Lux Helsinki 2020

Pidän siitä, että Helsinki ilahduttaa ihmisiä joka vuosi Lux Helsinki -valojuhlalla.

https://www.luxhelsinki.fi/

Valot syttyivät lauantaina 4.1.2020 klo 17, mutta olimme aiemmin paikalla, koska palelijoina oikaisimme vaatekaupan kautta, jossa sovitin kaunista neuletta. Lämpimältä näyttänyt neule oli kuin tehty minulle, mutta materiaalina oli akryyli ja kyseistä ainetta oli 56 prosenttia. Kaunis ja alennuksessa ollut tuote, mutta akryylivaatteet pitäisi kieltää lailla jo hiuksia nostattavan sähköisyytensä ja tökerön nyppyyntymisensä vuoksi. Sain taltutettua hapsottavat hiukseni, mutta en ostanut neuletta.

MorriSon’s, Aleksanterinkatu 15

Kävimme syömässä ja arvasitte heti, että lohisalaattia ja toisena annoksena oli kana-wok. Paikkana oli Aleksin MorriSon’s, josta olin varannut pöydän. Kuten oletin, niin ravintola oli tupaten täynnä ennen valojuhlaa.

Tuttu paikka vuosien takaa, jolloin eri nimellä toimineesta ravintolasta sai salaatin ja leivän lisäksi erittäin hyvää tapenadea. Kyllä, oliivi voi olla hyvää. Kuinka moni muistaa lunttaamatta ravintolan aiemman kaksiosaisen nimen? Ravintolasta pystyi tuijottamaan viereiselle kuntosalille kiipeäviä reippaita ihmisiä.

Niin luxia, niin luxia

Kävelimme ruuhkaiselle Senaatintorille, jossa ihailimme arviolta 650 000 ihmisen kanssa upeasti valaistua Tuomiokirkkoa. Pidimme eniten keltaisesta versiosta.

Nousimme pimeää Unioninkatua pitkin Topelia-yliopistorakennukselle, jonotimme ja jonotimme ja pääsimme tunnelille, jossa oli valoja ja pitkiä punaisia naruja.

Emme oikaisseet sisäpihalla rakennuksen edestä tai pensasaidan läpi, kuten moni muu. Olin iloinen siitä, ettei pikkupoika ilmeisesti saanut taitettua oksia pensaasta useista yrityksistään huolimatta.

Jollain naisella oli mukanaan ihanan tonttumainen valolyhty, joka helpotti kulkemista epätasaisella mukulakivikadulla.

Edessäni nauhatunnelissa liikkui muurinmurtajamies, joka tietämättään esti narujen plätsähtämisen kasvoilleni. Olin tyytyväinen, koska aiemmin menneiden ihmisten kasvot eivät välttämättä olleet puhtaat. Emme saaneet lepratartuntaa, mutta jonottava ihmismassa oli koko ajan kiinni minussa, joka oli/on karmeaa.

Laskeuduimme Metsätaloa kohti, mutta emme jonottaneet uudelleen sisäpihalle, vaan katselimme puita valaisseiden värien vaihtumista kadunvarresta. Paikalle ei päästetty lapsia, koska esitys saattoi olla pelottava. Kestimme pelottavuuden jalkakäytävällä.

Ihmisiä valui ylös Unioninkatua, vaikka kulkusuunnaksi oli suositeltu teosten kiertämistä järjestyksessä eli Senaatintorilta alkaen. Eihän sitä koskaan tiedä, missä suunnassa ihmiset asuvat.

Vaelsimme kohti Hämeentietä ja pääsimme viime hetkellä pois ratikan alta kovassa ruuhkassa.

Kaisaniemen puistoon oli ripustettu valaistuja lyhtyjä eli mustekaloja, tutuja, mekkoja, erilaisia valaisimia ja osa teoksista, mm. lumiukon pää ja valaistu nukkekoti, olivat maassa. Viehättävä alue, mutta pidin vielä enemmän Hakasalmen huvilan tunnelmallisesta puutarhasta aiempina vuosina.

Valoteoksessa näimme liekkejä ja kyseisen pömpelin jäähtyessä jonotimme kojusta kuumaa kaakaota ja ”talvimehua”. Emme päässeet selville ns. talvimehun (winter juice) koostumuksesta. Mahdollisesti mustaherukkaa, mahdollisesti Mehukattia.

Katselimme pimeältä Kaisaniemen aukiolta pilviä, kuuta ja tähtiä kasvitieteellisen puutarhan viehättävän kasvihuoneen lisäksi.

Australian murheellisia liekkejä kuvannut tuliteos oli erittäin vaikuttava.

Kävelimme eteenpäin ja pohdimme, kenen suureen taskuun pudotamme tyhjät paperikuppimme, mutta löysimme roskiksen. Seuraavana vuorossa oli metallipöllö, jonka oletin olevan 15-metrinen, mutta arvioni heitti reippaasti. Pikkuinen ja sympaattinen eläin, jota valokuvattiin innokkaasti.

Jatkoimme junarataa kohti ja pohdimme ravintola Kaisaniemen kohtaloa. Ravintola sulkeutui vuosi sitten toimittuaan hyvin pitkään samalla paikalla. Alkuperäinen ravintola rakennettiin Wikipedian mukaan vuonna 1827.

Kävelytieltä ihailimme veteen heijastuneita kirjaimia ja Tokoinrannassa ohitimme italialaisen ravintolan Il Gabbianon, jossa lähes jokainen viettäisi mielellään esimerkiksi joulua läheistensä kanssa. Ravintola ei kuulunut Lux Helsinkiin, mutta näytti hyvin tunnelmalliselta ja erittäin täydeltä.

Katsoimme seuraavalta valotaululta teosta, jossa oli poika, joka vaihtui tytöksi jne., mutta jatkoimme kohti valaistua Kaupunginteatteria. Värit vaihtuivat sinisestä oranssiin ja vaaleanpunaiseen ja taustalla soi minun mielestäni turhan uskonnollinen musiikki. Ystäväni piti kyseisestä musiikista eli hän oli kunnon ihminen.

Pidimme vaihtuvista väreistä, mutta äärettömän rankan kahden ja puolen kilometrin kävelyn (hehee!) jälkeen kaipasimme koteihimme ja lämpimään.

Valitsin virheellisesti seuraavana lähtevän bussin Hakaniemen torilta ja päädyin autiolle pysäkille autiolla kadulla, koska pysäkkien reittejä on vaihdettu ja bussipysäkkejä on suljettu. Keskenään melskanneet nuorisokriminaalit jatkoivat reuhaamista keskenään ja palasin turvallisesti kotiin.

Alueen pölvästit tai ohikulkevat pölvästit olivat pirstoneet useamman bussipysäkin lasit. Toive: jääkää kiinni, saakaa kunnon rangaistus ja kehittykää paremmiksi ihmisiksi epäilyttävästä taustastanne huolimatta. Sama toive pätee graffitisotkijoihin.

Suosittelen taidematkalla kuumaa juotavaa, vaikka jono oli pitkä.

Vielä tänään ja huomenna klo 17 jälkeen ehtii vaeltaa Lux Helsingissä parinkymmenentuhannen muun ihmisen kanssa. Uskon, että pahin ruuhka oli lauantai-iltana, jolloin tutustuimme valotaiteeseen.

Kiitos elämyksestä, Helsingin kaupunki!

Menkää ja valaistukaa.

PS Herttaista tonttulyhtyä minulla ei ole, mutta ensi vuonna otan oman fikkarin mukaan. Valaistumpi Unioninkatu on ehdottomasti parempi Unioninkatu.

Etätyöpäivästä saldovapaa

Sain eilen erinomaisen etätyöopetuksen.

Ensimmäinen kerta, kun tein etätöitä HSL:n lakon vuoksi. Olin kokeillut läppärin toimivuuden töissä, perehtynyt matkapuhelimen käyttöön, varmistanut salasanat ja toiminnan.

Päätin testata läppäriä perjantaina, saldovapaapäivänäni, mutta oli muita menoja. Päätin testata läppäriä lauantaina tai sunnuntaina, mutta oli muuta tekemistä. Virheellinen ratkaisu.

Töihin

Maanantai- eli työaamuna kävin lyhyellä kävelyllä ja jätin läppärin avaamiseen normaalin verran eli vartin aikaa.

Eipä onnistunut, koska olin tulkinnut saamani ohjeen virheelisesti ja päädyin soittamaan it-tukeen, kun sain esimieheltä yhteystiedot. Sain vastauksen ja avattua läppärin, mutta läppäriin liitetty puhelin ei toiminut.

Yritin soittaa uudelleen it-tukeen, mutta vain viestin lähettäminen onnistui. Kaikki sujuu aina nopeammin, jos pystyy juttelemaan jonkun kanssa.

Sain työkaverilta tarkemmat toimintaohjeet ja pari heistä soitti minulle testisoitot, mutta en kuullut heidän ääniään.

Onnistuin korjaamaan yhteyden saamieni ohjeiden avulla ja kuulin asiakasta. Jesh!

Puhelun aikana tarvitsemani ohjelma hyytyi. Eikä…

Saldovapaa?

Varmistin töistä, voinko pitää toisen saldovapaapäivän, koska autottomana työmatkaan olisi mennyt turhan pitkä aika, koska bussit eivät kulkeneet. Sain luvan.

Ilmoitin it-tukeen, että tiedustelemani asia on ratkaistu.

Kaksi ja puoli tuntia enemmän tai vähemmän hukkaan mennyttä aikaa, vaikka kuvittelin tietäväni, kuinka toimia.

No, seuraavalla kerralla osaan paremmin.

Huvituksia

Luin, kirjoitin, siivosin ja järjestelin kotona sekä leikin Nökö-kissan kanssa.

Lähdin kävelemään ja ihailemaan harmaata säätä. Kävin juttelemassa ruskean ponin kanssa. Selitin sille, ettei edellisen ohikulkijan koira tarkoittanut pahaa, kun se haukkui poneille. Omistaja onneksi vei haukkuvan koiran pois. Jatkoin puhumalla säästä ja kysyin, lämmittikö loimi ponia? Poni katseli minua, mutta ei jostain syystä vastannut mitään tällä kertaa.

Koskeminen ja ruokkiminen olivat kiellettyjä, mutta kukaan ei kieltänyt puhumasta hevosille tai poneille. Eivät edes ponit.

Lapsivandaalit

Paikalliset tai mahdollisesti kauempaa tulleet lapsivandaalit olivat lukemani mukaan olleet inhottavia hevosille ja poneille. Käyn usein katsomassa eläimiä, mutta yhtään tympeää ihmisilkiötä en ole vielä nähnyt. Ikävää, että lapset ja nuoret – tai ihan ketkä tahansa – käyttäytyvät ala-arvoisesti eläimiä kohtaan. Mättääkö kasvatus vai luonne, vaikea sanoa.

Olivatkohan samat vandaalit naarmuttaneet läheistä muistomerkkiä, joka hiljattain uusittiin?

Erittäin noloa käytöstä, jonka perusteella kännykät, läppärit, mopot jne. voisi ottaa pois tekijöiltä joksikin aikaa ja tilalle voisi tarjota siivoustyötä, joka on loputonta. ”Vain” 600 tuntia yhdyskuntapalvelua muiden vandaalien jälkiä siivoamassa, niin tihulaisten käytös voisi mahdollisesti muuttua.

Toisaalta minustakaan ei tullut siivousurakointieni perusteella parempaa ihmistä, mutta ehkä roskien kerääminen ei pysty muuttamaan näin vanhaa ihmistä? Hahaa!

Lankapuhelintesti lapsille

Kuulin, että lapsille oli annettu kokeiltavaksi lankapuhelin, jossa he osasivat valita numeron joko näppäilemällä tai valintalevyä kiertämällä.

Arvasin, että luuri/kuuloke jäi nostamatta ja juuri näin kuulemma tapahtui. Hupaisa ajatus.

Kyykkyyn, ylös! Kyykkyyn, ylös!

Pidän huolestuttavana sitä, etteivät lapset pääse kyykkyyn. Tulevaisuus voi olla hankala, jos kyseinen tehtävä ei onnistu.

Kyykkyyn JA ylös. Toistetaan useita kertoja tarvittaessa.

Iltarusko

oli vaikuttava näky, mutta seuraavasta päivästä ei tullut viileä. Hyvä!

Pidän vuodenaikaan nähden lämpimästä säästä ja lumettomuudesta.

Jouluviikolla voi sataa lunta, joka voi sulaa pois uudenvuodenaaton jälkeen. Seuraavan lumisen ajan hyväksyn tammikuun lopulla ja helmikuun alussa.

Saatte tietenkin ottaa kantaa lumikeskusteluun, mutta lumeton = hyvä, lumi = kaunis ja kylmä, kevät ja kesä = lämmin tai kuuma = oikein hyvä.

Enää lyhyt aika kevääseen. Loistavaa!

Ilmeisesti kukaan ei ollut juoppo, vai oliko?


20. marraskuuta 2014 kello 18.46
 Facebook

Millä te saatte kolesterolin pysymään alhaalla, jos ette ole juoppoja?

Arvoni oli normaali ennen allogeenista siirtoa, mutta lääkitys on nostanut luvun pöyristyttävän korkeaksi. Sain tänään statiinit eli alamäki alkaa, mutta voisin sponsoroida muutosta mättämällä enemmän vihanneksia, hedelmiä, kuitua ja liikkumalla enemmän näillä kortisonin aiheuttamilla keitetty makaroni -jaloilla.

Hyvästit teille, läheiset ystäväni juustot… Niisk.

*

Erinomaisen lohisalaatin kuvasin lounasaikaan Sea Horse -ravintolassa Helsingissä.

5 AM CLUB -ARVOSTELU

5 AM CLUB

Ota aamut haltuusi. Kohenna elämääsi.

Robin Sharma

Harper Collins 2019

Pikalaina

Lainasin kirjastosta 14 vuorokauden pikalainana kirjan, jota olin uteliaana jonottanut jo jonkin aikaa.

Lainasin kirjan automaatin sijaan virkailijalta, jonka tinkasi, mistä olin ottanut kirjan. Kerroin hänelle, että otin kirjan hyllystä, jossa oli lainattavia teoksia. Mies katsoi minua paheksuvasti ja ilmoitti, että kirjaa jonotetaan ja kirjan ottaminen palautetuista on väärin.

Tuota… Olin lainannut kirjan hyllystä, jossa oli lainattavia kirjoja enkä käynyt varastamassa teosta palautetuista.

Hyvä alku.

5 AM CLUB

”Robin Sharma on yksi maailman vaikuttavimmista johtajuuden ja henkilökohtaisen elämänhallinnan asiantuntijoista.”

”Käytännönläheisiä neuvoja siihen, miten jokainen voi löytää oman menestyksensä salaisuuden aamun varhaisimmista tunneista.”

Varallisuuden kerääminen

Näin viikolla piirroksen, jonka mukaan köyhiltä saa kerättyä miljardin pelikoneilla. En epäile tilannetta. Veikkaus on vähentämässä hedelmäpelikoneita ruokakaupoista ja välttelee selvitystä verottajalle siitä, että suomalaisten pelituloja tai oikeammin -häviöitä maksetaan mm. Maltalle. Malta vaikuttaa kiinnostavalta (peli-) saarelta, joten toivottavasti Veikkauksen koko henkilökunta saa sinne mukavia viikonloppureissuja edullisesti.

Vaurauteen asianmukaisesti suuntautuneille ihmisille voi myydä erilaisia (hömppä-) opaskirjoja, jotka he tosin lainaavat kaveriltaan ja ”unohtavat” palauttaa tai hakevat kirjastoista ja mahdollisesti unohtavat palauttaa. Yllättävää ja tökeröä toimintaa, josta olen toisinaan melkein sattumalta kuullut.  

Elämänhallintaoppaat

Olen nuoresta lähtien lukenut erilaisia elämänhallintaoppaita, joissa tarkoitus on/voi olla hyvä, mutta ohjeet voivat olla surkuhupaisia tai toisinaan joko psyykkiselle tai fyysiselle terveydelle vaarallisia. Olen saanut kyseisistä kirjoista suurta hupia.

Luin 5 AM CLUB -kirjan, jonka tekstejä lukiessani purskahdin useita kertoja nauruun, vaikka kirjan ei pitänyt olla hauska.

Kirjassa on tietenkin rakkaustarina, miespuoleinen taiteilija (”lihava buddhamainen vatsa ja mehevän mangon kokoiset miesrinnat”) ja naisyrittäjä, jotka kuuntelevat suurta gurua (ai niin, lumoajaa) luennolla kodittoman miehen kanssa.

Ns. kodittoman miehen huvilalle Mauritiuksen saarelle he myöhemmin matkustavat oppimaan elämän totuuksia.

Mietin lukiessani, onko kääntäjä pilaillut vai onko alkuperäinen kirja oikeasti sooloilusoppaa, sametti-, silkki- & santelipuusaippuaa ja soopeliturkkisielunhoitoa Harlekiini-tyyliin kirjoitettuna.

”Tyköistuva hiilenharmaa puku ja sen hennonvalkoiset liituraidat alleviivasivat hänen eleganssiaan ja sinertävät silmälasit lisäsivät juuri sopivasti tyylikästä terää.”

Oikeasti?

”Lavalle riensi ainutlaatuisen kaunis nainen, jolla oli napakka nuttura, kireä hymy ja tiukka musta hame sekä kuviokirjailtu valkoinen kauluspaita.”

”Miljardööri pudottautui hiekalle tekemään rivakalla tahdilla punnerruksia.”

”Minuutin sisällä paikalle ilmaantui kolmella kiiltävänpunaisella Vespalla kolme upeaa naista, joilla oli huivit päässään – aivan kuin ihanissa viisikymmentäluvun italialaiselokuvissa.”

”Pohatta hörppäsi vettä pullostaan.”

”Heidän ilahduttava ateriansa koostui maukkaista grillatuista katkaravuista ja tuoreesta mangosalaatista. Mukana oli myös jättimäinen kimpale pecorino-juustoa, joka oli tuotu sinä aamuna (vau, samana aamuna!) Italiasta” jne.

”Tappaja on tulossa.”

Oikeasti.

Elämääni psykopaattikurssilaisena

Juristinura kiinnosti nuorempana, mutta heissä on tutkimusten mukaan paljon psykopaatteja enkä selvinnyt Sinustakin psykopaatti -etäkurssista, johon osallistuin. Tarkennus: tutkimustulos pitää paikkansa, mutta ei, en osallistunut kyseiselle kurssille, jota ei toivottavasti ole. Mistäpä tuota tietää?

Ymmärtääkseni psykopaateiksi synnytään- ei opetella. Heitä on paljon mm. toimitusjohtajissa, toimittajissa ja salkunhoitajissa. Vinkki, jos suuntaat kyseisille aloille, niin kannattaa lisätä ansioluetteloosi reipas psykopaattius esimerkiksi harrastuksena.

Kirjailijan elämää

Robin Sharma kirjoitti teoksen matkustaessaan Italiassa, Etelä-Afrikassa, Kanadassa, Sveitsissä, Venäjällä, Brasiliassa ja Mauritiuksella. Olen käynyt vain neljässä maassa seitsemästä, joten olisi varmaan pitänyt suorittaa aiemmin mainitsemani kurssi.

Ideoina kirjassa olivat mm. varhainen nouseminen, rankka liikunta ja hyvä yöuni.

Kirjassa oli varmasti tietoa, joista johtajiksi tai miljardööreiksi (en taida tuntea yhtään, kuinka kiusallista) pyrkivät saavat oppinsa, joten ymmärsin hävetä huvittuneisuuttani.

Henkivartiokaarti ja ikkunaverhot

Olisi tietenkin mukavaa olla menestynyt henkilö, joka haluaa pukeutua rääsyihin, omistaa talon Mauritiuksella ja pari muuta arvotauluilla täytettyä asuntoa jossain toisessa maassa sekä henkivartiokaartin.

En ole koskaan osannut toivoa, että minulla olisi henkivartiokaarti. He voisivat todennäköisesti pestä ikkunat, silittää ja ripustaa verhot. Heistä olisi varmasti paljon iloa, jos en sattuisi olemaan aseistettujen miehien aiheuttamassa kahakassa Brasiliassa, jossa he pelastaisivat henkeni.

Mietin, voivatko henkivartijat ripustaa jouluvalot parvekkeelle pimeyttä piristämään?

Arvosteluja kirjan kirjoittajasta

Teoksen mukaan ”Sharman kirja vapauttaa luovuutta ja parantaa keskittymistä.”

Raha ilahduttaisi, mutta huumorintajuni ei – vielä – veny kireä nuttura – tai Vespa-kommentteihin. Lukiessani tunsin olevani kehittymätön ihminen, koska asianajajana työskennelleen Sharman kirjoja on myyty yli 15 miljoonaa kappaletta.

Pitänee ostaa mangosalaattia, jota voin syödä hörppiessäni milloin mitäkin. Yleensä vettä.

Onnea teille kaikille matkallanne miljardööreiksi.

Lauttasaaresta Kuusisaareen

”Tietenkin me selviämme. Vain lurjuksille käy huonosti.”

Muumimamma, Vaarallinen juhannus

Pari viikkoa sitten sain hauskan kutsun eli matkan Lauttasaareen, josta kävellen Lehtisaaren kautta Kuusisaareen. Ehdin bussiin, metroon ja nousin Otavantien metroportaat.

Olin tyytyväinen siitä, etteivät jyrkät portaat pysähtyneet kesken matkan. Kampissa rullaportaat hyytyivät vuosia sitten virheellisen palohälytyksen vuoksi, joten portaat ostoskeskukseen piti kiivetä ylös. Onneksi tehtävä onnistui, vaikka yllättävän moni – ja nuori – tupakoija jäi hengästyneenä seisomaan portaikkoon.

Kävelimme Lauttasaaren kartanon puistossa olevaan ja kauniisti remontoituun kasvisravintola Puhuriin, joka on sievässä punaisessa puutalossa. Tarjolla oli salaattia, leipiä ja leivonnaisia. Jos joku haluaa tuorejuustolla ja mansikanviipaleilla täytetyn croissantin, niin kannattaa mennä käymään. Salaattipöydässä oli erilaisten kasvisten lisäksi lisäksi tomaatti-leipäsalaattia ja vesimeloninviipaleita riisi-tofupadan lisäksi.

Olin syönyt ennen lähtöäni, joten valitsin hyvältä maistuneen ja ehdottomasti raikkaan leivän, jonka täytteenä oli mm. tuorejuustoa, kasviksia ja herneenversoja.

Jostain hyvin hämärästä syystä ajattelin olevani tutummassa Munkkiniemessä ja kuvittelin, että kävelemme rannan kautta taidemuseoihin.

Valitsimme Lauttasaaressa metsäreitin, ohitimme aurinkoisen padelkentän ja jatkoimme matkaa metsän siimeksessä.

https://www.lauttasaari.fi/lauttasaari-lehti/kesa-tulee-ja-padel/

Lämmin päivä, joten hyvältä tuoksuvassa metsässä oli mukavaa kävellä. Olin hyvin huojentunut siitä, ettei metsissä ilmeisesti kytännyt pirigaattoreita:

https://yle.fi/uutiset/3-10879364

Keskustelimme tärkeästä aiheesta eli kummasta pidämme enemmän, männyn- vai kuusenkävyistä. Päädyimme kumpikin persoonallisempiin männynkäpyihin. Olkaa hyvä ja valitkaa kuusenkävyt.

Meren rannalla oli kerrostalo, josta oli upeat maisemat molempiin suuntiin. Kuulin, että hyvin monien suomalaisten aikoinaan ihailema Spede oli asunut talossa. Perheessämme, jossa tv oli auki harvoin ja vain jotain tiettyä ohjelmaa katsoessa kyseinen esiintyjä kuului tv kiinni -kohtaan. Ihmiset pitävät niin erilaisista asioista.

Katselimme seurakunnan viehättävään Mustasaareen, jonne voi matkustaa paatilla Töölöstä. Saareen voisi teoriassa voisi kävellä sillan yli (silta on olemassa, mutta nostettuna) Lehtisaareen. Jälkimmmäisen saaren asukkaat ovat halunneet, että reitti Mustasaareen kulkee muuta kautta eli merta pitkin ja veneellä. Oletettavasti siitä on hyötyä, jos ikioma kotitalo maksaa öbaut 14,7 miljuunaa.

Matkalla näimme useita kauniita kelohonkia metsissä ja pihoilla, Aasiasta muuttaneita miehiä onkimassa rannoilla (kuhaa, jota olen aina ihmetellyt, nepalilaisravintoloihin?) ja pari nuorta naista, joilta varmistimme kävelysuunnan museoihin. Tulimme hämäävästi toiselta suunnalta kuin Munkkiniemi ja löysimme perille.

Seura oli hyvä, kävelymatka oli mukava, seutu oli viehättävää, mutta Kuusisareen PITÄÄ tulla Munkkiniemen kautta. Fakta.

Kävimme Gyllenbergin taidemuseon Sigrid Schauman – Taide tunteiden kuvana -näyttelyssä, joka päättyy sunnuntaina 4.8.2019. Taidemuseo on auki ke klo 14-19, la ja su klo 12-17. Teokset kuvasivat vehreyttä, huikeaa vihreyttä ja valoa mm. Italiassa.

Teiteilija piti ensimmäisen yksitysnäyttelynsä 86-vuotiaana. Ihailtavaa!

Museossa huomasin eron taiteellisen ihmisen ja minun välillä. Kiersin vauhdilla koko näyttelyn, palasin useita kertoja suosikkiteosteni (mm. Villa Aurelia ja vihreää hohtaneet maalaukset) luokse, kävin selaamassa salissa olleita taidekirjoja tutustuen mm. Sigrid Schaumanin elämään, Gyllenbergin taidekokoelman teoksiin ja pankkiiri Gyllenbergin historiaan. Maalaustaiteeseen perehtyneen tutun keskittyessä hitaasti ja rauhallisesti maalauksiin, niiden värimaailmaan, tunnelmaan ja valoon. Asiantuntija ja juntti kävivät taidemuseossa… Melkein hävetti, mutta ei ihan. Arvostan taidetta ja luen taiteesta, mutta värimaailma, toteutus ja teosten tekniikka ovat minulle vieraampia asioita. Kerran minulla oli valööri, mutta se kiipesi karkuun.

Sigrid Schauman oli taitava maalari ja veli Eugen Schauman pisti sortoaikana päiviltä Bobrikovin. Arvostettavaa sukua, ehdottomasti. Paitsi Valtioneuvostossa 65-vuotiaana listityn B:n kannalta.

Historiallinen rakennus

https://yle.fi/uutiset/3-9792862

Marita Liulia ja Didrichsenin taidemuseo

Kävelimme kukkivien jarmiinipensaiden katveessa kohti Didrichsenin taidemuseota, jonka pihaa koristivat uudet teokset. Lapulle olisi voinut kirjoittaa unelmansa tai unensa, jonka museovirkailijat olisivat kiinnittäneet pyykkinarua muistuttaneeseen kiinnostavaaan teokseen joko valkosella tai mustalla lapulla. Harkitsin asiaa, mutta olisin halunnut ihan itse kiinnittää lappusen, joten luovuin ideasta.

Museovirkailija ohjasi meidät taidemuseon alakertaan katsomaan Marita Liulian haastattelun, jonka näkeminen avarsi käsityksiämme sekä taiteilijasta että hänen teoksistaan. Huikea ihminen, joka on väärin tulkitusta sairaudestaan ja lapsuudenkodin tulipalosta huolimatta menestynyt todella hyvin.

Liulian työt tulivat kauan sitten tutuksi, kun astrologiaan perehtynyt ystävä kertoi Tarot-korteistaan. Astrologia epäilyttää meitä härkiä, mutta perehdyin Tarotin historiaan ja maailmaan ja löysin Marita Liulian suunnittelemat ja kuvaamat Tarot-kortit. Pidän monista taiteellisista ja kiinnostavista korteista, mutta vierastin osaa korteista. Liulia jäi mieleen mielenkiintoisena taiteilijana.

Olisin mielelläni tutustunut hänen maailmaansa Mäntässä, mutta olin liian sairas sinä vaiheessa. Gumbostrandin näyttely jäi näkemättä, koska en autottomana päässyt paikalle. Kävely kapealla, jalkakäytävättömällä ja kiemurtelevalla maantiellä ei kiinnostanut, koska olen selvinnyt jo useammasta sairaudesta eikä auton alla jääminen huvittanut. Lopultakin Liulian näyttely oli Didrichsenillä. Kiitos!

Taiteilijan kultaa hohtavat teokset viehättivät, vaikka teoksissa läikehti tulipaloa kuvannut punainen. Lummemaailma ihastutti, vaikka luonnon tuhoutuminen näkyi useissa teoksissa. Taiteilija asuu Helsingissä tai Heinolassa, työskentelee metalliyhtiön tiloissa ja vaikuttaa tyytyväiseltä työtilaaansa. Liulia matkustaa todella paljon, tutustuu paikallisiin ja tekee osan teoksistaan yleisön parissa. Heti, KUN rikastun, niin seinälläni hohtaa Liulian teos. Viehätyin mm. kirsikankukkia kuvaavista maalauksista.

Tuttua kiinnostivat teokset, joita Liulia oli luonut Japanissa vieraillessaan.

Maailmassa on huikean taitavia taiteentekijöitä ja Marita Liulia kuuluu heihin. Kiitos Didrichsenin taidemuseolle siitä, että Liulian teoksista oli kootu upea ja vaikuttava näyttely, joka päättyy sunnuntaina 1.9.2019. Museossa voi vierailla tiistaista sunnuntaihin klo 11-18.

Museokortilla pääsi tietenkin kumpaankin taide- ja kotimuseoon.

Lähdimme kotimatkoille Otaniemen kautta eli jo ties kuinka mones espoolainen metropysäkki, jolla vierailin. Ooh, valistusta ja erinomaisen hyvä päivä hyvin monin tavoin.

Hammaslääkärin vaurastuminen -piirroskuva ei liity millään tavalla aiheeseen, mutta huvittaa minua sitäkin enemmän.

Tuberkuloosi?

Tulehdusarvot (CRP eli C-reaktiivinen proteiini) eivät laskeneet riittävästi, joten päädyin sisätautilääkärin juttusille. Odottelin vastaanotolle pääsyä 20 minuuttia. Oletan, että lääkäri kirjoitti muistiin tiedot edellisestä potilaasta ja tutki minun tietojani.

Ilmoitin hänelle, että pitkittyneen yskän vuoksi oletan sairastavani tuberkuloosia. Esitin saman väitteen useammalle ihmiselle ja myös he vaiensivat oivallisen diagnoosini. Ei, en onneksi sairasta.

Olisi ikävää olla tuberkuloosiin sairastanut irlantilainen kokki Mary Mallon, joka ei ymmärtänyt käsienpesun tärkeyttä ja sairastutti 51 ihmistä New Yorkissa 1900-luvun alkupuolella. Osa sairastuneista menehtyi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Mary_Mallon

Suoraa syytä tautisuudelleni ei löytynyt edes siinä vaiheessa, kun sisätautilääkäri tökkäsi sormensa kaatumisen aiheuttamaan otsaruhjeeseeni. Grrrrrrrrrrrrrrrr, käsiä ei tökätä ruhjeisiin.

Kävin kasvoröntgenissä, jossa poskiontelo-ongelmaiset ja kolhiintuneet kasvoni kuvattiin kolmelta puolelta. Tänään menen laboratorioon verinäytteitä varten.

Toivottavasti virustauti saadaan pian nitistettyä ja rasittava yskiminen loppuu.

Söpöt lehmät kuvasin – tietenkin – Naivistit Iittalassa -näyttelyssä kesällä 2017.

Rullaan vielä tammikuussa

Yrjönkadun Rulla-ravintolaan ehtii vielä, koska ravintola jatkaa tammikuun 2019 loppuun.

Rullia voi myöhemmin tilata catering-puolelta.

Rulla oli pitkään Haluan käydä -listallani ja Helsinki Luxin aikana suuntasimme ravintolaan. Soitin ravintolaan edellispäivänä ja pyysin, ettei rulliini laiteta (kauhu-) korianteria. Lähetin tilauksemme tekstiviestillä.

Ystäväni pitää korianterista, jonka maistan saippuana, joten hänen rulliinsa tuli korianteriyrttiä.

Jostain hämärästä syystä oletin, että riisipaperi on ohutta ja rapeaa, mutta rullien päällä oli erilainen, paksumpi ja sitkeämpi tuote, josta pidimme. Pidin siitaketäytteisestä rullasta, katkarapu-avokadorullasta ja lohi-avokado-granaattiomenansiemenrullasta.

Mehukkaita ja raikkaita granaattiomenia kannattaa ostaa etenkin sesongin aikana joulukuussa. Jonain päivänä toivottavasti matkustan Marokkoon ja saan juoda vastapuristettua granaattiomenamehua.

Söin erittäin hyvän tomaatti-fenkoli-avokado-papusalaatin rullien lisäksi. Pidin kalakastikkeesta, mutta maapähkinäkastike oli makuuni turhan tulista.

Ystäväni valitsi bataatti-kikherne-cashewsalaatin, josta hän piti. Rulliksi hän valitsi kasvis- ja kalavaihtoehtoja ja hän piti molemmista kastikkeista. Pitäisin bataattisalaatista, jos siinä ei olisi bataattia. Hehee. Bataatti on mielestäni liian makea juures.

Rullan catering-sivulta näkee tuotevalikoiman ja ravintolassa on tarjolla 10 erilaista rullaa.

Kauhukorianterin välttäjien kannattaa olla ravintolaan yhteydessä edellispäivänä, jotta he saavat toivomiaan tuotteita. Rullissa käytetään valmista salaattipohjaa, jossa väijyy ns. saippuayrtti.

http://www.rulla.fi

Kannattaa tutustua hyviin ja ennen kaikkea kauniisiin tuotteisiin myös samassa tilassa toimivassa Nudge-vaatekaupassa, joka myy eettistä ja viehättävää muotia.

nudge.fi

Osoite Yrjönkatu 30, 00100 Helsinki