Karhu, melkein geisha, agorafobia ja tatuointeja

Melkein geisha hurmaava ja hullu Japani   

Minna Eväsoja

Gummerus Kustannus Oy 2016

Melkein geisha on kiinnostava ja viehättävä kirja tohtorikoulutettavasta suomalaisnaisesta, joka opiskeli Japanissa ja rakastui Kiotoon.

Luin tekstin, jonka perusteella olisi hyvin mielenkiintoista puhua kirjoittajan kanssa ja kuunnella hänen tarinoitaan Japanista.

FT Minna Eväsoja (s. 1965) on japanilaisen estetiikan dosentti Helsingin yliopistossa sekä sairaan- ja terveydenhoitaja. 

Arvostin japanin kieltä, teeseremonioita, mainintaa luumupuunkukista lumen keskellä, tutustumista uusiin ystäviin, kauniita kimonoja, ikebanaa, bambuja, matriarkaalisia parisuhteita, fiksua Senseitä eli opettajaa, huoliteltuja geishoja, kylpemistä, kirsikankukkia ja huomaavaisuutta. Pidin kävelyretkistä vuoristossa, vaikka iho piti suojata ruskettumisen varalta japanilaisella päivävarjolla.

Pidin aikaisin kesäaamuina raakkuvista variksista.

Japani on mielessäni erittäin kaunis, hillittyjen, sivistyneiden ja lahjakkaiden ihmisten maa, joten osa kirjan kuvauksista oli hämmentäviä. Piinallisia tai surullisia olivat kauhistuttava maanjäristys ja jälkijäristykset, sinuttelusta moittiminen, naapurien tarkkailtavana ja juorujen kohteena oleminen, vuokraemännän jatkuva ravaaminen asunnossa, opiskelijalla hoidossa olleen ja piristyneen koiran kohtalo, myöhemmin ikävä sairaalakokemus pienten lasten kanssa, kahden tunnin tukala matka sulhasen kanssa täyteen ahdetussa bussissa (kaamea jo ajatuksena) ja hätkähdyttävä vaatimus eli neutraali ilme tilanteessa kuin tilanteessa.

Pääsin vuosia sitten kokeilemaan museossa, millaista olisi kokea maanjäristys. Pidimme kaiteesta kiinni, tunsimme viheliäisen tärinän ja heilumisen ja seurasimme putoavia esineitä. Tilanne oli erittäin epämiellyttävä, vaikka todelliseen järistykseen verrattuna mitätön.

Oma lisäys: luotettavilta ja kunnollisilta vaikuttaneiden opiskelukavereiden tai iäkkäiden japanilaismiesten ahdistelut olivat kiusallisia. Näkyykö miesten perimässä käytöksessä toisen maailmansodan aikana kauhistuttanut julmuus muiden maiden naisia ja lapsia kohtaan? Sodan jälkeen tietenkin kirjoitettiin voittajien historia, jossa omat rivit – muka – olivat hyveellisiä ja kunniallisia, mutta vihollisen sotilaat olivat hirviöitä. Pidin kauhistuttavana juttua, jossa kiinalaiset kertoivat kokemistaan kärsimyksistä japanilaisten kynsissä. Mikä saa sivistyneeltä vaikuttavan ihmisen tekemään viheliäisiä julmuuksia? Kyseisten ihmisten paikka olisi vankilassa, mutta sodassa tuntuu olevan oikeus tehdä ihan mitä tahansa.

Hikoilusta Sensei mainitsi, että ajatukset keskittämällä ei hikoile, vaikka ilma on hyvin kosteaa. Oma lisäys: opiskelija ei onnistunut, mutta kyky sujuu mm. minulta kätevästi allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Englantia puhunut hematologi oli ilmoittanut potilasluennolla, että allosiirto on kuin amerikkalaiset Afganistanissa: he ampuvat kaikkia. Kertomus nauratti minua, mutta pitää paikkansa. Allosiirto voi helpottaa vointia tai parhaassa mahdollisessa tilanteessa parantaa potilaan, mutta aiheuttaa hämmästyttäviä ja/tai yllättäviä ongelmia siirron saaneissa. Toisaalta ilona voi olla hyvin vähäinen ja tuoksuton hikoilu.

Oma lisäys: loputtomat asuntotohvelit (mm. erilliset wc-tohvelit) ovat varmaan hätkähdyttäviä muistisairaille vanhuksille. Yhä useampi henkilö Japanissa sairastaa Alzheimerin tautia. Korkea ikä, diabetes ja korkea kolesteroli nostavat riskiä.

Asuintalossa ei ollut ilmastointia tai lämmitystä, joten lämpötila oli talvella seitsemän astetta ja sisällä piti pukeutua lämpimästi. Kaikkia kohtaan piti olla korrekti, vuokraemännän mukaan kauniisti käärittyjä lahjoja tuli antaa uusille naapureille, joten minua huvitti sillä hetkellä vähävaraisen opiskelijan lahja: muovikelmurullat 20 naapurille, kauniisti pakattuna.

Murtautuminen vuokrataloon hirvitti ja pidin surkuhupaisana sitä, ettei korttelipoliisi ymmärtänyt asukkaan huolta. Opiskelija sai neuvon heittää yakuza-rikolliset ulos isona ja riuskana ulkomaalaisnaisena. Opiskelija oli 168 senttiä pitkä ja painoi 47 kiloa. Googlasin uteliaana, miltä yakuzat näyttivät. He näköjään suosivat tatuointeja. Rikollisten vuoksi kylpylään ei Japanissa päässyt, jossa ihossa oli pienikin tatuointi.

Kalligrafiakohdassa olisin ollut todella turhautunut. Onneksi Minna Eväsoja käyttäytyi huomattavasti paremmin. En pidä teestä, joten teeseremoniaan osallistuminen olisi piinallista, vaikka seremonia on tyylikäs.

Sairaus oli Japanissa paheksuttavaa eikä nuhakuume ollut mikään tauti. Luennolle piti mennä suusuojus nenän edessä. Oma lisäys: olisi pulassa Japanissa, koska minulla on vasomotorinen nuha eli yliherkkyysnuha, joten on pakko niistää. Käännän pääni toiseen suuntaan, jos ohitan tupakoijan, koska tupakansavu ärsyttää nenääni.

Ideaalimaailmassa pääsisin käymään Arashiyamassa Kiotossa. Niiskunokan ja köyhyyden vuoksi pitänee pysyä kotimaassa. Tuloni putosivat tammikuussa korkean veroprosentin vuoksi. Tienaan 360 euroa vähemmän (mukana asumistuki) kuin sairauslomani aikana, mikä on erittäin hankalaa. Yritän pärjätä kissojen kanssa (ei, en luovu kissoista) niin kauan, kun minulla riittää joulukuussa ostamiani Oculac-silmätippoja. Niihin menee jatkossa 70 euroa kuukaudessa. Häpeäkseni jouduin hakemaan sairauslomani aikana asumistukea, koska asun kalliissa asunnossa. Halvempaa asuntoa en ole yrityksistäni huolimatta löytänyt. Sairauslomani aikana sain korkeampaa eläkeläisen asumistukea, koska eläkeläisillä on lääke- ja sairaalamenoja. Niitähän minulla ei tietenkään ole…

Haluaisin palata työhön ja maksajaksi, koska tukien vastaanottaminen on ikävää. Olen terve ja haluan töihin.

Nainen ikkunassa                     

A. J. Finn          

Otava 2018

Avoimia paikkoja kaihtava Anna ei pysty poistumaan kotoaan Harlemissa, tarkkailee naapureitaan ja näkee murhan. Mitä oikeastaan tapahtui?

Rikosromaanit ovat usein karkeita ja epämiellyttäviä, mutta Nainen ikkunassa -kirjan luin nopeasti. Päähenkilön henkiset ongelmat olivat vaikeita ja hänen mahdollisesti näkemänsä murha vaikutti epäilyttävältä.

Kirjan on kirjoittanut New Yorkissa asuva kustantaja Daniel Mallory (s. 1979), joka on opiskellut Oxfordin yliopistossa rikoskirjallisuutta ja toiminut kirjallisuuskriitikkona.

Pidin perinteisistä ja usein romanttista Agatha Christien (1890–1976) teoksista, koska niissä kuvattiin murhien lisäksi kauniita maisemia ja mielenkiintoisia ihmissuhteita. Hercule Poirot oli huikea yksilö ja pidin Tommy ja Tuppence -tarinoista. Brittiläinen Dorothy Sayers (1893–1957) oli loistava kirjoittaja ja olisin mielelläni tavannut hänen kirjojensa päähenkilön, aristokraattisen Peter Wimseyn. Luin ruotsalaisen salapoliisikirjailijan Maria Langin (1914–1991) tekstejä, joissa pidin Christer Wijkista, joka oli taitava ja kiehtova tutkija. Lahjoitin kirjat Kierrätyskeskukselle ja toivoin, että joku löysi hyllystä etsimänsä teoksen. Lahjoitin samalla Leena Lehtolaisen (s. 1964) taitavasti kirjoitetut Maria Kallio -kirjat, joita en enää pystynyt vastenmielisen kohdan jälkeen lukemaan. Luin tai yritin lukea monien muiden rikoskirjailijoiden tekstejä, mutta tympeän tarkasti kuvatut rikokset estivät lukemisen. Väkivalta on mielestäni kuvottavaa enkä halua lukea aiheesta tarkemmin.

Tietääkö karhu olevansa karhu?                     

Tuomas Kaseva, Touko Kauppinen, Juha Merimaa

HS Kirjat 2018

Yleisimmin kysyttyjä aiheita ovat kakka ja avaruus. Arvasin toisen, mutta en täsmennä.

Kysymykseen tietääkö karhu olevan karhu on Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen farmakologian professori Outi Vainio vastannut, ettei tiedä, koska karhu ei ole tunnistanut itseään peilikuvastaan.

Oma vähemmän tieteellinen väitteeni on, että totta kai tietää, koska muut karhut voivat olla hyvää seuraa tai tappeluseuraa ja/tai toisista karhuista voi löytää puolison.

Kysymyksiä

  • miksi mummo ei nuku talviunta (en ole mummo, mutta kannatan ideaa!)
  • mistä voin tietää, olenko unessa vai hereillä? (mietin tätä lapsena, kun näin usein samaa unta ja mietin sekä unessa että valveilla, kumpi maailma piti paikkansa)
  • kumpia on enemmän, puita vai ihmisiä?
  • onko maailmassa maita, jotka eivät ole koskaan sotineet?
  • haukottelevatko linnut?

Kuvittajana Tietääkö karhu olevansa karhu? -kirjassa on taitava Jukka Pylväs (s. 1974), jonka piirrosta peilaavasta karhusta lainasin artikkelikuvaksi.

Loistava ja hauska teos, joka kertoo lasten fiksuudesta. Nuorin kysyjä oli kaksivuotias.

Hiihtävät lapset

Kävelin lumipyryssä kirjastoon, ohitin muutamia ihmisiä ja kuulin, että nuori suomalaisnainen oli palannut Suomeen hiekkamyrskyn keskeltä. Lumipyry on mielestäni paljon parempi vaihtoehto mm. silmien kannalta.

Matkalla minut ohitti hiihtäen neljä suomalaista yläkoululaista, oletettavasti koulun suksilla. Pidän enemmän sanasta hiihtimet, joka rimmaa mukavasti luistimien kanssa. Kaikki neljä nuorta kaatuivat ja pari heistä kaatui useamman kerran. Tarjouduin auttamaan kävelytiellä kaatunutta tyttöä, mutta hän pääsi kätevästi ylös. Viereisellä pellolla kaatui poika, alamäessä kaatui toinen poika ja alemmalla kävelytiellä tyttö. He jatkoivat hiihtämistä ja kaksi heistä meni uudelleen nurin. Hienotunteisena en kerro, että poika ja tyttö. Kellonajasta päättelin, että koulu laittoi heidät hiihtämään.

Monet eläkeläiset hiihtävät pohjoisemmilla ja lumisilla alueina reippaina ja hyväkuntoisina useita kertoja viikossa, mutta helsinkiläisnuorille näin suuri määrä lunta on harvinaisempaa. Hiihtäminen tuntui olevan heille kaikille uusi kokemus tai suksien voitelu oli surkeaa. Onneksi ladut olivat hyvät ja kävelyteilläkin pystyi hiihtämään.

Palatessani kotiin hiuksiini oli jäätynyt useisiin kohtiin lunta. Ei, en käytä hattua, koska hattua käyttäessäni en kuule tai näe mitään. Ihan totta. Laitan hupun, jos on ihan pakko.

Verenluovuttajille maksuttomia veriryhmätatuointeja la 2.2.2019 Sanomatalossa Helsingissä

Kuviot näkyvät bloodtattoo-tekstissä.

https://www.veripalvelu.fi/bloodtattoo

Verenluovutus, Sanomatalo

Jos et halua, että sinuun kaiverretaan mustetta, niin suosittelen verenluovuttamista esimerkiksi Sanomatalossa. Kätevää, että ajan voi varata linkin kautta.

t. Luovuttaisin edelleen verta, jos voisin

maanantaisin
klo 12 – 19

tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin
klo 11 – 19

torstaisin 
klo 8 – 19

Toimistossa on tarjolla aamupalaa torstaiaamuisin.

Ajanvaraus

Suosittelemme varaamaa luovutusajan etukäteen osoitteesta ajanvaraus.fi/veripalvelu

Pyrimme palvelemaan ajan varanneita mahdollisimman täsmällisesti, mutta otathan kuitenkin huomioon, että varauksesta huolimatta viivästyksiä voi tulla.

Suomalaisten veriryhmäjakauma (veripalvelu.fi)

A+ 35 % 
O+ 28 %
B+ 16 %
AB+ 7 %

A- 6 %
O- 5 %
B- 2 %
AB- 1 %

Olen B+ -veriryhmää ja luin, että Aasiassa B-ryhmä on huomattavasti vallitsevampi kuin Länsi-Euroopassa, jossa on enemmän A-ryhmän edustajia. (studio55.fi). Päättelin lukemani perusteella, että olen japanilainen. Hehee!

Parhaat kiitokseni kaikille teille, jotka huolehditte pienistä, sairastuneista, leikatuista tai loukkaantuneista ihmisistä luovuttamalla verta.

Mainokset

Hemapolilla

Vuoden tauon jälkeen kävin hematologisella poliklinikalla.

Minulle oli varattu aika klo 8:30, mitä ihmettelin. Aamuaikoja on varattu aiemminkin, mutta lähes poikkeuksetta ne on siirretty poliklinikan toimesta jollekin kauempaa tulevalle. Näin ei tällä kertaa tapahtunut.

Olin sairaalassa ennen kahdeksaa ja vein takin Kolmiosairaalan kaappiin. Sain melko vaivihkaa suljettua kaikkien kaappien ovet, joten rivi näytti jälleen kerran hyvältä ja siistiltä.

Kahvioon oli tullut myyjän mukaan loka- tai marraskuussa salaattibaari, mistä ilahduin. Kiva, että saa itse valita vaihtoehdoista. Kahvia tai teetä en juo, joten vesilasillisen ja karjalanpiirakan jälkeen ilmoittauduin Kolmiosairaalan automaatilla.

Pidän automaatti-ilmoittautumisesta, jossa voin hyväksyä yhteystietoni. Niiden ilmoittaminen aulassa päivystäneille ihmisille tuntui turhauttavalta, kun vastasin samoihin kysymyksiin lukemattomia kertoja ja tuntui, että vein aikaa joltain järkevämmältä, jota he olivat tekemässä.

Hemapolille käveli lääkäri, joka avasi automaattisesti avautuvan oven seinäpainikkeesta. Nopeuttaakohan painikkeen käyttö oven aukeamista?

Luin hetken odotustilassa ja pääsin vastaanotolle. Olen käynyt useamman vuoden ajan samalla lääkärillä, vaikka alkuvaiheessa minua tutki useampi lääkäri. Suosikkini heistä oli ystävällinen ja huomaavainen Vesa Lindström.

Juttelimme hetken, hematologi vahvisti jo saamani tiedon, että suolistoni on kunnossa ja maksani voi hyvin. Niin oletinkin. Ferritiiniarvo oli pudonnut hieman ja samoin hemoglobiini, joten sain kolmen kuukauden Obsidan-rautakuurin. Farmaseutin mukaan rauta ei ärsytä vatsaa, koska aine vaikuttaa vasta suolistossa.

Kerroin hematologille, että niveleni ovat jäykät useiden kortisonikuurien jälkeen ja olen stressaantunut, kun en löydä uutta työpaikkaa. Työsuhteeni päättyi vuosia sitten yt-neuvotteluissa, kun olin sairauslomalla allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Hematologi katsoi minuun ja totesi, ettei tilanne ole hänen syynsä tai minun syyni. Mielestäni tilanne on minun syyni.

Puhuimme silmieni hoidosta. Kroonisesta ja vaikeasta käänteishyljinnästä on hyötyä, koska luuydinsyöpäni parani vuosia sitten. Hyvä, että käänteishyljintä päättyi maksassa ja munuaisissa ja pääsin eroon mm. kortisonista. Kortisoni ei pidä minusta yhtään.

Krea-arvon perusteella hematologi neuvoi minua juomaan enemmän vettä. Juon usein vettä, mutta en ilmeisesti riittävästi.

Riisuuduin alusvaatteisilleni, kävin vaa’alla ja istuin paperin peittämälle sängylle. Hematologi mittasi verenpaineeni käsivarresta, happipitoisuuden sormenpäästä ja katsoi suuhuni. Seuraavaksi hän kuunteli keuhkojani. Menin selinmakuulle, hän nipisteli jalkojani, joissa ei ole ollut käänteishyljintää ja tunnusteli sisäelimiäni vatsan kautta. Tutkimus päättyi ja sain pukea. En pidä kyseisistä tutkimuksista ja yritän aina välttyä niiltä. En ole kertaakaan onnistunut, koska ne kuuluvat hematologin toimintaan. Kummastelen tutkimuksia, koska olen parantunut myeloomasta vuosia sitten.

Sain palautetta suklaaruokavaliostani, minkä ymmärrän. Ehdotin tilalle alkoholismia, joka on hyvin, hyvin monen suomalaisen vakioharrastus. Vaikea harrastus absolutistille, mutta halusin ehdottaa vaihtoehtoa. Hematologi ei kannattanut kumpaakaan ehdotustani.

Pääsin eroon Cotrim Forte -keuhkonsuojalääkkeestä, mistä olin tyytyväinen. Kysyin, miksi saan edelleen kyseistä lääkettä ja hematologi totesi, ettei lääkettä tarvitse enää ottaa. Saan lääkkeen takaisin, jos joudun jatkossa ottamaan kortisonia. Toivottavasti en joudu, koska kortisoni oli hyvin hankala lääke mm. reisien heikkenemisen ja kauhistuttavan turvotuksen vuoksi.

Hematologi muistutti hammaslääkärikäynneistä, jotka ovat terveyden kannalta tärkeitä. Päätin säästää viime vuonna ja lykkäsin tarkastusaikaa. Ratkaisu oli huono, koska takahampaaseen tuli reikä ja hammas paikattiin päivystyksessä.

Seurantani jatkuu Meilahdessa käänteishyljintäni vuoksi, koska käyn säännöllisesti silmäsairaalassa. Hematologi ehdotti vaihtoehdoksi Peijasta, jossa hoitoni vuosia sitten alkoi, vaikka asuin Helsingissä. Käyn mieluummin tutkimuksissa kotipaikkakunnallani.

Seuraava tapaamisemme on ilahduttavasti puolentoista vuoden kuluttua ja verikokeeseen menen puolen vuoden kuluttua. Hyvä! Tunsin aina, että vein jonkun sairaamman paikan, koska onnekkaasti paranin vuosia sitten.

Kiitin, poistuin ja kävin Veteirassa ostamassa kissanruokaa. Seuraava eli seitsemäs kissanruokasäkki on ilmainen, mitä arvostan. Käsitykseni mukaan kissat tietävät, koska kissanruokasäkki on tyhjenemässä, koska ne syövät silloin normaalia enemmän.

Silmälääketieteellistä sanastoa

Kävin hematologin lähetteellä Meilahden Silmäsairaalassa tutkituttamassa silmäni. Saamani kutsun mukaan tutkimiseen saattaa mennä kolme tuntia.

Otin aurinkolasit mukaani pupillia suurentavien tippojen varalta.

Kuumailmapallovimpain

Pääsin heti ilmoittautumaan, mistä pidin.

Pääsin minulle varattuun aikaan hoitajalle. Hän testasi näön vimpaimella, josta pitää nähdä kuumailmapallo, kirjaimia ja numeroita.

Sain häneltä ohjeen istumapaikkaan lähempänä huonetta, jossa vastaanotto oli, joten siirryin. Istuin aiemmalla paikallani, koska käytävällä oli pyörätuolilla liikkunut henkilö perheensä kanssa enkä halunnut tunkea heidän ohitseen.

Paikka

Pääsin pian vastaanotolle ja minua neuvottiin istumaan mustalle tuolille, joten halusin ehdottomasti istua siniselle tuolille. Neuvoisin ehkä istumaan vasemmalla puolella olevalle tuolille, mutta kaikki eivät erota oikeaa ja vasenta.

Minä erotan, mutta ilmansuunnista minulla ei ole aavistustakaan. Tiedän tietenkin ilmansuunnat, mutta ei yleensä juuri mitään havaintoa, missä suunnassa ne ovat. Haitanneeko tuo mitään?

Kamelin kieli

Lääkäri tutki silmiäni, totesi Oculac-kostutuksen auttaneen, mutta vasemmassa aivoaneurysmaleikatussa silmässäni oli pientä karheumaa. Kiinnostavaa, että hän näkee tilanteen. Hyvä, että hän näkee, koska muuten käynti olisi turha.

Kuiva silmä kuulemma muistuttaisi kamelin kieltä. Mukavaa, kun sain tutustua silmälääketieteen sanastoon.

Säilöntäaineettomat tipat 

Silmiini pudotettiin hetken kirveleviä väritippoja ja niitä tutkittiin lisää. En kestä säilöntäaineita tipoissa, mutta kyseisiä tippoja käytettiin vain hetken, joten kuivat silmäni eivät suivaantuneet.

Pipeteissä ei ole säilöntäainetta

Kävimme läpi silmätippoja, joita silmissäni voisi käyttää. Harmi, että vain yksi Kelan korvaama tippa sopii rutikuiville silmilleni.

Vaseliinipohjaiset silmävoiteet ovat viheliäisiä, osasta tipoista ei ole mitään hyötyä ja osa saa silmät rähmimään ja muurautumaan umpeen.

Oculac on hyvä.

Ikerviksestä ei ollut apua

Kerroin, ettei Ikervis-pipeteistä ollut mitään hyötyä ja kävimme ”käytinkö pipettejä varmasti riittävän kauan” -keskustelun. Käytin. Niin pitkään, etteivät tipat enää kirvelleet. Tuntui järjettömältä käyttää kalliita tippoja, joista ei ollut mitään hyötyä.

Yliopiston apteekin sekoittamasta siklosporiiniliuoksesta (erillinen resepti) ei ollut mitään hyötyä, vaikka sain luotettavasta lähteestä vakuutuksen liuoksen tehosta. Hyvä, että liuos toimii luotettavalla lähteellä.

KOKO Oculac-pipetti? Kyllä.

Kuulin myös hyvin yleisen kysymyksen siitä, käytänkö koko Oculac-pipetin. Käytän, koska olisi täysin päätöntä laittaa pipetistä kostutusta vain kerran.

Pidän usein tarvitsemiani avattuja Oculac-pipettejä mukanani Amergrip Mini -pakastepussissa, koska pipeteissä ei ole korkkia.

Thealoz Duo 10 ml

Silmälääkäri suositteli Thealoz Duo -silmätippapulloa, jossa ei ole säilöntäaineita ja löi valmistajalta saamansa leiman silmätipoista muistutukseksi paperille.

Luettuani Tiitisen kirjan lahjonnasta Neuvostoliiton kaupoissa pohdin, saako esimerkiksi 100 leimasta kiitosmatkan Miamiin ja 200 leimasta myös paluumatkan? En usko, että lahjonta on käytössä yliopiston sairaaloissa.

Kävisin mielelläni Miamissa.

Lääkäri lisäsi useamman kerran, että Kela ei korvaa kyseisiä tippoja.

Alaluomen alle tippoja

Ostin myöhemmin Thealoz Duo -pullon, joka maksoi noin 15 euroa. Lisäsin tippoja lääkärin ohjeen mukaan alaluomen alle.

Käyttäisin mielelläni pullossa olevia lisäaineettomia tippoja, mutta kyseisistä tipoista ei ollut mitään hyötyä silmilleni.

Bepanthen Eye- ja Systane-pipetit

Suosin jatkossakin Bepanthen Eye- ja Systane-pipettejä, jos silmäni tarvitsevat vielä enemmän kostutusta. Harmi, ettei Kela korvaa kumpaakaan, koska Oculac-vesitippoja menee vähintään 20 pipettiä päivässä.

Tyhjät pipetit muovinkeräykseen

Silmälääkäri mainitsi muoviroskan, joita pipeteistä tulee ja kyseinen tilanne on harmittanut minua jo pitkään. Varmistin, voinko tiputtaa tyhjät pipetit muovinkeräykseen? Voin. Hyvä!

Tiputin aiemmin vain tippojen korkit, kun lääkepakkauksen heittäminen muovinkeräykseen epäilytti.

Rutikuivuus on jo tiedossa

Hyvä, ettei silmiini tiputettu tippoja, joiden jälkeen tutkitaan silmien kuivuus. Rutikuivuus on onneksi jo tiedossa.

Näen onneksi yhtä hyvin kuin aiemminkin.

Ravinto

Puhuimme ravinnon vaikutuksesta silmiin ja totesin, etten suostu juomaan ruokaöljypullollista päivässä. Kerroin syöväni lohta ja pähkinöitä, jotka kostuttavat silmiä.

Sarveiskalvoyksikköön

Kuivasilmäisiä hoidetaan jatkossa sarveiskalvoyksikössä kolmannessa kerroksessa.

Saan mahdollisesti jatkossa käyttööni seerumitipat tai silmien kosteutta säilyttävät piilolinssit. Linsseissä ei välttämättä ole (täsmennys: silmien) näköä parantavia vahvuuksia, koska tarkoituksen on silmien kosteuden säilyttäminen.

Kamelinkielettömät silmät

Koko Silmäklinikka-käyntiin meni vain 40 minuuttia enkä tarvinnut aurinkolaseja paluumatkalla, joten poistuin tyytyväisenä.

Olen ilahtunut siitä, etteivät silmäni muistuta kamelin kieltä.

Kirahvi

Etsin sopivaa kuvaa tekstiin ja päädyin Kasvitieteellisessä puutarhassa viime vuonna ottamaani valokuvaan.

Tarinan opetus: pitää käydä sekä Kaisaniemessä että Talvipuutarhassa ihailemassa joulukukkia.

Klassikkovitsi

Isä ja poika menivät eläintarhaan, 
Poika sanoi: Katso isä, kaneli! 
Isä vastasi: Ei poikani, se on karahvi.

Hyvää joulunodotusta!

Anteeksi, anteeksi, ANTEEKSI

Tapahtui jotain uskomatonta: useampi vieras ihminen kiitti minua roskien keräämisestä.

Puistokummeilen lähes päivittäin eli kerään roskapussillisen tai puoli jätesäkillistä roskia siistiksi kuvittelemastani lähiympäristöstä. Kerrankos sitä erehtyy.

Virheellinen tilasto

Olen tullut siihen tulokseen, että THL:n tilastot tupakoivista suomalaisista eivät pidä paikkaansa. Tupakoivia syyllistetään yhtä paljon kuin ylipainoisia, joten monet ”unohtavat” tutkimuksissa mainita, että he polttavat.

Ylipainoiset valehtelevat vastaavien tutkimusten mukaan painonsa useita kiloja alaspäin. Kaikkea ei kuitenkaan pysty kuromaan kasaan korseteilla, koska ylhäältä tai alhaalta väkisinkin tursuaa traania.

Kolmetoista prosenttia miehistä ja kymmenen prosenttia naisista EI VOI heittää noin paljon tupakka-askeja maahan, vaikka kaupungeissa tupakoidaan enemmän kuin maaseudulla. Maaseudulla roskapussit kuulemma heitetään maanomistajien metsiin.

THL, pyydän, että tohtorinne ja tutkimusryhmänne ystävällisesti tekevät luotettavamman mittauksen tupakoijista. Väitän, että tupakoijia on huomattavasti enemmän kuin tilastoissa.

Joulumarkkinat

Vein eilen roskat ja juttelin hetken naapurin kanssa pihalla. Lisäsin silmätippoja ja hän neuvoi minulle oikeanlaisen tiputtamistavan. Nyt tiedän, että tipat tiputetaan keskelle silmää. Mistäpä olisin tiennyt oikean tavan kuuden vuoden rankan käänteishyljinnän jälkeen? Nyt tiedän. Minulla oli aiemmin illuusio siitä, että tippa kulkeutuu silmässä, kun suljen silmät tippojen tiputtamisen jälkeen.

Kävelin sunnuntaina joulumarkkinoille ja keräsin maahan heitettyjä roskia. Ylempään rinteeseen, joka ei ollut mikään kulkuväylä, oli heitetty avaamaton paketti naudan jauhelihaa. Pakkaus oli vanhentunut 7.10. Onneksi minulla oli roskapihdit, joilla kiikutin paketin lähimpään Molok-syväkeräysastiaan.  Roskikselle matkaa oli peräti kymmenen metriä.

Ensin minua kiitti roskien keräämisestä kiinanpalatsikoiraansa ulkoiluttanut vanhempi naishenkilö, joka kertoi poimivansa muoveja mm. bussipysäkeiltä. Kiitin häntä teoista. Bussipysäkeillä on roskakoreja, mutta ilmeisesti niiden käyttäminen on joillekin haasteellista. Seuraavaksi minulle toivotti hyvää joulua naishenkilö markkinapaikan ovella, kun olin vielä toisella puolella tietä.

Ylitin tien, jätin roskapussin ulos ja kiersin tilassa.Hauskin idea oli punainen nauha, johon oli ripustettu iloisen värikkäitä vauvansukkia joulukalenteriksi. Ostin kasviskevätkääryleitä puoleen hintaan, koska olin lähellä sulkemisaikaa paikalla ja kympillä harmaat villasukat viluisia varpaitani lämmittämään. Kevätkääryleet ja sukat päätyivät keveään ostoskassiin, jossa kannan vesipulloa.

Jatkoin roskapartiointia ja sottaajien kummastelua.

Eläkkeelle jäänyt naishenkilö kiitti minua, kun jätin roskapussin bussipysäkin roskiksen viereen. Hän oli saanut lahjaksi roskapihdit ja kerää usein roskia samalta kadulta, josta olin koonnut ns. saalista. Kiitin häntä siivouksesta.

Pahviset kahvikupit ja niiden muoviset kannet pitäisi mielestäni kieltää lailla, samoin muilta mailta vierahilta raahatut oluttölkit, jotka päätyvät autojen litistäminä kaduille.

Roskienkeruun jälkeen tunnen itseni kunnon kansalaiseksi,vaikka työttömyys jatkuu ja olen yhteiskunnan taakka. Yli kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen työnhaku kirjoitusten mukaan vaikeutuu entisestään. Miten mukava tieto, kun tilanne on muutenkin hankala ja tulot ovat surkuhupaisat.

Akku

Kävelin lähikauppaan, jossa on postin palvelupiste, hakemaan läppäriin tilaamani akun. Nouto ei aiemmin onnistunut, koska henkilöllisyystodistus oli kotona.

Huvittelin menomatkalla keräämällä roskapussillisen roskia. Keräsin roskia aukiolta ja minua kohti käveli kuuden tai seitsemän maahanmuuttajataustaisen pojan ryhmä. Jatkoin roskien keräämistäja olin omissa ajatuksissani. Lähin heistä sanoi minulle kolme kertaa anteeksi, kunnes huomasin hänen puhuvan minulle. Arviolta 12-vuotias poika kysyi, siivoanko vapaaehtoisesti? Kerroin, että siivoan ja lisäsin, että minulla on outo harrastus. Ei heidän mielestään, vaan sain kehuja siitä, että pidän lähiympäristön paremman näköisenä. Kysyin toiselta pojalta, osaako hän käyttää roskiksia ja hän kertoi osaavansa. Onnittelin häntä siitä, että hän toimii oikein. Kerroin, että olen puistokummi ja sain roskapihdit Sörnäistenkatu 1-osoitteesta. Suosittelin harrastusta heillekin. Pojat kiittivät minua ja taputtivat käsiään. Heidän käytöksensä oli todella huomaavaista ja kohteliasta.

Myöhemmin kävelin samojen poikien ohi ja joku heistä heitti karkkipaperin maahan. Tilanne huvitti minua, vaikkei pitäisi. Nostin vaivihkaa paperin pihdeillä metrin päässä olleeseen roskakoriin.

Arvostan sitä, että pojat ainakin yleensä pitävät siististä ympäristöstä.

Pötyä, Prisma yms.

Lounas

Mat, Iso Roobertinkatu 20, Helsinki

Todella hyviä salaatteja, kalapihvejä, pinaattilättyjä, soccaa (kikherneleipää) ja paljon muuta.

Pihka, Kasarmikatu 21, Helsinki

Kymmenen euron lounas 31.8.2018 saakka. Kuulemma erinomaista ruokaa ja jälkiruokapöytä.

Designmuseo ja lakukorvapuusti

Kiirehdin lounastauolla Designmuseoon katsomaan Daniel Rybakkenin (s. 1984) Daylights and Objects -näyttelyn, joka päättyy sunnuntaina 26.8.2018. ”Hänen teoksensa sijoittuvat usein taiteen ja designin välimaastoon.”

Valaisimia, Artekille suunniteltuja peilisarjoja, naulakoita jne. oli inspiroivaa katsella.

https://www.finnishdesignshop.fi/haastattelu/daniel-rybakken-yhdistaa-taiteen-ja-tekniikan

Luulin vierailleeni Sarpanevan näyttelyssä, mutta erehdyin eli sekoitin Emmassa olleeseen näyttelyyn. Kiersin pikaisesti katsomassa mm. tuttua lasitaidetta. Sarpaneva-näyttely päättyy sunnuntaina 23.9.2018.

Olin lukenut luotettavasta lähteestä, että kahvio myy lakukorvapuusteja, joten ostin pullan mukaani. Ok-versio, mutta syystä tai toisesta oletin, että lakua olisi ollut enemmän.

PS Pitää nähdä Niinistön muotokuva, joka on Ateneumissa vielä sunnuntaina 2.9.2018. Melkein jo kävin – useamman kerran.

https://ateneum.fi/nayttelyt/suomen-tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-muotokuva-2017/

Museoinspiraatiota

Gumbostrand, keskellä ei mitään eli tarkemmin sanottuna Helsingin ja Porvoon välillä.

Marita Liulia: Aurum 1.6.–2.9.2018

Haluan ehdottomasti Gumbostrandiin, joka on kaukaisten metsien (peltojen?) keskellä osoitteessa Vainuddintie 72, Sipoo.

Marita Liulian Kultakausi jäi näkemättä Mäntässä, joten kunnollisessa maailmassa pääsisin uuteen näyttelyyn.

Tarjolla on taidetta, merenranta ja bistro, mutta hankala sijainti autottomalle.

Autollisten ystävien, sukulaisten ja tuttavien kirist-, taivutteluyritykset eivät ole vielä onnistuneet, mutta jatkan uhk-, suostuttelemista. Lupasin (tietenkin) mm. maksaa bensat ja tarjota kolme saavillista capuccinoa mökkeilevälle ystävälle. Seuraan tilannetta.

Erkkola

Rantatie 25,Tuusula

Rakastettu Martta Wendelin, joka päättyy sunnuntaina 16.9.2018.

Pitää nähdä!

Luin ala-asteella mainoskuvassa näkyvän Sara ja Sarri matkustavat -kirjan. Lainasin uudelleen Anni Swanin kirjoittamat kirjat, joista muistin yllättävän vähän. Ensimmäisessä Sara ja Sarri -kirjassa köyhä pukeutui rikkaaksi ja häntä palvottiin (onneksi tilanne on muuttunut, hehheh) ja toisessa nuoret tytöt, pikkuserkukset, matkustivat Mussolinin Italiassa. ”Jännittäviä” seikkailuja oli tietenkin molemmissa kirjoissa, jotka olivat mielestäni ikävystyttäviä. Onko aika ajanut Swanin ohi? Syy voi olla myös siinä, että ala-astevuosistani on aikaa. Ala-aste on tietävämpien mukaan nykyisin alakoulu ja yläaste on yläkoulu eikä kaunokirjoitusta osaa kohta kukaan.

Nuorena pyöräilin Tuusulan näyttelyihin, mutta etäisyyden vuoksi en enää. Jonkun (todennäköisesti minun) pitäisi ensin täyttää vuosia käyttämättömänä olleen pyörän renkaat ja tutkia ketjut. Tautisena en uskaltanut fillaroida, koska minua huimasi. Terveenä ollessani pyörä katsoo minua syyttävästi parvekkeelta, johon toin sen turvaan pyöräkellarista. Uhkana oli, että joku vie pyörän kierrätettäviin tyhjien renkaiden vuoksi.

Autollinen ystävä on jo luvannut lähteä Erkkolan näyttelyyn!

Designmuseossa Josef Frank pe 12.10.2018–17.3.2019

Svensk Tennin näyttely muotoilija-arkkitehti Josef Frankin töistä. Upeaa suunnittelua, jota on ehdottomasti nähtävä.

http://www.designmuseum.fi/fi/exhibitions/josef-frank/

Luettavaa

Aatos Erkko yksityinen valtiomies

Lauri Karén

Otava 2018

Lainasin ministeri Erkon (1932–2012) elämästä kirjoitetun kirjan. Toimittajana oli Helsingin Sanomien pitkäaikainen ulkomaantoimittaja Lauri Karén (1927–2006), joka kuului Erkon luotettuihin. Kirja pohjautuu kahdenkeskisiin keskusteluihin 2000-luvun alussa. Ministeri halusi olla muutakin, kuin kohtalon sanelema perinnönhoitaja.

Yllättävä ja ainoa Aatos Erkon hyväksymä elämäkerta itsestään.

Mielestäni erittäin kannatettava ja ilahduttava teko Erkkojen historiassa

  • Erkot perustivat vuonna 2002 Jane ja Aatos Erkon säätiön, joka jakaa avustuksia tieteeseen ja taiteeseen

 

Kaunista ja vihreää

Susanna Rasku

WSOY 2017

”Ajattele vihreää uudella tavalla!”

Kukkala-blogin kirjoittama viehättävä teos, jossa puutarha kukoistaa parvekkeella ja kesäkukkien, perennojen ja oksien avulla saa kauniita asetelmia.

Päätän säännöllisesti ryhtyä kunnon ihmiseksi ja hankkia kotiini viherkasveja. Annoin edelliset pois kuusi vuotta sitten, ennen allogeenista kantasolusiirtoa, koska multa oli riski terveydelle. Seuraavaksi muistan kaksi tihulaista, jotka mm. kaatoivat jukkapalmun useita kertoja, kaivoivat multaa kukkaruukuista ja riipivät oksia viherkasveista. Toistaiseksi kotia ilahduttaa kissojen vehnänoras.

Ideaalimaailmassa kotona olisi Naava-viherseinä, joka näyttäisi kauniilta ja parantaisi huoneilmaa. Kuinkahan korkealle viherseinän voisi laittaa, jotta seinässä ei nukkuisi pari kissaa, joilla on silputtu lehtikasa tassuissaan?

 

Suomalainen vuosi

Jukka Viikilä

Otava 2018

Kertomukset seuraavat vuoden kulkua.

RAHA-kohdassa kerrotaan köyhien tuhlaavaisuudesta ja rikkaiden säästäväisyydestä. On varmasti kammottavaa ostaa jäätelö, koska 200 000 euron tiliotteella näkyy, miten pieni ostos vahingoittaa suurta lukua.

”Siksi rikas nähdään aina ilmaisien asioiden lähellä: lukemassa, käyskentelemässä luonnossa, tapaamassa ystäviään, kirjoittamassa runoja.”

Ooh, melkein kuin minä, jos unohdetaan runot. Tosin noin 200 000 euroa puuttuu tililtä.

 

Sivuhenkilö

Saara Turunen

Tammi 2018

”Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittaja vuodelta 2015.”

Teos, jota lukiessani mietin, että kurkistelen ikkunasta jonkun taitavasti kuvattuun arkeen. Tarkka kuvaus kodista, jota hyvin mielelläni sisustaisin, kertomuksia palkituksi tulemisesta ja muiden suhtautumisesta.

Kirjoittajan kiinnostava maailma aukeaa tekstistä.

 

Kiinnostava sarja Areenalla 18.8.2018

Prisma: kyllä lääkäri tietää

Michael Mosley on kiinnostavien terveysväitteiden äärellä vielä reilun vuorokauden ajan ensimmäisessä osassa.

Toisesta osasta selviää mm. mikroaaltouunin oletettu vaarallisuus, adrenaliinikynän käyttö anafylaktisessa reaktiossa sekä ateriavälien tiivistämisen ja pidemmän paaston yhteys vointiin ja veriarvoihin.

Kyseiset veriarvot kohenivat kahdessa viikossa.

 

Onnittelu

Hauskaa 30-vuotispäivää, S!

 

 

 

 

 

Vapaana syntynyt

Sain tammikuun hautajaisissa vieraalta ihmiseltä haukkumakirjeen. Kirjeen mukaan olin saanut lahjaksi asunnon ja matkoja.

Minua on vuosien ajan harmittanut kireä taloudellinen tilanteeni vakavien sairauksien vuoksi, joten etenkin asunto kiinnostaisi. Edellisen erehdyin myymään.

Lista paikoista, joissa toivoisin kyseisen asunnon olevan, mielellään äärettömän kauniissa rakennuksessa:

  • Engelinaukio, Eira, merinäköala
  • Ullanlinna, merinäköala tai avarat maisemat
  • Munkkiniemi, Eliel Saarisen rivitalo (ehkä Koneen vanha pääkonttori sijainnin vuoksi)
  • Turku, joenranta
  • Tampere, koskenranta (pidän suuri-ikkunaisista lofteista ja leveistä ikkunalaudoista)
  • Porvoon keskusta, vesistömaisema

Jos satut tietämään, että kotini on näillä alueille, niin otathan pian yhteyttä. Eläisin erittäin mielelläni syytösten mukaisesti.

Matkat oletan saaneeni kauan sitten, vaikka olin asian unohtanut. Kuvittelin aina, että maksoin ihan itse matkani.

Olen erityisen kiinnostunut mm. Melbournesta, Lissabonista, Oslosta, Kroatiasta, Miamista ja Torontosta. Kävisin mielelläni Afrikassa jollain vehreällä alueella. Taiwan kiinnostaisi, samoin Japani. Viehättävään Hong Kongiin palaisin koska tahansa.

Jos voisin, niin matkustaisin koko ajan. Kissat eivät pitäisi tilanteesta.

Työ

Saisin viedä kissat mukaani töihin eli selkeästi ideaalityöpaikka.

Kissat inhoavat matkustamista eikä kukaan halua olla pellettilaatikon läheisyydessä, joten lemmikit saavat pysyä kotona.

Sohvan alla ne voisivat töissä piileskellä, mutta kotiinpaluu voisi olla haasteellista.

En edes uskaltaisi viedä kissoja paikkaan, josta ne voisivat livahtaa kadulla. Pantoja en kissoille tunge, joten niillä ei olisi yhteystietoja. Siruja en ole kissoille laitattanut. Helsingin eläinsuojeluyhdistys (ikävämaineinen Hesy) oli tatuoinut niiden korviin ruksit. Siru oli todennäköisesti yhdistykselle liian kallis, totesi kissojen eläinlääkäri jossain vaiheessa.

Pitänee hankkia nätiksi työkaveriksi äärettömän söpö sileäkarvainen musta tai vaaleanruskea mäyräkoira ja sille lemmikiksi aivan ihana irlanninsusikoira. Ne voisivat nukkua sopuisasti pehmeällä matolla neukkaripöydän alla.

Silmät

Silmäni rettelöivät jälleen. Taitavat suuttua keväästä ja valosta, siite- ja katupölystä. Oculacia menee järjettömiä määriä ja toisinaan ”lääkitsen” silmiäni Bepanthen-tipoilla.

Kuulin Oculacittomana aikana (8,5 pitkää kuukautta ja loppuvuodesta 2017 kolme viikkoa) vilpittömän kysymyksen siitä, eivätkö muut reseptitipat oikeasti sovi silmilleni. Luulenko vaan niin kokeilematta niitä pidempään? Tuollaisten kysymysten kuuleminen saa miettimään kriminaalitekoja, joten jätin vastaamatta. Ihan tahallanihan minä käytin viime ja toissa vuonna pienistä tuloistani valtavan summan rahaa hyllytippoihin. Grrrr.

Katu-uutinen

Autot piti Helsingissä siirtää kylttien mukaan pois tietyiltä kaduilta. Kuulin, että niitä hinattiin samana iltapäivänä pois jo aiemmin pestyltä reiteiltä.

Mielestäni melko sumeaa logiikkaa, vaikka kannatankin joukkoliikennettä.

Talvipuutarha

Lauantaina näimme Töölönlahdenrannassa valkoisen (leukistisen) sorsan, joka tuli toisen urossorsan kanssa kerjuulle. Olin katala ja kuvasin sorsia, mutta en vienyt niille syötävää. Taitaisivat olla aika tuhteja sorsia, jos kaikki ohikulkijat kiikuttaisivat niille naposteltavaa.

Upea mandariinisorsa on hiljattain bongattu Järvenpäässä, Tampereella ja näköjään Longinojalla Malmilla Helsingissä:

http://longinoja.fi/2018/04/harvinainen-vieras-longinojalla-mandariinisorsa-innostaa-luontokuvaajia/

Minä pidän etenkin variksista, harakoista ja naakoista, jotka ovat skarppeja lintuja.

Nousimme Töölöntorille ja meidän piti mennä Mamma Rosaan syömään. Nettisivujen mukaan yritys aukesi lauantaina klo 12, mutta ovessa väitettiin klo 13.

Menimme kostoksi Picniciin lohisalaatille ja lämminsavulohiuuniperunoille. Olen varmaan kertonut, että ennen sairauslomalle jäämistäni tilasin joskus uupuneena ”tonniperunan uunikalalla” saman ketjun ravintolasta? Onneksi minua ymmärrettiin tehdessäni tilauksen. Työkaveria tilanne nauratti.

Runebergin kukan edusta näytti upealta, kuten aina. Kauniin, suuren kukkakimpun olisi saanut 52 eurolla. Ei, en ostanut, koska haluan ruokkia kissat.

Kävimme Talvipuutarhassa tutustumassa Japani-päiviin. Näimme mm. ikebana-asetelmia, tussimaalausta (kalligrafiavaihtoehtoina olivat mm. mänty ja kevät), paperintaittelua ja kasveihin kiinnitettyjä haikuja, joista kopioin yhden kirjoituksen loppuun. Kyseessä oli viehättävä ja hyvin suosittu tapahtuma. Pöydissä istui useita seurueita syömässä eväitä. En nähnyt yhtään bentoboksia, joten melkein tunsin pahaa mieltä. Ehkä bentoversioina toimivat perinteiset suomalaiset lasipullot? Helsingin Sanomat mainitsi, että nuoriso juo ja rettelöi nykyisin hyvin vähän tutkimusten mukaan. Erittäin hyvä tietää, että suomalaisten sivistys kehittyy vuosi vuodelta. Esitän parhaat kiitokseni teille, kunnolliset ja tunnolliset nuoret!

Ihmettelin koikarppien pientä allasta. Jos olisin 30 senttiä pitkä (ja oranssi) kala, niin haluaisin uida suuremmassa altaassa. Tipuja tai pupuja ei enää näe talvipuutarhassa, mistä olen tyytyväinen. Kalat saavat toivottavasti olla rauhassa. Wikipedian mukana koikarppi tarvitsee terveenä pysyäkseen paljon tilaa uidakseen. Nyyh.

Ulkona oli pyöreä orvokkipenkki, jossa kasvoi jotain keltaisia varsia. Ystäväni mukaan ne olivat maissia ja minun käsitykseni mukaan pinnalla kasvanutta valkoista parsaa tai mangoldia. Erittäin todennäköisesti olimme kumpikin väärässä.

Maisemat Talvipuutarhasta olivat tietenkin kauniit. Talvipuutarhassa olisi mielestäni mukavaa asua, mutta ympärillä hyörivät turistit ja puutarhurit voisivat ainakin päiväsaikaan häiritä majoittumista. Pylvässänkyni (hankittava-listalla) olisi koialtaan yläpuolella olevalla parvekkeella.

Musiikkia lämpiössä la 12.5.2015 klo 15

Olen jo pitkään laiminlyönyt Musiikkia lämpiössä -konsertteja Oopperassa. En mennyt lauantaina, mutta harkitsen seuraavaa käyntiä toukokuun 12. päivä.

Olen niin naatti työpäivien jälkeen, että menen kotiin. Taustalla saattaa olla kuuden vuoden sairausloma. Arkkitehtuurimuseo, Designmuseo, HAM ja Ateneum houkuttelevat, mutta koti vaikuttaa paremmalta paikalta.

Toivottavasti reippauteni lisääntyy, kun maailma muuttui vielä valoisammaksi.

Villasukaton vasen jalka – se vapaana syntynyt

Esitän pahoitteluni nimen kähveltämisestä Elsa-leijonalle.

Hyisten käpälieni vuoksi nukun ympäri vuoden villasukat jalassa. Joka aamu herään niin, että vasen jalkani on vapauttanut itsensä villasukasta ja oikeaa lämmittää edelleen sukka.

Oletan, että vasen jalkani on syntynyt vapaaksi ja taistelee itsensä yön aikana ulos sukasta. Oikea jalka on ilmeisesti kiltimpi.

Rakkautta ruudun takaa (2017)                        

Maire Soiluva

Nappasin uteliaana mukaan kirjastosta keski-ikäisille tai vielä vanhemmille kirjoitetun kumppaninhakuoppaan.

Opin, että pitää olla mukava ja ystävällinen, vastata kaikille, päättää huono suhde kauniisti ja puhelinnumerona kannattaa olla prepaid. Haistattelu ei – yllättäen – ollut hyvä idea.

Ilmoitustekstejä ja kommentteja oli hauska lukea. Seuraa etsivät äijäfeministi, ulkonäköään kuivakkaaksi virkamieheksi kuvaillut, rintakarvoistaan luopumaton (?), ”jos tahdot pitää muovisia tekoripsiä, nauran niille” -mies jne. Seurallinen ja empaattinen mies vaikutti hyvältä.

Vaatisi varmaan lobotomian, että lähtisin toisen kerran etsimään seuraa netistä. Edellisestä yrityksestäni syytän aivoaneurysma- ja myeloomadiagnoosejani.

Alex (2017)                                                               

Alexander Stubb, Karo Hämäläinen

Luen kirjaa, jonka aiheena oli Alexander Stubb ja hänestä on erittäin kiinnostavaa lukea. Mitenkään en hänen ulkonäköönsä puutu, mutta hän on hyvin viehättävän näköinen, ilahduttavan urheilullinen – ja nuorempana vaalea. Nätti!

Syntyessään hän oli 5,5-kiloinen pallero. Äitiparka.

”Stubb oli nimi, joka annettiin nimettömille torppareille. Sen pohjana on ”stubbe”, ruotsin kielen kantoa tarkoittava sana. Nimi kuuluu samaan sarjaan, kuin Modig, Rolig, Järn, Stadigh ja Tapper.” Tapper-nimi viittaa mm. kuvanveistäjä Kain Tapperiin (1930–2004). Muistaakseni olen joskus tehnyt samassa kerroksessa töitä Stadighin kanssa. Olikohan hän jonkin aikaa toimitusjohtaja?

Tapasin Alexander Stubbin vuosia sitten, kun hän jakoi ystävällisesti hymyillen vaaliesitteitä Pohjoisesplanadin kahvioissa. Juttelin silloisen työkaverin kanssa, hymyilimme hänelle ja kumpikin kieltäydyimme esitteistä, koska olimme jo äänestäneet. Olin tietenkin äänestänyt naista, kuten olen äidiltä aikoinaan oppinut. Joskus olen joutunut tinkimään periaatteistani presidentinvaaleissa.

Fiksu Stubb vaikuttaa kunnon mieheltä, joka on jo opiskeluajoistaan lähtien elänyt yhdessä brittivaimonsa kanssa.

Politiikkaan en ota kantaa, koska tiedän aiheesta aivan liian vähän. Yleisöpalstoilla on aina valtava määrä kaikista asioista paremmin tietäviä, mutta minä en kuulu heihin.

Kummastelen vuodesta toiseen, miksi kyseiset ihmiset eivät ole mukana politiikassa ja miksi kukaan heistä ei työskentele esimerkiksi ministerinä? Pitäisihän heidän laajan tietämyksensä ja taidokkaan osaamisensa vuoksi päästä mukaan suomalaiseen politiikkaan, niin maan tilanne aivan varmasti paranisi kummasti lyhyessä ajassa.

Laitumellelasku Viikissä Helsingissä la 5.5.2018 klo 10–15

Lehmät kirmaavat laitumelle n. klo 11.10.

Paikalla on ihasteltavana maitoauto, Valion kuljetusauto, traktorirata, ja puuhanavetassa leikkilypsylehmät.

 

linnut saattoivat

toivon hyiseen kevääseen

ilon korville

 

Työkokeilu maalis-toukokuussa 2018  

Aloitin maaliskuussa viestintäharjoittelijana kiinnostavassa järjestössä. Teen erittäin mukavien ihmisten kanssa työtä, jota rakastan. Järjestöllä on viihtyisät tilat alueella, joka kuuluu suosikkeihini Helsingissä.

Enpä kuollutkaan kahdesta vakavasta sairaudestani ja kurjasta ennusteestani huolimatta, vaan paranin vaikeimman elinsiirron avulla. Hah!

Vaihdoin alaa, koska halusin kirjoittaa. Kuuden vuoden sairausloman jälkeen oli haasteellista löytää työkokeilupaikka ilmaisena työntekijänä, koska kenelläkään ei ollut aikaa opastaa minua uudessa työssäni. Minua kiinnostivat tautisuusvuosien jälkeen järjestöt ja kulttuuripuolen yritykset. Soitin ja lähetin hakemuksia mielenkiintoisiin kohteisiin.

Blogista oli hyötyä, koska tekstejäni on lukenut lähes 8600 henkilöä. Hämmästyttävää, koska kirjoitan harvinaisesta syövästä, myeloomasta. Potilaiden määrä nousee eli 400 myeloomapotilasta löydetään vuosittain. Nouseeko määrä, koska syöpä tunnistetaan jo paremmin ja oikea verikoe osataan teettää vai mikä on syy siihen, että aiemmin diagnooseja sai 250–300 vuodessa? Miksi ns. nuoret (ts. nelikymppiset) potilaat sairastuvat eikä sairaus ole vain eläkeikäisten tauti?

En vieläkään tunnusta olevani eläkkeellä oleva tummaihoinen mies, joka on yleisin sairastuja.

Vuoden haastateltava

Etuhampaani murtuivat ennen ensimmäistä haastattelua ja sain hammaslääkärin vasta seuraavalle päivälle, joten yritin haastattelussa kätevästi venyttää ylähuulta hajonneita hampaita peittämään. Vasemmasta hampaasta puuttui kahdeksasosa ja oikeasta murtui alakulma. Hampaat oli paikattu viimeksi lokakuussa eli murtumisaikataulu oli aivan loistava.

Olen neuvonut tämän aiemmin: älä yritä avata pikaliimapulloa silmäneulalla, joka juuttuu pulloon. Jos yrität, niin älä kisko neulaa pois etuhampaillasi. Vuosia sitten tekemäni tuho vaikuttaa edelleen.

Haastattelu sujui hyvin ja sain jutella kivojen ihmisten kanssa. Sain etukäteen tiedon siitä, että heillä ei ole mahdollisuutta ottaa ketään töihin, mutta heillä saattaa olla tieto siitä, onko jossain toisessa järjestössä kiinnostusta työntekijään. Kiitin heitä lähtiessäni ja kerroin, että haastattelu oli ensimmäinen, johon pääsin. Olin sopinut pari muuta haastattelua kyseisen haastattelun jälkeen.

Hampaat

Hampaani paikattiin takuutyönä, mutta hampaat hajottaneen narskuttelun vuoksi minun pitäisi hankkia uusi hammaskisko. Aiemman kiskon heitin unissani joka yö lattialle, joten siitä ei ollut suurempaa hyötyä. Hammaslääkärien mukaan koirat mielellään syövät hammaskiskoja. Onneksi minulla on kaksi kissaa enkä näe niitä syömässä – saati sovittamassa – kiskoja.

Luin luotettavasta lähteestä, että hammaskiskona voi käyttää urheilijoille kaupattavia ja lämpimän veden avulla muotoiltavia kiskoja hammaslääkärin suostumuksella eikä erillistä suojaa tarvitse teettää. Ilahduttavaa maksaa suojasta 3,90 euroa verrattuna teetettyyn ja satasia maksaneeseen hammassuojaan.

Lattialle voi ehdottomasti heittää umpiunessa halvemmankin version.

Työkokeilupaikka

Ilahduin, että joku halusi haastatella minua ja positiivinen suhtautuminen haastattelussa oli mukavaa.

Sain haastattelun jälkeen viestin, jossa minulle ehdotettiin, että tulen kirjoittamaan tarinoita kyseiseen järjestöön kolmeksi kuukaudeksi. Ystävällinen esimies oli miettinyt minua varten työpaikan.

Olin todella iloinen ja kiitin viestistä, mutta halusin käydä ennen päätöstäni toisessa järjestössä, koska järjestön aihe oli minulle tutumpi. Kävin haastattelussa, tapasin mukavia ihmisiä ja kuulin työtehtävistäni, jotka olivat kiinnostavia, mutta eivät kirjoittamista.

Otin yhteyttä ensimmäiseen järjestöön ja työkokeiluni alkoi maaliskuussa. Tiesin aloittaessani, että jatkoa kolmen kuukauden jälkeen ei ollut tiedossa. Pääsin kuitenkin tekemään toivomaani työtä, joten olin tyytyväinen.

Ensimmäinen työpäivä

Helmikuun viimeisenä päivänä vasen silmäni tulehtui. Menin ensimmäisenä päivänä työpaikalle apteekin kautta, josta ostin silmätippoja ja käsidesiä. Ensimmäisessä haastattelussa olin murtunein, mutta myöhemmin korjatuin hampain ja torstaina, ensimmäisenä työpäivänä toinen silmäni oli lähes umpeen muurautunut. Vuoden työntekijä!

Sain tehdä etätöitä perjantaina, joten silmälläni oli aikaa parantua. Naputtelin juttua kotona ja olin iloinen siitä, etten ollut tartuttamassa ketään silmätulehdukseen.

Neljä, kuusi ja kahdeksan tuntia

Neljän tunnin työpäivät ensimmäisen kuukauden aikana tuntuvat hassuilta, vaikka pidän järkevänä hidasta työhön paluuta raatovuosien jälkeen. Olen onneksi pysynyt terveenä.

Tarinoita

Kirjoitan tarinoita ihmisistä, jotka ovat sairastuneet ja kaupungeista, jotka edistävät asukkaittensa liikunnallisuutta eri tavoin.

Työni on erittäin kiinnostavaa. Saan jutella mielenkiintoisten ihmisten kanssa, joilla on niin paljon erilaisia oireita, että oma pitkä tautihistoriani tuntuu mitättömältä. Haastattelemani ihmiset ovat uskomattoman positiivisia ja porskuttavat eteenpäin monenlaisten hankalilta vaikuttavista tilanteista huolimatta. Kaupunkien liikuntasuosituksia arvostan, koska liikunnallisuuden merkityksellä hyvinvointiin on kiinnitetty huomiota.

Aamiaissuositus?

Näin tiedon, jonka mukaan kahdessa desilitrassa sokeroitua jogurttia on enemmän sokeria, kuin 70 gramman jäätelötuutissa. Marja- tai hedelmäjukurtissa on kuusi ja puoli sokeripalaa ja jäätelötuutissa viisi sokeripalaa.

Tarinan opetus ei uskoakseni ole, että jäätelötuutti sopii paremmin aamupalaksi.

Seisomapöytä

Huomaavainen järjestö, koska minua varten hankittiin nostettava työpöytä, kuten muillakin järjestössä työskentelevillä. Toimistotyö kannattaa tehdä seisten, jos siihen on mahdollisuus.

Istuminen on tuhoisaa terveydelle, kuten jokainen tietenkin nykyisin tietää.

Kävellen keskustasta työpaikalle ja taukojumppa

Odotan jokaista työpäivää. Menen keskustaan bussilla ja kävelen töihin vaihtelevia reittejä pitkin kauniiden kaupunginosien kautta.

Jos olen yksin toimistolla, niin huvittelen Reumaliiton Liikkeestä hyvinvointia 2016 -jumpalla.

https://www.youtube.com/watch?v=KesPxl9e2Qc

Kirjoittamistyö

Miksi minä en aiemmin kirjoittanut työkseni, vaikka aiheesta puhuivat äidinkielenopettajat siitä lähtien, kun olin ala-asteella? Opin nelivuotiaana lukemaan ja luen satoja kirjoja vuodessa. Tein pitkään mielenkiintoisia töitä, mutta en koskaan aiemmin tuntenut samanlaista paloa tekemääni työhön, kuin nyt.

Työskentelisin mielelläni jatkossa kirjoittajana. Etsin uutta työpaikkaa mielellään Helsingistä kesäkuusta 2018 lähtien. Etätyökin on tietenkin mahdollista eli voin tehdä työtä kotoa jonkun palveluksessa.

Freelanceriksi minusta ei pitkän – ja kalliin – sairauslomani jälkeen ole. Oculac-silmätippahylly oli jälleen tyhjä apteekissa ennen vuodevaihdetta. Sain taas investoida rahaa pipetteihin, joita ei korvata, vaikka silmissäni on krooninen käänteishyljintä. Harmi, että rutikuivat silmäni kestävät vain yhdet korvattavat tipat. Kuinka moni riemastuu käyttäessään pelkkiin lääkkeisiin 2000 euroa vuodessa pienistä tuloista? Lisäksi olivat tietenkin erilaiset sairaalahuvitukset ja laskut niistä.

Palkkatuki

Yhteiskunta ystävällisesti sponsoroi minua maksamalla puolet palkastani ensimmäisen vuoden ajan. Pidän tekoa huomaavaisena korvauksena tautivuosistani. Toivottavasti löydän kesäkuussa yhtä kiinnostavan työpaikan, kuin nykyinen.  Kaunis korttelikin ilahduttaisi sielua ja esitän erityistoivomuksen lämpimän aurinkoisista päivistä.

Viestintäharjoittelijaterveisin,

Marja

 

Ajattele kuinka onnellinen olisit, jos juuri nyt menettäisit kaiken mitä sinulla on – ja sen jälkeen saisit sen kaiken takaisin.

Frances Rodman