Oh sorry! I come from Sweden

Luin Laura Kolben kirjaa äidistään toimittaja Pirkko “Pii” Kolbesta (1932–2008), joka oli ollut pyörtymässä kuningatar Elisabethin kruunajaisjuhlassa 1953 ja todennut ” Oh sorry! I come from Sweden”, koska suomalaiselle tuollainen heikkous ei sopinut. Patrioottisesta huudahduksesta tuli perheen pysyvä sanonta, jos jotain outoa tai hassua oli tekeillä.

Pirkko Kolbe työskenteli mm. Suomen Kuvalehden ja Helsingin Sanomien palveluksessa ja rakastin Piin hauskoja ja teräviä kirjoituksia.

Juttelin tutun kanssa ja kysyin, onko hänen lähellään kirjasto. Hän ilmoitti minulle, ettei hän ole 20 vuoteen käynyt kirjastossa. En todennut hänelle aikoinaan tuttua mainostekstiä ”ja sen kyllä huomaa”, koska arvelin kommenttia epäkohteliaaksi. Eihän se ollut, eihän?

Green Home Book

Varasin ja lainasin kirjastosta Green Home Book -viherkasvioppaan. Tekijöinä ovat Susanna Vento, sisustussuunnittelija, -toimittaja ja stailisti, vastavalmistunut sisustussuunnittelija Pinja Forsman ja taitavana kuvaajana on Riikka Kantinkoski.

Ihailin kirjan kuvia ja päätin jälleen kerran hankkia huoneilmaa puhdistavan kirjorönsyliljan. Seuraava ajatus oli pöpömulta, joten taidan pärjätä jatkossa rönsyliljatta. Suosittelen kirjaa luettavaksi (tai sarasvuolaisittain selattavaksi) jo erittäin tyylikkäiden valokuvien takia.

Pidän siitä, ettei Helsingissä enää tarvitse maksaa 50 sentin maksua, kun kirjan varaa kirjastosta. Etu tuli ensin Vantaalle ja myöhemmin Helsinkiin. Innokkaana lukijana pulitin jossain vaiheessa pienen omaisuuden varausmaksuihin, mutta nyt voin ainakin yrittää sivistää itseäni edullisemmalla tavalla.

Oculac

Oculac-silmätippoja ei saa vieläkään eli kostutustippoihin syytämäni rahamäärä kasvaa.

Olin ystäväni neuvosta yhteydessä Tallinnaan ja varmistin apteekista Bepanthen-tippojen hinnan. Tipat ovat yhtä kalliita, kuin Suomessa. Silmien käänteishyljinnästä kärsivä toinen allogeenisen kantasolusiirron saanut potilas varmisti kyseisten tippojen hinnan Saksasta ja hinta on sama kuin Suomessa.

Mitä tarkoittikaan sana kartelli?

Apteekeilla on nyt poikkeuksellisia vaikeuksia saada mielialalääkkeitä ja ehkäisyrenkaita – voi katkaista jatkuvia lääkityksiä

Joukossa oli muun muassa silmätippoja ja silmägeeliä, ehkäisyrengas, kolesterolilääke, särkylääke, psykoosilääke, migreenilääke ja aknelääke.

HS 28.3.2017

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005144786.html

Kätyrimiittinki

Tapasin myeloomakätyrin kanssa lauantaina Rautatientorilla, ihan siinä ns. rottapatsaan vierellä (hän vastustaa ja minä ehdottomasti kannatan rottia) ja kävelimme Mummo-Fasulle. Kahvila tunnetaan perinteisesti Kluuvikadun Fazerina, mutta eräs henkilö on nimennyt paikan toisin jo muutama vuosikymmen sitten. Eräänä henkilönä en kadu.

Onnistuimme saamaan täydestä kahvilasta pöydän ja vietimme vuorotellen aikaa pitkässä jonossa. Pääsimme vaihtamaan kuulumisia, kun kumpikin oli odotellut vuoroaan. Onneksi ripeä henkilökunta neuvoi kyselijöitä useista erilaisista kahveista ruuhkaisessa jonossa ja rahasti nopeasti mm. aasialaisten turistien ostokset. Pidän siitä, että kahviossa saa veteen jääpaloja.

Vieressämme oli kauniisti koristeltu, pääsiäiseen liittyviä tuotteita myyvä pöytä, jota monet vierailijat ja etenkin turistit valokuvasivat.

Fazerin viehättävää näyteikkunaa käyn toisinaan katsomassa, vaikka en mene liikkeeseen. Väitän, että näyteikkunassa oli pupuja. (Täytynee tsekata joku päivä, muistanko oikein.)

Fasulla myydään Mignon-munia, joissa on ruskea kuori eli vinkki kaikille suklaa- tai pääsiäistuliaismiettijöille. Kukaan ei lahjoittanut minulle tästä kommentista korillista Mignoneita, mitä pidän tietenkin vääryytenä. Ehkä.

Oli hauska jutella kätyrin kanssa. Kuulumme kumpikin ihmistyyppiin, joka ihailee kauniin tummaihoisia ihmisiä ja ihmettelee, miksi meidän olminväristä pullataikinaihoamme kadehditaan. Siniset suonet käsivarressa ovat mielestäni yäk. En ole koskaan kuulunut ihmisiin, jotka paahtavat itsensä auringossa, joten olen vitivalkoinen vuoden ympäri. Toisaalta välttynen ainakin joiltain rutuilta naamassa?

Juttelimme sairaudesta, kaverien – tai entisten kaverien – suhtautumisesta sairauteen, lääkkeistä, lääkekatosta ja hauskemmista asioista eli mm. hänen tekemistään hyvistä vaateostoksista.

Saatoin hänet junalle ja ehdin kätevästi kotimatkabussiin – ja Bepanthen-silmätippaostoksille suosikkiapteekkiini. Auttaisikohan, jos itkisin kaikki päivät, niin silmäni saisivat luonnollista kosteutta? Harmi, etten yleensä edusta itkijäpersoonia tai ehkä pitäisi sanoa -naisia.

Eipä se itkeminen mitään muuta, joten hukkaan heitettyä aikaa minun kohdallani.

Naposteletko? Ei pitäisi – jatkuva puputtaminen rasittaa ohutsuolta

Akuutin sivulla oli kaikille meille (neuroottisille?) puputtajille hyvä vinkki.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/20/naposteletko-ei-pitaisi-jatkuva-puputtaminen-rasittaa-ohutsuolta

Mummot vastaan nuoriso -eläkepommi

Toimittaja Mirja Wuokon juttu eläkkeistä ja niiden maksamisesta.

Olisi kieltämättä ollut helpompaa syntyä 40- tai 50-luvulla ja maksattaa eläkkeensä muilla. Siitä huolimatta, että ”kouluun hiihdettiin kuudelta aamulla vähintään 50 kilometriä”.

http://www.city.fi/blogit/7/mummot+vastaan+nuoriso/132894

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6el%C3%A4ke

Dementiakylä

Olen huolissani muistini romahtamisesta tulevaisuudessa, joten ilahduin lukiessani ET-lehden nettisivulta, että ”Helsinkiin ja Tampereelle on suunnitteilla dementiakyliä laitoshoidon tilalle. Malli tulee Hollannin Hogeweystä.

Pari vuotta sitten valmistunut ensimmäinen Hogeweyn kylä näyttää katuineen, puistoineen ja puutarhoineen tavalliselta hollantilaiskylältä pienoiskoossa. Kylään tullaan vartioidun portin kautta. Aukiolla solisee suihkulähde, keväisin kukkivat alppiruusut.

Asukkaat saavat liikkua alueella vapaasti, he käyvät yksin tai avustajan kanssa kävelyllä, ostoksilla myymälässä, kampaajalla, fysioterapeutilla tai matkatoimistossa.

Kylässä toimii kerhoja, joissa asukkaat voivat harrastaa musiikkia, maalausta, leivontaa tai kukkien asettelua. Asukkaita ja lähinaapureita palvelevat lisäksi ravintola, pubi ja teatteri, jossa järjestetään musiikki- ja näytelmäesityksiä.

Hogeweyssä ei ole vuodepotilaita eikä laitosmaista hoitoa. Ketään ei ole estetty liikkumasta mihinkään aikaan vuorokaudesta. Henkilökunta ja vapaaehtoiset siivoavat, pyykkäävät, käyvät kaupassa ja tiskaavat. Asukkaat voivat osallistua kotitöihin kuntonsa ja halunsa mukaan.

Merkittävää on se, että dementiakylän kodeissa tehdään arkisia askareita ja eletään niin normaalia elämää kuin mahdollista, suojatussa ympäristössä.

Hoitajat ovat kuin ystäviä, perheenjäseniä tai kotiapulaisia. Asukkaiden elämisen laatua ja hyvinvointia pidetään yhtä tärkeinä kuin hoitoa. Kodit sisustetaan asukkaiden elämäntyylin mukaisesti.

http://dementiavillage.com/

Lähde: Tesso-lehti.”

Mukavaa, että ihmiset voivat elää normaalia elämää ja nauttia kauniista ympäristöstä menetettyään muistinsa eikä heitä enää pidetä kotona tai laitoksissa neljän seinän sisällä.

Hollanti on tunnettu lahjakkaista maalareista, kukkaistutuksista ja kanaaleista (ikävien huumeiden lisäksi), mutta maassa on koko ajan kehitteellä erittäin hyviä ja ihmisystävällisiä ideoita.

Vaikuttaa siltä, että Hollannissa pidetään ihmisistä ja jopa vanhoista ihmisistä. Pidän hätkähdyttävänä tilannetta, jossa ikäihmisiä ja jopa omia omaisia vähätellään ja heitä pidetään heikkolahjaisina korkean iän vuoksi.

Korkea ikä on saavutus, josta me kaikki (mm. sairaat) emme saa nauttia.

Anteeksi

Olin jossain vaiheessa tekemisissä ihmisen (en kohteliaana sano miehen) kanssa, jonka mielestä pahoittelu ei ollut anteeksipyyntö. Häneltä piti erikseen pyytää anteeksi, jos hän koki tulleensa loukatuksi.

Hän ei koskaan, ikinä, milloinkaan pyytänyt itse anteeksi tai pahoitellut mitään sanomaansa tai tekemäänsä. Ehkä hän oppi – tai oikeastaan ei oppinut – kyseisen tavan kotoaan?

Näin uutisen, jonka mukaan Algeriassa miehet voivat hakata vaimojaan ja joidenkin vaimojen mielestä pieksetyksi tuleminen kuuluu asiaan. Miehet olivat oikeasti ylpeitä teoistaan. He eivät ymmärtäneet olla pahoillaan tai pyytäneet anteeksi väkivaltaisuuttaan. En ymmärrä, miten joku – usein vahvempi – mies voi lyödä naista, joka on yleensä huomattavasti heikompi.

Kannatan uskollisia ja kestäviä parisuhteita, mutta lyönnin pitäisi jokaiselle olla lähtökäsky. Olipa lyöjänä tai uhrina ihan kumpi osapuoli tahansa.

Vihreistä vihrein, Jätkäsaari

Näin uutisen, jonka mukaan Helsinkiin suunnitellaan Vihreistä vihrein -asukaskortteli. Karu arkkitehtuuri ei inspiroi, mutta viljely on erittäin kiinnostava vaihtoehto. Olisi huikeaa kasvattaa omat salaatit, pinaatit, kesäkurpitsat, tomaatit ja yrtit kattopuutarhassa, jonne kissat eivät pääse tekemään tuhojaan.

Jos saisin valita, niin jokaisessa kodissa olisi joidenkin rakennuspuolen osaajien tuomitsema viherseinä, esimerkiksi Naava-merkkinen. Parempi vihreys viherseinässä, kuin tursuamassa esimerkiksi Jätkäsaaren Pitsitalon katosta kosteusvauriona.

Jätkäsaari on mielenkiintoinen alue, josta on lyhyt matka keskustaan. Pidän ongelmana alueen karua kaljuutta eli paikka näyttää varmasti paremmalta puiden ja muiden istutusten kasvettua suuremmiksi.

HS 26.3.2017

”UUDEMPAA otetta edustaa Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Tallin suunnittelema, vähitellen valmistuva ”Vihreistä vihrein” vuokra- ja asumisoikeuskortteli. Se on oloissamme tervetullut kokeilu.

Pihan puolella sivukäytäväratkaisuun perustuva kortteli on betoniarkkitehtuurin puolesta karu. Katujulkisivun eteen tulee erillinen, kiinteistön hoidettava viherseinä parvekkeineen, istutuslaatikoineen ja köynnösverkkoineen.

Kattopuutarhassa ja kasvihuoneessa asukkaat saavat viljellä ja istuttaa itse, ja käytettävissä ovat myös saunat ja kerhotilat vihreine terasseineen.

Arkkitehti Pia Ilonen kertoo korttelin alkuperäisen idean tulleen rakennuttajaosapuolelta, jonka aito innostus tällaiseen hankkeeseen tarvitaan aina.

Primus motor on ollut Markku Hainari. Hänen ohjenuoransa kohteessa oli: ”Tehkää niin vihreä kuin pystytte!” Hainari oli eksynyt Viides ulottuvuus -nimisen tutkimusohjelman tilaisuuksiin ja innostui. Nyt työtä TA-Rakennuttaja oy:n osalta jatkaa Mikael Lönnroth.

Yhteistyötä on tehty eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Istutettavien kasvien valinnoissa joudutaan ottamaan huomioon eri ilmansuunnat. Niiden huolto ja kastelu hoidetaan kokonaisuutena, eli ne eivät kärsi asukkaiden pitkistä veneilykausista tai mökkikesistä.

Hankkeessa yhdistyvät kova insinööriosaaminen, kasvien tuntemus sekä arkkitehdin ja maisema-arkkitehdin yhteistyö. Liiketiloihin on tulossa muun muassa ravintola.”

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005143278.html

Luddiitti

Mielipide HS 28.3.2017

Opetan lukiossa asioita, joita en ole opiskellut päivääkään

Äidinkielen sähköisessä ylioppilaskokeessa voi olla materiaalina esimerkiksi liikkuvaa kuvaa. Tietämykseni sen lainalaisuuksista on vähäistä.

ÄIDINKIELEN ylioppilaskoe järjestetään sähköisenä syksystä 2018 alkaen. Ylioppilastutkintolautakunnan 17.1.2014 jättämän pöytäkirjan mukaan uuden kokeen ”sisältö perustuu lukion opetussuunnitelmien perusteisiin”.

Lautakunnalta 17. helmikuuta tulleessa tiedotteessa kerrotaan, että uuden kokeen materiaalina voi olla aiemmasta poiketen myös multimodaalisia tekstejä, kuten ”mainoksia, katkelmia televisio-ohjelmista, videoista, elokuvista tai näytelmistä”. ”Aineistona voi myös olla pelkkä äänitiedosto, esimerkiksi radiohaastattelu, uutislähetys, katkelma dokumentista tai kuunnelmasta.”

Tämä linjaus on herättänyt paljon keskustelua lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien joukossa, koska suurin osa meistä ei ole opiskellut elokuvatiedettä tai siihen läheisesti liittyviä aloja lainkaan. Luonnollisestikin suuri osa meistä ajatteli vuonna 2014, että meidät koulutetaan tämän uuden opetettavan asian suhteen. Nyt näyttää siltä, että koulutusta on tarjolla erittäin niukasti ja satunnaisesti. Uuden asian äärelle hakeutuminen on jätetty opettajan oman aktiivisuuden varaan, ja sen tulee tapahtua omalla ajalla.

Lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia tyynnytellään ylioppilastutkintolautakunnan tiedotteessa, että ”laajan tekstikäsityksen mukaisesti myös audiovisuaalisia tekstejä voi lähestyä samojen käsitteiden avulla kuin mitä tahansa muuta tekstiä”. Elokuva-alan asiantuntijat saattaisivat pitää tätä melkoisena väärinkäsityksenä.

Oma tietämykseni liikkuvan kuvan lainalaisuuksista on vähäistä, mutta ihan maalaisjärjellä ajatellen liikkuvan kuvan muodostamassa viestissä on aika paljon elementtejä, joita pelkistä graafisista elementeistä koostuvassa viestissä ei ole. Useimpia äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia ei ole koulutettu erittelemään liikkuvan kuvan eri ilmaisukeinoja.

Uusi linjaus huolestuttaa opettajia myös sen takia, että opiskelijoiden lähtötaso on entistä heikompi ja kirjavampi. Luku- ja kirjoitustaidon heikkeneminen on tullut esiin useissa viimeaikaisissa tutkimuksissa. Opettajat näkevät tämän työssään: entistä lyhyemmät tekstit ovat opiskelijoiden mielestä entistä pidempiä. Lukeminen on hidasta ja jopa vaivalloista.

Monien lukutapa on vielä lukiossakin hyvin konkreettinen – metaforia ja ironiaa ei ymmärretä. Kirjoittamiseen ongelmia tuovat yksipuolinen sanavarasto ja sanojen merkitysten hämärtyminen (esimerkiksi sanojen verrata ja rinnastaa voidaan katsoa tarkoittavan samaa). Tottumattomuus kirjalliseen ilmaisuun näkyy opiskelijoiden teksteissä myös puhekielisyytenä, välimerkittömyytenä ja virkerakenteiden kankeutena. Suoraan sanottuna meillä olisi työtä ihan äidinkielen perustaitojen eli lukemisen ja kirjoittamisen harjoittamisessa.

En tunnustaudu muutosvastarintaiseksi luddiitiksi – muutos voi olla hyvästä. Olisi kuitenkin kohtuullista, että Opetushallitus kantaisi vastuunsa näin radikaalin muutoksen yhteydessä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien täydennyskoulutuksen suhteen. Koulutuksen tulisi olla sekä kustannuksiltaan että saavutettavuudeltaan sellaista, että kaikkien opettajien yhdenvertainen osallistuminen olisi mahdollista. Työn kehittämisen tulisi luonnollisesti tapahtua työajalla eikä esimerkiksi loma-aikaan.

Vain opettajien systemaattisella koulutuksella voidaan taata opiskelijoille yhdenvertaiset ja samalla parhaat mahdollisuudet uuden oppimiseen.

Ulla Lahdes

Espoo

Mielestäni sisällöllisesti hyvä kommentti:

Lukiossa on oppiaie nimeltä kuvataide, jonka opettajat ovat saaneet ylemmän korkeakulutasoisen koulutuksen itse elokuvan tekemisessä, graafisessa suunnittelussa, taidehistoriassa kuten kuvien analysoimisessa. Ylippilasokeessa heidän äänensä ei kuulu. Tämän dilemman voisi ratkaista yksinkertaisella tavalla, antaa visuaaliselle kuttuurille oma erityinen tila päättökokeessa myös alalle ominaisin keinoin. Äidikieli voisi keskittyä omaan, ehkä suppeampaan kielikäsitykseen.

frisse

Luddiitit olivat teollista vallankumousta vastustaneiden käsityöläisten protestiliikkeen edustajia 1800-luvun alun Britanniassa. Historian hämäristä ihana sana, jonka liitän brutaali, vulgääri ja groteski -hokemaani.

Oopperassa Madama Butterfly 26.1.2018 – 10.3.2018

Upeimpia Puccinin esityksiä, joita olen nähnyt, vaikka loppu on niin järkyttävä, että jopa minä itken anti-itkijänaisena.

Aria ”Un bel di vedremo”. Madame Butterfly

https://www.youtube.com/watch?v=Yi2AqTZCkR0

  • kommenttien mukaan Renata Tebaldi on laulajana (pitäisi tunnistaa, mutta moukkana en tunnistanut)
  • erittäin kaunis video (haluaisin ehdottomasti kävellä jättimäisten lehtien keskellä!)

Veritaudit

Varasin ja lainasin Kimmo Porkan, Riitta Lassilan, Kari Remeksen ja Eeva-Riitta Savolaisen toimittaman Veritaudit-kirjan. Kirjoittajina on mm. meille potilaille tuttuja lääkäreitä eli toinen suosikkilääkärini eli potilaaseen keskittyvä ja potilasta kuunteleva LT Riitta Niittyvuopio, LL Pekka Anttila, LT Maija Itälä-Remes ja LKT, dosentti Liisa Volin 59 muun lääkärin lisäksi. (Harmi, että ystävällinen ja huomaavainen suosikkihematologini Vesa Lindström ei ollut kirjoittajien joukossa.)

Multippeli myelooma -kohdassa mahdollisena aiheuttajana mainitaan hiusvärit. Ensimmäinen kerta, kun luen, että hiusvärit voivat aiheuttaa plasmasolusyöpää.

Potilailta kielletään myeloomahoitojen aikana hiusvärien käyttö, koska käytön tiedetään aiheuttavan syöpiä, mm. rintasyöpiä ja non-Hodginin lymfoomaa eli imusolmukesyöpää. Tummien hiusvärien käyttö on erityisen suuri riski.

http://yle.fi/uutiset/3-5153864

Pelottavaa, että hiusvärien myynti on edelleen sallittua, vaikka riskeistä on tiedetty jo pitkään. Elintarvikkeita valvotaan ja niiden terveellisyydestä tiedotetaan. Tosin tiedot vaihtelevat aina sen mukaan, kuka maksaa tutkimuksen… Ai, eikö pähkinäsuklaa olekaan terveellistä? Minulla on aina (naiivi) oletus siitä, että ihmisiä pyritään suojelemaan vahingoittavilta aineilta. Toisaalta eiköhän monen suomalaisen virkistystehdas Alko olisi jo suljettu tähän mennessä ja tupakkatehtaat olisivat konkurssissa?

Hapankaali 

Pöpöjä vilisevien mausteiden kuumentamisesta piti aina muistuttaa itseä allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Kysyin Stockan leipomopisteestä, ovatko bagelien päällä olevat unikonsiemenet kuumennettuja. Kenelläkään ei (tietenkään) ollut aavistustakaan, joten rohkaisin siirron jälkeen mieleni ja paahdoin bagelit. En sairastunut unikonsiemenien vuoksi.

Suosittelen vilpittömin mielin kaikille teille hapankaalia, niin vältytte mm. keripukilta.

Mainokset

Mitä olen oppinut sairastaessani rutoksi nimeämääni myeloomaa, luuytimen syöpää

Yliopiston Apteekista voi tilata mm. e-resepti -lääkkeitä esimerkiksi Siwaan. Olisinpa huomannut tämän siinä vaiheessa anemiaa, kun vain lähikauppaan hoipertelu onnistui!

Olisin voinut mennä 400 metrin matkan lähi-Siwaan bussilla, mutta kiipeäminen bussiin oli haasteellista heikossa kunnossa. Askelma oli (silloin) korkealla ja tasapainoni oli anemian vuoksi huono. Raahautuminen kävellen oli helpompaa.

Varttitunnin bussimatkan päässä oleva apteekki, oli mielestäni äärettömän kaukana, kun olin heikossa kunnossa. Kävin usein vain apteekissa, vaikka vieressä oli Prisma. Minun olisi pitänyt tehdä myös ruoka- tai pesuaineostoksia, mutta en usein jaksanut mennä suureen kauppaan. Lääkkeitä oli kuitenkin pakko käydä ostamassa. Ennätykseni oli siirron jälkeen kaksi isoa muovikassillista pilleripakkauksia.

Kaikkein pahimmassa anemiavaiheessa en jaksanut nousta Prisman yläkertaan, vaikka siellä oli mm. vilpittömästi rakastamiani siivousvälineitä. Yritin selittää tätä terveelle miespuoliselle eläkeläisnaapurille. Hän ei käsittänyt lainkaan, miksi en jaksanut mennä liikkeen yläkertaan tai Lidliin, jonne minun olisi pitänyt mennä autottomana kahdella bussilla.

Ei siirron ja anemian aiheuttamaa heikkoutta edes osaa selittää perusterveelle henkilölle.

Olin hyvin tyytyväinen lähellä olevasta Siwasta. Totuus. Ei maksettu mainos lähikaupalta. Kukaan ei lähettänyt mistään arvioitavakseni tai testattavakseni oransseja linssejä, soijakastiketta, järeää smoothielinkoa tai härkäpapurouhetta, kuten monissa osittain maksetuissa blogeissa. (Vinkiksi jatkoon: otan mielelläni tehokkaan smoothielingon ja/tai kiertomatkan Kroatiaan tai Portugaliin lentolippuineen, majoituksineen ja matkarahoineen. Art deco -tyylinen Miamikin käy oikein hyvin. Kiitos!)

Anemiavaiheessa allogeenisen siirron jälkeen lähes kaikki ruoka maistui tai haisi syömäkelvottomalta. Annoin naapureilleni ja ystävilleni ennen siirtoa ostamiani ruokia. Onneksi ne kelpasivat heille, etten joutunut laittamaan ruokia biojäteastiaan.

Pystyin jossain vaiheessa syömään vain vesimelonia, appelsiineja, kaurapuuroa, vaaleaa leipää, vaaleaa kalaa (suomennos: fileekalapuikkoja), viiriäisenmunia (proteiinivaje sairaala-ajan pahoinvoinnin jälkeen), riisiä, voita, juustoa ja perunoita. Toisaalta listani oli huomattavasti pidempi kuin nuoruudenaikaisen ystäväni allergisella lapsella, joka sai syödä vain neljää erilaista ruokaa muutaman vuoden ajan. Muistaakseni lapsi sai syödä ainakin jotain riistaa (peuraa?) ja persikoita. Tilanne oli haasteellinen lapsen lisäksi hänen vanhemmilleen ja mahdollisesti jahtiseuralle.

Ruisleipä maistui pahalta, samoin ennen siirtoa varastoon ostamani hapankorput ja näkkileipä. Sipuli haisi kuolemalta ja sitä oli kaikissa valmisruoissa. (Ei tietenkään niin, että söisin eineksiä. Ei tietenkään.) Margariini oli täysin syömäkelvotonta, samoin kananmunat. Pähkinät olivat erityisen kuvottavia, tomaatit ja kurkut inhottivat pitkään sairaala-ajan jälkeen jne.

Aiempaa suosikkiani tonnikalaa en syö vieläkään, koska jo avattujen purkkien haju on kauhistuttava. Paistettua lohta pystyn jo syömään, mutta kyseinen haisuliruoka (ei Muumien) oli pitkään inhokkilistallani. Suklaa oli hyihyi-listalla, samoin salmiakit ja muut karkit.

Solumyrkky vaikutti niin maku- kuin hajuaistiinkin ikävästi ja yllättävän pitkään.

Kahviloiden kohdalla voin todella huonosti kahvin HAJUN (yleensä tuoksu) vuoksi, joten kahvia määrättömästi kittaavien ihmisten Suomessa oli aika hankalaa liikkua. Olen maistanut lapsena kahvia ja teetä, mutta kumpaakaan en ole juonut edes kohteliaisuudesta. Kunnon (?) ihmisten mielestä kohtelias juo mitä tarjotaan.

”Listen very carefully I shall say this only once” –lause on vanhasta ’ALLO ’ALLO –sarjasta ja huvittaa minua edelleen, joten lisäsin ranskalaisen vastarintanaisen kommentin tekstiini.

Lisäsivistystä saa kohdasta 1:33. 🙂

Totean vain tämän kerran, joten kuunnelkaa tarkasti: unohdan kunnollisuuden ja valitsen ryhdittömästi kylmän vesilasillisen. Merci!