Taidetta sekä hieman taidekauhistuksia

Gyllenbergin koti- ja taidemuseo, Kuusisaarenpolku 11

Gyllenbergin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa voi tutustua 50-luvun jouluun.

Kauniin ja upealla paikalla olevan rakennuksen pihaa verhosi ihanan aurinkoisena lauantaina lumi ja tunsimme myötätuntoa kukkivia piharuusuja kohtaan.

Linnut laulavat kuin keväällä, koska sää pysyy lauhana ja kylmenee vain pariksi päiväksi. Eläinparat, jos kylmyys lisääntyy ikävästi.

Joulunäyttely päättyy su 5.1.2020

Viehättävässä kodissa pääsee katsomaan perheen joulupöytää (Limoges-posliinia, tiedättehän), näkemään vieressä kahvikattauksen marsipaanipossuineen, minitaatelikakkuineen ja rusinoilla koristettuina Ekbergin sahramipullineen. Voinko sanoa puolikas lussepulla?

”Hedelmäpuista kerättyjä omenoita säilytettiin paperiin kiedottuina talveksi ja niitä nautittiin joulupöydässä.” Susan Coolidge (Sarah Chauncey Woolsey) kirjoitti Katy-kirjoissaan, kuinka yhdysvaltalaiseen sisäoppilaitokseen lähetettiin 1800-luvulla lahjalaatikoita, jossa oli mm. hedelmiä ja leivonnaisia. Kyseisiä nuortenkirjoja kannattaa lukea mm. kylminä talvipäivinä.

Joulukuusta pumpulikoristeineen ja lasiprismoineen voi ihailla seuraavassa salissa Edelfeldtin kauniin maalauksen luona.

https://gyllenbergs.fi/fi/uutiset/jul-pa-villa-gyllenberg-23-11-2019-5-1-2020

Minua surettivat kauniit itämaiset matot, joiden yli vierailijat kävelivät lumisine kenkineen. En tietenkään minä, vaan ne kaikki muut.

SCHJERFBECK – muiden muassa. Gyllenbergin kokoelma 15.8.2019–29.3.2020

Näytteillä oli useita Schjerfbeckin taidokkaita töitä, Ellen Thesleffiä, Verner Thomén maalauksia, Gallen-Kallelaa, Edelfeldtin teoksia ja yhden suosikeistani, Finchin, ukkosmaalaus yläkerran työhuoneessa.

Viereisessä huoneessa on viehättävä kaappi, jota koristavat Schjerfbeckin maalaukset.

https://gyllenbergs.fi/fi/villa-gyllenberg/erikoisnayttelyt/pagaende-utstaellning

Asumistarjous

Gyllenbergin taidemuseon herttaiseen piharakennukseen muuttaisin koska tahansa, mutta rakennus vaikutti asutulta. Voisin korvata asumiseni myymällä viikonloppuisin parin tunnin ajan postikortteja ja sievissä askeissa olevia hedelmäpastilleja lippumyymälässä.

Pyydän kiinnittämään huomiota äärettömän jaloon tarjoukseeni.

Ensivierailu

Ystäväni vieraili Gyllenbergin museossa ensimmäistä kertaa, vaikka olemme useita kertoja käyneet taidenäyttelyissä viereisessä Didrichsenin taidemuseossa.

Kyseisessä taidemuseossa oli lauantaina ilmaispäivä, joten parkkipaikka oli tupaten täynnä. Vinkki museokävijöille: kannattaa ostaa Museokortti eikä auto, joten on huomattavasti enemmän mahdollisuuksia käydä myös maksullisissa näyttelyissä eikä tarvitse ihmetellä haastavaa pysäköintiä. Linjamopiililla pääsee kätevästi museon viereen.

Didrichsenin taidemuseo, Kuusilahdenkuja 1

Maailman paras maalauspaikka 13.9.2019 – 19.1.2020

Näyttely esittelee taiteilijayhteisöjä Önningebyssä ja Tuusulanjärvellä

Kaikki tutut taiteilijat Elin Danielson-Gambogista lähtien ja filmi, jossa oli hämmentävä tarina Sakari Topeliuksen tyttären romanssista. Mielestäni Topelius on elänyt käsittämättömän kaaaauan sitten, joten hänen osansa isänä oli häkellyttävä.

Vaikuttaa siltä, että kaikki kyseisen aikakauden taidemaalarit tunsivat toisensa.

Museopeda -koululaisopastukset

Kerron mielelläni ruotsinkielisille ihmisille, että osaan sanoa flytande svenskaksi ”Vad gjorde Svante med kantareller?” Syystä tai toisesta kielellisestä lahjakkuudestani ei tähän mennessä ole ollut hyötyä. Pyydän, että tutkitte Museopedassa olevaa lapsen suopeaa kantarellikiitosta Marialle, joten ehkä minulla on vielä toivoa.

Museopeda

Ateneum, Kaivokatu 2

MAAILMALTA LÖYSIN ITSENI 15.11.2019 – 26.1.2020

”Näyttely kertoo, kuinka Helene Schjerfbeckistä tuli Helene – kuinka lahjakkaasta oppilaasta kasvoi yksi historiamme vaikuttavimmista taiteilijoista. Näyttely keskittyy erityisesti Schjerfbeckin matkavuosiin Pariisissa, Pohjois-Ranskan Pont-Avenissa, Italian Fiesolessa sekä Iso-Britannian St Ivesissa 1800-luvun lopussa.”

Maailmalta löysin itseni

Useita maalauksia, jotka valtaosa taiteesta kiinnostuneista suomalaisista tuntee ja Perhekoru-työ, josta pidän erityisesti. Mikä parasta, kyseisen työn saa ostettua kangaskassina yläaulan museokaupasta muistaakseni 59 euron hintaan. En aiemmin ymmärtänyt, kuinka oleellisia voivat museokaupat taiteesta pitävälle olla, kunnes kuulin maailmanmatkaajan käyneen museokaupassa kahdesti matkan aikana, mutta ei kertaakaan museossa. Oih, museokauppa!

London’s Royal Academy of Arts

Schjerfbeck-näyttely oli aiemmin Lontoossa, London’s Royal Academy of Arts – taidemuseossa, jossa tutustuin vuonna 1990 ranskalaisen (oui!) Monet-maalarin taiteeseen. Saimme ihailla upeita ja suurikokoisia maalauksia mm. lumpeista.

Ainoa näyttely, jossa jalkani koskettivat lattiaa vain ajoittain, koska liikuin eteenpäin valtavan ihmismassan mukana. Tungoksen vuoksi pidin tilannetta tukalana.

Toivon, että jonain päivänä pääsen vierailemaan Monet’n puutarhassa Givernyn kylässä Normandiassa.

Loiste

Kävimme vuosia sitten Loisteessa eli ylimmässä kerroksessa olevassa ravintolassa Helsingissä ja pieneen hissiin tunki suuri määrä kookkaita miehiä. Olin erittäin tyytyväinen siitä, että pääsin pois tupaten täynnä olleesta hissistä. Ihmisiä pitää olla sopiva määrä, mutta ei liikaa.

TAITEILIJOIDEN RUOVESI 15.11.2019 – 26.1.2020

”Pirkanmaalla sijaitseva Ruovesi ja sen ympäristö on houkutellut taiteilijoita 1820-luvulta alkaen. Kaikkia seudulla toimineita taiteilijoita yhdistää kiinnostus paikan henkeä, sen luontoa, ihmisiä ja kulttuuria kohtaan. Miten tämä on vaikuttanut Ruovedellä työskennelleiden taiteeseen?”

Holmberg, Gallen-Kallela, Simberg, Thesleff, Louis Sparre & kumpp.

Sisäisenä moukkana joudun myöntämään, että tiesin Ruovedeltä vain upean Helvetinkolu-nähtävyyden. Taiteilijayhteisö oli jäänyt pimentoon.

Sivistyin ja ehdottomasti valaistuin kyseisessä näyttelyssä.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha & joulukoristelu

Kukkakoristelu oli tänä vuonna lipunmyyjän mukaan nuorten laittama, ”selkeä ja valoisa”, joten täti-ihmisenä kaipasin aiempien vuosien taidokkaita asetelmia. Jos haluat nähdä rivissä olevia joulutähtiä ja pari pensasta käytävällä, niin kannattaa käydä.

Kasvihuoneessa on lämmintä ja miellyttävää, joten suosittelen Museokortteilua ja pistäytymistä mm. lummehuoneessa ja muissa hyvältä tuoksuvissa huoneissa.

Vannoutuneena suklaansyöjänä olin lähes järkyttynyt kaakaopuusta, jossa ei ollut hedelmän hedelmää. Väitän, että joku on salaa hiipinyt yöllä paikalle ja syönyt ne kaikki.

Piirakkaleipomo Räty -lippakioski, kasvitieteellisen puutarhan lähellä Unioninkadulla

Ei varsinaisesti taidetta, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Pitkänsillan luona.

 ke–pe 11–18 ja la 11–15, mutta joulu-maaliskuussa pe klo 11–18  ja la klo 11- 15

• jonain päivänä käy tuuri ja olen oikeaan aikaan paikalla

https://www.hs.fi/nyt/art-2000006163397.html

Sinebrychoffin taidemuseo, Bulevardi 40

Joulukattauksia kotimuseossa ja näyttely päättyy su 12.1.2020.

Kotimuseossa oli punaisilla ruusuilla koristettu kuusi ja kaunis kattaus sekä kahvi- että ruokapöydässä. Yläkerran kotimuseoon on vapaa pääsy, mutta lippu pitää noutaa lipunmyynnistä. Minulla kävi tuuri, koska olin ensimmäinen kävijä ja sain kaikessa rauhassa kiertää joulunäyttelyn.

Vähemmän kohteliaasti ilmoitan, että vaaleanpunaiset ikkunaverhot olivat mielestäni karmean väriset.

Museokerroksessa oli taidenäyttely, jonka velvollisuudentunteesta kiersin. Lucas Cranach − Renessanssin kaunottaret -maalaukset edustivat tympeää ja hyytävää taidetta, jonka ohitan hyvin nopeasti. Kiinnostuneita katsojia riitti, joten pahoittelen kyseistä taideallergiaani. Pidin korunäyttelystä, jossa oli esillä vaikuttavia töitä.

Kellarikerroksen Sinebrychoffit – Hietalahden hyväntekijät 16.3.2019 – 12.1.20020, Punainen kellari

”Mittavan varallisuuden turvin Sinebrychoffit huolehtivat tehtaan työväen ja kaupungin vähäosaisten hyvinvoinnista. Myös kulttuurihankkeet olivat tärkeitä avustuskohteita.”

Kiitos, Sinebrychoffit, kun olitte humaaneja ja huomaavaisia ihmisiä. Irtisanotuille järjestyi eläke tai summa, jonka turvin pärjäsi ennen uuden työpaikan löytymistä ja henkilökunta sai ruokaa kansalaissodan aikana, joten rauha säilyi alueella.

Jos joisin olutta, niin kohottaisin tölkin, lasin tai tuopin Sinebrychoffien kunniaksi.

Huikeaa Voice-taidetta Ranskasta

Village People – YMCA Nathalia The Voice France 2017

Kannattaa katsoa yllättävä, erilainen ja ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen esitys nuorelta naiselta.

Tenoriksi?

Huomasin, että Kansallisoopperaan etsitään tenorilaulajaa, jos joku tuntemanne tenori etsii uutta työpaikkaa. Haku päättyy 2.1.2020.

https://tyopaikat.oikotie.fi/avoimet-tyopaikat/tenorilaulaja/1319191

Advertisement

Hyvää joulu(luettava-)a

Onnistuin löytämään tai varaamaan kirjastosta hyvää joululuettavaa.

Bobin joulu                                 

James Bowen                             

WSOY 2016

”Katukatti Bobin isäntä James Bowen kertoo jouluistaan Lontoon kylmillä kaduilla, ja siitä miten kaikki alkoi muuttua, kun ihmeellinen kissa tuli hänen elämäänsä.”

Kuulin useita suositteluja Katukatti Bob – kirjasta, joten haluan tutustua Bobin jouluun. Katukatti Bobista on näköjään tehty elokuva.

Katukatti Bob – elokuvan traileri

Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia                                         

Jojo Moyes                                  

Gummerus 2019

”Jojo Moyes maalaa hurmaavassa ja hauskassa tarinakokoelmassaan oivaltavia kuvia ihmissuhteista ja naisista niiden rakoilemispisteissä. Toiset löytävät kadonneen kipinän, toiset itsensä ja voimansa.”

Jos Jojo Moyes kirjoittaa, niin pidän tekstistä.

Omaa tehtävää etsimässä

Löydä vahvuutesi ja intohimosi

Riikka Pajunen

Otava 2019

”Haluatko löytää tai luoda sinulle merkityksellisen unelmatyön.”

Ehdottomasti. Etsin työtä, jossa voin kirjoittaa, myötätunnostani on apua, voin auttaa teksteilläni fyysisesti sairaita ihmisiä, tehdä töitä toimistossa, jossa on kumpaakin sukupuolta olevia mukavia ihmisiä, hyvää juttuseuraa, säännöllistä hyvää palautetta ja palkka, jolla pääsee vierailemaan mm. Vilnassa ja Lontoossa. Muutama mukava koira ilahduttaisi, joten pidän mm. sileäkarvaisista mäyräkoirista, labbiksista, kultainennoutajista, alaskanmalamuuteista ja lapinkoirista. Pyydän kiinnittämään eritystä huomiota siihen, että pidän myös monista muista sympaattisista koirista ja kissoista.  

Joulukirja

Sari Savikko

Oy Amanita Ltd 2010

”Joulukirja kertoo, kuka keksi joulukalenterin, milloin kinkku päihitti lipeäkalan jne.”

Kannatan miellyttävää seuraa, hyvältä tuoksuvaa joulukuusta, joulupuuroa, männynkävyistä askarreltuja tonttuja, tietenkin kirjoja, joululauluja, rosollia, vihreää salaattia, suippopaprikoita, miniluumutomaatteja, paistettua kalkkunaa, perunamuusia, porkkanalaatikkoa, kylmää vettä, kuvajoulukalentereita, tiernapoikia, äidin piparkakkuja ja mummin perunalaatikkoa, kauniita joulupaketteja, paperisia tonttu- tai enkeliketjuja, sahramipullia, ruisnappeja, amarylliksiä, graavi- ja lämminsavulohta, appelsiineja, suklaata, klementiinejä, granaattiomenan siemeniä ja sharoneita.

Bolla                                               

Pajtim Statovci                           

Otava 2019

”Kansainvälisen tähtikirjailijan kiihkeä ja lumoava romaani kahden miehen välisestä intohimosta Kosovon sodan kynnyksellä, avioliitosta, kodittomuudesta ja kaipauksesta.”

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto 2019

Rakkaustarina sopii hyvin jouluun.

Mauno Kuusisto: Kun maass on hanki (Kun joulu on) 1958

Toivotan lämmintä ja rauhallista joulua ihanan leudosta Helsingistä!

Kuvassa viehättävä Form & Flora -kukkakauppa Bulevardilla. Läheisestä Ekbergin myymälästä saa ostaa erinomaisia sahramipullia.

Nuuskapurkkia potkaisin

Odottelin myöhässä ollutta bussia hyytävässä tuulessa ja tein virheellisen ratkaisun: päätin kävellä seuraavalle pysäkille. Aiemmin pysäkillä ollut oli lähtenyt kävelemään jo pari minuuttia aiemmin, mutta kuvittelin, että bussi ajaa pian paikalle. Ei ajanut.

En katsonut bussin viivästymistä tai peruutusta kännykältä, koska latautumisessa menee ikuisuus.

Kävelymatkani puolivälissä bussi ajaa paikalle ilman numeroa eli edellinen bussi oli mitä ilmeisimmin hyytynyt matkalle. Bussi EI tehnyt bussien vakiotemppua eli lähtenyt vasta noin vartin kuluttua, vaan ajoi ohitseni.

Sapetti, joten potkaisin nuuskapurkkia, joka lensi iloisessa kaaressa. Kaduin välittömästi tekoani, mutta en poiminut purkkia ja sen kantta kadulta,vaan jatkoin matkaa. Ehdin toisen tien varrelta lähteneeseen bussiin.

Paluumatkalla mietin, että olen kehno roskienkerääjäheittiö, koska kostin täysin syyttömälle nuuskapurkkiparalle sen, että bussi lähti myöhässä ja ajoi ohitseni. Päätin nostaa purkin, joka oli kadonnut. Tunsin vielä suurempaa syyllisyyttä siitä, että joku kunnon ihminen oli nostanut purkin.

Mietittyäni asiaa tarkemmin päättelin, että en tietenkään voinut potkaista nuuskapurkkia, koska niitä ei myydä Suomessa.

Kaikenlaista sitä ihminen kuvitteleekin tekevänsä.  Hehee.

Testejä

Persoonallisuustestit ovat kiehtovia ja juttelin niistä useamman ihmisen kanssa. Kuulin, ettei testeillä välttämättä ole mitään väliä,vaan testattavan käytöstä seurataan testien aikana. Melko katalaa, vai mitä?

Kerroin, että tein historian hämärissä testin ja aikaa testin tekemiseen oli varattu runsaasti. Eihän testissä kauaa nokka tuhissut, joten tylsistyin istuessani yksin huoneessa. Nousin ylös, teroitin kaikki lyijykynät, laitoin ne pituusjärjestykseen pöydille ja pyyhekumit nätisti kynien viereen. Tyhjensin teroitusroskat roskikseen ja pyyhin paperipyyhkeellä pöydät siisteiksi. Aikaa oli edelleen jäljellä, joten vaelsin testaajan huoneeseen ja pääsin haastatteluun. Ei koskaan pitäisi jättää ketään ikävystymään, koska lyijykynät ovat vaarassa.

Mustetahratesteissä kannattaa nähdä elävä olento, kuten tonttu tai perhonen. Kuvittelin aiemmin, että kaikki näkevät niissä perhosen tai tanssivia tonttuja. Näin ei kuitenkaan ole.

Amos Rex teamLab 30.8.2018 – 6.1.2019

Maanantaina yritimme mennä Amos Rexin näyttelyyn, mutta jo klo 11:15 jono jatkui Lasipalatsin puoliväliin. Emme menneet. Ateneum oli maanantaina suljettuna, joten museokäynti jäi tekemättä. Amos Rexin nettisivujen mukaan kannattaa käydä näyttelyssä puolen päivän aikoihin ja arkipäivänä.

Menimme Kansainvälisille joulumessuille Lasipalatsin taakse juttelemaan poroponin kanssa ja jatkoimme palelevina Forumin kautta Mannerheimintielle ja Stockan jouluosastolle. Jonain vuonna ostan itselleni äärettömän kauniin muovikuusen, joka maksaa vain 289 euroa. Pidän viehättävää ja tyylikästä kuusta koko vuoden esillä ja koristelen sen ensin joulu-, seuraavaksi laskiais-, pääsiäis-, vappu-, äitienpäivä- ja syntymäpäiväkuuseksi.Huomioin myös tärkeät juhlatilanteet, kuten loppiaisen ja syysloman. Tänäkään vuonna en tehnyt kauppoja.

Stockalta kävelimme Senaatintorille Tuomaan Markkinoille. En vieläkään kannata kojujen nykyistä sijaintia, vaan haluan niiden palaavan tunnelmalliseen Espan puistoon. Siitä huolimatta, että Senaatintori on kaunis aukio ympäröivine rakennuksineen.

Hajaannuimme, koska toinen meistä lähti maksamaan lapsenlapseltaan samalle lapsenlapsille ja tämän sisarukselle ostamansa joulukalenterit (kätevä kauppa) ja toinen meistä meni kirjastoon ja vehnänorasta etsimään. Outo päivä, koska en lähtenyt roskienkeräyskeikalle.

Toilax, 98 kpl

Tiedossa oli ohutsuolen magneettikuvaus (pahoittelen puheenaihetta) ja jouduin syömään kaksi Toilax-laksatiivia (pahoittelen uudelleen aihetta). Maksoin SADAN kappaleen pakkauksesta yli 12 euroa, koska en saanut reseptiä ja käytin KAKSI tablettia. Olisin mieluummin ostanut ja maksanut vain kaksi tablettia, mutta niitä ei ollut irtomyynnissä, kuten kaupoissa karkkeja.

Ymmärtääkseni nuoreksi, upeaksi ja hoikaksi huippumalliksi muututaan syömällä joitain vastaavia lääkkeitä, mutta käsittääkseni riski kyseiseen työhön on häviävän pieni 53-vuotiaana ja 158-senttisenä. Eipä auttaisi edes teippirulla tai kuuluisa litistyskorsetti. Pitäisikö testata teoria loppupurkillisella?

Täti kysyi minulta, kuinka pitkä ohutsuoleni on ja vakaa arvioni oli 40 metriä. Wikipedian mukaan muilla on vain noin seitsemän metrin (pituus vaihtelee 4,5 – 10 metrin välillä) pituinen ohutsuoli.

Ymmärtääkseni voitin tämän kilpailun.

Life in a Nutshell

Kirjoitukseni liitteenä oli Life in a Nutshell -video, jossa kaikki mahdollinen meni pieleen eli postinkantaja työnsi postiluukun edessä seisoneen pienen lapsiparan nurin sanomalehdellä, dominopalikat eivät kaatuneet jne. Video oli tuhottu, joten poistin tiedot.

Junarataosuus, jossa korkea leikkirata sortui ja juna romahti maahan kuvasi minun kohdallani näppärästi vuosia 2011 – 2012. Melkein nauroin.

Haaveilen aina välillä vaihtoehdosta, jossa menen Meilahteen ns. päivystykseen tai ns. tapaamaan hematologia ja oikeasti seison suuren, korkean, suorakaiteen muotoisen ja ehdottomasti harmaan tutkimusrobotin sisällä. Edellytän, että laitteen ulkopuolella on runsaasti värikkäitä ja vilkkuvia valoja.

Vinkki: Kolmiosairaalan ala-aulassa on hyvä paikka kyseiselle robotille.

Robottilaite ottaa minusta hyvin ja täysin kivuttomasti verikokeet, analysoi kätevästi vointini ja kertoo tulokset ehdottomasti mukavalla robottiäänellä. Ei niin, että ala-aula kaikuu tiedoistani, vaan tutkimusalue on äänieristetty.

Seuraavaksi saan halutessani printin tiedoistani pienen robotin mahasta.

Pitäisin siitä, että pieni, sympaattinen ja ehdottomasti tuntosarvellinen robotti sanoisi printatessaan jonkin valitsemani kommentin. Valitsisin Doctor Who -sarjan Dalekien exterminate-sanan eli hävittää, tuhota tai tappaa. Minä kokisin, että sana nitistää taudin/-t eikä minua.

Tilalle saisi tietenkin valita vaikka satakielen laulua, otteen Muumi-kirjoista tai -sävelistä (suosikkini: joka pikku eläimellä rusetti on hännässään) ja/tai valaistut tuntosarvet robotilla.

Leena Reinikainen, Taalintehdas 2012 (ja tietenkin kissa)

 

Näin vain muutaman jakson Doctor Who -sarjasta, jossa pääosaa esitti mielestäni erittäin taitavasti Christopher Eccleston. Minua järkytti tarina pienestä pojasta, joka etsi äitiään Lontoon pommituksissa ja lopetin sarjan seuraamiseen. Siitä huolimatta, että Dalekit olivat mielestäni koomisia.

Olen usein miettinyt, että hakeudun työhön, jossa autetaan huonoissa tai vaikeissa oloissa eläviä lapsia. En usko, että pystyisin kyseiseen työhön, koska toisten ihmisten surulliset tilanteet raastavat minua. En tiedä, osaisinko edes auttaa lapsia, koska en ole itse elänyt vastaavaa elämää. Arvostan ja kunnioitan ihmisiä, jotka pystyvät kyseiseen työhön.

Ehkä pääsisin työhön yritykseen tai järjestöön, jossa varmistetaan, että lapsilla on ihanteellinen tulevaisuus, jossa heistä huolehditaan parhaalla mahdollisella tavalla?

Nähtyäni Life in a Nutshell -videon ja kaatuvan robotin aloin jostain syystä epäillä aiempaa tutkimusrobottitoivomustani. Erittäin ikävää, jos tutkimusrobotti mätkähtää päähäni kesken testausten. Siinä tilanteessa tapahtuu kirjaimellisesti exterminate – eikä edes satakielen kaunis laulu auta.

Joulupuu on melkein rakennettu

Mm. Keskuspuiston Nuorkauppakamari järjestää (pari viikkoa?) ennen joulua keräyksen, jossa voi muistaa noin 8500 lastensuojelun piirissä olevaa lasta ja nuorta, jotka voivat jäädä ilman joulupukin tuomisia. Lahjoja on useana vuonna voinut viedä Forumiin.

Joulupuu-sanalla kannattaa googlata, jos idea ja lahjatoiveet kiinnostavat, koska keräyksiä on muillakin paikkakunnilla.

Koska meillä on joulu.