Muistisairauksien riskitekijät, THL

Muistisairauksien riskiä lisäävät muun muassa

korkea verenpaine

korkea kolesteroli

diabetes

ylipaino

tupakointi

Aivoja suojaavat

korkea koulutus

liikunta

terveellinen ravitsemus

aktiivinen elämäntyyli

 

Muistisairaudet kehittyvät useimmiten elintapojen ja perimän yhteisvaikutuksesta. Alzheimerin tautiin liittyvät muutokset aivoissa voivat alkaa kehittyä jo kymmeniä vuosia ennen kuin itse sairaus voidaan todeta. Tästä syystä riskitekijät keski-iässä tai jo varhaisemmissa elämänvaiheissa ovat saaneet entistä enemmän huomiota.

Yksi harvoista laajoista väestötutkimuksista, jossa samoja ihmisiä on seurattu keski-iästä vanhuuteen asti, on THL:n ja Itä-Suomen yliopiston CAIDE-tutkimus (Cardiovascular Risk Factors, Aging and Dementia).

CAIDE-tutkimus https://thl.fi/fi/tutkimus-ja-kehittaminen/tutkimukset-ja-hankkeet/caide

 

Tiedot Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sivulta:

https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/muistisairaudet/muistisairauksien-riskitekijat

 

Mainokset

Pötyä, Prisma yms.

Lounas

Mat, Iso Roobertinkatu 20, Helsinki

Todella hyviä salaatteja, kalapihvejä, pinaattilättyjä, soccaa (kikherneleipää) ja paljon muuta.

Pihka, Kasarmikatu 21, Helsinki

Kymmenen euron lounas 31.8.2018 saakka. Kuulemma erinomaista ruokaa ja jälkiruokapöytä.

Designmuseo ja lakukorvapuusti

Kiirehdin lounastauolla Designmuseoon katsomaan Daniel Rybakkenin (s. 1984) Daylights and Objects -näyttelyn, joka päättyy sunnuntaina 26.8.2018. ”Hänen teoksensa sijoittuvat usein taiteen ja designin välimaastoon.”

Valaisimia, Artekille suunniteltuja peilisarjoja, naulakoita jne. oli inspiroivaa katsella.

https://www.finnishdesignshop.fi/haastattelu/daniel-rybakken-yhdistaa-taiteen-ja-tekniikan

Luulin vierailleeni Sarpanevan näyttelyssä, mutta erehdyin eli sekoitin Emmassa olleeseen näyttelyyn. Kiersin pikaisesti katsomassa mm. tuttua lasitaidetta. Sarpaneva-näyttely päättyy sunnuntaina 23.9.2018.

Olin lukenut luotettavasta lähteestä, että kahvio myy lakukorvapuusteja, joten ostin pullan mukaani. Ok-versio, mutta syystä tai toisesta oletin, että lakua olisi ollut enemmän.

PS Pitää nähdä Niinistön muotokuva, joka on Ateneumissa vielä sunnuntaina 2.9.2018. Melkein jo kävin – useamman kerran.

https://ateneum.fi/nayttelyt/suomen-tasavallan-presidentti-sauli-niiniston-muotokuva-2017/

Museoinspiraatiota

Gumbostrand, keskellä ei mitään eli tarkemmin sanottuna Helsingin ja Porvoon välillä.

Marita Liulia: Aurum 1.6.–2.9.2018

Haluan ehdottomasti Gumbostrandiin, joka on kaukaisten metsien (peltojen?) keskellä osoitteessa Vainuddintie 72, Sipoo.

Marita Liulian Kultakausi jäi näkemättä Mäntässä, joten kunnollisessa maailmassa pääsisin uuteen näyttelyyn.

Tarjolla on taidetta, merenranta ja bistro, mutta hankala sijainti autottomalle.

Autollisten ystävien, sukulaisten ja tuttavien kirist-, taivutteluyritykset eivät ole vielä onnistuneet, mutta jatkan uhk-, suostuttelemista. Lupasin (tietenkin) mm. maksaa bensat ja tarjota kolme saavillista capuccinoa mökkeilevälle ystävälle. Seuraan tilannetta.

Erkkola

Rantatie 25,Tuusula

Rakastettu Martta Wendelin, joka päättyy sunnuntaina 16.9.2018.

Pitää nähdä!

Luin ala-asteella mainoskuvassa näkyvän Sara ja Sarri matkustavat -kirjan. Lainasin uudelleen Anni Swanin kirjoittamat kirjat, joista muistin yllättävän vähän. Ensimmäisessä Sara ja Sarri -kirjassa köyhä pukeutui rikkaaksi ja häntä palvottiin (onneksi tilanne on muuttunut, hehheh) ja toisessa nuoret tytöt, pikkuserkukset, matkustivat Mussolinin Italiassa. ”Jännittäviä” seikkailuja oli tietenkin molemmissa kirjoissa, jotka olivat mielestäni ikävystyttäviä. Onko aika ajanut Swanin ohi? Syy voi olla myös siinä, että ala-astevuosistani on aikaa. Ala-aste on tietävämpien mukaan nykyisin alakoulu ja yläaste on yläkoulu eikä kaunokirjoitusta osaa kohta kukaan.

Nuorena pyöräilin Tuusulan näyttelyihin, mutta etäisyyden vuoksi en enää. Jonkun (todennäköisesti minun) pitäisi ensin täyttää vuosia käyttämättömänä olleen pyörän renkaat ja tutkia ketjut. Tautisena en uskaltanut fillaroida, koska minua huimasi. Terveenä ollessani pyörä katsoo minua syyttävästi parvekkeelta, johon toin sen turvaan pyöräkellarista. Uhkana oli, että joku vie pyörän kierrätettäviin tyhjien renkaiden vuoksi.

Autollinen ystävä on jo luvannut lähteä Erkkolan näyttelyyn!

Designmuseossa Josef Frank pe 12.10.2018–17.3.2019

Svensk Tennin näyttely muotoilija-arkkitehti Josef Frankin töistä. Upeaa suunnittelua, jota on ehdottomasti nähtävä.

http://www.designmuseum.fi/fi/exhibitions/josef-frank/

Luettavaa

Aatos Erkko yksityinen valtiomies

Lauri Karén

Otava 2018

Lainasin ministeri Erkon (1932–2012) elämästä kirjoitetun kirjan. Toimittajana oli Helsingin Sanomien pitkäaikainen ulkomaantoimittaja Lauri Karén (1927–2006), joka kuului Erkon luotettuihin. Kirja pohjautuu kahdenkeskisiin keskusteluihin 2000-luvun alussa. Ministeri halusi olla muutakin, kuin kohtalon sanelema perinnönhoitaja.

Yllättävä ja ainoa Aatos Erkon hyväksymä elämäkerta itsestään.

Mielestäni erittäin kannatettava ja ilahduttava teko Erkkojen historiassa

  • Erkot perustivat vuonna 2002 Jane ja Aatos Erkon säätiön, joka jakaa avustuksia tieteeseen ja taiteeseen

 

Kaunista ja vihreää

Susanna Rasku

WSOY 2017

”Ajattele vihreää uudella tavalla!”

Kukkala-blogin kirjoittama viehättävä teos, jossa puutarha kukoistaa parvekkeella ja kesäkukkien, perennojen ja oksien avulla saa kauniita asetelmia.

Päätän säännöllisesti ryhtyä kunnon ihmiseksi ja hankkia kotiini viherkasveja. Annoin edelliset pois kuusi vuotta sitten, ennen allogeenista kantasolusiirtoa, koska multa oli riski terveydelle. Seuraavaksi muistan kaksi tihulaista, jotka mm. kaatoivat jukkapalmun useita kertoja, kaivoivat multaa kukkaruukuista ja riipivät oksia viherkasveista. Toistaiseksi kotia ilahduttaa kissojen vehnänoras.

Ideaalimaailmassa kotona olisi Naava-viherseinä, joka näyttäisi kauniilta ja parantaisi huoneilmaa. Kuinkahan korkealle viherseinän voisi laittaa, jotta seinässä ei nukkuisi pari kissaa, joilla on silputtu lehtikasa tassuissaan?

 

Suomalainen vuosi

Jukka Viikilä

Otava 2018

Kertomukset seuraavat vuoden kulkua.

RAHA-kohdassa kerrotaan köyhien tuhlaavaisuudesta ja rikkaiden säästäväisyydestä. On varmasti kammottavaa ostaa jäätelö, koska 200 000 euron tiliotteella näkyy, miten pieni ostos vahingoittaa suurta lukua.

”Siksi rikas nähdään aina ilmaisien asioiden lähellä: lukemassa, käyskentelemässä luonnossa, tapaamassa ystäviään, kirjoittamassa runoja.”

Ooh, melkein kuin minä, jos unohdetaan runot. Tosin noin 200 000 euroa puuttuu tililtä.

 

Sivuhenkilö

Saara Turunen

Tammi 2018

”Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon voittaja vuodelta 2015.”

Teos, jota lukiessani mietin, että kurkistelen ikkunasta jonkun taitavasti kuvattuun arkeen. Tarkka kuvaus kodista, jota hyvin mielelläni sisustaisin, kertomuksia palkituksi tulemisesta ja muiden suhtautumisesta.

Kirjoittajan kiinnostava maailma aukeaa tekstistä.

 

Kiinnostava sarja Areenalla 18.8.2018

Prisma: kyllä lääkäri tietää

Michael Mosley on kiinnostavien terveysväitteiden äärellä vielä reilun vuorokauden ajan ensimmäisessä osassa.

Toisesta osasta selviää mm. mikroaaltouunin oletettu vaarallisuus, adrenaliinikynän käyttö anafylaktisessa reaktiossa sekä ateriavälien tiivistämisen ja pidemmän paaston yhteys vointiin ja veriarvoihin.

Kyseiset veriarvot kohenivat kahdessa viikossa.

 

Onnittelu

Hauskaa 30-vuotispäivää, S!

 

 

 

 

 

Miksi minä? Syöpäsolun tarina

Miksi minä? Syöpäsolun tarina

Kirmo Wartiovaara, 2018, Duodecim

 

Lääkäri ja kantasolututkija Kirmo Wartiovaara kertoo syövästä, tutkimusten historiasta, puhkeamisriskeistä, perinnöllisyydestä, hoidoista ja paremman mielen saamisesta hoitojen aikana. Teosta saa e-kirjana.

Kirja, joka jokaisen sairastuneen tai hänen omaisensa kannattaisi mielestäni lukea.

Pahimmat riskit olivat arvattavissa:

  • tupakka (ja tupakkatuotteet), syyosuus syövissä 19 %
  • ruokavalio, syyosuus syövissä 9 %
  • ylipaino, syyosuus syövissä 9 %
  • alkoholi, syyosuus syövissä 4 %
  • ammatti, syyosuus syövissä 4 %
  • UV-säteily, syyosuus syövissä 4 % jne.

Tupakointi kannattaa lopettaa, alkoholinkäyttöä vähentää, ruokavaliota kannattaa parantaa (juureksia, kasviksia, kokojyväviljoja, vähemmän punaista ja prosessoitua lihaa) ja kuitua lisätä, liikunta on tärkeää ja iho kannattaa suojata auringolta.

Jokaiselle syöpään sairastuneelle diagnoosi on järkytys, koska terveestä sairaaksi muuttuminen on ikävää. Riippuvaisuus muista, perheen selviytyminen ja taloudelliset huolet vaivaavat monia.

Aika, liikunta, vertaistukitoiminta ja kirjoittaminen auttavat monia.

Tieto syöpään liittyvistä kysymyksistä etenee Wartiovaaran mukaan huimaa vauhtia ja perustutkimukseen kannattaa kiinnittää huomiota.

Loppujen lopuksi, kuten eräs potilas sanoi: ”Tärkeintä on kuitenkin se, että herää aamulla hyvällä mielellä, kaikki muu syövässäkin on toisarvoista.”

 

Oma käsitykseni: lähes kaikesta selviää ja jokaisella meillä on oikeus paukuttaa rintaan menestyneiden myyntitykkien tavoin, kun olemme selvinneet jälleen jostain koettelemuksesta tai rankasta hoidosta.

Uskon, että olemme koko ajan menossa parempaan suuntaan tiedon lisääntyessä.

Joka aamu voi oikeasti olla iloinen siitä, mitä kaikkea on jaksanut ja uskoa, että jatkossa kaikki sujuu vielä paremmin.

Toivotan kaikille hyvää mieltä ja vointia!

 

Haikaranpesä

Olen aina rakastanut syntymäpäiviäni, joten pyrin joka vuosi siihen, että päivä on mahdollisimman onnistunut. Ostan usein edellisenä päivänä leikkokukkia ja mietin mieleiseni aamiaisen, jonka nautin kaikessa rauhassa. Valitsen kauniit vaatteet ja kengät, vietän mukavan päivän ja tapaan illalla ystäviäni. Käymme syömässä, kiinnostavassa näyttelyssä tai konsertissa.

Olen syntynyt aurinkoisena äitienpäivänä Naistenklinikalla ja väitän, että joka vuosi syntymäpäivänäni paistaa aurinko. Taivas on heleänsininen, lippu liehuu tangossa, puissa on vaaleanvihreät lehdet, kirsikkapuut kukkivat, nuoret raparperit kasvavat lähellä olevalla viljelypalstalla ja kevät etenee muutenkin ilahduttavasti.

Paras mahdollinen merkkipäivä -toivomus ei aina onnistu, koska niskaan voi yllättäen rytistä jotain ikävää, joka herättää murehtimaan seuraavina aamuöinä. Kaikki se, mihin uskoo, romutetaan muutamalla lauseella ja tilannetta on vaikea ymmärtää. Eipä siinä mitään muuta voi tehdä, kun tähdätä siihen, että päivä on ensi vuonna parempi tai alkaa juhlia nimipäiviä.

Sie sind so gross

Historian hämärissä järjestettiin nimipäiväkekkereitä ja olin lapsena monena vuonna auttamassa tyylikkäästi pukeutunutta äidinäitiä eli isoäitiä. Pitkä, 170-senttinen isoäiti teetti kauniit vaatteensa ompelijalla. Pidin eniten hänen tummansinisestä leningistään, jossa oli valkoisia pieniä pilkkuja ja viehättävä pitsikaulus.

Nuorena häntä oli hakenut tanssimaan saksalainen herra, joka oli todennut isoäidin noustua pöydästä, että isoäiti on pitkä, mutta tanssii todella hyvin. Kaikkia mielipiteitä ei kannata sanoa edes auf Deutsch, vaikka ylettyisikin tanssipartneriaan olkapäähän. Pituustilanne on nykyisin toisenlainen, kun useimmat nuoret ovat vakaan käsitykseni mukaan 195-senttisiä.

Elegantit tädit tulivat joka vuosi kukkakimppujen kanssa vierailulle isoäidin luokse. Pidin eniten ruusujen, freesioiden ja neilikoiden käsittelystä. Leikkasin tuoreet imupinnat, lisäsin virkisteen veteen ja laitoin kukat aiemmin esille nostamiini maljakoihin. Täytin kahvipöytään tarjottavia, kaadoin vieraille kahvia, keräsin astioita ja tiskasin.

Pöydässä oli joko hedelmäpäällysteinen (karmea) täytekakku tai Primulan marenkipäällysteinen omenahyve, jota rouvat ja neidit söivät hopealusikoillaan. Pidin lapsena tyylikkyyden huippuna kauniissa hopeisessa kaaressa olleita hedelmäveitsiä, joilla pilkottiin omenoita, päärynöitä ja viinirypäleitä.

En ollut vain väijymässä marenkikakun rapean sokerista pintaa (pohjassa tai omenoissa ei ollut hurraamista) ja ihanan makeaa vaniljakastiketta, vaan pidin oikeasti isoäidin juhlista.

Espooseen

Lähdin helatorstaina erittäin ajoissa matkaan ja kiirehdin bussipysäkille puoli yhdeltätoista aamupäivällä. Mukava naapuri oli samassa hississä ja pahoittelin, etten ehdi auttaa häntä mökkitavaroiden kantamisessa, koska bussi on juuri lähdössä. Kiirehdin pysäkille – eikä kyseinen bussi koskaan tullut paikalle. Naapuri seisoi kantamuksineen toisella puolella tietä. Hän on mukava eikä varmasti paheksunut, kun en auttanut häntä, mutta minua nolotti.

Lähdin kävelemään seuraavalle pysäkille, mutta bussi ajoi vastaan ja palasin takaisin. Päädyin odottamaan vielä lähes kymmenen minuuttia, koska kyseessä oli seuraava bussi.

Jäin metropysäkin luona pois ja rohkenin mennä hurjalla alueella olevaan metroon. En hienotunteisena mainitse, että tarkoitan Sörnäistä, jonka lähellä joskus asuin Torkkelinmäellä. Onneksi perinteinen rähinä- ja huojumisympäristö oli sillä kertaa rauhallinen.

Jäin pois pari pysäkkiä myöhemmin, koska unohdin leimata matkakorttini. Kävin ostamassa lisää juotavaa, leimasin seutulipun ja palasin metrotunneliin. Melko tyhjässä vaunussa viereeni istui siisti nuori mies, jolla ei ollut rajoitteita siinä, miten lähellä istutaan seuraavaa matkustajaa. Hän oli varmasti mukava ihminen, mutta olin tyytyväinen, kun hän jäi pois Urheilupuistossa ja minä jatkoin Matinkylään. Löysin etsimäni bussipysäkin ja kiertelin 20 minuuttia ostoskeskuksessa. Olisin perillä jo puoli yhdeltä, kuten ystävänikin, vaikka varauksemme oli klo 13.

Menin bussiin, joka lähti eri suuntaan kuin oletin, mutta enhän minä tunne suurta ja kaukaista Espoota juuri lainkaan. Matkan kestettyä jo jonkin aikaa aloin epäillä tilannetta ja kysyin edessäni istuneelta, menemmekö vesitornin suuntaan. Emme menneet, joten päädyin Hylje- enkä Haukilahteen.

Katsoin tänään kartasta, missä ihmeessä kävin ja huomasin netistä viihtyisältä vaikuttavan Nokkalan majakan, joka toimii merenrannalla. Mukavaa, kun koko seinä on lasia! Pitänee ottaa majakka käyntikohteeksi jossain vaiheessa. Mielenkiintoista nähdä, mihin kaupunginosaan tai paikkaan sillä kertaa päädyn kiitettävän eksymisvaistoni vuoksi. Näkisinkö vahingossa Suvisaariston tai mahdollisesti Inkoon?

https://www.nokkalanmajakka.fi/syojajuo.php

Jäin pois bussista ja ihailin hetken aikaa vehreää luontoa ja valkovuokkoja. Sama bussi ajoi hetken kuluttua päätepysäkiltä takaisin ja pääsin lopulta oikeaan suuntaan. Jäin pois Haikaranpesän vesitornin lähelle, nousin ylämäen ja näin ystäväni. Reilun tunnin matkaani meni vaivaiset kaksi ja puoli tuntia.

Jos menette metrolla kyseiseen ravintolaan ja jäätte pois Matinkylässä, niin kannattaa ylittää tie ja mennä Otaniemen suuntaan bussilla 111.

Ystävälleni paikka oli tuttu, koska hän on käynyt siellä joululounaalla. Hän on ilmiselvästi rutinoitunut vesitorniravintolakävijä. Minulle käynti oli ensimmäinen.

Helatorstaina eläkeläispariskunnat toivat tyylikkäillä autoillaan (en huomannut, mutta ystäväni huomasi) lapsenlapsiaan tai perheitään Haikaranpesään. Nousimme hissillä ylös ja saimme hyvällä paikalla olleen pöydän, josta näimme Helsingin, Espoon ja meren. Buffet-tarjoilu, joten aloitimme kalapöydästä, jossa oli mm. lämminsavu- ja graavilohta ja siikaa.

Katselin uteliaana lämpimiä ruokia. Tarjolla oli lohta ja punaviinihärkää, jonka selitin toiselle ystävälleni olleen punajuurihärkää. Näin voi käydä, vaikka olisi ateisti – tarkoitan absolutisti. Maistoin pääruokapöydästä myöhemmin palan paistettua lohta, mutta keskityimme alkuruokapöytään.

Maisemat olivat upeat ja jälkiruokapöytä oli huomaavaisesti lähellämme, joten käynti oli ehdottomasti kannattava. Kun tarjolla on mm. suklaa-pähkinä -, kinuski-, sitruuna-lakritsi, marja- ja juustokakkua, leipäjuustoa, lakkahilloa, tuoreita hedelmiä, tuulihattuja, vaniljakastiketta ja kahdenlaista jäätelöä, niin päivä vaikuttaa hyvältä.

Näimme ikkunasta mm. Johanneksenkirkon tornit, Suurkirkon, Pasilan linkkitornin, Redin korkean kerrostalon ja upean merenrannan.

Parvekkeelle pääsi kiertämään, kuvaamaan ja ihailemaan mm. Haukilahden satamaa ja Suvisaaristoa. Alhaalla oli aurinkoista ja lämmintä, mutta korkealla oli tuulista, joten palasimme sisälle. Maisemia olisi mielellään ihaillut pidempään.

Asuinpaikkana vuonna 1968 valmistunut, ufon mallinen ravintola olisi huikea ja näin jo mielessäni kissat ravaamassa kilpaa ympyrämäisen keskustan luona. Kukaan ei ole ilmoittanut mitään syytösten perusteella lahjaksi saamastani asunnosta, joten olen pettynyt tilanteeseen. Asuisin hyvin mielelläni Eirassa.

Elannon piti Wikipedian mukaan pitää Haikaranpesä-ravintolaa, mutta ravintolaa hoitaa jo toinen sukupolvi saman perheen jäseniä. Uskoin lapsena, että vuonna 2000 eläisimme Jetsonit-sarjakuvan tyylistä elämää ja lentäisimme autoilla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Haukilahden_vesitorni

Totesin paluumatkalla, että täytän 18 vuoden kuluttua 70 vuotta ja voimme silloin palata takaisin juhlimaan Haikaranpesään. Olimme molemmat järkyttyneitä tilanteesta, koska en minä ennen ollut näin vanha. Mietin asiaa uudelleen ja muistin, että kyseiseen päivään menee enää 17 vuotta. Päätimme pitää uudet kekkerit, kun täytän 60 vuotta.

Kiitin hyvästä syntymäpäivälahjasta ja kävelimme yhdessä puolentoista kilometrin matkan Niittykummun metroasemalle. Jo neljäs asema jännittävän länsimetron varrelta eli nähtynä on jo Tapiola, Lauttasaari, Matinkylä ja Niittykumpu. Ooh!

Rautatientorilta hajaannuimme, kiirehdin bussiin ja olin viimeisenä jonossa odottamassa bussiin pääsyä. Kuljettaja sulki oven edelläni olleen matkustajan jälkeen ja lähti matkaan. Toivon, ettei hän huomannut minua. Pyhäpäivä, joten seuraava kotibussi lähti 20 minuuttia myöhemmin. Kuljettajan teko sopi hyvin aamupäivän jatkoksi, joten lähdin matkaan samaan suuntaan kulkevalla bussilla, valokuvasin kukkia Koskenrannassa ja pääsin seuraavalla bussilla kotiin.

Pitkä päivä

Pääsin keskiviikkona lähtemään aiemmin töistä esimiehen luvalla ja tein pari tuntia eilen sisään.

Ostin menomatkalla Kaisaniemen metroaseman kahvilasta savujuustopatongin, jonka huomaavainen myyjä teki minulle. Kiva ja edullinen kahvio Picnicin vieressä ja palvelu on aina erittäin nopeaa ja ystävällistä. Kannattaa käydä!

Olin yksin toimistolla, joten sain huudattaa musiikkia kiitettävästi. Kuuntelin yhtä suosikeistani eli Top Gunin Take my Breath Away -kappaletta. Tom Cruise oli aika nätti nuorena, mutta hänkin vaikuttaa vanhenevan. Mikä on tietenkin melko yllättävää.

https://www.youtube.com/watch?v=fUis9yny_lI

Etsin päivän aikana tietoja netistä ja käytin Exceliä. Juttelin rekrytointikonsultin kanssa. Hyvä, että saimme puhuttua jo perjantaina, joten en häiritse yksityispuhelullani työkavereita maanantaina.

Olin jälleen paikalla käsittämättömän aikaisin eli seitsemän jälkeen ja lähdin puoli kuudelta. Kahdeksan tunnin päiviin alkaa jo tottua ja pari lisätuntiakin onnistui. Minun piti ostaa vehnänorasruukku kissoille, mutta suuntasin kotiin. Bussin seinällä kiipeili minileppäkerttu.

Kotona oli näköjään riehuttu ja kylpyhuone oli täynnä kissakarvatukkoja. Kevät ilmeisesti riehaannuttaa (entiset) mieskissat. Illalla oli onneksi rauha maassa, kun olin väsynyt.

Särky silmän takana

Vasemman silmän takana tuntuu usein kipua, vaikka aivoaneurysmaleikkauksesta on yli kuusi vuotta. Silmälääkärin mukaan kipu on normaalia, kun pään sisältöä on ronkittu. Hyvä tietää, niin en suotta kummastele särkyä.

Vuosien aikana luulisi jo tottuneen siihen, että aina jokin kohta särkee. Ystäväni laski, että olen ollut neljänneksen elämästäni kipeänä, vaikka olin pitkällä sairauslomalla ”vain” kuusi vuotta. Pidän edelleen ihmeenä sitä, että parannuin ja pääsin takaisin työelämään.

Myötätunto

Myeloomaa sairastavien murheet surettavat, samoin allogeenisen kantasolusiirron saaneiden. Toivon aina, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä tilanne ja vointi, vaikka kyse on rankoista sairauksista.

Blogi

Blogin lukijoita on yli 9600. Ilahduttavaa!

 

Vapaana syntynyt

Sain tammikuun hautajaisissa vieraalta ihmiseltä haukkumakirjeen. Kirjeen mukaan olin saanut lahjaksi asunnon ja matkoja.

Minua on vuosien ajan harmittanut kireä taloudellinen tilanteeni vakavien sairauksien vuoksi, joten etenkin asunto kiinnostaisi. Edellisen erehdyin myymään.

Lista paikoista, joissa toivoisin kyseisen asunnon olevan, mielellään äärettömän kauniissa rakennuksessa:

  • Engelinaukio, Eira, merinäköala
  • Ullanlinna, merinäköala tai avarat maisemat
  • Munkkiniemi, Eliel Saarisen rivitalo (ehkä Koneen vanha pääkonttori sijainnin vuoksi)
  • Turku, joenranta
  • Tampere, koskenranta (pidän suuri-ikkunaisista lofteista ja leveistä ikkunalaudoista)
  • Porvoon keskusta, vesistömaisema

Jos satut tietämään, että kotini on näillä alueille, niin otathan pian yhteyttä. Eläisin erittäin mielelläni syytösten mukaisesti.

Matkat oletan saaneeni kauan sitten, vaikka olin asian unohtanut. Kuvittelin aina, että maksoin ihan itse matkani.

Olen erityisen kiinnostunut mm. Melbournesta, Lissabonista, Oslosta, Kroatiasta, Miamista ja Torontosta. Kävisin mielelläni Afrikassa jollain vehreällä alueella. Taiwan kiinnostaisi, samoin Japani. Viehättävään Hong Kongiin palaisin koska tahansa.

Jos voisin, niin matkustaisin koko ajan. Kissat eivät pitäisi tilanteesta.

Työ

Saisin viedä kissat mukaani töihin eli selkeästi ideaalityöpaikka.

Kissat inhoavat matkustamista eikä kukaan halua olla pellettilaatikon läheisyydessä, joten lemmikit saavat pysyä kotona.

Sohvan alla ne voisivat töissä piileskellä, mutta kotiinpaluu voisi olla haasteellista.

En edes uskaltaisi viedä kissoja paikkaan, josta ne voisivat livahtaa kadulla. Pantoja en kissoille tunge, joten niillä ei olisi yhteystietoja. Siruja en ole kissoille laitattanut. Helsingin eläinsuojeluyhdistys (ikävämaineinen Hesy) oli tatuoinut niiden korviin ruksit. Siru oli todennäköisesti yhdistykselle liian kallis, totesi kissojen eläinlääkäri jossain vaiheessa.

Pitänee hankkia nätiksi työkaveriksi äärettömän söpö sileäkarvainen musta tai vaaleanruskea mäyräkoira ja sille lemmikiksi aivan ihana irlanninsusikoira. Ne voisivat nukkua sopuisasti pehmeällä matolla neukkaripöydän alla.

Silmät

Silmäni rettelöivät jälleen. Taitavat suuttua keväästä ja valosta, siite- ja katupölystä. Oculacia menee järjettömiä määriä ja toisinaan ”lääkitsen” silmiäni Bepanthen-tipoilla.

Kuulin Oculacittomana aikana (8,5 pitkää kuukautta ja loppuvuodesta 2017 kolme viikkoa) vilpittömän kysymyksen siitä, eivätkö muut reseptitipat oikeasti sovi silmilleni. Luulenko vaan niin kokeilematta niitä pidempään? Tuollaisten kysymysten kuuleminen saa miettimään kriminaalitekoja, joten jätin vastaamatta. Ihan tahallanihan minä käytin viime ja toissa vuonna pienistä tuloistani valtavan summan rahaa hyllytippoihin. Grrrr.

Katu-uutinen

Autot piti Helsingissä siirtää kylttien mukaan pois tietyiltä kaduilta. Kuulin, että niitä hinattiin samana iltapäivänä pois jo aiemmin pestyltä reiteiltä.

Mielestäni melko sumeaa logiikkaa, vaikka kannatankin joukkoliikennettä.

Talvipuutarha

Lauantaina näimme Töölönlahdenrannassa valkoisen (leukistisen) sorsan, joka tuli toisen urossorsan kanssa kerjuulle. Olin katala ja kuvasin sorsia, mutta en vienyt niille syötävää. Taitaisivat olla aika tuhteja sorsia, jos kaikki ohikulkijat kiikuttaisivat niille naposteltavaa.

Upea mandariinisorsa on hiljattain bongattu Järvenpäässä, Tampereella ja näköjään Longinojalla Malmilla Helsingissä:

http://longinoja.fi/2018/04/harvinainen-vieras-longinojalla-mandariinisorsa-innostaa-luontokuvaajia/

Minä pidän etenkin variksista, harakoista ja naakoista, jotka ovat skarppeja lintuja.

Nousimme Töölöntorille ja meidän piti mennä Mamma Rosaan syömään. Nettisivujen mukaan yritys aukesi lauantaina klo 12, mutta ovessa väitettiin klo 13.

Menimme kostoksi Picniciin lohisalaatille ja lämminsavulohiuuniperunoille. Olen varmaan kertonut, että ennen sairauslomalle jäämistäni tilasin joskus uupuneena ”tonniperunan uunikalalla” saman ketjun ravintolasta? Onneksi minua ymmärrettiin tehdessäni tilauksen. Työkaveria tilanne nauratti.

Runebergin kukan edusta näytti upealta, kuten aina. Kauniin, suuren kukkakimpun olisi saanut 52 eurolla. Ei, en ostanut, koska haluan ruokkia kissat.

Kävimme Talvipuutarhassa tutustumassa Japani-päiviin. Näimme mm. ikebana-asetelmia, tussimaalausta (kalligrafiavaihtoehtoina olivat mm. mänty ja kevät), paperintaittelua ja kasveihin kiinnitettyjä haikuja, joista kopioin yhden kirjoituksen loppuun. Kyseessä oli viehättävä ja hyvin suosittu tapahtuma. Pöydissä istui useita seurueita syömässä eväitä. En nähnyt yhtään bentoboksia, joten melkein tunsin pahaa mieltä. Ehkä bentoversioina toimivat perinteiset suomalaiset lasipullot? Helsingin Sanomat mainitsi, että nuoriso juo ja rettelöi nykyisin hyvin vähän tutkimusten mukaan. Erittäin hyvä tietää, että suomalaisten sivistys kehittyy vuosi vuodelta. Esitän parhaat kiitokseni teille, kunnolliset ja tunnolliset nuoret!

Ihmettelin koikarppien pientä allasta. Jos olisin 30 senttiä pitkä (ja oranssi) kala, niin haluaisin uida suuremmassa altaassa. Tipuja tai pupuja ei enää näe talvipuutarhassa, mistä olen tyytyväinen. Kalat saavat toivottavasti olla rauhassa. Wikipedian mukana koikarppi tarvitsee terveenä pysyäkseen paljon tilaa uidakseen. Nyyh.

Ulkona oli pyöreä orvokkipenkki, jossa kasvoi jotain keltaisia varsia. Ystäväni mukaan ne olivat maissia ja minun käsitykseni mukaan pinnalla kasvanutta valkoista parsaa tai mangoldia. Erittäin todennäköisesti olimme kumpikin väärässä.

Maisemat Talvipuutarhasta olivat tietenkin kauniit. Talvipuutarhassa olisi mielestäni mukavaa asua, mutta ympärillä hyörivät turistit ja puutarhurit voisivat ainakin päiväsaikaan häiritä majoittumista. Pylvässänkyni (hankittava-listalla) olisi koialtaan yläpuolella olevalla parvekkeella.

Musiikkia lämpiössä la 12.5.2015 klo 15

Olen jo pitkään laiminlyönyt Musiikkia lämpiössä -konsertteja Oopperassa. En mennyt lauantaina, mutta harkitsen seuraavaa käyntiä toukokuun 12. päivä.

Olen niin naatti työpäivien jälkeen, että menen kotiin. Taustalla saattaa olla kuuden vuoden sairausloma. Arkkitehtuurimuseo, Designmuseo, HAM ja Ateneum houkuttelevat, mutta koti vaikuttaa paremmalta paikalta.

Toivottavasti reippauteni lisääntyy, kun maailma muuttui vielä valoisammaksi.

Villasukaton vasen jalka – se vapaana syntynyt

Esitän pahoitteluni nimen kähveltämisestä Elsa-leijonalle.

Hyisten käpälieni vuoksi nukun ympäri vuoden villasukat jalassa. Joka aamu herään niin, että vasen jalkani on vapauttanut itsensä villasukasta ja oikeaa lämmittää edelleen sukka.

Oletan, että vasen jalkani on syntynyt vapaaksi ja taistelee itsensä yön aikana ulos sukasta. Oikea jalka on ilmeisesti kiltimpi.

Rakkautta ruudun takaa (2017)                        

Maire Soiluva

Nappasin uteliaana mukaan kirjastosta keski-ikäisille tai vielä vanhemmille kirjoitetun kumppaninhakuoppaan.

Opin, että pitää olla mukava ja ystävällinen, vastata kaikille, päättää huono suhde kauniisti ja puhelinnumerona kannattaa olla prepaid. Haistattelu ei – yllättäen – ollut hyvä idea.

Ilmoitustekstejä ja kommentteja oli hauska lukea. Seuraa etsivät äijäfeministi, ulkonäköään kuivakkaaksi virkamieheksi kuvaillut, rintakarvoistaan luopumaton (?), ”jos tahdot pitää muovisia tekoripsiä, nauran niille” -mies jne. Seurallinen ja empaattinen mies vaikutti hyvältä.

Vaatisi varmaan lobotomian, että lähtisin toisen kerran etsimään seuraa netistä. Edellisestä yrityksestäni syytän aivoaneurysma- ja myeloomadiagnoosejani.

Alex (2017)                                                               

Alexander Stubb, Karo Hämäläinen

Luen kirjaa, jonka aiheena oli Alexander Stubb ja hänestä on erittäin kiinnostavaa lukea. Mitenkään en hänen ulkonäköönsä puutu, mutta hän on hyvin viehättävän näköinen, ilahduttavan urheilullinen – ja nuorempana vaalea. Nätti!

Syntyessään hän oli 5,5-kiloinen pallero. Äitiparka.

”Stubb oli nimi, joka annettiin nimettömille torppareille. Sen pohjana on ”stubbe”, ruotsin kielen kantoa tarkoittava sana. Nimi kuuluu samaan sarjaan, kuin Modig, Rolig, Järn, Stadigh ja Tapper.” Tapper-nimi viittaa mm. kuvanveistäjä Kain Tapperiin (1930–2004). Muistaakseni olen joskus tehnyt samassa kerroksessa töitä Stadighin kanssa. Olikohan hän jonkin aikaa toimitusjohtaja?

Tapasin Alexander Stubbin vuosia sitten, kun hän jakoi ystävällisesti hymyillen vaaliesitteitä Pohjoisesplanadin kahvioissa. Juttelin silloisen työkaverin kanssa, hymyilimme hänelle ja kumpikin kieltäydyimme esitteistä, koska olimme jo äänestäneet. Olin tietenkin äänestänyt naista, kuten olen äidiltä aikoinaan oppinut. Joskus olen joutunut tinkimään periaatteistani presidentinvaaleissa.

Fiksu Stubb vaikuttaa kunnon mieheltä, joka on jo opiskeluajoistaan lähtien elänyt yhdessä brittivaimonsa kanssa.

Politiikkaan en ota kantaa, koska tiedän aiheesta aivan liian vähän. Yleisöpalstoilla on aina valtava määrä kaikista asioista paremmin tietäviä, mutta minä en kuulu heihin.

Kummastelen vuodesta toiseen, miksi kyseiset ihmiset eivät ole mukana politiikassa ja miksi kukaan heistä ei työskentele esimerkiksi ministerinä? Pitäisihän heidän laajan tietämyksensä ja taidokkaan osaamisensa vuoksi päästä mukaan suomalaiseen politiikkaan, niin maan tilanne aivan varmasti paranisi kummasti lyhyessä ajassa.

Laitumellelasku Viikissä Helsingissä la 5.5.2018 klo 10–15

Lehmät kirmaavat laitumelle n. klo 11.10.

Paikalla on ihasteltavana maitoauto, Valion kuljetusauto, traktorirata, ja puuhanavetassa leikkilypsylehmät.

 

linnut saattoivat

toivon hyiseen kevääseen

ilon korville

 

Pöperöä ja asuntoja

Olen naurettavan väsynyt ns. koleran jälkeen. Eilen iltapäivällä sain syötyä pikapaistettuja parsoja, retiisejä ja fenkolia, jotka söin risottoriisin (ts. valkoisen riisin eli kokojyväriisi pysyi kaapissa) kanssa. Päälle ripottelin yrttisuolaa ja lisäsin soijaa, koska elimistöni kiljui suolaa usean päivän mehukeittoepisodin jälkeen.

Ruoka pysyi sisälläni, mistä olin erittäin iloinen.

Aamiainen

Heräsin tänään auringonpaisteeseen ja söin jäljellä olleet retiisit ja loput fenkolista. Kuiva-ainekaapissa oli purkki kikherneitä ja söin osan niistä.

Olen lukenut, että kikhernesäilykkeiden suolaliemestä voi tehdä marenkeja. Ajatus suolaisista marengeista (oma teoriani) on yhtä houkutteleva ajatus, kuin (sylki-) pääskysenpesien tai delfiinien syöminen.

Rikkausmääritelmä (ehkä)

Papu- ja kikhernekeskusteluissa huomaa, kuka on varakas. Edellinen on empiirisesti todettu seikka.

Minä ostan kuivattuja tuotteita, liotan ja keitän pavut tai herneet ja pakastan osan.

Äveriäät lähimmäiset ostavat pahvipakkauksiin tai metallitölkkeihin pakattuja valmiita valmisteita. Se, että minulla sattui olemaan peltitölkillinen kikherneitä, ei liity tietenkään mitenkään äveriäisyyteen, vaan puhtaaseen sattumaan.

Syyni kuivattujen tuotteiden suosimiseen on oikeasti se, että haluan itse päättää suolan määrän, joka on huomattavasti pienempi, kuin kypsennetyissä tuotteissa.

Liberia-blogi

Löysin viehättävän blogin, jossa kuvataan elämää Liberiassa. Kuvissa oli kauniita rantoja, värikkäitä kankaita ja viehättäviä astioita.

Jäin miettimään, miksi hiutalepaketit ovat pakastimessa. Tuleeko muuten Hirmuinen Lisko paikalle ja huitaisee hiutaleet kitaansa?

https://camcam.blog/2018/04/02/kuinka-saisin-rikki-kookospahkinan/comment-page-1/#comment-32

Siemennäkkileivät ja manteli-cashewtuorejuusto

https://www.terve.fi/reseptit/siemennakkarit-tykkaavat-manteleista

Luin Karita Tykän hyvältä vaikuttavan reseptin, jota tosin salaa muuntelisin jättämällä valkosipulin ja kookosöljyn pois (lisäisin rypsiä tilalle) ja mietin, miksi nimi vaikuttaa tutulta. Muistin, että hän on kaunis, mutta en muistanut historiaa. Hän on näköjään voittanut kauneuskilpailuissa ja juontanut tv-ohjelmia. Minun varmaan pitäisi katsoa enemmän suomalaisia viihdeohjelmia.

Upeaan Vancouveriin sijoittuva Remppa ja muutto -ohjelma kuvaa Kanadan rannikkoa (pääsisinpä uudelleen käymään!) eikä 50-luvun Britanniaan sijoittuva Agatha Christien Rikos yhdistää -sarja ei taida kertoa Suomesta sekään. Pikku-Britannia -hahmo huvittaa, mikä haittaa jonkin verran sarjan seuraamista.

https://areena.yle.fi/1-4018517

Eipä mennyt ihan koko viikko mm. sairastaessa ja nukkuessa, koska ehdin katsoa jonkin verran ohjelmia Areenasta ja Ruudusta.

Hulluille Päiville en sattuneesta syystä mene tartuttamaan ketään. Mietin ripsivärin ja parin puseron ostamista, joten tavaratalo tuskin kaipaa minua.

Olisin mielelläni tavannut tänään hallituksen kokoukseen tulevan ystäväni, mutta kiitos menneen melkein-kolerani en uskalla tavata häntä.

Uurnanlasku

Läheisen uurna lasketaan maanantaina iltapäivällä tuntien junamatkojen päässä.

Minua ei kutsuttu tilaisuuteen, mitä ihmettelen. Ihmisillä on tietenkin omat tapansa toimia, mitenkään ketään – tietenkään – kritisoimatta. Kuulin tapahtumasta soittaessani läheiselleni. Hän oli saanut meitä molempia (ilmeisesti) koskevan kutsun.

Esimies on erittäin mukava, joten voisin todennäköisesti tehdä maanantain tunnit sisään ja mennä paikalle, mutta olin jo tammikuussa hautajaisissa ja kauhistuttavasti neljä päivää sairauslomalla tällä viikolla.

Menen hautausmaalle kesällä, jos Suomeen sattuu jokin lämmin viikonloppu. Mielestäni ihmisiä muistetaan, joten hautausmaakäynnit eivät tunnu tärkeiltä. Jokainen toimii tietenkin omalla tavallaan.

Hautajaisissa on aina kylmä, olipa mikä vuodenaika tahansa.

Saatoimme saada tammikuun hautajaisten muistotilaisuuden jälkeen vihakirjeen toisen suvun edustajalta ja olisin erittäin mielelläni vastannut kirjeeseen omalla, melkein yhtä viehättävällä kirjeelläni.

Toisaalta menehtynyt henkilö opetti minulle vuosia sitten, että herjauskirjeisiin ei koskaan kannata vastata. Ei kukaan jaksa loputtomiin herjata, jos ei saa vastakaikua. Erittäin hyvä neuvo, jota vieläkin arvostan. Toisaalta olisi mukavaa kirjoittaa tai kertoa, mitä oikeasti (tai ainakin minun näkemykseni mukaan) tapahtui vuosien varrella. Toisaalta en usko, että kenenkään illuusioita pystyy kumoamaan.

Olen saanut herjauskirjeitä vieressäni asuneelta iäkkäältä naapurilta, jonka mielestä metelöin aamuisin ja häiritsen häntä lähtemällä töihin. Sain myöhemmin kirjeitä parilta psyykkisesti sairaalta henkilöltä enkä koskaan vastannut niihin.

Naapurin kirjeestä tietenkin ilmoitin isännöitsijälle.  Isännöitsijän mielestä kirje oli harvinaisen siisti, koska siinä oli naapurin nimi ja puhelinnumero alla. Tunsin siinä vaiheessa suurta myötätuntoa isännöitsijöitä kohti, kun mietin, miten karmeita kirjeitä he joutuvat lukemaan.

Muut kirjeet ja omaisiini ja minuun suuntautuneet herjaukset tietenkin loukkasivat. Jälkimmäiset kirjeet sain sairastuttuani vakavasti, kun elämä oli muutenkin haasteellista. Eihän henkisesti sairaiden ihmisten mielenliikkeille voi yhtään mitään. Rauhoituttuani tunsin vain myötätuntoa heitä kohtaan.

Mietin kirjeiden jälkeen vähemmän humaania ratkaisuani eli alkoholistit asuisivat keskenään tietyllä saarella, huumeidenkäyttäjät toisella, väkivaltaiset kolmannella, tupakoijat neljännellä, aggressiiviset viidennellä, kunnes tulin siihen tulokseen, että seuraava saari olisi hyvin todennäköisesti minun paikkani. Luovuin hyvin kehnosta valistusideastani.

Ideaaliyhteiskunta

Olen lapsesta lähtien haaveillut ideaaliyhteiskunnasta, jossa kaikki ovat fiksuja, kohteliaita, mukavia, rauhallisia, psyykkisesti ja fyysisesti terveitä, hoikkia ja tupakoimattomia, terveellisesti syöviä ja säännöllisesti liikkuvia, ahkeria ja reippaita, sivistyneesti alkoholia käyttäviä ja tietenkin huumeettomia, uskollisia, siistejä ja kohteliaita. Keskustelut kirjallisuudesta, taiteesta, kasvitieteellisistä puutarhoista, konserteista, oopperasta, liikkumisesta ja matkustamisesta olisivat kiinnostavia. Asuinalueet muistuttivat amerikkalaisten katuja, joissa talot ovat suuria, siistejä ja valkoisia, istutukset viehättäviä ja suuret puut kasvavat bulevardilla. Kaikissa kodeissa olisi onnellisia, tyytyväisiä ja tasapainoisia ihmisiä.

Voihan sitä haaveilla vaikka mistä, kun kulkee Suomessa roskien täyttämillä kaduilla. Toivon edelleen, että roskaamisesta napsahtaa yhdyskuntapalvelua. Suomi muuttuu siistimmäksi ja kaikki asukkaat oppivat käyttämään roskiksia vaikka kätevien kurssien avulla, jos niiden käyttö tuntuu haasteelliselta.

Palaute lukijoilta sanomalehdessä

Kauhistelen toimittajien lukijoilta saamia kommentteja.

Mielenkiintoinen juttu, jossa on haastateltu kiinnostavaa henkilöä ja palaute on täysin asiatonta. Ei-kukaan kirjoittaa kirjoitus- ja yhdyssanavirheitä tulvivan viestin, jossa haukutaan a) toimittaja ja b) haastateltava ja kirjoitetaan aiheesta, joka ei yleensä liity yhtään mitenkään kirjoitettuun juttuun. Perusherjat kohdistuvat puolueisiin, kansanedustajiin, ministereihin, aktiivimalliin, ulkomaalaisiin, hyväntekeväisyysjärjestöihin, seksiin, feminismiin ja tietenkin naisiin.

Totta, poikien kehno menestyminen kouluissa naisopettajien vuoksi ja naisten koko ajan nouseva määrä yliopistoissa on tietenkin naisten vika. Ilman muuta.

Ymmärtääkseni urheilijat ovat kunnon ihmisiä.

Asuminen

Katson mielelläni ilmoituksia kauniista asunnoista tai taloista, ihailen sisustuksia ja upeita pihoja.

Tärkeintä kotona:

  • suuret ikkunat, paljon luonnonvaloa ja hyvä valaistus
  • raitis ilma (savuton taloyhtiö)
  • kauniit, esteettömät maisemat (en halua nähdä naapurin kotiin)
  • valkoiset, sileät kaapinovet keittiössä, lasi- tai kaakelitausta (pidän kapeista kaakeleista)
  • valkoinen, suuri kylpyhuone, jossa on kylpyamme (pinkit pyyhkeet takaisin!)
  • erillinen wc vieraita varten (Luhdalla on kauniita pyyhkeitä)
  • vaaleaa puuta olevat lattiat
  • avara makuuhuone, jossa on pellavaa olevat liinavaatteet (Stocka myy oransseja!)
  • paljon säilytystilaa – ideaaliasunnossa koko seinä olisi täynnä kaappeja
  • lasitettu, suuri parveke
  • vaatehuone ilahduttaisi
  • pidän leveistä, 50-luvun talojen ikkunalaudoista (kissoille nukkuma- ja tarkastelupaikka)
  • ideaalitilanteessa oma uima-allas erikseen olevassa viehättävässä tilassa
  • tärkein: LOISTAVA äänieristys

Vierailin vuosia sitten upeassa 400 neliön rakennuksessa, jossa oli uima-allas olohuoneen nurkassa. Huikea rakennus, jossa oli hyvännäköisiä sisustusvalintoja, viehättäviä huoneita, tyylikkäitä takkoja, kauniita kylpyhuoneita – ja aivan hirvittävä kloorinhaju. Kloorin annostelussa oli tapahtunut virhe ja koko rakennus kärsi tilanteesta. Kannattaa laittaa uima-allas erilliseen tilaan.

Kissojenhuoltajana lisään, että katosta lattiaan ulottuva ikkuna olisi kätevä, niin kissoilla olisi näppärä kyttäämispaikka. Parhaassa tapauksessa kissoille voisi lisätä seinän kokoisen lehtipuunrungon tai lehtipuulta näyttävän kiipeilypuun, jossa olisi raapimis-, kiipeily- ja nukkumapaikkoja. Juoksupyörä kissoille olisi loistoratkaisu, samoin ulkoiluhäkki. Onneksi lämpimällä säällä voi kurkkia lasitetulta parvekkeelta.

Pinterestissä hyviä kiipeilypuuideoita yms.

https://fi.pinterest.com/pin/173951604333570098/?lp=true

Vierailu

Kävin viikko sitten kylässä ystäväni kauniissa asunnossa, josta olohuoneen sohvalta näki Pihlajasaaren kauniit, värikkäät pukukopit. Kuulin surullisen uutisen siitä, että ”nudderanta”on toisella puolella. Hehee!

Kaunis asunto, jossa oli hyvä pohja, taidokkaasti valitut materiaalit, todella kaunis avokeittiö ja ideaaliset kaksi kylpyhuonetta. Hän piti saunasta, mutta minä kannatan aina kylpyammetta. Ammeessa lojuessa maalliset murheet unohtuvat, etenkin hyytävän kylminä talvipäivinä, joita on Suomessa arvioni mukaan 310–330 päivää vuodessa, joskus enemmänkin.

Kaksiosainen, teräksinen jää- & viinikaappi näytti hyvältä. Mietin, että viinikaapissa voisin pitää mehupulloja: ylärivillä mustikkamehua, seuraavalla raparperimehua ja alimmalla hyllyllä voisi olla mustaviinimarjamehua. Tosin juon vain keväisin appelsiinimehua, mahataudissa mustikkamehua ja flunssassa mustaherukkamehua. Tyyliä pitää olla, joten kukaan ei huomaa, että ns. viinipulloissa on parempi mehusisältö.

Raparperi kuuluu alkukesään.

Sisustaminen on ihanaa!

Jos rikastuisin (kun rikastun?), niin ostaisin eri aikakausien asuntoja ja taloja, kunnostuttaisin ne ja sisustaisin mieleisikseni. Minulla olisi ainakin 20-, 50- ja 60-luvun asunnot ja suuri unelma eli moderni, valkoinen talo meren rannalla. Sisustuksia haalisin mm. Habitatista, jossa on tyylikkäitä huonekaluja.

Miljoona-asunnot

Miljoona-asuntojen katsominen on suurta hupia. Helsingissä niitä on kauniillakin paikoilla, kuten Eirassa, Ullanlinnassa (ooh, Merikadulla!) ja Kaskisaaressa, samoin Espoossa Tapiolassa (hinnallisesti hyvä sijainti) tai Westendissä.

Harmaata väriä riittää maaleissa, lattioissa ja kalusteissa. Aiemmin joka asunnossa oli monien suomalaisten rakastamaa sinistä. Riskinä on tietenkin aina, että näkee karhuparan taljan jonkun lattialla.

Toinen riski: sana suomalainen on jostain hämmästyttävästä syystä kirjoitettu ilmoituksissa Suomalaiseksi, vaikka kyseisestä suvusta tuskin on kysymys. Miksi ei osata kirjoittaa tamperelainen, rovaniemeläinen, norjalainen tai brittiläinen? Uskoisin, että kirjoitustapa opitaan jo ala-asteella. Ei ihme, että äidinkielen laudaturin saa, vaikka kirjoittaisi ihan miten tahansa. (Edellinen pitäisi varmaan kirjoittaa mitentahansa.)

Ymmärrän, että osalla on lukivaikeuksia. En kuitenkaan usko, että lähes kaikilla kiinteistönvälittäjillä on lukihäiriö.

Soukanniementie 14 on kaunis rakennus

https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/espoo/14590854

(Keittiön ja kylppärit laitattaisin oman makuni mukaiseksi, vaikka pidän muista ratkaisuista.)

Ilahduttavaa, että monilla ihmisillä on mahdollisuus ja varaa asua kauniissa rakennuksissa vesistöjen äärellä.

Löysin miljoonataloja mm. Porvoosta, Sipoosta, Lapista, Naantalista ja Hollolasta, Lahden pohjoispuolelta.

Sattuuko kenelläkään olemaan neljää miljoonaa euroa ylimääräistä?

 

 

 

 

 

 

Kolera

Tein perjantaina ja maanantaina töitä kotona ja oli tyytyväinen viimeistellessäni kirjoittamiani tarinoita.

AIDS

Maanantai-iltana katsoin Tuntematon vihollinen -elokuvan (2014) ja kihisin kiukusta. Kauniit rakkaustarinat viehättivät, samoin veljesten keskustelut, mutta julma suhtautuminen vakavasti sairastuneisiin tuntui käsittämättömältä.

Kahdeksankymmentäluvun alussa mm. Manhattanilla homoseksuaalit miehet sairastuivat ns. homosyöpään, josta ei tiedetty riittävästi ja miehiä kuoli valtavia määriä.

The Normal Heart -traileri (Tuntematon vihollinen)

https://www.youtube.com/watch?v=fZxR9XHS0H8

Ketään ei kiinnostanut, että miehet sairastuivat ja menehtyivät. Sairauden tutkimiseen luvattiin vaivaiset 4000 dollaria.

Olin kiukkuinen, koska sairastuneita ei tutkittu asianmukaisesti, vaan heille käännettiin selkä tietämättömyyden ja typerien ennakkoluulojen vuoksi.

Noro ti?

Näin seuraavana yönä surullista unta, jossa ystäväni sairastuivat AIDSiin ja heräsin pikkutunneilla oksennus- ja mahatautiin. Luulin siinä vaiheessa, että pahinta oli antaa ylen peitolle aamuyöllä, mutta myöhemmin huomasin erehtyneeni.

Täsmennän, että oli iljettävää antaa ylen tonnikalaa.

Toivoin tiistain ajan, että oloni paranee, mutta kuume nousi. Ei onneksi niin korkealle, että olisi pitänyt lähteä päivystykseen. Soitin esimiehelle ja kerroin tilanteesta. Hän ei halunnut tartuntaa, joten minun piti olla vielä keskiviikkona kotona.

Yritin juoda laimeaa appelsiinimehua ja söin pari lusikallista kaurapuuroa. Kumpikin ratkaisu oli huono päätös. Onneksi oli ämpäri vierellä.

Ke

Tauti riehui edelleen keskiviikkona, joten soitin uudelleen esimiehelle ja kerroin, että minun on pakko pysyä kotona torstaina.

Kolmen päivän sääntö pätee työpaikalla, joten lupasin ottaa yhteyttä terveyskeskukseen, jos tauti ei rauhoitu. Ei rauhoittunut, vaikka lämpötilani oli pitkästä aikaa pakkasella eli 35,4 astetta. Vanhat ”mukavat” kortisonipaleluajat tulivat mieleen.

To

Ystäväni tarjoutui uudelleen avukseni ja haki minulle lisää vatsalääkkeitä, juotavaa ja sen tärkeimmän eli uuden vehnänoraan kissoille. Näimme pihalla, kun vein roskat eli olin hetken ulkona ja palasin kiireimmän kaupalla sisälle.

Olin tyytyväinen saamaani luomumustikkamehuun, vaikka kummastelin luomumustikkaa. Rajoittuneen mielipiteeni mukaan kaikki mustikat ovat luomumustikoita.

Olin näköjään väärässä.

”Luomua vai ei? Mustikasta kiehahtamassa alan yrittäjille soppa

Kaikki metsästä poimittu ruoka ajatellaan helposti luomuksi. Kuitenkin esimerkiksi mustikkaa saa myydä luomunimikkeellä vasta, kun sillä on viranomaisen myöntämä luomusertifiointi. Suomessa tämänlaista luomumustikkaa voi poimia pääasiallisesti Lapissa. Alan yrittäjät pitävät tilannetta ristiriitaisena.”

2.12.2014 klo 07:02

https://yle.fi/uutiset/3-7662181

Luomumustikkatilanne on mielestäni (kaikella kunnioituksella) naurettava. Mustikat ovat luomumustikoita.

Pöpökädet

Siirsin ystäväni tilille rahat apteekki- ja kauppareissusta, koska en halunnut antaa hänelle rahaa, johon olin koskenut pöpökäsilläni. Mietitkö koskaan, kuinka likaista kaikkien käpälöimä raha on?  Peset tietenkin kätesi lämpimällä vedellä ja saippualla tullessasi kotiin, ennen ruokailua ja käytyäsi wc:ssä, joten miete on turha. Toisaalta minä sairastuin eli ei siisteyskään aina suojaa näiltä koleratartunnoilta.

Kolera-arvelu

Soitin torstaina terveyskeskukseen ja hoitaja soitti minulle myöhemmin takaisin. Selitin, että omadiagnoosin mukaan minulla on kolera (tunnistin jo myelooman ja vyöruusun, joten…) ja pyysin, että saan perjantaita varten lääkärintodistuksen. Kumma kyllä hoitaja epäili koleradiagnoosiani, koska en ole ollut ulkomailla. Olimme yhteisymmärryksessä siitä, että minulla on maha- ja oksennustauti.

En tietenkään pystynyt lähtemään kotoa mihinkään pidemmälle, joten selitin vuosien tautisuustaustani ja allogeenisen kantasolusiirron. Saan pyynnöstä lääkärintodistuksen postissa, vaikka olisin voinut noutaa sen nopeammin terveyskeskuksesta.

Torstai meni levätessä ja pyykätessä. Söin päivällä risottoriisiä yrttisuolan ja soijan kanssa. Luulen, että tein virheen, kun ripottelin muutamia parmesanlastuja annoksen päälle.

En uskalla mennä nukkumaan, koska olo ei vieläkään ole hurrattava. Kivempi olla hereillä, jos tapahtuu taas jotain katalaa, jota en todellakaan tarkemmin selvitä.

Axel Munthe – tie Caprin saarelle

Kätevän koleradiagnoosin nappasin Bengt Jangfeldtin kirjasta Axel Munthe – tie Caprin saarelle (2010).

Ruotsalainen lääkäri Munthe (1857–1949) on ollut lapsesta lähtien idoleitani ja rakastin osittain elämäkerrallista kirjaa Huvila meren rannalla, jossa hän kuvasi huolenpitoaan köyhistä ihmisistä ja saarelle lepäämään laskeutuneiden pikkulintujen pelastamista.

Capri oli kaunis ja viehättävä, kun vierailimme siellä tädin ja sisareni kanssa historian hämärissä ja kävisin mielelläni uudelleen saarella.

Munthen maine sympaattisena älykkönä hieman karisi, kun luin hänestä kirjoitetun kirjan, joten uusi idolini on puhtaasti ulkonäön perusteella Matt Bomer (s. 1977) The Normal Heart -elokuvasta. Miten mies voi olla niin täydellisen näköinen? Näteillä miehillä on yleensä nätti poikaystävä, mutta Bomerilla on aviomies ja kolme lasta.

Syö enemmän kasviksia, marjoja, hedelmiä

”Niinhän se on. Niitä pitäisi syödä lisää, jos ei jo tarpeeksi syö, ja harva syö. Mutta ei ole olemassa toista ruokaryhmää, josta saisi yhtä kattavan ja monipuolisen valikoiman keholle tärkeitä aineita: vitamiineja, kivennäisaineita, kuitua ja antioksidantteja. Ja vain vähän energiaa ilman mitään kevyt- tai light-mainoksia. Puhumattakaan makuelämyksistä!

http://syohyvaa.fi/syo-enemman-kasviksia-marjoja-hedelmia/

Syö vähintään 500 grammaa päivässä.”

Mustikkakeittoruokavaliolla kaikki näyttää hyvältä. Huomenna yritän syödä salaa retiisejä.

Ei koskaan tapahdu mitään

Pari viikkoa sitten kirjastoon mennessäni vastaani käveli kaksi naista, joista toinen totesi toiselle, ettei elämässä koskaan tapahdu mitään.

Minua huvitti hänen kommenttinsa tautimyllerrysvuosien jälkeen. Hyvä tietenkin, että joidenkin elämä on rauhallista.

Mielestäni elämässä tapahtuu koko ajan jotain ja onneksi useimmat tapahtumat ovat mukavia tai ainakin siedettäviä.

En satuttanut itseäni kovin pahasti kaatuessani ennen pääsiäistä, en enää sano AUTS mennessäni nukkumaan, kuten pääsiäisenä, kun vasen puoli kropassani oli mustelmilla. Kelta-musta kyynärpääkin näyttää jo parantuneen.

Nolo olo

Mahatautisuus harmittaa ja hävettää, koska haluaisin olla töissä. Toisaalta en missään nimessä halua tartuttaa ketään, joten parempi pysyä kotona toipumassa.

Peter, Paul and Mary: 50 vuotta

7.4.2018 (24 päivää)

https://areena.yle.fi/1-3765874

Ohjelmaa katsottuani oletin, että lahjakkaalla esiintyjällä Mary Traversilla (s. 1939) oli syöpä ja ikävä kyllä olin oikeassa. Vuonna 2004 hän sai diagnoosin leukemiasta, seuraavana vuonna kantasolusiirteen, joka tilapäisesti paransi hänet, mutta 2009 hän menehtyi 72-vuotiaana.

Tällaista oli silloin ennen, kun maailma oli vielä mustavalkoinen

Peter, Paul & Mary – The First Time Ever I Saw Your Face

https://www.youtube.com/watch?v=I6x3mRbZo3k