Maailma on kirja ja hän, joka pysyy kotona, lukee vain yhden sivun

Yhdeltä lauantaiyönä satoi. Kurkotin parvekkeelta ja ojensin käteni tuntemaan sateen. En lähtenyt yöpaidassa kävelylle, vaikka sateessa käveleminen on hyvä harrastus.

Svenskt Tenn @Didrichsen 25.5. – su 9.9.2018

Matkustimme sunnuntaina Kuusisaareen.

Pääsin jo kolmannen kerran ihailemaan Svenskt Tennin tekstiilejä, huonekaluja, tyynyjä, taideteoksia, kattauksia ja tinaesineitä. Näyttely oli viehättävä ja kertoi ruotsalaisesta kuvataideopettaja Estrid Ericsonista (1894–1981)  ja itävaltalaisesta arkkitehdista ja muotoilijasta Josef Frankista (1885–1967), jotka olivat muotoilun uudistajia.

Oranssin nojatuolin mustassa tyynyssä oli mottoni: the world is a book and he who stays at home reads only one page eli otsikon teksti englanniksi. En suostunut jäämään kotiin edes kipeimmilläni, vaan raahauduin aina katsomaan jotain mielenkiintoista.

Museon merenpuoleisen huoneen kukallinen musta sohva ja aulan valkoiset, vihrein paratiisilinnuin koristellut verhot ilahduttivat sielua.

Paluubusseja keskustaan lähti sunnuntaina vain kaksi tunnissa, joten melko pikaisen kierroksen jälkeen siirryimme taidemuseon pihalla katselemassa veistoksia, mm. Lionel Smitin, Henry Mooren ja Eila Hiltusen töitä.

Museokävijät eivät tietenkään heittele roskia, joten oletan lintujen repineen papereita ja muovia roskiksesta. Nostin roskat maasta ja pudotin ne roska-astiaan. Jouduin jäätelöpapereiden vuoksi astumaan pari askelta rauhoitetulle alueelle, jossa puolukat jo kypsyivät. Hävetti, mutta en voinut jättää roskia pilaamaan maisemaa. Puolukanvarvut näyttivät kauniilta taidemuseon pihassa.

Jos olisin museolla töissä Kuusisaaressa, niin kävisin joka aamu uimassa merenrannassa, mikäli rannassa ei olisi sinilevää ja uisin uudelleen ennen kotiinpaluuta. Museon henkilökunta ei ymmärtääkseni tee niin.

https://www.didrichsenmuseum.fi/nayttelyt/

”Konseptin johtoajatuksena on ollut luoda sisustus, jossa värit ja luovuus yhdistyvät saaden aikaan kauniin arjen ja viihtyisän kodin. Kokonaisuus on sekoitus lämmintä modernismia ja henkilökohtaista rajoja rikkovaa tyyliä, jossa on ripaus wieniläistä eleganssia, ruotsalaista funkkista, suuria muotoja ja värikkäitä kuvioita. Lopputuloksena on yhdistelmä modernia ja perinteistä, suurta ja pientä, eksoottista ja skandinaavista.”

Verkkokauppa

https://www.svenskttenn.se/en/

Vladislav Mamyeshev-Monroe, Kiasma -29.7.2018

Pistäydyin Kiasmassa katsomassa mm. Marilyn Monroeksi pukeutuneen venäläistaiteilijan näyttelyn. Jouduin poistumaan pikaisesti paikalta, koska teokset naurattivat minua. Pahoittelen, moderni taide usein huvittaa minua, vaikkei sen varmastikaan pitäisi. t. Sisäinen moukka

https://kiasma.fi/nayttelyt/vladislav-mamyshev-monroe/

Taide piristää aina mieltä, joten suosittelen Museokorttia ja museokäyntejä.

Mainokset

Aamuihminen

Työni alkaa omasta päätöksestäni aamuisin ani varhain. Lähden matkaan ennen yskijöitä, jotka suosivat ruuhkavuoroja. Usein bussi on armeliaan hiljainen, mutta tilanteessa on poikkeuksia.

Aamulla äiti jutteli toisen äidin kanssa ja moni asia selvisi koko bussille matkan aikana.

KANANJALKOJA JA UUSIA PERUNOITA – NIISTÄ KAIKKI TYKKÄÄ!

Ihailin bussin ikkunasta kukkia ja toivoin, että ns. kananjalka jäisi pian pois.

MITÄ LISSULLE KUULUU? MILLAINEN SÄÄ SIELLÄ MAHTAA OLLA?

Kaivoin kirjan käsilaukusta ja luin itsekritiikistä. Itsekritiikki on ehdottomasti parasta, mutta kannattaa varata hieman energiaa myös yltiöreippaisiin ja ÄÄNEKKÄISIIN aamubussikeskustelijoihin.

Irti itsekritiikistä : löydä terve suhde itseesi / Ronnie Grandell (2018)

NIITÄ KANANJALKOJA KANNATTAA KYPSENTÄÄ KERRALLA ENEMMÄN, NIIN VOI TEHDÄ SEURAAVAKSI SALAATIN.

Valkoisia, keltaisia ja violetteja krookuksia, helmililjoja Tehtaankadulla, skilloja vanhoissa ja viehättävissä puutarhoissa (niitä taloja ei sitten kumota ja puutarhoja tuhota uudisrakennusten vuoksi!), lumikelloja syreenipensaiden alapuolella. Erittäin kaunista ja keväistä katsottavaa. Työpaikan takapihalla helottavat violetit krookukset, joten niitä piti käydä tänään katsomassa.

ON LUVATTU, ETTÄ TÄNÄÄN SATAA R Ä N T Ä Ä.

Räntää satoi iltapäivällä ja ihmisten sateenvarjoja peittivät tyylikkäät rakeet. Tunsin myötätuntoa ulkona työskenteleviä raksamiehiä kohtaan. Minusta ei olisi raksalle, koska osaan homehduttaa ajoittain vain vihreän ja hötöisen sitruunan jääkaappiin. Helsingissä on katuja revitty auki ja Kevan ”vakuutuspalatsia” rempataan Kaisaniemessä. Luotettavan lähteen mukaan ns. palatsista näkee Kansallismuseon tornin.

Iltapäiväihminen

Toisaalta toisinaan käy ihan järjettömän hyvä tuuri ja paluubussissa on iäkäs mies, jonka tabletista kuuntelevat uutiset kuulee koko bussi. Selkeä sivistämistarkoitus, oletan.

Busseissa arvostan ihmisiä, jotka selaavat niska kyyryssä kännyköitään eivätkä ikinä puhu kenellekään matkan aikana. Saatoin eilen matkustaa naapurin kanssa samassa bussissa ja toisinaan kälätän matkalla kavereille, joten olen ajoittain liittynyt häirikkökööriin.

Potilaan oikeuksien päivä

Kävin viime viikon keskiviikkona Biomedicumissa Potilaan oikeuksien päivillä ja tapasin Suomen Syöpäpotilaiden kojulla Marketan ja Emman. Juttelimme mm. väärin kirjoitetuista nimistä enkä ole ainoa, jolla on haasteellinen etunimi. Jäin siihen uskoon, että olen kirjoittanut virheellisesti Emman nimen. Onneksi erehdyin. Emma ON Emma, aivan kuten taidemuseo Espoossa. Hän on kunnon ihminen eikä hämäänny virheellisestä postista. Minä hämäännyn, kun saan Merja- tai Matti-viestejä. Toistaiseksi olen välttynyt kaksiosaiselta Merja-Mattiudelta.

Olisin halunnut kuunnella Biopankkitutkimus tarvitsee osallistuvan potilaan -luennon, mutta karkasin paikalta jo neljän jälkeen.

http://www.hus.fi/hus-tietoa/tapahtumat/Documents/POP%202018%20-ohjelma%20su-ru.pdf

OLKAn pisteellä selvisi, että potilaiden luona voisi mahdollisesti vierailla hematologisella osastolla. Olen joskus miettinyt OLKAn kurssia ja tukihenkilönä toimimista, mutta en halua kököttää tornisairaalan aulassa. Mikäli pääsisin syksyllä alkavalle kurssille, jolle riittää halukkaita, niin voisin käydä vierailua toivovien potilaiden luona osastolla. Fiksu ajatus, koska monet ovat huolestuneita siirrosta, kotoisin pitkien matkojen päästä ja mahdollisesti toivovat seuraa. Mietin asiaa, koska vastustuskykyni on jo parempi.

Sain ohjeen sähköpostihakemuksen lähettämiseen ja lyhyeen kuvaukseen sairaudestani kuuden vuoden aikana. Ehdotin kahdentoista sivun lyhyttä tiivistelmää, mutta lyhempikin teksti riittää. Hehee!

https://www.terveyskyla.fi/vertaistalo/tietoa-vertaistuesta/vertaistuki-sairaalassa

Asiakkaille oli tarjolla kahvia, kylmää vettä (ilahduttavaa, ettei kaikkien oleteta juovan kahvia) ja pienikokoisia muffinsseja mm. kaakao-, mantelilastu- ja pähkinäversiona. Sain napattua satunnaisia karkkeja, mutta tietenkin mietin kokonaisen leivonnaistarjottimellisen kippaamista kangaskassiini kiitokseksi käynnistäni.

Selitin teoriaani seuraavana päivänä työkaverille ja hän varmisti, kippasinko oikeasti? Luulen, että olen ollut liian pitkään samassa työpakassa, kun reaktio oli tuollainen. Kjeh.

En kipannut, vaikka olen nähnyt turhan monta kertaa, miten ihmiset haalivat mm. karkkeja ja kyniä tapahtumista.

Kela-tasaantuminen

Mietin edellisen Kela-tekstin kirjoitettuani, mitä minä oikein vaahtosin? Helmikuu oli lyhyt kuukausi, joten käyttövaraa jäi yli 2,50 euroa päivältä. Kyllähän se sujuu, kun nuukasti elää.

Luin vuosia sitten johtoasemassa työskennelleestä miehestä, joka kertoi ostavansa halvempaa kalaa, kun käteen jäänyt eläke oli enää 6000 euroa kuukaudessa. Säästäväinen onneksi pärjää aina.

Lihastohtorin kirja

Lihastohtori 2: Hautaa Humpuuki – Tutkitulla Tiedolla Tavoitteisiin on tarjolla hänen blogisivullaan. Suosin mitä tahansa tekstiä, jonka kannessa on luotettavasti yksisarvinen.

https://wordpress.com/read/blogs/35231018/posts/5735

Bianca Castafioren sukua?

Viereeni istui hiljattain rouva Castafioren vanhempi serkku leoparditekoturkissaan. Hänellä oli upeasti paikoilleen lakatut hiukset, näyttävä meikki ja runsaat korut. Toivon aina, että viereeni istuu henkilö, joka ei halua nojata minuun, mutta aina ei onnistu. Oopperoiden edustajienkin pitää matkustaa ja uskon, että rouvan autonkuljettajalla oli vapaapäivä. Kävimme matkan aikana mielenkiintoisen keskustelun ja rouva oli oikein mukava.

He olivat köyhä perhe. Autonkuljettaja oli köyhä, sisäkkö oli köyhä, hovimestari oli köyhä ja kokki oli köyhä.

Uusisaaren paatti

Uunisaareen pääsee jo kuvan paatilla, joten kannattaa suunnata Kaivarinrantaan.

Miten saadaan hoikempia ja terveempiä suomalaisia?

Kuulin ryhmästä, joka kokoontuu miettimään, miten suomalaisista saisi hoikempia? Mitä sinä ehdotat? Keinojen pitäisi olla positiivisia eikä syyllistäviä.

Pidän negatiivisena keinona sitä, että hengitän huivin tai kämmeneni läpi, jos viereeni istuu tupakoija. Siirron jälkeen tupakanhaju on kiusannut paljon enemmän, kuin ennen siirtoa. Menetin useita kertoja hajuaistini siirron jälkeen esimerkiksi flunssan vuoksi, joten minua ei häirinnyt yhtään, jos joku poltti vieressäni. Nyt häiritsee ja harmittelen aamuisin bussissa tai ratikassa tupakkaa huokuvia matkustajia.

Pitäisikö olla maakuntien hoikkuuskampanja, palkintoja kävellyistä/hiihdetyistä/uiduista/pyöräillyistä kilometreistä, erilaisia kuntoilutapahtumia myös rapakuntoisille (pidän maraton-juoksijoita ihmeinä) tai kasvisten ja hyvän proteiinin hinnan alentamista valtion tuilla? Vähemmän sokeria ja pienemmät verot?

Raaka fenkoli on käsittämättömän hyvää. Totuus.

Kiinnostava ajatus, koska harva meistä haluaa hytkyä, lyllertää ja/tai puuskuttaa liikkuessaan. Juttelin hoikistuneen potilaan kanssa, joka kertoi olevansa iloinen siitä, että hän jaksaa taas liikkua hankalan leikkauksen jälkeen.

Totta, on ihanaa, että pystyy liikkumaan eikä koko ajan koske johonkin kohtaan!

Saattaisin ryhtyä hoikaksi ja lopettaa esim. töissä olevien rusinapikkuleipien syömisen, jos saisin oikein nätin miehen seurakseni. Nätti, Matt Bomer -tyylinen vaaleahiuksinen mies, jolla ei ole ollut tai tule olemaan tyttö- tai poikaystävää (ei muuten mitään vastaan, mutta uskon yksiavioisuuteen), olisi kaunista katsottavaa. Uskon, että kyseinen mies tietenkin etsii melkein 53-vuotiasta suomalaisnaista.

Kuulin määritelmän, jonka mukaan eräs mies harrasti suhteita ”kanoista kottikärryihin”. Suhtaudun yleensä muiden suhteisiin rauhallisesti, mutta huolestuin eläinkunnasta ja kummastelin kottareita. Toisaalta luin naisesta, joka oli kihloissa Eiffelin tornin kanssa, joten mitä minä mistään mitään tiedän.

Taidetta

Olin yksin töissä ja yläkerrassa upeaääninen sopraano lauloi Yön kuningattaren aarian. Kannustin BRAVOlla ja taputtamalla ja toivon, että kiitokseni menivät perille. Miten joku osaa laulaa niin kauniisti?

https://www.youtube.com/watch?v=C2ODfuMMyss

Kyllä Mozart tiesi mitä teki, vaikka vapaamuurarihääräystä hämmästelen. Toisaalta saavat miehet (ja toisinaan naiset) tietenkin käyttää nahkaesiliinoja tavatessaan toisiaan virallisissa merkeissä.

Luulin aiemmin, että vapaamuurarit olivat luotettavia ja kunnollisia kansalaisia, kunnes kuulin erään lajin edustajan ”satunnaisesta hairahduksesta”. Tympeää ja vastenmielistä käytöstä, koska uskollisuudella on tärkeä merkitys parisuhteissa. Pidän kiinnostavana sitä, että pettäjät todella usein epäilevät puolisoitaan uskottomuudesta käyttäytyessään itse ala-arvoisella tavalla.

Siinä lähtivät tyypiltä uskollinen, miestä huomattavasti älykkäämpi, hoikka ja hyvännäköinen vaimo, lemmikki ja kaunis asunto. Ei ollut apua lupauksista, uhkailuista, sukulaisille itkemisestä, omaisuuden kiristämisestä, avioeron estämisestä, väkivallasta tai mistään muustakaan narrintempusta. Langetkoon ikuinen häpeä katalan amiskorkeelaisen ja seuraavaksi petettävän uusiopuolison ylle.

Totean, että olen täysin puolueeton osapuoli, joka ei koskaan tai millään tavoin leimaa ketään.

PS Kannattaa välttää alkoholia ja vanukkaiden mutustamista. Mies todellakin söi lasten vanukkaat.

Bento-eväät

Näin netistä videon, jossa kokattiin ja koottiin eväitä bento-laatikkoon. Päätin välittömästi ryhtyä jonain päivänä bento-eväiden tekijäksi. Syynä oli puhtaasti bento-rasian esteettisyys ja värikylläisten annosten kauneus.

https://www.youtube.com/watch?v=CaItdegkoNE

http://riisa.net/index.php/2014/11/04/bento-bokseja-helsingista/

Vihreät parsat -resepti

Uuniin 175 astetta, leivinpaperi pellille ja lisää tyvestä kuoritut vihreät parsat. Paista 10 minuuttia.

Lisää päälle öljyä ja syö parsat.

Tuohon minäkin varmaan pystyisin, koska vihreät parsat ovat hyviä.

(Valkoinen tölkkiparsa on pahuutta. Fakta, jota ei pidä kenenkään kiistämän.)

Zucchini-kasvisravintola, Fabianinkatu 4

Kävelen toisinaan Zucchinin ohi töihin ja luen uteliaana ruokalistan. Nyhtökauraviillokki vaikutti hyvältä. Ravintola on ollut pienen ikuisuuden listallani ja jonain päivänä takuuvarmasti menen sinne. Kaverien mukaan kyseessä on erinomainen lounaspaikka.

Kanaviillokki tarkoitti koulussa epäilyttäviä rustoroiskeita harmaassa ja niljakkaassa kastikkeessa. Ruoka tarjoiltiin kumiperunoiden (saakohan kouluista vielä kumiperunoita?) ja mustaherukkahillon kera.

Onneksi oli näkkäriä.

Kiinnostava sivu, joka mainittiin LinkedInissä

BY PAPU

https://www.weecos.com/fi/stores/papu

Kannattaa tilata suomalaisia, vastuullisesti toimivien yritysten tuotteita, mm. mekkoja ja lastenvaatteita.

Vivaldin Kevättä täytyy jälleen kuunnella

https://www.youtube.com/watch?v=l-dYNttdgl0

Kurssi

Osallistuin koulutukseen ja kuulin, kuinka luennoijan työkaveri oli ateisti.

Ns. ateisti korjasi olevansa absolutisti.

Atsaleija, anarkisti, ametisti, ameeba tai antrasiitti – onko sillä oikeasti niin väliä?

 

 

 

 

 

Pöperöä ja asuntoja

Olen naurettavan väsynyt ns. koleran jälkeen. Eilen iltapäivällä sain syötyä pikapaistettuja parsoja, retiisejä ja fenkolia, jotka söin risottoriisin (ts. valkoisen riisin eli kokojyväriisi pysyi kaapissa) kanssa. Päälle ripottelin yrttisuolaa ja lisäsin soijaa, koska elimistöni kiljui suolaa usean päivän mehukeittoepisodin jälkeen.

Ruoka pysyi sisälläni, mistä olin erittäin iloinen.

Aamiainen

Heräsin tänään auringonpaisteeseen ja söin jäljellä olleet retiisit ja loput fenkolista. Kuiva-ainekaapissa oli purkki kikherneitä ja söin osan niistä.

Olen lukenut, että kikhernesäilykkeiden suolaliemestä voi tehdä marenkeja. Ajatus suolaisista marengeista (oma teoriani) on yhtä houkutteleva ajatus, kuin (sylki-) pääskysenpesien tai delfiinien syöminen.

Rikkausmääritelmä (ehkä)

Papu- ja kikhernekeskusteluissa huomaa, kuka on varakas. Edellinen on empiirisesti todettu seikka.

Minä ostan kuivattuja tuotteita, liotan ja keitän pavut tai herneet ja pakastan osan.

Äveriäät lähimmäiset ostavat pahvipakkauksiin tai metallitölkkeihin pakattuja valmiita valmisteita. Se, että minulla sattui olemaan peltitölkillinen kikherneitä, ei liity tietenkään mitenkään äveriäisyyteen, vaan puhtaaseen sattumaan.

Syyni kuivattujen tuotteiden suosimiseen on oikeasti se, että haluan itse päättää suolan määrän, joka on huomattavasti pienempi, kuin kypsennetyissä tuotteissa.

Liberia-blogi

Löysin viehättävän blogin, jossa kuvataan elämää Liberiassa. Kuvissa oli kauniita rantoja, värikkäitä kankaita ja viehättäviä astioita.

Jäin miettimään, miksi hiutalepaketit ovat pakastimessa. Tuleeko muuten Hirmuinen Lisko paikalle ja huitaisee hiutaleet kitaansa?

https://camcam.blog/2018/04/02/kuinka-saisin-rikki-kookospahkinan/comment-page-1/#comment-32

Siemennäkkileivät ja manteli-cashewtuorejuusto

https://www.terve.fi/reseptit/siemennakkarit-tykkaavat-manteleista

Luin Karita Tykän hyvältä vaikuttavan reseptin, jota tosin salaa muuntelisin jättämällä valkosipulin ja kookosöljyn pois (lisäisin rypsiä tilalle) ja mietin, miksi nimi vaikuttaa tutulta. Muistin, että hän on kaunis, mutta en muistanut historiaa. Hän on näköjään voittanut kauneuskilpailuissa ja juontanut tv-ohjelmia. Minun varmaan pitäisi katsoa enemmän suomalaisia viihdeohjelmia.

Upeaan Vancouveriin sijoittuva Remppa ja muutto -ohjelma kuvaa Kanadan rannikkoa (pääsisinpä uudelleen käymään!) eikä 50-luvun Britanniaan sijoittuva Agatha Christien Rikos yhdistää -sarja ei taida kertoa Suomesta sekään. Pikku-Britannia -hahmo huvittaa, mikä haittaa jonkin verran sarjan seuraamista.

https://areena.yle.fi/1-4018517

Eipä mennyt ihan koko viikko mm. sairastaessa ja nukkuessa, koska ehdin katsoa jonkin verran ohjelmia Areenasta ja Ruudusta.

Hulluille Päiville en sattuneesta syystä mene tartuttamaan ketään. Mietin ripsivärin ja parin puseron ostamista, joten tavaratalo tuskin kaipaa minua.

Olisin mielelläni tavannut tänään hallituksen kokoukseen tulevan ystäväni, mutta kiitos menneen melkein-kolerani en uskalla tavata häntä.

Uurnanlasku

Läheisen uurna lasketaan maanantaina iltapäivällä tuntien junamatkojen päässä.

Minua ei kutsuttu tilaisuuteen, mitä ihmettelen. Ihmisillä on tietenkin omat tapansa toimia, mitenkään ketään – tietenkään – kritisoimatta. Kuulin tapahtumasta soittaessani läheiselleni. Hän oli saanut meitä molempia (ilmeisesti) koskevan kutsun.

Esimies on erittäin mukava, joten voisin todennäköisesti tehdä maanantain tunnit sisään ja mennä paikalle, mutta olin jo tammikuussa hautajaisissa ja kauhistuttavasti neljä päivää sairauslomalla tällä viikolla.

Menen hautausmaalle kesällä, jos Suomeen sattuu jokin lämmin viikonloppu. Mielestäni ihmisiä muistetaan, joten hautausmaakäynnit eivät tunnu tärkeiltä. Jokainen toimii tietenkin omalla tavallaan.

Hautajaisissa on aina kylmä, olipa mikä vuodenaika tahansa.

Saatoimme saada tammikuun hautajaisten muistotilaisuuden jälkeen vihakirjeen toisen suvun edustajalta ja olisin erittäin mielelläni vastannut kirjeeseen omalla, melkein yhtä viehättävällä kirjeelläni.

Toisaalta menehtynyt henkilö opetti minulle vuosia sitten, että herjauskirjeisiin ei koskaan kannata vastata. Ei kukaan jaksa loputtomiin herjata, jos ei saa vastakaikua. Erittäin hyvä neuvo, jota vieläkin arvostan. Toisaalta olisi mukavaa kirjoittaa tai kertoa, mitä oikeasti (tai ainakin minun näkemykseni mukaan) tapahtui vuosien varrella. Toisaalta en usko, että kenenkään illuusioita pystyy kumoamaan.

Olen saanut herjauskirjeitä vieressäni asuneelta iäkkäältä naapurilta, jonka mielestä metelöin aamuisin ja häiritsen häntä lähtemällä töihin. Sain myöhemmin kirjeitä parilta psyykkisesti sairaalta henkilöltä enkä koskaan vastannut niihin.

Naapurin kirjeestä tietenkin ilmoitin isännöitsijälle.  Isännöitsijän mielestä kirje oli harvinaisen siisti, koska siinä oli naapurin nimi ja puhelinnumero alla. Tunsin siinä vaiheessa suurta myötätuntoa isännöitsijöitä kohti, kun mietin, miten karmeita kirjeitä he joutuvat lukemaan.

Muut kirjeet ja omaisiini ja minuun suuntautuneet herjaukset tietenkin loukkasivat. Jälkimmäiset kirjeet sain sairastuttuani vakavasti, kun elämä oli muutenkin haasteellista. Eihän henkisesti sairaiden ihmisten mielenliikkeille voi yhtään mitään. Rauhoituttuani tunsin vain myötätuntoa heitä kohtaan.

Mietin kirjeiden jälkeen vähemmän humaania ratkaisuani eli alkoholistit asuisivat keskenään tietyllä saarella, huumeidenkäyttäjät toisella, väkivaltaiset kolmannella, tupakoijat neljännellä, aggressiiviset viidennellä, kunnes tulin siihen tulokseen, että seuraava saari olisi hyvin todennäköisesti minun paikkani. Luovuin hyvin kehnosta valistusideastani.

Ideaaliyhteiskunta

Olen lapsesta lähtien haaveillut ideaaliyhteiskunnasta, jossa kaikki ovat fiksuja, kohteliaita, mukavia, rauhallisia, psyykkisesti ja fyysisesti terveitä, hoikkia ja tupakoimattomia, terveellisesti syöviä ja säännöllisesti liikkuvia, ahkeria ja reippaita, sivistyneesti alkoholia käyttäviä ja tietenkin huumeettomia, uskollisia, siistejä ja kohteliaita. Keskustelut kirjallisuudesta, taiteesta, kasvitieteellisistä puutarhoista, konserteista, oopperasta, liikkumisesta ja matkustamisesta olisivat kiinnostavia. Asuinalueet muistuttivat amerikkalaisten katuja, joissa talot ovat suuria, siistejä ja valkoisia, istutukset viehättäviä ja suuret puut kasvavat bulevardilla. Kaikissa kodeissa olisi onnellisia, tyytyväisiä ja tasapainoisia ihmisiä.

Voihan sitä haaveilla vaikka mistä, kun kulkee Suomessa roskien täyttämillä kaduilla. Toivon edelleen, että roskaamisesta napsahtaa yhdyskuntapalvelua. Suomi muuttuu siistimmäksi ja kaikki asukkaat oppivat käyttämään roskiksia vaikka kätevien kurssien avulla, jos niiden käyttö tuntuu haasteelliselta.

Palaute lukijoilta sanomalehdessä

Kauhistelen toimittajien lukijoilta saamia kommentteja.

Mielenkiintoinen juttu, jossa on haastateltu kiinnostavaa henkilöä ja palaute on täysin asiatonta. Ei-kukaan kirjoittaa kirjoitus- ja yhdyssanavirheitä tulvivan viestin, jossa haukutaan a) toimittaja ja b) haastateltava ja kirjoitetaan aiheesta, joka ei yleensä liity yhtään mitenkään kirjoitettuun juttuun. Perusherjat kohdistuvat puolueisiin, kansanedustajiin, ministereihin, aktiivimalliin, ulkomaalaisiin, hyväntekeväisyysjärjestöihin, seksiin, feminismiin ja tietenkin naisiin.

Totta, poikien kehno menestyminen kouluissa naisopettajien vuoksi ja naisten koko ajan nouseva määrä yliopistoissa on tietenkin naisten vika. Ilman muuta.

Ymmärtääkseni urheilijat ovat kunnon ihmisiä.

Asuminen

Katson mielelläni ilmoituksia kauniista asunnoista tai taloista, ihailen sisustuksia ja upeita pihoja.

Tärkeintä kotona:

  • suuret ikkunat, paljon luonnonvaloa ja hyvä valaistus
  • raitis ilma (savuton taloyhtiö)
  • kauniit, esteettömät maisemat (en halua nähdä naapurin kotiin)
  • valkoiset, sileät kaapinovet keittiössä, lasi- tai kaakelitausta (pidän kapeista kaakeleista)
  • valkoinen, suuri kylpyhuone, jossa on kylpyamme (pinkit pyyhkeet takaisin!)
  • erillinen wc vieraita varten (Luhdalla on kauniita pyyhkeitä)
  • vaaleaa puuta olevat lattiat
  • avara makuuhuone, jossa on pellavaa olevat liinavaatteet (Stocka myy oransseja!)
  • paljon säilytystilaa – ideaaliasunnossa koko seinä olisi täynnä kaappeja
  • lasitettu, suuri parveke
  • vaatehuone ilahduttaisi
  • pidän leveistä, 50-luvun talojen ikkunalaudoista (kissoille nukkuma- ja tarkastelupaikka)
  • ideaalitilanteessa oma uima-allas erikseen olevassa viehättävässä tilassa
  • tärkein: LOISTAVA äänieristys

Vierailin vuosia sitten upeassa 400 neliön rakennuksessa, jossa oli uima-allas olohuoneen nurkassa. Huikea rakennus, jossa oli hyvännäköisiä sisustusvalintoja, viehättäviä huoneita, tyylikkäitä takkoja, kauniita kylpyhuoneita – ja aivan hirvittävä kloorinhaju. Kloorin annostelussa oli tapahtunut virhe ja koko rakennus kärsi tilanteesta. Kannattaa laittaa uima-allas erilliseen tilaan.

Kissojenhuoltajana lisään, että katosta lattiaan ulottuva ikkuna olisi kätevä, niin kissoilla olisi näppärä kyttäämispaikka. Parhaassa tapauksessa kissoille voisi lisätä seinän kokoisen lehtipuunrungon tai lehtipuulta näyttävän kiipeilypuun, jossa olisi raapimis-, kiipeily- ja nukkumapaikkoja. Juoksupyörä kissoille olisi loistoratkaisu, samoin ulkoiluhäkki. Onneksi lämpimällä säällä voi kurkkia lasitetulta parvekkeelta.

Pinterestissä hyviä kiipeilypuuideoita yms.

https://fi.pinterest.com/pin/173951604333570098/?lp=true

Vierailu

Kävin viikko sitten kylässä ystäväni kauniissa asunnossa, josta olohuoneen sohvalta näki Pihlajasaaren kauniit, värikkäät pukukopit. Kuulin surullisen uutisen siitä, että ”nudderanta”on toisella puolella. Hehee!

Kaunis asunto, jossa oli hyvä pohja, taidokkaasti valitut materiaalit, todella kaunis avokeittiö ja ideaaliset kaksi kylpyhuonetta. Hän piti saunasta, mutta minä kannatan aina kylpyammetta. Ammeessa lojuessa maalliset murheet unohtuvat, etenkin hyytävän kylminä talvipäivinä, joita on Suomessa arvioni mukaan 310–330 päivää vuodessa, joskus enemmänkin.

Kaksiosainen, teräksinen jää- & viinikaappi näytti hyvältä. Mietin, että viinikaapissa voisin pitää mehupulloja: ylärivillä mustikkamehua, seuraavalla raparperimehua ja alimmalla hyllyllä voisi olla mustaviinimarjamehua. Tosin juon vain keväisin appelsiinimehua, mahataudissa mustikkamehua ja flunssassa mustaherukkamehua. Tyyliä pitää olla, joten kukaan ei huomaa, että ns. viinipulloissa on parempi mehusisältö.

Raparperi kuuluu alkukesään.

Sisustaminen on ihanaa!

Jos rikastuisin (kun rikastun?), niin ostaisin eri aikakausien asuntoja ja taloja, kunnostuttaisin ne ja sisustaisin mieleisikseni. Minulla olisi ainakin 20-, 50- ja 60-luvun asunnot ja suuri unelma eli moderni, valkoinen talo meren rannalla. Sisustuksia haalisin mm. Habitatista, jossa on tyylikkäitä huonekaluja.

Miljoona-asunnot

Miljoona-asuntojen katsominen on suurta hupia. Helsingissä niitä on kauniillakin paikoilla, kuten Eirassa, Ullanlinnassa (ooh, Merikadulla!) ja Kaskisaaressa, samoin Espoossa Tapiolassa (hinnallisesti hyvä sijainti) tai Westendissä.

Harmaata väriä riittää maaleissa, lattioissa ja kalusteissa. Aiemmin joka asunnossa oli monien suomalaisten rakastamaa sinistä. Riskinä on tietenkin aina, että näkee karhuparan taljan jonkun lattialla.

Toinen riski: sana suomalainen on jostain hämmästyttävästä syystä kirjoitettu ilmoituksissa Suomalaiseksi, vaikka kyseisestä suvusta tuskin on kysymys. Miksi ei osata kirjoittaa tamperelainen, rovaniemeläinen, norjalainen tai brittiläinen? Uskoisin, että kirjoitustapa opitaan jo ala-asteella. Ei ihme, että äidinkielen laudaturin saa, vaikka kirjoittaisi ihan miten tahansa. (Edellinen pitäisi varmaan kirjoittaa mitentahansa.)

Ymmärrän, että osalla on lukivaikeuksia. En kuitenkaan usko, että lähes kaikilla kiinteistönvälittäjillä on lukihäiriö.

Soukanniementie 14 on kaunis rakennus

https://asunnot.oikotie.fi/myytavat-asunnot/espoo/14590854

(Keittiön ja kylppärit laitattaisin oman makuni mukaiseksi, vaikka pidän muista ratkaisuista.)

Ilahduttavaa, että monilla ihmisillä on mahdollisuus ja varaa asua kauniissa rakennuksissa vesistöjen äärellä.

Löysin miljoonataloja mm. Porvoosta, Sipoosta, Lapista, Naantalista ja Hollolasta, Lahden pohjoispuolelta.

Sattuuko kenelläkään olemaan neljää miljoonaa euroa ylimääräistä?

 

 

 

 

 

 

Fitnessii, salmiakkii ja duunivinkkei

Kävin maanantaina fysioterapeutin luona ja sain ohjeet kortisonikuurien heikentämän yläselän tai oikeastaan lapaluiden välin vahvistamiseen.

Olin käynyt edellispäivänä kuntosalilla ja voin hyvin.  Fysioterapeutin neuvomien liikkeiden jälkeen olin seuraavana päivänä raihnainen eli kannattaa käydä ammattilaisen ohjauksessa, niin paikat kipeyt-, tarkoitan kuntoutuvat paremmin. Hänen neuvomansa liikkeet olivat tehokkaita ja toimivia.

Riskeeraan me too-kampanjan aikana ja totean, että fysioterapeutti oli nätti. Olen aina iloinen, kun tapaan nättejä miehiä. En ahdistele tai nipistele, joten olen kunnon kansalainen. Aiempi nätti miespuolinen työkaveri väitti kauan sitten, että nipistin häntä liukuportaissa, mutta tarina ei pidä paikkaansa.

Luulisin.

Fysiatrin mukaan saan Pilates-ohjeita, mutta fysioterapeutti ehdotti ohjeita mm. kuntosalille:

  • soutulaite
  • ylä- ja alatalja
  • käsipainoilla liikkeitä
  • päinmakuulla käsien tai alaraajojen nostoa
  • reisien ojennus ja koukistus
  • lonkan loitonnus ja lähennys

Konttausversio ei onnistunut, koska murtunut ja hoitamatta jäänyt oikea ranteeni ei taivu riittävästi ja vartalonkiertolaitteesta salilla fysioterapeutti varoitti, koska loukkaantumisriski on suuri.

Reisien kortisonin heikentämiä lihaksia voi vahvistaa istumalla melkein tuoliin ja nousemalla ylös. Kummasti tuntui jaloissa seuraavana päivänä.

Tapaan hänet seuraavan kerran joulukuussa.

Kukkia miehille esimerkiksi isänpäivänä

Kävin keskiviikkona tapaamassa isäpuoltani, joka oli tilapäisesti vanhainkodissa hoidossa. Väitän, että vanhainkoti oli aiemmin lähempänä bussipysäkkiä, mutta saatan olla väärässä. Olisi tietenkin aika outoa siirtää vanhainkotia parisataa metriä.

Tiesin paikan, mutta en tarkempaa osoitetta, joten seurasin parkkipaikalla olevia autoja ja päädyin oikealle ovelle.

Minulla kävi hyvä tuuri, koska isäpuoli istui tv-huoneessa muiden hoidettavien kanssa ja menimme juttelemaan hänen huoneeseensa. Olen iloinen, kun hän vielä 95-vuotiaana tuntee minut Alzheimeristaan huolimatta.

Vein hänelle Asematunnelin Kaivokukasta ostamani viitosen kimpun (tiistaisin alennusmyynti) keltaisia jaloleinikkejä ja kauniita leikkovihreitä. Hän ilahtui kukkasista ja ihaili niitä useita kertoja. Olen rajoittuneesti ajatellut, että kukkia viedään naisille, joten on kiva huomata, että miehetkin (tietenkin) pitävät kauniista kukkasista. Vein hänelle munkkirinkilän ja suklaata päivää piristämään.

Sain hänet suostuteltua kävelylle rollaattorin kanssa ja hoitaja neuvoi minulle koodin, jolla pääsen ovesta. Koodin avulla varmistetaan, etteivät muistisairaat karkaa ja ovella on vierailijoille ymmärrettävästi varoitus siitä, ettei ketään hoidettavaa saa päästää ulos. Hyvä, että eksyminen estetään.

Isäpuoli totesi minulle, ettei hän saa lähteä yksin ulos, joten vastasin hänelle, että hänellä on MELKO luotettavaa seuraa eli minä ja häntä huvitti.

Palasimme kävelylenkiltä ja juttelimme vielä hänen huoneessaan. Häntä harmitti, kun paikalla ei ollut muita sotaveteraaneja. Valtaosa muista asukkaista oli mielestäni parikymmentä vuotta häntä nuorempia. Hyväkuntoisena pärjää pitempään, mutta omanikäisiä ihmisiä on yhä vähemmän.

Ihailen iäkkääksi eläviä ihmisiä, mutta en pyri samaan. Aion sinnitellä eläkeikäiseksi, mutta sen jälkeen nielaisen strykniinipillerin tai pari, koska hauraana, heikkona, mahdollisesti yksinäisenä ja muistihäiriöisenä eläminen ei todellakaan kiehdo. Ostoslista: verkkoshopattava strykniinipilleri. ”Jos sä viälä kerran sanot olumppialaiset, mä otan syäniidii.”

Kävelin keskustaan, kävin kaupassa ja jatkoin isäpuolen kotiin siivoamaan. Imuroin, putsasin pintoja, pyykkäsin, vaihdoin hänen lakanansa jne. ja olin tyytyväinen, kun sain siivottua hänen kotinsa. Siivooja tulee myöhemmin käymään ja voi pestä tarkemmin vaikka kylpyhuoneen, kun imurointi jää vähemmälle.

Yövyin ja bussini lähti seuraavana aamuna klo 6:17, joten ehdin nukkua noin viisi tuntia. Onneksi bussimatkalla voi torkkua.

Kotona odottamassa oli kissojen kosto possunsydänruokkijan poissaololle eli taloyhtiön tiedote oli päätynyt sisäoven alta osittain kynnysmatolle, joten tiedotteen reunat oli pureskeltu huolellisesti silpuksi. Arvostin sitä, että tiedotteen keskiosa oli jäljellä tapahtumapäivämäärineen.

Lakritsi- ja Salmiakkimessut, Wanha Satama

Kävin lauantaina salmiakkikierroksella Katajanokalla. Sää oli sateinen, joten kävelin Stockan eteen ja menin nelosratikalla Kauppiaankadun pysäkille. Odotellessani ihailin tavaratalon näyteikkunaan Legoista rakennettua Senaatintoria Tuomiokirkkoineen, Helsingin yliopiston päärakennuksineen, Valtioneuvoston linnoineen ja joulukuusineen.

Ystäväni lupasi lähteä kanssani messuille. Hän ihmetteli myöhemmin, mitä hän oikeastaan tekee messuilla, koska hän ei enää syö karkkia. Ehdotin hänelle, että näemme toisen kerran ja värväsin seuraavan kaverin. Hän ei jaksanut lähteä pitkän työviikon jälkeen, joten menin yksin vaeltamaan tungokseen. Tarinan opetus: kannattaa olla joko ahneempia, virkeämpiä tai nuorempia kavereita. Hehee!

Oikeasti olen tyytyväinen kaikista niistä ystävistäni, jotka pysyivät ystävinäni eivätkä hankkiutuneet minusta eroon, kun erehdyin (?) sairastumaan aivoaneurysmaan ja syöpään, joista taitavan hoidon avulla paranin.

Messulippu maksoi 12 euroa ja netistä ostettuna lipun sai kympillä.

Kiertelin messuilla, kävin äänestämässä parasta ja kuvassa olevaa täytekakkua (niitä oli vain kolme), maistelin useampien valmistajien salmiakkeja ja palasin myöhemmin parhaille paikoille ostoksille.

Maistoin ensimmäisenä Raw’n Moren raakalakritsipalloja, jotka olivat erittäin hyviä. Niissä oli mm. taatelia, seesaminsiemeniä ja lakritsijauhetta.  Messuvieraille maistiaisiksi oli kiitettävän pieniä lakritsipalloja, joita olisin mielelläni ostanut. Myynnissä oli suurempia palloja, joita ostin pari kappaletta. Pallot voi tietenkin pilkkoa, mutta ostaisin jatkossa mieluummin maistiaisten kokoisia versioita. Sama tilanne kuin dieeteissä eli pienempi lopputulos on yleensä parempi.

Houkuttelevalta vaikuttavaa raakaruokaa myyvä kahvila toimii Runeberginkatu 59 -osoitteessa.

http://rawandmore.fi/story/

Kuusankoskelaisen Lakumesta Oy:n vegaanista ja säilöntäaineetonta Salmiakkilakua ostin pussin kahdella eurolla.

Haganolin salmiakkijauhetta, joka oli minulle uusi tuote, ostin pari euron pussia. Sain pyynnöstäni maistaa ensin salmiakkijauhetta, mitä arvostin. Tarjolla ollut nestemäinen salmiakkijuoma ei minulle maistunut.

Nammi maistatti islantilaisia tuotteita ja ostin pikkukippoon suklaapalloja, joissa lakritsisisus oli peitetty maitosuklaalla ja päällystetty lakritsi- ja salmiakkijauheella. Suosittelen ehdottomasti!

http://nammi.se/varumarken/freyja/sterkar-djupur/

Sama islantilainen valmistaja maistatti supersuolaista salmiakkia ja harvinaista kyllä en pystynyt syömään koko palaa. Mukava esittelijä kertoi in English, että makeiset valmistetaan kuumien vesilähteiden tuottaman energian avulla. (Meniköhän oikein?)

Tripsterissä oli kiinnostava juttu kuumista lähteistä, mutta ei mielestäni salmiakista, joka oli tärkeä tieto:

https://www.tripsteri.fi/islanti/kuumat-lahteet-islanti/kylpylat-islanti/

Olen ostanut salmiakkia kotimaan lisäksi mm. Ruotsista, Tanskasta, Hollannista, Saksasta ja yllättäen Blue Mountains -vuoriston pikkukylästä Sydneyn läheltä Australiasta ja romanttisesta kalifornialaisesta merenrantakaupungista Montereysta. Jokainen Steinbeck-lukija tunnistaa Montereyn mm. Cannery Row -kirjasta.

https://sg.sydney.com/destinations/blue-mountains

Valitsemissani salmiakeissa oli hieno bouquet (ei Hyacinth).

Minulla on tiedossa joko hyviä makeita tuliaisia tutuille tai varustautuminen talviunille kotiluolassa kirjakasojen, dvd-levyjen (The Holiday on jouluna MUST, koska Jude Law on nätti), villahuopien ja salmiakkiherkkujen kera.

Duunivinkit

Seurasin netistä Spring Housen koulutusta TE-toimiston asiakkaille työpaikan etsimisestä ja kurssi oli mielestäni poikkeuksellisen hyvä.

Ikäpersoonana vierastan jatkuvaa kommentointia, joten en osallistunut keskusteluun chatin kautta ja kertonut tietojani työpaikkojen hakemisesta. Moni muu osallistui keskusteluun mielellään eli oman mielipiteen ilmoittaminen koulutuksen aikana tuntui heistä tärkeältä.

Minua kiinnostivat faktat, joten olisin mieluummin keskittynyt vain luennon seuraamiseen, vaikka seurasin samalla chatin kommentteja. Pitäisi varmaan muuttaa tyyliä, koska opiskelukaveri valittiin aikoinaan opiskelemaan varasijalta, koska hän tuli ensimmäisenä päivänä paikalle ja kurssillekin voidaan valita ylimääräisiä, jos he ilmoittavat osallistuvansa. Minulla taitaa olla asennevika, kun en osaa hyödyntää hyvin toimivaa taktiikkaa.

Opetettujen asioiden joukossa hyviä ideoita

  • halutaan palkata henkilö, jonka joku jo tuntee, mm. LinkedIn
  • kannattaa tehdä erillinen Facebook työnhakuun
  • kannattaa seurata yritysten kotisivuja ja Facebook-sivuja
  •  yrityksen blogi tai uutiskirje kannattaa tilata työtä varten lisättyyn sähköpostiin

(fiksu vaihtoehto, koska honeypupu85, muscleman! tai pekkarocks91 huvittavat ainakin minua, jos lähetän virallisia viestejä)

  • muista henkilöstövuokrausyritykset
  • seuraa startupeja, katso Kauppalehden menestyjät
  • katso muutokset yritysten henkilöstössä
  • puhu tutuille siitä, että etsit työtä
  • ASENNE ratkaisee
  • tutki yrityksen tavoitteet, arvot ja strategiat
  • seuraa Twitteriä #rekry# ja Instagramia

Puhelinsoitto on tehokkaampi, kuin hakemus

  • soitto, hakemus, soitto (satunnaiset sähköpostit jäävät lukematta)
  • TARJOA omaa osaamistasi mm. piilotyöpaikkoihin
  • millainen olet, mitä osaat, ammattitaito
  • otsikointi on tärkeää ja muista hakusanat
  • tee kuvallinen profiii

Tee itsellesi työnhakusivu (hyvä klassikkoneuvo)

  • työtehtävä
  • yritys
  • milloin hait
  • haastattelu jne.

Valmistele hissipuhe 30–120 sekuntia

  • osaa esitellä rekrytoijille vahvuutesi
  • kerro motivaatiostasi
  • katso vinkkejä: YouTube

Saimme muitakin työnhakukirjojen vakiovinkkejä, mutta hyvin tiivistettyinä. Toivotan onnea työnhakuun ja mielenkiintoisen työpaikan löytymiseen!

Uraopas

Suosittelen etenkin korkeakoulutetuille nuorille naisille työnhakuoppaaksi URAOPAS Työelämän lyhyt oppimäärä -kirjaa, joka on ilmestynyt 2017. Ritva Katteluksen ja Tom Jokisen kirja kannattaa mielestäni tutustua ja perehtyä heidän antamiinsa kattaviin neuvoihin.

Yliopistot ovat täynnä naisia, mutta johtajat ovat lähinnä miehiä kiitos mm. lasikaton. Tilannetta kannattaisi muuttaa eivätkä lapset saisi olla este naisten edistymiselle työuralla.

”Suomeen on rantautunut kansainvälinen Toastmasters-verkosto. Toiminnan tarkoitus on kehittää verkoston jäsenten esiintymistaitoa. Jokainen jäsen pitää puheita ja saa niistä palautetta hyvässä hengessä.” (Uraopas)

  • The Ah Counter keeps track of audible pauses such as “ah,” “er,” “um,” “well,” and “you know”. These are also called ’embolalia’, which are unnatural pauses or fillers in the flow of a speech. (Toastmasters.fi)

 

Elämän tragedia on se, mikä kuolee ihmisen sisimmässä hänen eläessään.

Albert Schweitzer

Krysanteemeja, muttei Milavidaa

Tiistaina matkustin tapaamaan 95-vuotiasta isäpuoltani. Hän ilahtuu vierailusta, mutta väsyy nopeasti, joten kävin ensin Sara Hildénin taidemuseossa Tampereella. Häshtääk Museokortti, häshtääk Tampere ja tietenkin häshtääk Hildén ynnä häshtääk Robert Longo (s. 1953). Voisin myös tviitata Oli kiva kulttuuri_reissu <3, mutta en nyt millään ehdi.

Yhtään selfietä en tietenkään ottanut, mutta monet taideteokset olivat upeita. Ymmärrän selfien, jos kuvattava on todella, todella, todella kaunis tai aivan käsittämättömän komea valtaosan ihmisistä mielestä (ei omasta tai äidin), mutta muuten en. Pahoittelen ääretöntä rajoittuneisuuttani.

Kävelin Särkänniemeen linja-autoasemalta ja kävin katsomassa, mitä Rosson tilalle oli rakennettu Hämeensillan luona. Valoisasta Puisto-ravintolasta saa myös lounasta. Ravintolassa on salaattipiste, kahvio ja pieni ruokakauppa, jossa myydään mm. tuoreita marjoja ja vihanneksia. Minulla ei ollut vielä nälkä niin aikaisin, joten kiersin pikaisesti ravintolan ja jatkoin matkaa.

https://www.raflaamo.fi/fi/tampere/puisto

Katukylteissä mainittiin ilahduttavista Tampereen Valoviikoista, jotka alkavat 27.10.2017 Kiitos kaikesta valosta, jota tuotte pimenevään Suomeen! Vaikka kohta on todellakin joulu taas, metsän pieni väki juhlii jne. jne.

Päätän joka vuosi mennä katsomaan Kukkaisviikkojen tarjonnan kesä-heinäkuussa – ja joka vuosi unohdan mennä. Ohjelman perusteella kaupunki ei peitykään kukkiin eli minulla on selvästi ollut väärä käsitys tapahtumasta. En enää tunne traumaa käymättömyydestä.

Pistäydyin vierailun arvoisessa Tampereen kauppahallissa, koska niin kuuluu tehdä ja ostin isäpuolelle pullakorppuja. Kuten olen maininnut, niin hän pitää teestä, johon hän sekoittaa purkkikaupalla hunajaa – ja rakastaa sokerikorppuja.

Kävelin Finlaysonin kirkkoa kohti ja kävin katsomassa kirkon ulkoseinässä olevia, talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden miesten muistotauluja. Naisilla oli valtavasti tekemistä kotirintamalla, kun miehet puolustivat Suomea. Kaunis, vuonna 1879 rakennettu kirkko, johon kävisin mielelläni tutustumassa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Finlaysonin_kirkko

Tallipihan puodit olivat auki, mutta en käynyt tällä kertaa kiertämässä niitä. Tallipiha on viihtyisä paikka etenkin lapsiperheille.

https://www.tallipiha.fi/tapahtumat-tallipihalla

Pidin kirkon viereen rakennetuista As Oy Tampereen Charlotte -rakennuksista, jotka on rakennettu erittäin viehättävälle paikalle kirkon, Tallipihan ja Näsipuiston läheisyyteen. Katsoin myynti-ilmoituksen ja pidin avaralle pihalle aukeavista ikkunoista. Huoneistojen pelkistetty sisustus hieman yllätti, ts. ei pitäisi seurata Vancouverin tyylikkäitä miljoonataloja Remppa ja muutto -sarjassa.

Kiipesin Näsipuistoon ja kävin nykimässä upean Näsilinnan ovea. Ihan turhaan, koska Milavida-museo on netin mukaan auki talvisin perjantaista sunnuntaihin. Pihalla oli kyltti, jossa todettiin museon olevan auki maanantaista perjantaihin, joten minulta jäi varmaan huomaamatta aukioloaika talvella. En toisaalta ollut ainoa ovennykijä.

Palaan museoon ja kahvilaan jonain viikonloppuna.

https://fi.wikipedia.org/wiki/N%C3%A4silinna

Kävelin puistotietä ja kävin katsomassa suihkulähdettä, jonka ohi aikoinaan säännöllisesti ajoimme. Kaunis puisto, johon kannattaa käydä tutustumassa etenkin syysvärien hehkuessa. Sisäinen moukkani väittää, etten ole ennen käynyt Näsipuistossa. Sisäinen moukka voi olla oikeassa.

Kävelin Särkänniemeen ja näin yläportin luona kyltin, jonka mukaan alaportti on auki. Kävelin alaportille, joka oli vielä kiinni. Onneksi näin huvipuiston edustajan aidan takana ja varmistin häneltä, miten pääsen taidemuseoon. Yläportista. Alaporttineuvo tarkoitti vain huvipuiston Karmivaan karnevaaliin syyslomaviikolla tulevia. Kävelin takaisin saman reitin, kiipesin yläportille, ohitin Näsinneulan, katselin raitiovaunua esittävää taideteosta ja menin Museokortteilemaan.

Ostin ostanut K-supermarketista suuren, keltaisen krysanteemikimpun tuliaiseksi ja mietin museossa, minne tungen kukat, koska kaapit olivat pieniä. Laitoin ne sivukaappiin, jota ei saanut lukkoon. Jostain syystä oletan, että pahimmat roistot eivät käy taidemuseoissa ja jos käyvät, niin tuskin vohkivat kukkia tai korppuja. Saatan hyvinkin olla väärässä, mutta kukat (ja korput) pysyivät tallella käyntini ajan. Kukaan ei edes haukannut korpuista. Olisin pitänyt haukkaamista ikävänä käytöksenä.

Kiersin yläkerran ja ihailin meren aaltoa ja burkhaan verhottujen naisten kauniita silmiä. Suosikkini oli punaisista ruusuista koottu lattialla ollut teos, joka oli reunustettu musteella. Musteesta oli varoituksia työn ympärillä eli eiköhän joku ns. häshtääk ole käynyt upottamassa pienet tai vähemmän pienet kätösensä tai mahdollisesti puhelimensa musteeseen. Häshtääk musta häshtääk muste, häshtääk sottaa. Häshtääk?

https://www.tampere.fi/sarahilden/nayttelyt/robert-longo.html

Säännöllisenä Sara Hildén -museokävijänä (kävin edellisen kerran ihan hiljattain, lukiossa) näin alakertaan menevät portaat, mutta semiseniilinä unohdin ne ja poistuin kukkineni museosta. Kävin alakerran valoisassa Sara-kahvilassa (kaunis maisema!) syömässä sieniparsapiirakkapalan ja kahvilaan tuli kaksi museossa kiertänyttä miestä sisäovesta. Ai niin, alakerta… Varmistin heiltä, jatkuuko Longon näyttely alakerrassa. Jatkuu. Jos ei olisi jatkanut ja alakerrassa olisi ollut osa vakionäyttelyä, niin olisin ehkä mennyt museoon uudelleen 35 vuoden kuluttua.

Olin heittänyt lippuni roskiin museossa, joten kiipesin ulkoportaat ja kysyin kassalla työskennelleeltä mieheltä, voinko palata näyttelyyn? Onneksi voin eikä minun tarvinnut maksaa uutta lippua. Museokorttia voi käyttää samassa museossa vain kerran päivässä, ts. näin rajoitetaan tilannetta, jossa koko epärehellinen suku/yhteisö/kaveripiiri käy samalla kortilla museossa. Laitoin kukat takaisin kaappiin, laskeuduin portaat ja katsoin hämärässä alakerrassa olleet taideteokset. Hain kukkani kaapista, kiitin ja poistuin.

Kävelin Taidemuseon lähellä olevalle pysäkille ja odottelin bussia. Minulla kävi hyvä tuuri ja isäpuolen lähelle menevä bussi tuli ensimmäisenä paikalle enkä joutunut vaihtamaan bussia hänen paikkakunnallaan.

Kävelin perille, katsoin postilaatikkoon, soitin ovikelloa ja menin avaimellani sisään. Isäpuoli katsoi tv:tä, mutta hän ilahtui käynnistäni. Pesin käteni, laitoin pesukoneen pyörimään, leikkasin kukkiin tuoreet imupinnat, poistin alhaalla olevia lehtiä ja laitoin kukat maljakkoon. Pesin uudelleen kädet, keitin isäpuolelle teetä ja laitoin korput tarjolle. Olin ostanut museon Café Sarasta pari maustekakkupalaa ja jaoimme toisen palan. Toisen palan pakastin eli ensi kerrallakin on tarjolla suklaalla päällystettyä maustekakkua.

Juttelimme ehkä tunnin ajan ja isäpuolta alkoi väsyttää. Ehdotin, että hän menee nukkumaan. Viikkasin hänen nukkuessaan pyykkejä, tiskasin ja siivosin hieman hänen kotonaan. Nypin eteisen matolta kasan syystuulen heittämiä lehtiä. En imuroinut, koska en halunnut herättää isäpuolta. Siivooja oli onneksi tulossa parin päivän kuluttua käymään.

Luin hetken ajan olohuoneessa Kaskukirjaa, jossa oli mm. Serpin tarinoita ja kotihoitaja tuli katsomaan isäpuolta. Hän oli, kuten kaikki muutkin kotihoitajat erittäin ystävällinen ja suhtautui isäpuoleen huomaavaisesti ja kohteliaasti. Olen aina todella iloinen nähdessäni heitä, koska olen tyytyväinen siitä, kuinka kauniisti he kohtelevat hoidokkiaan. Kotihoitaja kätteli minua, kerroin olevani korttien lähettäjä (lähetän joka viikko postikortin) ja hän ilahtui saadessaan kasvot korttipostittajalle. Isäpuoli on kertonut hänellekin käynneistäni. Mukavaa, että isäpuolella on seuraa päivisin. Olen erityisen ilahtunut siitä, että hän tunnistaa edelleen minut muistisairaudestaan huolimatta.

Vaihdoin lakanat, kun hoitaja jutteli isäpuolen kanssa, hyvästelin heidät, vein roskat ja kävelin asemalle. Olen aina tyytyväinen, kun saan edes jotenkin autettua isäpuolen luona. Kotihoitajat tekevät paljon ja siivooja käy säännöllisesti, mutta edesmenneen äidin (äiti menehtyi 73-vuotiaana joulukuussa 2014 aivoissa olleeseen non-Hodginin MALT-lymfoomaan) poissaolon huomaa siitä, että monet pienet tehtävät jäävät tekemättä. Isäpuolen tytär käy onneksi usein miehensä kanssa, joten he huolehtivat mm. kauniista pihasta.

Juna tuli ajallaan asemalle ja sama juna jatkoi myöhemmin Helsinkiin. Päivälle tuli mittaa, kun heräsin ennen kuutta ja olin kotona yhdeltätoista illalla. Kotona oli innostunut vastaanotto possunsydänten pilkkojalle.

Menin nukkumaan, koska en nukkunut isäpuolen luona – ja leikatut uroskissat aloittivat harvinaisen hurjan tappelun. Olohuoneessa pyörittiin, sähistiin ja kiljuttiin. Nousin ja hyökkääjä eli mustaturkkinen Hiili juoksi minua karkuun sängyn alle (tilanne ”uhkaajana” huvittaa minua, vaikkei pitäisi) ja oranssivalkoinen, rauhallinen Nökö meni nojatuolin alle turvaan. En ole väkivallan ystävä, joten vastustan ehdottomasti sitä, että kotonani (ts. kotonamme) tapellaan.

Nukahdin onneksi melko pian kyseisen kissa-argumentoinnin jälkeen.

Heijastimia ja liukastumisia

Iltaisin on säkkipimeää ja kadut ovat liukkaita koko päivän ajan, joten kävelkää varovasti ja käyttäkää heijastimia. Valtaosa tapaturma-asemille päätyvistä on kiireisiä työikäisiä, joten kannattaa lähteä ajoissa liikkeelle. Murtunut ranne, kipeytynyt polvi tai katkennut jalka eivät todellakaan ole hyviä vaihtoehtoja.

ArkiDesign kauppaa mm. mustikka- ja puolukkaheijastimia sekä Kekkonen- ja ARGH-heijastimia.

http://www.arkidesign.fi/category/39/heijastimet

Vakuutusyhtiö Ifiä arvostan heijastinmuistutusten vuoksi:

https://turvakauppa.if.fi/heijastimet?p=2

Heijastava reppu on mielestäni tyylikäs ja sukkanauhaa muistuttava Visible-designheijastin on hauska idea.

Pidä läheisesi turvassa ja osta heille heijastimia.

Venytys, venytys, treenaa, treenaa

Menneistä ajoista 11.10.2017, Musiikkitalo

Kännykältä on helppo selata Ylen uutisia tai tutkia venytysohjeita. Tosin harvemmin näin tapahtuu konserttisalissa, esityksen aikana.

Alexei Ogrintchoukin & HKO

Kävin keskiviikkona klo 10 Menneistä ajoista -kenraaliharjoituksessa Musiikkitalossa ja kuuntelin Concertgebouw-orkesterin Alexei Ogrintchoukin (s. 1978) erittäin taitavaa oboensoittoa.

http://www.ogrintchouk.com/

Concertgebouw-konserttitalo

Kiinnostavalta vaikuttava ja sisustukseltaan romanttinen Concertgebouw Amsterdamista pääsi heti Minne mennä -listalleni:

https://www.concertgebouw.nl/en/

Susanna Mälkki johti Helsingin Kaupunginorkesteria, joka esitti Richard Straussin Oboekonsertto D-duurin, Erik Bergmanin Aubaden ja Richard Straussin Ruusuritari, sarjan. Viehättävä esitys, jota oli ilo kuunnella. Mahdollisesti tanssin valssia lahjakkaan orkesterin ympärillä, mutta onneksi vain mielessäni.

Pyyntö kenraaliharjoitusten yleisölle

Ennen konserttia lavalle tulee Musiikkitalon edustaja, joka pyytää yleisöä laittamaan matkapuhelimensa hiljaiselle ja kertoo, että ensimmäinen vaihe päättyy viimeistään klo 11:30, tauko kestää 20 minuuttia ja toinen osa päättyy viimeistään klo 13.

Yleisöä pyydetään poistumaan salista vain väliajalla tai konsertin päättymisen jälkeen.

Sisäinen moukka

Useiden kenraaliharjoitusten jälkeen minulla oli illuusio siitä, että ennen väliaikaa esitetään aina jotain sellaista, joka saa kuulijat poistumaan Musiikkitalosta ensimmäisen harjoituksen jälkeen eli väliajalla. Ts. riks-pam-kolin-kriiiih-räks -sointujen (sointujen?) vuoksi.  Arveluni oli, että ensimmäinen kappale edustaa ultramodernia musiikkia, joka joko riipii korvia tai hätkähdyttää, eikä millään hyvällä tavalla.

Olin väärässä.

Ogrintchouk pyysi ilmoittamaan meille, että hän soittaa vain osan kappaleista, koska illalla on konsertti. Hänen esityksensä oli virtuoosimainen, joten olisin mielelläni mennyt kuuntelemaan häntä myös illalla.  En mennyt, koska iltalippuja ei myydä kolmella eurolla.

Kapellimestari Susanna Mälkki

Hyväntuulista, taitavaa ja soittajien kanssa sujuvasti kommunikoivaa ylikapellimestaria oli jälleen ilo seurata ja kuunnella. Hän vaikuttaa aidosti iloiselta nähdessään yleisön, mitä pidän huomaavaisena.

Kyllä vain: kaksi vuotta lisää Susanna Mälkkiä sopii hyvin tämänkin konsertin perusteella

Vesa Sirén HS 11.10.2017

https://www.hs.fi/kulttuuri/konserttiarvostelu/art-2000005405171.html

Kuulijat

Olen mahdollisesti kerran jos toisenkin (ynnä kolmannen) kummastellut katsomon supattajia Musiikkitalossa. Mielenkiintoisesti kasvatetun nuorison mekastamisen melkein käsitän elokuvissa, mutta toivoisin, että eläkkeellä olevat juttelisivat vaikka kahvilla, eivätkä esityksen aikana.

Valtaosa kuulijoista tietenkin istui hiljaa ja seurasi ohjausta ja musiikkia.

Edessäni olleet kaksi henkilöä kuiskailivat ja juttelivat keskenään koko ajan, niin kapellimestarin ohjeistaessa muusikoita kuin esityksen aikanakin. Harmillinen tilanne, koska olisin mieluummin kuunnellut musiikkia ja kapellimestarin kommentteja soittajille, kuin heitä. Toinen heistä kaivoi matkapuhelimensa esiin, näytti toiselle – ja tietämättään minulle – venytysohjeita (ilahduttavaa reippautta, mutta…) ja selasi viimeisen kappaleen aikana kännykkäänsä ja tutki Ylen sivuja.

En ymmärrä. En. Kännykän valo häiritsee muita ja on mielestäni epäkohteliasta sekä esiintyjiä että muita kuulijoita kohtaan.

Viitisentoista eläkeläistä poistui salista esityksen jälkeen, vaikka Susanna Mälkki ohjasi edelleen soittajia eli tilaisuus jatkui. Kello ei ollut lähelläkään yhtä eli konsertin päättymisaikaa siinä vaiheessa. Ymmärrän, että kesken esityksen sairastuneet tai uupuneet poistuvat, mutta viisitoista samanaikaista sairastunutta oli mielestäni hämmästyttävää. Lähtiköhän pikkubussi kohti maakuntaa?

Arvoisat konserttien supattajahenkilöt ja kesken esitystä poistuvat: olisitteko kilttejä ja ystävällisesti käyttäisitte kolme euroanne vaikka Starbucksissa ja juttelisitte kahviossa esimerkiksi Ylen sivuista ja venyttelystä. Kiitos!

26 things you may not know about Richard Strauss

http://www.roh.org.uk/news/26-things-you-may-not-know-about-richard-strauss

Kuva: YOUR SOLE IS MINE!

Cricket

Kuolema Venetsiassa -kenraaliharjoitus Musiikkitalolla 27.9.2017

Meillä oli hyvät paikat keskellä katsomoa, joten pystyimme erittäin hyvin seuraamaan esiintyjiä. Ostin järjestelmän arpomat paikat, koska en saanut havittelemiani reunapaikkoja. Onneksi vieressäni oli pari tyhjää paikkaa eikä lähistöllä ei ollut yskijöitä. Muutama supattelija on aina läsnä, mutta ymmärtääkseni he kuuluvat asiaan.

Kerrankin osasin suunnata oikealle paikalle, koska olin etsinyt paikat katsomosta ennen esitystä. Eksyin vain kerran, kun lähdin tauon jälkeen palatessamme katsomoon oikealle enkä lain ja asetusten mukaan vasemmalle. Käännyin ja vaihdoin suuntaa. Miten suunnistajat löytävät metsistä rasteja on edelleen minulle arvoitus, koska onnistun eksymään jopa Musiikkitalossa. Auttaisikohan navigaattori?

Mietin esitysten jälkeen, että ainoa, mitä osaisin edes jotenkin soittaa, on piano eikä soittamisessani olisi erittäin pitkän tauon jälkeen hurraamista. Kunnon ihminen opettelisi soittamaan joko selloa tai oboeta, joissa on kaunis ääni. Rumpuja tai gongia olisi hauska kokeilla, mutta yleisön viihtyvyyden vuoksi en tekisi niin.

Harpistit

Musiikkitalossa oli aiemmin Suomi100-konsertti, jossa harpunsoittajat esiintyivät useamman kerran yleisölle. Menin paikalle, koska kuvittelin, että paikalla soi heleitä sävelmiä enkelimäisen kauniiden, valkopukuisten ja kultahiuksisten esittäjien soittamina. Oikeasti uskoin, että paikalla on taivaallinen enkelikuoro, tosin ilman siipiä.

Ehkä olikin, mutta menin paikalle vasta toiseen esitykseen, joka soitettiin Fuga Musiikki -musiikkikaupan luona olevalla tasanteella. Kiipesin portaat melkein ylös asti ja pieni tyttö soitti Leppäkerttulaulun. Hän oli varmasti taitava harpisti, mutta enkelikuoroideani romahdettua kävelin portaat alas ja palasin kotiin.

https://www.fuga.fi/

Helmut Lachenmann: Harmonica tuuballe ja orkesterille

”Saksalainen Helmut Lachenmann (s. 1935) on nykymusiikin grand old man, saksalaisen modernismin henkilöitymä ja tinkimättömien soittotekniikoiden titaani. Johann Nepomuk Davidin ja Luigi Nonon johdolla opiskellut Lachenmann herätti jo 1960-luvun alussa huomiota kekseliäällä tyylillään, jota hän oli hionut kulttimaineeseen nousseilla Darmstadtin nykymusiikkileireillä. Lachenmann on luonnehtinut omaa sävelkieltään konkreettiseksi instrumentaalimusiikiksi. Termillä hän tekee eroa 1940-luvulla kehitettyyn niin kutsutun konkreettisen musiikin tyylihaaraan, jossa luonnon ja ympäristön ääniä käytetään – usein ääninauhoja hyödyntäen – tasavertaisena äänilähteenä soittimien kanssa. Lachenmann tekee toisin. Hän herättää nimenomaan soittimet eloon kaikilla mahdollisilla keinoilla, ei vain perinteisiä äänentuottotapoja hyödyntäen, vaan raaputtamalla kieliä, hankaamalla niitä esineillä, koputtelemalla ja paukuttamalla, laulamalla puhaltimeen… Lachenmannille esiintymislava on musiikin leikkikenttä.” (Musiikkitalo, Jaani Länsiö)

Arvostan toki kulttimainetta, mutta 45 minuuttia kestäneet koputtelu- ja paukuttelu -harjoitukset tuntuivat hyvin, hyvin pitkiltä ennen väliaikaa. Pahoittelen sisäistä moukkaani.

Kapellimestari Susanna Mälkkiä, joka ilahduttavasti vilkutti yleisölle alussa taputusten aikana ja soittajia oli kiinnostavaa seurata ja kuunnella, mutta vaihteleva musiikki ei erityisemmin ilahduttanut mieltämme.

Toisaalta – saako kolmen euron hintaisella lipulla valittaa musiikista? Hehee!

Kuolema Venetsiassa, Mahler

Tauon (20 minuuttia) jälkeen kuuntelimme upeaa Mahlerin musiikkia, jota on esitetty Thomas Mannin (1875–1955) Kuolema Venetsiassa -novellin perusteella tehdyssä Kuolema Venetsiassa -elokuvassa, jossa iäkäs (näyttelijä Dirk Bogarde oli 50-vuotias) mies ihailee kaunista nuorta puolalaispoikaa.

GUSTAV MAHLER-Film ”MORT A VENISE”-”MORTE A VENEZIA”-”DEATH IN VENICE”-Luchino VISCONTI-(1971)

https://www.youtube.com/watch?v=BJT5BUZr_9Y

Puolalaispoikaa esittänyt näyttelijä Björn Andrésen (s. 1955) on oikeasti Ruotsista ja esiintyy pianistina mm. Pelikaanimies-elokuvassa, jossa nuori Kari Ketonen on äärettömän söpö. Kiitän Ketosta siitä, että hänellä on nätit kasvot.

Gustav Mahler: Sinfonia nro 5

”Voisinpa johtaa sen ensimmäistä kertaa 50 vuotta kuolemani jälkeen”, Gustav Mahler (1860–1911) valitteli viidennen sinfoniansa kylmähkön vastaanoton saaneen kantaesityksen jälkeen vaimolleen Almalle. Mahler tiesi, että hänen 75-minuuttinen mammuttinsa jäisi vaille paijauksia sen rakenteen, rohkean soitinnuksen ja oikukkaiden äkkikäänteiden vuoksi. Arvio viidestäkymmenestä vuodesta osui nappiin. Mahler alettiin ottaa vakavasti muutenkin kuin musiikin megalomaanikkojen kesken vasta 1960-luvulla.Viidettä sinfoniaa on kuvattu paitsi perinteiseksi myös uudistusmieliseksi. Historiallisesti vanhaa tyyliä puolustaa se, että toisin kuin Mahlerin kolmessa aiemmassa sinfoniassa, ei viidennessä ole lauluosuuksia eikä kirjallista ohjelmaa. Toisaalta nyt orkesteri on virtuoosisempi, repivämpi ja oikukkaampi kuin koskaan aiemmin. Mahler on jakanut sinfonian viisi osaa kolmeen isompaan yksikköön, pääosaan. Ensimmäisen pääosan muodostavat kaksi osaa: johdannonomainen Hautajaismarssi ja sonaattimuotoinen Allegro, Stürmisch bewegt (myrskyisästi edeten). Hautajaismarssiin Mahler on onnistunut ujuttamaan miltei kokonaisen trumpettikonserton sekä tunteiden mylläkän kaikkine vastakohtineen. On tuskin sattumaa, että sen kantava ta-ta-taa -motiivi on kuin suoraan Beethovenin Kohtalonsinfoniasta, mutta Mahler viittaa sillä myös oman neljännen sinfoniansa finaaliin. Stürmisch bewegt jatkaa marssin toivottomia tunnelmia, mutta kahta kiukkuisemmin.” (Musiikkitalo, Jaani Länsiö)

Jaani Länsiö

Musiikkitoimittaja Jaani Länsiön (s. 1985) tekstit ovat mielestäni erittäin onnistuneita kuvauksia musiikista.

Suosittelen hänen sivunsa lukemista:

http://jaanilansio.fi/

Minua huvitti erityisesti Jaani Länsiön Mikäli haluaisin esitellä itseni tyypilliseen taiteilijaesittelyn tapaan, tekisin sen näin -kohta. Loistavaa tekstiä!

Sivulla on juttu mm. Helsingin Sanomien musiikkikriitikko Seppo Heikinheimosta.

Suomi vanhoissa kartoissa, Kansallisarkisto 21.9.–17.11.2017

Esityksen jälkeen kävelimme yliopistokirjasto Aleksandrian ohi ja kävelimme Metsätaloa kohti väitellen rakennuksen väristä. Voitin. Nousimme portaat, oikaisimme rakennuksen läpi ja kävelimme Valtiotieteellisen keltaisia, erittäin kauniita rakennuksia kohti. Minua kiinnosti, mitä Unioninkatu 37 -rakennuksessa opiskellaan (siinä Varsapatsaan nurkilla), joten etsimme kyltin, josta tieto selvisi. Mm. viestintää.

Jatkoimme Snellmaninkatua pitkin ja pistäydyimme Cafe Hausenissa, joka on mielestäni erittäin viihtyisä lounaspaikka, josta on upeat maisemat. Lounasaika oli jo päättynyt, joten kiersimme Suomi vanhoissa kartoissa – näyttelyn Kansallisarkistossa.

”Associazione Giovane Europa Ascoli Picenosta, Italiasta, on tuottanut Suomen satavuotista taivalta juhlistavan karttanäyttelyn. Näyttely on valmisteltu Italian suurlähetystön, Italian kulttuuri-instituutin ja Kansallisarkiston yhteishankkeena, yhteistyössä Finland-Italia ry:n ja Niinivirta European Cargo oy:n kanssa

Näyttely keskittyy kuvauksiin Suomesta ja tarjoaa aikamatkan 1500-luvulta 1900-luvulle karttojen historian ja Suomen kuvausten kautta. Erityistä huomiota kiinnitetään 1800-luvun lopun ja ensimmäisen maailmansodan välisen ajan satiirin värittämiin karttoihin, sillä tämä aikakausi on erityisen keskeinen Suomen itsenäisyydelle. Karttanäyttely sisältää yli 40 karttaa Gianni Brandozzi -kokoelmasta sekä Kansallisarkiston kokoelmista.” (Kansallisarkisto)

Pidin hupaisista satiirisista kartoista, joissa ei jäänyt epäselväksi tiettyjen maiden asenne omaan maahansa ja muihin maihin. Sankari oli aina (tietenkin) omasta maasta ja useissa kartoissa Venäjä kuvattiin mustekalana. Väitän, että vastaavia kuvia oli aikoinaan yläasteen tai lukion historiankirjoissa, mutta voin olla väärässä.

Suomi?

Eräästä 1800-luvun lopun kartasta Suomi puuttui kokonaan, mutta Ruotsi ja Norja olivat kuvassa.

Suomi!

Suomea on kuvattu kartoissa jo keskiajalta lähtien, mutta ”vasta Andreas Bureuksen tarkkoihin maantieteellisiin mittauksiin perustunut vuonna 1626 valmistunut kartta Orbis arctoi nova et accurate delineation onnistui luomaan Suomelle tarkan maantieteellisen muodon.”

http://www.vanhakartta.fi/historialliset-kartat/yleiskartat/1600-luvun-karttoja

Mielenkiintoinen näyttely, joka kannattaa nähdä!

Ihailimme Suomen Pankin sinivalkoisia istutuksia ja upeaa Säätytaloa, joka toimii nykyisin Valtioneuvoston edustustilana.

Oranssit luumut ovat parhaita

Kävelimme Kauppatorille tekemään ostoksia, koska halusin oransseja, ruotsalaisia luumuja, jotka ovat todella makeita.

Ostin viime viikolla pienikokoisia kotimaisia luumuja ja palasin takaisin ulkomaiseen versioon. Kaikki luumut eivät ole makeita.

”Puheeni tyyli pysäytti minut, sillä jokaisenhan pitäisi olla itsensä paras ystävä!”

Luin baletin tähtitanssija Minna Tervamäen (s. 1968) kirjan Minnan metodit (2014), jossa hän kertoo liikunnasta, ruokavaliosta (ateriarytmi, runsas kasvisten, hedelmien ja marjojen käyttö, riittävästi proteiinia, tarpeeksi hyvälaatuista rasvaa jne.). Tervamäki mainitsee W.H. Sheldonin somatyyppien luokituksesta, joka on peräisin 40-luvulta (ektomorfi, endomorfi, mesomorfi) ja siitä, että harva edustaa puhtaasti mitään näistä kehotyypeistä. Minna Tervamäki jatkaa ikuisesta oppimisesta, kulttuurista ja hyvästä unesta. Kirjassa on selkeitä ja monipuolisia harjoituksia, joilla voi kehittää mm. kehon liikkuvuutta ja syvien lihasten voimaa.

Rentoutumiseen:

  • mm. Arvo Pärt Spiegel Im Spiegel

Voimaa ja luovuutta

  • mm. Joji Hirota & The Taiko Drummers

Kuuntele myös:

  • mm. Dmitri Shostakovich Adagio & Allegretto for string orchestra: Adagio

Kirjan tekstin on kirjoittanut Anna Takala (s. 1969), liikunnan ammattilainen ja hyvinvointiaiheisiin erikoistunut vapaa toimittaja.

Teos on kiinnostavaa luettavaa mielestäni kaikille, jotka haluavat elää hyvää, tervettä, liikunnallista ja monipuolista elämää.

Minna Tervamäen voi tilata yrityksiin luennoimaan. (Minä tilaisin.)

Cricket-peli

Google vietti syntymäpäiviään ja päädyin sivulle, jossa heinäsirkka huitoo palloa ja etanat ovat kentällä. Äärettömän hauska kokemus, jota suosittelen kaikille!

Kuuden pisteen suorituksia läpsiessä yleisö (minä en tiedä, mitä ne ötökät ovat) hurraa eli tiedossa on positiivista palautetta.

https://www.google.com/logos/2017/cricket17/cricket17.html

PS Varokaa myyrää!