Luettua ja luettavaa

Tein viime viikolla useampana päivänä ylitöitä, koska kiireet jatkuivat. Blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle.

Ääneni sortui kesken puhumisen ja minua yskitti, kunnes ääni katosi pariksi päiväksi kokonaan. Toivuttuani puhuin asiakkaiden kanssa, taukojen aikana yskin, join kylmää vettä ja otin minttupastillin tai salmiakin ääntä rauhoittamaan.

Ääniparka.

Luettua

Bobin joulu                                 

James Bowen                             

”Katukatti Bobin isäntä James Bowen kertoo jouluistaan Lontoon kylmillä kaduilla, ja siitä miten kaikki alkoi muuttua, kun ihmeellinen kissa tuli hänen elämäänsä.”

Kiinnostava ja ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja kertoo vaikean lapsuuden ja nuoruuden kokeneesta nuoresta miehestä, joka aloitti huumeidenkäytön, päätyi elämään kadulla soittaen kitaraa tai kaupaten kodittomien myytäväksi kirjoitettua Big Issue -lehteä. Bowen huolehti loukkaantuneesta kissasta, pääsee eroon huumeista ja kirjoitti kirjan elämästään Bob-kissan kanssa.

Pidin liikuttavina ja avuliaina ihmisiä, jotka muistivat miestä – ja kissaa, joten heillä riitti ruokaa, lämmitystä ja valoa kotona. Pidin sympaattisena ihmistä, joka vei miehelle Marks & Spencerin lahjakortin. Hyvä, että hankalaa elämää elänyt sai hieman ylellisyyttä elämäänsä edes ruoan avulla.

Tuomitseminen on tympeää, vaikka valtaosa meistä tekee niin ja kodittomien tuomitseminen on katalaa. Ihmisillä on hyvin erilaisia taustoja ja vaikeissa oloissa kasvaneilla elämä voi alkaa hankalasti ja surullisen moni nuori karkaa tai häädetään kotoaan. En nyt tarkoita kirjailijaa, vaan monia muita Lontoon kaduilla eläviä nuoria ihmisiä.

Syytin aiemmin itseäni (itsesyytös on tietenkin parasta!) siitä, että annoin rahaa kerjäläisille, mutta James Bowenin ja Bobin tarinan luettuna tunsin itseni hieman paremmaksi ihmiseksi. Avustus ei välttämättä mennyt huumeidenkäyttöön tai rikollisille, vaan siitä saattoi olla apua kärsineelle ja kovia kokeneelle ihmiselle, joka joutui palelemaan kadulla. Pidin viheliäisenä sitä, että kodittomat ihmiset joutuivat nukkumaan muiden armoilla, pahvien päällä ja lähellä lämmintä ilmaa puhaltavia laitteita. Kaheleita ja väkivaltaisia ihmisiä voi olla liikkeellä varsinkin kapakkakierrosten jälkeen ja he turhan usein purkavat vihaansa täysin syyttömiin.

Suomessa en anna rahaa romanikerjäläisille, mutta toisinaan ostan heille hieman ruokaa. Vuosia sitten ostin enemmän ja kerjäläinen oli niin närkästynyt, että olin pahoillani teostani. Ehkä hänen oli vaikea saada kyyti asuinpaikkaan sillä hetkellä, joten tilanne oli hankala. En tarkoittanut haitata hänen elämäänsä, vaan auttaa.

Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia                                         

Jojo Moyes                                  

”Jojo Moyes maalaa hurmaavassa ja hauskassa tarinakokoelmassaan oivaltavia kuvia ihmissuhteista ja naisista niiden rakoilemispisteissä. Toiset löytävät kadonneen kipinän, toiset itsensä ja voimansa.”

Jos Moyes kirjoittaa, niin luulin pitäväni tekstistä. Tarinakokoelma oli mielestäni hajanainen, mutta siinä oli pari mielenkiintoista kirjoitusta.

Omaa tehtävää etsimässä

Löydä vahvuutesi ja intohimosi

Riikka Pajunen

”Haluatko löytää tai luoda sinulle merkityksellisen unelmatyön.”

Perussettiä, joka työpaikkaa etsivän kannattaa lukea. Syystä tai toisesta odotin jotain uutta ja mullistavaa, mutta teksti oli kiinnostavaa, mutta tuttua.

Joulukirja

Sari Savikko

Oy Amanita Ltd 2010

Kirja oli soveliasta luettavaa joulun aikaan. Pidin etenkin kuvituksesta.

Bolla                                               

Pajtim Statovci                           

Otava 2019

”Kansainvälisen tähtikirjailijan kiihkeä ja lumoava romaani kahden miehen välisestä intohimosta Kosovon sodan kynnyksellä, avioliitosta, kodittomuudesta ja kaipauksesta.”

HUOM. Älä lue palautettani, jos aiot lukea kirjan. En halua pilata kenenkään lukemista.

En pitänyt kirjasta, vaikka teksti oli taidokkaasti kirjoitettu.

Rakkaustarinaa arvostin, mutta jatko oli vastenmielinen kuvaus kammottavasta sodasta, viheliäisestä ja väkivaltaisesta miehestä, joka kohteli julmasti ja iljettävästi vaimoaan, lapsiaan ja aiempaa rakastettuaan.

Mielestäni kirja oli tympeää ja vastenmielistä luettavaa aivan liian lähellä Suomea käydystä rankasta sisällissodasta.

Useammalla tutulla on lukeminen kesken, joten en ole vielä päässyt keskustelemaan teoksesta. Pahoittelen ikävää palautettani, mutta odotin jotain aivan muuta. Lyhyesti sanottuna hyvää ja kaunista karun sodan keskellä.

Toivottavasti ihmisillä on jossain vaiheessa jotain parempaa tekemistä kuin sotiminen, muiden uhkailu tai riistäminen. Olisiko apua, jos koko nuori sukupolvi kävisi urheilullisen peruskoulun ja lukion? Liikkujilla jää vähemmän aikaa ja energiaa pahantekoon – toivottavasti.

Finlandia-palkinnon ymmärrän, koska suru, riisto ja kauhistuttavat kokemukset usein palkitaan ja teoksia ylistetään. Eikö surua ja ikäviä tapahtumia ole jo riittävästi?

Vankila & leiri

Asiasta viidenteen, luin syyrialaisessa vankilassa istuvista miehistä, joita epäillään kammottavista rikoksista. Yllättäen kaikki haastatellut olivat kokkeja, vuohi- ja hevospaimenia, eikä kukaan ollut koskaan tehnyt mitään pahaa. Sama tilanne on leirillä, jossa on heidän vaimojaan ja lapsiaan eikä kyseisistä ihmisparoista kukaan ole ikinä tehnyt mitään ikävää.

Surullista, että kaikki pahikset ovat kadonneita ja vain hyvikset ovat vangittuina. Todella, todella traagista.

Uutta luettavaa

Ellen T.

Kustannusosakeyhtiö Teos 2019

Mäkijärvi, Schreck, Turpeinen

Sarjakuvakirja Ellen Thesleffistä hänen elämästään ja taiteestaan, joten pidän jo ajatusta kirjasta erittäin kiinnostavana. Selailin teosta, jonka mukaan Thesleff näki Isadora Duncanin tanssivan ja tapasi mm. Sarah Bernhardtin. Poikamaisen Ellenin äly kiehtoi monia miehiä, jotka ihastuvat hänen sisarensa Thyran kauneuteen. Ihailijoiden joukossa oli mm. Hugo Simberg.

Kiehtova teos, johon tutustun myöhemmin paremmin.

Ihana elämä

Marianne Thesleff

Kirjayhtymä 1980

Luin Marianne Thesleffin (1908–1992) kirjan Ihana elämä (1980), jossa hän kertoo, kuinka suvun upea Viipurin maalaiskunnassa sijainnut Lavolan kartano jäi Neuvostoliiton vaatimaan Karjalaan. Suvun edustajan vaiheita oli mielenkiintoista lukea, mutta pidin murheellisena lehmäparkoja, joita yritettiin pakkasessa kuljettaa Suomen puolelle ja kauhistuneet ja palelevat eläimet palasivat takaisin navettaan. Toivottavasti venäläiset huolehtivat eläimistä eivätkä surmanneet niitä. Ellen Thesleff (1869–1854) oli sukua perheelle. Parempana ihmisenä muistaisin, mitä sukua. Isän serkku?

Bryssel, Strasbourg, Luxemburg

Helena Petäistö

Otava 2019

Kirjassa on kuvauksia Petäistölle (s. 1950) tutuksi tulleista EU-paikoista. Eläkkeelle jääneen toimittajan kanssa olisi mielenkiintoista keskustella, koska hänellä on valtava määrä kiehtovaa tietoa.

Pidän Helena Petäistön taitavasti kirjoitetuista matkakirjoista ja olen lukenut useampia niitä. Pienenä ongelmana on, että kaipaan valokuvia matkakohteista.

Olisipa mahdollista matkustaa Luxemburgiin tai edes kiinnostavaan Brysseliin, jonka art nouveau –alue kiehtoo.

Seppo hyvän mielen konsultti

Petteri Poukka

Docendo 2019

Kertomus shetlanninlammaskoirasta, joka rakastaa juustoa, metsässä juoksemista, isännän tarkkailua ja mm. lepäämistä. Isäntänsä Petteri Poukan kanssa Seppo vierailee mm. palvelutaloissa.

Facebookissa Seppoa seuraavat kymmenettuhannet ja hyväntuulisella Sepolla on ilahduttavia viisauksia mm. nauttimisesta.

Kirjaa lukematta, mutta Facebookia seuranneena, kiitän Petteri Poukkaa ja Seppoa kaikesta siitä hyvästä, jota tuotte lukemattomien ihmisten elämään! Lisään vielä ystävällisen katseen, rapsutuksia ja palan mieluisaa juustoa Sepolle.

Viisas pääsee vähemmällä 2.0

Sampo Sammalisto

Kauppakamari 2019

Filosofian tohtori, suosittu bloggari ja kouluttaja Sammalisto on kirjoittanut uudistetun painoksen Viisas pääsee vähemmällä -teoksestaan.

Kaikkea, miten itsen kehittämiseen liittyy: työhön, tauottamiseen, tehokkaisiin palavereihin (olisi mielenkiintoista joskus käydä tehokkaassa palaverissa), nukkumiseen, ruokavalioon, taloudenhoitoon, uneen, liikuntaan jne. En vielä lukenut teosta, mutta luettuani toivottavasti muutun edes hieman paremmaksi ihmiseksi.

Listoja rakastavana pidin kiinnostavina ohjeina mm. luettavien kirjojen listaamista, ravintolalistauksia ja tehtävälistaa. Kuinka paljon jäisikään tekemättä, jos ei hyviä listoja olisi!

Luin hiljattain vangista, joka oli aloittanut nuorena rikollisen uransa ja oli ollut ylpeä teoistaan ja vankeusvuosistaan. Jokaisella on tietenkin oikeus olla ylpeä mistä tahtoo.

Minä olen iloinen siitä, mistä kaikista vakavista sairauksista ja läheisten menettämisistä olen selvinnyt tähän mennessä eikä mieleni ole murtunut. En käytä alkoholia, tupakoi, käytä huumeita kuin tilapäisesti vaikean fyysisen kivun hoitoon, harrasta irtosuhteita, petä, tee rikoksia tai elä rikollisen kanssa. Toisaalta syöpävuosieni jälkeen olen surkuhupaisan köyhä ja suklaa edustaa ikävä kyllä toiveruokavaliotani.

Mielenkiintoisten ja vaihtelevien työpäivieni aikana kuuntelen herjauksia, kiroilua, huutoa ja ajoittain huorittelua, mitä pidän piinallisena.  

Vielä on tietenkin aikaa muuttaa elämä toisenlaiseksi.

Ks. viisaampaatyota.com

Full House, Netflix

Otin kokeilukuukauden ja jatkokuukauden Netflixistä, jota työkaverit kehuivat ja katsoin ensin Full House – ja seuraavaksi Fuller House – sarjat elämästä San Franciscossa. Nuori isä jää leskeksi ja hänen edesmenneen vaimonsa veli ja miehen paras ystävä muuttavat rakennukseen pitämään huolta kolmesta pienestä tytöstä. Sarja neuvoi ja ohjasi katsojaa, mutta pidin sarjan näyttelijöistä, laulamisesta ja tanssimisesta.

Suosittelen herttaista sarjaa jo komean John Stamosin vuoksi. Miehen upea ulkonäkö ei tietenkään vaikuta mitenkään siihen, miksi seurasin sarjaa.

Pidän lämpimästä säästä, mutta pimeyteen ja hämäryyteen auttavat kirjat ja kiinnostavat tv-sarjat.

Hyvää seurattavaa kaikille meille, jotka muistamme takatukat.

Lux Helsinki 2016 -muisto

10.1.2016 Facebook

Suosittelen! Kiitos Ullalle ja hänen miehelleen eilisillan kierroksesta autolla keskustassa! 🙂 Tuomiokirkko, Ateneum ja Annantalo näyttivät upeilta valaistuina, samoin Ruttopuisto lyhtyineen ja Espan puisto väriä vaihtavine pöytävalaisimineen. Sofiankadun historiallisia teoksia ihmisistä oli kiva kierrellä! Espan lavan kaupunkimaisemaa pystyi kurkkimaan puistosta eikä hyinen jonotus ollut välttämätön. Suosikkini oli Tuomiokirkon kukka- ja lintumaiseman lisäksi Cloud-teos Kalevankadun ja Annankadun risteyksessä. Karmea pakkanen, mutta onneksi autoon pääsi lämmittelemään lyhyiden ulkoilureissujen jälkeen eikä tarvinnut tapella nokka jäässä paikasta bussissa Rautatieasemalla. PS Hattu on välttämätön jopa kaltaiselleni hatunvihaajalle. Rukkasiakaan ei paheksuta.

Lux Helsinki 2020

Pidän siitä, että Helsinki ilahduttaa ihmisiä joka vuosi Lux Helsinki -valojuhlalla.

https://www.luxhelsinki.fi/

Valot syttyivät lauantaina 4.1.2020 klo 17, mutta olimme aiemmin paikalla, koska palelijoina oikaisimme vaatekaupan kautta, jossa sovitin kaunista neuletta. Lämpimältä näyttänyt neule oli kuin tehty minulle, mutta materiaalina oli akryyli ja kyseistä ainetta oli 56 prosenttia. Kaunis ja alennuksessa ollut tuote, mutta akryylivaatteet pitäisi kieltää lailla jo hiuksia nostattavan sähköisyytensä ja tökerön nyppyyntymisensä vuoksi. Sain taltutettua hapsottavat hiukseni, mutta en ostanut neuletta.

MorriSon’s, Aleksanterinkatu 15

Kävimme syömässä ja arvasitte heti, että lohisalaattia ja toisena annoksena oli kana-wok. Paikkana oli Aleksin MorriSon’s, josta olin varannut pöydän. Kuten oletin, niin ravintola oli tupaten täynnä ennen valojuhlaa.

Tuttu paikka vuosien takaa, jolloin eri nimellä toimineesta ravintolasta sai salaatin ja leivän lisäksi erittäin hyvää tapenadea. Kyllä, oliivi voi olla hyvää. Kuinka moni muistaa lunttaamatta ravintolan aiemman kaksiosaisen nimen? Ravintolasta pystyi tuijottamaan viereiselle kuntosalille kiipeäviä reippaita ihmisiä.

Niin luxia, niin luxia

Kävelimme ruuhkaiselle Senaatintorille, jossa ihailimme arviolta 650 000 ihmisen kanssa upeasti valaistua Tuomiokirkkoa. Pidimme eniten keltaisesta versiosta.

Nousimme pimeää Unioninkatua pitkin Topelia-yliopistorakennukselle, jonotimme ja jonotimme ja pääsimme tunnelille, jossa oli valoja ja pitkiä punaisia naruja.

Emme oikaisseet sisäpihalla rakennuksen edestä tai pensasaidan läpi, kuten moni muu. Olin iloinen siitä, ettei pikkupoika ilmeisesti saanut taitettua oksia pensaasta useista yrityksistään huolimatta.

Jollain naisella oli mukanaan ihanan tonttumainen valolyhty, joka helpotti kulkemista epätasaisella mukulakivikadulla.

Edessäni nauhatunnelissa liikkui muurinmurtajamies, joka tietämättään esti narujen plätsähtämisen kasvoilleni. Olin tyytyväinen, koska aiemmin menneiden ihmisten kasvot eivät välttämättä olleet puhtaat. Emme saaneet lepratartuntaa, mutta jonottava ihmismassa oli koko ajan kiinni minussa, joka oli/on karmeaa.

Laskeuduimme Metsätaloa kohti, mutta emme jonottaneet uudelleen sisäpihalle, vaan katselimme puita valaisseiden värien vaihtumista kadunvarresta. Paikalle ei päästetty lapsia, koska esitys saattoi olla pelottava. Kestimme pelottavuuden jalkakäytävällä.

Ihmisiä valui ylös Unioninkatua, vaikka kulkusuunnaksi oli suositeltu teosten kiertämistä järjestyksessä eli Senaatintorilta alkaen. Eihän sitä koskaan tiedä, missä suunnassa ihmiset asuvat.

Vaelsimme kohti Hämeentietä ja pääsimme viime hetkellä pois ratikan alta kovassa ruuhkassa.

Kaisaniemen puistoon oli ripustettu valaistuja lyhtyjä eli mustekaloja, tutuja, mekkoja, erilaisia valaisimia ja osa teoksista, mm. lumiukon pää ja valaistu nukkekoti, olivat maassa. Viehättävä alue, mutta pidin vielä enemmän Hakasalmen huvilan tunnelmallisesta puutarhasta aiempina vuosina.

Valoteoksessa näimme liekkejä ja kyseisen pömpelin jäähtyessä jonotimme kojusta kuumaa kaakaota ja ”talvimehua”. Emme päässeet selville ns. talvimehun (winter juice) koostumuksesta. Mahdollisesti mustaherukkaa, mahdollisesti Mehukattia.

Katselimme pimeältä Kaisaniemen aukiolta pilviä, kuuta ja tähtiä kasvitieteellisen puutarhan viehättävän kasvihuoneen lisäksi.

Australian murheellisia liekkejä kuvannut tuliteos oli erittäin vaikuttava.

Kävelimme eteenpäin ja pohdimme, kenen suureen taskuun pudotamme tyhjät paperikuppimme, mutta löysimme roskiksen. Seuraavana vuorossa oli metallipöllö, jonka oletin olevan 15-metrinen, mutta arvioni heitti reippaasti. Pikkuinen ja sympaattinen eläin, jota valokuvattiin innokkaasti.

Jatkoimme junarataa kohti ja pohdimme ravintola Kaisaniemen kohtaloa. Ravintola sulkeutui vuosi sitten toimittuaan hyvin pitkään samalla paikalla. Alkuperäinen ravintola rakennettiin Wikipedian mukaan vuonna 1827.

Kävelytieltä ihailimme veteen heijastuneita kirjaimia ja Tokoinrannassa ohitimme italialaisen ravintolan Il Gabbianon, jossa lähes jokainen viettäisi mielellään esimerkiksi joulua läheistensä kanssa. Ravintola ei kuulunut Lux Helsinkiin, mutta näytti hyvin tunnelmalliselta ja erittäin täydeltä.

Katsoimme seuraavalta valotaululta teosta, jossa oli poika, joka vaihtui tytöksi jne., mutta jatkoimme kohti valaistua Kaupunginteatteria. Värit vaihtuivat sinisestä oranssiin ja vaaleanpunaiseen ja taustalla soi minun mielestäni turhan uskonnollinen musiikki. Ystäväni piti kyseisestä musiikista eli hän oli kunnon ihminen.

Pidimme vaihtuvista väreistä, mutta äärettömän rankan kahden ja puolen kilometrin kävelyn (hehee!) jälkeen kaipasimme koteihimme ja lämpimään.

Valitsin virheellisesti seuraavana lähtevän bussin Hakaniemen torilta ja päädyin autiolle pysäkille autiolla kadulla, koska pysäkkien reittejä on vaihdettu ja bussipysäkkejä on suljettu. Keskenään melskanneet nuorisokriminaalit jatkoivat reuhaamista keskenään ja palasin turvallisesti kotiin.

Alueen pölvästit tai ohikulkevat pölvästit olivat pirstoneet useamman bussipysäkin lasit. Toive: jääkää kiinni, saakaa kunnon rangaistus ja kehittykää paremmiksi ihmisiksi epäilyttävästä taustastanne huolimatta. Sama toive pätee graffitisotkijoihin.

Suosittelen taidematkalla kuumaa juotavaa, vaikka jono oli pitkä.

Vielä tänään ja huomenna klo 17 jälkeen ehtii vaeltaa Lux Helsingissä parinkymmenentuhannen muun ihmisen kanssa. Uskon, että pahin ruuhka oli lauantai-iltana, jolloin tutustuimme valotaiteeseen.

Kiitos elämyksestä, Helsingin kaupunki!

Menkää ja valaistukaa.

PS Herttaista tonttulyhtyä minulla ei ole, mutta ensi vuonna otan oman fikkarin mukaan. Valaistumpi Unioninkatu on ehdottomasti parempi Unioninkatu.

Sinisellä reunustetut vihreät silmät

Meitä vihreäsilmäisiä on vain kaksi prosenttia, sinisilmäisiä on 17 prosenttia, joten maailma on edelleen ruskeasilmäisten asuttama.

Jude Law

Yllättäen Jude Law – näyttelijällä on vihreät silmät, vaikka kuvittelin, että hänellä ovat suosimani siniset silmät. Edellinen oli äärettömän tärkeä fakta.

Näyttelijä on syntynyt vuonna 1972, mutta syystä tai toisesta oletin, että hän on huomattavasti vanhempi. Jude Law oli nuorempana erittäin kaunis mies.

Sinisen kehän reunustamat vihreät silmät

Etsin netistä tietoa silmien väreistä ja löysin äärettömän mielenkiintoisen ja mitä luotettavimman (kyllä!) tiedon siitä, millaisia ovat ihmiset, joiden vihreitä silmiä reunustaa sininen kehä.

Mm. näyttelijäidolini Eddie Redmayne, joka on nätti, kuuluu meihin.

Tärkeää informaatiota sisältävältä guycounseling-sivulta löysin mielenkiintoista tietoa/”tietoa”:

Uskottavin käsite oli mielestäni ALIEN

  • toisinaan muistelen hartaudella matkaani Maahan.

Alien eli Xenomorph on Alien– ja Alien vs. Predator -elokuvissa, videopeleissä ja sarjakuvissa esiintyvä kuvitteellinen parasitoidilaji, joka tappaa ihmisiä. Alienit elävät hierarkkisissa yhteiskunnissa, joita johtavat naaraat. Ne eivät käytä teknologiaa, mutta niiden biologinen voima ja kestävyys on suunnaton sekä niillä on luonnostaan erittäin vahvat hampaat (mukaan lukien alienin kieli, jossa on toinen pienempi suu) ja kynnet aseistuksenaan. Alienin veri on keltaista, voimakasta ja erittäin syövyttävää happoa. Myös alienin häntä on erittäin voimakasrakenteinen. Ihmiset eivät juurikaan pysty kommunikoimaan niiden kanssa. (Wikipedia)

Verikokeissa vereni on näyttänyt punaiselta, mutta en ehkä huomaa eroa yllättävän alien-taustani vuoksi. Mitään alien-pahuuksia en ole tehnyt eikä minulla ole häntää.

Sini-vihreäsilmäisiin liittyviä uskomuksia


Blue green eyed people are smarter

  • olemme fiksumpia – kuinkas muutenkaan?

Blue green eyed people are more attractive

  • viehättävämpiä – tietysti

Blue green eyed people can hypnotize people

  • voimme hypnotisoida ihmisiä – okei

Blue green eyed people live shorter lives

  • lyhyempi elämä – no mikä jottei

Blue green eyed people are part Latino

  • osittain latinoja – rohkenen epäillä tätäkin

Blue green eyed men are mostly Scorpios

  • miehet ovat yleensä skorpioneja, tirsk

Blue green eyed women are mostly Pisces

– naiset ovat todennäköisesti kaloja – nih!

Me härät emme usko horoskooppeihin, vaikka meillä olisi sinisen kehyksen reunustamat vihreät silmät.

Netti on ilahduttavan tai huvittavan höpsismin rajaton kehto.

Joulukalenteri

Asiasta viidenteen, seurakunta postitti minulle joulukalenterin, jonka luukuissa oli oivaltavia ajatuksia joulun kunniaksi. Kalenteri ei ollut liian uskonnollinen makuuni, vaan juuri sopiva.

”Etsijä löytää aina, mutta harvoin sitä, mitä alussa olettaa.”

”Puhu kuiskaten, ettet sammuta pienten silmien liekkiä.”

”Vähänkin riittää sille, jota on rakastettu paljon.”

Kiitos joulukalenterista!

Raketitonta vuodenvaihdetta

Kukaan ei enää sulata tinaa, joka hirvitti lapsena ja vain osa ihmisistä kiusaa eläimiä ampumalla meluisia raketteja. Osa ennustaa sulattamalla sokeria, mitä pidän mielenkiintoisena. Sulatetun sokerin käyttämistä piparkakkutalon kokoamiseen pidän normaalina.

Pitäisi joskus rakentaa piparkakkutalo.

Olettehan kilttejä ja jätättehän eläimiä pelottavat raketit räjäyttämättä.

Läheinen K-Supermarket teki viisaan teon ja jättää raketit myymättä. Esitän parhaat kiitokseni fiksuille kauppiaille!

Muistakaa rakettien ampujat välttää sulia lintulammikoita, joissa mm. sorsat olivat viime uudenvuoden jälkeen kauhuissaan ja kiirehtivät pakoon, kun keräsin ammuttujen rakettien roskia.

Toivotan hyvää ja onnellista uutta vuotta 2020!

Kuvan otin Gyllenbergin koti- ja taidemuseon pihalta 28.12.2019. Onneksi ruusuja häirinnyt, mutta kaunis lumi suli jo sateessa.

Taidetta sekä hieman taidekauhistuksia

Gyllenbergin koti- ja taidemuseo, Kuusisaarenpolku 11

Gyllenbergin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa voi tutustua 50-luvun jouluun.

Kauniin ja upealla paikalla olevan rakennuksen pihaa verhosi ihanan aurinkoisena lauantaina lumi ja tunsimme myötätuntoa kukkivia piharuusuja kohtaan.

Linnut laulavat kuin keväällä, koska sää pysyy lauhana ja kylmenee vain pariksi päiväksi. Eläinparat, jos kylmyys lisääntyy ikävästi.

Joulunäyttely päättyy su 5.1.2020

Viehättävässä kodissa pääsee katsomaan perheen joulupöytää (Limoges-posliinia, tiedättehän), näkemään vieressä kahvikattauksen marsipaanipossuineen, minitaatelikakkuineen ja rusinoilla koristettuina Ekbergin sahramipullineen. Voinko sanoa puolikas lussepulla?

”Hedelmäpuista kerättyjä omenoita säilytettiin paperiin kiedottuina talveksi ja niitä nautittiin joulupöydässä.” Susan Coolidge (Sarah Chauncey Woolsey) kirjoitti Katy-kirjoissaan, kuinka yhdysvaltalaiseen sisäoppilaitokseen lähetettiin 1800-luvulla lahjalaatikoita, jossa oli mm. hedelmiä ja leivonnaisia. Kyseisiä nuortenkirjoja kannattaa lukea mm. kylminä talvipäivinä.

Joulukuusta pumpulikoristeineen ja lasiprismoineen voi ihailla seuraavassa salissa Edelfeldtin kauniin maalauksen luona.

https://gyllenbergs.fi/fi/uutiset/jul-pa-villa-gyllenberg-23-11-2019-5-1-2020

Minua surettivat kauniit itämaiset matot, joiden yli vierailijat kävelivät lumisine kenkineen. En tietenkään minä, vaan ne kaikki muut.

SCHJERFBECK – muiden muassa. Gyllenbergin kokoelma 15.8.2019–29.3.2020

Näytteillä oli useita Schjerfbeckin taidokkaita töitä, Ellen Thesleffiä, Verner Thomén maalauksia, Gallen-Kallelaa, Edelfeldtin teoksia ja yhden suosikeistani, Finchin, ukkosmaalaus yläkerran työhuoneessa.

Viereisessä huoneessa on viehättävä kaappi, jota koristavat Schjerfbeckin maalaukset.

https://gyllenbergs.fi/fi/villa-gyllenberg/erikoisnayttelyt/pagaende-utstaellning

Asumistarjous

Gyllenbergin taidemuseon herttaiseen piharakennukseen muuttaisin koska tahansa, mutta rakennus vaikutti asutulta. Voisin korvata asumiseni myymällä viikonloppuisin parin tunnin ajan postikortteja ja sievissä askeissa olevia hedelmäpastilleja lippumyymälässä.

Pyydän kiinnittämään huomiota äärettömän jaloon tarjoukseeni.

Ensivierailu

Ystäväni vieraili Gyllenbergin museossa ensimmäistä kertaa, vaikka olemme useita kertoja käyneet taidenäyttelyissä viereisessä Didrichsenin taidemuseossa.

Kyseisessä taidemuseossa oli lauantaina ilmaispäivä, joten parkkipaikka oli tupaten täynnä. Vinkki museokävijöille: kannattaa ostaa Museokortti eikä auto, joten on huomattavasti enemmän mahdollisuuksia käydä myös maksullisissa näyttelyissä eikä tarvitse ihmetellä haastavaa pysäköintiä. Linjamopiililla pääsee kätevästi museon viereen.

Didrichsenin taidemuseo, Kuusilahdenkuja 1

Maailman paras maalauspaikka 13.9.2019 – 19.1.2020

Näyttely esittelee taiteilijayhteisöjä Önningebyssä ja Tuusulanjärvellä

Kaikki tutut taiteilijat Elin Danielson-Gambogista lähtien ja filmi, jossa oli hämmentävä tarina Sakari Topeliuksen tyttären romanssista. Mielestäni Topelius on elänyt käsittämättömän kaaaauan sitten, joten hänen osansa isänä oli häkellyttävä.

Vaikuttaa siltä, että kaikki kyseisen aikakauden taidemaalarit tunsivat toisensa.

Museopeda -koululaisopastukset

Kerron mielelläni ruotsinkielisille ihmisille, että osaan sanoa flytande svenskaksi ”Vad gjorde Svante med kantareller?” Syystä tai toisesta kielellisestä lahjakkuudestani ei tähän mennessä ole ollut hyötyä. Pyydän, että tutkitte Museopedassa olevaa lapsen suopeaa kantarellikiitosta Marialle, joten ehkä minulla on vielä toivoa.

Ateneum, Kaivokatu 2

MAAILMALTA LÖYSIN ITSENI 15.11.2019 – 26.1.2020

”Näyttely kertoo, kuinka Helene Schjerfbeckistä tuli Helene – kuinka lahjakkaasta oppilaasta kasvoi yksi historiamme vaikuttavimmista taiteilijoista. Näyttely keskittyy erityisesti Schjerfbeckin matkavuosiin Pariisissa, Pohjois-Ranskan Pont-Avenissa, Italian Fiesolessa sekä Iso-Britannian St Ivesissa 1800-luvun lopussa.”

Useita maalauksia, jotka valtaosa taiteesta kiinnostuneista suomalaisista tuntee ja Perhekoru-työ, josta pidän erityisesti. Mikä parasta, kyseisen työn saa ostettua kangaskassina yläaulan museokaupasta muistaakseni 59 euron hintaan. En aiemmin ymmärtänyt, kuinka oleellisia voivat museokaupat taiteesta pitävälle olla, kunnes kuulin maailmanmatkaajan käyneen museokaupassa kahdesti matkan aikana, mutta ei kertaakaan museossa. Oih, museokauppa!

London’s Royal Academy of Arts

Schjerfbeck-näyttely oli aiemmin Lontoossa, London’s Royal Academy of Arts – taidemuseossa, jossa tutustuin vuonna 1990 ranskalaisen (oui!) Monet-maalarin taiteeseen. Saimme ihailla upeita ja suurikokoisia maalauksia mm. lumpeista.

Ainoa näyttely, jossa jalkani koskettivat lattiaa vain ajoittain, koska liikuin eteenpäin valtavan ihmismassan mukana. Tungoksen vuoksi pidin tilannetta tukalana.

Toivon, että jonain päivänä pääsen vierailemaan Monet’n puutarhassa Givernyn kylässä Normandiassa.

Loiste

Kävimme vuosia sitten Loisteessa eli ylimmässä kerroksessa olevassa ravintolassa Helsingissä ja pieneen hissiin tunki suuri määrä kookkaita miehiä. Olin erittäin tyytyväinen siitä, että pääsin pois tupaten täynnä olleesta hissistä. Ihmisiä pitää olla sopiva määrä, mutta ei liikaa.

TAITEILIJOIDEN RUOVESI 15.11.2019 – 26.1.2020

”Pirkanmaalla sijaitseva Ruovesi ja sen ympäristö on houkutellut taiteilijoita 1820-luvulta alkaen. Kaikkia seudulla toimineita taiteilijoita yhdistää kiinnostus paikan henkeä, sen luontoa, ihmisiä ja kulttuuria kohtaan. Miten tämä on vaikuttanut Ruovedellä työskennelleiden taiteeseen?”

Holmberg, Gallen-Kallela, Simberg, Thesleff, Louis Sparre & kumpp.

Sisäisenä moukkana joudun myöntämään, että tiesin Ruovedeltä vain upean Helvetinkolu-nähtävyyden. Taiteilijayhteisö oli jäänyt pimentoon.

Sivistyin ja ehdottomasti valaistuin kyseisessä näyttelyssä.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha & joulukoristelu

Kukkakoristelu oli tänä vuonna lipunmyyjän mukaan nuorten laittama, ”selkeä ja valoisa”, joten täti-ihmisenä kaipasin aiempien vuosien taidokkaita asetelmia. Jos haluat nähdä rivissä olevia joulutähtiä ja pari pensasta käytävällä, niin kannattaa käydä.

Kasvihuoneessa on lämmintä ja miellyttävää, joten suosittelen Museokortteilua ja pistäytymistä mm. lummehuoneessa ja muissa hyvältä tuoksuvissa huoneissa.

Vannoutuneena suklaansyöjänä olin lähes järkyttynyt kaakaopuusta, jossa ei ollut hedelmän hedelmää. Väitän, että joku on salaa hiipinyt yöllä paikalle ja syönyt ne kaikki.

Piirakkaleipomo Räty -lippakioski, kasvitieteellisen puutarhan lähellä Unioninkadulla

Ei varsinaisesti taidetta, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Pitkänsillan luona.

 ke–pe 11–18 ja la 11–15, mutta joulu-maaliskuussa pe klo 11–18  ja la klo 11- 15

  • jonain päivänä käy tuuri ja olen oikeaan aikaan paikalla

https://www.hs.fi/nyt/art-2000006163397.html

Sinebrychoffin taidemuseo, Bulevardi 40

Joulukattauksia kotimuseossa ja näyttely päättyy su 12.1.2020.

Kotimuseossa oli punaisilla ruusuilla koristettu kuusi ja kaunis kattaus sekä kahvi- että ruokapöydässä. Yläkerran kotimuseoon on vapaa pääsy, mutta lippu pitää noutaa lipunmyynnistä. Minulla kävi tuuri, koska olin ensimmäinen kävijä ja sain kaikessa rauhassa kiertää joulunäyttelyn.

Vähemmän kohteliaasti ilmoitan, että vaaleanpunaiset ikkunaverhot olivat mielestäni karmean väriset.

Museokerroksessa oli taidenäyttely, jonka velvollisuudentunteesta kiersin. Lucas Cranach − Renessanssin kaunottaret -maalaukset edustivat tympeää ja hyytävää taidetta, jonka ohitan hyvin nopeasti. Kiinnostuneita katsojia riitti, joten pahoittelen kyseistä taideallergiaani. Pidin korunäyttelystä, jossa oli esillä vaikuttavia töitä.

Kellarikerroksen Sinebrychoffit – Hietalahden hyväntekijät 16.3.2019 – 12.1.20020, Punainen kellari

”Mittavan varallisuuden turvin Sinebrychoffit huolehtivat tehtaan työväen ja kaupungin vähäosaisten hyvinvoinnista. Myös kulttuurihankkeet olivat tärkeitä avustuskohteita.”

Kiitos, Sinebrychoffit, kun olitte humaaneja ja huomaavaisia ihmisiä. Irtisanotuille järjestyi eläke tai summa, jonka turvin pärjäsi ennen uuden työpaikan löytymistä ja henkilökunta sai ruokaa kansalaissodan aikana, joten rauha säilyi alueella.

Jos joisin olutta, niin kohottaisin tölkin, lasin tai tuopin Sinebrychoffien kunniaksi.

Huikeaa Voice-taidetta Ranskasta

Village People – YMCA Nathalia The Voice France 2017

Kannattaa katsoa yllättävä, erilainen ja ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen esitys nuorelta naiselta.

Tenoriksi?

Huomasin, että Kansallisoopperaan etsitään tenorilaulajaa, jos joku tuntemanne tenori etsii uutta työpaikkaa. Haku päättyy 2.1.2020.

https://tyopaikat.oikotie.fi/avoimet-tyopaikat/tenorilaulaja/1319191

Kiirettä

Töissä on erittäin kiireistä postilakon jälkeen, mutta onneksi lähestyvä joulu lievittää kiukkuisimpien kommentteja. Sättimisiä ei välttämättä tule ihan joka päivä, joten työnteko on helpompaa.

Mielestäni voisi olla hauskempaa kiljua meille kuin kuunnella kiljuntaa, mutta tämä on tietenkin makuasia. Mukavinta on puhua järkevien ja tasapainoisten ihmisten kanssa.

Nuorten työntekijöiden puolesta harmittaa, koska he saavat vääristyneen käsityksen työelämästä. Useimmissa työpaikoissa ei joudu herjattavaksi ihan joka päivä.

Ei lomapäiviä

Aloitin työt helmikuussa, joten minulla ei ole lomapäiviä jouluviikolla. Teen töitä sekä ensi maanantaina että perjantaina, mutta jouluna on onneksi aikaa rentoutumiseen.

Joulukilpailu

Töissä meitä piristi esimiesten kehittämä joulukilpailu, jossa mm. laskettiin puheluita, asiakkailta tulleita arvosteluja ja palautteita työkavereille.

Minun on helppo kirjoittaa positiivista palautetta ihmisille mm. syöpävuosien ja Facebookin syöpäpalstoilla kirjoittelun jälkeen, joten kirjoitin sähköpostiviestejä osastolla olleille ihmisille ja kas, voitin pari leffalippua ja herkkulipun.

Tarkoitin antaa positiivista palautetta jatkuvan negatiivisen palautteen vastapainoksi, mutta sain palkinnon mitä ilmeisimmin palautteitteni perusteella.

Nykyisillä tuloillani ja pitkien syöpähoitojen aikana kertyneillä veloillani ei tule käytyä elokuvissa, mutta nyt on hyvä mahdollisuus mennä. Herkkulippu tarkoitti noin saavillista popcornia ja saman verran hanajuomaa, josta riittää arvioni mukaan neljäksi tunniksi juotavaa. Ajatuskin siitä, että joisin litran limsaa elokuvan aikana, on hupaisa.

Sain myös suklaarasian ja glögipullon, joista jälkimmäisen lahjoitin kollegalle. En pidä glögistä, vaikka arvostan manteleita ja pidän rusinoista.

Mukavaa, että esimiehet olivat miettineet ilahduttavat lahjat.

Taloudellisuus

Minun pitäisi toimia kuten nuorempien työkaverien eli tehdä enemmän iltavuoroja, jotta tienaisin muutaman kympin enemmän, mutta raatouteni vuoksi teen mieluummin päivävuoroja. Uusista tilanteista saa helpommin neuvoa päivällä, kun henkilökuntaa on huomattavasti enemmän paikalla.

Kannattaisi asua jonkun tai joidenkin kanssa, mutta pelkkä ajatuskin hirvittää.

Hyvin todennäköisesti pitäisi hiihtää töihin kesät ja talvet, mutta eihän se onnistu miellyttävän sateisessa Helsingissä.

Perunat, lohet ja etenkin kaurapuurot tulisi kasvattaa parvekkeella, mutta olen huono viljelijä, vaikka loputon vähävaraisuus on piinallista.

Ideaalimaailmassa matkustaisin säännöllisesti, vaikka matkustaminen on monien mielestä paheksuttavaa. Kävelen moniin paikkoihin, käytän julkista liikennettä, suosin kasvisruokaa (kyllä, lohi, tonnikala ja kalkkuna ovat kasviksia), lainaan kirjat kirjastosta enkä aja autoa, joten eikö edes muutama päivä Vilnassa tai Riikassa olisi oikeutettua? Olisi!

Kuuntelutehtävä

Kuulen työssäni paljon asiakkaiden huolista, ikävistä ja surullisista tilanteista ja osa heistä olettaa, että toimimme heidän ns. psykologeinaan ja psykiatreinaan aivan hillittömällä superpalkalla. Pidän heidän huumorintajustaan!

Tekisin nykyistä työtä erittäin mielelläni psykiatrin palkalla.

Aiempi työantaja patisti minut psykiatrille ennen syöpähoitoja, koska jatkuvan sairasteluni vuoksi vaikutin henkisesti sairaalta. Enpä ollut, vaan vakavasti fyysisesti sairas. Hah! Luulisin. Kjeh.

Toisinaan tekisi mieli luetella syyllistävimmille oma tausta ja sairaushistoria, mutta eihän siitä olisi mitään hyötyä. Jos joku tuntee tarpeelliseksi pahoittaa meidän mielemme, hän tekee sen joka tapauksessa.

Surullista, kuinka paljon psyykkisiä ongelmia suomalaisilla on. Yli 400 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä.

Eräänä päivänä sanoin asiakkaalle hetkinen, kun tutkin hänen tilannettaan kollegan kanssa. Tapahtuman jälkeen hän huusi minulle, että löin luurin hänen korvaansa. En tietenkään lyönyt, mutta hän totta kai löi luurin korvaan minulle – kuten hyvin moni muukin.

Onneksi valtaosa soittajista on ystävällisiä ja mukavia ja heidän kanssaan on helppo toimia. Satunnaiset ilkiöt joukossa voivat olla kauhistuttavia ja jopa pelottavia. Rikosilmoitusta en ole vielä joutunut tekemään.

Pidän asiakkaiden auttamisesta. Minulle tulee hyvin monenlaisia ja toisinaan hyvin haastavia puheluita, joita pidempään kyseistä työtä tehnyt kollegakin toisinaan kummastelee, mutta meille soittavan vangin tai rikosasian vuoksi soittavan poliisin kanssa en ole vielä päätynyt puhumaan.

Työstressi

Työstressi näkyy arjessa eli olen pari kertaa huomannut hississä tai portaissa, että silmälasit jäivät kotiin. Kortisonin aiheuttaman kaihileikkauksen jälkeen näen hyvin lähelle eli lukeminen onnistuu ilman silmälaseja, mutta lievän likinäköni vuoksi haluan käyttää ulkona silmälaseja.

Bussilippu on unohtunut toiseen käsilaukkuun tai toisen takin taskuun pari kertaa, mutta toissapäivänä tein ns. ennätyksen eli unohdin kotiavaimet yön ajaksi ulko-oveeni. Olin lähdössä töihin, kun huomasin, etten löydä avaimiani. Etsin taskuista ja käsilaukuista ja kurkkasin varmuuden vuoksi rappukäytävään – ja avainnippuni oli ovessa.

Nökö-kissaa tai minua ei yön aikana tietääkseni ryöstetty saati murhattu, joten kaikki meni hyvin, vaikka tilanne oli karmea. Asukkaat vaihtuvat taloyhtiössä ja tunnen vain osan ihmisistä. Suurin osa on tietenkin kunnollisia ja tunnollisia, mutta yllättäviä tilanteita tapahtuu.

Kukaan ei mielestäni kähveltänyt mitään kellarikomerosta.

Juttelin huomattavasti nuorempien työkaverien kanssa ja heiltäkin unohtuvat avaimet oveen, harvemmin tosin koko yöksi. Omakotitalossa asuva kertoi, että heillä unohtuvat avaimet ulko-oveen. En (onneksi?) ole ainoa.

Lahja työnantajalta

Työpaikalta saimme lahjakortit, jolla voi ostaa esimerkiksi Museokortin, astioita, laseja, hieronnan tms. Saimme myös kauniit harmaat villasukat, mistä pidin. Kuinkahan monta viinipulloa sain edelleen lahjoitettavaksi aiemmista työpaikoista?

Mukavaa saada jotain, mistä pitää.

Ymmärrän tietenkin alkoholilahjat, koska arvioni mukaan 88,4 – 96,2 prosenttia suomalaisista aikuisista pitää alkoholista. Edellinen oli melkein tieteellinen fakta.

Sairastumisen ennakoiminen

Töissä on useita jumppapalloja, joiden päällä voi istua tai pitää jalkoja. Varmistin nuorelta kollegalta, onko pallosta ollut apua ja kuulemma on, koska hän osaa estää selkäongelmien pahenemisen istumalla pallon päällä.

Hyvä idea!

Seuraavassa elämässä synnyn perheeseen, jossa ei ole verisyöpää ja varmistan etukäteen, ettei päässäni ole aivoaneurysmaa.

Elämässä voi onneksi tehdä hyviä tai vielä parempia valintoja.