Lauttasaaresta Kuusisaareen

”Tietenkin me selviämme. Vain lurjuksille käy huonosti.”

Muumimamma, Vaarallinen juhannus

Pari viikkoa sitten sain hauskan kutsun eli matkan Lauttasaareen, josta kävellen Lehtisaaren kautta Kuusisaareen. Ehdin bussiin, metroon ja nousin Otavantien metroportaat.

Olin tyytyväinen siitä, etteivät jyrkät portaat pysähtyneet kesken matkan. Kampissa rullaportaat hyytyivät vuosia sitten virheellisen palohälytyksen vuoksi, joten portaat ostoskeskukseen piti kiivetä ylös. Onneksi tehtävä onnistui, vaikka yllättävän moni – ja nuori – tupakoija jäi hengästyneenä seisomaan portaikkoon.

Kävelimme Lauttasaaren kartanon puistossa olevaan ja kauniisti remontoituun kasvisravintola Puhuriin, joka on sievässä punaisessa puutalossa. Tarjolla oli salaattia, leipiä ja leivonnaisia. Jos joku haluaa tuorejuustolla ja mansikanviipaleilla täytetyn croissantin, niin kannattaa mennä käymään. Salaattipöydässä oli erilaisten kasvisten lisäksi lisäksi tomaatti-leipäsalaattia ja vesimeloninviipaleita riisi-tofupadan lisäksi.

Olin syönyt ennen lähtöäni, joten valitsin hyvältä maistuneen ja ehdottomasti raikkaan leivän, jonka täytteenä oli mm. tuorejuustoa, kasviksia ja herneenversoja.

Jostain hyvin hämärästä syystä ajattelin olevani tutummassa Munkkiniemessä ja kuvittelin, että kävelemme rannan kautta taidemuseoihin.

Valitsimme Lauttasaaressa metsäreitin, ohitimme aurinkoisen padelkentän ja jatkoimme matkaa metsän siimeksessä.

https://www.lauttasaari.fi/lauttasaari-lehti/kesa-tulee-ja-padel/

Lämmin päivä, joten hyvältä tuoksuvassa metsässä oli mukavaa kävellä. Olin hyvin huojentunut siitä, ettei metsissä ilmeisesti kytännyt pirigaattoreita:

https://yle.fi/uutiset/3-10879364

Keskustelimme tärkeästä aiheesta eli kummasta pidämme enemmän, männyn- vai kuusenkävyistä. Päädyimme kumpikin persoonallisempiin männynkäpyihin. Olkaa hyvä ja valitkaa kuusenkävyt.

Meren rannalla oli kerrostalo, josta oli upeat maisemat molempiin suuntiin. Kuulin, että hyvin monien suomalaisten aikoinaan ihailema Spede oli asunut talossa. Perheessämme, jossa tv oli auki harvoin ja vain jotain tiettyä ohjelmaa katsoessa kyseinen esiintyjä kuului tv kiinni -kohtaan. Ihmiset pitävät niin erilaisista asioista.

Katselimme seurakunnan viehättävään Mustasaareen, jonne voi matkustaa paatilla Töölöstä. Saareen voisi teoriassa voisi kävellä sillan yli (silta on olemassa, mutta nostettuna) Lehtisaareen. Jälkimmmäisen saaren asukkaat ovat halunneet, että reitti Mustasaareen kulkee muuta kautta eli merta pitkin ja veneellä. Oletettavasti siitä on hyötyä, jos ikioma kotitalo maksaa öbaut 14,7 miljuunaa.

Matkalla näimme useita kauniita kelohonkia metsissä ja pihoilla, Aasiasta muuttaneita miehiä onkimassa rannoilla (kuhaa, jota olen aina ihmetellyt, nepalilaisravintoloihin?) ja pari nuorta naista, joilta varmistimme kävelysuunnan museoihin. Tulimme hämäävästi toiselta suunnalta kuin Munkkiniemi ja löysimme perille.

Seura oli hyvä, kävelymatka oli mukava, seutu oli viehättävää, mutta Kuusisareen PITÄÄ tulla Munkkiniemen kautta. Fakta.

Kävimme Gyllenbergin taidemuseon Sigrid Schauman – Taide tunteiden kuvana -näyttelyssä, joka päättyy sunnuntaina 4.8.2019. Taidemuseo on auki ke klo 14-19, la ja su klo 12-17. Teokset kuvasivat vehreyttä, huikeaa vihreyttä ja valoa mm. Italiassa.

Teiteilija piti ensimmäisen yksitysnäyttelynsä 86-vuotiaana. Ihailtavaa!

Museossa huomasin eron taiteellisen ihmisen ja minun välillä. Kiersin vauhdilla koko näyttelyn, palasin useita kertoja suosikkiteosteni (mm. Villa Aurelia ja vihreää hohtaneet maalaukset) luokse, kävin selaamassa salissa olleita taidekirjoja tutustuen mm. Sigrid Schaumanin elämään, Gyllenbergin taidekokoelman teoksiin ja pankkiiri Gyllenbergin historiaan. Maalaustaiteeseen perehtyneen tutun keskittyessä hitaasti ja rauhallisesti maalauksiin, niiden värimaailmaan, tunnelmaan ja valoon. Asiantuntija ja juntti kävivät taidemuseossa… Melkein hävetti, mutta ei ihan. Arvostan taidetta ja luen taiteesta, mutta värimaailma, toteutus ja teosten tekniikka ovat minulle vieraampia asioita. Kerran minulla oli valööri, mutta se kiipesi karkuun.

Sigrid Schauman oli taitava maalari ja veli Eugen Schauman pisti sortoaikana päiviltä Bobrikovin. Arvostettavaa sukua, ehdottomasti. Paitsi Valtioneuvostossa 65-vuotiaana listityn B:n kannalta.

Historiallinen rakennus

https://yle.fi/uutiset/3-9792862

Marita Liulia ja Gyllenbergin taidemuseo

Kävelimme kukkivien jarmiinipensaiden katveessa kohti Gyllenbergin taidemuseota, jonka pihaa koristivat uudet teokset. Lapulle olisi voinut kirjoittaa unelmansa tai unensa, jonka museovirkailijat olisivat kiinnittäneet pyykkinarua muistuttaneeseen kiinnostavaaan teokseen joko valkosella tai mustalla lapulla. Harkitsin asiaa, mutta olisin halunnut ihan itse kiinnittää lappusen, joten luovuin ideasta.

Museovirkailija ohjasi meidät taidemuseon alakertaan katsomaan Marita Liulian haastattelun, jonka näkeminen avarsi käsityksiämme sekä taiteilijasta että hänen teoksistaan. Huikea ihminen, joka on väärin tulkitusta sairaudestaan ja lapsuudenkodin tulipalosta huolimatta menestynyt todella hyvin.

Liulian työt tulivat kauan sitten tutuksi, kun astrologiaan perehtynyt ystävä kertoi Tarot-korteistaan. Astrologia epäilyttää meitä härkiä, mutta perehdyin Tarotin historiaan ja maailmaan ja löysin Marita Liulian suunnittelemat ja kuvaamat Tarot-kortit. Pidän monista taiteellisista ja kiinnostavista korteista, mutta vierastin osaa korteista. Liulia jäi mieleen mielenkiintoisena taiteilijana.

Olisin mielelläni tutustunut hänen maailmaansa Mäntässä, mutta olin liian sairas sinä vaiheessa. Gumbostrandin näyttely jäi näkemättä, koska en autottomana päässyt paikalle. Kävely kapealla, jalkakäytävättömällä ja kiemurtelevalla maantiellä ei kiinnostanut, koska olen selvinnyt jo useammasta sairaudesta eikä auton alla jääminen huvittanut. Lopultakin Liulian näyttely oli Gyllenbergillä. Kiitos!

Taiteilijan kultaa hohtavat teokset viehättivät, vaikka teoksissa läikehti tulipaloa kuvannut punainen. Lummemaailma ihastutti, vaikka luonnon tuhoutuminen näkyi useissa teoksissa. Taiteilija asuu Helsingissä tai Heinolassa, työskentelee metalliyhtiön tiloissa ja vaikuttaa tyytyväiseltä työtilaaansa. Liulia matkustaa todella paljon, tutustuu paikallisiin ja tekee osan teoksistaan yleisön parissa. Heti, KUN rikastun, niin seinälläni hohtaa Liulian teos. Viehätyin mm. kirsikankukkia kuvaavista maalauksista.

Tuttua kiinnostivat teokset, joita Liulia oli luonut Japanissa vieraillessaan.

Maailmassa on huikean taitavia taiteentekijöitä ja Marita Liulia kuuluu heihin. Kiitos Gyllenbergin taidemuseolle siitä, että Liulian teoksista oli kootu upea ja vaikuttava näyttely, joka päättyy sunnuntaina 1.9.2019. Museossa voi vierailla tiistaista sunnuntaihin klo 11-18.

Museokortilla pääsi tietenkin kumpaankin taide- ja kotimuseoon.

Lähdimme kotimatkoille Otaniemen kautta eli jo ties kuinka mones espoolainen metropysäkki, jolla vierailin. Ooh, valistusta ja erinomaisen hyvä päivä hyvin monin tavoin.

Hammaslääkärin vaurastuminen -piirroskuva ei liity millään tavalla aiheeseen, mutta huvittaa minua sitäkin enemmän.

Mainokset

Hyvää juhannusta

Alkukesän lämpimästä auringosta ja valoisista illoista on ollut ilo nauttia, mutta nyt on aika odottaa joulua, johon on enää puolisen vuotta.

Maitohorsmat kukkivat ja äidin mielestä kesä päättyi niiden kukkiessa. Rohkenen olla eri mieltä, kun horsmat kukkivat jo nyt.

Hyvää juhannusta, toivottavasti toteutuvia haaveita, toiveita ja unelmia ja oikein iloista joulunodotusta!

Kuulaan kaunis

Luin Katja Kokon korealaisesta ihonhoidosta kertovan kirjan Kuulaan kaunis, jonka Gummerus on julkaissut vuonna 2019.

Kokko on kosmetologi, meikkaaja, luonnonkosmetiikan kehittäjä ja joogaopettaja.

”Täydellinen ulkonäkö on Koreassa menestyksen mittari siinä missä koulutus, status, työura ja varakkuuskin.” Terveellinen ruokavalio ja liikunta tietenkin vaikuttavat ulkonäköön.

”Iho on kuulas ja kaunis kuin keitetty kananmuna.”

”Etelä-Koreassa tehdään maailman kolmanneksi eniten kauneusleikkauksia. Tilastojen mukaan joka viides nainen on käynyt kauneusleikkauksessa.” Edellinen tieto vesitti mielestäni ikävästi kirjan ideaa täydellisestä kauneudesta, koska kauneuden ei pitäisi tulla kenellekään leikkaamalla. Kamala ajatus, että mm. ihmisten kasvoja silputaan. Yritin löytää tiedon muista kauneusleikkausmaista ja kärjessä oli Yhdysvallat. Kyseisessä tilastossa Etelä-Koreaa ei mainittu viiden joukossa, mutta tilanne voi olla muuttunut. Brasilia, Japani, Italia ja Meksiko olivat listalla. Italia hämmästytti, koska italialaiset ovat viehättäviä ihmisiä.

Korealaiseen kaksitoistavaiheiseen ihonhoitorutiiniin kuuluvat mm. kaksoispuhdistus, misellivesi ja kasvovedellä kostutettu harsonaamio. Kirjassa on ohjeet kasvohierontaan ja ihonhoidon viisiosaiseen vuosikalenteriin, joissa pitää mm. lisätä kasvohoidon kerrosten lukumäärää.

Misellivedellä saa näköjään meikit poistettu nettikirjoitusten perusteella. Kuvittelin, että miselli on jokin kasvi, mutta pieleen meni. Wikipedian mukaan miselli on pallomainen molekyylien muodostama lipidimolekyylirakenne, joka on yleensä vedessä. Olen edelleen sitä mieltä, että misellin pitäisi olla kasvi, mahdollisesti jokin eteerisen kaunis, lemmikkiä muistuttava vaaleansininen kukkanen.

Katja Kokko kirjoittaa kauneudenhoitoon liittyvää blogia:

https://katjakokko.com/blog/

Epäreiluus

Perimän vuoksi minulla oli nuorempana virheetön iho, vaikka mätin suklaata ja salmiakkia. Totta, maailma on toisinaan epäoikeudenmukainen.

Jos halusin ihoni hohtavan söin enemmän kasviksia, etenkin hedelmiä ja marjoja. Mukavaa, että on jälleen nektariini- ja vesimelonisesonki.

Mitään en mainitse Tammilehdon herneistä, joita jo odotan.

Kesäkuu

Heräsin tiistaina aikaisin ja ihmettelin kohinaa. Ulkona satoi kaatamalla ja seuraavaksi jyrisi ukkonen. Kuvittelin, että oli lämmintä ja aurinkoista, mutta kerrankos sitä erehtyy.

Sunnuntaiaamuna kaatosade uusiutui parin hellepäivän jälkeen. Lauantai-iltana ukkonen mellakoi, mutta yhtään salamaa en onnistunut näkemään.

Lauantai-iltana bussipysäkille jättämäni ja kiinni solmimani roskasäkki oli ”ystävällisesti” heitetty – avonaisena – bussikatoksen päälle. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta saada säkkiä alas katolta, joten ilmoitin tilanteesta kaupungille. Eihän alkoholilla itseään 99 prosentin todennäköisyydellä vahvistama heittäjä käsitä saati välitä, että maksan joka ikisestä roskapussista ja -säkistä. Ehkä hän on tottunut siihen, että perhe saa kaikki rahat yhteiskunnalta?

Lupiinit, keltaiset irikset, paheksutut kurttulehtiruusut, koiranputket ja apilat kukkivat. Kieloja näin myynnissä keskustassa Stockmannin edessä olleella romanialaisella ja bussista näin, että niitä kaupattiin Hakaniemen torilla. En kulkenut metsänreunassa kukkimisaikaan. Voimakkaan kielontuoksun vuoksi ihailen kukkia vain kaukaa.

Haagassa kannattaisi käynnä ihailemassa alppiruusuja, mutta puistoruuhkan vuoksi taidan käydä katsomassa viehättävällä hautausmaalla kukoistavia atsaleoja.

RAHAA! Ei.

Töissä oli surkuhupaisa tilanne. Nuoret työkaverit juttelivat korotuksesta, joka kaikille maksetaan toukokuun viimeisenä päivänä. Oletin heidän puheittensa perusteella, että kyseessä on jokin yleiskorotus. Nettipalkassa ei näkynyt mitään tietoja, vaikka työkaverien palkanlaskentasovelluksissa näkyi. Otin yhteyttä ulkoistettuun palkanlaskentaan ja varmistin tilanteen. Harjoittelija lähetti viestini yrityksen henkilöstöosastolle ja sain molemmilta tahoilta tiedon siitä, että kyse oli aiemmin esimiehen kanssa tehtyjen neuvottelujen kautta tehdyistä korotuksista palkkaan. Aloitin tänä vuonna, joten korotukset eivät koskeneet minua.

Opetus: älä kuuntele muiden jutteluja. Opetus 2: seuraa paremmin uutisointia palkankorotuksista, koska pieni korotus maksettiin jo huhtikuussa. Opetus kolme: älä oleta ikinä mitään.

Oletanpas!

Aikalisä

Luin irlantilaisen Marian Keyesin kirjoittaman teoksen Aikalisä, jonka Kristiina Vaara suomensi 2018.

Lahjakas Keyes kirjoittaa turhan monien halveksimaa tarinaa naisten maailmasta, mutta surulliset ja murheelliset aiheet ovat teoksissa mukana. Kirja oli kiinnostava, hauska ja täynnä mielenkiintoisia persoonia, vaikka aihe oli mielestäni epämiellyttävä. En lisää mitään pettämisestä.

Maininta naivistitaiteilijasta ilahdutti ja Keyesin Twitter- päivityksessä oli tietoa taiteilijasta: https://twitter.com/mariankeyes/status/794805406606458880?lang=en

Googlaamalla löytyi viehättävä taidemuseo, jossa olisi ilahduttavaa käydä Serbiassa.

http://mnmu.rs/petrovic-dusanka-gb.htm

Aivotaidot

Heli Isomäen ja Nina Uusitalon Aivotaidot (2017) oli kiinnostavaa luettavaa. Toisinaan tuntuu, että meillä kaikilla on liskonaivot, jotka saavat hyökkäämään, pakenemaan tai jähmettymään. Mielestäni sukupuolen mukaan.

Kumpi puoli aivoista ohjaa sinua? Vasen eli järkipuoli, jossa loogisuus, rationaalisuus, objektiivisuus ja kielellinen puoli vaikuttavat? Vai oikea, tunnepuoli, kokonaisvaltaisuuden, aistivuuden, subjektiivisuuden ja ei-kielellisen puolen vaihtoehto? Jälkimmäisessä jyllää kolmiulotteinen hahmottaminen. Pohdin, puuttuuko kyseinen puoli kokonaan, jos ei osaa taskuparkkeerata?

Aivojen huoltamisen vuoksi pitää nukkua riittävästi, syödä monipuolisesti, liikkua ja aktivoida ja rentouttaa aivoja.

Aivohuoltovinkki: aktivoidu fyysisesti 20 minuutin välein. Kävele!

Tulee välttää päihteitä, ylikuormitusta, yksipuolisia virikkeitä, negatiivista stressiä, passiivista käyttöä, vammoja ja sairauksia. Unitutkijoiden mukaan 24 tunnin valvominen vastaa yhden promillen humalatilaa.

Kiusallisessa tilanteessa kukaan ei kysy mitään, kun saa sekä aivoaneurysma- että myeloomadiagnoosit ja leikkaukset ja hoidot alkavat solumyrkkyineen.

Lyhyen ajan sisällä kaksi eläkeikäistä on puhunut minulle ja sanonut ”meidän ikäisemme ihmiset”. Ensimmäinen reaktio: kauhistus. Seuraaava reaktio: aika muuttaa ruokavaliota, liikkua enemmän, meikata, laitattaa hiukset ja pukeutua paremmin. Roskienkeräily on hidasta ja laiskaa etenemistä, koska roskia riittää kiusallisen paljon.

Lisäys, aiheellinen: pitää teipata rypyt sileämmiksi pakkausteipillä.

Arvion mukaan ihmisellä on vuorokaudessa noin 50 000 ajatusta, minkä edellinen esimerkki osoitti. Loput 49 994 ajatusta käytin johonkin muuhun.

Ihmiset unohtavat mitä sanoit, he unohtavat mitä teit, mutta he eivät koskaan unohda mitä sait heidät tuntemaan.

Maya Angelou

Totta. Vuosia sitten tapahtuneet tilanteet palautuvat hyvin mieleen niin hyvissä kuin ikävissä tilanteissa. Sekä omat nilkkiteot että muiden kutaleiden aiheuttamat tilanteet.

Mindfulness

Kun olet epävarma, miten tulisi toimia, hengitä rauhassa kymmenen kertaa.

Elämä

Jos olet masentunut, elät menneessä. Jos olet ahdistunut, elät tulevaisuudessa. Jos olet tyytyväinen, elät tässä hetkellä.

Lao Tzu

Hyvä neuvo etenkin nykynuorille, joista surullisen moni on masentunut ja kiitettävän moni ymmärtää hakea apua tilanteeseen.

Kirjassa on useita harjoitustehtäviä, joiden avulla voi tutkia omaa mieltä, reaktioita ja toimintatapoja. Suosittelen teosta.

83 suolakurkunviipaletta

Omenapuut, koristekirsikat ja hyvälle tuoksuvat valkoiset, lilat ja purppuranväriset syreenit kukkivat. Näin rikotun lasipurkin vierellä kevätkaihonkukkia ja violetteja orvokkeja.

Korkeella puussa vaa-aaris

Luin isästä, jonka kaksivuotias osaa 200 linnun nimet ja tunnistaa lintujen ääniä. Tarvitsen näköjään seurakseni kyseisen kaksivuotiaan, koska tunnistan huomattavasti vähemmän lintuja. Nuori työkaveri oli nähnyt Korkeasaaressa variksia, jotka hän hetkeä myöhemmin muisti kiukkuisiksi hanhiksi. Ehkä vielä pärjään sepelkyyhkytietoineni.

Kilpparitoisto

Syöpähoitovuosieni aikana aloin kerätä roskia lähialueelta, koska arvostan siisteyttä. Näin surullisen videon, jossa merikilpikonnan nenästä kiskottiin pitkää mehupilliä ja eläinparan kuonosta virtasi verta. Mietin vieläkin, olinko kiitollinen kilpikonnaraukkaa auttaneille miehille vai kiukkuinen siitä, että he satuttivat eläintä. Ehkä he olivat avomerellä eikä mahdollisuutta kilpikonnaparan kivuttomaan auttamiseen ollut.

Metsät ja merenpohjat ovat täynnä muovia, mm. Australian kauniit koralliriutat tuhoutuvat ja monet alueet näyttävät sikoläteiltä (pahoitteluni fiksuille possuille), mutta roskaaminen jatkuu.

Läheisen pikaruokaravintolan voisi mielestäni siirtää roskia arvostavalle alueelle. Oletan, että sellaisia on olemassa, koska asuinlueen ohi ajavat heittävät pakkauksia pitkin tienvieriä.

Suklaarusinadilemma

Tänään siivosin lähialuetta ja hämmästelin kerrostalon pihaa, josta keräsin hetken ajan roskia. Taloyhtiössä jollain on tapana pudottaa kahvia täynnä olevia suodatinpusseja ikkunasta pensasaidan taakse. Siivosin pahimmat sotkut.

Menin melskaavien nuorten kanssa samaan bussiin ja siivosin kauempana olevan alueen kaupan luona ja löysin ensimmäistä kertaa maahan heitettyjä suklaarusina-askeja. Oletukseni: kyseisen lajin harrastajat ovat yleensä siistejä, kuten salmiakkien syöjät.

Useita Twix-suklaapatukan papereita oli heitetty maahan. Trendi- vai tarjoussuklaata?

Kurkkunurkka

Siivosin taloyhtiölle menevän käytävän alla ja ihmettelin, mitä Mäkkäriroskien alla oli. Joku ns. yhteiskunnan valio ei pidä suolakurkunviipaleista, joten hän oli heittänyt niitä pariin kohtaan arviolta 83 viipaletta tupakantumppien lisäksi. Mietin hetken ja nypin viipaleet ja tumpit maasta. Roskikselle oli nurkkauksesta matkaa noin 30 senttiä.

Pieni koskelonpoika oli lehtijutun mukaan kuollut syötyään tupakantumpin. Häpeäisin, jos eläin kuolisi oman siivottoman käytökseni vuoksi.

Tölkit on, ei tölkitön

Sain matkalla nostettua maasta ehjän lasipullon ja viisi tölkkiä. Olin tyytyväinen siitä, etteivät tölkit päätyneet autojen litattaviksi. Turhan moni tölkki päätyy.

Kylki

Kiipesin kiven päälle, jotta yltin korkealla oleviin roskiin, kivi heilahti ja kylkiluuni iskeytyivät kiviaitaan. Ei käynyt juuri kuinkaan, joten asetin kiven parempaan kohtaan ja yletin sateessa kastuneeseen t-paitaan, jonka nostin roskapussiin. Vaatteen vieressä oli kuusi muovipussiin pakattua koiranjätettä. Ihmiset ovat niin viehättäviä.

Käyttämättömiä koiranjätepusseja löysin kymmenen. Ilmeisesti on vaikeaa sekä taluttaa koiraa että pitää kädessä pusseja, koska niitä oli suuri määrä roskina.

Jätesäkillinen

Kolmen tunnin aikana keräsin yhteensä neljä pussillista roskia. Nostin autohallin metallirappusten alle jätetyt kaljalaatikot roskapussien kanssa jätesäkkiin, jonka jätin bussipysäkin roskasäiliön viereen. Pari aiempaa roskapussia olin saanut tungettua roskapönttöihin.

Ikisotkua

Palasin bussilla kotiin ja katsoin siivottomia alueita, jolta hiljattain keräsin suuren määrän roskia. Hankala tilanne, kun roskaajia on valtavasti ja meitä siisteydestä pitäviä on huomattavasti vähemmän.

Kurja syöpäloinen

Siivosin syöpähoitovuosieni aikana, koska tunsin olevani kurja loinen, kun Kunnon Työssäkäyvät Kansalaiset joutuivat elättämään minua. Ajattelin, että osallistuin edes jollain tavoin yhteiskunnan toimintaan, vaikka usein heikotti ja/tai huimasi.

Työhön palattuani kerään roskia, mutta ehkä minun pitäisi ryhtyä roskaajaksi, kun olen palannut kunnon kansalaiseksi? Elämä on haasteellista, kun on liudoittain päätöksiä tehtävänä.

Minun olisi järkevintä tehdä iltaisin jotain, josta ”palkka” olisi enemmän kuin 85 senttiä kolmen tunnin työstä.

Hyvää palautetta

Kuulin että olin saanut töissä hyvää palautetta useilta asiakkailta. Mukavaa, etten ole vain aivoton idiootti, jolle voi karjua.

Linnanmäelle?

Perjantaina olisin päässyt työkavereiden kanssa tiimipäivää viettämään Linnanmäelle, mutta olin ehtinyt sopia muuta menoa.

Töistä lähtiessäni satoi, tuuli ja lämpötila olin noin yhdeksän astetta. Olin hyvin tyytyväinen siitä, etten päätynyt palelemaan huvipuistoon, vaikka seura olisi ollut hauskaa.

Huvituksia?

Torstaina kävin hammaslääkärissä ja pari lohjennutta paikkaa korjattiin. Puudutukset ovat turhia, mutta inhoan hampaan ympärille tungettavaa metriisinauhaa, joka pureutuu ikeneen. Tarkastusaika hammaslääkärissä on kesäkuussa, joten olin tyytyväinen siihen, että lohkeamat paikattiin ensin. Hematologisen poliklinikan paastolabra on muutaman viikon kuluttua ja heinäkuussa menen suuhygienistille.

Kaipaan aikaa, jolloin suunnitelmat tarkoittivat jotain muuta kuin labra- tai lääkärikäyntejä. No, lyhyt loma lähestyy ja tiedossa on matka sukujuhliin.

PS Pidän vääryytenä sitä, etteivät sukujuhlat ole Lissabonissa.

Remontti ja rhodoja

Olen nyt jo pöyristynyt siitä, että lähikirjasto menee remonttiin ja suljetaan ainakin vuodeksi. Pitääkö lukea uudelleen omien kirjahyllyjen kirjoja remontin aikana vai joudunko hakemaan varaamani kirjat kaukaisista kirjastoista? Äärettömän traumaattinen tilanne.

Onneksi Haagan rhodopuistossa voi pian ihailla alppiruusuja ja atsaleoja, joista osa jo kukkii.

Downton Abbey -elokuva syksyllä 2019!

Tutkittu ja terveeksi havaittu

Kävin työhöntulotarkastuksessa, jossa lääkäri katsoi verikokeita ja tutki minut. Hemoglobiinini on hyvä ja kolesteroliarvot ovat erinomaiset.

Lääkäri katsoi suuhuni, kurkisti korviini ja tunnusteli kilpirauhaseni kohdan. Otin paidan pois, menin makaamaan sängylle ja hän kuunteli sydämeni, kaulavaltimoni ja tunnusteli maksani, jotka hän hyviksi havaitsi. Sain pukea ja kuulin jälleen kerran, että olen terve. Erinomaista.

Sain paperin, jonka mukaan sovellun työhöni.

Hemapoli

Työterveyslääkärillä oli käsityksenä, että hematologisella poliklinikalla keskitytään vain hematologisiin sairauksiin. Lähes kaikki tutkimukset, mitä hän minulle teetti tai minulle teki, on teetetty tai tehty aiemmin hematologin toimesta. Poikkeuksina olivat korviin katsominen ja kaulavaltimoiden kuuntelu.

Karvakorva

Suomessa oli aiemmin käteviä nimiä, jotka kuvasivat ihmisen olemusta eli Vahvaselkiä, Kaljupäitä, Vääräsääriä jne. Minä päädyin karvakorvaksi, mutta vain pienellä alkukirjaimella.

Vasemmassa korvassani oli hius, joten kävin lääkärin vastaanoton jälkeen hoitajalla. Hän huuhteli lämpimällä vedellä kyseisen korvan ja kolmen sentin hiuksenpätkä löytyi kaarimaljasta.

Hius ei vaivannut minua, mutta miehillä leikatut hiuksenpätkät tai karkea parransänki voivat ärsyttää korvien tärykalvoja ja aiheuttaa huimausta. ”Pahoittelen karvakorvahuimaustani”, totesi herra Y.

Kela

Ulkoportaissa kaatumisestani ei ikävä kyllä ollut mitään hyötyä lääkäriasemalle eli he eivät saaneet uutta röntgeniä. Potilaat käyvät jatkossakin toisen lääkäriaseman röntgenissä. Harmi.

Sain eilen Kelalta kyselyn kaatumisestani, koska ”voisin saada korvauksia jostain muualta kuin Kelasta”. Jos en vastaa X päivään mennessä, niin korvaukseni mahdollisesti peruutetaan. Tietenkin vastaan, kun Kela tiedustelee aiheesta, mutta en vielä lähettänyt vastausta.

Sain sairausloma-ajalta palkan, joten voin ottaa vastaan ”jostain muualta kuin Kelasta” esimerkiksi muovikassillisen rahaa.

En ole ihan varma, tarkoittiko Kelan viesti nimenomaan muovikassillista.

Hupaisa kyynisyys on hauskaa!

Joka työpaikassani on ollut vähintään yksi miespuolinen kätyri, jonka kanssa on voinut puhua hämäriä juttuja, vaihtaa riemastuttavan kyynisiä mielipiteitä tai käyttää mustaa huumoria. Suosikkikätyrini on tällä hetkellä 26-vuotias. Hauska kätyri on paras kätyri!

Toisinaan uskon, että naispuolisista ystävistä, tutuista tai työkavereista on vastaavaan, mutta ikävä kyllä niin on harmittavan harvoin. Oletan, että monet naiset ovat liian kunnollisia ja tunnollisia ilahduttavaan kyynisyyteen. Harmillista, koska kyynisyys on oikeassa kohdassa käytettynä riemastuttavaa eikä sillä ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä tai loukata ketään – ainakaan vahingossa.

Roskienkeruupalkinto

Uskon, että jonain päivänä jonkun roskienkerääjän kohdalle pysähtyy auto tai pakettiauto, josta nousee kaksi kyynelsilmin olevaa miestä, nuorta tai pienten lasten äitiä. He pyytävät anteeksi maahan pudotettuja tupakantumppeja ja lukemattomia autosta heittämiään roskia, kuten banaaninkuoria, tölkkejä jne. ja lupaavat käyttää jatkossa roskapussia ja -koreja.

Aiemmat sottaajat ovat ylettömän liikuttuneita roskienkerääjän jaloudesta, ojentavat kerääjälle vähintään 500 euroa ja kiittävät urheasta siivouksesta.

Olen lähes varma, että näin tulee vielä tapahtumaan minulle.

Räntää

Räntää sataa, mutta onneksi maa on jo niin lämmin, että märkä lumi sulaa.

Kuvan otin aurinkoisena ja lämpimänä pitkäperjantaina Talvipuutarhassa. Palaa takaisin, lämpimämpi vuodenaika!

Onneksi sää vaikuttaa huomenna olevan sivistyneempi.

Hammerfest, Norja

Lapin hiihtomatkoilla ajoimme usein Pohjois-Norjaan, jossa näytti upealta ja haisi katoilla kuivatulta kalalta.  

Haluaisin ehdottomasti palata Hammerfestiin silittämään söpöä maitovalasta! Onneksi kalastajat saivat poistettua valasparalta kiristävät Varuste Pietarista -valjaat. Onkohan valas ollut pitkään karkuteillä?

Valaat ovat sympaattisia, mutta en aiemmin tiennyt, että maitovalaan kuonoa voi silittää. Nyt tiedän ja haluan ehdottomasti päästä taputtamaan ihmisistä pitävää ja pikkuiselta näyttävää valasta, joka painaa 1-1,3 tonnia. Vedessä valas näyttää hyvin pieneltä eli hoikentavasta vesivoimistelusta on selvästi apua.

https://yle.fi/uutiset/3-10765276

Mies laulaa maito- eli beluga-valaille, jotka mielestäni laulavat hänelle, että laulunopiskelu kannattaisi:

Beluga-kaviaari

Käsittämättömän harva tietää, että kallista Beluga-kaviaaria saadaan valaista. Hehee.

Lapsuuden kauhu, kun sukulaisilla oli tarjolla Venäjältä tuotua kaviaaria ja he halusivat, että maistan kevyesti kuorrutettua kalanmaksaöljyä.

Ambra

Ambraa eli kaskelottieritettä voisin löytää rannalta, jos mukanani olisivat kumihanskat, riittävän kestävä kuljetusväline ja tekisin mahdollisesti kaupat hajuvesiteollisuuden kanssa.

Roskia kerätessäni pelkään aina astuvani johonkin, jota katalat koiranulkoiluttajat ovat jättäneet kadulle. Kumisaappaisiin en ole vielä investoinut. En ole kirpputorikävijä, mutta luin, että kirpputoreilta on hankalaa löytää kumisaappaita, koska menekki on niin suuri. Jos vaihtoehtona olisivat kenen lie jaloissa olleet kumisaappaat tai uudet kumisaappaat, niin kallistuisin uusiin.

Riski ambran löytämiseen taitaa olla yhtä todennäköinen kuin lottovoitto.