Lunta on luvattu Helsinkiin loppuviikosta, mutta ihailisin mieluummin Espan puistossa kukkivia ruusuja.
Varsapatsaan ja Kasvitieteellisen puutarhan välillä on ruusupenkki, jossa ruusut kukkivat hyvin pitkään. Suosikkikohtiani, koska jokainen meistä tarvitsee elämäänsä kauneutta.
Karvalankomatto ja kanasolusiirto
Katsoin jotain aiempaa kirjoitustani, jossa väitin, että olohuoneeni lattialla on karvalankomatto. Tarkennuksena ilmoitan, ettei kenenkään lankoa ole sorrettu, vaan kyseessä on karvalankamatto.
Melkein yhtä hupaisa versio, kun aiemmin kirjoittamani kanasolusiirrolla paraneminen.
Yksikään kana ei tietääkseni tai toivoakseni ollut vaarassa allogeenista kantasolusiirtoani tehdessä.
*
Ruusut olen kuvannut jonain kesänä Meilahden arboretumissa, jossa kannattaa käydä etenkin ruusujen kukinta-aikana.
Helsingissä kyseinen aika tarkoittanee marraskuun loppua.
Eilen oli vuorossa silmieni sarveiskalvojen tutkimus Silmä- ja korvasairaalassa. Pääsin sisään Haartmaninkatu 4 C -alaovesta, vaikka ilmoittautuminen ei enää onnistunut klo 15 jälkeen ala-aulassa.
Aulassa oli meneillään remontti, joten takkia ei saanut ripustettua lukittuun naulakkoon.
Aikaa oli jäljellä, joten pistäydyin uteliaana aiemmin remontoidussa kahviossa, johon oli mielestäni lisätty ikkuna käytävään ja nousin hissillä viidenteen kerrokseen.
Vanhoista valkoisista hisseistä oli tehty tavarahissejä. Niillä piti toisinaan nousta kolmanteen kerrokseen, jos huimauksen vuoksi ei voinut kiivetä portaita.
Laitoin takin aulan kaappiin ja sain kauniin punaisen muovilapion avaimenperäksi. Ihmiset mitä ilmeisimmin unohtavat avaimenperiä mukaansa, koska lelulapion huomaa nopeasti taskusta tai käsilaukusta.
Istuin käytävällä odottamassa ja luin vuoden 2017 naistenlehden, jossa oli vuosihoroskooppi eli ilmeisesti lehti oli tammikuusta. Me härät emme jaksa lukea horoskooppeja, joten olisi pitänyt mieluummin lukea jokin vanha sisustuslehti. Olen päätellyt, että jossain on hyvin kummallinen kauppa, joka myy käpälöityjä ja repaleisia ikivanhoja lehtiä odotushuoneisiin.
Hoitaja käveli ohi ja kysyi kaikkien nimet. Hän lupasi, että pääsen pian vastaanotolle. Hän näytti rehelliseltä, joten uskoin häntä. En halua kertoa, että odotin viimeksi P U O L I T O I S T A tuntia silmiäni tutkinutta lääkäriä. Pystyinkö riittävästi korostamaan sanaa puolitoista? Hahaa!
Hoitaja puhui totta ja pääsin mukavan nuoren miespuolisen lääkärin vastaanotolle. Kerroin, ettei edellisen lääkärin (en hienotunteisesti maininnut mitään puolentoista tunnin odottamisesta) määräämistä Softacort 3,35 mg/ml -hydrokortisoninatriumsulfaattitipoista (ihanan pitkä kortisonisana, joka kannattaa sanoa hyvin monesti uudelleen) ollut apua tai hyötyä.
Sain tippabingossa seuraavan vaihtoehdon eli Hyprosan 3,2 mg/ml -silmätipan. Liuosta myydään pullossa, jossa ei ole silmäni kirkkaanpunaisiksi muuttavaa säilöntäainetta. Toivottavasti kyseiset tipat sopivat silmilleni.
Lääkärin ehdottamista allergiatipoista ei ole ollut apua.
Olen edelleen karmea roskaaja, koska tyhjiä Oculac-pipettejä menee muovinkeräykseen 20-25 kappaletta päivässä. Vaihtoehtoa ei ikävä kyllä ole olemassa.
Ystävällinen lääkäri tuijotti silmiäni silmävimpaimella ja suurennuslasilla ja siirsi silmäluomia pumpulipuikolla. Hoitaja tiputti silmiini puuduttavia tippoja ja lääkäri mittasi toisella silmävimpaimella silmänpaineen enkä onneksi sairasta glaukoomaa.
Katselin silmälasit päässä seinällä näkyviä – tai näkymättömiä – kirjaimia ja näen yhtä hyvin oikealla ja yhtä huonosti vasemmalla kuin ennenkin. Neuvo: älkää ottako aivoaneurysmamötikkää vasemman silmän taakse silmähermoa vahingoittamaan.
Vältyin tällä käynnillä pupillia suurentavilta tipoilta, joiden jälkeen näyttää normaalia hupaisammalta ja tarvitsee aurinkolasit.
Tietokoneella työskentely kuivattaa silmiä, joten töissä tietokoneen alla on useita avattuja silmätippapipettejä pienen Amergrip-pussin päällä ja muovipussi, johon laitan käytetyt tipat. Roskapussin vien kotiin, jotta saan laitettua tyhjät pipetit muovinkeräykseen.
Oikeissa taskuissani ja käsilaukussani on aina useita avattuja pipettejä Amergrip-pusseissa. Kyllä, tuote oli aemmin Minigrip. Vasempaan taskuun laitan käytetyt pipetit. Äärettömän selkeä logiikka.
Kotona silmätippapipettejä ja avattuja pipettejä on yöpöydällä, eteisessä ja keittiössä.
Nuori työkaveri ihmetteli lähellä olevia tietokonenäyttöjäni töissä. En käytä työskennellessäni silmälaseja, joten lähellä olevilta näytöiltä voi paremmin lukea tekstit. Tein oikean päätöksen ennen kaihileikkausta, joka omalta osaltaan kuivasi silmiä, kun valitsin, että haluan nähdä lähelle. Likinäköisyyteen, joka todettiin 14-vuotiaana, ehti vuosien aikana tottua.
Silmälaseista pidän ulkoillessa, koska ne suojaavat silmiä mm. tuulelta, sateelta, lumelta, pölyltä ja ötököiltä.
Ihmettelin ja ihmettelen edelleen töihinpaluutani tai uuteen työhön siirtymistä vakavien sairauksieni ja vaikeitten oireitteni jälkeen. Ilmeisesti pääkoppani olisi pitänyt murtua, jotta olisin päässyt sairauslomalle. Hyvin moni lievemmin sairastunut ikäiseni on jo eläkkeellä. Eihän toisten taudeista tietenkään tiedä riittävästi.
Seuraava aamukäynti on keväällä eli vaikeasta käänteishyljinnästä kärsiviä silmiäni tutkitaan kahdesti vuodessa. Lääkärin mukaan olen kostuttanut silmiäni hyvin, koska verkkokalvo oli siisti ja hyvässä kunnossa. Toivottavasti sama lääkäri on myös seuraavalla kerralla, vaikka todennäköisyys on hyvin pieni ruuhkaisessa sairaalassa.
Kiitin lääkäriä ja hoitajaa, palautin lapion (ja avaimen) käytävällä olleeseen lokeroon ja sain takkini takaisin.
Palasin C-ovelle, joka oli jo lukittu, joten haahuilin takaisin sairaalaan. Henkilökunnan edustaja ystävällisesti opasti minut E-ovelle, kun kysyin häneltä, miten pääsen poistumaan sairaalasta. Ulkona opastin C-ovella seisonutta eläkeläisrouvaa, joka ihmetteli, missä E-ovi sijaitsee. Opastus oli mielestäni melko huono, mutta toisaalta onnistun eksymään tutuissakin paikoissa.
Harkitsin käynti Pasilan Tripla-ostoskeskuksessa, jossa on käynyt jo yli miljoona ihmistä. Miljoona? Käsittämätöntä.
Talvipimeyden vallattua jo kaupungin suuntasin kotiin ennen rosvojen ja susien hyökkäystä. Henkivartiokaartinani voisi olla navakasti aseistettu alaskanmalamuuttilauma.
Oikeudenmukaisessa maailmassa metsissä jahdatuilla söpöillä hirvillä olisi rynnäkkökiväärit turvanaan. ”Sain kaadettua pari pientä ja ilkeää sekä yhden tuhdin ja humalaisen”, kerrottiin hirvien suosikkijulkaisussa.
Aiemmin pidin enemmän dobermanneista henkivartiokaartissani, koska lapsuudenkodissa oli ihana Oula, joka rakasti perhettä ja inhosi kaikkia muita. Ennen alaovien koodeja rappukäytävissä riitti myyjiä ja kerjäläisiä kieltotauluista huolimatta. He eivät pitäneet Oulasta, joka kertoi räyhäämällä mielipiteensä vieraista ovikellonsoittajista.
Sileäkarvainen mäyräkoiralauma ei todennäköisesti pelota edes rosvoja.
Kävin tällä viikolla Silmäklinikan Sarveiskalvo- ja etuosakirurgian yksikössä, jossa
lääkäri myöhästyi vain puolitoista tuntia.
Silmäklinikka on jo vuosia ollut paikka, jossa saa vietettyä arvioni
mukaan puoli turhauttavaa päivää. Tunnen suurta myötätuntoa henkilökuntaa
kohtaan, joka joutuu selittämään usein iäkkäille ja kivuista kärsiville
asiakkaille pitkät jonot. Onneksi olin terveenä paikalla.
Aikani oli yhdeksältä aamulla, joten menin paikalle varttia ennen
ja ilmoittauduin ala-aulassa. Minut
ohjattiin viidenteen kerrokseen, jonne menin poikkeuksellisesti hissillä.
Hissin ovi oli niin raskas, että oven työntäminen auki oikeassa kerroksessa
tuntui tavoitteelta.
Osasto oli remontoitu. Odotustilassa oli paljon ihmisiä, joten
tartuntoja pelkäävänä odotin vastaanotolle pääsyäni syrjemmällä. Siirryin yhdeksän
aikoihin odotustilaan.
Puoli kymmeneltä hoitaja haki minut pienempään odotustilaan
odottamaan vastaanotolle pääsyä. Keskustelin reumaa ja Sjögrenin syndroomaa
sairastaneen eläkeläisrouvan kanssa mm. autoimmuunisairauksista ja
silmäongelmista. En yleensä ole sairaalajuttelija, mutta tietenkin vastaan, jos
minulle puhutaan.
Hoitajat ja lääkärit vaelsivat pienen tilan kautta huoneisiin ja
me istuimme ihmettelemässä, koska pääsemme vastaanotolle. Ihmettelyaikaa oli
minulle varattu puolitoista tuntia ja mm. nivelkivuista kärsineelle rouvalle ”vain”
tunti.
Pääsin vastaanotolle, jossa vanhempi mieslääkäri pyysi anteeksi
myöhästymistä ja kertoi, ettei hän tiennyt, missä hänen olisi pitänyt olla.
Muistelin haikeana vanhoja hyviä aikoja, kun sihteerit ja vastaanottoapulaiset
opastivat hajamielisiä lääkäreitä ja taluttivat heidät oikeaan huoneeseen. Huoneessa
oli kaksi hoitajaa eli oletukseni mukaan hoitaja ja harjoittelemassa oleva
hoitaja.
Seuraavaksi lääkäri näki aiheelliseksi ilmoittaa, että vahingoitan
silmiäni silmätippoja tiputtamalla ja aiheutan itselleni silmätulehduksen.
Totta, minulla oli vuosi sitten silmätulehdus eli hän oli oikeassa näiden lähes
seitsemän vuoden aikana eli silmätulehduksia on ollut ihan tulvimalla. No, ehkä
niitä oli joskus aiemminkin, mutta NS. keljuilu sapetti.
Tilanne voisi olla toinen, jos hän eläisi minun elämääni, jossa
joudun käyttämään 25 silmätippapipettiä päivässä. Käsien desinfiointi ei
yleensä onnistu ja minulla on Minigrip-pussissa mukana liuta avattuja
silmätippapipettejä. Avaan pipetit mieluummin kotona pestyillä ja puhtailla
käsillä kuin likaisilla, joten olen kehittänyt minulle toimivan ratkaisun.
En ehkä aloittaisi keskustelua potilaan – tai asiakkaan – kanssa noin,
jos olisin PUOLITOISTA tuntia myöhässä. En tietenkään kiinnittänyt aikaan juuri mitään huomiota, kun minun olisi
pitänyt olla töissä ja jokainen hetki Silmäklinikalla veisi minulta työaikaa.
Oli noloa olla pitkään kipeänä ja nyt jouduin käymään tutkituttamassa kuivia silmäni,
joissa on kroonista käänteishyljintää allogeenisen kantasolusiirron jälkeen.
Lääkäri ilmoitti, että silmissäni on kosteutta. Olihan niissä, koska olin juuri
lisännyt Oculacia. Silmäni olivat kunnossa.
Listasin jälleen tipat, joista ei ole apua. Tämäkin silmälääkäri
tarjosi Thealoz Duo – tippoja eli lääketehtaan myyjä on saanut useamman
lääkärin uskomaan, että tipoista on apua. Harmi, ettei niistä ollut minulle
mitään hyötyä. Kerroin käyttäneeni Ikervis-silmätippoja niin pitkään, etteivät
tipat enää kirvelleet. Harmi, ettei niistä ollut apua, kuten joillekin
potilaille. Kyllä, olen kokeillut geelimäisiä Kelan korvaamia tippoja, jotka
eivät sopineet. Olisi mukavaa, jos saisin täyttää No can do – lomakkeen etukäteen,
jotta samaa keskustelua ei käytäisi joka vastaanotolla.
Kerroin, että mietin lääkäriaseman ulkoportaille mätkähtämiseni
jälkeen parina päivänä näkemiäni lasiaisia. Näen niitä toisinaan, kuten
useimmat vanhemmat ihmiset, mutta kaatumisen jälkeen silmissäni vilisivät
haileammat ja tummemmat pilkut useamman päivän ajan. Näkö ei muuttunut, joten
en pelännyt verkkokalvon irronneen. Lääkäri tutki silmäni pitkän pumpulipuikon
avulla eli istuin tuolissani ja hän työnsi tutkimuslaitteen eteeni. Laitoin
leukani telineeseen, nojasin otsani ohjattuun kohtaan ja lääkäri tuijotti
silmiini. Olen liian lyhyt laitteeseen, joten joudun aina kurottelemaan, jotta
istun oikeassa asennossa.
Silmälääkäri päätti, että silmiini laitetaan pupilleja suurentavat
tipat, jotka hoitaja lisäsi viereisessä huoneessa. Vanhempi rouva istui
edelleen odotustilassa, joten toivoin, että hän pääsee minun jälkeeni vastanotolle
ja huomasin myöhemmin, että hän pääsi. Kysyin hoitajalta, kauanko odotan
pupillien suurenemista ja vastauksena oli 15–30 minuuttia ja minun kannattaisi
istua lähellä huonetta. En hetkeäkään olettanut, että pääsisin niin pian
takaisin vastaanotolle. Vaelsin hyvin ruuhkaiselta käytävältä yskättömämpään ala-aulaan.
Silmäklinikan kahvio oli remontissa 6.5. saakka, joten
kirjoittelin viestejä alakerrassa. Reumaa sairastavalla rouvalla oli ollut
lyhyt vastaanotto, joten näin hänet uudelleen. Hänellä oli kaulassaan kaunis
kultainen ketju, joten varoitin häntä kaduilla liikkuvista korurosvoista.
Joltain hänen ystävältään oli viety koru, mutta ei rosvojen kanssa tarvitse edes
jutella, jos he haluavat ryöstää arvoesineitä. Toivotimme toisillemme hyvää vointia.
Palasin odotustilaan, jossa istuivat eläkkeellä oleva äiti ja
hänen tyttärensä. Aulaan tuotiin pyörätuolissa vanhempi mies, joka näytti
söpöltä tontulta. Hän istui selin meihin ja kysyi, mikä päivä tänään on? En
heti huomannut, että hän puhuu meille, koska olen tottunut kovaäänisiin matkapuhelinräpättäjiin.
Lopultakin sain käytettyä kuvaavaa sanaa räpättäjä! Mies toisti kysymyksensä,
joten kerroin päivän ja hän kiitti tiedosta. Hoitaja kävi katsomassa silmieni suurentuneita
pupilleja ja odotus jatkui. Hyvä tietenkin, että useampi pitkään odottanut
potilas pääsi vastaanotolle. Kerroin kahviosta puhuneella äidille ja tyttärelle,
että kahvio on remontissa, jotta he eivät suotta suunnista alakertaan.
Noin 45 minuutin odottelun jälkeen pääsin takaisin vastaanotolle.
Hoitaja pudotti silmiini puuduttavia tippoja ja lääkäri pyysi minua katsomaan
ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Silmissäni ei onneksi ollut mitään
ongelmia, joten hän pyysi soittamaan, jos vielä näen lasiaisia.
Tutkimuksen jälkeen lääkäri määräsi minulle kortisonitippoja,
joiden käyttöä voin kokeilla. Toivottavasti kyseisistä tipoista on jotain
hyötyä. Vastaanoton jälkeen odotin käytävällä, että hoitaja tuo minulle
reseptin ja tiedon seuraavasta vastaanotosta. Sain hetken kuluttua lapun, jossa
aikani oli syyskuussa klo 10:30. Pyysin, että saan klo 8 olevan ajan, koska työn
kannalta aika on hankala. Puolitoista tuntia myöhästyneen lääkärin päätöksen
mukaan en saanut, joten soitan myöhemmin Silmäklinikalle ja pyydän sekä ajan
että mielellään myös lääkärin vaihtamista. Sain vielä työpaikkaa varten lapun,
koska vietin Silmäklinikalla kaksi ja puoli tuntia.
Laitoin aurinkolasit silmiäni suojaamaan ja bussimatkan jälkeen pääsin
töihin jo klo 12:20. Onneksi minulla oli plussaa saldossa. Avasin tietokoneen
ja lähdin lounaalle.
Hyvä, etteivät näkemäni lasiaiset olleet haitallisia, mutta muuten
käynti tuntui turhalta rahanmenolta happaman lääkärin tutkittavana. Suosikkini
Silmäklinikalla on ollut superystävällinen ja taitava mies, joka muistaakseni toimi
ylilääkärinä Lauttasaaren silmäsairaalassa.
Koivut jo
lehtii
Terve Suomeni maa. Lämpimien huhtikuun päivien vuoksi koivuissa on
jo yhtä isot lehdet kuin äitienpäivänä, joten olen hyvin tyytyväinen.
Kohta on vappu, jolloin voi ostaa teekkarien hauskana pitämää Äpy-lehteä.
Äiti piti mieskuoron esityksistä, joten monena vuonna kävimme vappuaamuna
kuuntelemassa laulua, jossa ilmassa leivokset leikkiä löivät.
Ullanlinnanmäellä olen tietenkin käynyt, mutta vappujuopottelu ei
ole koskaan kiinnostanut enkä enää mene Havis Amanda – ryysikseen palelemaan
tai käytä hassua lakkia.
Magnolia
ja viitasammakko
Kaisaniemessä kukkivat jo magnoliat, joten aika suunnata magnoliatarkastusretkelle
Viikin arboretumiin ja jatkaa sammakkolammelle kuuntelemaan viitasammakoiden
haukuntaa.
Koetilan
lehmät la 4.5.2019, kirmaushetki klo 11:10
Viikin koetilan lehmät kirmaavat laitumelle lauantaina 4.5. klo 10–13
eli reippaat isykät ja äitykät ajavat jälleen letkana laitumien lähelle
kävelyteitä pitkin. Oi niitä kaukaisia aikoja, kun lapset ja aikuiset jaksoivat
vielä kävellä jopa kilometrin verran.
Busseilla 78, 57, 506 ja 550 pääsee kätevästi laitumien lähelle.
Taidetta
Kutsu minua nimelläsi André
Aciman
Ihastuin elokuvaan, pidin englanninkielisestä teoksesta ja
lainasin Antero Tiittulan viehättävästi suomentaman tekstin, jossa Elion ja
Oliverin elämä Italian auringossa avautui uudelleen. Kirja on kaunis
rakkaustarina kahdesta nuoresta miehestä, yliopistoprofessorin 17-vuotiaasta
pojasta ja 24-vuotiaasta amerikkalaisesta yliopisto-opiskelijasta, joka viettää
useita viikkoja Elion perheessä hedelmätarhojen keskellä.
Epäröinti, rakkaus, läheisyys, musiikki, kirjallisuus ja perheen
tärkeys korostuivat teoksessa, samoin ihastuminen, suhteen kehittyminen, naapurin
pikkutytön kohtalo, uiminen ja miesten tapaaminen vuosia myöhemmin Yhdysvalloissa.
Haikean kirjan luettuani uskoin jälleen rakkauteen ja hyvyyteen maailmassa.
Aciman esiintyy 17.–18. toukokuuta 2019 Helsinki Lit –
festivaaleilla Savoy-teatterissa.
Oodi
Helsingin Sanomien Oodi-kirjastoon on mennyt yllättävän suuri
rahasumma, koska kirjastossa on mm. vakituinen siivooja. Hyvä päätös, koska kaunis
kirjasto oli yllättävän epäsiisti jo alkuvaiheessa hiekan ja soran rahistessa
lattioilla.
The Queen’s Corgi – Official Trailer
Mm. presidentti Trump pääsi
mukaan esittelyfilmiin.
Kävimme pitkäperjantaina ihailemassa Talvipuutarhan kukkia, kuten hyvin moni muukin. Puutarhan pihalla kukkivat krookukset ja pääsiäisliljat.
Yleisölle suljetun alueen rinteissä kukoistivat siniset skillat.
Vastaanotossa oli kakkupöytä, joten osa vierailijoista osti täytekakkupalat. Talvipuutarhassa on useita pöytiä, joissa voi syödä joko omia eväitä tai kasvihuoneessa (harvoin, luulisin) myytäviä tuotteita.
Kasvihuoneessa kukoistivat moniväriset orkideat,
perunanarsissit, orvokit, erilaiset mehikasvit ja mm. violetit hyasintit. Kauniit kukat, joita ei voi voimakkaan tuoksun
vuoksi ottaa jouluna kotiin. Hennoin tuoksu on lukemani mukaan valkoisessa
hyasintissa.
Elämä olisi ehkä helpompaa, jos rakastaisi kodin ”raikasteita” eli kauhulle haisevia kukkaistuoksuja, autoihin myytäviä ”tuoksuvia” kuusia ja kestäisi monien pesuaineiden karmean löyhkän. Puhdas tuoksuu puhtaalta, eikä haise pesu- tai huuhteluaineilta.
Hanami su 19.5.2019,
Roihuvuori
Pensaissa on jo suuret lehdet, leskenlehdet, valkovuokot ja onnenpensaat kukkivat ja päivä päivältä luonto näyttää paremmalta.
Pian lähistöllä kukoistavat vaaleanpunakukkaiset kirsikkapuut. Hanamia juhlitaan Roihuvuoressa sunnuntaina 19.5.2019 klo 12–18:30.
Vältän ihmismassoja myös ulkona, joten käyn aina ennen
juhlia ihailemassa viehättäviä kukkia.
Universal Stone
Olen kuurannut kylpyhuoneen kaakeleiden saumoja erilaisilla pesuaineilla, mutta edes rautakaupan järeät tuotteet eivät tuntuneet tepsivän. Höyrypesurilla sai kätevästi puhdistettua lattiaa, mutta saumat näyttivät epäilyttäviltä. Muistin kaapissa olevan Universal Stone -purkin ja pesin laattasaumoja sienellä levittämäni hajustamattoman ja myrkyttömän tökötin ja kaakeliharjan avulla. Toimii!
Muiden sairauksiin
reagoiminen
Luen edelleen useita syöpäpotilaspalstoja, koska myeloomasta paranemisestani huolimatta oletan, että sairaus palaa minun jossain vaiheessa. Ei pitäisi olettaa.
Törmäsin jo edesmenneen potilaan kirjoituksiin. Hän oli muille sairastuneille vihainen, koska edes allogeeninen kantasolusiirto ei parantanut häntä. Muilla oli hänen mielestään vain mitättömiä pikkuoireita, mutta hän ilmoitti olevansa todella sairas.
Ymmärrän, että tilanne oli hänelle surullinen ja vaikea, mutta en ymmärrä muiden potilaiden katkeraa syyllistämistä. Jokaisella sairastuneella on omat oireensa ja murheensa, koska kyse on parantumattomasta syövästä, jota onneksi voidaan hoitaa nykyisin monilla eri lääkkeillä.
Eihän hän edes tiennyt muiden tilanteista, koska monet
sairastuneet kirjoittavat vain joistain sairauteen liittyvistä oireistaan.
Osalla syynä on se, etteivät he halua pelotella muita omalla tilanteellaan.
Ferritiini
Keskustelupalstoilla herjattu ferritiini tuntuu olevan tietämättömien kriitikkojen suosittuna puheenaiheena. ”Kenelläkään ei ole mitään ongelmia ferritiinin kanssa ja syynä alhaisiin arvoihin ovat vain laiskuus ja hyvin todennäköisesti yleinen pahuus jäkätijäkätijäkäti.” Yleisen ja erityisen pahuuden tietenkin allekirjoitan.
Varastoraudan puutteesta kärsii yli 10 prosenttia naisista ja yli kolme prosenttia miehistä. En usko, että aiheesta tietämättömiä on noin 85-87 prosenttia. Hehee!
Nuorempana sain bussipysäkeillä ja rautatieasemilla
ympärilleni selittämään liudan höperöitä ja juoppoja, jotka luulivat minua
hämäävien kasvojeni perusteella kiltiksi ja mukavaksi. He erehtyivät pahasti.
Vanhenemisen etuna on, että saa olla kaikessa rauhassa.
Vuosia sitten kävimme sisareni kanssa katsomassa isovanhempia kahdessa eri sairaalassa, koska toinen oli vaikeassa verisuonileikkauksessa ja toinen oli hoidossa sydänoireittensa vuoksi. Täydessä junassa oli kärttyisä ikähenkilö, joka olisi halunnut kipeän jalkansa vuoksi pitää itsellään neljä paikkaa. Teimme pitkää päivää ja isovanhempien tilanne huoletti, joten rohkenimme istua mummelin viereen. Puhuimme matkalla sairaalakäynneistä ja vihainen neiti tai rouva tuijotti meitä pistävästi koko matkan ajan. Lähtiessämme hän tokaisi, että näköjään RAHVAS matkustaa junassa. Olin niin häkeltynyt, että vain tuijotin häntä. En tietenkään voinut sanoa ikäilkiölle mitään. Nyt tähtään siihen, että mitä enemmän ikää tulee, sitä varmemmin puhun muista matkustajista rahvaana. Ehkä.
Pitkien syöpähoitojeni jälkeen ferritiiniarvoni oli enää 19 mikrogrammaa litrassa, vaikka arvon pitäisi ylittää 100. Hematologit eli verisyöpälääkärit huolestuivat tilanteesta, joten suolistoni magneettikuvauksen jälkeen syön rautalääkettä ja B12-vitamiinia ja toivon arvon nousevan, koska olen naurettavan väsynyt. Minulla ei onneksi ole suolistosyöpää.
Pitkään kestänyt flunssa-, poskiontelotulehdus- ja mononukeloositilanne sotki rautalääkkeen ottamista, koska sain antibioottikuurin. Kaksi vatsaa sekoittavaa lääkettä oli liikaa, joten luovuin tilapäisesti rautalääkkeistä.
Jääpalojen syöminen on ilahduttavaa ja voi liittyä alhaiseen ferritiiniin. Ooh, jääpalat ovat hyviä!
Raudansaantia voi parantaa juomalla
aterian yhteydessä mehua tai syömällä vitamiinivalmistetta. (HS
26.11.2018). Minulle tulee talvella appelsiinihimo ja joka kevät hillitön hinku
juoda appelsiinimehua. Väitin aiemmin, että kyse oli piristävän oranssista
väristä, mutta ehkä alhainen ferritiini sai aikaan reaktion? Mielestäni teoriani
on melko hyvä.
Keski-ikä, vuosien syöpähoidot ja rankka lääkitys varmasti väsyttävät, mutta ehdin jo huolestua siitä, etten eläimistä pitävänä muistanut työkaverien koirien rotuja. Kyse oli nolosta – ja tietenkin täysin kuvitellusta
– ferritiinipöperöpäisyydestä.
Uskonto
Heinäkuussa 2018 helsinkiläismiehistä alle puolet kuului kirkkoon ja naisista alle 60 prosenttia. Maahanmuutto muuttaa tilannetta.
Monilla syöpäforumeilla on toivomus siitä, ettei uskonnosta puhuta, koska puhe voi loukata osaa kirjoittajista. Olen syntynyt uskovaiseen perheeseen ja kuulun edelleen kirkkoon, mutta ymmärrän kirkkoon kuulumattomien tai kirkosta eronneiden tilanteen erittäin hyvin. En ole koskaan pitänyt ns. miekkalähetyksestä tai pakanoille uimahousuja ja Raamattu -tyylistä, koska jokaisella on oikeus uskoa mihin lailliseen haluaa.
Useista palstan pitäjien esittämistä ohjeista huolimatta osa
tuo uskoaan julki todella paljon. Minun on vaikea ymmärtää tilannetta, koska
kyse on SYÖPÄpalstoista, ei uskonnolliseen keskusteluun liittyvistä palstoista.
Olisi varmaan kätevämpää, jos uskonnosta kirjoittavat
kaveeraisivat keskenään esimerkiksi Facebookissa ja kirjoittaisivat syöpäpalstalla
syöpään liittyvistä asioista.
Pahimpia oli näkemäni kirjoitus, jossa joku oli häätämässä uskontokirjoituksista
pahastuvia syöpäpalstalta. Kyseessä EI ole uskonto-, vaan syöpäpalsta.
Luin aiemmin kirjoituksen, jossa ”hurskas” kristitty näki aiheekseen haukkua toisen uskonnon edustajan syöpäpalstalla. Oli kiusallista lukea roskalehtityylisiä paasauksia politiikasta tai raivoavaa suhtautumista muihin uskontoihin tai homoseksuaaleihin. Miksi ihmeessä kahden aikuisen välisen suhteen pitäisi kiinnostaa muita ihmisiä?
Tietämätön, häijy ja valistumaton saa tietenkin olla, mutta muut pitää säästää omalta tietämättömyydeltä esimerkiksi 10 vuotta sitten kirjoitetuissa blogikirjoituksissa, joissa kehotetaan viheliäisiin rikoksiin.
Onneksi pahimpia raivoajia ja räyhähenkiä ei tarvinnut
seurata Facebookissa, vaan heidät pystyi estämään.
Jollain palstalla kirjoitti vihainen vanha mies
(jännittävää, että sukupuoli yhdistää kirjoittajia), joka luuli tietävänsä
kaikesta kaiken ja puuttui jatkuvasti muiden teksteihin tietämättä asiasta
yhtään mitään. Rasittavaa käytöstä.
Valtaosan rikoksista tekevät miehet, vankilat ovat täynnä
miehiä ja sodissa riehuvat miehet. Harmillista, miten testosteronin aiheuttama aggressiivisuus
näkyy niin monissa asioissa.
Toisaalta en tunne olevani mukava ihminen, kun haluaisin Isis-retkeilijöiden jäävän nykyisille asuinalueilleen ja toivoisin ”ystävällisesti”, että ihmisten ja historiallisten rakennusten kimppuun julmalla tavalla käyneet taistelijat tuomittaisiin Hammurabin lailla eli mitä muille teit, sen koet myös itse. Ratkaisuni on kaikkea muuta kuin humaani, mutta kauhujuttuja lukeneena näen oikeudenmukaisena, että jokainen maksaa siitä, miten on muita kohdellut.
Lopuksi oma ystävällinen ja huomaavainen neuvoni, joka ei
liity millään tavalla syöpähoitoihin, yleis- tai erityiskriminaaleihin tai
politiikkaan: puolison pettäminen on ala-arvoista. Erotkaa ensin ja aloittakaa
vasta eron jälkeen uusi suhde.
Ravintola Karl Johan,
Yrjönkatu 21
Kävimme eilen syömässä ravintola Karl Johanissa eli sain
syntymäpäivälahjani etukäteen. Kiitos, M!
Alkuruoiksi valitsimme lipstikkakeiton (pyysin pekonitta,
koska possut ovat fiksuja) ja vorschmackin, pääruoaksi otimme päivän tuoreen kalan
eli taimenen, perunoita ja tryffeleitä ja parsaa hollandaisekastikkeessa.
Kastike oli hyvää, mutta söin vain pienen määrän. Olen huono
hollandaisekastikkeisti, joka on melkein sana. Olin iloinen siitä, että kauniissa
annoksessa oli sekä vihreä että valkoinen parsatanko, koska suosin vihreää. Jälkiruokana
oli suklaamarkiisia ja mandariinisorbettia (ooh!) ja omenapiirakkaa,
kuusijäätelöä ja marenkia. Sain napsia marengit ystävän lautaselta eli
tapaaminen oli sekä keskustelun että ruoan puolesta erinomainen. Karl Johanissa
osataan kokata ja tarjoilija oli hyvin ystävällinen. Yllättävän paljon ihmisiä
käveli pitkin Yrjönkatua eli Helsinki ei ollut niin autio kuin olisi voinut
suljettujen ravintoloiden perusteella päätellä.
Harkitsin alkuruoaksi tartar-pihviä, jota aiemmin rakastin.
En tiedä, onnistuisiko syöminen enää, koska syön hyvin vähän punaista lihaa.
Pitäisi syödä enemmän jo – kuvittelemani, hehee – ferritiiniarvon vuoksi.
Kävelimme, ts. lämmittelimme rautatieasemalle Forumin
kautta, joten pääsimme ihailemaan Silmälasikeskus Forumin huikeita silmälaseja
Kukontorilla. Ainakin aiemmin silmälasit ostettiin yksittäiskappaleina
Ranskasta ja jo huikeiden lasien sovittaminen oli hauskaa.
Suonenveto
Herään aina välillä siihen, että oikeassa pohkeessa on viheliäinen suonenveto. Luin, että suonenvedot yleistyvät vanhetessa ja etenkin yli 50-vuotiailla on suonenvetoa. Jalan venytteleminen auttaa, mutta kipu on inhottava. Nestettä pitäisi juoda riittävästi, mutta juon nyt jo niin paljon, että suurempi nestemäärä olisi farssi. Suolatasapaino pitää säilyttää. Pitäisikö laittaa muutama merisuolakide suuhun ennen nukkumaanmenoa? Hmm. Jalkojen venyttely ennen nukkumaan menoa voi auttaa ja kipu saattaa olla lievempi. Magnesium mahdollisesti auttaa, joten pitänee kaivaa magnesium-purkki esille. Magnesiumarvoni olivat jossain vaiheessa niin korkeat, että magnesium kiellettiin kokonaan.
Opiaatit, efedriinit ja muut kodeiinit
Helsingin Sanomissa oli jälleen kirjoitus siitä, kuinka osa
jää heti koukkuun kipulääkkeisiin. Siinä vaiheessa, kun kivuista kärsiviä syöpäpotilaita
estetään saamasta tehokkaita ja toimivia kipulääkkeitä, menen kiljumaan
Eduskuntatalon portaille. En enää tarvitse vahvoja kipulääkkeitä, mutta ymmärtääkseni
portailla kiljuminen on oikea paikka.
Mm. mononukleoosia hoitanut lääkäri oli harmissaan siitä,
että vahvoja kipulääkkeitä myönnettiin myös lievempiin kipuihin, joihin niitä
ei pitänyt määrätä. Lähes kaikilla on
netti, joten luulisi, että ihmiset tutkisivat saamiaan lääkkeitä ja
perehtyisivät haittavaikutuksiin. t. Lyricaa en koskaan hakenut
Toisaalta valtaosa ei
jää koukkuun lääkkeisiin eikä meditaatioista jne. ole välttämättä mitään hyötyä
kivun taltuttamisesta. Eiväthän kaikki edes Suomessa juo alkoholia ja yhä harvempi
polttaa tupakkaa.
Pidän edelleen itseäni onnekkaana, koska pahoinvointireaktioiden vuoksi mikään vahva kipulääke (yök), alkoholi (pahaa, haisee, tyhmentää) tai tupakka (pahaa, haisee) eivät koukuttaneet.
Kodeiini- ja efedriinipitoista yskänlääkettä käytin kovan yskän taltuttamiseksi, en huvitteluna.
Ei ollut keuhkoklamydia, vaan Epstein-Barrin virus, mononukleoosi eli pusutauti, joka tarttuu syljestä. Muistaakseni en ole vaihtanut sylkeä kenenkään kanssa, joten oletan, että olen saanut tartunnan kirjoittamalla toisen henkilön näppäimistöllä.
Sisätautilääkärin neuvona oli käsidesin käyttö jatkossa, koska
käsienpesu ei onnistu riittävän usein. Suuri murhe rutikuivalle iholleni, mutta
toivottavasti apu tartuntojen välttämisessä
Mononukleoosi on viruksen aiheuttama
kuumetauti, johon aikuisilla liittyy useimmiten nielurisatulehdus ja yleinen
imusolmukkeiden suureneminen sekä oireeton maksatulehdus. (Duodecim)
Nielurisatulehdusta ei ollut, imusolmukkeet eivät suurentuneet, mutta maksa-arvot olivat koholla. Minulla on pitkittynyt yskä ja lämpöä, joka jatkui pitkään. Aamuisin yöpaita oli kuumeen vuoksi litimärkä.
Hankalan mononukleoosin vuoksi potilaat joutuvat sairaalaan ja osa heistä menehtyy. Surullista.
Onneksi jälleen kerran kävi hyvä tuuri, kun selvisin vähäisillä oireilla. Yskiminen on rasittavaa, mutta eiköhän yskäkin lopu jossain vaiheessa.
Hemapoli
Soitin hematologiselle poliklinikalle ja kysyin, miten voin jatkossa estää tartunnat? Ohjeena oli näppäimistön ja puhelimen desinfiointi.
Kuvittelin, että olisin päässyt tiputukseen tms., joka olisi kohentanut vointia.
Terveellisellä ravinnolla, hyvällä unella ja liikunnalla on tietenkin vaikutus sairastumiseen. Toisaalta viruksia ja bakteereja väijyy joka nurkalla.
Olisin voinut mennä Meilahden päivystykseen
korkean kuumeen (38,6 astetta) vuoksi ja olisin saanut antibioottikuurin.
Sairaalan pöpöjen keskelle meneminen tuntui syöpähoitojen aikana älyttömältä.
Jos on jo valmiiksi kipeä, niin miksi ihmeessä menisi hakemaan lisätartuntoja
päivystyksestä?
Hoitaja, jolle soitin, oli ystävällinen ja auttavainen. En ollut ensimmäinen tai viimeinen allogeenisen kantasolusiirron saanut potilas, joka on soittanut heille tartuntataudeista.
On säitä pidellyt
Edelleen väsyttää ja yskittää, mutta olo on melko hyvä. Paraneminen häämöttää jossain vaiheessa.
Tuntui, että ympärillä kaikki köhivät, mutta tappelin
pitkään flunssaa vastaan.
Ensin aloin yskiä, nokka valui ja kuume nousi. Sinnittelin
muutaman päivän kotona, mutta kuumeen noustua 38 asteeseen menin lääkäriin.
Kerroin flunssatappelustani ja lisäsin, että kuumetta oli 37,5–38 astetta. Hän
mittasi kuumeeni korvalämpömittarilla ja luku oli parempi: 38,6 astetta. Voin
ihan hyvin, joten kuumelukema yllätti. Kävin vuosia sitten kuntosalilla ja
ihmettelin, kun en jaksanut tehdä mitään. Kuumetta oli 39,5 astetta, joten sain
kotona selityksen kuumemittarin avulla.
Lääkäri kuunteli keuhkoni, lähetti minut laboratorioon
tutkittavaksi ja pyysi, että myelooman vuoksi kohoava senkka katsotaan samalla.
Olin kertonut lääkärille
syöpähistoriastani, koska flunssaan sairastuminen sapetti. Heikompi vastustuskyky harmittaa edelleen. Vanhempi
miespuolinen lääkäri totesi, että hänen ystävänsä vaimo sairasti myeloomaa eli lääkäri
tunnisti aiemmin sairastamani syövän. Jokainen myeloomasta tietävä lääkäri
pitää minua onnekkaana, kun onnistuin parantumaan allogeenisella
kantasolusiirrolla. Jaan heidän käsityksensä, vaikka elimistöni hylki pitkään
siirrettä mm. maksassa, munuaisissa ja edelleen silmissä.
Pääsen huhtikuussa tutkittavaksi Silmäsairaalan sarveiskalvo-osastolle. Toivon, että silmilleni löytyy Oculac-tippoja parempi ja halvempi ratkaisu. En haluaisi joutua käyttämään 70 euroa kuukaudessa Kela-korvattuihin silmätippoihin. Jo muoviroskan määrä hirvittää, vaikka laitan tyhjät pipetit silmälääkärin neuvosta muovinkeräykseen. Saankohan käyttööni piilolinssit, jotka pitävät kosteuden silmissä? Toivottavasti on jokin parempi ratkaisu. Piilolinssejä oli piinallista käyttää, koska silmäni olivat kuivat jo ennen kantasolusiirtoa. Kuka käski olla atoopikko?
Keuhkojen kuuntelun jälkeen lääkäri ilmoitti huolestuneena,
että minulla on joko keuhkoputkentulehdus tai keuhkokuume. Hän lisäsi, että bronkiitti hoidetaan
antibiooteilla ja keuhkokuume vielä suuremmalla määrällä antibiootteja. Oman
kroppani melko vakaumuksellisena asiantuntijana (myelooma- ja
vyöruusudiagnoosit olivat oikein, mutta koleradiagnoosiani melkein kadun)
totesi, ettei minulla ole ikinä keuhkokuumetta. Lääkäri kertoi, että lähes
päivittäin hänen luonaan käy keuhkokuumeeseen sairastuneita.
Päädyin keuhkoröntgeniin.
Pyysin lääkäriltä, että saan pullon ainoaa toimivaa yskänlääkettä,
CODESAN compia. Lääkäri oli kuullut myyntiedustajalta, että yskänlääke on
poistumassa markkinoilta. Hän tutki nettiä, löysi yskänlääkkeen ja oli niin
ystävällinen, että hän soitti viereiseen apteekkiin ja varmisti tilanteen.
Apteekki oli kuullut yskänlääkkeen loppumisesta ja varastoinut pulloja.
Kävin käynnin jälkeen ostamassa puolen litran pullon, josta
maksoin kauhistuttavat 38 euroa. Olisi kannattanut ostaa pari pienempää pulloa,
koska ei kai yskänlääkekään ikuisuuksia kestä. Tiedoksi kyseisen yskänlääkkeen
ystäville: hakekaa resepti ja varastoikaa pulloja, koska tauoton yskiminen on
ärsyttävää.
Codesanin ja korkean tyynykasan
avulla sain nukuttua öisin.
Minulla on vasomotorinen eli ikivaluva nenä. Ostan
grosseittain nenäliinoja, mutta flunssan aikana isot nenäliinat poikkeuksetta loppuvat.
Minun oli pakko käydä kaupassa ostamassa lisää nenäliinoja, jotka eivät riko
nenän ihoa. Vessapaperilla pärjää teoriassa, mutta atooppinen iho, joten nenäni
närkästyy paperin kovuudesta.
Yskin ja niistin kotimatkalla eli olin iljettävää
bussiseuraa. Yskin nenäliinaan, jotta muut matkustajat välttyisivät
yskäpöpöiltä. Puhelin oli jäänyt äänettömälle ja lääkäri oli soittanut matkani
aikana pari kertaa. Soitin hänelle kotoa ja hän totesi tyytyväisenä, ettei
minulla ole yhtään mitään. Vain
ankara virus, joka yskitti, aiheutti nuhan ja nosti kuumeen. Vältyin onneksi
antibiooteilta, joista en pidä yhtään. Sain ennen myeloomadiagnoosia riehuneisiin
tulehduksiin koko ajan antibioottikuureja, jotka sekoittivat vatsan.
Kahden viikon sairastamisen jälkeen voin jo paremmin ja yskin ja niistän enää satunnaisesti, ts. olen vähemmän ällöttävää seuraa.
Juttelin tänään nuoren naisen kanssa, jolla oli kurkku
kipeä. Jostain hämmästyttävästä syystä hän(-kin) oli sitä mieltä, ettei
särkylääke auta kurkkukipuun. Kyllä auttaa, kuten muihinkin kipuihin – tutkitusti. Syystä tai toisesta moni uskoo samaan
teoriaan kuin hän. Toivottavasti hän otti myöhemmin kipulääkkeen, koska
kurkkukipu on inhottavaa. Olin onnekas, koska vältyin kurkkukivulta.
Toivotan parempaa vointia, vähemmän lunta ja aurinkoisia kevätpäiviä!
Viehättävän lintuvalaisimen kuvasin Naivistit Iittalassa -näyttelyssä viime kesänä.
Japani on mielessäni erittäin kaunis, hillittyjen, sivistyneiden ja lahjakkaiden ihmisten maa, joten osa kirjan kuvauksista oli hämmentäviä. Piinallisia tai surullisia olivat kauhistuttava maanjäristys ja jälkijäristykset, sinuttelusta moittiminen, naapurien tarkkailtavana ja juorujen kohteena oleminen, vuokraemännän jatkuva ravaaminen asunnossa, opiskelijalla hoidossa olleen ja piristyneen koiran kohtalo, myöhemmin ikävä sairaalakokemus pienten lasten kanssa, kahden tunnin tukala matka sulhasen kanssa täyteen ahdetussa bussissa (kaamea jo ajatuksena) ja hätkähdyttävä vaatimus eli neutraali ilme tilanteessa kuin tilanteessa.
Pääsin vuosia sitten kokeilemaan museossa, millaista olisi kokea maanjäristys. Pidimme kaiteesta kiinni, tunsimme viheliäisen tärinän ja heilumisen ja seurasimme putoavia esineitä. Tilanne oli erittäin epämiellyttävä, vaikka todelliseen järistykseen verrattuna mitätön.
Oma lisäys: luotettavilta ja kunnollisilta vaikuttaneiden opiskelukavereiden tai iäkkäiden japanilaismiesten ahdistelut olivat kiusallisia. Näkyykö miesten perimässä käytöksessä toisen maailmansodan aikana kauhistuttanut julmuus muiden maiden naisia ja lapsia kohtaan? Sodan jälkeen tietenkin kirjoitettiin voittajien historia, jossa omat rivit – muka – olivat hyveellisiä ja kunniallisia, mutta vihollisen sotilaat olivat hirviöitä. Pidin kauhistuttavana juttua, jossa kiinalaiset kertoivat kokemistaan kärsimyksistä japanilaisten kynsissä. Mikä saa sivistyneeltä vaikuttavan ihmisen tekemään viheliäisiä julmuuksia? Kyseisten ihmisten paikka olisi vankilassa, mutta sodassa tuntuu olevan oikeus tehdä ihan mitä tahansa.
Hikoilusta Sensei mainitsi, että ajatukset keskittämällä ei hikoile, vaikka ilma on hyvin kosteaa. Oma lisäys: opiskelija ei onnistunut, mutta kyky sujuu mm. minulta kätevästi allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Englantia puhunut hematologi oli ilmoittanut potilasluennolla, että allosiirto on kuin amerikkalaiset Afganistanissa: he ampuvat kaikkia. Kertomus nauratti minua, mutta pitää paikkansa. Allosiirto voi helpottaa vointia tai parhaassa mahdollisessa tilanteessa parantaa potilaan, mutta aiheuttaa hämmästyttäviä ja/tai yllättäviä ongelmia siirron saaneissa. Toisaalta ilona voi olla hyvin vähäinen ja tuoksuton hikoilu.
Oma lisäys: loputtomat asuntotohvelit (mm. erilliset wc-tohvelit)
ovat varmaan hätkähdyttäviä muistisairaille vanhuksille. Yhä useampi henkilö
Japanissa sairastaa Alzheimerin tautia. Korkea ikä, diabetes ja korkea
kolesteroli nostavat riskiä.
Asuintalossa ei ollut ilmastointia tai lämmitystä, joten lämpötila
oli talvella seitsemän astetta ja sisällä piti pukeutua lämpimästi. Kaikkia
kohtaan piti olla korrekti, vuokraemännän mukaan kauniisti käärittyjä lahjoja
tuli antaa uusille naapureille, joten minua huvitti sillä hetkellä vähävaraisen
opiskelijan lahja: muovikelmurullat 20 naapurille, kauniisti pakattuna.
Murtautuminen vuokrataloon hirvitti ja pidin surkuhupaisana sitä,
ettei korttelipoliisi ymmärtänyt asukkaan huolta. Opiskelija sai neuvon heittää
yakuza-rikolliset ulos isona ja riuskana
ulkomaalaisnaisena. Opiskelija oli 168 senttiä pitkä ja painoi 47 kiloa.
Googlasin uteliaana, miltä yakuzat näyttivät. He näköjään suosivat tatuointeja.
Rikollisten vuoksi kylpylään ei Japanissa päässyt, jossa ihossa oli pienikin
tatuointi.
Kalligrafiakohdassa olisin ollut todella turhautunut. Onneksi Minna Eväsoja käyttäytyi huomattavasti paremmin. En pidä teestä, joten teeseremoniaan osallistuminen olisi piinallista, vaikka seremonia on tyylikäs.
Sairaus oli Japanissa paheksuttavaa eikä nuhakuume ollut mikään
tauti. Luennolle piti mennä suusuojus nenän edessä. Oma lisäys: olisi pulassa
Japanissa, koska minulla on vasomotorinen nuha eli yliherkkyysnuha, joten on
pakko niistää. Käännän pääni toiseen suuntaan, jos ohitan tupakoijan, koska
tupakansavu ärsyttää nenääni.
Ideaalimaailmassa pääsisin käymään Arashiyamassa Kiotossa. Niiskunokan ja köyhyyden vuoksi pitänee pysyä kotimaassa. Tuloni putosivat tammikuussa korkean veroprosentin vuoksi. Tienaan 360 euroa vähemmän (mukana asumistuki) kuin sairauslomani aikana, mikä on erittäin hankalaa. Yritän pärjätä kissojen kanssa (ei, en luovu kissoista) niin kauan, kun minulla riittää joulukuussa ostamiani Oculac-silmätippoja. Niihin menee jatkossa 70 euroa kuukaudessa. Häpeäkseni jouduin hakemaan sairauslomani aikana asumistukea, koska asun kalliissa asunnossa. Halvempaa asuntoa en ole yrityksistäni huolimatta löytänyt. Sairauslomani aikana sain korkeampaa eläkeläisen asumistukea, koska eläkeläisillä on lääke- ja sairaalamenoja. Niitähän minulla ei tietenkään ole…
Haluaisin palata työhön ja maksajaksi, koska tukien vastaanottaminen on ikävää. Olen terve ja haluan töihin.
Nainen
ikkunassa
A. J. Finn
Otava 2018
Avoimia paikkoja kaihtava Anna ei pysty poistumaan kotoaan
Harlemissa, tarkkailee naapureitaan ja näkee murhan. Mitä oikeastaan tapahtui?
Rikosromaanit ovat usein karkeita ja epämiellyttäviä, mutta Nainen ikkunassa -kirjan luin nopeasti. Päähenkilön henkiset ongelmat olivat vaikeita ja hänen mahdollisesti näkemänsä murha vaikutti epäilyttävältä.
Kirjan on kirjoittanut New Yorkissa asuva kustantaja Daniel
Mallory (s. 1979), joka on opiskellut Oxfordin yliopistossa rikoskirjallisuutta
ja toiminut kirjallisuuskriitikkona.
Pidin perinteisistä ja usein romanttista Agatha Christien (1890–1976)
teoksista, koska niissä kuvattiin murhien lisäksi kauniita maisemia ja
mielenkiintoisia ihmissuhteita. Hercule Poirot oli huikea yksilö ja pidin Tommy
ja Tuppence -tarinoista. Brittiläinen Dorothy Sayers (1893–1957) oli loistava
kirjoittaja ja olisin mielelläni tavannut hänen kirjojensa päähenkilön, aristokraattisen
Peter Wimseyn. Luin ruotsalaisen salapoliisikirjailijan Maria Langin (1914–1991)
tekstejä, joissa pidin Christer Wijkista, joka oli taitava ja kiehtova tutkija.
Lahjoitin kirjat Kierrätyskeskukselle ja toivoin, että joku löysi hyllystä
etsimänsä teoksen. Lahjoitin samalla Leena Lehtolaisen (s. 1964) taitavasti
kirjoitetut Maria Kallio -kirjat, joita en enää pystynyt vastenmielisen kohdan
jälkeen lukemaan. Luin tai yritin lukea monien muiden rikoskirjailijoiden
tekstejä, mutta tympeän tarkasti kuvatut rikokset estivät lukemisen. Väkivalta on
mielestäni kuvottavaa enkä halua lukea aiheesta tarkemmin.
Tietääkö
karhu olevansa karhu?
Tuomas Kaseva, Touko Kauppinen, Juha Merimaa
HS Kirjat 2018
Yleisimmin kysyttyjä aiheita ovat kakka ja avaruus. Arvasin
toisen, mutta en täsmennä.
Kysymykseen tietääkö karhu olevan karhu on Helsingin yliopiston
eläinlääketieteellisen farmakologian professori Outi Vainio vastannut, ettei
tiedä, koska karhu ei ole tunnistanut itseään peilikuvastaan.
Oma vähemmän tieteellinen väitteeni on, että totta kai tietää,
koska muut karhut voivat olla hyvää seuraa tai tappeluseuraa ja/tai toisista karhuista
voi löytää puolison.
Kysymyksiä
miksi mummo ei nuku talviunta (en ole mummo, mutta kannatan ideaa!)
mistä voin tietää, olenko unessa vai hereillä? (mietin tätä lapsena, kun näin usein samaa unta ja mietin sekä unessa että valveilla, kumpi maailma piti paikkansa)
kumpia on enemmän, puita vai ihmisiä?
onko maailmassa maita, jotka eivät ole koskaan sotineet?
haukottelevatko linnut?
Kuvittajana Tietääkö karhu olevansa karhu? -kirjassa on taitava Jukka Pylväs (s. 1974), jonka piirrosta peilaavasta karhusta lainasin artikkelikuvaksi.
Loistava ja hauska teos, joka kertoo lasten fiksuudesta. Nuorin kysyjä oli kaksivuotias.
Hiihtävät
lapset
Kävelin lumipyryssä kirjastoon, ohitin muutamia ihmisiä ja kuulin,
että nuori suomalaisnainen oli palannut Suomeen hiekkamyrskyn keskeltä.
Lumipyry on mielestäni paljon parempi vaihtoehto mm. silmien kannalta.
Matkalla minut ohitti hiihtäen neljä suomalaista yläkoululaista, oletettavasti
koulun suksilla. Pidän enemmän sanasta hiihtimet, joka rimmaa mukavasti luistimien
kanssa. Kaikki neljä nuorta kaatuivat ja pari heistä kaatui useamman kerran.
Tarjouduin auttamaan kävelytiellä kaatunutta tyttöä, mutta hän pääsi kätevästi
ylös. Viereisellä pellolla kaatui poika, alamäessä kaatui toinen poika ja
alemmalla kävelytiellä tyttö. He jatkoivat hiihtämistä ja kaksi heistä meni
uudelleen nurin. Hienotunteisena en kerro, että poika ja tyttö. Kellonajasta
päättelin, että koulu laittoi heidät hiihtämään.
Monet eläkeläiset hiihtävät pohjoisemmilla ja lumisilla alueina reippaina ja hyväkuntoisina useita kertoja viikossa, mutta helsinkiläisnuorille näin suuri määrä lunta on harvinaisempaa. Hiihtäminen tuntui olevan heille kaikille uusi kokemus tai suksien voitelu oli surkeaa. Onneksi ladut olivat hyvät ja kävelyteilläkin pystyi hiihtämään.
Palatessani kotiin hiuksiini oli jäätynyt useisiin kohtiin lunta. Ei, en käytä hattua, koska hattua käyttäessäni en kuule tai näe mitään. Ihan totta. Laitan hupun, jos on ihan pakko.
Verenluovuttajille maksuttomia veriryhmätatuointeja la
2.2.2019 Sanomatalossa Helsingissä
Jos et halua, että sinuun kaiverretaan mustetta, niin suosittelen verenluovuttamista esimerkiksi Sanomatalossa. Kätevää, että ajan voi varata linkin kautta.
t. Luovuttaisin edelleen verta, jos voisin
maanantaisin
klo 12 – 19
tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin
klo 11 – 19
torstaisin
klo 8 – 19
Toimistossa on tarjolla aamupalaa torstaiaamuisin.
Pyrimme palvelemaan ajan varanneita mahdollisimman
täsmällisesti, mutta otathan kuitenkin huomioon, että varauksesta huolimatta
viivästyksiä voi tulla.
Suomalaisten veriryhmäjakauma (veripalvelu.fi)
A+ 35 % O+ 28
% B+ 16
% AB+ 7
%
A- 6 % O- 5
% B- 2
% AB- 1
%
Olen B+ -veriryhmää ja luin, että Aasiassa B-ryhmä on huomattavasti vallitsevampi
kuin Länsi-Euroopassa, jossa on enemmän A-ryhmän edustajia. (studio55.fi). Päättelin
lukemani perusteella, että olen japanilainen. Hehee!
Parhaat kiitokseni kaikille teille, jotka
huolehditte pienistä, sairastuneista, leikatuista tai loukkaantuneista
ihmisistä luovuttamalla verta.
Pääsin minulle varattuun aikaan hoitajalle. Hän testasi näön vimpaimella, josta pitää nähdä kuumailmapallo, kirjaimia ja numeroita.
Sain häneltä ohjeen istumapaikkaan lähempänä huonetta, jossa vastaanotto oli, joten siirryin. Istuin aiemmalla paikallani, koska käytävällä oli pyörätuolilla liikkunut henkilö perheensä kanssa enkä halunnut tunkea heidän ohitseen.
Paikka
Pääsin pian vastaanotolle ja minua neuvottiin istumaan mustalle tuolille, joten halusin ehdottomasti istua siniselle tuolille. Neuvoisin ehkä istumaan vasemmalla puolella olevalle tuolille, mutta kaikki eivät erota oikeaa ja vasenta.
Minä erotan, mutta ilmansuunnista minulla ei ole aavistustakaan. Tiedän tietenkin ilmansuunnat, mutta ei yleensä juuri mitään havaintoa, missä suunnassa ne ovat. Haitanneeko tuo mitään?
Kamelin kieli
Lääkäri tutki silmiäni, totesi Oculac-kostutuksen auttaneen, mutta vasemmassa aivoaneurysmaleikatussa silmässäni oli pientä karheumaa. Kiinnostavaa, että hän näkee tilanteen. Hyvä, että hän näkee, koska muuten käynti olisi turha.
Kuiva silmä kuulemma muistuttaisi kamelin kieltä. Mukavaa, kun sain tutustua silmälääketieteen sanastoon.
Säilöntäaineettomat tipat
Silmiini pudotettiin hetken kirveleviä väritippoja ja niitä tutkittiin lisää. En kestä säilöntäaineita tipoissa, mutta kyseisiä tippoja käytettiin vain hetken, joten kuivat silmäni eivät suivaantuneet.
Pipeteissä ei ole säilöntäainetta
Kävimme läpi silmätippoja, joita silmissäni voisi käyttää. Harmi, että vain yksi Kelan korvaama tippa sopii rutikuiville silmilleni.
Vaseliinipohjaiset silmävoiteet ovat viheliäisiä, osasta tipoista ei ole mitään hyötyä ja osa saa silmät rähmimään ja muurautumaan umpeen.
Oculac on hyvä.
Ikerviksestä ei ollut apua
Kerroin, ettei Ikervis-pipeteistä ollut mitään hyötyä ja kävimme ”käytinkö pipettejä varmasti riittävän kauan” -keskustelun. Käytin. Niin pitkään, etteivät tipat enää kirvelleet. Tuntui järjettömältä käyttää kalliita tippoja, joista ei ollut mitään hyötyä.
Yliopiston apteekin sekoittamasta siklosporiiniliuoksesta (erillinen resepti) ei ollut mitään hyötyä, vaikka sain luotettavasta lähteestä vakuutuksen liuoksen tehosta. Hyvä, että liuos toimii luotettavalla lähteellä.
KOKO Oculac-pipetti? Kyllä.
Kuulin myös hyvin yleisen kysymyksen siitä, käytänkö koko Oculac-pipetin. Käytän, koska olisi täysin päätöntä laittaa pipetistä kostutusta vain kerran.
Pidän usein tarvitsemiani avattuja Oculac-pipettejä mukanani Amergrip Mini -pakastepussissa, koska pipeteissä ei ole korkkia.
Thealoz Duo 10 ml
Silmälääkäri suositteli Thealoz Duo -silmätippapulloa, jossa ei ole säilöntäaineita ja löi valmistajalta saamansa leiman silmätipoista muistutukseksi paperille.
Luettuani Tiitisen kirjan lahjonnasta Neuvostoliiton kaupoissa pohdin, saako esimerkiksi 100 leimasta kiitosmatkan Miamiin ja 200 leimasta myös paluumatkan? En usko, että lahjonta on käytössä yliopiston sairaaloissa.
Kävisin mielelläni Miamissa.
Lääkäri lisäsi useamman kerran, että Kela ei korvaa kyseisiä tippoja.
Alaluomen alle tippoja
Ostin myöhemmin Thealoz Duo -pullon, joka maksoi noin 15 euroa. Lisäsin tippoja lääkärin ohjeen mukaan alaluomen alle.
Käyttäisin mielelläni pullossa olevia lisäaineettomia tippoja, mutta kyseisistä tipoista ei ollut mitään hyötyä silmilleni.
Bepanthen Eye- ja Systane-pipetit
Suosin jatkossakin Bepanthen Eye- ja Systane-pipettejä, jos silmäni tarvitsevat vielä enemmän kostutusta. Harmi, ettei Kela korvaa kumpaakaan, koska Oculac-vesitippoja menee vähintään 20 pipettiä päivässä.
Tyhjät pipetit muovinkeräykseen
Silmälääkäri mainitsi muoviroskan, joita pipeteistä tulee ja kyseinen tilanne on harmittanut minua jo pitkään. Varmistin, voinko tiputtaa tyhjät pipetit muovinkeräykseen? Voin. Hyvä!
Tiputin aiemmin vain tippojen korkit, kun lääkepakkauksen heittäminen muovinkeräykseen epäilytti.
Rutikuivuus on jo tiedossa
Hyvä, ettei silmiini tiputettu tippoja, joiden jälkeen tutkitaan silmien kuivuus. Rutikuivuus on onneksi jo tiedossa.
Näen onneksi yhtä hyvin kuin aiemminkin.
Ravinto
Puhuimme ravinnon vaikutuksesta silmiin ja totesin, etten suostu juomaan ruokaöljypullollista päivässä. Kerroin syöväni lohta ja pähkinöitä, jotka kostuttavat silmiä.
Sarveiskalvoyksikköön
Kuivasilmäisiä hoidetaan jatkossa sarveiskalvoyksikössä kolmannessa kerroksessa.
Saan mahdollisesti jatkossa käyttööni seerumitipat tai silmien kosteutta säilyttävät piilolinssit. Linsseissä ei välttämättä ole (täsmennys: silmien) näköä parantavia vahvuuksia, koska tarkoituksen on silmien kosteuden säilyttäminen.
Kamelinkielettömät silmät
Koko Silmäklinikka-käyntiin meni vain 40 minuuttia enkä tarvinnut aurinkolaseja paluumatkalla, joten poistuin tyytyväisenä.
Olen ilahtunut siitä, etteivät silmäni muistuta kamelin kieltä.
Kirahvi
Etsin sopivaa kuvaa tekstiin ja päädyin Kasvitieteellisessä puutarhassa viime vuonna ottamaani valokuvaan.
Tarinan opetus: pitää käydä sekä Kaisaniemessä että Talvipuutarhassa ihailemassa joulukukkia.
Klassikkovitsi
Isä ja poika menivät eläintarhaan, Poika sanoi: Katso isä, kaneli! Isä vastasi: Ei poikani, se on karahvi.
Maaliskuussa alkanut työkokeiluni jatkui kesäkuun loppuun.
Mahdollisuus työntekoon parin kuolemantuomion ja kuuden rankan sairauslomavuoden jälkeen tuntui ihmeelliseltä. Olin onnekas ja paranin aivoleikkauksen ja allogeenisen kantasolusiirron avulla. Oli ilahduttavaa päästä jälleen takaisin tekemään työtä, josta oli hyötyä muille ihmisille.
Olin tyytyväinen siitä, että minut hyväksyttiin välittömästi osaksi ryhmää ja sain poikkeuksellisen ystävällistä kohtelua työkavereilta. Kiitos esimies, että valitsit minut ja sain sinulta useita hyviä neuvoja ja kiitos työkaveri, että autoit minua monissa asioissa ja opastit uusissa tehtävissä! Sain huomaavaiselta toimittajalta palautetta kirjoittamistani jutuista ja neuvoja hyvistä, kirjoittamista koskevista kirjoista. Kiitos!
Kirjoitin juttuja haastattelemistani henkilöistä ja useammasta liikuntaa tukevasta kaupungista. Naputtelin koulutukseen liittyviä tietoja Exceliin eli kiinnostavaa tekemistä riitti. Pääsin useampaan lyhyeen koulutukseen ja sain kotona lukea liudan mielenkiintoisia lehtiä, joita tuli toimistolle. Ei, en enää usko, että reumaan sairastutaan palelemisen vuoksi, kuten aiemmin oletettiin.
Pääsin mukaan työryhmän virkistyspäivänä lounaalle Löylyyn (kuvassa) ja jälkiruoalle Caruseliin. Voin mielin vilpittömin kehua hyvää seuraa, tyylikästä ravintolaa, aurinkoisia merimaisemia, portobellosienellä täytettyä kasvishampurilaista (vuohenjuuston sai onneksi vaihdettua cheddariin) ja lakujäätelöä. Menomatkalla pääsimme silittämään hyvin pientä ja söpöä staffinpentua, joten päivä oli täydellinen.
Oli ilahduttavaa olla hyväksytty osa työryhmää ja tehdä vaihtelevia töitä kauniissa ympäristössä. Töihin oli joka päivä mukavaa mennä.
Heinä-elokuu
Pääsin työkokeiluun toiseen järjestöön heinäkuun alussa ja työskentelen jälleen kiinnostavien asioiden parissa mm. kirjoittaen ja Excel-taulukoita kooten.
Maisemat ovat kuin pittoreskista pariisilaisesta hotellista ja kunto paranee kiipeämällä portaat töihin.
Kiitos ystävälliselle esimiehelle, joka valitsi minut töihin ja uusille kollegoille, joilta sain mielenkiintoisia työtehtäviä. Teen osan töistä toimistolla ja osan etänä, kuten aiemmassakin työpaikassa ja pidän ratkaisusta.
Työkokeiluni päättyy elokuun lopussa.
Sinebrychoffin taidemuseo
Viime viikon lounastauolla kiirehdin käymään Sinebrychoffin taidemuseossa, joka oli (minulle) yllättäen remontissa. Yläkertaan pääsee, mutta olisin mielelläni nähnyt uuden näyttelyn.
Sain kohteliaalta vartijalta esitteen seuraavasta Tunteet estradilla -näyttelystä, joka alkaa torstaina 13.9. ja päättyy sunnuntaina 3.3.2019. Näyttely kuvaa, miten teatteri on vaikuttanut maalaustaiteeseen.
Työnhaku syyskuun paikkaan
Etsin uutta työtä syyskuussa 50 prosentin palkkatuella eli yhteiskunta kiitettävästi sponsoroi minua pitkän sairauslomani jälkeen. Onneksi paranin ja pääsin takaisin tekemään työtä, joka on aina ollut minulle hyvin tärkeää.
Olen kiinnostunut esimerkiksi kirjoittamisesta, työstä sijoitus- tai rahoitusyhtiöissä tai toimistotehtävistä, mielellään Helsingissä.
Toivottavasti löydän uuden työpaikan ja monipuolista tekemistä. Uuden oppiminen on ollut hauskaa, kuten aiemminkin.
Adele Jennynä, BBC Music
Löysin hauskan videon YouTubesta, joten teillekin kulttuuria sunnuntai-iltapäivää piristämään.
banaaninkuorella 