Plastiikkakirurgille

Ystävällinen lääkäri katsoi otsassani olevaa paranemassa olevaa ruhjetta, jota ei koskaan tikattu tulehdusriskin vuoksi. Hän ehdotti, että korjautan otsaan jäävän jäljen plastiikkakirurgilla.

Elämme selvästi eri finanssitaloudellisessa todellisuudessa, koska en ikinä korjauttaisi hieman ruhjoutunutta ikänaamaani plastiikkakirurgilla.

Suurin syy on raha eli käyttäisin kyseiset eurot, jos niitä olisi, mieluummin kotiin ja matkustamiseen. Unelmamaailmassa matkustaisin Reykjavikin kautta Bostoniin ja pääsisin ihailemaan Harvardin yliopistoa joko kirsikkapuiden kukkiessa tai syksyn värikkäiden lehtien aikaan.

Kun pidän Englannista, niin käsittääkseni minun kuuluu pitää myös Uudesta-Englannista. Merenrantaa, viehättäviä majakoita, kauniita rakennuksia ja erittäin kiinnostava historia, vaikka napostelijahait hieman hirvittävät.

Mahdollisesti ostan apteekista jotain voidetta tai öljyä, joka edistää otsakuopan paranemista.

Tehokas yskälääke, tehokas yskälääke!

Aerobec Autohaler -inhalaatiosumuteliuoksesta tuntuu olevan hyötyä pitkäaikaisen yskän hoidossa. Ottaminen on surkuhupaisaa, koska minua yskittää sekä sumutteen käyttö että suussa oleva lääke, mutta yskä tuntuu hyytyvän sumutteen jälkeen. Lääkäri selvästi tiesi, mitä hän minulle ehdotti.

Pakkaus maksoi alle 21 euroa eli inhimillisen vähän. Tuntuu turhauttavalta ostaa vuodesta toiseen kalliita lääkkeitä, joita ei voi käyttää, koska ne eivät sovi minulle. Hyvänä esimerkkinä olivat monet kipulääkkeet.

Vien rahat mielelläni Yliopiston Apteekkiin. Apteekkareilla menee erittäin hyvin, vaikka en tue heitä lääkeostoillani. Kannattaa suositella lapsille proviisoritutkintoja ja apteekkareiksi hakeutumista.

Mukava farmaseutti neuvoi, että Apteekkariliiton sivulla on videoita, joissa neuvotaan inhalaattorien käyttö. Löysin maininnan videoista Apteekkariliiton sivulta, mutta hakutoiminnolla en löytänyt mitään. Kyllästyin etsimiseen ja luin lääkkeen tuoteselosteen, joka pitää (ts. pitäisi) aina lukea. Opasteesta ja kuvista oli apua.

Kuoreet

Ostin kissoille kuoreita, jotka pakastin ja tarjosin niille jo yhden erän, joka melkein viehätti kissoja. Ongelmana oli, että kalat haisivat kammottaville ja haju ei kadonnut edes kissankupit pesemällä tai tuulettamalla.

Kerrassaan kaamea katalien kuoreiden kosto.

Mrs Wilson, Areena

Jos haluat nähdä käsittämättömän ja ikävä kyllä todellisen tarinan brittinaisen elämästä, niin suosittelen kolmiosasista minisarjaa Mrs Wilson Areenalla.

Jos sinusta tuntuu, että kaikenlaista outoa sattuu ja tapahtuu elämässä, niin sarjan jälkeen huomaat elämäsi olleen rauhallista ja tasapainoista.

SKAM, Ranska

Jos olet henkisesti noin 16-vuotias, niin Ranskassa kuvattua SKAMia voi seurata YouTubelta. Eräs tuntemani henkilö teki niin, koska Lucas ja Eliott ovat niiiiin nättejä.

Kirjasto

Lainasin laillistetun ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen kirjan Pötyä pöydässä Älä usko kaikkea mitä ravinnosta sanotaan, joka on Kirjapajan julkaisu vuodelta 2018.

Jos pelkkä höpsismi ja/tai mutuhoidot eivät kiinnosta, niin suosittelen teosta.

Aloitin lukemalla kasvisraudasta, koska minua aikoinaan huvitti (anteeksi) sairaanhoitaja, joka kehotti syömään persiljaa parantaakseni hemoglobiiniarvoa. Kirjan mukaan sadassa grammassa persiljaa on rautaa lähes 3 mg eli lähes 20 prosenttia naisen päivittäisestä raudantarpeesta. Upeaa! Toisaalta 100 grammaa tarkoittaa 50 ruokalusikallista. Hehee!

Kirjoittaja mainitsee myös surkuhupaisan veriryhmädieettikirjan, jonka lainasin ja jolle nauroin. Miljoonatulot kirjoittajalle ei yhtään mistään, mutta tulipahan kirjoitettua jotain.

Minun pitää pyrkiä vastaavaan. Keltainen väri on kaunis, parantava ja aurinkoinen, joten suosittelen väriä vaatteissa, leikkokukissa ja sisustuksessa. Tarkemmin kaiken mahdollisen parantavasta aiheesta voit lukea kirjassani, jota myydään 67,90 eurolla, jäsenhintaan 60 eurolla tai 130 eurolla, jolloin kirjassa on mukana kuivattu keltainen kukka, joka on tietenkin paranemisen symboli.

Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta

Mikko With

Myllylahti 2019

”Kaunistelematonta tekstiä kahdeksan vuoden ajalta kolmen alaikäisen lapsen äidistä, joka sairastui rinta- ja munasarjasyöpään.” Kirjoittajana on aviomies, joka menetti vaimonsa ja jäi huolehtimaan lapsista ja kirjassa on katkelmia Tiinan blogimerkinnöistä.

vasenrintanijamuutasairasta.blogspot.com

Kenenkään ei pitäisi koskaan sairastua vakavasti ja toivoisin, että ainakin nuorien lasten vanhemmat säästettäisiin viheliäisessä tautibingossa. Heidän ei ole aika lähteä eikä yhdenkään lapsen pitäisi menettää vanhempaansa tai vanhempiaan.

Kukkia

Koskenrannassa bongasin lumikelloja, mutta yhtään leskenlehteä en ole vielä nähnyt.

Aurinko lämmittää (muistathan ostaa älyttömän kallis värikirjani, jonka nimeä melkein mietin vielä!), joten kevät lähestyy ilahduttavasti.

Mainokset

Klesa

Yskin niin paljon bussimatkoilla, ettei kukaan uskaltautunut viereen. Toisaalta hyvä, koska en arvosta nojailijoita, mutta noloa täydessä bussissa.

Yskin aamupäivän aikana niin, että pelkäsin antavani ylen. Jos en puhunut tai liikkunut, niin yskin vähemmän.

Kävin uudelleen lääkärissä. Olin paikalla viisi minuuttia ennen vastaanottoa ja pääsin lääkäriä tapaamaan 35 minuuttia myöhemmin. Hänellä oli ollut kiireinen päivä ja pitkiä potilaskäyntejä. En saanut traumaa, koska lääkäri oli mukava.

Lämpöä oli 37,3 astetta enkä tiennyt tilanteesta. Normaalilämpöni on 36,2 astetta. Lääkärin mukaan vasta 37 noteerataan lämmöksi. Mitä, jos normaali ruumiinlämpö on 37 astetta? Onko silloin jatkuvasti lämpöä? Tätäkin melkein pohdin tänään.

Lääkärin mukaan keuhkoissani rohisee, joten kävin verikokeissa, joissa katsottiin samalla allergiatilanne. Siitepölyä on ilmassa grosseittain (ikitarkka määrite), joten lääkäri mietti allergiaa tai lievää astmaa. Sain yskänlääke- ja astmapiippureseptin. Olen surkea astmapiippujen käyttäjä ja sain aiempina vuosina keuhkoputkentulehdusten aikana vain pölyä kurkkuuni astmapiipuista. En ole varma kurkkupölyn parantavuudesta tai tehokkuudesta.

Mononukleoosi voi olla hankala, kun tauti iskee näin vanhan kimppuun. Olisi pitänyt Epstein-Barreilla nuorempana. Mononukleoosi on aika viheliäiseltä vaikuttava tauti elinsiirtopotilaille. Pernani on tietääkseni kunnossa.

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/16/duo13868

Sää oli kaunis, lämmin ja aurinkoinen, joten oli mukavaa odottaa kotimatkabussia.

Seuraava laboratoriokäynti on ensi maanantaina ja lääkärin tapaan tiistaina.

Elämä oli hauskempaa, kun olin terve.

Läheiset

Syöpään sairastuessa useimmista sairastuneista tuntuu, että koko maailma pysähtyy. Tulevaisuudesta ei tiedä, oma vointi kauhistuttaa, hoidot huolestuttavat tai pelottavat ja todella moni sairastunnut miettii kuolemista.

Olen jutellut monien syöpäpotilaiden kanssa, joita läheisten reaktiot hämmästyttävät. Osa omaisista ei ymmärrä tai halua ymmärtää, että syöpäpotilas on sairastunut vakavasti. ”On minullakin pitkittynyttä yskää.” Sehän ikävää. Kannattaisiko käydä lääkärillä tai vähentää tupakointia?

Apua voi saada läheisiltä heikommassa vaiheessa, jos heillä on aikaa tai halua auttamiseen. Yli miljoona suomalaista elää yksin ja monet elävät parisuhteessa, joissa vain sairastunut huolehtii kotitöistä. Puolisot tai lähellä asuvat unohtavat – tai eivät käsitä, että he voisivat kokata ruokaa, auttaa siivouksissa edes joskus tai käydä kaupassa heikossa kunnossa olevalle potilaalle. Syöpäpotilaan voi olla vaikeaa palkata siivousapua, koska tulot romahtavat ja menot nousevat lääkkeiden, poliklinikka- ja sairaalamaksujen vuoksi.

Erittäin hyvä syy säästää siinä vaiheessa, kun on vielä terve.

Ihmiset ovat erilaisia, joten osa ei oikeasti pysty käsittämään, millaista elämää syöpäpotilas elää. Ei kyse ole mistään läheisten elämän pitkää työpäivää tai -viikkoa seuraavasta uupumuksesta vaan tilanteesta, jossa jo sängystä nouseminen tuntuu tavoitteelta.

Myeloomadiagnoosin saatuani luin Kristiina Heleniuksen kirjan Mikä maa, mikä syöpä, jossa hän kertoi sairastuneensa imukudossyöpään, Hodginin tautiin. Kirja oli kiinnostava ja teoksesta jäi mieleen, kuinka Heleniuksen aviomies toi ruokaa vain itselleen – ei puolisolleen. Syöpä voi koetella parisuhteita ja ärsyttää tervettä puolisoa, jolle kasaantuu huolta, surua ja ylimääräisiä tehtäviä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristiina_Helenius

Syöpäpotilaalle voivat tietenkin olla vieraita lähipiirin opiskelukiireet, remontit, parisuhdekriisit, alkoholi- ja/tai mielenterveysongelmat, pettämiset, lasten fyysiset ja psyykkiset ongelmat ja muut sellaiset asiat, jotka eivät liity omaan elämään. Vaikeita ja surullisia tilanteita, joihin läheiset toivottavasti saavat apua.

Monien potilaiden mielestä hankalinta vakavassa sairastumisessa oli, etteivät terveet ihmiset hahmottaneet sitä, että potilaan riskinä oli kuoleminen. Moni hyvin sairas potilas kuuli läheisiltään ikihupaisan Ethän sinä näytä sairaalta -kommentin. Ei, syöpää ei huomaa kuten ruhjeita kolarin jälkeen. Syöpä tekee tuhoja ihmisessä itsessään.

Mm. Yhdysvalloissa monilla alueilla käytäntö on toisenlainen. Naapurit, tuttavat ja ystävät tarjoutuvat apuun, hoitavat lapsia, tuovat ruokaa ja toimivat siivouspartioina vakavasti sairastuneiden luona. Välittäminen ja huolehtiminen ovat heille tärkeitä asioita.

Parhaissa suvuissa potilailla oli tukijoita ja hän saa apua. Jos tukea saa, niin yhteydenpitoa on helpompi jatkaa tulevaisuudessa.

Jos ei saa, niin miksi vakavasti sairastunut ottaisi jatkossa yhteyttä ”läheisiin”, jotka eivät kertaakaan vaivautuneet auttamaan raskaiden ja vaikeiden hoitojen aikana?

Taiteena on Mia Bergqvistin Kasvunpaikka, jonka kuvasin Naivistit Iittalassa -näyttelyssä viime kesänä. Vanhalla puukoululla olevat teokset ovat lahjakkaita ja hauskoja, joten näyttelyyn kannattaa jälleen suunnata lauantaina 18.5. tai viimeistään sunnuntaina 25.8.2019.

Hämmästyttävää

Yskiminen jatkuu, vaikka olisi voinut jo loppua. Perjantaina olin jälleen lääkärissä, mutta onneksi tulehdusarvot olivat laskeneet.

Kummastelen poskiontelotulehdusta, koska olen selvinnyt vuosikymmeniä ilman kyseistä sairautta. Taidan syyttää allosiirtoa.

Flunssassa väitän sukupuolestani huolimatta sairastavani surullisenkuuluisaa miesflunssaa, koska oireet ovat rasittavia. Lääkärin kuunnellessa keuhkojani minua yskitti, joten käänsin pääni toiseen suuntaan ja pyysin anteeksi yskimistäni. Lähinnä siksi, etten pystynyt suojaamaan yskää kämmenselälläni tai nenäliinalla. Lääkäriä huvitti ja hän totesi, ettei yskimistä tarvitse lääkärille pahoitella.

Sain neljän päivän jatkon antibioottikuuriin ja pyysin Erdopect-kapseleita, jotka lohkovat limaa. Aina pitää olla oma käsitys hyvästä lääkityksestä tai ainakin kaverin neuvo, jonka voi esittää lääkäriparalle. Hehee. En saanut hitaasti vaikuttavaa Erdopectiä, vaan lääkärin mielestä tehokkaamman ja nopeammin vaikuttavan Flavamed-kapseleita. Farmaseutin mukaan lääkettä kannattaa alussa ottaa kolme päivässä ja myöhemmin vähemmän.

Lääkäri totesi, että CODESAN comp -yskänlääkettä kannattaa ottaa vain iltaisin, ettei ole kodeiinin vaikutuksen alaisena päivällä, koska kodeiini on huumausaine. Kiva. Olen reilun kuukauden aikana joutunut juomaan puoli litraa huumausainetta. Olen ollut onnekas, koska olen käyttänyt lääkkeitä vain yskän rauhoittamiseen tai fyysisen kivun lievittämiseen enkä jäänyt koukkuun mihinkään niistä. Luulen, että suurin syy oli siinä, että tulin lähes kaikista kipulääkkeistä niin pahoinvoivaksi, että addiktioriski oli vähäinen. Fentanyylilaastareita käytin siirron aikana ja jälkeen, kun selkänikamani oli murtunut ja kolme muuta nikamaa oli vahingoittunut. Käyttämättömät laastarit vein tietenkin apteekkiin. Tramalin annoin ylen ja samoin OxyNormin, josta oli jonkin aikaa apua vyöruusun aiheuttamiin hermokipuihin. Lyricaa en suostunut kokeilemaan lukemieni kauhujuttujen perusteella, vaikka moni potilas saa apua lääkkeestä. Yskänlääkkeessä kiinnosti mahdollisuus nukkumiseen ja yskimättömyyteen eikä kodeiini. Ihmiset ovat erilaisia, joten mm. Yhdysvalloissa on ollut valtavia ongelmia opiaattilääkkeiden kanssa. En usko, että lääkkeitä määrätään Suomessa vähäisiin kipuihin.

On siitä jotain hyötyä, että on vahva vinttikerros, vaikka on joutunut kokemaan kauhistuttava, kivuliaita, vaikeita ja surullisia asioita vuosien aikana, kokemaan rankkoja hoitoja ja saanut valtavasti erilaisia lääkkeitä.

Olen aina ollut käsienpesijä, käytän usein kesälläkin hansikkaita, käsidesiä en atooppisen ihoni vuoksi voi käyttää, välttelen yskijöitä ja bussissa laitan hupun päähän, jos takana istuu yskijä enkä voi siirtyä. Välttelen väkijoukkoja, en ole ikuisuuksiin käynyt messuilla tms. Kevätmessulle menisin mielelläni ihailemaan kauniita istutuksia, mutta ihmismassojen vuoksi en mene. Siitä huolimatta mm. flunssa tuntuu väijyvän joka nurkan takana. Kyselin muilta siirron saaneilta vinkkejä, mutta ainoat uudet vinkit olivat vahvistava tiputus sairaalassa ja anti-inflammatorinen ruokavalio, jossa vältetään gluteiinia ja sokeria. Parhaat kiitokseni kaikista vinkeistä!

Naamani näyttää keskiviikon mätkähtämisen jälkeen riemunkirjavalta. Nenää ympäröi raikkaan keltavihreä iho, jossa on mustelmia. Silmät näyttävät mukiloiduilta (ei, eivät ole), mutta naaman turvotus on onneksi laskenut. Kuvan otin muutama päivää sitten, jolloin nestettä vielä riitti.

Pakotin itseni aikaisin lauantaina, kun ihmisiä oli busseissa vähän, hakemaan loppumassa olevaa kuitupitoista kissanruokaa (ilmainen seitsemäs säkki, haa!), mutta eläinlääkäriasema ei ollut auki. Nettisivujen perusteella oletin, että yritys avataan aamulla. Olettaminen on huono idea, aina.

Kävin apteekissa ostamassa täydennystä lääkkeisiin. Naamani oli riemunkirjava, mutta kumpikaan farmaseutti ei tietenkään sanonut mitään reseptipuolella tai etsiessäni maitohappobakteereja. Apteekeissa varmasti näkee vaikka minkälaisia asiakkaita. Palasin ratikalla keskustaan.

Myöhästyin 20 minuutin välein lähtevästä bussista 20 sekuntia, joten kiirehdin ostamaan kissoille uuden vehnänorasruukun S-marketista. Kotimatkalla kävin kirjastossa ja kaupassa. Tautisuuden aikana on hankalaa, kun kaikki tarvittava tuntuu loppuvan ja kaiken tarvittavan raahaaminen julkisilla on tautisena uuvuttavaa. Vieressä koiran tavoin kävelevä ostoskassi olisi kätevä! Pyörillä vedettävään kärryyn en ole vielä päätynyt, vaikka varmaan pitäisi.

Huvitan itseäni toipumisen aikana katsomalla Downton Abbeyn koosteita ja hahmoanalyysejä YouTubelta. Huikea sarja, jossa oli hyvä käsikirjoitus, loistavia näyttelijöitä, kaunis musiikki, viehättävä ympäristö, taidokkaita pukuja ja valtava määrä osaavia ihmisiä, jotka osasivat suunnitella, aikatauluttaa, ommella vaatteita, meikata, kammata, kuvata, äänittää jne.

Tarkoituksenani on palata kuntosalille, kun voin riittävän hyvin. Vahvemmista lihaksista on hyötyä kantamisessa ja mm. soutulaite on oikeasti hauska.

Voisinpa mahdollisimman pian riittävän hyvin.

Tauti on

Mieluummin olisin tauditon. Edellisissä oli melkein runo.

Söin aamulla puolikkaan purkin jotain soijatuotetta, koska ruoka ei maistunut. Lääkäriaika oli klo 10:40, joten olin paikalla jo klo 10:25. Lääkäri vapautui klo 10:55 ja hän ehdotti, että menen heti laboratorioon. Menin ja istuin odottamassa, että kaikki muut saavat käytyä labrassa. Ei onnistunut. Muita oli liikaa.

Lääkäri tuli hakemaan minua ennen seuraavaa potilasta ja hän kuunteli keuhkoni, mittasin itse lämpöni (mitättömät 37 astetta), hän katsoi suuhuni ja korviini ja arveli, että vahakorvani voivat ärsyttää minua yskimään. Lääkäri oletti, etten tupakoi. Ihmettelen aina lääkärien esittämää kysymystä, koska mielestäni tupakoijat haistaa. Lääkärin mukaan ainakin hän haistaa, mutta yleinen vastaus on ”lopetin eilen”.

Palasin laboratorion luo odottamaan. Oikeasta kädestäni otettiin kivuttomasti näyte, mutta minua rouviteltiin. Eiiiiiiiiiiiiiiiiiiih! Minä olen neiti ja pidän rouvittelua epäkohteliaana.

Jäin odottamaan, että hoitaja hakee minut luokseen korvien putsaamista varten. Hän haki eikä rouvitellut. Kiitos! Toisesta korvastani huuhdottiin vähän ja toisesta enemmän. Olo oli kuin sappikivileikkauksen jälkeen (onneksi kokematta) eli sain nähdä, mitä minusta löytyi. Näky oli hämmästyttävä, mutta sitäkin ällöttävämpi. Hukkaan, hukkaan meni hyvä 20 euron korvanpuhdistustökötti, jonka ehdin jo ostaa! Korvani ovat nyt röhnättömät ja ilmeisesti kuulen paremmin. Kuulin turhan hyvin jo aiemmin, mutta olen iloinen puhtaista korvista.

Palasin yläkertaan odottamaan. Labratulokset eivät olleet valmiita, joten istuin käytävässä. Pääsin takaisin lääkärin luo ja hän kertoi, että tulehdusarvoni olivat kohonneet eikä syy ole tiedossa. Minun pitää käydä röntgenissä. Jos keuhkoissa ei ole mitään, niin saan lähetteen sisätautilääkärille. Mitä ihmettä?

Kävin röntgenissä, joka oli toisessa rakennuksessa. Aulassa mieshenkilö – uskoakseni sana herra on liioittelua – sylkäisi aulan lattialle. Toisinaan joidenkin ihmisten käytös on niin karmeaa, etten tiedä, mitä ajatella. Kuulin myöhemmin lääkäriltä, että joku potilas oli ryöstetty rakennuksen hississä. Huh.

Palasin lääkärin luokse kolmannen kerran ja kompastuin ulkoportaikossa. Kaaduin otsa edellä rappusta päin ja kolautin nenän yläosan. Päästä tulee kiitettävästi verta, joten olin polvillani rappusilla ja painoin nenäliinaa otsalleni. Verta tippui portaille. Koiran kanssa kulkenut naishenkilö oli kauhistunut tilanteesta ja totesi, että minun pitää saada apua. Kiitin ja totesin, että olen menossa lääkärin luo ja kaikki on kunnossa. Toinen huolestunut naishenkilö tuli auttamaan minut ylös ja saattoi minut perille. Kiitin häntä.

Lääkäri tuli aulaan, menin hänen huoneeseensa ja hän tutki kasvoni. Onneksi mitään ei pahemmin hajonnut ja jäykkäkouristusrokotus oli voimassa. Mitä nyt toinen silmä muuttuu mustaksi tai mahdollisesti molemmat.

Röntgenkuvissa ei ollut mitään, joten antibioottihoito jatkuu ja menen torstaina uudelleen lääkärin luo laboratorion kautta.

Lääkäri pyysi, että hoitaja puhdistaa kasvoni. Istuin aulassa hoitajan ollessa varattuna, halusin kotiin ja päätin karata paikalta. Olin ollut lääkärireissulla melkein kolme ja puoli tuntia ja matkat tietenkin päälle. Hoitaja pääsi paikalle ja hänen huoneessaan oli harjoittelija, TET tms., joka tietenkin sai jäädä. Otin takin pois ja menin sängyllä makaamaan. Hoitaja puhdisti ruhjeet, jotka olivat kipeitä. Sain jääpakkauksen kotimatkalle.

Ehdin bussiin, mistä olin tyytyväinen. Haudoin naamaani jääpakkauksella ja suojapaperi muuttui veriseksi.

Jatkobussiin oli kuusi minuuttia, joten pistäydyin kaupassa. Oli aika ottaa antibiootti ja ennen lääkettä piti syödä jotain. Olin nukkunut kuumeisena kotona neljä päivää, joten ruokavalikoima oli huono. Löysin lohisalaatin, jossa ei ollut juustoa (ei maitotuotteita antibiootin kanssa) ja menin pikakassalle. Pikakassa hälytti myyjän paikalle, kuten aina toisinaan käy. Näin varmistetaan, etteivät korttivarkaat ja muut roistot saa käytettyä toisten kortteja. Minulla sattui olemaan ikioma kortti mukana tällä kertaa. Myyjää ei näkynyt eikä kuulunut. Lopulta hän tuli ja sain maksettua tuotteen. Kiva myyjä pahoitteli tilannetta, sain maksettua ostokseni ja hän toivoi, että ehdin bussiin.

Myöhästyin kahdesta bussista, jotka olivat ajaneet ohi kassaepisodin aikana ja odotin seuraavaa bussia. Bussilippuni kausi oli mennyt eilen voimasta enkä vielä ostanut uutta kautta. Arvolta mennyt bussilippu oli vanhentunut kaupassakäyntini aikana, joten ostin kilometrin matkalle uuden lipun. Ylämäkeä en kolhiintuneena kiivennyt.

Onko teillä koskaan tunnetta, jonka mukaan kannattaa maata sängyssä ja pysyä sängyssä, vaikka pitäisi mennä johonkin?

Ei minullakaan.

Kuume jatkuu

Oman vilpittömän käsitykseni mukaan kuumetta ei pitäisi enää olla, mutta kuumemittari väitti illalla 37,9 astetta.

Poskiontelot eivät olleet kipeitä, joten en ottanut särkylääkettä. Eilen otin Para-Tabsin, koska haluan alentaa kuumetta. Toisaalta kuume ei haitannut yhtään, koska kerrankin tarkenin. Normaalilämpöni on 36,2 astetta, joten kuumeen aikana oli ilahduttavan lämmin.

Yskän sain tilapäisesti nitistettyä CODESAN compilla.

Otin eilen iltapäivällä kolmannen Doximycinin. Aiempien nappien jälkeen minulla oli paha olo. Kokeilin ottaa kaksi maitohappobakteeria antibiootin kanssa ja voin huomattavasti paremmin. Jatkan runsasta vedenjuontia ja arvelen, että juon neljä litraa päivässä.

Soitin tutulle henkilölle, joka oli ensin ystävällinen ja sai puhelun loppupuolella raivarin. Raivokohtauksia kyseisellä henkilöllä tulee ehkä kahdella kerralla kuudesta ja niiden syy vaihtelee. Syyllinen olen tietenkin aina minä, vaikka en olisi omasta mielestäni (virhe, oletan) sanonut mitään ikävää tai yllyttävää. Hänen hankalia mielenterveysongelmiaan, joita hän ei ole koskaan myöntänyt, on hoidettu psykiatrisella osastolla.  Toivon aina, että fiksu, valistunut ja hauska ihminen palaa takaisin. Toisinaan hän on keskuudessamme, mutta jokin mitätön asia tai kommentti voi saada hänet raivostumaan. Ikävä tilanne. Onneksi hänellä ei ole lapsia, koska rankimmat mielenterveysongelmat saattavat siirtyä lapsille. Pahinta on, että herjaavia kommentteja kuunnellessani tai törkyviestejä lukiessani minun tekee mieli vastata hänelle aivan yhtä asiattomasti. En tietenkään tee niin, koska eihän hän voi hankalille psyykkisille ongelmilleen mitään. Soitan hänelle, koska hän on parhaimmillaan hauskaa seuraa. Ikävä kyllä herjauskirjeitä sai aiemmin moni muukin kuin minä ja kyseiset ihmiset katkaisivat välit vihaiseen henkilöön.

Antibioottikuurin vuoksi päivä pitää jaksottaa niin, että otan aamupäivällä kalkkitabletit, joita ei saa imeytymissyistä ottaa muiden lääkkeiden kanssa. Seuraavaksi rautatabletti, joiden kanssa otan B12-vitamiinin ja jotain, missä on C-vitamiinia. Muutaman tunnin kuluttua antibiootti, joka pitää ottaa ruokailun jälkeen, maitohappobakteerin kanssa ja runsaan veden kanssa.

Ideaalimaailmassa kaikki napit voisi huuhtaista kerralla alas, kuten aikoinaan Villissä lännessä, jossa vihreällä hevoslinimentillä parannettiin kaikki taudit epäilyttävistä näppylöistä luuvaloon ja keuhkokatarriin.

Huvitan itseäni nukkumisen, keveiden kotitöiden ja kissanhoidon lomassa katsomalla Ruudusta Remppa vai muutto UK -sarjaa viehättävästä Iso-Britanniasta. Vaihtoehtona on Areenan Rakkaudesta puutarhaan -ohjelma, jossa ihmisten ränsistyneistä puutarhoista tehdään kauniita. Mikä tahansa ohjelma, jossa on maisemia Englannista tai upeasta Skotlannista, ilahduttaa. Toivon, että jonain päivänä käy järjettömän hyvä tuuri, saan muutaman kätevän puntamiljoonan ja pääsen muuttamaan leutoon Englantiin. Cornwall palmuineen kiinnostaisi, mutta pidin myös Irlannista. Brexitin vuoksi ideani taitaa olla huono.

Tänään ryhdistäydyn ja vien roskat. Olen useamman päivän ajan nostanut roskapussin parvekkeelle. Onneksi on kylmä, joten naapurit eivät joudu kärsimään roskistani, joihin mm. kissat osallistuvat.

Jos kuume ei laske iltapäivään mennessä, joudun soittamaan lääkärille. Laske kuume, laske!

Toivotan kaikille hyvää vointia ja mukavia ajatuksia.

Influenssaton

Yskä jatkui piinallisena flunssan jälkeen. Yskin niin paljon, että pelkäsin antavani ylen. Palelun vuoksi mittasin kuumeen, jota oli 37,6 astetta.

Kävin uudelleen lääkärillä. Keuhkoni olivat onneksi kunnossa, kuumetta oli 38 astetta, mutta yllättäen poskionteloni olivat tulehtuneet. Poskionteloni eivät ole koskaan tulehtuneet, joten suhtauduin hieman skeptisesti diagnoosiin. Lääkäri mietti olenko sairastunut influenssaan ottamastani rokotuksesta huolimatta.

Odottelin labraa ja selasin käytävällä vanhaa Kuluttaja-lehteä ja luulen, että opin jotain. Lehtivalikoima oli vähäinen, mutta sitäkin repaleisempi.

Kävin laboratoriossa ja hoitaja tutki samalla influenssan työntämällä pumpulipuikon nenääni. Epämiellyttävä tutkimus, joten olisi mielelläni huutanut kuten aiempi potilas, joka oli ehkä kaksivuotias. Verinäyte ei onnistunut vasemman käden arpisesta kyynärtaipeesta, josta aikoinaan luovutin 30 kertaa verta, joten hän otti näytteen oikeasta kädestä. Sain teipit molempiin käsiin. Sairaalassa totuin hoitajiin, jotka kysyivät, laitetaanko teippi vai harsoside. Eilen sain kaksi teippiä, joista taidan olla ylpeä.

Juttelin alle 30-vuotiaan kanssa, joka oli kauhuissaan siitä, että kolme putkea verta oli otettu oikeasta kädestä, vaikka hän on oikeakätinen. Miten hän pystyy tekemään töitä? En näyttänyt, että minua huvitti, vaan sanoin, että yksi näyte on vain viisi millilitraa eikä kolmekaan näytettä yleensä vaikuta mihinkään.

En kertonut hänelle, että sairaalassa joltain potilaalta otettiin 48 näytettä ja oma ennätykseni on 36. En pyörtynyt.

Jäin odottamaan, että tulokset selviävät, kävin kaupassa, jossa pari ihmistä kiilasi minut jonossa (mielenkiintoista käytöstä, joten en kerro, että nainen ja mies olivat keski-ikäisiä) ja myöhemmin nuokuin aulan mukavassa tuolissa.

Palasin lääkärille, joka vahvisti tulehduksen nenäonteloissa ja sain kahdeksan päivän antibioottikuurin. Antibiootit sotkivat vuosia sitten elimistöni todella pahasti, joten ostin myös maitohappobakteereja.  Määrät olivat tietenkin toisenlaisia eli sain 12 antibioottikuuria ennen myeloomadiagnoosia, koska olin koko ajan sairaana saadessani mm. korva-, silmä- ja kurkunpäätulehduksia.

Influenssaa en onneksi sairasta.

Lääkäri kumosi toisen lääkärin käsityksen CODESAN compista, joten yskänlääkettä saa ilmeisesti jatkossakin. Kiinnostava tilanne, koska tieto oli viimeksi sekä lääkkeen myyntineuvottelijalla, joka kertoi asiasta lääkärille että viereisellä apteekilla. Pyysin reseptin seuraavaan pulloon, jota en vielä hakenut, koska puolen litran pullossa on vielä hieman jäljellä. Onneksi kodeiini rauhoitti repivää yskää.

Antibioottien vuoksi minun pitää juoda runsaasti. Mielestäni juon jo runsaasti, mutta pitää juoda vielä enemmän.

Lähdin kotiin, otin antibiootin ja maitohappobakteerin klo 15 maitotuotteita välttäen ja veden kanssa. Menin hetkeksi lepäämään eli nukahdin. Heräsin, join vettä ja laitoin kissoille sulamaan possunsydämiä ja menin uudelleen nukkumaan. Iltaruokinta on yleensä yhdeksältä, mutta silppusin sulaneet sydämenpalat vasta puoli yhdeltätoista, join vettä ja palasin nukkumaan.

Tautisuus on rasittavaa, kun monia asioita ei jaksa tai pysty hoitamaan ja omatunto kolkuttaa. Varmaan turhaan, mutta kunnon syyllistäminen on tietenkin tärkeää, vaikka syyllistäisin itseni.