Kymmenen ilahduttavaa asiaa

 

Koko ajan varatun kirjan saa lainattua nopeammin kirjaston e-kirjoista.

Bussi on pysäkillä ja ehdit kyytiin juuri ennen lähtöä.

Olet viimeinen asiakas, jonka myyjä ottaa kassalle.

Kiireisenä hetkenä hissi on valmiiksi kerroksessasi.

Naapuri on jo avannut roskishuoneen oven ja vältyt avaimen etsimiseltä.

Edessäsi kävelevä on fiksu ja osaa heittää roskat roskikseen eikä kadulle.

Istut toiseksi viimeisellä rivillä esimerkiksi palaverissa tai elokuvissa eikä kukaan supata takanasi.

Saat kodinonni-kasvin (Soleirolia soleirolii, ihan oikeasti) pysymään hengissä ja vehreänä.

Kanssasi keskusteleva ikirusketuksesta pitävä 40+++++++ -vuotias mies sinuttelee eikä rouvittele sinua.

  • edellinen koskee lähinnä naisia

Tiedät, että keväällä on V A L O I S I A päiviä.

 

16 Personalities

https://www.16personalities.com/

Päädyin Protagonistiksi. Testit ovat hauskoja!

https://www.16personalities.com/enfj-personality

Puheliaana väitän olevani kaikesta huolimatta introvertti, mutta testeissä olen aina ekstrovertti. Sangen merkillistä.

 

Kissanomistajille

Kissa kakoo sängylläsi ja sieppaat lähimmän paperin. Kissa oksentaa ruokaa ja karvatukon  paperin päälle eikä sängylle.

 

Tanssivinkkejä, mutta kengät kannattaa vaihtaa matalampiin

Yanis Marshall

https://www.youtube.com/watch?v=bQtT-Tv_tZ4

Mainokset

Vanhoina hyvinä aikoina vai uusina vielä parempina aikoina?

Uusia töitä on kiinnostavaa tehdä ja uusiin ihmisiin on mielenkiintoista tutustua töissä ja vapaa-aikana. Kuinka monen teistä työkaveri on juossut pakoon kiukkuista urosnorsua safarialueella?

On mukavaa asua kodissa, joka on tullut tutuksi kymmenen vuoden aikana. Nykyisellä alueella olen asunut neljäntoista vuoden ajan. Valintakriteereinä olivat muuttaessani loistava kirjasto, auringonkukkapelto ja koti, josta oli esteetön maisema. Verhoja ei tarvinnut koskaan sulkea eli tähtitaivasta pystyi katsomaan, jos heräsi yöllä. Suosittelen vastaavia kriteereitä.

Ajoittain huomaan kaipaavani aiempaa elämää, jolloin tärkeät läheiset olivat vielä hengissä ja monia ystäviä, joihin olin tutustunut nuorena. Työkaverit olivat tuttuja, asuin kotipaikkakunnalla ja matkustin usein ulkomaille. Työni oli piristävän kiireistä, vastuullista ja itsenäistä, vaikka työskentelin ryhmässä.

Kaikki muuttuu, mutta ihmisen oma mieli ei aina seuraa perässä samassa tahdissa.

Toivottujen koirien eli sileäkarvaisen mäyräkoiran ja sen lemmikin eli irlanninsusikoiran tilalle muutti kaksi kissaa, joista on ollut seuraa ja hupia. Läheisellä viljelyalueella kuljeskelee silittämisestä pitävä kissa, jonka valjaissa kerrotaan lemmikin löytävän kotiin. Vaaleanpunaiset malvat kuvasin muutama vuosi sitten samalla alueelta.

Ripustin eteiseen nurinpäin punaisen mekon, jotta muistan korjata hajonneen taskunpohjan. Kävelin seuraavana päivänä pari kilometriä kauppaan ja huomasin vasta palattuani kotiin, että olin unohtanut kääntää vaatteen. Niskassa oli kokolappu ja vaatteet sivussa pesuohje. Nauratti.

Oma elämä muuttui radikaalisti vuosien aikana. En ollutkaan enää se, joka tuurasi muita heidän sairastaessaan tai heidän lastensa sairastaessa, vaan se, joka joutui jäämään pitkälle sairauslomalle. Onnekkaasti paranin ja palasin työkokeiluun – ja toivottavasti pian töihin.

Pidän vaihtelusta, joten jokainen työpäivä on ilahduttava.

 

Taiteiden yötä vietetään Helsingissä torstaina 23.8.2018.

https://www.helsinginjuhlaviikot.fi/taiteidenyo/

Gustav Mahlerin 8. sinfonia perjantaina 24.8.2018 klo 19 suorana lähetyksenä Musiikkitalon Mediaseinällä Kansalaistorilla. Radion Sinfoniaorkesterin kapellimestarina on Hannu Lintu.

https://www.helsinginjuhlaviikot.fi/ohjelma/gustav-mahler-8-sinfonia/

 

 

El Fanteilimme

Tapasimme tiistaina Runebergin patsaalla Espan puistossa ja kävelimme aurinkoista Pohjoisespaa pitkin El Fantiin Katariinankadulle. Suosittelen suklaa- ja vaniljajäätelöpalloja, joiden päällä oli ihanan sitkeitä suklaapikkuleipämurusia. Mango-vaniljavaihtoehtokin näytti hyvältä, samoin sitruunaleivos. Paikassa myytiin myös suomalaisten suosikkijuomia eli kahvia ja olutta,

Kahvila oli viihtyisä ja siisti ja valikoima oli hyvä. Myyjä oli oikein ystävällinen.

Istuimme rakennuksen sisäpihalla juttelemassa ja nautimme lämpimästä illasta. Toukokuu on ollut ilahduttavan valoisa ja kaunis. Teiden varsilla kukkii jo niitä kuuluisia villejä lupiineja ja tummanvioletteja syreenejä.

Kaikilla meillä oli kerrottavana positiivisia muutoksia, mukavia tapahtumia ja tyytyväisyyttä tulevasta.

Juttelimme mm. Omenasieppareista, jossa Kehitysvammaliiton ja Autismiliiton jäsenet keräävät ylijäämäomenia, jotka jalostetaan mehuksi ja myydään Stockmannin Herkussa.

https://yle.fi/uutiset/3-9765606

Yritystä!-hankkeen tarkoituksena on kehittää ja edistää vammaisten henkilöiden työllistymistä yrittäjyyden avulla, tukea vammaisten yrittäjien hyvinvointia ja jaksamista. Edistämme yrittäjien verkostoitumista ja uusien yritystoimintojen syntymistä.

Yritystä!-hankkeen toimipisteet ovat Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa. Projektia hallinnoi Invalidiliitto ry. Yhteistyökumppaneina projektissa ovat Kuurojen liitto ry, Lihastautiliitto ry, Neuroliitto ry, Nuorten ystävät ry, Näkövammaisten liitto ry, Vates-säätiö sr ja Suomen Yrittäjät. Vuosina 2016-2018 toteutettava Yritystä!-hanke on RAY:n rahoittama.

http://www.xn--yrityst-cxa.fi/

(Vatesin sr näköjään tarkoittaa säätiörekisteriin merkitty. Uskon, että kaikki muut tiesivät lyhenteen. Minä lunttasin tiedon Kielikellosta.)

Emme saaneet koko porukkaa kasaan, mutta toivottavasti pääsemme elokuussa kaikki paikalle.

Suosittelen mielin vilpittömin teillekin El Fanteilua.

http://elfant.info/#coffeewinebar

Junalla Pikku-Huopalahteen

Edellisessä jutussa väitin matkustaneeni junalla Helsingissä Pikku-Huopalahteen, vaikka tarkoitin Huopalahtea. Joku (syyllistävä katse mm. kissoille) oli ihan salaa lisännyt pikku-sanan, joten poistin tiedon.

Puolustusvoimat 100 -juhlaviikko Senaatintorilla, Helsingissä ke-ma 30.5.–4.6.2018

Kannattaa mennä katselemaan musiikkiesityksiä, vihreitä armeijakapineita (näin mm. traktorin) ja nuoria ja ilahduttavan hoikkia sotilaspersoonia. Metrin päässä minusta oli maastopuvuissa kaksi mieshenkilöä, joilla oli kasvot maalattu vihreällä värillä. Minä näin heidät, joten oliko naamiointi epäonnistunut? Hehee!

Huomasin vihreässä haalarissa olleen vaalean sotilaspojan ja liudan sotapoliiseja muiden sotilashenkilöiden lisäksi.

Kuuntelin hetken Kaartin soittokuntaa, joka esitti mm. Aki Sirkesalon ja Kirkan kappaleita. Esiintyjät olivat niin nuoria, että tuskin kukaan heistä muistaa Aasian tuhoisaa tsunamia tapaninpäivänä 2004.

http://puolustusvoimat.fi/sata

Fantastico Ateneum to 10.5 – su 19.8.2018

Näyttelyssä oli tyylikkäitä ja vaikuttavia teoksia Italiasta 1920- ja 1930-luvuilta. Kannattaa käydä tutustumassa maalauksiin, vaikka kutsussa oleva kuva riipii ainakin minun sieluani.

https://ateneum.fi/nayttelyt/fantastico/

Presidentti Niinistön muotokuva Ateneumissa ti 5.6. – su 2.9.2018

https://ateneum.fi/tasavallan-presidentti-niiniston-muotokuva-esille-ateneumiin/

Kohtaamisia kaupungissa suomalaista taidetta 1900-luvulta pe 19.10.2018-su 20.1.2019

Jouluun on enää alle seitsemän kuukautta, joten mainitsen jo nyt lokakuun näyttelystä Ateneumissa. Haluan ehdottomasti nähdä Henry Ericssonin Fazerin baari -maalauksen (1931). Fazerilla käyminen ei ole syöppöyttä, vaan gylddyyriä.

Haluaisin raparperipullan, mutta niitä ei ole missään ja se, se on väärin.

Fredan rinnalle Korkeavuorenkatu

Mielenkiintoisella Fredrikinkadulla on kiinnostavalta vaikuttava LIIKE-vaatekauppa. Ikkunan perusteella suosittelen tuotteita kaikille tyylikkäille ihmisille:

https://www.liike-shop.com/

Korkeavuorenkadun kautta kannattaa kävellä keskustasta Ullanlinnaan, koska kadulla on kiinnostavia yrityksiä ja ruokapaikkoja.

SIS Deli + Caféssä myynnissä on salaatteja, voileipiä, smoothieita, Birchermysliä, toffeita ja mielestäni yllättävä tuote eli tyrnihunajapurkki.

Ei tietenkään ole minun asiani kritisoida toisten eksoottisia välipalavalintoja.

https://sisdeli.fi/

Jos hyvännäköinen Ritva Falla -mekko tai takki ei tällä kertaa inspiroi ja Designmuseon näyttely on jo kierretty, niin kannattaa käydä paperikauppa Putingissa ostamassa Muumi-vihkoja. ”Haluan vain elää rauhassa ja viljellä perunaa” on motto, joka sopii monille.

Lounasta voi syödä joko tunnelmallisessa Sea Horsessa eli vanhassa mukavassa Sikalassa tai Pauletessa. Salaatteja voi jälkimmäisessä pyytää kokoamaan eri vaihtoehdoista (esim. lohi-, kurkku-kikherne – tai linssi-) ja yhdeksän euron salaattiannokseen saa leipäpalan. Jos suosittu kahvio on täynnä, niin salaatin voi ostaa evääksi. Myyjän suosittelema basilikaöljy sopi erittäin hyvin lohisalaattiin. Luotettava taho totesi aiemmin sekä lohipalat että lasagnet hyviksi. Kasvispaistoksen olisi näköjään voinut ostaa salaatin vieruskaveriksi.

Lähellä olevan Anton & Antonin palvelutiskistä voi ostaa ruokaa lounassetelillä. Eräs henkilö osti mukaan oivalliset lohi- ja pinaattitäytteiset letut ja hedelmäsalaattia. Viehättävässä liikkeessä kannattaa aina käydä, koska nätti on nättiä.

Lungissa en ole koskaan käynyt, mutta nettisivu on hupaisa ja lista vaikuttaa hyvältä:

http://www.lungi.fi/etusivu/

Normaalisti olen eväslinjalla, mutta toisinaan katu yllyttää ostoksille.

Jälkiruoaksi voi poiketa kaikissa kadun kultasepänliikkeissä, jos esimerkiksi sattuu tarvitsemaan kihlasormuksen numero seitsemän uuden ja käsittämättömän uskollisen tosirakkauden merkiksi.

Parananjättilumme Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa to 31.5.2018

Lummeyönä eli tänään on klo 23 saakka vapaa pääsy Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan katsomaan mahdollisesti kukkivaa jättilummetta.

Kukat ovat lehtijutun mukaan ensin valkoisia ja muuttuvat myöhemmin vaaleanpunaisiksi. Taidan pysyä kotona, vaikka valkoiset kukat kiinnostaisivat. Vaaleanpunaisia kukkia käyn tervehtimässä joka vuosi.

Onneksi jättilumpeen siemenet saatiin jatkosodan pommitusten jälkeen pelastettua.

Juurakko

Kävelin kauppaan ja sain matkalla kuningasidean. Päätin käydä katsomassa Viikin arboretumin magnoliaa.

Lehdellinen puu löytyi, mutta kukinnasta oli tietenkin jo aikaa. Lämmin kevät saa kielot, metsätähdet ja koiranputket kukkimaan ja voikukat muuttumaan hahtuvapalloiksi.

Buzz and the Dandelion

https://www.youtube.com/watch?v=wU4DgHHwVCc

Kuuntelin lähellä laulaneita satakieliä ja lähdin tutkimaan rentukkaojaa, jossa oli enää kuihtuneita rentukoita. Päätin oikaista ojan ja pellon välillä kulkevaa kapeaa polkua kauppaan.

Kuva on viime vuodelta, jolloin ei ollut näin ilahduttavan lämmintä.

Rentukkaojassa kukkivat valkoiset kallat, joita katselin. Kompastuin juurakkoon, käteni osuivat maahan, mätkähdin polvilleni ja putosin toisella puolella olevan ojan jyrkälle pientareelle. Vedeltä sentään vältyin.

Möngin ojanreunalta pölyisin vaattein ja naarmuisin käsin. Loukkasin mätkähtäessäni oikean polveni ja käteni, mutta pystyin kävelemään polkua pitkin tien varteen ja jatkoin kauppaan.

Mietin, että pahemmassa rytäkässä minut olisi ehkä nähty pellon toiselta puolelta, koska jakkuni oli oranssia pellavaa. Ikävää, jos kissat jäävät janoisiksi ja nälkäisiksi, jos huolenpitäjä kuukahtaa metsäpolulle.

Pyykkäsin kotona pölyiset vaatteeni, putsasin käsilaukkuni ja harjasin kenkäni. Onneksi ei tapahtunut suurempia vahinkoja. Ehkä käytän jatkossa kypärää ja/tai haarniskaa.

Luisteluun halusin lapsena metallisen vannehameen, joka olisi pitänyt minut pystyssä enkä olisi koskaan mätkähtänyt nurin. Yllättäen jäin vaille metallista pönkkähamekehikkoa.

”Minua ei saa sanoa söpöksi”

Kävin kiinalaisravintolassa syömässä ennen rodopuistoreissua ja pieni, vaalea ja söpö poika tuli juttelemaan kanssani. Hän aloitti sillä, ettei häntä saa sanoa söpöksi, vaan vahvaksi. Mistä ihmeestä hän tiesi, että pidin näteistä  nuorista miehistä? En tosin noin nuorista miehistä.

Poika jatkoi, että hän haluaisi olla hiiri ja elää puistossa. Kysyin, millaisessa puistossa, mutta kaikenlaiset puistot kuulemma käyvät.

Hyvä, että asia selvisi.

Atsaleat kukkivat

Menin junalla Huopalahteen ja vannoutuneena eksyjänä varmistin rodopuiston suunnan kahdelta henkilöltä. Jälkimmäinen heistä totesi, että atsaleat kukkivat jo, mutta rodot eivät. Muutama rodo kukki ja nuput olivat suuria, joten kannattaa vielä odottaa ennen seuraavaa rodopuistovierailua. Värikkäät atsaleat olivat erittäin kauniita.

Huumorintaju

Luin loppuun hotelliguru Petter Stordalenin (s. 1962) Salaisuuteni-kirjan. Hän mainitsee nykyisen vaimonsa, lääkäriksi valmistuneen Gunhildin (s. 1979), joka sairastaa systeemistä skleroosia. Tuskallinen ihoa ja sisäelimiä kovettava tauti, jonka hoitoon vaimo on saanut mm. selkäydinsiirron. Stordalen vertaa vaikeaa sairautta syöpään.

Pidän siitä, että Stordalen huolehtii sairastuneesta vaimostaan. Kaikkien potilaiden puolisot eivät ikävä kyllä toimi niin.

Vaimo voi hieman paremmin, joten pariskunta päätti juhlia tilannetta. He menivät vuonna 2015 ravintolaan Amsterdamissa ja muut asiakkaat katsoivat kaunista ja tyylikästä vaimoa, joka kulki korkeissa koroissaan. Vaimolla oli peruukki kaljua peittämässä. Stordalen istui ikkunan edessä ja valitti vedosta, joten vaimo otti peruukin päästään ja ojensi sen miehelle. Loppuillan he istuivat pöydässä ja miehellä oli vaimon vaalea peruukki päässään.

Pidän vaimon huumorintajusta.

En edes pahimmassa ja rankimmassa sairausvaiheessa hermostunut siihen, jos muut ihmiset sanoivat päänsärystä, flunssasta tms., koska ikäviä vaivoja nekin olivat/ovat. Pahastuin siitä, jos omaisteni tai ystävieni vointia vähäteltiin.

Jokaisella ihmisellä on omat huolensa ja murheensa. Onneksi niiden jakaminen yleensä auttaa edes hieman.

Järjestelmäni naisille (1911, näköispainos)

J. P. Müller

Lainasin tanskalaisen insinööriluutnantin ja huomattavan urheilijan J. P. Müllerin ohjekirjan naisille liikuntaa, pukeutumista jne. varten.

Kannattaa peseytyä päivittäin, pestä hiukset ja hampaat (näitä kannatan) ja hengittää syvään (samoin tätä). Käyttäkää palttinaa alusvaatteissa. Voimisteluharjoitusten perusteella vauvat syntyvät tunnissa eikä synnytykseen mene tuntikausia.

Älkää syöttäkö myrkkyä eli säilöttyjä punajuuria ja juustoa alle kuudentoistavuotiaille.

Kenkien pitää olla niin suuret, että niissä on ilmatilaa ja olkipohja talvisin. Minulla ei ole koskaan ollut olkipohjaa kengissä, joten nyt melkein surettaa.

Amerikan Yhdysvalloissa avioliitto menettää pätevyytensä, jos nainen on käyttänyt vääriä kaunistautumiskeinoja, kuten ihomaalia, puuteria, hajuvettä, tekohampaita, tekotukkaa (onneksi en etsinyt seuraa peruukkivaiheessa), ”täyttelemisiä” ja korkeakantaisia kenkiä.

Tärkeintä on hankkia keskivartalolle lihasvyö, joten voitte luopua kureliiveistänne.

 

 

 

 

 

Aurinkolasimäykkis

Kävin kurkistamassa vuosikymmeniä autiona ollutta Armfeltintien taloa Eiran puiston laidalla. Rakennus näytti viehättävältä remontin jälkeen. Keskeneräiset aidat näyttivät ankeilta, mutta niistäkin tulee varmasti tyylikkäitä.

Jatkoin matkaa töihin ja mietin, kuinka kaunista on keväällä, kun omenapuut, syreenit, hevoskastanjat ja lemmikit kukkivat.

Töissä naputtelin Excel-taulukkoa lämpimään huopaan kääriytyneenä. Viluisuus jatkuu, vaikka en ole ikuisuuteen saanut kortisonia.

Aurinkolasit

Silmät kannattaa suojata paahtavalta  auringonpaisteelta.

Lähdin iltapäivällä töistä ja lähipuistossa käveli karkeakarvainen mäyräkoira, jolla oli aurinkolasit. Ihailin söpöä koiraa, mutta harvemmin näkee mäykkiksillä laseja. Päätin olla kunnon kansalainen ja mennä raitiovaunuun, mutta uteliaisuus voitti.

Kysyin koiran omistajalta laseista ja arvelin, ettei koira käyttänyt laseja vain muodikkuuden vuoksi? Ei, vaan lasit olivat suojaamassa iäkkään koiran silmiä auringonvalolta. Loistoratkaisu!

Sisällä koira ei tarvitse laseja.

Voiko olla mitään sympaattisempaa kuin uimalasien näköisiä aurinkolaseja käyttävä mäyräkoira?

KIRJAT

Verensokeri kuriin 8 viikossa (2017)

Nopeita ratkaisuja diabetekseen ja ylipainoon

Claire Bailey

Lainasin uteliaana kirjastosta Claire Baileyn keittokirjan. Hän on 5:2 -paastopäivädieetin kehittäneen Michael Mosleyn puoliso. Lääkäripariskunta elää välimerellistä ja vähähiilihydraattista elämää ja pysyy hoikkana. Tuhtiutunut Michael Mosley pääsi eroon kakkostyypin diabeteksestaan muuttamalla ruokavaliotaan.

Resepteinä olivat mm. pähkinäiset lohifileet kasvispedillä, vietnamilainen katkarapukeitto (karmivan korianterin pho-keitosta unohtaisin), selleri-omenakeittoa, chia-tuorepuuro, pinaattinen uunimunakas, sateenkaarisalaatti ja paistetut persikat.

Ohjeena on 800 kaloria päivässä, runsaasti kasviksia ja hyvää proteiinia (esim. lohta ja kananmunia), keittoja ja juotavaksi vettä. Chia-siemeniä suositellaan ravintoainepitoisina. Ruokiin kannattaisi lisätä kaksi teelusikallista etikkaa, joka tutkimusten mukaan auttaa painonpudotuksessa.

Jos joku meillä pitäisi kokkauksesta, niin voisin ostaa hyvältä vaikuttavan keittokirjan.

Tunne syöminen (2018)

Jonna Heinonen

Ravitsemustieteilijän kirjassa opastetaan ihmisiä mm. tunnistamaan nälkä ja muistamaan ateriavälit.

Kirja oli kiinnostavaa luettavaa kaikille terveellisemmästä elämästä ja monipuolisesta ravitsemuksesta kiinnostuneille.

Joustavuus, kohtuullisuus ja rentous ovat kirjan avainsanoja.

Salaisuuteni (2016)

Petter Stordalen

Kirjassa on hotelliketjun omistajan tarinoita elämästään ja menestymisestään .

Pidin eniten kohdasta, jossa hän kertoi olevansa huhujen mukaan vain 169 senttiä pitkä. Silkkaa pötypuhetta, koska hän on paljon pidempi eli 171 senttiä pitkä.

”Tom Ford -koroissani 175.”

Mainiolta vaikuttava norjalaismies jo edellisten kommenttien ja OA – OIKEA ASENNE – suhtautumisen perusteella. Mukavaa, ettei hän näe – mielestäni täysin normaalia – pituuttaan rajoitteena ja toteaa, että idioottikin selviää yrittäjänä.

Mm. Helsingin Clarion-hotellissa voi käydä katsomassa, mitä ruokakaupan perineen isän poika on saanut aikaan.

Noona

Meilahden hematologiselta poliklinikalta tuli puhelimeen viesti Noona-järjestelmästä, jonka kautta voisin kommunikoida hoitajien kanssa. Kiinnostava idea, jota en vielä kokeillut. Haluaisin tietenkin lähettää ”on säitä pidellyt” -viestin, mutta en vielä tutkinut tilannetta.

http://www.noona.com/

On todellakin säitä pidellyt ja voisi pidellä koko kesän.

Veripalvelu

Veripalvelussa on hyvin vähän luovutettua verta, joten pyydättehän terveitä omaisianne ja ystäviänne käymään verenluovutuksessa.

Luovutettu veri auttaa mm. monia syöpäpotilaita.

https://www.veripalvelu.fi/?utm_source=sanoma&utm_medium=cpc&utm_campaign=Sanoma_kaikkiryhmat_2018

Kirsikkapuisto

Tein eilen Pre-Hanami -retken Roihuvuoreen. Osa kirsikkapuista kukkii jo, mutta osa on vielä nupulla. Kannattanee helteiden vuoksi kiirehtiä paikalle jo tänään tai alkuviikosta katsomaan kauniita kukkasia.

Roihuvuoren Hanami-juhlaa vietetään la 18.5.2018

https://www.roihuvuori.fi/hanami/

Yritin värvätä kirsikkapuistoretkiseuraa, mutta toinen kaveri hoiti lasta ja toinen oli mökkitalkoissa. Reipasta, mutta kirsikankukat ja Japanilainen puutarha jäivät heiltä näkemättä. Roihuvuoren metsäpolkuja reunustivat hennot kielonlehdet.

Bussimatkan aikana istuin paahteisella puolella ja minun oli pakko siirtyä varjon puolelle, koska iho tuntui kärventyvän. Metropysäkillä bussin tyhjentyessä siirryin käytävän yli samaan aikaan kolmen tytön kanssa, jotka totesivat ihon palamisen auringossa ja tukalan kuuman bussin. Elämäämme olminvalkoisina.

Onneksi minulla oli lämmittävä talvitakki, joten tarkenin hyvin auringonpaisteessa. Ohuen villatakin olin sentään riisunut aiemmin, mutta onneksi oli kaksi päällekkäistä puseroa, jotten palellut lämpimässä säässä. Helsingissä oli parikymmentä astetta, mutta Kouvolaan luvattiin 25. Hyytävä merituuli kylmentää kiusallisesti rannikkokaupungit, joten sisämaassa tarkenee aina huomattavasti paremmin.

Agricolankujalla Torkkelinmäellä kukkivat jo magnoliat, joten niitä pitää suunnata katsomaan seuraavaksi. Pitänee käydä ensin tutkimassa magnoliatilanne Viikin arboretumissa.

Runorobotti

”Runorobotin erikoisalaa ovat japanilaiset haiku-runot, joissa yhdistyvät tunteet ja luontokuvat. Syötä robottiin kaksi itse valitsemaasi sanaa, jokin luontoon liittyvä asia (sade, kivi, sammal, lintu, meri tms.) ja jokin tunne (ilo, suru, hämmennys, onni, tms.). Robotti tekee antamiesi sanojen avulla haikun tavumäärää mukailevan runon. Antoisia runohetkiä!”

https://www.yostaja.fi/runorobotti

Tein (melkein itse) magnolia-runon:

magnolia pakeni

kiirettä saareen, jossa

lumoava asuu.

Mitä tahansa, jossa lukee haikuoi, on hauska klikata.

 

 

Haikaranpesä

Olen aina rakastanut syntymäpäiviäni, joten pyrin joka vuosi siihen, että päivä on mahdollisimman onnistunut. Ostan usein edellisenä päivänä leikkokukkia ja mietin mieleiseni aamiaisen, jonka nautin kaikessa rauhassa. Valitsen kauniit vaatteet ja kengät, vietän mukavan päivän ja tapaan illalla ystäviäni. Käymme syömässä, kiinnostavassa näyttelyssä tai konsertissa.

Olen syntynyt aurinkoisena äitienpäivänä Naistenklinikalla ja väitän, että joka vuosi syntymäpäivänäni paistaa aurinko. Taivas on heleänsininen, lippu liehuu tangossa, puissa on vaaleanvihreät lehdet, kirsikkapuut kukkivat, nuoret raparperit kasvavat lähellä olevalla viljelypalstalla ja kevät etenee muutenkin ilahduttavasti.

Paras mahdollinen merkkipäivä -toivomus ei aina onnistu, koska niskaan voi yllättäen rytistä jotain ikävää, joka herättää murehtimaan seuraavina aamuöinä. Kaikki se, mihin uskoo, romutetaan muutamalla lauseella ja tilannetta on vaikea ymmärtää. Eipä siinä mitään muuta voi tehdä, kun tähdätä siihen, että päivä on ensi vuonna parempi tai alkaa juhlia nimipäiviä.

Sie sind so gross

Historian hämärissä järjestettiin nimipäiväkekkereitä ja olin lapsena monena vuonna auttamassa tyylikkäästi pukeutunutta äidinäitiä eli isoäitiä. Pitkä, 170-senttinen isoäiti teetti kauniit vaatteensa ompelijalla. Pidin eniten hänen tummansinisestä leningistään, jossa oli valkoisia pieniä pilkkuja ja viehättävä pitsikaulus.

Nuorena häntä oli hakenut tanssimaan saksalainen herra, joka oli todennut isoäidin noustua pöydästä, että isoäiti on pitkä, mutta tanssii todella hyvin. Kaikkia mielipiteitä ei kannata sanoa edes auf Deutsch, vaikka ylettyisikin tanssipartneriaan olkapäähän. Pituustilanne on nykyisin toisenlainen, kun useimmat nuoret ovat vakaan käsitykseni mukaan 195-senttisiä.

Elegantit tädit tulivat joka vuosi kukkakimppujen kanssa vierailulle isoäidin luokse. Pidin eniten ruusujen, freesioiden ja neilikoiden käsittelystä. Leikkasin tuoreet imupinnat, lisäsin virkisteen veteen ja laitoin kukat aiemmin esille nostamiini maljakoihin. Täytin kahvipöytään tarjottavia, kaadoin vieraille kahvia, keräsin astioita ja tiskasin.

Pöydässä oli joko hedelmäpäällysteinen (karmea) täytekakku tai Primulan marenkipäällysteinen omenahyve, jota rouvat ja neidit söivät hopealusikoillaan. Pidin lapsena tyylikkyyden huippuna kauniissa hopeisessa kaaressa olleita hedelmäveitsiä, joilla pilkottiin omenoita, päärynöitä ja viinirypäleitä.

En ollut vain väijymässä marenkikakun rapean sokerista pintaa (pohjassa tai omenoissa ei ollut hurraamista) ja ihanan makeaa vaniljakastiketta, vaan pidin oikeasti isoäidin juhlista.

Espooseen

Lähdin helatorstaina erittäin ajoissa matkaan ja kiirehdin bussipysäkille puoli yhdeltätoista aamupäivällä. Mukava naapuri oli samassa hississä ja pahoittelin, etten ehdi auttaa häntä mökkitavaroiden kantamisessa, koska bussi on juuri lähdössä. Kiirehdin pysäkille – eikä kyseinen bussi koskaan tullut paikalle. Naapuri seisoi kantamuksineen toisella puolella tietä. Hän on mukava eikä varmasti paheksunut, kun en auttanut häntä, mutta minua nolotti.

Lähdin kävelemään seuraavalle pysäkille, mutta bussi ajoi vastaan ja palasin takaisin. Päädyin odottamaan vielä lähes kymmenen minuuttia, koska kyseessä oli seuraava bussi.

Jäin metropysäkin luona pois ja rohkenin mennä hurjalla alueella olevaan metroon. En hienotunteisena mainitse, että tarkoitan Sörnäistä, jonka lähellä joskus asuin Torkkelinmäellä. Onneksi perinteinen rähinä- ja huojumisympäristö oli sillä kertaa rauhallinen.

Jäin pois pari pysäkkiä myöhemmin, koska unohdin leimata matkakorttini. Kävin ostamassa lisää juotavaa, leimasin seutulipun ja palasin metrotunneliin. Melko tyhjässä vaunussa viereeni istui siisti nuori mies, jolla ei ollut rajoitteita siinä, miten lähellä istutaan seuraavaa matkustajaa. Hän oli varmasti mukava ihminen, mutta olin tyytyväinen, kun hän jäi pois Urheilupuistossa ja minä jatkoin Matinkylään. Löysin etsimäni bussipysäkin ja kiertelin 20 minuuttia ostoskeskuksessa. Olisin perillä jo puoli yhdeltä, kuten ystävänikin, vaikka varauksemme oli klo 13.

Menin bussiin, joka lähti eri suuntaan kuin oletin, mutta enhän minä tunne suurta ja kaukaista Espoota juuri lainkaan. Matkan kestettyä jo jonkin aikaa aloin epäillä tilannetta ja kysyin edessäni istuneelta, menemmekö vesitornin suuntaan. Emme menneet, joten päädyin Hylje- enkä Haukilahteen.

Katsoin tänään kartasta, missä ihmeessä kävin ja huomasin netistä viihtyisältä vaikuttavan Nokkalan majakan, joka toimii merenrannalla. Mukavaa, kun koko seinä on lasia! Pitänee ottaa majakka käyntikohteeksi jossain vaiheessa. Mielenkiintoista nähdä, mihin kaupunginosaan tai paikkaan sillä kertaa päädyn kiitettävän eksymisvaistoni vuoksi. Näkisinkö vahingossa Suvisaariston tai mahdollisesti Inkoon?

https://www.nokkalanmajakka.fi/syojajuo.php

Jäin pois bussista ja ihailin hetken aikaa vehreää luontoa ja valkovuokkoja. Sama bussi ajoi hetken kuluttua päätepysäkiltä takaisin ja pääsin lopulta oikeaan suuntaan. Jäin pois Haikaranpesän vesitornin lähelle, nousin ylämäen ja näin ystäväni. Reilun tunnin matkaani meni vaivaiset kaksi ja puoli tuntia.

Jos menette metrolla kyseiseen ravintolaan ja jäätte pois Matinkylässä, niin kannattaa ylittää tie ja mennä Otaniemen suuntaan bussilla 111.

Ystävälleni paikka oli tuttu, koska hän on käynyt siellä joululounaalla. Hän on ilmiselvästi rutinoitunut vesitorniravintolakävijä. Minulle käynti oli ensimmäinen.

Helatorstaina eläkeläispariskunnat toivat tyylikkäillä autoillaan (en huomannut, mutta ystäväni huomasi) lapsenlapsiaan tai perheitään Haikaranpesään. Nousimme hissillä ylös ja saimme hyvällä paikalla olleen pöydän, josta näimme Helsingin, Espoon ja meren. Buffet-tarjoilu, joten aloitimme kalapöydästä, jossa oli mm. lämminsavu- ja graavilohta ja siikaa.

Katselin uteliaana lämpimiä ruokia. Tarjolla oli lohta ja punaviinihärkää, jonka selitin toiselle ystävälleni olleen punajuurihärkää. Näin voi käydä, vaikka olisi ateisti – tarkoitan absolutisti. Maistoin pääruokapöydästä myöhemmin palan paistettua lohta, mutta keskityimme alkuruokapöytään.

Maisemat olivat upeat ja jälkiruokapöytä oli huomaavaisesti lähellämme, joten käynti oli ehdottomasti kannattava. Kun tarjolla on mm. suklaa-pähkinä -, kinuski-, sitruuna-lakritsi, marja- ja juustokakkua, leipäjuustoa, lakkahilloa, tuoreita hedelmiä, tuulihattuja, vaniljakastiketta ja kahdenlaista jäätelöä, niin päivä vaikuttaa hyvältä.

Näimme ikkunasta mm. Johanneksenkirkon tornit, Suurkirkon, Pasilan linkkitornin, Redin korkean kerrostalon ja upean merenrannan.

Parvekkeelle pääsi kiertämään, kuvaamaan ja ihailemaan mm. Haukilahden satamaa ja Suvisaaristoa. Alhaalla oli aurinkoista ja lämmintä, mutta korkealla oli tuulista, joten palasimme sisälle. Maisemia olisi mielellään ihaillut pidempään.

Asuinpaikkana vuonna 1968 valmistunut, ufon mallinen ravintola olisi huikea ja näin jo mielessäni kissat ravaamassa kilpaa ympyrämäisen keskustan luona. Kukaan ei ole ilmoittanut mitään syytösten perusteella lahjaksi saamastani asunnosta, joten olen pettynyt tilanteeseen. Asuisin hyvin mielelläni Eirassa.

Elannon piti Wikipedian mukaan pitää Haikaranpesä-ravintolaa, mutta ravintolaa hoitaa jo toinen sukupolvi saman perheen jäseniä. Uskoin lapsena, että vuonna 2000 eläisimme Jetsonit-sarjakuvan tyylistä elämää ja lentäisimme autoilla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Haukilahden_vesitorni

Totesin paluumatkalla, että täytän 18 vuoden kuluttua 70 vuotta ja voimme silloin palata takaisin juhlimaan Haikaranpesään. Olimme molemmat järkyttyneitä tilanteesta, koska en minä ennen ollut näin vanha. Mietin asiaa uudelleen ja muistin, että kyseiseen päivään menee enää 17 vuotta. Päätimme pitää uudet kekkerit, kun täytän 60 vuotta.

Kiitin hyvästä syntymäpäivälahjasta ja kävelimme yhdessä puolentoista kilometrin matkan Niittykummun metroasemalle. Jo neljäs asema jännittävän länsimetron varrelta eli nähtynä on jo Tapiola, Lauttasaari, Matinkylä ja Niittykumpu. Ooh!

Rautatientorilta hajaannuimme, kiirehdin bussiin ja olin viimeisenä jonossa odottamassa bussiin pääsyä. Kuljettaja sulki oven edelläni olleen matkustajan jälkeen ja lähti matkaan. Toivon, ettei hän huomannut minua. Pyhäpäivä, joten seuraava kotibussi lähti 20 minuuttia myöhemmin. Kuljettajan teko sopi hyvin aamupäivän jatkoksi, joten lähdin matkaan samaan suuntaan kulkevalla bussilla, valokuvasin kukkia Koskenrannassa ja pääsin seuraavalla bussilla kotiin.

Pitkä päivä

Pääsin keskiviikkona lähtemään aiemmin töistä esimiehen luvalla ja tein pari tuntia eilen sisään.

Ostin menomatkalla Kaisaniemen metroaseman kahvilasta savujuustopatongin, jonka huomaavainen myyjä teki minulle. Kiva ja edullinen kahvio Picnicin vieressä ja palvelu on aina erittäin nopeaa ja ystävällistä. Kannattaa käydä!

Olin yksin toimistolla, joten sain huudattaa musiikkia kiitettävästi. Kuuntelin yhtä suosikeistani eli Top Gunin Take my Breath Away -kappaletta. Tom Cruise oli aika nätti nuorena, mutta hänkin vaikuttaa vanhenevan. Mikä on tietenkin melko yllättävää.

https://www.youtube.com/watch?v=fUis9yny_lI

Etsin päivän aikana tietoja netistä ja käytin Exceliä. Juttelin rekrytointikonsultin kanssa. Hyvä, että saimme puhuttua jo perjantaina, joten en häiritse yksityispuhelullani työkavereita maanantaina.

Olin jälleen paikalla käsittämättömän aikaisin eli seitsemän jälkeen ja lähdin puoli kuudelta. Kahdeksan tunnin päiviin alkaa jo tottua ja pari lisätuntiakin onnistui. Minun piti ostaa vehnänorasruukku kissoille, mutta suuntasin kotiin. Bussin seinällä kiipeili minileppäkerttu.

Kotona oli näköjään riehuttu ja kylpyhuone oli täynnä kissakarvatukkoja. Kevät ilmeisesti riehaannuttaa (entiset) mieskissat. Illalla oli onneksi rauha maassa, kun olin väsynyt.

Särky silmän takana

Vasemman silmän takana tuntuu usein kipua, vaikka aivoaneurysmaleikkauksesta on yli kuusi vuotta. Silmälääkärin mukaan kipu on normaalia, kun pään sisältöä on ronkittu. Hyvä tietää, niin en suotta kummastele särkyä.

Vuosien aikana luulisi jo tottuneen siihen, että aina jokin kohta särkee. Ystäväni laski, että olen ollut neljänneksen elämästäni kipeänä, vaikka olin pitkällä sairauslomalla ”vain” kuusi vuotta. Pidän edelleen ihmeenä sitä, että parannuin ja pääsin takaisin työelämään.

Myötätunto

Myeloomaa sairastavien murheet surettavat, samoin allogeenisen kantasolusiirron saaneiden. Toivon aina, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä tilanne ja vointi, vaikka kyse on rankoista sairauksista.

Blogi

Blogin lukijoita on yli 9600. Ilahduttavaa!