Taidetta sekä hieman taidekauhistuksia

Gyllenbergin koti- ja taidemuseo, Kuusisaarenpolku 11

Gyllenbergin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa voi tutustua 50-luvun jouluun.

Kauniin ja upealla paikalla olevan rakennuksen pihaa verhosi ihanan aurinkoisena lauantaina lumi ja tunsimme myötätuntoa kukkivia piharuusuja kohtaan.

Linnut laulavat kuin keväällä, koska sää pysyy lauhana ja kylmenee vain pariksi päiväksi. Eläinparat, jos kylmyys lisääntyy ikävästi.

Joulunäyttely päättyy su 5.1.2020

Viehättävässä kodissa pääsee katsomaan perheen joulupöytää (Limoges-posliinia, tiedättehän), näkemään vieressä kahvikattauksen marsipaanipossuineen, minitaatelikakkuineen ja rusinoilla koristettuina Ekbergin sahramipullineen. Voinko sanoa puolikas lussepulla?

”Hedelmäpuista kerättyjä omenoita säilytettiin paperiin kiedottuina talveksi ja niitä nautittiin joulupöydässä.” Susan Coolidge (Sarah Chauncey Woolsey) kirjoitti Katy-kirjoissaan, kuinka yhdysvaltalaiseen sisäoppilaitokseen lähetettiin 1800-luvulla lahjalaatikoita, jossa oli mm. hedelmiä ja leivonnaisia. Kyseisiä nuortenkirjoja kannattaa lukea mm. kylminä talvipäivinä.

Joulukuusta pumpulikoristeineen ja lasiprismoineen voi ihailla seuraavassa salissa Edelfeldtin kauniin maalauksen luona.

https://gyllenbergs.fi/fi/uutiset/jul-pa-villa-gyllenberg-23-11-2019-5-1-2020

Minua surettivat kauniit itämaiset matot, joiden yli vierailijat kävelivät lumisine kenkineen. En tietenkään minä, vaan ne kaikki muut.

SCHJERFBECK – muiden muassa. Gyllenbergin kokoelma 15.8.2019–29.3.2020

Näytteillä oli useita Schjerfbeckin taidokkaita töitä, Ellen Thesleffiä, Verner Thomén maalauksia, Gallen-Kallelaa, Edelfeldtin teoksia ja yhden suosikeistani, Finchin, ukkosmaalaus yläkerran työhuoneessa.

Viereisessä huoneessa on viehättävä kaappi, jota koristavat Schjerfbeckin maalaukset.

https://gyllenbergs.fi/fi/villa-gyllenberg/erikoisnayttelyt/pagaende-utstaellning

Asumistarjous

Gyllenbergin taidemuseon herttaiseen piharakennukseen muuttaisin koska tahansa, mutta rakennus vaikutti asutulta. Voisin korvata asumiseni myymällä viikonloppuisin parin tunnin ajan postikortteja ja sievissä askeissa olevia hedelmäpastilleja lippumyymälässä.

Pyydän kiinnittämään huomiota äärettömän jaloon tarjoukseeni.

Ensivierailu

Ystäväni vieraili Gyllenbergin museossa ensimmäistä kertaa, vaikka olemme useita kertoja käyneet taidenäyttelyissä viereisessä Didrichsenin taidemuseossa.

Kyseisessä taidemuseossa oli lauantaina ilmaispäivä, joten parkkipaikka oli tupaten täynnä. Vinkki museokävijöille: kannattaa ostaa Museokortti eikä auto, joten on huomattavasti enemmän mahdollisuuksia käydä myös maksullisissa näyttelyissä eikä tarvitse ihmetellä haastavaa pysäköintiä. Linjamopiililla pääsee kätevästi museon viereen.

Didrichsenin taidemuseo, Kuusilahdenkuja 1

Maailman paras maalauspaikka 13.9.2019 – 19.1.2020

Näyttely esittelee taiteilijayhteisöjä Önningebyssä ja Tuusulanjärvellä

Kaikki tutut taiteilijat Elin Danielson-Gambogista lähtien ja filmi, jossa oli hämmentävä tarina Sakari Topeliuksen tyttären romanssista. Mielestäni Topelius on elänyt käsittämättömän kaaaauan sitten, joten hänen osansa isänä oli häkellyttävä.

Vaikuttaa siltä, että kaikki kyseisen aikakauden taidemaalarit tunsivat toisensa.

Museopeda -koululaisopastukset

Kerron mielelläni ruotsinkielisille ihmisille, että osaan sanoa flytande svenskaksi ”Vad gjorde Svante med kantareller?” Syystä tai toisesta kielellisestä lahjakkuudestani ei tähän mennessä ole ollut hyötyä. Pyydän, että tutkitte Museopedassa olevaa lapsen suopeaa kantarellikiitosta Marialle, joten ehkä minulla on vielä toivoa.

Ateneum, Kaivokatu 2

MAAILMALTA LÖYSIN ITSENI 15.11.2019 – 26.1.2020

”Näyttely kertoo, kuinka Helene Schjerfbeckistä tuli Helene – kuinka lahjakkaasta oppilaasta kasvoi yksi historiamme vaikuttavimmista taiteilijoista. Näyttely keskittyy erityisesti Schjerfbeckin matkavuosiin Pariisissa, Pohjois-Ranskan Pont-Avenissa, Italian Fiesolessa sekä Iso-Britannian St Ivesissa 1800-luvun lopussa.”

Useita maalauksia, jotka valtaosa taiteesta kiinnostuneista suomalaisista tuntee ja Perhekoru-työ, josta pidän erityisesti. Mikä parasta, kyseisen työn saa ostettua kangaskassina yläaulan museokaupasta muistaakseni 59 euron hintaan. En aiemmin ymmärtänyt, kuinka oleellisia voivat museokaupat taiteesta pitävälle olla, kunnes kuulin maailmanmatkaajan käyneen museokaupassa kahdesti matkan aikana, mutta ei kertaakaan museossa. Oih, museokauppa!

London’s Royal Academy of Arts

Schjerfbeck-näyttely oli aiemmin Lontoossa, London’s Royal Academy of Arts – taidemuseossa, jossa tutustuin vuonna 1990 ranskalaisen (oui!) Monet-maalarin taiteeseen. Saimme ihailla upeita ja suurikokoisia maalauksia mm. lumpeista.

Ainoa näyttely, jossa jalkani koskettivat lattiaa vain ajoittain, koska liikuin eteenpäin valtavan ihmismassan mukana. Tungoksen vuoksi pidin tilannetta tukalana.

Toivon, että jonain päivänä pääsen vierailemaan Monet’n puutarhassa Givernyn kylässä Normandiassa.

Loiste

Kävimme vuosia sitten Loisteessa eli ylimmässä kerroksessa olevassa ravintolassa Helsingissä ja pieneen hissiin tunki suuri määrä kookkaita miehiä. Olin erittäin tyytyväinen siitä, että pääsin pois tupaten täynnä olleesta hissistä. Ihmisiä pitää olla sopiva määrä, mutta ei liikaa.

TAITEILIJOIDEN RUOVESI 15.11.2019 – 26.1.2020

”Pirkanmaalla sijaitseva Ruovesi ja sen ympäristö on houkutellut taiteilijoita 1820-luvulta alkaen. Kaikkia seudulla toimineita taiteilijoita yhdistää kiinnostus paikan henkeä, sen luontoa, ihmisiä ja kulttuuria kohtaan. Miten tämä on vaikuttanut Ruovedellä työskennelleiden taiteeseen?”

Holmberg, Gallen-Kallela, Simberg, Thesleff, Louis Sparre & kumpp.

Sisäisenä moukkana joudun myöntämään, että tiesin Ruovedeltä vain upean Helvetinkolu-nähtävyyden. Taiteilijayhteisö oli jäänyt pimentoon.

Sivistyin ja ehdottomasti valaistuin kyseisessä näyttelyssä.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha & joulukoristelu

Kukkakoristelu oli tänä vuonna lipunmyyjän mukaan nuorten laittama, ”selkeä ja valoisa”, joten täti-ihmisenä kaipasin aiempien vuosien taidokkaita asetelmia. Jos haluat nähdä rivissä olevia joulutähtiä ja pari pensasta käytävällä, niin kannattaa käydä.

Kasvihuoneessa on lämmintä ja miellyttävää, joten suosittelen Museokortteilua ja pistäytymistä mm. lummehuoneessa ja muissa hyvältä tuoksuvissa huoneissa.

Vannoutuneena suklaansyöjänä olin lähes järkyttynyt kaakaopuusta, jossa ei ollut hedelmän hedelmää. Väitän, että joku on salaa hiipinyt yöllä paikalle ja syönyt ne kaikki.

Piirakkaleipomo Räty -lippakioski, kasvitieteellisen puutarhan lähellä Unioninkadulla

Ei varsinaisesti taidetta, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Pitkänsillan luona.

 ke–pe 11–18 ja la 11–15, mutta joulu-maaliskuussa pe klo 11–18  ja la klo 11- 15

  • jonain päivänä käy tuuri ja olen oikeaan aikaan paikalla

https://www.hs.fi/nyt/art-2000006163397.html

Sinebrychoffin taidemuseo, Bulevardi 40

Joulukattauksia kotimuseossa ja näyttely päättyy su 12.1.2020.

Kotimuseossa oli punaisilla ruusuilla koristettu kuusi ja kaunis kattaus sekä kahvi- että ruokapöydässä. Yläkerran kotimuseoon on vapaa pääsy, mutta lippu pitää noutaa lipunmyynnistä. Minulla kävi tuuri, koska olin ensimmäinen kävijä ja sain kaikessa rauhassa kiertää joulunäyttelyn.

Vähemmän kohteliaasti ilmoitan, että vaaleanpunaiset ikkunaverhot olivat mielestäni karmean väriset.

Museokerroksessa oli taidenäyttely, jonka velvollisuudentunteesta kiersin. Lucas Cranach − Renessanssin kaunottaret -maalaukset edustivat tympeää ja hyytävää taidetta, jonka ohitan hyvin nopeasti. Kiinnostuneita katsojia riitti, joten pahoittelen kyseistä taideallergiaani. Pidin korunäyttelystä, jossa oli esillä vaikuttavia töitä.

Kellarikerroksen Sinebrychoffit – Hietalahden hyväntekijät 16.3.2019 – 12.1.20020, Punainen kellari

”Mittavan varallisuuden turvin Sinebrychoffit huolehtivat tehtaan työväen ja kaupungin vähäosaisten hyvinvoinnista. Myös kulttuurihankkeet olivat tärkeitä avustuskohteita.”

Kiitos, Sinebrychoffit, kun olitte humaaneja ja huomaavaisia ihmisiä. Irtisanotuille järjestyi eläke tai summa, jonka turvin pärjäsi ennen uuden työpaikan löytymistä ja henkilökunta sai ruokaa kansalaissodan aikana, joten rauha säilyi alueella.

Jos joisin olutta, niin kohottaisin tölkin, lasin tai tuopin Sinebrychoffien kunniaksi.

Huikeaa Voice-taidetta Ranskasta

Village People – YMCA Nathalia The Voice France 2017

Kannattaa katsoa yllättävä, erilainen ja ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen esitys nuorelta naiselta.

Tenoriksi?

Huomasin, että Kansallisoopperaan etsitään tenorilaulajaa, jos joku tuntemanne tenori etsii uutta työpaikkaa. Haku päättyy 2.1.2020.

https://tyopaikat.oikotie.fi/avoimet-tyopaikat/tenorilaulaja/1319191

Hyvää joulu(luettava-)a

Onnistuin löytämään tai varaamaan kirjastosta hyvää joululuettavaa.

Bobin joulu                                 

James Bowen                             

WSOY 2016

”Katukatti Bobin isäntä James Bowen kertoo jouluistaan Lontoon kylmillä kaduilla, ja siitä miten kaikki alkoi muuttua, kun ihmeellinen kissa tuli hänen elämäänsä.”

Kuulin useita suositteluja Katukatti Bob – kirjasta, joten haluan tutustua Bobin jouluun. Katukatti Bobista on näköjään tehty elokuva.

Katukatti Bob – elokuvan traileri

Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia                                         

Jojo Moyes                                  

Gummerus 2019

”Jojo Moyes maalaa hurmaavassa ja hauskassa tarinakokoelmassaan oivaltavia kuvia ihmissuhteista ja naisista niiden rakoilemispisteissä. Toiset löytävät kadonneen kipinän, toiset itsensä ja voimansa.”

Jos Jojo Moyes kirjoittaa, niin pidän tekstistä.

Omaa tehtävää etsimässä

Löydä vahvuutesi ja intohimosi

Riikka Pajunen

Otava 2019

”Haluatko löytää tai luoda sinulle merkityksellisen unelmatyön.”

Ehdottomasti. Etsin työtä, jossa voin kirjoittaa, myötätunnostani on apua, voin auttaa teksteilläni fyysisesti sairaita ihmisiä, tehdä töitä toimistossa, jossa on kumpaakin sukupuolta olevia mukavia ihmisiä, hyvää juttuseuraa, säännöllistä hyvää palautetta ja palkka, jolla pääsee vierailemaan mm. Vilnassa ja Lontoossa. Muutama mukava koira ilahduttaisi, joten pidän mm. sileäkarvaisista mäyräkoirista, labbiksista, kultainennoutajista, alaskanmalamuuteista ja lapinkoirista. Pyydän kiinnittämään eritystä huomiota siihen, että pidän myös monista muista sympaattisista koirista ja kissoista.  

Joulukirja

Sari Savikko

Oy Amanita Ltd 2010

”Joulukirja kertoo, kuka keksi joulukalenterin, milloin kinkku päihitti lipeäkalan jne.”

Kannatan miellyttävää seuraa, hyvältä tuoksuvaa joulukuusta, joulupuuroa, männynkävyistä askarreltuja tonttuja, tietenkin kirjoja, joululauluja, rosollia, vihreää salaattia, suippopaprikoita, miniluumutomaatteja, paistettua kalkkunaa, perunamuusia, porkkanalaatikkoa, kylmää vettä, kuvajoulukalentereita, tiernapoikia, äidin piparkakkuja ja mummin perunalaatikkoa, kauniita joulupaketteja, paperisia tonttu- tai enkeliketjuja, sahramipullia, ruisnappeja, amarylliksiä, graavi- ja lämminsavulohta, appelsiineja, suklaata, klementiinejä, granaattiomenan siemeniä ja sharoneita.

Bolla                                               

Pajtim Statovci                           

Otava 2019

”Kansainvälisen tähtikirjailijan kiihkeä ja lumoava romaani kahden miehen välisestä intohimosta Kosovon sodan kynnyksellä, avioliitosta, kodittomuudesta ja kaipauksesta.”

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto 2019

Rakkaustarina sopii hyvin jouluun.

Mauno Kuusisto: Kun maass on hanki (Kun joulu on) 1958

Toivotan lämmintä ja rauhallista joulua ihanan leudosta Helsingistä!

Kuvassa viehättävä Form & Flora -kukkakauppa Bulevardilla. Läheisestä Ekbergin myymälästä saa ostaa erinomaisia sahramipullia.

Karvalankomatto

Lunta on luvattu Helsinkiin loppuviikosta, mutta ihailisin mieluummin Espan puistossa kukkivia ruusuja.

Varsapatsaan ja Kasvitieteellisen puutarhan välillä on ruusupenkki, jossa ruusut kukkivat hyvin pitkään. Suosikkikohtiani, koska jokainen meistä tarvitsee elämäänsä kauneutta.

Karvalankomatto ja kanasolusiirto

Katsoin jotain aiempaa kirjoitustani, jossa väitin, että olohuoneeni lattialla on karvalankomatto. Tarkennuksena ilmoitan, ettei kenenkään lankoa ole sorrettu, vaan kyseessä on karvalankamatto.

Melkein yhtä hupaisa versio, kun aiemmin kirjoittamani kanasolusiirrolla paraneminen.

Yksikään kana ei tietääkseni tai toivoakseni ollut vaarassa allogeenista kantasolusiirtoani tehdessä.

*

Ruusut olen kuvannut jonain kesänä Meilahden arboretumissa, jossa kannattaa käydä etenkin ruusujen kukinta-aikana.

Helsingissä kyseinen aika tarkoittanee marraskuun loppua.

Valitseminen siivouksessa

Päivittäiset

Kissasta, aiemmin kissoista, huolehtiminen eli puhdas juomavesi teräskulhoihin kahteen paikkaan kauas ruokakupista eli parvekkeen oven luokse ja kirjahyllyn eteen. Keitiön kuivaruokakupin täydentäminen ja iltaisin pakastetun broilerin tai possunsydämen sulattaminen, liharuoan tarjoilu noin klo 21 ja tietenkin pellettilaatikon tyhjentäminen vähintään kerran päivässä.

Cat’s Best Original on mielestäni paras pelletti. Käytin aiemmin rautakaupasta ostamiani lämmityspellettejä, jotka olivat todella halpoja, mutta säkkien raahaamisessa tarvitsin jonkun autollisen apua. Suuret pelletit pelästyttivät alussa Hiilen, joka oli ilmeisesti tottunut kissanhiekkaan. Kissanhiekka leviää kaikkialle, joten en pidä tuotteesta.

Höyhenkepakon heiluttaminen, lelujen viskely jahtikissoille tai laserhiiren valon osoittaminen kuuluvat usein kuvioihin.

Asuessani yksin kukaan ei kynsinyt patjaa, kiskonut vaatepinoista vaatteita, pureskellut viherkasveja, yrittänyt tunkea liinavaatekaappiin, nukkunut kenkien päällä tai tiputtanut niitä pikkutunneilla naulakosta, pudottanut pyykkitelineillä kuivattavaa pyykkiä, yrittänyt maistaa lautaseltani tai nuolla lautasen (eiiiii!), pyyhkinyt hanuriaan lakanaan tai mattoon tai tehnyt karmeaa kasaa joko kynnysmatolle tai olohuoneen matolle. Kissanpellettilaatikko on hyvä, kynnysmatto on paha ja olohuoneen karvalankamatto on ehdottomasti pahin.

Käsin tiskaaminen. Ei tiskikonetta. En kärsi.

Tuulettaminen, sängyn petaaminen, vaatteiden viikkaaminen tai laittaminen pyykkikaappiin, järjesteleminen, keittiön työtasojen siistiminen, vehnänorassilpun lakaiseminen lattialta, kylpyhuoneen putsaaminen jne.

Lasketaanko suihkussakäynti siivoukseen? Minun maailmassani lasketaan, koska arvostan puhtaita ihmisiä. Joka-aamuinen suihku tai en lähde yhtään minnekään. Kosteusvoide kasvoille, kaulalle, käsille ja liian harvoin säärille. Talvella pitää rasvata kutisevat kohdat eli Ceralan Plus -voidetta myös muualle. Aurinkovoidetta, jonka suojakerroin on 30-50 kasvoille ja käsille. Ruskettumisen vuoksi minulla on jaloissani hassut ”sukat” eli jalkapöydät ja nilkat pysyvät ruskettuneina ympäri vuoden. Poskien couperosan peittäminen, vaaleisiin kulmiin kulmakarvakynää ja ripsiin ruskeaa ripsiväriä. Joskus lisään ylettömässä reippauspuuskassa aurinkopuuteria.

Paras käsienpesusaippua on Lemon Juice & Glycerin vaahtoava sitruunasaippua, joka tuoksuu hyvälle ja jota kädet kestävät. Tästäkään maininnasta en saa kolmea laatikkoa vaahtoavaa saippuaa, mikä on tietenkin järjettömän harmillista.

Viikottaiset

Ostoksilla käyminen. Kotona kissojen liharuokien pilkkominen ja pakastaminen. Uusi vehnänorasruukku lattialle kissaa varten ja edellinen ruukku biojätteisiin ja roskikseen.

Jääkaapin putsaaminen. Joku kerää sinne epäilyttävässä kunnossa olevia Roomansalaatteja, paprikoita, kevätsipuleita ja olomuotoaan muuttaneita kurkkuja. Anteeksi, kuulun vihannesroistoihin, kuten moni muukin yksin asuva nainen

Muutama kerta viikossa pyykinpesu omalla pesukoneella. Pyykkien viikkaaminen on mielestäni hyvä harrastus.

Imuroiminen, vaikka kissa pelkää imuria. Pölyjen pyyhkiminen. Kylpyhuoneen tarkempi siistiminen.

Lakanoiden vaihtaminen kerran viikossa, kylpyhuoneen ja keittiön pyyhkeiden vaihtaminen vähintään pari kertaa viikossa.

Roskien, bioroskien ja muovien vieminen roskataloon. Katos on väärä sana eikä huonekaan käy, joten olkoon talo tai ehkä rakennuksen pääty.

Harvemmin tehtävät

Pakastimen sulattaminen, jonka tein lauantaina. Jesh! Joka päivä joudun avaamaan pakastimen oven, jotta kissa saa tarjolle pakastettua liharuokaa, joten jäätä kertyy enemmän.

Pellettien vieminen roskikseen, laatikon peseminen ja uusien pellettien lisääminen.

Täkkien ja tyynyjen peseminen taloyhtiön pesutuvassa usemman kerran vuodessa.

Lattioiden peseminen. Kunnon ihminen pesisi lattiat kerran viikossa tai ainakin kerran kuukaudessa. Minä poistan pahimmat epäilyttävyydet ja pesen lattiat harvemmin levymopilla. Höyrypesuri on kätevä, mutta meluisa.

Pölyjen pyyhkiminen korkeiden huonekalujen tai kattovalaisimien päältä. Pitäisi olla pidempi, niin välttyisi huojumasta tikkailla.

Osan tauluista vaihtaminen vuodenaikojen mukaan. Kyllä, oikeasti. Ei kesällä voi katsella lumista metsämaisemaa, vaan seinällä ilahduttaa muoniolaisen Hilkka Ukkolan porttimaalaus Italiasta tai magnolia.

Kristiina Lehtosen hauskat grafiikat ovat esillä vuoden ympäri.

The Inn of Knowledge (20/132) kuvaa elämääni, vaikka kissoja on huomattavasti vähemmän. Lehtosen kuvaama viehättävä maailma miellyttää ja ilahduttaa minua vuosi vuodelta enemmän.

Sain viikonloppuna silittää labradorinnoutaja Roopea, mistä olen edelleen iloinen. Nimensä perusteella päättelin, että Roope oli mieskoira. Perheessämme oli melkein aina mieskoira, joten suosin niitä. Ei kannata selittää mitään uros- tai poikakoirista.

Silkkikukkien vaihtaminen, koska kuopsuteltu kukkamulta tai kaadettu viherkasvi eivät viehätä. Yksi viherkasvi löytyy eli orkidean lehdet ovat ruukussa korkealla olevalla hyllyllä, jonne kumpikaan kissa ei pystynyt hyppäämään.

Vältettävät, mutta pakolliset työt

Silittäminen. Miksi ohuet pellavaverhot, helmalakana ja keittiön pöytäliina pitää silittää? MIKSI? Eihän pellava juurikaan ruttaannu, hehee. Kuten olen aiemmin maininnut, niin kissoilla ei ole mitään syytä hypätä keittiön pöydälle. Siitä huolimatta pöytäliina on usein kissankarvojen peitossa. En toisaalta käytä pöytää syödessäni, joten onko asialla oikeastaan mitään merkitystä? Silittäminen kuuluu tekoihin, joiden tekeminen on helppoa, mutta aloittaminen on tuskaa.

Mattojen peseminen. Autottomana paksumpia mattoja on hankalaa kuljettaa itsepalvelupesulaan. Mattopesulasta en nykyisillä tuloillani suostu maksamaan.

Ikkunanpesu, koska ikinä ei ole sopivaa päivää. Aurinkoisella ilmalla, tuulessa, räntäsateessa tai rakeiden aikana ei voi pestä. Ehkä pitäisi tehdä perinteisen miehekäs ratkaisu eli karmean likaiset ikkunat ja pieni ympyrä keskellä, josta näkee ulos? Lauantaina ihan sattumalta oli sopiva ikkunanpesupäivä, mutta enpä saanut pestyä ikkunoita. En käynyt Musiikkia lämpiössä -konsertissa Oopperassa tai Ateneumin Hiljainen kauneus -näyttelyssä, joka päättyy sunnuntaina 6.10.2019, vaan harmaana ja sateisena päivänä suuntasin käymään asioilla. Myöhemmin, kävelemässä käytyäni, päädyin siivoamaan, pyykkäämään ja vielä sulattamaan pakastimen lukemisen lisäksi. Sää on pimentynyt, joten ehkä jonain toisena päivänä pitäisi olla yltiöreipas.

(Asiasta viidenteen, olen katsonut Viaplaylta työkaverin suositteleman White Collar -sarjan (2009-2014), jota suosittelen kaikille. Syynä ei ole pelkästään tyylikkään Matt Bomerin upea ulkonäkö. Mielenkiintoinen mm. talous- ja taiderikoksiin suuntautunut sarja, jossa oli kiitettävän vähän väkivaltaa.

Sain pari ilmaista kuukautta Viaplaysta ja katsoin Will & Grace -sarjan, josta pidin aiemmin todella paljon. Sarjan viimeisessä ja yksitoista vuotta myöhemmin kuvatuissa jaksoissa pääosan esittäjät olivat jostain hyvin oudosta syystä huomattavasti vanhempia, mutta myös kyseisessä sarjassa pääsi ihailemaan Matt Bomeria. Nätti mies on ehdottomasti nätti.)

Jääkaapin siirtäminen, jotta sen takaa voi imuroida ja lattian voi pestä. Värvättänä on ollut (nuori) mies, joka jaksaa siirtää kaapin. Edellisessä kodissa sain siirrettyä parketin päällä olleen kaapin, mutta muovimatto haittaa kaapin kiskomista. Rakkine painaa vähintään 60 kiloa. Tarinan opetuksena lienee, että on pakko käydä kuntosalilla, jotta voi tehdä kotitöitä.

Yläkaappien siivoaminen. Tarvitseeko niiden olla niin korkealla?

Muutto

Muuttoa ei tietääkseni ole edessä, koska en löydä edullisempaa asuntoa. Pidän tästä hiljaisesta taloyhtiöstä, koska kukaan ei yleensä möykkää, tupakoi alapuolellani tai sivullani, joten yleensä voin tuulettaa tukehtumatta. Pinnat ovat siistejä eikä kotona majaile ötököitä, kuten omistusasunnossa vuosia sitten. Turkiskuoriaiset olivat ällöttäviä, vaikka taloyhtiö oli kaunis.

Ystäväni osti uuden asunnon, joten hänen omaisuutensa oli muuttoyhtiön varastossa ja niissä oli varastoinnin jälkeen koi- ja ihrakuoriaisvainajia. Muuttoyhtiö oli tietenkin äärettömän hämmästynyt palautteesta, koska ”kukaan muu ei ole valittanut”. Muuttoyhtiö myrkyttää säännöllisesti varastonsa, mutta ”eiväthän he tiedä, vaikka jollain olisi varastoituna lintuja, joista tulee ihrakuoriaisia”. Siisti ystäväni totesi, ettei hän varastoinut laatikoissaan lintuja.

Seuraavalla kerralla tiedän, että jätän huonekaluja varastoidessani täytetyn emun, kolme laatikollista variksia ja pöllöjä jonnekin muualle kuin varastoon, jotteivat linnuissa majailevat ihrakuoriaiseni hyökkää muiden laatikoihin. Kjeh. Kotona oli aikoinaan trofeita, hirventalja jne., joten ei kiitos edes lintuvainajia.

Muuttoyhtiö onneksi tilasi myrkyttäjän ystäväni kotiin, mutta ötökät voivat olla talviunilla ja kömpiä myöhemmin esiin.

Ötökkävastuusta vetäytyminen oli ja on mielestäni surkuhupaisaa varastointiyhtiöltä.

Tarinan opetus: peittäkää kaikki muovilla varastoinnin aikana ja toivokaa, että hiiret ja rotat pysyvät poissa. Mahdollisesti myös ahmat ja pesukarhut alueen mukaan.

Vuosia sitten ostin kodin ja edellisen kotini kalusteet olivat varastossa remontin aikana. Jokaisessa varastossa tulleessa laatikossa oli edesmenneitä kuparikuoriaisia. Vieraampi laji, jonka tunnistutin. Niitä asui vanhoissa myllyissä ja kas, huonekaluni oli varastoitu – yllätyt, yllätys – vanhassa myllyssä.”Kukaan muu ei ole valittanut”, minulle todettiin. Melkein nauratti. Ostin myrkyt ja myrkytin juuri remontoidun kotini kahteen kertaan.

Sama muuttoyhtiö hukkasi korkeiden Lundia-kirjahyllyjeni taustalevyt ja sain levyt takaisin vasta siinä vaiheessa, kun ilmoitin valittavani yrityksestä. He eivät tosin palauttaneet Lundia-taustalevyjäni, vaan yritys teetätti puutarvikeliikkeessä oikean kokoiset levyt ja omat levyni pysyivät kateissa. He yrittivät ensin tarjoja tilalle paria pientä ja likaista taustalevyä ja lapsen sukset. Pyysin heitä hakemaan jonkun toisen ihmisen tuotteet pois porraskäytävästä. En edelleenkään hahmota, miten lyhyillä suksilla voi korvata 2,5-metriset taustalevyt. Pitänee käydä jokin kurssi.

Pidän Lundiaa parhaana kirjahyllynä, koska siihen voi laittaa kirjoja. Heiveröisemmät kirjahyllyt eivät kirjoja kestä. Myytävissä asunnoissa yhä harvemmalla on kirjahylly eli puhelin ja netti vievät valtaosan monien vapaa-ajasta. Moni lukee e-kirjoja ja yllättävän moni kuuntelee äänitiedostoja (podcasteja) esimerkiksi juostessaan tai ajomatkoilla. Mielestäni hiljaisuus on hyvä ja melu on paha. Minä arvostan lintujen laulua, lehtien kahinaa ja tuulen ääntä. Ihmiset ovat tietenkin erilaisia, joten kuka pitää mistäkin.

Koomisinta oli, että tavaroitani hukanneen yrityksen muuttomies oli niin humalassa, että pelkäsin hänen putoavan portaissa. Hän ei onneksi pudonnut.

Maailmanympärimatkani aikana ja jälkeen mm. huonekaluni ja kirjani olivat Niemen varastossa ja palautuivat ötökättöminä, mitä arvostin. Kukaan ei joutunut valeht-, väittämään minulle, ettei kukaan muu ole valittanut.

Ehkä jotkut ihmiset ovat iloisia, jos he saavat uusiksi lemmikeikseen erilaisia kuoriaisia tai vaatekoita?

Ellen Thesleff, HAM

Kävimme viikko sitten katsomassa Ellen Thesleff -näyttelyn HAMissa.

Minä maalaan kuin Jumala

Niinkö?

Thesleff uskoi kykyihinsä maalarina ja maalasi mielestään kuin Leonardo da Vinci tai Michelangelo. Taiteilija Thesleffillä (1869-1954) oli kiehtovia, monipuolisia ja kiinnostavia maalauksia, mutta oman lahjakkuuden vertaaminen da Vinciin, joka oli nero, huvitti. Pahoittelen huvittuneisuuttani.

Kauan eläköön poikkeuksellisen lahjakkaan da Vincin muisto.

Näyttelyssä oli mielestämme melko vähän taiteilijan tunnetuimpia töitä ja useita töitä, joita emme olleet aiemmin nähneet.

Maalaus Thyra-sisaresta ja omakuva viehättävät edelleen, mutta tyylikkäitä violettisävyisiä teoksia puistoista oli yllättävän vähän. Kuinka moni on nähnyt Juhannus-maalauksen peltomaisemasta ennen tätä näyttelyä?

Vähävaraisena Ellen Thesleff lähti Firenzeen maalaamaan. Ehdottomasti kannustan tuollaista vähävaraisuutta, koska kaipaan matkustamista syöpäköyhäilyvuosieni jälkeen. Hyväpalkkaisesta työstä olisi apua mm. silmätippavelkojen maksamisessa – ja tietenkin käynneistä mm. Lissabonissa, Reykjavikissa, Bostonissa, Dubrovnikissa ja Lontoossa. Vanhan toistoa, joten lisätään listalle Malediivit. Voiko ihminen olla muuta kuin onnellinen lomaillessaan valkoisen hiekan, turkoosin veden ja palmurantojen keskellä?

Voin huomaavaisesti piipahtaa myös Firenzessä, koska käynnistä Uffizin galleriassa on ikuisuus.

Täytyy tunnustaa, että maalauksia oli mielenkiintoista katsoa, mutta kumpikaan meistä ei innostunut näyttelystä.

Näyttely päättyy tammikuussa, joten neiti Thesleffin teoksiin on hyvää aikaa tutustua vielä sunnuntaina 26.1.2020.

Verbaalikko?

Olin hiljattain tilaisuudessa, jossa kiusallisissa tilanteissa törkeästi kiroileva henkilö ilmoitti, ettei hän voi sietää huumorintajuani (ymmärtääkseni ”huumorintajuani”), joten hän välttää seuraani. Minä ihmettelen hänen noloa ja hätkähdyttävää käytöstään, joten pidän ratkaisua järkevänä.

Suosimani ja hilpeänä pitämäni sarkasmi on kiusallista, jos se tahattomasti loukkaa toista.

Toisinaan törmää ihmisiin, joiden ajattelutapa tai tausta on niin hämmentävä, että heidän käytöstään on vaikea ymmärtää. Tilanne on kuin jatkuvasti sairastavilla astmaatikoilla, jotka ketjupolttavat.

Ihmeellinen verbaalikko-sana voi hämmentää monia ihmisiä, mutta sanaa kummastelevat hyvin, hyvin harvoin edustavat verbaalikkoja.

Pawel Althamer I (AM), HAM -8.9.2019

Thesleff-näyttelyn jälkeen kiipesimme yläkertaan katsomaan puolalaistaiteilijan töitä. Miehen teokset olivat vaihtelevia, hilpeitä ja muita ihmisiä huomioivia.

Althamerin (s. 1969) mukaan kulta merkitsee valaistumista, jonka kokeneen ihmisen toimintaa läpäisee rakkaus.

(Kultaa, kiitos. Rakkauteen suhtaudun edelleen skeptisesti nähtyäni epäilyttäviä tilanteita mm. työympäristöissä.)

Nimettömään (Liukumäkeen) kannattaa viedä pikkulapsia. Riemastuttaako juuri mikään pientä ihmistä enemmän kuin saarnastuolia muistuttavasta esineestä liukuminen? Kengät pois, kiitos.

Nukkekoti-teos kiinnitti huomiomme. Ystävä haaveili lapsena nukkekodista ja minä olisin halunnut päästä siivoamaan kyseistä työn mm. keräämällä roskia, lakaisemalla huoneet ja pesemällä pinnat. En oikein usko, että kuuraamiseen yllyttäminen oli työn motiivina.

Yläkerrassa asuu ”köyhä kuvanveistäjä, jolla on lämminhenkinen ja kodikas asunto”. Alakerran asukas on ”sotkuinen ja ylipainoinen mies, jota ympäröivät kulutushyödykkeet”. Teemana oli, että hyvä voitti pahan.

Minun silmissäni molemmat miehet elivät kuin possut. Pahoittelen jälleen, sympaattiset saparohännät.

Omakuva poikana, pehmokoira kainalossa, oli hellyttävä.

Einsteinin luokka, jossa opetettiin syrjäytyneille pojille fysiikka, oli mielestäni nerokas teko. Toivottavasti poikia tuettiin jatkossakin.

Taiteilijasta sai humaanin ja ymmärtäväisen vaikutelman.

Yläkerran toisen kaarihallin valkoiseen tilaan olisi voinut nousta alakerrasta valkoiseen paperihaalariin pukeutuneena. Omaisuus piti jättää kaappeihin, jotta olisi voinut kokea olemista valkoisen ympäröimänä. Ehkä ensi kerralla, jossain muussa maassa tai aikatodellisuudessa.

Hattara

Toimistotöissä on usein ilmastointi, joka raikastaa tilaa, hytisyttää ihmisiä ja saa hiukset heilumaan tuulessa. Lainasin ohutta villahuiviani palelevalle työkaverille, joka epäröi huivin lainaamista hajuvesikammoni vuoksi. Minulla oli kolme kerrosta vaatteita, joten kerrankin tarkenin enkä joutunut kääriytymään huiviin. Kerroin, etten haista hänen hajuvettään, joten hän saa mielellään käyttää lämmittävää huiviani työpäivän aikana.

Ojensin hänelle huivini, jonka hän ilmoitti tuoksuvan hattaralta.

Hattaralta? Viehättävä kommentti, jonka ehdottomasti lisään ansioluettelooni.

Auringonkukkakimppu

Auringonkukkia ihailimme Rautatieasemalla. Jos joku välttämättä haluaa ojentaa minulle kimpun kyseisiä kukkia, niin hän kuuluu ikuisiin suosikkeihini.

Lauttasaaresta Kuusisaareen

”Tietenkin me selviämme. Vain lurjuksille käy huonosti.”

Muumimamma, Vaarallinen juhannus

Pari viikkoa sitten sain hauskan kutsun eli matkan Lauttasaareen, josta kävellen Lehtisaaren kautta Kuusisaareen. Ehdin bussiin, metroon ja nousin Otavantien metroportaat.

Olin tyytyväinen siitä, etteivät jyrkät portaat pysähtyneet kesken matkan. Kampissa rullaportaat hyytyivät vuosia sitten virheellisen palohälytyksen vuoksi, joten portaat ostoskeskukseen piti kiivetä ylös. Onneksi tehtävä onnistui, vaikka yllättävän moni – ja nuori – tupakoija jäi hengästyneenä seisomaan portaikkoon.

Kävelimme Lauttasaaren kartanon puistossa olevaan ja kauniisti remontoituun kasvisravintola Puhuriin, joka on sievässä punaisessa puutalossa. Tarjolla oli salaattia, leipiä ja leivonnaisia. Jos joku haluaa tuorejuustolla ja mansikanviipaleilla täytetyn croissantin, niin kannattaa mennä käymään. Salaattipöydässä oli erilaisten kasvisten lisäksi lisäksi tomaatti-leipäsalaattia ja vesimeloninviipaleita riisi-tofupadan lisäksi.

Olin syönyt ennen lähtöäni, joten valitsin hyvältä maistuneen ja ehdottomasti raikkaan leivän, jonka täytteenä oli mm. tuorejuustoa, kasviksia ja herneenversoja.

Jostain hyvin hämärästä syystä ajattelin olevani tutummassa Munkkiniemessä ja kuvittelin, että kävelemme rannan kautta taidemuseoihin.

Valitsimme Lauttasaaressa metsäreitin, ohitimme aurinkoisen padelkentän ja jatkoimme matkaa metsän siimeksessä.

https://www.lauttasaari.fi/lauttasaari-lehti/kesa-tulee-ja-padel/

Lämmin päivä, joten hyvältä tuoksuvassa metsässä oli mukavaa kävellä. Olin hyvin huojentunut siitä, ettei metsissä ilmeisesti kytännyt pirigaattoreita:

https://yle.fi/uutiset/3-10879364

Keskustelimme tärkeästä aiheesta eli kummasta pidämme enemmän, männyn- vai kuusenkävyistä. Päädyimme kumpikin persoonallisempiin männynkäpyihin. Olkaa hyvä ja valitkaa kuusenkävyt.

Meren rannalla oli kerrostalo, josta oli upeat maisemat molempiin suuntiin. Kuulin, että hyvin monien suomalaisten aikoinaan ihailema Spede oli asunut talossa. Perheessämme, jossa tv oli auki harvoin ja vain jotain tiettyä ohjelmaa katsoessa kyseinen esiintyjä kuului tv kiinni -kohtaan. Ihmiset pitävät niin erilaisista asioista.

Katselimme seurakunnan viehättävään Mustasaareen, jonne voi matkustaa paatilla Töölöstä. Saareen voisi teoriassa voisi kävellä sillan yli (silta on olemassa, mutta nostettuna) Lehtisaareen. Jälkimmmäisen saaren asukkaat ovat halunneet, että reitti Mustasaareen kulkee muuta kautta eli merta pitkin ja veneellä. Oletettavasti siitä on hyötyä, jos ikioma kotitalo maksaa öbaut 14,7 miljuunaa.

Matkalla näimme useita kauniita kelohonkia metsissä ja pihoilla, Aasiasta muuttaneita miehiä onkimassa rannoilla (kuhaa, jota olen aina ihmetellyt, nepalilaisravintoloihin?) ja pari nuorta naista, joilta varmistimme kävelysuunnan museoihin. Tulimme hämäävästi toiselta suunnalta kuin Munkkiniemi ja löysimme perille.

Seura oli hyvä, kävelymatka oli mukava, seutu oli viehättävää, mutta Kuusisareen PITÄÄ tulla Munkkiniemen kautta. Fakta.

Kävimme Gyllenbergin taidemuseon Sigrid Schauman – Taide tunteiden kuvana -näyttelyssä, joka päättyy sunnuntaina 4.8.2019. Taidemuseo on auki ke klo 14-19, la ja su klo 12-17. Teokset kuvasivat vehreyttä, huikeaa vihreyttä ja valoa mm. Italiassa.

Teiteilija piti ensimmäisen yksitysnäyttelynsä 86-vuotiaana. Ihailtavaa!

Museossa huomasin eron taiteellisen ihmisen ja minun välillä. Kiersin vauhdilla koko näyttelyn, palasin useita kertoja suosikkiteosteni (mm. Villa Aurelia ja vihreää hohtaneet maalaukset) luokse, kävin selaamassa salissa olleita taidekirjoja tutustuen mm. Sigrid Schaumanin elämään, Gyllenbergin taidekokoelman teoksiin ja pankkiiri Gyllenbergin historiaan. Maalaustaiteeseen perehtyneen tutun keskittyessä hitaasti ja rauhallisesti maalauksiin, niiden värimaailmaan, tunnelmaan ja valoon. Asiantuntija ja juntti kävivät taidemuseossa… Melkein hävetti, mutta ei ihan. Arvostan taidetta ja luen taiteesta, mutta värimaailma, toteutus ja teosten tekniikka ovat minulle vieraampia asioita. Kerran minulla oli valööri, mutta se kiipesi karkuun.

Sigrid Schauman oli taitava maalari ja veli Eugen Schauman pisti sortoaikana päiviltä Bobrikovin. Arvostettavaa sukua, ehdottomasti. Paitsi Valtioneuvostossa 65-vuotiaana listityn B:n kannalta.

Historiallinen rakennus

https://yle.fi/uutiset/3-9792862

Marita Liulia ja Didrichsenin taidemuseo

Kävelimme kukkivien jarmiinipensaiden katveessa kohti Didrichsenin taidemuseota, jonka pihaa koristivat uudet teokset. Lapulle olisi voinut kirjoittaa unelmansa tai unensa, jonka museovirkailijat olisivat kiinnittäneet pyykkinarua muistuttaneeseen kiinnostavaaan teokseen joko valkosella tai mustalla lapulla. Harkitsin asiaa, mutta olisin halunnut ihan itse kiinnittää lappusen, joten luovuin ideasta.

Museovirkailija ohjasi meidät taidemuseon alakertaan katsomaan Marita Liulian haastattelun, jonka näkeminen avarsi käsityksiämme sekä taiteilijasta että hänen teoksistaan. Huikea ihminen, joka on väärin tulkitusta sairaudestaan ja lapsuudenkodin tulipalosta huolimatta menestynyt todella hyvin.

Liulian työt tulivat kauan sitten tutuksi, kun astrologiaan perehtynyt ystävä kertoi Tarot-korteistaan. Astrologia epäilyttää meitä härkiä, mutta perehdyin Tarotin historiaan ja maailmaan ja löysin Marita Liulian suunnittelemat ja kuvaamat Tarot-kortit. Pidän monista taiteellisista ja kiinnostavista korteista, mutta vierastin osaa korteista. Liulia jäi mieleen mielenkiintoisena taiteilijana.

Olisin mielelläni tutustunut hänen maailmaansa Mäntässä, mutta olin liian sairas sinä vaiheessa. Gumbostrandin näyttely jäi näkemättä, koska en autottomana päässyt paikalle. Kävely kapealla, jalkakäytävättömällä ja kiemurtelevalla maantiellä ei kiinnostanut, koska olen selvinnyt jo useammasta sairaudesta eikä auton alla jääminen huvittanut. Lopultakin Liulian näyttely oli Didrichsenillä. Kiitos!

Taiteilijan kultaa hohtavat teokset viehättivät, vaikka teoksissa läikehti tulipaloa kuvannut punainen. Lummemaailma ihastutti, vaikka luonnon tuhoutuminen näkyi useissa teoksissa. Taiteilija asuu Helsingissä tai Heinolassa, työskentelee metalliyhtiön tiloissa ja vaikuttaa tyytyväiseltä työtilaaansa. Liulia matkustaa todella paljon, tutustuu paikallisiin ja tekee osan teoksistaan yleisön parissa. Heti, KUN rikastun, niin seinälläni hohtaa Liulian teos. Viehätyin mm. kirsikankukkia kuvaavista maalauksista.

Tuttua kiinnostivat teokset, joita Liulia oli luonut Japanissa vieraillessaan.

Maailmassa on huikean taitavia taiteentekijöitä ja Marita Liulia kuuluu heihin. Kiitos Didrichsenin taidemuseolle siitä, että Liulian teoksista oli kootu upea ja vaikuttava näyttely, joka päättyy sunnuntaina 1.9.2019. Museossa voi vierailla tiistaista sunnuntaihin klo 11-18.

Museokortilla pääsi tietenkin kumpaankin taide- ja kotimuseoon.

Lähdimme kotimatkoille Otaniemen kautta eli jo ties kuinka mones espoolainen metropysäkki, jolla vierailin. Ooh, valistusta ja erinomaisen hyvä päivä hyvin monin tavoin.

Hammaslääkärin vaurastuminen -piirroskuva ei liity millään tavalla aiheeseen, mutta huvittaa minua sitäkin enemmän.

Hyvää juhannusta

Alkukesän lämpimästä auringosta ja valoisista illoista on ollut ilo nauttia, mutta nyt on aika odottaa joulua, johon on enää puolisen vuotta.

Maitohorsmat kukkivat ja äidin mielestä kesä päättyi niiden kukkiessa. Rohkenen olla eri mieltä, kun horsmat kukkivat jo nyt.

Hyvää juhannusta, toivottavasti toteutuvia haaveita, toiveita ja unelmia ja oikein iloista joulunodotusta!

Kuulaan kaunis

Luin Katja Kokon korealaisesta ihonhoidosta kertovan kirjan Kuulaan kaunis, jonka Gummerus on julkaissut vuonna 2019.

Kokko on kosmetologi, meikkaaja, luonnonkosmetiikan kehittäjä ja joogaopettaja.

”Täydellinen ulkonäkö on Koreassa menestyksen mittari siinä missä koulutus, status, työura ja varakkuuskin.” Terveellinen ruokavalio ja liikunta tietenkin vaikuttavat ulkonäköön.

”Iho on kuulas ja kaunis kuin keitetty kananmuna.”

”Etelä-Koreassa tehdään maailman kolmanneksi eniten kauneusleikkauksia. Tilastojen mukaan joka viides nainen on käynyt kauneusleikkauksessa.” Edellinen tieto vesitti mielestäni ikävästi kirjan ideaa täydellisestä kauneudesta, koska kauneuden ei pitäisi tulla kenellekään leikkaamalla. Kamala ajatus, että mm. ihmisten kasvoja silputaan. Yritin löytää tiedon muista kauneusleikkausmaista ja kärjessä oli Yhdysvallat. Kyseisessä tilastossa Etelä-Koreaa ei mainittu viiden joukossa, mutta tilanne voi olla muuttunut. Brasilia, Japani, Italia ja Meksiko olivat listalla. Italia hämmästytti, koska italialaiset ovat viehättäviä ihmisiä.

Korealaiseen kaksitoistavaiheiseen ihonhoitorutiiniin kuuluvat mm. kaksoispuhdistus, misellivesi ja kasvovedellä kostutettu harsonaamio. Kirjassa on ohjeet kasvohierontaan ja ihonhoidon viisiosaiseen vuosikalenteriin, joissa pitää mm. lisätä kasvohoidon kerrosten lukumäärää.

Misellivedellä saa näköjään meikit poistettu nettikirjoitusten perusteella. Kuvittelin, että miselli on jokin kasvi, mutta pieleen meni. Wikipedian mukaan miselli on pallomainen molekyylien muodostama lipidimolekyylirakenne, joka on yleensä vedessä. Olen edelleen sitä mieltä, että misellin pitäisi olla kasvi, mahdollisesti jokin eteerisen kaunis, lemmikkiä muistuttava vaaleansininen kukkanen.

Katja Kokko kirjoittaa kauneudenhoitoon liittyvää blogia:

https://katjakokko.com/blog/

Epäreiluus

Perimän vuoksi minulla oli nuorempana virheetön iho, vaikka mätin suklaata ja salmiakkia. Totta, maailma on toisinaan epäoikeudenmukainen.

Jos halusin ihoni hohtavan söin enemmän kasviksia, etenkin hedelmiä ja marjoja. Mukavaa, että on jälleen nektariini- ja vesimelonisesonki.

Mitään en mainitse Tammilehdon herneistä, joita jo odotan.

Kesäkuu

Heräsin tiistaina aikaisin ja ihmettelin kohinaa. Ulkona satoi kaatamalla ja seuraavaksi jyrisi ukkonen. Kuvittelin, että oli lämmintä ja aurinkoista, mutta kerrankos sitä erehtyy.

Sunnuntaiaamuna kaatosade uusiutui parin hellepäivän jälkeen. Lauantai-iltana ukkonen mellakoi, mutta yhtään salamaa en onnistunut näkemään.

Lauantai-iltana bussipysäkille jättämäni ja kiinni solmimani roskasäkki oli ”ystävällisesti” heitetty – avonaisena – bussikatoksen päälle. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta saada säkkiä alas katolta, joten ilmoitin tilanteesta kaupungille. Eihän alkoholilla itseään 99 prosentin todennäköisyydellä vahvistama heittäjä käsitä saati välitä, että maksan joka ikisestä roskapussista ja -säkistä. Ehkä hän on tottunut siihen, että perhe saa kaikki rahat yhteiskunnalta?

Lupiinit, keltaiset irikset, paheksutut kurttulehtiruusut, koiranputket ja apilat kukkivat. Kieloja näin myynnissä keskustassa Stockmannin edessä olleella romanialaisella ja bussista näin, että niitä kaupattiin Hakaniemen torilla. En kulkenut metsänreunassa kukkimisaikaan. Voimakkaan kielontuoksun vuoksi ihailen kukkia vain kaukaa.

Haagassa kannattaisi käynnä ihailemassa alppiruusuja, mutta puistoruuhkan vuoksi taidan käydä katsomassa viehättävällä hautausmaalla kukoistavia atsaleoja.

RAHAA! Ei.

Töissä oli surkuhupaisa tilanne. Nuoret työkaverit juttelivat korotuksesta, joka kaikille maksetaan toukokuun viimeisenä päivänä. Oletin heidän puheittensa perusteella, että kyseessä on jokin yleiskorotus. Nettipalkassa ei näkynyt mitään tietoja, vaikka työkaverien palkanlaskentasovelluksissa näkyi. Otin yhteyttä ulkoistettuun palkanlaskentaan ja varmistin tilanteen. Harjoittelija lähetti viestini yrityksen henkilöstöosastolle ja sain molemmilta tahoilta tiedon siitä, että kyse oli aiemmin esimiehen kanssa tehtyjen neuvottelujen kautta tehdyistä korotuksista palkkaan. Aloitin tänä vuonna, joten korotukset eivät koskeneet minua.

Opetus: älä kuuntele muiden jutteluja. Opetus 2: seuraa paremmin uutisointia palkankorotuksista, koska pieni korotus maksettiin jo huhtikuussa. Opetus kolme: älä oleta ikinä mitään.

Oletanpas!

Aikalisä

Luin irlantilaisen Marian Keyesin kirjoittaman teoksen Aikalisä, jonka Kristiina Vaara suomensi 2018.

Lahjakas Keyes kirjoittaa turhan monien halveksimaa tarinaa naisten maailmasta, mutta surulliset ja murheelliset aiheet ovat teoksissa mukana. Kirja oli kiinnostava, hauska ja täynnä mielenkiintoisia persoonia, vaikka aihe oli mielestäni epämiellyttävä. En lisää mitään pettämisestä.

Maininta naivistitaiteilijasta ilahdutti ja Keyesin Twitter- päivityksessä oli tietoa taiteilijasta: https://twitter.com/mariankeyes/status/794805406606458880?lang=en

Googlaamalla löytyi viehättävä taidemuseo, jossa olisi ilahduttavaa käydä Serbiassa.

http://mnmu.rs/petrovic-dusanka-gb.htm

Aivotaidot

Heli Isomäen ja Nina Uusitalon Aivotaidot (2017) oli kiinnostavaa luettavaa. Toisinaan tuntuu, että meillä kaikilla on liskonaivot, jotka saavat hyökkäämään, pakenemaan tai jähmettymään. Mielestäni sukupuolen mukaan.

Kumpi puoli aivoista ohjaa sinua? Vasen eli järkipuoli, jossa loogisuus, rationaalisuus, objektiivisuus ja kielellinen puoli vaikuttavat? Vai oikea, tunnepuoli, kokonaisvaltaisuuden, aistivuuden, subjektiivisuuden ja ei-kielellisen puolen vaihtoehto? Jälkimmäisessä jyllää kolmiulotteinen hahmottaminen. Pohdin, puuttuuko kyseinen puoli kokonaan, jos ei osaa taskuparkkeerata?

Aivojen huoltamisen vuoksi pitää nukkua riittävästi, syödä monipuolisesti, liikkua ja aktivoida ja rentouttaa aivoja.

Aivohuoltovinkki: aktivoidu fyysisesti 20 minuutin välein. Kävele!

Tulee välttää päihteitä, ylikuormitusta, yksipuolisia virikkeitä, negatiivista stressiä, passiivista käyttöä, vammoja ja sairauksia. Unitutkijoiden mukaan 24 tunnin valvominen vastaa yhden promillen humalatilaa.

Kiusallisessa tilanteessa kukaan ei kysy mitään, kun saa sekä aivoaneurysma- että myeloomadiagnoosit ja leikkaukset ja hoidot alkavat solumyrkkyineen.

Lyhyen ajan sisällä kaksi eläkeikäistä on puhunut minulle ja sanonut ”meidän ikäisemme ihmiset”. Ensimmäinen reaktio: kauhistus. Seuraaava reaktio: aika muuttaa ruokavaliota, liikkua enemmän, meikata, laitattaa hiukset ja pukeutua paremmin. Roskienkeräily on hidasta ja laiskaa etenemistä, koska roskia riittää kiusallisen paljon.

Lisäys, aiheellinen: pitää teipata rypyt sileämmiksi pakkausteipillä.

Arvion mukaan ihmisellä on vuorokaudessa noin 50 000 ajatusta, minkä edellinen esimerkki osoitti. Loput 49 994 ajatusta käytin johonkin muuhun.

Ihmiset unohtavat mitä sanoit, he unohtavat mitä teit, mutta he eivät koskaan unohda mitä sait heidät tuntemaan.

Maya Angelou

Totta. Vuosia sitten tapahtuneet tilanteet palautuvat hyvin mieleen niin hyvissä kuin ikävissä tilanteissa. Sekä omat nilkkiteot että muiden kutaleiden aiheuttamat tilanteet.

Mindfulness

Kun olet epävarma, miten tulisi toimia, hengitä rauhassa kymmenen kertaa.

Elämä

Jos olet masentunut, elät menneessä. Jos olet ahdistunut, elät tulevaisuudessa. Jos olet tyytyväinen, elät tässä hetkellä.

Lao Tzu

Hyvä neuvo etenkin nykynuorille, joista surullisen moni on masentunut ja kiitettävän moni ymmärtää hakea apua tilanteeseen.

Kirjassa on useita harjoitustehtäviä, joiden avulla voi tutkia omaa mieltä, reaktioita ja toimintatapoja. Suosittelen teosta.

83 suolakurkunviipaletta

Omenapuut, koristekirsikat ja hyvälle tuoksuvat valkoiset, lilat ja purppuranväriset syreenit kukkivat. Näin rikotun lasipurkin vierellä kevätkaihonkukkia ja violetteja orvokkeja.

Korkeella puussa vaa-aaris

Luin isästä, jonka kaksivuotias osaa 200 linnun nimet ja tunnistaa lintujen ääniä. Tarvitsen näköjään seurakseni kyseisen kaksivuotiaan, koska tunnistan huomattavasti vähemmän lintuja. Nuori työkaveri oli nähnyt Korkeasaaressa variksia, jotka hän hetkeä myöhemmin muisti kiukkuisiksi hanhiksi. Ehkä vielä pärjään sepelkyyhkytietoineni.

Kilpparitoisto

Syöpähoitovuosieni aikana aloin kerätä roskia lähialueelta, koska arvostan siisteyttä. Näin surullisen videon, jossa merikilpikonnan nenästä kiskottiin pitkää mehupilliä ja eläinparan kuonosta virtasi verta. Mietin vieläkin, olinko kiitollinen kilpikonnaraukkaa auttaneille miehille vai kiukkuinen siitä, että he satuttivat eläintä. Ehkä he olivat avomerellä eikä mahdollisuutta kilpikonnaparan kivuttomaan auttamiseen ollut.

Metsät ja merenpohjat ovat täynnä muovia, mm. Australian kauniit koralliriutat tuhoutuvat ja monet alueet näyttävät sikoläteiltä (pahoitteluni fiksuille possuille), mutta roskaaminen jatkuu.

Läheisen pikaruokaravintolan voisi mielestäni siirtää roskia arvostavalle alueelle. Oletan, että sellaisia on olemassa, koska asuinlueen ohi ajavat heittävät pakkauksia pitkin tienvieriä.

Suklaarusinadilemma

Tänään siivosin lähialuetta ja hämmästelin kerrostalon pihaa, josta keräsin hetken ajan roskia. Taloyhtiössä jollain on tapana pudottaa kahvia täynnä olevia suodatinpusseja ikkunasta pensasaidan taakse. Siivosin pahimmat sotkut.

Menin melskaavien nuorten kanssa samaan bussiin ja siivosin kauempana olevan alueen kaupan luona ja löysin ensimmäistä kertaa maahan heitettyjä suklaarusina-askeja. Oletukseni: kyseisen lajin harrastajat ovat yleensä siistejä, kuten salmiakkien syöjät.

Useita Twix-suklaapatukan papereita oli heitetty maahan. Trendi- vai tarjoussuklaata?

Kurkkunurkka

Siivosin taloyhtiölle menevän käytävän alla ja ihmettelin, mitä Mäkkäriroskien alla oli. Joku ns. yhteiskunnan valio ei pidä suolakurkunviipaleista, joten hän oli heittänyt niitä pariin kohtaan arviolta 83 viipaletta tupakantumppien lisäksi. Mietin hetken ja nypin viipaleet ja tumpit maasta. Roskikselle oli nurkkauksesta matkaa noin 30 senttiä.

Pieni koskelonpoika oli lehtijutun mukaan kuollut syötyään tupakantumpin. Häpeäisin, jos eläin kuolisi oman siivottoman käytökseni vuoksi.

Tölkit on, ei tölkitön

Sain matkalla nostettua maasta ehjän lasipullon ja viisi tölkkiä. Olin tyytyväinen siitä, etteivät tölkit päätyneet autojen litattaviksi. Turhan moni tölkki päätyy.

Kylki

Kiipesin kiven päälle, jotta yltin korkealla oleviin roskiin, kivi heilahti ja kylkiluuni iskeytyivät kiviaitaan. Ei käynyt juuri kuinkaan, joten asetin kiven parempaan kohtaan ja yletin sateessa kastuneeseen t-paitaan, jonka nostin roskapussiin. Vaatteen vieressä oli kuusi muovipussiin pakattua koiranjätettä. Ihmiset ovat niin viehättäviä.

Käyttämättömiä koiranjätepusseja löysin kymmenen. Ilmeisesti on vaikeaa sekä taluttaa koiraa että pitää kädessä pusseja, koska niitä oli suuri määrä roskina.

Jätesäkillinen

Kolmen tunnin aikana keräsin yhteensä neljä pussillista roskia. Nostin autohallin metallirappusten alle jätetyt kaljalaatikot roskapussien kanssa jätesäkkiin, jonka jätin bussipysäkin roskasäiliön viereen. Pari aiempaa roskapussia olin saanut tungettua roskapönttöihin.

Ikisotkua

Palasin bussilla kotiin ja katsoin siivottomia alueita, jolta hiljattain keräsin suuren määrän roskia. Hankala tilanne, kun roskaajia on valtavasti ja meitä siisteydestä pitäviä on huomattavasti vähemmän.

Kurja syöpäloinen

Siivosin syöpähoitovuosieni aikana, koska tunsin olevani kurja loinen, kun Kunnon Työssäkäyvät Kansalaiset joutuivat elättämään minua. Ajattelin, että osallistuin edes jollain tavoin yhteiskunnan toimintaan, vaikka usein heikotti ja/tai huimasi.

Työhön palattuani kerään roskia, mutta ehkä minun pitäisi ryhtyä roskaajaksi, kun olen palannut kunnon kansalaiseksi? Elämä on haasteellista, kun on liudoittain päätöksiä tehtävänä.

Minun olisi järkevintä tehdä iltaisin jotain, josta ”palkka” olisi enemmän kuin 85 senttiä kolmen tunnin työstä.

Hyvää palautetta

Kuulin että olin saanut töissä hyvää palautetta useilta asiakkailta. Mukavaa, etten ole vain aivoton idiootti, jolle voi karjua.

Linnanmäelle?

Perjantaina olisin päässyt työkavereiden kanssa tiimipäivää viettämään Linnanmäelle, mutta olin ehtinyt sopia muuta menoa.

Töistä lähtiessäni satoi, tuuli ja lämpötila olin noin yhdeksän astetta. Olin hyvin tyytyväinen siitä, etten päätynyt palelemaan huvipuistoon, vaikka seura olisi ollut hauskaa.

Huvituksia?

Torstaina kävin hammaslääkärissä ja pari lohjennutta paikkaa korjattiin. Puudutukset ovat turhia, mutta inhoan hampaan ympärille tungettavaa metriisinauhaa, joka pureutuu ikeneen. Tarkastusaika hammaslääkärissä on kesäkuussa, joten olin tyytyväinen siihen, että lohkeamat paikattiin ensin. Hematologisen poliklinikan paastolabra on muutaman viikon kuluttua ja heinäkuussa menen suuhygienistille.

Kaipaan aikaa, jolloin suunnitelmat tarkoittivat jotain muuta kuin labra- tai lääkärikäyntejä. No, lyhyt loma lähestyy ja tiedossa on matka sukujuhliin.

PS Pidän vääryytenä sitä, etteivät sukujuhlat ole Lissabonissa.

Remontti ja rhodoja

Olen nyt jo pöyristynyt siitä, että lähikirjasto menee remonttiin ja suljetaan ainakin vuodeksi. Pitääkö lukea uudelleen omien kirjahyllyjen kirjoja remontin aikana vai joudunko hakemaan varaamani kirjat kaukaisista kirjastoista? Äärettömän traumaattinen tilanne.

Onneksi Haagan rhodopuistossa voi pian ihailla alppiruusuja ja atsaleoja, joista osa jo kukkii.

Downton Abbey -elokuva syksyllä 2019!