West Side työ-Story

Kävin syömässä työpaikan kahviossa ja juttelin työkavereiden kanssa.

Kaksi naapurikaupunginosissa asunutta puhui tappeluista, joita käytiin Maunulan eli kertojan mukaan köyhälistökaupunginosan ja omakotialue-Pakilan miespuolisten nuorten välillä parikymmentä vuotta sitten.

Osa kummankin alueen pojista ja nuorista miehistä näki järkevänä viereisen kaupunginosan poikien ja nuorten miesten uhkailun ja mukiloimisen.

Tappeluita kuulemma käytiin isoveljien välillä, mutta ei heitä nuorempien. Alueella riehuivat nykyisin 45-50 -vuotiaat miehet.

Kuuntelin keskustelua haavi auki ja varmistin, puhuvatko he New Yorkin Bronxin tai Harlemin katutaisteluista, mutta ei, tappelut käytiin Helsingissä.

Hetken kuvittelin näkeväni punatiilisiä kerrostaloja ja mustia metallisia paloportaita, mutta maisemana oli Maunulan 50-luvun kerrostalolähiö ja matalien omakotitalojen Pakila. Yhteenottopaikkoina olivat mm. Maunulan ostoskeskus ja tienvarret.

Melkein kuulin (en nyt oikeastaan voi väittää puertoricolaisten) maunulalaisten laulavan Tonight -kappaletta.

Kirjoittaivatko jengiläiset tunnuksensa liidulla katuun, napsuttelivatko he toisilleen sormiaan (hihii!), pelasivatko he uhkaavasti koripalloa tai tanssivatko keskenään balettia?

Ihmettelen edelleen, mikä sai kirjassa tai elokuvassa miehet seuraamaan jengin johtohahmoa ja kohtelemaan toisia ala-arvoisesti ja mitä ihmettä tapahtui Maunulassa ja Pakilassa?

Kiinnostavaa, vaikka hätkähdyttävää raportointia kaukaisilta ajoilta.

*

Katsoin West Side Story -elokuvan alussa olleen kohtauksen, jossa poikaset napsuttelivat sormiaan, uhittelivat toisilleen ja tanssivat kaduilla.

Seuraava kommentti huvitti minua, vaikka tietenkin paheksun kyseistä mielipidettä:

The only people who like this movie are either women or gays…is what a friend of mine said the other day, so I punched him in the face and danced away.

(Elokuvasta pitävät vain naiset ja homoseksuaalit…sanoi ystäväni minulle eräänä päivänä, joten mottasin häntä naamaan ja poistuin tanssien.)

Advertisement

Etätyöpäivästä saldovapaa

Sain eilen erinomaisen etätyöopetuksen.

Ensimmäinen kerta, kun tein etätöitä HSL:n lakon vuoksi. Olin kokeillut läppärin toimivuuden töissä, perehtynyt matkapuhelimen käyttöön, varmistanut salasanat ja toiminnan.

Päätin testata läppäriä perjantaina, saldovapaapäivänäni, mutta oli muita menoja. Päätin testata läppäriä lauantaina tai sunnuntaina, mutta oli muuta tekemistä. Virheellinen ratkaisu.

Töihin

Maanantai- eli työaamuna kävin lyhyellä kävelyllä ja jätin läppärin avaamiseen normaalin verran eli vartin aikaa.

Eipä onnistunut, koska olin tulkinnut saamani ohjeen virheelisesti ja päädyin soittamaan it-tukeen, kun sain esimieheltä yhteystiedot. Sain vastauksen ja avattua läppärin, mutta läppäriin liitetty puhelin ei toiminut.

Yritin soittaa uudelleen it-tukeen, mutta vain viestin lähettäminen onnistui. Kaikki sujuu aina nopeammin, jos pystyy juttelemaan jonkun kanssa.

Sain työkaverilta tarkemmat toimintaohjeet ja pari heistä soitti minulle testisoitot, mutta en kuullut heidän ääniään.

Onnistuin korjaamaan yhteyden saamieni ohjeiden avulla ja kuulin asiakasta. Jesh!

Puhelun aikana tarvitsemani ohjelma hyytyi. Eikä…

Saldovapaa?

Varmistin töistä, voinko pitää toisen saldovapaapäivän, koska autottomana työmatkaan olisi mennyt turhan pitkä aika, koska bussit eivät kulkeneet. Sain luvan.

Ilmoitin it-tukeen, että tiedustelemani asia on ratkaistu.

Kaksi ja puoli tuntia enemmän tai vähemmän hukkaan mennyttä aikaa, vaikka kuvittelin tietäväni, kuinka toimia.

No, seuraavalla kerralla osaan paremmin.

Huvituksia

Luin, kirjoitin, siivosin ja järjestelin kotona sekä leikin Nökö-kissan kanssa.

Lähdin kävelemään ja ihailemaan harmaata säätä. Kävin juttelemassa ruskean ponin kanssa. Selitin sille, ettei edellisen ohikulkijan koira tarkoittanut pahaa, kun se haukkui poneille. Omistaja onneksi vei haukkuvan koiran pois. Jatkoin puhumalla säästä ja kysyin, lämmittikö loimi ponia? Poni katseli minua, mutta ei jostain syystä vastannut mitään tällä kertaa.

Koskeminen ja ruokkiminen olivat kiellettyjä, mutta kukaan ei kieltänyt puhumasta hevosille tai poneille. Eivät edes ponit.

Lapsivandaalit

Paikalliset tai mahdollisesti kauempaa tulleet lapsivandaalit olivat lukemani mukaan olleet inhottavia hevosille ja poneille. Käyn usein katsomassa eläimiä, mutta yhtään tympeää ihmisilkiötä en ole vielä nähnyt. Ikävää, että lapset ja nuoret – tai ihan ketkä tahansa – käyttäytyvät ala-arvoisesti eläimiä kohtaan. Mättääkö kasvatus vai luonne, vaikea sanoa.

Olivatkohan samat vandaalit naarmuttaneet läheistä muistomerkkiä, joka hiljattain uusittiin?

Erittäin noloa käytöstä, jonka perusteella kännykät, läppärit, mopot jne. voisi ottaa pois tekijöiltä joksikin aikaa ja tilalle voisi tarjota siivoustyötä, joka on loputonta. ”Vain” 600 tuntia yhdyskuntapalvelua muiden vandaalien jälkiä siivoamassa, niin tihulaisten käytös voisi mahdollisesti muuttua.

Toisaalta minustakaan ei tullut siivousurakointieni perusteella parempaa ihmistä, mutta ehkä roskien kerääminen ei pysty muuttamaan näin vanhaa ihmistä? Hahaa!

Lankapuhelintesti lapsille

Kuulin, että lapsille oli annettu kokeiltavaksi lankapuhelin, jossa he osasivat valita numeron joko näppäilemällä tai valintalevyä kiertämällä.

Arvasin, että luuri/kuuloke jäi nostamatta ja juuri näin kuulemma tapahtui. Hupaisa ajatus.

Kyykkyyn, ylös! Kyykkyyn, ylös!

Pidän huolestuttavana sitä, etteivät lapset pääse kyykkyyn. Tulevaisuus voi olla hankala, jos kyseinen tehtävä ei onnistu.

Kyykkyyn JA ylös. Toistetaan useita kertoja tarvittaessa.

Iltarusko

oli vaikuttava näky, mutta seuraavasta päivästä ei tullut viileä. Hyvä!

Pidän vuodenaikaan nähden lämpimästä säästä ja lumettomuudesta.

Jouluviikolla voi sataa lunta, joka voi sulaa pois uudenvuodenaaton jälkeen. Seuraavan lumisen ajan hyväksyn tammikuun lopulla ja helmikuun alussa.

Saatte tietenkin ottaa kantaa lumikeskusteluun, mutta lumeton = hyvä, lumi = kaunis ja kylmä, kevät ja kesä = lämmin tai kuuma = oikein hyvä.

Enää lyhyt aika kevääseen. Loistavaa!

Jalkakramppi

Yöllä alkaneesta suonenvedosta saattaa kehittyä kivulias jalkakramppi, joka voi tuntua esimerkiksi jalkapöydässä tai pohkeessa.

Tuskallista kramppia voi helpottaa vastavenytyksellä, hieromalla jalkaa, tai seisomalla kipeällä jalalla.

”Lihas supistuu nopeasti ja jää siihen tilaan. Kun lihassyyt ovat supussa, ei happi kulje. Seuraa puristava kipu.” Yliopiston Apteekki

Päivittäisestä varpaille nousemisesta on hyötyä jalan saaman liikkeen vuoksi.

Riittävästä nestemäärästä kannattaa huolehtia.

Parin merisuolarakeen imeskelystä tai Crampiton-magnesiumrakeista voi olla apua kipuun.

Kaurapuuron, tumman pastan tai riisin eli pitkien hiilihydraattien syöminen illalla mahdollisesti auttaa eivätkä jalat kramppaa öisin.

Perimä vai olikohan alttius?

Äiti ja mummi kärsivät viheliäisistä suonenvedoista ja olen ilmeisesti perinyt heiltä kyseisen haitan. Suonenvedot yleistyvät yli 50-vuotiailla.

Tarinan opetus: kannattaa pysyä nuorena.

”Äiti-i KASVAA – nyt oon syksy”

Eilen kävin herttaisella ompelijalla, joka oli vaihtanut suosikkitalvitakkiini vetoketjun ja matkustin bussilla kotiin. Edessäni ollut henkilö liikkui hitaasti noustessaan bussiin, joten kuljettaja päätti sulkea ovet minun kohdallani eli ovella kylkeen. No, sattuuhan sitä.

Pieni tyttö lauloi kovaa ja lahjakkaasti äidilleen mm. ”äitii-i kasvaa, ÄITIIII kasvaa, nyt oooon syksy” lukemattomia kertoja. Äiti ei mielestäni näyttänyt kasvavan, vaan katsoi lastaan ihailevasti, kuten äitien kuuluukin. ”Nöfnöfnönöfnöf, nöfnönönöfnöf, hihiihihi, nöfnönöNÖFfnöff”, jatkoi lapsi useita kertoja. Äiti hymyili lapselleen.

Herttainen lapsi, mutta kymmenen minuutin matka tuntui hyvin, hyvin pitkältä rankan työpäivän jälkeen.

Vaihtobussiin oli aikaa, joten pistäydyi kaupassa. Pikakassalle jonotti isä kahden pienen lapsen kanssa. Isän maksaessa pikkutyttö painoi kasvonsa useita kertoja villalankakeriin, joita oli myynnissä. En kudo, mutta en välttämättä haluaisi, että jonkun nenä on ollut langoissani. Nenän siisteyteen en onneksi kiinnittänyt huomiota.

Pienempi lapsi itki ja huusi useita kertoja ”Tahdon jäätelöä! TAHDON! Isä, jäätelöä! JÄÄTELÖÄ!”. Isä käsitteli ostoksia, ei sanonut yhtään mitään nenä villalangoissa -lapselle, jonka tekoa hän tuskin huomasi ja rauhoitteli jäätelöhuutajaa. Jäätelöä oli jo ostettu, joten tilanne rauhoittui.

Seuraavassa bussissa pikkutyttö tirskui, kikatti, hihkui ja lauloi useita kertoja sanaa posteljooni, posteljooni, posteljoooooooniiiiiiii, POSTELJOOOONII ja äiti kuunteli lapsensa osaamista.

Mietin, että kyseiset ihmiset olivat hyvin todennäköisesti tehneet kahdeksan tunnin työpäivän ja illan aikana heiltä vaaditaan jatkuvaa ja tauotonta huomiota lapsille, jotka eivät ole hetkeäkään hiljaa.

Poikkeus: pahanteon aikana lapset ovat tietenkin hiljaa.

Arvostin vanhempia, jotka olivat ylpeitä jälkikasvustaan, huolehtivat heistä, ymmärsivät lapsiaan ja kuuntelivat jatkuvaa puhetulvaa.

Kipeimmilläni sain levätä rauhassa, vaikka jouduin huolehtimaan itsestäni, sairaalakäynneistä, lääkkeistä ja muista ostoksista, lomakkeista, raha-asioista, siivoamisesta ja voidessani paremmin kissoista, mutta monella vakavasti sairaalla on pienet lapset, joita he heikossakin kunnossa hoitavat. Ihmiset venyvät vaikka mihin, kun he pystyvät mm. solumyrkkyjen aiheuttaman pahoinvoinnin jälkeen elämään perheissä ja auttamaan ja kuuntelemaan lapsiaan. Huikeaa jaksamista ja osaamista.

Seuraavaksi posteljooni-posteljooni-posteljooni -hokijatyttönen jäi äitinsä kanssa pois bussista, hyppi pysäkillä punaisessa haalarissaan, vilkutti iloisesti kuljettajalle ja tanssi kotipihalleen. Tunsin olevani kehno vanha heittiö, kun olin toivonut matkan aikana, että hän olisi edes hetken hiljaa.

Lapsiaan kohtaan kärsivällisiä ja pitkämielisiä vanhempia oli mukavaa katsella, vaikka lasten tauottoman sirkutuksen/laulamisen/kiljumisen/toistamisen kuunteleminen tuntui eilen piinalliselta. Vain pitsiverhot puuttuivat ja olisin ollut mitä paatunein kauppakyylä, vaikka en sellaiseksi halunnut. Pahoittelen, joskus päivä voi olla niin vaikea, että rauhoittumisen toivoisi alkavan jo kotimatkalla.

Juttelin lapsettoman ystäväni kanssa, joka totesi, ettei hän olisi jaksanut kuunnella vastaavaa mekastusta. Hän työskentelee yrityksessä, jossa huvitellaan pitämällä yt-neuvottelut useita kertoja vuoden aikana. Tähän mennessä hän on saanut pitää työpaikkansa. Vanhoina hyvinä aikoina kehnoja päätöksiä tehnyt toimitusjohtaja irisanoutui, kun yrityksellä meni huonosti, mutta nykyisin kyykytettävinä ovat alaiset.

Toisinaan oma lapsettomuus harmittaa, mutta ainakin voin olla tyytyväinen siihen, etteivät lapset päädy irtisanottaviksi suvussa kulkevan verisyövän vuoksi.

HSL, Helsingin seudun liikennelaitos

Helsingin julkisen liikenteen käyttäjänä arvostan kuljettajia, jotka ovat ajoissa pysäkillä, ajavat tasaisesti unohtaen kiihdytykset ja äkkijarrutukset ja kohtelevat matkustajia kohteliaasti. Pidän kuljettajista, jotka keskittyvät ajamiseen ja matkustajiin ja puhuvat puhelimessa vapaa-aikanaan

Valtaosa kuljettajista on asiallisia ja käyttäytyy fiksulla tavalla, mutta toisinaan löytyy kuljettajia, joiden käytös on hätkähdyttävää.

Raivopäiset pysähtyjät ja kiivaat lähdöt pysäkiltä

Lastenvaunut, käytävällä seisovat ja heikkokuntoiset matkustajat menevät nurin jo pysäkillä. Kyseisillä kuljettajilla tuntuu olevan mielenkiintoinen raivo matkustajia kohtaan

Bussipysäkillä on bussi, jossa on kotimatkabussin numero ja bussi on lähdössä oikeaan suuntaan – ehkä

Syntymäpäiväni sujui töissä melko rauhallisesti. Vain kaksi asiakasta haukkui minut puhelimessa: toinen karjumalla minulle koko puhelun ajan ja toinen nimittämällä minua aivottomaksi idiootiksi. Ymmärsin tietenkin, että heidän tapansa huolehtia asioistaan oli minun syytäni. Mietin, käsittivätkö kyseiset ihmiset, että linjan toisessa päässä oli toinen ihminen?

Kävelin poikkeuksellisesti päätepysäkille bussin viereen odottamaan. Bussin numero oli oikea, bussipysäkki oli oikea, mutta kuljettaja piti bussin oven kiinni. Odottelun jälkeen bussin ovi aukesi ja kuljettaja pauhasi, että bussi lähtee ihan eri suuntaan ja bussissa lukee EI LIIKENTEESSÄ. Ilmeisesti kyseinen tieto oli bussin edessä, koska info ei näkynyt bussin sivulle.

Miksi ihmeessä kuljettaja kiukuttelee asiakkaille, joiden vuoksi hänelle maksetaan työstään palkkaa? Ei oikeasti ole minun vikani, jos hänen puolisonsa on karannut postinkantajan kanssa.

Bussi jättää juoksijat pysäkille tai odottaa heitä kaikkia

Kiireinen kuljettaja vie muut matkustajat ajoissa perille, mutta ystävällinen kuljettaja voi hidastaa muiden matka-aikaa odottamalla bussiin juoksijoita.

Olisi ilahduttavaa, jos matkustajat odottaisivat bussia pysäkillä ja kaikilla olisi jo kortti tai puhelin käytettävissä eikä taskun, kassin, lompakon tms. pohjalla ja kiivaan etsinnän kohteena.

 Viikonloppuisin matkalippuja ostavat us-ko-mat-to-man hitaat maksajat ja arkipäivänä saattaa toivoa, että tuplarattaiden ja noin kuuden muun lapsen kanssa liikkuva menisi vasta seuraavalla bussilla. Kokonainen koululuokka voi herättää kiireisenä aamuna matkustajissa epätoivoa, koska bussiin nouseminen tai bussista lähteminen kestää pienen ikuisuuden eivätkä seuraavaan bussiin vaihdot onnistu.

Bussipossuttelijat eli matkustajat

Valtaosa bussinkuljettajista kieltää kahvimukin, jäätelön, limsapullon tai -tölkin kanssa bussiin nousemisen, jotta bussi pysyisi siistinä muita matkustajia varten. Arvostan heidän käytöstään, vaikka osa pysäkille jääneistä matkustajista reagoi ala-arvoisesti kiroilemalla tai jopa potkimalla bussia. Hienotunteisena en mainitse kyseisten ihmisten ikää (nuori) tai sukupuolta (yleensä mies).

Lähes joka bussiin tunkee joku kahvimukin tai karjalanpiirakkapussin kanssa tai pikkuiselle tungetaan vaunuihin banaani, pasteija tai kahdeksan sokeripalan pillimehu. Bussiin tulee ikävää sotkua ja hajua hyvin lyhyiden matkojen aikana bussien kieltotauluista huolimatta.

Voisitteko juoda kahvit ja syödä ruoat kotonanne, kiitos.

Hei haloo, pitää leimata!

Bussien leimauslaitteet ovat hämmästyttävän usein rikki, joten bussiin noustessa ei voi leimata korttia. Menin bussiin, näin toimimattoman laitteen ja jatkoin matkaa. ”Kohtelias” kuljettaja ilmoitti ”Hei haloo, takaisin leimaamaan!” ja hei haloona palasin laitteelle ja leimasin korttini. Enpä osannut arvata, että tällä kertaa toimitaan toisin.

Arvelen, että kuljettajat palkataan heidän ajotaitojensa vuoksi eikä käytöksen.

Kuljettajapula?

Harmi, että kuljettajista tuntuu olevan pulaa, koska bussien lähtöajat eivät aina onnistu.

Tööttääminen, jatkuva

Kuljettajia on hyvin monista maista, joten kuljettajien tapa toimia voi selittyä myös kuljettajan kotimaan tavoilla. Suomessa ei töötätä koko ajan, mutta monissa muissa maissa tööttääminen on osa liikennekulttuuria.  Valitettavasti, koska meteliä on muutenkin riittävästi.

Vaihto bussista toiseen

Osa kuljettajista ajaa ohi, vaikka pysäkillä olisi useita ihmisiä bussiin yrittämässä. Kyykytys on kiva kyykytys, oletan.

Täysi bussi on tietenkin eri asia, mutta hyvin harvoin on kyse matkustajien määrästä.

Viime tipassa pysäkille ajavat kuljettajat

Talvella matkustajat odottavat usein lumisateessa tai hyytävässä viimassa, mutta kuljettaja ajaa viime hetkellä pysäkille. Kuljettajalla oli aiemmin kiirettä, kun hän jutteli toisen kuljettajan kanssa, seisoi tupakalla tai puhui puhelimessa. Matkustajien kannalta tilanne on viheliäinen.

Monilla alueilla täysin välttämätön henkilöauto tuntuu Helsingissä järjettömältä, kun julkisella liikenteellä pääsee ovelta ovelle. Parhaat kuljettajat ajavat ajoissa pysäkeille, suhtautuvat ystävällisesti ihmisiin, jättävät kuittailut tekemättä asiakkaille ja ajavat bussia muita kunnioittaen.

Hankala päivä?

Valtaosa ihmisistä tervehtii ja monet kiittävät kuljettajia, mutta ikävämpiäkin matkustajia ikävä kyllä mahtuu joukkoon.

Toivoisin, että kuljettajat muistaisivat, että heillä on voinut olla huono päivä, mutta jollain toisella on voinut olla vielä huonompi. 

Pyyntö kuljettajille: olisitko inhimillinen ihminen toisille ihmisille. Kiitos!

Tänään sisätautilääkärille

Jos tulkitsin oikein netistä näkemäni laboratorion ilmoittamat tiedot, niin sairastan sekä keuhkoklamydiaa että mononukleoosia eli pusutautia. Mielestäni olen jälkimmäiseen aivan liian vanha, koska kyseessä on usein murrosikäisten tauti. Tarkoittaako sairaus, että olen henkisesti nuori? Ei, en minäkään usko.

Toivon, että tulkitsin tautitiedot väärin.

Ensin käyn laboratoriossa, CRP-tutkimus tehdään jälleen kerran ja seuraavaksi menen tapaamaan uudelleen sisätautilääkäriä.

Kävelin eilen illalla kauppaan pidempää reittiä pitkin ja palelin jälleen niin, että hampaat kalisivat. Yskin vain osan matkasta ja katsoin, kuinka nuori mies kyykytti hihnasta repimällä kahta pientä koiraa koirapuiston lähellä. Minun oli pakko vaihtaa reittiä, jotten menisi kiljumaan ”kasvattajalle”.

Yritin bongata viljelypalstoja, joita kaivetaan alueelle lisää, mutta en onnistunut.

Palohälyttimen paristo löytyi, kissoille ostin tarjouksesta pieniä kuoreita ja ehdin kätevästi bussiin, jolla pääsin kodin lähelle. Päästin edelläni bussiin nuoren naisen, jolla oli seitsemän Hullut Päivät -ostoskassia. En tunkenut sairaana ostoksille, koska en halunnut tartuttaa ketään tai saada tungoksesta seuraavaa tartuntatautia. Lähikaupassa asiointi sujui kätevämmin itsepalvelupäätteellä.

Esittäisin samalla kannan säähän: lämpimämpää ilmaa, enemmän aurinkoa ja lumet pois, kiitos.

PS Toivomuksena on lisää kukkasia ja puihin lehdet.

PS 2 Areenalta kannattaa katsoa Tom of Finland jo nätin Lauri Tilkasen (ooh!) vuoksi. Murha paratiisissa -sarja saa toivomaan matkaa kauniille Karibialle, mutta huomattavasti turvallisemmalle seudulle.

Tuberkuloosi?

Tulehdusarvot (CRP eli C-reaktiivinen proteiini) eivät laskeneet riittävästi, joten päädyin sisätautilääkärin juttusille. Odottelin vastaanotolle pääsyä 20 minuuttia. Oletan, että lääkäri kirjoitti muistiin tiedot edellisestä potilaasta ja tutki minun tietojani.

Ilmoitin hänelle, että pitkittyneen yskän vuoksi oletan sairastavani tuberkuloosia. Esitin saman väitteen useammalle ihmiselle ja myös he vaiensivat oivallisen diagnoosini. Ei, en onneksi sairasta.

Olisi ikävää olla tuberkuloosiin sairastanut irlantilainen kokki Mary Mallon, joka ei ymmärtänyt käsienpesun tärkeyttä ja sairastutti 51 ihmistä New Yorkissa 1900-luvun alkupuolella. Osa sairastuneista menehtyi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Mary_Mallon

Suoraa syytä tautisuudelleni ei löytynyt edes siinä vaiheessa, kun sisätautilääkäri tökkäsi sormensa kaatumisen aiheuttamaan otsaruhjeeseeni. Grrrrrrrrrrrrrrrr, käsiä ei tökätä ruhjeisiin.

Kävin kasvoröntgenissä, jossa poskiontelo-ongelmaiset ja kolhiintuneet kasvoni kuvattiin kolmelta puolelta. Tänään menen laboratorioon verinäytteitä varten.

Toivottavasti virustauti saadaan pian nitistettyä ja rasittava yskiminen loppuu.

Söpöt lehmät kuvasin – tietenkin – Naivistit Iittalassa -näyttelyssä kesällä 2017.

Läppäri, osa kaksi

Viime sunnuntaina läppäriin tuli herja, jonka mukaan akku pitää vaihtaa.

Otin maanantaina yhteyttä huoltoon ja varmistin, voiko kyseessä olla virus. Ei voi.

Sain heiltä tiedon parista paikasta, josta voin tilata uuden akun. Tilasin akun Kiinasta eli noin 40 euroa lisäkuluja akusta ja postikuluista.

Sain akusta tänään ilmoituksen, joten voin noutaa sen postitoimipaikasta.

Olen tutkinut tallentamani tiedostot, poistanut kuvia jne. ja vien läppärin maanantaina huoltoon pariksi päiväksi, joten lisää laskuja.

Oikeudenmukaisessa maailmassa löytäisin kriminaalien vartioimattoman rahakätkön, jossa on Salainen kriminaalien kätkö -lappu ja kaikki taloudelliset huoleni poistuisivat kerralla.

Usein käy niin.

Kelan ”kosto”

Jouduin pari vuotta sitten hakemaan asumistukea, koska tuloni olivat pienet ja menoni olivat suuret lääkkeiden ja sairaalakäyntien vuoksi. Tilanne hävetti, koska olisin mieluummin maksajapuolella. Pyynnön lähettäminen tuntui erittäin piinalliselta.

Sain tukea takautuvasti kuuden kuukauden ajalta ja vein toisen kissan rahoilla hammaslääkäriin.

Helmikuussa 2018 jäin työttömäksi ja valtio leikkasi korvauksesta viisi päivää (hah, siitäs sain!), joten käteeni jäi vuokran jälkeen 71 euroa elämiseen kuukauden ajaksi. Ystäväni lainasi minulle rahaa, joten pärjäsin helmikuussa laskujen kanssa.

Saatuani tiedon työttömyyskassan maksusta hain asumistukea helmikuuksi ja lähetin Kelaan kopion saamastani korvauksesta. Tukea sai hakea takautuvasti vain edelliseltä kuukaudelta eli korvauksia oli kiristetty. Tilanne ei haitannut minua, koska hain tukea kuukauden ajalta.

Jokainen kunnon ihminen varmaan tiesi kyseisestä muutoksesta. Minulta se oli mennyt ohitse, kun olin ensin uupunut ja raihnainen ja etsin seuraavaksi tiiviisti työkokeilupaikkaa useiden kuukausien ajan.

Tietäen Kelan käsittelyaikataulun katsoin myöhemmin nettisivulta hakemukseni tilannetta. Hakemukseni oli kadonnut sivuilta.

Sain varattua ajan Kelan puhelinpalvelusta ja ystävällinen virkailija ymmärsi tilanteen ja täytti uuden hakemuksen puolestani. Hän arveli, että saan rahaa tällä viikolla.

En saanut, vaan maaliskuun asumistukeni hylättiin. En tosin hakenut tukea maalis-, vaan helmikuuksi.

Lähetin Kelaan uuden viestin tilanteesta ja varasin ajan toimiston neuvontaan klo 11:30, koska puhelinpalvelussa ei ollut vapaita aikoja. Seuraavana aamuna Kelasta soitettiin minulle ja kerrottiin, etten saa helmikuulta asumistukea. Asumistuki määritellään pidemmiksi ajoiksi kerrallaan.

Enpä huomannut. Olisi tietenkin pitänyt huomata mm. minun ja Kelalta soittaneen ystävällisen virkailijan.

Minun olisi pitänyt käsittää säästää rahaa helmikuuta varten, jolloin yllättäen tipahdin työttömäksi. Säästäminen oli äärettömän helppoa, kun pelkkiä lääkekuluja oli viime vuonna pienistä tuloistani yli 2000 euroa muiden menojen lisäksi.

Jos en pärjää 71 eurolla kuukauden aikana (kukapa ei pärjäisi?), niin minun pitää lähettää heidän sosiaalitoimeensa tms. kahden kuukauden tiliotteet. Niiden perusteella he arvioivat, onko minulla yleensäkään oikeutta yhtään mihinkään tukeen. Sain maaliskuussa hieman suuremman korvauksen eläkekassalta, koska pääsin viimein työkokeiluun. Minun olisi pitänyt ymmärtää helmikuussa, että voin maksaa maaliskuun tuella helmikuussa erääntyneet laskut. En maksanut, vaan lyhensin helmikuussa ottamaani velkaa ystävälleni.

Kiitin Kelan virkailijaa soitosta ja totesin, etten lähetä tiliotteita.

Jokaisella on jokin raja ja minun rajani nöyristelyssä menee tuossa kohdassa.

Pidän tavasta, jolla asiakkaita kyykytetään heidän ollessaan jo muutenkin polvillaan anomassa almuja. Ihmisarvo melkein säilyi prosessin aikana.

Olen lukenut työpaikasta, jossa on hyvä eläke kyseisen työpaikan menettämisen jälkeen. Pidän eläkkeen summasta, joten pyydän ääniä seuraavissa vaaleissa. Puolueella ei ole mitään väliä, koska hyvän palkan – tarkoitin paikan – ja eläkkeen saaminen tuntuu tällä hetkellä erittäin tärkeältä.