Läppäri

Viime viikolla ikivanha läppärini sammui, aukesi takellellen eikä työhakemuksissa täysin pakollinen pdf-tallennus enää onnistunut. Näytöllä oli useita virheherjoja, mutta Norton-virustorjunta ei löytänyt ajojen aikana mitään vikaa laitteesta.

Vein läppärin huoltoon, löydetyt haittaohjelmat poistettiin ja sain laitteen seuraavana päivänä takaisin. Olin telonut vasemman polveni kerätessäni roskia, joten lyhyt kävelymatka bussipysäkiltä huoltoon tuntuu tuskaiselta. Maksoin huollon ja onnuin takaisin bussipysäkille.

Laitoin kotona läppärin päälle. Samat virheet olivat edelleen näytöllä.

Otin uudelleen yhteyttä huoltoon ja selvisi, että koko järjestelmä pitää asentaa uudelleen, asennukseen menee pari päivää ja Microsoft Office katoaa.

Suomennos edelliseen: lisää kuluja.

Tuloni laskivat viheliäisesti jäätyäni työttömäksi kuuden vuoden syöpähoitojen ja kuuden kuukauden työkokeilun jälkeen. Järjestöissä oli kiinnostavaa työskennellä, mutta työpaikkaa niissä ei ollut. Jos olisin saanut työkokeilupaikan yrityksestä, työsuhde olisi mahdollisesti voinut jatkua.

Pelkkiin silmätippoihin menee 70 euroa kuukaudessa, kissat syövät käsittämättömän paljon eivätkä suostu käymään töissä.

Lisää työhakemuksia matkaan. Löysin kiinnostavan yrityksen, jonka tietoja tutkin. Yritys on saanut todella paljon negatiivista palautetta ja päätynyt Ylen jutun aiheeksi kesäapulaisen saaman ”palkan” vuoksi. Seuraava vaihtoehto, kiitos.

Kuntoutuskeskus, Malminkartano

Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt pyytää aiemmin päästä Malminkartanossa toimivan Kuntoutuskeskuksen työvalmennukseen kuuden vuoden sairausloman jälkeen. Työkokeilupaikoissa sain ohjausta, mutta en työllisyyttä edistävää ammatillista kuntoutusta.

Soitin alkuvuodesta Kuntoutuskeskuksen edustajalle, mutta oletin työpaikan löytyvän työkokeilun jälkeen. Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut.

Olen huono työtön, koska haluaisin itse tienata rahat elämiseeni  kuten hyvin moni muukin tahtomattaan tai sairauden vuoksi työttömäksi jäänyt.

https://kuntoutussaatio.fi/palvelumme/palvelumme-kuntoutuja-asiakkaille/tyohonvalmennus/

Sielua melkein lämmitti eilen tullut uusin hylkäyskirje. Edes nimetön hakemus ei onnistunut.

Toisinaan elämä tuntuu harmaalta, vaikka tämä päivä oli onneksi eilistä valoisampi.

Mainokset

Lunta, sininen HSL-kortti ja puistokummiksi

Soitin seitsemältä aamulla särkypäivystykseen, sain ajan yhdeksäksi ja olin jo puoli yhdeksän jälkeen Ruskeasuon hammasklinikalla. Eksyn kolmanteen oikomishoitokerrokseen, josta minut neuvottiin neljänteen ja pääsin melkein heti hammaslääkärille. Röntgenin mukaan juuri oli onneksi kunnossa ja takahammas paikattiin. Tarjottua puudutusta en ottanut, koska kuolaaminen ei huvita eikä hoito juuri koskaan satu ja jos sattuukin, niin lyhyen hetken.

Pidin aiemmin hauskoina juttuja, joissa ihmisten hampaisiin asennettiin amalgaamipaikkoja, joiden kautta he kuulivat musiikkia. Osa kuulemma kuulikin eikä kyse ollut harhoista. Kaveri kertoi, että hänen opiskeluaikainen naapurinsa oletti, että hän on asentanut tämän hampaaseen kuuntelulaitteen. Hauskuus vitsistä katosi, koska toisinaan totuus on oikeasti tarua ihmeellisempää.

Hoidon jälkeen kävelin hetken Pikku-Huopalahdessa. Lunta satoi hiljalleen ja palelin mennessäni ratikkapysäkille. Edellinen kymppiratikka lähti nenän edestä, mutta onneksi seuraava tuli nopeasti paikalle.

HSL-kortti

Menin Asematunnelin HSL-toimipisteeseen, jossa oli pitkä jono. Poistuin ja vaihdoin nätin vihreän HSL-kortin vähemmän nättiin siniseen korttiin R-kioskilla. Miksi lähes kaikki on Suomessa sinistä eikä kaunista vihreää? Kätevää, ettei korttia tarvinnut vaihtaa toimipisteessä, vaan Ärrä, Prisma tms. käyvät vaihtopaikoiksi. Ei edes tarvinnut ostaa jatkoa lipulle.

Mä puistokummi oon

Jatkoin ratikalla 6 Kurvin ohi ja olen nyt puistokummi eli sain roskapihdit, huomioliivin ja ohjeet puistokummitoimintaan. Minun piti määritellä, montako tuntia teen puistokummityötä (esimerkiksi kerään roskia) kuukaudessa. Vaikea sanoa, koska tilanne vaihtelee sään, ajan jne. mukaan. Oletan, että tieto kerätään tilastoa varten. Väitin, että kerään neljä tuntia kuukaudessa, joten pitää jatkossa laskea, paljonko aikaa menee. Normaalisti poimin joka päivä roskia maasta ja vien ne roskikseen. Aikaa en ole miettinyt.

Oli hupaisaa vierailla aiemman työpaikan ala-aulassa, josta taiteena olleet koivunrungot olivat kadonneet.

Ei lumikuvia

Luminen jalkakäytävä oli liukas, mutta en onneksi kaatunut. Mietin lumen kuvaamista Kurvissa, mutta päätin kuvata lumisia istutuksia asuinalueellani, joka oli – oman käsitykseni mukaan – ihan kiusallaan vielä lumeton. Lumisade alkoi silkkaa ilkeyttään vasta, kun olin sisällä. Kostin lumisateelle enkä palannut ulos kuvaamaan valkoiseksi muuttunutta pihaa. Hah, siitäs sai!

Huomenna sataa ja lämpötilaksi on luvattu viisi astetta, joten lumi onneksi sulaa.

Lämpö palaa! Lämpö palaa!

Lämpö palaa Suomeen ja saamme taas nauttia lämpimämmästä säästä. Keskiviikoksi ja perjantaiksi on luvattu 10 astetta ja lämpötila ylittää kahdeksan astetta vielä reilun viikon kuluttua. Loistavaa!

Lääkkeetön elämä

Antti Heikkilä

Otava 2018

Kannattaa lukea professori Juhani Knuutin blogiteksti kirjasta.

http://hyvinvointi.ts.fi/terveys-tiede/tavoitteena-laakkeeton-elama/

TestEat, Munkkiniemi

Fazer avasi maanantaina 22.10.2018 Munkkiniemessä TestEat-nimisen lounas- ja tilausravintolan sekä kahvilan

En ole käynyt, mutta paikka vaikuttaa mielenkiintoiselta.

http://www.alykassuomi.fi/2018/10/uusia-ratkaisuja-ruuan-ymparille-fazer-testeat-avoinna-kaikille/

Laajalahdentie 23, Munkkiniemi

Ravintola on auki arkisin 8-16. Lounas tarjolla 10.45–13.30.

https://www.vtt.fi/medialle/uutiset/tutkimusravintola-testeat-avattiin-munkkiniemess%C3%A4

Niitä hetkiä varten, jolloin harmittaa, sapettaa ja/tai ottaa päähän

Stay strong,

make them wonder how

you are still smiling

 

Pysy vahvana,

laita heidät miettimään,

miten yhä hymyilet.

 

Ei kannata hymyillä, vaan kannattaa nauraa – ja yleensä itselleen.

 

 

 

 

 

 

Maailma on kirja ja hän, joka pysyy kotona, lukee vain yhden sivun

Yhdeltä lauantaiyönä satoi. Kurkotin parvekkeelta ja ojensin käteni tuntemaan sateen. En lähtenyt yöpaidassa kävelylle, vaikka sateessa käveleminen on hyvä harrastus.

Svenskt Tenn @Didrichsen 25.5. – su 9.9.2018

Matkustimme sunnuntaina Kuusisaareen.

Pääsin jo kolmannen kerran ihailemaan Svenskt Tennin tekstiilejä, huonekaluja, tyynyjä, taideteoksia, kattauksia ja tinaesineitä. Näyttely oli viehättävä ja kertoi ruotsalaisesta kuvataideopettaja Estrid Ericsonista (1894–1981)  ja itävaltalaisesta arkkitehdista ja muotoilijasta Josef Frankista (1885–1967), jotka olivat muotoilun uudistajia.

Oranssin nojatuolin mustassa tyynyssä oli mottoni: the world is a book and he who stays at home reads only one page eli otsikon teksti englanniksi. En suostunut jäämään kotiin edes kipeimmilläni, vaan raahauduin aina katsomaan jotain mielenkiintoista.

Museon merenpuoleisen huoneen kukallinen musta sohva ja aulan valkoiset, vihrein paratiisilinnuin koristellut verhot ilahduttivat sielua.

Paluubusseja keskustaan lähti sunnuntaina vain kaksi tunnissa, joten melko pikaisen kierroksen jälkeen siirryimme taidemuseon pihalla katselemassa veistoksia, mm. Lionel Smitin, Henry Mooren ja Eila Hiltusen töitä.

Museokävijät eivät tietenkään heittele roskia, joten oletan lintujen repineen papereita ja muovia roskiksesta. Nostin roskat maasta ja pudotin ne roska-astiaan. Jouduin jäätelöpapereiden vuoksi astumaan pari askelta rauhoitetulle alueelle, jossa puolukat jo kypsyivät. Hävetti, mutta en voinut jättää roskia pilaamaan maisemaa. Puolukanvarvut näyttivät kauniilta taidemuseon pihassa.

Jos olisin museolla töissä Kuusisaaressa, niin kävisin joka aamu uimassa merenrannassa, mikäli rannassa ei olisi sinilevää ja uisin uudelleen ennen kotiinpaluuta. Museon henkilökunta ei ymmärtääkseni tee niin.

https://www.didrichsenmuseum.fi/nayttelyt/

”Konseptin johtoajatuksena on ollut luoda sisustus, jossa värit ja luovuus yhdistyvät saaden aikaan kauniin arjen ja viihtyisän kodin. Kokonaisuus on sekoitus lämmintä modernismia ja henkilökohtaista rajoja rikkovaa tyyliä, jossa on ripaus wieniläistä eleganssia, ruotsalaista funkkista, suuria muotoja ja värikkäitä kuvioita. Lopputuloksena on yhdistelmä modernia ja perinteistä, suurta ja pientä, eksoottista ja skandinaavista.”

Verkkokauppa

https://www.svenskttenn.se/en/

Vladislav Mamyeshev-Monroe, Kiasma -29.7.2018

Pistäydyin Kiasmassa katsomassa mm. Marilyn Monroeksi pukeutuneen venäläistaiteilijan näyttelyn. Jouduin poistumaan pikaisesti paikalta, koska teokset naurattivat minua. Pahoittelen, moderni taide usein huvittaa minua, vaikkei sen varmastikaan pitäisi. t. Sisäinen moukka

https://kiasma.fi/nayttelyt/vladislav-mamyshev-monroe/

Taide piristää aina mieltä, joten suosittelen Museokorttia ja museokäyntejä.

Pöperöä ja asuntoja

Olen naurettavan väsynyt ns. koleran jälkeen. Eilen iltapäivällä sain syötyä pikapaistettuja parsoja, retiisejä ja fenkolia, jotka söin risottoriisin (ts. valkoisen riisin eli kokojyväriisi pysyi kaapissa) kanssa. Päälle ripottelin yrttisuolaa ja lisäsin soijaa, koska elimistöni kiljui suolaa usean päivän mehukeittoepisodin jälkeen.

Ruoka pysyi sisälläni, mistä olin erittäin iloinen.

Aamiainen

Heräsin tänään auringonpaisteeseen ja söin jäljellä olleet retiisit ja loput fenkolista. Kuiva-ainekaapissa oli purkki kikherneitä ja söin osan niistä.

Olen lukenut, että kikhernesäilykkeiden suolaliemestä voi tehdä marenkeja. Ajatus suolaisista marengeista (oma teoriani) on yhtä houkutteleva ajatus, kuin (sylki-) pääskysenpesien tai delfiinien syöminen.

Rikkausmääritelmä (ehkä)

Papu- ja kikhernekeskusteluissa huomaa, kuka on varakas. Edellinen on empiirisesti todettu seikka.

Minä ostan kuivattuja tuotteita, liotan ja keitän pavut tai herneet ja pakastan osan.

Äveriäät lähimmäiset ostavat pahvipakkauksiin tai metallitölkkeihin pakattuja valmiita valmisteita. Se, että minulla sattui olemaan peltitölkillinen kikherneitä, ei liity tietenkään mitenkään äveriäisyyteen, vaan puhtaaseen sattumaan.

Syyni kuivattujen tuotteiden suosimiseen on oikeasti se, että haluan itse päättää suolan määrän, joka on huomattavasti pienempi, kuin kypsennetyissä tuotteissa.

Liberia-blogi

Löysin viehättävän blogin, jossa kuvataan elämää Liberiassa. Kuvissa oli kauniita rantoja, värikkäitä kankaita ja viehättäviä astioita.

Jäin miettimään, miksi hiutalepaketit ovat pakastimessa. Tuleeko muuten Hirmuinen Lisko paikalle ja huitaisee hiutaleet kitaansa?

https://camcam.blog/2018/04/02/kuinka-saisin-rikki-kookospahkinan/comment-page-1/#comment-32

Siemennäkkileivät ja manteli-cashewtuorejuusto

https://www.terve.fi/reseptit/siemennakkarit-tykkaavat-manteleista

Luin Karita Tykän hyvältä vaikuttavan reseptin, jota tosin salaa muuntelisin jättämällä valkosipulin ja kookosöljyn pois (lisäisin rypsiä tilalle) ja mietin, miksi nimi vaikuttaa tutulta. Muistin, että hän on kaunis, mutta en muistanut historiaa. Hän on näköjään voittanut kauneuskilpailuissa ja juontanut tv-ohjelmia. Minun varmaan pitäisi katsoa enemmän suomalaisia viihdeohjelmia.

Upeaan Vancouveriin sijoittuva Remppa ja muutto -ohjelma kuvaa Kanadan rannikkoa (pääsisinpä uudelleen käymään!) eikä 50-luvun Britanniaan sijoittuva Agatha Christien Rikos yhdistää -sarja ei taida kertoa Suomesta sekään. Pikku-Britannia -hahmo huvittaa, mikä haittaa jonkin verran sarjan seuraamista.

https://areena.yle.fi/1-4018517

Eipä mennyt ihan koko viikko mm. sairastaessa ja nukkuessa, koska ehdin katsoa jonkin verran ohjelmia Areenasta ja Ruudusta.

Hulluille Päiville en sattuneesta syystä mene tartuttamaan ketään. Mietin ripsivärin ja parin puseron ostamista, joten tavaratalo tuskin kaipaa minua.

Olisin mielelläni tavannut tänään hallituksen kokoukseen tulevan ystäväni, mutta kiitos menneen melkein-kolerani en uskalla tavata häntä.

Uurnanlasku

Läheisen uurna lasketaan maanantaina iltapäivällä tuntien junamatkojen päässä.

Minua ei kutsuttu tilaisuuteen, mitä ihmettelen. Ihmisillä on tietenkin omat tapansa toimia, mitenkään ketään – tietenkään – kritisoimatta. Kuulin tapahtumasta soittaessani läheiselleni. Hän oli saanut meitä molempia (ilmeisesti) koskevan kutsun.

Esimies on erittäin mukava, joten voisin todennäköisesti tehdä maanantain tunnit sisään ja mennä paikalle, mutta olin jo tammikuussa hautajaisissa ja kauhistuttavasti neljä päivää sairauslomalla tällä viikolla.

Menen hautausmaalle kesällä, jos Suomeen sattuu jokin lämmin viikonloppu. Mielestäni ihmisiä muistetaan, joten hautausmaakäynnit eivät tunnu tärkeiltä. Jokainen toimii tietenkin omalla tavallaan.

Hautajaisissa on aina kylmä, olipa mikä vuodenaika tahansa.

Saatoimme saada tammikuun hautajaisten muistotilaisuuden jälkeen vihakirjeen toisen suvun edustajalta ja olisin erittäin mielelläni vastannut kirjeeseen omalla, melkein yhtä viehättävällä kirjeelläni.

Toisaalta menehtynyt henkilö opetti minulle vuosia sitten, että herjauskirjeisiin ei koskaan kannata vastata. Ei kukaan jaksa loputtomiin herjata, jos ei saa vastakaikua. Erittäin hyvä neuvo, jota vieläkin arvostan. Toisaalta olisi mukavaa kirjoittaa tai kertoa, mitä oikeasti (tai ainakin minun näkemykseni mukaan) tapahtui vuosien varrella. Toisaalta en usko, että kenenkään illuusioita pystyy kumoamaan.

Olen saanut herjauskirjeitä vieressäni asuneelta iäkkäältä naapurilta, jonka mielestä metelöin aamuisin ja häiritsen häntä lähtemällä töihin. Sain myöhemmin kirjeitä parilta psyykkisesti sairaalta henkilöltä enkä koskaan vastannut niihin.

Naapurin kirjeestä tietenkin ilmoitin isännöitsijälle.  Isännöitsijän mielestä kirje oli harvinaisen siisti, koska siinä oli naapurin nimi ja puhelinnumero alla. Tunsin siinä vaiheessa suurta myötätuntoa isännöitsijöitä kohti, kun mietin, miten karmeita kirjeitä he joutuvat lukemaan.

Muut kirjeet ja omaisiini ja minuun suuntautuneet herjaukset tietenkin loukkasivat. Jälkimmäiset kirjeet sain sairastuttuani vakavasti, kun elämä oli muutenkin haasteellista. Eihän henkisesti sairaiden ihmisten mielenliikkeille voi yhtään mitään. Rauhoituttuani tunsin vain myötätuntoa heitä kohtaan.

Mietin kirjeiden jälkeen vähemmän humaania ratkaisuani eli alkoholistit asuisivat keskenään tietyllä saarella, huumeidenkäyttäjät toisella, väkivaltaiset kolmannella, tupakoijat neljännellä, aggressiiviset viidennellä, kunnes tulin siihen tulokseen, että seuraava saari olisi hyvin todennäköisesti minun paikkani. Luovuin hyvin kehnosta valistusideastani.

Ideaaliyhteiskunta

Olen lapsesta lähtien haaveillut ideaaliyhteiskunnasta, jossa kaikki ovat fiksuja, kohteliaita, mukavia, rauhallisia, psyykkisesti ja fyysisesti terveitä, hoikkia ja tupakoimattomia, terveellisesti syöviä ja säännöllisesti liikkuvia, ahkeria ja reippaita, sivistyneesti alkoholia käyttäviä ja tietenkin huumeettomia, uskollisia, siistejä ja kohteliaita. Keskustelut kirjallisuudesta, taiteesta, kasvitieteellisistä puutarhoista, konserteista, oopperasta, liikkumisesta ja matkustamisesta olisivat kiinnostavia. Asuinalueet muistuttivat amerikkalaisten katuja, joissa talot ovat suuria, siistejä ja valkoisia, istutukset viehättäviä ja suuret puut kasvavat bulevardilla. Kaikissa kodeissa olisi onnellisia, tyytyväisiä ja tasapainoisia ihmisiä.

Voihan sitä haaveilla vaikka mistä, kun kulkee Suomessa roskien täyttämillä kaduilla. Toivon edelleen, että roskaamisesta napsahtaa yhdyskuntapalvelua. Suomi muuttuu siistimmäksi ja kaikki asukkaat oppivat käyttämään roskiksia vaikka kätevien kurssien avulla, jos niiden käyttö tuntuu haasteelliselta.

Palaute lukijoilta sanomalehdessä

Kauhistelen toimittajien lukijoilta saamia kommentteja.

Mielenkiintoinen juttu, jossa on haastateltu kiinnostavaa henkilöä ja palaute on täysin asiatonta. Ei-kukaan kirjoittaa kirjoitus- ja yhdyssanavirheitä tulvivan viestin, jossa haukutaan a) toimittaja ja b) haastateltava ja kirjoitetaan aiheesta, joka ei yleensä liity yhtään mitenkään kirjoitettuun juttuun. Perusherjat kohdistuvat puolueisiin, kansanedustajiin, ministereihin, aktiivimalliin, ulkomaalaisiin, hyväntekeväisyysjärjestöihin, seksiin, feminismiin ja tietenkin naisiin.

Totta, poikien kehno menestyminen kouluissa naisopettajien vuoksi ja naisten koko ajan nouseva määrä yliopistoissa on tietenkin naisten vika. Ilman muuta.

Ymmärtääkseni urheilijat ovat kunnon ihmisiä.

Asuminen

Katson mielelläni ilmoituksia kauniista asunnoista tai taloista, ihailen sisustuksia ja upeita pihoja.

Tärkeintä kotona:

  • suuret ikkunat, paljon luonnonvaloa ja hyvä valaistus
  • raitis ilma (savuton taloyhtiö)
  • kauniit, esteettömät maisemat (en halua nähdä naapurin kotiin)
  • valkoiset, sileät kaapinovet keittiössä, lasi- tai kaakelitausta (pidän kapeista kaakeleista)
  • valkoinen, suuri kylpyhuone, jossa on kylpyamme (pinkit pyyhkeet takaisin!)
  • erillinen wc vieraita varten (Luhdalla on kauniita pyyhkeitä)
  • vaaleaa puuta olevat lattiat
  • avara makuuhuone, jossa on pellavaa olevat liinavaatteet (Stocka myy oransseja!)
  • paljon säilytystilaa – ideaaliasunnossa koko seinä olisi täynnä kaappeja
  • lasitettu, suuri parveke
  • vaatehuone ilahduttaisi
  • pidän leveistä, 50-luvun talojen ikkunalaudoista (kissoille nukkuma- ja tarkastelupaikka)
  • ideaalitilanteessa oma uima-allas erikseen olevassa viehättävässä tilassa
  • tärkein: LOISTAVA äänieristys

Vierailin vuosia sitten upeassa 400 neliön rakennuksessa, jossa oli uima-allas olohuoneen nurkassa. Huikea rakennus, jossa oli hyvännäköisiä sisustusvalintoja, viehättäviä huoneita, tyylikkäitä takkoja, kauniita kylpyhuoneita – ja aivan hirvittävä kloorinhaju. Kloorin annostelussa oli tapahtunut virhe ja koko rakennus kärsi tilanteesta. Kannattaa laittaa uima-allas erilliseen tilaan.

Kissojenhuoltajana lisään, että katosta lattiaan ulottuva ikkuna olisi kätevä, niin kissoilla olisi näppärä kyttäämispaikka. Parhaassa tapauksessa kissoille voisi lisätä seinän kokoisen lehtipuunrungon tai lehtipuulta näyttävän kiipeilypuun, jossa olisi raapimis-, kiipeily- ja nukkumapaikkoja. Juoksupyörä kissoille olisi loistoratkaisu, samoin ulkoiluhäkki. Onneksi lämpimällä säällä voi kurkkia lasitetulta parvekkeelta.

Pinterestissä hyviä kiipeilypuuideoita yms.

https://fi.pinterest.com/pin/173951604333570098/?lp=true

Vierailu

Kävin viikko sitten kylässä ystäväni kauniissa asunnossa, josta olohuoneen sohvalta näki Pihlajasaaren kauniit, värikkäät pukukopit. Kuulin surullisen uutisen siitä, että ”nudderanta”on toisella puolella. Hehee!

Kaunis asunto, jossa oli hyvä pohja, taidokkaasti valitut materiaalit, todella kaunis avokeittiö ja ideaaliset kaksi kylpyhuonetta. Hän piti saunasta, mutta minä kannatan aina kylpyammetta. Ammeessa lojuessa maalliset murheet unohtuvat, etenkin hyytävän kylminä talvipäivinä, joita on Suomessa arvioni mukaan 310–330 päivää vuodessa, joskus enemmänkin.

Kaksiosainen, teräksinen jää- & viinikaappi näytti hyvältä. Mietin, että viinikaapissa voisin pitää mehupulloja: ylärivillä mustikkamehua, seuraavalla raparperimehua ja alimmalla hyllyllä voisi olla mustaviinimarjamehua. Tosin juon vain keväisin appelsiinimehua, mahataudissa mustikkamehua ja flunssassa mustaherukkamehua. Tyyliä pitää olla, joten kukaan ei huomaa, että ns. viinipulloissa on parempi mehusisältö.

Raparperi kuuluu alkukesään.

Sisustaminen on ihanaa!

Jos rikastuisin (kun rikastun?), niin ostaisin eri aikakausien asuntoja ja taloja, kunnostuttaisin ne ja sisustaisin mieleisikseni. Minulla olisi ainakin 20-, 50- ja 60-luvun asunnot ja suuri unelma eli moderni, valkoinen talo meren rannalla. Sisustuksia haalisin mm. Habitatista, jossa on tyylikkäitä huonekaluja.

Miljoona-asunnot

Miljoona-asuntojen katsominen on suurta hupia. Helsingissä niitä on kauniillakin paikoilla, kuten Eirassa, Ullanlinnassa (ooh, Merikadulla!) ja Kaskisaaressa, samoin Espoossa Tapiolassa (hinnallisesti hyvä sijainti) tai Westendissä.

Harmaata väriä riittää maaleissa, lattioissa ja kalusteissa. Aiemmin joka asunnossa oli monien suomalaisten rakastamaa sinistä. Riskinä on tietenkin aina, että näkee karhuparan taljan jonkun lattialla.

Toinen riski: sana suomalainen on jostain hämmästyttävästä syystä kirjoitettu ilmoituksissa Suomalaiseksi, vaikka kyseisestä suvusta tuskin on kysymys. Miksi ei osata kirjoittaa tamperelainen, rovaniemeläinen, norjalainen tai brittiläinen? Uskoisin, että kirjoitustapa opitaan jo ala-asteella. Ei ihme, että äidinkielen laudaturin saa, vaikka kirjoittaisi ihan miten tahansa. (Edellinen pitäisi varmaan kirjoittaa mitentahansa.)

Ymmärrän, että osalla on lukivaikeuksia. En kuitenkaan usko, että lähes kaikilla kiinteistönvälittäjillä on lukihäiriö.

Soukanniementie 14 on kaunis rakennus

https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/espoo/14590854

(Keittiön ja kylppärit laitattaisin oman makuni mukaiseksi, vaikka pidän muista ratkaisuista.)

Ilahduttavaa, että monilla ihmisillä on mahdollisuus ja varaa asua kauniissa rakennuksissa vesistöjen äärellä.

Löysin miljoonataloja mm. Porvoosta, Sipoosta, Lapista, Naantalista ja Hollolasta, Lahden pohjoispuolelta.

Sattuuko kenelläkään olemaan neljää miljoonaa euroa ylimääräistä?

 

 

 

 

 

 

Kaapelitehdas, ooppera ja blogisteja

Isä työskenteli pitkään esimiestehtävissä Kaapelitehtaalla, joten tehdasalue tuli lapsena tutuksi joulujuhlien aikaan. Esiintymässä olivat aina yksipyöräisillä polkupyörillä ajavat isä ja poika, joiden ”joku ja poika” -taiteilijanimeä en enää muista.

Ohjelma oli aina kiehtovaa suuressa salissa.

Matka junalla ja bussilla juhlapaikalle oli pitkä. Jonain vuonna punainen tekokuidusta tehty juhlamekko kutitti ihoani, sukkahousut olivat inhottavat, mutta mustat kiiltonahkakengät olivat ihanan kiiltävät, joten tilaisuus oli sinäkin vuonna onnistunut.

Kaapelitehtaalle on rakennettu mm. asuntoja:

https://www.etuovi.com/koti/blogi/kaapelitehdas-lapsiperheen-toimiva-kaksikerroksinen-koti/

Äidin työpaikka oli Saviolla ja lasten pikkujouluissa esitettiin aina Tom & Jerry -piirroselokuvia ja lopuksi saimme mukaan karkkipussit, joissa oli mm. Fazerin parhaita. Toscat ja pähkinäkarkit olivat suosikkejani, samoin rapupaperiin ja viuhkapaperiin pakatut karamellit. Valikoima on muuttunut, joten klassikon suosijoille tyrkytetään nykyisin suppeampaa valikoimaa.

Jos minulla olisi lapsenlapsia, niin tarjoaisin heille Pihlajanmarjakarkkeja. Olen kuullut, että niin pitää tehdä.

Ala-asteella koulussa sai joulujuhlassa paperisen karkkipussin, jossa oli piparkakku, lakritsipatukka ja Fazerin parhaita. Ehdottomasti parempi vaihtoehto, kuin tylsä Cooperin testi, jolla lapsia kiusattiin jo silloin – tosin ei jouluna.

The Magic Spinach Leaf

Meillä on liput Taikahuiluun ja odotan jo innolla oopperailtaa. Tarina on tietenkin tuttu jo lapsuudesta, mutta oopperan esitystapa kiehtoo.

”Animaatiota ja eläviä laulajia yhdistävä huikean hauska toteutus on saanut ylistävät arviot kaikkialla. Berliinin Komische Operin tuotannossa Taikahuilu etenee mielikuvituksellisesti mykkäelokuvan kultakauden hengessä. Laulajien ja elokuvan tarkasti ajoitettu yhteistoiminta tuo näyttämölle Taikahuilun loputtoman rikkaan fantasiamaailman.”

”Tuttu tarina Paminaa etsivästä Taminosta, Papagenaa haikailevasta Papagenosta ja valon ja pimeyden kamppailusta ovat entisellään, samoin Mozartin iki-ihana musiikki. Ja nyt Taikahuilun tarina etenee vielä entistä tiiviimmin, sillä puheosuuksien paikalla on elävää animaatiota ja tekstiä.”

http://oopperabaletti.fi/stage24/taikahuilu-juoni-minuutissa/

Yön kuningattaren aaria

Kommenteissa on hupaisa The Magic Spinach Leaf -herja.

https://www.youtube.com/watch?v=pZcaf9GfyWs

Pukeuduin nuorempana tummanvihreään asuun, vedin isän uusioperheen luona käydessäni puseron savupiippukauluksen kasvojeni yli ja lisäsin kankaan eteen silmälasit huvittaakseni lapsosia. Käytin itsestäni nimeä Kostajapinaatti. Olen aina ollut hyvin asiallinen, hillitty ja korrektisti toimiva ihminen.

Kuten olen aiemminkin maininnut, niin sopraanot saavat aina laulaa kappaleissa parhaan osuuden, johon en alttona pystyisi edes keittiötikkailla seisomalla.

Uutiskirje

Oopperabaletin uutiskirje kannattaa tilata, niin saa ostettua edullisempia lippuja. Saimme ostettua paikkamme 55 eurolla joko permannolle tai ensimmäiselle parvelle. Hyvä diili!

Maraton

Näin videon Antarktiksen maratonissa, joka juostiin 25 pakkasasteessa. Voittajana oli tanskalainen mies ja naisten sarjan voitti amerikkalaisnainen. Tanskalaismies oli pettynyt juostuaan maratonin, koska hän olisi halunnut jatkaa juoksemista.

Lajin harrastajille vinkkejä maratoneista, joita voi juosta maailmalla:

https://yle.fi/ylex/uutiset/mount_everest_ja_seitseman_muuta_erikoista_paikkaa_joissa_jarjestetaan_maratonkilpailuja/3-8358928

KIRJOJA

Kävelin eilen kirjastoon leudossa säässä, kävin tervehtimässä laitumella olevaa, takkiin puettua (pukeutunutta?) hevosta, joka innostui nähdessään mustavalkoisen cockerspanielin ja ravasin paikalle tuijottamaan koiraa, koiran omistajaa ja minua, joka kävelin paikalle.

Jatkoin matkaa, mutta palasin vielä laitumen luo, koska kävelytiellä oli niin paljon vettä, että jouduin vaihtamaan reittiä. Hevonen tuli jälleen tuijottamaan minua, ravasi laitumella ja palasi taas luokseni. Kerroin hevoselle, että olen menossa kirjastoon, joten minun pitää jatkaa matkaa. Onneksi hevonen selvästi ymmärsi minua.

Epäreilua laittaa vain yksi hevonen ikävystymään laitumelle. Pitää laittaa monta, niin niillä on hirnuntaseuraa.

Nuoren naisen opas

Lainasin uteliaana Alexa Dagmarin kirjan Nuoren naisen opas (2016), koska näin aiemmin tiedon palkitun bloginpitäjän kirjoittamasta teoksesta. Hänen suosittua blogiaan en ole lukenut.

Hänellä on hyvin kirjoitettua tekstiä ja ystävällinen suhtautuminen sekä itseensä että lukijoihin.

En tiennyt, että tenceliä tehdään eukalyptuksesta. En tiennyt sitäkään, ettei Zara käytä rahaa markkinointiin, vaan vaatteiden kaikki käyttäjät ovat ostaneet tuotteet. Kiinnostavaa informaatiota.

Toivon, että kirjassa annetut vaate- ja meikkivinkit on annettu mielin vilpittömin eivätkä mainostarkoituksessa. En ainakaan nähnyt huomautusta jälkimmäisestä.

Vaateliikkeistä hän mainitsee mm. H&M Trendin & other stories -yrityksen.

Lentäjienkin suosimalta Yr.no-sivulta kannattaa katsoa ennen matkaa tiedot säästä.

Irtoripset hän liimaa silmiinsä DUO-liimalla ennen juhlia. En ole irtoripsien ystävä, mutta joka ajalla on tietenkin trendinsä. Nyt on meneillään monilla (usein nuorilla) naisilla irtoripsitrendi, kuten 70-luvulla. Silloin oli myös partakausi, miesten nykyinen suosikki.

(Työkaveri laittoi minulle vuosia sitten tekokynnet firman juhliin ja kynnet lakattiin sinisellä lakalla, jossa oli hopeakimalteita. Tullessani aamuyöllä kotiin minulla oli vain seitsemän kynttä jäljellä. Loput kynnet löytyivät seuraavana päivänä työkaverin mustasta t-paidasta, jonka hän oli riisunut juhlien jälkeen ja jättänyt työpaikalle. Minä tanssin hänen kanssaan jossain vaiheessa iltaa, mutta ihmettelen edelleen, miksi tekokynteni jäivät kiinni hänen paitaansa. Mitään epäilyttävää en todellakaan myönnä, koska olen ja olin kunnon ihminen.)

Alexa Dagmarin kirjassa on ruokaohjeita, treenivinkkejä kiireiselle, tietoa sisustuksesta ja juhlista, kukista (opin, että kukkiin kannattaa leikata tuoreet imupinnat joka toinen päivä), rakkaudesta, yrittäjyydestä (muista ALV!), ystävyydestä ja SOME-etiketistä.

Mielestäni paras neuvo kirjassa: älä kadehdi. Jokaisella ihmisellä on murheita ja ongelmia.

Vinkki työnhakuun: hae harjoitteluun kiinnostavaan työpaikkaan.

Karita Sainio, Hyvin eletty (2017)

Useimmat kirjan kuvat on ottanut Ida Hanhiniemi.

Nappasin pikalainana mukaan kestävästä elämäntavasta kertovan kirjan. Teoksessa on kirjoituksia luonnonkosmetiikasta, vastuullisesta vaatekaapista, eettisestä keittiöstä ja hyvän fiiliksen kodista.

”Karita Sainio on vastuullisuuteen erikoistuneen PR-toimisto Sugar Helsingin perustaja ja työskentelee eettisten brandien varassa.”

Kosmetiikan ainesosat (International Nomenclature of Cosmetic ingredients)

Lataa puhelimeen suomalainen CosmEthics, jonka avulla voit lukea tuotteen viivakoodin ja selvittää inci-listan turvallisuuden.

Tanskassa varoitus odottaville äideille

Tanskassa odottavia äitejä varoitetaan kosmetiikasta, koska kemikaalien sisältämät hormonihäiritsijät voivat vaikuttaa poikalapsen lisääntymiskykyyn.

  • mielestäni hyytävää luettavaa

PPD

”Suurimmasta osasta kestohiusvärejä löytyvä PPD imeytyy ihon läpi verenkiertoon.”

  • ei ihme, että etenkin hematologit varoittavat verisyöpäpotilaita hiusväreistä (oma lisäys)

Animalian kosmetiikkalistasta eläinkokeettomat kosmetiikkamerkit

animalia.fi/kosmetiikkalista

Reilu kauppa

Shea- eli karitevoi kannattaa ostaa kyläyhteisöjen naisten valmistamana eikä teollisesti tuotettuna.

Suositeltua luettavaa

mm.

Aidosti kaunis (2015), Katja Kokko

Marjoja ja maskaraa (2011), Noora Shingler

  • Kemikaalicocktail-blogin kirjoittaja

365 days with Ida

ida365.fi

Vastuullinen vaatekaappi

Suosi vaatelainaamoja ja kirpputoreja jne.

Mielestäni tärkeä neuvo: pese ostamasi vaatteet, niin vältyt myrkyiltä.

Kirjassa on lista eettisiä vaatteita myyvistä kaupoista

  1. kieloclothing.com
  • tuotteet on tehty ”rauhansilkistä” (peace silk), jossa silkkiperhosta ei keitetä hengiltä

mekkomania.fi, joka myy vintage-tuotteita

Eettinen keittiö

Tärkeimpiä vinkkejä: älä heitä ruokaa hukkaan

  • suurimpana hävikkinä vihannekset ja juurekset, etenkin sinkkunaisilla

(minä suosittelen pakasteita)

”Merkittävin ympäristörasite tuotteen koko elinkaaressa voi kuitenkin syntyä siitä, jos tuote haetaan kaupasta omaan kotiin autolla.”

Mielenkiintoinen kirja, joka kannattaa lukea. Ainoa, mitä kritisoin, on maininta tietystä tuotteesta, jonka tuoksut sopivat tuoksuyliherkille. En jaa käsitystä, koska tuoksuyliherkkyyttä on hyvin monenlaista. Tuttu reagoi tuoksuun, joka on minulle neutraali ja minä kärsin tuoksusta, jota joku toinen tuoksuyliherkkä pitää lähes olemattomana.

Naapurissani asuu hajuvesiosastolla työskennellyt, joka kertoi tuoksuyliherkkien päätyvän lähes poikkeuksetta voimakkaimpiin tuoksuihin. Hassu ajatus.

Minä pidän monista sitrustuoksuista ja ruususta, vaikka en ole pitkään aikaan käyttänyt hajuvesiä. Oman hajuveden kehittäminen sisaren kanssa ei lapsena onnistunut mummin ja ukin omakotitalon pihalla, vaikka sulloimme ruusun terälehtiä ja vettä hajuvesipulloon. Outoa sinänsä.

Kirjassa on listattu kiinnostavaa luettavaa ja ostospaikkoja, hyviä haastatteluja ja kosmetiikkasuositteluja.

Vanelja-blogin kirjoittajan Virpi Mikkosen Instagram on hyvin suosittu. Hän perusti blogin, jossa kirjoitetaan maidottomuudesta, sokerittomuudesta ja gluteenittomuudesta ja sai viiden kuukauden jälkeen niin valtavasti seuraajia, että hän luuli, että tili on ryövätty tai ohjelmassa on jokin bugi. Hän sai kymmeniätuhansia seuraajia hetkessä. Mukavaa, että hän on menestynyt.

 

Oatly-roisto

Roskienhämmästelijänä kummastelin kadulle heitettyä pientä Oatly-kauramaitopurkkia. Jostain syystä kuvittelin, että kasvisruokia suosivat osaavat käyttää roskakoreja.

Erehdyin.

Hyvät vanhemmat ja opettajat: olisitteko kilttejä ja kertaisitteko lastenne kanssa, miten roskiksia käytetään. Asia tuntuu olevan epäselvä monille aikuisillekin, mutta lasten kohdalla on mielestäni vielä toivoa.

Satavuotias Suomi voisi olla siisti.

Kaunis Pieni Joulu (2013), Anne Nieminen ja Nina Linnovaara

Jouluaskartelusta kertova viehättävä kirja on suositun Kaunis pieni elämä -blogin kirjoittajalta Anne Niemiseltä. Hänen blogiaan luetaan kuukausittain yli 200 000 kertaa. Ilahduttava luku. Nina Linnovaara, blogin lukija, ehdotti blogin kirjoittajalle joulukirjaa, jossa vinkkejä ja kuvia täydentäisivät jouluaiheiset tekstit.

Pidin etenkin Jäisestä havukranssista, kauniista Piparikylästä ja Kipsisistä koristeista.

Kaunis kirja, joka kannattaa lukea.

Päädyin sattumalta lainaamaan useamman bloginkirjoittajan kirjan ja luin kirjat peräkanaa palattuani kirjastosta ja aloittelin O-teosta.

Blogien lukeminen vähäistä

Luen niin paljon kirjoja, että blogien lukeminen jää vähäiseksi, samoin Instagramin tutkiminen. Sinänsä harmi, että taitavasti kirjoitettu teksti ja kauniit kuvat kiinnostavat minua.

Mainitsemani kirjat luettuani minun pitää käydä kurkkaamassa edellisten kirjoittajien tekstejä ja lisätä aktiivisuuttani Instagramissa.

O (2017), Miki Liukkonen (s. 1989)

Kiehtova kirja, joka jokaisen pitäisi mielestäni lukea.

Luin taitavaa, vaihtelevaa, hämmästyttävää, ihmeellistä ja muuttuvaa kirjoitusta. En ole koskaan saanut itseäni pakotettua lukemaan Alastalon salissa -kirjaa, jota kriitikot kilvan kehuvat. Pitänee lukea, kun Liukkosen teosta verrataan arvosteluissa kyseiseen teokseen.

Lukekaa soljuvaa ja sujuvaa tekstiä Miki Liukkosen mielessä olevasta ihmeellisestä maailmasta.

Juhani Karila, HS 11.4.2017

Miki Liukkosen, 27, romaani infoähkystä on yksi vuosikymmenen tärkeimmistä romaaneista

https://www.hs.fi/paivanlehti/11042017/art-2000005165343.html

Joululahjoituksille hyviä kohteita

Kunnon ihminen laittaisi kaikki liikenevät rahat saastuneen Itämeren suojeluun. Voisi kuvitella, että kaikki merta saastuttavat maat (esimerkiksi Puola) maksaisivat aiheuttamistaan tuhoista. Voihan sitä kuvitella kaikenlaista.

https://www.puhdasmeri.fi/

Ronald McDonald -talo, jossa majoitetaan sairaalassa hoidettavien lasten perheitä.

http://rml.fi/miten-voit-auttaa/lahjoita/

Kiitos, jos pystyt auttamaan.

Suomen satavuotispäivä 6.12.2017

Kymmenet kuuluisat kohteet valaistaan Suomen kunniaksi sinivalkoisin värein – listalla muun muassa Niagaran putoukset ja Globen-areena

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005468037.html

Ilahduttavaa, että itsenäistä Suomea muistetaan jopa Australiassa, jossa kannattaa käydä. Suosittelen Sydneytä, mutta monista luotettavista lähteistä olen lukenut Melbournen upeudesta:

https://australiaan.wordpress.com/

Ilahduttava kirjoitus:

”Papukaijojen ja kakadujen äänet pitävät yleensä täällä äänimaailmaa hallussaan, ja muitakin lintuja on runsaasti. Purossa uiskentelee todistetusti platypuksia, vaikka päivisin niiden näkeminen onkin harvinaista.”

Haluan ehdottomasti nähdä vesinokkaeläinpuron.

Lämpöasteita

Helsingissä sataa vettä ja myöhemmin voi sataa lunta. Sää on harmaa ja lämpöasteita on neljä. Nykyinen sää muistuttaa aikoja Britanniassa, jonka lämpötilat olivat miellyttävämpiä ja jossa oli mukavaa asua.

Kävin koirien kanssa kävelyllä Windsorin metsässä, jonka puut myrsky myöhemmin kaatoi. Kieltäydyn uskomasta kyseiseen uutiseen, vaan vaellan mielessäni kyseisissä metsissä naapurin koiralauman kanssa syysauringon lämmittäessä, valtavien vaahteranrunkojen ja oranssien lehtien ympäröimänä.

Kuvan otin tiistaina 21. marraskuuta, jolloin aurinko paistoi ja lunta oli aivan liikaa.

Joulun lähestyessä Stockmann Herkun flash mob 20.12.2014

https://www.youtube.com/watch?v=TrCPxaTXeAU

Rakastan italialaista oopperaa, joten olisinpa ollut paikalla!

Influenssarokote

Kävelin eilen terveysasemalle ja kävin ottamassa influenssarokotteen.

Ensin ns. mainostan helsinkiläisiä rokotuspisteitä ja seuraavaksi varaan itselleni ajan terveydenhoitajalle… Halusin välttää yskijät, joita rokotteita antaneen hoitajan mukaan ei ollut paikalla ainakaan lähimmässä keskitetyssä rokotuspisteessä. Oikeasti yskijöitä on aina paikalla. Kaikkialla. Jokaisessa bussissa on vähintään kaksi. Minä kuuluin aiemmin heihin.

Yski nenäliinaan, jonka heität roskiin tai kyynärvarteesi. Älä koskaan kämmeneesi, josta bakteerit leviävät kaikille pinnoille ja voivat tappaa jonkun heikkokuntoisen.

Länsimetrossa oli avajaispäivänä ihmeellistä, kun pinnat olivat tahrattomia ja siistejä, koska Mr. T. Örky ja Ms. S. Ottaaja eivät olleet vielä roskanneet kaikkia alueita.

Yksinkertainen vinkki: roskat laitetaan roskakoriin eikä heitetä lattialle, kuten mitä ilmeisimmin kotona. Mielestäni melko erikoinen sisustusratkaisu, mutta jokainen tavallaan – omassa kodissaan.

Tikkulapsi

Edellisessä kirjoituksessani pikkulapsesta oli tullut tikkulapsi eikä oikoluku herjannut.

Toisaalta tikkulapsi vaikuttaa esimerkillisen hoikalta etenkin Suomessa, jossa BMI huitelee meillä monilla liian korkealla.

Vältä toinen syöpä

Naureskelimme joskus toisen myeloomapotilaan kanssa sitä, että enää ei tarvitse pelätä ensimmäistä syöpää. Karua huumoria, mutta juttu huvitti meitä kumpaakin.

  • käytä aurinkovoiteita
  • suojaa itsesi auringossa
  • älä mene solariumiin
  • syö terveellisesti ja monipuolisesti
  • ole normaalipainoinen
  • liiku säännöllisesti (kävele, pyöräile, ui, nouse portaita jne.)
  • vahvista lihaksiasi voimaharjoittelulla
  • nuku riittävästi
  • älä tupakoi
  • käytä hyvin kohtuullisesti alkoholia
  • mieti hiusvärien käyttöä
  • ole tekemisessä mukavien ihmisten kanssa

Viimeinen on ehdottomasti tärkein neuvo.

Tunsin surua ja kiukkua, kun luin potilaasta, jonka kaikki ystävät olivat hylänneet. Hänen tuttujaan olivat vain syöpäpalstalla kirjoittavat ihmiset, joita hän ei ole koskaan tavannut.

Muistutan jälleen kerran kaikkia lukijoita siitä, että KUKA tahansa voi sairastua – myös sinä. Pidä yhteyttä ystävääsi, joka on sairastunut.

Hänkin välittää sinusta.

 

 

Suru etenee vaiheittain

Omaan tautisuuteen ehti tottua vuosien aikana. Kivuliaisuus ja kankeus harmittivat ja oli ikävää olla suurten kortisoniannosten vuoksi heikossa (possu-) kunnossa ja kaatua turvalleen tämän tästä, mutta kaikkeen tottuu.

”Mitään en miettinyt, kun turvalleni kaaduin.”  Edellinen oli uudehko suomalainen sananlasku. Hehee.

Läheisten tilanne on paljon vaikeampi, koska ei ole mukana tilanteessa. Joutuu sivusta seuraamaan, kun tärkeä ihminen kärsii. Minua suruani auttoi eilen, kun kuuntelin aivan liian monta kertaa Narvan marssia ja menin uupuneena nukkumaan aamuyöllä.

Nukuin pitkään eli heräsin tänään ”syntymäpäivänäni” eli kellonaika täsmäsi päivään ja kuukauteen, joten olin tyytyväinen. Kyllä, minulla on halvat huvit.

Kävelin kauppaan ja jalkojeni juuresta ponkaisi kävelytiellä rusakko, joka viiletti vauhdilla eteenpäin. Vastaan kävellyt pikkulapsi totesi iloisena äidilleen PUPU! ja taputti käsiään. Minullakin oli outo hinku taputtaa käsiäni, mutta en taputtanut.

Ohitin päiväkodin, jonka aidan nurkassa oli pieni kurahaalareihin pukeutunut poika, joka söi metalliverkkoa. Harmillinen harrastus pakkaspäivinä, mutta nyt oli onneksi lauhaa. Tervehdin häntä, jotta verkonsyönti loppuisi ainakin hetkeksi ja onnistuin pienimuotoisessa projektissani.

Lisää lääkkeitä

Kävin apteekissa ja ostin Cotrim Forten estämään keuhkokuumetta, koska aiempi pakkaus oli tyhjä. Jos olisin käynyt eilen, niin olisin saanut kaksi pakkausta eli vähemmän laskuja ensi vuodelle. Nyt sain vain yhden ja seuraavan pakkauksen ostopäivä on 1.1.2018.

Suomennos: ostakaa ajoissa lääkkeenne, jotta maksatte edes hieman vähemmän lukemattomista pakkauksista.

70 sirkkaa

Maistoin kaupassa esittelyssä ollutta sirkkaleipää, joka ei mielestäni maistunut sirkalta. Tosin vaikea sanoa, maistuiko, koska en tietääkseni ole koskaan syönyt sirkkoja.

Kärpäsiä olen useita, esimerkiksi pyöräillessäni ja kärpänen on pahaa.

Tutkin ottamaani leipäpalaa ja esittelijä kiiruhti kertomaan, etten näe sirkkoja, koska ne ovat jauheena. En minä sirkkoja etsinyt, vaan katsoin leivässä olevia jyviä. Yhdessä leivässä on 70 sirkkaa ja tuotteessa sirkkoja on (vain) kolme prosenttia mm. proteiinia lisäämässä. Utelin, käykö kauppa? Konsulentin mukaan kauppa käy kuin siimaa ja pakkaukset myydään loppuun päivän aikana. En ollut leivänhakureissulla, joten en tehnyt sirkkaproteiinikauppoja.

Etsin seuraavaksi kissoille vehnänorasruukkua (saapuvat lähikauppaan ma, ke ja pe) ja minua suretti läheisen kuolema. En halunnut surra kaupassa, joten pakotin itseni rauhoittumaan. Välillä kaikki on hyvin, mutta suru tulee ajoittain. Hautajaisiin on vielä pitkä aika.

Kassalla oli ennen minua tyylikäs parimetrinen naishenkilö, joka ei lisännyt kapulaa. Lisäsin kaksi eli ennen ostoksiani ja niiden jälkeen. Hillitön vääryys ja aivan käsittämättömän raskas tuplatyö, koska kapula pitää ehdottomasti lisätä omien ostosten jälkeen. Fakta. Toisaalta pitkillä ihmisillä on tutkimusten mukaan monenlaisia etuja ja parempi palkka, kuin lyhyemmillä. Ehkä edut pätevät myös kapuloiden kanssa eli niitä ei tarvitse käyttää kaupassa? Mistäpä tuota tietää.

Kapulamiekkailu

Pistäydyin eilen kaupassa kuntosalin jälkeen ja laitoin kaksi ostostani hihnalle. Edessäni ollut naishenkilö huitaisi ostokseni kapulalla sivummalle. Ilmeisesti olin hänen reviirillään, koska hän käyttäytyi niin aggressiivisesti. Otin ostokseni ja siirryin tyhjälle kassalle, koska minulla ei ole energiaa tai innostusta kaupassa tappelemiseen.

Mielessäni tosin näin meidät miekkailemassa kapuloilla, mutta en toteuttanut hupaisaa inspiraatiotani.

Capperi, Oulunkylä

Kävimme perjantaina lounaalla Capperi-pizzeriassa Oulunkylässä. Olin kuullut kehuja napolilaisia pizzoja myyvästä paikasta, joten suuntasimme testaamaan ruokaa.

Pizzat (10 euron pekoni-calzone -lounaspizza, jonka päällä oli tuoretta rucolaa ja listalta valitsemani Margherita, joka maksoi 10,50 euroa) olivat hyviä, mutta hehkuttamisen jätän muille.

Paikka oli viihtyisä, palvelu oli ystävällistä ja vastapäätä sai katsella Oulunkylän kaunista vanhaa kirkkoa. Pizzojen odottamiseen meni oma aikansa, koska menimme paikalle suuren seurueen jälkeen.

Hyvä Terveys 13/2017

Lehdessä on Viisas voimamies -juttu Lihastohtori-blogin kirjoittajasta, tutkija Juha Hulmista. Hän korostaa, että kaikkien kannattaisi kasvattaa lihaksia, sillä ne ehkäisevät sairauksia.

”Sairauksista, kuten syövästä toipuminen on todennäköisempää niillä, joilla on lihakset turvanaan.”

Kahvakuula

Minä suosittelen kahvakuulaa, jolla voi vahvistaa lihaksia kotona. Salilla käyminen jäi vuosiksi sairastuttuani, joten tilasin kahdeksan kilon kahvakuulan ennen allogeenista kantasolusiirtoa. Huvittavana puolena oli, etten jaksanut nostaa koko kuulaa, koska olin mm. anemian vuoksi surkeassa kunnossa.

Tarinan opetus (aina pitää olla tarinan opetus) on, että kannattaa tilata kevyempi kahvakuula.

60 minuuttia

Jo tunti kohtuullista liikuntaa viikossa voi riittää estämään masennusta, iästä riippumatta, kertoo laaja 11 vuoden tutkimus.

New South Walesin yliopisto (Hyvä Terveys -lehti)

Olen vuosien mittaan suositellut liikuntaa ”lääkkeenä” useammalle masentuneelle, jotka ovat katsoneet minuun inhoten. He näkevät ratkaisuna psyykelääkityksen, eivät tutkimusten mukaan toimivaa liikuntaa. Eri keinot tietenkin auttavat eri ihmisiä.

Omalla kohdallani liikunta toimi, kun olin täysin musertunut eron jälkeen. Raahasin itseni niskasta ulos kävelylle, pakottauduin menemään kuntosalille ja syömään terveellisemmin, söin vahvoja kalaöljykapseleita ja voin yllättävän nopeasti huomattavasti paremmin.

Miehiä on maailma täynnä, joten ei yhden huonon suhteen vuoksi kannata omaa elämäänsä pilata.

Äidin rintasyöpädiagnoosin jälkeen/When mom is diagnosed with breastcancer

https://vimeo.com/152878806

Tanskalaislapset kertovat äitiensä sairastumisesta, omasta elämästään ja toipumisesta. Tekstitys on englanniksi.

Kiitos hyvän vimeon jakamisesta, Emma (SSp).

Lapset ovat näköjään yhtä ”mukavia”, kuin turhan monen syöpäpotilaan hylänneet aikuiset. Koulukaverit totesivat pienelle pojalle, että ”syöpää sarastava äitisi kuolee kohta”. Jos (olematon) lapseni sanoisi jotain tuollaista, niin älypuhelin olisi takavarikossa vähintään vuoden loppuun ja lapsen viikkorahat lahjoittaisin syöpäjärjestölle.

Miten löytää unelmien työ?

How to Get a Job You Love?, John Lees (2017-2018 edition)

Kuusi neuvoa fiksumpaan työnhakuun (käänsin englannista)

Mieti oma tarinasi ja osaamisesi. Jos sinä et tiedä, niin miten työnantaja tietäisi?

Listaa saavutuksesi onnistuneista projekteista, koulutuksista jne. ja kerro, mitä olet saavuttanut.

Keskity yrityksiin, joista olet oikeasti kiinnostunut.

Mieti ongelmat CV:ssä ja selitä syyt työkatkoksissa (huom. syöpää ei tarvitse mainita)

  • minä mainitsen, koska olen ollut niin pitkään sairauslomalla

Pyydä jotain toista lukemaan ansioluettelosi ja valmistaudu haastatteluihin.

Etsi uutta työtä monilla eri tavoilla, mm. rekrytointikonsulttien ja keskusteluryhmien avulla ja tee lyhytaikaisia projekteja, jotta tutustut paremmin alaan jne.

YOUTUBE-löytöjä

Miten löydät työn, jota rakastat?

  1. Leikkaa työpaikkailmoituksia ja kehystä kiinnostavat sanat, esim. luova.
  2. Piirrä hymyilevä naama ja myrtynyt naama paperille ja lisää kumpaankin viisi kohtaa, esimerkiksi hyvä esimies jne.

https://www.youtube.com/watch?v=udboCkuWyP8

Elämän tarkoitus viidessä minuutissa

How to know your life purpose in 5 minutes | Adam Leipzig | TEDxMalibu

Kuka sinä olet?

Mitä teet?

Ketä varten työskentelet?

Mitä he haluavat sinulta?

Mikä muuttuu tekemäsi työn avulla?

  • vain kaksi kohtaa liittyy sinuun, mutta KOLME liittyy muihin ihmisiin

Muihin ihmisiin keskittyminen on tärkeää.

https://www.youtube.com/watch?v=vVsXO9brK7M

Salmiakkiroska

Näin viikonloppuna jotain ihmeellistä eli maahan heitetyn salmiakkiaskin.

Ensimmäisen salmiakkiroskan, jonka olen nähnyt näiden vuosien aikana, jolloin olen lähes päivittäin nostanut maasta roskia roskakoreihin.

Huonosti, huonosti ovat asiat, jos jo salmiakinsyöjätkin sikailevat.