Kaksi puhdasta luuydinnäytettä, joten lääkitystäni vähennettiin. Saan kortisonia enää 4 mg päivässä, joten pöhösikanaama katoaa vähitellen.
Neljä nikamaa murtui selästäni 7/2012 ja selkäni on nyt kipeä pahimman murtuman kohdalta. Soitin torstaina sairaalaan ja kysyin selän lääkityksestä.
Hoitaja kertoi, että labratulosten perusteella sairastan jälleen maksan hyljintäreaktiota. Edellinen hyljintä maaliskuussa. Vyöruusu- ja selkäkipuihin syömäni Para-Tabs särkylääkkeet pois käytöstä maksarasituksen vuoksi. Tilalle palasi Oxynorm, huumejohdannainen kipulääke. Adursal-maksansuojalääkkeet (7 kpl/päivä) käyttöön.
Pahimmassa tapauksessa saan takaisin suuren kortisoniannoksen 32 mg (16+16). Lääkärin mukaan reagoin kortisoniin poikkeuksellisen voimakkaasti. Kuntoni heikkenee, en pysty nousemaan ylämäkiä tai portaita ja pöhötyn ikävästi. Tappelen vielä kortisonia vastaan, mutta taisteluni taitaa olla turhaa.
*
Edellinen oli kuusi vuotta sitten tekemäni Facebook-merkintä, jota täydensi hapannaama.
Eilen oli vuorossa silmieni sarveiskalvojen tutkimus Silmä- ja korvasairaalassa. Pääsin sisään Haartmaninkatu 4 C -alaovesta, vaikka ilmoittautuminen ei enää onnistunut klo 15 jälkeen ala-aulassa.
Aulassa oli meneillään remontti, joten takkia ei saanut ripustettua lukittuun naulakkoon.
Aikaa oli jäljellä, joten pistäydyin uteliaana aiemmin remontoidussa kahviossa, johon oli mielestäni lisätty ikkuna käytävään ja nousin hissillä viidenteen kerrokseen.
Vanhoista valkoisista hisseistä oli tehty tavarahissejä. Niillä piti toisinaan nousta kolmanteen kerrokseen, jos huimauksen vuoksi ei voinut kiivetä portaita.
Laitoin takin aulan kaappiin ja sain kauniin punaisen muovilapion avaimenperäksi. Ihmiset mitä ilmeisimmin unohtavat avaimenperiä mukaansa, koska lelulapion huomaa nopeasti taskusta tai käsilaukusta.
Istuin käytävällä odottamassa ja luin vuoden 2017 naistenlehden, jossa oli vuosihoroskooppi eli ilmeisesti lehti oli tammikuusta. Me härät emme jaksa lukea horoskooppeja, joten olisi pitänyt mieluummin lukea jokin vanha sisustuslehti. Olen päätellyt, että jossain on hyvin kummallinen kauppa, joka myy käpälöityjä ja repaleisia ikivanhoja lehtiä odotushuoneisiin.
Hoitaja käveli ohi ja kysyi kaikkien nimet. Hän lupasi, että pääsen pian vastaanotolle. Hän näytti rehelliseltä, joten uskoin häntä. En halua kertoa, että odotin viimeksi P U O L I T O I S T A tuntia silmiäni tutkinutta lääkäriä. Pystyinkö riittävästi korostamaan sanaa puolitoista? Hahaa!
Hoitaja puhui totta ja pääsin mukavan nuoren miespuolisen lääkärin vastaanotolle. Kerroin, ettei edellisen lääkärin (en hienotunteisesti maininnut mitään puolentoista tunnin odottamisesta) määräämistä Softacort 3,35 mg/ml -hydrokortisoninatriumsulfaattitipoista (ihanan pitkä kortisonisana, joka kannattaa sanoa hyvin monesti uudelleen) ollut apua tai hyötyä.
Sain tippabingossa seuraavan vaihtoehdon eli Hyprosan 3,2 mg/ml -silmätipan. Liuosta myydään pullossa, jossa ei ole silmäni kirkkaanpunaisiksi muuttavaa säilöntäainetta. Toivottavasti kyseiset tipat sopivat silmilleni.
Lääkärin ehdottamista allergiatipoista ei ole ollut apua.
Olen edelleen karmea roskaaja, koska tyhjiä Oculac-pipettejä menee muovinkeräykseen 20-25 kappaletta päivässä. Vaihtoehtoa ei ikävä kyllä ole olemassa.
Ystävällinen lääkäri tuijotti silmiäni silmävimpaimella ja suurennuslasilla ja siirsi silmäluomia pumpulipuikolla. Hoitaja tiputti silmiini puuduttavia tippoja ja lääkäri mittasi toisella silmävimpaimella silmänpaineen enkä onneksi sairasta glaukoomaa.
Katselin silmälasit päässä seinällä näkyviä – tai näkymättömiä – kirjaimia ja näen yhtä hyvin oikealla ja yhtä huonosti vasemmalla kuin ennenkin. Neuvo: älkää ottako aivoaneurysmamötikkää vasemman silmän taakse silmähermoa vahingoittamaan.
Vältyin tällä käynnillä pupillia suurentavilta tipoilta, joiden jälkeen näyttää normaalia hupaisammalta ja tarvitsee aurinkolasit.
Tietokoneella työskentely kuivattaa silmiä, joten töissä tietokoneen alla on useita avattuja silmätippapipettejä pienen Amergrip-pussin päällä ja muovipussi, johon laitan käytetyt tipat. Roskapussin vien kotiin, jotta saan laitettua tyhjät pipetit muovinkeräykseen.
Oikeissa taskuissani ja käsilaukussani on aina useita avattuja pipettejä Amergrip-pusseissa. Kyllä, tuote oli aemmin Minigrip. Vasempaan taskuun laitan käytetyt pipetit. Äärettömän selkeä logiikka.
Kotona silmätippapipettejä ja avattuja pipettejä on yöpöydällä, eteisessä ja keittiössä.
Nuori työkaveri ihmetteli lähellä olevia tietokonenäyttöjäni töissä. En käytä työskennellessäni silmälaseja, joten lähellä olevilta näytöiltä voi paremmin lukea tekstit. Tein oikean päätöksen ennen kaihileikkausta, joka omalta osaltaan kuivasi silmiä, kun valitsin, että haluan nähdä lähelle. Likinäköisyyteen, joka todettiin 14-vuotiaana, ehti vuosien aikana tottua.
Silmälaseista pidän ulkoillessa, koska ne suojaavat silmiä mm. tuulelta, sateelta, lumelta, pölyltä ja ötököiltä.
Ihmettelin ja ihmettelen edelleen töihinpaluutani tai uuteen työhön siirtymistä vakavien sairauksieni ja vaikeitten oireitteni jälkeen. Ilmeisesti pääkoppani olisi pitänyt murtua, jotta olisin päässyt sairauslomalle. Hyvin moni lievemmin sairastunut ikäiseni on jo eläkkeellä. Eihän toisten taudeista tietenkään tiedä riittävästi.
Seuraava aamukäynti on keväällä eli vaikeasta käänteishyljinnästä kärsiviä silmiäni tutkitaan kahdesti vuodessa. Lääkärin mukaan olen kostuttanut silmiäni hyvin, koska verkkokalvo oli siisti ja hyvässä kunnossa. Toivottavasti sama lääkäri on myös seuraavalla kerralla, vaikka todennäköisyys on hyvin pieni ruuhkaisessa sairaalassa.
Kiitin lääkäriä ja hoitajaa, palautin lapion (ja avaimen) käytävällä olleeseen lokeroon ja sain takkini takaisin.
Palasin C-ovelle, joka oli jo lukittu, joten haahuilin takaisin sairaalaan. Henkilökunnan edustaja ystävällisesti opasti minut E-ovelle, kun kysyin häneltä, miten pääsen poistumaan sairaalasta. Ulkona opastin C-ovella seisonutta eläkeläisrouvaa, joka ihmetteli, missä E-ovi sijaitsee. Opastus oli mielestäni melko huono, mutta toisaalta onnistun eksymään tutuissakin paikoissa.
Harkitsin käynti Pasilan Tripla-ostoskeskuksessa, jossa on käynyt jo yli miljoona ihmistä. Miljoona? Käsittämätöntä.
Talvipimeyden vallattua jo kaupungin suuntasin kotiin ennen rosvojen ja susien hyökkäystä. Henkivartiokaartinani voisi olla navakasti aseistettu alaskanmalamuuttilauma.
Oikeudenmukaisessa maailmassa metsissä jahdatuilla söpöillä hirvillä olisi rynnäkkökiväärit turvanaan. ”Sain kaadettua pari pientä ja ilkeää sekä yhden tuhdin ja humalaisen”, kerrottiin hirvien suosikkijulkaisussa.
Aiemmin pidin enemmän dobermanneista henkivartiokaartissani, koska lapsuudenkodissa oli ihana Oula, joka rakasti perhettä ja inhosi kaikkia muita. Ennen alaovien koodeja rappukäytävissä riitti myyjiä ja kerjäläisiä kieltotauluista huolimatta. He eivät pitäneet Oulasta, joka kertoi räyhäämällä mielipiteensä vieraista ovikellonsoittajista.
Sileäkarvainen mäyräkoiralauma ei todennäköisesti pelota edes rosvoja.
Japani on mielessäni erittäin kaunis, hillittyjen, sivistyneiden ja lahjakkaiden ihmisten maa, joten osa kirjan kuvauksista oli hämmentäviä. Piinallisia tai surullisia olivat kauhistuttava maanjäristys ja jälkijäristykset, sinuttelusta moittiminen, naapurien tarkkailtavana ja juorujen kohteena oleminen, vuokraemännän jatkuva ravaaminen asunnossa, opiskelijalla hoidossa olleen ja piristyneen koiran kohtalo, myöhemmin ikävä sairaalakokemus pienten lasten kanssa, kahden tunnin tukala matka sulhasen kanssa täyteen ahdetussa bussissa (kaamea jo ajatuksena) ja hätkähdyttävä vaatimus eli neutraali ilme tilanteessa kuin tilanteessa.
Pääsin vuosia sitten kokeilemaan museossa, millaista olisi kokea maanjäristys. Pidimme kaiteesta kiinni, tunsimme viheliäisen tärinän ja heilumisen ja seurasimme putoavia esineitä. Tilanne oli erittäin epämiellyttävä, vaikka todelliseen järistykseen verrattuna mitätön.
Oma lisäys: luotettavilta ja kunnollisilta vaikuttaneiden opiskelukavereiden tai iäkkäiden japanilaismiesten ahdistelut olivat kiusallisia. Näkyykö miesten perimässä käytöksessä toisen maailmansodan aikana kauhistuttanut julmuus muiden maiden naisia ja lapsia kohtaan? Sodan jälkeen tietenkin kirjoitettiin voittajien historia, jossa omat rivit – muka – olivat hyveellisiä ja kunniallisia, mutta vihollisen sotilaat olivat hirviöitä. Pidin kauhistuttavana juttua, jossa kiinalaiset kertoivat kokemistaan kärsimyksistä japanilaisten kynsissä. Mikä saa sivistyneeltä vaikuttavan ihmisen tekemään viheliäisiä julmuuksia? Kyseisten ihmisten paikka olisi vankilassa, mutta sodassa tuntuu olevan oikeus tehdä ihan mitä tahansa.
Hikoilusta Sensei mainitsi, että ajatukset keskittämällä ei hikoile, vaikka ilma on hyvin kosteaa. Oma lisäys: opiskelija ei onnistunut, mutta kyky sujuu mm. minulta kätevästi allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Englantia puhunut hematologi oli ilmoittanut potilasluennolla, että allosiirto on kuin amerikkalaiset Afganistanissa: he ampuvat kaikkia. Kertomus nauratti minua, mutta pitää paikkansa. Allosiirto voi helpottaa vointia tai parhaassa mahdollisessa tilanteessa parantaa potilaan, mutta aiheuttaa hämmästyttäviä ja/tai yllättäviä ongelmia siirron saaneissa. Toisaalta ilona voi olla hyvin vähäinen ja tuoksuton hikoilu.
Oma lisäys: loputtomat asuntotohvelit (mm. erilliset wc-tohvelit)
ovat varmaan hätkähdyttäviä muistisairaille vanhuksille. Yhä useampi henkilö
Japanissa sairastaa Alzheimerin tautia. Korkea ikä, diabetes ja korkea
kolesteroli nostavat riskiä.
Asuintalossa ei ollut ilmastointia tai lämmitystä, joten lämpötila
oli talvella seitsemän astetta ja sisällä piti pukeutua lämpimästi. Kaikkia
kohtaan piti olla korrekti, vuokraemännän mukaan kauniisti käärittyjä lahjoja
tuli antaa uusille naapureille, joten minua huvitti sillä hetkellä vähävaraisen
opiskelijan lahja: muovikelmurullat 20 naapurille, kauniisti pakattuna.
Murtautuminen vuokrataloon hirvitti ja pidin surkuhupaisana sitä,
ettei korttelipoliisi ymmärtänyt asukkaan huolta. Opiskelija sai neuvon heittää
yakuza-rikolliset ulos isona ja riuskana
ulkomaalaisnaisena. Opiskelija oli 168 senttiä pitkä ja painoi 47 kiloa.
Googlasin uteliaana, miltä yakuzat näyttivät. He näköjään suosivat tatuointeja.
Rikollisten vuoksi kylpylään ei Japanissa päässyt, jossa ihossa oli pienikin
tatuointi.
Kalligrafiakohdassa olisin ollut todella turhautunut. Onneksi Minna Eväsoja käyttäytyi huomattavasti paremmin. En pidä teestä, joten teeseremoniaan osallistuminen olisi piinallista, vaikka seremonia on tyylikäs.
Sairaus oli Japanissa paheksuttavaa eikä nuhakuume ollut mikään
tauti. Luennolle piti mennä suusuojus nenän edessä. Oma lisäys: olisi pulassa
Japanissa, koska minulla on vasomotorinen nuha eli yliherkkyysnuha, joten on
pakko niistää. Käännän pääni toiseen suuntaan, jos ohitan tupakoijan, koska
tupakansavu ärsyttää nenääni.
Ideaalimaailmassa pääsisin käymään Arashiyamassa Kiotossa. Niiskunokan ja köyhyyden vuoksi pitänee pysyä kotimaassa. Tuloni putosivat tammikuussa korkean veroprosentin vuoksi. Tienaan 360 euroa vähemmän (mukana asumistuki) kuin sairauslomani aikana, mikä on erittäin hankalaa. Yritän pärjätä kissojen kanssa (ei, en luovu kissoista) niin kauan, kun minulla riittää joulukuussa ostamiani Oculac-silmätippoja. Niihin menee jatkossa 70 euroa kuukaudessa. Häpeäkseni jouduin hakemaan sairauslomani aikana asumistukea, koska asun kalliissa asunnossa. Halvempaa asuntoa en ole yrityksistäni huolimatta löytänyt. Sairauslomani aikana sain korkeampaa eläkeläisen asumistukea, koska eläkeläisillä on lääke- ja sairaalamenoja. Niitähän minulla ei tietenkään ole…
Haluaisin palata työhön ja maksajaksi, koska tukien vastaanottaminen on ikävää. Olen terve ja haluan töihin.
Nainen
ikkunassa
A. J. Finn
Otava 2018
Avoimia paikkoja kaihtava Anna ei pysty poistumaan kotoaan
Harlemissa, tarkkailee naapureitaan ja näkee murhan. Mitä oikeastaan tapahtui?
Rikosromaanit ovat usein karkeita ja epämiellyttäviä, mutta Nainen ikkunassa -kirjan luin nopeasti. Päähenkilön henkiset ongelmat olivat vaikeita ja hänen mahdollisesti näkemänsä murha vaikutti epäilyttävältä.
Kirjan on kirjoittanut New Yorkissa asuva kustantaja Daniel
Mallory (s. 1979), joka on opiskellut Oxfordin yliopistossa rikoskirjallisuutta
ja toiminut kirjallisuuskriitikkona.
Pidin perinteisistä ja usein romanttista Agatha Christien (1890–1976)
teoksista, koska niissä kuvattiin murhien lisäksi kauniita maisemia ja
mielenkiintoisia ihmissuhteita. Hercule Poirot oli huikea yksilö ja pidin Tommy
ja Tuppence -tarinoista. Brittiläinen Dorothy Sayers (1893–1957) oli loistava
kirjoittaja ja olisin mielelläni tavannut hänen kirjojensa päähenkilön, aristokraattisen
Peter Wimseyn. Luin ruotsalaisen salapoliisikirjailijan Maria Langin (1914–1991)
tekstejä, joissa pidin Christer Wijkista, joka oli taitava ja kiehtova tutkija.
Lahjoitin kirjat Kierrätyskeskukselle ja toivoin, että joku löysi hyllystä
etsimänsä teoksen. Lahjoitin samalla Leena Lehtolaisen (s. 1964) taitavasti
kirjoitetut Maria Kallio -kirjat, joita en enää pystynyt vastenmielisen kohdan
jälkeen lukemaan. Luin tai yritin lukea monien muiden rikoskirjailijoiden
tekstejä, mutta tympeän tarkasti kuvatut rikokset estivät lukemisen. Väkivalta on
mielestäni kuvottavaa enkä halua lukea aiheesta tarkemmin.
Tietääkö
karhu olevansa karhu?
Tuomas Kaseva, Touko Kauppinen, Juha Merimaa
HS Kirjat 2018
Yleisimmin kysyttyjä aiheita ovat kakka ja avaruus. Arvasin
toisen, mutta en täsmennä.
Kysymykseen tietääkö karhu olevan karhu on Helsingin yliopiston
eläinlääketieteellisen farmakologian professori Outi Vainio vastannut, ettei
tiedä, koska karhu ei ole tunnistanut itseään peilikuvastaan.
Oma vähemmän tieteellinen väitteeni on, että totta kai tietää,
koska muut karhut voivat olla hyvää seuraa tai tappeluseuraa ja/tai toisista karhuista
voi löytää puolison.
Kysymyksiä
miksi mummo ei nuku talviunta (en ole mummo, mutta kannatan ideaa!)
mistä voin tietää, olenko unessa vai hereillä? (mietin tätä lapsena, kun näin usein samaa unta ja mietin sekä unessa että valveilla, kumpi maailma piti paikkansa)
kumpia on enemmän, puita vai ihmisiä?
onko maailmassa maita, jotka eivät ole koskaan sotineet?
haukottelevatko linnut?
Kuvittajana Tietääkö karhu olevansa karhu? -kirjassa on taitava Jukka Pylväs (s. 1974), jonka piirrosta peilaavasta karhusta lainasin artikkelikuvaksi.
Loistava ja hauska teos, joka kertoo lasten fiksuudesta. Nuorin kysyjä oli kaksivuotias.
Hiihtävät
lapset
Kävelin lumipyryssä kirjastoon, ohitin muutamia ihmisiä ja kuulin,
että nuori suomalaisnainen oli palannut Suomeen hiekkamyrskyn keskeltä.
Lumipyry on mielestäni paljon parempi vaihtoehto mm. silmien kannalta.
Matkalla minut ohitti hiihtäen neljä suomalaista yläkoululaista, oletettavasti
koulun suksilla. Pidän enemmän sanasta hiihtimet, joka rimmaa mukavasti luistimien
kanssa. Kaikki neljä nuorta kaatuivat ja pari heistä kaatui useamman kerran.
Tarjouduin auttamaan kävelytiellä kaatunutta tyttöä, mutta hän pääsi kätevästi
ylös. Viereisellä pellolla kaatui poika, alamäessä kaatui toinen poika ja
alemmalla kävelytiellä tyttö. He jatkoivat hiihtämistä ja kaksi heistä meni
uudelleen nurin. Hienotunteisena en kerro, että poika ja tyttö. Kellonajasta
päättelin, että koulu laittoi heidät hiihtämään.
Monet eläkeläiset hiihtävät pohjoisemmilla ja lumisilla alueina reippaina ja hyväkuntoisina useita kertoja viikossa, mutta helsinkiläisnuorille näin suuri määrä lunta on harvinaisempaa. Hiihtäminen tuntui olevan heille kaikille uusi kokemus tai suksien voitelu oli surkeaa. Onneksi ladut olivat hyvät ja kävelyteilläkin pystyi hiihtämään.
Palatessani kotiin hiuksiini oli jäätynyt useisiin kohtiin lunta. Ei, en käytä hattua, koska hattua käyttäessäni en kuule tai näe mitään. Ihan totta. Laitan hupun, jos on ihan pakko.
Verenluovuttajille maksuttomia veriryhmätatuointeja la
2.2.2019 Sanomatalossa Helsingissä
Jos et halua, että sinuun kaiverretaan mustetta, niin suosittelen verenluovuttamista esimerkiksi Sanomatalossa. Kätevää, että ajan voi varata linkin kautta.
t. Luovuttaisin edelleen verta, jos voisin
maanantaisin
klo 12 – 19
tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin
klo 11 – 19
torstaisin
klo 8 – 19
Toimistossa on tarjolla aamupalaa torstaiaamuisin.
Pyrimme palvelemaan ajan varanneita mahdollisimman
täsmällisesti, mutta otathan kuitenkin huomioon, että varauksesta huolimatta
viivästyksiä voi tulla.
Suomalaisten veriryhmäjakauma (veripalvelu.fi)
A+ 35 % O+ 28
% B+ 16
% AB+ 7
%
A- 6 % O- 5
% B- 2
% AB- 1
%
Olen B+ -veriryhmää ja luin, että Aasiassa B-ryhmä on huomattavasti vallitsevampi
kuin Länsi-Euroopassa, jossa on enemmän A-ryhmän edustajia. (studio55.fi). Päättelin
lukemani perusteella, että olen japanilainen. Hehee!
Parhaat kiitokseni kaikille teille, jotka
huolehditte pienistä, sairastuneista, leikatuista tai loukkaantuneista
ihmisistä luovuttamalla verta.
Vuoden tauon jälkeen kävin hematologisella poliklinikalla.
Minulle oli varattu aika klo 8:30, mitä ihmettelin. Aamuaikoja on varattu aiemminkin, mutta lähes poikkeuksetta ne on siirretty poliklinikan toimesta jollekin kauempaa tulevalle. Näin ei tällä kertaa tapahtunut.
Olin sairaalassa ennen kahdeksaa ja vein takin Kolmiosairaalan kaappiin. Sain melko vaivihkaa suljettua kaikkien kaappien ovet, joten rivi näytti jälleen kerran hyvältä ja siistiltä.
Kahvioon oli tullut myyjän mukaan loka- tai marraskuussa salaattibaari, mistä ilahduin. Kiva, että saa itse valita vaihtoehdoista. Kahvia tai teetä en juo, joten vesilasillisen ja karjalanpiirakan jälkeen ilmoittauduin Kolmiosairaalan automaatilla.
Pidän automaatti-ilmoittautumisesta, jossa voin hyväksyä yhteystietoni. Niiden ilmoittaminen aulassa päivystäneille ihmisille tuntui turhauttavalta, kun vastasin samoihin kysymyksiin lukemattomia kertoja ja tuntui, että vein aikaa joltain järkevämmältä, jota he olivat tekemässä.
Hemapolille käveli lääkäri, joka avasi automaattisesti avautuvan oven seinäpainikkeesta. Nopeuttaakohan painikkeen käyttö oven aukeamista?
Luin hetken odotustilassa ja pääsin vastaanotolle. Olen käynyt useamman vuoden ajan samalla lääkärillä, vaikka alkuvaiheessa minua tutki useampi lääkäri. Suosikkini heistä oli ystävällinen ja huomaavainen Vesa Lindström.
Juttelimme hetken, hematologi vahvisti jo saamani tiedon, että suolistoni on kunnossa ja maksani voi hyvin. Niin oletinkin. Ferritiiniarvo oli pudonnut hieman ja samoin hemoglobiini, joten sain kolmen kuukauden Obsidan-rautakuurin. Farmaseutin mukaan rauta ei ärsytä vatsaa, koska aine vaikuttaa vasta suolistossa.
Kerroin hematologille, että niveleni ovat jäykät useiden kortisonikuurien jälkeen ja olen stressaantunut, kun en löydä uutta työpaikkaa. Työsuhteeni päättyi vuosia sitten yt-neuvotteluissa, kun olin sairauslomalla allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Hematologi katsoi minuun ja totesi, ettei tilanne ole hänen syynsä tai minun syyni. Mielestäni tilanne on minun syyni.
Puhuimme silmieni hoidosta. Kroonisesta ja vaikeasta käänteishyljinnästä on hyötyä, koska luuydinsyöpäni parani vuosia sitten. Hyvä, että käänteishyljintä päättyi maksassa ja munuaisissa ja pääsin eroon mm. kortisonista. Kortisoni ei pidä minusta yhtään.
Krea-arvon perusteella hematologi neuvoi minua juomaan enemmän vettä. Juon usein vettä, mutta en ilmeisesti riittävästi.
Riisuuduin alusvaatteisilleni, kävin vaa’alla ja istuin paperin peittämälle sängylle. Hematologi mittasi verenpaineeni käsivarresta, happipitoisuuden sormenpäästä ja katsoi suuhuni. Seuraavaksi hän kuunteli keuhkojani. Menin selinmakuulle, hän nipisteli jalkojani, joissa ei ole ollut käänteishyljintää ja tunnusteli sisäelimiäni vatsan kautta. Tutkimus päättyi ja sain pukea. En pidä kyseisistä tutkimuksista ja yritän aina välttyä niiltä. En ole kertaakaan onnistunut, koska ne kuuluvat hematologin toimintaan. Kummastelen tutkimuksia, koska olen parantunut myeloomasta vuosia sitten.
Sain palautetta suklaaruokavaliostani, minkä ymmärrän. Ehdotin tilalle alkoholismia, joka on hyvin, hyvin monen suomalaisen vakioharrastus. Vaikea harrastus absolutistille, mutta halusin ehdottaa vaihtoehtoa. Hematologi ei kannattanut kumpaakaan ehdotustani.
Pääsin eroon Cotrim Forte -keuhkonsuojalääkkeestä, mistä olin tyytyväinen. Kysyin, miksi saan edelleen kyseistä lääkettä ja hematologi totesi, ettei lääkettä tarvitse enää ottaa. Saan lääkkeen takaisin, jos joudun jatkossa ottamaan kortisonia. Toivottavasti en joudu, koska kortisoni oli hyvin hankala lääke mm. reisien heikkenemisen ja kauhistuttavan turvotuksen vuoksi.
Hematologi muistutti hammaslääkärikäynneistä, jotka ovat terveyden kannalta tärkeitä. Päätin säästää viime vuonna ja lykkäsin tarkastusaikaa. Ratkaisu oli huono, koska takahampaaseen tuli reikä ja hammas paikattiin päivystyksessä.
Seurantani jatkuu Meilahdessa käänteishyljintäni vuoksi, koska käyn säännöllisesti silmäsairaalassa. Hematologi ehdotti vaihtoehdoksi Peijasta, jossa hoitoni vuosia sitten alkoi, vaikka asuin Helsingissä. Käyn mieluummin tutkimuksissa kotipaikkakunnallani.
Seuraava tapaamisemme on ilahduttavasti puolentoista vuoden kuluttua ja verikokeeseen menen puolen vuoden kuluttua. Hyvä! Tunsin aina, että vein jonkun sairaamman paikan, koska onnekkaasti paranin vuosia sitten.
Kiitin, poistuin ja kävin Veteirassa ostamassa kissanruokaa. Seuraava eli seitsemäs kissanruokasäkki on ilmainen, mitä arvostan. Käsitykseni mukaan kissat tietävät, koska kissanruokasäkki on tyhjenemässä, koska ne syövät silloin normaalia enemmän.
Pääsin minulle varattuun aikaan hoitajalle. Hän testasi näön vimpaimella, josta pitää nähdä kuumailmapallo, kirjaimia ja numeroita.
Sain häneltä ohjeen istumapaikkaan lähempänä huonetta, jossa vastaanotto oli, joten siirryin. Istuin aiemmalla paikallani, koska käytävällä oli pyörätuolilla liikkunut henkilö perheensä kanssa enkä halunnut tunkea heidän ohitseen.
Paikka
Pääsin pian vastaanotolle ja minua neuvottiin istumaan mustalle tuolille, joten halusin ehdottomasti istua siniselle tuolille. Neuvoisin ehkä istumaan vasemmalla puolella olevalle tuolille, mutta kaikki eivät erota oikeaa ja vasenta.
Minä erotan, mutta ilmansuunnista minulla ei ole aavistustakaan. Tiedän tietenkin ilmansuunnat, mutta ei yleensä juuri mitään havaintoa, missä suunnassa ne ovat. Haitanneeko tuo mitään?
Kamelin kieli
Lääkäri tutki silmiäni, totesi Oculac-kostutuksen auttaneen, mutta vasemmassa aivoaneurysmaleikatussa silmässäni oli pientä karheumaa. Kiinnostavaa, että hän näkee tilanteen. Hyvä, että hän näkee, koska muuten käynti olisi turha.
Kuiva silmä kuulemma muistuttaisi kamelin kieltä. Mukavaa, kun sain tutustua silmälääketieteen sanastoon.
Säilöntäaineettomat tipat
Silmiini pudotettiin hetken kirveleviä väritippoja ja niitä tutkittiin lisää. En kestä säilöntäaineita tipoissa, mutta kyseisiä tippoja käytettiin vain hetken, joten kuivat silmäni eivät suivaantuneet.
Pipeteissä ei ole säilöntäainetta
Kävimme läpi silmätippoja, joita silmissäni voisi käyttää. Harmi, että vain yksi Kelan korvaama tippa sopii rutikuiville silmilleni.
Vaseliinipohjaiset silmävoiteet ovat viheliäisiä, osasta tipoista ei ole mitään hyötyä ja osa saa silmät rähmimään ja muurautumaan umpeen.
Oculac on hyvä.
Ikerviksestä ei ollut apua
Kerroin, ettei Ikervis-pipeteistä ollut mitään hyötyä ja kävimme ”käytinkö pipettejä varmasti riittävän kauan” -keskustelun. Käytin. Niin pitkään, etteivät tipat enää kirvelleet. Tuntui järjettömältä käyttää kalliita tippoja, joista ei ollut mitään hyötyä.
Yliopiston apteekin sekoittamasta siklosporiiniliuoksesta (erillinen resepti) ei ollut mitään hyötyä, vaikka sain luotettavasta lähteestä vakuutuksen liuoksen tehosta. Hyvä, että liuos toimii luotettavalla lähteellä.
KOKO Oculac-pipetti? Kyllä.
Kuulin myös hyvin yleisen kysymyksen siitä, käytänkö koko Oculac-pipetin. Käytän, koska olisi täysin päätöntä laittaa pipetistä kostutusta vain kerran.
Pidän usein tarvitsemiani avattuja Oculac-pipettejä mukanani Amergrip Mini -pakastepussissa, koska pipeteissä ei ole korkkia.
Thealoz Duo 10 ml
Silmälääkäri suositteli Thealoz Duo -silmätippapulloa, jossa ei ole säilöntäaineita ja löi valmistajalta saamansa leiman silmätipoista muistutukseksi paperille.
Luettuani Tiitisen kirjan lahjonnasta Neuvostoliiton kaupoissa pohdin, saako esimerkiksi 100 leimasta kiitosmatkan Miamiin ja 200 leimasta myös paluumatkan? En usko, että lahjonta on käytössä yliopiston sairaaloissa.
Kävisin mielelläni Miamissa.
Lääkäri lisäsi useamman kerran, että Kela ei korvaa kyseisiä tippoja.
Alaluomen alle tippoja
Ostin myöhemmin Thealoz Duo -pullon, joka maksoi noin 15 euroa. Lisäsin tippoja lääkärin ohjeen mukaan alaluomen alle.
Käyttäisin mielelläni pullossa olevia lisäaineettomia tippoja, mutta kyseisistä tipoista ei ollut mitään hyötyä silmilleni.
Bepanthen Eye- ja Systane-pipetit
Suosin jatkossakin Bepanthen Eye- ja Systane-pipettejä, jos silmäni tarvitsevat vielä enemmän kostutusta. Harmi, ettei Kela korvaa kumpaakaan, koska Oculac-vesitippoja menee vähintään 20 pipettiä päivässä.
Tyhjät pipetit muovinkeräykseen
Silmälääkäri mainitsi muoviroskan, joita pipeteistä tulee ja kyseinen tilanne on harmittanut minua jo pitkään. Varmistin, voinko tiputtaa tyhjät pipetit muovinkeräykseen? Voin. Hyvä!
Tiputin aiemmin vain tippojen korkit, kun lääkepakkauksen heittäminen muovinkeräykseen epäilytti.
Rutikuivuus on jo tiedossa
Hyvä, ettei silmiini tiputettu tippoja, joiden jälkeen tutkitaan silmien kuivuus. Rutikuivuus on onneksi jo tiedossa.
Näen onneksi yhtä hyvin kuin aiemminkin.
Ravinto
Puhuimme ravinnon vaikutuksesta silmiin ja totesin, etten suostu juomaan ruokaöljypullollista päivässä. Kerroin syöväni lohta ja pähkinöitä, jotka kostuttavat silmiä.
Sarveiskalvoyksikköön
Kuivasilmäisiä hoidetaan jatkossa sarveiskalvoyksikössä kolmannessa kerroksessa.
Saan mahdollisesti jatkossa käyttööni seerumitipat tai silmien kosteutta säilyttävät piilolinssit. Linsseissä ei välttämättä ole (täsmennys: silmien) näköä parantavia vahvuuksia, koska tarkoituksen on silmien kosteuden säilyttäminen.
Kamelinkielettömät silmät
Koko Silmäklinikka-käyntiin meni vain 40 minuuttia enkä tarvinnut aurinkolaseja paluumatkalla, joten poistuin tyytyväisenä.
Olen ilahtunut siitä, etteivät silmäni muistuta kamelin kieltä.
Kirahvi
Etsin sopivaa kuvaa tekstiin ja päädyin Kasvitieteellisessä puutarhassa viime vuonna ottamaani valokuvaan.
Tarinan opetus: pitää käydä sekä Kaisaniemessä että Talvipuutarhassa ihailemassa joulukukkia.
Klassikkovitsi
Isä ja poika menivät eläintarhaan, Poika sanoi: Katso isä, kaneli! Isä vastasi: Ei poikani, se on karahvi.
Tapahtui jotain uskomatonta: useampi vieras ihminen kiitti minua roskien keräämisestä.
Puistokummeilen lähes päivittäin eli kerään roskapussillisen tai puoli jätesäkillistä roskia siistiksi kuvittelemastani lähiympäristöstä. Kerrankos sitä erehtyy.
Virheellinen tilasto
Olen tullut siihen tulokseen, että THL:n tilastot tupakoivista suomalaisista eivät pidä paikkaansa. Tupakoivia syyllistetään yhtä paljon kuin ylipainoisia, joten monet ”unohtavat” tutkimuksissa mainita, että he polttavat.
Ylipainoiset valehtelevat vastaavien tutkimusten mukaan painonsa useita kiloja alaspäin. Kaikkea ei kuitenkaan pysty kuromaan kasaan korseteilla, koska ylhäältä tai alhaalta väkisinkin tursuaa traania.
Kolmetoista prosenttia miehistä ja kymmenen prosenttia naisista EI VOI heittää noin paljon tupakka-askeja maahan, vaikka kaupungeissa tupakoidaan enemmän kuin maaseudulla. Maaseudulla roskapussit kuulemma heitetään maanomistajien metsiin.
THL, pyydän, että tohtorinne ja tutkimusryhmänne ystävällisesti tekevät luotettavamman mittauksen tupakoijista. Väitän, että tupakoijia on huomattavasti enemmän kuin tilastoissa.
Joulumarkkinat
Vein eilen roskat ja juttelin hetken naapurin kanssa pihalla. Lisäsin silmätippoja ja hän neuvoi minulle oikeanlaisen tiputtamistavan. Nyt tiedän, että tipat tiputetaan keskelle silmää. Mistäpä olisin tiennyt oikean tavan kuuden vuoden rankan käänteishyljinnän jälkeen? Nyt tiedän. Minulla oli aiemmin illuusio siitä, että tippa kulkeutuu silmässä, kun suljen silmät tippojen tiputtamisen jälkeen.
Kävelin sunnuntaina joulumarkkinoille ja keräsin maahan heitettyjä roskia. Ylempään rinteeseen, joka ei ollut mikään kulkuväylä, oli heitetty avaamaton paketti naudan jauhelihaa. Pakkaus oli vanhentunut 7.10. Onneksi minulla oli roskapihdit, joilla kiikutin paketin lähimpään Molok-syväkeräysastiaan. Roskikselle matkaa oli peräti kymmenen metriä.
Ensin minua kiitti roskien keräämisestä kiinanpalatsikoiraansa ulkoiluttanut vanhempi naishenkilö, joka kertoi poimivansa muoveja mm. bussipysäkeiltä. Kiitin häntä teoista. Bussipysäkeillä on roskakoreja, mutta ilmeisesti niiden käyttäminen on joillekin haasteellista. Seuraavaksi minulle toivotti hyvää joulua naishenkilö markkinapaikan ovella, kun olin vielä toisella puolella tietä.
Ylitin tien, jätin roskapussin ulos ja kiersin tilassa.Hauskin idea oli punainen nauha, johon oli ripustettu iloisen värikkäitä vauvansukkia joulukalenteriksi. Ostin kasviskevätkääryleitä puoleen hintaan, koska olin lähellä sulkemisaikaa paikalla ja kympillä harmaat villasukat viluisia varpaitani lämmittämään. Kevätkääryleet ja sukat päätyivät keveään ostoskassiin, jossa kannan vesipulloa.
Jatkoin roskapartiointia ja sottaajien kummastelua.
Eläkkeelle jäänyt naishenkilö kiitti minua, kun jätin roskapussin bussipysäkin roskiksen viereen. Hän oli saanut lahjaksi roskapihdit ja kerää usein roskia samalta kadulta, josta olin koonnut ns. saalista. Kiitin häntä siivouksesta.
Pahviset kahvikupit ja niiden muoviset kannet pitäisi mielestäni kieltää lailla, samoin muilta mailta vierahilta raahatut oluttölkit, jotka päätyvät autojen litistäminä kaduille.
Roskienkeruun jälkeen tunnen itseni kunnon kansalaiseksi,vaikka työttömyys jatkuu ja olen yhteiskunnan taakka. Yli kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen työnhaku kirjoitusten mukaan vaikeutuu entisestään. Miten mukava tieto, kun tilanne on muutenkin hankala ja tulot ovat surkuhupaisat.
Akku
Kävelin lähikauppaan, jossa on postin palvelupiste, hakemaan läppäriin tilaamani akun. Nouto ei aiemmin onnistunut, koska henkilöllisyystodistus oli kotona.
Huvittelin menomatkalla keräämällä roskapussillisen roskia. Keräsin roskia aukiolta ja minua kohti käveli kuuden tai seitsemän maahanmuuttajataustaisen pojan ryhmä. Jatkoin roskien keräämistäja olin omissa ajatuksissani. Lähin heistä sanoi minulle kolme kertaa anteeksi, kunnes huomasin hänen puhuvan minulle. Arviolta 12-vuotias poika kysyi, siivoanko vapaaehtoisesti? Kerroin, että siivoan ja lisäsin, että minulla on outo harrastus. Ei heidän mielestään, vaan sain kehuja siitä, että pidän lähiympäristön paremman näköisenä. Kysyin toiselta pojalta, osaako hän käyttää roskiksia ja hän kertoi osaavansa. Onnittelin häntä siitä, että hän toimii oikein. Kerroin, että olen puistokummi ja sain roskapihdit Sörnäistenkatu 1-osoitteesta. Suosittelin harrastusta heillekin. Pojat kiittivät minua ja taputtivat käsiään. Heidän käytöksensä oli todella huomaavaista ja kohteliasta.
Myöhemmin kävelin samojen poikien ohi ja joku heistä heitti karkkipaperin maahan. Tilanne huvitti minua, vaikkei pitäisi. Nostin vaivihkaa paperin pihdeillä metrin päässä olleeseen roskakoriin.
Arvostan sitä, että pojat ainakin yleensä pitävät siististä ympäristöstä.
Todella hyviä salaatteja, kalapihvejä, pinaattilättyjä, soccaa (kikherneleipää) ja paljon muuta.
Pihka, Kasarmikatu 21, Helsinki
Kymmenen euron lounas 31.8.2018 saakka. Kuulemma erinomaista ruokaa ja jälkiruokapöytä.
Designmuseo ja lakukorvapuusti
Kiirehdin lounastauolla Designmuseoon katsomaan Daniel Rybakkenin (s. 1984) Daylights and Objects -näyttelyn, joka päättyy sunnuntaina 26.8.2018. ”Hänen teoksensa sijoittuvat usein taiteen ja designin välimaastoon.”
Valaisimia, Artekille suunniteltuja peilisarjoja, naulakoita jne. oli inspiroivaa katsella.
Luulin vierailleeni Sarpanevan näyttelyssä, mutta erehdyin eli sekoitin Emmassa olleeseen näyttelyyn. Kiersin pikaisesti katsomassa mm. tuttua lasitaidetta. Sarpaneva-näyttely päättyy sunnuntaina 23.9.2018.
Olin lukenut luotettavasta lähteestä, että kahvio myy lakukorvapuusteja, joten ostin pullan mukaani. Ok-versio, mutta syystä tai toisesta oletin, että lakua olisi ollut enemmän.
PS Pitää nähdä Niinistön muotokuva, joka on Ateneumissa vielä sunnuntaina 2.9.2018. Melkein jo kävin – useamman kerran.
Gumbostrand, keskellä ei mitään eli tarkemmin sanottuna Helsingin ja Porvoon välillä.
Marita Liulia: Aurum 1.6.–2.9.2018
Haluan ehdottomasti Gumbostrandiin, joka on kaukaisten metsien (peltojen?) keskellä osoitteessa Vainuddintie 72, Sipoo.
Marita Liulian Kultakausi jäi näkemättä Mäntässä, joten kunnollisessa maailmassa pääsisin uuteen näyttelyyn.
Tarjolla on taidetta, merenranta ja bistro, mutta hankala sijainti autottomalle.
Autollisten ystävien, sukulaisten ja tuttavien kirist-, taivutteluyritykset eivät ole vielä onnistuneet, mutta jatkan uhk-, suostuttelemista. Lupasin (tietenkin) mm. maksaa bensat ja tarjota kolme saavillista capuccinoa mökkeilevälle ystävälle. Seuraan tilannetta.
Erkkola
Rantatie 25,Tuusula
Rakastettu Martta Wendelin, joka päättyy sunnuntaina 16.9.2018.
Pitää nähdä!
Luin ala-asteella mainoskuvassa näkyvän Sara ja Sarri matkustavat -kirjan. Lainasin uudelleen Anni Swanin kirjoittamat kirjat, joista muistin yllättävän vähän. Ensimmäisessä Sara ja Sarri -kirjassa köyhä pukeutui rikkaaksi ja häntä palvottiin (onneksi tilanne on muuttunut, hehheh) ja toisessa nuoret tytöt, pikkuserkukset, matkustivat Mussolinin Italiassa. ”Jännittäviä” seikkailuja oli tietenkin molemmissa kirjoissa, jotka olivat mielestäni ikävystyttäviä. Onko aika ajanut Swanin ohi? Syy voi olla myös siinä, että ala-astevuosistani on aikaa. Ala-aste on tietävämpien mukaan nykyisin alakoulu ja yläaste on yläkoulu eikä kaunokirjoitusta osaa kohta kukaan.
Nuorena pyöräilin Tuusulan näyttelyihin, mutta etäisyyden vuoksi en enää. Jonkun (todennäköisesti minun) pitäisi ensin täyttää vuosia käyttämättömänä olleen pyörän renkaat ja tutkia ketjut. Tautisena en uskaltanut fillaroida, koska minua huimasi. Terveenä ollessani pyörä katsoo minua syyttävästi parvekkeelta, johon toin sen turvaan pyöräkellarista. Uhkana oli, että joku vie pyörän kierrätettäviin tyhjien renkaiden vuoksi.
Autollinen ystävä on jo luvannut lähteä Erkkolan näyttelyyn!
Designmuseossa Josef Frank pe 12.10.2018–17.3.2019
Svensk Tennin näyttely muotoilija-arkkitehti Josef Frankin töistä. Upeaa suunnittelua, jota on ehdottomasti nähtävä.
Lainasin ministeri Erkon (1932–2012) elämästä kirjoitetun kirjan. Toimittajana oli Helsingin Sanomien pitkäaikainen ulkomaantoimittaja Lauri Karén (1927–2006), joka kuului Erkon luotettuihin. Kirja pohjautuu kahdenkeskisiin keskusteluihin 2000-luvun alussa. Ministeri halusi olla muutakin, kuin kohtalon sanelema perinnönhoitaja.
Yllättävä ja ainoa Aatos Erkon hyväksymä elämäkerta itsestään.
Mielestäni erittäin kannatettava ja ilahduttava teko Erkkojen historiassa
Erkot perustivat vuonna 2002 Jane ja Aatos Erkon säätiön, joka jakaa avustuksia tieteeseen ja taiteeseen
Kaunista ja vihreää
Susanna Rasku
WSOY 2017
”Ajattele vihreää uudella tavalla!”
Kukkala-blogin kirjoittama viehättävä teos, jossa puutarha kukoistaa parvekkeella ja kesäkukkien, perennojen ja oksien avulla saa kauniita asetelmia.
Päätän säännöllisesti ryhtyä kunnon ihmiseksi ja hankkia kotiini viherkasveja. Annoin edelliset pois kuusi vuotta sitten, ennen allogeenista kantasolusiirtoa, koska multa oli riski terveydelle. Seuraavaksi muistan kaksi tihulaista, jotka mm. kaatoivat jukkapalmun useita kertoja, kaivoivat multaa kukkaruukuista ja riipivät oksia viherkasveista. Toistaiseksi kotia ilahduttaa kissojen vehnänoras.
Ideaalimaailmassa kotona olisi Naava-viherseinä, joka näyttäisi kauniilta ja parantaisi huoneilmaa. Kuinkahan korkealle viherseinän voisi laittaa, jotta seinässä ei nukkuisi pari kissaa, joilla on silputtu lehtikasa tassuissaan?
Suomalainen vuosi
Jukka Viikilä
Otava 2018
Kertomukset seuraavat vuoden kulkua.
RAHA-kohdassa kerrotaan köyhien tuhlaavaisuudesta ja rikkaiden säästäväisyydestä. On varmasti kammottavaa ostaa jäätelö, koska 200 000 euron tiliotteella näkyy, miten pieni ostos vahingoittaa suurta lukua.
”Siksi rikas nähdään aina ilmaisien asioiden lähellä: lukemassa, käyskentelemässä luonnossa, tapaamassa ystäviään, kirjoittamassa runoja.”
Ooh, melkein kuin minä, jos unohdetaan runot. Tosin noin 200 000 euroa puuttuu tililtä.
Sivuhenkilö
Saara Turunen
Tammi 2018
”Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittaja vuodelta 2015.”
Teos, jota lukiessani mietin, että kurkistelen ikkunasta jonkun taitavasti kuvattuun arkeen. Tarkka kuvaus kodista, jota hyvin mielelläni sisustaisin, kertomuksia palkituksi tulemisesta ja muiden suhtautumisesta.
Kirjoittajan kiinnostava maailma aukeaa tekstistä.
Kiinnostava sarja Areenalla 18.8.2018
Prisma: kyllä lääkäri tietää
Michael Mosley on kiinnostavien terveysväitteiden äärellä vielä reilun vuorokauden ajan ensimmäisessä osassa.
Toisesta osasta selviää mm. mikroaaltouunin oletettu vaarallisuus, adrenaliinikynän käyttö anafylaktisessa reaktiossa sekä ateriavälien tiivistämisen ja pidemmän paaston yhteys vointiin ja veriarvoihin.
Sain tammikuun hautajaisissa vieraalta ihmiseltä haukkumakirjeen. Kirjeen mukaan olin saanut lahjaksi asunnon ja matkoja.
Minua on vuosien ajan harmittanut kireä taloudellinen tilanteeni vakavien sairauksien vuoksi, joten etenkin asunto kiinnostaisi. Edellisen erehdyin myymään.
Lista paikoista, joissa toivoisin kyseisen asunnon olevan, mielellään äärettömän kauniissa rakennuksessa:
Engelinaukio, Eira, merinäköala
Ullanlinna, merinäköala tai avarat maisemat
Munkkiniemi, Eliel Saarisen rivitalo (ehkä Koneen vanha pääkonttori sijainnin vuoksi)
Turku, joenranta
Tampere, koskenranta (pidän suuri-ikkunaisista lofteista ja leveistä ikkunalaudoista)
Porvoon keskusta, vesistömaisema
Jos satut tietämään, että kotini on näillä alueille, niin otathan pian yhteyttä. Eläisin erittäin mielelläni syytösten mukaisesti.
Matkat oletan saaneeni kauan sitten, vaikka olin asian unohtanut. Kuvittelin aina, että maksoin ihan itse matkani.
Olen erityisen kiinnostunut mm. Melbournesta, Lissabonista, Oslosta, Kroatiasta, Miamista ja Torontosta. Kävisin mielelläni Afrikassa jollain vehreällä alueella. Taiwan kiinnostaisi, samoin Japani. Viehättävään Hong Kongiin palaisin koska tahansa.
Jos voisin, niin matkustaisin koko ajan. Kissat eivät pitäisi tilanteesta.
Työ
Saisin viedä kissat mukaani töihin eli selkeästi ideaalityöpaikka.
Kissat inhoavat matkustamista eikä kukaan halua olla pellettilaatikon läheisyydessä, joten lemmikit saavat pysyä kotona.
Sohvan alla ne voisivat töissä piileskellä, mutta kotiinpaluu voisi olla haasteellista.
En edes uskaltaisi viedä kissoja paikkaan, josta ne voisivat livahtaa kadulla. Pantoja en kissoille tunge, joten niillä ei olisi yhteystietoja. Siruja en ole kissoille laitattanut. Helsingin eläinsuojeluyhdistys (ikävämaineinen Hesy) oli tatuoinut niiden korviin ruksit. Siru oli todennäköisesti yhdistykselle liian kallis, totesi kissojen eläinlääkäri jossain vaiheessa.
Pitänee hankkia nätiksi työkaveriksi äärettömän söpö sileäkarvainen musta tai vaaleanruskea mäyräkoira ja sille lemmikiksi aivan ihana irlanninsusikoira. Ne voisivat nukkua sopuisasti pehmeällä matolla neukkaripöydän alla.
Silmät
Silmäni rettelöivät jälleen. Taitavat suuttua keväästä ja valosta, siite- ja katupölystä. Oculacia menee järjettömiä määriä ja toisinaan ”lääkitsen” silmiäni Bepanthen-tipoilla.
Kuulin Oculacittomana aikana (8,5 pitkää kuukautta ja loppuvuodesta 2017 kolme viikkoa) vilpittömän kysymyksen siitä, eivätkö muut reseptitipat oikeasti sovi silmilleni. Luulenko vaan niin kokeilematta niitä pidempään? Tuollaisten kysymysten kuuleminen saa miettimään kriminaalitekoja, joten jätin vastaamatta. Ihan tahallanihan minä käytin viime ja toissa vuonna pienistä tuloistani valtavan summan rahaa hyllytippoihin. Grrrr.
Katu-uutinen
Autot piti Helsingissä siirtää kylttien mukaan pois tietyiltä kaduilta. Kuulin, että niitä hinattiin samana iltapäivänä pois jo aiemmin pestyltä reiteiltä.
Mielestäni melko sumeaa logiikkaa, vaikka kannatankin joukkoliikennettä.
Talvipuutarha
Lauantaina näimme Töölönlahdenrannassa valkoisen (leukistisen) sorsan, joka tuli toisen urossorsan kanssa kerjuulle. Olin katala ja kuvasin sorsia, mutta en vienyt niille syötävää. Taitaisivat olla aika tuhteja sorsia, jos kaikki ohikulkijat kiikuttaisivat niille naposteltavaa.
Upea mandariinisorsa on hiljattain bongattu Järvenpäässä, Tampereella ja näköjään Longinojalla Malmilla Helsingissä:
Minä pidän etenkin variksista, harakoista ja naakoista, jotka ovat skarppeja lintuja.
Nousimme Töölöntorille ja meidän piti mennä Mamma Rosaan syömään. Nettisivujen mukaan yritys aukesi lauantaina klo 12, mutta ovessa väitettiin klo 13.
Menimme kostoksi Picniciin lohisalaatille ja lämminsavulohiuuniperunoille. Olen varmaan kertonut, että ennen sairauslomalle jäämistäni tilasin joskus uupuneena ”tonniperunan uunikalalla” saman ketjun ravintolasta? Onneksi minua ymmärrettiin tehdessäni tilauksen. Työkaveria tilanne nauratti.
Runebergin kukan edusta näytti upealta, kuten aina. Kauniin, suuren kukkakimpun olisi saanut 52 eurolla. Ei, en ostanut, koska haluan ruokkia kissat.
Kävimme Talvipuutarhassa tutustumassa Japani-päiviin. Näimme mm. ikebana-asetelmia, tussimaalausta (kalligrafiavaihtoehtoina olivat mm. mänty ja kevät), paperintaittelua ja kasveihin kiinnitettyjä haikuja, joista kopioin yhden kirjoituksen loppuun. Kyseessä oli viehättävä ja hyvin suosittu tapahtuma. Pöydissä istui useita seurueita syömässä eväitä. En nähnyt yhtään bentoboksia, joten melkein tunsin pahaa mieltä. Ehkä bentoversioina toimivat perinteiset suomalaiset lasipullot? Helsingin Sanomat mainitsi, että nuoriso juo ja rettelöi nykyisin hyvin vähän tutkimusten mukaan. Erittäin hyvä tietää, että suomalaisten sivistys kehittyy vuosi vuodelta. Esitän parhaat kiitokseni teille, kunnolliset ja tunnolliset nuoret!
Ihmettelin koikarppien pientä allasta. Jos olisin 30 senttiä pitkä (ja oranssi) kala, niin haluaisin uida suuremmassa altaassa. Tipuja tai pupuja ei enää näe talvipuutarhassa, mistä olen tyytyväinen. Kalat saavat toivottavasti olla rauhassa. Wikipedian mukana koikarppi tarvitsee terveenä pysyäkseen paljon tilaa uidakseen. Nyyh.
Ulkona oli pyöreä orvokkipenkki, jossa kasvoi jotain keltaisia varsia. Ystäväni mukaan ne olivat maissia ja minun käsitykseni mukaan pinnalla kasvanutta valkoista parsaa tai mangoldia. Erittäin todennäköisesti olimme kumpikin väärässä.
Maisemat Talvipuutarhasta olivat tietenkin kauniit. Talvipuutarhassa olisi mielestäni mukavaa asua, mutta ympärillä hyörivät turistit ja puutarhurit voisivat ainakin päiväsaikaan häiritä majoittumista. Pylvässänkyni (hankittava-listalla) olisi koialtaan yläpuolella olevalla parvekkeella.
Musiikkia lämpiössä la 12.5.2015 klo 15
Olen jo pitkään laiminlyönyt Musiikkia lämpiössä -konsertteja Oopperassa. En mennyt lauantaina, mutta harkitsen seuraavaa käyntiä toukokuun 12. päivä.
Olen niin naatti työpäivien jälkeen, että menen kotiin. Taustalla saattaa olla kuuden vuoden sairausloma. Arkkitehtuurimuseo, Designmuseo, HAM ja Ateneum houkuttelevat, mutta koti vaikuttaa paremmalta paikalta.
Toivottavasti reippauteni lisääntyy, kun maailma muuttui vielä valoisammaksi.
Villasukaton vasen jalka – se vapaana syntynyt
Esitän pahoitteluni nimen kähveltämisestä Elsa-leijonalle.
Hyisten käpälieni vuoksi nukun ympäri vuoden villasukat jalassa. Joka aamu herään niin, että vasen jalkani on vapauttanut itsensä villasukasta ja oikeaa lämmittää edelleen sukka.
Oletan, että vasen jalkani on syntynyt vapaaksi ja taistelee itsensä yön aikana ulos sukasta. Oikea jalka on ilmeisesti kiltimpi.
Rakkautta ruudun takaa (2017)
Maire Soiluva
Nappasin uteliaana mukaan kirjastosta keski-ikäisille tai vielä vanhemmille kirjoitetun kumppaninhakuoppaan.
Opin, että pitää olla mukava ja ystävällinen, vastata kaikille, päättää huono suhde kauniisti ja puhelinnumerona kannattaa olla prepaid. Haistattelu ei – yllättäen – ollut hyvä idea.
Ilmoitustekstejä ja kommentteja oli hauska lukea. Seuraa etsivät äijäfeministi, ulkonäköään kuivakkaaksi virkamieheksi kuvaillut, rintakarvoistaan luopumaton (?), ”jos tahdot pitää muovisia tekoripsiä, nauran niille” -mies jne. Seurallinen ja empaattinen mies vaikutti hyvältä.
Vaatisi varmaan lobotomian, että lähtisin toisen kerran etsimään seuraa netistä. Edellisestä yrityksestäni syytän aivoaneurysma- ja myeloomadiagnoosejani.
Alex (2017)
Alexander Stubb, Karo Hämäläinen
Luen kirjaa, jonka aiheena oli Alexander Stubb ja hänestä on erittäin kiinnostavaa lukea. Mitenkään en hänen ulkonäköönsä puutu, mutta hän on hyvin viehättävän näköinen, ilahduttavan urheilullinen – ja nuorempana vaalea. Nätti!
Syntyessään hän oli 5,5-kiloinen pallero. Äitiparka.
”Stubb oli nimi, joka annettiin nimettömille torppareille. Sen pohjana on ”stubbe”, ruotsin kielen kantoa tarkoittava sana. Nimi kuuluu samaan sarjaan, kuin Modig, Rolig, Järn, Stadigh ja Tapper.” Tapper-nimi viittaa mm. kuvanveistäjä Kain Tapperiin (1930–2004). Muistaakseni olen joskus tehnyt samassa kerroksessa töitä Stadighin kanssa. Olikohan hän jonkin aikaa toimitusjohtaja?
Tapasin Alexander Stubbin vuosia sitten, kun hän jakoi ystävällisesti hymyillen vaaliesitteitä Pohjoisesplanadin kahvioissa. Juttelin silloisen työkaverin kanssa, hymyilimme hänelle ja kumpikin kieltäydyimme esitteistä, koska olimme jo äänestäneet. Olin tietenkin äänestänyt naista, kuten olen äidiltä aikoinaan oppinut. Joskus olen joutunut tinkimään periaatteistani presidentinvaaleissa.
Fiksu Stubb vaikuttaa kunnon mieheltä, joka on jo opiskeluajoistaan lähtien elänyt yhdessä brittivaimonsa kanssa.
Politiikkaan en ota kantaa, koska tiedän aiheesta aivan liian vähän. Yleisöpalstoilla on aina valtava määrä kaikista asioista paremmin tietäviä, mutta minä en kuulu heihin.
Kummastelen vuodesta toiseen, miksi kyseiset ihmiset eivät ole mukana politiikassa ja miksi kukaan heistä ei työskentele esimerkiksi ministerinä? Pitäisihän heidän laajan tietämyksensä ja taidokkaan osaamisensa vuoksi päästä mukaan suomalaiseen politiikkaan, niin maan tilanne aivan varmasti paranisi kummasti lyhyessä ajassa.
Laitumellelasku Viikissä Helsingissä la 5.5.2018 klo 10–15
Lehmät kirmaavat laitumelle n. klo 11.10.
Paikalla on ihasteltavana maitoauto, Valion kuljetusauto, traktorirata, ja puuhanavetassa leikkilypsylehmät.
Aloitin maaliskuussa viestintäharjoittelijana kiinnostavassa järjestössä. Teen erittäin mukavien ihmisten kanssa työtä, jota rakastan. Järjestöllä on viihtyisät tilat alueella, joka kuuluu suosikkeihini Helsingissä.
Enpä kuollutkaan kahdesta vakavasta sairaudestani ja kurjasta ennusteestani huolimatta, vaan paranin vaikeimman elinsiirron avulla. Hah!
Vaihdoin alaa, koska halusin kirjoittaa. Kuuden vuoden sairausloman jälkeen oli haasteellista löytää työkokeilupaikka ilmaisena työntekijänä, koska kenelläkään ei ollut aikaa opastaa minua uudessa työssäni. Minua kiinnostivat tautisuusvuosien jälkeen järjestöt ja kulttuuripuolen yritykset. Soitin ja lähetin hakemuksia mielenkiintoisiin kohteisiin.
Blogista oli hyötyä, koska tekstejäni on lukenut lähes 8600 henkilöä. Hämmästyttävää, koska kirjoitan harvinaisesta syövästä, myeloomasta. Potilaiden määrä nousee eli 400 myeloomapotilasta löydetään vuosittain. Nouseeko määrä, koska syöpä tunnistetaan jo paremmin ja oikea verikoe osataan teettää vai mikä on syy siihen, että aiemmin diagnooseja sai 250–300 vuodessa? Miksi ns. nuoret (ts. nelikymppiset) potilaat sairastuvat eikä sairaus ole vain eläkeikäisten tauti?
En vieläkään tunnusta olevani eläkkeellä oleva tummaihoinen mies, joka on yleisin sairastuja.
Vuoden haastateltava
Etuhampaani murtuivat ennen ensimmäistä haastattelua ja sain hammaslääkärin vasta seuraavalle päivälle, joten yritin haastattelussa kätevästi venyttää ylähuulta hajonneita hampaita peittämään. Vasemmasta hampaasta puuttui kahdeksasosa ja oikeasta murtui alakulma. Hampaat oli paikattu viimeksi lokakuussa eli murtumisaikataulu oli aivan loistava.
Olen neuvonut tämän aiemmin: älä yritä avata pikaliimapulloa silmäneulalla, joka juuttuu pulloon. Jos yrität, niin älä kisko neulaa pois etuhampaillasi. Vuosia sitten tekemäni tuho vaikuttaa edelleen.
Haastattelu sujui hyvin ja sain jutella kivojen ihmisten kanssa. Sain etukäteen tiedon siitä, että heillä ei ole mahdollisuutta ottaa ketään töihin, mutta heillä saattaa olla tieto siitä, onko jossain toisessa järjestössä kiinnostusta työntekijään. Kiitin heitä lähtiessäni ja kerroin, että haastattelu oli ensimmäinen, johon pääsin. Olin sopinut pari muuta haastattelua kyseisen haastattelun jälkeen.
Hampaat
Hampaani paikattiin takuutyönä, mutta hampaat hajottaneen narskuttelun vuoksi minun pitäisi hankkia uusi hammaskisko. Aiemman kiskon heitin unissani joka yö lattialle, joten siitä ei ollut suurempaa hyötyä. Hammaslääkärien mukaan koirat mielellään syövät hammaskiskoja. Onneksi minulla on kaksi kissaa enkä näe niitä syömässä – saati sovittamassa – kiskoja.
Luin luotettavasta lähteestä, että hammaskiskona voi käyttää urheilijoille kaupattavia ja lämpimän veden avulla muotoiltavia kiskoja hammaslääkärin suostumuksella eikä erillistä suojaa tarvitse teettää. Ilahduttavaa maksaa suojasta 3,90 euroa verrattuna teetettyyn ja satasia maksaneeseen hammassuojaan.
Lattialle voi ehdottomasti heittää umpiunessa halvemmankin version.
Työkokeilupaikka
Ilahduin, että joku halusi haastatella minua ja positiivinen suhtautuminen haastattelussa oli mukavaa.
Sain haastattelun jälkeen viestin, jossa minulle ehdotettiin, että tulen kirjoittamaan tarinoita kyseiseen järjestöön kolmeksi kuukaudeksi. Ystävällinen esimies oli miettinyt minua varten työpaikan.
Olin todella iloinen ja kiitin viestistä, mutta halusin käydä ennen päätöstäni toisessa järjestössä, koska järjestön aihe oli minulle tutumpi. Kävin haastattelussa, tapasin mukavia ihmisiä ja kuulin työtehtävistäni, jotka olivat kiinnostavia, mutta eivät kirjoittamista.
Otin yhteyttä ensimmäiseen järjestöön ja työkokeiluni alkoi maaliskuussa. Tiesin aloittaessani, että jatkoa kolmen kuukauden jälkeen ei ollut tiedossa. Pääsin kuitenkin tekemään toivomaani työtä, joten olin tyytyväinen.
Ensimmäinen työpäivä
Helmikuun viimeisenä päivänä vasen silmäni tulehtui. Menin ensimmäisenä päivänä työpaikalle apteekin kautta, josta ostin silmätippoja ja käsidesiä. Ensimmäisessä haastattelussa olin murtunein, mutta myöhemmin korjatuin hampain ja torstaina, ensimmäisenä työpäivänä toinen silmäni oli lähes umpeen muurautunut. Vuoden työntekijä!
Sain tehdä etätöitä perjantaina, joten silmälläni oli aikaa parantua. Naputtelin juttua kotona ja olin iloinen siitä, etten ollut tartuttamassa ketään silmätulehdukseen.
Neljä, kuusi ja kahdeksan tuntia
Neljän tunnin työpäivät ensimmäisen kuukauden aikana tuntuvat hassuilta, vaikka pidän järkevänä hidasta työhön paluuta raatovuosien jälkeen. Olen onneksi pysynyt terveenä.
Tarinoita
Kirjoitan tarinoita ihmisistä, jotka ovat sairastuneet ja kaupungeista, jotka edistävät asukkaittensa liikunnallisuutta eri tavoin.
Työni on erittäin kiinnostavaa. Saan jutella mielenkiintoisten ihmisten kanssa, joilla on niin paljon erilaisia oireita, että oma pitkä tautihistoriani tuntuu mitättömältä. Haastattelemani ihmiset ovat uskomattoman positiivisia ja porskuttavat eteenpäin monenlaisten hankalilta vaikuttavista tilanteista huolimatta. Kaupunkien liikuntasuosituksia arvostan, koska liikunnallisuuden merkityksellä hyvinvointiin on kiinnitetty huomiota.
Aamiaissuositus?
Näin tiedon, jonka mukaan kahdessa desilitrassa sokeroitua jogurttia on enemmän sokeria, kuin 70 gramman jäätelötuutissa. Marja- tai hedelmäjukurtissa on kuusi ja puoli sokeripalaa ja jäätelötuutissa viisi sokeripalaa.
Tarinan opetus ei uskoakseni ole, että jäätelötuutti sopii paremmin aamupalaksi.
Seisomapöytä
Huomaavainen järjestö, koska minua varten hankittiin nostettava työpöytä, kuten muillakin järjestössä työskentelevillä. Toimistotyö kannattaa tehdä seisten, jos siihen on mahdollisuus.
Istuminen on tuhoisaa terveydelle, kuten jokainen tietenkin nykyisin tietää.
Kävellen keskustasta työpaikalle ja taukojumppa
Odotan jokaista työpäivää. Menen keskustaan bussilla ja kävelen töihin vaihtelevia reittejä pitkin kauniiden kaupunginosien kautta.
Jos olen yksin toimistolla, niin huvittelen Reumaliiton Liikkeestä hyvinvointia 2016 -jumpalla.
Miksi minä en aiemmin kirjoittanut työkseni, vaikka aiheesta puhuivat äidinkielenopettajat siitä lähtien, kun olin ala-asteella? Opin nelivuotiaana lukemaan ja luen satoja kirjoja vuodessa. Tein pitkään mielenkiintoisia töitä, mutta en koskaan aiemmin tuntenut samanlaista paloa tekemääni työhön, kuin nyt.
Työskentelisin mielelläni jatkossa kirjoittajana. Etsin uutta työpaikkaa mielellään Helsingistä kesäkuusta 2018 lähtien. Etätyökin on tietenkin mahdollista eli voin tehdä työtä kotoa jonkun palveluksessa.
Freelanceriksi minusta ei pitkän – ja kalliin – sairauslomani jälkeen ole. Oculac-silmätippahylly oli jälleen tyhjä apteekissa ennen vuodevaihdetta. Sain taas investoida rahaa pipetteihin, joita ei korvata, vaikka silmissäni on krooninen käänteishyljintä. Harmi, että rutikuivat silmäni kestävät vain yhdet korvattavat tipat. Kuinka moni riemastuu käyttäessään pelkkiin lääkkeisiin 2000 euroa vuodessa pienistä tuloista? Lisäksi olivat tietenkin erilaiset sairaalahuvitukset ja laskut niistä.
Palkkatuki
Yhteiskunta ystävällisesti sponsoroi minua maksamalla puolet palkastani ensimmäisen vuoden ajan. Pidän tekoa huomaavaisena korvauksena tautivuosistani. Toivottavasti löydän kesäkuussa yhtä kiinnostavan työpaikan, kuin nykyinen. Kaunis korttelikin ilahduttaisi sielua ja esitän erityistoivomuksen lämpimän aurinkoisista päivistä.
Viestintäharjoittelijaterveisin,
Marja
Ajattele kuinka onnellinen olisit, jos juuri nyt menettäisit kaiken mitä sinulla on – ja sen jälkeen saisit sen kaiken takaisin.
Pistäydyin tiistaina ns. ABC Bulevardilla, joka aiemmin tunnettiin nimellä Ekbergin leipomo.
Luin surullisena Helsingin Sanomista, että kauniit, tummat, koristellut ja historiaa henkineet puiset kalusteet oli purettu ja hävitetty.
Käydessäni huomasin, että paikka oli kaunis, tyylikäs ja valoisa deli, jossa oli hyvä valikoima. Tunnelmallinen vaalea lattia oli onneksi säilytetty.
Mitään en saanut ostettua, koska jonotin ensin kulmassa olevaan kahvioon, jossa ei ollut ketään paikalla. Oletin, että tarvitsen vuoronumeron ja otin sellaisen. Ennen minua leipomopäädyssä oli kymmenisen asiakasta eli olin paikalla ruuhka-aikana. Palasin kahvionurkkaukseen katsomaan lohileipiä, mutta kukaan ei tullut tiskille. Kiertelin katsomassa, mitä muissa pisteissä myytiin. Salaattipiste näytti hyvältä, samoin kylmätiskissä myytävät tuotteet (mm. lasagne), ikkunassa olevat täytekakut (ooh, sitruunamarenkia) ja leipomopisteen laskiaispullat. Ystävällinen nuori nainen tarjosi minulle kinuskikakusta palan maistiaisena. Hyvä vaihtoehto, jota suosittelen.
Palasin kahvipisteeseen, jossa minun jälkeeni tulleita asiakkaita palveltiin. He valtasivat ikkunapöydän, johon olisin mielelläni istunut. Vuoronumero oli ilmeisesti kahviopisteessä tarpeeton ja minun olisi pitänyt jäädä odottamaan palvelua. Valitsemani numero 61 vaihtui samaan aikaan seuraavaan pullapäädyssä.
Ei pidä tehdä kahta asiaa eli jonottaa ja seurata vuoronumeroita. Ehkä.
Luovutin, poistuin ja kävin kostoksi Mummo-Fasulla Kluuvissa syömässä ymmärtääkseni täysin pakollisen hillotäytteisen laskiaispullan, koska oli laskiaistiistai. Kluuvikadun yrityksessä on mielestäni poikkeuksellisen kohtelias ja huomaavainen henkilökunta, joten käynti oli onnistunut.
Body Life -tarjous -31.3.2018, Pietarinkatu 11 A, Helsinki (Ullanlinna)
Jalkaterapeutti Elsa Kiramolle pääsee 31.3.2018 saakka jalkahoitoon 45 minuutiksi 25 eurolla. Kiitos atooppisen ihoni olen käynyt hänellä muutaman kerran ja suosittelen edullista käyntiä mielin vilpittömin. Hän tekee taitavasti töitä mm. vesiporan avulla ja on hauska ja ystävällinen.
Yksi käynti/asiakas, mutta lahjaksi voi ostaa käyntejä.
C-vitamiini hyvä
Vitamiinisuosikkini on punainen suippopaprika.
D-vitamiini hyvä
Meillä ikiroudan ja lukemattomien jääkarhujen keskellä on hyvä syödä D-vitamiinia.
Empaattisuus on tärkeää. Kannattaa käydä vaikka jokin kurssi, jos aihe tuntuu vieraalta.
Ovea voi pitää auki muille ihmisille eikä omaa erinomaisuutta kannata korostaa rintaan paukuttamalla. Vierastan edelleen tilannetta, jossa joku kerrankin tekee jotain inhimillistä ja rehentelee tapahtuneesta esimerkiksi somessa.
Flunssa
Imeskeltävä (ei nieltävä) sinkkiasetaatti (ei sinkkisitraatti) lyhentää flunssaa 40 prosenttia. Lääkärin mukaan myös sumutettavasta sinkistä voi olla hyötyä. Helsingin yliopiston dosentti Harri Hemilä selvitti, että sinkkiasetaattia kannattaa imeskellä flunssan alussa. Aamu-tv:n ohjelmassa todettiin, että 10 mg tabletteja kannattaa imeskellä kahdeksan (8) päivässä heti, kun olo on flunssainen. Kätevä tieto!
Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miltä sinkki maistuu, mutta luotettava lähde väitti sinkin olevan pahaa.
Guruja kannattaa uskoa. Tiesivätpä he mitään tai eivät. Ehkä.
Huolenpito läheisistä on tärkeää. Muista mm. muistisairaita. Me kaikki vanhenemme.
Innolux, Kontula on valaisintehdas, jossa vierailimme tammikuussa Suomen Syöpäpotilaiden Paluu työhön -ryhmän kanssa. Omistaja, tekniikan tohtori Jukka Jokiniemi on kiitettävästi perustanut näkövammaisena valaisintehtaan, joka myy useiden huippusuunnittelijoiden valaisimia, mm. Yki Nummen Lokkia ja kirkasvalolaitteita. Kiinnostava käynti, söpö musta labradorinnoutaja (suosikkityöpaikoissani on koiria ja/tai kissoja) ja upeita klassikkovalaisimia.
Suosikkini oli Kuplat-riippuvalaisin (1959) pomeranssin oranssina. Pomeranssijauhe on minulle joulupiparkakkumauste, mutta tunnustan tuotteen hapanappelsiinihistorian.
Innolux outlet on auki tiistaisin kello 15–18 ja torstaisin kello 15–18, Sirrikuja 3 L, 00940 Helsinki
Järjestöissä on töissä uskomattoman mukavia ihmisiä. Olen tutkinut asiaa empiirisesti ja väitän olevani luotettava todistaja.
Vuosia sitten olin työpaikassa, jonka seinällä kerrottiin lehtileikkeessä, että salkunhoitajat ovat usein psykopaatteja. Meteopaattina en välttämättä tunnista psykopaatteja, joten en osaa ottaa kantaa tilanteeseen. Tapaamani salkunhoitajat vaikuttivat mukavilta.
Keukenhof-puisto Hollannissa kuuluu unelmakohteisiin. Puisto on auki 22.3.-13.5.2018.
Lucas the Spider – Musical Spider (”Hee!”)
Maxim
Kävin varmistamassa elokuvateatterista, että Maxim 2 -salissa on (kauniin) vihreät nojatuolit ja yläkerrassa on punaiset nojatuolit. Hyvä, että sain selvitettyä näin tärkeän asian, joka oli mietityttänyt minua jo viikon verran.
North Korea eli Pohjois-Korea on maa joka hämmästyttävästi uhkaa muita maita. Ideaalitilanteissa kaikkia maita johtaisi tasapainoinen henkilö, joka rakastaa rauhaa ja kunnioittaa muita ihmisiä.
Oho on perussuomalainen (en viittaa puolueeseen) anteeksipyyntö, jota en kannata.
Polaaripyörre
Ilmakehässä on käynnissä harvinainen polaaripyörre, joka enteilee Suomeen erityistä kylmyyttä useaksi viikoksi
”Ilmatieteen laitos 13.32 – 13. helmik. 2018
@meteorologit
Nyt tapahtuu mielenkiintoista ilmakehässä! Polaaripyörteen jakaantuminen ja sitä seurannut stratosfäärin äkillinen lämpeneminen enteilee Suomeen tavanomaista kylmempää jaksoa. Kylmä sää voi kestää jopa useamman viikon helmikuun lopusta alkaen. #pakkanen #sää #polaaripyörre”
Kuulun siihen 40 prosenttiin, joka kieltäytyy uskomasta kyseistä tietoa ja luotan, että sää pysyy lämpimänä. Saatan olla väärässä.
Question (ja Answer eli kysymys ja vastaus)
Laihdutusvalmisteet EIVÄT sovi syöpäpotilaille, joten kannattaa kiinnittää huomiota terveelliseen ruokavalioon ja säännölliseen liikuntaan. (What does survivorship mean, ESMO Patient Guide series, Sveitsi) Sain kirjasen ESMO-päivillä Madridissa 2017.
Rakkaus, koska eilen vietettiin Ystävänpäivää.
Syöpä ei tartu eli kannattaa pitää yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin, jotka ovat saaneet syöpädiagnoosin.
Töihin, töihin, töihin! Tahdon ehdottomasti kolmen kuukauden työkokeiluun ja tehtävän, jossa voin kirjoittamalla auttaa muita. Seuraavan vuoden aikana saan 50 prosentin tuen yhteiskunnalta palkkaani. Sangen kilttiä.
Uni. Jonain päivänä minusta tulee riittävän keski-ikäinen ja menen aikaisin nukkumaan. Niitä aikoja vielä odotellessa menen nukkumaan, kun nukuttaa.
Valas (lahtivalas) syö 800 grammaa muoviroskaa ja menehtyy Normandian rannikolla. Määrä muuttui matkalla kiloiksi eikä jälkimmäinen luku pidä paikkaansa. Meriin päätyy miljoonia tonneja muovia vuodessa. (HS Tiede 14.2.2018) Surullista, että pahin peto ja tuhooja maailmassa on aina ihminen.
W tarkoittaa tietenkin Walesia, joka on viehättävältä vaikuttava alue.
X-yritys. Tipahdin työttömäksi, koska en löytänyt työkokeilupaikkaa ilmaisena työntekijänä ja olen kauhistunut tilanteesta. Pitkän sairausloman jälkeen työttömyyskorvauksestani napataan pois viisi päivää. Ensin vuosien ajan jatkuneet syöpähoitoni köyhdyttävät minua ja seuraavaksi putoan työttömäksi ja minua sakotetaan siitä, etten vielä onnistunut löytämään työtehtävää. ”Mukava” rangaistus.
Y-järjestö eli etsin edelleen tehtävää, jossa on hyötyä taustastani sijoitus- ja rahoitustehtävissä ja kuuden vuoden sairauslomastani aivoaneurysmaleikkauksen, myelooman, allogeenisen kantasolusiirron ja rankan käänteishyljinnän jälkeen. Olisi sääli, jos tällainen kaikki oppimani (suomennos: kärsimäni) menisi hukkaan enkä voisi auttaa muita sairastuneita.
Z-junalla pääsee Helsingistä Lahteen, jossa on mielenkiintoiselta vaikuttava 100 askelta Lahdessa -taidenäyttely. Olen todella iloinen, kun näen tiedon, jonka mukaan Museokortti on lisännyt museokäyntejä.
Ålannin sota oli kauhia. Hyi, Britannian laivasto, joka hyökkäsit Suomea (silloista Venäjää) vastaan 1854–1856! Ei mitään hurraata tuollaiselle vandalismille. Osaako kukaan oikeita sanoja Oolannin sota -kappaleeseen, vaan hyräilettekö tekin ”kolmellasadalla kaljapurkilla, seilas’ pultsarit sammakkolammella”? Herttainen laulu, jossa muistetaan flora ja fauna.
Mummi-kelmi selitti 1950-luvulla naapurille, että ukki taisteli Krimin sodassa. Oikeasti ukin jalkaa oli satuttanut ruohonleikkurista singahtanut kivi, joten hän ontui. Naapuri uskoi ja pahis-mummia nauratti. Naapuri ihmetteli hymyä, joten mummi kertoi, kuinka miehen hauska sulkahattu edelleen huvittaa häntä.
Melkein paheksuisin, mutta juttu naurattaa minua. Ukkimme, tuo Krimin sodan sulkahattuinen sankari!
Äiti on maailman kaunein sana monille meistä. Minä kannatan myös mummia, koska hän oli idolini.
Ystäväni Alzheimerin tautia poteva äiti ilahtui lahjaksi saamastaan lasten värikkäästä puupalikkasarjasta, koska hän saa rakentaa palikoista torneja. Mielestäni idea oli erittäin hyvä ja on mukavaa, että hänellä on mieleistään tekemistä.
Öö on sana, jota moni meistä käyttää täytesanana keskustelussa. Öö, totannoinnii. Kukoistaakohan niinku edelleen?
Tiesithän, että ananas kasvaa trooppisissa maissa pellolla eikä puissa, kuten Italiassa makaroni? Ananastieto yllättää todella monet ihmiset. Pastatieto yllättää vielä useammat. Eikö olisi mukavaa, kun pihalla tai parvekkeella versoisi tuorepastapuu tai edes -pensas?
banaaninkuorella 