Lux Helsinki 2020

Pidän siitä, että Helsinki ilahduttaa ihmisiä joka vuosi Lux Helsinki -valojuhlalla.

https://www.luxhelsinki.fi/

Valot syttyivät lauantaina 4.1.2020 klo 17, mutta olimme aiemmin paikalla, koska palelijoina oikaisimme vaatekaupan kautta, jossa sovitin kaunista neuletta. Lämpimältä näyttänyt neule oli kuin tehty minulle, mutta materiaalina oli akryyli ja kyseistä ainetta oli 56 prosenttia. Kaunis ja alennuksessa ollut tuote, mutta akryylivaatteet pitäisi kieltää lailla jo hiuksia nostattavan sähköisyytensä ja tökerön nyppyyntymisensä vuoksi. Sain taltutettua hapsottavat hiukseni, mutta en ostanut neuletta.

MorriSon’s, Aleksanterinkatu 15

Kävimme syömässä ja arvasitte heti, että lohisalaattia ja toisena annoksena oli kana-wok. Paikkana oli Aleksin MorriSon’s, josta olin varannut pöydän. Kuten oletin, niin ravintola oli tupaten täynnä ennen valojuhlaa.

Tuttu paikka vuosien takaa, jolloin eri nimellä toimineesta ravintolasta sai salaatin ja leivän lisäksi erittäin hyvää tapenadea. Kyllä, oliivi voi olla hyvää. Kuinka moni muistaa lunttaamatta ravintolan aiemman kaksiosaisen nimen? Ravintolasta pystyi tuijottamaan viereiselle kuntosalille kiipeäviä reippaita ihmisiä.

Niin luxia, niin luxia

Kävelimme ruuhkaiselle Senaatintorille, jossa ihailimme arviolta 650 000 ihmisen kanssa upeasti valaistua Tuomiokirkkoa. Pidimme eniten keltaisesta versiosta.

Nousimme pimeää Unioninkatua pitkin Topelia-yliopistorakennukselle, jonotimme ja jonotimme ja pääsimme tunnelille, jossa oli valoja ja pitkiä punaisia naruja.

Emme oikaisseet sisäpihalla rakennuksen edestä tai pensasaidan läpi, kuten moni muu. Olin iloinen siitä, ettei pikkupoika ilmeisesti saanut taitettua oksia pensaasta useista yrityksistään huolimatta.

Jollain naisella oli mukanaan ihanan tonttumainen valolyhty, joka helpotti kulkemista epätasaisella mukulakivikadulla.

Edessäni nauhatunnelissa liikkui muurinmurtajamies, joka tietämättään esti narujen plätsähtämisen kasvoilleni. Olin tyytyväinen, koska aiemmin menneiden ihmisten kasvot eivät välttämättä olleet puhtaat. Emme saaneet lepratartuntaa, mutta jonottava ihmismassa oli koko ajan kiinni minussa, joka oli/on karmeaa.

Laskeuduimme Metsätaloa kohti, mutta emme jonottaneet uudelleen sisäpihalle, vaan katselimme puita valaisseiden värien vaihtumista kadunvarresta. Paikalle ei päästetty lapsia, koska esitys saattoi olla pelottava. Kestimme pelottavuuden jalkakäytävällä.

Ihmisiä valui ylös Unioninkatua, vaikka kulkusuunnaksi oli suositeltu teosten kiertämistä järjestyksessä eli Senaatintorilta alkaen. Eihän sitä koskaan tiedä, missä suunnassa ihmiset asuvat.

Vaelsimme kohti Hämeentietä ja pääsimme viime hetkellä pois ratikan alta kovassa ruuhkassa.

Kaisaniemen puistoon oli ripustettu valaistuja lyhtyjä eli mustekaloja, tutuja, mekkoja, erilaisia valaisimia ja osa teoksista, mm. lumiukon pää ja valaistu nukkekoti, olivat maassa. Viehättävä alue, mutta pidin vielä enemmän Hakasalmen huvilan tunnelmallisesta puutarhasta aiempina vuosina.

Valoteoksessa näimme liekkejä ja kyseisen pömpelin jäähtyessä jonotimme kojusta kuumaa kaakaota ja ”talvimehua”. Emme päässeet selville ns. talvimehun (winter juice) koostumuksesta. Mahdollisesti mustaherukkaa, mahdollisesti Mehukattia.

Katselimme pimeältä Kaisaniemen aukiolta pilviä, kuuta ja tähtiä kasvitieteellisen puutarhan viehättävän kasvihuoneen lisäksi.

Australian murheellisia liekkejä kuvannut tuliteos oli erittäin vaikuttava.

Kävelimme eteenpäin ja pohdimme, kenen suureen taskuun pudotamme tyhjät paperikuppimme, mutta löysimme roskiksen. Seuraavana vuorossa oli metallipöllö, jonka oletin olevan 15-metrinen, mutta arvioni heitti reippaasti. Pikkuinen ja sympaattinen eläin, jota valokuvattiin innokkaasti.

Jatkoimme junarataa kohti ja pohdimme ravintola Kaisaniemen kohtaloa. Ravintola sulkeutui vuosi sitten toimittuaan hyvin pitkään samalla paikalla. Alkuperäinen ravintola rakennettiin Wikipedian mukaan vuonna 1827.

Kävelytieltä ihailimme veteen heijastuneita kirjaimia ja Tokoinrannassa ohitimme italialaisen ravintolan Il Gabbianon, jossa lähes jokainen viettäisi mielellään esimerkiksi joulua läheistensä kanssa. Ravintola ei kuulunut Lux Helsinkiin, mutta näytti hyvin tunnelmalliselta ja erittäin täydeltä.

Katsoimme seuraavalta valotaululta teosta, jossa oli poika, joka vaihtui tytöksi jne., mutta jatkoimme kohti valaistua Kaupunginteatteria. Värit vaihtuivat sinisestä oranssiin ja vaaleanpunaiseen ja taustalla soi minun mielestäni turhan uskonnollinen musiikki. Ystäväni piti kyseisestä musiikista eli hän oli kunnon ihminen.

Pidimme vaihtuvista väreistä, mutta äärettömän rankan kahden ja puolen kilometrin kävelyn (hehee!) jälkeen kaipasimme koteihimme ja lämpimään.

Valitsin virheellisesti seuraavana lähtevän bussin Hakaniemen torilta ja päädyin autiolle pysäkille autiolla kadulla, koska pysäkkien reittejä on vaihdettu ja bussipysäkkejä on suljettu. Keskenään melskanneet nuorisokriminaalit jatkoivat reuhaamista keskenään ja palasin turvallisesti kotiin.

Alueen pölvästit tai ohikulkevat pölvästit olivat pirstoneet useamman bussipysäkin lasit. Toive: jääkää kiinni, saakaa kunnon rangaistus ja kehittykää paremmiksi ihmisiksi epäilyttävästä taustastanne huolimatta. Sama toive pätee graffitisotkijoihin.

Suosittelen taidematkalla kuumaa juotavaa, vaikka jono oli pitkä.

Vielä tänään ja huomenna klo 17 jälkeen ehtii vaeltaa Lux Helsingissä parinkymmenentuhannen muun ihmisen kanssa. Uskon, että pahin ruuhka oli lauantai-iltana, jolloin tutustuimme valotaiteeseen.

Kiitos elämyksestä, Helsingin kaupunki!

Menkää ja valaistukaa.

PS Herttaista tonttulyhtyä minulla ei ole, mutta ensi vuonna otan oman fikkarin mukaan. Valaistumpi Unioninkatu on ehdottomasti parempi Unioninkatu.

Sinisellä reunustetut vihreät silmät

Meitä vihreäsilmäisiä on vain kaksi prosenttia, sinisilmäisiä on 17 prosenttia, joten maailma on edelleen ruskeasilmäisten asuttama.

Jude Law

Yllättäen Jude Law – näyttelijällä on vihreät silmät, vaikka kuvittelin, että hänellä ovat suosimani siniset silmät. Edellinen oli äärettömän tärkeä fakta.

Näyttelijä on syntynyt vuonna 1972, mutta syystä tai toisesta oletin, että hän on huomattavasti vanhempi. Jude Law oli nuorempana erittäin kaunis mies.

Sinisen kehän reunustamat vihreät silmät

Etsin netistä tietoa silmien väreistä ja löysin äärettömän mielenkiintoisen ja mitä luotettavimman (kyllä!) tiedon siitä, millaisia ovat ihmiset, joiden vihreitä silmiä reunustaa sininen kehä.

Mm. näyttelijäidolini Eddie Redmayne, joka on nätti, kuuluu meihin.

Tärkeää informaatiota sisältävältä guycounseling-sivulta löysin mielenkiintoista tietoa/”tietoa”:

Uskottavin käsite oli mielestäni ALIEN

  • toisinaan muistelen hartaudella matkaani Maahan.

Alien eli Xenomorph on Alien– ja Alien vs. Predator -elokuvissa, videopeleissä ja sarjakuvissa esiintyvä kuvitteellinen parasitoidilaji, joka tappaa ihmisiä. Alienit elävät hierarkkisissa yhteiskunnissa, joita johtavat naaraat. Ne eivät käytä teknologiaa, mutta niiden biologinen voima ja kestävyys on suunnaton sekä niillä on luonnostaan erittäin vahvat hampaat (mukaan lukien alienin kieli, jossa on toinen pienempi suu) ja kynnet aseistuksenaan. Alienin veri on keltaista, voimakasta ja erittäin syövyttävää happoa. Myös alienin häntä on erittäin voimakasrakenteinen. Ihmiset eivät juurikaan pysty kommunikoimaan niiden kanssa. (Wikipedia)

Verikokeissa vereni on näyttänyt punaiselta, mutta en ehkä huomaa eroa yllättävän alien-taustani vuoksi. Mitään alien-pahuuksia en ole tehnyt eikä minulla ole häntää.

Sini-vihreäsilmäisiin liittyviä uskomuksia


Blue green eyed people are smarter

  • olemme fiksumpia – kuinkas muutenkaan?

Blue green eyed people are more attractive

  • viehättävämpiä – tietysti

Blue green eyed people can hypnotize people

  • voimme hypnotisoida ihmisiä – okei

Blue green eyed people live shorter lives

  • lyhyempi elämä – no mikä jottei

Blue green eyed people are part Latino

  • osittain latinoja – rohkenen epäillä tätäkin

Blue green eyed men are mostly Scorpios

  • miehet ovat yleensä skorpioneja, tirsk

Blue green eyed women are mostly Pisces

– naiset ovat todennäköisesti kaloja – nih!

Me härät emme usko horoskooppeihin, vaikka meillä olisi sinisen kehyksen reunustamat vihreät silmät.

Netti on ilahduttavan tai huvittavan höpsismin rajaton kehto.

Joulukalenteri

Asiasta viidenteen, seurakunta postitti minulle joulukalenterin, jonka luukuissa oli oivaltavia ajatuksia joulun kunniaksi. Kalenteri ei ollut liian uskonnollinen makuuni, vaan juuri sopiva.

”Etsijä löytää aina, mutta harvoin sitä, mitä alussa olettaa.”

”Puhu kuiskaten, ettet sammuta pienten silmien liekkiä.”

”Vähänkin riittää sille, jota on rakastettu paljon.”

Kiitos joulukalenterista!

Raketitonta vuodenvaihdetta

Kukaan ei enää sulata tinaa, joka hirvitti lapsena ja vain osa ihmisistä kiusaa eläimiä ampumalla meluisia raketteja. Osa ennustaa sulattamalla sokeria, mitä pidän mielenkiintoisena. Sulatetun sokerin käyttämistä piparkakkutalon kokoamiseen pidän normaalina.

Pitäisi joskus rakentaa piparkakkutalo.

Olettehan kilttejä ja jätättehän eläimiä pelottavat raketit räjäyttämättä.

Läheinen K-Supermarket teki viisaan teon ja jättää raketit myymättä. Esitän parhaat kiitokseni fiksuille kauppiaille!

Muistakaa rakettien ampujat välttää sulia lintulammikoita, joissa mm. sorsat olivat viime uudenvuoden jälkeen kauhuissaan ja kiirehtivät pakoon, kun keräsin ammuttujen rakettien roskia.

Toivotan hyvää ja onnellista uutta vuotta 2020!

Kuvan otin Gyllenbergin koti- ja taidemuseon pihalta 28.12.2019. Onneksi ruusuja häirinnyt, mutta kaunis lumi suli jo sateessa.

Taidetta sekä hieman taidekauhistuksia

Gyllenbergin koti- ja taidemuseo, Kuusisaarenpolku 11

Gyllenbergin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa voi tutustua 50-luvun jouluun.

Kauniin ja upealla paikalla olevan rakennuksen pihaa verhosi ihanan aurinkoisena lauantaina lumi ja tunsimme myötätuntoa kukkivia piharuusuja kohtaan.

Linnut laulavat kuin keväällä, koska sää pysyy lauhana ja kylmenee vain pariksi päiväksi. Eläinparat, jos kylmyys lisääntyy ikävästi.

Joulunäyttely päättyy su 5.1.2020

Viehättävässä kodissa pääsee katsomaan perheen joulupöytää (Limoges-posliinia, tiedättehän), näkemään vieressä kahvikattauksen marsipaanipossuineen, minitaatelikakkuineen ja rusinoilla koristettuina Ekbergin sahramipullineen. Voinko sanoa puolikas lussepulla?

”Hedelmäpuista kerättyjä omenoita säilytettiin paperiin kiedottuina talveksi ja niitä nautittiin joulupöydässä.” Susan Coolidge (Sarah Chauncey Woolsey) kirjoitti Katy-kirjoissaan, kuinka yhdysvaltalaiseen sisäoppilaitokseen lähetettiin 1800-luvulla lahjalaatikoita, jossa oli mm. hedelmiä ja leivonnaisia. Kyseisiä nuortenkirjoja kannattaa lukea mm. kylminä talvipäivinä.

Joulukuusta pumpulikoristeineen ja lasiprismoineen voi ihailla seuraavassa salissa Edelfeldtin kauniin maalauksen luona.

https://gyllenbergs.fi/fi/uutiset/jul-pa-villa-gyllenberg-23-11-2019-5-1-2020

Minua surettivat kauniit itämaiset matot, joiden yli vierailijat kävelivät lumisine kenkineen. En tietenkään minä, vaan ne kaikki muut.

SCHJERFBECK – muiden muassa. Gyllenbergin kokoelma 15.8.2019–29.3.2020

Näytteillä oli useita Schjerfbeckin taidokkaita töitä, Ellen Thesleffiä, Verner Thomén maalauksia, Gallen-Kallelaa, Edelfeldtin teoksia ja yhden suosikeistani, Finchin, ukkosmaalaus yläkerran työhuoneessa.

Viereisessä huoneessa on viehättävä kaappi, jota koristavat Schjerfbeckin maalaukset.

https://gyllenbergs.fi/fi/villa-gyllenberg/erikoisnayttelyt/pagaende-utstaellning

Asumistarjous

Gyllenbergin taidemuseon herttaiseen piharakennukseen muuttaisin koska tahansa, mutta rakennus vaikutti asutulta. Voisin korvata asumiseni myymällä viikonloppuisin parin tunnin ajan postikortteja ja sievissä askeissa olevia hedelmäpastilleja lippumyymälässä.

Pyydän kiinnittämään huomiota äärettömän jaloon tarjoukseeni.

Ensivierailu

Ystäväni vieraili Gyllenbergin museossa ensimmäistä kertaa, vaikka olemme useita kertoja käyneet taidenäyttelyissä viereisessä Didrichsenin taidemuseossa.

Kyseisessä taidemuseossa oli lauantaina ilmaispäivä, joten parkkipaikka oli tupaten täynnä. Vinkki museokävijöille: kannattaa ostaa Museokortti eikä auto, joten on huomattavasti enemmän mahdollisuuksia käydä myös maksullisissa näyttelyissä eikä tarvitse ihmetellä haastavaa pysäköintiä. Linjamopiililla pääsee kätevästi museon viereen.

Didrichsenin taidemuseo, Kuusilahdenkuja 1

Maailman paras maalauspaikka 13.9.2019 – 19.1.2020

Näyttely esittelee taiteilijayhteisöjä Önningebyssä ja Tuusulanjärvellä

Kaikki tutut taiteilijat Elin Danielson-Gambogista lähtien ja filmi, jossa oli hämmentävä tarina Sakari Topeliuksen tyttären romanssista. Mielestäni Topelius on elänyt käsittämättömän kaaaauan sitten, joten hänen osansa isänä oli häkellyttävä.

Vaikuttaa siltä, että kaikki kyseisen aikakauden taidemaalarit tunsivat toisensa.

Museopeda -koululaisopastukset

Kerron mielelläni ruotsinkielisille ihmisille, että osaan sanoa flytande svenskaksi ”Vad gjorde Svante med kantareller?” Syystä tai toisesta kielellisestä lahjakkuudestani ei tähän mennessä ole ollut hyötyä. Pyydän, että tutkitte Museopedassa olevaa lapsen suopeaa kantarellikiitosta Marialle, joten ehkä minulla on vielä toivoa.

Ateneum, Kaivokatu 2

MAAILMALTA LÖYSIN ITSENI 15.11.2019 – 26.1.2020

”Näyttely kertoo, kuinka Helene Schjerfbeckistä tuli Helene – kuinka lahjakkaasta oppilaasta kasvoi yksi historiamme vaikuttavimmista taiteilijoista. Näyttely keskittyy erityisesti Schjerfbeckin matkavuosiin Pariisissa, Pohjois-Ranskan Pont-Avenissa, Italian Fiesolessa sekä Iso-Britannian St Ivesissa 1800-luvun lopussa.”

Useita maalauksia, jotka valtaosa taiteesta kiinnostuneista suomalaisista tuntee ja Perhekoru-työ, josta pidän erityisesti. Mikä parasta, kyseisen työn saa ostettua kangaskassina yläaulan museokaupasta muistaakseni 59 euron hintaan. En aiemmin ymmärtänyt, kuinka oleellisia voivat museokaupat taiteesta pitävälle olla, kunnes kuulin maailmanmatkaajan käyneen museokaupassa kahdesti matkan aikana, mutta ei kertaakaan museossa. Oih, museokauppa!

London’s Royal Academy of Arts

Schjerfbeck-näyttely oli aiemmin Lontoossa, London’s Royal Academy of Arts – taidemuseossa, jossa tutustuin vuonna 1990 ranskalaisen (oui!) Monet-maalarin taiteeseen. Saimme ihailla upeita ja suurikokoisia maalauksia mm. lumpeista.

Ainoa näyttely, jossa jalkani koskettivat lattiaa vain ajoittain, koska liikuin eteenpäin valtavan ihmismassan mukana. Tungoksen vuoksi pidin tilannetta tukalana.

Toivon, että jonain päivänä pääsen vierailemaan Monet’n puutarhassa Givernyn kylässä Normandiassa.

Loiste

Kävimme vuosia sitten Loisteessa eli ylimmässä kerroksessa olevassa ravintolassa Helsingissä ja pieneen hissiin tunki suuri määrä kookkaita miehiä. Olin erittäin tyytyväinen siitä, että pääsin pois tupaten täynnä olleesta hissistä. Ihmisiä pitää olla sopiva määrä, mutta ei liikaa.

TAITEILIJOIDEN RUOVESI 15.11.2019 – 26.1.2020

”Pirkanmaalla sijaitseva Ruovesi ja sen ympäristö on houkutellut taiteilijoita 1820-luvulta alkaen. Kaikkia seudulla toimineita taiteilijoita yhdistää kiinnostus paikan henkeä, sen luontoa, ihmisiä ja kulttuuria kohtaan. Miten tämä on vaikuttanut Ruovedellä työskennelleiden taiteeseen?”

Holmberg, Gallen-Kallela, Simberg, Thesleff, Louis Sparre & kumpp.

Sisäisenä moukkana joudun myöntämään, että tiesin Ruovedeltä vain upean Helvetinkolu-nähtävyyden. Taiteilijayhteisö oli jäänyt pimentoon.

Sivistyin ja ehdottomasti valaistuin kyseisessä näyttelyssä.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha & joulukoristelu

Kukkakoristelu oli tänä vuonna lipunmyyjän mukaan nuorten laittama, ”selkeä ja valoisa”, joten täti-ihmisenä kaipasin aiempien vuosien taidokkaita asetelmia. Jos haluat nähdä rivissä olevia joulutähtiä ja pari pensasta käytävällä, niin kannattaa käydä.

Kasvihuoneessa on lämmintä ja miellyttävää, joten suosittelen Museokortteilua ja pistäytymistä mm. lummehuoneessa ja muissa hyvältä tuoksuvissa huoneissa.

Vannoutuneena suklaansyöjänä olin lähes järkyttynyt kaakaopuusta, jossa ei ollut hedelmän hedelmää. Väitän, että joku on salaa hiipinyt yöllä paikalle ja syönyt ne kaikki.

Piirakkaleipomo Räty -lippakioski, kasvitieteellisen puutarhan lähellä Unioninkadulla

Ei varsinaisesti taidetta, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Pitkänsillan luona.

 ke–pe 11–18 ja la 11–15, mutta joulu-maaliskuussa pe klo 11–18  ja la klo 11- 15

  • jonain päivänä käy tuuri ja olen oikeaan aikaan paikalla

https://www.hs.fi/nyt/art-2000006163397.html

Sinebrychoffin taidemuseo, Bulevardi 40

Joulukattauksia kotimuseossa ja näyttely päättyy su 12.1.2020.

Kotimuseossa oli punaisilla ruusuilla koristettu kuusi ja kaunis kattaus sekä kahvi- että ruokapöydässä. Yläkerran kotimuseoon on vapaa pääsy, mutta lippu pitää noutaa lipunmyynnistä. Minulla kävi tuuri, koska olin ensimmäinen kävijä ja sain kaikessa rauhassa kiertää joulunäyttelyn.

Vähemmän kohteliaasti ilmoitan, että vaaleanpunaiset ikkunaverhot olivat mielestäni karmean väriset.

Museokerroksessa oli taidenäyttely, jonka velvollisuudentunteesta kiersin. Lucas Cranach − Renessanssin kaunottaret -maalaukset edustivat tympeää ja hyytävää taidetta, jonka ohitan hyvin nopeasti. Kiinnostuneita katsojia riitti, joten pahoittelen kyseistä taideallergiaani. Pidin korunäyttelystä, jossa oli esillä vaikuttavia töitä.

Kellarikerroksen Sinebrychoffit – Hietalahden hyväntekijät 16.3.2019 – 12.1.20020, Punainen kellari

”Mittavan varallisuuden turvin Sinebrychoffit huolehtivat tehtaan työväen ja kaupungin vähäosaisten hyvinvoinnista. Myös kulttuurihankkeet olivat tärkeitä avustuskohteita.”

Kiitos, Sinebrychoffit, kun olitte humaaneja ja huomaavaisia ihmisiä. Irtisanotuille järjestyi eläke tai summa, jonka turvin pärjäsi ennen uuden työpaikan löytymistä ja henkilökunta sai ruokaa kansalaissodan aikana, joten rauha säilyi alueella.

Jos joisin olutta, niin kohottaisin tölkin, lasin tai tuopin Sinebrychoffien kunniaksi.

Huikeaa Voice-taidetta Ranskasta

Village People – YMCA Nathalia The Voice France 2017

Kannattaa katsoa yllättävä, erilainen ja ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen esitys nuorelta naiselta.

Tenoriksi?

Huomasin, että Kansallisoopperaan etsitään tenorilaulajaa, jos joku tuntemanne tenori etsii uutta työpaikkaa. Haku päättyy 2.1.2020.

https://tyopaikat.oikotie.fi/avoimet-tyopaikat/tenorilaulaja/1319191

KAIKILLE sopiva joululahja

Suomalaiset rakastavat tunnetusti ämpäreitä, jotka joko ovat tai eivät ole täytettyjä esimerkiksi perunoilla, appelsiineilla, juureksilla, tuikkukynttilöillä tai kukkasilla.

Nyt on mahdollista ilahduttaa kaikkia läheisiä ostamalla heille Lidlistä taitettu muoviämpäri!

Takaan, ettei Lidl lahjonut minua ämpäreillä, vaan näin ns. ämpärivalon vieraillessani kaupassa.

Muista aina, liikenteessä, oma – kokoontaitettava – ämpäri ompi eessä.

Karvalankomatto

Lunta on luvattu Helsinkiin loppuviikosta, mutta ihailisin mieluummin Espan puistossa kukkivia ruusuja.

Varsapatsaan ja Kasvitieteellisen puutarhan välillä on ruusupenkki, jossa ruusut kukkivat hyvin pitkään. Suosikkikohtiani, koska jokainen meistä tarvitsee elämäänsä kauneutta.

Karvalankomatto ja kanasolusiirto

Katsoin jotain aiempaa kirjoitustani, jossa väitin, että olohuoneeni lattialla on karvalankomatto. Tarkennuksena ilmoitan, ettei kenenkään lankoa ole sorrettu, vaan kyseessä on karvalankamatto.

Melkein yhtä hupaisa versio, kun aiemmin kirjoittamani kanasolusiirrolla paraneminen.

Yksikään kana ei tietääkseni tai toivoakseni ollut vaarassa allogeenista kantasolusiirtoani tehdessä.

*

Ruusut olen kuvannut jonain kesänä Meilahden arboretumissa, jossa kannattaa käydä etenkin ruusujen kukinta-aikana.

Helsingissä kyseinen aika tarkoittanee marraskuun loppua.

Etätyöpäivästä saldovapaa

Sain eilen erinomaisen etätyöopetuksen.

Ensimmäinen kerta, kun tein etätöitä HSL:n lakon vuoksi. Olin kokeillut läppärin toimivuuden töissä, perehtynyt matkapuhelimen käyttöön, varmistanut salasanat ja toiminnan.

Päätin testata läppäriä perjantaina, saldovapaapäivänäni, mutta oli muita menoja. Päätin testata läppäriä lauantaina tai sunnuntaina, mutta oli muuta tekemistä. Virheellinen ratkaisu.

Töihin

Maanantai- eli työaamuna kävin lyhyellä kävelyllä ja jätin läppärin avaamiseen normaalin verran eli vartin aikaa.

Eipä onnistunut, koska olin tulkinnut saamani ohjeen virheelisesti ja päädyin soittamaan it-tukeen, kun sain esimieheltä yhteystiedot. Sain vastauksen ja avattua läppärin, mutta läppäriin liitetty puhelin ei toiminut.

Yritin soittaa uudelleen it-tukeen, mutta vain viestin lähettäminen onnistui. Kaikki sujuu aina nopeammin, jos pystyy juttelemaan jonkun kanssa.

Sain työkaverilta tarkemmat toimintaohjeet ja pari heistä soitti minulle testisoitot, mutta en kuullut heidän ääniään.

Onnistuin korjaamaan yhteyden saamieni ohjeiden avulla ja kuulin asiakasta. Jesh!

Puhelun aikana tarvitsemani ohjelma hyytyi. Eikä…

Saldovapaa?

Varmistin töistä, voinko pitää toisen saldovapaapäivän, koska autottomana työmatkaan olisi mennyt turhan pitkä aika, koska bussit eivät kulkeneet. Sain luvan.

Ilmoitin it-tukeen, että tiedustelemani asia on ratkaistu.

Kaksi ja puoli tuntia enemmän tai vähemmän hukkaan mennyttä aikaa, vaikka kuvittelin tietäväni, kuinka toimia.

No, seuraavalla kerralla osaan paremmin.

Huvituksia

Luin, kirjoitin, siivosin ja järjestelin kotona sekä leikin Nökö-kissan kanssa.

Lähdin kävelemään ja ihailemaan harmaata säätä. Kävin juttelemassa ruskean ponin kanssa. Selitin sille, ettei edellisen ohikulkijan koira tarkoittanut pahaa, kun se haukkui poneille. Omistaja onneksi vei haukkuvan koiran pois. Jatkoin puhumalla säästä ja kysyin, lämmittikö loimi ponia? Poni katseli minua, mutta ei jostain syystä vastannut mitään tällä kertaa.

Koskeminen ja ruokkiminen olivat kiellettyjä, mutta kukaan ei kieltänyt puhumasta hevosille tai poneille. Eivät edes ponit.

Lapsivandaalit

Paikalliset tai mahdollisesti kauempaa tulleet lapsivandaalit olivat lukemani mukaan olleet inhottavia hevosille ja poneille. Käyn usein katsomassa eläimiä, mutta yhtään tympeää ihmisilkiötä en ole vielä nähnyt. Ikävää, että lapset ja nuoret – tai ihan ketkä tahansa – käyttäytyvät ala-arvoisesti eläimiä kohtaan. Mättääkö kasvatus vai luonne, vaikea sanoa.

Olivatkohan samat vandaalit naarmuttaneet läheistä muistomerkkiä, joka hiljattain uusittiin?

Erittäin noloa käytöstä, jonka perusteella kännykät, läppärit, mopot jne. voisi ottaa pois tekijöiltä joksikin aikaa ja tilalle voisi tarjota siivoustyötä, joka on loputonta. ”Vain” 600 tuntia yhdyskuntapalvelua muiden vandaalien jälkiä siivoamassa, niin tihulaisten käytös voisi mahdollisesti muuttua.

Toisaalta minustakaan ei tullut siivousurakointieni perusteella parempaa ihmistä, mutta ehkä roskien kerääminen ei pysty muuttamaan näin vanhaa ihmistä? Hahaa!

Lankapuhelintesti lapsille

Kuulin, että lapsille oli annettu kokeiltavaksi lankapuhelin, jossa he osasivat valita numeron joko näppäilemällä tai valintalevyä kiertämällä.

Arvasin, että luuri/kuuloke jäi nostamatta ja juuri näin kuulemma tapahtui. Hupaisa ajatus.

Kyykkyyn, ylös! Kyykkyyn, ylös!

Pidän huolestuttavana sitä, etteivät lapset pääse kyykkyyn. Tulevaisuus voi olla hankala, jos kyseinen tehtävä ei onnistu.

Kyykkyyn JA ylös. Toistetaan useita kertoja tarvittaessa.

Iltarusko

oli vaikuttava näky, mutta seuraavasta päivästä ei tullut viileä. Hyvä!

Pidän vuodenaikaan nähden lämpimästä säästä ja lumettomuudesta.

Jouluviikolla voi sataa lunta, joka voi sulaa pois uudenvuodenaaton jälkeen. Seuraavan lumisen ajan hyväksyn tammikuun lopulla ja helmikuun alussa.

Saatte tietenkin ottaa kantaa lumikeskusteluun, mutta lumeton = hyvä, lumi = kaunis ja kylmä, kevät ja kesä = lämmin tai kuuma = oikein hyvä.

Enää lyhyt aika kevääseen. Loistavaa!

Jalkakramppi

Yöllä alkaneesta suonenvedosta saattaa kehittyä kivulias jalkakramppi, joka voi tuntua esimerkiksi jalkapöydässä tai pohkeessa.

Tuskallista kramppia voi helpottaa vastavenytyksellä, hieromalla jalkaa, tai seisomalla kipeällä jalalla.

”Lihas supistuu nopeasti ja jää siihen tilaan. Kun lihassyyt ovat supussa, ei happi kulje. Seuraa puristava kipu.” Yliopiston Apteekki

Päivittäisestä varpaille nousemisesta on hyötyä jalan saaman liikkeen vuoksi.

Riittävästä nestemäärästä kannattaa huolehtia.

Parin merisuolarakeen imeskelystä tai Crampiton-magnesiumrakeista voi olla apua kipuun.

Kaurapuuron, tumman pastan tai riisin eli pitkien hiilihydraattien syöminen illalla mahdollisesti auttaa eivätkä jalat kramppaa öisin.

Perimä vai olikohan alttius?

Äiti ja mummi kärsivät viheliäisistä suonenvedoista ja olen ilmeisesti perinyt heiltä kyseisen haitan. Suonenvedot yleistyvät yli 50-vuotiailla.

Tarinan opetus: kannattaa pysyä nuorena.

Heikko puristusvoima – lyhyt elämä?

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/20/heikko-puristusvoima-lyhyt-elama

Aina on hyviä syitä sille, miksi kannattaa liikkua ja olla hyvässä kunnossa.

Tärkeä kohta: jos liikkuu säännöllisesti, niin voi syödä enemmän kakkua. En ole täytekakkujen erityinen ystävä, mutta maistaisin mielelläni kuvan lakukakkua.

Pyydän kiinnittämään erityistä huomiota kakussa olevaan informaatioon ja terveellisiin hedelmiin.

5 AM CLUB -ARVOSTELU

5 AM CLUB

Ota aamut haltuusi. Kohenna elämääsi.

Robin Sharma

Harper Collins 2019

Pikalaina

Lainasin kirjastosta 14 vuorokauden pikalainana kirjan, jota olin uteliaana jonottanut jo jonkin aikaa.

Lainasin kirjan automaatin sijaan virkailijalta, jonka tinkasi, mistä olin ottanut kirjan. Kerroin hänelle, että otin kirjan hyllystä, jossa oli lainattavia teoksia. Mies katsoi minua paheksuvasti ja ilmoitti, että kirjaa jonotetaan ja kirjan ottaminen palautetuista on väärin.

Tuota… Olin lainannut kirjan hyllystä, jossa oli lainattavia kirjoja enkä käynyt varastamassa teosta palautetuista.

Hyvä alku.

5 AM CLUB

”Robin Sharma on yksi maailman vaikuttavimmista johtajuuden ja henkilökohtaisen elämänhallinnan asiantuntijoista.”

”Käytännönläheisiä neuvoja siihen, miten jokainen voi löytää oman menestyksensä salaisuuden aamun varhaisimmista tunneista.”

Varallisuuden kerääminen

Näin viikolla piirroksen, jonka mukaan köyhiltä saa kerättyä miljardin pelikoneilla. En epäile tilannetta. Veikkaus on vähentämässä hedelmäpelikoneita ruokakaupoista ja välttelee selvitystä verottajalle siitä, että suomalaisten pelituloja tai oikeammin -häviöitä maksetaan mm. Maltalle. Malta vaikuttaa kiinnostavalta (peli-) saarelta, joten toivottavasti Veikkauksen koko henkilökunta saa sinne mukavia viikonloppureissuja edullisesti.

Vaurauteen asianmukaisesti suuntautuneille ihmisille voi myydä erilaisia (hömppä-) opaskirjoja, jotka he tosin lainaavat kaveriltaan ja ”unohtavat” palauttaa tai hakevat kirjastoista ja mahdollisesti unohtavat palauttaa. Yllättävää ja tökeröä toimintaa, josta olen toisinaan melkein sattumalta kuullut.  

Elämänhallintaoppaat

Olen nuoresta lähtien lukenut erilaisia elämänhallintaoppaita, joissa tarkoitus on/voi olla hyvä, mutta ohjeet voivat olla surkuhupaisia tai toisinaan joko psyykkiselle tai fyysiselle terveydelle vaarallisia. Olen saanut kyseisistä kirjoista suurta hupia.

Luin 5 AM CLUB -kirjan, jonka tekstejä lukiessani purskahdin useita kertoja nauruun, vaikka kirjan ei pitänyt olla hauska.

Kirjassa on tietenkin rakkaustarina, miespuoleinen taiteilija (”lihava buddhamainen vatsa ja mehevän mangon kokoiset miesrinnat”) ja naisyrittäjä, jotka kuuntelevat suurta gurua (ai niin, lumoajaa) luennolla kodittoman miehen kanssa.

Ns. kodittoman miehen huvilalle Mauritiuksen saarelle he myöhemmin matkustavat oppimaan elämän totuuksia.

Mietin lukiessani, onko kääntäjä pilaillut vai onko alkuperäinen kirja oikeasti sooloilusoppaa, sametti-, silkki- & santelipuusaippuaa ja soopeliturkkisielunhoitoa Harlekiini-tyyliin kirjoitettuna.

”Tyköistuva hiilenharmaa puku ja sen hennonvalkoiset liituraidat alleviivasivat hänen eleganssiaan ja sinertävät silmälasit lisäsivät juuri sopivasti tyylikästä terää.”

Oikeasti?

”Lavalle riensi ainutlaatuisen kaunis nainen, jolla oli napakka nuttura, kireä hymy ja tiukka musta hame sekä kuviokirjailtu valkoinen kauluspaita.”

”Miljardööri pudottautui hiekalle tekemään rivakalla tahdilla punnerruksia.”

”Minuutin sisällä paikalle ilmaantui kolmella kiiltävänpunaisella Vespalla kolme upeaa naista, joilla oli huivit päässään – aivan kuin ihanissa viisikymmentäluvun italialaiselokuvissa.”

”Pohatta hörppäsi vettä pullostaan.”

”Heidän ilahduttava ateriansa koostui maukkaista grillatuista katkaravuista ja tuoreesta mangosalaatista. Mukana oli myös jättimäinen kimpale pecorino-juustoa, joka oli tuotu sinä aamuna (vau, samana aamuna!) Italiasta” jne.

”Tappaja on tulossa.”

Oikeasti.

Elämääni psykopaattikurssilaisena

Juristinura kiinnosti nuorempana, mutta heissä on tutkimusten mukaan paljon psykopaatteja enkä selvinnyt Sinustakin psykopaatti -etäkurssista, johon osallistuin. Tarkennus: tutkimustulos pitää paikkansa, mutta ei, en osallistunut kyseiselle kurssille, jota ei toivottavasti ole. Mistäpä tuota tietää?

Ymmärtääkseni psykopaateiksi synnytään- ei opetella. Heitä on paljon mm. toimitusjohtajissa, toimittajissa ja salkunhoitajissa. Vinkki, jos suuntaat kyseisille aloille, niin kannattaa lisätä ansioluetteloosi reipas psykopaattius esimerkiksi harrastuksena.

Kirjailijan elämää

Robin Sharma kirjoitti teoksen matkustaessaan Italiassa, Etelä-Afrikassa, Kanadassa, Sveitsissä, Venäjällä, Brasiliassa ja Mauritiuksella. Olen käynyt vain neljässä maassa seitsemästä, joten olisi varmaan pitänyt suorittaa aiemmin mainitsemani kurssi.

Ideoina kirjassa olivat mm. varhainen nouseminen, rankka liikunta ja hyvä yöuni.

Kirjassa oli varmasti tietoa, joista johtajiksi tai miljardööreiksi (en taida tuntea yhtään, kuinka kiusallista) pyrkivät saavat oppinsa, joten ymmärsin hävetä huvittuneisuuttani.

Henkivartiokaarti ja ikkunaverhot

Olisi tietenkin mukavaa olla menestynyt henkilö, joka haluaa pukeutua rääsyihin, omistaa talon Mauritiuksella ja pari muuta arvotauluilla täytettyä asuntoa jossain toisessa maassa sekä henkivartiokaartin.

En ole koskaan osannut toivoa, että minulla olisi henkivartiokaarti. He voisivat todennäköisesti pestä ikkunat, silittää ja ripustaa verhot. Heistä olisi varmasti paljon iloa, jos en sattuisi olemaan aseistettujen miehien aiheuttamassa kahakassa Brasiliassa, jossa he pelastaisivat henkeni.

Mietin, voivatko henkivartijat ripustaa jouluvalot parvekkeelle pimeyttä piristämään?

Arvosteluja kirjan kirjoittajasta

Teoksen mukaan ”Sharman kirja vapauttaa luovuutta ja parantaa keskittymistä.”

Raha ilahduttaisi, mutta huumorintajuni ei – vielä – veny kireä nuttura – tai Vespa-kommentteihin. Lukiessani tunsin olevani kehittymätön ihminen, koska asianajajana työskennelleen Sharman kirjoja on myyty yli 15 miljoonaa kappaletta.

Pitänee ostaa mangosalaattia, jota voin syödä hörppiessäni milloin mitäkin. Yleensä vettä.

Onnea teille kaikille matkallanne miljardööreiksi.