Pupu ja Nappi Naapuri

Pöperöä (pupusta pöperöä antaisi virheellisen käsityksen)

Pupu-luomusalaattiravintola toimii Uudenmaankatu 13 -osoitteessa Helsingissä ja uusi take away -piste avataan huhtikuussa Mannerheimintielle.

https://www.pupu.fi/menu.html

Martha’s Green Juice (Stewart, tietenkin)

Makes about 3 cups

1 green pear, such as Anjou, halved

2 stalks celery

2 English cucumbers

1 bunch parsley

1 (1-inch) piece ginger

2 sections of orange, rind left on

Directions:

Press all ingredients through a juice extractor. Stir, and drink immediately.

Kympin viikot 31.3. – 13.4.2017 eli ruokatarjoukset Helsinki, Turku, Tampere ja Lahti

Tarjoukset ovat voimassa arkisin lounasajan jälkeen sekä viikonloppuisin koko päivän, jos ei muuta ole mainittu. Tarjouksia ei voi yhdistää muihin etuihin.

Uutena listalla on Pikku Georgia, Fredrikinkatu 19.

http://www.city.fi/syo

Tautia ja tietoa

Suomen Syöpäpotilaat

Suomen Syöpäpotilaat ─ Cancerpatienterna i Finland tukee aikuisia syöpäpotilaita ja heidän läheisiään sairauden eri vaiheissa. Yhdistys on toiminut vuodesta 1971 alkaen. Se on Suomen Syöpäyhdistyksen jäsen ja osa Syöpäjärjestöjä.

Yhdistyksen maskotti on taiteilija Bosse Österbergin luoma sudenpentu Toivo. (Sympaattinen!) Toivo-hahmo on pieni ja sitkeä, vaikeistakin paikoista selviytyvä sudenpentu, joka löysi Selviytyjän matkaopas -kirjasen myötä paikkansa myös yhdistyksen maskotiksi. Toivo seikkailee Suomen Syöpäpotilaiden tiedotuksessa milloin missäkin tilanteessa.

Yhdistykseltä voi tilata potilasoppaita:

https://www.syopapotilaat.fi/potilasoppaat/

Omaa myeloomahistoriaa 2. huhtikuuta 2012 Facebookista

”Ensimmäinen syöpähoitopäivä. Sain pistoksena kallista Velcadea, luustotököttiä ja kortisonia (vihanpuuskia odotellessa!). Apteekista lisää lääkkeitä. Sain vielä taksilla kotiin paketin, jonka hoitaja unohti antaa minulle. Revlimidien näppärä hinta on 4500 euroa/20 tablettia. Nämä huvittelut jatkuvat kantasolusiirtoon saakka…”

Hoitaja tökkäsi Velcade-piikin mahaani. Housujen laskeminen alemmas riitti eli ei tarvinnut riisuutua. Menin ensimmäisellä hoitokerralla päiväsairaalassa sängylle makaamaan verhot ympärilläni, koska muiden potilaiden keskellä istuminen hoitotuoleissa (ts. nojatuoleissa) ei alussa inspiroinut. Olin paniikissa hoidoista ja toivoin yksityisyyttä.

Myöhemmin istuin hoitotuolissa, jonka hoitaja eristi muista potilasta sermillä ennen piikitystä.

Bortezomib (BAN, INN and USAN; marketed as Velcade by Millennium Pharmaceuticals; Neomib by Getwell and Bortecad by Cadila Healthcare) is an anti-cancer drug and the first therapeutic proteasome inhibitor to be used in humans. Proteasomes are cellular complexes that break down proteins. In some cancers, the proteins that normally kill cancer cells are broken down too quickly. Bortezomib interrupts this process and lets those proteins kill the cancer cells. It is approved in the U.S. and Europe for treating relapsed multiple myeloma and mantle cell lymphoma. In multiple myeloma, complete clinical responses have been obtained in patients with otherwise refractory or rapidly advancing disease. (Wikipedia)

Sain tiputuksena Zometaa, joka vahvistaa luustoa.

Zoledronic acid is used as a support medication to treat symptoms of cancer such as hypercalcemia (high blood calcium levels) or to decrease complications (such as fractures or pain) produced by bone metastasis (spread of cancer to the bone).

Revlimid-talidomidipaketin sain sairaalasta mukaani, koska Kelan hyväksyntään meni oma aikansa ja lääkitys haluttiin heti käyttöön. Ilahduin siitä, ettei minun oletettu maksavan 4500 euroa 20 tabletista.

Ennen hoitoa varmistettiin, etten ole raskaana, koska uni- tai rauhoittava lääke talidomidi vaurioitti aikoinaan myös suomalaislapsia, kun tuotetta myytiin vuodesta 1959 vuoteen 1961.

Lenalidomide (trade name Revlimid) is a derivative of thalidomide introduced in 2004.

It was initially intended as a treatment for multiple myeloma, for which thalidomide is an accepted therapeutic treatment. Lenalidomide has also shown efficacy in the class of hematological disorders known as myelodysplastic syndromes (MDS). Along with several other drugs developed in recent years, lenalidomide has significantly improved overall survival in myeloma (which formerly carried a poor prognosis), although toxicity remains an issue for users. It costs $163,381 per year for the average patient.

Tiedettä ja taidetta

Nouse ylös! Toimistotyöläisen kuntokirja                                  Kukka Laakso

Otteita kirjasta:

Kukka kirjoittaa, luennoi ja opettaa missionaan saada ihmiset ymmärtämään voiman merkitys paitsi kehon, myös mielen kannalta. Entä jos fyysistä voimaa tarvitaankin erityisesti ajatustyössä?

”Olin opettamassa ja vetämässä kuntosalitreeniä armeijatavarakauppa Varustelekalla heidän henkilökunnalleen. Paikalla oli vain miehiä. Lämmittelynä oli keppijumppa. Jaoin kaikille puiset harjanvarret. Käänsin selkäni viideksi sekunniksi – ja kymmenen miestä jo miekkaili keskenään.”

(Haa, arvasin!)

Yhdeksän ajatusta

  1. Aseta oma tavoite. Halua olla voimakas sinä, ei joku muu.
  2. Hahmota kokonaisuus: mitkä ovat kompastuskivesi? Miksi et ole liikkunut aiemmin?
  3. Etsi asiasta innostunut asiantuntija – nopeasti
  4. Kysy!
  5. Etsi alan kolme parasta kirjaa ja lue ne
  6. Unohda projektiluontoiset kuurit
  7. Kirjaa valintojasi paremmiksi yksi kerrallaan. Lisää liikettä sinne, minne se mahtuu.
  8. Tee elämästä hauskaa. Olet matkalla parempaan, et kitumassa
  9. Mene salille

ARS17, Kiasma 31.3.2017 – 14.1.2018

Näyttely keskittyy globaaliin digitaaliseen murrokseen.

Jukka Rintala – Muotitaiteilija, Didrichsenin taidemuseo 9.6.–27.8.2016                                                         

http://www.didrichsenmuseum.fi/nayttelyt/tulevat-nayttelyt/jukka-rintala/

Nappi Naapuri -karttapalvelu virpojille

Kartalle voi jättää viestin, että virpojat ovat tervetulleita palmusunnuntaina 9.4.2017. Palvelun taustalla on Yhteismaa ry.

Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks. Vitsa sulle, palkka mulle.

Kauniita pajunoksia en raaski katkoa, mutta kukkia, suklaata, salmiakkia ja smaragdeja voi lähettää kotiosoitteeseen. Kiitos!

 

 

 

 

Mainokset

Voi sian pää!

Flunssa ja kuumetta on 37,5 astetta eli enemmän kuin eilen illalla ja aamupäivällä. Ei hyvä, ei. Mikäli asteita on yli 38, niin joudun lähtemään päivystykseen.

En mene sairaalaan, en! Maahan heittäytyminen ja kiukuttelu yleensä auttavat, mutta näin raihnaisena en suostu menemään lattialle.

Lintsarin elämää

Otsikon sian pää -”kirosana” kuulemma kuuluu kommentteihini. En oikeasti ollut kiinnittänyt aiheeseen mitään huomiota.

Sanontaan huomiota kiinnittänyt työkaveri kertoi aina minulle mielellään, että kaikki osastolla pitävät minua lintsarina, kun jouduin olemaan paljon pois töistä. Jouduinhan minä, koska olin pitkään naurettavan sairas ennen myelooman löytymistä.

Kommenttejaan hän esitti ennen syöpädiagnoosiani – ja kas, sain aivoaneurysmadiagnoosin, myelooman ja lyhyen elinaikaennusteen, vaikeimman elinsiirron ja olen ollut yli 4,5 vuotta sairauslomalla. Silkkaa teeskentelyä!

Olin niin ystävällinen, etten koskaan kertonut hänelle, mitä hänestä puhutaan. (Hehe.) En osallistunut panettelu- eli kahvitaukoihin, joten tiesin vain murto-osan häneen kohdistuneista solvauksista, koska joku mainitsi (ystävällisesti?) aiheesta minulle.Pidin outona osastoa, jossa toisten tekemisiin kiinnitettiin niin paljon huomiota. Ehkä töitä oli osalla/monilla niin vähän?

Kiasma-possu

Aiempi possukuva Kiasmasta oli erittäin huonosti rajattu ja piinasi todennäköisesti muitakin kuin minua. Minun olisi pitänyt peruuttaa Kiasmassa seinän viereen, kun otin kuvan. Yritin lähinnä välttää, ettei parikymmentä aasialaisturistia tai liuta lapsia ollut kuvassa. Väkeä oli paikalla kuin pipoa (hämmästyttävä vertaus).

Koko sika

Luin joskus vitsin, jossa (presidentti) Svinhufvud kysyi lautturilta (?), paljonko maksaa sianpään kuljettaminen johonkin saareen. Ovela lautturi totesi sianpään hinnan – ja lisäsi, että KOKO sian kuljettaminen maksaa enemmän. Tarina huvitti minua.

Nimi on enne?

Mietin kävellessäni kasvihuoneissa tai luonnossa, että nomen est omen -tiedon perusteella minun pitäisi työskennellä puistossa, puutarhassa tai kasvimaalla. Eipä onnistu tällä infektioriskillä.

Haaveilin jossain vaiheessa nuorempana floristin työstä, mutta luovuin ideasta. Ani varhain pitäisi kömpiä tukkuun noutamaan kasveja ja atooppinen ihoni suivaantuisi (mielenkiintoisesta) työstä. No can do.

Etunimeni on Marja ja sukunimeni on puusta kehitetty nimi. Harmillisesti kyllä ei Vaahtera, koska etenkin oranssit vaahteranlehdet ovat todella kauniita.

Remppa vai muutto? Oh, Caaanada!

Olen katsonut Ruudusta Remppa vai muutto Vancouverissa -ohjelmaa (Love It or List It in Vancouver) ja toivonut lukemattomia kertoja, että pääsen vielä takaisin kyseiseen kauniiseen, vuoriston ja veden rajaamaan kanadalaiskaupunkiin.

Maailmanympärimatkallani Aasia-matkustamisen, Havaijin ja Seattlen jälkeen minulle oli yllätys, kuinka paljon aasialaisia asui Vancouverissa. Monet Hongkongin asukkaat muuttivat Kanadan länsirannikolle ennen vuotta 1997, jolloin Hongkong siirtyi Kiinan hallintaan.

Halusin ehdottomasti matkustaa Seattlesta Vancouveriin Greyhound-bussilla ja bussitoimiston virkailija totesi minulle säälivästi, että ”Greyhound on ihan tavallinen bussi”. Eipä ole, vaan bussi, jolla pitää ehdottomasti matkustaa!

Remppa vai muutto -sarjassa remontoija kilpailee kiinteistönvälittäjää vastaan remontoimalla työmiestensä kanssa pariskunnan tai perheen talon ja kiinteistönvälittäjä yrittää etsiä asukkaille sopivamman rakennuksen. Sarja on mielestäni tylsä ja jankkaava, kun samoja asioita toistellaan jaksosta toiseen, mutta ihailen remontoituja rakennuksia ja pariskunnille esiteltyjä kauniita taloja.

Eniten minua korpeaa, kun perhe syyttää (todennäköisesti käsikirjoituksen mukaisesti) remontoijaa talostaan löytyvistä vioista ja rakennusvirheistä. Totta kai on remontoijan syy, jos hänen työryhmänsä tutkii taloa ja löytää vikoja. Arggh!

Home tuntuu olevan Vancouverissakin yleinen ongelma. Miksi vielä nykyään tehdään rakennuksia, jotka homehtuvat? Eikö tietoa ja osaamista ole vieläkään riittävästi?

Hurja remontti on toinen ohjelma, jota katsoisin mielelläni sisustusten vuoksi. Ihailen remonttifirmojen ja lähiseudun asukkaiden tekemää hyväntekeväisyyttä ja ihmisten sydämellistä suhtautumista huonokuntoisissa rakennuksissa eläviä perheitä kohtaan.

Samojen kommenttien toistelu sarjassa on piinallista: ”Check out the rest of your houuuuuuuuuuuuuuse!”

Ei. Luen mieluummin.

Siilin eleganssi, Areena (30 päivää)

Areena esittää viehättävän ranskalaisen hienostotalon (salaa) sivistyneestä portinvartijarouvasta kertovan Siilin eleganssi -elokuvan, joka on katsottavissa 30 päivän ajan.

Muriel Barberyn kirja on mielestäni parempi kuin elokuva, mutta eikö aina ole niin?

Jatkuva sairastaminen korpeaa toisinaan

Olisi ehdottomasti mukavampaa olla terve. Päätin pysyä koko päivän kotona, niin kuume laskee varmasti. Luulisin.

Toistaiseksi kuume on jatkanut nousuaan eli päivystyskeikka uhkaa. Lauantai on todella huono päivä mennä päivystykseen, koska turhan monet suomalaiset ovat nauttineet miestä väkevämpää enkä mitenkään jaksa tapella näin väsyneenä.

Rosa fantastica?

Olen edelleen vilpittömästi sitä mieltä, että ruusun latinankielinen nimi ei voi olla vain Rosa. Onhan susikin Canis lupus ja kissa Felis catus! Toisaalta koira(-parka) on vain Canis. Epäreilua.

Ehdotan ruusun uudeksi nimeksi Rosa fantasticaa. Minneköhän voin tehdä tämän oivallisen ehdotuksen?

Oikoluku

Jonkun kunnon kansalaisen pitäisi lukea kirjoitukseni ja huomauttaa virheistäni.

Huomasin vasta jälkikäteen, että unohdin kertoa siirtymisestäni Peijaksesta Meilahden potilaaksi myeloomahoitojen aikana.

Peijaksessa potilaille oli tarjolla jukurttia, täytettyjä leipiä tai sämpylöitä, energiajuomia ja limsaa. Meilahdessa helsinkiläispotilas sai vettä tai mehua Zometa-luunvahvistustiputuksen aikana ja tarjoilua oli vain kauempaa tuleville. Olin ilmeisesti kauempaa tullut Vantaan Peijaksen sairaalassa.

Minulla oli ”vain” yksi murtunut selkänikama (kymmenes), neljä nikamavauriota ja iso mustelma selässä tuolilta putoamisen jälkeen. Jostain kumman syystä olen jo pitkään selittänyt kaikille, että neljä selkänikamaani murtui. Pahoittelen, olen seniili.

Viiden vuoden kuluttua varmaan selitän ihmisille, että minulle on tehty kaksi allogeenista kantasolusiirtoa…

Tein kirjoituksessani Torstai on toivoa täynnä -kirjasta Hemingwayn enkä Steinbeckin kirjan. Käsittämätöntä, koska kirja on hyllyssäni ja kuuluu suosikkeihini.

Toivon, ettei kukaan ole ylen määrin järkyttynyt mokistani. Vetoan lakisääteiseen höpsismiini.

Ambulanssi – ei suihkuun

Hoitaja kertoi minulle Meilahdessa, että potilaat menevät suihkuun tilattuaan ambulanssin. Eihän sitä nyt likaisena voi sairaalaan mennä.

Oletan, että suihkussa kävijät ovat siistejä ihmisiä eivätkä peseydytään tarvittaessa eli jouluna ja juhannuksena -porukkaa.

Pitäisin järkevämpänä, että potilas odottaisi ambulanssin tuloa ja unohtaisi suosiolla kuuraamisen.

Mikäli kerroin jo Case Ambulanssista, niin vetoan jälleen yleiseen ja erityiseen höpsismiini.

Järjestelyä kotona

Viikkasin äsken pyykkejä, tiskasin ja järjestelin kotona, siltä varalta, että joudun sairaalaan.

Enkä joudu… Kaatosade, niin voin vilustua vielä enemmän taksimatkalla. Fakta.

Mariiiiiaaaaaaa

Työkaveri lauloi minulle 80- ja 90-luvuilla West Side Storyn (1961) Mariaa, joten laitan linkin kappaleesta teille ja suosittelen jälleen laulamista.

Karaokesta sain aikoinaan käsityksen, kun olin jostain hämmästyttävästä syystä Ruotsin laivalla (pahoinvointi – huono paikka) ja lavalle nousi keski-ikäinen naishenkilö, joka oli tatuointien peitossa. Hän oli juuri vapautunut vankilasta ja lauloi jonkin kappaleen vankilassa olevalle poikaystävälleen. Romanttista.

Muistaakseni hän ei laulanut Mariaa.

https://www.youtube.com/watch?v=VpdB6CN7jww

 

 

Rosa Erotika

Haa, selkeä huijausotsikko eli blogiani päätynee lukemaan useampi toisenlaisten palstojen selaaja. Hehe!

Heräsin keskiviikkoaamuna auringonpaisteeseen ja vein iltapäivällä 85-vuotiaan mummelin natisevat niveleni bussilla ja ratikalla Talvipuutarhaan. Köpöti, köpöti, köpöti.

Ihailin porttien ulkopuolella mm. vaaleanpunaisia Rosa Leonardo da Vinci -ruusuja ja kukkapenkeissä Rosa Erotikaa. Mietin rosa-kohtaa, kun katsoin keltaisia ruusuja ja ihmettelin enintään pari sekuntia, miksi myös keltaiset ruusut ovat rosa-tiedolla merkittyjä – kunnes näin valon. Rosa ei ollutkaan väritieto… Saattaisin hävetä, jos miettimiseen olisi mennyt yhtään pidempi aika. Nyt vain nolottaa latinahöperyys, joten selitän lääkkeillä. Toki.

Miljunääripyyntö

Joku kiltti miljunääri voisi ystävällisesti lahjoittaa Talvipuutarhalle uudet verkkoaidat. Nykyiset ovat ruosteisia, kallellaan ja aika rähjäisiä.

Ei hiekoitusta, kiitos

Kasvihuoneessa kaktusten luona oli kyltti, jossa kiellettiin hiekan heittäminen kasvien päälle. MITÄ? Millaisia ääliöitä kasvihuoneissa käy? Eivät kai edes fyysisesti alamittaiset henkilöt tee tuollaista?

Kysyin vuosi sitten Talvipuutarhan puutarhurilta tai istutusten laittajalta (pahoittelen, en tiedä korrektia termiä kyseiselle henkilölle), miksi kasvihuoneessa ei saa enää järjestää häitä. Hän totesi, että hääseurueiden osallistujista jotkut kävelivät kukkapenkeissä…

Heittävätköhän ne samat P. Ölvästit, joiden päihtymystä en mitenkään epäile tai heidän lapsosensa Picku-Ryökäle ja Tahma-Käbälä myös hiekkaa kaktusten ja mehikasvien päälle?

Pyyntö: arvoisat vandaalit, älkää käykö sotkemassa kasvihuoneissa – tai oikeastaan yhtään missään.

Japanilainen taitelija Yayoi Kusama, Espan puisto, Talvipuutarha ja lokakuussa HAM

Menin Talvipuutarhaan katsomaan japanilaisen taiteilijan Yayoi Kusaman teosta eli Tuhat peilin lailla heijastavaa teräspalloa ovat nähtävissä vielä sunnuntaina 4.9.2016.

Talvipuutarha to – pe klo 12 – 15, la – su klo 12 – 16.

Täplien nousu puihin Espan puistossa viehätti minua terästyötä minua enemmän. Onko väärin myöntää, että mietin jostain hämärästä syystä smurffeja katsoessani kyseisiä puiston puita verhoavia täplätöitä?

Yayoi Kusaman töitä on HAMissa pe 7.10. – su 22.1.2017.

”HAMin vuosi 2016 huipentuu japanilaisen Yayoi Kusaman (s. 1929) takautuvaan näyttelyyn. Näyttely koostuu taiteilijan merkittävimmistä teoksista, joihin kuuluu maalauksia, veistoksia ja installaatioita.

In Infinity on ensimmäinen Skandinaviassa nähty retrospektiivi Kusaman tuotannosta ja se on jo muodostunut yleisön suosikiksi Tanskassa ja Norjassa. Näyttelyyn tutustui Louisianan taidemuseossa (oma lisäykseni: kaunis ja mielenkiintoinen nykytaiteen museo Kööpenhaminan lähellä) ennätykselliset 340 721 kävijää ja Henie Onstad Kunstsenterissä 99 000 kävijää. Parhaillaan näyttelyyn voi tutustua Tukholman Moderna Museetissa.”

https://www.hamhelsinki.fi/exhibition/yayoi-kusama-in-infinity/

Choi Jeong Hwan, Kiasma?

Ratikalla Mannerheimintielle ja toisella ratikalla Stockalle. Minun piti käydä Kiasmassa Museokortti-katsomassa eteläkorealaisen taiteilijan Choi Jeong Hwan (1961) Happy Happy -muoviviidakkoa, mutta en jaksanut.

Minulle (toisaalta monillekin keski-ikäisille) sopiva näyttely:

”Teokset kiinnittävät huomiomme ympäröivään materialismiin ja hillittömään tavarapaljouteen, kaikkialla läsnä olevaan muoviin sekä kierrätyksen välttämättömyyteen.”

Uusi elämä

Mietin kotimatkalla, että blogi on toisaalta hyvä syy saada minut kotoa maailmalle. Olen varsinkin aamuisin niin raihnainen, että viettäisin mielelläni koko päivän kotona.

Selaisin nettiä, lukisin kirjoja tai e-kirjoja, kirjoittaisin, puhuisin puhelimessa, huolehtisin kissoista, tiskaisin, järjestelisin, pyykkäisin (ehdoton suosikkini), imuroisin, pyyhkisin pölyjä ja ihmettelisin jälleen kerran, miten olen voinut kerätä näin paljon roinaa kotiini. Kuka käski ostaa aikoinaan niin paljon astioita, kun en siisteys- ja puhtausneurootikkona ole koskaan ollut mikään kutsujen järjestäjä tai liinavaatteita ja pyyhkeitä, kun suosin vain joitain lakanoitani ja käytän muutamia pyyhkeitä?

Kaapissa on vaatteita, joita en käytä, koska valitsen lähes poikkeuksetta ne samat suosikkivaatteeni. Vaatteistani en kuitenkaan luovu, koska ennen joulua olen hoikempi ja liikunnallisempi tavatessani hematologin seuraavan kerran. Diabetekseen en suostu sairastumaan vuosien kortisonimyllerryksestä huolimatta. Enemmän köpöti, köpöti, köpöti -kävelyä.

Tänään alkaa uusi elämä, jossa syön terveellisemmin ja liikun enemmän. Aloituspäivä olisi tietenkin voinut olla aiemminkin tai perinteisesti maanantaina, mutta torstai 1.9. on sopiva päivä ja todella jo Steinbeckin (eikä todellakaan Hemingwayn, kuten joku aiemmin vahingossa kirjoitti…) mukaan toivoa täynnä. Steinbeck-kirjojen ryyppäämiseen en tosin pysty.

Allogeeninen kantasolusiirto on vaikein elinsiirto

Korjasin jostain aiemmasta kirjoituksestani tiedon eli allogeeninen kantasolusiirto on hematologin mukaan vaikein elinsiirto. Tieto oli mielestäni yllättävä, mutta toisaalta veri virtaa koko kropassa.

Hagelstamin avoimet ovet

Hagelstamilla (taidehuutokauppayritys) oli tiistaina 30.8. avoimet ovet Tehtaankatu 27 -osoitteessa klo 16 – 19 ja viisi intendenttiä arvioi ihmisten arvoesineitä ja tauluja.

En jaksanut kantaa (särkyviä) tuotteita, joten otin kotona kännykkäkuvia joistain saamistani tai perimistäni esineistä ja varmistin niiden arvon. Sain ystävälliseltä nuorelta naiselta vuoronumeron. Olisi kannattanut mennä aikaisemmin sisään eikä kirjoittaa ensin hauska mustavalkoinen avoratikka -postikorttia isäpuolelle postilaatikon päällä.

Kävelin ensin ulkona odottaessani vuoroani ja kiersin seuraavana katsomassa, mitä kaikkea liikkeessä oli myytävänä.Ihailin kauniita kristallikruunuja, itämaisia mattoja ja useita hyllyissä olevia taide-esineitä.

Joistain esineistä mietin, että toisen roina on selvästi jonkun toisen aarre. Olisi kannattanut pyytää aikoinaan lahjaksi isäpuolen ampumakilpailuista voittamia möykkymaljakoita (uskoakseni perheessämme käytetty kuvaus ei ole maljakoiden virallinen nimi), joita oli hyllyissä useampi.

Istuin odottamaan 24-vuoroani, kun lapun 21 saanut henkilö keskusteli jonkun arvioijista kanssa.

Minun vuoroni, joten juttelin mukavan miespuolisen intendentin kanssa ja näytin kännykästäni esineitä, joista pyysin arvion. Hiotut lasiesineet olivat kauniita, mutta – kuten arvelinkin – lähes arvottomia. Joillain esineillä olisi arvoa, mutta niiden myyminen edellyttäisi käsittämätöntä reippautta. Kuka haluaisi lahjoittaa minulle käsittämätöntä reippautta?

Roobertin Herkku, Fredrikinkatu 19 (Viiskulma)

Kävelin Tehtaankatua pitkin kukkakioskille, ylitin tien ja katsoin ratikan lähtöajan, johon oli vielä aikaa. Kävelin aiemmin mainitsemaani Roobertin Herkku -karkkikauppaan ja kysyin salmiakkipehmistä, jota oli tarjolla kesällä. Eipä ollut, vaikka kesää oli jäljellä vielä puolitoista päivää. On täysin mahdollista, että ostin liikkeestä salmiakkia ihan vain tukeakseni sisarusten liiketoimintaa. En tietenkään mistään muusta syystä.

Ratikka oli juuri lähtenyt ja seuraavaan oli aikaa, joten kävelin yhtä suosikkikaduistani eli Fredrikinkatua pitkin.

Kadun varrella on mielenkiintoisia kivijalkaliikkeitä, mm. antikvariaatti, taideliike, kukkakauppoja (Andante!), vaateliikkeitä (mm. Aino) ja kenkäkauppoja, kahvioita, ravintoloita, keittiötarvikeliike ja aina yhtä kiinnostava Zarro-sisustusliike, josta saa hyvää palvelua.

Zarrosta ostin vuosia sitten mustan metallisen leipälaatikon, joka toimii nykyisin kätevästi dosettia kauniimpana lääkelaatikkona.

Englanti-ajan suosikkini tyylikäs ja romanttinen Laura Ashley oli kadonnut Pohjoisespalta ja ehdin jo huolestua, mutta yritys toimii nykyisin osoitteessa Fredrikinkatu 30.

http://lauraashley.fi/

Kimittävä ääni Bulevardilla

Käännyin Bulevardille ja kävelin kauniin Ruttopuiston kautta Stockalle. Yrjönkatu oli tukittu Lönnrotinkadun vierestä ilmeisesti katuremontin vuoksi.

Yksi päässäni kimittävistä äänistä olisi halunnut sienipasteijan Ekbergiltä, mutta tukahdutin kimityksen. Täsmennän, että päässäni eivät oikeasti puhu äänet, jotka käskevät minun käyttää timanttitiaraani tai ylistä etevyyttäni, täysin käsittämätöntä lahjakkuuttani ja ah ma nauran -ihastuttavaa 51-vuotiasta kauneuttani. Se on niin, niin väärin. Hehe.

Ainoa ääni on hyräily. Äiti hyräili aina kävellessään ja suhtauduin aikoinaan aiheeseen lapsen epäluulolla ja myöhemmin nuoren ärtyneisyydellä. Nykyisin minä hyräilen tai mikä pahinta – laulan, mutta yritän varmistaa, ettei kukaan kuule. Kappale vaihtuu päivän ja mielialan mukaan.

Yrjönkadun uimahalli on auki

Kauniiseen Yrjönkadun uimahalliin pääsee jälleen uimaan 29.8.2016 lähtien. Naisille ja miehille on omat vuorot. Osa ui alasti, joten onneksi olen likinäköinen.

Vesijumpat syksyllä 2016

http://www.hel.fi/www/Helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/liikunta/liikuntakurssit/tyoikaiset/vesijumpat/

Olin ehdottomassa, että infektioherkkien syöpäpotilaiden kannattaa varmistaa, voivatko he uida Käpylän Käärmetalon yhteydessä toimivassa Käpylinnassa. Käpylinna on suunnattu erityisryhmille, mutta perun ehdotukseni.

Soitin Käpylinnaan ja kysyin tilanteesta ja sain pyynnön uudelleen soittamisesta parin viikon kuluttua, kun ryhmien koko on selvinnyt.

Ilmoittautumiset piti tehdä elokuun puoliväliin mennessä. Mainoskielto, joten en saanut esitettä enkä huomannut napata esitettä mukaani kirjastosta ja/tai katsonut tietoa netistä.

  • 43 euroa syksyn vesivoimistelu
  • Etelä-Suomen Syöpäyhdistyksen uijia, myös Lastenklinikan lapsia
  • ryhmään otetaan 15 henkilöä
  • pienessä altaassa (10 x 4 metriä, syvyys 115 – 155 cm) ei voi uida tai vesijuosta
  • klooriallas

Possunsydänretki

Stockan Herkusta ostin Hiilelle ja Nökölle possunsydämiä ja minulle mm. lipstikan, joka sopii hyvin keittoon, jota jopa minä osaan tehdä.

Lemmenyrttiä keittoon

http://kotiliesi.fi/ruoka/reseptit/samettinen-lipstikkakeitto

Lipstikan oikea nimi on liperi. En missään nimessä haluaisi syödä (harrasta?) liperikeittoa, joka on mielestäni ilmiselvästi tehty papin käyttämästä valkoisesta kauluksesta. Mieluummin lipstikka, maalaistalojen portaanpielessä kukoistava ns. lihaliemiyrtti.

Latinaa oleva Levisticum officinale -nimi toi mieleeni kylmäävän rosa-sanan Talvipuutarhasta ja minua huvitti.

Yrttiaika-sivun mukaan liperin oksa(-n?) ovenrivassa on uskottu pitävän loitolla niin rotat kuin rutonkin. Nimitän myeloomaa eli plasmasolusyöpää rutoksi eli pitäisiköhän verhota ovi umaminmakuisella lipstikalla?

Rotista pidän, joten ehkä unohdan verhoamisen. Minulla oli nuorempana tai oikeastaan varhais-keski-ikäisenä henkilönä lemmikkinä useampia rottia, mm. lahjakas, mutta ajoittain löyhkäävä (herra) Wiklund, joka tunnettiin nimellä Vikke. Kylvetin Vikkeä ja muita rottia säännöllisesti lavuaarissa ja kuivasin ne pyyhkeellä.

Vauva-, neiti-, rouva- ja herrarotat nukkuivat mielellään froteepyyhepaloissa, jotka kiinnitin häkkien kattoon hakaneuloilla. Nykyisin saa ostaa rotille käteviä riippukeinuja.

Uunipunajuuret (Yrttiaika-sivulta)

8 keskikokoista punajuurta

1 l vettä

1 rkl lipstikkaa tai Tapion liharuokamaustetta

1 tl Ryytirannan yrttisuolaa

Kuori ja pilko punajuuret, lisää aineet uunivuokaan ja kypsennä 200 asteessa n. 1h tai kunnes juurekset ovat kypsiä. Tarjoa esim. lisukkeena paistin ja perunoiden kanssa.

Mauste-Tapion ja yrttisuolan tilausosoite:

http://www.yrttiaika.fi/category/22/lipstikka

Helsingin Juhlaviikkojen Stadin Stage -esityksiä mm. Areenalta 1. – 3.9.2016

Suomen kansallisoopperan ja -baletin Kansalaistorilla esitettäviä esityksiä voi seurata verkosta Yle Areenan tai HSTV:n kautta, jos sää epäilyttää 1. – 3.9.2016 klo 19 ja meno Kansalaistorille ei onnistu.

Illaksi ei ole luvattu sadetta, mutta kenpä tietäis sen – tai perinteisesti arvaisi huomisen?

Hupaisan rätiseviä Metro-Tyttöjä mahdollisesti ensi vuonna kulkevan Länsimetron kunniaksi:

https://www.youtube.com/watch?v=IZbLdqxgZyg

Uuden liikunnallisemman elämän kunniaksi taitava BGT 2014 -tanssiesitys (1:21):

https://www.youtube.com/watch?v=bQtT-Tv_tZ4

 

 

 

 

 

 

 

 

Vallisaari ja lisää saitsua (virallinen termi)

Kävimme maanantaina 15.8. aurinkoisessa Vallisaaressa Suomenlinnan vieressä.

Historiallinen sotilassaari on avattu tänä vuonna yleisölle ja toukokuun puolivälistä lähtien paikalle on päässyt JT-Linen vesibussilla Kauppatorin Kolera-altaalta.

Odotin ystävääni Havis Amandan patsaalla ja kiertelimme jonkin aikaa Kauppatorilla. Jonotimme klo 11:30 lähtevään Vallisaaren ja Suomenlinnan alukseen, kun huomasimme, että laivaan menevillä ihmisillä oli lippuja. Kuvittelimme, että liput ostetaan laivasta.

Kiirehdimme jonon takana olevalle lippukioskille, ostimme seitsemän euroa maksavat liput ja ehdimme laivaan. Onnistuimme saamaan kansipaikat ja ihailimme laivamatkan aikana mm. Lonnan saarta, jonka ohitimme. Saari on avattu yleisölle kesällä 2014. Pienellä saarella on suosittu ravintola ja vohvelibaari.

Vallisaaren alus ei pysähdy Lonnassa.

Saarihyppely eli island hopping

Samalla seitsemän euron meno-paluulipulla voi matkustaa Vallisaaren kautta Suomenlinnaan ja edelleen Lonnan kautta Kauppatorille. Vähintään kaksi tuntia kannattaa varata sekä Vallisaareen että Suomenlinnaan. Lonnan saaren näkee tunnin aikana.

Vallisaari

Laivamatka vehreään Vallisaareen kesti 20 minuuttia ja ihailimme jo mereltä kaunista punatiilistä rakennusta, vanhaa luotsitaloa.

http://vallisaari.fi/

Saarella on hyvät hiekkatiet ja osa alueista on suljettu. Suojellun luonnon ja mahdollisen räjähdysvaaran vuoksi kannattaa pysyä kulkuväylillä. Tulenteko, kaivaminen ja yöpyminen on saaressa kielletty. Koirat ovat tervetulleita, mutta ne pidetään kytkettyinä. Lastenvaunujen kanssa onnistuu liikkuminen jyrkähköistä ylämäistä huolimatta.

Ihailimme upeita, kallioillakin kasvaneita saniaisia, saaren lampia (opasteen perusteella kolmea lampea, joista laivat hakivat aikoinaan vettä) ja upeaa lehmuskujaa, joka oli osa venäläisten rakentamaa puistoa 1860-luvulta.

Saaressa on paljon tervaleppiä, joissa punkit eivät majailekaan, kuten mummi aikoinaan kelpo kansanperinteen mukaisesti opetti. Puutiaiset väijyvät verisaalista aluskasvillisuudessa. Puutiaisten määrä on lisääntynyt lemmikkikoirien määrän kasvaessa, totesi Oulun yliopiston hyönteistutkija Juha Itämies.

Monet ruohokattoiset pyöreät rakennukset muistuttivat mielestäni hobbitien sympaattisia asuntoja.

Aleksanterin patterin portaiden kohdalla jänistin (citykaneilin?) rapakuntoisena ja jäin istumaan aukiolla olevaan pöytään. Ystäväni noustua portaat tasanteelle ja kerrottua minulle näkemästään lammesta ja maisemasta jätin käsilaukun hänelle ja pakotin itseni nousemaan portaat. Olin vielä heikossa kunnossa kuumeen jälkeen, joten portaiden nouseminen epäilytti, mutta onnistui kuitenkin hyvin. Pääsin ihailemaan upeaa maisemaa, Suomenlinnaa, jota erottaa Vallisaaresta Kustaanmiekan salmi ja viehättävän lammen lumpeenlehtiä.

Vallisaaressa on vohvelikahvila, jossa kannattaa käydä. Me emme kiinnittäneet huomiota siihen, missä kahvila on ja kiersimme Aleksanterin kierroksen ihmetellen, missä kahvila piileskelee. Ei piileskele, vaan majailee Torpedolahdella, jonne on selkeä viitotus. Me suuntasimme ajoissa paluulauttaan, joka lähtee aina kymmentä vaille ja jätimme kiertämättä ns. vohvelikahvila-alueen. Nyyh.

Laiva palasi Kauppatorille Suomenlinnan Tykistölahden kautta ja merimatka kesti 30 minuuttia. Jälkiruoaksi haalimme torilta mustikoita ja oransseja ruotsalaisia luumuja.

Kävimme lounaalla italialaisessa Taverna Vaelsassa, Pohjoisesplanadi 9 -osoitteessa. Monipuolinen salaattipöytä, erittäin hyvää leipää, katkarapupastaa ja Margherita-pizzaa ja mikä tärkeintä – hyvännäköinen ja kohtelias italialainen tarjoilija. Tätien silmät lepäsivät.

Yläkerrassa on viihtyisä ravintola, josta on viehättävä näköala merelle ja Kauppatorille.

Vaelsa sai nimensä ravintoloitsija Paola Chiodon tyttärien, Valentinan, Elisan ja Sandran mukaan.

Tiistaina hematologi

Olen nykyisin ajoissa joka paikassa, mutta en ottanut huomioon jumittavaa aamuruuhkaa ja ilmoittauduin sairaalaan kaksi minuuttia minulle varattua aikaa myöhemmin. Laite ohjeisti minua ilmoittautumaan infoon, jossa ei ollut ketään sillä hetkellä. Kiirehdin odottamaan vastaanotolle pääsyä ja kävin sanomassa sairaanhoitajalle, ettei ilmoitusvimpain huolinut ilmoittautumistani. Hän merkitsi ystävällisesti, että olen paikalla.

Tapasin hematologin, joka on hoitanut minua viime aikoina. Kerroin ikävistä nivelsäryistä ja naurettavasta kankeudesta aamulla. Pakollinen silmätippojen tiputtaminen on haasteellista jäykkien sormien vuoksi. Silmät ovat hankalat ja niitä pitää kostuttaa todella usein Oculacilla. Vaihtelen silmätippoja ja käytän myös Systanea ja Bepanthenia. Loputon juominen on välillä haasteellista. Mainitsin, että kuume heikensi kuntoani ja väsyin jo kävellessäni (täysin naurettavat) kaksi ja puoli kilometriä.

Kuumeeni syy ei selvinnyt. Tarkemmat tutkimukset olisivat olleet hematologin mukaan kalliita ja turhia. Hän oli tyytyväinen siitä, etten sairastunut keuhkokuumeeseen.

Kysyin, mitä nivelröntgeneistä selvisi ja hän luki minulle toisen lääkärin kommentit. Luut ovat kunnossa, mutta nivelissä on raihnaisuutta. Jään odottamaan tarkempaa palautetta hematologiselta osastolta.

Maksa-arvot ovat onneksi kunnossa, mutta munuaiset hylkivät allogeenista siirrettä aiempaa enemmän. En ilahtunut nykyisellä kolmen litran vesiryyppäämisellä.

Sokeriarvoni ovat pitkällisen kortisoninkäytön jälkeen kohonneet ja tiedossa on ruokavalion keventäminen (en halua diabetestä!) ja enemmän liikuntaa. Liikuntakommentti tuntui hupaisalta, kun olin keväällä niin kipeä, että käveleminen sattui jalkapohjan niveliin.

Tähtään nyt maratoniin kesällä 2017 vai olisikohan triathlon parempi vaihtoehto? Hehee! Yritin anemiavaiheessa hölmöillä ja juosta bussiin vuosia sitten ja olen edelleen tyytyväinen siitä, etten räpsähtänyt turvalleni maahan huterien jalkojeni ja koomisen kuntoni vuoksi.

Hematologi vähensi Sandimmunia niin, että saan jatkossa 0,2 millilitraa aamulla ja illalla eli vähennystä tehtiin 0,2 millilitraa päivässä. Uusi riski maksan käänteishyljinnälle, vaikka maksa-arvot ovat nyt kunnossa. Lääkäri lohdutti, että maksaa voidaan nykyisin hoitaa täsmälääkkeellä eli ei enää turvonnutta Jabba the Hut -päätä ja -kaulaa Medrol-kortisonin vuoksi. Hurratkaa, tytöt ja pojat, hurratkaa!

Hydrocortisonia otan jatkossa 5 mg päivässä aiemman 10 mg ja 5 mg -vuorottelun jälkeen.

Vatsanapin voin ottaa joka toinen aamu, koska saan enää pieniä kortisoniannoksia.

Infektioriski on tietenkin edelleen voimassa hyljintälääkityksen vuoksi ja nivelet keljuilevat.

Valaviria otan enää yhden napin päivässä eli tiedossa myös herpes- ja vyöruusuriski. Ei toivottavasti kumpaakaan, jos saan valita. Vyöruusu oli erittäin tuskallinen vaihtoehto.

Hematologi jatkoi sairauslomaani helmikuun 2017 loppuun. Olen ollut siinä vaiheessa yli viisi vuotta sairauslomalla. Enpä arvannut tulevaa kestoraihnaisuuttani, kun sain diagnoosit aivoaneurysmasta ja myeloomasta lokakuussa 2011 vuosikausien sairastelujen jälkeen.

Päätin käydä poliklinikan jälkeen Hakaniemen torilla, valitsin bussin 502 ja jäin pois Toisella linjalla. Torilla tulin katumapäälle, valitsin ratikan 7B ja suuntasin Kauppatorille.

Suomen Pankin rahamuseossa, Snellmaninkatu 2, on 30-luvun lama -näyttely, joka vaikuttaa erittäin kiinnostavalta.

Tutustu näyttelyyn virtuaalisesti:

http://www.rahamuseo.fi/vaihtuvat_nayttelyt/1930-luvun-lama/fi/

Kellohalli-lounas ja ihana dobermanninpentu

Ehdotin tädillemme lounasta tänään Kellohallissa Teurastamon pihassa, mutta hän ei ehtinyt töiltään paikalle.

Suuntasin Teurastamoon ja tapasin pihalla liikuttavan suloisen Max-nimisen dobermanninpennun, joka halusi tulla tervehtimään. Sain luvan silittää 9-viikkoista pentua ja juttelin hetken ajan Maxin emännän kanssa. He olivat valinneet poikakoiran kymmenen pennun joukosta ja löytäneet aivan ihanan vaihtoehdon, jolla oli söpön JÄTTIMÄISET tassut ja liikuttava into tutkia kaikkea mahdollista. Pennun pää oli useita kertoja ostoskassissani. Minua huvitti, mutta emäntä tietenkin esti pentua penkomasta. Ilahduttava tapaaminen!

Lapsuuskodissani oli ruskea luppakorvainen Oula-dobermanni, jolla oli typistetty häntä. Onneksi kyseisestä typistämisjulmuudesta on luovuttu vuonna 1996 ja Suomessa syntyneillä dobermanneilla on onneksi nykyisin häntä tallella. Korvien typistäminen on ollut kiellettyä vuodesta 1971 lähtien, mutta Oulan isän korvat olivat vielä typistetyt. Korvien typistäminen oli kuulemma hyvä vaihtoehto luppakorvaisten koirien toistuvien korvatulehdusten kannalta, mutta mielestäni teko on kaamea ja kivulias toimenpide eläinparoille.

Valitsin Kellohallin buffetista kasvissalaatin eli lituskaisia herneenpalkoja, punaista paprikaa ja mungpavun ituja salaattisekoituksen lisäksi ja sain pyynnöstäni grillatun ja viipaloidun kanan rintafileen. Kastikevaihtoehtoja oli neljä ja päädyin Kellohallin ranch -versioon. Leipäpiste oli salaattipaikan lähellä ja vesipiste oli toisella puolella salia.

Kiinnostava ravintola ja hyvä lounasvaihtoehto, mutta olisi tietenkin ollut mukavaa saada seuraa.

Tulvineiden ja kiinni olevien wc-tilojen vuoksi koiransilityskädet jäivät pesemättä ennen ruokailua. Ei minulla ole tietenkään mitään äärettömän söpöä ja herttaista Maxia vastaan, mutta infektioriskin vuoksi tuollaiseenkin on pakko kiinnittää huomiota. Mungpavun idutkin olivat riski, mutta toivottavasti pysyn terveenä.

Tartuntariski on AINA olemassa eli toivoisin, että ihmiset ymmärtäisivät yskiä kyynärtaipeeseensa eivätkä ilmaan tai kämmeneensä, josta pöpöt leviävät joka paikkaan. Toivoisin myös, että kaikki pesisivät kätensä säännöllisesti ja jättäisivät kättelemättä etenkin infektioalttiit verisyöpäpotilaat. Kättely on fiksu, kohtelias ja sivistynyt tapa, mutta suuri riski ihmiselle, jolla on naurettavan huono vastustuskyky.

Jänö-lippakioski, Museokatu 1 (Kansallismuseon takana)

Sipsikaljavegaanit ostivat kaupungilta 40 000 eurolla lippakioskin, jossa myydään tästä päivästä eli torstaista 18.8. lähtien mm. kahvia, vegaanisia hodareita, vihiksiä (eli vihannespiirakoita), nyhtökauraa ja irtokarkkeja.

Kioski toimii elokuusta lokakuuhun ja tavoitteena on olla arkisin auki aamusta iltaan ja viikonloppuisin snägäriruokaa tarjoten myöhään yöhön asti.

Lokakuun jälkeen kioskissa alkaa remontti, jonka aikana kioskiin rakennetaan grillikeittiö. Tavoitteena on, että remontti valmistuu jouluksi ja kioskilta voidaan myydä glögiä.

Nyhtökauraa myydään myös paketteina eli enää ei tarvitse lähteä kauppaan jonottamaan aamuseitsemältä.

Lyhennetty Urbaani sanakirja -lainaus:

Sipsikaljavegaanin perustelu vegaaniselle elämäntavalle ei siis ole terveydellinen tai muuten omaan kehoon tai egoon liittyvä vaan eettinen: syömisellä otetaan kantaa eläinten oikeuksien ja eettisen ruuantuotannon puolesta. Niin sipsikaljavegaania ei voida kutsua ortoreksikoksi eikä oman kehonsa palvojaksi vaan elämäniloiseksi nautiskelijaksi.

Pidän ideaa loistavana ja toivon, että vegaaninen lippakioski menestyy.

Collabro ja Stars (Les Misérables), vuoden 2014 BGT-voittaja (1:37). Tämä täti pitää etenkin keskimmäisestä pojasta, joka on niiiiin nätti.

https://www.youtube.com/watch?v=0I_Qbdn7kiw&list=RD0I_Qbdn7kiw

Oikeudenmukaisessa maailmassa synnyn – ja pysyn – seuraavassa elämässäni täysin terveenä ja kauniin tummahiuksisen tuomarin Alesha Dixonin näköisenä.

So be it.

 

Allogeenisen kantasolusiirron päivämäärä?

Monet allogeenisen kantasolusiirron saaneet tietävät täsmälleen päivän, jolloin he saivat mahdollisuuden uuteen elämään vakavan sairauden jälkeen.

Olin erittäin tyytyväinen siirrosta, koska kuulun huono ennuste -myeloomapotilaisiin. (Enpä ole vielä kuollut, haha!) Olin sairaalassa heinä- ja elokuussa 2012 neljä ja puoli viikkoa, mutta siirtopäivästä minulla ei ole aavistustakaan. Tieto löytyisi varmaan Kannasta, mutta en jaksa keskittyä, kuten ystäväni M usein toteaa.

Hoitajat ja maisemat

Muistan hyvin omat erittäin mukavat omahoitajani eli Seijan ja Liisan. Huoneessani kävi useita hoitajia, mutta kyseiset hoitajat ”vastasivat” minusta. Muistan hyvin myös Åsan, joka totesi käydessään huoneessani minun näyttävän päivä päivältä kauniimmalta siirron jälkeen. Ehkä hän sanoi niin kaikille, mutta minua hänen kommenttinsa piristi, kun näytin mielestäni pulloposkiselta turnipsilta. Suosikkilääkärini oli Riitta, joka keskittyi potilaisiin, kuunteli heidän esittämänsä kysymykset ja vastasi ystävällisesti. Pidin kaikista osastolla työskennelleistä ihmisistä, jotka huolehtivat hyvin siirtopotilaista.

Pidin myös maisemasta seitsemännen kerroksen ensimmäisen huoneen ikkunoista eli ihailin horisonttia Merihaasta Lauttasaareen ja bongasin matkalla meren, puistoja, kirkkoja, pääministerin huvilan ja upeita rakennuksia. Kaunista katsottavaa oli tarjolla aamusta iltaan.

Syäniidiä (?) suoneen

Ennen siirtoa sain kahtena päivänä tiputuksena solumyrkkyä ja annoin ylen päivittäin useita kertoja seuraavat kolme ja puoli viikkoa. Jos join kulauksen vettä ottaakseni lääkkeitä, niin annoin ylen arviolta kaksi litraa. Mielestäni nestemäärät olivat käsittämättömiä. Minulla oli kolmen litran teräskulho, johon oksensin. (Teräskulho huvitti minua, koska kotona vastaavissa kulhoissa säilytettiin lihaa isäpuolen jahtireissujen jälkeen.) Kävin kippaamassa vessaan kaamean sotkut ja huuhtelin kulhon. Hoitajat tarjoutuivat auttamaan, mutta jaksoin liikkua, joten en halunnut laittaa ketään muuta tekemään niin karmeaa työtä. Nieltävät lääkkeet jäivät ottamatta.

Nektariineja ja vesimelonia potilaille, kiitos

Kuorittuja ja paloiteltuja hedelmiä (omenia ja appelsiineja, koska banaaneja en syö) pystyin toisinaan syömään ja join vettä, jos pystyin.

Syöminen oli tuskaa, koska mikään ei maistunut, joten pyysin, ettei minulle tuoda ollenkaan lämmintä ruokaa. Ruokatarjotin tuotiin kuitenkin huoneeseen eikä ruoan tuonut henkilö vienyt tarjotinta pois, vaikka pyysin. Eristyshuone, joten retuutin yhdellä kädellä tarjottimen huoneen ja käytävän välillä olevaan tilaan tippatelinettä toisella kädellä raahaten. Pelkäsin aina, että pudotan tarjottimen. En onneksi pudottanut. Ruoan kaamea haju jäi huoneeseen – ja annoin jälleen kerran ylen. Ruoassa ei varmaankaan ollut mitään vikaa, mutta syöminen kuvotti solumyrkyn jälkeen.

Kysyin hoitajilta, miksi minulle tuodaan tarjotin, vaikka olen sanonut, etten pysty syömään lämmintä ruokaa. Kyseessä oli erehdys eli tieto ei kulkenut hoitajilta keittiöön, joten keittiössä työskentelevät toivat ruoan.

Annoin usein ylen, mutta tilanne oli erilainen kuin vatsataudissa eli voin hyvin, jos en voinut pahoin (kiva runo). Sain pahoinvointia estävää tiputusta niin pitkään, että vain 10 prosenttia potilaista oli yhtä pahoinvoivia. Selkeä rangaistus nuoresta (hehe) 46-vuoden myeloomaiästä ja matkapahoinvoinnista. Voin huonosti jo nähdessäni laivan. Melkein.

Pystyin syömään aamulla hieman kaurapuuroa ja vähän ruisleipää, mutta tartuntariskin vuoksi keittiössä kuoritut kurkut ja tomaatit inhottivat minua. Vihannekset haisivat nokkaani solumyrkyn vuoksi ällöttäviltä.

Infektioriski

Omassa eristyshuoneessa piti aina käyttää tossuja eli sukkasillaan ei saanut koskaan liikkua heikon vastustuskyvyn vuoksi. Vain siivoojien hyvin kuuraamassa suihkussa sai liikkua paljain jaloin.

Jos jotain putosi lattialle, niin hoitaja piti pyytää paikalle. Hän nosti esineen lattialta ja desinfioi sen. (Saatoin salaa nostaa jotain huoneen lattialta hanskat kädessä ja desinfioida tuotteen desinfiointitökötillä.)

Grillausta

Minua säteilytettiin kuusi kertaa ennen allogeenista kantasolusiirtoa. Laitoin huoneessa suusuojuksen ja hassun vihreän pipon ja kävelin pyjamaan ja aamutakkiin pukeutuneena käytävään, jossa oli pyörillä varustettu sänky. Kenkäni pudotin ohjeen mukaan lattialle mennessäni sängylle makaamaan, mutta ne otettiin mukaan. Rullautuvat valkoiset lötkösukat tietenkin lämmittivät varpaitani.

Pyysin aina, että saan matkustaa niin, että näen menosuuntaan kellarikäytävässä, jonne menimme hissillä sänkyä työntäneen henkilön kanssa. Kuvittelin, että voisin vähemmän huonosti, jos näen suunnan.

Kuljetuksen jälkeen annoin ylen syöpäsairaalan puolella olevassa aulassa, säteilyhuoneen oven edessä. Pyysin kuljettajalta anteeksi, kun oksensin. Hän totesi, ettei kukaan ole aiemmin pahoitellut hänelle oksentamista. Mielestäni oli erittäin kiusallista antaa ylen aulassa, jossa oli suuri määrä muitakin ihmisiä eli syöpää sairastavia ja omaisia, joita inhotti tilanne todennäköisesti yhtä paljon kuin minua.

Sain kelpo grillausta koko kropalle minulle muokatun patjan päällä 20 minuuttia etupuolelta ja 20 selän puolelta. Jotain suojattiin levyllä grillauksen aikana. Mahdollisesti kilpirauhanen.

Säteilyajat olivat pitkiä ja niiden aikana piti maata liikahtamatta, mutta sain kuunnella musiikkia. Kuuntelin hoitajilla ollutta Il Divoa, koska ensimmäisellä grillauskerralla päädyin kuuntelemaan jotain karmivaa humppaa tms. eli Huh, hah, hei – ja rommia pullo -tyylistä musiikkia.

Esimerkiksi rintasyöpäpotilaille annetaan säteilyä vain muutaman minuutin ajan, mutta useita kertoja.

Muokatun patjan testaaminen oli haasteellista, koska neljä selkänikamaani murtui juuri ennen sairaalaa ja makuulle meno oli järjettömän tuskallista. Minulle haettiin voimakasta nestemäistä kipulääkettä, jota nielin. Sen jälkeen odotettiin jonkin aikaa kipulääkkeen vaikutusta ja makuualustan muokkaaminen onnistui lopulta.

Patjat pinottiin huoneen nurkassa olevalle hyllylle käytön jälkeen ja ne muokattiin myöhemmin seuraavaa potilasta varten. Huoneessa oli erilaisia pehmoleluja lapsia varten. Kaikkein pienimmät lapset nukutettiin ennen säteilytystä. Lasten sairastuminen on raastavan surullista.

Elimistöstäni tapettiin solumyrkyllä ja säteilyllä syöpäsolut ja todennäköisesti kaikkea muutakin siinä sivussa.

Parantavaa luuydintä sisarelta

Siirtopäivänä sisareni nukutettiin ja hänen luuytimestään otettiin minua varten tervettä selkäydintä. Makasin huoneeni sängyllä ja reilu litra selkäydintä valutettiin minulle verenä kyynärvarteen. Siirron aikana ei saanut käydä wc:ssä, mutta tuollaisen nestemäärän jälkeen odotin käyntiä.

Olin tyytyväinen siitä, että onnistuin saamaan siirron ainoalta sisareltani ja meillä on vielä sama B+ -veriryhmä. Sopivuuteen oli vain 25 prosentin todennäköisyys.

Sisareni on naimisissa ja siirtovaiheessa heillä oli kolme alle 10-vuotiasta lasta. Sisar A teki pitkiä päiviä ja paljon työtä.  Hän oli tyytyväinen saadessaan nukkua pitkään useampana päivänä sairaalassa. Joku muu kerrankin kokkasi ja pyykkäsi. Hän sai parin päivän rentoutuspalkkion pelastaessaan henkeni. Hänen selkänsä oli kipeä operaation jälkeen, mutta muuten kaikki meni hyvin.

Ostin hänelle etukäteen kiitokseksi siirrosta Kristiina Lehtosen Paratiisilintu ja arkilintu -taulun, joka huvitti meitä molempia:

http://www.kristiinalehtonen.fi/file.php?id=327&p1=&p2=&p3=&d3=&d1=&d2=

Kristiina Lehtosen työt ovat mielestäni hauskoja, mielenkiintoisia ja taitavasti toteutettuja.

Juttuseuraa

Ilahduin myös siitä, että sisareni kävi juttelemassa kanssani ollessani sairaalassa. Luin etukäteen siirrosta, joten arvelin, että olen huonovointinen, koska olin alle 50-vuotias ja kärsin matkapahoinvoinnista. Olin pyytänyt, ettei minua tulla katsomaan eristyshuoneeseen ja olin tyytyväinen toiveestani, koska annoin ylen useita kertoja päivässä.

Oli kuitenkin mukavaa jutella jonkun tutun kanssa.

Kotoani laskut kerran viikossa hakenut ystäväni haki miehensä kanssa sairaalasta osan ns. muuttokuormastani pari päivää ennen kotiinlähtöäni. He kävivät ystävällisesti kaupassa antamani ostoslistan kanssa ja sain kotiin mm. vesimelonia. Pari ystävääni vieraili sairaalassa, koska tilasin ennen siirtoa ja solumyrkkyä Pizza Hutin pizzan ja siirron jälkeen nektariineja.

Sain sisareltani hoitoainetta pitkiin hiuksiini. Kuvittelin ennen siirtoa, että hiukseni putoavat pois heti solumyrkyn jälkeen, mutta putoamiseen meni pidempi ja takkuuntuville hiuksilleni hankalampi aika. Sain isoäidiltä lapsena markan, jos annoin kammata takkuiset hiukseni. Kyseessä oli äärettömän hyvä bisnes.

Äiti soitti minulle sairaalaan joka päivä, koska hän oli huolestunut voinnistani äitinä – ja tietenkin verisyöpää eli Waldenströmin tautia pitkään sairastaneena. Altistuin syövälle, koska hän oli sairas ja mummin veljellä oli verisyöpä.

Soitin usein mm. hyvälle ystävälleni ja raportoin sairaala-ajan tapahtumista. Hän ehti maalarina jutella kanssani restauroidessaan kartanoa saaressa Turun lähellä. Korvanappien avulla häneltä onnistui kätevästi sekä puhuminen että maalaaminen, vrt. käveleminen ja purkan syöminen.

Olin tyytyväinen siitä, että meistä kahdesta siskoksesta minä sairastuin. Sisarellani on lapsia, jotta on hyvä, että hän pysyi terveenä. Moni on ihmetellyt tätä mielipidettäni, mutta näen sen niin, että sairastuminen oli erittäin huonoa tuuria ja minä olin meistä kahdesta ”parempi” sairastuja yksineläjänä.

Tiputettavaa sairaalaläskiä

Jossain vaiheessa en enää pystynyt syömään enkä juomaan sairaalassa, joten minuun tiputettiin nestettä ja ns. ruokaa eli kaamealle rasvalle haisevaa valkoista ”sairaalaläskiä”. Koko huone löyhkäsi eltaantuneelle rasvalle eikä ikkunaa tietenkään voinut eristyshuoneessa avata. Kestin pari päivää härskille ihralle haisevaa löyhkää, kunnes pyysin lisää pahoinvoinnin estolääkettä ja sain juotua vettä ja marjakeittoa ja syötyä kaurapuuroa oksentamatta. Eläköön, ei enää tiputettavaa haisunäädälle haisevaa ruokaa!

Tippateline

Ennen siirtoa rintakehääni laitettiin katetri, johon neste ja lääkkeet tiputettiin tippatelineestä. Totuin viikkojen aikana tippatelineen kanssa kulkemiseen, joten telineen irrottamisen jälkeen kuljin yöllä vessaan raahaten tyhjää telinettä. Vasta muutaman metrin jälkeen havahduin siihen, että tippateline oli täysin tarpeeton.

Tippateline oli mielestäni säädetty niin, että se piipitti tyhjentymistään noin vartin kuluttua siitä, kun olin nukahtanut. Hätkähdän vieläkin, kun tippateline alkaa piipittää lähistöllä.

Suihkussa oli hankalaa käydä minuun kiinnitetyn tippatelineen kanssa, mutta telineen oppi asettamaan niin, ettei se kastunut.

Kylpyhuoneen ovea ei saanut (turvallisuussyistä, oletan) lukkoon eikä suihkussa ollut verhoa. Mielestäni tilanne oli kiusallinen. Kerran laboratoriohoitaja tuli kylpyhuoneeseeni ja alkoi selittää minulle näytteistä ollessani suihkussa. Hän näki järkeväksi kommunikoinnin alastoman (ja kaljun) ihmisen kanssa. Pyysin häntä poistumaan ja sulkemaan oven. Mainitsin tapahtuneesta osastonhoitajalle, joka lupasi keskustella henkilökunnan kanssa. Näytteistä voi puhua, kun potilas on pukeutuneena.

Murtuneet selkänikamat (4 kpl)

Kävin joka aamu suihkussa ennen laboratoriohoitajien kierrosta ja verinäytteitä. Mietin, että heidän on mukavampi tulla huoneeseen, jossa on puhdas potilas, jolla on puhdas pyjama ja pestyt hampaat.

Sydänfilmi otettiin useamman kerran, muistaakseni kerran viikossa. Tuskallinen kokemus murtuneiden nikamien kanssa, kun eräällä hoitajalla oli vähän rankempi tyyli käytössä. Hän ei tiennyt nikamistani.

Neljä selkänikamaani murtui muutama viikko ennen siirtoa. Sänkyä ei saanut laskettua riittävän alas, koska olin lyhyt. (Olen nyt vielä lyhyempi.) Pyysin, että saan korokkeen sängyn viereen. Huoneeseeni tuotiin puhdistettu steppilauta eli päivittäin tuli ns. stepattua useita kertoja. Selkääni sattui, kun nousin sängystä, mutta sattui hieman vähemmän steppilaudan jälkeen. Murtumiani hoidettiin vahvoilla kipulaastareilla.

Sain murtumat kotona, kun palohälytin soi ja yritin nousta tuolille kopauttaakseni hälyttimen hiljaiseksi. (Kyllä. Huono idea.) Putosin lattialle istumaan ja satutin selkäni. Avasinko parvekkeen oven vai leyhytinkö lehteä hälyttimen edessä saadakseni meluisan rakkineen vaikenemaan? En ole varma.

Jouduin perumaan kasvohoitoaikani kosmetologilla selkäkipuni vuoksi ja puhelimeen vastannut mies totesi useita kertoja ”JOS selkäsi on kipeä, siis JOS”. Sain siirrettyä ajan ja annoin käynnin ystävälleni, koska selkäni oli erittäin kipeä. Hän esiintyi puhelun aikana sekä itsenään että minuna varatessaan ajan, mutta onneksi ketään ei haitannut tieto.

Yritin pärjätä selkäkivun kanssa kotona syömällä pari viikkoa aamusta iltaan kipulääkkeitä ja Sirdaludeja eli lihaksia rentouttavia lääkkeitä, mutta ei lääkkeistä ollut apua murtumiin. Sain kammottavan voimakkaita sähköiskuja viiden iskun sarjoissa, jotka veivät melkein jalat alta. Kävin Meilahden päivystyksessä ja lääkäri tutki selkäni. Hän ei löytänyt selästäni mitään vikaa. Hän suositteli seuraavaksi magneettikuvaa, jos kipu jatkuu.

Kivut jatkuivat ja kärvistelin lamauttavien sähköiskujen kanssa vielä muutaman päivän. Soitin hemapolille ja pyysin, että selkäni magneettikuvataan. Hoitaja moitti minua siitä, että kävin turhaan päivystyksessä, koska selässäni ei ollut lääkärin mukaan mitään vikaa. Harvinaista käytöstä hemapolin hoitajalta.

En sanonut hänelle, mitä halusin sanoa, vaan pyysin, että selkäni kuvataan.

Minun piti soittaa Peijakseen, jossa minua aiemmin tutkittiin ja sain onneksi lähetteen magneettikuvaan, vaikka aiemmin minua hoitanut erittäin ystävällinen lääkäri oli lomalla.

Magneettikuva

Vaihdoin pyjaman päälle pukukopissa, nostin arvotavarat kaappiin, jonka lukitsin ja laitoin villasukat jalkaan ja menin kuvattavaksi. Metalliesineet piti poistaa. Eli silmälasit ja avain jäivät huoneessa olevaan koriin. Makuulle meno oli tuskallista erittäin kipeän selän vuoksi ja hoitaja auttoi minua ystävällisesti. Pyysin palelun vuoksi peiton päälleni ja hyvän tuuletuksen putkessa, koska ahdas kuvausputki kammotti minua.

Sain päähäni kuulokkeet ja käteeni hälytysnapin, jonka avulla voin keskeyttää tutkimuksen. Jos tutkimus keskeytyy, niin tutkimuksessa menee pidempi aika, koska kuvat otetaan paniikkijakson jälkeen. Ei erityisen hyvä diili.

Laitoin silmät kiinni, ennen kuin minut työnnettiin tutkittavaksi, koska ahtaat paikat (esimerkiksi ruuhkaiset hissit) ovat epämiellyttäviä. Onneksi magneettikuvassa käynyt tuttu hoitaja opasti minua etukäteen kuvausputkeen menemisestä. Monia hirvittää olla ahtaassa putkessa, mutta silmien sulkeminen auttaa.

Luin etukäteen, että laite on meluinen, mutta olen eri mieltä useiden käyntien jälkeen. Laite on ERITTÄIN meluisa.

Rä-tä-tä, RÄ-TÄ-TÄ-TÄ-RÄTÄTÄTÄTÄ-rä-tä-tä. Piu-uuuu, PIUUUU, PIUUUU, PIUUUU! RÄ-TÄ-TÄ. Piuuuuu! Rä-tä-tä-tä- RÄTTTTTTTTTTT-TÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ-RÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄTTTTTTTTTT-TÄÄÄÄÄTTTTTT! Pä-däng! Pä-DÄNG! TI-TI-TI-TIUUUUUUU! (Ei kuitenkaan titityy.) Rät-tät-tät-RÄTTÄTTÄT!

Melun perusteella vaikutti siltä, kuin joku olisi tulittanut lähistöllä.

Meteli vaihteli kuvauskohdan mukaan. Onneksi hoitajat eivät ole huoneessa, vaan tarkkailevat potilasta huoneen ikkunan kautta.

Saamieni ohjeiden mukaan otin mukaani ooppera-cd:n, josta kuulin takovan MELUN vuoksi vain pätkiä eli Nessun Dormasta vain ma-sanan ja suosikistani O mio babbino carosta arviolta joka neljännen kirjaimen. Kuvaamisessa meni melko pitkään eli yli tunnin ajan.

Kuvauksen jälkeen makuutaso tuli pois laitteesta ja hoitaja auttoi minut pediltä, koska olin selkäkipujeni vuoksi raihnainen.

Palautetta, myös nuivaa

Kuvauksessa löytyi neljä murtunutta selkänikamaa, jotka vaikeuttivat elämääni useiden kuukausien ajan. Olisin mielelläni käynyt keskustelemassa ”ystävällisen” hemapolin hoitajan kanssa murtumista. Hän ei (ovelasti?) laittanut soitostani tietoa järjestelmään toisen hoitajan kertoman mukaan. En epäile salaliittoa jälkimmäiseltä hoitajalta, koska hän on reipas ja kunnollinen ihminen.

Sama ”ystävällinen” hoitaja ilmeisesti kritisoi minua myöhemmin ja ilmoitti, että soitan heille liian usein. Soitin uudelleen pyynnöstä, jonka olin esittänyt aiemmin, mutta joka oli unohtunut tehdä heillä… En ole vielä tavannut kyseistä hoitajaa, mutta olen keskustellut hänen kanssaan useita kertoja puhelimessa. Odotan tapaamistamme suurella mielenkiinnolla.

Kiitos hoitajille, joiden kanssa on helppoa ja mukavaa asioida! Ehdoton suosikkini on Mira, joka on aina hyvällä tuulella, auttaa mielellään ja jonka kanssa on hauska keskustella vastaanotolla tai puhelimessa. Huvittavinta on, että hän kertoi muistavansa osoitteeni. En minä niin usein soita… Miralle olen vienyt karkkia.

Hintatiedot potilaskäynneistä 2012

HS 27.11.2013 Kotimaa

Hintatiedot perustuvat viiden yliopistosairaalaan erikoissairaanhoidon potilaskäynteihin vuodelta 2012. Tiedot on kerännyt kansallinen DRG-keskus, jonka asiakkaina on esimerkiksi sairaanhoitopiirejä ja kuntia.

Keskikustannus

Allogeeninen kantasolusiirto, lapsi                  205026

Vastasyntynyt (alle 1000 g), maksansiirto, sydämensiirto ja keuhkonsiirto ovat seuraavaksi kalleimpia.

Allogeeninen kantasolusiirto, aikuinen          64541

http://www.hs.fi/kotimaa/a1384400974273

Vaikein mahdollinen elinsiirto eli allogeeninen kantasolusiirto on huomattavasti kalliimpi lapsille kuin aikuisille.

Onneksi asumme maassa, jossa jokaisella on varaa käydä hoidossa. Esitän kiitokseni kaikille teille, jotka maksatte veroja ja autatte mm. potilaita, opiskelijoita, lapsia ja vanhuksia.

Aurinkoinen Talvipuutarha

Yritin eilen käydä Talvipuutarhassa, mutta kasvihuone oli poikkeuksellisesti suljettu kuvaamisen vuoksi. Meitä oli useampi ovenkiskoja paikalla, mutta keskityimme ihailemaan kaunista puutarhaa, jossa kukkivat mm. valkoiset Irene of Denmark -ruusut.

Kiri Te Kanawa O mio babbino caro Gianni Schicchi – oopperasta (1918), säveltäjänä Giacomo Puccini

https://www.youtube.com/watch?v=ZRuYQ9KRJms

Spot on

Torstaiaamuna 23.6. kävin Tullinpuomin laboratoriossa verikokeissa. Olin heikommassa kunnossa talvella, joten pääsin vasta nyt tutustumaan marraskuussa 2015 avattuun laboratorioon.

Meilahdessa vieraileville potilaille ja omaisille suosittelen Cumulus Meilahti -hotellia, josta on lyhyt kävelymatka sairaalaan. (Vilpitön – ei maksettu mainos.)

Odotin viihtyisissä tiloissa vuoroani 40 minuuttia eli osuin ruuhkaiseen aikaan paikalle. Luin odottaessani pari vuotta sitten julkaistua Anna-lehteä, jonka sivut olivat osittain liimaantuneet toisiinsa (yök, yök, yöök!) ja kannetonta Talouselämää. Ehtisitköhän toisen laboratorion lehdentuhoajasiivooja käymään Meilahdessa? Tarvetta selkeästi olisi.

Jätin pari sisustuslehteäni odotustilaan luettavaksi. Kyseisissä lehdissä oli kannet eikä yhtään kosteusvaurioita.

Sammaltyttö & Co

Jatkoin bussilla HAMin Rakkaudella Heino -näyttelyyn Tennarissa ja kiersin samalla näyttelyn, jossa oli mm. Tove Janssonin töitä. Hänen Juhlat kaupungissa – ja Juhlat maalla -teoksiinsa oli ujutettu mukaan ”ruma pieni otus” eli muumipeikko.

Tyko Sallisen maalaamaa taulua katsoessani mietin, että olisin hänen vaimonaan Helminä kärsänenä-muotokuvani nähtyäni motannut puolisoani. Siitä huolimatta, että a) mottaaminen on ehdottomasti väärin ja b) väkivalta on ala-arvoista.

Pidin yläkerran Heino-näyttelyssä Juhani Linnovaaran naista ja koiraa esittävästä Kävelyllä-teoksesta, Kim Simonssonin vihreästä Sammaltytöstä (mielestäni tytöllä oli jaloissaan parsakaalitossut eli melkein oikein) ja useista pienistä veistoksista.

https://www.hamhelsinki.fi/exhibition/rakkaudella-heino/

Suosikkiteokseni oli Ilkka Halson Kitkajoki-digitaalituloste (2004). Teoksessa, kauniin joen yläpuolella oli metallinen, lintuhäkkiä muistuttava katos.

Muokattu valokuva, jonka ottaisin erittäin mielelläni kotiin ihailtavaksi.

Mietin myös Cornwallin Eden-projektin kattoa nähdessäni työn. Jos jollain sattuu olemaan ylimääräistä matkakassaa jäljellä, niin otan mielelläni vastaan avustuksia Eden-matkaani varten, josta olen jo pienen ikuisuuden haaveillut.

http://www.saunalahti.fi/halso/sivut/luontomuseo_th.html

http://helsinkischool.fi/artists/ilkka-halso/portfolio/portfolio/

http://www.edenproject.com/

HAMin naistenhuoneen seinissä voi ihailla Tuula Lehtisen vaaleanpuna-valkoista mosaiikkityötä You have no idea how   beautiful you are.

http://tuulalehtinen.fi/

Näyttelytilan aulassa oli repäistäviä lappuja (ainakin) suomeksi ja englanniksi. Lapuissa neuvottiin keskittymään kiireisenä esimerkiksi joka viidenteen teokseen tai katsomaan vain yhtä ainoaa teosta. Lapun mukaan ihmiset käyttävät yhden teoksen katsomiseen (vain) yhdeksän sekuntia. Mielestäni lappuidea oli hauska ja mielenkiintoinen.

Lapussa kehotettiin seuraamaan lempiväriä ja pysähtymään niiden teosten kohdalla, joista löydät lempiväriäsi. Pidin Tove Janssonin levollisista maalauksista, mutta ilahduin Rafael Wardin Keltainen asetelma – teoksesta (1969).

Fysioterapiaan!

Terveyskeskuslääkäri soitti viime viikon torstaina klo 18 jälkeen. (Huolestuin lääkärin pitkästä työpäivästä.)

Lääkäri kertoi minulle, että vasenta olkapäätäni, jossa on repeämä, hoidetaan ensin 5-10 kertaa fysioterapialla ja vasta sen jälkeen katsotaan, onko leikkaus tarpeellinen. Jesh!

Kiitin häntä ilahduttavasta uutisesta ja varasin viikonlopun jälkeen ajan fysioterapeutilta. Toivottavasti särkevä olkapääni saadaan kuntoon helpommalla tavalla eli ohjatulla harjoittelulla. Hyvä, ettei juhannus mennyt leikkaushermoiluun.

Korkeahko krea eli munuaisarvo

Hematologi soitti maanantaina varttia vaille yhdeksän eli ennen ensimmäistä potilasta. Arvoni olivat hyvät, mutta munuaisarvo on edelleen korkeahko eli juon jatkossakin vettä vähintään kolme litraa päivässä.

Mainitsin hänelle, että olkapäätäni hoidetaan fysioterapialla (eikä leikkauksella, josta aiemmin soitin heille) ja lääkäri totesi, että kyse on tuki- ja liikuntaelimiin liittyvästä vaivasta. Totta, mutta toinen hematologi edellytti, että kerron myös muista raihnaisuuksista hemapolille mm. osteopenian vuoksi.

Mainitsin aiemmasta tuskallisesta vatsakivusta ja sain toteamuksen, jonka mukaan liikkeellä on vatsakipua ja Hesarissa oli aamulla juttu aiheesta. Pidin kyseisestä melkein-diagnoosista. Kerroin vatsakivusta, koska oletin kivun liittyvän jotenkin joko ruton (virallinen nimi multippeli myelooma) tai lääkityksen aiheuttamiin ongelmiin. Ilmeisesti olin väärässä.

Lääkäri oli ystävällinen ja kohtelias, mutta minä mitä ilmeisimmin höpisin kaikenlaista ihan turhaan.

Tärkeintä oli, että muut arvot (esimerkiksi maksan) olivat kunnossa. Pyysin, että minulta otetaan reumakoe kankeuteni ja sukurasitteeni vuoksi ja näyte otetaan ensi kerralla.

Piikkisuorat otsahiukset

Pidän erittäin katalana sitä, että hiukseni ovat solumyrkkyjen (?) vuoksi kiharat, mutta otsahiukseni eivät enää ole. Otsahiukseni suoristuivat parissa kuukaudessa allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Minulla on piikkisuorat otsahiukset, joten joudun laittamaan niihin pesun jälkeen paplarit, jotta hiukset eivät ole silmilläni koko ajan. Kiharrin polttaa hiukseni, joten papiljottipakko.

Sentin mittaisia otsahiuksia en suostu kokeilemaan, vaikka kiharaa ei niissä tarvita. Kokeilin joskus hiusteni leikkaamista ja sain vinot ja noin puolen sentin mittaiset otsahiukset. Luovuin kotikampaajanani toimimisesta.

Neljä kertaa ”ei kiitos”

Menin tiistaina vaihteeksi bussilla ja junalla keskustaan, käväisin Sokoksessa ja kävelin Ruotsalaisen teatterin luo. Teatteri on mielestäni viehättävimpiä rakennuksia Helsingissä.

Matkallani minulle puhui neljä feissaria eli ensimmäinen jutteli asemalla, toinen Postitalon lähellä ja kolmas ja neljäs Kolmen sepän patsaalla. Viides feissari kääntyi pois, kun sanoin edelliselle ”ei kiitos”. Typerän kiltti naamani…

Menin pari vuotta sitten Prismaan ostoksille. Oli myöhäinen ilta ja olin yksin aution yläkerran päädyssä ja valitsin kumisaappaita. Paikalle tuli pariskunta, joka halusi tyttärelleen juuri ne saappaat, joita sovitin. Annoin saappaat heille ja poistuin. Tulin siihen tulokseen, että jos menen Borneon viidakkoon, niin tapaan suomalaisen, joka haluaa jutella kanssani ja on jossain vaiheessa ollut samalla luokalla tai asunut naapurissani.

Pilkkujen nousu puihin

Helsinki-päivänä 12.6. avattiin Espan puistossa näyttely, jossa japanilainen nykytaiteilija Yayoi Kusama oli verhoiluttanut Teatterin lähellä olevia puita punaisella kankaalla, jossa on valkoisia pilkkuja.

Teos Ascension of Polka Dots on the Trees eli Pilkkujen nousu puihin on esillä 9. lokakuuta 2016 saakka.

En muistanut työn päättymispäivää, joten kiirehdin keskustaan katsomaan mielestäni erittäin onnistuneita ja piristäviä taideteoksia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Yayoi_Kusama

Talvipuutarhassa on lisää taiteilijan teoksia (käytävä-listalla) ja HAMissa on syksyllä näyttely hänen töistään.

http://www.hel.fi/www/uutiset/fi/stara/espan-puut-puetaan-pilkkuihin

Rillit huurussa Pasadena…

Kävelin ilahduttavan täplikkäitä puita ihailtuani Kauppatorille, josta kävin ostamassa Tammilehdon (mielestäni paras viljelijä) herneitä. Jatkoin matkaa Kauppahalliin juusto-ostoksille Tuula Paalasen myymälään.

Pyysin kauppiaalta pippurigoudaa ja belgialaista kermajuustoa. Muistin, että juuston nimi oli Pasadena, mutta onneksi kauppias tiesi, mitä etsin pyytäessäni belgialaista kermajuustoa. Onneksi kauppiaalla oli toinen Passendale-juusto varastossa, koska edelläni olleet turistit olivat juuri ostaneet aiemman kermajuuston. Melkein olisi harmittanut, jos olisin jäänyt kermajuustotta.

Liikkeessä oli myynnissä arviolta parin litran tölkki täynnä pieniä kapriksia. Joku muukin pitää ilmiselvästi kapriksista.

Nousin mäen ylös ja ostin Kasarmitorin luona olevasta Eromangasta ruisleivän ja jatkoin ykkösen ratikalla kotia kohti.

Senaatintorilla oleva Kaupunginmuseo on edelleen osittain remontissa vesivahingon jälkeen. Arvasin. En kuullut muiden ratikkamatkustajien keskustelua.

Päivän aikana tarjolla oli vihanneksia ja sielunhuvia eli mielestäni ehdottomasti tasokkaaksi versio kuin aikoinaan roomalainen leipää ja sirkushuveja –versio.

Kapina ja kaipuu (2015)

Tyttökirjojen parissa kasvaneena suosittelen Sara Kokkosen kirjaa Kapina ja kaipuu, jossa hän kirjoittaa useista tyttökirjasuosikeista eli mm. Alcotista, Coolidgesta, Montgomerystä, Websteristä, Wilderistä (Pieni talo preerialla jne.) ja Vikistä.

Sain isoäidiltä lahjaksi mm. Louisa May Alcotin Pikku naisia -kokoelman ja L. M. Montgomeryn Anna- ja Runotyttö-sarjan. Pidin etenkin Annan unelmavuodet -kirjasta, jossa Anna opiskeli yliopistossa ja jakoi ystäviensä kanssa viehättävän Karoliinan majan.

Pidän kiinnostavana tietoa siitä, että teoksen mukaan Lucy Maud Montgomery (30.11.1874 Clifton – 24.4.1942 Toronto) luki Alcotin (29. 11.1832 Germantown – 6. 3.1888 Boston) kirjoja.

Hieman vanhempana innostuin lukemaan Susan Coolidgea (Katy koulussa, Clover jne.) ja toivoin, että voisin jonain päivänä matkustaa Coloradoon ihailemaan vuoristossa kasvavia kukkia. Vaihdoin useita vuosia myöhemmin lentokonetta Coloradossa, mutta kukkaset jäivät näkemättä. Ehkä matkustan vielä Coloradoon uudelleen.

Jean Websterin kirja Setä Pitkäsääri (Daddy-Long-Legs, 1912) oli ehdottomia suosikkejani nuorena. Kirjeromaanissa nuori nainen kirjoitti hauskan kertomuksen orpokodista, jossa hän oli kasvanut. Orpokodin johtokunnan jäsen piti kirjoitusta huvittavana ja lahjakkaana, joten hän lupasi maksaa naisen yliopisto-opinnot. Opiskeleva Judy kiitti häntä rahoista kirjoittamalla kirjeitä kokemuksistaan yliopistossa.

”Voiko sitruunahyytelössä uida vai uppoaako hyytelöön?”, oli kysymys, jota opiskelijat pohtivat kirjassa keskenään. (Haluaisin ehdottomasti tietää vastauksen.)

Merri Vikin hilpeitä Lotta-kirjoja olen lukenut niin lapsena, nuorena kuin aikuisenakin.

Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt (2005)

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto järjesti 2003 keruun Montgomeryn teosten suomalaisesta vastaanotosta. Näin sanoma- tai aikakauslehdessä ilmoituksen, jossa etsittiin lukijoita, mutta en lähettänyt mielipidettäni. Kirjat olivat minulle niin tärkeitä, etten halunnut siinä vaiheessa mielipidettäni kenenkään luettavaksi.

Taitavat kirjoittajat Suvi Ahola ja Satu Koskimies toimittivat kirjan Uuden kuun ja Vihervaaran tytöt, joka kertoi Runotytöstä ja Annasta suomalaisten lukijoiden suosikkina. Kävin kuuntelemassa Arabian kirjastossa heidän pitämänsä luennon aiheesta.

Esitys ja keskustelut olivat erittäin mielenkiintoisia.

My friend is playing with your dog

Hupaisat hintasaarnaajat ja kolmen metrin koira:

https://www.youtube.com/watch?v=c1Ce0CrwrrQ

 

 

Mitä olen oppinut sairastaessani rutoksi nimeämääni myeloomaa, luuytimen syöpää

Yliopiston Apteekista voi tilata mm. e-resepti -lääkkeitä esimerkiksi Siwaan. Olisinpa huomannut tämän siinä vaiheessa anemiaa, kun vain lähikauppaan hoipertelu onnistui!

Olisin voinut mennä 400 metrin matkan lähi-Siwaan bussilla, mutta kiipeäminen bussiin oli haasteellista heikossa kunnossa. Askelma oli (silloin) korkealla ja tasapainoni oli anemian vuoksi huono. Raahautuminen kävellen oli helpompaa.

Varttitunnin bussimatkan päässä oleva apteekki, oli mielestäni äärettömän kaukana, kun olin heikossa kunnossa. Kävin usein vain apteekissa, vaikka vieressä oli Prisma. Minun olisi pitänyt tehdä myös ruoka- tai pesuaineostoksia, mutta en usein jaksanut mennä suureen kauppaan. Lääkkeitä oli kuitenkin pakko käydä ostamassa. Ennätykseni oli siirron jälkeen kaksi isoa muovikassillista pilleripakkauksia.

Kaikkein pahimmassa anemiavaiheessa en jaksanut nousta Prisman yläkertaan, vaikka siellä oli mm. vilpittömästi rakastamiani siivousvälineitä. Yritin selittää tätä terveelle miespuoliselle eläkeläisnaapurille. Hän ei käsittänyt lainkaan, miksi en jaksanut mennä liikkeen yläkertaan tai Lidliin, jonne minun olisi pitänyt mennä autottomana kahdella bussilla.

Ei siirron ja anemian aiheuttamaa heikkoutta edes osaa selittää perusterveelle henkilölle.

Olin hyvin tyytyväinen lähellä olevasta Siwasta. Totuus. Ei maksettu mainos lähikaupalta. Kukaan ei lähettänyt mistään arvioitavakseni tai testattavakseni oransseja linssejä, soijakastiketta, järeää smoothielinkoa tai härkäpapurouhetta, kuten monissa osittain maksetuissa blogeissa. (Vinkiksi jatkoon: otan mielelläni tehokkaan smoothielingon ja/tai kiertomatkan Kroatiaan tai Portugaliin lentolippuineen, majoituksineen ja matkarahoineen. Art deco -tyylinen Miamikin käy oikein hyvin. Kiitos!)

Anemiavaiheessa allogeenisen siirron jälkeen lähes kaikki ruoka maistui tai haisi syömäkelvottomalta. Annoin naapureilleni ja ystävilleni ennen siirtoa ostamiani ruokia. Onneksi ne kelpasivat heille, etten joutunut laittamaan ruokia biojäteastiaan.

Pystyin jossain vaiheessa syömään vain vesimelonia, appelsiineja, kaurapuuroa, vaaleaa leipää, vaaleaa kalaa (suomennos: fileekalapuikkoja), viiriäisenmunia (proteiinivaje sairaala-ajan pahoinvoinnin jälkeen), riisiä, voita, juustoa ja perunoita. Toisaalta listani oli huomattavasti pidempi kuin nuoruudenaikaisen ystäväni allergisella lapsella, joka sai syödä vain neljää erilaista ruokaa muutaman vuoden ajan. Muistaakseni lapsi sai syödä ainakin jotain riistaa (peuraa?) ja persikoita. Tilanne oli haasteellinen lapsen lisäksi hänen vanhemmilleen ja mahdollisesti jahtiseuralle.

Ruisleipä maistui pahalta, samoin ennen siirtoa varastoon ostamani hapankorput ja näkkileipä. Sipuli haisi kuolemalta ja sitä oli kaikissa valmisruoissa. (Ei tietenkään niin, että söisin eineksiä. Ei tietenkään.) Margariini oli täysin syömäkelvotonta, samoin kananmunat. Pähkinät olivat erityisen kuvottavia, tomaatit ja kurkut inhottivat pitkään sairaala-ajan jälkeen jne.

Aiempaa suosikkiani tonnikalaa en syö vieläkään, koska jo avattujen purkkien haju on kauhistuttava. Paistettua lohta pystyn jo syömään, mutta kyseinen haisuliruoka (ei Muumien) oli pitkään inhokkilistallani. Suklaa oli hyihyi-listalla, samoin salmiakit ja muut karkit.

Solumyrkky vaikutti niin maku- kuin hajuaistiinkin ikävästi ja yllättävän pitkään.

Kahviloiden kohdalla voin todella huonosti kahvin HAJUN (yleensä tuoksu) vuoksi, joten kahvia määrättömästi kittaavien ihmisten Suomessa oli aika hankalaa liikkua. Olen maistanut lapsena kahvia ja teetä, mutta kumpaakaan en ole juonut edes kohteliaisuudesta. Kunnon (?) ihmisten mielestä kohtelias juo mitä tarjotaan.

”Listen very carefully I shall say this only once” –lause on vanhasta ’ALLO ’ALLO –sarjasta ja huvittaa minua edelleen, joten lisäsin ranskalaisen vastarintanaisen kommentin tekstiini.

Lisäsivistystä saa kohdasta 1:33. 🙂

Totean vain tämän kerran, joten kuunnelkaa tarkasti: unohdan kunnollisuuden ja valitsen ryhdittömästi kylmän vesilasillisen. Merci!