaa resepti ja varastoikaa pulloja, koska tauoton yskiminen on ärsyttävää.

 Codesanin ja korkean tyynykasan avulla sain nukuttua öisin.

Minulla on vasomotorinen eli ikivaluva nenä. Ostan grosseittain nenäliinoja, mutta flunssan aikana isot nenäliinat poikkeuksetta loppuvat. Minun oli pakko käydä kaupassa ostamassa lisää nenäliinoja, jotka eivät riko nenän ihoa. Vessapaperilla pärjää teoriassa, mutta atooppinen iho, joten nenäni närkästyy paperin kovuudesta.

Yskin ja niistin kotimatkalla eli olin iljettävää bussiseuraa. Yskin nenäliinaan, jotta muut matkustajat välttyisivät yskäpöpöiltä. Puhelin oli jäänyt äänettömälle ja lääkäri oli soittanut matkani aikana pari kertaa. Soitin hänelle kotoa ja hän totesi tyytyväisenä, ettei minulla ole yhtään mitään. Vain ankara virus, joka yskitti, aiheutti nuhan ja nosti kuumeen. Vältyin onneksi antibiooteilta, joista en pidä yhtään. Sain ennen myeloomadiagnoosia riehuneisiin tulehduksiin koko ajan antibioottikuureja, jotka sekoittivat vatsan.

Kahden viikon sairastamisen jälkeen voin jo paremmin ja yskin ja niistän enää satunnaisesti, ts. olen vähemmän ällöttävää seuraa.

Juttelin tänään nuoren naisen kanssa, jolla oli kurkku kipeä. Jostain hämmästyttävästä syystä hän(-kin) oli sitä mieltä, ettei särkylääke auta kurkkukipuun. Kyllä auttaa, kuten muihinkin kipuihin – tutkitusti.  Syystä tai toisesta moni uskoo samaan teoriaan kuin hän. Toivottavasti hän otti myöhemmin kipulääkkeen, koska kurkkukipu on inhottavaa. Olin onnekas, koska vältyin kurkkukivulta.

Toivotan parempaa vointia, vähemmän lunta ja aurinkoisia kevätpäiviä!

Viehättävän lintuvalaisimen kuvasin Naivistit Iittalassa -näyttelyssä viime kesänä.

Suomen satavuotispäivä 6.12.2017

Kymmenet kuuluisat kohteet valaistaan Suomen kunniaksi sinivalkoisin värein – listalla muun muassa Niagaran putoukset ja Globen-areena

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005468037.html

Ilahduttavaa, että itsenäistä Suomea muistetaan jopa Australiassa, jossa kannattaa käydä. Suosittelen Sydneytä, mutta monista luotettavista lähteistä olen lukenut Melbournen upeudesta:

https://australiaan.wordpress.com/

Ilahduttava kirjoitus:

”Papukaijojen ja kakadujen äänet pitävät yleensä täällä äänimaailmaa hallussaan, ja muitakin lintuja on runsaasti. Purossa uiskentelee todistetusti platypuksia, vaikka päivisin niiden näkeminen onkin harvinaista.”

Haluan ehdottomasti nähdä vesinokkaeläinpuron.

Lämpöasteita

Helsingissä sataa vettä ja myöhemmin voi sataa lunta. Sää on harmaa ja lämpöasteita on neljä. Nykyinen sää muistuttaa aikoja Britanniassa, jonka lämpötilat olivat miellyttävämpiä ja jossa oli mukavaa asua.

Kävin koirien kanssa kävelyllä Windsorin metsässä, jonka puut myrsky myöhemmin kaatoi. Kieltäydyn uskomasta kyseiseen uutiseen, vaan vaellan mielessäni kyseisissä metsissä naapurin koiralauman kanssa syysauringon lämmittäessä, valtavien vaahteranrunkojen ja oranssien lehtien ympäröimänä.

Kuvan otin tiistaina 21. marraskuuta, jolloin aurinko paistoi ja lunta oli aivan liikaa.

Joulun lähestyessä Stockmann Herkun flash mob 20.12.2014

https://www.youtube.com/watch?v=TrCPxaTXeAU

Rakastan italialaista oopperaa, joten olisinpa ollut paikalla!

Influenssarokote

Kävelin eilen terveysasemalle ja kävin ottamassa influenssarokotteen.

Ensin ns. mainostan helsinkiläisiä rokotuspisteitä ja seuraavaksi varaan itselleni ajan terveydenhoitajalle… Halusin välttää yskijät, joita rokotteita antaneen hoitajan mukaan ei ollut paikalla ainakaan lähimmässä keskitetyssä rokotuspisteessä. Oikeasti yskijöitä on aina paikalla. Kaikkialla. Jokaisessa bussissa on vähintään kaksi. Minä kuuluin aiemmin heihin.

Yski nenäliinaan, jonka heität roskiin tai kyynärvarteesi. Älä koskaan kämmeneesi, josta bakteerit leviävät kaikille pinnoille ja voivat tappaa jonkun heikkokuntoisen.

Länsimetrossa oli avajaispäivänä ihmeellistä, kun pinnat olivat tahrattomia ja siistejä, koska Mr. T. Örky ja Ms. S. Ottaaja eivät olleet vielä roskanneet kaikkia alueita.

Yksinkertainen vinkki: roskat laitetaan roskakoriin eikä heitetä lattialle, kuten mitä ilmeisimmin kotona. Mielestäni melko erikoinen sisustusratkaisu, mutta jokainen tavallaan – omassa kodissaan.

Tikkulapsi

Edellisessä kirjoituksessani pikkulapsesta oli tullut tikkulapsi eikä oikoluku herjannut.

Toisaalta tikkulapsi vaikuttaa esimerkillisen hoikalta etenkin Suomessa, jossa BMI huitelee meillä monilla liian korkealla.

Vältä toinen syöpä

Naureskelimme joskus toisen myeloomapotilaan kanssa sitä, että enää ei tarvitse pelätä ensimmäistä syöpää. Karua huumoria, mutta juttu huvitti meitä kumpaakin.

  • käytä aurinkovoiteita
  • suojaa itsesi auringossa
  • älä mene solariumiin
  • syö terveellisesti ja monipuolisesti
  • ole normaalipainoinen
  • liiku säännöllisesti (kävele, pyöräile, ui, nouse portaita jne.)
  • vahvista lihaksiasi voimaharjoittelulla
  • nuku riittävästi
  • älä tupakoi
  • käytä hyvin kohtuullisesti alkoholia
  • mieti hiusvärien käyttöä
  • ole tekemisessä mukavien ihmisten kanssa

Viimeinen on ehdottomasti tärkein neuvo.

Tunsin surua ja kiukkua, kun luin potilaasta, jonka kaikki ystävät olivat hylänneet. Hänen tuttujaan olivat vain syöpäpalstalla kirjoittavat ihmiset, joita hän ei ole koskaan tavannut.

Muistutan jälleen kerran kaikkia lukijoita siitä, että KUKA tahansa voi sairastua – myös sinä. Pidä yhteyttä ystävääsi, joka on sairastunut.

Hänkin välittää sinusta.

 

 

Rahaa bushhilipphuun?

Kävelin asemalta lauantaina kirjasto kymppiin, kun lähellä ollut mieshenkilö tiedusteli minulta ”oliskho rhouvallha anthaa rhahaa bushhilipphuun?”  Harmi, etten kuullut häntä ollenkaan, kun hän kaipasi rahaa ja ihan takuuvarmashthi bussilippuun. Kerrassaan ikävää.

Jos onnistun välttämään kansioittensa kanssa liikkuvat feissarit (ennätykseni: kuusi), niin joku takuuvarmasti kerjää minulta rahaa. Täytyy opetella näyttämään häijymmältä.

Musiikkitalo-eksyminen

Mietin kävellessäni, etten ole ainoa Musiikkitalo-eksyjä. Olin viimeksi ajoissa konserttisalissa orkesterin korvia riipivästä soitinten virittelystä huolimatta ja todella monet ihmiset etsivät paikkaansa.

Paikkanumerot olivat kuluneet pois reunapenkkien lapuista, koska ihmiset tarttuivat kangaslappuun ja tutkivat paikannumeroita, jotka eivät enää näkyneet.

Paikallani istui eläkeläisrouva, joka ilmoitti ystävälleen, että hän löysi hyvän paikan ja istuu tässä! Seisoin kauempana ja mietin, minne menen istumaan, koska saliin jää aina tyhjiä paikkoja. Onneksi kyseinen rouva hieman ennen konsertin alkua siirtyi omalle paikalleen ja pääsin varaamalleni paikalle.

Itse asiassa istuin ideaalipaikalla eli jos joskus palaan rapakuntoon, niin tiedän, mihin kohtaan varaan uuden paikan. Olen niin katala, etten kerro paikan numeroa, mutta suosittelen (tietenkin) takariviä, jos portaiden kiipeäminen on haasteellista.

Vaahtokarkkijahti jatkui

Kävin kirjaston jälkeen sekä Asematunnelin karkkikaupoissa että Stockalla, mutta en onnistunut löytämään kurpitsaa muistuttavia vaahtokarkkeja. Pitänee ostaa jotain muuta.

Päädyin lohilindströminpihveihin, joita myytiin lokakuussa kanta-asiakashintaan. Hyvä vaihtoehto, jota kannattaa kokeilla.

Niissä on kapriksia, joita tarvitaan ehdottomasti.

Ruoka kertoo puoluekannan

Lueskelin bussimatkalla ilmaisjakelulehteä ja huomasin jutun, jonka mukaan ruokavalinta kertoo Yhdysvalloissa puoluekannan. Jutun mukaan demokraatit suosivat kasvispurilaisia, republikaanit lihapurilaisia. Demokraatit tilasivat avokadosalaattia, linssikeittoa ja burritoja, republikaanit caesarsalaattia, Wonton-keittoa ja kebabtuutteja.

Hetkinen, tuutteja?

Olisikohan käännösvirhe lehdessä, joka kirjoittaa naisurheilijoista nuorukaisina? Vai olikohan kyseinen bussimatkalla minua huvittanut nuorukaiskirjoitus aikoinaan Uutislehti 100 -julkaisussa?

Kotuksen mukaan lehti saattoi olla nuorukaiskohdassa oikeassa:

https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit/kieli-ikkuna_(1996_2010)/nuorikko_ja_nuorukainen

Harvemmin tulee Kotimaisten kielten keskusta vastustettua, mutta nuorukaiskohdassa olen valmis väittelemään. Nuorukainen on mies. Näin ovat näreet.

Makean nälkään demokraatit valitsivat muffinin, republikaanit brownie-suklaaneliön.

The Time selvitti ruokavalinnat viime vuonna nettiruokapalvelu Grubhubin kautta. (HS Metro 25.10.2017)

Eikö minulla ole lainkaan puoluekantaa, kun pidän kasvishampurilaisista ja brownieista?

Alkoholilla mieltään päivittäin virkistänyt tuttu paheksui aina brownie-mättäjiä, koska he kuulemma olivat jääkaappi-pakastimen kokoisia. Mietin aina kiinnostuneena, miltä punertavanenäisen henkilön työkaverit näyttivät ja ennen kaikkea millaisia ovia yrityksellä oli käytössä?

Käänteishyljintäpeikko

Mietin kirjoittaessani käänteishyljinnästä, ettei minun ole tarkoitus pelotella ketään oireillani.

Olin vuosia ennen myeloomadiagnoosia koko ajan kipeänä (flunssia, kurkunpääntulehduksia, influenssia, silmä- ja korvatulehduksia jne.) eli olin todella huonossa kunnossa jäädessäni sairauslomalle. Uskon, että kurja kuntoni saattoi vaikuttaa siihen, että elimistöni rettelöi myöhemmin siirrettä vastaan. Uskon, mutta en tiedä.

Jouduin töissä kieltäytymään minulle tarjotusta kiinnostavasta tehtävästä toisella osastolla, koska olisin tehnyt työtä yksin eikä minulla ollut sijaista. Olin koko ajan kipeä, joten mielestäni olisi ollut asiakkaita kohtaan epäreilua suostua kyseiseen työhön.

Tilanne on täysin toisenlainen, jos joku sairastuu yllättäen ollessaan hyvässä ja terveessä kunnossa. Monilla oireet ovat vähäisempiä, kortisoni ei turvota näyttämään syöttösialta tai pitkäkään käyttö ei hajota niveliä eikä hyljintää ole maksassa ja munuaisissa.

Vyöruusultakin vältytään.  Vyöruusulääkitykseen takertuisin allogeenisen kantasolusiirron jälkeen, koska monilla puhkeaa vyöruusu sen jälkeen, kun sairaalassa on päätetty, että kyseisestä lääkkeestä luovutaan. En enää halua yli vuoden jatkuvaa hermosärkyä.

Toisaalta minulla ei ole minkäänlaista koulutusta lääketieteestä, joten kunnon ihmisenä en ottaisi kantaa aiheeseen. Otan kuitenkin potilaana ja syön edelleen vyöruusulääkettä. Tosin Valaviria halvempaa versiota eli Acyraxia, jossa 70 kappaletta saa äärettömän edullisesti eli alle 80 eurolla…

Kestovinkki: ei todellakaan kannata sairastua.

”Vyöruusualueella särky saattaa kestää kuukausia, harvoin vuosia iho-oireiden häviämisen jälkeen. Pitkittynyttä hermosärkyä esiintyy joka viidennellä yli 80-vuotiaista, mutta vain 5 %:lla alle 60-vuotiaista.” (Duodecim Terveyskirjasto)

Kas, kävipä minulla ”tuuri” vyöruusun kanssa, kun hermokivut jatkuivat alle 50-vuotiaana yli vuoden.

Tiedoksi:

”Vyöruusurakkuloiden peittäminen hydrokolloidisiteellä (apteekista) estää virusten leviämisen ympäristöön tehokkaammin kuin peittäminen harsositeellä tai laastarilla.” (Duodecim Terveyskirjasto)

Joillain käänteishyljintäpotilailla käänteishyljintäoireet ovat huomattavasti hankalampia ja vaativat käyntejä sairaalassa, kortisoniheikkous edellytti rollaattorin tai pyörätuolin käyttöä tai happilaittetta kotona.

Osa potilaista kuntoutui hyvin nopeasti siirron jälkeen. Tuuripeliä.

Toisaalta hämmästyin siitä, että lääkekuluni ovat paljon suurempia kuin monilla sairaammilla potilailla silmätipparyöpyn vuoksi ja lääkekattoni täyttyy yleensä huomattavasti aikaisemmin. Ei tosin tänä vuonna, kun korvattavia Oculaceja ei myyty noin puoleen vuoteen ja jouduin maksamaan korvaamattomista tipoista törkeän summan.

Olen matkan varrella miettinyt, että ”juotan” silmilleni halpaa ja kätevästi sekoittamaani suolavesiliuosta (kelpo äyskärillinen merestä?) silmätippojen sijaan, mutta sekä hematologi että silmälääkäri vastustivat oivallisen säästäväistä ideaani.

Ideaalimaailmassa voisin käyttää öljymäisempiä tai geelimäisempiä tippoja eli silmiä pidempään suojaavia tippoja kuin Oculaceja. Harmi, että ärtyisät (olin kirjoittamassa kärttyisät) silmäni ovat toista mieltä asiasta.

Monet silmätippapullot ovat hankalia, koska ne todellakin kärttyisät silmäni eivät kestä säilöntäaineita. Kaikissa silmätipoissa niitä ei ole, mutta Kela ei korvaa kyseisiä tippoja. Kivaa tasapainoilua.

Tapaan silmälääkärin marraskuun lopussa ja kuulen siinä vaiheessa, onko käänteishyljinnästä kärsiville silmille tarkoitetuista Ikervis-tipoista ollut mitään hyötyä. Väitän ettei ole, mutta toivottavasti olen väärässä.

Käänteishyljintä voi olla hankalaa, mutta vaihtoehto allogeeniselle kantasolusiirrolle on huonompi. Kannattaa mieluummin keikkua täällä edelleen, vaikka kyynelnesteettömät silmät vaativat kostutustippoja todella usein.

Ilmoittautuminen ja unohdus

Ilmoittauduin jokin aika sitten erittäin mielenkiintoiseen tapahtumaan ja jäin odottamaan vastausta, jota ei koskaan kuulunut. Arvelin, että joku muu oli valittu kyseiseen tilaisuuteen.

Tapasin kutsun lähettäjän ja varmistin tiedon häneltä. Koko tilaisuus oli peruuntunut, mutta hän ei muistanut, että minäkin ilmoitin itseni osallistujaksi. Hetken ajan oli aika mitätön olo, kun minut oli kokonaan unohdettu.

Ymmärrän kyllä, että syynä unohtamiseen oli kiire. Toisaalta sain sanottua hänelle, että seuraavalla kerralla osallistuisin mielelläni.

Ötökkä kävelylenkillä

Pikkuinen siimahäntä ei huomannut minua ja tuli melkein kiinni lenkkariini, kun olin kävelylenkillä. Liikuttavaa. Seisoin ötökän edessä, jotta pyöräilijät eivät kaahaisi eläimen yli ja sain pitkään katsella pihlajanmarjojen maistelua.

Selviytyminen, toinen osa

Kuulin myeloomaa koskevassa nettikokouksessa norjalaiselta potilaalta, että Survival- eli selviytyminen-kirjoitus on käännetty tai tullaan kääntämään eri kielille. En kuullut kyseistä tietoa messuilla, kun ohjekirjasta esiteltiin.

Tein turhan työn kääntäessäni tekstin ensimmäisen osan. Toisaalta en tiedä, koska viralliset käännökset julkaistaan, joten kääntänen lyhentäen myös toisen osan.

Sataa ja lumi sulaa pois

Olen todella tyytyväinen.

Katsoin juuri ulos ja taas sataa lunta. Plääh.

No, kohta on kevät!

Muumi-mietteitä

Hyviä Muumi-mietteitä ja upeita valokuvia Tuulia ja tyrskyjä -blogissa:

https://tuultajatyrskyja.blogspot.fi/2013/09/mietteita-muumien-tapaan-2.html

 

Näyttää paljon siistimmältä, kun tiskit ovat piilossa sängyn alla seuraavaan sateeseen asti.

Muumimamma

Hola Madrid

Pahoittelen päivitystaukoa. Ilmastointiflunssa iski matkalla ja useampi päivä meni yskäisenä ja nokka vuotaen. Kuume nousi onneksi vain 37,7 asteeseen eli vältyin sairaalakeikalta, jonka rajana on 38 astetta.

Syön Acyraxeja välttyäkseni uudelta vyöruusulta, mutta huuliherpes iski lääkkeestä huolimatta joko Espanjan helteen tai flunssan vuoksi. Kävin muutama päivä sitten labrassa, koska munuaisteni kunto selvitettiin viime viikon torstain hyvin kohonneita sämpylöitä muistuttaneiden turvonneiden jalkapöytieni jälkeen. Oliko pallojalkojen syynä kuumuus vai olivatko munuaiset?

Ostin samalla reissulla Sorefix-huuliherpesvoiteen, johon sain luvan hemapolilta.  Kuulin väitteen, jonka mukaan kyseinen voide tehoaa huuliherpekseen. En osaa vielä sanoa, toimiiko tuote.

Mielestäni yksikään tuote ei toimi, yleensä vain aika auttaa siihen, ettei kyseinen tauti rehota. Pitänee pyytää kallis Valavir-lääke takaisin, jos huuliherpes ei kaikkoa.

Viheliäistä saada pitkästä aikaa huuliherpesrakkula, koska harrastin lajia yläasteikäisenä jokaisessa luokkakuvassa ja luulin jo päässeeni eroon kurjasta sairaudesta vyöruusulääkkeen avulla. Voihan sitä luulla kaikenlaista. Mikäli rakkulat lisääntyvät, niin joudun sairaalaan häätötiputukseen. Täsmennän, että herpesrakkula häädetään, ei todennäköisesti minua.

Potilasedustajana Madridissa

Viime viikon keskiviikkona 21.6. lensin Finnairilla Frankfurtin kautta Madridiin Myeloma Patients Europen potilasedustajana. Matkustin samalla koneella Suomen Syöpäpotilaiden hallituksen jäsenen kanssa.

Ruumassa ollut laukkuni katosi kentällä eli odotimme ensin pitkään hihnan luona. Jonotimme seuraavana tiskille ja meidät tietenkin ohitettiin useita kertoja enkä Suomi-lampaana reagoinut ohituksiin. Puolen tunnin jonotuksen jälkeen selvisi, että olimme väärän yhtiön tiskillä… Lost & found olikin vain tietyn yhtiön löytötavarapaikka, joten jonotin seuraavaksi Iberian tiskille ja sain pian tiedon siitä, että hihnan 19 luona odottamamme laukku oli toisessa hallissa, hihnalla 6. Outoa, etten arvannut.

Hyvä, että sain matkalaukkuni enkä joutunut pärjäämään vain läppärilaukussa olleilla lääke- ja silmätippavarastolla useampaa päivää.

Meillä kävi tuuri ja hotellin pikkubussi (eli shuttle) tuli pian paikalle ja pääsimme lyhyehkön matkan jälkeen huoneisiimme.

Joulupaketin painoinen läppäri

Saimme päivää ennen lähtöä ohjeen läppärin ottamisesta mukaan. Kunnon ihmisillä on tabletti tai ns. kirjekuoriläppäri eli kevyt malli. Minun läppärini on posti- tai ehkä lähinnä joulupakettimallia, joka painaa käsittämättömän paljon. En riemuinnut kantaessani mukana painavaa laitetta. Etenkin, kun laitetta ei tarvittu perillä kertaakaan enkä edes onnistunut kirjautumaan hotellin verkkoon.

Gigantti, Markantalo, Verkkokauppa tms., otan erittäin mielelläni vastaan tablettilahjoituksia. Murtunut selkänikamani ei ilahtunut läppärilaukun raahaamisesta.

Crowne Plaza Madrid Airport

Majoituimme Crowne Plaza Madrid Airportissa Bajaras-kentän lähellä. Sain siistin yhden hengen huoneen eli rauhallisen nukkumapaikan.

Ensimmäiseksi oikaisin huoneessa olleet, tarjottimella myytävät karkit, jotta tekstit eivät riipineet sieluani. Tekstin pitää olla nätisti eli samansuuntaisesti, joten käänsin useita tuotteita ja tarjotin näytti paljon siistimmältä. Äärettömän tärkeä ja oleellinen asia.

MPE Advocate Development Programme

Minut valittiin potilasedustajaksi viiden hengen Myeloma Patients Europen MPE Advocate Development Programme -ryhmään, joka perehtyy puolen vuoden ajan ajankohtaiseen lääkekehitykseen ja -tutkimukseen myelooman ja myeloomapotilaan näkökulmasta, mm. netin välityksellä. Meitä on neljä keski-ikäistä naista Romaniasta, Norjasta, Israelista ja Suomesta (minä, juhuu!) ja nuorempi nainen Saksasta.

Meille maksettiin lennot, majoitukset, metroliput ja kaksi koulutustapahtumaa.

European Hematology Association eli EHA

Ensimmäinen oli European Hematology Association -koulutustilaisuus Ifema-messukeskuksessa 22.–25.6.2017. Messualueen sisäpihalla oli koristeena jättimäisiä, erivärisiä nalleja, kuin suoraan valtavasta karkkipussista. Nallet oli tosin tehty muovista eivätkä asianmukaisesta nallekarkkimateriaalista.

Hallien porteilla oli ilahduttavan hoikkia CREW-merkittyjä punapaitaisia henkilökunnan edustajia, jotka sanoivat minulle useamman kerran ”kiitos” leimattuaan kaulassa roikkuneen käyntikorttini. Mielestäni oli kilttiä ja huomaavaista kiinnittää huomiota asiakkaan maahan.

Kuuntelimme mm. myeloomaan liittyviä luentoja, kommentteja potilaiden saamasta lääkityksistä ja kiersimme lääketehtaiden kojuja messualueella. Esillä oli esimerkiksi amerikkalaisen Celgenen (mm. Revlimid), Belgiassa perustetun Janssenin (mm. uudehko lääke Darzalex) ja useiden muiden lääketehtaiden kojuja mm. minua kiinnostaneen kirjanurkkauksen lisäksi. Kolmekymppinen seuralaiseni tutki myeloomakirjaa ja totesi vuonna 2014 ilmestyneen kirjan vanhentuneeksi. Hän ei välttämättä ollut väärässä.

Kojut houkuttelivat kävijöitä tiedon lisäksi mm. kahvi-, appelsiinimehu- ja maustettu vesi -tarjoiluilla.

Hauska, kojunsa maansiirtokoneella (luulisin) koristanut Incyte-yritys kertoi kehittävänsä myeloomalääkitystä.

Taitavat hematologit eri puolilta maailmaa olivat puhumassa messuilla. He kertoivat hoitojen kehittymisestä, pidentyneistä elinajoista ja parantuneista ennustuksista. Aiemmin myeloomaa pidettiin parantumattomana sairautena (ts. vain allogeeninen kantasolusiirto saattaa parantaa potilaan), mutta nykyisten hoitojen avulla potilaat saadaan oireettomaksi hyvinkin pitkäksi aikaa.

Fidema-messukeskus ja hotellin makeaa aamumättöä

Celgenen kokous alkoi Fidema-messukeskuksessa klo 7 aamulla, joten nousimme torstaina aikaisin ja saimme aamiaiseksi luokiteltavan vaihtoehdon hotellilta. Pystyimme (ts. jouduimme) valitsemaan useita makeita, muoviin pakattuja tuotteita (muffineja, pullaa, minikokoisia suklaakroissanttineliöitä jne.) aulan nurkkauksesta. Tarjolla oli tietenkin kahvia, jota kumpikaan meistä ei juonut, vihreitä omenia (kitkerää pahuutta) ja raakoja kiivejä (vääryys).

Aamiainen oli tarjolla vasta seitsemästä lähtien. Lentokenttähotellin sivulla mainittiin mahdollisuus aamiaispakettiin, jossa on leipiä, mehua, kahvia ja hedelmä. Ymmärsimme saavamme jotain vastaavaa, joten päädyimme makeanurkkauksen ”uhreiksi”.

Celgene

Meidät oli kutsuttu potilaina Celgenen tilaisuuteen, jossa potilaat kertoivat reaktioistaan yhtiön tarjoamaan lääkitykseen. Hotellin respa tilasi meille taksin ja matkustimme messuhalleille. Olin huono vieras, koska olisin mieluummin paasannut vuosia jatkuneesta käänteishyljinnästä. Onneksi kahdella muulla potilaalla oli enemmän sanottavaa yhtiön lääkkeistä. Saimme ystävällisen ja kohteliaan vastaanoton ja yhtiö korvaa myöhemmin taksikustannukset.

Case aamumättö jatkuu

Kuulimme myöhemmin vastaanotosta, että olisimme voineet mennä ennen aamiaisaikaa aamiaishuoneeseen, jossa oli tarjolla osa aamiaisesta, mm. leipää, kinkkua jne. Myöhemmin selvisi, ettei tämäkään pitänyt paikkaansa. Osa ryhmästämme häädettiin pois aamiaishuoneen ovelta ennen aamiaisaikaa.

Minä olin katalasti luikahtanut paikalle aikaisemmin ja saanut aamiaisen (tuoretta hunajamelonia, tomaatteja, leipää, lohta jne.), koska makeatarjoilu ei aamulla kiehtonut. Kukaan tarjoilijoista ei heittänyt minua korvista ulos. Hah!

Helteessä taksilla vai metrolla?

Menimme alussa Fidema-messuhallille ja takaisin hotellille taksilla, mutta käytin jatkossa metroa ja hotellin pikkubussia matkustamiseen. Sää oli todella kuuma eli 35–40 astetta, joten messujen jälkeen ei ollut energiaa keskustareissuun.

Ei Pridea, nyyh

Minua harmitti, koska Madridissa oli alkamassa Pride-viikko ja tilaisuuteen osallistui kolme miljoonaa vierasta. Pride-paraati on samana päivänä kuin Helsingissä eli seuraavan viikon lauantaina 1.7.2017. Olisin erittäin mielelläni mennyt katsomaan nättejä poikia Madridissa.

Vakaa uskoni on, että kolmesta miljoonasta vieraasta 2 999 999 oli äärettömän nättejä nuoria miehiä.

Kuulin luotettavasta lähteestä, että keskusta oli sateenkaariliputettu.

Matkan aikana ja messuilla oppimiani asioita

Olisi kannattanut tehdä huomattavasti enemmän muistiinpanoja hematologien puheista eikä ottaa valtavaa määrää valokuvia esitysten aikana. Kevyt tabletti olisi ollut kätevä kummassakin tarkoituksessa, mutta Oculac-silmätippaköyhänä minulla ei ollut varaa ostaa tablettia.

Potilasedustajia varten oli varattu koju, jossa saattoi tavata muita potilaita ja mm. Myloma Patients Europen (MEP) työntekijöitä. Sain tiskiltä neuvon, jonka mukaan minun kannattaa pyytää lääkefirmoja lähettämään minulle jatkoa tietoa uusista lääkkeistä jne. Yritin, mutta en ollut/ole hematologi, joten tieto jäi saamatta.

Opittua

Verisyövät ovat harvinaisia.

Useampi hematologi suositteli kahta autologista kantasolusiirtoa.

 

Verisyöpälääkkeiden kehittämiseen menee todella pitkä aika, joten lääkkeet ovat erittäin kalliita.

Potilasedustajien koulutuksessa mainittiin, että lääkeyhtiöt ylistävät kehittämiään tuotteita ja ns. unohtavat toimimattomat tuotteensa. Kannattaa miettiä, miten yhtiö esittää tutkimustulokset eli 50 paranee tuotteen avulla, mutta kuinka moni ei saa mitään apua tuotteesta? Potilaskokouksessa oli kuulijoina todella paljon lääkeyhtiöiden edustajia, jotka naputtivat ymmärrettävästi muistiinpanoja koko esityksen ajan.

Lääkeyritysten riskinä on myös se, ettei hyvää, mutta mahdollisesti joitain potilaita surmaavaa tuotetta päästetä markkinoille. Potilaat kuolevat sairauteen, koska lääkkeeseen kuoleminen saisi aikaan negatiivista huomiota yhtiöitä kohtaan. Kumpi on parempi: puolet potilaista menehtyy sairauteen vai 99 potilasta selviää ja yksi menehtyy uuden lääkkeen vuoksi? Minä kannatan jälkimmäistä tapaa, mutta oikeusjuttuja pelkäävät lääkeyritykset välttämättä eivät.

Aluksi kantasolusiirrot olivat vaikeita, koska potilaat kuolivat siirroissa eli silloiset lääkärit oppivat, miten potilaat voivat jatkossa paremmin.

Meilahden sairaalan tilanne 1983–1984

Luin ennen omaa allogeenista kantasolusiirtoni Meilahden sairaalan aiemmasta tilanteesta, josta on mainittu Infektioturvallinen sairaala -tekstissä.

”Omat kokemukset rihmasienten aiheuttamista sairaalalähtöisistä infektioista: Meilahden sairaalan Aspergillus epidemia hematologisessa yksikössä 1983–1984 8 tapausta 15 kk:n aikana” -tilanteesta.

http://htsairaala.vtt.fi/pdf/Anttila_Infektioturvallinen%20sairaala.pdf

En saanut ennen kantasolusiirtoani käydä Meilahden sairaalan kahviossa pöpöjen vuoksi ja siirron jälkeen, kun vastustuskykyni oli heikko, käytin jonkin aikaa hengityssuojainta käydessäni sairaalan laboratoriossa verikokeissa.

Opittua jatkuu

Lääkkeet tepsivät eri tavoin eri maissa eli Britanniassa toimiva lääke ei välttämättä ole hyvä jossain toisessa maassa. Oletan, että potilaiden perimä on syynä.

Lääkkeen saatavuudessa on suuria eroja. Lääkettä saa Yhdysvalloissa ja Britanniassa, mutta ei esimerkiksi Vietnamissa.

Minua riipii tieto siitä, että lääkkeitä tutkitaan eläinkokeilla. Miksi nykyisin joudutaan kiusaamaan mm. hiiriä ja testaamaan niillä ihmisille sopivaa lääkitystä. Ihmiset lentävät Kuuhun, kehittävät robotteja, luotijunia ja huippunopeita lentokoneita, joten toivottavasti joku kehittää keinotekoisen ihmisen, jonka avulla lääkkeitä voi testata ja eläinparat jätetään rauhaan. Tietenkin on tärkeää saada apua ihmisille, mutta eläinten piinaaminen tuntuu surulliselta.

Kuulin potilaalta tiedon, jonka mukaan romanialaiset tilaavat tiettyjä lääkkeitä Intiasta, koska he eivät saa kyseistä kallista lääkettä omasta maastaan. Riskinä ovat tietenkin lääkeväärennökset ja -petokset, vaikka Intialla on oikeus kyseisen lääkkeen valmistamiseen.

Verisyöpiä ei kaikissa maissa pidetä syöpinä, vaan muina sairauksina. Pahoittelen, että tarkemmat tiedot kyseisistä maista jäivät minulle epäselviksi.

Yhdysvaltalainen hematologi suri tilannetta, jossa tummaihoiset potilaat saavat usein vakuutustensa vuoksi huonompaa hoitoa. Tilanne on onneksi toisenlainen Euroopassa, jossa sairastuneista huolehditaan yhteiskunnan avulla. Hän lisäsi, etteivät vakuutusyhtiöt tue kokeellisia hoitoja eli ihmiset menehtyvät, koska he eivät pysty osallistumaan uusiin hoitoihin, joista voisi olla heille hyötyä.

Juttelimme unkarilaisen sosiaalityöntekijän kanssa, joka kertoi puhuvansa usein syöpäpotilaiden kanssa. Ei se Suomessa normaali käytäntö, jolloin potilas tapaa sosiaalityöntekijän saatuaan diagnoosin, vaan potilailla on mahdollisuus tavata sosiaalityöntekijää myöhemminkin. Kannatan ehdottomasti Unkarin tapaa toimia.

Paluumatkalla portti hälytti virkailijan mukaan sattumanvaraisesti ja pääsin huumetestiin

Kämmenselkäni ja kämmeneni pyyhkäistiin jollain lapulla ja jostain merkillisestä syystä naisvirkailija nosti paitaani, pyyhkäisi vatsaani ja laittoi laput tutkittavaksi. Onneksi käteni, mahani ja minä olimme syyttömiä.

Keskustelu saksalaisen hematologin kanssa lentokoneessa

Madrid-Frankfurt -lentokoneessa vieressäni istui saksalainen hematologi, joka antoi hyvän vinkin meille anemiaa poteville.

Syö punaista eli paprikaa, viinimarjoja (Johannesbeer auf Deutsch), puolukoita, tomaatteja jne. punaisen naudanlihan lisäksi. Possut saavat olla jatkossa rauhassa minun puolestani, koska possuissa on hänen mukaansa vähän rautaa. Kuinka huojentavaa! Lahjakkaat minipossut saavat jatkaa palapelien tekemistä.

Hematologi arvasi sairauteni, koska vuosia sitten murtunut selkänikamani suivaantui tuntikausien istumisesta ja pitkistä kävelyistä ja jouduin hakemaan ensiavusta lisää kipulääkkeitä.

Tärkeä luottokorttivinkki

Laitoin luottokortilleni liudan käyttörajoituksia, jottei hotellin vastaanotossa työskentelevä pokerinpelaajarosvo vie rahojani, kuten vuosia sitten Prahassa.

Koomisesti unohdin poistaa rajoitukset ennen matkaani, joten olin lähtiessäni nostamani käteisen varassa koko matkan.

En muuttanut tietoa matkalla, koska yhteys verkkoon joko toimi tai usein ei toiminut matkan aikana. Onneksi sain ostettua Frankfurtista vesipullon kotimatkalle.

Vinkki: muuta kortin asetukset ennen matkaa.

Työnhaku 52-vuotiaana

Juttelin kyseisen hematologin kanssa omasta työtilanteestani eli 52-vuotiaana ja pitkään sairauslomalla olleena pitäisi löytää uusi työpaikka. Hän kertoi palkanneensa 54-vuotiaan naisen vastaanotolleen, koska hän luottaa kyseisen henkilön osaamiseen ja ammattitaitoon.

Kolmekymppinen saksalaisnainen totesi minulle aiemmin, että hän palkkaisi vain yli 50-vuotiaita naisia töihin, koska riski äitiyslomista olisi hyvin pieni. Totta. En ole ajatellut jäädä äitiyslomalle. Edellinen tieto ei varmastikaan yllätä ketään.

Googlasin, syöpiä on vähän Intiassa

https://nutritionfacts.org/2015/05/05/why-are-cancer-rates-so-low-in-india/

Jutussa mainitaan mm. aterioihin laitettava kurkuma.

Kurkumaa kannattaa syödä rasvan ja mustapippurin kera: molemmat parantavat kurkumiinin imeytymistä.

Pride-kulkue Helsingissä 1.7.2017

Kävimme eilen katsomassa Pride-kulkuetta Helsingin keskustassa. Lämpöä (lämpöä?) oli 14 astetta ja päivä oli harmaa ja tuulinen, joten näimme vain osan kulkueesta.

Suureksi riemukseni näin Kiasman luona Mr. Gay Finland -rekan ja huomasin nätin tummahiuksisen voittajan. Kauan eläkööt nätit miehet!

Kävimme syömässä ja juttelin ystäväni kanssa, joka ”rakastaa” kokkausta yhtä paljon, kuin minä. Neuvoin, että hänen kannattaa ostaa kasvishernekeittotölkkejä. Olemme vuosien varrella vaihtaneet useita vastaavia ruokareseptejä.

Uskoisin, että minun kannattaisi kirjoittaa ruokablogia. Ensimmäinen vinkki: tölkkihernekeitto. Toinen vinkki: kukkakaali on hyvää raakana.

Uskon, että odotatte jo tulevia reseptejäni.

 

Paleo

Fruit and meat

Is good to eat

And veges and fish

Should fill your dish

But sugar and grain

Will cause you pain

And if it comes from a packet

Your diet should lack it.

Unknown

 

 

 

 

Menkää R(h)odopuistoon, siellä alppiruusut on (ja atsaleat!)

Kävin eilen uudelleen rodopuistossa (suosimani kirjoitusvaihtoehto) Haagassa Helsingissä ja kukinta on nyt parhaimmillaan.

Olin menossa ystäväni kanssa, mutta hän oli flunssassa eikä halunnut tartuttaa minua tai muita. Ystävällistä, mutta tietenkin harmillista, koska puisto oli aivan upea. Oransseja, keltaisia, vaaleanpunaisia, violetteja, pinkkejä ja valkoisia atsaleoja ja kukkivia, korkeita rhodopensaita (ei rodo, ei) monissa eri väreissä.

Ilkantien pysäkki on hyvä vaihtoehto, jos valitsette 550-bussin.

Mikäli käyttäisin alkoholia, niin en pystyisi sanomaan sanaa rhododendron tai oluttölkki. Miksi se ei ole ölyttölkki, joka olisi ehdottomasti helpompi lausua? En sano yhtään mitään ölythengityksestä, joka pitäisi kieltää lailla ja/tai asetuksilla.

Herkuttelun himo (2016)

Luin Merja Asikaisen kirjan Herkuttelun himo, jossa haastatellaan laulajia, näyttelijöitä jne. heidän herkuistaan.

Laulaja Tarja Turunen arvostaa täysin ymmärrettävästi hedelmiä ja marjoja.

Ihmettelin vuosia sitten Nightwishin suosiota, kunnes kuulin YouTubelta Turusen kauniin äänen. Kuuntelin ja kuuntelen hyvin harvoin radiota, joten elin musiikkipimennossa.

Kaisaniemessä aiemmin olleen Tuska-festivaalin kuuntelijat huomasi joka vuosi helposti Helsingin rautatieasemalla. Harvoin näki yhtä vaikuttavia meikkejä ja vain mustaa väriä vaatteissa. Totesin tutuille, että viemärien kannet aukesivat ja asukkaat ryömivät esiin tunneleistaan… Katala kommentti, myönnän. Tuska on oikeasti rauhallisimpia festivaaleja Helsingissä.

Sleeping Sun, Nightwish

https://www.youtube.com/watch?v=GdWhlo9b9zg

Näyttelijä Risto Autio kertoi kirjassa syövänsä välipalaksi sekoitusta, jossa on raejuustoa, avokadoa ja tonnikalaa tai katkarapuja. En seuraa kotimaisia ohjelmia, joten googlasin ja katsoin, miltä näyttelijä näyttää. Tutun näköinen mies – ja fiksu välipala. Tein äsken empiirisen tutkimuksen ja totean, että erittäin hyvä vaihtoehto jo avokado- ja raejuustoversiona, pippurisekoituksen kera.

Muusikko Anssi Kelan suosikki on kinuskikakku, mutta kirjan perusteella hän ei ole vielä löytänyt kaikkien (ehdottomasti kaikkien) muiden mielestä parasta eli Fazerin kahvilan perinteistä venäläisversiota.

Suomessa asuu noin 70 000 venäläistä. Monet ovat inkeriläisiä tai muita suomentaustaisia. Venäläisiä voi olla Suomessa yhtä paljon kuin ruotsinkielisiä vuonna 2050

https://yle.fi/uutiset/3-6638771

Malliksi?

Luin hiljattain jutun todella kauniista 60-vuotiaasta mallista, joka pysyy nuoren näköisenä syömällä avokadoja. Hyvä idea, vaikka tuskin muistuttaisin häntä tai pituuteni lisääntyisi 20 sentillä paremmasta dieetistä huolimatta. Toisaalta – eihän sitä koskaan kokeilematta tiedä.

Haitat ja hoito

Herkuttelun himo -kirjan toinen puoli käsittelee herkuttelun haittoja haastatteluineen ja hoito-kohdassa todetaan, että päivän energiatarpeesta puolet pitäisi nauttia iltapäivään mennessä. Ohjeena on mm. säännöllinen syöminen ja vertaistukiryhmiin osallistuminen.

Tapahtumia Helsingissä

Kesällä tuntuu riittävän näkemistä tai tekemistä Helsingissä.

Kävimme katsomassa MTK:n työkonekavalkadin, saimme pari Elovena-pikapuurosekoitusnäytettä (appelsiini-porkkana, vielä testaamatta) ja terveellisen mehujään, jossa oli porkkanaa ja ananasta. Hmm.

Elovenalla on uusi vaihtoehto kaakao-vadelma, jota pitänee kokeilla jossain vaiheessa.

Kasvismehujäät punajuurineen jne. tarjoan mielelläni jollekin toiselle. Lapsena appelsiinimehujäät olivat hyviä kylmänä päivänä, mutta ne olivat aina turhan sokerisia. Yritin googlata mehujään nimeä, koska keskustelupalstoilla usein muistellaan lapsuuden herkkuja, mutta harmillisesti nimi jäi löytämättä. Olikohan jäätelöpuikon muotoinen mehujää Pinna? Oletin, että pidän enemmän raikkaammasta vihannesmehujäästä, jossa on mangoa tai ananasta. Oletin väärin.

Oli hauska katsoa aurinkoisena päivänä eri vuosikymmenien traktoreita ja työkoneita, jotka ajoivat Makkaratalon edessä. Makkaraa verhoili pitsimäinen koriste eikä keväällä äänestämäni jättihauki (?), joka oli mielestäni hupaisa.

Päätin hakea Rautatientorilta myöhemmin Maaseudun tulevaisuus -lehden, mutta olimme paikalla hieman liian myöhään. Näyttelyalue oli sulkeutunut hieman aikaisemmin ja lehti jäi harmillisesti lukematta. Ei haittaa, päätin seurata lehteä Facebookissa.

http://www.kasvutarinoita.fi/ajankohtaista-uutiset/rautatientorilla-ja-mtk-100-tykonekavalkadin-ohjelmalavalla-tapahtuu

Menimme ratikalla Kaivopuistoon, jossa kiertelimme katsomassa, mitä kojuissa esiteltiin ennen illan lentonäytöstä.

Juttelin Malmin lentokentän edustajien kanssa ja toivomme kaikki edelleen, että jatkossa rakennetaan jonnekin muualle (ehdotin Sipoon pöpelikköjä, pahoittelen, jos olet pöpelikkösuojelija), kuin historialliselle Helsingin kentälle.

Näimme hävittäjän parkissa Ursula-kahvion luona ja mikä tärkeintä, näimme useita pieniä hanhenpoikasia.

Kävelimme ratikkapysäkille ja palasimme kotiin. Illan lentonäytös jäi näkemättä – ja kuulematta. Taitavia lentäjiä ja nettivideoiden mukaan kyseessä oli erittäin kiinnostava näytös. Hanhenpoikaset säälittivät, koska meteli oli varmasti raastava.

Kaivopuisto lentonäytös, Suomen ilmailumuseo

https://www.youtube.com/watch?v=T5NIS0G6ojE

Säälin omia korviani ja pysyin kotona. Kuvia nähtyäni päätökseni harmittaa.

Toinen ystäväni oli seurannut miehensä kanssa esitystä Verkkotalon näköalatasanteella Jätkäsaaressa. Hyvä idea!

http://ilmailumuseo.fi/kaivari/

Sambakarnevaalit

Istuin Tuomiokirkon portailla aurinkoisena päivänä, koska halusin nähdä, kun Sambakarnevaali lähtee matkaan. Näin upeita pukuja, kuulin musiikkia, katselin tanssia, näin Senaatintorilla vihkiäiset (onnea!), mutta kulkue ei lähtenyt yhtään mihinkään joten minä poistuin. Olin paikalla liian aikaisin. Lähtöpäätökseeni saattoi vaikuttaa takanani istunut perhe, jonka lapsi potkaisi minua pari kertaa selkään. Liian vähän jalkatilaa, kuten lentokoneessa, kuvittelisin.

En päätynyt tanssimaan Robinin Hulahulaa, jota jonkin videon mukaan tanssittiin tai ainakin katseltiin. Nätti nuori mies, joka pitää Herkuttelun himo -kirjan mukaan sushista. Kannatan hänen herkkuaan.

Robin opettaa Koululaisessa Hulahulaa. Joitain vuosikymmeniä on mennyt Koululaisen lukemisesta eli kyllä, lehti ilmestyi jo esihistoriallisina aikoina eli 70-luvulla.

https://www.youtube.com/watch?v=q92yy4GoFio

Mikä on Hulahula Suomi?

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/04/11/mika-hulahula-suomi

Hyvä, että sambakulkue oli kauniina ja lämpimänä päivänä. Seurasin kulkuetta vuosia sitten Akateemisesta kirjakaupasta, kun lämpötila ulkona oli hyytävät kahdeksan astetta. Pidin positiivisena sitä, että sentään plusastetta, mutta silti aika haasteellista niukoissa vaatteissa hitaasti etenevässä kulkueessa.

Kuvasin lähtiessäni Unioninkadulla aidassa olevan sympaattisen tassun.

Helsinki Pride! Pian on Helsinki Pride -kulkue

eli nättejä poikia on tiedossa lauantaina 1.7.2017. Kulkue lähtee Senaatintorilta klo 13.

Toivon, etten melkein-pyörry kulkuetta katsoessani, kuten viime vuonna. Surullisesti ennen Gay Pride -rekkaa, jossa oli söpöjä nuoria miehiä eli menetin hyvin tärkeän katselukohteen.

Uusi sininen väriaine

Eikö olekin mielenkiintoista! Kaunis väri on loistava syy aloittaa maalaaminen. Esim. katson sineen taivaan.

https://wordpress.com/read/feeds/52950157/posts/1456731885

Kasvukivut jaloissa allogeenisen kantasolusiirron jälkeen

Osastolta saa reseptin kipulääkkeisiin, joka auttaa kiusallisiin kasvukipuihin allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Villasukat olivat mielestäni paras lääke. Tutulla myeloomapotilaalla oli vielä parempi lääke: tuplavillasukat.

Villasäärystimistäkin oli apua särkevien polvien lämmittämisessä.

Vinkki ennen siirtoa: osta sukkia Huutonetistä, jos olet kaltaiseni eli kätesi eivät kestä villalankaa atopian vuoksi. Yritin vuosia sitten kutoa villaneliöitä äiti Teresan keräykseen Intiaan, mutta sormieni ihoon tuli syviä haavoja, joiden paraneminen kesti pitkään. Auttamisyritys päättyi siihen.

Arvostan kaikkia teitä, jotka kudotte sytopipoja syöpäpotilaille, sukkia, lapasia ja mustekaloja keskosvauvoille tai ompelette pikkiriikkisiä asuja pienille vauvoille. Onneksi maailmassa on paljon hyväsydämisiä ja auttavaisia ihmisiä.

Flunssa

Flunssa voi kestää pidempään allogeenisen (ja autologisen) kantasolusiirron jälkeen, koska vastustuskyky on surkea. Haju- ja makuaisti voivat kadota kuukausiksi.

Maistan ja (valitettavasti) haistan jälleen normaalisti, joten aistien katoaminen ei välttämättä ole lopullista.

Hoitaja totesi minulle joskus sairaalassa, että hän ei tiedä yhtäkään potilasta, joka menetti siirron jälkeen haju- ja makuaistinsa.

Miten rautalääke imeytyy

Otan rautalääkkeen eri aikaan, kuin muut lääkkeet, jotten enää sotke lääkkeiden imeytymistä.

Soitin hoitajalle ja varmistin hemoglobiinini, joka oli 113 eli noussut aiemmasta arvosta, joka oli 108. Minä en halua laahustaa ja hengästyä kesällä, joten syön rautaa. Tunnistin rautatilanteen hoitajalle, joka varmaan laittoi raudasta merkinnän tietoihini.

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/ruoka/miten_rautalaake_imeytyy

Ruoka ja vitamiinit

http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/ruoka/minka_kanssa_vitamiinit_kannattaa_ottaa

Hyvä Terveys on uskottavaa tietoa eikä hyvin yleistä höpsismiä

Lääkäriseura Duodecim julkaisee Hyvä Terveys -lehteä yhdessä Tieteen tiedotus ry:n kanssa ja toteuttaa siten perustajansa Konrad ReijoWaaran kansanvalistuksen periaatetta. Hyvä Terveys on Sanoma Magazinesin kustantama lehti, joka ilmestyy 14 kertaa vuodessa.

  • pidän pöyristyttävänä sitä, että edelleen tehdään korvakynttilähoitoja, joilla ei ole mitään tehoa, myydään laihduttavia vatsavöitä (miten äärettömän kätevää) ja ”vain kolme minuuttia päivässä” -kuntoilulaitteita ja olumppiakroppa – tietenkin
  • toisaalta haluan ehdottomasti ostaa mainostettavan harjan, jolla saa ohuista ja liukkaista hiuksista käsittämättömän paksut ja tuuheat hiukset minuuteissa! Hehee.

Suomen kansallisperhonen on paatsamasinisiipi!

”Sininen kuin Suomen lippu, kesäinen taivas, tuhannet järvet ja talven siniset hetket”, ”Kuin pieni koru Pohjolan luonnon keskellä”, ”Pieni mutta kaunis perhonen, kuin Suomi maailman mittakaavassa. Lähempää katsottuna upea ja täynnä lumoavia yksityiskohtia.” Muun muassa näin äänestäjät kuvailivat voittajaperhosta.

Paatsamasinisiipi keräsi äänestyksessä 6300 ääntä eli 17,3 prosenttia kaikista annetuista äänistä. Toiseksi ja kolmanneksi tiukassa kisassa selvisivät neitoperhonen ja suruvaippa. Yhteensä reilut 36 500 ihmistä kävivät äänestämässä 100-vuotiaalle Suomelle kansallisperhosta.

Lue lisää: http://kansallisperhonen.fi

  • tietenkin sininen perhonen voitti eikä ainoa oikea vaihtoehto eli suruvaippa
  • me olemme järkyttyneet eli oi niitä aikoja, kuten kuningatar Victorian aikana

Victoria & Abdul

Elokuva on kiehtova kertomus kuningatar Victorian ja hänen intialaisen miespalvelijansa ystävyydestä. Pääosassa on upea Judi Dench (1934) ja elokuvan ensi-ilta on Yhdysvalloissa syyskuun 2017 loppupuolella. Abdulia esittää intialainen Ali Fazal (1986).

http://www.imdb.com/title/tt5816682/videoplayer/vi3102783769?ref_=tt_ov_vi

Vanhustenhoito Hollannissa eli hoitajien antamaa terveysneuvontaa iäkkäille

In many countries, most social care is carried out by unqualified workers on low pay. The economic rationale: why pay for health professionals when you don’t have to?

But a Dutch approach to social care is turning that argument on its head – why use anyone who is not a healthcare professional? And remarkably, it is showing that using qualified nurses ends up being cheaper.

‘Buurtzorg’, meaning ‘neighbourhood care’, allows nurses to act as a ‘health coach’ for their patients, advising them on how to stay healthy, caring for their needs and using their initiative.

This proactive process has enabled the Dutch healthcare system to reduce costs by around 40%, while the time it takes to administer care has been slashed by a staggering 50%.

These impressive figures have not gone unnoticed, with a host of other countries around the world considering a similar style of community care.

https://www.weforum.org/agenda/2017/06/the-dutch-community-care-revolution/?utm_content=buffere9b2b&utm_medium=social&utm_source=facebook.com&utm_campaign=buffer

Matkaideoita

Farmari 14.–17.6.2017

Farmari-messut ovat Seinäjoella ja päättyvät tänään. Harmi, että huomasin tiedon liian myöhään.

Farmari on mielestäni kiinnostavin messutapahtuma, koska en koskaan näe yhtä kätevästi valtavia perunannostokoneita, liutaa erilaisia maatilojen eläimiä ja kaikenlaista muuta mielenkiintoista. Juttelin joskus nuoren naisen kanssa, jonka vanhemmat viljelivät kukkakaaleja ja tieto oli mielestäni kiinnostava. Kukkakaalinpoiminta päätyi välittömästi Mitä haluan vielä tehdä -listalleni.

Mikä parasta, messut ovat ulkona eikä tarvitse olla väkitungoksessa, kuten Helsingin Messuhallissa. Harrastaessani vielä messukäyntejä menin paikalle avaamisaikaan, koska jonotuksen jälkeen kulkeminen muiden tukematta (suomennos: tönimättä) oli vielä mahdollista. Jotain on jäänyt kotikasvatuksesta päähän, koska jostain omituisesta syystä pyydän anteeksi, kun joku tönäisee minua. Kaipaan aikoja Britanniassa, jossa ihmiset osaavat väistää toisiaan ja pyytävät anteeksi ohittaessaan sinut, vaikka eivät hipaisekaan. Ei, ”oho” ei ole anteeksipyyntö.

Stockmann Roof, Aleksanterinkatu 52, Helsinki

http://www.city.fi/opas/helsingin+uusin+kattoterassi+on+auki+tallainen+on+stockmann+roof/10925

Naivistit Iittalassa

20.5.–20.8.2017 joka päivä klo 10–19 Iittalan vanhalla puukoululla

https://www.naivistitiittalassa.fi/kesanayttely-2017

Satojen tarinoiden kesä on näyttely, joka jokaisen kannattaisi käydä katsomassa, koska teokset ovat hauskoja, värikkäitä ja iloisia. Mia Bergqvistin taitavat ja värikylläiset työt kuuluvat suosikkeihini.

Martti Lehto

Naivistit Iittalassa 2017 sisältää myös suomalaisen naivismin merkittävän ja rakastetun maalarin Martti Lehdon (1933–2016) muistonäyttelyn.

Innostuin naivistisesta taiteesta nuorena, kun ystäväni vanhemmat postittivat minulle Martti Lehdon taidokkaan kissakortin. Kyseisen taiteilijan vuoksi menin myöhemmin Iittalaan ja kiinnostuin muistakin maalauksista.

http://www.thepicta.com/tag/naivistit

Heila, Heinola

  • tänne on päästävä jossain vaiheessa lounaalle

http://heilan.fi/

Vanhempani pyöräilivät aikoinaan Lahdesta Padasjoen mökille 70 kilometriä rankkasateessa ja kovassa tuulessa. He ehtivät nukkua pari tuntia, kunnes sisareni ja minä menimme innokkaasti herättämään heidät mummin ja ukin mökillä. Äiti ja isä ovat täällä!

Ymmärtääkseni aina ei ole helppoa olla vanhempi.

Matkat Repovedelle ja Verlaan

https://visitkouvola.fi/dataflow/visitkouvola/files/media/repovedenverlanbussireittiesite2017web_1504.pdf

Itse Ilkimys 3, jos ette vielä innostuneet edellisistä – äärettömän taidokkaista – katkelmista

Despicable Me 3 ”Balthazar Bratt” Trailer

https://www.youtube.com/watch?v=QtxvPRev3I8

Lapsena minulla oli runo- tai mietelausekirja ja muistan edelleen ulkoa kauniin (?) suosikkirunoni

Sun ystäväsi omasi

ma aina olla tahtoisin

En koskaan olla tahtoisi

sul’ uskoton ja petturi

Olisi suurin riemuni

jos olisit aina luonani

Jos kuolo sinut korjaisi

niin murhe minut murtaisi

Jos ystävä et olekaan niin

lue joka toinen rivi vaan

 

Eikö olekin äärettömän herttaista?

 

*********** Oculac-silmätippoja ei saa vieläkään. ************