Liukumäki ja Lux

Kävin ensin Oodissa yksin ja myöhemmin palasin kirjastoon ystäväni kanssa. Jo neljäs käyntini, ooh!

Hämmästyin ensimmäisellä (tai no, kolmannella) kerralla, kun nousin liukuportaita pitkin kolmanteen kerrokseen ja jatkoin matalille puuportaille, jotka nousevat Töölönlahden päädyssä. Näin portaiden vasemmalla puolella useita lappuja, joissa kiellettiin liukuminen viereisillä kaltevilla pinnoilla. Lapsoset olivat keksineet, että he voivat liukua kaltevaa puista ”liukumäkeä” pitkin alas.

Lapsettomana minulla oli illuusio siitä, että vanhemmat kiinnittävät huomiota lapsiinsa ja puuttuvat, jos lapsi tekee jotain vaarallista, mutta ilmeisesti erehdyin.

Päädyssä oli merkitty vaarallinen kohta keltaoranssilla – nololta ja epäsiistiltä näyttävällä – hälytysnauhalla.

Varmistin kirjastovirkailijalta, onko joku lapsi jo satuttanut itsensä. Ei, mutta vaaratilanteita on ollut useita.

Ehdotus: jos sinulla on pieniä tai suurempiakin lapsia, älä anna heidän liukua alas mäkeä, jota reunustaa aita. Alhaalla on ikävä pudotus lasten lukuhuoneen eteen tai sivulle.

Kerroin käyntini jälkeen tilanteesta ystävälleni ja hän kummasteli, miksi lapset eivät saisi laskea mäkeä? Palasimme kirjastoon, hän näki kielletyn ”liukumäen” ja ymmärsi hyvin, miksi mäenlasku oli kielletty.

Huono liukumiskohta näkyy mielestäni Palvelumuotoilu osana suunnittelua -kuvassa:

https://www.oodihelsinki.fi/mika-oodi/kayttajat-mukana-suunnittelussa/

Parempi liukumispääty

Ystävä ymmärsi aiemmasta puheestani, että lapset liukuvat kaltevaa mäkeä alas Sanomatalon päädyssä.

Ehdottomasti parempi pääty, jos mäenlasku kirjastossa kuuluu perheen tottumuksiin.

Siivooja

Olin iloinen siitä, että Oodin siivooja/siistijä siivosi lukemattomien vierailijoiden jäljiltä kiviä portaikon lattialta. Esitän parhaat kiitokseni hyvästä työstä!

Kirjasto on kovassa käytössä, koska meitä retkeilijöitä riittää viikosta toiseen.

Maisema

Ihailin päätyikkunasta Töölönlahtea, Karamzinin huvilaa ja Kansallismuseon tornia.

Olen todella tyytyväinen siitä, että meitä kaikkia varten on rakennettu upea, tilava ja viihtyisä kirjasto Musiikkitalon, Eduskuntatalon ja Finlandia-talon lähelle.

Moukka, sis.

Pysyttelin moukkana enkä vieläkään lainannut mitään Oodista.

Lainaan lähikirjastostani mm. tietokirjoja vähintään kerran viikossa. Toivon, että kyseinen tieto alentaa sisäistä moukkaani.

Toinen kerros

Kiersin toisessa kerroksessa, joka on avattu 28. joulukuuta 2018.

Kerroksessa oli paljon Varaamon kautta varattavia huoneita, pelihuoneita ja muita tiloja. Liukuportaiden vieressä oleviin vapaisiin koppeihin ei tarvitse varata paikkaa, kuten arvelinkin.

https://varaamo.hel.fi/search?search=Oodi

Sanomatalon puoleisesta päädystä löysin viherseinän, jonka edessä oli mukavalta vaikuttavia nojatuoleja. Loistoidea! Jokaisessa asunnossa pitäisi olla viherseinä. Tosin kotiseinässäni nukkuisi kaksi kissaa ja viherkasvit näyttäisivät joko maistetuilta tai silputuilta.

Tietokone- ja opiskelupaikkoja oli Oodissa runsaasti ja oli hassua ohittaa ompelukoneita ja saumureita.

Lukuportaita kummastelen, koska ensin niissä kävellään likaisilla ja märillä kengillä ja seuraavaksi joku istuu likaisilla alueilla. Toivon, ettei kukaan portailla kulkeva ensin astu johonkin sellaiseen, jonka koirat tekevät, mutta vastuuttomat omistajat tai ulkoiluttajat jättävät kaduille.

Kahviot

Kahvioiden pöydät ovat olleet tupaten täynnä jokaisella vierailukerrallani, joten kysyntää riittää. Emme testanneet tarjontaa.

Mielipide

Kolmas, viihtyisä ja valoisa kirjastokerros on ehdoton suosikkini jo upeiden maisemien vuoksi.

Alakerta ja toinen kerros ovat ok, mutta ne tuntuvat matalilta ja pimeiltä. Viherseinää, joka on loistava keksintö, tietenkin kannatan mielin vilpittömin.

Lux Helsinki

Jatkoimme Lux Helsinkiin ja ihailimme etenevässä ruuhkassa taideteoksia.

Ihastuimme Musiikkitalon Moonlight-teokseen, Finlandia-talon Töölönlahden puolella olevaan teokseen (mietimme, ettei meistä kumpikaan ole koskaan nähnyt revontulia, mikä melkein hävettää), Hakasalmen huvilan pihan viehättäviin valaisimiin (mm. tanssiaispuku, meduusa ja tutu!) ja Nervanderin aukiolla olleisiin liikkuviin ja värikkäisiin palloihin. Pidimme keltaisista, oransseista ja minä pidin vihreistä, mutta kannatimme muitakin värejä. Taidokas ja kiehtova teos, jonka esitys kesti yllättävän pitkään.

https://www.luxhelsinki.fi/programme/large-pendulum-wave/

Pelkäsin edetessämme ihmismassan mukana, että liukastun ja mätkähdän maahan, mutta näin ei onneksi tapahtunut. Suosittelen nastapohjakenkiä liukkaalle reitille.

Ehdottomaan suosikkiini eli perhosseinään jonotimme Kansallismuseon takana. Kylmä oli tietenkin, koska olemme Suomessa, mutta kestimme pakkasen. Miinus viisi astetta = kylmä ja vielä enemmän miinusasteita = hyvin kylmä.

Kotimatkalla oikaisimme pyynnöstäni sekä Musiikkitalon että Sanomatalon kautta. Kannatan lämpöä, ehdottomasti. Viime kesän kuumina päivinä oli ihanaa, kun tarkenin sekä ulkona että kotona. Ideaalimaailmassa sisälämpötila olisi vähintään 25 astetta. Aiempaan kotiini paistoi aurinko ja lämpötila oli kesällä 34 astetta, joka oli ehkä asteen tai pari liikaa makuuni.

Uskon, että palelun lisäksi sivistyimme ja valistuimme Lux Helsinki -kierroksellamme.

Mainokset

Lapsilla oli tonttu päässä

Suursuonpuiston vanhustenpolku

Joulun lähestyessä tulee käytyä kummallisia keskusteluita.

Kävin kaupassa, palasin kotiin, pesin kädet ja laitoin pesukoneen päälle. Pyykkäsin valkoisia lakanoita, tyynyliinoja ja pyyhkeitä.

Vein puhelimen makuuhuoneeseen, mutta en sytyttänyt valoja.

Palasin myöhemmin huoneeseen ja laitoin valot. Hiili oli oksentanut sängyn jalkopäähän edellispäivänä vaihtamilleni valkoisille lakanoille. Siivosin kostutetulla paperilla pahimmat pois, otin sotketun pussilakanan, aluslakanan ja petauspatjaa suojaavan petarilakanan pois sängystä. Kävi tuuri, koska täkillä tai patjalla ei ollut sotkua. Edellisen valkoisen koneellisen jälkeen seuraava valkoinen kone pyörimään, joten tilanteessa oli arkipäivän komiikkaa.

Hiili on tutkittu eläinlääkärillä useita kertoja eikä kissasta tai ruoasta löydy mitään vikaa. Ehkä meillä on vain erilainen käsitys sisustamisesta.

Juttelin myöhemmin sisareni kanssa ja puhuimme joulukorteista. Mainitsin, että ”lapsiperheet lähettävät kortteja, joissa lapsilla on tonttu päässä”.  Sain sanottua sanan ja purskahdin nauruun. Kuten sisareni lisäsi, yleensä kuvissa lapsilla on päässään tonttulakki.

En taida lähettää kuvaa, jossa kissa on tehnyt makuuhuoneeseen sisustusratkaisun. Tonttua kissalla ei tietääkseni ollut päässä.

Ei punaisina, ei valkoisina, vaan ihmisinä

Areenalta voi katsoa KOM-teatterin esittämän Veriruusut, tarinan Valkeakoskella asuneista tehdastyöläisistä, jotka perustivat naiskaartin kansalaissodan aikana. Tositarinaan perustunut näytelmä oli surullinen ja vaikuttava.

Teos on katsottavissa ulkomailla.

Kävelin keväällä ja kesällä usein KOM-teatterin ohi ja näinVeriruusut-näytelmän esitteen. Esitys vaikutti hyytävältä, koska punaisella puolella oli naiskaarteja, joihin suhtauduttiin julmasti ja tuomitsevasti sisällissodan jälkeen. Valkeakosken naiskaarti koostui 15–23 -vuotiaista nuorista naisista, jotka elivät raskasta ja haasteellista elämää paperitehtaalla.

Valkoisessa perheessä kasvaneena (ihmettelin tilannetta, koska sodasta oli mielestäni ikuisuus) oli tukalaa katsoa jotain sellaista, joka ei koskaan kuulunut omaan maailmaan. KOM-teatterin esitys oli karu ja yllättävä,vaikka naisten hyvä yhteishenki ilahdutti.

Toivoin koko näytelmän ajan, että Sigridin (Siikri), Maijan, Hilman, Aino-Vihtoriinan ja tehtaan koneen vahingoittaman Lyytin elämä muuttuisi paremmaksi. 

KOM-teatterin Veriruusut

https://areena.yle.fi/1-4488845

Veriruusut: Vaieta eivoi

https://areena.yle.fi/1-4488846

Katsottavana oli kuvauksia elämästä teatterin lavasteissa, näyttelijöiden valinnoista, vierailusta Valkeakosken naiskaartin haudalla ja kirjailija Anneli Kannon (s. 1950) haastattelusta Tampereella. Enpä tiennyt,että naiskaarti tulitti Raatihuoneen kellon kohdalta vastapuolta Hämeensillalla tai muistanut, että Tampereen Teatteri vallattiin tai koskaan huomannut luodinreikiä Tampereen yhteiskoulun seinässä.

En tiennyt sitäkään, että punaisten teloituksista päättivät Tampereella 16–18 -vuotiaat koulupojat.

Maunulan terveysaseman laboratorio

Sattuuko teille koskaan niin, että luulette varanneenne laboratoriokäynnin ja huomaatte viime tipassa, että varaaminen on unohtunut?

Ei minullekaan.

Tutuissa laboratorioissa ei enää ollut aamuaikoja, joten varasin ajan Maunulasta. Lähdin hyvissä ajoin matkaan, koska vaihdoin bussia ja olin varttia ennen varattua aikaa istumassa viihtyisässä ja valoisassa aulassa.Verikoe onnistui hoitajalta ja varmistin häneltä, missä on Suursuonpuiston vanhustenpolku. Tietä eteenpäin ja vanhainkodin ohi, hän neuvoi.

Kävelin metsään, jonka sisäreunalla kiersi kuusikkoa ympäröivä kaide. Jos olisin iäkäs ja tarvitsisin kaidetta. niin minua ketuttaisi kompastua säännöllisesti penkkeihin. Syystä tai toisesta oletin luettuani aiemmin paikasta, että vanhus voi koko matkan ottaa tukea kaiteesta.

Pidin puistosta ja siitä, että istumapaikkoja on tarjolla heikkokuntoisille. Maunulan – tai jonkin muun alueen, koska ei pidä olla rajoittunut – reipas ja ehtiväinen nuoriso oli vahingoittanut vain osaa penkeistä.

Esteetikkona mietin, että puistossa voisi olla enemmän istutuksia ilahduttamalla alueella kiertäviä ihmisiä ja puita voisi valaista jouluvaloin. Linnunruokintatelineessä roikkui orava, joka näytti hyvin jouluisalta.

Jatkoin bussipysäkille uuden Suursuon alueen läpi ja pidin viihtyisiltä vaikuttavista rakennuksista.

Jos joku puistokummeilee Maunulassa, niin terveyskeskuksen ympäriltä voi kerätä liudan roskia.

Kymmenen ilahduttavaa asiaa

 

Koko ajan varatun kirjan saa lainattua nopeammin kirjaston e-kirjoista.

Bussi on pysäkillä ja ehdit kyytiin juuri ennen lähtöä.

Olet viimeinen asiakas, jonka myyjä ottaa kassalle.

Kiireisenä hetkenä hissi on valmiiksi kerroksessasi.

Naapuri on jo avannut roskishuoneen oven ja vältyt avaimen etsimiseltä.

Edessäsi kävelevä on fiksu ja osaa heittää roskat roskikseen eikä kadulle.

Istut toiseksi viimeisellä rivillä esimerkiksi palaverissa tai elokuvissa eikä kukaan supata takanasi.

Saat kodinonni-kasvin (Soleirolia soleirolii, ihan oikeasti) pysymään hengissä ja vehreänä.

Kanssasi keskusteleva ikirusketuksesta pitävä 40+++++++ -vuotias mies sinuttelee eikä rouvittele sinua.

  • edellinen koskee lähinnä naisia

Tiedät, että keväällä on V A L O I S I A päiviä.

 

16 Personalities

https://www.16personalities.com/

Päädyin Protagonistiksi. Testit ovat hauskoja!

https://www.16personalities.com/enfj-personality

Puheliaana väitän olevani kaikesta huolimatta introvertti, mutta testeissä olen aina ekstrovertti. Sangen merkillistä.

 

Kissanomistajille

Kissa kakoo sängylläsi ja sieppaat lähimmän paperin. Kissa oksentaa ruokaa ja karvatukon  paperin päälle eikä sängylle.

 

Tanssivinkkejä, mutta kengät kannattaa vaihtaa matalampiin

Yanis Marshall

https://www.youtube.com/watch?v=bQtT-Tv_tZ4

Noin kaksitoista kaikenlaista

Eväät

  • ruokailun puuttuminen kouluista lakon aikana ja mukaan otettavat eväät herättivät hilpeyttä
  • lehtijuttujen perusteella kouluruoka on kamalaa eikä juuri kukaan syö sitä, mutta kouluruoan puuttuessa oli monissa perheissä valtava kriisi
  • osassa varmaan olikin, mikä on surullista
  • vanhempien tekemillä valinnoilla on suuri merkitys: ensin ruokaa lapsille ja vasta sen jälkeen tupakkaa, ravintolailtoja, irtoripsiä, tatuointeja ja/tai risteilyjä
  • ymmärsin aiemmin, että kaamea lounas korvataan lähikaupan lihapiirakoilla, sipseillä ja suklaalla
  • onneksi kriisi on jo päättynyt mm. karjalanpiirakoiden, omenoiden ja porkkanoiden avulla
  • paheksutut pillimehut näyttelivät jälleen suurta osaa (8 sokeripalaa/tetra) tapahtumassa

Halloween

  • oranssi kurpitsa -päivää vietetään lokakuun viimeisenä päivänä
  • vinkki: keskustan Stocka myy kurpitsavaahtokarkkeja, joita jahtasin lahjaksi viime vuonna
  • kurpitsalyhdyt valaisevat jo parveketta

https://www.k-ruoka.fi/artikkelit/halloween/halloweenin-karmivat-pikkupurtavat

  • jos joku olisi ujuttanut karjalanpiirakalleni hämähäkiksi leikatun oliivin, kun olin lapsi, niin olisin ollut katkera
  • suosittelen tummia viinirypäleitä, vaikka en pidä niistäkään
  • oliivit ovat nykyisin hyviä esimerkiksi leivässä, joten maku ilmeisesti kehittyy

Helsieni

http://www.helsieni.fi/fi/etusivu/

  • osterivinokkaita!
  • melkein aloitin kahvinjuonnin sienestyssyistä

Kurssi

  • hain mielenkiintoiselle kurssille ja saan ensi viikolla tietää, pääsenkö (kiitos vinkistä, M!)
  • pidättehän peukkuja!

Laajasalon valaistua öljytynnyriä 468 saattoi tarkkailla Katajanokanrannasta

  • varmistin, koska pitkä matka kaukaisen Kruunuvuorenrannan tynnyrin luo ei inspiroinut
  • ehdin nähdä klo 18 jälkeen hennon valkoisen tuikkeen kurkkiessani Katajanokata, mutta kylmä tuuli ajoi kotiin, joten punainen tuike jäi näkemättä (uskon tuikkeeseen)
  • öljytynnyriin 468 pääsee muutaman kerran vuodessa vierailulle

Lakritsi- ja salmiakkifestivaalit Wanhassa Satamassa la-su 27.–28.10.2018

  • mennäkö vai eikö mennä, kas siinä kymmenen euron pulma?
  • islantilainen Nammi Godis -salmiakki oli hyvää viime vuonna

Lomat

  • yrityksiin soittaessani olen tullut siihen päätelmään, että suomalaiset lomailevat koko ajan
  • saatan olla väärässä

Näyttelyitä

Amos Rex on näkemättä, mutta kiinnostavia näyttelyitä ovat mm.

Josef Frank Designmuseossa

http://www.designmuseum.fi/fi/exhibitions/josef-frank/

Kohtaamisia kaupungissa Ateneumissa

https://ateneum.fi/nayttelyt/kohtaamisia-kaupungissa/

Marilyn-näyttely Vapriikissa Tampereella

http://vapriikki.fi/nayttelyt/marilyn-nainen-roolien-takana/

Hakasalmen huvilan näyttelystä puhun edelleen, koska yläkerrassa pääsi tutustumaan itämaiseen huoneeseen, istumaan ravintolapöydissä ja ihailemaan 20-luvun pukuja. Gramofonilta sai kuunnella musiikkia levyjen avulla. Loistonäyttely!

Ostokset S-ketjusta

  • kävin bonustilin kautta katsomassa, mihin on mennyt vuodessa eniten rahaa S-ketjussa
  • kärjessä olivat sisäelimet eli porsaan sydän, ajoittainen munuainen ja harvemmin kieli
  • ei, en syö, vaan kissat syövät iltapalapossua
  • kissojen vehnänoraskin näkyi kiitettävästi listalla

Seuraus: löydettävä nopeasti työ, niin kissat saavat jatkossakin liharuokaa ja pureskeltavaksi vehnänorasta.

Puistokummi

  • roskakävely jatkuu, joten ei päivää, jolloin en nostaisi roskia kadulta
  • kuulin, että Helsingissä voi ryhtyä puistokummiksi (kiitos neuvosta, E!)
  • keräyspihdit ja huomioliivin voi kätevästi hakea Sörnäistenkatu 1 -osoitteesta

https://hyvakasvaa.fi/puistokummit/

Pölymiekkailua

  • patterien alle ja taakse kertyy kissankarvaa, joten ostin Sinituotteen pölymiekan
  • oranssin miekan kanssa riennän pölytaistoon!
  • tarjousmiekka maksoi 4,50 euroa
  • miten kotona VOI olla niin paljon irronnutta kissankarvaa?

Rolex ranteeseen vai vaimolle joululahjaksi timantti-Bvlgari?

  • rannekelloista kiinnostuneille Flippi Gallery Kellotapahtuma la 27.10. klo 15–21
  • paikkana ravintola Maxine Kampin ostoskeskuksen kuudennessa kerroksessa
  • kympin pääsymaksulla pääsee ostamaan ja/tai myymään rannekelloja ja jopa jatkoille yökerhoon

https://maxine.fi/

Näin kuvan, jossa nuorella herralla oli ranteessaan kolme arvokelloa. Kannattanee pyrkiä samaan.

Talviaikaan siirryin jo viime lauantaina

  • muut siirtyvät vasta ensi lauantaina 27.10., parhaat vasta sunnuntaina
  • sangen hämmästyttävää

Työnhaku, soittaminen ja hakemusten lähettäminen vie oman aikansa, joten

  • blogin kirjoittamiseen jää vähemmän aikaa

Ideaalimaailmassa haltiakummi tulisi, pyyhkäisisi pois taloudelliset murheet ja tarjoaisi mielenkiintoista työtä. Luulin, että tienasin vähän sairauslomalla, kunnes jäin työttömäksi ja summasta lähti 200 euroa. Piinallista.

Näin piirroksen haltiakummista, joka moittii kissaa. Kissa pyyhkäisee säännöllisesti ruukkua, josta haltia nousee suivaantuneena. Kiitos ei kärttyisää haltiakummia.

Opittua

  • kiirettä ilmeisesti pitää, koska osa yrityksistä tai rekrytointiyrityksistä ei reagoi millään tavoin saamiinsa hakemuksiin
  • noin puolet yrityksistä tai rekrytointiyrityksistä kiittää muita hakijoita valittuaan jonkun tehtävään
  • osa työpaikoista on jatkuvassa haussa, mikä kertonee jotain yrityksestä
  • työhakemuksen viemisestä yritykseen ei ollut mitään hyötyä
  • hyvän kätyrin suosituksesta ei ollut apua (kiitos, kätyri-J!)
  • yritykseen vakituiseksi valitulle etsitään äitiyslomasijaista muutama kuukausi myöhemmin (kannatan ehdottomasti odottajan valintaa, mutta sijaisuus ei inspiroi)
  • ”varmasta työpaikasta” ei kuulunut enää mitään
  • pääsin haastatteluun kiinnostavaan yritykseen, mutta en saanut paikkaa. Uskon, että työhön löytyi minua sopivampi hakija, jota pohjapalkka ei hirvittänyt.

Minut valittiin ikuisuus sitten kiinnostavaan yritykseen töihin, mutta viime hetkellä yrityksen edustaja lopetti yhteydenpidon enkä tiennyt syytä. Yrityksen johto on tällä hetkellä petosten ja kavallusten vuoksi paossa ulkomailla, joten mitä ilmeisimmin kävi aikoinaan tuuri, kun en saanut paikkaa. Toisaalta pidän matkustamisesta. Hehee. Petoksia, kavalluksia tai niiden tekijöitä en arvosta.

Vanhoina hyvinä aikoina vai uusina vielä parempina aikoina?

Uusia töitä on kiinnostavaa tehdä ja uusiin ihmisiin on mielenkiintoista tutustua töissä ja vapaa-aikana. Kuinka monen teistä työkaveri on juossut pakoon kiukkuista urosnorsua safarialueella?

On mukavaa asua kodissa, joka on tullut tutuksi kymmenen vuoden aikana. Nykyisellä alueella olen asunut neljäntoista vuoden ajan. Valintakriteereinä olivat muuttaessani loistava kirjasto, auringonkukkapelto ja koti, josta oli esteetön maisema. Verhoja ei tarvinnut koskaan sulkea eli tähtitaivasta pystyi katsomaan, jos heräsi yöllä. Suosittelen vastaavia kriteereitä.

Ajoittain huomaan kaipaavani aiempaa elämää, jolloin tärkeät läheiset olivat vielä hengissä ja monia ystäviä, joihin olin tutustunut nuorena. Työkaverit olivat tuttuja, asuin kotipaikkakunnalla ja matkustin usein ulkomaille. Työni oli piristävän kiireistä, vastuullista ja itsenäistä, vaikka työskentelin ryhmässä.

Kaikki muuttuu, mutta ihmisen oma mieli ei aina seuraa perässä samassa tahdissa.

Toivottujen koirien eli sileäkarvaisen mäyräkoiran ja sen lemmikin eli irlanninsusikoiran tilalle muutti kaksi kissaa, joista on ollut seuraa ja hupia. Läheisellä viljelyalueella kuljeskelee silittämisestä pitävä kissa, jonka valjaissa kerrotaan lemmikin löytävän kotiin. Vaaleanpunaiset malvat kuvasin muutama vuosi sitten samalla alueelta.

Ripustin eteiseen nurinpäin punaisen mekon, jotta muistan korjata hajonneen taskunpohjan. Kävelin seuraavana päivänä pari kilometriä kauppaan ja huomasin vasta palattuani kotiin, että olin unohtanut kääntää vaatteen. Niskassa oli kokolappu ja vaatteet sivussa pesuohje. Nauratti.

Oma elämä muuttui radikaalisti vuosien aikana. En ollutkaan enää se, joka tuurasi muita heidän sairastaessaan tai heidän lastensa sairastaessa, vaan se, joka joutui jäämään pitkälle sairauslomalle. Onnekkaasti paranin ja palasin työkokeiluun – ja toivottavasti pian töihin.

Pidän vaihtelusta, joten jokainen työpäivä on ilahduttava.

 

Taiteiden yötä vietetään Helsingissä torstaina 23.8.2018.

https://www.helsinginjuhlaviikot.fi/taiteidenyo/

Gustav Mahlerin 8. sinfonia perjantaina 24.8.2018 klo 19 suorana lähetyksenä Musiikkitalon Mediaseinällä Kansalaistorilla. Radion Sinfoniaorkesterin kapellimestarina on Hannu Lintu.

https://www.helsinginjuhlaviikot.fi/ohjelma/gustav-mahler-8-sinfonia/

 

 

Pötyä, Prisma yms.

Lounas

Mat, Iso Roobertinkatu 20, Helsinki

Todella hyviä salaatteja, kalapihvejä, pinaattilättyjä, soccaa (kikherneleipää) ja paljon muuta.

Pihka, Kasarmikatu 21, Helsinki

Kymmenen euron lounas 31.8.2018 saakka. Kuulemma erinomaista ruokaa ja jälkiruokapöytä.

Designmuseo ja lakukorvapuusti

Kiirehdin lounastauolla Designmuseoon katsomaan Daniel Rybakkenin (s. 1984) Daylights and Objects -näyttelyn, joka päättyy sunnuntaina 26.8.2018. ”Hänen teoksensa sijoittuvat usein taiteen ja designin välimaastoon.”

Valaisimia, Artekille suunniteltuja peilisarjoja, naulakoita jne. oli inspiroivaa katsella.

https://www.finnishdesignshop.fi/haastattelu/daniel-rybakken-yhdistaa-taiteen-ja-tekniikan

Luulin vierailleeni Sarpanevan näyttelyssä, mutta erehdyin eli sekoitin Emmassa olleeseen näyttelyyn. Kiersin pikaisesti katsomassa mm. tuttua lasitaidetta. Sarpaneva-näyttely päättyy sunnuntaina 23.9.2018.

Olin lukenut luotettavasta lähteestä, että kahvio myy lakukorvapuusteja, joten ostin pullan mukaani. Ok-versio, mutta syystä tai toisesta oletin, että lakua olisi ollut enemmän.

PS Pitää nähdä Niinistön muotokuva, joka on Ateneumissa vielä sunnuntaina 2.9.2018. Melkein jo kävin – useamman kerran.

https://ateneum.fi/nayttelyt/suomen-tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-muotokuva-2017/

Museoinspiraatiota

Gumbostrand, keskellä ei mitään eli tarkemmin sanottuna Helsingin ja Porvoon välillä.

Marita Liulia: Aurum 1.6.–2.9.2018

Haluan ehdottomasti Gumbostrandiin, joka on kaukaisten metsien (peltojen?) keskellä osoitteessa Vainuddintie 72, Sipoo.

Marita Liulian Kultakausi jäi näkemättä Mäntässä, joten kunnollisessa maailmassa pääsisin uuteen näyttelyyn.

Tarjolla on taidetta, merenranta ja bistro, mutta hankala sijainti autottomalle.

Autollisten ystävien, sukulaisten ja tuttavien kirist-, taivutteluyritykset eivät ole vielä onnistuneet, mutta jatkan uhk-, suostuttelemista. Lupasin (tietenkin) mm. maksaa bensat ja tarjota kolme saavillista capuccinoa mökkeilevälle ystävälle. Seuraan tilannetta.

Erkkola

Rantatie 25,Tuusula

Rakastettu Martta Wendelin, joka päättyy sunnuntaina 16.9.2018.

Pitää nähdä!

Luin ala-asteella mainoskuvassa näkyvän Sara ja Sarri matkustavat -kirjan. Lainasin uudelleen Anni Swanin kirjoittamat kirjat, joista muistin yllättävän vähän. Ensimmäisessä Sara ja Sarri -kirjassa köyhä pukeutui rikkaaksi ja häntä palvottiin (onneksi tilanne on muuttunut, hehheh) ja toisessa nuoret tytöt, pikkuserkukset, matkustivat Mussolinin Italiassa. ”Jännittäviä” seikkailuja oli tietenkin molemmissa kirjoissa, jotka olivat mielestäni ikävystyttäviä. Onko aika ajanut Swanin ohi? Syy voi olla myös siinä, että ala-astevuosistani on aikaa. Ala-aste on tietävämpien mukaan nykyisin alakoulu ja yläaste on yläkoulu eikä kaunokirjoitusta osaa kohta kukaan.

Nuorena pyöräilin Tuusulan näyttelyihin, mutta etäisyyden vuoksi en enää. Jonkun (todennäköisesti minun) pitäisi ensin täyttää vuosia käyttämättömänä olleen pyörän renkaat ja tutkia ketjut. Tautisena en uskaltanut fillaroida, koska minua huimasi. Terveenä ollessani pyörä katsoo minua syyttävästi parvekkeelta, johon toin sen turvaan pyöräkellarista. Uhkana oli, että joku vie pyörän kierrätettäviin tyhjien renkaiden vuoksi.

Autollinen ystävä on jo luvannut lähteä Erkkolan näyttelyyn!

Designmuseossa Josef Frank pe 12.10.2018–17.3.2019

Svensk Tennin näyttely muotoilija-arkkitehti Josef Frankin töistä. Upeaa suunnittelua, jota on ehdottomasti nähtävä.

http://www.designmuseum.fi/fi/exhibitions/josef-frank/

Luettavaa

Aatos Erkko yksityinen valtiomies

Lauri Karén

Otava 2018

Lainasin ministeri Erkon (1932–2012) elämästä kirjoitetun kirjan. Toimittajana oli Helsingin Sanomien pitkäaikainen ulkomaantoimittaja Lauri Karén (1927–2006), joka kuului Erkon luotettuihin. Kirja pohjautuu kahdenkeskisiin keskusteluihin 2000-luvun alussa. Ministeri halusi olla muutakin, kuin kohtalon sanelema perinnönhoitaja.

Yllättävä ja ainoa Aatos Erkon hyväksymä elämäkerta itsestään.

Mielestäni erittäin kannatettava ja ilahduttava teko Erkkojen historiassa

  • Erkot perustivat vuonna 2002 Jane ja Aatos Erkon säätiön, joka jakaa avustuksia tieteeseen ja taiteeseen

 

Kaunista ja vihreää

Susanna Rasku

WSOY 2017

”Ajattele vihreää uudella tavalla!”

Kukkala-blogin kirjoittama viehättävä teos, jossa puutarha kukoistaa parvekkeella ja kesäkukkien, perennojen ja oksien avulla saa kauniita asetelmia.

Päätän säännöllisesti ryhtyä kunnon ihmiseksi ja hankkia kotiini viherkasveja. Annoin edelliset pois kuusi vuotta sitten, ennen allogeenista kantasolusiirtoa, koska multa oli riski terveydelle. Seuraavaksi muistan kaksi tihulaista, jotka mm. kaatoivat jukkapalmun useita kertoja, kaivoivat multaa kukkaruukuista ja riipivät oksia viherkasveista. Toistaiseksi kotia ilahduttaa kissojen vehnänoras.

Ideaalimaailmassa kotona olisi Naava-viherseinä, joka näyttäisi kauniilta ja parantaisi huoneilmaa. Kuinkahan korkealle viherseinän voisi laittaa, jotta seinässä ei nukkuisi pari kissaa, joilla on silputtu lehtikasa tassuissaan?

 

Suomalainen vuosi

Jukka Viikilä

Otava 2018

Kertomukset seuraavat vuoden kulkua.

RAHA-kohdassa kerrotaan köyhien tuhlaavaisuudesta ja rikkaiden säästäväisyydestä. On varmasti kammottavaa ostaa jäätelö, koska 200 000 euron tiliotteella näkyy, miten pieni ostos vahingoittaa suurta lukua.

”Siksi rikas nähdään aina ilmaisien asioiden lähellä: lukemassa, käyskentelemässä luonnossa, tapaamassa ystäviään, kirjoittamassa runoja.”

Ooh, melkein kuin minä, jos unohdetaan runot. Tosin noin 200 000 euroa puuttuu tililtä.

 

Sivuhenkilö

Saara Turunen

Tammi 2018

”Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittaja vuodelta 2015.”

Teos, jota lukiessani mietin, että kurkistelen ikkunasta jonkun taitavasti kuvattuun arkeen. Tarkka kuvaus kodista, jota hyvin mielelläni sisustaisin, kertomuksia palkituksi tulemisesta ja muiden suhtautumisesta.

Kirjoittajan kiinnostava maailma aukeaa tekstistä.

 

Kiinnostava sarja Areenalla 18.8.2018

Prisma: kyllä lääkäri tietää

Michael Mosley on kiinnostavien terveysväitteiden äärellä vielä reilun vuorokauden ajan ensimmäisessä osassa.

Toisesta osasta selviää mm. mikroaaltouunin oletettu vaarallisuus, adrenaliinikynän käyttö anafylaktisessa reaktiossa sekä ateriavälien tiivistämisen ja pidemmän paaston yhteys vointiin ja veriarvoihin.

Kyseiset veriarvot kohenivat kahdessa viikossa.

 

Onnittelu

Hauskaa 30-vuotispäivää, S!

 

 

 

 

 

Polttaako kesäkatu kuuma?

Jatkuvan helteen aiheuttamia tilanteita:

  • kuljettajan mukaan ilmastoidussa bussissa on 36 astetta (kuljettajaparat)
  • ulkona lämpötila oli 30 astetta, joten mietin viileneekö huomenna? Ei, 31 astetta.
  • irtomyynnissä olevat herkkukurkut loppuvat Prismasta jo iltapäivällä (suolaa!)
  • kauppojen juomatilaukset on kuulemma tehty aiempien kesien myynnin mukaan, joten vesihyllyt ovat usein tyhjiä
  • nektariinit ja minivesimelonit ovat hyviä
  • ilmastointilaitteet loppuivat aikapäiviä sitten
  • kotona lämpötila on 30,5 astetta, joten ei palele
  • kissoista irtoaa grosseittain karvoja eli sulkasato on meneillään
  • ulkona oli tänä aamupäivänä pilvistä, tuulista (jesh!) ja vain 26 astetta
  • ilmankosteus on 72 prosenttia

Työnhaku

Jatkan työpaikan etsimistä. Ideaalimaailmassa pääsisin johonkin monipuoliseen ja kiinnostavaan toimistotyöhön. Jatkan hakemusten lähettämistä ja toivon, että 50 prosentin palkkatuki, jonka saan vuoden ajan, vetoaa työnantajiin.

Aiemmin sain palautetta hyvänä asiakaspalvelijana, mistä olin tyytyväinen. Olen hyväntuulinen eikä asiakkaille hiiltyminen ole koskaan kuulunut toimenkuvaani.

Introvertti, ekstrovertti ja Naisten treffit 

Olen mielestäni sosiaalinen introvertti, koska kaipaan aikaa lukemiseen. Ystävieni mielestä olen puhelias ekstrovertti, joten tietenkin etsin nyt uusia ystäviä. Hehee.

Liityin Facebookissa Naisten treffit -ryhmään, jonka kautta naiset löytävät Suomessa mm. lenkkeily-, teatteri- ja konserttiseuraa. Toistaiseksi olen seurannut ilmoituksia, mutta ehkä sieltä löytyisi kävely- tai museoseuraa? Pidän siitä, että päätös lähtemisestä tehdään nyt eikä kahden viikon kuluttua. Suosittelen ryhmää, joka vaikuttaa kiinnostavalta.

Mummotunneli, Helsinki

Näin ilmoituksen, jonka mukaan Pete Parkkonen esiintyi Mummotunnelissa Aleksanterinkadulla. Olen käynyt paikassa liian nuorena, joten harkitsin käyntiä ystäväni kanssa. Parkkosen nimi oli hämärästi tuttu, joten kuuntelin hetken häntä hetken Youtubessa.

Tulin siihen tulokseen, että odotamme iltaa, jolloin taitava sellisti soittaa. Edellinen oli vinkki kaikille taitaville sellisteille.

Uskoisin, että odotusaika on pitkä.

Valomerkki

Anna-Leena Härkönen kertoi Valomerkki-kirjassaan ikävistä kirjallisuuskriitikoista. Toivottavasti teksti oli kuvittelua eikä totta.

Sain välittömästi oivallisen idean: tahdon kirjallisuuskriitikoksi, joka ei kirjoita kirjoja, mutta pääsee kuittailemaan muiden kirjoittamista tekstistä. Loistotyö! Harmi, että tarvittava koulutus puuttuu, joten täytyy jatkaa omien tekstien kirjoittamista ja kritisoimista.

Svenskt Tenn, Hanasaari, Espoo 25.5.- su 26.8.2018

Avoinna joka päivä klo 10–20. Vapaa pääsy.

Kävin kuumana päivänä bussilla ja metrolla näyttelyssä, joka oli viime vuonna remontoidussa suomalais-ruotsalaisessa kulttuurikeskuksessa Hanasaaressa.

Kulttuurikeskus on rakennettu 1975 ja toi mieleeni Ähtärissä olevan hotelli Mesikämmenen. Mesikämmen on hyvä vaihtoehto, jos haluaa mennä katsomaan Pyry- ja Lumi-pandoja eläinpuistoon.

Reilun kilometrin kävely lähimmältä Koivusaaren metroasemalta auringonpaahteessa kannatti. Olin pöyristynyt siitä, etten nähnyt merenalaiselta metroasemalta haita, rauskuja, hummereita tai mitään muitakaan kotimaisia merieläimiä. Mielestäni merimaisemaikkuna olisi sopinut hyvin metroasemalle.

Pulmana oli Hanasaaren suunta, mutta onneksi metroasemalla ollut ystävällinen mies tiesi, kummassa suunnassa on Lauttasaari. Kiitin ja lähdin vastakkaiseen suuntaan ihailemaan merta ja purjeveneitä.

Katsoin, koska paluubussi lähtee Hanasaaren lähellä olevalta bussipysäkiltä.  Tunnin kuluttua. Kulttuurikeskukseen oli lyhyt kävelymatka.

Toisessa kerroksessa oleva Svenskt Tenn -näyttely oli pienehkö, mutta kiinnostava. Pidin tekstiileistä ja kodikkaasta tunnelmasta. Ala-aulassa oli mukavaa lukea näyttelyn jälkeen vesiteoksen solistessa taustalla.

Kävelin pysäkille, jossa paahduin kymmenisen minuuttia eikä odottamani 192V-bussi tullut paikalle. Onneksi pääsin pitkänmatkanbussin kyytiin ja kätevästi Kamppiin. Halusin ihailla kauniita maisemia paluumatkalla.

Hertta-sarja 

Kauan sitten R-kioskeissa myytiin romanttista lukemista (yleensä) nuorille naisille eli kirjoituksia mm. sairaanhoitajista, lentoemännistä ja sihteereistä, jotka osallistuivat ”tapaa miehen, seurustelevat, kohtaavat kriisin, selvittävät kriisin, jatkavat seurustelua, menevät kihloihin” -kertomuksiin.

Ystäväni kertoi lukeneensa kirjan Hertta Kuusisesta, joten tietenkin tiedustelin häneltä, kuuluuko kyseinen kirja Hertta-sarjaan? Ei kuulemma kuulunut.

En muista, että olisin lukenut Hertta-sarjaa, mutta huvittelin nuorena lukemassa joitain Harlekiineja ja vielä karmeampia teoksia eli Barbara Cartlandin tuotantoa. Hänen kirjoissaan oli aina nuori ja viaton 17-vuotias tyttö, johon satoja suhteita kokenut 37–39 -vuotias kreivi rakastui. Mutkia oli tietenkin matkassa ja lopuksi onnellinen parisuhde.

Näin hiljattain Cartladin kirjan kirjaston poistohyllyssä ja mietin, että postitan teoksen sisarelleni naurettavaksi. Olemme liian vanhoja lukijoita, joten päätin jättää kirjan hyllyyn.

Taustamusiikki

Kuuntelen erilaisten kilpailujen esiintyjiä, kun teen töitä tai kirjoitan. Etenkin osallistuvissa lapsissa on huippulahjakkuuksia. Jeffrey Li lauloi vähintään yhden koiran veroisen laulun.

Jeffrey Li: 13-Year-Old Sings Incredible Rendition Of ’You Raise Me Up’ – America’s Got Talent 2018

https://www.youtube.com/watch?v=w4AF87gInxY