Kiirettä

Töissä on erittäin kiireistä postilakon jälkeen, mutta onneksi lähestyvä joulu lievittää kiukkuisimpien kommentteja. Sättimisiä ei välttämättä tule ihan joka päivä, joten työnteko on helpompaa.

Mielestäni voisi olla hauskempaa kiljua meille kuin kuunnella kiljuntaa, mutta tämä on tietenkin makuasia. Mukavinta on puhua järkevien ja tasapainoisten ihmisten kanssa.

Nuorten työntekijöiden puolesta harmittaa, koska he saavat vääristyneen käsityksen työelämästä. Useimmissa työpaikoissa ei joudu herjattavaksi ihan joka päivä.

Ei lomapäiviä

Aloitin työt helmikuussa, joten minulla ei ole lomapäiviä jouluviikolla. Teen töitä sekä ensi maanantaina että perjantaina, mutta jouluna on onneksi aikaa rentoutumiseen.

Joulukilpailu

Töissä meitä piristi esimiesten kehittämä joulukilpailu, jossa mm. laskettiin puheluita, asiakkailta tulleita arvosteluja ja palautteita työkavereille.

Minun on helppo kirjoittaa positiivista palautetta ihmisille mm. syöpävuosien ja Facebookin syöpäpalstoilla kirjoittelun jälkeen, joten kirjoitin sähköpostiviestejä osastolla olleille ihmisille ja kas, voitin pari leffalippua ja herkkulipun.

Tarkoitin antaa positiivista palautetta jatkuvan negatiivisen palautteen vastapainoksi, mutta sain palkinnon mitä ilmeisimmin palautteitteni perusteella.

Nykyisillä tuloillani ja pitkien syöpähoitojen aikana kertyneillä veloillani ei tule käytyä elokuvissa, mutta nyt on hyvä mahdollisuus mennä. Herkkulippu tarkoitti noin saavillista popcornia ja saman verran hanajuomaa, josta riittää arvioni mukaan neljäksi tunniksi juotavaa. Ajatuskin siitä, että joisin litran limsaa elokuvan aikana, on hupaisa.

Sain myös suklaarasian ja glögipullon, joista jälkimmäisen lahjoitin kollegalle. En pidä glögistä, vaikka arvostan manteleita ja pidän rusinoista.

Mukavaa, että esimiehet olivat miettineet ilahduttavat lahjat.

Taloudellisuus

Minun pitäisi toimia kuten nuorempien työkaverien eli tehdä enemmän iltavuoroja, jotta tienaisin muutaman kympin enemmän, mutta raatouteni vuoksi teen mieluummin päivävuoroja. Uusista tilanteista saa helpommin neuvoa päivällä, kun henkilökuntaa on huomattavasti enemmän paikalla.

Kannattaisi asua jonkun tai joidenkin kanssa, mutta pelkkä ajatuskin hirvittää.

Hyvin todennäköisesti pitäisi hiihtää töihin kesät ja talvet, mutta eihän se onnistu miellyttävän sateisessa Helsingissä.

Perunat, lohet ja etenkin kaurapuurot tulisi kasvattaa parvekkeella, mutta olen huono viljelijä, vaikka loputon vähävaraisuus on piinallista.

Ideaalimaailmassa matkustaisin säännöllisesti, vaikka matkustaminen on monien mielestä paheksuttavaa. Kävelen moniin paikkoihin, käytän julkista liikennettä, suosin kasvisruokaa (kyllä, lohi, tonnikala ja kalkkuna ovat kasviksia), lainaan kirjat kirjastosta enkä aja autoa, joten eikö edes muutama päivä Vilnassa tai Riikassa olisi oikeutettua? Olisi!

Kuuntelutehtävä

Kuulen työssäni paljon asiakkaiden huolista, ikävistä ja surullisista tilanteista ja osa heistä olettaa, että toimimme heidän ns. psykologeinaan ja psykiatreinaan aivan hillittömällä superpalkalla. Pidän heidän huumorintajustaan!

Tekisin nykyistä työtä erittäin mielelläni psykiatrin palkalla.

Aiempi työantaja patisti minut psykiatrille ennen syöpähoitoja, koska jatkuvan sairasteluni vuoksi vaikutin henkisesti sairaalta. Enpä ollut, vaan vakavasti fyysisesti sairas. Hah! Luulisin. Kjeh.

Toisinaan tekisi mieli luetella syyllistävimmille oma tausta ja sairaushistoria, mutta eihän siitä olisi mitään hyötyä. Jos joku tuntee tarpeelliseksi pahoittaa meidän mielemme, hän tekee sen joka tapauksessa.

Surullista, kuinka paljon psyykkisiä ongelmia suomalaisilla on. Yli 400 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä.

Eräänä päivänä sanoin asiakkaalle hetkinen, kun tutkin hänen tilannettaan kollegan kanssa. Tapahtuman jälkeen hän huusi minulle, että löin luurin hänen korvaansa. En tietenkään lyönyt, mutta hän totta kai löi luurin korvaan minulle – kuten hyvin moni muukin.

Onneksi valtaosa soittajista on ystävällisiä ja mukavia ja heidän kanssaan on helppo toimia. Satunnaiset ilkiöt joukossa voivat olla kauhistuttavia ja jopa pelottavia. Rikosilmoitusta en ole vielä joutunut tekemään.

Pidän asiakkaiden auttamisesta. Minulle tulee hyvin monenlaisia ja toisinaan hyvin haastavia puheluita, joita pidempään kyseistä työtä tehnyt kollegakin toisinaan kummastelee, mutta meille soittavan vangin tai rikosasian vuoksi soittavan poliisin kanssa en ole vielä päätynyt puhumaan.

Työstressi

Työstressi näkyy arjessa eli olen pari kertaa huomannut hississä tai portaissa, että silmälasit jäivät kotiin. Kortisonin aiheuttaman kaihileikkauksen jälkeen näen hyvin lähelle eli lukeminen onnistuu ilman silmälaseja, mutta lievän likinäköni vuoksi haluan käyttää ulkona silmälaseja.

Bussilippu on unohtunut toiseen käsilaukkuun tai toisen takin taskuun pari kertaa, mutta toissapäivänä tein ns. ennätyksen eli unohdin kotiavaimet yön ajaksi ulko-oveeni. Olin lähdössä töihin, kun huomasin, etten löydä avaimiani. Etsin taskuista ja käsilaukuista ja kurkkasin varmuuden vuoksi rappukäytävään – ja avainnippuni oli ovessa.

Nökö-kissaa tai minua ei yön aikana tietääkseni ryöstetty saati murhattu, joten kaikki meni hyvin, vaikka tilanne oli karmea. Asukkaat vaihtuvat taloyhtiössä ja tunnen vain osan ihmisistä. Suurin osa on tietenkin kunnollisia ja tunnollisia, mutta yllättäviä tilanteita tapahtuu.

Kukaan ei mielestäni kähveltänyt mitään kellarikomerosta.

Juttelin huomattavasti nuorempien työkaverien kanssa ja heiltäkin unohtuvat avaimet oveen, harvemmin tosin koko yöksi. Omakotitalossa asuva kertoi, että heillä unohtuvat avaimet ulko-oveen. En (onneksi?) ole ainoa.

Lahja työnantajalta

Työpaikalta saimme lahjakortit, jolla voi ostaa esimerkiksi Museokortin, astioita, laseja, hieronnan tms. Saimme myös kauniit harmaat villasukat, mistä pidin. Kuinkahan monta viinipulloa sain edelleen lahjoitettavaksi aiemmista työpaikoista?

Mukavaa saada jotain, mistä pitää.

Ymmärrän tietenkin alkoholilahjat, koska arvioni mukaan 88,4 – 96,2 prosenttia suomalaisista aikuisista pitää alkoholista. Edellinen oli melkein tieteellinen fakta.

Sairastumisen ennakoiminen

Töissä on useita jumppapalloja, joiden päällä voi istua tai pitää jalkoja. Varmistin nuorelta kollegalta, onko pallosta ollut apua ja kuulemma on, koska hän osaa estää selkäongelmien pahenemisen istumalla pallon päällä.

Hyvä idea!

Seuraavassa elämässä synnyn perheeseen, jossa ei ole verisyöpää ja varmistan etukäteen, ettei päässäni ole aivoaneurysmaa.

Elämässä voi onneksi tehdä hyviä tai vielä parempia valintoja.

KAIKILLE sopiva joululahja

Suomalaiset rakastavat tunnetusti ämpäreitä, jotka joko ovat tai eivät ole täytettyjä esimerkiksi perunoilla, appelsiineilla, juureksilla, tuikkukynttilöillä tai kukkasilla.

Nyt on mahdollista ilahduttaa kaikkia läheisiä ostamalla heille Lidlistä taitettu muoviämpäri!

Takaan, ettei Lidl lahjonut minua ämpäreillä, vaan näin ns. ämpärivalon vieraillessani kaupassa.

Muista aina, liikenteessä, oma – kokoontaitettava – ämpäri ompi eessä.

Nammii!

Ostin Lakritsi- & Salmiakkifestivaalien ennakkolipun yhdellätoista eurolla ja menin paikalle lauantaiaamuna kymmenen jälkeen, jolloin jono ulottui Wanhasta Satamasta kulman taakse. Eteneminen sujui vauhdikkaasti.

Nelosen tai viitosen raitiovaunuilla (oikeassa maailmassa ratikka, mutta miksi ne eivät ole aurinkoisen keltaisia, kuten Lissabonissa?) pääsee kätevästi Kappiaankadun pysäkille, josta on lyhyt kävelyatka perille. Edeltävä Tove Janssonin puisto on hyvä maamerkki, jos tulee paikalle kaukaisilta alueita, esimerkiksi Juupajoelta tai muilta mailta vierahilta.

Esittelin sähköpostilippuni kännykästä ja sain festarirannekkeen.

Nammi

Löysin kätevästi islantilaisia salmiakkeja esittelevän pisteen, jossa maistatettiin ja myytiin Nammin tuotteita. Kympillä sai purkillisen mm. suklaalla päällystettyjä Freyja Sterkar Djúpur -salmiakkeja (ooh!), salmiakkitoffeita tai sekoituksen edellisistä. Nammia!

Yrityksen yltiösuolaista salmiakkia maistoin pari vuotta sitten eikä kyseessä ollut minun lajini.

Namitupa

Lähellä oli Ilmajoella toimivan Namituvan koju, josta sai ostaa mm. erinomaisia passion-, sitruuna-, cola-, mango- ja tervasalmiakkeja, joista viimeinen oli uutuus. Kolme 120 gramman pussia sai kympillä.

Kuulin myyjältä, että Nammi esittelee ulkomailla Namituvan tuotteita.

EU:n mukaan ammoniumkloridia saa Suomessa syytää salmiakkeihin siinä missä ulkomaillakin, joten suomalaisia valmistajia ei enää rajoiteta. Loistavaa!

Namituvan kojussa mies venytti (sitruunaisia?) salmiakkipötköjä pöydällä ja jonottajat olisivat saaneet maistiaisia. Jatkoin kiertelyä.

Lakukakku

Lakukakut näyttivät hyviltä ja tyylikkäiltä. Äänestyskilpailuun osallistuneen voittajan pitää olla paikalla klo 17, joten jätin aamupäivällä äänestämättä.

Kakku, jossa söpöt hiiret sekoittivat lakritsikattilaa oli sympaattinen, vieressä oli erittäin hienostunut lakritsikakku ja pidin kakusta, jota koristivat (mantelimassasta muovaillut?) vihreät päärynät.

Lakupuku

Upea, Pandan lakusta koottu puku oli esillä. Tekemiseen meni 100 tuntia ja noin kuusi kiloa lakua Maaria Salmiselta.

Kiitos taiteesta!

Lakua & salmiakkia

Näin lakritsinmakuisia ksylitolipastilleja, lakritsikoruja, Haganolin apteekin salmiakkia salmiakkeina ja juomana, jota maistoin. Juoma ei ollut minun makuuni, mutta apteekin salmiakista pidän.

Lakupusuja myytiin kahdella eurolla islantilaisten salmiakkien lähellä olleessa kojussa.

Fazer

Fazerin päädystä sai ostaa kolme salmiakkisuklaalevyä viidellä eurolla (niitä salmiakkirouheisia – ei löllösisuksisia) ja monia muita tuotteita (mm. niitä löllösisuksisia) normaalia edullisemmin.

Halva ja Haupt Lakrits

Halvan myyntikojulla kävi kuhina, samoin ruotsalaisia purkkiin pakattuja salmiakkeja edustavalla kojulla. Valkosuklaakuorrutuksen vuoksi jälkimmäinen ei ole minun kojuni, vaikka Muumi-tuotteet olivat sympaattisia.

Pieni Suklaatehdas Porvoo

Pieni Suklaatehdas Porvoo myi erittäin hyviä tuotteitaan. Eurolla sai ostaa lakritsitryffelin, joka oli hyvin onnistunut. Vieressä myytiin kuuden kappaleen pusseja ja saatavilla oli erilaisia suklaalevyjä.

Viehättävä valmistaja, joka valmistaa International Chocolate Awardsin mukaan Euroopan kolmanneksi parasta suklaata. Tuotteita saa ostettua verkkokaupasta, jos ei suuntaa Porvooseen ostoksille.

Salmix

Saksalainen, vuodesta 1949 toiminut, Salmix oli minulle uusi tuttavuus, joka myi apteekin salmiakkipastilleja ja salmiakkia sisältävää suklaata. Bongasin salmiakkipatukan, jossa on tummaa suklaata. Jesh! Tumma suklaa hyvä – maitosuklaa mahdollisesti hyvä.

http://www.salmix.de

Kyllä TE tiedätte, mitä mieltä olen valkoisesta suklaasta

Edellinen kuului Tiedättehän, kuka minä olen -ketjuun. Kjeh.

En huomannut Saksaa edustaneilla valkoista suklaata. Jos joku vielä miettii asiaa, niin valkoinen suklaa ei ole suklaata.

Valkoista ”suklaata” saa tietenkin halutessaan syödä.

Pink Lemon -konditoria

Lohjalaisella Pink Lemon -konditorialla oli myynnissä houkuttelevan näköisiä kuppikakkuja. Jos olisin kuppikakkuisti, niin olisin tehnyt kaupat heti, mutta välittömästi.

http://www.pinklemon.fi

Brunberg, tietenkin messuilla oli myös Brunberg

Valmistaja, joka osaa vuodesta toiseen tehdä erinomaisia tuotteita, mm. Alkuja.

Ne kaikki muut

Useita muita hyviä tai erinomaisen hyviä näytteilleasettajia, joten messuille kannattaa mennä.

Ei rankkasaide oikeasti haittaa yhtään mitään.

Rolling Ice

Jäätelöbaari jäi kokematta, mutta vaikuttaa todella hyvältä vaihtoehdolta.

https://www.rollingice.fi/en/gallery-en

Messukulttuuri

En käy Messukeskuksen messuilla ihmistungoksen ja tartuntatautien vuoksi, vaikka ulkopuolelle on tehty hauskalta vaikuttava liukumäki, mutta olen muutaman kerran käynyt Wanhan Sataman Naisten Messuilla ja Lakritsi- & Salmiakkimessuilla.

Joskus on tilaisuuksia, joihin on ihan pakko mennä.

Voiko asiaa seuravaa paremmin ilmaista:

Olet syrämmellisesti tervetullut Namituvan osastolle tutustumaan karamellien valmistukseen, maistelemaan Namituvan suosikkisalmiakkeja ja tekemähän muruhankintoja!

Pitäisin vielä enemmän sanasta salamiakki.

Lakukaku 26.-27.10.2019

Hyvin Tärkeä Muistutus lähestyvästä Lakritsi- ja Salmiakkifestivaalista, joka pidetään 26.-27.10.2019 viikonloppuna Wanhassa Satamassa Helsingissä.

Mukana kekkereillä on Nammi, joka pari vuotta sitten esitteli uskomattoman hyviä islantilaisia salmiakkeja. Kaverit ovat kertoneet.

Ennakkolipun saa 11 eurolla Tiketistä.

Luulen, että on väärin, kun etusivulla oleva LAKUKAKUKISA huvittaa minua. Otus vaikuttaa joltain sympaattiselta kissaeläimeltä trooppisen sademetsän kätköissä. Viime vuoden lakukakkukisan voittajan kakku oli upea!

Tyylikkään lakritsipuvun kuvan kopioin Tervetuloa Lakritsi – & Salmiakkifestivaalille 2019! -sivulta, jota en jonkin katalan virheen vuoksi saanut linkitettyä tänne.

Ellen Thesleff, HAM

Kävimme viikko sitten katsomassa Ellen Thesleff -näyttelyn HAMissa.

Minä maalaan kuin Jumala

Niinkö?

Thesleff uskoi kykyihinsä maalarina ja maalasi mielestään kuin Leonardo da Vinci tai Michelangelo. Taiteilija Thesleffillä (1869-1954) oli kiehtovia, monipuolisia ja kiinnostavia maalauksia, mutta oman lahjakkuuden vertaaminen da Vinciin, joka oli nero, huvitti. Pahoittelen huvittuneisuuttani.

Kauan eläköön poikkeuksellisen lahjakkaan da Vincin muisto.

Näyttelyssä oli mielestämme melko vähän taiteilijan tunnetuimpia töitä ja useita töitä, joita emme olleet aiemmin nähneet.

Maalaus Thyra-sisaresta ja omakuva viehättävät edelleen, mutta tyylikkäitä violettisävyisiä teoksia puistoista oli yllättävän vähän. Kuinka moni on nähnyt Juhannus-maalauksen peltomaisemasta ennen tätä näyttelyä?

Vähävaraisena Ellen Thesleff lähti Firenzeen maalaamaan. Ehdottomasti kannustan tuollaista vähävaraisuutta, koska kaipaan matkustamista syöpäköyhäilyvuosieni jälkeen. Hyväpalkkaisesta työstä olisi apua mm. silmätippavelkojen maksamisessa – ja tietenkin käynneistä mm. Lissabonissa, Reykjavikissa, Bostonissa, Dubrovnikissa ja Lontoossa. Vanhan toistoa, joten lisätään listalle Malediivit. Voiko ihminen olla muuta kuin onnellinen lomaillessaan valkoisen hiekan, turkoosin veden ja palmurantojen keskellä?

Voin huomaavaisesti piipahtaa myös Firenzessä, koska käynnistä Uffizin galleriassa on ikuisuus.

Täytyy tunnustaa, että maalauksia oli mielenkiintoista katsoa, mutta kumpikaan meistä ei innostunut näyttelystä.

Näyttely päättyy tammikuussa, joten neiti Thesleffin teoksiin on hyvää aikaa tutustua vielä sunnuntaina 26.1.2020.

Verbaalikko?

Olin hiljattain tilaisuudessa, jossa kiusallisissa tilanteissa törkeästi kiroileva henkilö ilmoitti, ettei hän voi sietää huumorintajuani (ymmärtääkseni ”huumorintajuani”), joten hän välttää seuraani. Minä ihmettelen hänen noloa ja hätkähdyttävää käytöstään, joten pidän ratkaisua järkevänä.

Suosimani ja hilpeänä pitämäni sarkasmi on kiusallista, jos se tahattomasti loukkaa toista.

Toisinaan törmää ihmisiin, joiden ajattelutapa tai tausta on niin hämmentävä, että heidän käytöstään on vaikea ymmärtää. Tilanne on kuin jatkuvasti sairastavilla astmaatikoilla, jotka ketjupolttavat.

Ihmeellinen verbaalikko-sana voi hämmentää monia ihmisiä, mutta sanaa kummastelevat hyvin, hyvin harvoin edustavat verbaalikkoja.

Pawel Althamer I (AM), HAM -8.9.2019

Thesleff-näyttelyn jälkeen kiipesimme yläkertaan katsomaan puolalaistaiteilijan töitä. Miehen teokset olivat vaihtelevia, hilpeitä ja muita ihmisiä huomioivia.

Althamerin (s. 1969) mukaan kulta merkitsee valaistumista, jonka kokeneen ihmisen toimintaa läpäisee rakkaus.

(Kultaa, kiitos. Rakkauteen suhtaudun edelleen skeptisesti nähtyäni epäilyttäviä tilanteita mm. työympäristöissä.)

Nimettömään (Liukumäkeen) kannattaa viedä pikkulapsia. Riemastuttaako juuri mikään pientä ihmistä enemmän kuin saarnastuolia muistuttavasta esineestä liukuminen? Kengät pois, kiitos.

Nukkekoti-teos kiinnitti huomiomme. Ystävä haaveili lapsena nukkekodista ja minä olisin halunnut päästä siivoamaan kyseistä työn mm. keräämällä roskia, lakaisemalla huoneet ja pesemällä pinnat. En oikein usko, että kuuraamiseen yllyttäminen oli työn motiivina.

Yläkerrassa asuu ”köyhä kuvanveistäjä, jolla on lämminhenkinen ja kodikas asunto”. Alakerran asukas on ”sotkuinen ja ylipainoinen mies, jota ympäröivät kulutushyödykkeet”. Teemana oli, että hyvä voitti pahan.

Minun silmissäni molemmat miehet elivät kuin possut. Pahoittelen jälleen, sympaattiset saparohännät.

Omakuva poikana, pehmokoira kainalossa, oli hellyttävä.

Einsteinin luokka, jossa opetettiin syrjäytyneille pojille fysiikka, oli mielestäni nerokas teko. Toivottavasti poikia tuettiin jatkossakin.

Taiteilijasta sai humaanin ja ymmärtäväisen vaikutelman.

Yläkerran toisen kaarihallin valkoiseen tilaan olisi voinut nousta alakerrasta valkoiseen paperihaalariin pukeutuneena. Omaisuus piti jättää kaappeihin, jotta olisi voinut kokea olemista valkoisen ympäröimänä. Ehkä ensi kerralla, jossain muussa maassa tai aikatodellisuudessa.

Hattara

Toimistotöissä on usein ilmastointi, joka raikastaa tilaa, hytisyttää ihmisiä ja saa hiukset heilumaan tuulessa. Lainasin ohutta villahuiviani palelevalle työkaverille, joka epäröi huivin lainaamista hajuvesikammoni vuoksi. Minulla oli kolme kerrosta vaatteita, joten kerrankin tarkenin enkä joutunut kääriytymään huiviin. Kerroin, etten haista hänen hajuvettään, joten hän saa mielellään käyttää lämmittävää huiviani työpäivän aikana.

Ojensin hänelle huivini, jonka hän ilmoitti tuoksuvan hattaralta.

Hattaralta? Viehättävä kommentti, jonka ehdottomasti lisään ansioluettelooni.

Auringonkukkakimppu

Auringonkukkia ihailimme Rautatieasemalla. Jos joku välttämättä haluaa ojentaa minulle kimpun kyseisiä kukkia, niin hän kuuluu ikuisiin suosikkeihini.

”Luonnonvastaista! Minä en ole mikään gorilla!”

Kortisonihoitojen aikana tosin näytin gorillalta.

Keskiviikkona sain käytettyä kertyneitä työtuntejani ja lähdin töistä jo klo 12. Torstain ja perjantain lomailin. Vein läppärini huoltoon ja selvisin murheellisesta läppärittömyydestä lukemalla kiinnostavaa kirjaa.

Pieni kirjapuoti Pariisissa

Minulle suositeltu saksalaisen Nina Georgen (s. 1973) Pieni kirjapuoti Pariisissa ilahdutti sieluani. Teos kertoi hylätystä keski-ikäisestä miehestä Jean Perdusta, joka osasi valita jokaiselle henkilölle juuri hänelle sopivaa luettavaa kirjakauppalaivastaan. Kirjassa oli tekstiä kaikesta siitä, mitä jokainen kirjoja ja unelmia rakastava haluaa elämäänsä. Teos päättyy muutamin ruokaresepteihin ja Kaunokirjalliseen ensiapupakkaukseen Adamsista Twainiin.

Oodi, Kansalaistorin Arboria ja Musiikkitalo

Piristin perjantaipäivää retkellä keskustaan. Käväisin Oodissa, ihmettelin Arboriaa, ilmatäytteistä rakennelmaa, jonne turvallisuussyistä menisin vain happimaskilla, leikkureilla ja saksilla varustautuneena ja jatkoin matkaa Musiikkitaloon.

Arboriassa pääsee käymään vielä sunnuntaina 25.8.2019, jos joku uskaltautuu ihailemaan brittitaidetta 80 muun ihmisen kanssa klo 11 lähtien.

Kylli Kukk

Luin Arborian ohjelmataulusta, että Kylli Kukk piti tilassa joogaharjoituksen. Näin ohjaajan, kun hän poistui tilasta ja mietin, että menen kiittämään häntä. Hän näyttää aina tyytyväiseltä, onnelliselta, säteilee hyvää oloa ja innostaa ihmisiä joogan pariin.

Seuraavaksi mietin, että hänellä on oikeus olla kaikessa rauhassa ja jatkoin matkaa.

Harmi, kun ei aina tiedä, onko karmea häirikkö vai ilahduttaako kommentti toista.

Suruton kaupunki uudelleen

Hakasalmen huvilan Suruton kaupunki -näyttely aukesi klo 11, joten päätin ensin käydä kiertelemässä puistossa ja käväistä lounaalla ennen 20-luvun Helsinkiä kuvaavaa näyttelyä. Kyseessä oli toinen tutustumiskerta erääseen parhaimmista näkemistäni näyttelyistä, koska erinomainen näyttely suljetaan sunnuntaina 1.9.2019.

Menkää ja virkistäytykää, koska ”Kimmeltävä kuin kulta, helmeilevä kuin samppanja, herkullinen kuin hedelmät, jalo kuin viini on Pommac”. Muistattehan toisaalta, että ruumista täytyy kurittaa, koska me olemme urheilukansaa. Uimahallin höyrykaappi on ihana, koska se laihduttaa niin hyvin, toteaa nuori nainen. Hän harrastaa myös tätinsä paheksumaa gorillamaista voimistelua.

Ei enää salsaa, rvp-muokkausta, niska-selkää tai lavista, vaan sulavoittavaa kuntoilua.

Café Huvila

Museon pihan viehättävästä kahvilasta olen kuullut ja lukenut paljon hyvää palautetta, joten oli aika tutustua arkisin tarjottavaan lounaaseen.

Torstaina ja perjantaina tarjolla oli tomaattivuohenjuustokeitto ja paahdettu kukkakaalimantelisalaatti 10,50 eurolla. Vuohenjuusto edustaa pahuutta, joten valitsin salaatin ja siihen kuuluvan fantastisen leipäviipaleen.

Sain hyvän ikkunapaikan, josta näin Kansallismuseon tornin. Odotellessani annostani luin Helsingin Sanomat -lehteä, ilahduttavaa poikkeusta digiversioon. Minulle tuotiin salaatti, joka oli kaunis, raikas ja erittäin hyvä. Hitaana syöjänä nautin erinomaisesta lautasellisesta melkein tunnin ajan. Sanomalehden jälkeen luin Heston Blumenthalin keittokirjaaa ja päätin jälleen kerran opetella hyväksi kokiksi. Seurattavaksi jää, missä elämässä tämä tapahtuu.

Hyvää leipää ei saanut ostaa mukaan, mitä harmittelen. Olisi pitänyt varmistaa leivotaanko leipä kahvilassa vai ostetaanko se jostain leipomosta.

Huvila on poikkeuksellisen hyvä lounaspaikka, jota suosittelen mielin vilpittömin.

http://www.cafehuvila.fi/

Inherit the Dust, Kansallismuseo – 1.9.2019

Aurora Karamzinin huvilassa olleen valistavan ja ennen kaikkea ilahduttavan museokäynnin jälkeen kävin kiertämässä Inherit the Dust – Nick Brandtin valokuvia -näyttelyn, joka päättyy sunnuntaina 1.9.2019.

Vaikuttava näyttely Itä-Afrikasta, jossa ihmiset valtaavat eläinten asuinalueita rakentamisella, teollisuudella ja muuttamisella. Missä aiemmin vaelsivat norsuperheet makaavat nyt sillan alla kodittomat ihmiset ja heidän liimaa imppaavat lapsensa. Uhanalaisten gepardien asuinsijoilla on joutomaata ja asunnottomat syövät mädäntynyttä ruokaa kaatopaikkojen roskapusseista. Filmausryhmän jäsenillä alkoi valua nenästä verta kuvauspaikoilla, joilla osa ihmisistä elää koko elämänsä. Simpanssiteos istuu murheellisen näköisenä sottaisella kujalla. Luonnon tuhoaminen, mikä länsimaissa tapahtui kauan aikaa sitten, tapahtuu nyt Afrikassa väkiluvun lisääntyessä. Kirahvien ja sarvikuonojen asuinsijat katoavat eivätkä salametsästäjät ole ainoita, jotka vaikuttavat niiden tulevaisuuteen. Ihminen on pahin tuholainen luonnolle.

Surullinen, julma ja erittäin vaikuttava näyttely, joka jokaisen ympäristöstä välittävän pitäisi nähdä.

Zäpämmät, Musiikkitalo

Palasin Musiikkitaloon ja kuuntelin aulassa kaikuvaa musiikkia. Zäpämmät-duon esitys oli alkamassa myöhemmin ja ihailin konserttikanteleen ja lyömäsoitinarsenaalin sointuja hetken aikaa.

World Press Photo, Sanomatalo – 1.9.2019

Tutustuin Sanomatalon käytävällä valokuvanäyttelyyn, joka päättyy sunnuntaina 1.9.2019 ja mietin jälleen kerran, kuinka kammottavia ihmiset ovat toisiaan kohtaan. Huumeita, rajojen vartiointia, murhia ja sotia. Pienille lapsille opetetaan aseiden käyttöä, tulivuoren tuhka peittää kodit Italiassa ja teurastamoissa silputaan eläinparkoja.

Luonto-osuus tietenkin viehätti. Kukapa ei pitäisi lempeästä puumasta tai kahdesta leikkisästä puumanpennusta?

Läppäri

Perjantaina hain läppärini, jossa ei yrityksen mukaan ollut mitään vikaa ja maksoin huollosta viisi (5) euroa. Olin varmistanut hinnan etukäteen sähköpostilla ja huollon piti maksaa 80 euroa.

Huoltomies korjasi vielä erehdykseni, jonka vuoksi olin muuttanut kaikki Word-pohjat vähemmän kätevään pdf-muotoon.

Huolto olisi ollut ilmainen, koska olen kanta-asiakas, mutta halusin maksaa edes jotain ja veloitus oli peräti viitosen. Onnistunut käynti, ehdottomasti.

Sleeping Sun, Nightwish

Kiitos Tarja Turusen upean äänen maailma on huomattavasti parempi paikka. Kannatan myös soittajia.