Lux Helsinki 2020

Pidän siitä, että Helsinki ilahduttaa ihmisiä joka vuosi Lux Helsinki -valojuhlalla.

https://www.luxhelsinki.fi/

Valot syttyivät lauantaina 4.1.2020 klo 17, mutta olimme aiemmin paikalla, koska palelijoina oikaisimme vaatekaupan kautta, jossa sovitin kaunista neuletta. Lämpimältä näyttänyt neule oli kuin tehty minulle, mutta materiaalina oli akryyli ja kyseistä ainetta oli 56 prosenttia. Kaunis ja alennuksessa ollut tuote, mutta akryylivaatteet pitäisi kieltää lailla jo hiuksia nostattavan sähköisyytensä ja tökerön nyppyyntymisensä vuoksi. Sain taltutettua hapsottavat hiukseni, mutta en ostanut neuletta.

MorriSon’s, Aleksanterinkatu 15

Kävimme syömässä ja arvasitte heti, että lohisalaattia ja toisena annoksena oli kana-wok. Paikkana oli Aleksin MorriSon’s, josta olin varannut pöydän. Kuten oletin, niin ravintola oli tupaten täynnä ennen valojuhlaa.

Tuttu paikka vuosien takaa, jolloin eri nimellä toimineesta ravintolasta sai salaatin ja leivän lisäksi erittäin hyvää tapenadea. Kyllä, oliivi voi olla hyvää. Kuinka moni muistaa lunttaamatta ravintolan aiemman kaksiosaisen nimen? Ravintolasta pystyi tuijottamaan viereiselle kuntosalille kiipeäviä reippaita ihmisiä.

Niin luxia, niin luxia

Kävelimme ruuhkaiselle Senaatintorille, jossa ihailimme arviolta 650 000 ihmisen kanssa upeasti valaistua Tuomiokirkkoa. Pidimme eniten keltaisesta versiosta.

Nousimme pimeää Unioninkatua pitkin Topelia-yliopistorakennukselle, jonotimme ja jonotimme ja pääsimme tunnelille, jossa oli valoja ja pitkiä punaisia naruja.

Emme oikaisseet sisäpihalla rakennuksen edestä tai pensasaidan läpi, kuten moni muu. Olin iloinen siitä, ettei pikkupoika ilmeisesti saanut taitettua oksia pensaasta useista yrityksistään huolimatta.

Jollain naisella oli mukanaan ihanan tonttumainen valolyhty, joka helpotti kulkemista epätasaisella mukulakivikadulla.

Edessäni nauhatunnelissa liikkui muurinmurtajamies, joka tietämättään esti narujen plätsähtämisen kasvoilleni. Olin tyytyväinen, koska aiemmin menneiden ihmisten kasvot eivät välttämättä olleet puhtaat. Emme saaneet lepratartuntaa, mutta jonottava ihmismassa oli koko ajan kiinni minussa, joka oli/on karmeaa.

Laskeuduimme Metsätaloa kohti, mutta emme jonottaneet uudelleen sisäpihalle, vaan katselimme puita valaisseiden värien vaihtumista kadunvarresta. Paikalle ei päästetty lapsia, koska esitys saattoi olla pelottava. Kestimme pelottavuuden jalkakäytävällä.

Ihmisiä valui ylös Unioninkatua, vaikka kulkusuunnaksi oli suositeltu teosten kiertämistä järjestyksessä eli Senaatintorilta alkaen. Eihän sitä koskaan tiedä, missä suunnassa ihmiset asuvat.

Vaelsimme kohti Hämeentietä ja pääsimme viime hetkellä pois ratikan alta kovassa ruuhkassa.

Kaisaniemen puistoon oli ripustettu valaistuja lyhtyjä eli mustekaloja, tutuja, mekkoja, erilaisia valaisimia ja osa teoksista, mm. lumiukon pää ja valaistu nukkekoti, olivat maassa. Viehättävä alue, mutta pidin vielä enemmän Hakasalmen huvilan tunnelmallisesta puutarhasta aiempina vuosina.

Valoteoksessa näimme liekkejä ja kyseisen pömpelin jäähtyessä jonotimme kojusta kuumaa kaakaota ja ”talvimehua”. Emme päässeet selville ns. talvimehun (winter juice) koostumuksesta. Mahdollisesti mustaherukkaa, mahdollisesti Mehukattia.

Katselimme pimeältä Kaisaniemen aukiolta pilviä, kuuta ja tähtiä kasvitieteellisen puutarhan viehättävän kasvihuoneen lisäksi.

Australian murheellisia liekkejä kuvannut tuliteos oli erittäin vaikuttava.

Kävelimme eteenpäin ja pohdimme, kenen suureen taskuun pudotamme tyhjät paperikuppimme, mutta löysimme roskiksen. Seuraavana vuorossa oli metallipöllö, jonka oletin olevan 15-metrinen, mutta arvioni heitti reippaasti. Pikkuinen ja sympaattinen eläin, jota valokuvattiin innokkaasti.

Jatkoimme junarataa kohti ja pohdimme ravintola Kaisaniemen kohtaloa. Ravintola sulkeutui vuosi sitten toimittuaan hyvin pitkään samalla paikalla. Alkuperäinen ravintola rakennettiin Wikipedian mukaan vuonna 1827.

Kävelytieltä ihailimme veteen heijastuneita kirjaimia ja Tokoinrannassa ohitimme italialaisen ravintolan Il Gabbianon, jossa lähes jokainen viettäisi mielellään esimerkiksi joulua läheistensä kanssa. Ravintola ei kuulunut Lux Helsinkiin, mutta näytti hyvin tunnelmalliselta ja erittäin täydeltä.

Katsoimme seuraavalta valotaululta teosta, jossa oli poika, joka vaihtui tytöksi jne., mutta jatkoimme kohti valaistua Kaupunginteatteria. Värit vaihtuivat sinisestä oranssiin ja vaaleanpunaiseen ja taustalla soi minun mielestäni turhan uskonnollinen musiikki. Ystäväni piti kyseisestä musiikista eli hän oli kunnon ihminen.

Pidimme vaihtuvista väreistä, mutta äärettömän rankan kahden ja puolen kilometrin kävelyn (hehee!) jälkeen kaipasimme koteihimme ja lämpimään.

Valitsin virheellisesti seuraavana lähtevän bussin Hakaniemen torilta ja päädyin autiolle pysäkille autiolla kadulla, koska pysäkkien reittejä on vaihdettu ja bussipysäkkejä on suljettu. Keskenään melskanneet nuorisokriminaalit jatkoivat reuhaamista keskenään ja palasin turvallisesti kotiin.

Alueen pölvästit tai ohikulkevat pölvästit olivat pirstoneet useamman bussipysäkin lasit. Toive: jääkää kiinni, saakaa kunnon rangaistus ja kehittykää paremmiksi ihmisiksi epäilyttävästä taustastanne huolimatta. Sama toive pätee graffitisotkijoihin.

Suosittelen taidematkalla kuumaa juotavaa, vaikka jono oli pitkä.

Vielä tänään ja huomenna klo 17 jälkeen ehtii vaeltaa Lux Helsingissä parinkymmenentuhannen muun ihmisen kanssa. Uskon, että pahin ruuhka oli lauantai-iltana, jolloin tutustuimme valotaiteeseen.

Kiitos elämyksestä, Helsingin kaupunki!

Menkää ja valaistukaa.

PS Herttaista tonttulyhtyä minulla ei ole, mutta ensi vuonna otan oman fikkarin mukaan. Valaistumpi Unioninkatu on ehdottomasti parempi Unioninkatu.

Ympäristötuho/hiisi/HSL

Raide-Jokeri on varmasti hyödyllinen, mutta rakentamista, puiden kaatamista ja maaston turmelemista on piinallista seurata.

Viehättävä kävelytie tuhottiin ja reunustaneita kauniita puita on kaadettu valtava määrä. Kaadetut puut eivät riittäneet, vaan seuraavaksi pistettiin nurin puita Viikin eläinsairaalan edestä ja räjäytettiin ja hävitettiin kallioita Roihuvuoren suunnalta.

Ei hiisi, vaan Raide-Jokeri vieköön

Mielestäni pahinta oli hiidenkourun tuhoaminen Vartiokylässä.

https://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/794273-asukkaiden-karjekas-mielenilmaus-ei-auta-jaakaudelta-peraisin-oleva

Minulla ei ollut aavistustakaan siitä, missä on Vartiokylä (anteeksi), mutta karttaa tutkimalla asia selvisi.

Lisään edelliseen, että eksymisasiantuntijana suuntaan paikasta A paikkaan C ja päädyn paikkaan N. Näin kävi mm. lauantaina, kun olin kävelemässä tuttuun kohteeseen ja päätin vaihtaa reittiä. Päädyin täysin toiseen kohteeseen, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta löysin perille. Matkan pituus tuplaantui, mutta haitanneeko tuo mitään?

Raidejokeri.info -sivu

”Hiidenkirnut, hiidenkivet ja (hiiden)kourut eivät nykykäsityksen mukaan ole hiiden vaan alueella vaikuttaneen mannerjäätikön tuotoksia.”

Seija Kultti, Helsingin yliopiston ympäristögeologian lehtori

Pahoittelen, että hiisikuvaus huvitti minua, vaikka tiedän tosiseikan, jonka mukaan vesihiisi sihisi hississä ja ärrän kiersin ympäri orren, mutta ässän pistin taskuun.

Malmin lentokenttä

Malmin lentokenttä ei onneksi ole reitillä, mutta upottavalla mössömaalla sijaitseva historiallinen kenttä tuhotaan ja sinne rakennetaan asuintaloja.

Saisiko alueella heinäkuussa esiintyneen Ed Sheeranin pelastamaan viehättävän lentokentän?

Maanantaina 25.11.2019 alkanee HSL-tukilakko postilaisten puolesta

Olen varautunut etätyöpäivään, jos Helsingin Seudun Liikennelaitoksen lakko toteutuu.

Työmatkakävelyyn menisi HSL:n sivun arvion mukaan tunti ja 17 minuuttia. Eihän kävelyssä mitään, mutta pitäisi lähteä aikaisin liikkeelle, maanantaina sataa takuuvarmasti vähintään metri lunta ja sudet kyttäävät kantojen takana. Rosvot eivät jaksa nousta niin aikaisin, koska he ovat rosvonneet piukkaakin hiukkaakin niukemman edellisyönä. Varma tieto.  

Perjantai

Perjantaina oli kylmä ja satoi lunta, mutta kukaan ei töissä uskonut minua, kun kerroin lumisateesta. Pidin saldovapaan, mutta kävin aamupäivällä noutamassa läppärin, johon oli tehty pari lisäystä. Osamotiivinani saattoi olla viereisessä lounasravintolassa tarjoiltu sieni-juureslasagne.

Väitin työkavereille seuraavaksi, että bussissa satoi edellispäivänä lunta ja kaikki uskoivat. Kyseisessä bussissa kuljettaja teki äkkijarrutuksen ennen suojatietä, jossa päivittäin joku elämäänsä ja muiden elämää arvostamaton henkilö (#¤%&*!) juoksee viime tipassa bussin eteen.

Olin kotimatkalla noussut paikaltani, päästänyt eläkeläisrouvan lähtemään edelläni ja olin portaikossa, kun kuski jarrutti. Pidin kiinni kaiteesta, mutta eihän siitä ollut äkkijarrutuksessa mitään hyötyä, joten lensin lattialle. Varmistin ensimmäisenä, etten osunut iäkkääseen rouvaan, mutta näin ei onneksi tapahtunut. Olisi voinut käydä paljon pahemmin, jos olisin vauhdilla mätkähtänyt häneen.

Ystävällinen mies tarjoutui auttamaan minut lattialta, mutta olin jo noussut ylös. Kuljettaja pahoitteli tilannetta ja varmisti, että kaikki on kunnossa. Kerroin, että voin hyvin.

Mikään ei murtunut, katkennut, kadonnut tai särkynyt. Illalla oli kolhiintunut olo, mutta onnekkaasti kolautin vain kestäviä ruumiinosia enkä päätäni.

Vanhenemisen hyvänä puolena on, että komeat nuoret miehet auttavat tätiä.

Monesko Pride?

Lauantaina 29. kesäkuuta 2019 oli jälleen kerran vuorossa Pride-kulkueen ihaileminen Aleksilla.

Hupaisa kyltti, jonka sisällön toivottavasti muistan oikein

ma ole homo, ti ole homo, ke ole homo, to ole homo, pe ole homo

la järjestä grillausjuhlat

su mene kirkkoon ja tuomitse homoseksuaalit

Katselumotiivimme

  • nätit miehet
  • sympaattiset marssijakoirat
  • marssijoiden poikkeuksellisen kauniit kukkaseppeleet
  • sateenkaaren väriset sateenvarjot
  • nätit miehet
  • Mr. Gay Finland -rekka (ooh!), joka oli viimeisenä
  • iloiset marssijat
  • laulajat, joita oli mukavaa kuunnella
  • tanssijat, joista monet olivat erittäin taitavia
  • nallet, joista parhaalla nallella oli nallelakki
  • nallejen lippu
  • nätit miehet
  • korkokengillä kävelleet urheat miehet
  • Drag Queenit, joista upein oli aasialainen tai aasialaiselta näyttänyt kaunotar
  • nätit miehet
  • monien järjestöjen edustajat
  • poliitikot
  • nätit miehet
  • valkoiset pitsipäivävarjot
  • kirkon edustajat
  • Martat, jotka eivät ole jymähtäneet uskomaan täysin päättömiä käsityksiä muista ihmisistä
  • nätit miehet
  • kaltoin kohdeltujen ihmisten puolesta mustissa asuissa ja suut teipattuina marssineet, jotka kantoivat mustaa arkkua. Herätkää tietämättömät ihmiset siihen, että päättömät puheet homoseksuaalien rikollisuudesta tai mielisairauksista ovat älytöntä historiaa.
  • nätit miehet
  • me pidämme miehistä ja mitä se oikeasti kenellekään kuuluu, jos miehet pitävät miehistä tai naiset naisista? Ei se ole teiltä yhtään mitään pois. Keskity omaan elämääsi ja anna muiden olla rauhassa.
  • murheellisinta naisten kannalta on, että miehistä pitävät miehet ovat usein kauniskarvoisia ja hoikkia ja heillä on kauniskasvoinen ja hoikka poikaystävä
  • Tom of Finland -miehet. En sano mitään mustista nahka-asuista. Ooh!
  • Lumikki-asuihin pukeutuneet miehet
  • venäläiset, koska Venäjän sorto on käsittämätöntä
  • valkoiseeen häämekkoon pukeutunut herra
  • lukemattomat ihmiset, jotka marssivat joko itsensä puolesta tai ymmärsivät kannattaa ihmisiä, joiden voi olla vaikeaa elää omaa elämäänsä
  • innokkaita marssijoita oli 100 000 ja marssi kestää vuosi vuodelta kauemmin

Sateenkaariliput

Liput liehuivat mm. Ateneumissa, mitä arvostan.

Päätelmä

Listani perusteella päättelen, että taisimme käydä katsomassa nättejä miehiä.

Pötyä

Marssin seuraamisen jälkeen halusimme mennä myöhäiselle lounaalle. Kannattaa varata pöytä jostain, koska kaikki paikat olivat täynnä.

Vinkki Tony’s Delille Bulevardille: ensi vuonna kannattaa avata jo klo 14, koska – melkein – litistimme nenämme ikkunaanne.

Onneksi Fredrikinkadun Picnic oli auki ja saimme hyviä uuniperunoita.

Kaivopuiston juhlan päättymisen huomasi, kun sateenkaarivaatteiset ihmiset kävelivät kahvilan ohi Kampin metroasemaa kohti.

Jokainen tavallaan

En ole vuosiin ihmetellyt, miksei nätti ja viehättävä miespuolinen työkaveri halunnut minua tyttöystäväkseen, vaan seurusteli miehen kanssa.

Kuljen päivittäin lähiliikenteen busseilla, mutta en ole vielä löytänyt kauniskarvoista, hoikkaa ja ystävällistä brittimiljonääriherraa, joka etsii vaimokseen juuri minua. Lisätoiveina ovat hiukset, siisteys, ehdottomasti savuttomuus ja absolutismi.

Melko hämmästyttävä tilanne, mutta jatkan matkustamista busseilla.

Skillojen keskellä ja yleistä pahuutta

Kävimme pitkäperjantaina ihailemassa Talvipuutarhan kukkia, kuten hyvin moni muukin. Puutarhan pihalla kukkivat krookukset ja pääsiäisliljat.

Yleisölle suljetun alueen rinteissä kukoistivat siniset skillat.

Vastaanotossa oli kakkupöytä, joten osa vierailijoista osti täytekakkupalat. Talvipuutarhassa on useita pöytiä, joissa voi syödä joko omia eväitä tai kasvihuoneessa (harvoin, luulisin) myytäviä tuotteita.

Kasvihuoneessa kukoistivat moniväriset orkideat, perunanarsissit, orvokit, erilaiset mehikasvit ja mm. violetit hyasintit.  Kauniit kukat, joita ei voi voimakkaan tuoksun vuoksi ottaa jouluna kotiin. Hennoin tuoksu on lukemani mukaan valkoisessa hyasintissa.

Elämä olisi ehkä helpompaa, jos rakastaisi kodin ”raikasteita” eli kauhulle haisevia kukkaistuoksuja, autoihin myytäviä ”tuoksuvia” kuusia ja kestäisi monien pesuaineiden karmean löyhkän. Puhdas tuoksuu puhtaalta, eikä haise pesu- tai huuhteluaineilta.

Hanami su 19.5.2019, Roihuvuori

Pensaissa on jo suuret lehdet, leskenlehdet, valkovuokot ja onnenpensaat kukkivat ja päivä päivältä luonto näyttää paremmalta.

Pian lähistöllä kukoistavat vaaleanpunakukkaiset kirsikkapuut. Hanamia juhlitaan Roihuvuoressa sunnuntaina 19.5.2019 klo 12–18:30.

Vältän ihmismassoja myös ulkona, joten käyn aina ennen juhlia ihailemassa viehättäviä kukkia.

Universal Stone

Olen kuurannut kylpyhuoneen kaakeleiden saumoja erilaisilla pesuaineilla, mutta edes rautakaupan järeät tuotteet eivät tuntuneet tepsivän. Höyrypesurilla sai kätevästi puhdistettua lattiaa, mutta saumat näyttivät epäilyttäviltä. Muistin kaapissa olevan Universal Stone -purkin ja pesin laattasaumoja sienellä levittämäni hajustamattoman ja myrkyttömän tökötin ja kaakeliharjan avulla. Toimii!

Muiden sairauksiin reagoiminen

Luen edelleen useita syöpäpotilaspalstoja, koska myeloomasta paranemisestani huolimatta oletan, että sairaus palaa minun jossain vaiheessa. Ei pitäisi olettaa.

Törmäsin jo edesmenneen potilaan kirjoituksiin. Hän oli muille sairastuneille vihainen, koska edes allogeeninen kantasolusiirto ei parantanut häntä. Muilla oli hänen mielestään vain mitättömiä pikkuoireita, mutta hän ilmoitti olevansa todella sairas.

Ymmärrän, että tilanne oli hänelle surullinen ja vaikea, mutta en ymmärrä muiden potilaiden katkeraa syyllistämistä. Jokaisella sairastuneella on omat oireensa ja murheensa, koska kyse on parantumattomasta syövästä, jota onneksi voidaan hoitaa nykyisin monilla eri lääkkeillä.

Eihän hän edes tiennyt muiden tilanteista, koska monet sairastuneet kirjoittavat vain joistain sairauteen liittyvistä oireistaan. Osalla syynä on se, etteivät he halua pelotella muita omalla tilanteellaan.

Ferritiini

Keskustelupalstoilla herjattu ferritiini tuntuu olevan tietämättömien kriitikkojen suosittuna puheenaiheena. ”Kenelläkään ei ole mitään ongelmia ferritiinin kanssa ja syynä alhaisiin arvoihin ovat vain laiskuus ja hyvin todennäköisesti yleinen pahuus jäkätijäkätijäkäti.” Yleisen ja erityisen pahuuden tietenkin allekirjoitan.

Varastoraudan puutteesta kärsii yli 10 prosenttia naisista ja yli kolme prosenttia miehistä. En usko, että aiheesta tietämättömiä on noin 85-87 prosenttia. Hehee!

Nuorempana sain bussipysäkeillä ja rautatieasemilla ympärilleni selittämään liudan höperöitä ja juoppoja, jotka luulivat minua hämäävien kasvojeni perusteella kiltiksi ja mukavaksi. He erehtyivät pahasti. Vanhenemisen etuna on, että saa olla kaikessa rauhassa.

Vuosia sitten kävimme sisareni kanssa katsomassa isovanhempia kahdessa eri sairaalassa, koska toinen oli vaikeassa verisuonileikkauksessa ja toinen oli hoidossa sydänoireittensa vuoksi. Täydessä junassa oli kärttyisä ikähenkilö, joka olisi halunnut kipeän jalkansa vuoksi pitää itsellään neljä paikkaa. Teimme pitkää päivää ja isovanhempien tilanne huoletti, joten rohkenimme istua mummelin viereen. Puhuimme matkalla sairaalakäynneistä ja vihainen neiti tai rouva tuijotti meitä pistävästi koko matkan ajan. Lähtiessämme hän tokaisi, että näköjään RAHVAS matkustaa junassa. Olin niin häkeltynyt, että vain tuijotin häntä. En tietenkään voinut sanoa ikäilkiölle mitään. Nyt tähtään siihen, että mitä enemmän ikää tulee, sitä varmemmin puhun muista matkustajista rahvaana. Ehkä.

Pitkien syöpähoitojeni jälkeen ferritiiniarvoni oli enää 19 mikrogrammaa litrassa, vaikka arvon pitäisi ylittää 100. Hematologit eli verisyöpälääkärit huolestuivat tilanteesta, joten suolistoni magneettikuvauksen jälkeen syön rautalääkettä ja B12-vitamiinia ja toivon arvon nousevan, koska olen naurettavan väsynyt. Minulla ei onneksi ole suolistosyöpää.

Pitkään kestänyt flunssa-, poskiontelotulehdus- ja mononukeloositilanne sotki rautalääkkeen ottamista, koska sain antibioottikuurin. Kaksi vatsaa sekoittavaa lääkettä oli liikaa, joten luovuin tilapäisesti rautalääkkeistä.

Jääpalojen syöminen on ilahduttavaa ja voi liittyä alhaiseen ferritiiniin. Ooh, jääpalat ovat hyviä!

Raudansaantia voi parantaa juomalla aterian yhteydessä mehua tai syömällä vitamiinivalmistetta. (HS 26.11.2018). Minulle tulee talvella appelsiinihimo ja joka kevät hillitön hinku juoda appelsiinimehua. Väitin aiemmin, että kyse oli piristävän oranssista väristä, mutta ehkä alhainen ferritiini sai aikaan reaktion? Mielestäni teoriani on melko hyvä.

Keski-ikä, vuosien syöpähoidot ja rankka lääkitys varmasti väsyttävät, mutta ehdin jo huolestua siitä, etten eläimistä pitävänä muistanut työkaverien koirien rotuja.  Kyse oli nolosta – ja tietenkin täysin kuvitellusta – ferritiinipöperöpäisyydestä.

Uskonto

Heinäkuussa 2018 helsinkiläismiehistä alle puolet kuului kirkkoon ja naisista alle 60 prosenttia. Maahanmuutto muuttaa tilannetta.

Monilla syöpäforumeilla on toivomus siitä, ettei uskonnosta puhuta, koska puhe voi loukata osaa kirjoittajista. Olen syntynyt uskovaiseen perheeseen ja kuulun edelleen kirkkoon, mutta ymmärrän kirkkoon kuulumattomien tai kirkosta eronneiden tilanteen erittäin hyvin. En ole koskaan pitänyt ns. miekkalähetyksestä tai pakanoille uimahousuja ja Raamattu -tyylistä, koska jokaisella on oikeus uskoa mihin lailliseen haluaa.

Useista palstan pitäjien esittämistä ohjeista huolimatta osa tuo uskoaan julki todella paljon. Minun on vaikea ymmärtää tilannetta, koska kyse on SYÖPÄpalstoista, ei uskonnolliseen keskusteluun liittyvistä palstoista.

Olisi varmaan kätevämpää, jos uskonnosta kirjoittavat kaveeraisivat keskenään esimerkiksi Facebookissa ja kirjoittaisivat syöpäpalstalla syöpään liittyvistä asioista.

Pahimpia oli näkemäni kirjoitus, jossa joku oli häätämässä uskontokirjoituksista pahastuvia syöpäpalstalta. Kyseessä EI ole uskonto-, vaan syöpäpalsta.

Luin aiemmin kirjoituksen, jossa ”hurskas” kristitty näki aiheekseen haukkua toisen uskonnon edustajan syöpäpalstalla. Oli kiusallista lukea roskalehtityylisiä paasauksia politiikasta tai raivoavaa suhtautumista muihin uskontoihin tai homoseksuaaleihin. Miksi ihmeessä kahden aikuisen välisen suhteen pitäisi kiinnostaa muita ihmisiä?

Tietämätön, häijy ja valistumaton saa tietenkin olla, mutta muut pitää säästää omalta tietämättömyydeltä esimerkiksi 10 vuotta sitten kirjoitetuissa blogikirjoituksissa, joissa kehotetaan viheliäisiin rikoksiin.

Onneksi pahimpia raivoajia ja räyhähenkiä ei tarvinnut seurata Facebookissa, vaan heidät pystyi estämään.

Jollain palstalla kirjoitti vihainen vanha mies (jännittävää, että sukupuoli yhdistää kirjoittajia), joka luuli tietävänsä kaikesta kaiken ja puuttui jatkuvasti muiden teksteihin tietämättä asiasta yhtään mitään. Rasittavaa käytöstä.

Valtaosan rikoksista tekevät miehet, vankilat ovat täynnä miehiä ja sodissa riehuvat miehet. Harmillista, miten testosteronin aiheuttama aggressiivisuus näkyy niin monissa asioissa.

Toisaalta en tunne olevani mukava ihminen, kun haluaisin Isis-retkeilijöiden jäävän nykyisille asuinalueilleen ja toivoisin ”ystävällisesti”, että ihmisten ja historiallisten rakennusten kimppuun julmalla tavalla käyneet taistelijat tuomittaisiin Hammurabin lailla eli mitä muille teit, sen koet myös itse. Ratkaisuni on kaikkea muuta kuin humaani, mutta kauhujuttuja lukeneena näen oikeudenmukaisena, että jokainen maksaa siitä, miten on muita kohdellut.

Lopuksi oma ystävällinen ja huomaavainen neuvoni, joka ei liity millään tavalla syöpähoitoihin, yleis- tai erityiskriminaaleihin tai politiikkaan: puolison pettäminen on ala-arvoista. Erotkaa ensin ja aloittakaa vasta eron jälkeen uusi suhde.

Ravintola Karl Johan, Yrjönkatu 21

Kävimme eilen syömässä ravintola Karl Johanissa eli sain syntymäpäivälahjani etukäteen. Kiitos, M!

Alkuruoiksi valitsimme lipstikkakeiton (pyysin pekonitta, koska possut ovat fiksuja) ja vorschmackin, pääruoaksi otimme päivän tuoreen kalan eli taimenen, perunoita ja tryffeleitä ja parsaa hollandaisekastikkeessa. Kastike oli hyvää, mutta söin vain pienen määrän. Olen huono hollandaisekastikkeisti, joka on melkein sana. Olin iloinen siitä, että kauniissa annoksessa oli sekä vihreä että valkoinen parsatanko, koska suosin vihreää. Jälkiruokana oli suklaamarkiisia ja mandariinisorbettia (ooh!) ja omenapiirakkaa, kuusijäätelöä ja marenkia. Sain napsia marengit ystävän lautaselta eli tapaaminen oli sekä keskustelun että ruoan puolesta erinomainen. Karl Johanissa osataan kokata ja tarjoilija oli hyvin ystävällinen. Yllättävän paljon ihmisiä käveli pitkin Yrjönkatua eli Helsinki ei ollut niin autio kuin olisi voinut suljettujen ravintoloiden perusteella päätellä.

Harkitsin alkuruoaksi tartar-pihviä, jota aiemmin rakastin. En tiedä, onnistuisiko syöminen enää, koska syön hyvin vähän punaista lihaa. Pitäisi syödä enemmän jo – kuvittelemani, hehee – ferritiiniarvon vuoksi.

Kävelimme, ts. lämmittelimme rautatieasemalle Forumin kautta, joten pääsimme ihailemaan Silmälasikeskus Forumin huikeita silmälaseja Kukontorilla. Ainakin aiemmin silmälasit ostettiin yksittäiskappaleina Ranskasta ja jo huikeiden lasien sovittaminen oli hauskaa.

Suonenveto

Herään aina välillä siihen, että oikeassa pohkeessa on viheliäinen suonenveto. Luin, että suonenvedot yleistyvät vanhetessa ja etenkin yli 50-vuotiailla on suonenvetoa. Jalan venytteleminen auttaa, mutta kipu on inhottava. Nestettä pitäisi juoda riittävästi, mutta juon nyt jo niin paljon, että suurempi nestemäärä olisi farssi. Suolatasapaino pitää säilyttää. Pitäisikö laittaa muutama merisuolakide suuhun ennen nukkumaanmenoa? Hmm. Jalkojen venyttely ennen nukkumaan menoa voi auttaa ja kipu saattaa olla lievempi. Magnesium mahdollisesti auttaa, joten pitänee kaivaa magnesium-purkki esille. Magnesiumarvoni olivat jossain vaiheessa niin korkeat, että magnesium kiellettiin kokonaan.

Opiaatit, efedriinit ja muut kodeiinit

Helsingin Sanomissa oli jälleen kirjoitus siitä, kuinka osa jää heti koukkuun kipulääkkeisiin. Siinä vaiheessa, kun kivuista kärsiviä syöpäpotilaita estetään saamasta tehokkaita ja toimivia kipulääkkeitä, menen kiljumaan Eduskuntatalon portaille. En enää tarvitse vahvoja kipulääkkeitä, mutta ymmärtääkseni portailla kiljuminen on oikea paikka.

Mm. mononukleoosia hoitanut lääkäri oli harmissaan siitä, että vahvoja kipulääkkeitä myönnettiin myös lievempiin kipuihin, joihin niitä ei pitänyt määrätä.  Lähes kaikilla on netti, joten luulisi, että ihmiset tutkisivat saamiaan lääkkeitä ja perehtyisivät haittavaikutuksiin. t. Lyricaa en koskaan hakenut

Toisaalta valtaosa ei jää koukkuun lääkkeisiin eikä meditaatioista jne. ole välttämättä mitään hyötyä kivun taltuttamisesta. Eiväthän kaikki edes Suomessa juo alkoholia ja yhä harvempi polttaa tupakkaa.

Pidän edelleen itseäni onnekkaana, koska pahoinvointireaktioiden vuoksi mikään vahva kipulääke (yök), alkoholi (pahaa, haisee, tyhmentää) tai tupakka (pahaa, haisee) eivät koukuttaneet.

Kodeiini- ja efedriinipitoista yskänlääkettä käytin kovan yskän taltuttamiseksi, en huvitteluna.


Rediin ja Bryga-puistoon

Kävimme lauantaina tutustumassa Rediin ja suosittelemme paikkaa mielin vilpittömin.

Kauppoja ja ravintoloita riittää ja mikä parasta, käytävillä talutetaan koiria. Hissillä pääsee viidenteen kerrokseen, jonka lumisella kattotasanteella voi ulkoiluttaa lemmikkiä. Kunnollisia ja tunnollisia koiranomistajia varten on varattu roskiksia, joihin voi tiputtaa koirien aiheuttamat, sanotaan nyt vaikka roskat.

Viereiseltä tornitalolta on lukittu kulkuväylä Brygalle, joten ulkoiluttajia riittää jatkossakin.

Lunta tulvillaan oleva valtava, lehtijutun mukaan Espan puiston kokoinen terassi on upea ja tuskin maltan odottaa kesää ja kauniita istutuksia. Merimaisemia ja Sörnäisten kaasukelloa oli hauska ihailla ja paikalle pitää ehdottomasti päästä toistekin. Arvostin kävelijöitä varten aurattuja kulkuväyliä ja useita (lumen peittämiä) istuimia.

https://www.srv.fi/stories/178114/

Pistäydyimme Kirkon Ulkomaanavun WeFood-liikkeessä, jossa myytiin hävikkiruokaa eli vanhentuneita tai vanhenevia tuotteita, joiden kauppa kävi ilahduttavan hyvin. Jos kaipaat suurta muovipussillista pilkottua jäävuorisalaattia, isoa ananasmurskatölkkiä, pähkinöitä, erilaisia juomia, mausteita tai sirkkapatukoita, niin kannattaa suunnata ostoksilla. Huomenna valikoima voi olla jotain muuta. Myymäläpäällikköä lukuun ottamatta myyjät työskentelevät vapaaehtoisina. Arvostan kyseistä työtä tekeviä ihmisiä.

Keveitä kenkiä myyvä yritys oli mielenkiintoinen. Jos kaipaat pitsisiä lenkkareita, niin suuntaa liikkeeseen.

Hauskalta näyttävällä Kiipeilyareenalla voi kokeilla boulderointia

Virolaisessa elokuvateatterissa Cinamonissa oli edullisemmat hinnat, kuin suomalaisesta ruotsalaiseksi, brittiläiseksi ja viimeiseksi kiinalaiseksi muuttuneessa Finnkinossa.  Cinamonissa Ailo – pienen poron suuri seikkailu -elokuvan päivänäytökseen pääsee kahdeksalla eurolla. Lipun voi ostaa netistä tai elokuvateatterin automaateista.

Viehättävältä vaikuttavan Urban Green -kukkakaupan halusin nähdä, mutta en huomannut yritystä kierroksemme aikana.

https://www.urbangreen.fi/

Ihailtavana pidin sitä, että kaikki ostoskeskuksessa oli uutta ja siistiä.

Rullaan vielä tammikuussa

Yrjönkadun Rulla-ravintolaan ehtii vielä, koska ravintola jatkaa tammikuun 2019 loppuun.

Rullia voi myöhemmin tilata catering-puolelta.

Rulla oli pitkään Haluan käydä -listallani ja Helsinki Luxin aikana suuntasimme ravintolaan. Soitin ravintolaan edellispäivänä ja pyysin, ettei rulliini laiteta (kauhu-) korianteria. Lähetin tilauksemme tekstiviestillä.

Ystäväni pitää korianterista, jonka maistan saippuana, joten hänen rulliinsa tuli korianteriyrttiä.

Jostain hämärästä syystä oletin, että riisipaperi on ohutta ja rapeaa, mutta rullien päällä oli erilainen, paksumpi ja sitkeämpi tuote, josta pidimme. Pidin siitaketäytteisestä rullasta, katkarapu-avokadorullasta ja lohi-avokado-granaattiomenansiemenrullasta.

Mehukkaita ja raikkaita granaattiomenia kannattaa ostaa etenkin sesongin aikana joulukuussa. Jonain päivänä toivottavasti matkustan Marokkoon ja saan juoda vastapuristettua granaattiomenamehua.

Söin erittäin hyvän tomaatti-fenkoli-avokado-papusalaatin rullien lisäksi. Pidin kalakastikkeesta, mutta maapähkinäkastike oli makuuni turhan tulista.

Ystäväni valitsi bataatti-kikherne-cashewsalaatin, josta hän piti. Rulliksi hän valitsi kasvis- ja kalavaihtoehtoja ja hän piti molemmista kastikkeista. Pitäisin bataattisalaatista, jos siinä ei olisi bataattia. Hehee. Bataatti on mielestäni liian makea juures.

Rullan catering-sivulta näkee tuotevalikoiman ja ravintolassa on tarjolla 10 erilaista rullaa.

Kauhukorianterin välttäjien kannattaa olla ravintolaan yhteydessä edellispäivänä, jotta he saavat toivomiaan tuotteita. Rullissa käytetään valmista salaattipohjaa, jossa väijyy ns. saippuayrtti.

http://www.rulla.fi

Kannattaa tutustua hyviin ja ennen kaikkea kauniisiin tuotteisiin myös samassa tilassa toimivassa Nudge-vaatekaupassa, joka myy eettistä ja viehättävää muotia.

nudge.fi

Osoite Yrjönkatu 30, 00100 Helsinki

Kiitos! – ja työnhaku

Maalis-kesäkuu

Maaliskuussa alkanut työkokeiluni jatkui kesäkuun loppuun.

Mahdollisuus työntekoon parin kuolemantuomion ja kuuden rankan sairauslomavuoden jälkeen tuntui ihmeelliseltä. Olin onnekas ja paranin aivoleikkauksen ja allogeenisen kantasolusiirron avulla. Oli ilahduttavaa päästä jälleen takaisin tekemään työtä, josta oli hyötyä muille ihmisille.

Olin tyytyväinen siitä, että minut hyväksyttiin välittömästi osaksi ryhmää ja sain poikkeuksellisen ystävällistä kohtelua työkavereilta. Kiitos esimies, että valitsit minut ja sain sinulta useita hyviä neuvoja ja kiitos työkaveri, että autoit minua monissa asioissa ja opastit uusissa tehtävissä! Sain huomaavaiselta toimittajalta palautetta kirjoittamistani jutuista ja neuvoja hyvistä, kirjoittamista koskevista kirjoista. Kiitos!

Kirjoitin juttuja haastattelemistani henkilöistä ja useammasta liikuntaa tukevasta kaupungista. Naputtelin koulutukseen liittyviä tietoja Exceliin eli kiinnostavaa tekemistä riitti. Pääsin useampaan lyhyeen koulutukseen ja sain kotona lukea liudan mielenkiintoisia lehtiä, joita tuli toimistolle. Ei, en enää usko, että reumaan sairastutaan palelemisen vuoksi, kuten aiemmin oletettiin.

Pääsin mukaan työryhmän virkistyspäivänä lounaalle Löylyyn (kuvassa) ja jälkiruoalle Caruseliin. Voin mielin vilpittömin kehua hyvää seuraa, tyylikästä ravintolaa, aurinkoisia merimaisemia, portobellosienellä täytettyä kasvishampurilaista (vuohenjuuston sai onneksi vaihdettua cheddariin) ja lakujäätelöä. Menomatkalla pääsimme silittämään hyvin pientä ja söpöä staffinpentua, joten päivä oli täydellinen.

Oli ilahduttavaa olla hyväksytty osa työryhmää ja tehdä vaihtelevia töitä kauniissa ympäristössä. Töihin oli joka päivä mukavaa mennä.

Heinä-elokuu 

Pääsin työkokeiluun toiseen järjestöön heinäkuun alussa ja työskentelen jälleen kiinnostavien asioiden parissa mm. kirjoittaen ja Excel-taulukoita kooten.

Maisemat ovat kuin pittoreskista pariisilaisesta hotellista ja kunto paranee kiipeämällä portaat töihin.

Kiitos ystävälliselle esimiehelle, joka valitsi minut töihin ja uusille kollegoille, joilta sain mielenkiintoisia työtehtäviä. Teen osan töistä toimistolla ja osan etänä, kuten aiemmassakin työpaikassa ja pidän ratkaisusta.

Työkokeiluni päättyy elokuun lopussa.

Sinebrychoffin taidemuseo

Viime viikon lounastauolla kiirehdin käymään Sinebrychoffin taidemuseossa, joka oli (minulle) yllättäen remontissa. Yläkertaan pääsee, mutta olisin mielelläni nähnyt uuden näyttelyn.

Sain kohteliaalta vartijalta esitteen seuraavasta Tunteet estradilla -näyttelystä, joka alkaa torstaina 13.9. ja päättyy sunnuntaina 3.3.2019.  Näyttely kuvaa, miten teatteri on vaikuttanut maalaustaiteeseen.

Työnhaku syyskuun paikkaan

Etsin uutta työtä syyskuussa 50 prosentin palkkatuella eli yhteiskunta kiitettävästi sponsoroi minua pitkän sairauslomani jälkeen. Onneksi paranin ja pääsin takaisin tekemään työtä, joka on aina ollut minulle hyvin tärkeää.

Olen kiinnostunut esimerkiksi kirjoittamisesta, työstä sijoitus- tai rahoitusyhtiöissä tai toimistotehtävistä, mielellään Helsingissä.

Toivottavasti löydän uuden työpaikan ja monipuolista tekemistä. Uuden oppiminen on ollut hauskaa, kuten aiemminkin.

Adele Jennynä, BBC Music

Löysin hauskan videon YouTubesta, joten teillekin kulttuuria sunnuntai-iltapäivää piristämään.