Tähän mennessä paras esimies

”Menetkö sinä ensin ovesta, koska olet äärettömän suuri johtaja vai menenkö minä ensin naisena?”, kysyin esimieheltäni.

”Minä menen ensin, koska minä olen MIES!”, vastasi minulle sopivin esimies vuosia sitten ja meitä molempia nauratti tilanne.

Hän ei todellakaan ollut mikään sovinistinen öykkäri, kuten tilanteesta voisi mahdollisesti päätellä, vaan hauska, fiksu ja mukava esimies, jollainen pitäisi olla kaikilla kaltaisillani työntekijöillä ainakin kerran.

Esimiehellä oli 125 alaista ja hän oli erittäin kiireinen, mutta hän oli aina sympaattinen, kohtelias ja työkeskeinen.

Hän kertoi, mitä teen ja tiesi, että huolehdin asioista. Hän ei tullut niskani taakse tarkkailemaan työn edistymistä, mutta häneltä sai tarvittaessa neuvoja. Hän huolehti mielestäni hyvin kaikista alaisistaan.

Esimies oli matkustanut paljon ja hänen kanssaan saattoi jutella matkoista hänen lyhyiden taukojensa aikana, kun hän rentoutui juttelemalla kanssamme. Matkustaminen on aina ollut minulle tärkeää, joten hänen kanssaan oli kiinnostavaa keskustella. Hän ymmärsi puolesta sanasta, mistä puhuttiin, joten kommunikointi sujui helposti.

Hän tuli huoneemme ovelle juttelemaan ja innostuneena hypähti selittäessään jotain. Pyysin, että hän hyppii vielä lisää, koska hyppiminen huvitti minua. Hän totesi työkaverilleni, etten voi puhua hänelle noin, koska hän on sentään suuri johtaja. Kunnollinen ja tunnollinen työkaveri oli täysin samaa mieltä hänen kanssaan, joten pyysin, että esimies hyppii vielä. Esimies nauroi – ja hyppi.

Hänellä oli mielestäni järkevä tapa eli hän kävi kiertämässä korttelin kesken kiireistä työpäivää, palaverien välillä ja hän jaksoi taas uurastaa seuraavassa palaverissa. Ei varmaan perinteisiä endorfiiniminuutteja, mutta kuitenkin 10-15 minuuttia (melko) raitista (Helsingin) ilmaa.

Toimin hänen eli ryhmänjohtajan ja lisäksi koko osaston assistenttina työkaverini kanssa ja hoidimme myös henkilöstöasioita eli lomia, koulutuksia, juhlia jne.

Työkaveri oli hiljaisempi ja vetäytyvämpi, joten jaoimme tehtävät niin, että kumpikin meistä pystyi käyttämään vahvuuksiaan. Työkaveri tuli minun jälkeeni osastolle ja toivoi itselleen monia toistuvia tehtäviä ja minä toiminnasta kiinnostuneena järjestin erilaisia koulutuksia, tapaamisia ja juhlia. Osastoilla työskenteli erittäin mukavia ihmisiä, joiden kanssa oli helppo tulla toimeen.

Työtehtävät olivat monipuolisia ja vaihtelevia, mutta minua pyydettiin seuraavaan työpaikkaan. Poikkeuksellisen hyvän ja hauskan esimiehen ja mukavien työkaverien luota lähteminen harmitti, mutta tulevan tehtävän piti olla kiinnostava, haastava ja monipuolinen. Tavallaan olikin, mutta työtehtäviä riitti vain neljäksi tunniksi – ja työpäivä kesti kahdeksan tuntia eli tilanne oli minulle pahin mahdollinen, koska pidän kiireisestä työstä. Työtilat olivat upeat ja ideaalisella paikalla, mutta päivä oli pitkä ja uuvuttava peukaloita pyöritellessä, koska enempää töitä en saanut pyynnöistäni huolimatta. Onneksi työtä oli enemmän seuraavassa tehtävässä, johon siirryin.

Kiitos J, sinun kanssasi oli ilahduttavaa tehdä töitä!

Mainokset