Oma kroko teamLab-seinällä

Huoneessa pääsi värittämään ainakin kukan, salamanterin tai krokotiilin väriliiduilla. Ystävä väritti kauniin punaisen kukan ja minä päädyin värittämään yksisilmäisen krokotiiliin, joka halusi raidalliseksi. Jätin kirjoittamatta nimeni krokoon, vaikka lapset suosivat käytäntöä.

Amos Rexin virkailija skannasi kuvat ja ne piti nähdä hetken kuluttua huoneen ulkopuolella.

Ihailimme E:n kukkasta, mutta krokotiiliäni ei löytynyt seinältä, lattialta tai muistakaan saleista. Etsin työni paperipinosta ja museovirkailija skannasi sen uudelleen. Oli ilahduttavaa nähdä oma kroko seinällä. Kaksisilmäinen kroko, joten ihmeellistä, ihmeellistä on skannaus. Piirustuksen jätin uudelleen skannaamispaikan viereiselle pöydälle enkä kehystyttänyt kyseistä taideteosta (hmm) kotikokoelmiin.

Jonotimme torstaina 27.12. Amos Rexiin. Kumpikin meistä oli nähnyt näyttelyn aiemmin, mutta uudelleen piti ehdottomasti päästä paikalle. Ystäväni oli paikalla jo avajaispäivänä elokuussa.

Tapasimme Kampin Torrefazionessa viidennessä kerroksessa (loistopaikka!) ja olimme paikalla 40 minuuttia ennen museon avaamisaikaa, mutta edessämme oli jo noin 30 ihmistä. Onneksi oli leuto ja tuuleton päivä, joten jonottaminen sujui hyvin. Ovien auetessa jono ulottui jo Lasipalatsin toiseen päähän.

Kerroin nähneeni aseman luona dinosauruksen ja väitteeni herätti epäluuloa, mutta hetken kuluttua dino marssi ohitsemme ja hänen seuralaisensa jakoi mainoksia. HAH, näin OIKEASTI dinon. Tosin puku oli puhallettu, joten kysessä ei ihan välttämättä ollut ihan oikea dino. Toisaalta väitin ensin, että näin lohikäärmeen. Dino tai lohikäärme, ne erottaa vaan siivistä ja tulenlieskoista. Luulisin.

Lastenvaunujen kanssa kulkevat tai huonosti liikkuvat jonottavat sisään Lasipalatsin takaa. Liput he voivat ostaa museokaupasta. Eteemme tuli vain kolme hyvin liikkuvaa henkilöä kyseisestä jonosta.

Lippujonon jälkeen esitimme korttimme, puhelimessa olevan toimittajakortin ja rakkaan Museokorttini. Museokortteja oli marraskuussa 2018 voimassa yli 150 000 kappaletta ja niitä on valmistettu yli 200 000 kappaletta. Suomi sivistyy kiitettävästi.

Laskeuduimme portaat alakertaan ja mm. vaunukansa laskeutui museoon hisseillä. Emme jonottaneet naulakkoon, vaan pidimme takit päällä.

Seurasimme ensin meren huikeaa liikkumista musiikin tahdissa ja aaltojen edessä tyytyväisinä juoksevia lapsia.

Katselimme seuraavaksi ylöspäin virtaavaa vettä suuressa salissa. Joko kattoikkuna oli peitetty TAI katossa oli musta aukko. Ei voi tietää. Istuimme hetken tuoleilla katsomassa virtausta, mutta mahdollisuus oli myös säkkituolissa makaamiseen. Opiskeluaikainen ystäväni kertoi maanneensa ihailemassa veden liikettä ja haluaa huoneen seuraavaksi joululahjakseen. Kätevää. Täti rakasti näyttelyä ja miettii jo seuraavaa käyntiä.

Jonotimme ensin salin taustalla ja seuraavaksi pienessä huoneessa, että pääsimme katsomaan reilun neljän minuutin elokuvaa. Olisi mukavaa nakuttaa laskurilla ohikulkevien määrää, kuten museovirkailija teki. Muistaakseni elokuvaa pääsi katsomaan 25 ihmistä kerralla.

En ottanut kuulosuojaimia, koska täiriski hirvitti edellisen vierailun jälkeen. Ei onneksi täitä, joten ei uusia kuulokkeita. Hoidin parikymppisenä au pairina lapsia Sunninghillissä Englannissa ja he saivat koulusta täitartunnan. Kaikkien perheenjäsenten – ja minun – hiukset pestiin hirveältä haisevalla täisampoolla ja kammattiin tiuhalla täikammalla. Vanhemmat ja minä vältyimme onnekkaasti tartunnalta. Pyykkäystä rakastavana sain pestä valtavan määrän liinavaatteita ja pyyhkeitä. Onneksi pesukone ja kuivausrumpu nitistivät loput eläväiset. Toisella lapsista oli kauniit, hyvin tummat ja kiharat hiukset ja täiden munat näkyivät niissä. Näky ei ollut erityisen viehättävä, vaikka iloisilla täillä oli varmaan pehmeä ja hyvä oleskelupaikka.

Elokuva oli jälleen huikea lentävine lintuineen, väreineen ja hajoavine vihreine krysanteemeineen, joita oli mielestäni aiempaa enemmän. Elokuva ilmeisesti muuttuu eri esityskerroilla. Japanilainen musiikki oli erittäin kaunista. Upea esitys!

Kävimme katsomassa arkkitehti Sigurd Frosteruksen (1876-1956) taidenäyttelyn, jossa oli mm. Finchin ja Enckellin maalauksia. Hyviltä näyttivät.

Palasimme lumoavaan saliin, jossa kukat kukkivat, salamanterit, krokotiilit, perhoset ja linnut vaelsivat seinillä ja lattialla kulki suuri sininen valas, jota meistä kumpikaan ei aiemmalla käyntikerralla huomannut. Krokotiilit kuulemma hajoavat, jos niiden päälle tallaa riittävän monta kertaa. Nyyh! Haluan, että värittämäni raitakroko pysyttelee katonrajassa ja juoksee hirvittävää vauhtia karkuun pieniä tai mahdollisesti suurempiakin tallaajia.

teamLab-näyttelyt

Ryhmällä on näyttelyitä Tokiossa, Singaporessa ja Kaliforniassa. Huikeaa osaamista!

TeamLab (perustettu 2001) on Tokiossa toimiva, noin 500 jäsenestä muodostuva monialainen taiteilijaryhmä. Taiteilijoista, koodareista, tietokoneanimaattoreista, matemaatikoista, arkkitehdeistä, graafisista suunnittelijoista sekä kirjailijoista koostuvan ryhmän yhteisenä tavoitteena on ”uudelleenmääritellä todellisuus”. (Amos Rex)

teamLab, YouTube

https://www.youtube.com/channel/UCYab90rmhVPfbrnmN-Zmwhg

Kehotus

Mene museoon. Mene ehdottomasti Amos Rex -museon teamLab -näyttelyyn kulkematta (Monopolin) lähtöruudun kautta:

la 29.12. klo 11-17

su 30.12. klo 11-17

suljettuna ma 31.12.2018 ja ti 1.1.2019

ke 2.1. klo 11-23

to 3.1. klo 11-23

pe 4.1. klo 11-23

la 5.1. klo 11-23

su 6.1. klo 11-17 (loppiainen)

Mainokset

Hyvää joulua!

Helsinki on peittynyt kauniiseen valkoiseen lumeen, joten voi joulujuhlinnan lomassa laskea mäkeä pulkalla, kiskoa rattikelkkaa tai lähteä hiihtämään .

Olisi mielenkiintoista tietää, tanssiiko joku kuusen ympäri Suomessa? Kööpenhaminassa tanssin vuosia sitten, mutta kotona en koskaan kokeillut.

Talvipuutarha

Tapaninpäivänä kannattaa käydä Talvipuutarhassa ihailemassa joulukukkia.

Talvipuutarha on upea ja sinne on aina vapaa pääsy. Kuvasin portaikossa olevat jouluruusut kasvihuoneessa.

ke 26.12.2018 klo 12 – 16

to – pe 27. – 28.12. klo 12 – 15

la – su 29.-30.12. klo 12 – 16

Osoite: Hammarskjöldintie 1 A, 00250 Helsinki

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha

Kaisaniemessä voi vierailla joulun jälkeen to 27.12. – su 30.12.2018.

Aikuiset 10 euroa ja lapset 5 euroa. Kasvihuoneisiin on vapaa pääsy Museokortilla tai Kasvitieteellisen puutarhan ystävänä.

to 27.12. klo 10 – 18

pe ja la 28. – 29.12. klo 10 – 17

su 30.12. klo 10 – 16

Osoite: Kaisaniemenranta 2, 00170 Helsinki

Toivotan kaunista ja valoisaa joulua!

Vintage Christmas

https://www.youtube.com/watch?v=myyAkYqykbs

JOSEF FRANK, Designmuseo 12.10.2018–17.3.2019 ja Oodeilua

Kävimme katsomassa Josef Frankin taidenäyttelyn Designmuseossa ja mietin kuinka huikean elämän mies eli. Hän pääsi onneksi pakoon Ruotsiin Itävallasta, jossa häntä olisi vainottu uskonnon vuoksi.

Ystäväni osti Museokortin eli pitkäaikainen ”painostukseni” on tehonnut. Loistavaa!

Designmuseon näyttelyssä nähtävillä oli taitavaa suunnittelua, upea näkemys monista asioista ja vaikuttavaa osaamista mm. arkkitehtuurista, taiteesta, huonekaluista ja tekstiileistä.

”Näyttelyn on tuottanut MAK –Austrian Museum of Applied Arts / Contemporary Art

Näyttelyn yhteistyökumppanina: Kjell och Märta Beijers Stiftelse ja Austrian EmbassyHelsinki”

Joskus on hetkiä, jolloin harmittaa olla keskinkertainen ihminen, joka ei osaa ilahduttaa muiden elämää, kuten huipputaiteilijat ja -muusikot. Toisaalta meitä keskinkertaisia on aina ollut eniten, joten mikäpä tässä elellessä ja muiden vaikuttavia elämiä ihaillessa.

Ehkä pitäisi kirjoittaa Sinuhe Epyktiläinen, osa 16 -teos?

Keskustakirjasto Oodin avajaisiin on enää viikko

”Helsingin keskustakirjasto Oodin avajaisia juhlitaan itsenäisyyspäivän aattona 5. joulukuuta 2018. Avajaiset jatkuvat itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta, jolloin luvassa on erityisesti perheille suunnattua ohjelmaa.

Oodi avaa ovensa ensimmäistä kertaa yleisölle itsenäisyyspäivän aattona 5. joulukuuta kello 8. Avajaisohjelma alkaa kello 14 ja jatkuu noin puoli yhdeksään asti illalla.Ohjelma sijoittuu sekä ulkolavalle että Oodin kolmeen kerrokseen.”

Uutuuskirja tarjoushintaan

”Tervetuloa Grindelwaldin rikokset -kirjan julkistamisjuhlaan Oodiin torstaina 6.12. klo13! Paikalla myös suomentajavelho Jaana Kapari-Jatta.”

Taitavaa suomentajaa arvostan, mutta kirja vaikuttaa elokuvan trailerin perusteella hurjalta.  Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -edeltäjässä oli taitava ja viehättävä Eddie Redmayne ja hupaisia elikoita, mutta uhkaa ja tuhoa oli ikävää katsoa.

Ehkä pitäisi ensin lukea J. K. Rowlingin kirjoittama kirja? Olen todella iloinen siitä, että hänellä on taito kirjoittaa tarinoita, jotka ilahduttavat kaiken ikäisiä ihmisiä. Ystäväni iäkäs äiti luki Harry Potter -sarjan vanhainkodissa ja piti kirjoista.

Pottereita oli julkaistu suomeksi jo kaksi teosta, kun löysin kirjat vuosia sitten Akateemisesta kirjakaupasta ja luin ne sekä englanniksi että suomeksi ilahtuen taidokkaista käännöksistä.

Influenssarokote ja läppäri huoltoon

Tänään käyn influenssarokotuksessa ja vien läppärin huoltoon. Käteni melkein tärisevät jo nyt, koska läppäristä luopuminen on tuskaa.

Valtaosa tiedosta, joka kiinnostaa, löytyy kätevästi netistä ja (tieto-) kirjoista saa tarkempaa tietoa.

Rakastan tiedon, kauneuden ja tarinoiden maailmaa.

Suomen Turuus

Keskiviikkona klo 9 lähdin TE-palveluiden bussilla RekryExpoon Turkuun. Luulin olevani hyvissä ajoin paikalla 20 minuuttia ennen lähtöaikaa. Enpä ollut, koska bussissa istui jo parikymmentä ihmistä.

Laitoin toiveikkaasti kassin viereeni, jottei kukaan tulisi yskimään päälleni. Eipä onnistunut, koska viereeni halusi istua nuori nainen. Siirsin tietenkin kassini pois penkiltä, vaikka bussissa oli vielä paljon tyhjiä paikkoja. Kävi tuuri eikä hän yskinyt, mutta kännykkää käyttäessään, riisuessaan tai pukiessaan takkia hän löi minua parikymmentä kertaa kyynärpäällä kylkeen. Kylkeni ei arvostanut tilannetta yhtään.

Olin niin väsynyt, että nukahdin useita kertoja matkan aikana. Bussi pysähtyi Espoon Ikean lähellä olevalla pysäkillä, Lohjalla, josta ei noussut kyytiin matkustajia ja myöhemmin Salossa. Olin umpiunessa, joten en päässyt laskemaan salolaisia. Pidän fiksuna, että Varsinais-Suomi järjestää ilmaisia matkoja ulkopaikkakuntalaisille, koska työvoimaa tarvitaan.

Jokin tunneli oli suljettu, joten kiersimme messukeskukseen Raision kautta. Turku oli tietenkin muuttunut todella paljon niistä ajoista,jolloin työskentelin siellä ylioppilaskirjoitusten jälkeen.

Perillä kerroin Etelä-Suomen työvoimatoimiston edustajille, että palaan pois Turusta toisella bussilla. Halusin käydä messujen jälkeen taidenäyttelyssä. Maksoin narikkalipun (kaks viiskeet) infossa ja kiertelin kojuilla. Kysyntää oli lähinnä ruumiillisen työn tekijöille, joten en tyrkyttänyt itseäni telakalle tai varastoon. Toimistotyöntekijänä TYKS eli yliopistollinen keskussairaala kiinnosti, mutta jonot kojulle olivat pitkiä. Katson tiedot netistä.

Roskaajasuomalaiset osallistuivat messuille, koska lattioilla oli karkkipapereita.

Sani Leino

Olin katsonut etukäteen ohjelman ja menin kuuntelemaan modernin myyntityön ammattilaisen ja LinkedIn-”tutun” Sani Leinon luennon. Hän muistutti yksilön tärkeydestä ja siitä, että jokainen on oman alansa asiantuntija.

Juttelin hyvän ja hauskan luennon jälkeen hänen kanssaan ja kysyin työnhakuvinkkejä kuuden syöpäsairauslomavuoden ja 53-vuotiaana työttömäksi jäämisen jälkeen.

LinkedIn-viestini luki alkusyksystä 11 700 ihmistä,mutta kukaan ei ottanut minuun yhteyttä. Soitan yrityksiin, lähetän hakemuksia ja täytän rekrytointiyritysten sivuille tietojani.

Onneksi pääsen erittäin hyvältä vaikuttavaan rekrytointiyritykseen haastateltavaksi ensi viikolla.

Ei minun järkeni mihinkään hiipunut rankkojen ja pitkien hoitojen aikana. No, tilapäisesti hiipui mm. aivoaneurysmaleikkauksen jälkeen, mutta eiköhän se ollut ymmärrettävää, kun pää kaiverrettiin auki. Solumyrkkyjäkään en tiputtaisi keneenkään enkä syöttäisi karmeita lääkkeitä, jollei olisi ihan pakko.

Sani Leinon neuvojen mukaan jatkan LinkedIn-markkinointia ja otan yhteyttä yrityksiin. Ongelmani on, että koen monet ”vähän mä tein hyvää ja olin ihan ihana ja todella kiva” -viestit ongelmallisiksi, joten niiden julkaiseminen tuntuu viheliäiseltä. Jos autan tai tuen jotain, niin kertominen tuntuu nololta rintaanpaukuttamiselta. Ei tietenkään pitäisi ajatella noin näinä Vähän mä olin hyvä -aikoina.

Yhdestä asiasta olen oikeasti ylpeä eli siitä, että allogeeniseen kantasolusiirtoon menevät saavat ehkä jotain vinkkejä eristyshuoneessa olemisesta kirjoittamieni tekstien perusteella, vaikka siirrostani on yli kuusi vuotta aikaa. Olen iloinen myös siitä, jos jotakuta toista huvittavat kokemukseni, joita usein pidän hassuina.

Opiaatti-ininä Helsingin Sanomissa

Luin digilehdestä kirjoituksen, jonka mukaan Yhdysvalloissa ihmiset kärsivät opiaattien vuoksi ja ikävä kyllä kuolevat käytön vuoksi kaduille. Syyllisenä on – tietenkin – suku, jonka yritykset valmistavat ja markkinoivat kyseisiä lääkkeitä.

Toisinaan muistan haikeana aikaa, jolloin jokainen ihminen vastasi ihan itse tekemisistään, ymmärsi tupakan olevan riski terveydelle ja käsitti, että kahvi voi olla kiehuvan kuumaa tai sen, ettei kolmiolääkkeitä tarvitse syödä ihan jokaiseen kipuun.

Vuonna 2017 20–84 -vuotiaista miehistä 13 prosenttia ja naisista 10 prosenttia tupakoi päivittäin. (THL) Nostan päivittäin kaduilta roskia ja valtaosa roskista on tupakka-askeja. Tupakoijia on vähän, mutta tyhjiä askeja ja tupakantumppeja on todella paljon. Samoin nuuskapurkkeja, vaikka nuuskaa ei myydä Suomessa. On se ihmeellistä.

Ruokakauppojen lähellä kuitit ylittävät tupakka-askit eli ilmeisesti sekä tupakointi, että kaupassakäynti lisäävät roskaamista. Oikeudenkäyntejä, anyone?

Lisäininä silmätippojen tarpeettomuudesta

Näin silmätippayrityksen mainoksen, jota useampi nokkelana itseään pitävä ihminen kävi kommentoimassa. Tipat ovat kuulemma turhuutta. Ystävällinen (toki) vinkki seuraavaan kertaan: jos on aihe, josta et tiedä yhtään mitään, niin älä kommentoi. Ikinä.

Pidin silikonitulppamaininnasta (niistä ei ollut apua minulle), Sjögrenin syndroomaa sairastavan ja reumapotilaan kommenteista. Fiksua kommentoida, jos ymmärtää asiasta jotain.

Pidän myös kyseisistä silmätipoista, vaikka Kela-tipoista silmilleni sopivat vain Oculacit.

Luennon jälkeen

Luennon jälkeen kiertelin vielä kojuilla, mutta en ottanut yhtään karkkia kulhoista eli en voi messukäynnin perusteella vetää suklaatehtaita oikeuteen. Nyyhkistä.

Kuuntelin hetken Viking Linen esiintyjää, joka etsi työntekijöitä laivoille ja vilkutin valkoiselle maskottikissalle, joka istui luennoitsijan jalkojen juuressa. Kissa vilkutti minulle, joten messukäynti oli onnistunut.

Varmistin, mistä etsimäni bussi 32 lähtee, mutta päädyin lähempää lähtevään bussiin 100. Maksoin kolme euroa kuljettajalle ja matkustin aurinkoista reittiä Turun kauppatorille. Tori oli kaivettu auki ja ympäröity aidoilla, mutta tieto oli mennyt minulta ohi. Wiklundia rempattiin, mutta löysin kaupan ja kävin ostamassa lisää vettä.

Kantarellikeitto ravintolassa ja kävely Onnibussin pysäkille Tuomiokirkon luo. Vaelsin katsomaan aiempaa kotiamme Hämeenkadulla ja huomasin bussilipun olevan edelleen voimassa, joten matkustin Varissuolle katsomaan entistä työpaikkaani. Vieressäni istunut ystävällinen poika neuvoi, missä kohtaa jään pois, koska maisemat olivat kummasti muuttuneet vuosien aikana.

Jäin pois ostoskeskuksen pysäkille, nousin rullaportaat, kävelin kauppakeskuksen toiseen päätyyn ja mietin, minne suunnata. Kiipesin ylämäen, jota ei ollut, kun oli 20-vuotias. Kummasti pykäävät nykyisin mäkiä.

Ilahduin huomatessani, että päiväkoti on edelleen samassa paikassa, missä se oli ikuisuus sitten. Läheinen leikkipuisto oli muuttunut tenniskentäksi eli joko lapsia treenataan jo 3-6 -vuotiaina TAI leikkipuisto oli siirretty toiseen paikkaan. Todennäköisesti tai.

Alueen asukkaat olivat muuttuneet 33 vuoden aikana eli Varissuolla asuu nykyisin paljon maahanmuuttajia.

Palasin lähtöpysäkille ja bussin lähtöön oli vielä aikaa. Käväisin Varissuon leipomossa, jossa myytiin ihanalta näyttäviä vehnäleipiä, kuten litteitä ”rieskamaisia” naan-leipiä. Kaikki pakkaukset maksoivat euron eli hyvä bisnes asiakkaiden kannalta. Naaneja en ostanut, mutta ostin ruutua muistuttavia pitkiä sämpylöitä ja seesaminsiemenillä päällystettyjä leipiä. Olipa kätevä kahden euron tuliainen minulta minulle.

Sisällissota, Wäinö Aaltosen museo – su 13.1.2019

Bussilla takaisin keskustaan ja tietenkin jäin väärällä eli päätepysäkillä pois. Olisi kannattanut jäädä edellisellä. Kävelin iltahämärässä (kello oli jo peräti neljä) kohti Wäinö Aaltosen museota ja Sisällissota-näyttelyä.

Ylitin hyvin valaistun sillan, joka soitti kaunista musiikkia ja kannatan vastaavia siltoja muuallekin.

Jatkoin Museokortilla vaikuttavaa ja surullista näyttelyä kiertämään. Paras tai ehkä pahin teos oli taiteilijan, jonka tekijää en järkyttyneenä huomannut. Taitavat amerikkalaisnäyttelijät Julianne Moore (s.1960) ja Alec Baldwin (s. 1958) puhuivat elämistään vainottuina ihmisinä mm. syyrialaisnaisena ja homoseksuaalina miehenä. Oli surullista ja kauhistuttavaa kuunnella kertomuksia vainosta ja väkivallasta, joita kyseiset ihmiset joutuivat kokemaan.

Tietoa näyttelystä:

”Yksi näyttelyn keskeisimmistä teoksista on Candice Breitzin (lisäsin lihavoinnin) vaikuttava videoinstallaatio Love Story, 2016, jossa esiintyvät mm. Julianne Moore ja Alec Baldwin. Breitz esittää teoksellaan kysymyksen ketä me kuuntelemme ja kenen äänellä puhumme. Ovatko tarinat oikeiden ihmisten todellisista kokemuksista vaikuttavampia, jos kertojana on tunnettu Hollywood-näyttelijä?”

Tarinat olivat vaikuttavia, vaikka esiintyjinä olivat näyttelijät. Eivät mielestäni näyttelijöiden vuoksi.

Minulla oli raakojen kertomusten jälkeen niin paha mieli,että kiersin katsomassa toimistokäytävässä Aaltosen veistoksia nähdäkseni jotain normaalimpaa.

Kävelin näyttelyn jälkeen uudelleen Wiklundille ja kiirehdin Tuomiokirkon pysäkille, jossa odotin bussia yli vartin. Järjetön odotusaika, mutta en halunnut myöhästyä. Bussi pysähtyi kauas jalkakäytävästä ja sain hilattua itseni kaiteen avulla sisään. Pitkä päivä alkoi ilmeisesti tuntua. Kiipesin portaat yläkertaan. Bussi oli ihanan hiljainen noin puolen kilometrin ajan, kunnes nuoret nousivat kyytiin Hämeenkadulta. Onneksi edessäni istuneet nukahtivat matkalla ja vain yksi nuori mies jaksoi puhua puhelimessa koko matkan ajan.

Kahdeksalta illalla olin Kampissa, josta kiirehdin bussipysäkille – ja odotin melkein 10 minuuttia. Kotona olin ennen yhdeksää eli pitkä ja mielenkiintoinen päivä Suomen Turuus.

Huomenna Turussa kannattaa suunnata joulumarkkinoille.

Tervetuloa Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoille

Koe taianomainen joulutunnelma Turun Vanhalla Suurtorilla neljänä viikonloppuna

24.–25.11., 1.–2.12., 8.–9.12. ja 15.–16.12.2018 klo 11–17.

Joulumarkkinoilta löydät nähtävää ja tehtävää koko perheelle. Torin täyttävät käsityöläisten laadukkaat myyntituotteet ja jouluiset herkut sekä monenlaiset musiikki-, teatteri- ja sirkusesitykset. Pukin pajalla tapaat Joulupukin perheineen!

Vanhalla Suurtorilla voit lisäksi nauttia talvisesta säästä lämpimän mehun kera, tehdä löytöjä joulukoristeiden vaihtopisteessä sekä hengähtää jouluhulinan keskellä Vanhan Raatihuoneen salin tunnelmallisissa joulukonserteissa.

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat järjestää Turun Suurtorin keskiaika ry.

https://www.suurtorinjoulumarkkinat.fi/

Suruton kaupunki -näyttely löi minut shimmyineen hepnaadilla!

Perjantaiaamuna satoi kaatamalla vettä, joten en lähtenyt keskustaan, vaan tein työhakemuksia. Hakemuksia voi tehdä ihan mihin aikaan päivästä tahansa, mutta jostain syystä niitä pitää mielestäni tehdä nimenomaan aamulla.

Unelmien työnhakupäivä

Iltapäivällä matkustin bussilla Rautatientorille, josta kävelin Yliopistonkatu 4 -osoitteeseen.

Kävin Unelmien työnhakupäivä -tapahtumassa Helsinki Think Companyssa. Toisessa kerroksessa parin pöydän ääressä oli liuta osallistujia ja kävijät saivat palautetta ansioluetteloistaan. En ottanut omaa CV-printtiäni mukaan, koska teksti on arvioitu useissa koulutuksissa.

Think Companyn tila kiinnosti ja pidin paikasta. Mukavaa, että yliopisto-opiskelijoilla on uusi tapaamispaikka, jossa on kahvila.

Juttelin hetken Piilo-osaajien edustajan kanssa ja olisin saanut esitteitä. Kiitin ja kerroin, että näen tiedot netistä. Piilo-osaajat on valtakunnallinen asiantuntijaverkosto ja osaajagalleria. Sivulla on useita hyviä työnhakijoita, joihin kannattaa olla yhteydessä.

https://piilo-osaajat.com/

Syö Helsinki 5-18.10.2018

https://www.city.fi/syo

Huomasin tarran, kun kävelin Frans & Amélien ohi. Ravintolassa on muuten erittäin hyvä 12 euron lounaspöytä. Ei, en käynyt.

Kluuvikadun Fazer

Kävelin Kluuvikatua pitkin Fazerille ja käväisin sisällä. Jouluihmisille tiedoksi, että myynnissä on jo tryffeleitä ja joulusuklaalevyjä. Harkitsin Julia-konvehteja, mutta poistuin urheasti paikalta.

Pitää laittaa oranssit kurpitsavalot parvekkeelle, koska lokakuun viimeisenä päivänä vietettävä Halloween lähestyy. Naapurin valoköynnös ilahduttaa pimenevinä iltoina, joten ehkä valaistut pienet kurpitsat huvittavat muitakin kuin minua?

Maxim

Maximissa on Mamma Mia here we go again SING-ALONG, joten sinne hoilaamaan, jos aihe kiinnostaa!

https://www.finnkino.fi/event/302817/title/mamma_mia_here_we_go_again_sing-along/?dt=07.10.2018&event=302817

Halusin ikuisuus sitten osallistua Lontoossa Sound of Music sing-alongiin, mutta en ikinä ollut sopivaan aikaan paikalla. Abbaa olisi varmaan hauskaa laulaa. My my, how can I resist you?

Designmuseo

Kävelin Espan puiston kautta Kasarmikadulle ja kävin uteliaana Pihkassa Kasarmikadulla katsomassa ruokalistan. Olin liian myöhään liikkeellä, joten lounastarjoilu oli jo päättynyt. Nousin mäkeä ylös ja käännyin Arkkitehtuurimuseon luota oikealle ja jatkoin Designmuseoon.

Menin museon alakertaan katsomaan Milla Vaahtera – Dialogin. Mobilet oli valmistettu vapaasti puhalletusta lasista ja käsin työstetystä messingistä. Taidokkaita ja herkkiä esineitä oli mielenkiintoista katsella ja materiaalien vuoksi mietin Paavo Tynellin valaisimia.

http://www.designmuseum.fi/fi/exhibitions/milla-vaahtera-dialogi/

Kuvasin lähtiessäni Designmuseon ja kummastelin myöhemmin säätä. Mielestäni aurinko paistoi tauotta aamun sadekuuron jälkeen, mutta kuva on pilvinen. Sangen merkillistä.

Hakasalmen huvila

Päätin jatkaa raitiovaunulla 10 Hakasalmen huvilaan. Pysäkillä nuori nainen kertoi jollekin puhelimessa juoneensa shhhhampanjaa. Mukavaa. Toivottavasti hän piti samppanjasta.

Asiasta viidenteen, huomasin aiemmin, että Anton & Antonin liike on lopettanut Töölössä. Harmi, koska liike oli viehättävä. Yrityksellä on myymälät Ullanlinnassa ja Kruununhaassa ja kaksi kioskia Lasipalatsissa ja Karhupuistossa.

https://www.antonanton.fi/pages/kioskit

Aivan pakko maistaa joskus Sä oot niin smooth -smoothieta.

Smoothiesta loistava aasinsilta siihen, että ostin Elovenan MURU-kaurajauhispaketin valmisruokahyllystä. Kokkaaminen ei kuulu parhaimpiin puoliini (selvitän vielä niitä parhaita puolia), joten rypsiöljyssä paistettu kaurajauhis oli mielenkiintoista. Ei hyvää eikä pahaa, vaan mielenkiintoista. Kunnon ihminen olisi huitaissut sekaan tomaattikastiketta, mutta minä tein peruna-kaurajauhislaatikon, joka oli syötävää. Minusta ei tullut mifuistia yrityksistä huolimatta, mutta kaurajauhistin uraa harkitsen.

Kolmas ruokajuttu: REKO-suoramyynti on loistoratkaisu! Kahden viikon välein voi tilata tuotteita ja noutaa ne läheltä. Romasalaatit olivat uskomattoman kestäviä, koska unohdin semiseniilinä muovipussin vihanneslokeroon ja ostin lisää salaattia kaupasta. Huomasin aiemmat salaatit vasta tehdessäni seuraavaa tilausta ja ne maistuivat tuoreilta kahden viikon jääkaappisäilytyksen jälkeen. Kätevää, koska ruokakaupan salaatit nahistuvat nopeammin. Romasalaatit tilasin ja ostin Okslahden puutarhalta.  Sipoolaisen kalastajan Tanja Åkerfeltin savulohi oli hiljattain kalastettua, savustettua ja erittäin hyvää. Ilahduttavaa ostaa erinomaisia tuotteita suoramyynnin kautta.

Ai niin, mainitsin rouva Karamzinin huvilasta. Kävelin auringonpaisteessa Hakasalmen huvilalle ja katsoin kauhistuneena, kuinka kaksi naista kantoi lastenvaunut museoon. Varmistin infosta näyttäessäni Museokorttia, pääseekö museoon ulkokautta. Pääsee, mutta vain nousemalla portaat ylös ja pyytämällä infosta, että ovi avataan. Kyseisellä ovella ei kuulemma ole ovikelloa. Vaunujen kuljetus sujui onneksi hyvin eikä vauva ei ollut vaarassa.

Kiertelin alakerran näyttelyssä, joka oli LOISTAVA. Mukana olivat mm. nuori ja suomenmielinen nainen Elsa, 65-vuotias naisasialiikkeen ja kieltolain kannattaja Alli (hyvä, Alli, hyvä!) ja liuta urheiluharrastajia.

Kalorioita laskevan tädin käyttämä Müllerin voimisteluohjelma oli vanhentunut ja nuoren naisen reipas voimistelu näytti tädistä sopimattomalta. Henkilöille oli tehty kiehtovat muistikirjat, joissa oli lehtijuttuja ja valokuvia. Jos joku haluaa nähdä pirteän näyttelyn ja mm. varjokuvan suihkuverhon takana peseytyvästä herrasta tai vanhempien alkoholinkäytön vaikutuksista lapsiin, niin kannattaa oitis rientää museoon ja tietenkin noudattaa matkalla poliisin viittelyä. Menkää ja viihtykää!

Näyttely oli hauska, hyvin koottu ja erittäin kiinnostava, joten kierrän yläkerran myöhemmin. Kätevääkin kätevämpi Museokortti, kun taiteesta voi nauttia kerralla vain haluamansa määrän. Kukaan ei maksa minulle Museokortti-mainoksista (nyyhkistä), mutta kortin erinomaisuudesta on pakko aina mainita.

Laskeuduin portaat Töölönlahdenkadulle ja ylitin tien.  Musiikkitalo on ahdistettu nurkkaan Oodin rakennustyömaan aitojen vuoksi, joten kävelin kapeaa kaistaa kirjaston pensasaidan vieressä ja kummastelin, miten pääsen poistumaan pihalta. Onneksi joku käveli edelläni ja kuljin metalliverkoin peitettyä natisevaa siltaa myöten Kiasman nurkille.

Pistäydyin Sokoksessa hakemassa alennusmyyntikuvaston ja kärsin tukehtumisriskistä hajuvesiosastolla. Myyjäparat. Toivottavasti heillä on huono tai olematon hajuaisti. Ehkä tuoksuihin tottuu tai pyörtynyt henkilökunta kannetaan säännöllisesti lepäämään raikkaaseen sivuhuoneeseen? Ei voi tietää.

Tyttökullat

Olen huvitellut katsomalla Golden Girls – eli Tyttökullat-sarjaa YouTubelta. Kyseessä on sarja menneisyyden hämäristä.

Sarja oli hauskaa katsottavaa jo steppauksen vuoksi! Betty Whitella on upeat sääret, joten yhtä kauniit sääret saadakseen pitänee osallistua steppikurssille?

https://www.youtube.com/watch?v=WxhqOBczvqY

 

lyödä hepnaadilla                       lyödä ällikällä, ällistyä, hämmästyä

shimmy                                          1920-luvun jazztanssi

Suruton kaupunki -sanasto, Hakasalmen huvila,

 

Oodia odotellessa, näyttelyitä ja muuta lystiä

Keskustakirjasto Oodin avajaisiin on enää 62 päivää

http://www.oodihelsinki.fi/

Yllätyin, kun Kirjasto 10 suljettiin jo syyskuun lopussa.

Toscan suora lähetys la 6.10.2018 klo 14, Helsingin Ooppera

  • Stage24-palvelussa, Yle Areenassa ja Yle Teemalla.

http://oopperabaletti.fi/live/tosca/

ARTE Opera Season

Oopperaesityksiä voi seurata eri maista.

https://www.arte.tv/en/videos/RC-016485/arte-opera-season/

Musiikkitalon Vapaapäivä la 6.10.2018 klo 9:30–16

”Luvassa musiikkia, kierroksia, arvontoja, lipputarjouksia ja paljon muuta!”

Vapaa pääsy.

https://www.musiikkitalo.fi/fi/tapahtuma/musiikkitalon-vapaapaiva-2018

Konsertti-ilta kotisohvalla

https://helsinginkaupunginorkesteri.fi/fi/hko-screen

Suruton kaupunki – kohtauksia 1920-luvun Helsingistä 14.9.2018–1.9.2019, Hakasalmen huvila

http://hakasalmenhuvila.fi/nayttelyt/suruton-helsinki/

Hakasalmen huvilaan on pääsymaksu aikuiskävijöille kaupunginmuseon tiukan taloustilanteen vuoksi. Kannattaa olla Museokortti!

Matineat su klo 14

su 7.10. klo 14 Freilach mit Kneidlach 20 vuotta

Helsinkiläinen klezmer-yhtye vaalii vanhaa Itä-Euroopan juutalaisten kansanmusiikkia. FMK sai alkunsa keväällä 1998 soitettuaan seurakunnan juhlissa, muun muassa häissä, ja on siitä lähtien konsertoinut Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Venäjällä. Mukana ovat Antti Korhola, viulu; Laura Airola, viulu, mandoliini; Daniel Shaul, oboe, laulu; Ilkka Heinonen, kontrabasso ja Eva Jacob, pianoharmonikka.

A. W. Finch 21.9.2018 – 13.1.2019, Didrichsen

https://www.didrichsenmuseum.fi/nayttelyt/tulevat-nayttelyt/alfred-william-finch/

Menin näyttelyyn tiistaina suurin odotuksin. Näyttely oli hyvä, mutta syystä tai toisesta odotin jotain vielä parempaa. Finchin kauniit maalaukset ovat katsomisen arvoisia, joten kannattaa suunnata Kuusisaareen.

Stadin Silakkamarkkinat su-pe 7.-13.10.2018

Pulla Pulla Leipomo Oy myy Åkerfelts Fisk veneessä lohilevypiirakkaa. Hyvä vaihtoehto, jota kannattaa kokeilla, jos kalapurkit, tyrnimarjat, omenat tai mustaleipä eivät innosta.

Televisiohupia

Kun kemiat kohtaavat

Sarja nuoresta norjalaisnaisesta, jolle etsitään sopivin kumppani seitsemästä miehestä. Sarjan katsominen oli piinallista, mutta hupaisaa.

https://areena.yle.fi/1-4064551

Etsiväpari Shakespeare & Hathaway

Brittikomediaa ja rumihia.

https://areena.yle.fi/1-4371651

 

Jos haluat etukäteen harjoitella lauantain Tosca-iltapäivää varten

Placido Domingo – Tosca – E lucevan le stele

https://www.youtube.com/watch?v=hxdiJ74AL5Y

 

 

 

Maailma on kirja ja hän, joka pysyy kotona, lukee vain yhden sivun

Yhdeltä lauantaiyönä satoi. Kurkotin parvekkeelta ja ojensin käteni tuntemaan sateen. En lähtenyt yöpaidassa kävelylle, vaikka sateessa käveleminen on hyvä harrastus.

Svenskt Tenn @Didrichsen 25.5. – su 9.9.2018

Matkustimme sunnuntaina Kuusisaareen.

Pääsin jo kolmannen kerran ihailemaan Svenskt Tennin tekstiilejä, huonekaluja, tyynyjä, taideteoksia, kattauksia ja tinaesineitä. Näyttely oli viehättävä ja kertoi ruotsalaisesta kuvataideopettaja Estrid Ericsonista (1894–1981)  ja itävaltalaisesta arkkitehdista ja muotoilijasta Josef Frankista (1885–1967), jotka olivat muotoilun uudistajia.

Oranssin nojatuolin mustassa tyynyssä oli mottoni: the world is a book and he who stays at home reads only one page eli otsikon teksti englanniksi. En suostunut jäämään kotiin edes kipeimmilläni, vaan raahauduin aina katsomaan jotain mielenkiintoista.

Museon merenpuoleisen huoneen kukallinen musta sohva ja aulan valkoiset, vihrein paratiisilinnuin koristellut verhot ilahduttivat sielua.

Paluubusseja keskustaan lähti sunnuntaina vain kaksi tunnissa, joten melko pikaisen kierroksen jälkeen siirryimme taidemuseon pihalla katselemassa veistoksia, mm. Lionel Smitin, Henry Mooren ja Eila Hiltusen töitä.

Museokävijät eivät tietenkään heittele roskia, joten oletan lintujen repineen papereita ja muovia roskiksesta. Nostin roskat maasta ja pudotin ne roska-astiaan. Jouduin jäätelöpapereiden vuoksi astumaan pari askelta rauhoitetulle alueelle, jossa puolukat jo kypsyivät. Hävetti, mutta en voinut jättää roskia pilaamaan maisemaa. Puolukanvarvut näyttivät kauniilta taidemuseon pihassa.

Jos olisin museolla töissä Kuusisaaressa, niin kävisin joka aamu uimassa merenrannassa, mikäli rannassa ei olisi sinilevää ja uisin uudelleen ennen kotiinpaluuta. Museon henkilökunta ei ymmärtääkseni tee niin.

https://www.didrichsenmuseum.fi/nayttelyt/

”Konseptin johtoajatuksena on ollut luoda sisustus, jossa värit ja luovuus yhdistyvät saaden aikaan kauniin arjen ja viihtyisän kodin. Kokonaisuus on sekoitus lämmintä modernismia ja henkilökohtaista rajoja rikkovaa tyyliä, jossa on ripaus wieniläistä eleganssia, ruotsalaista funkkista, suuria muotoja ja värikkäitä kuvioita. Lopputuloksena on yhdistelmä modernia ja perinteistä, suurta ja pientä, eksoottista ja skandinaavista.”

Verkkokauppa

https://www.svenskttenn.se/en/

Vladislav Mamyeshev-Monroe, Kiasma -29.7.2018

Pistäydyin Kiasmassa katsomassa mm. Marilyn Monroeksi pukeutuneen venäläistaiteilijan näyttelyn. Jouduin poistumaan pikaisesti paikalta, koska teokset naurattivat minua. Pahoittelen, moderni taide usein huvittaa minua, vaikkei sen varmastikaan pitäisi. t. Sisäinen moukka

https://kiasma.fi/nayttelyt/vladislav-mamyshev-monroe/

Taide piristää aina mieltä, joten suosittelen Museokorttia ja museokäyntejä.