Kiitos! – ja työnhaku

Maalis-kesäkuu

Maaliskuussa alkanut työkokeiluni jatkui kesäkuun loppuun.

Mahdollisuus työntekoon parin kuolemantuomion ja kuuden rankan sairauslomavuoden jälkeen tuntui ihmeelliseltä. Olin onnekas ja paranin aivoleikkauksen ja allogeenisen kantasolusiirron avulla. Oli ilahduttavaa päästä jälleen takaisin tekemään työtä, josta oli hyötyä muille ihmisille.

Olin tyytyväinen siitä, että minut hyväksyttiin välittömästi osaksi ryhmää ja sain poikkeuksellisen ystävällistä kohtelua työkavereilta. Kiitos esimies, että valitsit minut ja sain sinulta useita hyviä neuvoja ja kiitos työkaveri, että autoit minua monissa asioissa ja opastit uusissa tehtävissä! Sain huomaavaiselta toimittajalta palautetta kirjoittamistani jutuista ja neuvoja hyvistä, kirjoittamista koskevista kirjoista. Kiitos!

Kirjoitin juttuja haastattelemistani henkilöistä ja useammasta liikuntaa tukevasta kaupungista. Naputtelin koulutukseen liittyviä tietoja Exceliin eli kiinnostavaa tekemistä riitti. Pääsin useampaan lyhyeen koulutukseen ja sain kotona lukea liudan mielenkiintoisia lehtiä, joita tuli toimistolle. Ei, en enää usko, että reumaan sairastutaan palelemisen vuoksi, kuten aiemmin oletettiin.

Pääsin mukaan työryhmän virkistyspäivänä lounaalle Löylyyn (kuvassa) ja jälkiruoalle Caruseliin. Voin mielin vilpittömin kehua hyvää seuraa, tyylikästä ravintolaa, aurinkoisia merimaisemia, portobellosienellä täytettyä kasvishampurilaista (vuohenjuuston sai onneksi vaihdettua cheddariin) ja lakujäätelöä. Menomatkalla pääsimme silittämään hyvin pientä ja söpöä staffinpentua, joten päivä oli täydellinen.

Oli ilahduttavaa olla hyväksytty osa työryhmää ja tehdä vaihtelevia töitä kauniissa ympäristössä. Töihin oli joka päivä mukavaa mennä.

Heinä-elokuu 

Pääsin työkokeiluun toiseen järjestöön heinäkuun alussa ja työskentelen jälleen kiinnostavien asioiden parissa mm. kirjoittaen ja Excel-taulukoita kooten.

Maisemat ovat kuin pittoreskista pariisilaisesta hotellista ja kunto paranee kiipeämällä portaat töihin.

Kiitos ystävälliselle esimiehelle, joka valitsi minut töihin ja uusille kollegoille, joilta sain mielenkiintoisia työtehtäviä. Teen osan töistä toimistolla ja osan etänä, kuten aiemmassakin työpaikassa ja pidän ratkaisusta.

Työkokeiluni päättyy elokuun lopussa.

Sinebrychoffin taidemuseo

Viime viikon lounastauolla kiirehdin käymään Sinebrychoffin taidemuseossa, joka oli (minulle) yllättäen remontissa. Yläkertaan pääsee, mutta olisin mielelläni nähnyt uuden näyttelyn.

Sain kohteliaalta vartijalta esitteen seuraavasta Tunteet estradilla -näyttelystä, joka alkaa torstaina 13.9. ja päättyy sunnuntaina 3.3.2019.  Näyttely kuvaa, miten teatteri on vaikuttanut maalaustaiteeseen.

Työnhaku syyskuun paikkaan

Etsin uutta työtä syyskuussa 50 prosentin palkkatuella eli yhteiskunta kiitettävästi sponsoroi minua pitkän sairauslomani jälkeen. Onneksi paranin ja pääsin takaisin tekemään työtä, joka on aina ollut minulle hyvin tärkeää.

Olen kiinnostunut esimerkiksi kirjoittamisesta, työstä sijoitus- tai rahoitusyhtiöissä tai toimistotehtävistä, mielellään Helsingissä.

Toivottavasti löydän uuden työpaikan ja monipuolista tekemistä. Uuden oppiminen on ollut hauskaa, kuten aiemminkin.

Adele Jennynä, BBC Music

Löysin hauskan videon YouTubesta, joten teillekin kulttuuria sunnuntai-iltapäivää piristämään.

 

Mainokset

Juurakko

Kävelin kauppaan ja sain matkalla kuningasidean. Päätin käydä katsomassa Viikin arboretumin magnoliaa.

Lehdellinen puu löytyi, mutta kukinnasta oli tietenkin jo aikaa. Lämmin kevät saa kielot, metsätähdet ja koiranputket kukkimaan ja voikukat muuttumaan hahtuvapalloiksi.

Buzz and the Dandelion

https://www.youtube.com/watch?v=wU4DgHHwVCc

Kuuntelin lähellä laulaneita satakieliä ja lähdin tutkimaan rentukkaojaa, jossa oli enää kuihtuneita rentukoita. Päätin oikaista ojan ja pellon välillä kulkevaa kapeaa polkua kauppaan.

Kuva on viime vuodelta, jolloin ei ollut näin ilahduttavan lämmintä.

Rentukkaojassa kukkivat valkoiset kallat, joita katselin. Kompastuin juurakkoon, käteni osuivat maahan, mätkähdin polvilleni ja putosin toisella puolella olevan ojan jyrkälle pientareelle. Vedeltä sentään vältyin.

Möngin ojanreunalta pölyisin vaattein ja naarmuisin käsin. Loukkasin mätkähtäessäni oikean polveni ja käteni, mutta pystyin kävelemään polkua pitkin tien varteen ja jatkoin kauppaan.

Mietin, että pahemmassa rytäkässä minut olisi ehkä nähty pellon toiselta puolelta, koska jakkuni oli oranssia pellavaa. Ikävää, jos kissat jäävät janoisiksi ja nälkäisiksi, jos huolenpitäjä kuukahtaa metsäpolulle.

Pyykkäsin kotona pölyiset vaatteeni, putsasin käsilaukkuni ja harjasin kenkäni. Onneksi ei tapahtunut suurempia vahinkoja. Ehkä käytän jatkossa kypärää ja/tai haarniskaa.

Luisteluun halusin lapsena metallisen vannehameen, joka olisi pitänyt minut pystyssä enkä olisi koskaan mätkähtänyt nurin. Yllättäen jäin vaille metallista pönkkähamekehikkoa.

”Minua ei saa sanoa söpöksi”

Kävin kiinalaisravintolassa syömässä ennen rodopuistoreissua ja pieni, vaalea ja söpö poika tuli juttelemaan kanssani. Hän aloitti sillä, ettei häntä saa sanoa söpöksi, vaan vahvaksi. Mistä ihmeestä hän tiesi, että pidin näteistä  nuorista miehistä? En tosin noin nuorista miehistä.

Poika jatkoi, että hän haluaisi olla hiiri ja elää puistossa. Kysyin, millaisessa puistossa, mutta kaikenlaiset puistot kuulemma käyvät.

Hyvä, että asia selvisi.

Atsaleat kukkivat

Menin junalla Huopalahteen ja vannoutuneena eksyjänä varmistin rodopuiston suunnan kahdelta henkilöltä. Jälkimmäinen heistä totesi, että atsaleat kukkivat jo, mutta rodot eivät. Muutama rodo kukki ja nuput olivat suuria, joten kannattaa vielä odottaa ennen seuraavaa rodopuistovierailua. Värikkäät atsaleat olivat erittäin kauniita.

Huumorintaju

Luin loppuun hotelliguru Petter Stordalenin (s. 1962) Salaisuuteni-kirjan. Hän mainitsee nykyisen vaimonsa, lääkäriksi valmistuneen Gunhildin (s. 1979), joka sairastaa systeemistä skleroosia. Tuskallinen ihoa ja sisäelimiä kovettava tauti, jonka hoitoon vaimo on saanut mm. selkäydinsiirron. Stordalen vertaa vaikeaa sairautta syöpään.

Pidän siitä, että Stordalen huolehtii sairastuneesta vaimostaan. Kaikkien potilaiden puolisot eivät ikävä kyllä toimi niin.

Vaimo voi hieman paremmin, joten pariskunta päätti juhlia tilannetta. He menivät vuonna 2015 ravintolaan Amsterdamissa ja muut asiakkaat katsoivat kaunista ja tyylikästä vaimoa, joka kulki korkeissa koroissaan. Vaimolla oli peruukki kaljua peittämässä. Stordalen istui ikkunan edessä ja valitti vedosta, joten vaimo otti peruukin päästään ja ojensi sen miehelle. Loppuillan he istuivat pöydässä ja miehellä oli vaimon vaalea peruukki päässään.

Pidän vaimon huumorintajusta.

En edes pahimmassa ja rankimmassa sairausvaiheessa hermostunut siihen, jos muut ihmiset sanoivat päänsärystä, flunssasta tms., koska ikäviä vaivoja nekin olivat/ovat. Pahastuin siitä, jos omaisteni tai ystävieni vointia vähäteltiin.

Jokaisella ihmisellä on omat huolensa ja murheensa. Onneksi niiden jakaminen yleensä auttaa edes hieman.

Järjestelmäni naisille (1911, näköispainos)

J. P. Müller

Lainasin tanskalaisen insinööriluutnantin ja huomattavan urheilijan J. P. Müllerin ohjekirjan naisille liikuntaa, pukeutumista jne. varten.

Kannattaa peseytyä päivittäin, pestä hiukset ja hampaat (näitä kannatan) ja hengittää syvään (samoin tätä). Käyttäkää palttinaa alusvaatteissa. Voimisteluharjoitusten perusteella vauvat syntyvät tunnissa eikä synnytykseen mene tuntikausia.

Älkää syöttäkö myrkkyä eli säilöttyjä punajuuria ja juustoa alle kuudentoistavuotiaille.

Kenkien pitää olla niin suuret, että niissä on ilmatilaa ja olkipohja talvisin. Minulla ei ole koskaan ollut olkipohjaa kengissä, joten nyt melkein surettaa.

Amerikan Yhdysvalloissa avioliitto menettää pätevyytensä, jos nainen on käyttänyt vääriä kaunistautumiskeinoja, kuten ihomaalia, puuteria, hajuvettä, tekohampaita, tekotukkaa (onneksi en etsinyt seuraa peruukkivaiheessa), ”täyttelemisiä” ja korkeakantaisia kenkiä.

Tärkeintä on hankkia keskivartalolle lihasvyö, joten voitte luopua kureliiveistänne.

 

 

 

 

 

Haikaranpesä

Olen aina rakastanut syntymäpäiviäni, joten pyrin joka vuosi siihen, että päivä on mahdollisimman onnistunut. Ostan usein edellisenä päivänä leikkokukkia ja mietin mieleiseni aamiaisen, jonka nautin kaikessa rauhassa. Valitsen kauniit vaatteet ja kengät, vietän mukavan päivän ja tapaan illalla ystäviäni. Käymme syömässä, kiinnostavassa näyttelyssä tai konsertissa.

Olen syntynyt aurinkoisena äitienpäivänä Naistenklinikalla ja väitän, että joka vuosi syntymäpäivänäni paistaa aurinko. Taivas on heleänsininen, lippu liehuu tangossa, puissa on vaaleanvihreät lehdet, kirsikkapuut kukkivat, nuoret raparperit kasvavat lähellä olevalla viljelypalstalla ja kevät etenee muutenkin ilahduttavasti.

Paras mahdollinen merkkipäivä -toivomus ei aina onnistu, koska niskaan voi yllättäen rytistä jotain ikävää, joka herättää murehtimaan seuraavina aamuöinä. Kaikki se, mihin uskoo, romutetaan muutamalla lauseella ja tilannetta on vaikea ymmärtää. Eipä siinä mitään muuta voi tehdä, kun tähdätä siihen, että päivä on ensi vuonna parempi tai alkaa juhlia nimipäiviä.

Sie sind so gross

Historian hämärissä järjestettiin nimipäiväkekkereitä ja olin lapsena monena vuonna auttamassa tyylikkäästi pukeutunutta äidinäitiä eli isoäitiä. Pitkä, 170-senttinen isoäiti teetti kauniit vaatteensa ompelijalla. Pidin eniten hänen tummansinisestä leningistään, jossa oli valkoisia pieniä pilkkuja ja viehättävä pitsikaulus.

Nuorena häntä oli hakenut tanssimaan saksalainen herra, joka oli todennut isoäidin noustua pöydästä, että isoäiti on pitkä, mutta tanssii todella hyvin. Kaikkia mielipiteitä ei kannata sanoa edes auf Deutsch, vaikka ylettyisikin tanssipartneriaan olkapäähän. Pituustilanne on nykyisin toisenlainen, kun useimmat nuoret ovat vakaan käsitykseni mukaan 195-senttisiä.

Elegantit tädit tulivat joka vuosi kukkakimppujen kanssa vierailulle isoäidin luokse. Pidin eniten ruusujen, freesioiden ja neilikoiden käsittelystä. Leikkasin tuoreet imupinnat, lisäsin virkisteen veteen ja laitoin kukat aiemmin esille nostamiini maljakoihin. Täytin kahvipöytään tarjottavia, kaadoin vieraille kahvia, keräsin astioita ja tiskasin.

Pöydässä oli joko hedelmäpäällysteinen (karmea) täytekakku tai Primulan marenkipäällysteinen omenahyve, jota rouvat ja neidit söivät hopealusikoillaan. Pidin lapsena tyylikkyyden huippuna kauniissa hopeisessa kaaressa olleita hedelmäveitsiä, joilla pilkottiin omenoita, päärynöitä ja viinirypäleitä.

En ollut vain väijymässä marenkikakun rapean sokerista pintaa (pohjassa tai omenoissa ei ollut hurraamista) ja ihanan makeaa vaniljakastiketta, vaan pidin oikeasti isoäidin juhlista.

Espooseen

Lähdin helatorstaina erittäin ajoissa matkaan ja kiirehdin bussipysäkille puoli yhdeltätoista aamupäivällä. Mukava naapuri oli samassa hississä ja pahoittelin, etten ehdi auttaa häntä mökkitavaroiden kantamisessa, koska bussi on juuri lähdössä. Kiirehdin pysäkille – eikä kyseinen bussi koskaan tullut paikalle. Naapuri seisoi kantamuksineen toisella puolella tietä. Hän on mukava eikä varmasti paheksunut, kun en auttanut häntä, mutta minua nolotti.

Lähdin kävelemään seuraavalle pysäkille, mutta bussi ajoi vastaan ja palasin takaisin. Päädyin odottamaan vielä lähes kymmenen minuuttia, koska kyseessä oli seuraava bussi.

Jäin metropysäkin luona pois ja rohkenin mennä hurjalla alueella olevaan metroon. En hienotunteisena mainitse, että tarkoitan Sörnäistä, jonka lähellä joskus asuin Torkkelinmäellä. Onneksi perinteinen rähinä- ja huojumisympäristö oli sillä kertaa rauhallinen.

Jäin pois pari pysäkkiä myöhemmin, koska unohdin leimata matkakorttini. Kävin ostamassa lisää juotavaa, leimasin seutulipun ja palasin metrotunneliin. Melko tyhjässä vaunussa viereeni istui siisti nuori mies, jolla ei ollut rajoitteita siinä, miten lähellä istutaan seuraavaa matkustajaa. Hän oli varmasti mukava ihminen, mutta olin tyytyväinen, kun hän jäi pois Urheilupuistossa ja minä jatkoin Matinkylään. Löysin etsimäni bussipysäkin ja kiertelin 20 minuuttia ostoskeskuksessa. Olisin perillä jo puoli yhdeltä, kuten ystävänikin, vaikka varauksemme oli klo 13.

Menin bussiin, joka lähti eri suuntaan kuin oletin, mutta enhän minä tunne suurta ja kaukaista Espoota juuri lainkaan. Matkan kestettyä jo jonkin aikaa aloin epäillä tilannetta ja kysyin edessäni istuneelta, menemmekö vesitornin suuntaan. Emme menneet, joten päädyin Hylje- enkä Haukilahteen.

Katsoin tänään kartasta, missä ihmeessä kävin ja huomasin netistä viihtyisältä vaikuttavan Nokkalan majakan, joka toimii merenrannalla. Mukavaa, kun koko seinä on lasia! Pitänee ottaa majakka käyntikohteeksi jossain vaiheessa. Mielenkiintoista nähdä, mihin kaupunginosaan tai paikkaan sillä kertaa päädyn kiitettävän eksymisvaistoni vuoksi. Näkisinkö vahingossa Suvisaariston tai mahdollisesti Inkoon?

https://www.nokkalanmajakka.fi/syojajuo.php

Jäin pois bussista ja ihailin hetken aikaa vehreää luontoa ja valkovuokkoja. Sama bussi ajoi hetken kuluttua päätepysäkiltä takaisin ja pääsin lopulta oikeaan suuntaan. Jäin pois Haikaranpesän vesitornin lähelle, nousin ylämäen ja näin ystäväni. Reilun tunnin matkaani meni vaivaiset kaksi ja puoli tuntia.

Jos menette metrolla kyseiseen ravintolaan ja jäätte pois Matinkylässä, niin kannattaa ylittää tie ja mennä Otaniemen suuntaan bussilla 111.

Ystävälleni paikka oli tuttu, koska hän on käynyt siellä joululounaalla. Hän on ilmiselvästi rutinoitunut vesitorniravintolakävijä. Minulle käynti oli ensimmäinen.

Helatorstaina eläkeläispariskunnat toivat tyylikkäillä autoillaan (en huomannut, mutta ystäväni huomasi) lapsenlapsiaan tai perheitään Haikaranpesään. Nousimme hissillä ylös ja saimme hyvällä paikalla olleen pöydän, josta näimme Helsingin, Espoon ja meren. Buffet-tarjoilu, joten aloitimme kalapöydästä, jossa oli mm. lämminsavu- ja graavilohta ja siikaa.

Katselin uteliaana lämpimiä ruokia. Tarjolla oli lohta ja punaviinihärkää, jonka selitin toiselle ystävälleni olleen punajuurihärkää. Näin voi käydä, vaikka olisi ateisti – tarkoitan absolutisti. Maistoin pääruokapöydästä myöhemmin palan paistettua lohta, mutta keskityimme alkuruokapöytään.

Maisemat olivat upeat ja jälkiruokapöytä oli huomaavaisesti lähellämme, joten käynti oli ehdottomasti kannattava. Kun tarjolla on mm. suklaa-pähkinä -, kinuski-, sitruuna-lakritsi, marja- ja juustokakkua, leipäjuustoa, lakkahilloa, tuoreita hedelmiä, tuulihattuja, vaniljakastiketta ja kahdenlaista jäätelöä, niin päivä vaikuttaa hyvältä.

Näimme ikkunasta mm. Johanneksenkirkon tornit, Suurkirkon, Pasilan linkkitornin, Redin korkean kerrostalon ja upean merenrannan.

Parvekkeelle pääsi kiertämään, kuvaamaan ja ihailemaan mm. Haukilahden satamaa ja Suvisaaristoa. Alhaalla oli aurinkoista ja lämmintä, mutta korkealla oli tuulista, joten palasimme sisälle. Maisemia olisi mielellään ihaillut pidempään.

Asuinpaikkana vuonna 1968 valmistunut, ufon mallinen ravintola olisi huikea ja näin jo mielessäni kissat ravaamassa kilpaa ympyrämäisen keskustan luona. Kukaan ei ole ilmoittanut mitään syytösten perusteella lahjaksi saamastani asunnosta, joten olen pettynyt tilanteeseen. Asuisin hyvin mielelläni Eirassa.

Elannon piti Wikipedian mukaan pitää Haikaranpesä-ravintolaa, mutta ravintolaa hoitaa jo toinen sukupolvi saman perheen jäseniä. Uskoin lapsena, että vuonna 2000 eläisimme Jetsonit-sarjakuvan tyylistä elämää ja lentäisimme autoilla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Haukilahden_vesitorni

Totesin paluumatkalla, että täytän 18 vuoden kuluttua 70 vuotta ja voimme silloin palata takaisin juhlimaan Haikaranpesään. Olimme molemmat järkyttyneitä tilanteesta, koska en minä ennen ollut näin vanha. Mietin asiaa uudelleen ja muistin, että kyseiseen päivään menee enää 17 vuotta. Päätimme pitää uudet kekkerit, kun täytän 60 vuotta.

Kiitin hyvästä syntymäpäivälahjasta ja kävelimme yhdessä puolentoista kilometrin matkan Niittykummun metroasemalle. Jo neljäs asema jännittävän länsimetron varrelta eli nähtynä on jo Tapiola, Lauttasaari, Matinkylä ja Niittykumpu. Ooh!

Rautatientorilta hajaannuimme, kiirehdin bussiin ja olin viimeisenä jonossa odottamassa bussiin pääsyä. Kuljettaja sulki oven edelläni olleen matkustajan jälkeen ja lähti matkaan. Toivon, ettei hän huomannut minua. Pyhäpäivä, joten seuraava kotibussi lähti 20 minuuttia myöhemmin. Kuljettajan teko sopi hyvin aamupäivän jatkoksi, joten lähdin matkaan samaan suuntaan kulkevalla bussilla, valokuvasin kukkia Koskenrannassa ja pääsin seuraavalla bussilla kotiin.

Pitkä päivä

Pääsin keskiviikkona lähtemään aiemmin töistä esimiehen luvalla ja tein pari tuntia eilen sisään.

Ostin menomatkalla Kaisaniemen metroaseman kahvilasta savujuustopatongin, jonka huomaavainen myyjä teki minulle. Kiva ja edullinen kahvio Picnicin vieressä ja palvelu on aina erittäin nopeaa ja ystävällistä. Kannattaa käydä!

Olin yksin toimistolla, joten sain huudattaa musiikkia kiitettävästi. Kuuntelin yhtä suosikeistani eli Top Gunin Take my Breath Away -kappaletta. Tom Cruise oli aika nätti nuorena, mutta hänkin vaikuttaa vanhenevan. Mikä on tietenkin melko yllättävää.

https://www.youtube.com/watch?v=fUis9yny_lI

Etsin päivän aikana tietoja netistä ja käytin Exceliä. Juttelin rekrytointikonsultin kanssa. Hyvä, että saimme puhuttua jo perjantaina, joten en häiritse yksityispuhelullani työkavereita maanantaina.

Olin jälleen paikalla käsittämättömän aikaisin eli seitsemän jälkeen ja lähdin puoli kuudelta. Kahdeksan tunnin päiviin alkaa jo tottua ja pari lisätuntiakin onnistui. Minun piti ostaa vehnänorasruukku kissoille, mutta suuntasin kotiin. Bussin seinällä kiipeili minileppäkerttu.

Kotona oli näköjään riehuttu ja kylpyhuone oli täynnä kissakarvatukkoja. Kevät ilmeisesti riehaannuttaa (entiset) mieskissat. Illalla oli onneksi rauha maassa, kun olin väsynyt.

Särky silmän takana

Vasemman silmän takana tuntuu usein kipua, vaikka aivoaneurysmaleikkauksesta on yli kuusi vuotta. Silmälääkärin mukaan kipu on normaalia, kun pään sisältöä on ronkittu. Hyvä tietää, niin en suotta kummastele särkyä.

Vuosien aikana luulisi jo tottuneen siihen, että aina jokin kohta särkee. Ystäväni laski, että olen ollut neljänneksen elämästäni kipeänä, vaikka olin pitkällä sairauslomalla ”vain” kuusi vuotta. Pidän edelleen ihmeenä sitä, että parannuin ja pääsin takaisin työelämään.

Myötätunto

Myeloomaa sairastavien murheet surettavat, samoin allogeenisen kantasolusiirron saaneiden. Toivon aina, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä tilanne ja vointi, vaikka kyse on rankoista sairauksista.

Blogi

Blogin lukijoita on yli 9600. Ilahduttavaa!

 

Aamuihminen

Työni alkaa omasta päätöksestäni aamuisin ani varhain. Lähden matkaan ennen yskijöitä, jotka suosivat ruuhkavuoroja. Usein bussi on armeliaan hiljainen, mutta tilanteessa on poikkeuksia.

Aamulla äiti jutteli toisen äidin kanssa ja moni asia selvisi koko bussille matkan aikana.

KANANJALKOJA JA UUSIA PERUNOITA – NIISTÄ KAIKKI TYKKÄÄ!

Ihailin bussin ikkunasta kukkia ja toivoin, että ns. kananjalka jäisi pian pois.

MITÄ LISSULLE KUULUU? MILLAINEN SÄÄ SIELLÄ MAHTAA OLLA?

Kaivoin kirjan käsilaukusta ja luin itsekritiikistä. Itsekritiikki on ehdottomasti parasta, mutta kannattaa varata hieman energiaa myös yltiöreippaisiin ja ÄÄNEKKÄISIIN aamubussikeskustelijoihin.

Irti itsekritiikistä : löydä terve suhde itseesi / Ronnie Grandell (2018)

NIITÄ KANANJALKOJA KANNATTAA KYPSENTÄÄ KERRALLA ENEMMÄN, NIIN VOI TEHDÄ SEURAAVAKSI SALAATIN.

Valkoisia, keltaisia ja violetteja krookuksia, helmililjoja Tehtaankadulla, skilloja vanhoissa ja viehättävissä puutarhoissa (niitä taloja ei sitten kumota ja puutarhoja tuhota uudisrakennusten vuoksi!), lumikelloja syreenipensaiden alapuolella. Erittäin kaunista ja keväistä katsottavaa. Työpaikan takapihalla helottavat violetit krookukset, joten niitä piti käydä tänään katsomassa.

ON LUVATTU, ETTÄ TÄNÄÄN SATAA R Ä N T Ä Ä.

Räntää satoi iltapäivällä ja ihmisten sateenvarjoja peittivät tyylikkäät rakeet. Tunsin myötätuntoa ulkona työskenteleviä raksamiehiä kohtaan. Minusta ei olisi raksalle, koska osaan homehduttaa ajoittain vain vihreän ja hötöisen sitruunan jääkaappiin. Helsingissä on katuja revitty auki ja Kevan ”vakuutuspalatsia” rempataan Kaisaniemessä. Luotettavan lähteen mukaan ns. palatsista näkee Kansallismuseon tornin.

Iltapäiväihminen

Toisaalta toisinaan käy ihan järjettömän hyvä tuuri ja paluubussissa on iäkäs mies, jonka tabletista kuuntelevat uutiset kuulee koko bussi. Selkeä sivistämistarkoitus, oletan.

Busseissa arvostan ihmisiä, jotka selaavat niska kyyryssä kännyköitään eivätkä ikinä puhu kenellekään matkan aikana. Saatoin eilen matkustaa naapurin kanssa samassa bussissa ja toisinaan kälätän matkalla kavereille, joten olen ajoittain liittynyt häirikkökööriin.

Potilaan oikeuksien päivä

Kävin viime viikon keskiviikkona Biomedicumissa Potilaan oikeuksien päivillä ja tapasin Suomen Syöpäpotilaiden kojulla Marketan ja Emman. Juttelimme mm. väärin kirjoitetuista nimistä enkä ole ainoa, jolla on haasteellinen etunimi. Jäin siihen uskoon, että olen kirjoittanut virheellisesti Emman nimen. Onneksi erehdyin. Emma ON Emma, aivan kuten taidemuseo Espoossa. Hän on kunnon ihminen eikä hämäänny virheellisestä postista. Minä hämäännyn, kun saan Merja- tai Matti-viestejä. Toistaiseksi olen välttynyt kaksiosaiselta Merja-Mattiudelta.

Olisin halunnut kuunnella Biopankkitutkimus tarvitsee osallistuvan potilaan -luennon, mutta karkasin paikalta jo neljän jälkeen.

http://www.hus.fi/hus-tietoa/tapahtumat/Documents/POP%202018%20-ohjelma%20su-ru.pdf

OLKAn pisteellä selvisi, että potilaiden luona voisi mahdollisesti vierailla hematologisella osastolla. Olen joskus miettinyt OLKAn kurssia ja tukihenkilönä toimimista, mutta en halua kököttää tornisairaalan aulassa. Mikäli pääsisin syksyllä alkavalle kurssille, jolle riittää halukkaita, niin voisin käydä vierailua toivovien potilaiden luona osastolla. Fiksu ajatus, koska monet ovat huolestuneita siirrosta, kotoisin pitkien matkojen päästä ja mahdollisesti toivovat seuraa. Mietin asiaa, koska vastustuskykyni on jo parempi.

Sain ohjeen sähköpostihakemuksen lähettämiseen ja lyhyeen kuvaukseen sairaudestani kuuden vuoden aikana. Ehdotin kahdentoista sivun lyhyttä tiivistelmää, mutta lyhempikin teksti riittää. Hehee!

https://www.terveyskyla.fi/vertaistalo/tietoa-vertaistuesta/vertaistuki-sairaalassa

Asiakkaille oli tarjolla kahvia, kylmää vettä (ilahduttavaa, ettei kaikkien oleteta juovan kahvia) ja pienikokoisia muffinsseja mm. kaakao-, mantelilastu- ja pähkinäversiona. Sain napattua satunnaisia karkkeja, mutta tietenkin mietin kokonaisen leivonnaistarjottimellisen kippaamista kangaskassiini kiitokseksi käynnistäni.

Selitin teoriaani seuraavana päivänä työkaverille ja hän varmisti, kippasinko oikeasti? Luulen, että olen ollut liian pitkään samassa työpakassa, kun reaktio oli tuollainen. Kjeh.

En kipannut, vaikka olen nähnyt turhan monta kertaa, miten ihmiset haalivat mm. karkkeja ja kyniä tapahtumista.

Kela-tasaantuminen

Mietin edellisen Kela-tekstin kirjoitettuani, mitä minä oikein vaahtosin? Helmikuu oli lyhyt kuukausi, joten käyttövaraa jäi yli 2,50 euroa päivältä. Kyllähän se sujuu, kun nuukasti elää.

Luin vuosia sitten johtoasemassa työskennelleestä miehestä, joka kertoi ostavansa halvempaa kalaa, kun käteen jäänyt eläke oli enää 6000 euroa kuukaudessa. Säästäväinen onneksi pärjää aina.

Lihastohtorin kirja

Lihastohtori 2: Hautaa Humpuuki – Tutkitulla Tiedolla Tavoitteisiin on tarjolla hänen blogisivullaan. Suosin mitä tahansa tekstiä, jonka kannessa on luotettavasti yksisarvinen.

https://wordpress.com/read/blogs/35231018/posts/5735

Bianca Castafioren sukua?

Viereeni istui hiljattain rouva Castafioren vanhempi serkku leoparditekoturkissaan. Hänellä oli upeasti paikoilleen lakatut hiukset, näyttävä meikki ja runsaat korut. Toivon aina, että viereeni istuu henkilö, joka ei halua nojata minuun, mutta aina ei onnistu. Oopperoiden edustajienkin pitää matkustaa ja uskon, että rouvan autonkuljettajalla oli vapaapäivä. Kävimme matkan aikana mielenkiintoisen keskustelun ja rouva oli oikein mukava.

He olivat köyhä perhe. Autonkuljettaja oli köyhä, sisäkkö oli köyhä, hovimestari oli köyhä ja kokki oli köyhä.

Uusisaaren paatti

Uunisaareen pääsee jo kuvan paatilla, joten kannattaa suunnata Kaivarinrantaan.

Miten saadaan hoikempia ja terveempiä suomalaisia?

Kuulin ryhmästä, joka kokoontuu miettimään, miten suomalaisista saisi hoikempia? Mitä sinä ehdotat? Keinojen pitäisi olla positiivisia eikä syyllistäviä.

Pidän negatiivisena keinona sitä, että hengitän huivin tai kämmeneni läpi, jos viereeni istuu tupakoija. Siirron jälkeen tupakanhaju on kiusannut paljon enemmän, kuin ennen siirtoa. Menetin useita kertoja hajuaistini siirron jälkeen esimerkiksi flunssan vuoksi, joten minua ei häirinnyt yhtään, jos joku poltti vieressäni. Nyt häiritsee ja harmittelen aamuisin bussissa tai ratikassa tupakkaa huokuvia matkustajia.

Pitäisikö olla maakuntien hoikkuuskampanja, palkintoja kävellyistä/hiihdetyistä/uiduista/pyöräillyistä kilometreistä, erilaisia kuntoilutapahtumia myös rapakuntoisille (pidän maraton-juoksijoita ihmeinä) tai kasvisten ja hyvän proteiinin hinnan alentamista valtion tuilla? Vähemmän sokeria ja pienemmät verot?

Raaka fenkoli on käsittämättömän hyvää. Totuus.

Kiinnostava ajatus, koska harva meistä haluaa hytkyä, lyllertää ja/tai puuskuttaa liikkuessaan. Juttelin hoikistuneen potilaan kanssa, joka kertoi olevansa iloinen siitä, että hän jaksaa taas liikkua hankalan leikkauksen jälkeen.

Totta, on ihanaa, että pystyy liikkumaan eikä koko ajan koske johonkin kohtaan!

Saattaisin ryhtyä hoikaksi ja lopettaa esim. töissä olevien rusinapikkuleipien syömisen, jos saisin oikein nätin miehen seurakseni. Nätti, Matt Bomer -tyylinen vaaleahiuksinen mies, jolla ei ole ollut tai tule olemaan tyttö- tai poikaystävää (ei muuten mitään vastaan, mutta uskon yksiavioisuuteen), olisi kaunista katsottavaa. Uskon, että kyseinen mies tietenkin etsii melkein 53-vuotiasta suomalaisnaista.

Kuulin määritelmän, jonka mukaan eräs mies harrasti suhteita ”kanoista kottikärryihin”. Suhtaudun yleensä muiden suhteisiin rauhallisesti, mutta huolestuin eläinkunnasta ja kummastelin kottareita. Toisaalta luin naisesta, joka oli kihloissa Eiffelin tornin kanssa, joten mitä minä mistään mitään tiedän.

Taidetta

Olin yksin töissä ja yläkerrassa upeaääninen sopraano lauloi Yön kuningattaren aarian. Kannustin BRAVOlla ja taputtamalla ja toivon, että kiitokseni menivät perille. Miten joku osaa laulaa niin kauniisti?

https://www.youtube.com/watch?v=C2ODfuMMyss

Kyllä Mozart tiesi mitä teki, vaikka vapaamuurarihääräystä hämmästelen. Toisaalta saavat miehet (ja toisinaan naiset) tietenkin käyttää nahkaesiliinoja tavatessaan toisiaan virallisissa merkeissä.

Luulin aiemmin, että vapaamuurarit olivat luotettavia ja kunnollisia kansalaisia, kunnes kuulin erään lajin edustajan ”satunnaisesta hairahduksesta”. Tympeää ja vastenmielistä käytöstä, koska uskollisuudella on tärkeä merkitys parisuhteissa. Pidän kiinnostavana sitä, että pettäjät todella usein epäilevät puolisoitaan uskottomuudesta käyttäytyessään itse ala-arvoisella tavalla.

Siinä lähtivät tyypiltä uskollinen, miestä huomattavasti älykkäämpi, hoikka ja hyvännäköinen vaimo, lemmikki ja kaunis asunto. Ei ollut apua lupauksista, uhkailuista, sukulaisille itkemisestä, omaisuuden kiristämisestä, avioeron estämisestä, väkivallasta tai mistään muustakaan narrintempusta. Langetkoon ikuinen häpeä katalan amiskorkeelaisen ja seuraavaksi petettävän uusiopuolison ylle.

Totean, että olen täysin puolueeton osapuoli, joka ei koskaan tai millään tavoin leimaa ketään.

PS Kannattaa välttää alkoholia ja vanukkaiden mutustamista. Mies todellakin söi lasten vanukkaat.

Bento-eväät

Näin netistä videon, jossa kokattiin ja koottiin eväitä bento-laatikkoon. Päätin välittömästi ryhtyä jonain päivänä bento-eväiden tekijäksi. Syynä oli puhtaasti bento-rasian esteettisyys ja värikylläisten annosten kauneus.

https://www.youtube.com/watch?v=CaItdegkoNE

http://riisa.net/index.php/2014/11/04/bento-bokseja-helsingista/

Vihreät parsat -resepti

Uuniin 175 astetta, leivinpaperi pellille ja lisää tyvestä kuoritut vihreät parsat. Paista 10 minuuttia.

Lisää päälle öljyä ja syö parsat.

Tuohon minäkin varmaan pystyisin, koska vihreät parsat ovat hyviä.

(Valkoinen tölkkiparsa on pahuutta. Fakta, jota ei pidä kenenkään kiistämän.)

Zucchini-kasvisravintola, Fabianinkatu 4

Kävelen toisinaan Zucchinin ohi töihin ja luen uteliaana ruokalistan. Nyhtökauraviillokki vaikutti hyvältä. Ravintola on ollut pienen ikuisuuden listallani ja jonain päivänä takuuvarmasti menen sinne. Kaverien mukaan kyseessä on erinomainen lounaspaikka.

Kanaviillokki tarkoitti koulussa epäilyttäviä rustoroiskeita harmaassa ja niljakkaassa kastikkeessa. Ruoka tarjoiltiin kumiperunoiden (saakohan kouluista vielä kumiperunoita?) ja mustaherukkahillon kera.

Onneksi oli näkkäriä.

Kiinnostava sivu, joka mainittiin LinkedInissä

BY PAPU

https://www.weecos.com/fi/stores/papu

Kannattaa tilata suomalaisia, vastuullisesti toimivien yritysten tuotteita, mm. mekkoja ja lastenvaatteita.

Vivaldin Kevättä täytyy jälleen kuunnella

https://www.youtube.com/watch?v=l-dYNttdgl0

Kurssi

Osallistuin koulutukseen ja kuulin, kuinka luennoijan työkaveri oli ateisti.

Ns. ateisti korjasi olevansa absolutisti.

Atsaleija, anarkisti, ametisti, ameeba tai antrasiitti – onko sillä oikeasti niin väliä?

 

 

 

 

 

ABC Bulevardi

Pistäydyin tiistaina ns. ABC Bulevardilla, joka aiemmin tunnettiin nimellä Ekbergin leipomo.

Luin surullisena Helsingin Sanomista, että kauniit, tummat, koristellut ja historiaa henkineet puiset kalusteet oli purettu ja hävitetty.

Käydessäni huomasin, että paikka oli kaunis, tyylikäs ja valoisa deli, jossa oli hyvä valikoima. Tunnelmallinen vaalea lattia oli onneksi säilytetty.

Mitään en saanut ostettua, koska jonotin ensin kulmassa olevaan kahvioon, jossa ei ollut ketään paikalla. Oletin, että tarvitsen vuoronumeron ja otin sellaisen. Ennen minua leipomopäädyssä oli kymmenisen asiakasta eli olin paikalla ruuhka-aikana. Palasin kahvionurkkaukseen katsomaan lohileipiä, mutta kukaan ei tullut tiskille. Kiertelin katsomassa, mitä muissa pisteissä myytiin. Salaattipiste näytti hyvältä, samoin kylmätiskissä myytävät tuotteet (mm. lasagne), ikkunassa olevat täytekakut (ooh, sitruunamarenkia) ja leipomopisteen laskiaispullat. Ystävällinen nuori nainen tarjosi minulle kinuskikakusta palan maistiaisena. Hyvä vaihtoehto, jota suosittelen.

Palasin kahvipisteeseen, jossa minun jälkeeni tulleita asiakkaita palveltiin. He valtasivat ikkunapöydän, johon olisin mielelläni istunut. Vuoronumero oli ilmeisesti kahviopisteessä tarpeeton ja minun olisi pitänyt jäädä odottamaan palvelua. Valitsemani numero 61 vaihtui samaan aikaan seuraavaan pullapäädyssä.

Ei pidä tehdä kahta asiaa eli jonottaa ja seurata vuoronumeroita. Ehkä.

Luovutin, poistuin ja kävin kostoksi Mummo-Fasulla Kluuvissa syömässä ymmärtääkseni täysin pakollisen hillotäytteisen laskiaispullan, koska oli laskiaistiistai. Kluuvikadun yrityksessä on mielestäni poikkeuksellisen kohtelias ja huomaavainen henkilökunta, joten käynti oli onnistunut.

Body Life -tarjous -31.3.2018, Pietarinkatu 11 A, Helsinki (Ullanlinna)

Jalkaterapeutti Elsa Kiramolle pääsee 31.3.2018 saakka jalkahoitoon 45 minuutiksi 25 eurolla. Kiitos atooppisen ihoni olen käynyt hänellä muutaman kerran ja suosittelen edullista käyntiä mielin vilpittömin. Hän tekee taitavasti töitä mm. vesiporan avulla ja on hauska ja ystävällinen.

Yksi käynti/asiakas, mutta lahjaksi voi ostaa käyntejä.

C-vitamiini hyvä

Vitamiinisuosikkini on punainen suippopaprika.

D-vitamiini hyvä

Meillä ikiroudan ja lukemattomien jääkarhujen keskellä on hyvä syödä D-vitamiinia.

Empaattisuus on tärkeää. Kannattaa käydä vaikka jokin kurssi, jos aihe tuntuu vieraalta.

Ovea voi pitää auki muille ihmisille eikä omaa erinomaisuutta kannata korostaa rintaan paukuttamalla. Vierastan edelleen tilannetta, jossa joku kerrankin tekee jotain inhimillistä ja rehentelee tapahtuneesta esimerkiksi somessa.

Flunssa

Imeskeltävä (ei nieltävä) sinkkiasetaatti (ei sinkkisitraatti) lyhentää flunssaa 40 prosenttia. Lääkärin mukaan myös sumutettavasta sinkistä voi olla hyötyä. Helsingin yliopiston dosentti Harri Hemilä selvitti, että sinkkiasetaattia kannattaa imeskellä flunssan alussa. Aamu-tv:n ohjelmassa todettiin, että 10 mg tabletteja kannattaa imeskellä kahdeksan (8) päivässä heti, kun olo on flunssainen. Kätevä tieto!

Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miltä sinkki maistuu, mutta luotettava lähde väitti sinkin olevan pahaa.

Guruja kannattaa uskoa. Tiesivätpä he mitään tai eivät. Ehkä.

Huolenpito läheisistä on tärkeää. Muista mm. muistisairaita. Me kaikki vanhenemme.

Innolux, Kontula on valaisintehdas, jossa vierailimme tammikuussa Suomen Syöpäpotilaiden Paluu työhön -ryhmän kanssa. Omistaja, tekniikan tohtori Jukka Jokiniemi on kiitettävästi perustanut näkövammaisena valaisintehtaan, joka myy useiden huippusuunnittelijoiden valaisimia, mm. Yki Nummen Lokkia ja kirkasvalolaitteita. Kiinnostava käynti, söpö musta labradorinnoutaja (suosikkityöpaikoissani on koiria ja/tai kissoja) ja upeita klassikkovalaisimia.

http://www.innolux.fi/fi/suunnittelijat/yki-nummi

Suosikkini oli Kuplat-riippuvalaisin (1959) pomeranssin oranssina. Pomeranssijauhe on minulle joulupiparkakkumauste, mutta tunnustan tuotteen hapanappelsiinihistorian.

Innolux outlet on auki tiistaisin kello 15–18 ja torstaisin kello 15–18, Sirrikuja 3 L, 00940 Helsinki

Järjestöissä on töissä uskomattoman mukavia ihmisiä. Olen tutkinut asiaa empiirisesti ja väitän olevani luotettava todistaja.

Vuosia sitten olin työpaikassa, jonka seinällä kerrottiin lehtileikkeessä, että salkunhoitajat ovat usein psykopaatteja. Meteopaattina en välttämättä tunnista psykopaatteja, joten en osaa ottaa kantaa tilanteeseen. Tapaamani salkunhoitajat vaikuttivat mukavilta.

Keukenhof-puisto Hollannissa kuuluu unelmakohteisiin. Puisto on auki 22.3.-13.5.2018.

Lucas the Spider – Musical Spider (”Hee!”)

Maxim

Kävin varmistamassa elokuvateatterista, että Maxim 2 -salissa on (kauniin) vihreät nojatuolit ja yläkerrassa on punaiset nojatuolit. Hyvä, että sain selvitettyä näin tärkeän asian, joka oli mietityttänyt minua jo viikon verran.

North Korea eli Pohjois-Korea on maa joka hämmästyttävästi uhkaa muita maita. Ideaalitilanteissa kaikkia maita johtaisi tasapainoinen henkilö, joka rakastaa rauhaa ja kunnioittaa muita ihmisiä.

Oho on perussuomalainen (en viittaa puolueeseen) anteeksipyyntö, jota en kannata.

Polaaripyörre

Ilmakehässä on käynnissä harvinainen polaaripyörre, joka enteilee Suomeen erityistä kylmyyttä useaksi viikoksi

”Ilmatieteen laitos 13.32 – 13. helmik. 2018

@meteorologit

Nyt tapahtuu mielenkiintoista ilmakehässä! Polaaripyörteen jakaantuminen ja sitä seurannut stratosfäärin äkillinen lämpeneminen enteilee Suomeen tavanomaista kylmempää jaksoa. Kylmä sää voi kestää jopa useamman viikon helmikuun lopusta alkaen. #pakkanen #sää #polaaripyörre”

Kuulun siihen 40 prosenttiin, joka kieltäytyy uskomasta kyseistä tietoa ja luotan, että sää pysyy lämpimänä. Saatan olla väärässä.

Question (ja Answer eli kysymys ja vastaus)

Laihdutusvalmisteet EIVÄT sovi syöpäpotilaille, joten kannattaa kiinnittää huomiota terveelliseen ruokavalioon ja säännölliseen liikuntaan. (What does survivorship mean, ESMO Patient Guide series, Sveitsi) Sain kirjasen ESMO-päivillä Madridissa 2017.

Rakkaus, koska eilen vietettiin Ystävänpäivää.

Syöpä ei tartu eli kannattaa pitää yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin, jotka ovat saaneet syöpädiagnoosin.

Töihin, töihin, töihin! Tahdon ehdottomasti kolmen kuukauden työkokeiluun ja tehtävän, jossa voin kirjoittamalla auttaa muita. Seuraavan vuoden aikana saan 50 prosentin tuen yhteiskunnalta palkkaani. Sangen kilttiä.

Uni. Jonain päivänä minusta tulee riittävän keski-ikäinen ja menen aikaisin nukkumaan. Niitä aikoja vielä odotellessa menen nukkumaan, kun nukuttaa.

Valas (lahtivalas) syö 800 grammaa muoviroskaa ja menehtyy Normandian rannikolla. Määrä muuttui matkalla kiloiksi eikä jälkimmäinen luku pidä paikkaansa. Meriin päätyy miljoonia tonneja muovia vuodessa. (HS Tiede 14.2.2018) Surullista, että pahin peto ja tuhooja maailmassa on aina ihminen.

W tarkoittaa tietenkin Walesia, joka on viehättävältä vaikuttava alue.

X-yritys. Tipahdin työttömäksi, koska en löytänyt työkokeilupaikkaa ilmaisena työntekijänä ja olen kauhistunut tilanteesta. Pitkän sairausloman jälkeen työttömyyskorvauksestani napataan pois viisi päivää. Ensin vuosien ajan jatkuneet syöpähoitoni köyhdyttävät minua ja seuraavaksi putoan työttömäksi ja minua sakotetaan siitä, etten vielä onnistunut löytämään työtehtävää. ”Mukava” rangaistus.

Y-järjestö eli etsin edelleen tehtävää, jossa on hyötyä taustastani sijoitus- ja rahoitustehtävissä ja kuuden vuoden sairauslomastani aivoaneurysmaleikkauksen, myelooman, allogeenisen kantasolusiirron ja rankan käänteishyljinnän jälkeen. Olisi sääli, jos tällainen kaikki oppimani (suomennos: kärsimäni) menisi hukkaan enkä voisi auttaa muita sairastuneita.

Z-junalla pääsee Helsingistä Lahteen, jossa on mielenkiintoiselta vaikuttava 100 askelta Lahdessa -taidenäyttely. Olen todella iloinen, kun näen tiedon, jonka mukaan Museokortti on lisännyt museokäyntejä.

http://www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/historiallinen-museo/nayttelyt/100-askelta-lahdessa/

Sibeliustalossa on taidokkaita konsertteja ja vieraana Poliisiopisto-elokuvista tuttu imitaattori Michael Winslow la 21.4.2018 klo 18.

https://www.sibeliustalo.fi/tapahtumat/michael-winslow

Ålannin sota oli kauhia. Hyi, Britannian laivasto, joka hyökkäsit Suomea (silloista Venäjää) vastaan 1854–1856! Ei mitään hurraata tuollaiselle vandalismille. Osaako kukaan oikeita sanoja Oolannin sota -kappaleeseen, vaan hyräilettekö tekin ”kolmellasadalla kaljapurkilla, seilas’ pultsarit sammakkolammella”? Herttainen laulu, jossa muistetaan flora ja fauna.

Mummi-kelmi selitti 1950-luvulla naapurille, että ukki taisteli Krimin sodassa. Oikeasti ukin jalkaa oli satuttanut ruohonleikkurista singahtanut kivi, joten hän ontui. Naapuri uskoi ja pahis-mummia nauratti. Naapuri ihmetteli hymyä, joten mummi kertoi, kuinka miehen hauska sulkahattu edelleen huvittaa häntä.

Melkein paheksuisin, mutta juttu naurattaa minua. Ukkimme, tuo Krimin sodan sulkahattuinen sankari!

Äiti on maailman kaunein sana monille meistä. Minä kannatan myös mummia, koska hän oli idolini.

Ystäväni Alzheimerin tautia poteva äiti ilahtui lahjaksi saamastaan lasten värikkäästä puupalikkasarjasta, koska hän saa rakentaa palikoista torneja. Mielestäni idea oli erittäin hyvä ja on mukavaa, että hänellä on mieleistään tekemistä.

Öö on sana, jota moni meistä käyttää täytesanana keskustelussa. Öö, totannoinnii. Kukoistaakohan niinku edelleen?

 

Tiesithän, että ananas kasvaa trooppisissa maissa pellolla eikä puissa, kuten Italiassa makaroni? Ananastieto yllättää todella monet ihmiset. Pastatieto yllättää vielä useammat. Eikö olisi mukavaa, kun pihalla tai parvekkeella versoisi tuorepastapuu tai edes -pensas?

Suru etenee vaiheittain

Omaan tautisuuteen ehti tottua vuosien aikana. Kivuliaisuus ja kankeus harmittivat ja oli ikävää olla suurten kortisoniannosten vuoksi heikossa (possu-) kunnossa ja kaatua turvalleen tämän tästä, mutta kaikkeen tottuu.

”Mitään en miettinyt, kun turvalleni kaaduin.”  Edellinen oli uudehko suomalainen sananlasku. Hehee.

Läheisten tilanne on paljon vaikeampi, koska ei ole mukana tilanteessa. Joutuu sivusta seuraamaan, kun tärkeä ihminen kärsii. Minua suruani auttoi eilen, kun kuuntelin aivan liian monta kertaa Narvan marssia ja menin uupuneena nukkumaan aamuyöllä.

Nukuin pitkään eli heräsin tänään ”syntymäpäivänäni” eli kellonaika täsmäsi päivään ja kuukauteen, joten olin tyytyväinen. Kyllä, minulla on halvat huvit.

Kävelin kauppaan ja jalkojeni juuresta ponkaisi kävelytiellä rusakko, joka viiletti vauhdilla eteenpäin. Vastaan kävellyt pikkulapsi totesi iloisena äidilleen PUPU! ja taputti käsiään. Minullakin oli outo hinku taputtaa käsiäni, mutta en taputtanut.

Ohitin päiväkodin, jonka aidan nurkassa oli pieni kurahaalareihin pukeutunut poika, joka söi metalliverkkoa. Harmillinen harrastus pakkaspäivinä, mutta nyt oli onneksi lauhaa. Tervehdin häntä, jotta verkonsyönti loppuisi ainakin hetkeksi ja onnistuin pienimuotoisessa projektissani.

Lisää lääkkeitä

Kävin apteekissa ja ostin Cotrim Forten estämään keuhkokuumetta, koska aiempi pakkaus oli tyhjä. Jos olisin käynyt eilen, niin olisin saanut kaksi pakkausta eli vähemmän laskuja ensi vuodelle. Nyt sain vain yhden ja seuraavan pakkauksen ostopäivä on 1.1.2018.

Suomennos: ostakaa ajoissa lääkkeenne, jotta maksatte edes hieman vähemmän lukemattomista pakkauksista.

70 sirkkaa

Maistoin kaupassa esittelyssä ollutta sirkkaleipää, joka ei mielestäni maistunut sirkalta. Tosin vaikea sanoa, maistuiko, koska en tietääkseni ole koskaan syönyt sirkkoja.

Kärpäsiä olen useita, esimerkiksi pyöräillessäni ja kärpänen on pahaa.

Tutkin ottamaani leipäpalaa ja esittelijä kiiruhti kertomaan, etten näe sirkkoja, koska ne ovat jauheena. En minä sirkkoja etsinyt, vaan katsoin leivässä olevia jyviä. Yhdessä leivässä on 70 sirkkaa ja tuotteessa sirkkoja on (vain) kolme prosenttia mm. proteiinia lisäämässä. Utelin, käykö kauppa? Konsulentin mukaan kauppa käy kuin siimaa ja pakkaukset myydään loppuun päivän aikana. En ollut leivänhakureissulla, joten en tehnyt sirkkaproteiinikauppoja.

Etsin seuraavaksi kissoille vehnänorasruukkua (saapuvat lähikauppaan ma, ke ja pe) ja minua suretti läheisen kuolema. En halunnut surra kaupassa, joten pakotin itseni rauhoittumaan. Välillä kaikki on hyvin, mutta suru tulee ajoittain. Hautajaisiin on vielä pitkä aika.

Kassalla oli ennen minua tyylikäs parimetrinen naishenkilö, joka ei lisännyt kapulaa. Lisäsin kaksi eli ennen ostoksiani ja niiden jälkeen. Hillitön vääryys ja aivan käsittämättömän raskas tuplatyö, koska kapula pitää ehdottomasti lisätä omien ostosten jälkeen. Fakta. Toisaalta pitkillä ihmisillä on tutkimusten mukaan monenlaisia etuja ja parempi palkka, kuin lyhyemmillä. Ehkä edut pätevät myös kapuloiden kanssa eli niitä ei tarvitse käyttää kaupassa? Mistäpä tuota tietää.

Kapulamiekkailu

Pistäydyin eilen kaupassa kuntosalin jälkeen ja laitoin kaksi ostostani hihnalle. Edessäni ollut naishenkilö huitaisi ostokseni kapulalla sivummalle. Ilmeisesti olin hänen reviirillään, koska hän käyttäytyi niin aggressiivisesti. Otin ostokseni ja siirryin tyhjälle kassalle, koska minulla ei ole energiaa tai innostusta kaupassa tappelemiseen.

Mielessäni tosin näin meidät miekkailemassa kapuloilla, mutta en toteuttanut hupaisaa inspiraatiotani.

Capperi, Oulunkylä

Kävimme perjantaina lounaalla Capperi-pizzeriassa Oulunkylässä. Olin kuullut kehuja napolilaisia pizzoja myyvästä paikasta, joten suuntasimme testaamaan ruokaa.

Pizzat (10 euron pekoni-calzone -lounaspizza, jonka päällä oli tuoretta rucolaa ja listalta valitsemani Margherita, joka maksoi 10,50 euroa) olivat hyviä, mutta hehkuttamisen jätän muille.

Paikka oli viihtyisä, palvelu oli ystävällistä ja vastapäätä sai katsella Oulunkylän kaunista vanhaa kirkkoa. Pizzojen odottamiseen meni oma aikansa, koska menimme paikalle suuren seurueen jälkeen.

Hyvä Terveys 13/2017

Lehdessä on Viisas voimamies -juttu Lihastohtori-blogin kirjoittajasta, tutkija Juha Hulmista. Hän korostaa, että kaikkien kannattaisi kasvattaa lihaksia, sillä ne ehkäisevät sairauksia.

”Sairauksista, kuten syövästä toipuminen on todennäköisempää niillä, joilla on lihakset turvanaan.”

Kahvakuula

Minä suosittelen kahvakuulaa, jolla voi vahvistaa lihaksia kotona. Salilla käyminen jäi vuosiksi sairastuttuani, joten tilasin kahdeksan kilon kahvakuulan ennen allogeenista kantasolusiirtoa. Huvittavana puolena oli, etten jaksanut nostaa koko kuulaa, koska olin mm. anemian vuoksi surkeassa kunnossa.

Tarinan opetus (aina pitää olla tarinan opetus) on, että kannattaa tilata kevyempi kahvakuula.

60 minuuttia

Jo tunti kohtuullista liikuntaa viikossa voi riittää estämään masennusta, iästä riippumatta, kertoo laaja 11 vuoden tutkimus.

New South Walesin yliopisto (Hyvä Terveys -lehti)

Olen vuosien mittaan suositellut liikuntaa ”lääkkeenä” useammalle masentuneelle, jotka ovat katsoneet minuun inhoten. He näkevät ratkaisuna psyykelääkityksen, eivät tutkimusten mukaan toimivaa liikuntaa. Eri keinot tietenkin auttavat eri ihmisiä.

Omalla kohdallani liikunta toimi, kun olin täysin musertunut eron jälkeen. Raahasin itseni niskasta ulos kävelylle, pakottauduin menemään kuntosalille ja syömään terveellisemmin, söin vahvoja kalaöljykapseleita ja voin yllättävän nopeasti huomattavasti paremmin.

Miehiä on maailma täynnä, joten ei yhden huonon suhteen vuoksi kannata omaa elämäänsä pilata.

Äidin rintasyöpädiagnoosin jälkeen/When mom is diagnosed with breastcancer

https://vimeo.com/152878806

Tanskalaislapset kertovat äitiensä sairastumisesta, omasta elämästään ja toipumisesta. Tekstitys on englanniksi.

Kiitos hyvän vimeon jakamisesta, Emma (SSp).

Lapset ovat näköjään yhtä ”mukavia”, kuin turhan monen syöpäpotilaan hylänneet aikuiset. Koulukaverit totesivat pienelle pojalle, että ”syöpää sarastava äitisi kuolee kohta”. Jos (olematon) lapseni sanoisi jotain tuollaista, niin älypuhelin olisi takavarikossa vähintään vuoden loppuun ja lapsen viikkorahat lahjoittaisin syöpäjärjestölle.

Miten löytää unelmien työ?

How to Get a Job You Love?, John Lees (2017-2018 edition)

Kuusi neuvoa fiksumpaan työnhakuun (käänsin englannista)

Mieti oma tarinasi ja osaamisesi. Jos sinä et tiedä, niin miten työnantaja tietäisi?

Listaa saavutuksesi onnistuneista projekteista, koulutuksista jne. ja kerro, mitä olet saavuttanut.

Keskity yrityksiin, joista olet oikeasti kiinnostunut.

Mieti ongelmat CV:ssä ja selitä syyt työkatkoksissa (huom. syöpää ei tarvitse mainita)

  • minä mainitsen, koska olen ollut niin pitkään sairauslomalla

Pyydä jotain toista lukemaan ansioluettelosi ja valmistaudu haastatteluihin.

Etsi uutta työtä monilla eri tavoilla, mm. rekrytointikonsulttien ja keskusteluryhmien avulla ja tee lyhytaikaisia projekteja, jotta tutustut paremmin alaan jne.

YOUTUBE-löytöjä

Miten löydät työn, jota rakastat?

  1. Leikkaa työpaikkailmoituksia ja kehystä kiinnostavat sanat, esim. luova.
  2. Piirrä hymyilevä naama ja myrtynyt naama paperille ja lisää kumpaankin viisi kohtaa, esimerkiksi hyvä esimies jne.

https://www.youtube.com/watch?v=udboCkuWyP8

Elämän tarkoitus viidessä minuutissa

How to know your life purpose in 5 minutes | Adam Leipzig | TEDxMalibu

Kuka sinä olet?

Mitä teet?

Ketä varten työskentelet?

Mitä he haluavat sinulta?

Mikä muuttuu tekemäsi työn avulla?

  • vain kaksi kohtaa liittyy sinuun, mutta KOLME liittyy muihin ihmisiin

Muihin ihmisiin keskittyminen on tärkeää.

https://www.youtube.com/watch?v=vVsXO9brK7M

Salmiakkiroska

Näin viikonloppuna jotain ihmeellistä eli maahan heitetyn salmiakkiaskin.

Ensimmäisen salmiakkiroskan, jonka olen nähnyt näiden vuosien aikana, jolloin olen lähes päivittäin nostanut maasta roskia roskakoreihin.

Huonosti, huonosti ovat asiat, jos jo salmiakinsyöjätkin sikailevat.

 

Lumikyttäys

Luvattiin lunta, ts. uhattiin lumella keskiviikkoiltana klo 21 ja kyttäsin taivaalle vielä pikkutunneille, mutta eipä satanut lunta. Satoi vettä. Ei olisi pitänyt nukkua illalla pystyasennossa sohvalla, koska olin vielä aamuyöllä hereillä.

Torstaiaamuna maa oli märkä eli joko satoi räntää, joka suli tai vesisade jatkui yöllä. Ennen yhdeksää alkoi sataa lunta. Lumisade ja luminen maailma näyttivät sievältä, vaikka +25 astetta on parempi ja +30 on paras.

Helsingin Sanomien mukaan satanut lumi suli loskaksi.

Levain leipomo-ravintola, Kankurinkatu 6, Helsinki

Menin tiistaina kymppiratikalla Designmuseon pysäkille ja jatkoin Merimiehenkatua pitkin kohti Levainia. Yritin värvätä ystävääni mukaan retkelle, mutta hänellä oli muuta menoa.

Käväisin Roobertin herkku -karkkikaupassa, koska etsin lahjaksi kurpitsanmuotoisia vaahtokarkkeja. Oransseja, naamallisia vaahtokarkkeja oli myynnissä, mutta litteinä eikä pyöreinä versioina, joten karkit jäivät ostamatta.

Jatkoin matkaa ja etsin leipomo-ravintolaa Albertinkadulta, koska kuvittelin olevani oikealla kadulla. Pysäytin pinkissä toppatakissa kulkeneen vastaantulijan ja kysyin häneltä, missä kahvila sijaitsee. Hän tervehti minua kuin tuttua ja totesi viettävänsä vapaapäivää ja olevansa vain käymässä alueella.

Puhuin hematologilleni.

Olen tavannut hänet viime vuosien aikana lukuisia kertoja, mutta en tuntenut häntä, koska paras tunnistuskeino eli sairaalavaate puuttui. Pahoittelin hänelle tilannetta. Mielestäni lääkäreiden pitäisi ehdottomasti liikkua 24/7 valkoisissa takeissaan, niin heidät olisi helpompi havaita. Hän oli iloinen tapaamisestamme, juttelimme hetken ja hän jatkoi matkaa. Oli hassua törmätä tuttuun keskellä arkipäivää Punavuoressa, koska useimmat kaverini ovat töissä. Toisaalta heilläkin tietenkin saattaa olla vapaapäiviä.

Arvelin olevani väärällä kadulla ja jatkoin matkaa Kankurinkadulle.  Ohitin matkalla Annan Suklaatehtaan Merimiehenkatu 23 -osoitteessa. Liike on auki lauantaisin klo 12–16 ja yrityksellä on Facebook-sivu. Tiedoksi, jos joku toinen mahdollisesti arvostaa suklaata. Ostoksia voi aina perustella joululla tai pääsiäisellä. Uskoakseni äitienpäiväkin käy syyksi kaupantekoon, koska äitienpäivään on enää seitsemisen kuukautta.

Olen syntynyt äitienpäivänä ja suosittelen samaa muillekin.

Näin Kanniston leipomon, joten tiesin olevani oikealla kadulla, koska jossain kartassa oli mainittu kyseinen yritys ja huomasin Levainen samalla puolella tietä. Menin sisään ja ystävällinen henkilökunnan edustaja tarjosi heti apuaan. Pöydällä oli röykkiö hyvältä näyttäviä artesaanileipiä (kallein maksoi 10 euroa eli oikein, että punavuorelaisilla hipstereillä on pätäkkää) ja liuta erilaisia leivonnaisia. Halusin maistaa pastel de nataa eli vaniljakiisselileivonnaista, joten pyysin yhden mukaan ja sain ostettua puolikkaan leivän (en tosin siitä kympin leivästä) ja valitsin vielä myyjän suositteleman croissantin. Sain tuotteet mukaan kauniisti pakattuina.

Liike on avattu viisi kuukautta sitten ja varmistin riittääkö asiakkaita. Onneksi heitä riittää, koska lähiseudun asukkaat ja yrityksissä työskentelevät käyvät kahvilassa. Levainista on ollut kirjoitus mm. Helsingin Sanomissa ja Mondon nettisivuilla, josta minä huomasin tiedot.

https://www.hs.fi/paivanlehti/15072017/art-2000005291259.html

Kävelin Viiskulmaan ja matkustin ykkösen ratikalla pitkää kiertoreittiä Kurviin. Jostain hämärästä syystä kuvittelin, että ratikka menee rautatieaseman ohi, mutta eipä mennytkään, vaan ajoi Arkadiankadun suuntaan ja ohitti mm. Elite-ravintolan, Oopperan ja Talvipuutarhan. Olisi pitänyt jäädä pois Lasipalatsin luona.

Kurvista eli Hämeentien mutkasta pääsin oikeaan suuntaan menevään bussiin. Tuuli oli niin hyytävä, että olin umpijäässä parin minuutin odottelun jälkeen ja sisäelimeni aivan varmasti kalisivat. Kiva, että tulee talvi ja lunta ja lehdet putoavat puista ja palella saa lokakuusta huhtikuun loppuun. Grrr. Kannatan edelleen vakaasti talviunta.

Kävin vielä apteekista hakemassa Acyrax-vyöruusunestolääkettä (ei ole tullut toista vyöruusua, joten hyvin toimii Valavirin tilalla) ja ostin Protopic-voidetta ärtyneisiin silmänympäryksiin, koska lääkärin merkintä lääkkeen käytöstä näkyi jo apteekissa. Käänteishyljintää kokevat potilaat saavat Protopicista Kela-korvauksen ja lääkäri oli lisännyt kyseisen tiedon. Kiva, ettei tarvinnut odottaa uutta Kela-korttia.

Kissoille ostin vehnänoraan. Tiedoksi, että S-marketeissa ja Prismoissa on parhaimmat vehnänorasruukut.

Maistoin kotona ostamaani leivosta, joka oli hyvää, mutta ei päässyt suosikkilistalleni. Haluan edelleen käydä Lissabonissa. Juureen leivottu leipä oli erittäin hyvää ja rapeakuorista, joten suosittelen Levain-leipomoa.

Totean jälleen, että kukaan ei maksa mielipiteistäni mitään eli kirjoitukseni eivät ole maksettuja mainoksia, mikä on tietenkin äärettömän ja käsittämättömän väärin. Otan edelleen vastaan matkoja ja majoituksia mm. Portugaliin, Japaniin, Islantiin, Kroatiaan ja etenkin Lontooseen. Myös muita kohteita saa vapaasti ehdottaa ja lahjoittaa.

Cornwall! Ehdottomasti Cornwall!

Toivotan lämpimämpää säätä.