Kepponen

Lauantaina 5.5.2018 Viikin koetilan lehmät hyppelivät niitylle. Joukossa kirmasivat mm. Kepponen ja Limoncello. Suomessa on juontajan kuulutuksen mukaan 280 000 lehmää, joista laitumelle riensi vain pieni määrä.

 

Lehmiä on mitä ilmeisimmin muuallakin, kuin Helsingissä. Hehee!

 

Katsojia riitti eli lehmillä oli hauskaa seurattavaa, kun ne tuijottivat lapsia, aikuisia ja lukemattomia koiria normaalien laidunmaisemien lisäksi.

 

Tulettehan julkisilla liikennevälineillä paikalle -pyyntö oli mennyt osalta ohitse, koska jalkakäytävällä sai varoa ohitse ajavia autoja. Jalkakäytävä oli tietenkin turvallinen etenemispaikka autoille, koska vastaantulevaa liikennettä ei ollut.

 

Näimme menomatkalla hymyilevän beaglen eli anti-Ressun. Beaglet näyttävät usein ilahduttavan happamilta mukavasta luonteestaan huolimatta.

 

Pistäydyimme paluumatkalla ehdotukseni mukaan koetilan Tähkä-ravintolassa, mutta emme jääneet myytävänä olleille lohi- tai kasviskeitolle tai mokkapalakesteihin. Ravintola oli täynnä vanhempia ja söpöä pienempää väkeä.

 

Oikaisimme Maaherranpuiston kautta kauppaan. Olin huhtikuussa ostanut tarjouksesta kengät, jotka olivat kokonumerostaan huolimatta liian suuret. Tunkisin kärkeen sanomalehtipaperia, mutta tilaan Hesarista digilehteä, joten eipä onnistu. Löysin paksummat pohjalliset ja kenkien kantapäähän liimattavat tuet. Jostain syystä en päätynyt kesän häämöttäessä lampaanvillapohjallisiin. Toivottavasti kengät eivät jatkossa putoa jalasta.

 

Kävelimme kaupan jälkeen takaisin kotiin ja vihreä ja kukkiva luonto riemastutti mieltä. Näimme pienen koivumetsikön, jossa Elovena-neidon pitäisi vaeltaa. Vain järvi puuttui, mutta ystäväni ehdotti järveltä näyttävää pressua. Mielestäni kyseessä on melkein sama asia, kuin oikea järvi. Uiminen voi tosin olla haasteellista.

 

KIRJAT

 

Nuuksio retkeilyopas ja kartta                           2014

Joel Ahola

 

Tutkin mielenkiintoisen kirjasen Nuuksiosta. Pitää ehdottomasti päästä retkelle paikkaan, jossa on rykelmä hiidenkivikirnuja, pähkinäpensaslehto, pitkospuita, vaahterakuja, patorakennelmia ja vesiputous.

 

1917                                                                          1917

Kai Häggman, Teemu Keskisarja, Markku Kuisma

kuvatoimitus Jukka Kukkonen

Luin kansalaissotaa kuvaavan teoksen 1917 ja ihmettelin jälleen kerran Suomessa ollutta tilannetta.

Köyhyys ja nälkä ajoivat ihmiset käyttäytymään surullisella tavalla, kun viljaa ei saatu ostettua Venäjältä, epäreilu musta pörssi kukoisti ja monien käytös maassa oli ala-arvoista. Vaikea ymmärtää, että ihminen pakotetaan sotaan, näännytetään tai teloitetaan.

Sillanpään Hurskas kurjuus -kirjasta oli maininta, joten varasin teoksen kirjastosta.

Juhani Ahon mukaan erityistä pahennusta herättivät venäläisten sotilaiden kanssa seurustelleet naiset, koska naisten piti tietenkin valita mieluummin suomalainen mies seurustelukumppaniksi. Mielestäni naisparoilla oli vastaava tilanne, kuin noin 20 vuotta myöhemmin saksalaisten sotilaiden kanssa seurustelleilla naisilla. Kyse ei ollut kapinasta tai rikoksesta, vaan ihastumisesta ja muiden ihmisten tympeästä reagoinnista tilanteeseen. Eipä toisaalta vaikuta mikään maassa muuttuneen sadan vuoden aikana.

Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet

http://itsenaisyys100.fi/

Seitsemäntoista-sarja kansalaissodan ajoista on nähtävissä Areenalla:

https://areena.yle.fi/1-4025187?autoplay=true

Kummankin puolen propagandaa vastustaneen Juhani Ahon kirja Hajamietteitä kapinaviikoilta -kirjan uusintapainos on ostettavissa:

http://www.ntamo.net/product/865/juhani-aho-hajamietteita-kapinaviikoilta-191819192018

Motivointi työvälineenä                        2014

Jukka Oksanen

Kirjan mukaan optimistit etsivät tietoa, myöntävät tilanteen, suunnittelevat toiminnan, käyttävät huumoria, hyväksyvät ja etsivät myönteisiä puolia.

Näin kuvittelin tehneeni, mutta sain eilen kuulla kritiikkiä siitä, että käyttäydyin asiattomasti masentunutta kohtaan olemalla keväästä iloinen. Harmillinen tilanne, koska en ymmärtänyt olevani asiaton.

Kyllä, rahatilanne sapettaa, mutta eipä se onneksi estä kauniista ja vihreästä keväästä nauttimista.

Kirjaston kirjat

Kun luet kirjaston kirjoja, niin muutama pyyntö:

  • puhtaat kädet, joissa ei ole voita tai murusia
  • ei kahvia tai limsaa kirjalle
  • leikkelesiivu kirjanmerkkinä ei ole asiallinen
  • nenä niistetään nenäliinaan
  • kirjaa ei alleviivata (väärät kohdat on aina alleviivattu) tai muuten sotata
  • kyselyitä ei koskaan täytetä kirjaan
  • kavereille ei lähetetä terveisiä (tämä oli yleisempää nuortenkirjoissa)
  • kirja palautetaan ehjänä ja ajoissa

Luin vuosia sitten Aamulehdestä, kuinka kirjaston kirjoja käytettiin pannunalusina, kirjanmerkiksi oli valittu lauantaimakkara tai savukala (?) ja sivut olivat rasvatahrojen peitossa. Vastaaviin kirjoihin törmää nykyisinkin eli kannattaa valita, mitä lainaa. Valitsemani tietokirjat ovat yleensä siistejä eli niistä voinee päätellä, ketkä kyseisiä kirjoja lukevat: puhdaskätiset ihmiset.

LinkedInissä oli tiukka vastustus verorahojen käyttämisestä kirjaston kirjoihin, koska ”kaiken voi lukea e-kirjoina ja ihan omalla kustannuksella”. Hämmentävä kommentti, mutta monet tietenkin mielellään ottavat kantaa siihen, miten juuri heidän verovarojaan pitäisi käyttää. Minä olen aina kannattanut koulutusta, kulttuuria ja terveydenhoitoa, mutta monessa lapsiperheessä suositaan ymmärrettävästi suoraan perheille tulevia tukia.

Luin haastattelun Venäjältä muuttaneesta ja kiinteistönvälittäjänä toimivasta nuoresta miehestä, joka puhui varttuneista herroista käyttämällä sympaattista setä-nimitystä. Kohtelias toimintatapa, mutta en haluaisi olla tätiasiakas.

Veronmaksukyvyn alentamisvähennys

Lääkekattoa, joka oli vuonna 2017 605 euroa (lisäksi ”alkurangaistus” 50 euroa), korkeammista lääkekuluista voi ilmoittaa netin kautta verottajalle Lisätietoja-kohdassa.

Enimmäismäärä on 1400 euroa.

Minulla meni viime vuonna silmätippoihin yli 400 euroa enemmän, joten olisi pitänyt käydä viime vuonna kerjuureissulla Kelassa. Siperia ei ilmeisesti opettanut riittävästi, koska en mennyt.

Jumppakissa.fi -taukojumppa päivää piristämään

http://selkakanava.fi/jumppakissa

Tärkein kohta: Kuusamon (söpöt!) pikkukarhut herkuttelevat hedelmillä

https://areena.yle.fi/1-4430516

 

 

 

 

 

 

 

 

Mainokset

Kelan ”kosto”

Jouduin pari vuotta sitten hakemaan asumistukea, koska tuloni olivat pienet ja menoni olivat suuret lääkkeiden ja sairaalakäyntien vuoksi. Tilanne hävetti, koska olisin mieluummin maksajapuolella. Pyynnön lähettäminen tuntui erittäin piinalliselta.

Sain tukea takautuvasti kuuden kuukauden ajalta ja vein toisen kissan rahoilla hammaslääkäriin.

Helmikuussa 2018 jäin työttömäksi ja valtio leikkasi korvauksesta viisi päivää (hah, siitäs sain!), joten käteeni jäi vuokran jälkeen 71 euroa elämiseen kuukauden ajaksi. Ystäväni lainasi minulle rahaa, joten pärjäsin helmikuussa laskujen kanssa.

Saatuani tiedon työttömyyskassan maksusta hain asumistukea helmikuuksi ja lähetin Kelaan kopion saamastani korvauksesta. Tukea sai hakea takautuvasti vain edelliseltä kuukaudelta eli korvauksia oli kiristetty. Tilanne ei haitannut minua, koska hain tukea kuukauden ajalta.

Jokainen kunnon ihminen varmaan tiesi kyseisestä muutoksesta. Minulta se oli mennyt ohitse, kun olin ensin uupunut ja raihnainen ja etsin seuraavaksi tiiviisti työkokeilupaikkaa useiden kuukausien ajan.

Tietäen Kelan käsittelyaikataulun katsoin myöhemmin nettisivulta hakemukseni tilannetta. Hakemukseni oli kadonnut sivuilta.

Sain varattua ajan Kelan puhelinpalvelusta ja ystävällinen virkailija ymmärsi tilanteen ja täytti uuden hakemuksen puolestani. Hän arveli, että saan rahaa tällä viikolla.

En saanut, vaan maaliskuun asumistukeni hylättiin. En tosin hakenut tukea maalis-, vaan helmikuuksi.

Lähetin Kelaan uuden viestin tilanteesta ja varasin ajan toimiston neuvontaan klo 11:30, koska puhelinpalvelussa ei ollut vapaita aikoja. Seuraavana aamuna Kelasta soitettiin minulle ja kerrottiin, etten saa helmikuulta asumistukea. Asumistuki määritellään pidemmiksi ajoiksi kerrallaan.

Enpä huomannut. Olisi tietenkin pitänyt huomata mm. minun ja Kelalta soittaneen ystävällisen virkailijan.

Minun olisi pitänyt käsittää säästää rahaa helmikuuta varten, jolloin yllättäen tipahdin työttömäksi. Säästäminen oli äärettömän helppoa, kun pelkkiä lääkekuluja oli viime vuonna pienistä tuloistani yli 2000 euroa muiden menojen lisäksi.

Jos en pärjää 71 eurolla kuukauden aikana (kukapa ei pärjäisi?), niin minun pitää lähettää heidän sosiaalitoimeensa tms. kahden kuukauden tiliotteet. Niiden perusteella he arvioivat, onko minulla yleensäkään oikeutta yhtään mihinkään tukeen. Sain maaliskuussa hieman suuremman korvauksen eläkekassalta, koska pääsin viimein työkokeiluun. Minun olisi pitänyt ymmärtää helmikuussa, että voin maksaa maaliskuun tuella helmikuussa erääntyneet laskut. En maksanut, vaan lyhensin helmikuussa ottamaani velkaa ystävälleni.

Kiitin Kelan virkailijaa soitosta ja totesin, etten lähetä tiliotteita.

Jokaisella on jokin raja ja minun rajani nöyristelyssä menee tuossa kohdassa.

Pidän tavasta, jolla asiakkaita kyykytetään heidän ollessaan jo muutenkin polvillaan anomassa almuja. Ihmisarvo melkein säilyi prosessin aikana.

Olen lukenut työpaikasta, jossa on hyvä eläke kyseisen työpaikan menettämisen jälkeen. Pidän eläkkeen summasta, joten pyydän ääniä seuraavissa vaaleissa. Puolueella ei ole mitään väliä, koska hyvän palkan – tarkoitin paikan – ja eläkkeen saaminen tuntuu tällä hetkellä erittäin tärkeältä.

 

Satumainen luistelupaikka

Meteopaatti

Mukavaa, voi valita onko sosiopaatti, psykopaatti vai meteopaatti.

Minä kuulun viimeisiin enkä mainitse juuri mitään lumesta, joka on kaunista, mutta a) kylmää b) ajoittain märkää c) liukasta ja d) peittää kauniin ja hyvältä tuoksuvan vihreän maailman.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/saako-huono-saa-mielesi-matalaksi-saatat-olla-meteopaatti

Kurssilla opin, että työpaikkahaastatteluun (melkein) kannattaa laittaa vihreä paita. Syynä ei ole olettamani yhteys luontoon, vaan se, ettei veri näy vihreässä.

Minä olen onneksi käynyt toisenlaisissa haastatteluissa.

Syöpälääkettä epäillään väärennökseksi, myynti ja käyttö keskeytetty (Velcade)

”SYÖVÄN hoitoon Suomen sairaaloissa käytettävää lääkettä epäillään väärennökseksi. Epäilyä selvittää lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.

Väärennetyksi epäiltyä Velcade-lääke on Fimean mukaan ollut vain sairaalakäytössä, eikä sitä ole toimitettu potilaille avohuollon apteekeista. Epäilystä on ilmoitettu sairaaloille, joihin sitä on toimitettu.”

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005528029.html

22.1.2018

Tuote ei ollut väärennös.

https://www.sttinfo.fi/tiedote/vaarennoksiksi-epailtyjen-velcade-pakkausten-sisalto-vastaa-alkuperaista?publisherId=3751&releaseId=65828528

Vantaan kaupunginmuseo

Näyttelyä Tikkurilassa uusittiin Heureka-päivänä, joten pitkään suunniteltu museovierailu ei onnistunut.

”Seuraava näyttelymme #ThrowbackVantaa – Kuvia kotiseudusta ennen ja nyt avautuu yleisölle (to) 8.2.2018.”

Nätti punainen tiilirakennus, jossa pitää ehdottomasti käydä.

Nökön hammasremontti

Kissan hammaslääkärikäynti oli kallis ja seuraava käynti on vielä kalliimpi, koska hampaita pitää leikata. Eipä tullut pieneen mieleen, kun otin lemmikkejä, että jään pitkälle sairauslomalle ja rahojen raapiminen kasaan on haasteellista. Surettaa, että olen aiheuttanut kipua kissaparalle, koska hampaiden harjaaminen on eläinsuojeluyhdistyskissalle täysin mahdotonta enkä tautisimmillani pystynyt viemään kissaa eläinlääkäriin.

Neuvoin vastaanotolla eläinlääkäriä, että kissa kannattaa laittaa tiikerihäkkiin, ts. verkkohäkkiin, jossa keskiosaa siirtämällä saa kissan häkin toiseen reunaan, jottei Nökö hyppää lattialle ja mene työpöydän alle. Hän arveli, että kissaa voi käsitellä. Nökön tuntien uusin pyynnön. Eläinlääkäri avasi toiveikkaasti kopan oven – ja kissa luikahti välittömästi pöydän alle. Onneksi kissa kipitti toiseen nurkkaan ja taitava eläinlääkäri sai sen kätevästi houkuteltua omaan koppaan ja tiikerihäkki otettiin käyttöön.

Väitän, että kissa käytti karua muinaissuomalaista sanaa, kun nukutuspiikki tuikattiin sen ahteriin.

Silittelin kissan huovalla peitetystä tiikerihäkistä pilkistäviä etutassuja nukutuspiikin vaikuttaessa ja juttelin eläinlääkärin ja hoitajan kanssa.

Hakaniemen kauppahalli

Lähdin pois hoidon alkaessa ja kävin viimeisenä aukiolopäivänä perjantaina 5.1. retkellä Hakaniemen kauppahallissa. Väistötila eli uusi lasikuutio avataan – ainakin teoriassa – torilla maanantaina 15.1. muuttorumban jälkeen ja kauppahallin remontti kestää ”vain” kolme vuotta. Toivottavasti kaupunki sponsoroi remonttia eivätkä kulut jää kauppiaiden maksettavaksi.

Suomalainen rakennustekniikka on mielestäni erittäin kiinnostavaa.

Lemmikkilisä taksissa

Hain kissan eläinlääkäriltä hallikäynnin jälkeen ja päädyin maksamaan 2,80 euroa siitä, että taksinkuljettaja otti kissan kyytiin eli paluumatkan hinta oli kalliimpi, kuin menomatka. Kukaan muu kuljettaja ei ole aiemmin laskuttanut erikseen kissasta.

Kuljettaja ei auttanut minua kissan kopan kanssa, mutta hän nousi autosta ja avasi ja sulki farmarin takaluukun kaksi kertaa.

Mielestäni kyseessä oli aika edullinen lisä, vain 70 senttiä avaus- tai sulkemiskerralta.

Rahaton vai rahat on -rahasto?

Pidän piinallisena tilannetta, jossa luen syöpähoidossa olevista potilaista, jotka joutuvat ottamaan lainaa, jotta he selviävät sairaalalaskuistaan. Ei, he eivät käytä alkoholia tai tupakoi, vaan ovat pulassa hoito- ja lääkekulujen vuoksi sairastuessaan esimerkiksi myeloomaan, jota ei voi aiheuttaa itselleen.

Rahasto

Olisipa rahasto, joka auttaisi vakavasti sairaita potilaita! Edellinen oli hienovarainen vinkki säätiötä suunnitteleville, jotka lukevat palstaani.

Tulen mielelläni tiedottajaksi yritykseen ja kirjoitan varainhankintaa varten tekstejä lehteen ja/tai Facebookiin.

Instagramissa on tyylikkäästi valaistuja ja kuvattavan toiveen mukaan 10 tai 25 vuotta nuorennettuja (ts. Photoshopattuja) lahjoittajia, joita lupaan ylistää vuolaasti mm. Twitterissä:

”Jalo, ihmisystävällinen ja järjettömän hyvännäköinen henkilö muisti anteliaasti keräystä ja edellytti, ettei hänen nimeään mainita säännöllisenä lahjoittajana.”

Roisto

Luulin tekeväni hyvän työn lahjoittamalla suuren määrän myyntikelpoista ja hyvässä kunnossa olevaa tavaraa kierrätykseen tukeakseni samalla yrityksen toimintaa ja rekrytointeja. Olen surkea kauppaamaan tuotteita kirpputorilla tai netissä, vaikka minun pitäisi ehdottomasti tehdä niin kuuden vuoden sairausloman (loman?) jälkeen.

Ihmettelen, miksi yrityksen autossa oli vain yhdet nokkakärryt, vaikka kaksi henkilöä nouti tavaroita. Lähetin palautetta yritykselle ja ehdotin nokkakärryinvestointia. (Saamani palautteen mukaan työntekijät päättävät, monetko kärryt he ottavat mukaan.)

Totesin, että kotiini voi tulla kengät jalassa ja toinen henkilöistä ilmoitti, että tietenkin he tulevat! Totta kai! Mitä ilmeisimmin en osannut kommunikoida hänen kanssaan. Jostain syystä minulla oli illuusio, että päätös kengistä oli minun.

Toinen hakija kummasteli, miksi annan hyviä tuotteita pois. Kerroin, että olen auttanut muutoissa ja tyhjentänyt kuolinpesästä esineitä enkä halua, että kukaan joutuu vastaavaan työhön minun jälkeeni.

Sain Kengät jalassa, tietenkin -hakijalta useita moitteita mm. siitä, etteivät esineet olleet laatikoissa, vaan kaupan suurissa ostoskasseissa. Autottomalle laatikoiden saaminen on haasteellista, koska tuotteet kuljetetaan kauppoihin rullakoissa ja laatikot litistetään välittömästi, joten pakkasin tuotteet toisella tavalla.

Hän ilmoitti, että sotkin heidän aikataulunsa ja he joutuvat peruuttamaan noutoja minun vuokseni! Olen pahoillani hänelle (heille) aiheuttamastani ikävästä tilanteesta.

Toisinaan sitä luulee olevansa hyvä ihminen ja kunnon kansalainen, mutta päätyykin jutun roistoksi.

Sadunomainen luistelurata

Lähelläni olevalla pellolla oli iso lätäkkö, jonka jäätyneellä pinnalla luistelivat iloisina pikkutytöt.

Espoossa, joka on kuulemma paremman väen alue, saa luistella metsässä:

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005527520.html

En tunne katkeruutta, vaikka metsä oli hyvin kaunis.

KIRJA

Petteri Kilpinen (s. 1964)                                      Inspiroidu (2017)

Luin miten johtaa ja menestyä muuttuvassa maailmassa -kirjan, jossa Petteri Kilpinen kertoo mm. alaisten kohtelusta ja irtisanomisista.

Kaikki kunnon ihmiset varmasti tietävät, kuka kirjailija on, mutta minun piti googlata:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Petteri_Kilpinen

Lainasin kirjan, koska Elon toimitusjohtaja Satu Huber piti kirjaa mukaansatempaavana.

Luettuani kirjan odotan innokkaasti tulevaisuutta, jossa robotit tekevät osan esimiesten työstä ja esimies voi keskittyä alaisiin.

Kuten Petteri Kilpinen totesi, niin johtajakin on ihminen (totta, paitsi robotit),

innostuneet työntekijät ovat tärkeitä (samaa mieltä),

elämme jatkuvan oppimisen kiehtovassa maailmassa (allekirjoitan, ehdottomasti),

jalkapallovertaus on tietenkin tekstissä (fakta: aina pitää olla jääkiekko- tai vähintään jalkapallovertaus),

kommunikoi henkilöstön kanssa (oma mielipide aiheen sivusta: kyllä, mm. tervehtiminen on tärkeää),

toimitusjohtajana hän irtisanoi alaisiaan kyykyttäneen strategiaosaajan (kiitos!) ja

kannusti ihmisiä nukkumaan riittävästi (erittäin hyvä idea).

Petteri Kilpinen mainitsi (oma lisäys: kritisoidun) Briggs-Myers -testin mukaan kehitetyn Big Five -testin.

Big Five -testi

https://www.truity.com/test/big-five-personality-test

Olin jälleen kerran innostava, joten kirjan mukaan muistutan Paul McCartneyta Beatleseista. Hyvä tietää näin merkittävä asia. Let It Be.

Asiakaskokemuksista hän mainitsee kärrypojalta saamansa kiroilun, jonka vuoksi hän ei mene tiettyyn kauppakeskukseen. Ymmärrän tilanteen hyvin, koska ratkaiseva henkilö yrityksissä on aina asiakas.

Tuloksen tekevät ne, jotka ajattelevat enemmän unelmaansa kuin aiempia saavutuksiaan.

 

 

 

Ruuhkaviikko

Sairastuminen syöpään tai omaisen sairastuminen

Syöpään sairastuminen on murheellinen ja järkyttävä tilanne, samoin omaisen sairastuminen. Sukulaisten ja ystävien kanssa keskusteleminen auttaa useimpia meistä.

Kaikki eivät halua kertoa sairaudestaan läheisille, joten onneksi on muitakin tapoja saada apua.

Syöpäjärjestöjen neuvonta

Syöpäjärjestöjen maksuttomaan neuvontapalveluun voi ottaa yhteyttä puhelimitse, sähköpostilla tai chatin kautta

Neuvontapuhelin palvelee numerossa 0800 19414. Hoitaja vastaa puhelimeen maanantaisin ja torstaisin klo 10–18 sekä tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 10–15.

https://www.kaikkisyovasta.fi/neuvontapalvelut/valtakunnallinen-neuvonta/

Keskustelupalstat Facebookissa

Onneksi nykyisin on mm. Suomen Syöpäpotilaiden keskustelupalstoja Facebookissa. Moni sairastunut tai omainen saa parhaan mahdollisen tuen toisilta syöpään sairastuneilta tai heidän omaisiltaan.

VIIKKO 49/2017

Pätkäpaastomaanantai

Maanantaina 5:2 -paastosin viikonlopun pakkaus- ja siivousurakan jälkeen.

Hematologi kielsi jossain vaiheessa kyseisen huvittelumuodon, ts. pätkäpaaston. Voin jo paremmin ja liikun huomattavasti enemmän (hurraa portaille!), joten en enää pelkää lihaskatoa.

Tosin en kerro hematologille mitään pätkäpaastosta ja näen hänet seuraavan kerran vasta toukokuussa 2018.

Fysioterapeuttitiistai

Tiistaina tapasin uudelleen fysioterapeutin, jolle kerroin kuntosalikäynneistäni, soutamisesta salilla jne.

Hän kierrätti minua alakerran kuntosalilla laitteesta toiseen. Vuorossa olivat jalkaprässi, soutu, rintalihasliike, selkäliike ja ylätalja. Tein kolme helpohkolta tuntunutta kierrosta.

Hän opetti pyynnöstäni muutamia Pilates-liikkeitä, joita tein lattialla maaten. Nostin toista jalkaa sentin verran lattiasta ja nostin kädet ylös ja laitoin ne pään taakse lattialle. Pahoittelen, puhun surkeaa Pilates-kieltä. Jostain syystä vuosia sitten ostamani nippu Pilates-kirjoja ei ole kohentanut kuntoani.

Laiteliikkeet olivat helppoja, mutta ehdin jo unohtaa (melkein) puolet lattialla oppimistani liikkeistä.

Konttausversiossa nostettiin toista jalkaa. Murtunut oikea ranne hieman haittasi tahtia, mutta laitoin oikean nyrkin maahan, koska käsi ei taivu.

Oli ilahduttavaa saada häneltä uusia ohjeita. Lähtiessäni toivotin hänelle hyvää itsenäisyyspäivää.

Kävin vaihtamassa invavessassa normaalit vaatteet. Menen fysioterapeutille salivaatteissa, koska niissä on helpompaa liikkua.

Suomi 100 -keskiviikko

Keskiviikkona juhlin satavuotiasta Suomea käymällä katsomassa Sinebrychoffin museon Minä en ole minä – Tunnettuja ja unohdettuja muotokuvia -taidenäyttelyn, jonne oli vapaa pääsy. Kätevä Museokortti meni hukkaan ilmaisnäyttelyssä, nyyh… Tuttuja teoksia oli näyttelyssä useita. Minua piinaa, kun en saa millään päähäni, kuka maalasi lastenvaunuissa istuvan vauvan. Olen nähnyt teoksen lukemattomia kertoja. Jostain syystä kuvittelen, että maalari oli Halonen.

Todennäköisesti palaan vuoden loppuun jatkuvaa näyttelyä katsomaan päivänä, jolloin museo ei ole yhtä ruuhkainen – ja varmistan vauvamaalarin nimen. Mielestäni olen nähnyt kyseisen maalauksen Ateneumissa.

Kävelin jäistä ja liukasta Bulevardia pitkin, huomasin auki olevan Ekbergin kahvilan (konditoria oli kiinni) ja jatkoin ihailemaan Ruttopuistoa, Espan puistoa, Presidentinlinnan luona olevia sinivalkolippuja (100 kpl) ja valaistuja julkisia rakennuksia. Suomi 100 -kyltin eteen en jonottanut kuvattavaksi, kuten todella monet venäläiset.

Olen joka vuosi tyytyväinen siitä, etten päädy – mielestäni fantastisen onnistuneen juhlapukuni kanssa – Linnan herjattavaksi asuni, seuralaiseni, kampaukseni tai vähintään silmälasieni vuoksi. Tunnen aina suurta myötätuntoa niitä ihmisparkoja kohtaan, jotka on raahattu korvasta kiskoen kättelemään presidenttiparia. Saatan olla väärässä. Ehkä tilaisuuteen kutsutut ovat riemua täynnä ruuhkaisessa salissa.

Finlandiaa tietenkin kuuntelisin erittäin mielelläni.

Kävelin Helenankatua pitkin Aleksanterinkadulle ja kiersin yllättäen avoimena olleet Tuomaan markkinat, mutta en ostanut mitään. Valtioneuvoston linna ja Helsingin Yliopisto olivat kauniita valaistuina, samoin Tuomiokirkko. Suuri joulukuusi oli upea Senaatintorilla.

Pienet lapset jonottivat leudossa säässä iloiselta näyttävään karuselliin.

Palasin kotiin, olin tyytyväinen itsenäisestä Suomesta ja laitoin kaksi kynttilää palamaan ikkunoiden eteen. Luin netistä, että vain vanhat ihmiset tekevät niin. Täysin mahdollista, mutta uskoakseni kyse on myös omasta taustasta ja perheestä. Isoäiti ja mummi sytyttivät kynttilät, äiti sytytti kynttilät ja minä ja useimmat tuntemani – hyvin eri-ikäiset – ihmiset sytyttävät kynttilät itsenäisen Suomen kunniaksi.

Toiset polttavat itsenäisyyden vuoksi kynttilöitä ja toiset tappelevat silloin tällöin nakkikioskeilla. Jälkimmäinen laji on minulle vieras harrastus.

Paluu töihin -torstai

Torstaina menin bussilla Malmille, ryhmämme vetäjä Marketta otti minusta useampia valokuvia ja meillä oli myöhemmin töihin paluu -ryhmämme kokous. Aiheena oli raha ja tilanne, jossa turhan moni potilas joutuu taloudellisiin vaikeuksiin periaatteessa edullisten, mutta potilaille kalliiksi tulevien hoitojen vuoksi.

Kuulin varakkaista potilaista, jotka siirsivät omaisuutensa sukulaisille ja maksattivat hoitonsa yhteiskunnalla tasavertaisuuden vuoksi. Ns. tasavertaisuus kosti myöhemmin, kun omaisen uusi puoliso piti potilaan rahat…

Potilas voi joutua matkustamaan kaksi kertaa päivässä taksilla sytomegalovirushoitoihin sairaalaan. Taksimatkasta veloitetaan potilaalta 25 euroa jokaiselta matkalta. Vasta 300 euron jälkeen matkat maksaa – onnellisesti – yhteiskunta. Turhan kallista ”huvittelua” kun tulot ovat pudonneet ja useilla potilailla menot ovat nousseet.

Lääkekulut ovat monille haastavia, joten suosittelen edelleen lääketehtaiden osakkeiden ostamista niin kauan, kun niihin on varaa. Useimmat meistä sairastavat jossain vaiheessa jotain ja lääkkeisiin menee valtava summa rahaa.

Kannattaa syödä terveellisesti, liikkua riittävästi, pitää itsensä normaalipainoisena, nukkua hyvin ja välttää stressaavia töitä. Tulehdustilassa – esimerkiksi ylimääräisen rasvan vuoksi – oleva elimistö sairastuu helpommin. Ikävä kyllä.

Suuhygienisti

Hammashoitolasta soitettiin minulle koulutuksen aikana, joten siirryin käytävään puhumaan. Sain ajan maaliskuulle ja kohtelias miespuolinen soittaja nimitti minua rouvaksi viisi kertaa. Rankkaa rouvittelua. Minä olen neiti, mutta en maininnut hänelle statustani.

Syöpäpotilaan sosiaaliopas 2017

Kannattaa tilata tai ladata itselleen Syöpäpotilaan sosiaaliopas myös ensi vuonna. Kirjasessa neuvotaan mm. verotuksesta, lääkkeistä, kuntoutuksesta jne.

https://www.syopapotilaat.fi/opas/syopapotilaan-sosiaaliopas-2017/

Laiskat työttömät (?)

Luin joskus kirjoituksen, jossa yrityksen kiitettävästi sponsoroima johtaja kertoi heräävänsä joka aamu klo 5:45 ja ”laiskat työttömät” heräävät myöhemmin.

Laiskana (?) syöpään sairastuneena joudun toteamaan, että osa meistä on tutkitusti aamu- ja osa iltavirkkuja. Odotan edelleen, koska muutun keski-iän vuoksi aamuvirkuksi. Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut.

Johtajan tuomitsevaa mielipidettä pidän hämmästyttävänä, mutta mielipiteitä tietenkin mahtuu maailmaan.

Syömällä terveeksi -sarja su klo 17, Frii

Suosittelen brittien The Food Hospital -sarjaa, jossa seurataan ruoan parantavaa vaikutusta potilailla. Opin tänään, että uni tulee paremmin, kun syö kaksi tuntia ennen nukahtamista kaksi kiivihedelmää.

Kannatan kiivejä (in ancient history we said kiwi), joten jaan neuvon.

Joitain jaksoja voi katsoa YouTubesta.

Makaroneja räyhämahaa rauhoittamaan

Myeloomapalstalta luin, kuinka hoitaja oli neuvonut vatsaongelmista kärsinyttä potilasta syömään makaroneja, jotka rauhoittivat vatsan. Neuvo oli toimiva.

Sovellan ohjetta, jos antibiootit tulevaisuudessa sekoittavat elimistöni. Neuvo: välttäkää anbitiootteja.

Syöpälääkkeet ovat toimivia, mutta usein todella rajuja, joten elimistöt ovat koetuksella. Aina ei edes apteekin kauppaama Vi-Siblin auta, jos vatsa menee sekaisin tiputuksista tai kotona otettavista lääkkeistä.

Silmäklinikkaperjantai

Perjantaina menin Silmäklinikalle ja otin ilmoittautumista varten vuoronumeron. Olin seuraava, joten kumarruin nostamaan lattialta jonkun pudottaman taksilapun ja menin ilmoittautumaan. Erehdyin menemään väärään pisteeseen, josta minut peukalolla viittaamalla ohjattiin seuraavalle henkilölle.

Toivon, ettei minusta koskaan tule peukaloviittaajaa.

Tervehdin, ojensin löytämäni kuitin virkailijalle ja toivon, että potilas tulee hakemaan pudottamansa kuitin.

Sain ohjeen nousta toiseen kerrokseen ja kiipesin portaat. Ovenavausnappi oli kätevästi kulman takana, mutta osasin etsiä hyvin kätkettyä versiota, josta ei kerrottu potilaille mitään. Onhan se tietenkin saavutus, jos onnistuu taiteilemaan itsensä ovesta sisään.

Istuin odottamassa ja luin räytyneitä naistenlehtiä. Monissa oli sivut osittain tallella, joissain jopa kansi.

ET-lehden 10/2017 Parasta aikaa -palstalla oli Tilastokeskus-tietoa Maria Niemen kokoamana:

Appelsiinien tuonti Suomeen, kiloina

1917                    26 655

2016                    29 145 113

Hyvä!

Kahvin kulutus henkeä kohti vuodessa, kiloina

1917                    2

2015                    10

Kymmenen kiloa? Huh. Kiitos, kun juotte kahvini.

Tilastoitu oluen kulutus asukasta kohden, litroina

1917                    11

2016                    75

Olut on pahaa, joten onneksi joku urhea sankari/-tar (?) juo minunkin kaljani.

Autojen määrä

1922                    1754

2015                    3 847 945

Vanhat hyvät ajat.

Vuodessa syntyneet kansalaiset (ts. lapset)

1917                    81 046

2016                    52 814

Luku on pienempi, vaikka väestön määrä on huomattavasti suurempi.

Maa- ja metsätaloudessa työskentelevät, %-osuus

1920                    70

2016                    4

Osoitan kunnioitusta niille neljälle prosentille, jotka huolehtivat suomalaisten ruoasta!

Silmäklinikan hoitaja tutki, minkä verran näen ja jatkoin odottelua. Pääsin silmälääkärille noin 20 minuuttia aikavaraukseni jälkeen, mikä on tyypillistä ruuhkaisella silmäpoliklinikalla. Silmälääkäri tutki silmäni, tiputti niihin värjääviä (ja kirveleviä) tippoja, mutta onneksi vältyin testiltä, jossa tutkitaan silmissä oleva kosteus. Kosteutta ei ole, joten testi on piinallinen.

Lääkäri varmisti, onko Ikervis-tipoista ollut hyötyä. Mielestäni ei ole, mutta toivoin, että silmäni olisivat tutkimuksen perusteella eri mieltä. Hän ei ottanut kantaa silmiin, vaan ilmoitti, että minun mielipiteeni ratkaisee. Olisin mieluummin toivonut, että silmieni tilanne olisi ratkaissut.

Kalliita tippoja, joten toisaalta hyvä, että pääsin niistä eroon.

Saan vielä e-reseptin Yliopiston Apteekin tekemille (Ikervisiä vastaaville) siklosporiinitipoille, joista mainitsin lääkärille. Hän ei tiennyt kyseisistä tipoista, joista olin kuullut toiselta potilaalta. Hän varmisti tiedon toiselta silmälääkäriltä ja saan reseptin myöhemmin. YA-tipat ovat halvempia ja kuulemani mukaan tehokkaampia.

Kiitin heitä, kävelin keskustaan ja pistäydyin matkalla Taidehallissa katsomassa Taiteen henki -näyttelyn. Sammon kokoelmia esitellään vuoden loppuun.

Olin tyytyväinen nähtyäni Elin Danielson-Gambogin Italia-aiheisen maalauksen ja pidin Maisema Vartiovuorelta -taulusta, jonka jostain merkillisestä syystä oletin esittävän Osloa, vaikka maalaus oli Suomen Turuust.

https://www.mandatumlife.fi/taiteen-henki

Joulun lähestyessä kannattaa kuunnella – tai katsella – taidetta

Science Christmas Carols

https://www.youtube.com/watch?v=H6hpJzK5vUo

Hallelujah Chorus Silent Monks

https://www.youtube.com/watch?v=3-uvyL-sAHY

The Meow choir. You’ll laugh your tail off.

La Traviata

Ideaalimaailmassa näkisin Verdin La Traviatan, jota esitetään Kansallisoopperassa vuodenvaihteessa. Käytännössä taitaa käydä toisin. Viite: money, money, money. Pitäisikö palata kerjuukuppini kanssa Aleksille ja pyytää rahaa oopperaesitykseen? Olisikohan tuottoisa keikka?

Taikahuilu oli kiinnostava, mutta muistutti mielestäni ennemmin mustavalkoelokuvaa, kuin oopperaesitystä. Esitys oli suomeksi, mitä pidin hillittömänä vääryytenä Pa-pa-pa-pa-genoista huolimatta.

Onneksi haastatellulla ja aikaisin heräävällä johtajalla on mitä ilmeisimmin pätäkkää. Ehkä hän menee kuuntelemaan tai ainakin katselemaan Violettaa, todennäköisesti jonkun toisen kutsumana ja maksamana.

Toivottavasti hän pystyy nukkumaan hyvin esityksen aikana ns. metelistä huolimatta.

 

Fitnessii, salmiakkii ja duunivinkkei

Kävin maanantaina fysioterapeutin luona ja sain ohjeet kortisonikuurien heikentämän yläselän tai oikeastaan lapaluiden välin vahvistamiseen.

Olin käynyt edellispäivänä kuntosalilla ja voin hyvin.  Fysioterapeutin neuvomien liikkeiden jälkeen olin seuraavana päivänä raihnainen eli kannattaa käydä ammattilaisen ohjauksessa, niin paikat kipeyt-, tarkoitan kuntoutuvat paremmin. Hänen neuvomansa liikkeet olivat tehokkaita ja toimivia.

Riskeeraan me too-kampanjan aikana ja totean, että fysioterapeutti oli nätti. Olen aina iloinen, kun tapaan nättejä miehiä. En ahdistele tai nipistele, joten olen kunnon kansalainen. Aiempi nätti miespuolinen työkaveri väitti kauan sitten, että nipistin häntä liukuportaissa, mutta tarina ei pidä paikkaansa.

Luulisin.

Fysiatrin mukaan saan Pilates-ohjeita, mutta fysioterapeutti ehdotti ohjeita mm. kuntosalille:

  • soutulaite
  • ylä- ja alatalja
  • käsipainoilla liikkeitä
  • päinmakuulla käsien tai alaraajojen nostoa
  • reisien ojennus ja koukistus
  • lonkan loitonnus ja lähennys

Konttausversio ei onnistunut, koska murtunut ja hoitamatta jäänyt oikea ranteeni ei taivu riittävästi ja vartalonkiertolaitteesta salilla fysioterapeutti varoitti, koska loukkaantumisriski on suuri.

Reisien kortisonin heikentämiä lihaksia voi vahvistaa istumalla melkein tuoliin ja nousemalla ylös. Kummasti tuntui jaloissa seuraavana päivänä.

Tapaan hänet seuraavan kerran joulukuussa.

Kukkia miehille esimerkiksi isänpäivänä

Kävin keskiviikkona tapaamassa isäpuoltani, joka oli tilapäisesti vanhainkodissa hoidossa. Väitän, että vanhainkoti oli aiemmin lähempänä bussipysäkkiä, mutta saatan olla väärässä. Olisi tietenkin aika outoa siirtää vanhainkotia parisataa metriä.

Tiesin paikan, mutta en tarkempaa osoitetta, joten seurasin parkkipaikalla olevia autoja ja päädyin oikealle ovelle.

Minulla kävi hyvä tuuri, koska isäpuoli istui tv-huoneessa muiden hoidettavien kanssa ja menimme juttelemaan hänen huoneeseensa. Olen iloinen, kun hän vielä 95-vuotiaana tuntee minut Alzheimeristaan huolimatta.

Vein hänelle Asematunnelin Kaivokukasta ostamani viitosen kimpun (tiistaisin alennusmyynti) keltaisia jaloleinikkejä ja kauniita leikkovihreitä. Hän ilahtui kukkasista ja ihaili niitä useita kertoja. Olen rajoittuneesti ajatellut, että kukkia viedään naisille, joten on kiva huomata, että miehetkin (tietenkin) pitävät kauniista kukkasista. Vein hänelle munkkirinkilän ja suklaata päivää piristämään.

Sain hänet suostuteltua kävelylle rollaattorin kanssa ja hoitaja neuvoi minulle koodin, jolla pääsen ovesta. Koodin avulla varmistetaan, etteivät muistisairaat karkaa ja ovella on vierailijoille ymmärrettävästi varoitus siitä, ettei ketään hoidettavaa saa päästää ulos. Hyvä, että eksyminen estetään.

Isäpuoli totesi minulle, ettei hän saa lähteä yksin ulos, joten vastasin hänelle, että hänellä on MELKO luotettavaa seuraa eli minä ja häntä huvitti.

Palasimme kävelylenkiltä ja juttelimme vielä hänen huoneessaan. Häntä harmitti, kun paikalla ei ollut muita sotaveteraaneja. Valtaosa muista asukkaista oli mielestäni parikymmentä vuotta häntä nuorempia. Hyväkuntoisena pärjää pitempään, mutta omanikäisiä ihmisiä on yhä vähemmän.

Ihailen iäkkääksi eläviä ihmisiä, mutta en pyri samaan. Aion sinnitellä eläkeikäiseksi, mutta sen jälkeen nielaisen strykniinipillerin tai pari, koska hauraana, heikkona, mahdollisesti yksinäisenä ja muistihäiriöisenä eläminen ei todellakaan kiehdo. Ostoslista: verkkoshopattava strykniinipilleri. ”Jos sä viälä kerran sanot olumppialaiset, mä otan syäniidii.”

Kävelin keskustaan, kävin kaupassa ja jatkoin isäpuolen kotiin siivoamaan. Imuroin, putsasin pintoja, pyykkäsin, vaihdoin hänen lakanansa jne. ja olin tyytyväinen, kun sain siivottua hänen kotinsa. Siivooja tulee myöhemmin käymään ja voi pestä tarkemmin vaikka kylpyhuoneen, kun imurointi jää vähemmälle.

Yövyin ja bussini lähti seuraavana aamuna klo 6:17, joten ehdin nukkua noin viisi tuntia. Onneksi bussimatkalla voi torkkua.

Kotona odottamassa oli kissojen kosto possunsydänruokkijan poissaololle eli taloyhtiön tiedote oli päätynyt sisäoven alta osittain kynnysmatolle, joten tiedotteen reunat oli pureskeltu huolellisesti silpuksi. Arvostin sitä, että tiedotteen keskiosa oli jäljellä tapahtumapäivämäärineen.

Lakritsi- ja Salmiakkimessut, Wanha Satama

Kävin lauantaina salmiakkikierroksella Katajanokalla. Sää oli sateinen, joten kävelin Stockan eteen ja menin nelosratikalla Kauppiaankadun pysäkille. Odotellessani ihailin tavaratalon näyteikkunaan Legoista rakennettua Senaatintoria Tuomiokirkkoineen, Helsingin yliopiston päärakennuksineen, Valtioneuvoston linnoineen ja joulukuusineen.

Ystäväni lupasi lähteä kanssani messuille. Hän ihmetteli myöhemmin, mitä hän oikeastaan tekee messuilla, koska hän ei enää syö karkkia. Ehdotin hänelle, että näemme toisen kerran ja värväsin seuraavan kaverin. Hän ei jaksanut lähteä pitkän työviikon jälkeen, joten menin yksin vaeltamaan tungokseen. Tarinan opetus: kannattaa olla joko ahneempia, virkeämpiä tai nuorempia kavereita. Hehee!

Oikeasti olen tyytyväinen kaikista niistä ystävistäni, jotka pysyivät ystävinäni eivätkä hankkiutuneet minusta eroon, kun erehdyin (?) sairastumaan aivoaneurysmaan ja syöpään, joista taitavan hoidon avulla paranin.

Messulippu maksoi 12 euroa ja netistä ostettuna lipun sai kympillä.

Kiertelin messuilla, kävin äänestämässä parasta ja kuvassa olevaa täytekakkua (niitä oli vain kolme), maistelin useampien valmistajien salmiakkeja ja palasin myöhemmin parhaille paikoille ostoksille.

Maistoin ensimmäisenä Raw’n Moren raakalakritsipalloja, jotka olivat erittäin hyviä. Niissä oli mm. taatelia, seesaminsiemeniä ja lakritsijauhetta.  Messuvieraille maistiaisiksi oli kiitettävän pieniä lakritsipalloja, joita olisin mielelläni ostanut. Myynnissä oli suurempia palloja, joita ostin pari kappaletta. Pallot voi tietenkin pilkkoa, mutta ostaisin jatkossa mieluummin maistiaisten kokoisia versioita. Sama tilanne kuin dieeteissä eli pienempi lopputulos on yleensä parempi.

Houkuttelevalta vaikuttavaa raakaruokaa myyvä kahvila toimii Runeberginkatu 59 -osoitteessa.

http://rawandmore.fi/story/

Kuusankoskelaisen Lakumesta Oy:n vegaanista ja säilöntäaineetonta Salmiakkilakua ostin pussin kahdella eurolla.

Haganolin salmiakkijauhetta, joka oli minulle uusi tuote, ostin pari euron pussia. Sain pyynnöstäni maistaa ensin salmiakkijauhetta, mitä arvostin. Tarjolla ollut nestemäinen salmiakkijuoma ei minulle maistunut.

Nammi maistatti islantilaisia tuotteita ja ostin pikkukippoon suklaapalloja, joissa lakritsisisus oli peitetty maitosuklaalla ja päällystetty lakritsi- ja salmiakkijauheella. Suosittelen ehdottomasti!

http://nammi.se/varumarken/freyja/sterkar-djupur/

Sama islantilainen valmistaja maistatti supersuolaista salmiakkia ja harvinaista kyllä en pystynyt syömään koko palaa. Mukava esittelijä kertoi in English, että makeiset valmistetaan kuumien vesilähteiden tuottaman energian avulla. (Meniköhän oikein?)

Tripsterissä oli kiinnostava juttu kuumista lähteistä, mutta ei mielestäni salmiakista, joka oli tärkeä tieto:

https://www.tripsteri.fi/islanti/kuumat-lahteet-islanti/kylpylat-islanti/

Olen ostanut salmiakkia kotimaan lisäksi mm. Ruotsista, Tanskasta, Hollannista, Saksasta ja yllättäen Blue Mountains -vuoriston pikkukylästä Sydneyn läheltä Australiasta ja romanttisesta kalifornialaisesta merenrantakaupungista Montereysta. Jokainen Steinbeck-lukija tunnistaa Montereyn mm. Cannery Row -kirjasta.

https://sg.sydney.com/destinations/blue-mountains

Valitsemissani salmiakeissa oli hieno bouquet (ei Hyacinth).

Minulla on tiedossa joko hyviä makeita tuliaisia tutuille tai varustautuminen talviunille kotiluolassa kirjakasojen, dvd-levyjen (The Holiday on jouluna MUST, koska Jude Law on nätti), villahuopien ja salmiakkiherkkujen kera.

Duunivinkit

Seurasin netistä Spring Housen koulutusta TE-toimiston asiakkaille työpaikan etsimisestä ja kurssi oli mielestäni poikkeuksellisen hyvä.

Ikäpersoonana vierastan jatkuvaa kommentointia, joten en osallistunut keskusteluun chatin kautta ja kertonut tietojani työpaikkojen hakemisesta. Moni muu osallistui keskusteluun mielellään eli oman mielipiteen ilmoittaminen koulutuksen aikana tuntui heistä tärkeältä.

Minua kiinnostivat faktat, joten olisin mieluummin keskittynyt vain luennon seuraamiseen, vaikka seurasin samalla chatin kommentteja. Pitäisi varmaan muuttaa tyyliä, koska opiskelukaveri valittiin aikoinaan opiskelemaan varasijalta, koska hän tuli ensimmäisenä päivänä paikalle ja kurssillekin voidaan valita ylimääräisiä, jos he ilmoittavat osallistuvansa. Minulla taitaa olla asennevika, kun en osaa hyödyntää hyvin toimivaa taktiikkaa.

Opetettujen asioiden joukossa hyviä ideoita

  • halutaan palkata henkilö, jonka joku jo tuntee, mm. LinkedIn
  • kannattaa tehdä erillinen Facebook työnhakuun
  • kannattaa seurata yritysten kotisivuja ja Facebook-sivuja
  •  yrityksen blogi tai uutiskirje kannattaa tilata työtä varten lisättyyn sähköpostiin

(fiksu vaihtoehto, koska honeypupu85, muscleman! tai pekkarocks91 huvittavat ainakin minua, jos lähetän virallisia viestejä)

  • muista henkilöstövuokrausyritykset
  • seuraa startupeja, katso Kauppalehden menestyjät
  • katso muutokset yritysten henkilöstössä
  • puhu tutuille siitä, että etsit työtä
  • ASENNE ratkaisee
  • tutki yrityksen tavoitteet, arvot ja strategiat
  • seuraa Twitteriä #rekry# ja Instagramia

Puhelinsoitto on tehokkaampi, kuin hakemus

  • soitto, hakemus, soitto (satunnaiset sähköpostit jäävät lukematta)
  • TARJOA omaa osaamistasi mm. piilotyöpaikkoihin
  • millainen olet, mitä osaat, ammattitaito
  • otsikointi on tärkeää ja muista hakusanat
  • tee kuvallinen profiii

Tee itsellesi työnhakusivu (hyvä klassikkoneuvo)

  • työtehtävä
  • yritys
  • milloin hait
  • haastattelu jne.

Valmistele hissipuhe 30–120 sekuntia

  • osaa esitellä rekrytoijille vahvuutesi
  • kerro motivaatiostasi
  • katso vinkkejä: YouTube

Saimme muitakin työnhakukirjojen vakiovinkkejä, mutta hyvin tiivistettyinä. Toivotan onnea työnhakuun ja mielenkiintoisen työpaikan löytymiseen!

Uraopas

Suosittelen etenkin korkeakoulutetuille nuorille naisille työnhakuoppaaksi URAOPAS Työelämän lyhyt oppimäärä -kirjaa, joka on ilmestynyt 2017. Ritva Katteluksen ja Tom Jokisen kirja kannattaa mielestäni tutustua ja perehtyä heidän antamiinsa kattaviin neuvoihin.

Yliopistot ovat täynnä naisia, mutta johtajat ovat lähinnä miehiä kiitos mm. lasikaton. Tilannetta kannattaisi muuttaa eivätkä lapset saisi olla este naisten edistymiselle työuralla.

”Suomeen on rantautunut kansainvälinen Toastmasters-verkosto. Toiminnan tarkoitus on kehittää verkoston jäsenten esiintymistaitoa. Jokainen jäsen pitää puheita ja saa niistä palautetta hyvässä hengessä.” (Uraopas)

  • The Ah Counter keeps track of audible pauses such as “ah,” “er,” “um,” “well,” and “you know”. These are also called ’embolalia’, which are unnatural pauses or fillers in the flow of a speech. (Toastmasters.fi)

 

Elämän tragedia on se, mikä kuolee ihmisen sisimmässä hänen eläessään.

Albert Schweitzer

Rahaa bushhilipphuun?

Kävelin asemalta lauantaina kirjasto kymppiin, kun lähellä ollut mieshenkilö tiedusteli minulta ”oliskho rhouvallha anthaa rhahaa bushhilipphuun?”  Harmi, etten kuullut häntä ollenkaan, kun hän kaipasi rahaa ja ihan takuuvarmashthi bussilippuun. Kerrassaan ikävää.

Jos onnistun välttämään kansioittensa kanssa liikkuvat feissarit (ennätykseni: kuusi), niin joku takuuvarmasti kerjää minulta rahaa. Täytyy opetella näyttämään häijymmältä.

Musiikkitalo-eksyminen

Mietin kävellessäni, etten ole ainoa Musiikkitalo-eksyjä. Olin viimeksi ajoissa konserttisalissa orkesterin korvia riipivästä soitinten virittelystä huolimatta ja todella monet ihmiset etsivät paikkaansa.

Paikkanumerot olivat kuluneet pois reunapenkkien lapuista, koska ihmiset tarttuivat kangaslappuun ja tutkivat paikannumeroita, jotka eivät enää näkyneet.

Paikallani istui eläkeläisrouva, joka ilmoitti ystävälleen, että hän löysi hyvän paikan ja istuu tässä! Seisoin kauempana ja mietin, minne menen istumaan, koska saliin jää aina tyhjiä paikkoja. Onneksi kyseinen rouva hieman ennen konsertin alkua siirtyi omalle paikalleen ja pääsin varaamalleni paikalle.

Itse asiassa istuin ideaalipaikalla eli jos joskus palaan rapakuntoon, niin tiedän, mihin kohtaan varaan uuden paikan. Olen niin katala, etten kerro paikan numeroa, mutta suosittelen (tietenkin) takariviä, jos portaiden kiipeäminen on haasteellista.

Vaahtokarkkijahti jatkui

Kävin kirjaston jälkeen sekä Asematunnelin karkkikaupoissa että Stockalla, mutta en onnistunut löytämään kurpitsaa muistuttavia vaahtokarkkeja. Pitänee ostaa jotain muuta.

Päädyin lohilindströminpihveihin, joita myytiin lokakuussa kanta-asiakashintaan. Hyvä vaihtoehto, jota kannattaa kokeilla.

Niissä on kapriksia, joita tarvitaan ehdottomasti.

Ruoka kertoo puoluekannan

Lueskelin bussimatkalla ilmaisjakelulehteä ja huomasin jutun, jonka mukaan ruokavalinta kertoo Yhdysvalloissa puoluekannan. Jutun mukaan demokraatit suosivat kasvispurilaisia, republikaanit lihapurilaisia. Demokraatit tilasivat avokadosalaattia, linssikeittoa ja burritoja, republikaanit caesarsalaattia, Wonton-keittoa ja kebabtuutteja.

Hetkinen, tuutteja?

Olisikohan käännösvirhe lehdessä, joka kirjoittaa naisurheilijoista nuorukaisina? Vai olikohan kyseinen bussimatkalla minua huvittanut nuorukaiskirjoitus aikoinaan Uutislehti 100 -julkaisussa?

Kotuksen mukaan lehti saattoi olla nuorukaiskohdassa oikeassa:

https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit/kieli-ikkuna_(1996_2010)/nuorikko_ja_nuorukainen

Harvemmin tulee Kotimaisten kielten keskusta vastustettua, mutta nuorukaiskohdassa olen valmis väittelemään. Nuorukainen on mies. Näin ovat näreet.

Makean nälkään demokraatit valitsivat muffinin, republikaanit brownie-suklaaneliön.

The Time selvitti ruokavalinnat viime vuonna nettiruokapalvelu Grubhubin kautta. (HS Metro 25.10.2017)

Eikö minulla ole lainkaan puoluekantaa, kun pidän kasvishampurilaisista ja brownieista?

Alkoholilla mieltään päivittäin virkistänyt tuttu paheksui aina brownie-mättäjiä, koska he kuulemma olivat jääkaappi-pakastimen kokoisia. Mietin aina kiinnostuneena, miltä punertavanenäisen henkilön työkaverit näyttivät ja ennen kaikkea millaisia ovia yrityksellä oli käytössä?

Käänteishyljintäpeikko

Mietin kirjoittaessani käänteishyljinnästä, ettei minun ole tarkoitus pelotella ketään oireillani.

Olin vuosia ennen myeloomadiagnoosia koko ajan kipeänä (flunssia, kurkunpääntulehduksia, influenssia, silmä- ja korvatulehduksia jne.) eli olin todella huonossa kunnossa jäädessäni sairauslomalle. Uskon, että kurja kuntoni saattoi vaikuttaa siihen, että elimistöni rettelöi myöhemmin siirrettä vastaan. Uskon, mutta en tiedä.

Jouduin töissä kieltäytymään minulle tarjotusta kiinnostavasta tehtävästä toisella osastolla, koska olisin tehnyt työtä yksin eikä minulla ollut sijaista. Olin koko ajan kipeä, joten mielestäni olisi ollut asiakkaita kohtaan epäreilua suostua kyseiseen työhön.

Tilanne on täysin toisenlainen, jos joku sairastuu yllättäen ollessaan hyvässä ja terveessä kunnossa. Monilla oireet ovat vähäisempiä, kortisoni ei turvota näyttämään syöttösialta tai pitkäkään käyttö ei hajota niveliä eikä hyljintää ole maksassa ja munuaisissa.

Vyöruusultakin vältytään.  Vyöruusulääkitykseen takertuisin allogeenisen kantasolusiirron jälkeen, koska monilla puhkeaa vyöruusu sen jälkeen, kun sairaalassa on päätetty, että kyseisestä lääkkeestä luovutaan. En enää halua yli vuoden jatkuvaa hermosärkyä.

Toisaalta minulla ei ole minkäänlaista koulutusta lääketieteestä, joten kunnon ihmisenä en ottaisi kantaa aiheeseen. Otan kuitenkin potilaana ja syön edelleen vyöruusulääkettä. Tosin Valaviria halvempaa versiota eli Acyraxia, jossa 70 kappaletta saa äärettömän edullisesti eli alle 80 eurolla…

Kestovinkki: ei todellakaan kannata sairastua.

”Vyöruusualueella särky saattaa kestää kuukausia, harvoin vuosia iho-oireiden häviämisen jälkeen. Pitkittynyttä hermosärkyä esiintyy joka viidennellä yli 80-vuotiaista, mutta vain 5 %:lla alle 60-vuotiaista.” (Duodecim Terveyskirjasto)

Kas, kävipä minulla ”tuuri” vyöruusun kanssa, kun hermokivut jatkuivat alle 50-vuotiaana yli vuoden.

Tiedoksi:

”Vyöruusurakkuloiden peittäminen hydrokolloidisiteellä (apteekista) estää virusten leviämisen ympäristöön tehokkaammin kuin peittäminen harsositeellä tai laastarilla.” (Duodecim Terveyskirjasto)

Joillain käänteishyljintäpotilailla käänteishyljintäoireet ovat huomattavasti hankalampia ja vaativat käyntejä sairaalassa, kortisoniheikkous edellytti rollaattorin tai pyörätuolin käyttöä tai happilaittetta kotona.

Osa potilaista kuntoutui hyvin nopeasti siirron jälkeen. Tuuripeliä.

Toisaalta hämmästyin siitä, että lääkekuluni ovat paljon suurempia kuin monilla sairaammilla potilailla silmätipparyöpyn vuoksi ja lääkekattoni täyttyy yleensä huomattavasti aikaisemmin. Ei tosin tänä vuonna, kun korvattavia Oculaceja ei myyty noin puoleen vuoteen ja jouduin maksamaan korvaamattomista tipoista törkeän summan.

Olen matkan varrella miettinyt, että ”juotan” silmilleni halpaa ja kätevästi sekoittamaani suolavesiliuosta (kelpo äyskärillinen merestä?) silmätippojen sijaan, mutta sekä hematologi että silmälääkäri vastustivat oivallisen säästäväistä ideaani.

Ideaalimaailmassa voisin käyttää öljymäisempiä tai geelimäisempiä tippoja eli silmiä pidempään suojaavia tippoja kuin Oculaceja. Harmi, että ärtyisät (olin kirjoittamassa kärttyisät) silmäni ovat toista mieltä asiasta.

Monet silmätippapullot ovat hankalia, koska ne todellakin kärttyisät silmäni eivät kestä säilöntäaineita. Kaikissa silmätipoissa niitä ei ole, mutta Kela ei korvaa kyseisiä tippoja. Kivaa tasapainoilua.

Tapaan silmälääkärin marraskuun lopussa ja kuulen siinä vaiheessa, onko käänteishyljinnästä kärsiville silmille tarkoitetuista Ikervis-tipoista ollut mitään hyötyä. Väitän ettei ole, mutta toivottavasti olen väärässä.

Käänteishyljintä voi olla hankalaa, mutta vaihtoehto allogeeniselle kantasolusiirrolle on huonompi. Kannattaa mieluummin keikkua täällä edelleen, vaikka kyynelnesteettömät silmät vaativat kostutustippoja todella usein.

Ilmoittautuminen ja unohdus

Ilmoittauduin jokin aika sitten erittäin mielenkiintoiseen tapahtumaan ja jäin odottamaan vastausta, jota ei koskaan kuulunut. Arvelin, että joku muu oli valittu kyseiseen tilaisuuteen.

Tapasin kutsun lähettäjän ja varmistin tiedon häneltä. Koko tilaisuus oli peruuntunut, mutta hän ei muistanut, että minäkin ilmoitin itseni osallistujaksi. Hetken ajan oli aika mitätön olo, kun minut oli kokonaan unohdettu.

Ymmärrän kyllä, että syynä unohtamiseen oli kiire. Toisaalta sain sanottua hänelle, että seuraavalla kerralla osallistuisin mielelläni.

Ötökkä kävelylenkillä

Pikkuinen siimahäntä ei huomannut minua ja tuli melkein kiinni lenkkariini, kun olin kävelylenkillä. Liikuttavaa. Seisoin ötökän edessä, jotta pyöräilijät eivät kaahaisi eläimen yli ja sain pitkään katsella pihlajanmarjojen maistelua.

Selviytyminen, toinen osa

Kuulin myeloomaa koskevassa nettikokouksessa norjalaiselta potilaalta, että Survival- eli selviytyminen-kirjoitus on käännetty tai tullaan kääntämään eri kielille. En kuullut kyseistä tietoa messuilla, kun ohjekirjasta esiteltiin.

Tein turhan työn kääntäessäni tekstin ensimmäisen osan. Toisaalta en tiedä, koska viralliset käännökset julkaistaan, joten kääntänen lyhentäen myös toisen osan.

Sataa ja lumi sulaa pois

Olen todella tyytyväinen.

Katsoin juuri ulos ja taas sataa lunta. Plääh.

No, kohta on kevät!

Muumi-mietteitä

Hyviä Muumi-mietteitä ja upeita valokuvia Tuulia ja tyrskyjä -blogissa:

https://tuultajatyrskyja.blogspot.fi/2013/09/mietteita-muumien-tapaan-2.html

 

Näyttää paljon siistimmältä, kun tiskit ovat piilossa sängyn alla seuraavaan sateeseen asti.

Muumimamma

Missä olet?

Tulin torstaina sairaalasta, kun minulle soitettiin tuntemattomasta numerosta. Arvelin, että Meilahden sairaalasta soitetaan. Soittaja esitteli itsensä, kertoi, että olen osallistunut leikattujen aivoaneurysmapotilaiden seurantaan Töölön sairaalassa ja varmisti, saako hän esittää minulle muutamia kysymyksiä.

Ilman muuta.

Hän kysyi, missä olen, joten vastasin automaattisesti, että olen ratikassa. Hän täsmensi, että asunko kotona vai olenko laitoshoidossa?

Onneksi kotona.

Hän kysyi, onko helmikuussa 2012 tehdyllä aivoaneurysmaleikkauksella ollut vaikutusta ajatteluuni?

Ei ole ollut.

Hän kysyi, miten tyytyväinen olin leikkaukseen ja aloitti sanasta erinomainen ja vastasin heti, että erinomainen. Hän ehti listata myös muut kolme vaihtoehtoa.

Minun täytyy puhua jatkossa hitaammin, jotten vahingossa keskeytä toisen listaa.

Kiitin häntä soitosta ja puhelu päättyi. Vasta Stockan kohdalla havahduin siihen, kuinka karmiva puhelun alku oli laitoskyselyineen. Minulla on käynyt erittäin hyvä tuuri myös aivoaneurysman kanssa.

Mainitsin myöhemmin sukulaiselle soitosta ja hän kysyi, puhuinko tuollaisista asioista muiden matkustajien kuullen? Mielestäni puhelussa ei ollut mitään epäilyttävää, joten totesin, että puhuin muiden kuullen. Lisäsin vielä, että kerroin samalla kaikkien pankkikorttieni pin-koodit, koska olin hiljattain kadottanut korttini ja pin-luvut on hyvä kertoa kaikille soittajille, jotka saattavat olla vaikkapa rehtejä ja reippaita poliiseja. Hän tietenkin kannatti äärettömän hyvää ideaani.

(Ei, korttini eivät ole kadonneet enkä tietenkään kertoisi.)

Hematologinen poliklinikka

Minulla oli aika Meilahden Kolmiosairaalassa klo 9:45, joten matkustin bussilla Naistenklinikan luo ja kävelin sairaalaan. Anemiavaiheessa päättelin, että kaikki sairaalat pykätään mäen päälle (tulvan varalta?). Sain koomisen heikossa kunnossa nousta mäkiä milloin Meilahden sairaalaan, Kirurgiseen sairaalaan, joka on erittäin viehättävä tai Herttoniemen sairaalaan, joka lopetti myöhemmin toimintansa. Pidin tekoa katalana, koska Herttoniemessä asui paljon iäkkäitä ihmisiä ja laboratoriossa oli lähes aina todella pitkät jonot.

Laboratoriopäiväksi suosittelen perjantaita, koska alkuviikossa ovat pahimmat ruuhkat.

Olin sairaalassa puoli tuntia ennen varaamaani aikaa, joten pesin kädet ja kävin kahviossa, joka on mielestäni viihtyisä ja palvelu on poikkeuksetta hyvin ystävällistä. Pidän kattovalaisimista – ja suosittelen juusto- tai kalkkunasämpylöitä tai -reissareita.

Viereisessä pöydässä oli herrahenkilö, joka sanoi puhelun aikana 20 kertaa ”tota noin. Mielestäni häntä oli mukavaa kuunnella. Parin ensimmäisen totanoinnin jälkeen laskin seuraavat ja ilahduin, kun hän pääsi täsmälliseen tasalukuun.

Bussissa ekaluokkalaiset keskustelivat yhdeksännestä luokasta peruskoulussa. Yhdeksännellä kuulemma opetellaan kaikkein vaikeimpia laskuja, esimerkiksi 90 miinus 90. Minä kävin erilaisen yläasteen, mutta kuten matemaattisesti lahjakas ystäväni totesi, että niin se koulumaailma muuttuu.

Sairaalan kahviossa näköjään tarjoillaan arkiaamuisin puuroa. Huomasin puuron vasta istuessani pöydässä. Pitänee palata paikalle riisipuuropäivänä ja laittaa aivan törkeästi kanelia ja vähän (tummaa ruokokideversiota, jos on) sokeria sekaan. Luulen, että sairaalan puurossa ei ole joulupuuron mantelia. Jos sai mantelin, niin kai voitti jotain? Pääsiköhän – tai ”pääsiköhän” naimisiin? Ei kai sentään. Wikipedian mukaan manteli tuo hyvää onnea.

”Kerrotaan, että presidentti Svinhufvud pyysi nakkaamaan puurokattilaan kourallisen manteleita, jotta kaikille puuronsyöjille varmasti riittäisi onnea.” Kätevää. Ukko-Pekka oli monin tavoin sympaattinen herrasmies ja poliittinen idolini. Pidän myös Risto Rytistä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/P._E._Svinhufvud

Vein takkini Kolmiosairaalan kaappeihin, koska päällysvaatteet pitää jättää kaappiin ennen Hematologista poliklinikkaa. Sain jälleen kerran toteutettua oivallista neuroosiani eli suljin melko vaivihkaa (harmi, että kaapit sanovat sulkiessa PIIP) kaikkien kaappien ovet, jotta rivi näytti siistiltä. Tornisairaalan aulan keltaisia kaappeja en sulje, koska niitä on liikaa. Fakta.

Leimasin automaatissa Kela-korttini, hematologin huone oli 33 ja odotin vartin käytävällä ihaillen kattoon ripustettuja Halloween-koristeita. Nappasin lasimaljasta Mariannen, joten mm. kurpitsanmallisia suklaita jäi vielä muille. Pidin koristelua hauskana ideana, josta kiitos ideoijille ja tekijöille!

Hematologi kutsui minut huoneeseensa, puhuimme rutikuivista silmistäni, joissa on krooninen käänteishyljintä ja jatkoimme selkäni kuntouttamisesta Fysiatrisen poliklinikan fysioterapeutin luona.  Totesin, että yritän välttää viimeiseen saakka viiden gramman OxyNormeja, koska elimistöni ei kestä vahvoja kipulääkkeitä. Gramman Para-Tabseja kolme päivässä, jos on ihan pakko ottaa jotain. Ainoat todella tehokkaat kipulääkkeet olivat laastareita, joita sain murtuneen selkänikaman vuoksi. Kyllä, niitä narkkarien suosimia, mutta minulle laastarit laitettiin selkään sekä sairaalassa että kotona. En nauttinut niitä vaarallisena (tai tappavana) välipalana.

Minulla oli ilo (?) riisuutua alusvaatteisilleni, mennä vaa’alle, joka menee heti päälle (ei tarvitse ensin tökätä varpaalla) ja istua paperilla verhotulle tutkimuspöydälle.

Hematologi mittasi verenpaineeni, tutki suuni, joka oli onneksi kunnossa ja mittasi melkein hajonneella sormivempaimella etusormestani happisaturaation, joka oli normaali.

Menin makaamaan tutkimuspöydälle ja lääkäri tutki jalkojani nipistelemällä, ettei minulla ole ihon käänteishyljintää (ei ole koskaan ollut) ja tunnusteli maksani. Ensimmäistä kertaa hän tutki rintani. Oletan, että poliklinikalla on uusi ohjeistus. Hän muistutti, että rinnat kannattaa tutkituttaa kerran vuodessa kohonneen syöpäriskin vuoksi. Syöpäriski on korkeampi sekä myeloomaan sairastumisen vuoksi että hormonilaastarien, joita sain ensin luuston vahvistamiseen ja vaihdevuosiin (grr ja räyh?) ja myöhemmin jatkoin niiden käyttöä gynekologin neuvosta. Kaikki ok, joten sain nousta pöydältä ja pukea. Palelijana kannatan ehdottomasti pukeutumista.

Hematologi kysyi, onko minulla vaihdevuosioireita. Totesin, ettei ole, vaikka toisinaan toivoisin viluisena, että olisi edes kuumia aaltoja. Lisäsin, ettei vaihdevuosia tarvita, koska olen jo muutenkin koko ajan vihainen. Vakava ja asiallinen hematologi purskahti nauruun. Hehee!

Varmistin häneltä Protopic 0,03 % -salvasta, jota käytän silmätipoista ärtyneisiin silmänympäristöihini. Selvisi, että minulla on kaksi ja puoli (2,5) vuotta sitten vanhentunut Kela-kortti, jonka vuoksi en saanut lääkkeestä Kela-korvausta. Jostain merkillisestä syystä olen luullut, että korvattavan voiteen voi määrätä vain ihotautilääkäri, mutta sekoitin muihin atooppiselle iholle määrättäviin takrolimuusivoiteisiin.

Kortin vanhenemiseen olisi kuulemma pitänyt kiinnittää huomiota apteekissa ja minun olisi pitänyt saada uusi Kela-kortti. Luulin, että tuollainen tieto siirtyy linjoja pitkin, joten enpä osannut tarkkailla kortin takana olevia vuosia ja kuukausia. Niitä näköjään kannattaa pitää silmällä. Hematologi ystävällisesti täytti lomakkeen, jonka hän lähettää Kelaan ja saan uuden Kela-kortin.

Kävin perjantai-iltana uteliaana apteekissa ja varmistin, koska ostin viimeksi kyseistä Protopic-voidetta. Kortti oli jo silloin vanhentunut, joten en saanut isommasta voiteesta korvausta. Ostin pikkuisen, kymmenen gramman putkilon, joka maksoi noin 20 euroa ja kesti pitkään. Minun pitää lääkärin lähettämän todistuksen ja Kelan postittaman uuden kortin jälkeen ostaa voidetta hammastahnatuubin verran eli 30 grammaa ja voidella ihan kaikki mahdolliset tahot ennen nukkumaanmenoa päästä varpaisiin, vaikkei pitäisikään. Kostoksi.

”Vältä ihon pitkäaikaista altistamista auringonvalolle tai keinotekoiselle ultraviolettivalolle (kuten solarium). Jos vietät aikaa ulkona Protopicin levittämisen jälkeen, käytä aurinkosuojavoiteita ja sopivia ilmavia vaatteita suojaamaan ihoa auringolta.” (Lääkeinfo.fi)

Kummastelen, että ihmiset edelleen riskeeraavat ihonsa terveyden solariumilla.

Lääkelistaani vähennettiin (jesh!) eli elokuussa 2012 saamani Sandimmun Neoral -hyljinnänestolääke jäi lopulta pois. Olen ottanut hyljinnänestolääkettä vain pienen annoksen aamuisin silmieni vuoksi. Pääsin eroon magnesiumista, jota voin ottaa tarvittaessa, jos jalkani sätkivät. Viimeiselle termille ON jokin virallisempi vaihtoehto. Eivät sätki, koska nukun villasukat jalassa kolmen untuvapeiton alla. Seuraava verikoe on puolentoista kuukauden kuluttua, joten toivon, etten saa maksan käänteishyljintää. Näin on aiemmin tapahtunut, mutta toivottavasti aikaa on mennyt jo riittävästi eikä maksani enää rähise.

Seuraava tapaaminen on pyynnöstäni vasta toukokuussa 2018, joten muutun tänä aikana paremmaksi ihmiseksi tai jotain. Lääkäri oletti, että haluan välttyä hänen tapaamiseltaan, mutta ei, haluan välttyä poliklinikkamaksuilta ja käyttää rahat johonkin hupaisampaan.

Perjantaina hammaspäivystys, Ruskeasuon hammashoitola

Etuhampaastani murtui tiistaina pala, kun matkustin tapaamaan isäpuoltani. Huomasin murtuman vasta kotona eli olen kulkenut Tampereella vähemmän somin hampain. Ei aavistustakaan, mikä pöperö hajotti hampaani. Soitin keskiviikkona ajanvaraukseen. Hoitaja ehdotti minulle useita aikoja torstaina, mutta en ehtinyt niihin poliklinikkakäynnin vuoksi. Hän pyysi minua soittamaan uudelleen torstaina. Soitin, mutta en jäänyt jonottamaan, joten soitin uudelleen perjantaina ja sain ajan hammaspäivystykseen Ruskeasuolle.

Olin ajoissa paikalla, otin ilmoittautumiseen numeron, ilmoittauduin ja odottelin vain 20 minuuttia. Pääsin vastaanotolle etuajassa eli jo klo 11:45, vaikka aikani oli klo 12. Kannatti olla ajoissa paikalla, koska minua varotettiin jonottamisesta.

Hoitaja haki minut ja kävelimme salin toiseen päähän hammaslääkärin vastaanotolle. Enpä ole ennen käynyt sermein rajatulla vastaanotolla eli sali oli täynnä pienehköissä avokopeissa hoidettavia potilaita.

Hammaslääkäri totesi, että hampaani on vain vähän murtunut eikä puoli hammasta puutu. Hmm. Yläetuhampaan murtuma oli aika törkeän näköinen, joten en jakanut hänen käsitystään. Hän paikkasi pikaisesti molempien vaurioituneiden etuhampaiden alaosat.

JOS teillä on joskus pikaliimapullo, jonka liima on tukkinut, niin älkää laittako neulaa putkiloon ja kiskoko neulaa pois etuhampaillanne… Näin on mahdollisesti käynyt historian hämärissä ja etuhampaat on jouduttu jo useamman kerran paikkaamaan kyseisen kerran jälkeen. Tosin noin törkeää lohkeamaa ei ole aiemmin ollut.

Nyt minulla on taas normaalit ihmishampaat, mistä olen iloinen. Pian on vampyyrihampaiden Halloween, mutta kyseiset hampaat pitää (onneksi) ostaa erikseen.

Kiitin heitä, laskeuduin hissillä aulaan ja huomasin hississä, että Metropolian suuhygienisti tekee rakennuksessa hoitoja. Netin mukaan hoitoon tarvitsee lähetteen terveyskeskushammaslääkäriltä. Harmi, ehdin jo kuvitella, että löysin kätevän ja todennäköisesti edullisen suuhygienistipaikan.

Hakasalmen huvila

Jäin ratikasta pois Karamzinin huvilan kohdalla ja kiersin 100 ja rapiat -näyttelyn.

Hakasalmen huvila avattiin remontin jälkeen lokakuun puolivälissä.

http://hakasalmenhuvila.fi/nayttelyt/100-ja-rapiat/

Voi ei! Unohdin ”rypistyskoneen” eli en nähnyt itseäni satavuotiaana, joten pakko palata museoon. Tosin minulla ei ole pienintäkään aikomusta elää satavuotiaaksi, vaikka ihanalla, fiksulla ja huumorintajuisella mummilla oli vintti täysin kunnossa vielä 99-vuotiaana. Onneksi alakerran näyttely päättyy vasta 25.3.2018. Yläkerran näyttelyssä on mm. Signe Branderin vanhuksista (tai seniorikansalaisista) ottamia valokuvia. Yläkerran näyttelyosio päättyy 7.1.2018.

Viehättävä museo, jossa on aina ilahduttavaa käydä.

Sunnuntaisin klo 14 Hakasalmen huvilassa järjestetään konsertteja. Matineaan on vapaa pääsy, mutta käsiohjelmista veloitetaan. Hyvä keino tukea muusikoita, joten voisin ostaa ohjelman. Musiikkitalossa en osta, koska maksan jo järkyttävän kalliin (hehe) kolmen euron lipun. En yleensä osta mitään ohjelmia, koska kippasin niitä muuttojen aikana tukuittain keräykseen.  Painonnosto olisi kevyempi harrastus, kuin kirjojen ja lukemattomien esitteiden kuljettaminen mukana muutosta toiseen.

http://hakasalmenhuvila.fi/tapahtumat/konsertit-hakasalmen-huvilassa/

Etsiessäni uudelleen Karamzinin eli Hakasalmen huvilaa päädyin Nostalgia Shopin sivuille. Jos joku tarvitsee hauskoja esineitä vaikkapa joululahjoiksi, niin sivu vaikuttaa hyvältä. Tarjouksessa on Marilyn-valokuvakehys ja saatavilla on myös Suomen lippunauhakoriste joulukuuseen ja mikä tärkeintä: isoja merirosvorahoja. Tekeeköhän jokin yritys vielä valtavia salmiakkimerenneitoja, joita syödessä oli aikoinaan hyvin haastavaa puhua puhelimessa?

http://www.nostalgiashop.fi/product_info.php?products_id=604

Mennessäni Hakasalmen museoon hämmästyin pihalla olleita, hieman huojuvia herroja.

Laskeuduttuani portaat näyttelyn yläkerrasta (tiedoksi mm. pyörätuolipotilaille: talossa on hissi) huomasin, että kyseiset herrat vierailivat museon näyttelyssä ja tutkivat kiinnostuneita valokuvia. Olin todella iloinen siitä, että museoon on vapaa pääsy, joten jokaisella on mahdollisuus tutustua mielenkiintoisiin näyttelyihin.

Toivotan museon herroille ja meille kaikille mahdollisimman lämmintä ja kaunista syksyä.