Jouluiloa, -reippautta ja -hömppää

Kun lunta tulvillaan, on raikas talvisää, niin ihmisillä on oikeus keskittyä sekä taiteeseen että hömppään. Jokainen saa itse päättää, kummasta seuraavissa on kysymys.

Hallmark-elokuvat, YouTube

Jos ihanan jouluiset ja ällöttävän romanttiset elokuvat kiinnostavat englanniksi, niin suosittelen YouTuben Hallmark-elokuvia.

Christmas in the City

Näkemässäni elokuvassa oli yksinhuoltajaäiti, hänen luistelijalapsensa, naisen hyvä ystävä New Yorkissa, myyjän työ tavaratalossa, leveitä hymyjä, ihana tavaratalonjohtaja, tämän setä ja käärmeilevä uusi johtaja, jonka piti tehdä tavaratalosta trendikkäämpi. Matkalla oli murheita, mutta lähes kaikki oli yltiöihanaa. Mainitsinhan leveät hymyt?

Kuka on pomo?

Sopia Kinsella

WSOY 2017

Katie, brändäysyritys Lontoossa, oikukas pomo, unelmien mies – ja potkut. Paluu kotiin hoitamaan maatilamatkailuyritystä, jonne tyylikkäimmät tyypit tulevat luksuslomalle luomutilalle

Hyvin kirjoitettu kertomus nuoresta naisesta, jolle Lontoo oli unelmien työkohde. Kaupunkia rakastavalle kirja oli hauskaa luettavaa.

Palautin pari päivää sitten viisi kirjaa kirjastoon ja neljä kirjaa oli varattu. Jostain hämärästä syystä tunsin itseni kunnon ihmiseksi.

Voima kanssanne rautaista tietoa voimaharjoittelusta

Anni Vuohijoki & Miia Kirsi

Otava 2018

Anni Vuohijoki on DI, lääketieteen opiskelija, painonnostaja ja monipuolinen voimaharjoittelun valmentaja. Hän edusti Suomea Rion olympialaisissa vuonna 2016.

Miia Kirsi (s. 1983) on HuK, crossfit-valmentaja sekä hyvinvointiin ja liikuntaan erikoistunut kirjoittaja.

Kirjassa on uusinta tietoa lihaskunnon vahvistamisesta Olympiatason painonnostajalta ja ammattivalmentajalta.

Pelkäsin, että mätkähdän jälleen kadulle, koska en ole yhtä hyvässä kunnossa/lihaskunnossa kuin ennen rankkoja hoitoja, joten lainasin kirjan kuntosaliharjoittelua varten. Lihasmassan lisäämisestä on hyötyä kaiken ikäisille ihmisille ja kuntosaliharjoittelu tekee helpommin tynnyristä tiimalasin. Voimasta on iloa arjessa jo kauppakasseja raahatessa. Neljän kilon kissanruokasäkkejä raahatessa on tyytyväinen siitä, että voi jo paremmin.  

Hyviä neuvoja

Putkirullauksesta, ”köyhän miehen hieronnasta”, voi olla hyötyä kipeille lihaksille.

Kannattaa suunnitella treeniohjelma: päätavoite, aika, harjoittelu viikossa, vuosisuunnitelma, vapaapäivät, pidä kirjaa (tämä on mielestäni tärkeää – otin aiemmin kotona peilistä valokuvia edistymisestäni) ja nauti harjoittelusta.

Vanhemmilla ihmisillä keho vaatii palautumisaikaa, huolellinen lämmittely on tärkeää, lihakset pitävät nivelrikkopolvet kivuttomampina ja loppuverryttely on tärkeää.

Urheilijan päivän ruoat -kohdassa minua jäi kiinnostamaan, miksi aterialla syötiin 100 grammaa kalkkunaa ja 30 grammaa kalkkuna- tai broilerileikettä. Mietin, miksei urheilija syö 130 grammaa kalkkunaa ja jätä prosessoidut lihat syömättä lounaalla? Pitäisi varmistaa joltain ravitsemusgurulta.

Aamiaiseen kuuluivat kaurahiutaleet (puurona), tuore tai pakastemarjat, raejuusto, ruisleipä, kalkkuna- tai broilerileike, Oivariini ja rasvaton maito TAI smoothie, kananmunan valkuainen, luonnon jogurtti, banaani, mansikka, 15 pähkinää, Oivariini ja rasvaton maito. 

Ruoassa solujen pitää saada energiaa. Kannattaa syödä säännöllisesti, mutta itselle sopivasti. Proteiinia keho tarvitsee 20–25 grammaa per ateria. Kun peruspilarit ovat kohdallaan, niin pieni horjuminen eli kakkua syntymäpäivillä ei haittaa. (Perinteinen 20/80, oletan, eli tilanne kuntoon, niin satunnainen salmiakki ei haittaa.)

Aktiivinen palautuminen eli kevyt liikunta on tärkeää: soutu, kävely tai pyöräily. Venytteleminen on hyvä, jos siitä on sinulle hyötyä.

Nukkuminen on terveysteko. (Pitää paikkansa. Nuku päivällä, jos kortisoni valvottaa yöllä. Päivällä on ihanaa nukkua sairauslomalla tai eläkevuosina, kun kiirettä ei välttämättä ole minnekään.)

Mielen voima. Liikunnalla on todettu olevan masennusta parantava vaikutus. Liikunta voi myös ehkäistä masennusta. Työnhaku on haastavaa, mutta käveleminen ja roskien kerääminen on ainakin minulle hyödyllistä, koska olen ulkona, liikun ja saan siivottua lähiympäristöä. Suosittelen puistokummiksi ryhtymistä kaikille helsinkiläisille. Pysyvät muutokset vievät aikaa ja toisinaan tulee takapakkeja. Muutokset tuovat energiaa.

”Olemme juuri sellaisia, kuin ajattelemme olevamme. Unelmoi ja haaveile. Uskalla odottaa onnistumista ja lopeta murehtiminen.”

Vuohijoki pitää Bullet Journalista eli itse tehtyä kalenteria, jossa hän seuraa mm. untaan, painoaan ja ravinto-ohjelmaansa. (Useampi kaveri yritti pitää Bujoa ja valtaosa heistä luovutti. Jokaisella on oma ja toimiva tapansa seurata edistymistään.)

Oli surullista lukea, että lahjakasta urheilijaa oli kiusattu koulusta ja murheellista lukea veljen menettämisestä. Arvostan, että Vuohijoki pärjäsi kohtaamiensa ikävien asioiden kanssa, valmistui DI:ksi ja opiskelee tällä hetkellä lääketieteellisessä tiedekunnassa. Huikeita saavutuksia.

Olen pahoillani ikävistä kokemuksistasi ja toivotan sinulle onnea lahjakkuudestasi, osaamisestasi, edistymisestäsi ja erittäin vahvasta luonteestasi, Anni Vuohijoki.

Kotimuseon joulupöydät, Sinebrychoffin taidemuseo 1.12.2018 – 3.2.2019

Fanny ja Paul Sinebrychoff ovat asettuneet Bulevardin taloonsa, joka lukeutui Helsingin merkittävimpiin yksityiskoteihin. Kahdeksan hengen pöytäseurueeseen osallistuvat isäntäpariskunnan lisäksi Paulin sisaret Anna ja Maria sekä edesmenneen Nicolas-veljen perhe.

Näin olisi joulunvietto voinut alkaa Sinebrychoffin talossa. Sisarusten äiti kauppaneuvoksetar Anna Sinebrychoff oli kuollut, ja se varmasti leimasi perheen joulunviettoa. Läsnä olivat isäntäperheen lisäksi Paulin sisarukset: Anna Kjöllerfeldt tyttärensä Esterin kanssa ja Maria puolisonsa Carl von Wahlbergin kanssa. Joulun viettoon osallistui myös Nicholas-veljen leski Anna (o.s. Nordenstam) Olga-tyttären kanssa. Talon palveluskunnalle oli melko varmasti järjestetty oma joulu, johon ruoan ohella kuuluivat talon isäntäväen heille antamat lahjat. Fanny Sinebrychoff harjoitti anoppinsa Anna Sinebrychoffin tavoin laajaa hyväntekeväisyyttä, johon joulunaika toi oman lisänsä.”

Elä rohkeasti

Jojo Moyes

Gummerus kustannus 2018

”Louisa Clark tuli lukijoille tutuksi Jojo Moyesin läpimurtoromaanissa Kerro minulle jotain hyvää ja sen jatko-osassa Jos olisit tässä. Loun tarinan optimistinen päätösosa Elä rohkeasti naurattaa, itkettää ja herättää halun matkustaa heti New Yorkiin.”

Uusin suomennettu teos Kuinka painovoimaa uhmataan, joka ei kuulu edelliseen sarjaan, ilmestyy ensi vuonna.

Oodi uudelleen

Kävimme Oodissa noin viikko avajaisten jälkeen. Minulle käynti oli toinen ja kummastelimme liukuportaiden kaiteiden likaantumista, koska niissä oli mustia läiskiä ja ihmettelimme valtavaa hiekka- ja kivimäärää kirjaston lattioilla. Keväällä tulevien hyllyjentäyttörobottien lisäksi tilassa kannattaisi ajaa mäkiä kiipeäviä ja portaita laskeutuvia siivousrobotteja, jotka putsaisivat ihmisruuhkan aiheuttamia sotkuja.

Kurkistimme ylimmässä kerroksessa salaiseen huoneeseen, lasten lukupaikkaan, kirjahyllyn takana. Tilassa onneksi riisutaan kengät.

Pääsimme ihailemaan maisemia kolmannessa ja ensimmäisessä kerroksessa ja vuorotellen istumaan Pallotuoliin, joten käynti oli hyvin onnistunut.

Toinen kerros avataan asiakkaille 28.12. ja elokuvateatteri Regina avataan tammikuun puolella.

” Kansallisen audiovisuaalisen instituutin uusi elokuvateatteri Kino Regina aloittaa toimintansa Helsingin keskustakirjasto Oodissa tammikuussa 2019.” Luulin, että Regina korvaa Orion-elokuvateatterin, mutta näin ei onneksi ole.

Emme saaneet traumaa kirjaston matalista ”kyykkäyskirjahyllyistä”, koska keskityimme kirjastoon tutustumiseen ja kauniiden maisemien ihailemiseen. Pallotuolista pystyi katselemaan vastapäisen talon neuvotteluhuoneisiin, mutta emme vilkuttaneet kenellekään.

White Christmas

Bing Crosby

Mainokset

Nuuskapurkkia potkaisin

Odottelin myöhässä ollutta bussia hyytävässä tuulessa ja tein virheellisen ratkaisun: päätin kävellä seuraavalle pysäkille. Aiemmin pysäkillä ollut oli lähtenyt kävelemään jo pari minuuttia aiemmin, mutta kuvittelin, että bussi ajaa pian paikalle. Ei ajanut.

En katsonut bussin viivästymistä tai peruutusta kännykältä, koska latautumisessa menee ikuisuus.

Kävelymatkani puolivälissä bussi ajaa paikalle ilman numeroa eli edellinen bussi oli mitä ilmeisimmin hyytynyt matkalle. Bussi EI tehnyt bussien vakiotemppua eli lähtenyt vasta noin vartin kuluttua, vaan ajoi ohitseni.

Sapetti, joten potkaisin nuuskapurkkia, joka lensi iloisessa kaaressa. Kaduin välittömästi tekoani, mutta en poiminut purkkia ja sen kantta kadulta,vaan jatkoin matkaa. Ehdin toisen tien varrelta lähteneeseen bussiin.

Paluumatkalla mietin, että olen kehno roskienkerääjäheittiö, koska kostin täysin syyttömälle nuuskapurkkiparalle sen, että bussi lähti myöhässä ja ajoi ohitseni. Päätin nostaa purkin, joka oli kadonnut. Tunsin vielä suurempaa syyllisyyttä siitä, että joku kunnon ihminen oli nostanut purkin.

Mietittyäni asiaa tarkemmin päättelin, että en tietenkään voinut potkaista nuuskapurkkia, koska niitä ei myydä Suomessa.

Kaikenlaista sitä ihminen kuvitteleekin tekevänsä.  Hehee.

Testejä

Persoonallisuustestit ovat kiehtovia ja juttelin niistä useamman ihmisen kanssa. Kuulin, ettei testeillä välttämättä ole mitään väliä,vaan testattavan käytöstä seurataan testien aikana. Melko katalaa, vai mitä?

Kerroin, että tein historian hämärissä testin ja aikaa testin tekemiseen oli varattu runsaasti. Eihän testissä kauaa nokka tuhissut, joten tylsistyin istuessani yksin huoneessa. Nousin ylös, teroitin kaikki lyijykynät, laitoin ne pituusjärjestykseen pöydille ja pyyhekumit nätisti kynien viereen. Tyhjensin teroitusroskat roskikseen ja pyyhin paperipyyhkeellä pöydät siisteiksi. Aikaa oli edelleen jäljellä, joten vaelsin testaajan huoneeseen ja pääsin haastatteluun. Ei koskaan pitäisi jättää ketään ikävystymään, koska lyijykynät ovat vaarassa.

Mustetahratesteissä kannattaa nähdä elävä olento, kuten tonttu tai perhonen. Kuvittelin aiemmin, että kaikki näkevät niissä perhosen tai tanssivia tonttuja. Näin ei kuitenkaan ole.

Amos Rex teamLab 30.8.2018 – 6.1.2019

Maanantaina yritimme mennä Amos Rexin näyttelyyn, mutta jo klo 11:15 jono jatkui Lasipalatsin puoliväliin. Emme menneet. Ateneum oli maanantaina suljettuna, joten museokäynti jäi tekemättä. Amos Rexin nettisivujen mukaan kannattaa käydä näyttelyssä puolen päivän aikoihin ja arkipäivänä.

Menimme Kansainvälisille joulumessuille Lasipalatsin taakse juttelemaan poroponin kanssa ja jatkoimme palelevina Forumin kautta Mannerheimintielle ja Stockan jouluosastolle. Jonain vuonna ostan itselleni äärettömän kauniin muovikuusen, joka maksaa vain 289 euroa. Pidän viehättävää ja tyylikästä kuusta koko vuoden esillä ja koristelen sen ensin joulu-, seuraavaksi laskiais-, pääsiäis-, vappu-, äitienpäivä- ja syntymäpäiväkuuseksi.Huomioin myös tärkeät juhlatilanteet, kuten loppiaisen ja syysloman. Tänäkään vuonna en tehnyt kauppoja.

Stockalta kävelimme Senaatintorille Tuomaan Markkinoille. En vieläkään kannata kojujen nykyistä sijaintia, vaan haluan niiden palaavan tunnelmalliseen Espan puistoon. Siitä huolimatta, että Senaatintori on kaunis aukio ympäröivine rakennuksineen.

Hajaannuimme, koska toinen meistä lähti maksamaan lapsenlapseltaan samalle lapsenlapsille ja tämän sisarukselle ostamansa joulukalenterit (kätevä kauppa) ja toinen meistä meni kirjastoon ja vehnänorasta etsimään. Outo päivä, koska en lähtenyt roskienkeräyskeikalle.

Toilax, 98 kpl

Tiedossa oli ohutsuolen magneettikuvaus (pahoittelen puheenaihetta) ja jouduin syömään kaksi Toilax-laksatiivia (pahoittelen uudelleen aihetta). Maksoin SADAN kappaleen pakkauksesta yli 12 euroa, koska en saanut reseptiä ja käytin KAKSI tablettia. Olisin mieluummin ostanut ja maksanut vain kaksi tablettia, mutta niitä ei ollut irtomyynnissä, kuten kaupoissa karkkeja.

Ymmärtääkseni nuoreksi, upeaksi ja hoikaksi huippumalliksi muututaan syömällä joitain vastaavia lääkkeitä, mutta käsittääkseni riski kyseiseen työhön on häviävän pieni 53-vuotiaana ja 158-senttisenä. Eipä auttaisi edes teippirulla tai kuuluisa litistyskorsetti. Pitäisikö testata teoria loppupurkillisella?

Täti kysyi minulta, kuinka pitkä ohutsuoleni on ja vakaa arvioni oli 40 metriä. Wikipedian mukaan muilla on vain noin seitsemän metrin (pituus vaihtelee 4,5 – 10 metrin välillä) pituinen ohutsuoli.

Ymmärtääkseni voitin tämän kilpailun.

Anteeksi, anteeksi, ANTEEKSI

Tapahtui jotain uskomatonta: useampi vieras ihminen kiitti minua roskien keräämisestä.

Puistokummeilen lähes päivittäin eli kerään roskapussillisen tai puoli jätesäkillistä roskia siistiksi kuvittelemastani lähiympäristöstä. Kerrankos sitä erehtyy.

Virheellinen tilasto

Olen tullut siihen tulokseen, että THL:n tilastot tupakoivista suomalaisista eivät pidä paikkaansa. Tupakoivia syyllistetään yhtä paljon kuin ylipainoisia, joten monet ”unohtavat” tutkimuksissa mainita, että he polttavat.

Ylipainoiset valehtelevat vastaavien tutkimusten mukaan painonsa useita kiloja alaspäin. Kaikkea ei kuitenkaan pysty kuromaan kasaan korseteilla, koska ylhäältä tai alhaalta väkisinkin tursuaa traania.

Kolmetoista prosenttia miehistä ja kymmenen prosenttia naisista EI VOI heittää noin paljon tupakka-askeja maahan, vaikka kaupungeissa tupakoidaan enemmän kuin maaseudulla. Maaseudulla roskapussit kuulemma heitetään maanomistajien metsiin.

THL, pyydän, että tohtorinne ja tutkimusryhmänne ystävällisesti tekevät luotettavamman mittauksen tupakoijista. Väitän, että tupakoijia on huomattavasti enemmän kuin tilastoissa.

Joulumarkkinat

Vein eilen roskat ja juttelin hetken naapurin kanssa pihalla. Lisäsin silmätippoja ja hän neuvoi minulle oikeanlaisen tiputtamistavan. Nyt tiedän, että tipat tiputetaan keskelle silmää. Mistäpä olisin tiennyt oikean tavan kuuden vuoden rankan käänteishyljinnän jälkeen? Nyt tiedän. Minulla oli aiemmin illuusio siitä, että tippa kulkeutuu silmässä, kun suljen silmät tippojen tiputtamisen jälkeen.

Kävelin sunnuntaina joulumarkkinoille ja keräsin maahan heitettyjä roskia. Ylempään rinteeseen, joka ei ollut mikään kulkuväylä, oli heitetty avaamaton paketti naudan jauhelihaa. Pakkaus oli vanhentunut 7.10. Onneksi minulla oli roskapihdit, joilla kiikutin paketin lähimpään Molok-syväkeräysastiaan.  Roskikselle matkaa oli peräti kymmenen metriä.

Ensin minua kiitti roskien keräämisestä kiinanpalatsikoiraansa ulkoiluttanut vanhempi naishenkilö, joka kertoi poimivansa muoveja mm. bussipysäkeiltä. Kiitin häntä teoista. Bussipysäkeillä on roskakoreja, mutta ilmeisesti niiden käyttäminen on joillekin haasteellista. Seuraavaksi minulle toivotti hyvää joulua naishenkilö markkinapaikan ovella, kun olin vielä toisella puolella tietä.

Ylitin tien, jätin roskapussin ulos ja kiersin tilassa.Hauskin idea oli punainen nauha, johon oli ripustettu iloisen värikkäitä vauvansukkia joulukalenteriksi. Ostin kasviskevätkääryleitä puoleen hintaan, koska olin lähellä sulkemisaikaa paikalla ja kympillä harmaat villasukat viluisia varpaitani lämmittämään. Kevätkääryleet ja sukat päätyivät keveään ostoskassiin, jossa kannan vesipulloa.

Jatkoin roskapartiointia ja sottaajien kummastelua.

Eläkkeelle jäänyt naishenkilö kiitti minua, kun jätin roskapussin bussipysäkin roskiksen viereen. Hän oli saanut lahjaksi roskapihdit ja kerää usein roskia samalta kadulta, josta olin koonnut ns. saalista. Kiitin häntä siivouksesta.

Pahviset kahvikupit ja niiden muoviset kannet pitäisi mielestäni kieltää lailla, samoin muilta mailta vierahilta raahatut oluttölkit, jotka päätyvät autojen litistäminä kaduille.

Roskienkeruun jälkeen tunnen itseni kunnon kansalaiseksi,vaikka työttömyys jatkuu ja olen yhteiskunnan taakka. Yli kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen työnhaku kirjoitusten mukaan vaikeutuu entisestään. Miten mukava tieto, kun tilanne on muutenkin hankala ja tulot ovat surkuhupaisat.

Akku

Kävelin lähikauppaan, jossa on postin palvelupiste, hakemaan läppäriin tilaamani akun. Nouto ei aiemmin onnistunut, koska henkilöllisyystodistus oli kotona.

Huvittelin menomatkalla keräämällä roskapussillisen roskia. Keräsin roskia aukiolta ja minua kohti käveli kuuden tai seitsemän maahanmuuttajataustaisen pojan ryhmä. Jatkoin roskien keräämistäja olin omissa ajatuksissani. Lähin heistä sanoi minulle kolme kertaa anteeksi, kunnes huomasin hänen puhuvan minulle. Arviolta 12-vuotias poika kysyi, siivoanko vapaaehtoisesti? Kerroin, että siivoan ja lisäsin, että minulla on outo harrastus. Ei heidän mielestään, vaan sain kehuja siitä, että pidän lähiympäristön paremman näköisenä. Kysyin toiselta pojalta, osaako hän käyttää roskiksia ja hän kertoi osaavansa. Onnittelin häntä siitä, että hän toimii oikein. Kerroin, että olen puistokummi ja sain roskapihdit Sörnäistenkatu 1-osoitteesta. Suosittelin harrastusta heillekin. Pojat kiittivät minua ja taputtivat käsiään. Heidän käytöksensä oli todella huomaavaista ja kohteliasta.

Myöhemmin kävelin samojen poikien ohi ja joku heistä heitti karkkipaperin maahan. Tilanne huvitti minua, vaikkei pitäisi. Nostin vaivihkaa paperin pihdeillä metrin päässä olleeseen roskakoriin.

Arvostan sitä, että pojat ainakin yleensä pitävät siististä ympäristöstä.

Lapsilla oli tonttu päässä

Suursuonpuiston vanhustenpolku

Joulun lähestyessä tulee käytyä kummallisia keskusteluita.

Kävin kaupassa, palasin kotiin, pesin kädet ja laitoin pesukoneen päälle. Pyykkäsin valkoisia lakanoita, tyynyliinoja ja pyyhkeitä.

Vein puhelimen makuuhuoneeseen, mutta en sytyttänyt valoja.

Palasin myöhemmin huoneeseen ja laitoin valot. Hiili oli oksentanut sängyn jalkopäähän edellispäivänä vaihtamilleni valkoisille lakanoille. Siivosin kostutetulla paperilla pahimmat pois, otin sotketun pussilakanan, aluslakanan ja petauspatjaa suojaavan petarilakanan pois sängystä. Kävi tuuri, koska täkillä tai patjalla ei ollut sotkua. Edellisen valkoisen koneellisen jälkeen seuraava valkoinen kone pyörimään, joten tilanteessa oli arkipäivän komiikkaa.

Hiili on tutkittu eläinlääkärillä useita kertoja eikä kissasta tai ruoasta löydy mitään vikaa. Ehkä meillä on vain erilainen käsitys sisustamisesta.

Juttelin myöhemmin sisareni kanssa ja puhuimme joulukorteista. Mainitsin, että ”lapsiperheet lähettävät kortteja, joissa lapsilla on tonttu päässä”.  Sain sanottua sanan ja purskahdin nauruun. Kuten sisareni lisäsi, yleensä kuvissa lapsilla on päässään tonttulakki.

En taida lähettää kuvaa, jossa kissa on tehnyt makuuhuoneeseen sisustusratkaisun. Tonttua kissalla ei tietääkseni ollut päässä.

Ei punaisina, ei valkoisina, vaan ihmisinä

Areenalta voi katsoa KOM-teatterin esittämän Veriruusut, tarinan Valkeakoskella asuneista tehdastyöläisistä, jotka perustivat naiskaartin kansalaissodan aikana. Tositarinaan perustunut näytelmä oli surullinen ja vaikuttava.

Teos on katsottavissa ulkomailla.

Kävelin keväällä ja kesällä usein KOM-teatterin ohi ja näinVeriruusut-näytelmän esitteen. Esitys vaikutti hyytävältä, koska punaisella puolella oli naiskaarteja, joihin suhtauduttiin julmasti ja tuomitsevasti sisällissodan jälkeen. Valkeakosken naiskaarti koostui 15–23 -vuotiaista nuorista naisista, jotka elivät raskasta ja haasteellista elämää paperitehtaalla.

Valkoisessa perheessä kasvaneena (ihmettelin tilannetta, koska sodasta oli mielestäni ikuisuus) oli tukalaa katsoa jotain sellaista, joka ei koskaan kuulunut omaan maailmaan. KOM-teatterin esitys oli karu ja yllättävä,vaikka naisten hyvä yhteishenki ilahdutti.

Toivoin koko näytelmän ajan, että Sigridin (Siikri), Maijan, Hilman, Aino-Vihtoriinan ja tehtaan koneen vahingoittaman Lyytin elämä muuttuisi paremmaksi. 

KOM-teatterin Veriruusut

https://areena.yle.fi/1-4488845

Veriruusut: Vaieta eivoi

https://areena.yle.fi/1-4488846

Katsottavana oli kuvauksia elämästä teatterin lavasteissa, näyttelijöiden valinnoista, vierailusta Valkeakosken naiskaartin haudalla ja kirjailija Anneli Kannon (s. 1950) haastattelusta Tampereella. Enpä tiennyt,että naiskaarti tulitti Raatihuoneen kellon kohdalta vastapuolta Hämeensillalla tai muistanut, että Tampereen Teatteri vallattiin tai koskaan huomannut luodinreikiä Tampereen yhteiskoulun seinässä.

En tiennyt sitäkään, että punaisten teloituksista päättivät Tampereella 16–18 -vuotiaat koulupojat.

Maunulan terveysaseman laboratorio

Sattuuko teille koskaan niin, että luulette varanneenne laboratoriokäynnin ja huomaatte viime tipassa, että varaaminen on unohtunut?

Ei minullekaan.

Tutuissa laboratorioissa ei enää ollut aamuaikoja, joten varasin ajan Maunulasta. Lähdin hyvissä ajoin matkaan, koska vaihdoin bussia ja olin varttia ennen varattua aikaa istumassa viihtyisässä ja valoisassa aulassa.Verikoe onnistui hoitajalta ja varmistin häneltä, missä on Suursuonpuiston vanhustenpolku. Tietä eteenpäin ja vanhainkodin ohi, hän neuvoi.

Kävelin metsään, jonka sisäreunalla kiersi kuusikkoa ympäröivä kaide. Jos olisin iäkäs ja tarvitsisin kaidetta. niin minua ketuttaisi kompastua säännöllisesti penkkeihin. Syystä tai toisesta oletin luettuani aiemmin paikasta, että vanhus voi koko matkan ottaa tukea kaiteesta.

Pidin puistosta ja siitä, että istumapaikkoja on tarjolla heikkokuntoisille. Maunulan – tai jonkin muun alueen, koska ei pidä olla rajoittunut – reipas ja ehtiväinen nuoriso oli vahingoittanut vain osaa penkeistä.

Esteetikkona mietin, että puistossa voisi olla enemmän istutuksia ilahduttamalla alueella kiertäviä ihmisiä ja puita voisi valaista jouluvaloin. Linnunruokintatelineessä roikkui orava, joka näytti hyvin jouluisalta.

Jatkoin bussipysäkille uuden Suursuon alueen läpi ja pidin viihtyisiltä vaikuttavista rakennuksista.

Jos joku puistokummeilee Maunulassa, niin terveyskeskuksen ympäriltä voi kerätä liudan roskia.

Läppäri

Viime viikolla ikivanha läppärini sammui, aukesi takellellen eikä työhakemuksissa täysin pakollinen pdf-tallennus enää onnistunut. Näytöllä oli useita virheherjoja, mutta Norton-virustorjunta ei löytänyt ajojen aikana mitään vikaa laitteesta.

Vein läppärin huoltoon, löydetyt haittaohjelmat poistettiin ja sain laitteen seuraavana päivänä takaisin. Olin telonut vasemman polveni kerätessäni roskia, joten lyhyt kävelymatka bussipysäkiltä huoltoon tuntuu tuskaiselta. Maksoin huollon ja onnuin takaisin bussipysäkille.

Laitoin kotona läppärin päälle. Samat virheet olivat edelleen näytöllä.

Otin uudelleen yhteyttä huoltoon ja selvisi, että koko järjestelmä pitää asentaa uudelleen, asennukseen menee pari päivää ja Microsoft Office katoaa.

Suomennos edelliseen: lisää kuluja.

Tuloni laskivat viheliäisesti jäätyäni työttömäksi kuuden vuoden syöpähoitojen ja kuuden kuukauden työkokeilun jälkeen. Järjestöissä oli kiinnostavaa työskennellä, mutta työpaikkaa niissä ei ollut. Jos olisin saanut työkokeilupaikan yrityksestä, työsuhde olisi mahdollisesti voinut jatkua.

Pelkkiin silmätippoihin menee 70 euroa kuukaudessa ja kissat syövät käsittämättömän paljon eivätkä suostu käymään töissä.

Lisää työhakemuksia matkaan. Löysin kiinnostavan yrityksen, jonka tietoja tutkin. Yritys on saanut todella paljon negatiivista palautetta ja päätynyt Ylen jutun aiheeksi kesäapulaisen saaman ”palkan” vuoksi. Seuraava vaihtoehto, kiitos.

Kuntoutuskeskus, Malminkartano

Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt pyytää aiemmin päästä Malminkartanossa toimivan Kuntoutuskeskuksen työvalmennukseen kuuden vuoden sairausloman jälkeen. Työkokeilupaikoissa sain ohjausta, mutta en työllisyyttä edistävää ammatillista kuntoutusta.

Soitin alkuvuodesta Kuntoutuskeskuksen edustajalle, mutta oletin työpaikan löytyvän työkokeilun jälkeen. Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut.

Olen huono työtön, koska haluaisin itse tienata rahat elämiseeni  kuten hyvin moni muukin tahtomattaan tai sairauden vuoksi työttömäksi jäänyt.

https://kuntoutussaatio.fi/palvelumme/palvelumme-kuntoutuja-asiakkaille/tyohonvalmennus/

Sielua melkein lämmitti eilen tullut uusin hylkäyskirje. Edes nimetön hakemus ei onnistunut.

Toisinaan elämä tuntuu harmaalta, vaikka tämä päivä oli onneksi eilistä valoisampi.

Lunta, sininen HSL-kortti ja puistokummiksi

Soitin seitsemältä aamulla särkypäivystykseen, sain ajan yhdeksäksi ja olin jo puoli yhdeksän jälkeen Ruskeasuon hammasklinikalla. Eksyn kolmanteen oikomishoitokerrokseen, josta minut neuvottiin neljänteen ja pääsin melkein heti hammaslääkärille. Röntgenin mukaan juuri oli onneksi kunnossa ja takahammas paikattiin. Tarjottua puudutusta en ottanut, koska kuolaaminen ei huvita eikä hoito juuri koskaan satu ja jos sattuukin, niin lyhyen hetken.

Pidin aiemmin hauskoina juttuja, joissa ihmisten hampaisiin asennettiin amalgaamipaikkoja, joiden kautta he kuulivat musiikkia. Osa kuulemma kuulikin eikä kyse ollut harhoista. Kaveri kertoi, että hänen opiskeluaikainen naapurinsa oletti, että hän on asentanut tämän hampaaseen kuuntelulaitteen. Hauskuus vitsistä katosi, koska toisinaan totuus on oikeasti tarua ihmeellisempää.

Hoidon jälkeen kävelin hetken Pikku-Huopalahdessa. Lunta satoi hiljalleen ja palelin mennessäni ratikkapysäkille. Edellinen kymppiratikka lähti nenän edestä, mutta onneksi seuraava tuli nopeasti paikalle.

HSL-kortti

Menin Asematunnelin HSL-toimipisteeseen, jossa oli pitkä jono. Poistuin ja vaihdoin nätin vihreän HSL-kortin vähemmän nättiin siniseen korttiin R-kioskilla. Miksi lähes kaikki on Suomessa sinistä eikä kaunista vihreää? Kätevää, ettei korttia tarvinnut vaihtaa toimipisteessä, vaan Ärrä, Prisma tms. käyvät vaihtopaikoiksi. Ei edes tarvinnut ostaa jatkoa lipulle.

Mä puistokummi oon

Jatkoin ratikalla 6 Kurvin ohi ja olen nyt puistokummi eli sain roskapihdit, huomioliivin ja ohjeet puistokummitoimintaan. Minun piti määritellä, montako tuntia teen puistokummityötä (esimerkiksi kerään roskia) kuukaudessa. Vaikea sanoa, koska tilanne vaihtelee sään, ajan jne. mukaan. Oletan, että tieto kerätään tilastoa varten. Väitin, että kerään neljä tuntia kuukaudessa, joten pitää jatkossa laskea, paljonko aikaa menee. Normaalisti poimin joka päivä roskia maasta ja vien ne roskikseen. Aikaa en ole miettinyt.

Oli hupaisaa vierailla aiemman työpaikan ala-aulassa, josta taiteena olleet koivunrungot olivat kadonneet.

Ei lumikuvia

Luminen jalkakäytävä oli liukas, mutta en onneksi kaatunut. Mietin lumen kuvaamista Kurvissa, mutta päätin kuvata lumisia istutuksia asuinalueellani, joka oli – oman käsitykseni mukaan – ihan kiusallaan vielä lumeton. Lumisade alkoi silkkaa ilkeyttään vasta, kun olin sisällä. Kostin lumisateelle enkä palannut ulos kuvaamaan valkoiseksi muuttunutta pihaa. Hah, siitäs sai!

Huomenna sataa ja lämpötilaksi on luvattu viisi astetta, joten lumi onneksi sulaa.

Lämpö palaa! Lämpö palaa!

Lämpö palaa Suomeen ja saamme taas nauttia lämpimämmästä säästä. Keskiviikoksi ja perjantaiksi on luvattu 10 astetta ja lämpötila ylittää kahdeksan astetta vielä reilun viikon kuluttua. Loistavaa!

Lääkkeetön elämä

Antti Heikkilä

Otava 2018

Kannattaa lukea professori Juhani Knuutin blogiteksti kirjasta.

http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/tavoitteena-laakkeeton-elama/

TestEat, Munkkiniemi

Fazer avasi maanantaina 22.10.2018 Munkkiniemessä TestEat-nimisen lounas- ja tilausravintolan sekä kahvilan

En ole käynyt, mutta paikka vaikuttaa mielenkiintoiselta.

http://www.alykassuomi.fi/2018/10/uusia-ratkaisuja-ruuan-ymparille-fazer-testeat-avoinna-kaikille/

Laajalahdentie 23, Munkkiniemi

Ravintola on auki arkisin 8-16. Lounas tarjolla 10.45–13.30.

https://www.vtt.fi/medialle/uutiset/tutkimusravintola-testeat-avattiin-munkkiniemess%C3%A4

Niitä hetkiä varten, jolloin harmittaa, sapettaa ja/tai ottaa päähän

Stay strong,

make them wonder how

you are still smiling

 

Pysy vahvana,

laita heidät miettimään,

miten yhä hymyilet.

 

Ei kannata hymyillä, vaan kannattaa nauraa – ja yleensä itselleen.

 

 

 

 

 

 

Maailma on kirja ja hän, joka pysyy kotona, lukee vain yhden sivun

Yhdeltä lauantaiyönä satoi. Kurkotin parvekkeelta ja ojensin käteni tuntemaan sateen. En lähtenyt yöpaidassa kävelylle, vaikka sateessa käveleminen on hyvä harrastus.

Svenskt Tenn @Didrichsen 25.5. – su 9.9.2018

Matkustimme sunnuntaina Kuusisaareen.

Pääsin jo kolmannen kerran ihailemaan Svenskt Tennin tekstiilejä, huonekaluja, tyynyjä, taideteoksia, kattauksia ja tinaesineitä. Näyttely oli viehättävä ja kertoi ruotsalaisesta kuvataideopettaja Estrid Ericsonista (1894–1981)  ja itävaltalaisesta arkkitehdista ja muotoilijasta Josef Frankista (1885–1967), jotka olivat muotoilun uudistajia.

Oranssin nojatuolin mustassa tyynyssä oli mottoni: the world is a book and he who stays at home reads only one page eli otsikon teksti englanniksi. En suostunut jäämään kotiin edes kipeimmilläni, vaan raahauduin aina katsomaan jotain mielenkiintoista.

Museon merenpuoleisen huoneen kukallinen musta sohva ja aulan valkoiset, vihrein paratiisilinnuin koristellut verhot ilahduttivat sielua.

Paluubusseja keskustaan lähti sunnuntaina vain kaksi tunnissa, joten melko pikaisen kierroksen jälkeen siirryimme taidemuseon pihalla katselemassa veistoksia, mm. Lionel Smitin, Henry Mooren ja Eila Hiltusen töitä.

Museokävijät eivät tietenkään heittele roskia, joten oletan lintujen repineen papereita ja muovia roskiksesta. Nostin roskat maasta ja pudotin ne roska-astiaan. Jouduin jäätelöpapereiden vuoksi astumaan pari askelta rauhoitetulle alueelle, jossa puolukat jo kypsyivät. Hävetti, mutta en voinut jättää roskia pilaamaan maisemaa. Puolukanvarvut näyttivät kauniilta taidemuseon pihassa.

Jos olisin museolla töissä Kuusisaaressa, niin kävisin joka aamu uimassa merenrannassa, mikäli rannassa ei olisi sinilevää ja uisin uudelleen ennen kotiinpaluuta. Museon henkilökunta ei ymmärtääkseni tee niin.

https://www.didrichsenmuseum.fi/nayttelyt/

”Konseptin johtoajatuksena on ollut luoda sisustus, jossa värit ja luovuus yhdistyvät saaden aikaan kauniin arjen ja viihtyisän kodin. Kokonaisuus on sekoitus lämmintä modernismia ja henkilökohtaista rajoja rikkovaa tyyliä, jossa on ripaus wieniläistä eleganssia, ruotsalaista funkkista, suuria muotoja ja värikkäitä kuvioita. Lopputuloksena on yhdistelmä modernia ja perinteistä, suurta ja pientä, eksoottista ja skandinaavista.”

Verkkokauppa

https://www.svenskttenn.se/en/

Vladislav Mamyeshev-Monroe, Kiasma -29.7.2018

Pistäydyin Kiasmassa katsomassa mm. Marilyn Monroeksi pukeutuneen venäläistaiteilijan näyttelyn. Jouduin poistumaan pikaisesti paikalta, koska teokset naurattivat minua. Pahoittelen, moderni taide usein huvittaa minua, vaikkei sen varmastikaan pitäisi. t. Sisäinen moukka

https://kiasma.fi/nayttelyt/vladislav-mamyshev-monroe/

Taide piristää aina mieltä, joten suosittelen Museokorttia ja museokäyntejä.