Kuulaan kaunis

Luin Katja Kokon korealaisesta ihonhoidosta kertovan kirjan Kuulaan kaunis, jonka Gummerus on julkaissut vuonna 2019.

Kokko on kosmetologi, meikkaaja, luonnonkosmetiikan kehittäjä ja joogaopettaja.

”Täydellinen ulkonäkö on Koreassa menestyksen mittari siinä missä koulutus, status, työura ja varakkuuskin.” Terveellinen ruokavalio ja liikunta tietenkin vaikuttavat ulkonäköön.

”Iho on kuulas ja kaunis kuin keitetty kananmuna.”

”Etelä-Koreassa tehdään maailman kolmanneksi eniten kauneusleikkauksia. Tilastojen mukaan joka viides nainen on käynyt kauneusleikkauksessa.” Edellinen tieto vesitti mielestäni ikävästi kirjan ideaa täydellisestä kauneudesta, koska kauneuden ei pitäisi tulla kenellekään leikkaamalla. Kamala ajatus, että mm. ihmisten kasvoja silputaan. Yritin löytää tiedon muista kauneusleikkausmaista ja kärjessä oli Yhdysvallat. Kyseisessä tilastossa Etelä-Koreaa ei mainittu viiden joukossa, mutta tilanne voi olla muuttunut. Brasilia, Japani, Italia ja Meksiko olivat listalla. Italia hämmästytti, koska italialaiset ovat viehättäviä ihmisiä.

Korealaiseen kaksitoistavaiheiseen ihonhoitorutiiniin kuuluvat mm. kaksoispuhdistus, misellivesi ja kasvovedellä kostutettu harsonaamio. Kirjassa on ohjeet kasvohierontaan ja ihonhoidon viisiosaiseen vuosikalenteriin, joissa pitää mm. lisätä kasvohoidon kerrosten lukumäärää.

Misellivedellä saa näköjään meikit poistettu nettikirjoitusten perusteella. Kuvittelin, että miselli on jokin kasvi, mutta pieleen meni. Wikipedian mukaan miselli on pallomainen molekyylien muodostama lipidimolekyylirakenne, joka on yleensä vedessä. Olen edelleen sitä mieltä, että misellin pitäisi olla kasvi, mahdollisesti jokin eteerisen kaunis, lemmikkiä muistuttava vaaleansininen kukkanen.

Katja Kokko kirjoittaa kauneudenhoitoon liittyvää blogia:

https://katjakokko.com/blog/

Epäreiluus

Perimän vuoksi minulla oli nuorempana virheetön iho, vaikka mätin suklaata ja salmiakkia. Totta, maailma on toisinaan epäoikeudenmukainen.

Jos halusin ihoni hohtavan söin enemmän kasviksia, etenkin hedelmiä ja marjoja. Mukavaa, että on jälleen nektariini- ja vesimelonisesonki.

Mitään en mainitse Tammilehdon herneistä, joita jo odotan.

Mainokset

Huijauksen anatomia

Pete Poskiparran ja Jose Ahosen kirja Huijauksen anatomia – kuinka meitä huijataan (2018) oli hupaisaa ja hyytävää luettavaa.

Kirjassa kerrottiin sairaita ihmisiä ”parantavista” yksilöistä, joiden kokouksissa pyörätuoleissa saa istua eturivissä, koska kukaan pyörätuolissa istuja ei tullut paikalle. Kyllä yleisö hämmästyy, kun kyseiset (ns.) pyörätuolipotilaat nousevat seisomaan esityksen aikana. Ihmisten toivo parantumisesta jonkin ihmeöljyn tai -tapaamisen avulla on ymmärrettävää, mutta usein epätoivoista.

Kenenkään murheella ei pitäisi rahastaa.

Hyvältä näyttävät

Maininta oli Milli Vanilli -laulajista, jotka näyttivät upeilta ja tanssivat hyvin, mutta heillä oli kiusallinen ongelma eli laulutaidon puuttuminen. Yksi oikeista laulajista suivaantui ja käräytti kaksikon.

Mielestäni tilanteella ei ollut yhtään mitään merkitystä, koska nättejä ihmisiä on kiva katsella. Haitanneeko tuo mitään, jos nätit höynäyttävät platinalevyn jonkun toisen laulutaidoilla?

Somia spagaatin tehneitä nuoria miehiä tiukoissa trikooopöksyissä. Kjeh

Douppaus

Urheilijat ja etenkin Itä-Saksan urheilijat mainittiin jännittävine doping-kokeineen. Melko harmillista, että lihaksikkailla naisilla rehottaa parta hoitojen jälkeen.

Kyyninen ja skeptinen käsitykseni on, että kaikki urheilijat douppaavat, mutta vain osa jää kiinni.

Psykopaattiprosentti

Yksi sadasta joukossamme on psykopaatti oikeustieteen dosentti, kriminaalipsykologian dosentti ja erityistason psykoterapeutti Helinä Häkkänen-Nyholmin Psykopatia-kirjan mukaan. Hyytävä luku ihmisistä, jotka eivät välitä toisten tunteista. Vangeilla luku on 15-25 prosenttia, henkirikoksen tekijöillä 30 prosenttia ja sarjamurhaajilla 90 prosenttia. Korkeita lukuja luonnehäiriöisillä, joita ei voida hoitaa.

Eniten heitä on toimitusjohtajissa, asianajajissa (surkuhupaisaa), tv- ja radioalan mediatyöntekijöissä ja myyntineuvotteijoissa. Surullinen ajatus, että kyseisillä ihmisillä voi olla lapsia, jotka joutuvat kärsimään vanhempansa tai vanhempiensa luonnehäiriöstä.

Voisiko kyseinen luonnehäiriö vaikuttaa siihen, että osan ihmisistä mielestä heillä on ”oikeus” varastaa heidän rikkaina pitämiltään kauppiailta, toimistoilta tai huoltoasemanomistajilta esimerkiksi alkoholia, wc-paperia tai elintarvikkeita? Mielestäni jokainen normaali ihminen käsittää, että kyse on varastamisesta eli rikoksesta.

Vaatimattoman näköinen Ruben Oskar Auervaara (1906-1964) höynäytti aikoinaan useita naisia sulavalla käytöksellään ja esiintymällä arvovaltaisen ammatin edustajana. Hänellä oli neljä eri nimeä ja hän vietti elämästään 26 vuotta vankilassa. Oma käsitykseni: nykyisin hän saisi ehdonalaista muutaman kuukauden ja voisi jatkaa ns. työntekoaan.

Yritysten miljoonahuijaukset

Teoksessa mainittiin amerikkalainen energiayhtiö ja myöhemmin monialayhtiö Enron, huijausrenkaita esitellyt Nokia Renkaat (käsittämättömän noloa suomalaisyhtiöltä) ja Volkswagen vuonna 2015 selvinneine päästöhuijauksineen. Kiinni jäivät myös Audi, Skoda, Seat ja Porsche. Melko yllättävä lista.

Miljoonia, miljoonia, MILJOONIA!

Psykiatrisen vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma kritisoi WinCapitaa, jonka piti tehdä useammasta suomalaishenkilöstä (ei mitään mainitaa sukupuolesta) miljonäärejä, mutta monet sijoittajat päätyivät menettämään rahansa. Eniten sijoittajia oli Pohjanmaalla ja Savossa.

Psykiatri Lauerma sai tietenkin kritiikiä ja – täysin asiattomia – vihaviestejä mielipiteensä jälkeen. Ja kas, hän oli jälleen kerran oikeassa epäillessään yritystä.

Hyviä ratkaisuja?

Toisinaan on hankalaa auttaa tai neuvoa ihmisiä, jotka eivät halua ottaa vastaan apua. Pelaamisella tahkotaan aniharvoin miljoonia, 96 prosentin korko lainassa on erittäin huono ratkaisu, alkoholi ei kohenna älykkyyttä, tupakointi ei edistä fyysistä tai psyykkistä hyvinvointia tai suklaa paranna mielialan lisäksi kropan kuntoa. Helsingin Sanomien tänään julkaistu juttu Aleksanterinkadun Mummotunnelista sai aikaan lähinnä pahan mielen kertoessaan kävijöistä. Mistä löytää ihmisiä, jotka kunnioittavat puolisoitaan ja ovat näille uskollisia?

Huijauskeinoja

Kirjassa oli useita esimerkkejä huijauskeinoista, joilla viedään rahat joko turistilta tai kavereilta kapakassa. Kannattanee tutustua esimerkkeihin, jos toisten huijaaminen vaikuttaa kiehtovalta toiminnalta.

Abe tiesi

Kaikkia ihmisiä voi huijata osan aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa.

Abraham Lincoln

83 suolakurkunviipaletta

Omenapuut, koristekirsikat ja hyvälle tuoksuvat valkoiset, lilat ja purppuranväriset syreenit kukkivat. Näin rikotun lasipurkin vierellä kevätkaihonkukkia ja violetteja orvokkeja.

Korkeella puussa vaa-aaris

Luin isästä, jonka kaksivuotias osaa 200 linnun nimet ja tunnistaa lintujen ääniä. Tarvitsen näköjään seurakseni kyseisen kaksivuotiaan, koska tunnistan huomattavasti vähemmän lintuja. Nuori työkaveri oli nähnyt Korkeasaaressa variksia, jotka hän hetkeä myöhemmin muisti kiukkuisiksi hanhiksi. Ehkä vielä pärjään sepelkyyhkytietoineni.

Kilpparitoisto

Syöpähoitovuosieni aikana aloin kerätä roskia lähialueelta, koska arvostan siisteyttä. Näin surullisen videon, jossa merikilpikonnan nenästä kiskottiin pitkää mehupilliä ja eläinparan kuonosta virtasi verta. Mietin vieläkin, olinko kiitollinen kilpikonnaraukkaa auttaneille miehille vai kiukkuinen siitä, että he satuttivat eläintä. Ehkä he olivat avomerellä eikä mahdollisuutta kilpikonnaparan kivuttomaan auttamiseen ollut.

Metsät ja merenpohjat ovat täynnä muovia, mm. Australian kauniit koralliriutat tuhoutuvat ja monet alueet näyttävät sikoläteiltä (pahoitteluni fiksuille possuille), mutta roskaaminen jatkuu.

Läheisen pikaruokaravintolan voisi mielestäni siirtää roskia arvostavalle alueelle. Oletan, että sellaisia on olemassa, koska asuinlueen ohi ajavat heittävät pakkauksia pitkin tienvieriä.

Suklaarusinadilemma

Tänään siivosin lähialuetta ja hämmästelin kerrostalon pihaa, josta keräsin hetken ajan roskia. Taloyhtiössä jollain on tapana pudottaa kahvia täynnä olevia suodatinpusseja ikkunasta pensasaidan taakse. Siivosin pahimmat sotkut.

Menin melskaavien nuorten kanssa samaan bussiin ja siivosin kauempana olevan alueen kaupan luona ja löysin ensimmäistä kertaa maahan heitettyjä suklaarusina-askeja. Oletukseni: kyseisen lajin harrastajat ovat yleensä siistejä, kuten salmiakkien syöjät.

Useita Twix-suklaapatukan papereita oli heitetty maahan. Trendi- vai tarjoussuklaata?

Kurkkunurkka

Siivosin taloyhtiölle menevän käytävän alla ja ihmettelin, mitä Mäkkäriroskien alla oli. Joku ns. yhteiskunnan valio ei pidä suolakurkunviipaleista, joten hän oli heittänyt niitä pariin kohtaan arviolta 83 viipaletta tupakantumppien lisäksi. Mietin hetken ja nypin viipaleet ja tumpit maasta. Roskikselle oli nurkkauksesta matkaa noin 30 senttiä.

Pieni koskelonpoika oli lehtijutun mukaan kuollut syötyään tupakantumpin. Häpeäisin, jos eläin kuolisi oman siivottoman käytökseni vuoksi.

Tölkit on, ei tölkitön

Sain matkalla nostettua maasta ehjän lasipullon ja viisi tölkkiä. Olin tyytyväinen siitä, etteivät tölkit päätyneet autojen litattaviksi. Turhan moni tölkki päätyy.

Kylki

Kiipesin kiven päälle, jotta yltin korkealla oleviin roskiin, kivi heilahti ja kylkiluuni iskeytyivät kiviaitaan. Ei käynyt juuri kuinkaan, joten asetin kiven parempaan kohtaan ja yletin sateessa kastuneeseen t-paitaan, jonka nostin roskapussiin. Vaatteen vieressä oli kuusi muovipussiin pakattua koiranjätettä. Ihmiset ovat niin viehättäviä.

Käyttämättömiä koiranjätepusseja löysin kymmenen. Ilmeisesti on vaikeaa sekä taluttaa koiraa että pitää kädessä pusseja, koska niitä oli suuri määrä roskina.

Jätesäkillinen

Kolmen tunnin aikana keräsin yhteensä neljä pussillista roskia. Nostin autohallin metallirappusten alle jätetyt kaljalaatikot roskapussien kanssa jätesäkkiin, jonka jätin bussipysäkin roskasäiliön viereen. Pari aiempaa roskapussia olin saanut tungettua roskapönttöihin.

Ikisotkua

Palasin bussilla kotiin ja katsoin siivottomia alueita, jolta hiljattain keräsin suuren määrän roskia. Hankala tilanne, kun roskaajia on valtavasti ja meitä siisteydestä pitäviä on huomattavasti vähemmän.

Kurja syöpäloinen

Siivosin syöpähoitovuosieni aikana, koska tunsin olevani kurja loinen, kun Kunnon Työssäkäyvät Kansalaiset joutuivat elättämään minua. Ajattelin, että osallistuin edes jollain tavoin yhteiskunnan toimintaan, vaikka usein heikotti ja/tai huimasi.

Työhön palattuani kerään roskia, mutta ehkä minun pitäisi ryhtyä roskaajaksi, kun olen palannut kunnon kansalaiseksi? Elämä on haasteellista, kun on liudoittain päätöksiä tehtävänä.

Minun olisi järkevintä tehdä iltaisin jotain, josta ”palkka” olisi enemmän kuin 85 senttiä kolmen tunnin työstä.

Hyvää palautetta

Kuulin että olin saanut töissä hyvää palautetta useilta asiakkailta. Mukavaa, etten ole vain aivoton idiootti, jolle voi karjua.

Linnanmäelle?

Perjantaina olisin päässyt työkavereiden kanssa tiimipäivää viettämään Linnanmäelle, mutta olin ehtinyt sopia muuta menoa.

Töistä lähtiessäni satoi, tuuli ja lämpötila olin noin yhdeksän astetta. Olin hyvin tyytyväinen siitä, etten päätynyt palelemaan huvipuistoon, vaikka seura olisi ollut hauskaa.

Huvituksia?

Torstaina kävin hammaslääkärissä ja pari lohjennutta paikkaa korjattiin. Puudutukset ovat turhia, mutta inhoan hampaan ympärille tungettavaa metriisinauhaa, joka pureutuu ikeneen. Tarkastusaika hammaslääkärissä on kesäkuussa, joten olin tyytyväinen siihen, että lohkeamat paikattiin ensin. Hematologisen poliklinikan paastolabra on muutaman viikon kuluttua ja heinäkuussa menen suuhygienistille.

Kaipaan aikaa, jolloin suunnitelmat tarkoittivat jotain muuta kuin labra- tai lääkärikäyntejä. No, lyhyt loma lähestyy ja tiedossa on matka sukujuhliin.

PS Pidän vääryytenä sitä, etteivät sukujuhlat ole Lissabonissa.

Remontti ja rhodoja

Olen nyt jo pöyristynyt siitä, että lähikirjasto menee remonttiin ja suljetaan ainakin vuodeksi. Pitääkö lukea uudelleen omien kirjahyllyjen kirjoja remontin aikana vai joudunko hakemaan varaamani kirjat kaukaisista kirjastoista? Äärettömän traumaattinen tilanne.

Onneksi Haagan rhodopuistossa voi pian ihailla alppiruusuja ja atsaleoja, joista osa jo kukkii.

Downton Abbey -elokuva syksyllä 2019!

Oliiviöljysaippuaa, taidetta ja kissoja

Aurinkoisena sunnuntaipäivänä vuorossa oli Magritten näyttely Amos Rexissä.

Kävin näyttelyssä edesmenneen äidin muistoksi. Äiti vei meitä lapsina mm. Amos Andersonin taidemuseoon. Museot, etenkin taidemuseot, olivat tärkeitä ja kiinnostavia pienestä lähtien.

Pidin Magritten taidokkaista mainosjulisteita ja näyttely kiinnosti hauskojen fantasiatöiden vuoksi. Kukapa ei haluaisi nähdä vaaleanpunaista, pitkähiuksista hevosta, jonka pään päällä ”sarvena” on pieni torni? Oliko kyseessä yksisarvinen vai -torninen?

https://amosrex.fi/tule-meille/lasten-amos-rex/

Surrealistisia ja kekseliäitä töitä tehneen belgialaisen taiteilijan Rene Magritten (1898–1967) taidetta voi käydä katsomassa vielä sunnuntaina 19.5.2019 Amos Rexissä Helsingissä.

https://amosrex.fi/nayttelyt/magritte/

Seuraavassa salissa katossa leijuvan betonikuution ali käveli äiti kahden pienen pojan kanssa. Jälkimmäisen pojan lenkkareiden pohjat välkkyivät värivaloja ja pikkuisella oli nalle kainalossa. Jos nallea kantava menee mielenkiintoisia ääniä tehneen betonilohkareen ali, niin menen minäkin. Emme litistyneet. Amsterdamilaisen taiteilijakollektiivin Studio Driftin näyttely päättyy sunnuntaina.

Yli 30-senttinen käsilaukku piti jättää lokeroon, samoin takki. Hyytävän kylmä näyttely, joten pikainen kierros onnistui. Takkikohta kiinnosti, koska en keksinyt, mitä olisin voinut piilottaa näyttelyssä takin alle.

Elokuvan luonnossa leijuvia kiviä oli kiinnostavaa katsoa. Ränsistyneet kerrostalot olivat surullisia, mutta kivien kulku rakennusten läpi ilahdutti. Videoesitys oli vihreää, ihmeellistä, kiehtovaa ja mielenkiintoista katsottavaa.

Käyn toisinaan näyttelyssä ystäväni kanssa, joka laittaa kätensä muutaman sentin päähän maalauksista näyttääkseen jotain kiinnostavaa kohtaa. Teko karmii sieluani, vaikka hän ei tietenkään koske maalauksiin. Maalauksiin täytyy pitää kunnioittava etäisyys, jottei niihin tule epäilyttäviä ihmispöpöjä.

https://amosrex.fi/nayttelyt/studio-drift-elemental/

Museo on suljettu näyttelyvaihdon ajan 20.5. – 18.6.2019.

Sydämiä kissalle ja toiselle kissalle

Prisma lopetti kesän ajaksi elinten myynnin, mitä pidän katalana. Meitä kissanomistajia asuu liuta lähialueilla ja kylmäsäilytystä vaativan tuotteen raahaaminen kauempaa on hankalaa etenkin kesäkuumalla.

Sydämiä ei ollut Stockmannin alakerran Food Market Herkussa Aleksilla, joten tein retken toiseen Herkkuun, jota vierastan rähinäympäristön vuoksi.

Soitin etukäteen infoon ja varmistin, että myynnissä on possunsydämiä. Info käveli katsomaan ja vahvisti, että on, ainakin kymmenen! Menin paikalle haisuvesiosaston ohitse, jatkoin liukuportaat alas ja suuntasin neuvotulle porsaansydänpaikalle. Hyllyssä oli yksi ainoa sydän ja liuta possunkieliä ja -munuaisia. No, löytyi ainokainen paloiksi leikattava ja pakastettava sydän.

Possunsydämet haisevat kaameille, mutta kaksi kotona asuvaa turkillista rakastaa niitä, joten kissojen ruokavalio pysyy ennallaan.

Kissanhoidon käsikirja

Luin Päivi Ylikorven kirjoittaman kiinnostavan teoksen Kissanhoidon käsikirja(Art House 2018), jota suosittelen muillekin. Aiheena oli – ei niin yllättäen – kissan elämä pennusta senioriin, ruokinta, virikkeet, hoito, lääkärikäynnit jne.

Oliiviöljysaippua

Testasin oliiviöljysaippuan sopimista hiustenpesuun.

Osastolla on useita nuoria naisia, heillä kaikilla on pitkät hiukset ja jokainen heistä kertoi pesevänsä hiuksensa kerran viikossa. Olen kuivaihoinen, joten hiukseni eivät rasvoitu, mutta kuuluin nuorempana hiukset pestään kerran päivässä -ihmisiin. Nykyisin pesen hiukseni joka toinen päivä, koska pidän hiljattain pestyistä hiuksista.

Ostin oliiviöljysaippuan Ruohonjuuresta ja pesin palasaippualla hiukseni. Pesun jälkeen en pessyt puhtailta tuntuneita ja näyttäneitä hiuksiani kahdeksaan päivään eli käsittämättömän pitkään aikaan. Saippua oli tehokas puhdistaja, jonka jälkeen hiukset näyttivät hyviltä ja siisteiltä pitkään.

Kannattaa kokeilla, jos ei halua kantaa shampoota kotiin.

OpenHouse Helsinki pe-su 17.–19.5.2019

”OpenHouseHelsinki avaa ja Rautatieaseman tornin, maanalaisen jäähdytysvesivaraston sekä Aino Aallon puutarhan – ilmaiset opastetut kierrokset vievät salattuun Helsinkiin.”

Puutarhapäivä oli ja meni

Eilen 15.5.2019 oli Puutarhapäivä, joten vieläkin sapettaa autottomana, etten päässyt kiertämään kaikissa mahdollisissa lähiseudun puutarhoissa. Esteenä oli tietenkin työ, josta poistumista kesken päivän pidetään epäilyttävänä.

Pääsin lapsena käymään suurissa kasvihuoneissa, joissa kasvatettiin tomaatteja ja kurkkuja. Olisi huikeaa kierrellä paprika- tai viiniköynnöskasvihuoneessa. Lisäsin kyseiset kasvihuoneet Kun matkustan ympäri Eurooppaa -listalleni, jossa ovat jo persikkapuut, Amsterdam, Orsayn impressionistimuseo Pariisissa ja Kroatian Krkan kansallispuisto.  Onko kauniimpaa sanaa kuin Montenegro, joka kuulostaa 20-luvun tyylikkäältä kaunottarelta?

Parvekeamppeleissa voisi kasvaa ikimansikoiden sijaan pensasmustikoita.

Roskia ja muuta sikamaisuutta

Vapunpäivänä osallistuin suomalaiseen juhlintaan siivoamalla neljä tuntia ja keräämällä kuusi muovikassillista roskia.

Mietin jälleen kerran sitä surullista asiaa, että kuka – tai lähes mikä – tahansa voi saada lapsia eikä kenellä – tai millä tahansa – ole mitään velvollisuutta oppia mitään tai opettaa jälkikasvulleen yhtään mitään. Tuhon näkee luonnossa ja mm. koulujen ympärillä, jotka ovat täynnä roskia.

Ruohikolle oli kipattu viereiseltä parkkipaikalta valtava määrä tupakantumppeja. Veisin erittäin mielelläni tumpit kippaajan suosikkiostoksen päälle. Jätin tumpit keräämättä, koska roskaa riitti muutenkin todella paljon. Kannatan edelleen sitä, että roskien heittäjä saa jokaisesta heittämästään roskasta tunnin yhdyskuntapalvelua. Tumppikippaajalla riittäisi satoja tunteja reipasta urakointia.

Miesten syrjäytymisestä on jatkuvasti kirjoituksia. Pakettiautoista heitetään tupakka-askeja, kahvimukeja, roskaruokapapereita, muoveja jne., joten näkyykö (nuorten) miesten kokema masennus ja epätoivo roskaamisessa? Olisi hyvä, jos työnantajat opastaisivat heitä ottamaan roskapussin mukaan autoon.

Varjoisen pensasaidan takana oli lunta, jota yritin pihdeilläni kiskoa. Yllättäen lumi ei ollutkaan muovia tai muuta roskaa, jota löytyi pensasaidasta riittävästi.

Epäsiistin taloyhtiön pensasaita oli onneksi leikattu ja roskat oli jätetty paikoilleen. Siivosin surullisen yhtiön portaikon ja nypin roskat kukkapenkistä.

Luin jutun, jossa iloittiin koirankakkapusseista, koska ”toisinaan kakkapussit loppuvat koiran kanssa kävellessä”. Onneksi voi luottaa siihen, että ulkoiluttaja kotiin palattuaan tietenkin palaa siivoamaan luontoon jätetyn ällöttävän jätteen. Vai kuinka?

Nostin maasta useita uudenvuodenraketteja. Voisi tietenkin ajatella, että ampujat ymmärtäisivät myös siivota aiheuttamansa sotkut. Oletan, että valtaosa rakettien ampujista jättää sotkunsa muiden siivottaviksi. Toivottavasti olen väärässä.

Sotkuisen ruokakaupan lähellä oli syöty lihapullat ja muusi -annokset, jotka oli huuhdeltu alas tölkkilonkerolla. Kaikki muovipakkaukset oli jätetty maahan tai kiviaitojen päälle. Tölkit oli sentään viety pois eikä jätetty autojen litistettäväksi.

Nostin maasta kuusi tölkkiä ja Venäjältä tuodun lasipullon, jonka vein myöhemmin lasinkeräykseen. Neljän tunnin tienestinä oli peräti 90 senttiä. En kerää roskia löytääkseni pulloja tai tölkkejä, mutta nostan ne maasta, koska haluan kierrättää pakkaukset. Toisinaan huuhtelen yököttävälle haisevat kaljatölkit kotona, mutta tänään nostin ällöttävälle haisevan muovipussin parvekkeelle löyhkäämään.

Siivosin ajotien reunaa seuraavaksi ja sain ohikulkevalta ystävältäni vapuntoivotuksen. Hän hämmästeli, että olin niin aikaisin liikkeellä. Heräsin aikaisin ja auringon paistaessa oli mukavaa kulkea ulkona. Ei varmaan yllätä ketään, että jätin ultravalkoisen ylioppilaslakin kotiin.

Työkaveri kertoi kuusivuotiaasta pojastaan, joka kerää päiväkodissa roskia. Lapsi haluaa kotona lähteä roskia keräämään, joten äiti ja lapsi laittavat kumihanskat käsiinsä ja siistivät lähiympäristöään. Tuollaisia lapsia Suomi tarvitsee lisää, koska mitä nuorempana lapsi käsittää siisteyden tärkeyden, sitä paremmassa maailmassa elämme tulevaisuudessa.

Asuinalueellani onneksi riittää useita roskienkerääjiä, vaikkei tilannetta siivottomuudesta päätellen aina huomaa.

Työskentelin pitkään Helsingin keskustassa, jota siivotaan tarkemmin kuin lähiöitä. Nykyinen työpaikka on alueella, joka on kuvottavan roskainen eikä siivoaminen tunnu kiinnostavan lähiseudun asukkaita. Viehättävien pensaiden juuret verhoutuvat paksuun roskakerrokseen, rinteillä on roskia, kauppojen pihat täyttyvät roskista ja kaikki kadunvarret näyttävät iljettäviltä. Otan yhteyttä Helsingin kaupunkiin, koska alue on poikkeuksellisen siivoton. Läheinen rakennustyömaa pahentaa tilannetta, koska monilla rakennusmiehillä on valitettavan usein tapana kipata kaikki roskansa maahan. Tupakka-askien ja ruokapakkausten verhoama tienoo.

Kotiin palatessani porraskäytävän ikkunalaudalle oli jätetty nuuskapurkki, jonka vein roskikseen.

On päiviä, jolloin inhoan ihmisiä, jotka eivät yhtään välitä siististä ympäristöstä.

Viikin arboretum

Tein aamupäivällä retken sammakko-ojalle, jossa ei ollut sammakon sammakkoa. Arvelin eläinten olevan päiväunilla. Kävelin polkua pitkin metsikköön ja jatkoin toista polkua pitkin eteenpäin katsomaan pientä kirsikkapuistikkoa. Puissa ei vielä ollut kukkasia.

Roihuvuoren tilanne

Roihuvuoren kirsikkapuissa on lukemani mukaan lähinnä nuppuja, mutta osa kukista on jo auennut.

Rentukoita? Magnolioita?

Jatkoin bussilla matkaa Prismaan, koska vesipulloni oli puolillaan ja halusin täyden vesipullon mukaani.

Kuvittelin, että pääsen nopeasti ulos, mutta pankkikortit olivat kotona, joten maksoin käteisellä. Menin kassalle, jolta oli poistumassa täyden korin kanssa liikkunut mies. Kun hän näki minun lähestyvän jonoa yhden vesipullon kanssa, hän kääntyi ja jäi jonoon. Pahoittelen, että minua nauratti. Siirryin viereiseen jonoon ja edessäni oli vanhempi mies. Hän latoi ostoksensa kassahihnalle ja odotin hänen takanaan vesipulloni kanssa. Ilahduttavan monella ihmisellä on tapana päästää yhden tai kahden ostoksen kanssa liikkuvat maksamaan ennen heitä. Näillä henkilöillä kyseistä tapaa ei ollut.

Tapasin ystäväni ja kävelimme Viikin arboretumiin Prisman läheltä kulkevaa polkua pitkin, koska kuvittelin rentukoiden jo kukkivan ojanvarrella. Näin puron reunalla kukkivan rentukan, joten tietenkin kuvittelin että metsäpurossa on jo kukkia. Eipä ollut.

Polulla tarkeni eli paahtui erittäin hyvin auringon paistaessa. Näin vaikuttavan mainoksen ihosyövästä, joten sain hyvän muistutuksen aurinkovoiteen tarpeellisuudesta. Niska ja korvat kannattaa muistaa suojata, samoin miehillä ylävartalo ja naisilla sääret. Olemme kalpeaa kansaa, joten kärventämistä kannattaa välttää. Toivottavasti kukaan ei enää paahda itseään solariumissa, koska riskit ovat tiedossa.

Väistimme useamman vastaan tulleen kävelijän tai pyöräilevän perheen ja suuntasimme kohti magnolioita oikopolkua myöten ja lintutornin ohittaen.

Eväskori puuttui ja mainitsin nähneeni tiedon, jonka mukaan meidän pitäisi muuttaa Tehtaankadun lähelle, jotta saisimme ostettua korin italialaiskahvilasta. Kukapa ei tarvitsisi erilaisia juustoja, patonkia ja kinkkua retkeä virkistämään?  Ilmoitin, että ystäväni saisi kinkun, koska minä katalasti pitäisin juustot ja patongin. En ole ihan varma, oliko päätökseni reilu. (Ehkä hän saisi pienen palan patonkia.)

Ohitimme kävelijöitä varten tarkoitetulle polulle parkkeeranneet pyöräilijät ja ihailimme hetkeä myöhemmin niityllä ja metsässä kukkivia valkovuokkoja. Katselin pieniä ja siroja kukkasia ja ystäväni ihmetteli terälehtien määrää suuremmissa kukissa.

Viikin arboretum on poikkeuksellisen kaunis etenkin keväällä, kun puiden ja pensaiden lehdet ovat heleän vaaleanvihreitä. Kesällä satakieli laulaa magnoliapuiden lähellä.

Magnoliassa oli suuria nuppuja, mutta korkeamman magnolian latvassa oli auenneita, simpukkamaisia kukkasia. Kannattaa mennä muutaman päivän kuluttua katsomaan, ovatko kukat auenneet. Rentukoiden suhteen kannattanee odottaa viikko tai pari.

Kävelimme tyhjän vasikkalaitumen ohi ja kauhistelimme seuraavaksi karmeaa hajua, joka tuli joko pellolta tai navetasta. Viikki on mukava alue, mutta navetan tai sen ympäristön kosto on toisinaan kauhistuttava. Pelloille levitetään ajoittain jotain sellaista, joka myrkyttää hengitysilman joksikin aikaa.

Ohitimme autiona olevan Gardenian, jolle toivoisimme löytyvän käyttöä. Olen surullinen nähdessäni kasvihuoneeseen kuolemaan jääneet rangat. Puutarhurien oli varmaan vaikeaa jättää vuosia hoitamansa kasvit kuihtumaan. Selvitin aiemmin, että Gardenian pihan tuoksuvat pionit on viety Annalan kartanolle.

Ympäristötalon pihalla kukki kaunis onnenpensas, jossa oli lämpimän sään vuoksi myös lehtiä, vaikka useimpina vuosina kaljuissa oksissa on vain kukkia.

Päätimme jatkaa bussilla matkaa koteja kohti.

Illalla lähdin uudelleen sammakko-ojalle ja nappasin roskapihdit mukaani. Sammakko-ojassa ei asunut ketään eli lauma (voiko sammakoista sanoa lauma?) oli ilmeisesti muuttanut pikku kapsäkkiensä kanssa muualle.

Jatkoin matkaa ja poimin pihdeillä roskia. Kävelin aukion poikki ja valtava lokkilauma mekasti iloisesti ruohikolla. Katuja oli selvästi siivottu, koska sain parin tunnin aikana täytettyä kaksi 30 litran muovikassillista roskilla. Bussia odotellessani nostin pihdeillä roskia bussipysäkin roskakoriin.

Olisi varmaan kiinnostavaa jutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät erota roskakoria tai katua. Ehkä kotona on sama tilanne eli likaa ja roskia on kaulaan saakka, mutta pidemmillä ihmisillä vain vyötärölle?

Puistokummiksi

Muistutan muita siisteydestä pitäviä helsinkiläisiä, että Sörnäistenkatu 1 – osoitteessa voi liittyä puistokummiksi ja saada käyttöönsä roskapihdit.

Aiemmin poimin roskia hanskoilla tai pahimmillaan paljailla käsillä, mutta nenäliinat yms. erityisen ällöttävät roskat suostun nostamaan vain pihdeillä.

Vinkki: nenäliinat voi pudottaa roskikseen tai viedä taskussa kotiin. Niiden heittäminen maahan on tympeää.

https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/232223-puistokummi-voi-loytaa-kadonneen-tavarasi

Pyysin viime vuonna, että erityisen sottaisen kaupan pihaan tai lähelle hankittaisiin roskakori. Roskakoria ei ole, mutta onneksi roskat voi heittää kaupan eteen, viereen tai pensasaitaan.