Meillä pohjoisessa ei ole yksisarvisia

Perjantaina oli aurinkoinen ja lämmin päivä Helsingissä. Matkustimme ratikalla (kunnon ihminen sanoisi raitiovaunulla) Mikonkadulta Kaivopuistoon.

Olimme hyvissä ajoin paikalla, joten kurkistimme kauniiseen Pyhän Henrikin kirkkoon. Pidin etenkin kojuista, joissa voi tunnustaa syntinsä ja (mahdollisesti) jatkaa pahantekoa. Aneetkin ilahduttivat mieltäni opiskelun aikana eli kyllä me roistot aina keinot keksimme.

Iso-Britannian suurlähettilään residenssi

Kävelimme Itäistä Puistotietä pitkin Iso-Britannian suurlähettilään virka-asunnon luo. Vieressä on Ranskan suurlähetystö ja vastapäätä Yhdysvaltojen. Saamani ”We ask you to leave any big pieces of luggage at home” -ohjeen mukaisesti taitoimme yleensä mukana raahaamamme kapsäkit kätevästi käsilaukkuihimme. Kameran sai ottaa mukaan.

Portilla oli jo jonottamassa useampi vierailija, vaikka ohjeessa pyydettiin, ettei portille tulla kovin aikaisin. Kävelimme katua alaspäin ja ihailimme merenrantaa. Villiviinit muuttivat jo väriään suurlähetystön metalliaidassa.

Klo 16:01 (en kiinnittänyt yhtään mitään huomiota aikatauluun) lähetystön portti aukesi, henkilöllisyystodistuksemme katsottiin ja niitä verrattiin nimilistaan ja ilahduttavan komea vartija tutki käsilaukkuni. Meitä oli paikalla parikymmentä henkilöä.

Kävelimme kauniin vaaleanpunaisen jugend-huvilan edessä olevan puun luo. Puun juurella kukkivat tummanpunaiset begoniat. Lähetystön kiinnostava ja hauska miespuolinen virkailija kertoi meille brittinä in English lähetystöstä. Hänellä oli kauniita tummanpunaisia ruusuja koristeena napinlävessään. (Ehdotonta rispektiä.) Hän kertoi huvilasta ja varmisti vielä, onko jollain kysyttävää.

Kyllä, alueella sai valokuvata.

Iso-Britannian lippu liehui salossa eli suurlähettiläs Sarah Price oli Suomessa, mutta hän oli vierailulla Rauman alueella. En ollut ainoa, joka ymmärsi englanninkielisen esityksen aikana, että suurlähettiläs oli Roomassa ja mietti lippua. Rauma-osuus vahvistui myöhemmin. Suurlähettiläs on aloittanut tehtävässään vuonna 2013.

Meidät pyydettiin nousemaan portaat kartanoon ja meille tarjottiin teetä, kurkkuvoileipiä ja toffeita. Pöydällä oli korkea ja viehättävä kukka-asetelma. Salissa oli muutama istumapaikka, mutta kaikki joivat teensä seisten. Ystävällistä, että meille oli varattu tarjoilua. Minun kiitokseni: kurkkuvoileipä oli hyvin onnistunut eli kerrassaan oivallinen bouquet.

Suomalainen lähetystövirkailija kertoi meille rakennuksen historiasta in English ja mainitsi, että alueelle rakennettiin 1840-luvulla runtinatar Zenaida Jusupoffin huvila Rauhaniemi. Rakennus purettiin 1910-luvulla, alue lohkottiin ja tilalle rakennettiin kolme jugend-tyylistä huvilaa.

Arkkitehti Jarl Eklund suunnitteli vuonna 1917 valmistuneet kaksi pohjoisempaa huvilaa, joista pohjoisin purettiin 1940-luvun lopussa Ranskan lähetystön tieltä. Keskimmäinen huvila on Britannian suurlähettilään virka-asunto. Kuningatar Elisabeth II majoittui rakennuksessa vieraillessaan Suomessa 1976.

Eteläisin jugend-huviloista oli vuonna 1913 valmistunut Lars Sonckin suunnittelema Villa Baumgartner. Britannian lähetystö osti ja purki sodassa pommitetun ja myöhemmin kunnostetun rakennuksen vuonna 1972, vaikka se oli luokitettu Suomessa merkittäväksi rakennustaiteelliseksi muistomerkiksi. Purkaminen sapetti suomalaisia. Uusi rakennus valmistui vasta vuonna 1990 ja pääministeri Margaret Thatcher vihki rakennuksen käyttöön. (Wikipedia muokattuna)

Villa Baumgartner

https://www.kuvakokoelmat.fi/pictures/view/HK19660914_76

Esityksensä englanniksi pitänyt suomalainen lähetystövirkailija jutteli meidän kanssamme myöhemmin suomeksi. Mielestäni kiinnostavan esitelmänkin olisi voinut pitää in Finnish.

Lähetystössä pidetään 300 tilaisuutta vuosittain eli parin hengen tapaamisista suuriin illallisiin. Kuningatar Elisabetin täyttäessä 90 vuotta lähetystössä oli suuret juhlat.

Kuulimme vierailijan esittämän kysymyksen jälkeen, että virka-asunnon kokki on suomalainen, mutta perehtynyt brittityyliseen ruoanlaittoon.

Saimme tutustua ensimmäisen kerroksen edustustiloihin eli ihailimme eteistiloja ja aulaa ja pääsimme katsomaan viihtyisään olohuoneeseen, jonka pöydällä oli pinoittain kiinnostavilta vaikuttavia kirjoja. Toisella puolella aulaa oli suuri ruokailutila, jota koristivat auringonkukat ja lyhtykoison oksat. Huoneista näki kauniiseen puutarhaan.

Keittiötä emme nähneet, mutta en saanut traumaa.

Puutarha

Kuistilta oli upea merimaisema ja katselimme purjeveneitä. Laskeuduimme alas portaat ja pääsimme upottavan vihreän nurmikon peittämään puutarhaan.

Suomalainen ja suomea puhunut puutarhuri kertoi meille istutuksista. Vesimyyrät napostelivat tontilta 200 ruusua, joiden tilalle on tänä vuonna istutettu 150 uutta ruusua. Myyränkarkottimista myyrät viis veisaavat.

Ihailin pihan samettiselta tuntuvaa ruohokenttää, josta kysyin esittelyn jälkeen puutarhurilta. Hän leikkaa ruohikon kolme kertaa viikossa ja nurmikko pysyy kauniina.

Hän totesi, että esimerkiksi kriketinpelaajat pitävät ruohokenttää liian pehmeänä. Ratkaisuni, ystävällinen: he voivat pelata jossain muualla.

Minä hiippailisin ruohokentällä salaa paljain jaloin, jos suurlähettiläs olisi matkoilla.

Puutarhassa kasvaa upea mänty, jonka annetaan kulottua. Kiersimme puutarhan ja ihailimme kaunista, valtavaa bonsaita muistuttavaa, täydellisen näköistä puuta.

Meidät ohjattiin ulos rakennuksesta ja huomasin lähtiessäni, että eteisen vitriinissä oli kaunis, hyvin pieni tykki. Totean satunnaisesti erilaisissa tilanteissa, että haluaisin tykin, jota voisin vetää lavetilla. Suurlähettilään virka-asunnossa näin juuri sopivan kokoisen, jopa käsilaukkuun mahtuvan, tykin. Ainakin lavetittomana.

Siirryimme etupihalle. Suurlähettilään auto ajoi rakennuksen eteen, joten siirryimme alta pois ja uuden rakennuksen luo.

Dieu et mon droit eli Jumala ja oikeuteni -vaakuna

Näimme uuden rakennuksen aulatilat ja neuvotteluhuoneen, jonka seinällä oli Iso-Britannian leijona- ja yksisarvinen -vaakuna, jossa oli Yhdistyneiden kuningaskuntien ranskankielinen motto Dieu et mon droit.

Harmillista asua näin pohjoisessa, koska yksisarviset eivät ole koskaan laiduntaneet Suomessa. Onneksi niille oli sopivia niittyjä Skotlannissa siinä missä leijonat vaelsivat aikoinaan Englannissa.

Vappu Kaivopuistossa

Iso-Britannian lähetystön mukava naispuolinen edustaja kertoi, että hän oli tullut aikoinaan Suomeen vappuna ja hämmästynyt ihmisten käytöksestä Kaivopuistossa. Voin arvata. Miespuolinen edustaja totesi, että lähetystön aita on edelleen juhlijoiden suosima. Olin jälleen kerran ihan suunnattoman ylpeä hienostuneista suomalaisista, jotka osaavat hillitä alkoholinkäyttönsä ja esiintyvät sivistyneesti.

Guy Fawkesin päivä 5. marraskuuta

Lähetystössä Guy Fawkesin (ruutisalaliiton petturin) päivää eli kokkoyötä lauantaina 5. marraskuuta ja tiedossa on nuken polttaminen ja ilotulitus. Perinteistä brittihupia. Päivää juhlitaan Britanniassa, Uudessa-Seelannissa ja Etelä-Afrikassa. Suurimmat ilotulitukset ovat Lontoossa eli tapahtumapaikalla.

Thank you 

Lisäsimme allekirjoituksemme vierailijakirjaan, kiitimme opastuksesta lähetystön henkilökuntaa ja kävelimme kohti Tehtaankadun ratikkapysäkkiä. Flunssaisena uuvuin matkalla, koska Kaivopuistoon oli pystytetty ylämäkiä, mutta pääsimme ratikassa istumaan.

Kotimatka

Ystäväni suuntasi Mikonkadun pysäkiltä bussilla kotiin ja minä kävin hernekojulla Ateneuminkujan toisessa päässä. Kävin vielä apteekissa ostamassa kalkki- & D-vitamiinitabletteja ja useamman vyöruusuntappopurkin eli Valaviria. Pistäydyin ruokakaupassa, koska kissojen pelletit olivat loppu – harmillista kyllä myös kaupasta – ja jatkoin bussilla kotiin. Olin ihan poikki koko illan.

Tänään yskin Santahaminassa

Santahaminatalo avattiin viime vuonna ja pääsimme OpenHouseHelsinki -ryhmässä tutustumaan tänään rakennukseen klo 14. Jäimme pois Hevossalmessa ja kävelimme siltaa kohti. Silta oli avattu vesiliikennettä varten eli puolen tunnin välein silta kääntyy paikaltaan ja paatit pääsevät kulkemaan sillan alta. Nerokas keksintö! Olisimme päässeet bussilla 86 Santahaminaan, mutta silta kiinnosti.

Näytimme nätille sotilaspoliisille henkilöllisyystodistuksemme ja suuntasimme Santahaminatalon pihaan.

Talon suunnitellut arkkitehtitoimisto Heikkinen-Komosen arkkitehti esitteli meille rakennuksen ensin ulkoa ja sen jälkeen sisältä. Ryhmämme kiersi kirjaston, vieraili isossa neuvotteluhuoneessa, näki pienempiä neuvotteluhuoneita ja vierailijoille tarkoitettuja majoitustiloja. Rakennus on uusi, siisti ja tietyllä tavalla karu talo jo käytetyn graniitin ja lasin perusteella.

Majoitushuoneissa majoittuu kaksi vierasta kerralla ja minulle iski pienissä huoneissa klaustrofobia. Tilat on tarkoitettu lähinnä kansainvälisten kurssilaisten käyttöön. Toivottavasti he ovat pieniä ja hoikkia.

Puolustusvoimien kansainvälinen keskus järjestää talossa kriisinhallinnan kursseja johtaja- ja asiantuntijahenkilöstölle erilaisiin kriisinhallintaoperaatioihin.

Meitä saattaneiden kadettien mukaan emme päässeet sotkuun, koska talon Korvike-sotilaskotikahvila oli kiinni. Pääsotku (epäilen valitsemaani nimeä) aukesi vasta klo 17.

Olisi ollut todella mukavaa kiertää Santahaminan alueella ja nähdä mm. venäläisten rakentamat punatiiliset kasarmit.

Kirjastotilojen käyttö on mahdollista myös siviileille. Suomalaisten tunnistuksessa käyvät henkilöllisyystodistus tai passi (ei ajokortti). Ulkomaalaisille on omat ohjeet.

http://maanpuolustuskorkeakoulu.fi/asiointi-ja-yhteystiedot

Santahaminaan pääseminen oli unelman täyttymys, koska suuri saari on kiehtonut minua pitkään.

http://www.aarresaaret.fi/saaret/santahamina/

Melkein pääkaupunki

Nähtyään viikinkien ja varjagien (ruåtsalaiset viikingit) lisäksi keskieurooppalaisia kauppiaita Santahamina oli kahteen eri otteeseen ehdolla Suomen pääkaupungiksi. 1548 kuningas Kustaa Vaasa etsi seudulta sopivaa paikkaa syrjään jääneen Turun tilalle perustettavalle uudelle kaupungille. Hanke kariutui ankaraan talveen, maayhteyksien puutteeseen ja Uudenmaan talonpoikien vastustukseen.

Sen sijaan noin 6 kilometriä pohjoisemmaksi, Vantaanjoen suulle perustettiin kaksi vuotta myöhemmin Helsingin kaupunki.

Vuonna 1638 Pietari Brahe esitti valtioneuvostolle uuden kauppakaupungin perustamista Santahaminaan 100 vuotta hiljaiseloa viettäneen Vanhankaupunginlahden kauppapaikan tilalle. Hanke kariutui tällöinkin talonpoikien vastustukseen. Helsingfors syrjäytti Sandöön merenkulkijoiden kartoista 1600-luvun puolivälissä. (Wikipedia, pieni ruåtsalaislisäys)

Armeijaan!

Halusin armeijaan nuorempana, koska armeijan tarjoama koulutus kiinnosti (ei niinkään ammuskelu), mutta olin hieman liian vanha alokkaaksi. Täytin 30 vuotta toukokuun alkupuolella 1995.

Laki naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta tuli voimaan 1. huhtikuuta 1995. Naiset voivat Suomessa hakea asepalvelukseen 18–29-vuotiaina. Palvelukseen voi hakea suoraan aluetoimiston kautta joka vuosi 1. maaliskuuta mennessä.

Useampi miespuolinen ystävä on ilmoittanut minulle, että olisin istunut koko armeija-aikani arestissa, koska en ymmärrä järjettömien käskyjen noudattamista.

Ei haittaa. Olisin voinut lukea arestissa jotain mielenkiintoista. Kai arestissa saa lukea?

Pellettiostoksille

Kävin paluumatkalla pellettiostoksilla, mutta pellettilaatikko oli edelleen tyhjä. Kävin lemmikkiliikkeessä ja ostin ÖkoPlus-pellettimurskaa. Kokeilin kissoille pari päivää sitten toisen eläinkaupan suosittelemaa geelihiekkaa ja kissanhiekkalaatikon katku on karmiva.

Lemmikkirotille ostin vuosia sitten kuivikkeeksi Mörtti-Röpöä. Voiko olla yhtään parempaa nimeä kuin Mörtti-Röpö? Keksijä pitäisi ehdottomasti palkita ideastaan!

Ohjelmaa

BBC:n Proms-festivaalin 2016 päätösilta la 10.9. klo 21.10

Es. Juan Diego Flórez, tenori, Duncan Rock, baritoni, BBC:n Proms-nuorisoensemble, BBC Singers, sekä BBC:n sinfoniaorkesteri- ja kuoro, joht. Sakari Oramo. Suoran lähetyksen Lontoon Royal Albert Hallista toimittaa Riikka Holopainen.

Lähetys alkaa tänään klo 21.10, Yle Radio 1

Ohjelma on kuunneltavissa lähetyksen jälkeen.

Toivottavasti konsertti esitetään myöhemmin Areenalla, koska juhlintaa on hauska katsoa.

Kolmen sepän kupla su 11.9. klo 9 – (viimeinen käyntipäivä)

” Installaatio symboloi kesän loppumista ja ihmisten paluuta töihin. Berliiniläinen Plastique Fantastique -kollektiivi toivoo, että kupla voi osaltaan avata myös ihmisten oman elämän solmuja.”

Käyn kuplassa, niin löydän takuuvarmasti uuden, kiinnostavan työpaikan maaliskuussa!

Päivä maalla, Viikin opetus- ja tutkimustila su 11.9. klo 10 – 15

Maksutonta ja maksullista ohjelmaa eli kasvomaalauksia, lypsyrasti, kotieläimiä ja maatalouskoneita, hevoskärryajelu, poniratsastus klo 11 – 15, vetokoirat, lavatanssit navetan ylisillä klo 12 -, katuliitumaalaus, suoramyyntitori, SPR:n piste, kahvila ja muuta syötävää.

Päiväkoti Sotkankodon piha (Gardenian vieressä)

Osa maksullisia: tikkupullan paistoa, kasvomaalaus, nikkarointipiste ja satuhetkiä kodassa klo 11 alkaen.

Ohjelmaa Viikin kirkolla

nonstop-traktorikuljetus koetilan ja Viikin kirkon välillä klo 11 – 15 (tätä pitäisi kokeilla!)

perhemessu klo 10 ja keittolounas messuvieraille

askartelua lapsille, ilmapalloja, lelu- ja lastenvaatekirppis, kirkon ulkomaanavun arpajaiset ja kirkkopolku

Täydenkuun alastonuinti Altaalla perjantaina 16.9.2016 klo 22:00

Tervetuloa kuutamouinnille täydenkuun aikaan musiikin säestämänä!

Alastomuus vapaaehtoista, uimapuku päällä uinti sallittu koko illan.

Kuutamouinnille pääsee tavallisen pääsylipun hinnalla, 9 €. Uintilipun voit ostaa jo etukäteen verkkokaupasta: bit.ly/allas-tickets. Mikäli omaat sarjalipun tai kausikortin, erillistä maksua ei peritä.

Musat altaille hoitaa DJ-kaksikko Balearic Man & Frigo!

Paikalla uimavalvojia. Puethan yllesi vähintään uimapuvun, mikäli käyt ravintolan puolella! (stadissa.fi)

http://www.allasseapool.fi/

Aurinko laski Helsingissä jo klo 19:55. Vastustan, mutta siitä ei ole mitään hyötyä…

Hyvää viikonloppua!

 

 

 

Mainokset

Muraali – ei Meilahtea

Kuume nousi korkeimmillaan yöllä 37,7 asteeseen eli toistaiseksi olen välttynyt 38-asteen aiheuttamalta päivystyskäynniltä. Jesh! Mittaaminen tuntuu naurettavalta, mutta nykyisellä infektioriskillä ei ole vaihtoehtoa. Keuhkokuumetta en todellakaan halua.

Eilen illalla sain laskettua kuumetta käymällä suihkussa ja pesemällä hiukset, mutta ratkaisu ei oikein sovi koko päiväksi.

Pysyin viikonlopun suosiolla kotona ja kuumetta on enää vain 37,3 astetta eli pari astetta nykyistä kortisoninormaalilämpöäni korkeampi.

Lipstikkakeittoa, mummonkurkkuja ja kissajahtia

Kokkasin tänään lipstikkakeittoa ja tein mummonkurkkuja, jotka laitoin jääkaappiin ja tiskasin eli en maannut ihan koko päivää laiskana ja tautisena.

Jahtasin mustaa kissaa, joka jälleen kerran hääti oranssin kissan kiipeilytelineen korista. Hiili tietää, etten hyväksy Nökön terrorisointia, joten kissa juoksee minua karkuun. Hupaisaa. En tietenkään tee koskaan kissalle mitään. Kissa selvästi tietää, että sen käytös on sopimatonta. Jahdin päätteeksi Hiili piileskelee hetken sängyn alle – ja palaa myöhemmin terrorisoimaan toista, kiltimpää kissaa…

Olen muutaman kerran nähnyt Kissakuiskaaja-sarjan joltain kanavalta ja eiköhän kiusaamisen saisi loppumaan jollain tavalla. Jos joku tietää, miten, niin otan mielelläni vinkkejä vastaan.

Seinämaalaus eli muraali

Kuvasin viime viikolla Hämeentie 128 -osoitteessa Helsingissä olevan taitavan seinämaalauksen, jonka on suunnitellut Jukka Hakanen. Työ valmistui keväällä 2015 ennen Arabian katufestivaalia. Taitavaa työtä!

Työn ääriviivat:

http://www.metro.fi/uutiset/a1387811470764

HS 16.5.2015 Anna-Sofia Nieminen

Taiteilija Jukka Hakasen 20 metriä korkea ja kymmenen metriä leveä maalaus koristaa kerrostalon päätyä Helsingin Arabiassa. Teos on Hakasen tähänastisen uran suurin.

Sata litraa maalia, kahdensadan neliömetrin teos. Taiteilija Jukka Hakanen luo nosturin nokassa seinämaalausta kahdeksankerroksisen kerrostalon päätyyn Helsingin Arabiassa.

Ohikulkijoita pysähtyy katsomaan korkeuksiin.

Hanke on helsinkiläisittäin erityinen, koska maalauksesta on tarkoitus tulla pysyvä.

Hämeentien vartta koristava työ on Hakaselle ensimmäinen iso kadulle näkyvä muraali. Isoja ulkoseinämaalauksia on viime aikoina alettu kutsua muraaleiksi.

Uusia pysyviä seinämaalauksia on tulossa myös Vantaan Myyrmäkeen, jossa chileläiset taiteilijat aloittelevat paraikaa aseman ulkoseinän maalausta. Yhden Saton omistaman vuokratalon seinään on myös saatu maalauslupa.

Esimerkiksi Pori on jo vuosia suosinut katukuvan värittämistä maalauksilla.

PERIAATTEESSA seinämaalauksen teettäminen on Helsingissä verraten mutkatonta: kiinteistön omistaja hakee vapaamuotoisesti luvan rakennusvalvontavirastolta, joka kysyy näkyvimmissä hankkeissa lausunnon kaupunkikuvaneuvottelukunnalta.

”Kun lausunto on saatu, niin sitten vain maalaamaan”, sanoo rakennusvalvonnan virastopäällikkö Lauri Jääskeläinen.

Aivan niin mutkattomasti seinän kokoisen teoksen maalaaminen ei kuitenkaan käy. Töölöläinen taloyhtiö maalautti viitisen vuotta sitten julkisivuremontin yhteydessä paljon pienemmän teoksen, värikkään ornamentin räystäänsä alle.

”Kyllä siinä väännettiin kättä muutama kuukausi”, kertoo talon puuhamies Tapani Kajaste.

Hänen mukaansa ainakin kaupunginmuseo suhtautui maalaukseen kielteisesti, mutta lopulta lupa tuli ”pitkin hampain”.

”Talon alkuperäisissä piirustuksissa räystään alla oli ornamentti, mutta sitä ei koskaan toteutettu”, Kajaste kertoo.

Julkisivun remontoinut urakoitsija ei veloittanut työn tekemisestä erikseen.

Helsinki laskuttaa maalausluvasta muutamia satoja euroja.

ARABIASSA suurta seinämaalausta on pohjustettu kolmen vuoden ajan. Ensin asukasyhdistys sai mukaan talon omistajan, sitten alkoi naapureiden ja viranomaisten pehmittely.

”Suurin urakka oli mielikuvamaaston luominen katutaiteelle”, muotoilee asukasaktiivi Janne Kareinen.

”Sen mielikuvan poistaminen, että katutaide jotenkin slummiuttaa tai huonontaa asuinaluetta.”

Asukkaita on ilahdutettu katutaidefestivaalilla, ja viranomaisia on valmennettu ministeriöitä myöten. Kiinteistöyhtiön kanssa sovittiin teoksen elinkaari seuraavaan julkisivuremonttiin asti, jotta taideteoksen restaurointi ei rasittaisi kiinteistöä jatkossa.

Maalit ja nosturi ovat sponsoroitu ja taiteilija työskenteli palkatta. Maanantaina alkanut maalausurakka päättyy teoksen vihkimiseen lauantaina Arabian katufestivaaleilla.

”Tämä on ensimmäinen kerta, kun teen pelkästään seinämaalilla. Yleensä jossain vaiheessa on tullut spray mukaan”, Hakanen kertoo.

ARABIAN maalaus on kaupungin vuokrataloyhtiön seinässä, ja Vantaan Myyrmäessä taidetta suunnitellaan Saton vuokrataloon. Ei mikään sattuma, arvioi Myyrmäen hankkeen puuhamies Petteri Niskanen.

”Institutionaalisten omistajien kanssa on helpompi saada päätös aikaiseksi”, hän sanoo.

Niskasen mukaan Vantaalla asiat etenevät Helsinkiä juoheammin: rakennusvalvonta ilmoitti, ettei taiteelle tarvita toimenpidelupaa, kunhan suunnitelma ei riko kaavan määräyksiä.

”Monijäsenisessä elimessä ruotiminen voi tuottaa minkä tahansa lopputuloksen, sillä taide jakaa mielipiteitä”, hän sanoo.

Hämeentien muraalissa on punaisia, sinisiä ja oransseja taloja. Etualaa hallitsee kutosen ratikka. Maalauksessa ei näy ketään.

”Ihmiset ovat siellä taloissa sisällä”, Jukka Hakanen sanoo.

HELSINGIN rakennusvalvontapäällikön mukaan neuvottelukunnan tehtävä ei ole arvioida taidetta vaan esimerkiksi värejä, suojelumääräyksien toteutumista ja liikenneturvallisuutta.

”Jos joku haluaisi maalata rohkean teoksen, jossa autoilijan katse viipyy liian pitkään, siinä voi olla liikenneturvallisuusaspekti”, Jääskeläinen sanoo.

Hänen arvionsa mukaan Töölön ornamenttikin saattaisi nyt syntyä pienemmällä väännöllä.

”Yleinen ilmapiiri on muuttunut sallivammaksi.”

 

Pidin Helsingin Sanomien jutun luettuani kauhistuttavana tietoa siitä, että taitava taiteilija Jukka Hakanen teki valtavan työn ilmaiseksi. Mielestäni hänen olisi kuulunut saada tekemästään työstä kunnollinen korvaus.

http://www.valomerkki.fi/aiheet/kaupunki/jukka-hakanen-maalaa-muraalia-kerrostalon-paatyyn

Hakanen opiskeli Aalto-yliopistossa muotoilijaksi, ja opiskeluvuosien aikana nuo kulmat tulivat tutuiksi.

Paineilmainstallaatio Kolmen sepän patsaalla 5.-9.9.2016

”Sepät ikään kuin kelluvat ilmassa.”

Minun on pakko mennä paikalle, vaikka yskivä pää kainalossa.

Joku tartutti minut yskimällä bussissa, joten vahinko kiertämään! Oikeasti käytän hengityssuojainta, jos menen paikalle, koska tartuttaminen on kurjaa.

http://www.helsinkidesignweek.com/weekly/berliinilaisryhma-rakentaa-jattimaisen-kuplan/?lang=fi

OpenHouseHelsinki  pe – su 9. – 11.9.2016

Moniin arvontoihin voi osallistua vielä tänään su 4.9., joten kannattaa tutkia, mitä on tarjolla.

http://www.openhousehelsinki.fi/

Mielenkiintoinen New York -luento in English jo ke 7.9. klo 17, Laituri, Narinkka 2

  • matala keltainen rakennus Kampissa Narinkkatorin vieressä, jos paikka on epäselvä muillekin kuin minulle

Lecture / Mary Kimball: New York Waterfront and Open Space

Aika                    Ke 7.9. klo 17

Osoite                Laituri, Narinkka 2, 00100 Helsinki

Alkamispaikka                             Luentotila

Esittelijä            Mary Kimball, senior planner at the New York City Department of City Planning

Esteettömyys Kohde on esteetön.

Lisäohjeita       The lecture is in English.

New York on avannut kaupunkilaisille pääsyn rannoille, jotka ovat olleet suljettuja vuosikymmeniä. New Yorkin rantojen ja avointen tilojen suunnittelussa keskeisenä vaikuttajan toiminut kaupunkisuunnittelija Mary Kimball esittelee viimeisimpiä kehityshankkeita New Yorkissa, luentokielenä on englanti.

Kaikille avoin yleisöluento on osa merellisiä alueita suunnittelevien kaupunkien yhteistyötä. Toteuttajina ovat Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto ja Suomen New Yorkin kulttuuri-instituutin Mobius-ohjelma.

 

Kissojen possunsydänruokinta on nyt ohi, joten toivotan teille kaikille oikein mukavaa illanjatkoa.