Skillojen keskellä ja yleistä pahuutta

Kävimme pitkäperjantaina ihailemassa Talvipuutarhan kukkia, kuten hyvin moni muukin. Puutarhan pihalla kukkivat krookukset ja pääsiäisliljat.

Yleisölle suljetun alueen rinteissä kukoistivat siniset skillat.

Vastaanotossa oli kakkupöytä, joten osa vierailijoista osti täytekakkupalat. Talvipuutarhassa on useita pöytiä, joissa voi syödä joko omia eväitä tai kasvihuoneessa (harvoin, luulisin) myytäviä tuotteita.

Kasvihuoneessa kukoistivat moniväriset orkideat, perunanarsissit, orvokit, erilaiset mehikasvit ja mm. violetit hyasintit.  Kauniit kukat, joita ei voi voimakkaan tuoksun vuoksi ottaa jouluna kotiin. Hennoin tuoksu on lukemani mukaan valkoisessa hyasintissa.

Elämä olisi ehkä helpompaa, jos rakastaisi kodin ”raikasteita” eli kauhulle haisevia kukkaistuoksuja, autoihin myytäviä ”tuoksuvia” kuusia ja kestäisi monien pesuaineiden karmean löyhkän. Puhdas tuoksuu puhtaalta, eikä haise pesu- tai huuhteluaineilta.

Hanami su 19.5.2019, Roihuvuori

Pensaissa on jo suuret lehdet, leskenlehdet, valkovuokot ja onnenpensaat kukkivat ja päivä päivältä luonto näyttää paremmalta.

Pian lähistöllä kukoistavat vaaleanpunakukkaiset kirsikkapuut. Hanamia juhlitaan Roihuvuoressa sunnuntaina 19.5.2019 klo 12–18:30.

Vältän ihmismassoja myös ulkona, joten käyn aina ennen juhlia ihailemassa viehättäviä kukkia.

Universal Stone

Olen kuurannut kylpyhuoneen kaakeleiden saumoja erilaisilla pesuaineilla, mutta edes rautakaupan järeät tuotteet eivät tuntuneet tepsivän. Höyrypesurilla sai kätevästi puhdistettua lattiaa, mutta saumat näyttivät epäilyttäviltä. Muistin kaapissa olevan Universal Stone -purkin ja pesin laattasaumoja sienellä levittämäni hajustamattoman ja myrkyttömän tökötin ja kaakeliharjan avulla. Toimii!

Muiden sairauksiin reagoiminen

Luen edelleen useita syöpäpotilaspalstoja, koska myeloomasta paranemisestani huolimatta oletan, että sairaus palaa minun jossain vaiheessa. Ei pitäisi olettaa.

Törmäsin jo edesmenneen potilaan kirjoituksiin. Hän oli muille sairastuneille vihainen, koska edes allogeeninen kantasolusiirto ei parantanut häntä. Muilla oli hänen mielestään vain mitättömiä pikkuoireita, mutta hän ilmoitti olevansa todella sairas.

Ymmärrän, että tilanne oli hänelle surullinen ja vaikea, mutta en ymmärrä muiden potilaiden katkeraa syyllistämistä. Jokaisella sairastuneella on omat oireensa ja murheensa, koska kyse on parantumattomasta syövästä, jota onneksi voidaan hoitaa nykyisin monilla eri lääkkeillä.

Eihän hän edes tiennyt muiden tilanteista, koska monet sairastuneet kirjoittavat vain joistain sairauteen liittyvistä oireistaan. Osalla syynä on se, etteivät he halua pelotella muita omalla tilanteellaan.

Ferritiini

Keskustelupalstoilla herjattu ferritiini tuntuu olevan tietämättömien kriitikkojen suosittuna puheenaiheena. ”Kenelläkään ei ole mitään ongelmia ferritiinin kanssa ja syynä alhaisiin arvoihin ovat vain laiskuus ja hyvin todennäköisesti yleinen pahuus jäkätijäkätijäkäti.” Yleisen ja erityisen pahuuden tietenkin allekirjoitan.

Varastoraudan puutteesta kärsii yli 10 prosenttia naisista ja yli kolme prosenttia miehistä. En usko, että aiheesta tietämättömiä on noin 85-87 prosenttia. Hehee!

Nuorempana sain bussipysäkeillä ja rautatieasemilla ympärilleni selittämään liudan höperöitä ja juoppoja, jotka luulivat minua hämäävien kasvojeni perusteella kiltiksi ja mukavaksi. He erehtyivät pahasti. Vanhenemisen etuna on, että saa olla kaikessa rauhassa.

Vuosia sitten kävimme sisareni kanssa katsomassa isovanhempia kahdessa eri sairaalassa, koska toinen oli vaikeassa verisuonileikkauksessa ja toinen oli hoidossa sydänoireittensa vuoksi. Täydessä junassa oli kärttyisä ikähenkilö, joka olisi halunnut kipeän jalkansa vuoksi pitää itsellään neljä paikkaa. Teimme pitkää päivää ja isovanhempien tilanne huoletti, joten rohkenimme istua mummelin viereen. Puhuimme matkalla sairaalakäynneistä ja vihainen neiti tai rouva tuijotti meitä pistävästi koko matkan ajan. Lähtiessämme hän tokaisi, että näköjään RAHVAS matkustaa junassa. Olin niin häkeltynyt, että vain tuijotin häntä. En tietenkään voinut sanoa ikäilkiölle mitään. Nyt tähtään siihen, että mitä enemmän ikää tulee, sitä varmemmin puhun muista matkustajista rahvaana. Ehkä.

Pitkien syöpähoitojeni jälkeen ferritiiniarvoni oli enää 19 mikrogrammaa litrassa, vaikka arvon pitäisi ylittää 100. Hematologit eli verisyöpälääkärit huolestuivat tilanteesta, joten suolistoni magneettikuvauksen jälkeen syön rautalääkettä ja B12-vitamiinia ja toivon arvon nousevan, koska olen naurettavan väsynyt. Minulla ei onneksi ole suolistosyöpää.

Pitkään kestänyt flunssa-, poskiontelotulehdus- ja mononukeloositilanne sotki rautalääkkeen ottamista, koska sain antibioottikuurin. Kaksi vatsaa sekoittavaa lääkettä oli liikaa, joten luovuin tilapäisesti rautalääkkeistä.

Jääpalojen syöminen on ilahduttavaa ja voi liittyä alhaiseen ferritiiniin. Ooh, jääpalat ovat hyviä!

Raudansaantia voi parantaa juomalla aterian yhteydessä mehua tai syömällä vitamiinivalmistetta. (HS 26.11.2018). Minulle tulee talvella appelsiinihimo ja joka kevät hillitön hinku juoda appelsiinimehua. Väitin aiemmin, että kyse oli piristävän oranssista väristä, mutta ehkä alhainen ferritiini sai aikaan reaktion? Mielestäni teoriani on melko hyvä.

Keski-ikä, vuosien syöpähoidot ja rankka lääkitys varmasti väsyttävät, mutta ehdin jo huolestua siitä, etten eläimistä pitävänä muistanut työkaverien koirien rotuja.  Kyse oli nolosta – ja tietenkin täysin kuvitellusta – ferritiinipöperöpäisyydestä.

Uskonto

Heinäkuussa 2018 helsinkiläismiehistä alle puolet kuului kirkkoon ja naisista alle 60 prosenttia. Maahanmuutto muuttaa tilannetta.

Monilla syöpäforumeilla on toivomus siitä, ettei uskonnosta puhuta, koska puhe voi loukata osaa kirjoittajista. Olen syntynyt uskovaiseen perheeseen ja kuulun edelleen kirkkoon, mutta ymmärrän kirkkoon kuulumattomien tai kirkosta eronneiden tilanteen erittäin hyvin. En ole koskaan pitänyt ns. miekkalähetyksestä tai pakanoille uimahousuja ja Raamattu -tyylistä, koska jokaisella on oikeus uskoa mihin lailliseen haluaa.

Useista palstan pitäjien esittämistä ohjeista huolimatta osa tuo uskoaan julki todella paljon. Minun on vaikea ymmärtää tilannetta, koska kyse on SYÖPÄpalstoista, ei uskonnolliseen keskusteluun liittyvistä palstoista.

Olisi varmaan kätevämpää, jos uskonnosta kirjoittavat kaveeraisivat keskenään esimerkiksi Facebookissa ja kirjoittaisivat syöpäpalstalla syöpään liittyvistä asioista.

Pahimpia oli näkemäni kirjoitus, jossa joku oli häätämässä uskontokirjoituksista pahastuvia syöpäpalstalta. Kyseessä EI ole uskonto-, vaan syöpäpalsta.

Luin aiemmin kirjoituksen, jossa ”hurskas” kristitty näki aiheekseen haukkua toisen uskonnon edustajan syöpäpalstalla. Oli kiusallista lukea roskalehtityylisiä paasauksia politiikasta tai raivoavaa suhtautumista muihin uskontoihin tai homoseksuaaleihin. Miksi ihmeessä kahden aikuisen välisen suhteen pitäisi kiinnostaa muita ihmisiä?

Tietämätön, häijy ja valistumaton saa tietenkin olla, mutta muut pitää säästää omalta tietämättömyydeltä esimerkiksi 10 vuotta sitten kirjoitetuissa blogikirjoituksissa, joissa kehotetaan viheliäisiin rikoksiin.

Onneksi pahimpia raivoajia ja räyhähenkiä ei tarvinnut seurata Facebookissa, vaan heidät pystyi estämään.

Jollain palstalla kirjoitti vihainen vanha mies (jännittävää, että sukupuoli yhdistää kirjoittajia), joka luuli tietävänsä kaikesta kaiken ja puuttui jatkuvasti muiden teksteihin tietämättä asiasta yhtään mitään. Rasittavaa käytöstä.

Valtaosan rikoksista tekevät miehet, vankilat ovat täynnä miehiä ja sodissa riehuvat miehet. Harmillista, miten testosteronin aiheuttama aggressiivisuus näkyy niin monissa asioissa.

Toisaalta en tunne olevani mukava ihminen, kun haluaisin Isis-retkeilijöiden jäävän nykyisille asuinalueilleen ja toivoisin ”ystävällisesti”, että ihmisten ja historiallisten rakennusten kimppuun julmalla tavalla käyneet taistelijat tuomittaisiin Hammurabin lailla eli mitä muille teit, sen koet myös itse. Ratkaisuni on kaikkea muuta kuin humaani, mutta kauhujuttuja lukeneena näen oikeudenmukaisena, että jokainen maksaa siitä, miten on muita kohdellut.

Lopuksi oma ystävällinen ja huomaavainen neuvoni, joka ei liity millään tavalla syöpähoitoihin, yleis- tai erityiskriminaaleihin tai politiikkaan: puolison pettäminen on ala-arvoista. Erotkaa ensin ja aloittakaa vasta eron jälkeen uusi suhde.

Ravintola Karl Johan, Yrjönkatu 21

Kävimme eilen syömässä ravintola Karl Johanissa eli sain syntymäpäivälahjani etukäteen. Kiitos, M!

Alkuruoiksi valitsimme lipstikkakeiton (pyysin pekonitta, koska possut ovat fiksuja) ja vorschmackin, pääruoaksi otimme päivän tuoreen kalan eli taimenen, perunoita ja tryffeleitä ja parsaa hollandaisekastikkeessa. Kastike oli hyvää, mutta söin vain pienen määrän. Olen huono hollandaisekastikkeisti, joka on melkein sana. Olin iloinen siitä, että kauniissa annoksessa oli sekä vihreä että valkoinen parsatanko, koska suosin vihreää. Jälkiruokana oli suklaamarkiisia ja mandariinisorbettia (ooh!) ja omenapiirakkaa, kuusijäätelöä ja marenkia. Sain napsia marengit ystävän lautaselta eli tapaaminen oli sekä keskustelun että ruoan puolesta erinomainen. Karl Johanissa osataan kokata ja tarjoilija oli hyvin ystävällinen. Yllättävän paljon ihmisiä käveli pitkin Yrjönkatua eli Helsinki ei ollut niin autio kuin olisi voinut suljettujen ravintoloiden perusteella päätellä.

Harkitsin alkuruoaksi tartar-pihviä, jota aiemmin rakastin. En tiedä, onnistuisiko syöminen enää, koska syön hyvin vähän punaista lihaa. Pitäisi syödä enemmän jo – kuvittelemani, hehee – ferritiiniarvon vuoksi.

Kävelimme, ts. lämmittelimme rautatieasemalle Forumin kautta, joten pääsimme ihailemaan Silmälasikeskus Forumin huikeita silmälaseja Kukontorilla. Ainakin aiemmin silmälasit ostettiin yksittäiskappaleina Ranskasta ja jo huikeiden lasien sovittaminen oli hauskaa.

Suonenveto

Herään aina välillä siihen, että oikeassa pohkeessa on viheliäinen suonenveto. Luin, että suonenvedot yleistyvät vanhetessa ja etenkin yli 50-vuotiailla on suonenvetoa. Jalan venytteleminen auttaa, mutta kipu on inhottava. Nestettä pitäisi juoda riittävästi, mutta juon nyt jo niin paljon, että suurempi nestemäärä olisi farssi. Suolatasapaino pitää säilyttää. Pitäisikö laittaa muutama merisuolakide suuhun ennen nukkumaanmenoa? Hmm. Jalkojen venyttely ennen nukkumaan menoa voi auttaa ja kipu saattaa olla lievempi. Magnesium mahdollisesti auttaa, joten pitänee kaivaa magnesium-purkki esille. Magnesiumarvoni olivat jossain vaiheessa niin korkeat, että magnesium kiellettiin kokonaan.

Opiaatit, efedriinit ja muut kodeiinit

Helsingin Sanomissa oli jälleen kirjoitus siitä, kuinka osa jää heti koukkuun kipulääkkeisiin. Siinä vaiheessa, kun kivuista kärsiviä syöpäpotilaita estetään saamasta tehokkaita ja toimivia kipulääkkeitä, menen kiljumaan Eduskuntatalon portaille. En enää tarvitse vahvoja kipulääkkeitä, mutta ymmärtääkseni portailla kiljuminen on oikea paikka.

Mm. mononukleoosia hoitanut lääkäri oli harmissaan siitä, että vahvoja kipulääkkeitä myönnettiin myös lievempiin kipuihin, joihin niitä ei pitänyt määrätä.  Lähes kaikilla on netti, joten luulisi, että ihmiset tutkisivat saamiaan lääkkeitä ja perehtyisivät haittavaikutuksiin. t. Lyricaa en koskaan hakenut

Toisaalta valtaosa ei jää koukkuun lääkkeisiin eikä meditaatioista jne. ole välttämättä mitään hyötyä kivun taltuttamisesta. Eiväthän kaikki edes Suomessa juo alkoholia ja yhä harvempi polttaa tupakkaa.

Pidän edelleen itseäni onnekkaana, koska pahoinvointireaktioiden vuoksi mikään vahva kipulääke (yök), alkoholi (pahaa, haisee, tyhmentää) tai tupakka (pahaa, haisee) eivät koukuttaneet.

Kodeiini- ja efedriinipitoista yskänlääkettä käytin kovan yskän taltuttamiseksi, en huvitteluna.


Mainokset

Rediin ja Bryga-puistoon

Kävimme lauantaina tutustumassa Rediin ja suosittelemme paikkaa mielin vilpittömin.

Kauppoja ja ravintoloita riittää ja mikä parasta, käytävillä talutetaan koiria. Hissillä pääsee viidenteen kerrokseen, jonka lumisella kattotasanteella voi ulkoiluttaa lemmikkiä. Kunnollisia ja tunnollisia koiranomistajia varten on varattu roskiksia, joihin voi tiputtaa koirien aiheuttamat, sanotaan nyt vaikka roskat.

Viereiseltä tornitalolta on lukittu kulkuväylä Brygalle, joten ulkoiluttajia riittää jatkossakin.

Lunta tulvillaan oleva valtava, lehtijutun mukaan Espan puiston kokoinen terassi on upea ja tuskin maltan odottaa kesää ja kauniita istutuksia. Merimaisemia ja Sörnäisten kaasukelloa oli hauska ihailla ja paikalle pitää ehdottomasti päästä toistekin. Arvostin kävelijöitä varten aurattuja kulkuväyliä ja useita (lumen peittämiä) istuimia.

https://www.srv.fi/stories/178114/

Pistäydyimme Kirkon Ulkomaanavun WeFood-liikkeessä, jossa myytiin hävikkiruokaa eli vanhentuneita tai vanhenevia tuotteita, joiden kauppa kävi ilahduttavan hyvin. Jos kaipaat suurta muovipussillista pilkottua jäävuorisalaattia, isoa ananasmurskatölkkiä, pähkinöitä, erilaisia juomia, mausteita tai sirkkapatukoita, niin kannattaa suunnata ostoksilla. Huomenna valikoima voi olla jotain muuta. Myymäläpäällikköä lukuun ottamatta myyjät työskentelevät vapaaehtoisina. Arvostan kyseistä työtä tekeviä ihmisiä.

Keveitä kenkiä myyvä yritys oli mielenkiintoinen. Jos kaipaat pitsisiä lenkkareita, niin suuntaa liikkeeseen.

Hauskalta näyttävällä Kiipeilyareenalla voi kokeilla boulderointia

Virolaisessa elokuvateatterissa Cinamonissa oli edullisemmat hinnat, kuin suomalaisesta ruotsalaiseksi, brittiläiseksi ja viimeiseksi kiinalaiseksi muuttuneessa Finnkinossa.  Cinamonissa Ailo – pienen poron suuri seikkailu -elokuvan päivänäytökseen pääsee kahdeksalla eurolla. Lipun voi ostaa netistä tai elokuvateatterin automaateista.

Viehättävältä vaikuttavan Urban Green -kukkakaupan halusin nähdä, mutta en huomannut yritystä kierroksemme aikana.

https://www.urbangreen.fi/

Ihailtavana pidin sitä, että kaikki ostoskeskuksessa oli uutta ja siistiä.

Läppäri, osa kaksi



Viime sunnuntaina läppäriin tuli herja, jonka mukaan akku pitää vaihtaa.

Otin maanantaina yhteyttä huoltoon ja varmistin, voiko kyseessä olla virus. Ei voi.

Sain heiltä tiedon parista paikasta, josta voin tilata uuden akun. Tilasin akun Kiinasta eli noin 40 euroa lisäkuluja akusta ja postikuluista.

Sain akusta tänään ilmoituksen, joten voin noutaa sen postitoimipaikasta.

Olen tutkinut tallentamani tiedostot, poistanut kuvia jne. ja vien läppärin maanantaina huoltoon pariksi päiväksi, joten lisää laskuja.

Oikeudenmukaisessa maailmassa löytäisin kriminaalien vartioimattoman rahakätkön, jossa on Salainen kriminaalien kätkö -lappu ja kaikki taloudelliset huoleni poistuisivat kerralla.

Usein käy niin.



Oh sorry! I come from Sweden

Luin Laura Kolben kirjaa äidistään toimittaja Pirkko “Pii” Kolbesta (1932–2008), joka oli ollut pyörtymässä kuningatar Elisabethin kruunajaisjuhlassa 1953 ja todennut ” Oh sorry! I come from Sweden”, koska suomalaiselle tuollainen heikkous ei sopinut. Patrioottisesta huudahduksesta tuli perheen pysyvä sanonta, jos jotain outoa tai hassua oli tekeillä.

Pirkko Kolbe työskenteli mm. Suomen Kuvalehden ja Helsingin Sanomien palveluksessa ja rakastin Piin hauskoja ja teräviä kirjoituksia.

Juttelin tutun kanssa ja kysyin, onko hänen lähellään kirjasto. Hän ilmoitti minulle, ettei hän ole 20 vuoteen käynyt kirjastossa. En todennut hänelle aikoinaan tuttua mainostekstiä ”ja sen kyllä huomaa”, koska arvelin kommenttia epäkohteliaaksi. Eihän se ollut, eihän?

Green Home Book

Varasin ja lainasin kirjastosta Green Home Book -viherkasvioppaan. Tekijöinä ovat Susanna Vento, sisustussuunnittelija, -toimittaja ja stailisti, vastavalmistunut sisustussuunnittelija Pinja Forsman ja taitavana kuvaajana on Riikka Kantinkoski.

Ihailin kirjan kuvia ja päätin jälleen kerran hankkia huoneilmaa puhdistavan kirjorönsyliljan. Seuraava ajatus oli pöpömulta, joten taidan pärjätä jatkossa rönsyliljatta. Suosittelen kirjaa luettavaksi (tai sarasvuolaisittain selattavaksi) jo erittäin tyylikkäiden valokuvien takia.

Pidän siitä, ettei Helsingissä enää tarvitse maksaa 50 sentin maksua, kun kirjan varaa kirjastosta. Etu tuli ensin Vantaalle ja myöhemmin Helsinkiin. Innokkaana lukijana pulitin jossain vaiheessa pienen omaisuuden varausmaksuihin, mutta nyt voin ainakin yrittää sivistää itseäni edullisemmalla tavalla.

Oculac

Oculac-silmätippoja ei saa vieläkään eli kostutustippoihin syytämäni rahamäärä kasvaa.

Olin ystäväni neuvosta yhteydessä Tallinnaan ja varmistin apteekista Bepanthen-tippojen hinnan. Tipat ovat yhtä kalliita, kuin Suomessa. Silmien käänteishyljinnästä kärsivä toinen allogeenisen kantasolusiirron saanut potilas varmisti kyseisten tippojen hinnan Saksasta ja hinta on sama kuin Suomessa.

Mitä tarkoittikaan sana kartelli?

Apteekeilla on nyt poikkeuksellisia vaikeuksia saada mielialalääkkeitä ja ehkäisyrenkaita – voi katkaista jatkuvia lääkityksiä

Joukossa oli muun muassa silmätippoja ja silmägeeliä, ehkäisyrengas, kolesterolilääke, särkylääke, psykoosilääke, migreenilääke ja aknelääke.

HS 28.3.2017

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005144786.html

Kätyrimiittinki

Tapasin myeloomakätyrin kanssa lauantaina Rautatientorilla, ihan siinä ns. rottapatsaan vierellä (hän vastustaa ja minä ehdottomasti kannatan rottia) ja kävelimme Mummo-Fasulle. Kahvila tunnetaan perinteisesti Kluuvikadun Fazerina, mutta eräs henkilö on nimennyt paikan toisin jo muutama vuosikymmen sitten. Eräänä henkilönä en kadu.

Onnistuimme saamaan täydestä kahvilasta pöydän ja vietimme vuorotellen aikaa pitkässä jonossa. Pääsimme vaihtamaan kuulumisia, kun kumpikin oli odotellut vuoroaan. Onneksi ripeä henkilökunta neuvoi kyselijöitä useista erilaisista kahveista ruuhkaisessa jonossa ja rahasti nopeasti mm. aasialaisten turistien ostokset. Pidän siitä, että kahviossa saa veteen jääpaloja.

Vieressämme oli kauniisti koristeltu, pääsiäiseen liittyviä tuotteita myyvä pöytä, jota monet vierailijat ja etenkin turistit valokuvasivat.

Fazerin viehättävää näyteikkunaa käyn toisinaan katsomassa, vaikka en mene liikkeeseen. Väitän, että näyteikkunassa oli pupuja. (Täytynee tsekata joku päivä, muistanko oikein.)

Fasulla myydään Mignon-munia, joissa on ruskea kuori eli vinkki kaikille suklaa- tai pääsiäistuliaismiettijöille. Kukaan ei lahjoittanut minulle tästä kommentista korillista Mignoneita, mitä pidän tietenkin vääryytenä. Ehkä.

Oli hauska jutella kätyrin kanssa. Kuulumme kumpikin ihmistyyppiin, joka ihailee kauniin tummaihoisia ihmisiä ja ihmettelee, miksi meidän olminväristä pullataikinaihoamme kadehditaan. Siniset suonet käsivarressa ovat mielestäni yäk. En ole koskaan kuulunut ihmisiin, jotka paahtavat itsensä auringossa, joten olen vitivalkoinen vuoden ympäri. Toisaalta välttynen ainakin joiltain rutuilta naamassa?

Juttelimme sairaudesta, kaverien – tai entisten kaverien – suhtautumisesta sairauteen, lääkkeistä, lääkekatosta ja hauskemmista asioista eli mm. hänen tekemistään hyvistä vaateostoksista.

Saatoin hänet junalle ja ehdin kätevästi kotimatkabussiin – ja Bepanthen-silmätippaostoksille suosikkiapteekkiini. Auttaisikohan, jos itkisin kaikki päivät, niin silmäni saisivat luonnollista kosteutta? Harmi, etten yleensä edusta itkijäpersoonia tai ehkä pitäisi sanoa -naisia.

Eipä se itkeminen mitään muuta, joten hukkaan heitettyä aikaa minun kohdallani.

Naposteletko? Ei pitäisi – jatkuva puputtaminen rasittaa ohutsuolta

Akuutin sivulla oli kaikille meille (neuroottisille?) puputtajille hyvä vinkki.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/20/naposteletko-ei-pitaisi-jatkuva-puputtaminen-rasittaa-ohutsuolta

Mummot vastaan nuoriso -eläkepommi

Toimittaja Mirja Wuokon juttu eläkkeistä ja niiden maksamisesta.

Olisi kieltämättä ollut helpompaa syntyä 40- tai 50-luvulla ja maksattaa eläkkeensä muilla. Siitä huolimatta, että ”kouluun hiihdettiin kuudelta aamulla vähintään 50 kilometriä”.

http://www.city.fi/blogit/7/mummot+vastaan+nuoriso/132894

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6el%C3%A4ke

Dementiakylä

Olen huolissani muistini romahtamisesta tulevaisuudessa, joten ilahduin lukiessani ET-lehden nettisivulta, että ”Helsinkiin ja Tampereelle on suunnitteilla dementiakyliä laitoshoidon tilalle. Malli tulee Hollannin Hogeweystä.

Pari vuotta sitten valmistunut ensimmäinen Hogeweyn kylä näyttää katuineen, puistoineen ja puutarhoineen tavalliselta hollantilaiskylältä pienoiskoossa. Kylään tullaan vartioidun portin kautta. Aukiolla solisee suihkulähde, keväisin kukkivat alppiruusut.

Asukkaat saavat liikkua alueella vapaasti, he käyvät yksin tai avustajan kanssa kävelyllä, ostoksilla myymälässä, kampaajalla, fysioterapeutilla tai matkatoimistossa.

Kylässä toimii kerhoja, joissa asukkaat voivat harrastaa musiikkia, maalausta, leivontaa tai kukkien asettelua. Asukkaita ja lähinaapureita palvelevat lisäksi ravintola, pubi ja teatteri, jossa järjestetään musiikki- ja näytelmäesityksiä.

Hogeweyssä ei ole vuodepotilaita eikä laitosmaista hoitoa. Ketään ei ole estetty liikkumasta mihinkään aikaan vuorokaudesta. Henkilökunta ja vapaaehtoiset siivoavat, pyykkäävät, käyvät kaupassa ja tiskaavat. Asukkaat voivat osallistua kotitöihin kuntonsa ja halunsa mukaan.

Merkittävää on se, että dementiakylän kodeissa tehdään arkisia askareita ja eletään niin normaalia elämää kuin mahdollista, suojatussa ympäristössä.

Hoitajat ovat kuin ystäviä, perheenjäseniä tai kotiapulaisia. Asukkaiden elämisen laatua ja hyvinvointia pidetään yhtä tärkeinä kuin hoitoa. Kodit sisustetaan asukkaiden elämäntyylin mukaisesti.

http://dementiavillage.com/

Lähde: Tesso-lehti.”

Mukavaa, että ihmiset voivat elää normaalia elämää ja nauttia kauniista ympäristöstä menetettyään muistinsa eikä heitä enää pidetä kotona tai laitoksissa neljän seinän sisällä.

Hollanti on tunnettu lahjakkaista maalareista, kukkaistutuksista ja kanaaleista (ikävien huumeiden lisäksi), mutta maassa on koko ajan kehitteellä erittäin hyviä ja ihmisystävällisiä ideoita.

Vaikuttaa siltä, että Hollannissa pidetään ihmisistä ja jopa vanhoista ihmisistä. Pidän hätkähdyttävänä tilannetta, jossa ikäihmisiä ja jopa omia omaisia vähätellään ja heitä pidetään heikkolahjaisina korkean iän vuoksi.

Korkea ikä on saavutus, josta me kaikki (mm. sairaat) emme saa nauttia.

Anteeksi

Olin jossain vaiheessa tekemisissä ihmisen (en kohteliaana sano miehen) kanssa, jonka mielestä pahoittelu ei ollut anteeksipyyntö. Häneltä piti erikseen pyytää anteeksi, jos hän koki tulleensa loukatuksi.

Hän ei koskaan, ikinä, milloinkaan pyytänyt itse anteeksi tai pahoitellut mitään sanomaansa tai tekemäänsä. Ehkä hän oppi – tai oikeastaan ei oppinut – kyseisen tavan kotoaan?

Näin uutisen, jonka mukaan Algeriassa miehet voivat hakata vaimojaan ja joidenkin vaimojen mielestä pieksetyksi tuleminen kuuluu asiaan. Miehet olivat oikeasti ylpeitä teoistaan. He eivät ymmärtäneet olla pahoillaan tai pyytäneet anteeksi väkivaltaisuuttaan. En ymmärrä, miten joku – usein vahvempi – mies voi lyödä naista, joka on yleensä huomattavasti heikompi.

Kannatan uskollisia ja kestäviä parisuhteita, mutta lyönnin pitäisi jokaiselle olla lähtökäsky. Olipa lyöjänä tai uhrina ihan kumpi osapuoli tahansa.

Vihreistä vihrein, Jätkäsaari

Näin uutisen, jonka mukaan Helsinkiin suunnitellaan Vihreistä vihrein -asukaskortteli. Karu arkkitehtuuri ei inspiroi, mutta viljely on erittäin kiinnostava vaihtoehto. Olisi huikeaa kasvattaa omat salaatit, pinaatit, kesäkurpitsat, tomaatit ja yrtit kattopuutarhassa, jonne kissat eivät pääse tekemään tuhojaan.

Jos saisin valita, niin jokaisessa kodissa olisi joidenkin rakennuspuolen osaajien tuomitsema viherseinä, esimerkiksi Naava-merkkinen. Parempi vihreys viherseinässä, kuin tursuamassa esimerkiksi Jätkäsaaren Pitsitalon katosta kosteusvauriona.

Jätkäsaari on mielenkiintoinen alue, josta on lyhyt matka keskustaan. Pidän ongelmana alueen karua kaljuutta eli paikka näyttää varmasti paremmalta puiden ja muiden istutusten kasvettua suuremmiksi.

HS 26.3.2017

”UUDEMPAA otetta edustaa Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Tallin suunnittelema, vähitellen valmistuva ”Vihreistä vihrein” vuokra- ja asumisoikeuskortteli. Se on oloissamme tervetullut kokeilu.

Pihan puolella sivukäytäväratkaisuun perustuva kortteli on betoniarkkitehtuurin puolesta karu. Katujulkisivun eteen tulee erillinen, kiinteistön hoidettava viherseinä parvekkeineen, istutuslaatikoineen ja köynnösverkkoineen.

Kattopuutarhassa ja kasvihuoneessa asukkaat saavat viljellä ja istuttaa itse, ja käytettävissä ovat myös saunat ja kerhotilat vihreine terasseineen.

Arkkitehti Pia Ilonen kertoo korttelin alkuperäisen idean tulleen rakennuttajaosapuolelta, jonka aito innostus tällaiseen hankkeeseen tarvitaan aina.

Primus motor on ollut Markku Hainari. Hänen ohjenuoransa kohteessa oli: ”Tehkää niin vihreä kuin pystytte!” Hainari oli eksynyt Viides ulottuvuus -nimisen tutkimusohjelman tilaisuuksiin ja innostui. Nyt työtä TA-Rakennuttaja oy:n osalta jatkaa Mikael Lönnroth.

Yhteistyötä on tehty eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Istutettavien kasvien valinnoissa joudutaan ottamaan huomioon eri ilmansuunnat. Niiden huolto ja kastelu hoidetaan kokonaisuutena, eli ne eivät kärsi asukkaiden pitkistä veneilykausista tai mökkikesistä.

Hankkeessa yhdistyvät kova insinööriosaaminen, kasvien tuntemus sekä arkkitehdin ja maisema-arkkitehdin yhteistyö. Liiketiloihin on tulossa muun muassa ravintola.”

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005143278.html

Luddiitti

Mielipide HS 28.3.2017

Opetan lukiossa asioita, joita en ole opiskellut päivääkään

Äidinkielen sähköisessä ylioppilaskokeessa voi olla materiaalina esimerkiksi liikkuvaa kuvaa. Tietämykseni sen lainalaisuuksista on vähäistä.

ÄIDINKIELEN ylioppilaskoe järjestetään sähköisenä syksystä 2018 alkaen. Ylioppilastutkintolautakunnan 17.1.2014 jättämän pöytäkirjan mukaan uuden kokeen ”sisältö perustuu lukion opetussuunnitelmien perusteisiin”.

Lautakunnalta 17. helmikuuta tulleessa tiedotteessa kerrotaan, että uuden kokeen materiaalina voi olla aiemmasta poiketen myös multimodaalisia tekstejä, kuten ”mainoksia, katkelmia televisio-ohjelmista, videoista, elokuvista tai näytelmistä”. ”Aineistona voi myös olla pelkkä äänitiedosto, esimerkiksi radiohaastattelu, uutislähetys, katkelma dokumentista tai kuunnelmasta.”

Tämä linjaus on herättänyt paljon keskustelua lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien joukossa, koska suurin osa meistä ei ole opiskellut elokuvatiedettä tai siihen läheisesti liittyviä aloja lainkaan. Luonnollisestikin suuri osa meistä ajatteli vuonna 2014, että meidät koulutetaan tämän uuden opetettavan asian suhteen. Nyt näyttää siltä, että koulutusta on tarjolla erittäin niukasti ja satunnaisesti. Uuden asian äärelle hakeutuminen on jätetty opettajan oman aktiivisuuden varaan, ja sen tulee tapahtua omalla ajalla.

Lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia tyynnytellään ylioppilastutkintolautakunnan tiedotteessa, että ”laajan tekstikäsityksen mukaisesti myös audiovisuaalisia tekstejä voi lähestyä samojen käsitteiden avulla kuin mitä tahansa muuta tekstiä”. Elokuva-alan asiantuntijat saattaisivat pitää tätä melkoisena väärinkäsityksenä.

Oma tietämykseni liikkuvan kuvan lainalaisuuksista on vähäistä, mutta ihan maalaisjärjellä ajatellen liikkuvan kuvan muodostamassa viestissä on aika paljon elementtejä, joita pelkistä graafisista elementeistä koostuvassa viestissä ei ole. Useimpia äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia ei ole koulutettu erittelemään liikkuvan kuvan eri ilmaisukeinoja.

Uusi linjaus huolestuttaa opettajia myös sen takia, että opiskelijoiden lähtötaso on entistä heikompi ja kirjavampi. Luku- ja kirjoitustaidon heikkeneminen on tullut esiin useissa viimeaikaisissa tutkimuksissa. Opettajat näkevät tämän työssään: entistä lyhyemmät tekstit ovat opiskelijoiden mielestä entistä pidempiä. Lukeminen on hidasta ja jopa vaivalloista.

Monien lukutapa on vielä lukiossakin hyvin konkreettinen – metaforia ja ironiaa ei ymmärretä. Kirjoittamiseen ongelmia tuovat yksipuolinen sanavarasto ja sanojen merkitysten hämärtyminen (esimerkiksi sanojen verrata ja rinnastaa voidaan katsoa tarkoittavan samaa). Tottumattomuus kirjalliseen ilmaisuun näkyy opiskelijoiden teksteissä myös puhekielisyytenä, välimerkittömyytenä ja virkerakenteiden kankeutena. Suoraan sanottuna meillä olisi työtä ihan äidinkielen perustaitojen eli lukemisen ja kirjoittamisen harjoittamisessa.

En tunnustaudu muutosvastarintaiseksi luddiitiksi – muutos voi olla hyvästä. Olisi kuitenkin kohtuullista, että Opetushallitus kantaisi vastuunsa näin radikaalin muutoksen yhteydessä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien täydennyskoulutuksen suhteen. Koulutuksen tulisi olla sekä kustannuksiltaan että saavutettavuudeltaan sellaista, että kaikkien opettajien yhdenvertainen osallistuminen olisi mahdollista. Työn kehittämisen tulisi luonnollisesti tapahtua työajalla eikä esimerkiksi loma-aikaan.

Vain opettajien systemaattisella koulutuksella voidaan taata opiskelijoille yhdenvertaiset ja samalla parhaat mahdollisuudet uuden oppimiseen.

Ulla Lahdes

Espoo

Mielestäni sisällöllisesti hyvä kommentti:

Lukiossa on oppiaie nimeltä kuvataide, jonka opettajat ovat saaneet ylemmän korkeakulutasoisen koulutuksen itse elokuvan tekemisessä, graafisessa suunnittelussa, taidehistoriassa kuten kuvien analysoimisessa. Ylippilasokeessa heidän äänensä ei kuulu. Tämän dilemman voisi ratkaista yksinkertaisella tavalla, antaa visuaaliselle kuttuurille oma erityinen tila päättökokeessa myös alalle ominaisin keinoin. Äidikieli voisi keskittyä omaan, ehkä suppeampaan kielikäsitykseen.

frisse

Luddiitit olivat teollista vallankumousta vastustaneiden käsityöläisten protestiliikkeen edustajia 1800-luvun alun Britanniassa. Historian hämäristä ihana sana, jonka liitän brutaali, vulgääri ja groteski -hokemaani.

Oopperassa Madama Butterfly 26.1.2018 – 10.3.2018

Upeimpia Puccinin esityksiä, joita olen nähnyt, vaikka loppu on niin järkyttävä, että jopa minä itken anti-itkijänaisena.

Aria ”Un bel di vedremo”. Madame Butterfly

https://www.youtube.com/watch?v=Yi2AqTZCkR0

  • kommenttien mukaan Renata Tebaldi on laulajana (pitäisi tunnistaa, mutta moukkana en tunnistanut)
  • erittäin kaunis video (haluaisin ehdottomasti kävellä jättimäisten lehtien keskellä!)

Veritaudit

Varasin ja lainasin Kimmo Porkan, Riitta Lassilan, Kari Remeksen ja Eeva-Riitta Savolaisen toimittaman Veritaudit-kirjan. Kirjoittajina on mm. meille potilaille tuttuja lääkäreitä eli toinen suosikkilääkärini eli potilaaseen keskittyvä ja potilasta kuunteleva LT Riitta Niittyvuopio, LL Pekka Anttila, LT Maija Itälä-Remes ja LKT, dosentti Liisa Volin 59 muun lääkärin lisäksi. (Harmi, että ystävällinen ja huomaavainen suosikkihematologini Vesa Lindström ei ollut kirjoittajien joukossa.)

Multippeli myelooma -kohdassa mahdollisena aiheuttajana mainitaan hiusvärit. Ensimmäinen kerta, kun luen, että hiusvärit voivat aiheuttaa plasmasolusyöpää.

Potilailta kielletään myeloomahoitojen aikana hiusvärien käyttö, koska käytön tiedetään aiheuttavan syöpiä, mm. rintasyöpiä ja non-Hodginin lymfoomaa eli imusolmukesyöpää. Tummien hiusvärien käyttö on erityisen suuri riski.

http://yle.fi/uutiset/3-5153864

Pelottavaa, että hiusvärien myynti on edelleen sallittua, vaikka riskeistä on tiedetty jo pitkään. Elintarvikkeita valvotaan ja niiden terveellisyydestä tiedotetaan. Tosin tiedot vaihtelevat aina sen mukaan, kuka maksaa tutkimuksen… Ai, eikö pähkinäsuklaa olekaan terveellistä? Minulla on aina (naiivi) oletus siitä, että ihmisiä pyritään suojelemaan vahingoittavilta aineilta. Toisaalta eiköhän monen suomalaisen virkistystehdas Alko olisi jo suljettu tähän mennessä ja tupakkatehtaat olisivat konkurssissa?

Hapankaali 

Pöpöjä vilisevien mausteiden kuumentamisesta piti aina muistuttaa itseä allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Kysyin Stockan leipomopisteestä, ovatko bagelien päällä olevat unikonsiemenet kuumennettuja. Kenelläkään ei (tietenkään) ollut aavistustakaan, joten rohkaisin siirron jälkeen mieleni ja paahdoin bagelit. En sairastunut unikonsiemenien vuoksi.

Suosittelen vilpittömin mielin kaikille teille hapankaalia, niin vältytte mm. keripukilta.

Mitä olen oppinut sairastaessani rutoksi nimeämääni myeloomaa, luuytimen syöpää

Yliopiston Apteekista voi tilata mm. e-resepti -lääkkeitä esimerkiksi Siwaan. Olisinpa huomannut tämän siinä vaiheessa anemiaa, kun vain lähikauppaan hoipertelu onnistui!

Olisin voinut mennä 400 metrin matkan lähi-Siwaan bussilla, mutta kiipeäminen bussiin oli haasteellista heikossa kunnossa. Askelma oli (silloin) korkealla ja tasapainoni oli anemian vuoksi huono. Raahautuminen kävellen oli helpompaa.

Varttitunnin bussimatkan päässä oleva apteekki, oli mielestäni äärettömän kaukana, kun olin heikossa kunnossa. Kävin usein vain apteekissa, vaikka vieressä oli Prisma. Minun olisi pitänyt tehdä myös ruoka- tai pesuaineostoksia, mutta en usein jaksanut mennä suureen kauppaan. Lääkkeitä oli kuitenkin pakko käydä ostamassa. Ennätykseni oli siirron jälkeen kaksi isoa muovikassillista pilleripakkauksia.

Kaikkein pahimmassa anemiavaiheessa en jaksanut nousta Prisman yläkertaan, vaikka siellä oli mm. vilpittömästi rakastamiani siivousvälineitä. Yritin selittää tätä terveelle miespuoliselle eläkeläisnaapurille. Hän ei käsittänyt lainkaan, miksi en jaksanut mennä liikkeen yläkertaan tai Lidliin, jonne minun olisi pitänyt mennä autottomana kahdella bussilla.

Ei siirron ja anemian aiheuttamaa heikkoutta edes osaa selittää perusterveelle henkilölle.

Olin hyvin tyytyväinen lähellä olevasta Siwasta. Totuus. Ei maksettu mainos lähikaupalta. Kukaan ei lähettänyt mistään arvioitavakseni tai testattavakseni oransseja linssejä, soijakastiketta, järeää smoothielinkoa tai härkäpapurouhetta, kuten monissa osittain maksetuissa blogeissa. (Vinkiksi jatkoon: otan mielelläni tehokkaan smoothielingon ja/tai kiertomatkan Kroatiaan tai Portugaliin lentolippuineen, majoituksineen ja matkarahoineen. Art deco -tyylinen Miamikin käy oikein hyvin. Kiitos!)

Anemiavaiheessa allogeenisen siirron jälkeen lähes kaikki ruoka maistui tai haisi syömäkelvottomalta. Annoin naapureilleni ja ystävilleni ennen siirtoa ostamiani ruokia. Onneksi ne kelpasivat heille, etten joutunut laittamaan ruokia biojäteastiaan.

Pystyin jossain vaiheessa syömään vain vesimelonia, appelsiineja, kaurapuuroa, vaaleaa leipää, vaaleaa kalaa (suomennos: fileekalapuikkoja), viiriäisenmunia (proteiinivaje sairaala-ajan pahoinvoinnin jälkeen), riisiä, voita, juustoa ja perunoita. Toisaalta listani oli huomattavasti pidempi kuin nuoruudenaikaisen ystäväni allergisella lapsella, joka sai syödä vain neljää erilaista ruokaa muutaman vuoden ajan. Muistaakseni lapsi sai syödä ainakin jotain riistaa (peuraa?) ja persikoita. Tilanne oli haasteellinen lapsen lisäksi hänen vanhemmilleen ja mahdollisesti jahtiseuralle.

Ruisleipä maistui pahalta, samoin ennen siirtoa varastoon ostamani hapankorput ja näkkileipä. Sipuli haisi kuolemalta ja sitä oli kaikissa valmisruoissa. (Ei tietenkään niin, että söisin eineksiä. Ei tietenkään.) Margariini oli täysin syömäkelvotonta, samoin kananmunat. Pähkinät olivat erityisen kuvottavia, tomaatit ja kurkut inhottivat pitkään sairaala-ajan jälkeen jne.

Aiempaa suosikkiani tonnikalaa en syö vieläkään, koska jo avattujen purkkien haju on kauhistuttava. Paistettua lohta pystyn jo syömään, mutta kyseinen haisuliruoka (ei Muumien) oli pitkään inhokkilistallani. Suklaa oli hyihyi-listalla, samoin salmiakit ja muut karkit.

Solumyrkky vaikutti niin maku- kuin hajuaistiinkin ikävästi ja yllättävän pitkään.

Kahviloiden kohdalla voin todella huonosti kahvin HAJUN (yleensä tuoksu) vuoksi, joten kahvia määrättömästi kittaavien ihmisten Suomessa oli aika hankalaa liikkua. Olen maistanut lapsena kahvia ja teetä, mutta kumpaakaan en ole juonut edes kohteliaisuudesta. Kunnon (?) ihmisten mielestä kohtelias juo mitä tarjotaan.

”Listen very carefully I shall say this only once” –lause on vanhasta ’ALLO ’ALLO –sarjasta ja huvittaa minua edelleen, joten lisäsin ranskalaisen vastarintanaisen kommentin tekstiini.

Lisäsivistystä saa kohdasta 1:33. 🙂

Totean vain tämän kerran, joten kuunnelkaa tarkasti: unohdan kunnollisuuden ja valitsen ryhdittömästi kylmän vesilasillisen. Merci!