Huijauksen anatomia

Pete Poskiparran ja Jose Ahosen kirja Huijauksen anatomia – kuinka meitä huijataan (2018) oli hupaisaa ja hyytävää luettavaa.

Kirjassa kerrottiin sairaita ihmisiä ”parantavista” yksilöistä, joiden kokouksissa pyörätuoleissa saa istua eturivissä, koska kukaan pyörätuolissa istuja ei tullut paikalle. Kyllä yleisö hämmästyy, kun kyseiset (ns.) pyörätuolipotilaat nousevat seisomaan esityksen aikana. Ihmisten toivo parantumisesta jonkin ihmeöljyn tai -tapaamisen avulla on ymmärrettävää, mutta usein epätoivoista.

Kenenkään murheella ei pitäisi rahastaa.

Hyvältä näyttävät

Maininta oli Milli Vanilli -laulajista, jotka näyttivät upeilta ja tanssivat hyvin, mutta heillä oli kiusallinen ongelma eli laulutaidon puuttuminen. Yksi oikeista laulajista suivaantui ja käräytti kaksikon.

Mielestäni tilanteella ei ollut yhtään mitään merkitystä, koska nättejä ihmisiä on kiva katsella. Haitanneeko tuo mitään, jos nätit höynäyttävät platinalevyn jonkun toisen laulutaidoilla?

Somia spagaatin tehneitä nuoria miehiä tiukoissa trikooopöksyissä. Kjeh

Douppaus

Urheilijat ja etenkin Itä-Saksan urheilijat mainittiin jännittävine doping-kokeineen. Melko harmillista, että lihaksikkailla naisilla rehottaa parta hoitojen jälkeen.

Kyyninen ja skeptinen käsitykseni on, että kaikki urheilijat douppaavat, mutta vain osa jää kiinni.

Psykopaattiprosentti

Yksi sadasta joukossamme on psykopaatti oikeustieteen dosentti, kriminaalipsykologian dosentti ja erityistason psykoterapeutti Helinä Häkkänen-Nyholmin Psykopatia-kirjan mukaan. Hyytävä luku ihmisistä, jotka eivät välitä toisten tunteista. Vangeilla luku on 15-25 prosenttia, henkirikoksen tekijöillä 30 prosenttia ja sarjamurhaajilla 90 prosenttia. Korkeita lukuja luonnehäiriöisillä, joita ei voida hoitaa.

Eniten heitä on toimitusjohtajissa, asianajajissa (surkuhupaisaa), tv- ja radioalan mediatyöntekijöissä ja myyntineuvotteijoissa. Surullinen ajatus, että kyseisillä ihmisillä voi olla lapsia, jotka joutuvat kärsimään vanhempansa tai vanhempiensa luonnehäiriöstä.

Voisiko kyseinen luonnehäiriö vaikuttaa siihen, että osan ihmisistä mielestä heillä on ”oikeus” varastaa heidän rikkaina pitämiltään kauppiailta, toimistoilta tai huoltoasemanomistajilta esimerkiksi alkoholia, wc-paperia tai elintarvikkeita? Mielestäni jokainen normaali ihminen käsittää, että kyse on varastamisesta eli rikoksesta.

Vaatimattoman näköinen Ruben Oskar Auervaara (1906-1964) höynäytti aikoinaan useita naisia sulavalla käytöksellään ja esiintymällä arvovaltaisen ammatin edustajana. Hänellä oli neljä eri nimeä ja hän vietti elämästään 26 vuotta vankilassa. Oma käsitykseni: nykyisin hän saisi ehdonalaista muutaman kuukauden ja voisi jatkaa ns. työntekoaan.

Yritysten miljoonahuijaukset

Teoksessa mainittiin amerikkalainen energiayhtiö ja myöhemmin monialayhtiö Enron, huijausrenkaita esitellyt Nokia Renkaat (käsittämättömän noloa suomalaisyhtiöltä) ja Volkswagen vuonna 2015 selvinneine päästöhuijauksineen. Kiinni jäivät myös Audi, Skoda, Seat ja Porsche. Melko yllättävä lista.

Miljoonia, miljoonia, MILJOONIA!

Psykiatrisen vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma kritisoi WinCapitaa, jonka piti tehdä useammasta suomalaishenkilöstä (ei mitään mainitaa sukupuolesta) miljonäärejä, mutta monet sijoittajat päätyivät menettämään rahansa. Eniten sijoittajia oli Pohjanmaalla ja Savossa.

Psykiatri Lauerma sai tietenkin kritiikiä ja – täysin asiattomia – vihaviestejä mielipiteensä jälkeen. Ja kas, hän oli jälleen kerran oikeassa epäillessään yritystä.

Hyviä ratkaisuja?

Toisinaan on hankalaa auttaa tai neuvoa ihmisiä, jotka eivät halua ottaa vastaan apua. Pelaamisella tahkotaan aniharvoin miljoonia, 96 prosentin korko lainassa on erittäin huono ratkaisu, alkoholi ei kohenna älykkyyttä, tupakointi ei edistä fyysistä tai psyykkistä hyvinvointia tai suklaa paranna mielialan lisäksi kropan kuntoa. Helsingin Sanomien tänään julkaistu juttu Aleksanterinkadun Mummotunnelista sai aikaan lähinnä pahan mielen kertoessaan kävijöistä. Mistä löytää ihmisiä, jotka kunnioittavat puolisoitaan ja ovat näille uskollisia?

Huijauskeinoja

Kirjassa oli useita esimerkkejä huijauskeinoista, joilla viedään rahat joko turistilta tai kavereilta kapakassa. Kannattanee tutustua esimerkkeihin, jos toisten huijaaminen vaikuttaa kiehtovalta toiminnalta.

Abe tiesi

Kaikkia ihmisiä voi huijata osan aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa.

Abraham Lincoln

Mainokset

Kesäkuu

Heräsin tiistaina aikaisin ja ihmettelin kohinaa. Ulkona satoi kaatamalla ja seuraavaksi jyrisi ukkonen. Kuvittelin, että oli lämmintä ja aurinkoista, mutta kerrankos sitä erehtyy.

Sunnuntaiaamuna kaatosade uusiutui parin hellepäivän jälkeen. Lauantai-iltana ukkonen mellakoi, mutta yhtään salamaa en onnistunut näkemään.

Lauantai-iltana bussipysäkille jättämäni ja kiinni solmimani roskasäkki oli ”ystävällisesti” heitetty – avonaisena – bussikatoksen päälle. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta saada säkkiä alas katolta, joten ilmoitin tilanteesta kaupungille. Eihän alkoholilla itseään 99 prosentin todennäköisyydellä vahvistama heittäjä käsitä saati välitä, että maksan joka ikisestä roskapussista ja -säkistä. Ehkä hän on tottunut siihen, että perhe saa kaikki rahat yhteiskunnalta?

Lupiinit, keltaiset irikset, paheksutut kurttulehtiruusut, koiranputket ja apilat kukkivat. Kieloja näin myynnissä keskustassa Stockmannin edessä olleella romanialaisella ja bussista näin, että niitä kaupattiin Hakaniemen torilla. En kulkenut metsänreunassa kukkimisaikaan. Voimakkaan kielontuoksun vuoksi ihailen kukkia vain kaukaa.

Haagassa kannattaisi käynnä ihailemassa alppiruusuja, mutta puistoruuhkan vuoksi taidan käydä katsomassa viehättävällä hautausmaalla kukoistavia atsaleoja.

RAHAA! Ei.

Töissä oli surkuhupaisa tilanne. Nuoret työkaverit juttelivat korotuksesta, joka kaikille maksetaan toukokuun viimeisenä päivänä. Oletin heidän puheittensa perusteella, että kyseessä on jokin yleiskorotus. Nettipalkassa ei näkynyt mitään tietoja, vaikka työkaverien palkanlaskentasovelluksissa näkyi. Otin yhteyttä ulkoistettuun palkanlaskentaan ja varmistin tilanteen. Harjoittelija lähetti viestini yrityksen henkilöstöosastolle ja sain molemmilta tahoilta tiedon siitä, että kyse oli aiemmin esimiehen kanssa tehtyjen neuvottelujen kautta tehdyistä korotuksista palkkaan. Aloitin tänä vuonna, joten korotukset eivät koskeneet minua.

Opetus: älä kuuntele muiden jutteluja. Opetus 2: seuraa paremmin uutisointia palkankorotuksista, koska pieni korotus maksettiin jo huhtikuussa. Opetus kolme: älä oleta ikinä mitään.

Oletanpas!

Aikalisä

Luin irlantilaisen Marian Keyesin kirjoittaman teoksen Aikalisä, jonka Kristiina Vaara suomensi 2018.

Lahjakas Keyes kirjoittaa turhan monien halveksimaa tarinaa naisten maailmasta, mutta surulliset ja murheelliset aiheet ovat teoksissa mukana. Kirja oli kiinnostava, hauska ja täynnä mielenkiintoisia persoonia, vaikka aihe oli mielestäni epämiellyttävä. En lisää mitään pettämisestä.

Maininta naivistitaiteilijasta ilahdutti ja Keyesin Twitter- päivityksessä oli tietoa taiteilijasta: https://twitter.com/mariankeyes/status/794805406606458880?lang=en

Googlaamalla löytyi viehättävä taidemuseo, jossa olisi ilahduttavaa käydä Serbiassa.

http://mnmu.rs/petrovic-dusanka-gb.htm

Aivotaidot

Heli Isomäen ja Nina Uusitalon Aivotaidot (2017) oli kiinnostavaa luettavaa. Toisinaan tuntuu, että meillä kaikilla on liskonaivot, jotka saavat hyökkäämään, pakenemaan tai jähmettymään. Mielestäni sukupuolen mukaan.

Kumpi puoli aivoista ohjaa sinua? Vasen eli järkipuoli, jossa loogisuus, rationaalisuus, objektiivisuus ja kielellinen puoli vaikuttavat? Vai oikea, tunnepuoli, kokonaisvaltaisuuden, aistivuuden, subjektiivisuuden ja ei-kielellisen puolen vaihtoehto? Jälkimmäisessä jyllää kolmiulotteinen hahmottaminen. Pohdin, puuttuuko kyseinen puoli kokonaan, jos ei osaa taskuparkkeerata?

Aivojen huoltamisen vuoksi pitää nukkua riittävästi, syödä monipuolisesti, liikkua ja aktivoida ja rentouttaa aivoja.

Aivohuoltovinkki: aktivoidu fyysisesti 20 minuutin välein. Kävele!

Tulee välttää päihteitä, ylikuormitusta, yksipuolisia virikkeitä, negatiivista stressiä, passiivista käyttöä, vammoja ja sairauksia. Unitutkijoiden mukaan 24 tunnin valvominen vastaa yhden promillen humalatilaa.

Kiusallisessa tilanteessa kukaan ei kysy mitään, kun saa sekä aivoaneurysma- että myeloomadiagnoosit ja leikkaukset ja hoidot alkavat solumyrkkyineen.

Lyhyen ajan sisällä kaksi eläkeikäistä on puhunut minulle ja sanonut ”meidän ikäisemme ihmiset”. Ensimmäinen reaktio: kauhistus. Seuraaava reaktio: aika muuttaa ruokavaliota, liikkua enemmän, meikata, laitattaa hiukset ja pukeutua paremmin. Roskienkeräily on hidasta ja laiskaa etenemistä, koska roskia riittää kiusallisen paljon.

Lisäys, aiheellinen: pitää teipata rypyt sileämmiksi pakkausteipillä.

Arvion mukaan ihmisellä on vuorokaudessa noin 50 000 ajatusta, minkä edellinen esimerkki osoitti. Loput 49 994 ajatusta käytin johonkin muuhun.

Ihmiset unohtavat mitä sanoit, he unohtavat mitä teit, mutta he eivät koskaan unohda mitä sait heidät tuntemaan.

Maya Angelou

Totta. Vuosia sitten tapahtuneet tilanteet palautuvat hyvin mieleen niin hyvissä kuin ikävissä tilanteissa. Sekä omat nilkkiteot että muiden kutaleiden aiheuttamat tilanteet.

Mindfulness

Kun olet epävarma, miten tulisi toimia, hengitä rauhassa kymmenen kertaa.

Elämä

Jos olet masentunut, elät menneessä. Jos olet ahdistunut, elät tulevaisuudessa. Jos olet tyytyväinen, elät tässä hetkellä.

Lao Tzu

Hyvä neuvo etenkin nykynuorille, joista surullisen moni on masentunut ja kiitettävän moni ymmärtää hakea apua tilanteeseen.

Kirjassa on useita harjoitustehtäviä, joiden avulla voi tutkia omaa mieltä, reaktioita ja toimintatapoja. Suosittelen teosta.

Tutkittu ja terveeksi havaittu

Kävin työhöntulotarkastuksessa, jossa lääkäri katsoi verikokeita ja tutki minut. Hemoglobiinini on hyvä ja kolesteroliarvot ovat erinomaiset.

Lääkäri katsoi suuhuni, kurkisti korviini ja tunnusteli kilpirauhaseni kohdan. Otin paidan pois, menin makaamaan sängylle ja hän kuunteli sydämeni, kaulavaltimoni ja tunnusteli maksani, jotka hän hyviksi havaitsi. Sain pukea ja kuulin jälleen kerran, että olen terve. Erinomaista.

Sain paperin, jonka mukaan sovellun työhöni.

Hemapoli

Työterveyslääkärillä oli käsityksenä, että hematologisella poliklinikalla keskitytään vain hematologisiin sairauksiin. Lähes kaikki tutkimukset, mitä hän minulle teetti tai minulle teki, on teetetty tai tehty aiemmin hematologin toimesta. Poikkeuksina olivat korviin katsominen ja kaulavaltimoiden kuuntelu.

Karvakorva

Suomessa oli aiemmin käteviä nimiä, jotka kuvasivat ihmisen olemusta eli Vahvaselkiä, Kaljupäitä, Vääräsääriä jne. Minä päädyin karvakorvaksi, mutta vain pienellä alkukirjaimella.

Vasemmassa korvassani oli hius, joten kävin lääkärin vastaanoton jälkeen hoitajalla. Hän huuhteli lämpimällä vedellä kyseisen korvan ja kolmen sentin hiuksenpätkä löytyi kaarimaljasta.

Hius ei vaivannut minua, mutta miehillä leikatut hiuksenpätkät tai karkea parransänki voivat ärsyttää korvien tärykalvoja ja aiheuttaa huimausta. ”Pahoittelen karvakorvahuimaustani”, totesi herra Y.

Kela

Ulkoportaissa kaatumisestani ei ikävä kyllä ollut mitään hyötyä lääkäriasemalle eli he eivät saaneet uutta röntgeniä. Potilaat käyvät jatkossakin toisen lääkäriaseman röntgenissä. Harmi.

Sain eilen Kelalta kyselyn kaatumisestani, koska ”voisin saada korvauksia jostain muualta kuin Kelasta”. Jos en vastaa X päivään mennessä, niin korvaukseni mahdollisesti peruutetaan. Tietenkin vastaan, kun Kela tiedustelee aiheesta, mutta en vielä lähettänyt vastausta.

Sain sairausloma-ajalta palkan, joten voin ottaa vastaan ”jostain muualta kuin Kelasta” esimerkiksi muovikassillisen rahaa.

En ole ihan varma, tarkoittiko Kelan viesti nimenomaan muovikassillista.

Hupaisa kyynisyys on hauskaa!

Joka työpaikassani on ollut vähintään yksi miespuolinen kätyri, jonka kanssa on voinut puhua hämäriä juttuja, vaihtaa riemastuttavan kyynisiä mielipiteitä tai käyttää mustaa huumoria. Suosikkikätyrini on tällä hetkellä 26-vuotias. Hauska kätyri on paras kätyri!

Toisinaan uskon, että naispuolisista ystävistä, tutuista tai työkavereista on vastaavaan, mutta ikävä kyllä niin on harmittavan harvoin. Oletan, että monet naiset ovat liian kunnollisia ja tunnollisia ilahduttavaan kyynisyyteen. Harmillista, koska kyynisyys on oikeassa kohdassa käytettynä riemastuttavaa eikä sillä ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä tai loukata ketään – ainakaan vahingossa.

Roskienkeruupalkinto

Uskon, että jonain päivänä jonkun roskienkerääjän kohdalle pysähtyy auto tai pakettiauto, josta nousee kaksi kyynelsilmin olevaa miestä, nuorta tai pienten lasten äitiä. He pyytävät anteeksi maahan pudotettuja tupakantumppeja ja lukemattomia autosta heittämiään roskia, kuten banaaninkuoria, tölkkejä jne. ja lupaavat käyttää jatkossa roskapussia ja -koreja.

Aiemmat sottaajat ovat ylettömän liikuttuneita roskienkerääjän jaloudesta, ojentavat kerääjälle vähintään 500 euroa ja kiittävät urheasta siivouksesta.

Olen lähes varma, että näin tulee vielä tapahtumaan minulle.

Räntää

Räntää sataa, mutta onneksi maa on jo niin lämmin, että märkä lumi sulaa.

Kuvan otin aurinkoisena ja lämpimänä pitkäperjantaina Talvipuutarhassa. Palaa takaisin, lämpimämpi vuodenaika!

Onneksi sää vaikuttaa huomenna olevan sivistyneempi.

Hammerfest, Norja

Lapin hiihtomatkoilla ajoimme usein Pohjois-Norjaan, jossa näytti upealta ja haisi katoilla kuivatulta kalalta.  

Haluaisin ehdottomasti palata Hammerfestiin silittämään söpöä maitovalasta! Onneksi kalastajat saivat poistettua valasparalta kiristävät Varuste Pietarista -valjaat. Onkohan valas ollut pitkään karkuteillä?

Valaat ovat sympaattisia, mutta en aiemmin tiennyt, että maitovalaan kuonoa voi silittää. Nyt tiedän ja haluan ehdottomasti päästä taputtamaan ihmisistä pitävää ja pikkuiselta näyttävää valasta, joka painaa 1-1,3 tonnia. Vedessä valas näyttää hyvin pieneltä eli hoikentavasta vesivoimistelusta on selvästi apua.

https://yle.fi/uutiset/3-10765276

Mies laulaa maito- eli beluga-valaille, jotka mielestäni laulavat hänelle, että laulunopiskelu kannattaisi:

Beluga-kaviaari

Käsittämättömän harva tietää, että kallista Beluga-kaviaaria saadaan valaista. Hehee.

Lapsuuden kauhu, kun sukulaisilla oli tarjolla Venäjältä tuotua kaviaaria ja he halusivat, että maistan kevyesti kuorrutettua kalanmaksaöljyä.

Ambra

Ambraa eli kaskelottieritettä voisin löytää rannalta, jos mukanani olisivat kumihanskat, riittävän kestävä kuljetusväline ja tekisin mahdollisesti kaupat hajuvesiteollisuuden kanssa.

Roskia kerätessäni pelkään aina astuvani johonkin, jota katalat koiranulkoiluttajat ovat jättäneet kadulle. Kumisaappaisiin en ole vielä investoinut. En ole kirpputorikävijä, mutta luin, että kirpputoreilta on hankalaa löytää kumisaappaita, koska menekki on niin suuri. Jos vaihtoehtona olisivat kenen lie jaloissa olleet kumisaappaat tai uudet kumisaappaat, niin kallistuisin uusiin.

Riski ambran löytämiseen taitaa olla yhtä todennäköinen kuin lottovoitto.

Roskia ja muuta sikamaisuutta

Vapunpäivänä osallistuin suomalaiseen juhlintaan siivoamalla neljä tuntia ja keräämällä kuusi muovikassillista roskia.

Mietin jälleen kerran sitä surullista asiaa, että kuka – tai lähes mikä – tahansa voi saada lapsia eikä kenellä – tai millä tahansa – ole mitään velvollisuutta oppia mitään tai opettaa jälkikasvulleen yhtään mitään. Tuhon näkee luonnossa ja mm. koulujen ympärillä, jotka ovat täynnä roskia.

Ruohikolle oli kipattu viereiseltä parkkipaikalta valtava määrä tupakantumppeja. Veisin erittäin mielelläni tumpit kippaajan suosikkiostoksen päälle. Jätin tumpit keräämättä, koska roskaa riitti muutenkin todella paljon. Kannatan edelleen sitä, että roskien heittäjä saa jokaisesta heittämästään roskasta tunnin yhdyskuntapalvelua. Tumppikippaajalla riittäisi satoja tunteja reipasta urakointia.

Miesten syrjäytymisestä on jatkuvasti kirjoituksia. Pakettiautoista heitetään tupakka-askeja, kahvimukeja, roskaruokapapereita, muoveja jne., joten näkyykö (nuorten) miesten kokema masennus ja epätoivo roskaamisessa? Olisi hyvä, jos työnantajat opastaisivat heitä ottamaan roskapussin mukaan autoon.

Varjoisen pensasaidan takana oli lunta, jota yritin pihdeilläni kiskoa. Yllättäen lumi ei ollutkaan muovia tai muuta roskaa, jota löytyi pensasaidasta riittävästi.

Epäsiistin taloyhtiön pensasaita oli onneksi leikattu ja roskat oli jätetty paikoilleen. Siivosin surullisen yhtiön portaikon ja nypin roskat kukkapenkistä.

Luin jutun, jossa iloittiin koirankakkapusseista, koska ”toisinaan kakkapussit loppuvat koiran kanssa kävellessä”. Onneksi voi luottaa siihen, että ulkoiluttaja kotiin palattuaan tietenkin palaa siivoamaan luontoon jätetyn ällöttävän jätteen. Vai kuinka?

Nostin maasta useita uudenvuodenraketteja. Voisi tietenkin ajatella, että ampujat ymmärtäisivät myös siivota aiheuttamansa sotkut. Oletan, että valtaosa rakettien ampujista jättää sotkunsa muiden siivottaviksi. Toivottavasti olen väärässä.

Sotkuisen ruokakaupan lähellä oli syöty lihapullat ja muusi -annokset, jotka oli huuhdeltu alas tölkkilonkerolla. Kaikki muovipakkaukset oli jätetty maahan tai kiviaitojen päälle. Tölkit oli sentään viety pois eikä jätetty autojen litistettäväksi.

Nostin maasta kuusi tölkkiä ja Venäjältä tuodun lasipullon, jonka vein myöhemmin lasinkeräykseen. Neljän tunnin tienestinä oli peräti 90 senttiä. En kerää roskia löytääkseni pulloja tai tölkkejä, mutta nostan ne maasta, koska haluan kierrättää pakkaukset. Toisinaan huuhtelen yököttävälle haisevat kaljatölkit kotona, mutta tänään nostin ällöttävälle haisevan muovipussin parvekkeelle löyhkäämään.

Siivosin ajotien reunaa seuraavaksi ja sain ohikulkevalta ystävältäni vapuntoivotuksen. Hän hämmästeli, että olin niin aikaisin liikkeellä. Heräsin aikaisin ja auringon paistaessa oli mukavaa kulkea ulkona. Ei varmaan yllätä ketään, että jätin ultravalkoisen ylioppilaslakin kotiin.

Työkaveri kertoi kuusivuotiaasta pojastaan, joka kerää päiväkodissa roskia. Lapsi haluaa kotona lähteä roskia keräämään, joten äiti ja lapsi laittavat kumihanskat käsiinsä ja siistivät lähiympäristöään. Tuollaisia lapsia Suomi tarvitsee lisää, koska mitä nuorempana lapsi käsittää siisteyden tärkeyden, sitä paremmassa maailmassa elämme tulevaisuudessa.

Asuinalueellani onneksi riittää useita roskienkerääjiä, vaikkei tilannetta siivottomuudesta päätellen aina huomaa.

Työskentelin pitkään Helsingin keskustassa, jota siivotaan tarkemmin kuin lähiöitä. Nykyinen työpaikka on alueella, joka on kuvottavan roskainen eikä siivoaminen tunnu kiinnostavan lähiseudun asukkaita. Viehättävien pensaiden juuret verhoutuvat paksuun roskakerrokseen, rinteillä on roskia, kauppojen pihat täyttyvät roskista ja kaikki kadunvarret näyttävät iljettäviltä. Otan yhteyttä Helsingin kaupunkiin, koska alue on poikkeuksellisen siivoton. Läheinen rakennustyömaa pahentaa tilannetta, koska monilla rakennusmiehillä on valitettavan usein tapana kipata kaikki roskansa maahan. Tupakka-askien ja ruokapakkausten verhoama tienoo.

Kotiin palatessani porraskäytävän ikkunalaudalle oli jätetty nuuskapurkki, jonka vein roskikseen.

On päiviä, jolloin inhoan ihmisiä, jotka eivät yhtään välitä siististä ympäristöstä.

Viikin arboretum

Tein aamupäivällä retken sammakko-ojalle, jossa ei ollut sammakon sammakkoa. Arvelin eläinten olevan päiväunilla. Kävelin polkua pitkin metsikköön ja jatkoin toista polkua pitkin eteenpäin katsomaan pientä kirsikkapuistikkoa. Puissa ei vielä ollut kukkasia.

Roihuvuoren tilanne

Roihuvuoren kirsikkapuissa on lukemani mukaan lähinnä nuppuja, mutta osa kukista on jo auennut.

Rentukoita? Magnolioita?

Jatkoin bussilla matkaa Prismaan, koska vesipulloni oli puolillaan ja halusin täyden vesipullon mukaani.

Kuvittelin, että pääsen nopeasti ulos, mutta pankkikortit olivat kotona, joten maksoin käteisellä. Menin kassalle, jolta oli poistumassa täyden korin kanssa liikkunut mies. Kun hän näki minun lähestyvän jonoa yhden vesipullon kanssa, hän kääntyi ja jäi jonoon. Pahoittelen, että minua nauratti. Siirryin viereiseen jonoon ja edessäni oli vanhempi mies. Hän latoi ostoksensa kassahihnalle ja odotin hänen takanaan vesipulloni kanssa. Ilahduttavan monella ihmisellä on tapana päästää yhden tai kahden ostoksen kanssa liikkuvat maksamaan ennen heitä. Näillä henkilöillä kyseistä tapaa ei ollut.

Tapasin ystäväni ja kävelimme Viikin arboretumiin Prisman läheltä kulkevaa polkua pitkin, koska kuvittelin rentukoiden jo kukkivan ojanvarrella. Näin puron reunalla kukkivan rentukan, joten tietenkin kuvittelin että metsäpurossa on jo kukkia. Eipä ollut.

Polulla tarkeni eli paahtui erittäin hyvin auringon paistaessa. Näin vaikuttavan mainoksen ihosyövästä, joten sain hyvän muistutuksen aurinkovoiteen tarpeellisuudesta. Niska ja korvat kannattaa muistaa suojata, samoin miehillä ylävartalo ja naisilla sääret. Olemme kalpeaa kansaa, joten kärventämistä kannattaa välttää. Toivottavasti kukaan ei enää paahda itseään solariumissa, koska riskit ovat tiedossa.

Väistimme useamman vastaan tulleen kävelijän tai pyöräilevän perheen ja suuntasimme kohti magnolioita oikopolkua myöten ja lintutornin ohittaen.

Eväskori puuttui ja mainitsin nähneeni tiedon, jonka mukaan meidän pitäisi muuttaa Tehtaankadun lähelle, jotta saisimme ostettua korin italialaiskahvilasta. Kukapa ei tarvitsisi erilaisia juustoja, patonkia ja kinkkua retkeä virkistämään?  Ilmoitin, että ystäväni saisi kinkun, koska minä katalasti pitäisin juustot ja patongin. En ole ihan varma, oliko päätökseni reilu. (Ehkä hän saisi pienen palan patonkia.)

Ohitimme kävelijöitä varten tarkoitetulle polulle parkkeeranneet pyöräilijät ja ihailimme hetkeä myöhemmin niityllä ja metsässä kukkivia valkovuokkoja. Katselin pieniä ja siroja kukkasia ja ystäväni ihmetteli terälehtien määrää suuremmissa kukissa.

Viikin arboretum on poikkeuksellisen kaunis etenkin keväällä, kun puiden ja pensaiden lehdet ovat heleän vaaleanvihreitä. Kesällä satakieli laulaa magnoliapuiden lähellä.

Magnoliassa oli suuria nuppuja, mutta korkeamman magnolian latvassa oli auenneita, simpukkamaisia kukkasia. Kannattaa mennä muutaman päivän kuluttua katsomaan, ovatko kukat auenneet. Rentukoiden suhteen kannattanee odottaa viikko tai pari.

Kävelimme tyhjän vasikkalaitumen ohi ja kauhistelimme seuraavaksi karmeaa hajua, joka tuli joko pellolta tai navetasta. Viikki on mukava alue, mutta navetan tai sen ympäristön kosto on toisinaan kauhistuttava. Pelloille levitetään ajoittain jotain sellaista, joka myrkyttää hengitysilman joksikin aikaa.

Ohitimme autiona olevan Gardenian, jolle toivoisimme löytyvän käyttöä. Olen surullinen nähdessäni kasvihuoneeseen kuolemaan jääneet rangat. Puutarhurien oli varmaan vaikeaa jättää vuosia hoitamansa kasvit kuihtumaan. Selvitin aiemmin, että Gardenian pihan tuoksuvat pionit on viety Annalan kartanolle.

Ympäristötalon pihalla kukki kaunis onnenpensas, jossa oli lämpimän sään vuoksi myös lehtiä, vaikka useimpina vuosina kaljuissa oksissa on vain kukkia.

Päätimme jatkaa bussilla matkaa koteja kohti.

Illalla lähdin uudelleen sammakko-ojalle ja nappasin roskapihdit mukaani. Sammakko-ojassa ei asunut ketään eli lauma (voiko sammakoista sanoa lauma?) oli ilmeisesti muuttanut pikku kapsäkkiensä kanssa muualle.

Jatkoin matkaa ja poimin pihdeillä roskia. Kävelin aukion poikki ja valtava lokkilauma mekasti iloisesti ruohikolla. Katuja oli selvästi siivottu, koska sain parin tunnin aikana täytettyä kaksi 30 litran muovikassillista roskilla. Bussia odotellessani nostin pihdeillä roskia bussipysäkin roskakoriin.

Olisi varmaan kiinnostavaa jutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät erota roskakoria tai katua. Ehkä kotona on sama tilanne eli likaa ja roskia on kaulaan saakka, mutta pidemmillä ihmisillä vain vyötärölle?

Puistokummiksi

Muistutan muita siisteydestä pitäviä helsinkiläisiä, että Sörnäistenkatu 1 – osoitteessa voi liittyä puistokummiksi ja saada käyttöönsä roskapihdit.

Aiemmin poimin roskia hanskoilla tai pahimmillaan paljailla käsillä, mutta nenäliinat yms. erityisen ällöttävät roskat suostun nostamaan vain pihdeillä.

Vinkki: nenäliinat voi pudottaa roskikseen tai viedä taskussa kotiin. Niiden heittäminen maahan on tympeää.

https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/232223-puistokummi-voi-loytaa-kadonneen-tavarasi

Pyysin viime vuonna, että erityisen sottaisen kaupan pihaan tai lähelle hankittaisiin roskakori. Roskakoria ei ole, mutta onneksi roskat voi heittää kaupan eteen, viereen tai pensasaitaan.

Tiedätkö

niitä tilanteita, joissa sinua kauhistuttaa, huvittaa, järkyttää tai naurattaa?

Verikoe

  • kävin hiljattain verikokeessa ja näytteen otti Ms. Teurastaja
  • en pysty katsomaan, kun käsivarteeni tungetaan neula, koska tilanne kuvottaa minua
  • täsmennys: neula verisuonessa on ällöttävä jo ajatuksena, vaikka olen piikityskohde
  • yleensä näyte ei tunnu miltään tai juuri miltään, mutta toisinaan tapaa labrahoitajan, jonka rouhaisee neulan verisuoneen ja jostain oudosta syystä pyörittää neulaa suonessa
  • pyyntö: älkää ikinä tehkö niin!

Keskimääräistä parempi autonkuljettaja?

  • lähelläni tie kaartuu ja käyn toisinaan keräämässä alueelta pikaruokalan roskia, joita vähemmän lahjakkaat heittävät autojen ikkunoista ulos
  • kaartuvan tien kohdalla on yksi suuri kivi, johon keskimääräistä paremmat autonkuljettajat törmäävät metalli- ja muoviroskien perusteella hyvin säännöllisesti
  • voisiko päätellä, että keskimääräistä paremmat autonkuljettajat erehtyvät ajotaidoistaan?

EI mainoksia puhelimeen

  • tein ensimmäistä kertaa elämässäni ilmoituksen Kuluttaja-asiamiehelle
  • olen jossain vaiheessa tilannut tuotteita postimyyntiyrityksestä ja estänyt sekä posti- että sähköpostimainonnan, koska näen tiedot tuotteista yrityksen kotisivuilta
  • puhelimeeni alkoi tulla yritykseltä mainoksia puhelinnumerooni, jonka olen antanut vain pakettien toimittamista varten
  • viestit piti estää lähettämällä mainosnumeroon numerosarja, mutta viestit jatkuivat

Tökeröä: asiakas pakotettiin estämään viestit, joita hän ei koskaan halunnut.

  • soitin yritykseen ja pyysin, ettei viestejä enää lähetetä
  • viestejä tuli edelleen seuraavalla viikolla, joten lähetin yritykseen sähköpostin ja pyysin, että he poistavat tiedoistaan sekä sähköpostiosoitteeni että puhelinnumeroni, joka onnistui
  • lähetin viestin Kuluttaja-asiamiehelle, koska pidin puhelinmainontaa täysin asiattomana
  • olisin mahdollisesti tilannut vielä yritykseltä, mutta mainonta sai minut siirtymään toiseen yritykseen, joka ei väärinkäytä asiakkaiden yhteystietoja

Jäsenmaksu

  • olen vuosikausia maksanut jäsenmaksua pienistä tuloistani, vaikka en koskaan voinut mennä tilaisuuksiin joko uupumukseni tai sairauteni vuoksi
  • pidin yhdistyksen toimintaa tärkeänä, joten jatkoin maksamista
  • minulla on useampi sähköposti, joita satunnaisesti luen
  • huomasin, että alkuvuonna minut on erotettu

Syy oli tietenkin minun, kun en hankalan työhaun keskellä ehtinyt lukea sähköpostiviestejäni.

”Kuten aiemmin tällä viikolla lähetetyssä jäsenkirjeessä jo kerrottiin, jäsen katsotaan eronneeksi yhdistyksestä, jos jäsenmaksua ei ole suoritettu maksukehotuksen eräpäivään mennessä. Maksamatta jääneiden yhteystiedot (myös sähköpostiosoite) poistetaan 1.2.2019 jäsenrekisteristä.”

”lmoitan vielä, että olen poistanut yhteystietosi jäsenrekisteristämme sekä sähköpostiosoitteesi s-postituslistaltamme, koska jäsenmaksua ei ollut kirjautunut yhdistyksen tilille maksumuistutuksen jälkeen (tilanne tarkistettu 1.2.2019). Kiitos mukana olosta… ja toivottavasti vielä joskus haluat liittyä takaisin.”

  • hyvin ilmoitettu (tietokone ehdotti alkuperäisen viestin imoittamisen oikaisuksi lomittamista, hehee)
  • olisin mielelläni jatkanut maksamista, mutta edellisten viestien jälkeen ei enää huvittanut ystävällisistä terveisistä huolimatta

Mielenkiintoista, miten nolattu olo tulee, kun saa useampia ns. uhkailuviestejä, vaikka niissä on vuodenjatkotoivotteluja. En ole vielä oppinut kunnon köyhäksi.

Tracks, Areena

  • suosittelen elokuvaa Tracks (2013), jossa nuori nainen matkustaa koiran ja neljän kamelin kanssa halki Australian erämaan
  • hämmästyttävä, erittäin kiinnostava ja ajoittain surullinen kertomus rohkeasta naisesta, joka opetteli hoitamaan kameleita ja pärjäsi hyvin vaikeissa oloissa National Geographic -lehden tuella
  • katselupäiviä on enää neljä

https://areena.yle.fi/1-2278268

Ruokarytmi

  • luin ruokatoimittaja Soili Soisalon ja elintarviketieteiden lisensiaatti Eeva Voutilaisen kirjan Ruokarytmi (Tammi 2016), jossa mainittiin asia, joka kaikkien meidän pitäisi tietää eli ruokarytmi
  • säännöllinen ruokailu (todella!) tahdittaa sisäisiä kelloja, auttaa painonhallinnassa ja tukee aineenvaihduntaa
  • ruokaa 3-5 tunnin välein
  • ei liian pitkiä taukoja
  • ateriat painottuvat aamuun ja päivään
  • univelka sekoittaa aineenvaihdunnan
  • kirjassa ehdotetaan vuorotyöläisille ruokaa
  • kasvikset huijaavat kylläisyyskeskusta, sillä ne täyttävät mahalaukkua
  • kasviksia 500–600 grammaa (olisinpa kunnon ihminen ja söisin kilon kasviksia päivässä)
  • juo 1-1,5 litraa nestettä
  • liiku päivittäin

Kirjassa on reseptejä mm. pinaattimunakkaalle, leipätaskuille, tuorehernekeitolle, vuodenaikojen mukaiselle salaattipalapelille (kannatan!), superkulhoille ja mansikka-raparperikakulle.

Kiinnostava kirja kannattaa lukea.

Kasviksia

  • tuttu pitää kokkaamisesta ja hänen puheittensa perusteella heillä on aina tarjolla runsaasti kasviksia
  • laiskana pesijänä ja pilkkojana kysyin häneltä neuvoa, miten syödä enemmän kasviksia?
  • olen tietenkin lukenut aiheesta vaikka kuinka paljon, mutta mietin, että saisin tarkemman neuvon
  • valaiseva vastaus: ”meillä syödään paljon kasviksia.”
  • hyvä yritys, mutta tilanne ei ollut yhtä opettavainen kuin toivoin

Mitä jälkeen jää

Varasin ja lainasin ruotsalaisen Margareta Magnussonin teoksen Mitä jälkeen jää, jossa yli 80-vuotias viiden lapsen äiti kirjoittaa kuolinsiivouksesta.

Ehdotukset:

Aloita kellarista ja ullakosta sekä eteisen kaapeista ja vaatekomeroista

  • positiivista: ei ullakkoa!
  • vähemmän positiivista: täpötäysi kellari
  • haastavaa: melkein yksitoista vuotta samassa asunnossa
  • negatiivista: eteisessä on kaappi, josta otan hammastahnaa tai -harjan, vaikka kaapin muu sisältö on – lähes – hämärän peitossa (en tietenkään kerro kenellekään kaapista, ikinä)

Jatka suurista esineistä ja etene pienempiin, kuten kirjeisiin ja valokuviin

  • valokuvista onneksi karsin valtaosan useampi vuosi sitten
  • toisaalta surin sitä, että lapsuudenkuviamme ei enää ollut äidillä ja mietin myöhemmin, veikö äiti kuvat valokuvaliikkeeseen ja unohti muistisairauden vuoksi hakea kopiot?

Lahjoita sieviä, mutta tarpeettomia esineitä jollekin toiselle, joita tuotteet ilahduttava, kuten kirjoittajan anoppi teki asuttuaan vuosia Japanissa (miten viehättäviä tuliaisia!)

  • Asiasta viidenteen, luottokampaaja oli käynyt Ecuadorissa, jonka mielelläni kirjoittaisin Ekvador, kuten uskoakseni Agri-Colan aikoina. En ole koskaan käynyt Etelä-Amerikassa, mikä on haava sielussani.
  • Juttelin opiskelijan kanssa, joka kertoi olleensa vaihto-oppilaana Costa Ricassa. Huikeaa! Vaihto-oppilasmenneisyys Yhdysvalloissa ei kuulostanut enää juuri miltään, kun mahdollisuus oli – melkein – käydä koulua köysiratoja pitkin etenemällä.

Paperisilppuri on hyödyllinen, koska asiakirjat, joissa on henkilötunnus, kannattaa hävittää

Kirjoittaja teki huoneen esineistä listan:

  • annetaanko pois esim. hyväntekeväisyyteen, heitetäänkö roskiin, pidetäänkö jne.

Oi niitä aikoja, jolloin paperille painetut kirjat olivat vielä arvostettuja esineitä.

Keittokirjoja kirjoittaja säästi muutaman, joissa mainittiin mm. Singapore Sling – cocktail, koska kirjoittajan perhe asui Singaporessa kuuden vuoden ajan (olen vain lyhyesti vieraillut Singaporessa, nyyh). Kirjoittaja mainitsi, että juoma maistuu siltä, kun siihen olisi käytetty kaikki, mitä keittokomerosta löytyy.

  • uteliaana absolutistina katsoin reseptin ja ainoa, mistä pidin, oli ananasmehu (no, limemehukin menee), joten olisin huono Singapore Slingeilijä
  • kai jäämurskasta pitäminen huomioidaan?

https://www.soppa365.fi/reseptit/juomat/torstaidrinkki-singapore-sling

Edesmenneen aviomiehen jälkeen ns. miesluola eli miehen työkaluvarasto tyhjeni, kun useampi nuori mies pääsi valitsemaan itselleen työkaluja vaimon otettua talteen muutamia tarvitsemiaan esineitä, kuten vasaran, pihdit, ruuvimeisseleitä jne.

Perheellä oli Singaporessa iäkäs, eläinsuojelujärjestöstä haettu tanskandoggi, joka ei voinut sairastamansa reuman vuoksi syödä lihaa, joten koiranruokana oli täysjyväriisiä, paistettuja kananmunia ja keitettyjä vihanneksia, joita perheen teini-ikäiset lapset päätyivät syömään koulun jälkeen välipalaksi. Luotan, että koirakin sai ruokaa.

Kirjassa on hellyttävä kertomus Klumpeduns-kissasta, joka suri vanhainkotiin muuttanutta isäntää.

Mainintana olivat saaduista lahjoista lähetetyt kiitoskirjeet, joita tietenkin lähettivät myös lapset ja tytär esitti toiveen: ”voisitko kirjoittaa heille ja sanoa, että minä olen kuollut”. Kiittäminen ei ilmeisesti tuntunut luontevalta. Mielestäni jokaisessa normaalissa perheessä kaikki osaavat kiittää.  Vien lounasravintolasta paperimukissa kahvia kivalle työkaverille, koska en itse juo kahvia ja kohtelias työkaveri kiittää aina ilahduttavan kohteliaasti. Arvostan!

Mielestäni paras vinkki, jos saat lahjan, josta ei pidä: anna lahja pois. Lahjoittajaa ilahdutti antaa lahja, mutta ihmisillä on hyvin monenlaisia makuja, joten saajalle tuote voi olla taakka. Kyse on kuitenkin vain esineestä, ei tunteista.

Kirjoittajan, muoti- ja mainospiirtäjän ja taiteilija Margareta Magnussonin mukaan kuolinsiivous on mukavaa, jännittävää ja vapauttavaa. Olen samaa mieltä, koska minun aarteeni eivät välttämättä ole kenenkään muun aarteita. Hänen töitään on esitelty Göteborgissa, Tukholmassa, Singaporessa, Hong Kongissa ja ympäri Ruotsia.

Talvipuutarha

  • Talvipuutarhassa on tänäkin vuonna kauniita pääsiäiskukkia, joten puutarhaan kannattaa mennä

ti-ti 16.–23.4.2019 klo 12–16

https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/muu-vapaa-aika/seikkaile/talvipuutarha/talvipuutarha