Lux Helsinki 2020

Pidän siitä, että Helsinki ilahduttaa ihmisiä joka vuosi Lux Helsinki -valojuhlalla.

https://www.luxhelsinki.fi/

Valot syttyivät lauantaina 4.1.2020 klo 17, mutta olimme aiemmin paikalla, koska palelijoina oikaisimme vaatekaupan kautta, jossa sovitin kaunista neuletta. Lämpimältä näyttänyt neule oli kuin tehty minulle, mutta materiaalina oli akryyli ja kyseistä ainetta oli 56 prosenttia. Kaunis ja alennuksessa ollut tuote, mutta akryylivaatteet pitäisi kieltää lailla jo hiuksia nostattavan sähköisyytensä ja tökerön nyppyyntymisensä vuoksi. Sain taltutettua hapsottavat hiukseni, mutta en ostanut neuletta.

MorriSon’s, Aleksanterinkatu 15

Kävimme syömässä ja arvasitte heti, että lohisalaattia ja toisena annoksena oli kana-wok. Paikkana oli Aleksin MorriSon’s, josta olin varannut pöydän. Kuten oletin, niin ravintola oli tupaten täynnä ennen valojuhlaa.

Tuttu paikka vuosien takaa, jolloin eri nimellä toimineesta ravintolasta sai salaatin ja leivän lisäksi erittäin hyvää tapenadea. Kyllä, oliivi voi olla hyvää. Kuinka moni muistaa lunttaamatta ravintolan aiemman kaksiosaisen nimen? Ravintolasta pystyi tuijottamaan viereiselle kuntosalille kiipeäviä reippaita ihmisiä.

Niin luxia, niin luxia

Kävelimme ruuhkaiselle Senaatintorille, jossa ihailimme arviolta 650 000 ihmisen kanssa upeasti valaistua Tuomiokirkkoa. Pidimme eniten keltaisesta versiosta.

Nousimme pimeää Unioninkatua pitkin Topelia-yliopistorakennukselle, jonotimme ja jonotimme ja pääsimme tunnelille, jossa oli valoja ja pitkiä punaisia naruja.

Emme oikaisseet sisäpihalla rakennuksen edestä tai pensasaidan läpi, kuten moni muu. Olin iloinen siitä, ettei pikkupoika ilmeisesti saanut taitettua oksia pensaasta useista yrityksistään huolimatta.

Jollain naisella oli mukanaan ihanan tonttumainen valolyhty, joka helpotti kulkemista epätasaisella mukulakivikadulla.

Edessäni nauhatunnelissa liikkui muurinmurtajamies, joka tietämättään esti narujen plätsähtämisen kasvoilleni. Olin tyytyväinen, koska aiemmin menneiden ihmisten kasvot eivät välttämättä olleet puhtaat. Emme saaneet lepratartuntaa, mutta jonottava ihmismassa oli koko ajan kiinni minussa, joka oli/on karmeaa.

Laskeuduimme Metsätaloa kohti, mutta emme jonottaneet uudelleen sisäpihalle, vaan katselimme puita valaisseiden värien vaihtumista kadunvarresta. Paikalle ei päästetty lapsia, koska esitys saattoi olla pelottava. Kestimme pelottavuuden jalkakäytävällä.

Ihmisiä valui ylös Unioninkatua, vaikka kulkusuunnaksi oli suositeltu teosten kiertämistä järjestyksessä eli Senaatintorilta alkaen. Eihän sitä koskaan tiedä, missä suunnassa ihmiset asuvat.

Vaelsimme kohti Hämeentietä ja pääsimme viime hetkellä pois ratikan alta kovassa ruuhkassa.

Kaisaniemen puistoon oli ripustettu valaistuja lyhtyjä eli mustekaloja, tutuja, mekkoja, erilaisia valaisimia ja osa teoksista, mm. lumiukon pää ja valaistu nukkekoti, olivat maassa. Viehättävä alue, mutta pidin vielä enemmän Hakasalmen huvilan tunnelmallisesta puutarhasta aiempina vuosina.

Valoteoksessa näimme liekkejä ja kyseisen pömpelin jäähtyessä jonotimme kojusta kuumaa kaakaota ja ”talvimehua”. Emme päässeet selville ns. talvimehun (winter juice) koostumuksesta. Mahdollisesti mustaherukkaa, mahdollisesti Mehukattia.

Katselimme pimeältä Kaisaniemen aukiolta pilviä, kuuta ja tähtiä kasvitieteellisen puutarhan viehättävän kasvihuoneen lisäksi.

Australian murheellisia liekkejä kuvannut tuliteos oli erittäin vaikuttava.

Kävelimme eteenpäin ja pohdimme, kenen suureen taskuun pudotamme tyhjät paperikuppimme, mutta löysimme roskiksen. Seuraavana vuorossa oli metallipöllö, jonka oletin olevan 15-metrinen, mutta arvioni heitti reippaasti. Pikkuinen ja sympaattinen eläin, jota valokuvattiin innokkaasti.

Jatkoimme junarataa kohti ja pohdimme ravintola Kaisaniemen kohtaloa. Ravintola sulkeutui vuosi sitten toimittuaan hyvin pitkään samalla paikalla. Alkuperäinen ravintola rakennettiin Wikipedian mukaan vuonna 1827.

Kävelytieltä ihailimme veteen heijastuneita kirjaimia ja Tokoinrannassa ohitimme italialaisen ravintolan Il Gabbianon, jossa lähes jokainen viettäisi mielellään esimerkiksi joulua läheistensä kanssa. Ravintola ei kuulunut Lux Helsinkiin, mutta näytti hyvin tunnelmalliselta ja erittäin täydeltä.

Katsoimme seuraavalta valotaululta teosta, jossa oli poika, joka vaihtui tytöksi jne., mutta jatkoimme kohti valaistua Kaupunginteatteria. Värit vaihtuivat sinisestä oranssiin ja vaaleanpunaiseen ja taustalla soi minun mielestäni turhan uskonnollinen musiikki. Ystäväni piti kyseisestä musiikista eli hän oli kunnon ihminen.

Pidimme vaihtuvista väreistä, mutta äärettömän rankan kahden ja puolen kilometrin kävelyn (hehee!) jälkeen kaipasimme koteihimme ja lämpimään.

Valitsin virheellisesti seuraavana lähtevän bussin Hakaniemen torilta ja päädyin autiolle pysäkille autiolla kadulla, koska pysäkkien reittejä on vaihdettu ja bussipysäkkejä on suljettu. Keskenään melskanneet nuorisokriminaalit jatkoivat reuhaamista keskenään ja palasin turvallisesti kotiin.

Alueen pölvästit tai ohikulkevat pölvästit olivat pirstoneet useamman bussipysäkin lasit. Toive: jääkää kiinni, saakaa kunnon rangaistus ja kehittykää paremmiksi ihmisiksi epäilyttävästä taustastanne huolimatta. Sama toive pätee graffitisotkijoihin.

Suosittelen taidematkalla kuumaa juotavaa, vaikka jono oli pitkä.

Vielä tänään ja huomenna klo 17 jälkeen ehtii vaeltaa Lux Helsingissä parinkymmenentuhannen muun ihmisen kanssa. Uskon, että pahin ruuhka oli lauantai-iltana, jolloin tutustuimme valotaiteeseen.

Kiitos elämyksestä, Helsingin kaupunki!

Menkää ja valaistukaa.

PS Herttaista tonttulyhtyä minulla ei ole, mutta ensi vuonna otan oman fikkarin mukaan. Valaistumpi Unioninkatu on ehdottomasti parempi Unioninkatu.

Etätyöpäivästä saldovapaa

Sain eilen erinomaisen etätyöopetuksen.

Ensimmäinen kerta, kun tein etätöitä HSL:n lakon vuoksi. Olin kokeillut läppärin toimivuuden töissä, perehtynyt matkapuhelimen käyttöön, varmistanut salasanat ja toiminnan.

Päätin testata läppäriä perjantaina, saldovapaapäivänäni, mutta oli muita menoja. Päätin testata läppäriä lauantaina tai sunnuntaina, mutta oli muuta tekemistä. Virheellinen ratkaisu.

Töihin

Maanantai- eli työaamuna kävin lyhyellä kävelyllä ja jätin läppärin avaamiseen normaalin verran eli vartin aikaa.

Eipä onnistunut, koska olin tulkinnut saamani ohjeen virheelisesti ja päädyin soittamaan it-tukeen, kun sain esimieheltä yhteystiedot. Sain vastauksen ja avattua läppärin, mutta läppäriin liitetty puhelin ei toiminut.

Yritin soittaa uudelleen it-tukeen, mutta vain viestin lähettäminen onnistui. Kaikki sujuu aina nopeammin, jos pystyy juttelemaan jonkun kanssa.

Sain työkaverilta tarkemmat toimintaohjeet ja pari heistä soitti minulle testisoitot, mutta en kuullut heidän ääniään.

Onnistuin korjaamaan yhteyden saamieni ohjeiden avulla ja kuulin asiakasta. Jesh!

Puhelun aikana tarvitsemani ohjelma hyytyi. Eikä…

Saldovapaa?

Varmistin töistä, voinko pitää toisen saldovapaapäivän, koska autottomana työmatkaan olisi mennyt turhan pitkä aika, koska bussit eivät kulkeneet. Sain luvan.

Ilmoitin it-tukeen, että tiedustelemani asia on ratkaistu.

Kaksi ja puoli tuntia enemmän tai vähemmän hukkaan mennyttä aikaa, vaikka kuvittelin tietäväni, kuinka toimia.

No, seuraavalla kerralla osaan paremmin.

Huvituksia

Luin, kirjoitin, siivosin ja järjestelin kotona sekä leikin Nökö-kissan kanssa.

Lähdin kävelemään ja ihailemaan harmaata säätä. Kävin juttelemassa ruskean ponin kanssa. Selitin sille, ettei edellisen ohikulkijan koira tarkoittanut pahaa, kun se haukkui poneille. Omistaja onneksi vei haukkuvan koiran pois. Jatkoin puhumalla säästä ja kysyin, lämmittikö loimi ponia? Poni katseli minua, mutta ei jostain syystä vastannut mitään tällä kertaa.

Koskeminen ja ruokkiminen olivat kiellettyjä, mutta kukaan ei kieltänyt puhumasta hevosille tai poneille. Eivät edes ponit.

Lapsivandaalit

Paikalliset tai mahdollisesti kauempaa tulleet lapsivandaalit olivat lukemani mukaan olleet inhottavia hevosille ja poneille. Käyn usein katsomassa eläimiä, mutta yhtään tympeää ihmisilkiötä en ole vielä nähnyt. Ikävää, että lapset ja nuoret – tai ihan ketkä tahansa – käyttäytyvät ala-arvoisesti eläimiä kohtaan. Mättääkö kasvatus vai luonne, vaikea sanoa.

Olivatkohan samat vandaalit naarmuttaneet läheistä muistomerkkiä, joka hiljattain uusittiin?

Erittäin noloa käytöstä, jonka perusteella kännykät, läppärit, mopot jne. voisi ottaa pois tekijöiltä joksikin aikaa ja tilalle voisi tarjota siivoustyötä, joka on loputonta. ”Vain” 600 tuntia yhdyskuntapalvelua muiden vandaalien jälkiä siivoamassa, niin tihulaisten käytös voisi mahdollisesti muuttua.

Toisaalta minustakaan ei tullut siivousurakointieni perusteella parempaa ihmistä, mutta ehkä roskien kerääminen ei pysty muuttamaan näin vanhaa ihmistä? Hahaa!

Lankapuhelintesti lapsille

Kuulin, että lapsille oli annettu kokeiltavaksi lankapuhelin, jossa he osasivat valita numeron joko näppäilemällä tai valintalevyä kiertämällä.

Arvasin, että luuri/kuuloke jäi nostamatta ja juuri näin kuulemma tapahtui. Hupaisa ajatus.

Kyykkyyn, ylös! Kyykkyyn, ylös!

Pidän huolestuttavana sitä, etteivät lapset pääse kyykkyyn. Tulevaisuus voi olla hankala, jos kyseinen tehtävä ei onnistu.

Kyykkyyn JA ylös. Toistetaan useita kertoja tarvittaessa.

Iltarusko

oli vaikuttava näky, mutta seuraavasta päivästä ei tullut viileä. Hyvä!

Pidän vuodenaikaan nähden lämpimästä säästä ja lumettomuudesta.

Jouluviikolla voi sataa lunta, joka voi sulaa pois uudenvuodenaaton jälkeen. Seuraavan lumisen ajan hyväksyn tammikuun lopulla ja helmikuun alussa.

Saatte tietenkin ottaa kantaa lumikeskusteluun, mutta lumeton = hyvä, lumi = kaunis ja kylmä, kevät ja kesä = lämmin tai kuuma = oikein hyvä.

Enää lyhyt aika kevääseen. Loistavaa!

Sikojen lahti

Toiset roskapihdit hajosivat, koska kerään niin paljon (suomennos: liikaa) roskia ja uusien pihtien noutaminen Sörnäistenkatu 1 -osoitteesta Helsingistä on työn vuoksi hankalaa.

Noloa!

Yritin värvätä eläkkeellä olevan supermukavan aiemman työkaverin hakemaan minulle jonain arkipäivänä roskapihdit. Pelkkä ajatuskin kauhistutti häntä, koska ihmiset voisivat luulla, että hän kerää roskia! Selitin, että pihdit ovat pahvilaatikossa eikä kukaan osaa tuijottaa häntä syyttävästi. En voi noutaa, oli ikiystävällisen ja -auttavaisen henkilön vastaus.

Ei oikeasti haitta mittä, oli seuraava ajatukseni eli en saanut tilanteesta traumaa. Keksin kyllä, miten saan haettua roskapihdit, jos vielä jatkan roskienkeruuta

Noloa?

En aiemmin tiennyt, että tein jotain noloa, kun poimin muiden heittämiä roskia kadulta. Ihmiset ovat tietenkin erilaisia, joten en tiedä vieläkään.

Hauskempaa tekemistä

Jätin parina lomapäivänäni noutamatta yököttävien, ällöttävien ja vastenmielisten roskien keräämistä helpottavat roskapihdit ja keskityin tapaamaan ystäviä ja tuttuja mm. museo- ja ravintolakäyntien parissa.

Syyllinen

Minulla on ollut Hiili-kissan surullisen kuoleman jälkeen syyllinen olo. Miksi keräsin pölvästien, ääliöiden ja typerien pösilöiden – ketään millään tavoin syyllistämättä – heittämiä roskia enkä ollut kissan seurana?

Mikä sai minut nostamaan huonosti kasvatettujen pikkulasten, nuorten ja aikuisten maahan viskaamia karkkipapereita, pulloja ja tölkkejä pois?

Kissa piti höyhenkeppien tai laserhiirien valon seuraamisesta ja minä käytin aikaa ns. Sikojen lahden siivoamiseen (jälleen pahoitteluni fiksuille eläimille eli sioille), jossa roskat heitettiin roskiksen viereen ja tupakantumpit ja -askit viskottiin kadulle.

Kyllä, linnut repivät toisinaan roskia roskakoreista, mutta yhtään lintua en ole nähnyt yhdessäkään kaupassa jonottamassa mättömoskaa tai kaljatölkkejä.

Pikaruokapaikan – hienotunteisena en mainitse Mäkkäriä – ympäristö oli ja on kuvottava.

Vähä-älyisten ja pienisieluisten (ei tietenkään millään pahalla) metsiin ja ojiin heittämiä huonekaluja ja kodinkoneita en ole raahannut minnekään, mutta olen ilmoittanut esineistä siisteydestä huolehtiville tahoille. He ovat huomaavaisesti vieneet nilkkinilviäisten sotkut pois.

Eikö tympeiden roskaajien mieleen juolahda, että he tuhoavat omaa maailmaansa?

Kahlaustauko

Pidän taukoa keräämisestä, koska alkeellisten sotkijoiden viheliäinen käytös ei lopu koskaan.

Torit lainehtivat roskia, alikulut näyttävät kuvottavilta ja viheliäisimmät kurjalaiset pudottavat tupakantumppeja hautausmaille. Jos ei itse välitä yhtään mistään, niin pitäisi tajuta, että jotain muuta teko voi loukata.

Ammattiautoilijoiden parkkipaikan vieressä oli pari laatikkoa tyhjiä ilokaasuputkiloita, joita aiemmin ihmettelin. Turvallinen ja rauhoittava ajatus luotettavista kuljettajista, vai kuinka?

Nyt on aika lukea, liikkua, tavata useammin ystäviä ja sukulaisia ja olla Nökö-kissan seurana.

Toivottavasti kaikki sottaajat nauttivat siitä, että lähikaduilla riittää roskia ja röhnää, joissa he voivat kahlata.

Ystävällisesti, toki.

Monesko Pride?

Lauantaina 29. kesäkuuta 2019 oli jälleen kerran vuorossa Pride-kulkueen ihaileminen Aleksilla.

Hupaisa kyltti, jonka sisällön toivottavasti muistan oikein

ma ole homo, ti ole homo, ke ole homo, to ole homo, pe ole homo

la järjestä grillausjuhlat

su mene kirkkoon ja tuomitse homoseksuaalit

Katselumotiivimme

  • nätit miehet
  • sympaattiset marssijakoirat
  • marssijoiden poikkeuksellisen kauniit kukkaseppeleet
  • sateenkaaren väriset sateenvarjot
  • nätit miehet
  • Mr. Gay Finland -rekka (ooh!), joka oli viimeisenä
  • iloiset marssijat
  • laulajat, joita oli mukavaa kuunnella
  • tanssijat, joista monet olivat erittäin taitavia
  • nallet, joista parhaalla nallella oli nallelakki
  • nallejen lippu
  • nätit miehet
  • korkokengillä kävelleet urheat miehet
  • Drag Queenit, joista upein oli aasialainen tai aasialaiselta näyttänyt kaunotar
  • nätit miehet
  • monien järjestöjen edustajat
  • poliitikot
  • nätit miehet
  • valkoiset pitsipäivävarjot
  • kirkon edustajat
  • Martat, jotka eivät ole jymähtäneet uskomaan täysin päättömiä käsityksiä muista ihmisistä
  • nätit miehet
  • kaltoin kohdeltujen ihmisten puolesta mustissa asuissa ja suut teipattuina marssineet, jotka kantoivat mustaa arkkua. Herätkää tietämättömät ihmiset siihen, että päättömät puheet homoseksuaalien rikollisuudesta tai mielisairauksista ovat älytöntä historiaa.
  • nätit miehet
  • me pidämme miehistä ja mitä se oikeasti kenellekään kuuluu, jos miehet pitävät miehistä tai naiset naisista? Ei se ole teiltä yhtään mitään pois. Keskity omaan elämääsi ja anna muiden olla rauhassa.
  • murheellisinta naisten kannalta on, että miehistä pitävät miehet ovat usein kauniskarvoisia ja hoikkia ja heillä on kauniskasvoinen ja hoikka poikaystävä
  • Tom of Finland -miehet. En sano mitään mustista nahka-asuista. Ooh!
  • Lumikki-asuihin pukeutuneet miehet
  • venäläiset, koska Venäjän sorto on käsittämätöntä
  • valkoiseeen häämekkoon pukeutunut herra
  • lukemattomat ihmiset, jotka marssivat joko itsensä puolesta tai ymmärsivät kannattaa ihmisiä, joiden voi olla vaikeaa elää omaa elämäänsä
  • innokkaita marssijoita oli 100 000 ja marssi kestää vuosi vuodelta kauemmin

Sateenkaariliput

Liput liehuivat mm. Ateneumissa, mitä arvostan.

Päätelmä

Listani perusteella päättelen, että taisimme käydä katsomassa nättejä miehiä.

Pötyä

Marssin seuraamisen jälkeen halusimme mennä myöhäiselle lounaalle. Kannattaa varata pöytä jostain, koska kaikki paikat olivat täynnä.

Vinkki Tony’s Delille Bulevardille: ensi vuonna kannattaa avata jo klo 14, koska – melkein – litistimme nenämme ikkunaanne.

Onneksi Fredrikinkadun Picnic oli auki ja saimme hyviä uuniperunoita.

Kaivopuiston juhlan päättymisen huomasi, kun sateenkaarivaatteiset ihmiset kävelivät kahvilan ohi Kampin metroasemaa kohti.

Jokainen tavallaan

En ole vuosiin ihmetellyt, miksei nätti ja viehättävä miespuolinen työkaveri halunnut minua tyttöystäväkseen, vaan seurusteli miehen kanssa.

Kuljen päivittäin lähiliikenteen busseilla, mutta en ole vielä löytänyt kauniskarvoista, hoikkaa ja ystävällistä brittimiljonääriherraa, joka etsii vaimokseen juuri minua. Lisätoiveina ovat hiukset, siisteys, ehdottomasti savuttomuus ja absolutismi.

Melko hämmästyttävä tilanne, mutta jatkan matkustamista busseilla.

Huijauksen anatomia

Pete Poskiparran ja Jose Ahosen kirja Huijauksen anatomia – kuinka meitä huijataan (2018) oli hupaisaa ja hyytävää luettavaa.

Kirjassa kerrottiin sairaita ihmisiä ”parantavista” yksilöistä, joiden kokouksissa pyörätuoleissa saa istua eturivissä, koska kukaan pyörätuolissa istuja ei tullut paikalle. Kyllä yleisö hämmästyy, kun kyseiset (ns.) pyörätuolipotilaat nousevat seisomaan esityksen aikana. Ihmisten toivo parantumisesta jonkin ihmeöljyn tai -tapaamisen avulla on ymmärrettävää, mutta usein epätoivoista.

Kenenkään murheella ei pitäisi rahastaa.

Hyvältä näyttävät

Maininta oli Milli Vanilli -laulajista, jotka näyttivät upeilta ja tanssivat hyvin, mutta heillä oli kiusallinen ongelma eli laulutaidon puuttuminen. Yksi oikeista laulajista suivaantui ja käräytti kaksikon.

Mielestäni tilanteella ei ollut yhtään mitään merkitystä, koska nättejä ihmisiä on kiva katsella. Haitanneeko tuo mitään, jos nätit höynäyttävät platinalevyn jonkun toisen laulutaidoilla?

Somia spagaatin tehneitä nuoria miehiä tiukoissa trikooopöksyissä. Kjeh

Douppaus

Urheilijat ja etenkin Itä-Saksan urheilijat mainittiin jännittävine doping-kokeineen. Melko harmillista, että lihaksikkailla naisilla rehottaa parta hoitojen jälkeen.

Kyyninen ja skeptinen käsitykseni on, että kaikki urheilijat douppaavat, mutta vain osa jää kiinni.

Psykopaattiprosentti

Yksi sadasta joukossamme on psykopaatti oikeustieteen dosentti, kriminaalipsykologian dosentti ja erityistason psykoterapeutti Helinä Häkkänen-Nyholmin Psykopatia-kirjan mukaan. Hyytävä luku ihmisistä, jotka eivät välitä toisten tunteista. Vangeilla luku on 15-25 prosenttia, henkirikoksen tekijöillä 30 prosenttia ja sarjamurhaajilla 90 prosenttia. Korkeita lukuja luonnehäiriöisillä, joita ei voida hoitaa.

Eniten heitä on toimitusjohtajissa, asianajajissa (surkuhupaisaa), tv- ja radioalan mediatyöntekijöissä ja myyntineuvottelijoissa. Surullinen ajatus, että kyseisillä ihmisillä voi olla lapsia, jotka joutuvat kärsimään vanhempansa tai vanhempiensa luonnehäiriöstä.

Voisiko kyseinen luonnehäiriö vaikuttaa siihen, että osan ihmisistä mielestä heillä on ”oikeus” varastaa heidän rikkaina pitämiltään kauppiailta, toimistoilta tai huoltoasemanomistajilta esimerkiksi alkoholia, wc-paperia tai elintarvikkeita? Mielestäni jokainen normaali ihminen käsittää, että kyse on varastamisesta eli rikoksesta.

Vaatimattoman näköinen Ruben Oskar Auervaara (1906-1964) höynäytti aikoinaan useita naisia sulavalla käytöksellään ja esiintymällä arvovaltaisen ammatin edustajana. Hänellä oli neljä eri nimeä ja hän vietti elämästään 26 vuotta vankilassa. Oma käsitykseni: nykyisin hän saisi ehdonalaista muutaman kuukauden ja voisi jatkaa ns. työntekoaan.

Yritysten miljoonahuijaukset

Teoksessa mainittiin amerikkalainen energiayhtiö ja myöhemmin monialayhtiö Enron, huijausrenkaita esitellyt Nokia Renkaat (käsittämättömän noloa suomalaisyhtiöltä) ja Volkswagen vuonna 2015 selvinneine päästöhuijauksineen. Kiinni jäivät myös Audi, Skoda, Seat ja Porsche. Melko yllättävä lista.

Miljoonia, miljoonia, MILJOONIA!

Psykiatrisen vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma kritisoi WinCapitaa, jonka piti tehdä useammasta suomalaishenkilöstä (ei mitään mainitaa sukupuolesta) miljonäärejä, mutta monet sijoittajat päätyivät menettämään rahansa. Eniten sijoittajia oli Pohjanmaalla ja Savossa.

Psykiatri Lauerma sai tietenkin kritiikiä ja – täysin asiattomia – vihaviestejä mielipiteensä jälkeen. Ja kas, hän oli jälleen kerran oikeassa epäillessään yritystä.

Hyviä ratkaisuja?

Toisinaan on hankalaa auttaa tai neuvoa ihmisiä, jotka eivät halua ottaa vastaan apua. Pelaamisella tahkotaan aniharvoin miljoonia, 96 prosentin korko lainassa on erittäin huono ratkaisu, alkoholi ei kohenna älykkyyttä, tupakointi ei edistä fyysistä tai psyykkistä hyvinvointia tai suklaa paranna mielialan lisäksi kropan kuntoa. Helsingin Sanomien tänään julkaistu juttu Aleksanterinkadun Mummotunnelista sai aikaan lähinnä pahan mielen kertoessaan kävijöistä. Mistä löytää ihmisiä, jotka kunnioittavat puolisoitaan ja ovat näille uskollisia?

Huijauskeinoja

Kirjassa oli useita esimerkkejä huijauskeinoista, joilla viedään rahat joko turistilta tai kavereilta kapakassa. Kannattanee tutustua esimerkkeihin, jos toisten huijaaminen vaikuttaa kiehtovalta toiminnalta.

Abe tiesi

Kaikkia ihmisiä voi huijata osan aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa.

Abraham Lincoln

Kesäkuu

Heräsin tiistaina aikaisin ja ihmettelin kohinaa. Ulkona satoi kaatamalla ja seuraavaksi jyrisi ukkonen. Kuvittelin, että oli lämmintä ja aurinkoista, mutta kerrankos sitä erehtyy.

Sunnuntaiaamuna kaatosade uusiutui parin hellepäivän jälkeen. Lauantai-iltana ukkonen mellakoi, mutta yhtään salamaa en onnistunut näkemään.

Lauantai-iltana bussipysäkille jättämäni ja kiinni solmimani roskasäkki oli ”ystävällisesti” heitetty – avonaisena – bussikatoksen päälle. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta saada säkkiä alas katolta, joten ilmoitin tilanteesta kaupungille. Eihän alkoholilla itseään 99 prosentin todennäköisyydellä vahvistama heittäjä käsitä saati välitä, että maksan joka ikisestä roskapussista ja -säkistä. Ehkä hän on tottunut siihen, että perhe saa kaikki rahat yhteiskunnalta?

Lupiinit, keltaiset irikset, paheksutut kurttulehtiruusut, koiranputket ja apilat kukkivat. Kieloja näin myynnissä keskustassa Stockmannin edessä olleella romanialaisella ja bussista näin, että niitä kaupattiin Hakaniemen torilla. En kulkenut metsänreunassa kukkimisaikaan. Voimakkaan kielontuoksun vuoksi ihailen kukkia vain kaukaa.

Haagassa kannattaisi käynnä ihailemassa alppiruusuja, mutta puistoruuhkan vuoksi taidan käydä katsomassa viehättävällä hautausmaalla kukoistavia atsaleoja.

RAHAA! Ei.

Töissä oli surkuhupaisa tilanne. Nuoret työkaverit juttelivat korotuksesta, joka kaikille maksetaan toukokuun viimeisenä päivänä. Oletin heidän puheittensa perusteella, että kyseessä on jokin yleiskorotus. Nettipalkassa ei näkynyt mitään tietoja, vaikka työkaverien palkanlaskentasovelluksissa näkyi. Otin yhteyttä ulkoistettuun palkanlaskentaan ja varmistin tilanteen. Harjoittelija lähetti viestini yrityksen henkilöstöosastolle ja sain molemmilta tahoilta tiedon siitä, että kyse oli aiemmin esimiehen kanssa tehtyjen neuvottelujen kautta tehdyistä korotuksista palkkaan. Aloitin tänä vuonna, joten korotukset eivät koskeneet minua.

Opetus: älä kuuntele muiden jutteluja. Opetus 2: seuraa paremmin uutisointia palkankorotuksista, koska pieni korotus maksettiin jo huhtikuussa. Opetus kolme: älä oleta ikinä mitään.

Oletanpas!

Aikalisä

Luin irlantilaisen Marian Keyesin kirjoittaman teoksen Aikalisä, jonka Kristiina Vaara suomensi 2018.

Lahjakas Keyes kirjoittaa turhan monien halveksimaa tarinaa naisten maailmasta, mutta surulliset ja murheelliset aiheet ovat teoksissa mukana. Kirja oli kiinnostava, hauska ja täynnä mielenkiintoisia persoonia, vaikka aihe oli mielestäni epämiellyttävä. En lisää mitään pettämisestä.

Maininta naivistitaiteilijasta ilahdutti ja Keyesin Twitter- päivityksessä oli tietoa taiteilijasta: https://twitter.com/mariankeyes/status/794805406606458880?lang=en

Googlaamalla löytyi viehättävä taidemuseo, jossa olisi ilahduttavaa käydä Serbiassa.

http://mnmu.rs/petrovic-dusanka-gb.htm

Aivotaidot

Heli Isomäen ja Nina Uusitalon Aivotaidot (2017) oli kiinnostavaa luettavaa. Toisinaan tuntuu, että meillä kaikilla on liskonaivot, jotka saavat hyökkäämään, pakenemaan tai jähmettymään. Mielestäni sukupuolen mukaan.

Kumpi puoli aivoista ohjaa sinua? Vasen eli järkipuoli, jossa loogisuus, rationaalisuus, objektiivisuus ja kielellinen puoli vaikuttavat? Vai oikea, tunnepuoli, kokonaisvaltaisuuden, aistivuuden, subjektiivisuuden ja ei-kielellisen puolen vaihtoehto? Jälkimmäisessä jyllää kolmiulotteinen hahmottaminen. Pohdin, puuttuuko kyseinen puoli kokonaan, jos ei osaa taskuparkkeerata?

Aivojen huoltamisen vuoksi pitää nukkua riittävästi, syödä monipuolisesti, liikkua ja aktivoida ja rentouttaa aivoja.

Aivohuoltovinkki: aktivoidu fyysisesti 20 minuutin välein. Kävele!

Tulee välttää päihteitä, ylikuormitusta, yksipuolisia virikkeitä, negatiivista stressiä, passiivista käyttöä, vammoja ja sairauksia. Unitutkijoiden mukaan 24 tunnin valvominen vastaa yhden promillen humalatilaa.

Kiusallisessa tilanteessa kukaan ei kysy mitään, kun saa sekä aivoaneurysma- että myeloomadiagnoosit ja leikkaukset ja hoidot alkavat solumyrkkyineen.

Lyhyen ajan sisällä kaksi eläkeikäistä on puhunut minulle ja sanonut ”meidän ikäisemme ihmiset”. Ensimmäinen reaktio: kauhistus. Seuraaava reaktio: aika muuttaa ruokavaliota, liikkua enemmän, meikata, laitattaa hiukset ja pukeutua paremmin. Roskienkeräily on hidasta ja laiskaa etenemistä, koska roskia riittää kiusallisen paljon.

Lisäys, aiheellinen: pitää teipata rypyt sileämmiksi pakkausteipillä.

Arvion mukaan ihmisellä on vuorokaudessa noin 50 000 ajatusta, minkä edellinen esimerkki osoitti. Loput 49 994 ajatusta käytin johonkin muuhun.

Ihmiset unohtavat mitä sanoit, he unohtavat mitä teit, mutta he eivät koskaan unohda mitä sait heidät tuntemaan.

Maya Angelou

Totta. Vuosia sitten tapahtuneet tilanteet palautuvat hyvin mieleen niin hyvissä kuin ikävissä tilanteissa. Sekä omat nilkkiteot että muiden kutaleiden aiheuttamat tilanteet.

Mindfulness

Kun olet epävarma, miten tulisi toimia, hengitä rauhassa kymmenen kertaa.

Elämä

Jos olet masentunut, elät menneessä. Jos olet ahdistunut, elät tulevaisuudessa. Jos olet tyytyväinen, elät tässä hetkellä.

Lao Tzu

Hyvä neuvo etenkin nykynuorille, joista surullisen moni on masentunut ja kiitettävän moni ymmärtää hakea apua tilanteeseen.

Kirjassa on useita harjoitustehtäviä, joiden avulla voi tutkia omaa mieltä, reaktioita ja toimintatapoja. Suosittelen teosta.

Tutkittu ja terveeksi havaittu

Kävin työhöntulotarkastuksessa, jossa lääkäri katsoi verikokeita ja tutki minut. Hemoglobiinini on hyvä ja kolesteroliarvot ovat erinomaiset.

Lääkäri katsoi suuhuni, kurkisti korviini ja tunnusteli kilpirauhaseni kohdan. Otin paidan pois, menin makaamaan sängylle ja hän kuunteli sydämeni, kaulavaltimoni ja tunnusteli maksani, jotka hän hyviksi havaitsi. Sain pukea ja kuulin jälleen kerran, että olen terve. Erinomaista.

Sain paperin, jonka mukaan sovellun työhöni.

Hemapoli

Työterveyslääkärillä oli käsityksenä, että hematologisella poliklinikalla keskitytään vain hematologisiin sairauksiin. Lähes kaikki tutkimukset, mitä hän minulle teetti tai minulle teki, on teetetty tai tehty aiemmin hematologin toimesta. Poikkeuksina olivat korviin katsominen ja kaulavaltimoiden kuuntelu.

Karvakorva

Suomessa oli aiemmin käteviä nimiä, jotka kuvasivat ihmisen olemusta eli Vahvaselkiä, Kaljupäitä, Vääräsääriä jne. Minä päädyin karvakorvaksi, mutta vain pienellä alkukirjaimella.

Vasemmassa korvassani oli hius, joten kävin lääkärin vastaanoton jälkeen hoitajalla. Hän huuhteli lämpimällä vedellä kyseisen korvan ja kolmen sentin hiuksenpätkä löytyi kaarimaljasta.

Hius ei vaivannut minua, mutta miehillä leikatut hiuksenpätkät tai karkea parransänki voivat ärsyttää korvien tärykalvoja ja aiheuttaa huimausta. ”Pahoittelen karvakorvahuimaustani”, totesi herra Y.

Kela

Ulkoportaissa kaatumisestani ei ikävä kyllä ollut mitään hyötyä lääkäriasemalle eli he eivät saaneet uutta röntgeniä. Potilaat käyvät jatkossakin toisen lääkäriaseman röntgenissä. Harmi.

Sain eilen Kelalta kyselyn kaatumisestani, koska ”voisin saada korvauksia jostain muualta kuin Kelasta”. Jos en vastaa X päivään mennessä, niin korvaukseni mahdollisesti peruutetaan. Tietenkin vastaan, kun Kela tiedustelee aiheesta, mutta en vielä lähettänyt vastausta.

Sain sairausloma-ajalta palkan, joten voin ottaa vastaan ”jostain muualta kuin Kelasta” esimerkiksi muovikassillisen rahaa.

En ole ihan varma, tarkoittiko Kelan viesti nimenomaan muovikassillista.

Hupaisa kyynisyys on hauskaa!

Joka työpaikassani on ollut vähintään yksi miespuolinen kätyri, jonka kanssa on voinut puhua hämäriä juttuja, vaihtaa riemastuttavan kyynisiä mielipiteitä tai käyttää mustaa huumoria. Suosikkikätyrini on tällä hetkellä 26-vuotias. Hauska kätyri on paras kätyri!

Toisinaan uskon, että naispuolisista ystävistä, tutuista tai työkavereista on vastaavaan, mutta ikävä kyllä niin on harmittavan harvoin. Oletan, että monet naiset ovat liian kunnollisia ja tunnollisia ilahduttavaan kyynisyyteen. Harmillista, koska kyynisyys on oikeassa kohdassa käytettynä riemastuttavaa eikä sillä ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä tai loukata ketään – ainakaan vahingossa.

Roskienkeruupalkinto

Uskon, että jonain päivänä jonkun roskienkerääjän kohdalle pysähtyy auto tai pakettiauto, josta nousee kaksi kyynelsilmin olevaa miestä, nuorta tai pienten lasten äitiä. He pyytävät anteeksi maahan pudotettuja tupakantumppeja ja lukemattomia autosta heittämiään roskia, kuten banaaninkuoria, tölkkejä jne. ja lupaavat käyttää jatkossa roskapussia ja -koreja.

Aiemmat sottaajat ovat ylettömän liikuttuneita roskienkerääjän jaloudesta, ojentavat kerääjälle vähintään 500 euroa ja kiittävät urheasta siivouksesta.

Olen lähes varma, että näin tulee vielä tapahtumaan minulle.

Räntää

Räntää sataa, mutta onneksi maa on jo niin lämmin, että märkä lumi sulaa.

Kuvan otin aurinkoisena ja lämpimänä pitkäperjantaina Talvipuutarhassa. Palaa takaisin, lämpimämpi vuodenaika!

Onneksi sää vaikuttaa huomenna olevan sivistyneempi.

Hammerfest, Norja

Lapin hiihtomatkoilla ajoimme usein Pohjois-Norjaan, jossa näytti upealta ja haisi katoilla kuivatulta kalalta.  

Haluaisin ehdottomasti palata Hammerfestiin silittämään söpöä maitovalasta! Onneksi kalastajat saivat poistettua valasparalta kiristävät Varuste Pietarista -valjaat. Onkohan valas ollut pitkään karkuteillä?

Valaat ovat sympaattisia, mutta en aiemmin tiennyt, että maitovalaan kuonoa voi silittää. Nyt tiedän ja haluan ehdottomasti päästä taputtamaan ihmisistä pitävää ja pikkuiselta näyttävää valasta, joka painaa 1-1,3 tonnia. Vedessä valas näyttää hyvin pieneltä eli hoikentavasta vesivoimistelusta on selvästi apua.

https://yle.fi/uutiset/3-10765276

Mies laulaa maito- eli beluga-valaille, jotka mielestäni laulavat hänelle, että laulunopiskelu kannattaisi:

Beluga-kaviaari

Käsittämättömän harva tietää, että kallista Beluga-kaviaaria saadaan valaista. Hehee.

Lapsuuden kauhu, kun sukulaisilla oli tarjolla Venäjältä tuotua kaviaaria ja he halusivat, että maistan kevyesti kuorrutettua kalanmaksaöljyä.

Ambra

Ambraa eli kaskelottieritettä voisin löytää rannalta, jos mukanani olisivat kumihanskat, riittävän kestävä kuljetusväline ja tekisin mahdollisesti kaupat hajuvesiteollisuuden kanssa.

Roskia kerätessäni pelkään aina astuvani johonkin, jota katalat koiranulkoiluttajat ovat jättäneet kadulle. Kumisaappaisiin en ole vielä investoinut. En ole kirpputorikävijä, mutta luin, että kirpputoreilta on hankalaa löytää kumisaappaita, koska menekki on niin suuri. Jos vaihtoehtona olisivat kenen lie jaloissa olleet kumisaappaat tai uudet kumisaappaat, niin kallistuisin uusiin.

Riski ambran löytämiseen taitaa olla yhtä todennäköinen kuin lottovoitto.

Roskia ja muuta sikamaisuutta

Vapunpäivänä osallistuin suomalaiseen juhlintaan siivoamalla neljä tuntia ja keräämällä kuusi muovikassillista roskia.

Mietin jälleen kerran sitä surullista asiaa, että kuka – tai lähes mikä – tahansa voi saada lapsia eikä kenellä – tai millä tahansa – ole mitään velvollisuutta oppia mitään tai opettaa jälkikasvulleen yhtään mitään. Tuhon näkee luonnossa ja mm. koulujen ympärillä, jotka ovat täynnä roskia.

Ruohikolle oli kipattu viereiseltä parkkipaikalta valtava määrä tupakantumppeja. Veisin erittäin mielelläni tumpit kippaajan suosikkiostoksen päälle. Jätin tumpit keräämättä, koska roskaa riitti muutenkin todella paljon. Kannatan edelleen sitä, että roskien heittäjä saa jokaisesta heittämästään roskasta tunnin yhdyskuntapalvelua. Tumppikippaajalla riittäisi satoja tunteja reipasta urakointia.

Miesten syrjäytymisestä on jatkuvasti kirjoituksia. Pakettiautoista heitetään tupakka-askeja, kahvimukeja, roskaruokapapereita, muoveja jne., joten näkyykö (nuorten) miesten kokema masennus ja epätoivo roskaamisessa? Olisi hyvä, jos työnantajat opastaisivat heitä ottamaan roskapussin mukaan autoon.

Varjoisen pensasaidan takana oli lunta, jota yritin pihdeilläni kiskoa. Yllättäen lumi ei ollutkaan muovia tai muuta roskaa, jota löytyi pensasaidasta riittävästi.

Epäsiistin taloyhtiön pensasaita oli onneksi leikattu ja roskat oli jätetty paikoilleen. Siivosin surullisen yhtiön portaikon ja nypin roskat kukkapenkistä.

Luin jutun, jossa iloittiin koirankakkapusseista, koska ”toisinaan kakkapussit loppuvat koiran kanssa kävellessä”. Onneksi voi luottaa siihen, että ulkoiluttaja kotiin palattuaan tietenkin palaa siivoamaan luontoon jätetyn ällöttävän jätteen. Vai kuinka?

Nostin maasta useita uudenvuodenraketteja. Voisi tietenkin ajatella, että ampujat ymmärtäisivät myös siivota aiheuttamansa sotkut. Oletan, että valtaosa rakettien ampujista jättää sotkunsa muiden siivottaviksi. Toivottavasti olen väärässä.

Sotkuisen ruokakaupan lähellä oli syöty lihapullat ja muusi -annokset, jotka oli huuhdeltu alas tölkkilonkerolla. Kaikki muovipakkaukset oli jätetty maahan tai kiviaitojen päälle. Tölkit oli sentään viety pois eikä jätetty autojen litistettäväksi.

Nostin maasta kuusi tölkkiä ja Venäjältä tuodun lasipullon, jonka vein myöhemmin lasinkeräykseen. Neljän tunnin tienestinä oli peräti 90 senttiä. En kerää roskia löytääkseni pulloja tai tölkkejä, mutta nostan ne maasta, koska haluan kierrättää pakkaukset. Toisinaan huuhtelen yököttävälle haisevat kaljatölkit kotona, mutta tänään nostin ällöttävälle haisevan muovipussin parvekkeelle löyhkäämään.

Siivosin ajotien reunaa seuraavaksi ja sain ohikulkevalta ystävältäni vapuntoivotuksen. Hän hämmästeli, että olin niin aikaisin liikkeellä. Heräsin aikaisin ja auringon paistaessa oli mukavaa kulkea ulkona. Ei varmaan yllätä ketään, että jätin ultravalkoisen ylioppilaslakin kotiin.

Työkaveri kertoi kuusivuotiaasta pojastaan, joka kerää päiväkodissa roskia. Lapsi haluaa kotona lähteä roskia keräämään, joten äiti ja lapsi laittavat kumihanskat käsiinsä ja siistivät lähiympäristöään. Tuollaisia lapsia Suomi tarvitsee lisää, koska mitä nuorempana lapsi käsittää siisteyden tärkeyden, sitä paremmassa maailmassa elämme tulevaisuudessa.

Asuinalueellani onneksi riittää useita roskienkerääjiä, vaikkei tilannetta siivottomuudesta päätellen aina huomaa.

Työskentelin pitkään Helsingin keskustassa, jota siivotaan tarkemmin kuin lähiöitä. Nykyinen työpaikka on alueella, joka on kuvottavan roskainen eikä siivoaminen tunnu kiinnostavan lähiseudun asukkaita. Viehättävien pensaiden juuret verhoutuvat paksuun roskakerrokseen, rinteillä on roskia, kauppojen pihat täyttyvät roskista ja kaikki kadunvarret näyttävät iljettäviltä. Otan yhteyttä Helsingin kaupunkiin, koska alue on poikkeuksellisen siivoton. Läheinen rakennustyömaa pahentaa tilannetta, koska monilla rakennusmiehillä on valitettavan usein tapana kipata kaikki roskansa maahan. Tupakka-askien ja ruokapakkausten verhoama tienoo.

Kotiin palatessani porraskäytävän ikkunalaudalle oli jätetty nuuskapurkki, jonka vein roskikseen.

On päiviä, jolloin inhoan ihmisiä, jotka eivät yhtään välitä siististä ympäristöstä.

Viikin arboretum

Tein aamupäivällä retken sammakko-ojalle, jossa ei ollut sammakon sammakkoa. Arvelin eläinten olevan päiväunilla. Kävelin polkua pitkin metsikköön ja jatkoin toista polkua pitkin eteenpäin katsomaan pientä kirsikkapuistikkoa. Puissa ei vielä ollut kukkasia.

Roihuvuoren tilanne

Roihuvuoren kirsikkapuissa on lukemani mukaan lähinnä nuppuja, mutta osa kukista on jo auennut.

Rentukoita? Magnolioita?

Jatkoin bussilla matkaa Prismaan, koska vesipulloni oli puolillaan ja halusin täyden vesipullon mukaani.

Kuvittelin, että pääsen nopeasti ulos, mutta pankkikortit olivat kotona, joten maksoin käteisellä. Menin kassalle, jolta oli poistumassa täyden korin kanssa liikkunut mies. Kun hän näki minun lähestyvän jonoa yhden vesipullon kanssa, hän kääntyi ja jäi jonoon. Pahoittelen, että minua nauratti. Siirryin viereiseen jonoon ja edessäni oli vanhempi mies. Hän latoi ostoksensa kassahihnalle ja odotin hänen takanaan vesipulloni kanssa. Ilahduttavan monella ihmisellä on tapana päästää yhden tai kahden ostoksen kanssa liikkuvat maksamaan ennen heitä. Näillä henkilöillä kyseistä tapaa ei ollut.

Tapasin ystäväni ja kävelimme Viikin arboretumiin Prisman läheltä kulkevaa polkua pitkin, koska kuvittelin rentukoiden jo kukkivan ojanvarrella. Näin puron reunalla kukkivan rentukan, joten tietenkin kuvittelin että metsäpurossa on jo kukkia. Eipä ollut.

Polulla tarkeni eli paahtui erittäin hyvin auringon paistaessa. Näin vaikuttavan mainoksen ihosyövästä, joten sain hyvän muistutuksen aurinkovoiteen tarpeellisuudesta. Niska ja korvat kannattaa muistaa suojata, samoin miehillä ylävartalo ja naisilla sääret. Olemme kalpeaa kansaa, joten kärventämistä kannattaa välttää. Toivottavasti kukaan ei enää paahda itseään solariumissa, koska riskit ovat tiedossa.

Väistimme useamman vastaan tulleen kävelijän tai pyöräilevän perheen ja suuntasimme kohti magnolioita oikopolkua myöten ja lintutornin ohittaen.

Eväskori puuttui ja mainitsin nähneeni tiedon, jonka mukaan meidän pitäisi muuttaa Tehtaankadun lähelle, jotta saisimme ostettua korin italialaiskahvilasta. Kukapa ei tarvitsisi erilaisia juustoja, patonkia ja kinkkua retkeä virkistämään?  Ilmoitin, että ystäväni saisi kinkun, koska minä katalasti pitäisin juustot ja patongin. En ole ihan varma, oliko päätökseni reilu. (Ehkä hän saisi pienen palan patonkia.)

Ohitimme kävelijöitä varten tarkoitetulle polulle parkkeeranneet pyöräilijät ja ihailimme hetkeä myöhemmin niityllä ja metsässä kukkivia valkovuokkoja. Katselin pieniä ja siroja kukkasia ja ystäväni ihmetteli terälehtien määrää suuremmissa kukissa.

Viikin arboretum on poikkeuksellisen kaunis etenkin keväällä, kun puiden ja pensaiden lehdet ovat heleän vaaleanvihreitä. Kesällä satakieli laulaa magnoliapuiden lähellä.

Magnoliassa oli suuria nuppuja, mutta korkeamman magnolian latvassa oli auenneita, simpukkamaisia kukkasia. Kannattaa mennä muutaman päivän kuluttua katsomaan, ovatko kukat auenneet. Rentukoiden suhteen kannattanee odottaa viikko tai pari.

Kävelimme tyhjän vasikkalaitumen ohi ja kauhistelimme seuraavaksi karmeaa hajua, joka tuli joko pellolta tai navetasta. Viikki on mukava alue, mutta navetan tai sen ympäristön kosto on toisinaan kauhistuttava. Pelloille levitetään ajoittain jotain sellaista, joka myrkyttää hengitysilman joksikin aikaa.

Ohitimme autiona olevan Gardenian, jolle toivoisimme löytyvän käyttöä. Olen surullinen nähdessäni kasvihuoneeseen kuolemaan jääneet rangat. Puutarhurien oli varmaan vaikeaa jättää vuosia hoitamansa kasvit kuihtumaan. Selvitin aiemmin, että Gardenian pihan tuoksuvat pionit on viety Annalan kartanolle.

Ympäristötalon pihalla kukki kaunis onnenpensas, jossa oli lämpimän sään vuoksi myös lehtiä, vaikka useimpina vuosina kaljuissa oksissa on vain kukkia.

Päätimme jatkaa bussilla matkaa koteja kohti.

Illalla lähdin uudelleen sammakko-ojalle ja nappasin roskapihdit mukaani. Sammakko-ojassa ei asunut ketään eli lauma (voiko sammakoista sanoa lauma?) oli ilmeisesti muuttanut pikku kapsäkkiensä kanssa muualle.

Jatkoin matkaa ja poimin pihdeillä roskia. Kävelin aukion poikki ja valtava lokkilauma mekasti iloisesti ruohikolla. Katuja oli selvästi siivottu, koska sain parin tunnin aikana täytettyä kaksi 30 litran muovikassillista roskilla. Bussia odotellessani nostin pihdeillä roskia bussipysäkin roskakoriin.

Olisi varmaan kiinnostavaa jutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät erota roskakoria tai katua. Ehkä kotona on sama tilanne eli likaa ja roskia on kaulaan saakka, mutta pidemmillä ihmisillä vain vyötärölle?

Puistokummiksi

Muistutan muita siisteydestä pitäviä helsinkiläisiä, että Sörnäistenkatu 1 – osoitteessa voi liittyä puistokummiksi ja saada käyttöönsä roskapihdit.

Aiemmin poimin roskia hanskoilla tai pahimmillaan paljailla käsillä, mutta nenäliinat yms. erityisen ällöttävät roskat suostun nostamaan vain pihdeillä.

Vinkki: nenäliinat voi pudottaa roskikseen tai viedä taskussa kotiin. Niiden heittäminen maahan on tympeää.

https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/232223-puistokummi-voi-loytaa-kadonneen-tavarasi

Pyysin viime vuonna, että erityisen sottaisen kaupan pihaan tai lähelle hankittaisiin roskakori. Roskakoria ei ole, mutta onneksi roskat voi heittää kaupan eteen, viereen tai pensasaitaan.