Nammii!

Ostin Lakritsi- & Salmiakkifestivaalien ennakkolipun yhdellätoista eurolla ja menin paikalle lauantaiaamuna kymmenen jälkeen, jolloin jono ulottui Wanhasta Satamasta kulman taakse. Eteneminen sujui vauhdikkaasti.

Nelosen tai viitosen raitiovaunuilla (oikeassa maailmassa ratikka, mutta miksi ne eivät ole aurinkoisen keltaisia, kuten Lissabonissa?) pääsee kätevästi Kappiaankadun pysäkille, josta on lyhyt kävelyatka perille. Edeltävä Tove Janssonin puisto on hyvä maamerkki, jos tulee paikalle kaukaisilta alueita, esimerkiksi Juupajoelta tai muilta mailta vierahilta.

Esittelin sähköpostilippuni kännykästä ja sain festarirannekkeen.

Nammi

Löysin kätevästi islantilaisia salmiakkeja esittelevän pisteen, jossa maistatettiin ja myytiin Nammin tuotteita. Kympillä sai purkillisen mm. suklaalla päällystettyjä Freyja Sterkar Djúpur -salmiakkeja (ooh!), salmiakkitoffeita tai sekoituksen edellisistä. Nammia!

Yrityksen yltiösuolaista salmiakkia maistoin pari vuotta sitten eikä kyseessä ollut minun lajini.

Namitupa

Lähellä oli Ilmajoella toimivan Namituvan koju, josta sai ostaa mm. erinomaisia passion-, sitruuna-, cola-, mango- ja tervasalmiakkeja, joista viimeinen oli uutuus. Kolme 120 gramman pussia sai kympillä.

Kuulin myyjältä, että Nammi esittelee ulkomailla Namituvan tuotteita.

EU:n mukaan ammoniumkloridia saa Suomessa syytää salmiakkeihin siinä missä ulkomaillakin, joten suomalaisia valmistajia ei enää rajoiteta. Loistavaa!

Namituvan kojussa mies venytti (sitruunaisia?) salmiakkipötköjä pöydällä ja jonottajat olisivat saaneet maistiaisia. Jatkoin kiertelyä.

Lakukakku

Lakukakut näyttivät hyviltä ja tyylikkäiltä. Äänestyskilpailuun osallistuneen voittajan pitää olla paikalla klo 17, joten jätin aamupäivällä äänestämättä.

Kakku, jossa söpöt hiiret sekoittivat lakritsikattilaa oli sympaattinen, vieressä oli erittäin hienostunut lakritsikakku ja pidin kakusta, jota koristivat (mantelimassasta muovaillut?) vihreät päärynät.

Lakupuku

Upea, Pandan lakusta koottu puku oli esillä. Tekemiseen meni 100 tuntia ja noin kuusi kiloa lakua Maaria Salmiselta.

Kiitos taiteesta!

Lakua & salmiakkia

Näin lakritsinmakuisia ksylitolipastilleja, lakritsikoruja, Haganolin apteekin salmiakkia salmiakkeina ja juomana, jota maistoin. Juoma ei ollut minun makuuni, mutta apteekin salmiakista pidän.

Lakupusuja myytiin kahdella eurolla islantilaisten salmiakkien lähellä olleessa kojussa.

Fazer

Fazerin päädystä sai ostaa kolme salmiakkisuklaalevyä viidellä eurolla (niitä salmiakkirouheisia – ei löllösisuksisia) ja monia muita tuotteita (mm. niitä löllösisuksisia) normaalia edullisemmin.

Halva ja Haupt Lakrits

Halvan myyntikojulla kävi kuhina, samoin ruotsalaisia purkkiin pakattuja salmiakkeja edustavalla kojulla. Valkosuklaakuorrutuksen vuoksi jälkimmäinen ei ole minun kojuni, vaikka Muumi-tuotteet olivat sympaattisia.

Pieni Suklaatehdas Porvoo

Pieni Suklaatehdas Porvoo myi erittäin hyviä tuotteitaan. Eurolla sai ostaa lakritsitryffelin, joka oli hyvin onnistunut. Vieressä myytiin kuuden kappaleen pusseja ja saatavilla oli erilaisia suklaalevyjä.

Viehättävä valmistaja, joka valmistaa International Chocolate Awardsin mukaan Euroopan kolmanneksi parasta suklaata. Tuotteita saa ostettua verkkokaupasta, jos ei suuntaa Porvooseen ostoksille.

Salmix

Saksalainen, vuodesta 1949 toiminut, Salmix oli minulle uusi tuttavuus, joka myi apteekin salmiakkipastilleja ja salmiakkia sisältävää suklaata. Bongasin salmiakkipatukan, jossa on tummaa suklaata. Jesh! Tumma suklaa hyvä – maitosuklaa mahdollisesti hyvä.

http://www.salmix.de

Kyllä TE tiedätte, mitä mieltä olen valkoisesta suklaasta

Edellinen kuului Tiedättehän, kuka minä olen -ketjuun. Kjeh.

En huomannut Saksaa edustaneilla valkoista suklaata. Jos joku vielä miettii asiaa, niin valkoinen suklaa ei ole suklaata.

Valkoista ”suklaata” saa tietenkin halutessaan syödä.

Pink Lemon -konditoria

Lohjalaisella Pink Lemon -konditorialla oli myynnissä houkuttelevan näköisiä kuppikakkuja. Jos olisin kuppikakkuisti, niin olisin tehnyt kaupat heti, mutta välittömästi.

http://www.pinklemon.fi

Brunberg, tietenkin messuilla oli myös Brunberg

Valmistaja, joka osaa vuodesta toiseen tehdä erinomaisia tuotteita, mm. Alkuja.

Ne kaikki muut

Useita muita hyviä tai erinomaisen hyviä näytteilleasettajia, joten messuille kannattaa mennä.

Ei rankkasaide oikeasti haittaa yhtään mitään.

Rolling Ice

Jäätelöbaari jäi kokematta, mutta vaikuttaa todella hyvältä vaihtoehdolta.

https://www.rollingice.fi/en/gallery-en

Messukulttuuri

En käy Messukeskuksen messuilla ihmistungoksen ja tartuntatautien vuoksi, vaikka ulkopuolelle on tehty hauskalta vaikuttava liukumäki, mutta olen muutaman kerran käynyt Wanhan Sataman Naisten Messuilla ja Lakritsi- & Salmiakkimessuilla.

Joskus on tilaisuuksia, joihin on ihan pakko mennä.

Voiko asiaa seuravaa paremmin ilmaista:

Olet syrämmellisesti tervetullut Namituvan osastolle tutustumaan karamellien valmistukseen, maistelemaan Namituvan suosikkisalmiakkeja ja tekemähän muruhankintoja!

Pitäisin vielä enemmän sanasta salamiakki.

Advertisement

Kaksoissateenkaari

Eilen Helsingissä näkyi kaksoissateenkaari ja monet onnekkaat pääsivät kuvaamaan kauniin näyn. Näinkö sateenkaaren tai kaksoissateenkaaren? En, mutta päälleni satoi kävellessäni bussilta kotiin pieniä rakeita. Ei haittaa mittää, koska rakeetkin lasketaan luonnnonilmiöksi.

Kuten kaikki ilman muuta muistavat, niin sateenkaari on spektrin väreissä esiintyvä ilmakehän optinen ilmiö. Se syntyy, kun valo taittuu pisaran etupinnasta, heijastuu pisaran takapinnasta ja taittuu jälleen pisaran etupinnasta. Koska vesipisara on dispersiivinen, valkoinen valo hajoaa väreiksi muodostaen sateenkaaren. Wikipedia

Kysykää vaikka minulta. ”Joo, sateenkaaressa on erilaisia värejä ja ainakin Irlannissa menninkäinen löytää kultaa sateenkaaren päädystä, mahdollisesti molemmista. Heurekan radanpuoleisella seinällä ovat sateenkaaren värit.” Heurekassa on dinosauruksia, joten sinne pitäisi ehdottomasti mennä.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006244468.html

Sanojen voima

Eilen selvisi, kenen mieltä olin tarkottamattani pahoittanut selittämällä jotain omia juttujani.

Ihmistä, jota en koskaan, ikinä, milloinkaan haluaisi loukata. Ystävällistä ja mukavaa ihmistä, joka on neuvonut minua opetellessani uutta työtä. Kysyin, olenko erehdyksessä sanonut hänen kuullensa jotain ikävää ja hän myönsi. Meidän piti puhua aiheesta myöhemmin, mutta häpesin käytöstäni niin paljon, että kirjoitin hänelle pahoittelun työn lomassa ja hän hyväksyi anteeksipyyntöni. Surullista ja erittäin harmillista, että loukkaa ihmistä, jolle ei missään nimessä haluaisi sanoa mitään pahaa.

Olin kysynyt monilta muiltakin työkavereilta, olinko sanonut jotain ikävää ja valtaosa näytti hölmistyneiltä ja vakuutti, etten ole sanonut mitään katalaa. Vain yksi alusta saakka tuntemani ja kiva työkaveri kertoi, että joku on voinut ymmärtää sarkastiset puheeni väärin. Jos sanon jotain omituista, niin – yleensä – tarkoitan ivata itseäni enkä muita.

Onneksi tilanne lopulta selvisi ja sain pahoiteltua käytöstäni.

Kostettava-kirjasarja

Lähes kaikilla meillä on ollut ullakolle varastoituna laaja Kostettava-kirjasarja, jossa on tyylikkäät nahkakannet ja kullanväriseksi sävytetyt lehtien reunat. Kirjoihin luonnollisesti kirjoitettiin mitä kostettavaa oli tapahtunut, kuka oli tekijä, päivämäärä, mitä ja milloin kostettiin

Aikojen kehittyessä siirsin tiedot huolellisesti Kostettava-Exceliin, jossa on enemmän tilaa kostettaville asioille. Sarakkeilla pystyy seuraamaan kostettavien asioiden kiireellisyyttä ja ennen kaikkea tärkeyttä. Taulukkoon voi laittaa sieviä värejä, jotka auttavat kostotoimenpiteiden seurannassa.

Edellinen juttu oli huono vitsi, jota olen kertonut pienen ikuisuuden kaikille niille, joiden oletan ilahtuvan huonoista vitseistä.

Kaurapyörykät

Kasviksista pitäville hyvä vinkki eli kaurapyörykät ovat loistavia.

Ostin Prismasta Leivon leipomon Boltsi-merkkisiä chili-tomaatti-kaurasiemenpyöryköitä, jotka olivat todella hyviä. En ole erityinen chilinystävä, mutta tuote sopi hyvin kasvispyöryköihin.

Maistoin lounaskahvilassa jossain vaiheessa kaurapyöryköitä, jotka olivat vielä parempia. Arvostan kasvispyöryköitä, koska niissä ei (toivottavasti) ole mitään epäilyttäviä ruumiinosia.

Kuulin, että lounaskahvilasta saa ottaa mukaan keittoa, jota tarjotaan annoksen yhteydessä ja pidän ajatuksesta. Lounaalla ei välttämättä tule otettua keittoa, jottei nukahda kesken työpäivän, jos valitsee buffetista salaattia ja ruokaa. Viileän, kylmän tai jäätävän päivän iltana keitto maistuu, joten lounaskeiton kantaminen kotiin on hyvä idea.

Metis-hedelmiä

Ostin tarjouksessa olleen luumurasian ja huomasin vasta kotona, että hankkinut Metis-hedelmiä, jotka ovat luumun ja aprikoosin yhdistelmiä. Opin historian hämärissä viljelyyn perehtyneeltä kaverilta, ettei eri hedelmiä voi yhdistää. Olin jo silloin eri mieltä, mutta en kiistellyt aiheeseen perehtyneen kanssa. Jätin Metikset kypsymään työpöydälle, joten voin maistettuani tuotetta jatkaa Kostettava-Excelissä mainittua erimielisyyttä.

Luin vinkin, jonka mukaan puolitettujen ja kivettömien luumujen päällä voi kaataa keitettyä vettä, jossa on tolkuttomasti sokeria ja luumut maistuvat hyville pakastamisen jäljiltä. Uskoisin, että mikä tahansa maistuu hyvälle, jos tuotteen päällä on tolkuttomasti sokeria. Voista tai kermasta ei mainittu mitään, mutta ehkä sokeriluumut voi kiehauttaa enemmän tai vähemmän kevyesti rasvassa ja syödä kuohukerman kera.

Tequila

Karaoke kuuluu eieieieieieieiiiiiiiiiiiii-sarjaan, koska useimmat laulavat kovaa, väärin ja mitä ilmeisimmin tolkuttomassa humalassa. Pidän laulamisesta, mutta karaoke-esiintyminen kuuluu Ei koskaan -maailmaan.

Jos kuitenkin haluaisin laulaa karaokea, niin suosittelen Tequila-esitystä teille kaikille.

Andy Rowell, America’s Got Talent

Söpöistä puumanpennuista otin kuvan Sanomatalon valokuvanäyttelyssä.

HSL, Helsingin seudun liikennelaitos

Helsingin julkisen liikenteen käyttäjänä arvostan kuljettajia, jotka ovat ajoissa pysäkillä, ajavat tasaisesti unohtaen kiihdytykset ja äkkijarrutukset ja kohtelevat matkustajia kohteliaasti. Pidän kuljettajista, jotka keskittyvät ajamiseen ja matkustajiin ja puhuvat puhelimessa vapaa-aikanaan

Valtaosa kuljettajista on asiallisia ja käyttäytyy fiksulla tavalla, mutta toisinaan löytyy kuljettajia, joiden käytös on hätkähdyttävää.

Raivopäiset pysähtyjät ja kiivaat lähdöt pysäkiltä

Lastenvaunut, käytävällä seisovat ja heikkokuntoiset matkustajat menevät nurin jo pysäkillä. Kyseisillä kuljettajilla tuntuu olevan mielenkiintoinen raivo matkustajia kohtaan

Bussipysäkillä on bussi, jossa on kotimatkabussin numero ja bussi on lähdössä oikeaan suuntaan – ehkä

Syntymäpäiväni sujui töissä melko rauhallisesti. Vain kaksi asiakasta haukkui minut puhelimessa: toinen karjumalla minulle koko puhelun ajan ja toinen nimittämällä minua aivottomaksi idiootiksi. Ymmärsin tietenkin, että heidän tapansa huolehtia asioistaan oli minun syytäni. Mietin, käsittivätkö kyseiset ihmiset, että linjan toisessa päässä oli toinen ihminen?

Kävelin poikkeuksellisesti päätepysäkille bussin viereen odottamaan. Bussin numero oli oikea, bussipysäkki oli oikea, mutta kuljettaja piti bussin oven kiinni. Odottelun jälkeen bussin ovi aukesi ja kuljettaja pauhasi, että bussi lähtee ihan eri suuntaan ja bussissa lukee EI LIIKENTEESSÄ. Ilmeisesti kyseinen tieto oli bussin edessä, koska info ei näkynyt bussin sivulle.

Miksi ihmeessä kuljettaja kiukuttelee asiakkaille, joiden vuoksi hänelle maksetaan työstään palkkaa? Ei oikeasti ole minun vikani, jos hänen puolisonsa on karannut postinkantajan kanssa.

Bussi jättää juoksijat pysäkille tai odottaa heitä kaikkia

Kiireinen kuljettaja vie muut matkustajat ajoissa perille, mutta ystävällinen kuljettaja voi hidastaa muiden matka-aikaa odottamalla bussiin juoksijoita.

Olisi ilahduttavaa, jos matkustajat odottaisivat bussia pysäkillä ja kaikilla olisi jo kortti tai puhelin käytettävissä eikä taskun, kassin, lompakon tms. pohjalla ja kiivaan etsinnän kohteena.

 Viikonloppuisin matkalippuja ostavat us-ko-mat-to-man hitaat maksajat ja arkipäivänä saattaa toivoa, että tuplarattaiden ja noin kuuden muun lapsen kanssa liikkuva menisi vasta seuraavalla bussilla. Kokonainen koululuokka voi herättää kiireisenä aamuna matkustajissa epätoivoa, koska bussiin nouseminen tai bussista lähteminen kestää pienen ikuisuuden eivätkä seuraavaan bussiin vaihdot onnistu.

Bussipossuttelijat eli matkustajat

Valtaosa bussinkuljettajista kieltää kahvimukin, jäätelön, limsapullon tai -tölkin kanssa bussiin nousemisen, jotta bussi pysyisi siistinä muita matkustajia varten. Arvostan heidän käytöstään, vaikka osa pysäkille jääneistä matkustajista reagoi ala-arvoisesti kiroilemalla tai jopa potkimalla bussia. Hienotunteisena en mainitse kyseisten ihmisten ikää (nuori) tai sukupuolta (yleensä mies).

Lähes joka bussiin tunkee joku kahvimukin tai karjalanpiirakkapussin kanssa tai pikkuiselle tungetaan vaunuihin banaani, pasteija tai kahdeksan sokeripalan pillimehu. Bussiin tulee ikävää sotkua ja hajua hyvin lyhyiden matkojen aikana bussien kieltotauluista huolimatta.

Voisitteko juoda kahvit ja syödä ruoat kotonanne, kiitos.

Hei haloo, pitää leimata!

Bussien leimauslaitteet ovat hämmästyttävän usein rikki, joten bussiin noustessa ei voi leimata korttia. Menin bussiin, näin toimimattoman laitteen ja jatkoin matkaa. ”Kohtelias” kuljettaja ilmoitti ”Hei haloo, takaisin leimaamaan!” ja hei haloona palasin laitteelle ja leimasin korttini. Enpä osannut arvata, että tällä kertaa toimitaan toisin.

Arvelen, että kuljettajat palkataan heidän ajotaitojensa vuoksi eikä käytöksen.

Kuljettajapula?

Harmi, että kuljettajista tuntuu olevan pulaa, koska bussien lähtöajat eivät aina onnistu.

Tööttääminen, jatkuva

Kuljettajia on hyvin monista maista, joten kuljettajien tapa toimia voi selittyä myös kuljettajan kotimaan tavoilla. Suomessa ei töötätä koko ajan, mutta monissa muissa maissa tööttääminen on osa liikennekulttuuria.  Valitettavasti, koska meteliä on muutenkin riittävästi.

Vaihto bussista toiseen

Osa kuljettajista ajaa ohi, vaikka pysäkillä olisi useita ihmisiä bussiin yrittämässä. Kyykytys on kiva kyykytys, oletan.

Täysi bussi on tietenkin eri asia, mutta hyvin harvoin on kyse matkustajien määrästä.

Viime tipassa pysäkille ajavat kuljettajat

Talvella matkustajat odottavat usein lumisateessa tai hyytävässä viimassa, mutta kuljettaja ajaa viime hetkellä pysäkille. Kuljettajalla oli aiemmin kiirettä, kun hän jutteli toisen kuljettajan kanssa, seisoi tupakalla tai puhui puhelimessa. Matkustajien kannalta tilanne on viheliäinen.

Monilla alueilla täysin välttämätön henkilöauto tuntuu Helsingissä järjettömältä, kun julkisella liikenteellä pääsee ovelta ovelle. Parhaat kuljettajat ajavat ajoissa pysäkeille, suhtautuvat ystävällisesti ihmisiin, jättävät kuittailut tekemättä asiakkaille ja ajavat bussia muita kunnioittaen.

Hankala päivä?

Valtaosa ihmisistä tervehtii ja monet kiittävät kuljettajia, mutta ikävämpiäkin matkustajia ikävä kyllä mahtuu joukkoon.

Toivoisin, että kuljettajat muistaisivat, että heillä on voinut olla huono päivä, mutta jollain toisella on voinut olla vielä huonompi. 

Pyyntö kuljettajille: olisitko inhimillinen ihminen toisille ihmisille. Kiitos!

Liisankatu, raapiminen, naivistit ja kosto

Edellisillä ei ole juuri mitään asiayhteyttä.

Työhönpaluu Liisankadulla

Osallistuin eilen Suomen Syöpäpotilaiden tilaisuuteen, jossa syövän sairastanut kertoi työhönpaluustaan toivuttuaan sairaudestaan ja me muut sairastuneet osallistuimme keskusteluun.

Hain läppärini huollosta ja kiirehdin paikalle painava läppärilaukku mukanani. Ei, minulla ei ole kevyttä läppäriä, vaan kehonrakennusläppäri.

 Hakaniemen kauppahallista nappasin mukaan hyvin myöhäisen lounaan eli lohileivän, jota tökerösti  maistoin jo ratikkapysäkeillä ja söin loppuun ennen tilaisuuden alkamista. Rohkenin tehdä näin, koska viimeksi tarjolla oli lohipiirakoita. Oletin, etten syömällä lohileipäni vahingoita allergisia. Tietääkseni en vahingoittanut. Paperipussin osasin heittää roskikseen, koska olen harvinaisen lahjakas roskistenkäyttäjä. Hehee.

Puhuimme sammakoista, joita terveet ihmiset sanovat sairastuneille. Mietin, etteivät sammakot haittaa, koska sammakoiden sanojat kuitenkin välittävät. He eivät hylkää sairastuneita. 

Puhuimme siitä, kuinka terveiltä useimmat sairastuneet näyttävät niin terveiden kuin sairastuneidenkin mielestä. Ei syöpää yleensä näe toisesta. Kaljuuden tai kortisonipöhön huomaa, mutta kortisonilla hoidetaan muitakin sairauksia kuin syöpää eikä syöpä ole ainoa kaljuuden syy.

Näytin muille kortisonipöhökuvani ja unohdin näyttää kuvaa etäyhteydessä olleelle. Anteeksi seniiliyteni.

Toisten sairauksia ja kokemuksia kuunnellessa keskityin heidän tarinoihinsa ja yritin olla itkemättä, koska muiden murheiden kuunteleminen sai kyyneleet nousemaan silmiin.

Pidin sympaattisena sairastunutta, joka suri nuorta päivystyslääkäriä, joka joutui kertomaan hänelle syövästä.

Oikeudenmukaisessa maailmassa etenkin lapset ja pienten lasten vanhemmat pysyisivät terveinä ja vanhemmat eläisivät tyytyväisinä ja onnellisina lastensa kanssa. Uskon, että valtaosa keski-ikäisinä tai iäkkäinä sairastuneista toivoo, ettei yksikään heitä nuorempi sairastuisi. ”Kannattaa” sairastua eläkkeellä, niin taloudellinen pärjääminen voi olla helpompaa. Ideaalimaailmassa kukaan ei sairastuisi koskaan, mutta keski-ikäisenä on jo ehtinyt elää, matkustaa ja nauttia elämästä. Nuorempien sairastuminen tuntuu aina yhtä epäoikeudenmukaiselta.

Tilaisuuden jälkeen en jäänyt juttelemaan, vaan kiirehdin bussipysäkille – ja myöhästyin bussista. Yleensä bussi hyytyy liikennevaloihin, mutta ei tällä kertaa, joten päädyin palelemaan Kaisaniemeen ja vaihtopysäkille. 

Toivon, että jokainen sairastunut elää mahdollisimman terveenä jatkossa. 

Raapiminen

Kylmyyden lisääntyessä raapiminen lisääntyy eli pakko rasvata. Kuvittelin rasvanneeni ihoni hyvin, kunnes olin villasukkien peittämillä varpaankynsilläni raapinut yöllä verille pohkeet ja toisen jalkapöydän ihon. Mitä ilmeisimmin olin yöllä potkinut sukat pois.

Aika siirtyä Ceridal-öljyyn Ceralan Plus -voiteen lisäksi. Löysin Nivealta kasvoille hyvän hajustamattoman aurinkovoiteen, jonka suojakerroin on 30. Todella moni aiemmin käyttämäni hajustamaton voide on lopetettu.

Naivismin Joulu Iittalassa la-su 24.11. – 16.12.2018 klo 11-17

Ooh, naivisteja voi käydä ihailemassa Iittalassa talvellakin!

Ratatöiden vuoksi matka Helsingistä Iittalaan kestää ikuisuuden, koska ensin matkustetaan R-junalla Riihimäelle ja jatko on bussikuljetuksena. Kannattanee mennä autolla. 

https://naivistit.fi/naivistinen-joulu-2018/

Lahjakkaan Mia Bergqvistin (maalaus) töitä ei ole esillä, mikä on harmillista.

Kosto

Kuten olen kerran tai osapuilleen kymmenen maininnut, niin huvittelen keräämällä roskia. 

Hienotunteisena en kerro mielipiteitäni koirienomistajista, jotka pakkaavat koiriensa jätökset muovipusseihin ja heittävät pussit metsiin, ojiin tai jonkun toisen pensasaitaan. Käyttäisitte edes biojätepusseja, niin tulevaisuuden arkeologit eivät pyörry.

Suosikkikostoni roskaajille on melkein lopussa:

Onneksi minulla ei ole moottoripyörää. 

Vielä.

Eikä tule koskaan olemaan, koska moottoripyörät eivät kuulu maailmaani.

Enkä heittäisi roskia kenenkään päälle, vaikka ajatus ilahduttaisi. 

Me härät emme usko horoskooppeihin

Olen kuunnellut useamman henkilön – myös miesten – kommentteja horoskooppimerkeistä, mutta me härät emme usko horoskooppeihin. 

Näin naistenlehden (luotettava lähde) sivulla linkin, jossa kerrottiin, missä horoskooppimerkeissä on eniten narsisteja. Olen paha ihminen, koska narsistien ns. yleisyys huvittaa minua. Eivät kaikki aiemmat puolisot voi millään olla narsisteja. Ehkä 98-99 prosenttia heistä, mutta eivät kaikki.

Arvasin kolmesta vaihtoehdosta kaksi ja olin – melkein – ylpeä itsestäni: oinas ja leijona. Ensimmäisestä olin varma ja seuraavasta melkein varma. Kolmas oli yllätyksekseni kauris. Heillä on taipumuksena hyväksikäyttää toisten tunteita ja apua. Hui kauhistus.

Testin lukijat suuttuivat astrologin kannanotoista. (Horoskooppimerkkejään en tiedä. Tirsk.)

Taas opin jotain uutta, joka mahdollisesti pitää paikkansa jonkun mielestä. 

Silmälläpito, vaivihkainen

Viime viikolla töissä oli hyvin huolestuttavaa. Ei, ei todellakaan kiehtovan työn vuoksi, johon keskityin.

Viereisen kerrostalon kaltevia peltikattoja pesseet, harjanneet ja myöhemmin maalanneet miehet aiheuttivat minussa suurta huolta ja kauhua. He olivat hyviä tyyppejä eli käteviä, taitavia ja käyttivät turvavaljaita. Heidän tarkkailemisensa vasemmalla silmällä työtä tehdessäni oli haasteellista.

Osoitan suurta kunnioitusta katolla työskennellyttä aasialaismiestä (oikea jalka katolla ja vasen jalka suurta maalipurkkia pitämässä kaltevalla tasolla) ja vaaleahiuksista miestä kohtaan, joka kallistui turvaköyden varassa ja maalasi katon reunat. Minua pyörrytti, kun näin heidät huoneeni ikkunasta, mutta tieto tuskin häiritsi kumpaakaan heistä.

Etevää ja nopeaa työntekoa oli ilo katsella sivusilmällä. Suoraan en voinut heitä tuijottaa kuin hetkittäin ikkunaa avatessani tai sulkiessani – loistava firma, kun ikkunan saa tuulettamista varten auki!, mutta heidän työnsä jälki oli siisti.

Peltikatosta tuli musta ja kaikki sujui onneksi hyvin.

Teen loppukuun etätöitä useamman innostavan työn parissa ja olen tyytyväinen heinäkuun alussa saamaani opastukseen. Jos kaikki sujuu hyvin, niin lyhyt kirjoitukseni voi mahdollisesti olla seuraavassa julkaisussa. Pidättehän peukkuja! Seuraavaksi esiintyvää Sophie Fatua siteeraten: fank you!

Sophie Fatu: The CUTEST 5-Year-Old Audition Ever! | America’s Got Talent 2018

 

Hyvä tyyppi

Olen useita kertoja kuullut kommentteja, joissa meitä yli 50-vuotiaita verrataan juuri valmistuneihin nuoriin enkä ymmärrä tilannetta lainkaan.

Molemmilla ryhmillä on tietenkin omat vahvuutensa.

Olen osallistunut koulutuksiin, joissa on pitkään työtä tehneitä ja fiksuja ihmisiä, jotka eivät löydä uutta työpaikkaa. Vakituinen tai määräaikainen työsuhde on päättynyt esimerkiksi yliopistossa, toimistossa, graafisella puolella tai kirjanpitotehtävissä.

Hyvä rekrytoija: tarjoa uusi työpaikka osaaville ja kielitaitoisille ihmisille.

Ikää ei kannata tuijottaa, koska useimmat meistä osaavat edelleen lukea, kirjoittaa ja parhaimmat jopa laskea. Valtaosa meistä ylittää edelleen tien ihan omin voimin.

Tanssi mun vauvani, tanssi ja kiiku

Niin ne töppöset liikkuvat (vielä) vanhanakin.

Jemeniläisen tiedevalistajan Hashem Al-Ghailin Facebook-sivuilla mainitaan tanssiminen, joka piristää myös meitä pitkään työelämässä olleita ja ehkäisee Alzheimerin tautia.

Snäppii, Instagrammii, Pinterestii ja Twitterii

Usein hoetuista nuorista työnhakijoista totean, että heillä on uutta tietoa, innokkuutta ja nopeutta.

Tosin samaa ja paljon muutakin tietoa voi olla monilla vanhemmilla työntekijöillä. Ei tietenkään kaikilla, vaikka he osaisivat ja haluaisivat käyttää Snäppii.

A Millennial Job Interview

En jaa tekijän näkemystä, joten pahoittelen, että nauroin.

Twitter

Työpaikkoja löytyy Twitteristä ja jopa Instagramista. Tuskin kuitenkaan selfie-Snapchatista.

#rekry

#duunit

Oletko jo tyoepaikkoja etsinyt?

Pyyntö

Ole kiltti ja palkkaa seuraavalla kerralla hyvä tyyppi – yli viisikymppinen hyvä tyyppi.

 

 

 

Muotisuunnittelija Anna Ruohonen

Kuvan tyylikkäistä mekoista otin muotisuunnittelija Anna Ruohosen (s. 1967) näyttelystä Designmuseossa 13.1.2018.

http://www.designmuseum.fi/fi/events/anna-ruohonen-designmuseossa/

https://www.annaruohonen.com/fi_FI/