Oliiviöljysaippuaa, taidetta ja kissoja

Aurinkoisena sunnuntaipäivänä vuorossa oli Magritten näyttely Amos Rexissä.

Kävin näyttelyssä edesmenneen äidin muistoksi. Äiti vei meitä lapsina mm. Amos Andersonin taidemuseoon. Museot, etenkin taidemuseot, olivat tärkeitä ja kiinnostavia pienestä lähtien.

Pidin Magritten taidokkaista mainosjulisteita ja näyttely kiinnosti hauskojen fantasiatöiden vuoksi. Kukapa ei haluaisi nähdä vaaleanpunaista, pitkähiuksista hevosta, jonka pään päällä ”sarvena” on pieni torni? Oliko kyseessä yksisarvinen vai -torninen?

https://amosrex.fi/tule-meille/lasten-amos-rex/

Surrealistisia ja kekseliäitä töitä tehneen belgialaisen taiteilijan Rene Magritten (1898–1967) taidetta voi käydä katsomassa vielä sunnuntaina 19.5.2019 Amos Rexissä Helsingissä.

https://amosrex.fi/nayttelyt/magritte/

Seuraavassa salissa katossa leijuvan betonikuution ali käveli äiti kahden pienen pojan kanssa. Jälkimmäisen pojan lenkkareiden pohjat välkkyivät värivaloja ja pikkuisella oli nalle kainalossa. Jos nallea kantava menee mielenkiintoisia ääniä tehneen betonilohkareen ali, niin menen minäkin. Emme litistyneet. Amsterdamilaisen taiteilijakollektiivin Studio Driftin näyttely päättyy sunnuntaina.

Yli 30-senttinen käsilaukku piti jättää lokeroon, samoin takki. Hyytävän kylmä näyttely, joten pikainen kierros onnistui. Takkikohta kiinnosti, koska en keksinyt, mitä olisin voinut piilottaa näyttelyssä takin alle.

Elokuvan luonnossa leijuvia kiviä oli kiinnostavaa katsoa. Ränsistyneet kerrostalot olivat surullisia, mutta kivien kulku rakennusten läpi ilahdutti. Videoesitys oli vihreää, ihmeellistä, kiehtovaa ja mielenkiintoista katsottavaa.

Käyn toisinaan näyttelyssä ystäväni kanssa, joka laittaa kätensä muutaman sentin päähän maalauksista näyttääkseen jotain kiinnostavaa kohtaa. Teko karmii sieluani, vaikka hän ei tietenkään koske maalauksiin. Maalauksiin täytyy pitää kunnioittava etäisyys, jottei niihin tule epäilyttäviä ihmispöpöjä.

https://amosrex.fi/nayttelyt/studio-drift-elemental/

Museo on suljettu näyttelyvaihdon ajan 20.5. – 18.6.2019.

Sydämiä kissalle ja toiselle kissalle

Prisma lopetti kesän ajaksi elinten myynnin, mitä pidän katalana. Meitä kissanomistajia asuu liuta lähialueilla ja kylmäsäilytystä vaativan tuotteen raahaaminen kauempaa on hankalaa etenkin kesäkuumalla.

Sydämiä ei ollut Stockmannin alakerran Food Market Herkussa Aleksilla, joten tein retken toiseen Herkkuun, jota vierastan rähinäympäristön vuoksi.

Soitin etukäteen infoon ja varmistin, että myynnissä on possunsydämiä. Info käveli katsomaan ja vahvisti, että on, ainakin kymmenen! Menin paikalle haisuvesiosaston ohitse, jatkoin liukuportaat alas ja suuntasin neuvotulle porsaansydänpaikalle. Hyllyssä oli yksi ainoa sydän ja liuta possunkieliä ja -munuaisia. No, löytyi ainokainen paloiksi leikattava ja pakastettava sydän.

Possunsydämet haisevat kaameille, mutta kaksi kotona asuvaa turkillista rakastaa niitä, joten kissojen ruokavalio pysyy ennallaan.

Kissanhoidon käsikirja

Luin Päivi Ylikorven kirjoittaman kiinnostavan teoksen Kissanhoidon käsikirja(Art House 2018), jota suosittelen muillekin. Aiheena oli – ei niin yllättäen – kissan elämä pennusta senioriin, ruokinta, virikkeet, hoito, lääkärikäynnit jne.

Oliiviöljysaippua

Testasin oliiviöljysaippuan sopimista hiustenpesuun.

Osastolla on useita nuoria naisia, heillä kaikilla on pitkät hiukset ja jokainen heistä kertoi pesevänsä hiuksensa kerran viikossa. Olen kuivaihoinen, joten hiukseni eivät rasvoitu, mutta kuuluin nuorempana hiukset pestään kerran päivässä -ihmisiin. Nykyisin pesen hiukseni joka toinen päivä, koska pidän hiljattain pestyistä hiuksista.

Ostin oliiviöljysaippuan Ruohonjuuresta ja pesin palasaippualla hiukseni. Pesun jälkeen en pessyt puhtailta tuntuneita ja näyttäneitä hiuksiani kahdeksaan päivään eli käsittämättömän pitkään aikaan. Saippua oli tehokas puhdistaja, jonka jälkeen hiukset näyttivät hyviltä ja siisteiltä pitkään.

Kannattaa kokeilla, jos ei halua kantaa shampoota kotiin.

OpenHouse Helsinki pe-su 17.–19.5.2019

”OpenHouseHelsinki avaa ja Rautatieaseman tornin, maanalaisen jäähdytysvesivaraston sekä Aino Aallon puutarhan – ilmaiset opastetut kierrokset vievät salattuun Helsinkiin.”

Puutarhapäivä oli ja meni

Eilen 15.5.2019 oli Puutarhapäivä, joten vieläkin sapettaa autottomana, etten päässyt kiertämään kaikissa mahdollisissa lähiseudun puutarhoissa. Esteenä oli tietenkin työ, josta poistumista kesken päivän pidetään epäilyttävänä.

Pääsin lapsena käymään suurissa kasvihuoneissa, joissa kasvatettiin tomaatteja ja kurkkuja. Olisi huikeaa kierrellä paprika- tai viiniköynnöskasvihuoneessa. Lisäsin kyseiset kasvihuoneet Kun matkustan ympäri Eurooppaa -listalleni, jossa ovat jo persikkapuut, Amsterdam, Orsayn impressionistimuseo Pariisissa ja Kroatian Krkan kansallispuisto.  Onko kauniimpaa sanaa kuin Montenegro, joka kuulostaa 20-luvun tyylikkäältä kaunottarelta?

Parvekeamppeleissa voisi kasvaa ikimansikoiden sijaan pensasmustikoita.

Mainokset

Oma kroko teamLab-seinällä

Huoneessa pääsi värittämään ainakin kukan, salamanterin tai krokotiilin väriliiduilla. Ystävä väritti kauniin punaisen kukan ja minä päädyin värittämään yksisilmäisen krokotiiliin, joka halusi raidalliseksi. Jätin kirjoittamatta nimeni krokoon, vaikka lapset suosivat käytäntöä.

Amos Rexin virkailija skannasi kuvat ja ne piti nähdä hetken kuluttua huoneen ulkopuolella.

Ihailimme E:n kukkasta, mutta krokotiiliäni ei löytynyt seinältä, lattialta tai muistakaan saleista. Etsin työni paperipinosta ja museovirkailija skannasi sen uudelleen. Oli ilahduttavaa nähdä oma kroko seinällä. Kaksisilmäinen kroko, joten ihmeellistä, ihmeellistä on skannaus. Piirustuksen jätin uudelleen skannaamispaikan viereiselle pöydälle enkä kehystyttänyt kyseistä taideteosta (hmm) kotikokoelmiin.

Jonotimme torstaina 27.12. Amos Rexiin. Kumpikin meistä oli nähnyt näyttelyn aiemmin, mutta uudelleen piti ehdottomasti päästä paikalle. Ystäväni oli paikalla jo avajaispäivänä elokuussa.

Tapasimme Kampin Torrefazionessa viidennessä kerroksessa (loistopaikka!) ja olimme paikalla 40 minuuttia ennen museon avaamisaikaa, mutta edessämme oli jo noin 30 ihmistä. Onneksi oli leuto ja tuuleton päivä, joten jonottaminen sujui hyvin. Ovien auetessa jono ulottui jo Lasipalatsin toiseen päähän.

Kerroin nähneeni aseman luona dinosauruksen ja väitteeni herätti epäluuloa, mutta hetken kuluttua dino marssi ohitsemme ja hänen seuralaisensa jakoi mainoksia. HAH, näin OIKEASTI dinon. Tosin puku oli puhallettu, joten kysessä ei ihan välttämättä ollut ihan oikea dino. Toisaalta väitin ensin, että näin lohikäärmeen. Dino tai lohikäärme, ne erottaa vaan siivistä ja tulenlieskoista. Luulisin.

Lastenvaunujen kanssa kulkevat tai huonosti liikkuvat jonottavat sisään Lasipalatsin takaa. Liput he voivat ostaa museokaupasta. Eteemme tuli vain kolme hyvin liikkuvaa henkilöä kyseisestä jonosta.

Lippujonon jälkeen esitimme korttimme, puhelimessa olevan toimittajakortin ja rakkaan Museokorttini. Museokortteja oli marraskuussa 2018 voimassa yli 150 000 kappaletta ja niitä on valmistettu yli 200 000 kappaletta. Suomi sivistyy kiitettävästi.

Laskeuduimme portaat alakertaan ja mm. vaunukansa laskeutui museoon hisseillä. Emme jonottaneet naulakkoon, vaan pidimme takit päällä.

Seurasimme ensin meren huikeaa liikkumista musiikin tahdissa ja aaltojen edessä tyytyväisinä juoksevia lapsia.

Katselimme seuraavaksi ylöspäin virtaavaa vettä suuressa salissa. Joko kattoikkuna oli peitetty TAI katossa oli musta aukko. Ei voi tietää. Istuimme hetken tuoleilla katsomassa virtausta, mutta mahdollisuus oli myös säkkituolissa makaamiseen. Opiskeluaikainen ystäväni kertoi maanneensa ihailemassa veden liikettä ja haluaa huoneen seuraavaksi joululahjakseen. Kätevää. Täti rakasti näyttelyä ja miettii jo seuraavaa käyntiä.

Jonotimme ensin salin taustalla ja seuraavaksi pienessä huoneessa, että pääsimme katsomaan reilun neljän minuutin elokuvaa. Olisi mukavaa nakuttaa laskurilla ohikulkevien määrää, kuten museovirkailija teki. Muistaakseni elokuvaa pääsi katsomaan 25 ihmistä kerralla.

En ottanut kuulosuojaimia, koska täiriski hirvitti edellisen vierailun jälkeen. Ei onneksi täitä, joten ei uusia kuulokkeita. Hoidin parikymppisenä au pairina lapsia Sunninghillissä Englannissa ja he saivat koulusta täitartunnan. Kaikkien perheenjäsenten – ja minun – hiukset pestiin hirveältä haisevalla täisampoolla ja kammattiin tiuhalla täikammalla. Vanhemmat ja minä vältyimme onnekkaasti tartunnalta. Pyykkäystä rakastavana sain pestä valtavan määrän liinavaatteita ja pyyhkeitä. Onneksi pesukone ja kuivausrumpu nitistivät loput eläväiset. Toisella lapsista oli kauniit, hyvin tummat ja kiharat hiukset ja täiden munat näkyivät niissä. Näky ei ollut erityisen viehättävä, vaikka iloisilla täillä oli varmaan pehmeä ja hyvä oleskelupaikka.

Elokuva oli jälleen huikea lentävine lintuineen, väreineen ja hajoavine vihreine krysanteemeineen, joita oli mielestäni aiempaa enemmän. Elokuva ilmeisesti muuttuu eri esityskerroilla. Japanilainen musiikki oli erittäin kaunista. Upea esitys!

Kävimme katsomassa arkkitehti Sigurd Frosteruksen (1876-1956) taidenäyttelyn, jossa oli mm. Finchin ja Enckellin maalauksia. Hyviltä näyttivät.

Palasimme lumoavaan saliin, jossa kukat kukkivat, salamanterit, krokotiilit, perhoset ja linnut vaelsivat seinillä ja lattialla kulki suuri sininen valas, jota meistä kumpikaan ei aiemmalla käyntikerralla huomannut. Krokotiilit kuulemma hajoavat, jos niiden päälle tallaa riittävän monta kertaa. Nyyh! Haluan, että värittämäni raitakroko pysyttelee katonrajassa ja juoksee hirvittävää vauhtia karkuun pieniä tai mahdollisesti suurempiakin tallaajia.

teamLab-näyttelyt

Ryhmällä on näyttelyitä Tokiossa, Singaporessa ja Kaliforniassa. Huikeaa osaamista!

TeamLab (perustettu 2001) on Tokiossa toimiva, noin 500 jäsenestä muodostuva monialainen taiteilijaryhmä. Taiteilijoista, koodareista, tietokoneanimaattoreista, matemaatikoista, arkkitehdeistä, graafisista suunnittelijoista sekä kirjailijoista koostuvan ryhmän yhteisenä tavoitteena on ”uudelleenmääritellä todellisuus”. (Amos Rex)

teamLab, YouTube

https://www.youtube.com/channel/UCYab90rmhVPfbrnmN-Zmwhg

Kehotus

Mene museoon. Mene ehdottomasti Amos Rex -museon teamLab -näyttelyyn kulkematta (Monopolin) lähtöruudun kautta:

la 29.12. klo 11-17

su 30.12. klo 11-17

suljettuna ma 31.12.2018 ja ti 1.1.2019

ke 2.1. klo 11-23

to 3.1. klo 11-23

pe 4.1. klo 11-23

la 5.1. klo 11-23

su 6.1. klo 11-17 (loppiainen)

Jouluiloa, -reippautta ja -hömppää

Kun lunta tulvillaan, on raikas talvisää, niin ihmisillä on oikeus keskittyä sekä taiteeseen että hömppään. Jokainen saa itse päättää, kummasta seuraavissa on kysymys.

Hallmark-elokuvat, YouTube

Jos ihanan jouluiset ja ällöttävän romanttiset elokuvat kiinnostavat englanniksi, niin suosittelen YouTuben Hallmark-elokuvia.

Christmas in the City

Näkemässäni elokuvassa oli yksinhuoltajaäiti, hänen luistelijalapsensa, naisen hyvä ystävä New Yorkissa, myyjän työ tavaratalossa, leveitä hymyjä, ihana tavaratalonjohtaja, tämän setä ja käärmeilevä uusi johtaja, jonka piti tehdä tavaratalosta trendikkäämpi. Matkalla oli murheita, mutta lähes kaikki oli yltiöihanaa. Mainitsinhan leveät hymyt?

Kuka on pomo?

Sopia Kinsella

WSOY 2017

Katie, brändäysyritys Lontoossa, oikukas pomo, unelmien mies – ja potkut. Paluu kotiin hoitamaan maatilamatkailuyritystä, jonne tyylikkäimmät tyypit tulevat luksuslomalle luomutilalle

Hyvin kirjoitettu kertomus nuoresta naisesta, jolle Lontoo oli unelmien työkohde. Kaupunkia rakastavalle kirja oli hauskaa luettavaa.

Palautin pari päivää sitten viisi kirjaa kirjastoon ja neljä kirjaa oli varattu. Jostain hämärästä syystä tunsin itseni kunnon ihmiseksi.

Voima kanssanne rautaista tietoa voimaharjoittelusta

Anni Vuohijoki & Miia Kirsi

Otava 2018

Anni Vuohijoki on DI, lääketieteen opiskelija, painonnostaja ja monipuolinen voimaharjoittelun valmentaja. Hän edusti Suomea Rion olympialaisissa vuonna 2016.

Miia Kirsi (s. 1983) on HuK, crossfit-valmentaja sekä hyvinvointiin ja liikuntaan erikoistunut kirjoittaja.

Kirjassa on uusinta tietoa lihaskunnon vahvistamisesta Olympiatason painonnostajalta ja ammattivalmentajalta.

Pelkäsin, että mätkähdän jälleen kadulle, koska en ole yhtä hyvässä kunnossa/lihaskunnossa kuin ennen rankkoja hoitoja, joten lainasin kirjan kuntosaliharjoittelua varten. Lihasmassan lisäämisestä on hyötyä kaiken ikäisille ihmisille ja kuntosaliharjoittelu tekee helpommin tynnyristä tiimalasin. Voimasta on iloa arjessa jo kauppakasseja raahatessa. Neljän kilon kissanruokasäkkejä raahatessa on tyytyväinen siitä, että voi jo paremmin.  

Hyviä neuvoja

Putkirullauksesta, ”köyhän miehen hieronnasta”, voi olla hyötyä kipeille lihaksille.

Kannattaa suunnitella treeniohjelma: päätavoite, aika, harjoittelu viikossa, vuosisuunnitelma, vapaapäivät, pidä kirjaa (tämä on mielestäni tärkeää – otin aiemmin kotona peilistä valokuvia edistymisestäni) ja nauti harjoittelusta.

Vanhemmilla ihmisillä keho vaatii palautumisaikaa, huolellinen lämmittely on tärkeää, lihakset pitävät nivelrikkopolvet kivuttomampina ja loppuverryttely on tärkeää.

Urheilijan päivän ruoat -kohdassa minua jäi kiinnostamaan, miksi aterialla syötiin 100 grammaa kalkkunaa ja 30 grammaa kalkkuna- tai broilerileikettä. Mietin, miksei urheilija syö 130 grammaa kalkkunaa ja jätä prosessoidut lihat syömättä lounaalla? Pitäisi varmistaa joltain ravitsemusgurulta.

Aamiaiseen kuuluivat kaurahiutaleet (puurona), tuore tai pakastemarjat, raejuusto, ruisleipä, kalkkuna- tai broilerileike, Oivariini ja rasvaton maito TAI smoothie, kananmunan valkuainen, luonnon jogurtti, banaani, mansikka, 15 pähkinää, Oivariini ja rasvaton maito. 

Ruoassa solujen pitää saada energiaa. Kannattaa syödä säännöllisesti, mutta itselle sopivasti. Proteiinia keho tarvitsee 20–25 grammaa per ateria. Kun peruspilarit ovat kohdallaan, niin pieni horjuminen eli kakkua syntymäpäivillä ei haittaa. (Perinteinen 20/80, oletan, eli tilanne kuntoon, niin satunnainen salmiakki ei haittaa.)

Aktiivinen palautuminen eli kevyt liikunta on tärkeää: soutu, kävely tai pyöräily. Venytteleminen on hyvä, jos siitä on sinulle hyötyä.

Nukkuminen on terveysteko. (Pitää paikkansa. Nuku päivällä, jos kortisoni valvottaa yöllä. Päivällä on ihanaa nukkua sairauslomalla tai eläkevuosina, kun kiirettä ei välttämättä ole minnekään.)

Mielen voima. Liikunnalla on todettu olevan masennusta parantava vaikutus. Liikunta voi myös ehkäistä masennusta. Työnhaku on haastavaa, mutta käveleminen ja roskien kerääminen on ainakin minulle hyödyllistä, koska olen ulkona, liikun ja saan siivottua lähiympäristöä. Suosittelen puistokummiksi ryhtymistä kaikille helsinkiläisille. Pysyvät muutokset vievät aikaa ja toisinaan tulee takapakkeja. Muutokset tuovat energiaa.

”Olemme juuri sellaisia, kuin ajattelemme olevamme. Unelmoi ja haaveile. Uskalla odottaa onnistumista ja lopeta murehtiminen.”

Vuohijoki pitää Bullet Journalista eli itse tehtyä kalenteria, jossa hän seuraa mm. untaan, painoaan ja ravinto-ohjelmaansa. (Useampi kaveri yritti pitää Bujoa ja valtaosa heistä luovutti. Jokaisella on oma ja toimiva tapansa seurata edistymistään.)

Oli surullista lukea, että lahjakasta urheilijaa oli kiusattu koulusta ja murheellista lukea veljen menettämisestä. Arvostan, että Vuohijoki pärjäsi kohtaamiensa ikävien asioiden kanssa, valmistui DI:ksi ja opiskelee tällä hetkellä lääketieteellisessä tiedekunnassa. Huikeita saavutuksia.

Olen pahoillani ikävistä kokemuksistasi ja toivotan sinulle onnea lahjakkuudestasi, osaamisestasi, edistymisestäsi ja erittäin vahvasta luonteestasi, Anni Vuohijoki.

Kotimuseon joulupöydät, Sinebrychoffin taidemuseo 1.12.2018 – 3.2.2019

Fanny ja Paul Sinebrychoff ovat asettuneet Bulevardin taloonsa, joka lukeutui Helsingin merkittävimpiin yksityiskoteihin. Kahdeksan hengen pöytäseurueeseen osallistuvat isäntäpariskunnan lisäksi Paulin sisaret Anna ja Maria sekä edesmenneen Nicolas-veljen perhe.

Näin olisi joulunvietto voinut alkaa Sinebrychoffin talossa. Sisarusten äiti kauppaneuvoksetar Anna Sinebrychoff oli kuollut, ja se varmasti leimasi perheen joulunviettoa. Läsnä olivat isäntäperheen lisäksi Paulin sisarukset: Anna Kjöllerfeldt tyttärensä Esterin kanssa ja Maria puolisonsa Carl von Wahlbergin kanssa. Joulun viettoon osallistui myös Nicholas-veljen leski Anna (o.s. Nordenstam) Olga-tyttären kanssa. Talon palveluskunnalle oli melko varmasti järjestetty oma joulu, johon ruoan ohella kuuluivat talon isäntäväen heille antamat lahjat. Fanny Sinebrychoff harjoitti anoppinsa Anna Sinebrychoffin tavoin laajaa hyväntekeväisyyttä, johon joulunaika toi oman lisänsä.”

Elä rohkeasti

Jojo Moyes

Gummerus kustannus 2018

”Louisa Clark tuli lukijoille tutuksi Jojo Moyesin läpimurtoromaanissa Kerro minulle jotain hyvää ja sen jatko-osassa Jos olisit tässä. Loun tarinan optimistinen päätösosa Elä rohkeasti naurattaa, itkettää ja herättää halun matkustaa heti New Yorkiin.”

Uusin suomennettu teos Kuinka painovoimaa uhmataan, joka ei kuulu edelliseen sarjaan, ilmestyy ensi vuonna.

Oodi uudelleen

Kävimme Oodissa noin viikko avajaisten jälkeen. Minulle käynti oli toinen ja kummastelimme liukuportaiden kaiteiden likaantumista, koska niissä oli mustia läiskiä ja ihmettelimme valtavaa hiekka- ja kivimäärää kirjaston lattioilla. Keväällä tulevien hyllyjentäyttörobottien lisäksi tilassa kannattaisi ajaa mäkiä kiipeäviä ja portaita laskeutuvia siivousrobotteja, jotka putsaisivat ihmisruuhkan aiheuttamia sotkuja.

Kurkistimme ylimmässä kerroksessa salaiseen huoneeseen, lasten lukupaikkaan, kirjahyllyn takana. Tilassa onneksi riisutaan kengät.

Pääsimme ihailemaan maisemia kolmannessa ja ensimmäisessä kerroksessa ja vuorotellen istumaan Pallotuoliin, joten käynti oli hyvin onnistunut.

Toinen kerros avataan asiakkaille 28.12. ja elokuvateatteri Regina avataan tammikuun puolella.

” Kansallisen audiovisuaalisen instituutin uusi elokuvateatteri Kino Regina aloittaa toimintansa Helsingin keskustakirjasto Oodissa tammikuussa 2019.” Luulin, että Regina korvaa Orion-elokuvateatterin, mutta näin ei onneksi ole.

Emme saaneet traumaa kirjaston matalista ”kyykkäyskirjahyllyistä”, koska keskityimme kirjastoon tutustumiseen ja kauniiden maisemien ihailemiseen. Pallotuolista pystyi katselemaan vastapäisen talon neuvotteluhuoneisiin, mutta emme vilkuttaneet kenellekään.

White Christmas

Bing Crosby

Amos Rexissä

Jos et ole vielä käynyt Amos Rex -taidemuseossa Lasipalatsissa, niin arkipäivänä on hyvä mennä jonoon (palelemaan). Viimeistään puoli yhdeltätoista kannattaa olla jonossa, niin pääsee ensimmäisten joukossa museoon. Seuraavan puolen tunnin aikana jono ulottuu jo Lasipalatsin toiseen päähän.

Menimme jonottamaan 40 minuuttia ennen Amos Rexin avaamista. Ennen meitä jonossa oli kaksi naista ja jonoon tuli koko ajan uusia ihmisiä. Kaksi naista liittyi edessämme jonottaneiden seuraan, toinen heistä viime tipassa. Kätevää kiilaamista, niin ei tarvitse värjötellä jonossa! Toivoin jälleen kerran, että olisin valinnut jonotusasukseni pilkkihaalarin ja huopatossut, koska jonottaminen tuntui kestävän hyytävän ikuisuuden.

TeamLab -näyttely oli UPEA, erikoinen, ihmeellinen ja jotain sellaista, mitä emme ole koskaan aiemmin nähneet tai kokeneet.

Arvostimme merihuonetta (ystäväni suosikki), vesivirtauksia seinillä ja katossa, hajoavia krysanteeminkukkia neljän minuutin esityksessä (käytin kovan musiikin vuoksi kuulosuojaimia) ja ehdotonta suosikkiani eli lintuja, perhosia, kauniita kukkia, söpöjä liskoja ja krokotiilejä vilisevää vihreäsävyistä salia. Oli mukavaa seurata lattiaan heijastuvaa punaista lintua tai kurkkia seinää pitkin kiipeävää krokoa. Tunsin eläväni huikeassa unimaailmassa.

Merihuoneessa olimme vain me, seuraavassa huoneessa oli koululuokka, samoin ns. krysanteemiesityksessä, mutta lisko- & perhoshuoneessa oli valtava ihmismassa. Paikalla oli äitejä lastenvaunuineen, todella paljon lapsia ja muita vierailijoita ottamassa kuvia seinistä ja lattioista. Näyttelyssä olevista suurista peileistä heijastuivat teokset ja ihmiset.

Fantastinen näyttely, jossa kannattaa käydä!

Amos Rexin teamLab -näyttely päättyy sunnuntaina 6.1.2019.

Sigurd Frosterus

Tutustuimme Sigurd Frosteruksen (1876–1956) näyttelyyn, jossa oli tuttujen maalarien, mm. Finchin ja Enckellin töitä. Pidämme klassisesta taiteesta, mutta valoshow’n jälkeen huone tuntui lähinnä rauhalliselta ja viihtyisältä.

https://amosrex.fi/

Mikrobitin Osku Kanniston taitavasti kuvaama video:

Cokis-rekalta Oodiin

Lauantain ohitin sateessa Rautatientorin luistinradan, jossa tyytyväiset ihmiset luistelivat. Historian hämärissä luistellessa oli kylmä, mutta näin sivistyneempinä aikoina voi luistella jopa kaatosateessa.

Menin katsomaan Coca-Colan joulurekkaa, joka oli ensimmäistä kertaa Suomessa. Ihailin Amos Rexin jonoa, joka oli pidempi kuin maanantaina. Museon näyttely pitää ehdottomasti nähdä.

Salomonkadulla käveli poni, jonka satulalla istui pieni lapsi. Hoitaja talutti ponia, jolla ei sillä kertaa ollut poronsarvia.

Narinkkatorilla Kampin edessä oli satoja ihmisiä jonottamassa. Kuvasin rekan, koska niin pitää ymmärtääkseni tehdä ja kysyin parilta nuorelta naiselta, miksi me jonotamme. Mahdollisuus oli Cokis-tölkkiin. Join vuosia sitten Pepsi Maxia eikä jonottaminen kiinnostanut, joten käännyin ympäri ja suuntasin kohti Oodia.

Pikkulapset silittivät herttaiselta näyttävää ponia Lasipalatsin takana. En viitsinyt avata sateenvarjoa, joten kastuin kiitettävästi matkalla.

Oodi!

Menin Oodin eteläpäädystä sisään ja keltakaiteisia (jesh!) liukuportaita kolmanteen kerrokseen. Toisen kerroksen remontti on vielä kesken.

Kiersin yläkerran reunoja pitkin ja arvostin korkeuseroja. Väkeä oli aika paljon paikalla, mutta liikkuminen sujui hyvin. En vieraillut kahviossa ja terassiparvekkeelle pääsee vain kesällä.

Maisemat kolmannesta kerroksesta olivat upeat! Katselin Töölönlahtea, Finlandia-taloa, Musiikkitaloa ja Eduskuntataloa.

Jonotin ulkonemaan, josta oli Helsingin Sanomien jutun mukaan ”hirmuinen pudotus” ja vain kolme ihmistä ohitti minut, koska olen huono jonottaja. Pudotus maahan ei onnistuisi laseja pirstomatta, joten kuvasin kulmauksen ja jatkoin matkaa laskeutumalla portaat.

Olisin mielelläni pyörinyt valkoisessa Pallotuolissa, mutta joku toinen ehti ensin. Katselin kirjoja, mutta en lainannut mitään. 

Oodin kolmannesta kerroksesta tulee hyvä Ameriikan mall suomalaisille. Siellä oli hauska kierrellä sadesäällä, nousta ylämäkiä, kiivetä tai laskeutua rappusia.

Kirjahyllyn taakse piilotettua salahuonetta en nähnyt, mutta Oodissa tulee tietenkin käytyä jatkossakin.

Toisen kerroksen lukuportaita, opiskelutiloja ja neuvotteluhuonetta pystyi kurkkimaan nauhan takaa. En yleensä tuijota ketään, mutta jos istuisin opiskelemassa lasiseinäisessä pienessä huoneessa liukuportaiden vieressä, niin katselisin ihmisiä, en tietokonetta tai kirjoja.

Ensimmäisessä kerroksessa oli info, mahdollisuus lainata tai palauttaa kirjoja, käydä kahvilla tai syömässä.

Alakerrassa oli naisille ja miehille yhteinen wc-tila, jonne pääsi portaita pitkin tai hissillä.

Myöhäinen keskiaika

Palasin sateisessa säässä bussilaiturille ja kuulin bussissa kiehtovan keskustelun suomalaisen ja suomea puhuvan eurooppalaisen välillä. Eurooppalaisperheen aamiaisella oli suomalaisen mukaan chocolatia, joka on käsitykseni mukaan jotain vielä parempaa kuin suklaa. Vankilan kohdalla hän kertoi, että Suomessa vankeja on vähän Yhdysvaltoihin verrattuna. Itsenäisyyskeskustelussa hän mainitsi, että Suomi oli Ruotsin vallassa myöhäisellä keskiajalla. Oliko?

Suomi oli Ruotsin vallan alla vuodesta 1523 vuoteen 1809. Keskiaikaa vietettiin Wikipedian mukaan 500-luvun alusta 1400-luvulle. Kyllä, oli pakko luntata. Oliko Ruotsin vallan aika jo renessanssia?

Pidin nuorehkon henkilön maininnasta, koska en juuri koskaan puhu kenenkään kanssa varhaisesta tai myöhäisestä keskiajasta.

Vitsi

Harald Hirmuinen -sarjakuvassa Harald kysyi vaimoltaan Helgalta, mitä hänen poissa ollessaan on tapahtunut ja vaimo luetteli sodat, mainitsi keskiajan ja lisäsi, että vanha koirasi on saanut pentuja. Harald innostui koiranpennuista. En lapsena ymmärtänyt, mitä hauskaa sarjakuvassa oli.

Onneksi äiti selitti vitsin ja kertoi, että muut tilanteet olivat tärkeitä tapahtumia eikä pennuilla ollut merkitystä.  En vieläkään ole samaa mieltä, koska koirat ovat ilahduttavaa seuraa ja sodat ovat typerää rettelöintiä.

WordPress

Kirjoitan Wordissa ja siirrän tekstit WordPressiin. Järjestelmä keljuilee nykyisin tekstien kanssa, poistaa välilyöntejä ja tekee turhia yhdyssanoja, joten pitäisi kirjoittaa tekstit WordPressissä. En tahdo, vaan lisään puuttuvat välilyönnit.

Musiikkitalo

Pianisti Johannes Piirto ke 30.1.2018 klo 19.

Edo de Waart johtaa Beethovenin 5. sinfonian RSO:n konsertissa.

Hollantilainen kapellimestari Edo de Waart johtaa Beethovenin viidennen eli Kohtalonsinfonian RSO:n konsertissa. Vuonna 2009 RSO:n nuoreksi solistiksi valittu Johannes Piirto on sittemmin esiintynyt usein orkesterin kanssa – tällä kertaa ohjelmassa on Witold Lutoslawskin pianokonsertto.

https://www.musiikkitalo.fi/fi/tapahtuma/rso-de-waart-piirto

Nuuskapurkkia potkaisin

Odottelin myöhässä ollutta bussia hyytävässä tuulessa ja tein virheellisen ratkaisun: päätin kävellä seuraavalle pysäkille. Aiemmin pysäkillä ollut oli lähtenyt kävelemään jo pari minuuttia aiemmin, mutta kuvittelin, että bussi ajaa pian paikalle. Ei ajanut.

En katsonut bussin viivästymistä tai peruutusta kännykältä, koska latautumisessa menee ikuisuus.

Kävelymatkani puolivälissä bussi ajaa paikalle ilman numeroa eli edellinen bussi oli mitä ilmeisimmin hyytynyt matkalle. Bussi EI tehnyt bussien vakiotemppua eli lähtenyt vasta noin vartin kuluttua, vaan ajoi ohitseni.

Sapetti, joten potkaisin nuuskapurkkia, joka lensi iloisessa kaaressa. Kaduin välittömästi tekoani, mutta en poiminut purkkia ja sen kantta kadulta,vaan jatkoin matkaa. Ehdin toisen tien varrelta lähteneeseen bussiin.

Paluumatkalla mietin, että olen kehno roskienkerääjäheittiö, koska kostin täysin syyttömälle nuuskapurkkiparalle sen, että bussi lähti myöhässä ja ajoi ohitseni. Päätin nostaa purkin, joka oli kadonnut. Tunsin vielä suurempaa syyllisyyttä siitä, että joku kunnon ihminen oli nostanut purkin.

Mietittyäni asiaa tarkemmin päättelin, että en tietenkään voinut potkaista nuuskapurkkia, koska niitä ei myydä Suomessa.

Kaikenlaista sitä ihminen kuvitteleekin tekevänsä.  Hehee.

Testejä

Persoonallisuustestit ovat kiehtovia ja juttelin niistä useamman ihmisen kanssa. Kuulin, ettei testeillä välttämättä ole mitään väliä,vaan testattavan käytöstä seurataan testien aikana. Melko katalaa, vai mitä?

Kerroin, että tein historian hämärissä testin ja aikaa testin tekemiseen oli varattu runsaasti. Eihän testissä kauaa nokka tuhissut, joten tylsistyin istuessani yksin huoneessa. Nousin ylös, teroitin kaikki lyijykynät, laitoin ne pituusjärjestykseen pöydille ja pyyhekumit nätisti kynien viereen. Tyhjensin teroitusroskat roskikseen ja pyyhin paperipyyhkeellä pöydät siisteiksi. Aikaa oli edelleen jäljellä, joten vaelsin testaajan huoneeseen ja pääsin haastatteluun. Ei koskaan pitäisi jättää ketään ikävystymään, koska lyijykynät ovat vaarassa.

Mustetahratesteissä kannattaa nähdä elävä olento, kuten tonttu tai perhonen. Kuvittelin aiemmin, että kaikki näkevät niissä perhosen tai tanssivia tonttuja. Näin ei kuitenkaan ole.

Amos Rex teamLab 30.8.2018 – 6.1.2019

Maanantaina yritimme mennä Amos Rexin näyttelyyn, mutta jo klo 11:15 jono jatkui Lasipalatsin puoliväliin. Emme menneet. Ateneum oli maanantaina suljettuna, joten museokäynti jäi tekemättä. Amos Rexin nettisivujen mukaan kannattaa käydä näyttelyssä puolen päivän aikoihin ja arkipäivänä.

Menimme Kansainvälisille joulumessuille Lasipalatsin taakse juttelemaan poroponin kanssa ja jatkoimme palelevina Forumin kautta Mannerheimintielle ja Stockan jouluosastolle. Jonain vuonna ostan itselleni äärettömän kauniin muovikuusen, joka maksaa vain 289 euroa. Pidän viehättävää ja tyylikästä kuusta koko vuoden esillä ja koristelen sen ensin joulu-, seuraavaksi laskiais-, pääsiäis-, vappu-, äitienpäivä- ja syntymäpäiväkuuseksi.Huomioin myös tärkeät juhlatilanteet, kuten loppiaisen ja syysloman. Tänäkään vuonna en tehnyt kauppoja.

Stockalta kävelimme Senaatintorille Tuomaan Markkinoille. En vieläkään kannata kojujen nykyistä sijaintia, vaan haluan niiden palaavan tunnelmalliseen Espan puistoon. Siitä huolimatta, että Senaatintori on kaunis aukio ympäröivine rakennuksineen.

Hajaannuimme, koska toinen meistä lähti maksamaan lapsenlapseltaan samalle lapsenlapsille ja tämän sisarukselle ostamansa joulukalenterit (kätevä kauppa) ja toinen meistä meni kirjastoon ja vehnänorasta etsimään. Outo päivä, koska en lähtenyt roskienkeräyskeikalle.

Toilax, 98 kpl

Tiedossa oli ohutsuolen magneettikuvaus (pahoittelen puheenaihetta) ja jouduin syömään kaksi Toilax-laksatiivia (pahoittelen uudelleen aihetta). Maksoin SADAN kappaleen pakkauksesta yli 12 euroa, koska en saanut reseptiä ja käytin KAKSI tablettia. Olisin mieluummin ostanut ja maksanut vain kaksi tablettia, mutta niitä ei ollut irtomyynnissä, kuten kaupoissa karkkeja.

Ymmärtääkseni nuoreksi, upeaksi ja hoikaksi huippumalliksi muututaan syömällä joitain vastaavia lääkkeitä, mutta käsittääkseni riski kyseiseen työhön on häviävän pieni 53-vuotiaana ja 158-senttisenä. Eipä auttaisi edes teippirulla tai kuuluisa litistyskorsetti. Pitäisikö testata teoria loppupurkillisella?

Täti kysyi minulta, kuinka pitkä ohutsuoleni on ja vakaa arvioni oli 40 metriä. Wikipedian mukaan muilla on vain noin seitsemän metrin (pituus vaihtelee 4,5 – 10 metrin välillä) pituinen ohutsuoli.

Ymmärtääkseni voitin tämän kilpailun.

JOSEF FRANK, Designmuseo 12.10.2018–17.3.2019 ja Oodeilua

Kävimme katsomassa Josef Frankin taidenäyttelyn Designmuseossa ja mietin kuinka huikean elämän mies eli. Hän pääsi onneksi pakoon Ruotsiin Itävallasta, jossa häntä olisi vainottu uskonnon vuoksi.

Ystäväni osti Museokortin eli pitkäaikainen ”painostukseni” on tehonnut. Loistavaa!

Designmuseon näyttelyssä nähtävillä oli taitavaa suunnittelua, upea näkemys monista asioista ja vaikuttavaa osaamista mm. arkkitehtuurista, taiteesta, huonekaluista ja tekstiileistä.

”Näyttelyn on tuottanut MAK –Austrian Museum of Applied Arts / Contemporary Art

Näyttelyn yhteistyökumppanina: Kjell och Märta Beijers Stiftelse ja Austrian EmbassyHelsinki”

Joskus on hetkiä, jolloin harmittaa olla keskinkertainen ihminen, joka ei osaa ilahduttaa muiden elämää, kuten huipputaiteilijat ja -muusikot. Toisaalta meitä keskinkertaisia on aina ollut eniten, joten mikäpä tässä elellessä ja muiden vaikuttavia elämiä ihaillessa.

Ehkä pitäisi kirjoittaa Sinuhe Epyktiläinen, osa 16 -teos?

Keskustakirjasto Oodin avajaisiin on enää viikko

”Helsingin keskustakirjasto Oodin avajaisia juhlitaan itsenäisyyspäivän aattona 5. joulukuuta 2018. Avajaiset jatkuvat itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta, jolloin luvassa on erityisesti perheille suunnattua ohjelmaa.

Oodi avaa ovensa ensimmäistä kertaa yleisölle itsenäisyyspäivän aattona 5. joulukuuta kello 8. Avajaisohjelma alkaa kello 14 ja jatkuu noin puoli yhdeksään asti illalla.Ohjelma sijoittuu sekä ulkolavalle että Oodin kolmeen kerrokseen.”

Uutuuskirja tarjoushintaan

”Tervetuloa Grindelwaldin rikokset -kirjan julkistamisjuhlaan Oodiin torstaina 6.12. klo13! Paikalla myös suomentajavelho Jaana Kapari-Jatta.”

Taitavaa suomentajaa arvostan, mutta kirja vaikuttaa elokuvan trailerin perusteella hurjalta.  Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -edeltäjässä oli taitava ja viehättävä Eddie Redmayne ja hupaisia elikoita, mutta uhkaa ja tuhoa oli ikävää katsoa.

Ehkä pitäisi ensin lukea J. K. Rowlingin kirjoittama kirja? Olen todella iloinen siitä, että hänellä on taito kirjoittaa tarinoita, jotka ilahduttavat kaiken ikäisiä ihmisiä. Ystäväni iäkäs äiti luki Harry Potter -sarjan vanhainkodissa ja piti kirjoista.

Pottereita oli julkaistu suomeksi jo kaksi teosta, kun löysin kirjat vuosia sitten Akateemisesta kirjakaupasta ja luin ne sekä englanniksi että suomeksi ilahtuen taidokkaista käännöksistä.

Influenssarokote ja läppäri huoltoon

Tänään käyn influenssarokotuksessa ja vien läppärin huoltoon. Käteni melkein tärisevät jo nyt, koska läppäristä luopuminen on tuskaa.

Valtaosa tiedosta, joka kiinnostaa, löytyy kätevästi netistä ja (tieto-) kirjoista saa tarkempaa tietoa.

Rakastan tiedon, kauneuden ja tarinoiden maailmaa.