Tulehdusta ehkäisevä elämäntapa, mielipiteitäni ja hemapolilisäys

Tulehdusta ehkäisevä elämäntapa

Maria Borelius

Harper Collins Nordic 2018

Hyvinvoinnin vallankumous

Kirjassa on kertomuksia ruotsalaisen, 52-vuotiaana terveellisempään elämään havahtuneen Maria Boreliuksen (s. 1960), elämästä ja hiljaisen tulehduksen välttämisestä. Borelius opiskeli Lundissa perinnöllisyystieteen instituutissa ja Tukholmassa fysiikkaa, matematiikkaa ja biologiaa.

Runsaasti hyvää, luonnollista ruokaa, polyfenoleja, omega 3 -rasvahappoja ja proteiineja. Glykeemistä vastiketta voi lievittää laittamalla etikkaa salaattiin tai syömällä helposti liukenevia kuituja eli vihanneksia, marjoja, papuja, raakariisiä, viikunoita, pellavansiemeniä ja auringonkukansiemeniä.  Puolukka on hyvä valinta ja vesikrassilla voi saada litteän vatsan.  Välipaloissa mainitaan myös jukurtti ja chia-siemenet.

Ei jatkuvaa istumista, vaan vahvat lihakset.

Matkustaminen!

Minua kiinnosti varakas nainen, joka lensi maasta toiseen mm. lentopisteillä ja kävi kuuntelemassa tietoa siitä, miten mm. keski-ikäisenä kannattaisi elää, jottei olisi väsynyt ja raihnainen. Matkakohteina olivat mm.Intia (vata, pitta, kapha, tiedäthän), Kalifornia, Britannia, Kanada ja Etiopia. Olikohan Kööpenhaminakin mukana?  

Söisin mielelläni vihanneksia, marjoja, pähkinöitä ja hedelmiä jossain viehättävässä maassa ja lupaisin liikkua, mietiskellä ja keskittyä kauniisiin asioihin.

Jos en saisi olla hampaisiin saakka aseistettu (haluaisin tietää, miten hampaat aseistetaan), voisin karsia pari maata edelliseltä listalta ja palata Vancouveriin. Luin, että suomalaisnuoret pelasivat jääkiekkoa Kanadassa ja ilahduin siitä, että he voittivat jonkin toisen maan, joka pitäisi varmaan tietää minkä (kas, Yhdysvallat), länsirannikolla. En käynyt housuttomana uimassa Havis Amanda -suihkulähteellä varhain aamulla, kuten monet reippaat ja urheat suomalaismiehet. Luulisi, että sellaisessa toiminnassa voisi palelluttaa pienen osan ajatteluvälineistään.

Pidän melkein mistä tahansa kirjasta, jossa kävellään Santa Monicassa Tyynenmeren rannalla. Eikö jo sana Tyynimeri kerro, että kaikki on hyvin, rauhallista ja tasapainoista? Toista se on meillä täällä Atlantin valtameren sivumeren eli Itämeren varrella.  Jäämeri saattaisi tehdä tyylikkäämmän, vaikka vielä kylmemmän vaihtoehdon.

Kiteytettynä

  • vähemmän gluteenia, sokeria ja laktoosia
  • enemmän hyviä rasvoja ja proteiinia.

”Hei, olen Proteiini, Hyvä Proteiini.” Edellinen ei ollut kirjasta, vaan ajatus, joka sukelsi jostain mielipuoleeni.

Paasto

Paastoajat ja osapaastoajat elävät pidempään. Kiinnostava tieto, jos 5:2 tai 16:8 kiehtovat.

Joogaharrastajat näyttävät nuoremmilta

Olen samaa mieltä. Kävin taidemuseossa 60 vuotta täyttäneen tutun kanssa. Hän on siro kasvissyöjä, liikkuu kepeästi ja näyttää huomattavasti ikäistään nuoremmalta. Pyrittävä samaan. Onneksi suklaa on kasvis.

Maratoonarimiehelle ruokaa pastatankkauksen sijaan

Illalla kurkumalla maustettua grillattua lohta (lohi = hyvä, kurkuma = edelleen epäilyttävä), rosmariinilla (= hyvä) maustettua bataattia (= en pidä, joten EI), paahdettuja vihanneksia (=hyvä) ja rucolasalaattia (=hyvä).

Aamusmoothiessa oli proteiinijauhetta, mantelimaitoa, mustikoita, pinaattia, pähkinöitä, pellavansiemeniä ja kaksi isoa lusikallista raakakookosöljyä sekä omega 3 – tabletin ja probiootteja. (Ymmärrän muut, mutta kookosöljyä en. Mystinen kaukaisilta mailta tuotu kookosvillitys.)

Vinkki maratoonareille: mies kuulemma juoksi kuin jumala, jolla oli siivet selässä.

Paniikkihäiriö tai nivelvaivat

Kirjoittajan mukaan uusi, terveempi elämäntapa tehoaa paniikkihäiriöön, jos jollain on – ja nivelvaivoihin.

Nivelvaivoihin?  Liikkuisinko jälleen kepeämmin, kuten ennen tautisuutta ja kauhukortisonia? Romaine-salaatti on erittäin hyvää, mikä ei liity edellisiin juuri mitenkään, paitsi tummanvihreän eli terveellisemmän värinsä puolesta. Kaiken lukemani ja tietämäni perusteella minun pitäisi olla hoikka, reipas ja mahdollisesti nuorempi, mutta en ole.

Väitän, että puistokummeilun eli roskienkeruun perusteella paastoverensokerini oli laskenut. Diabetesta en onneksi sairasta, vaikka mielelläni eläisin pelkällä turkinpippurisuklaalla.

ADHD ja probiootit?

Kirjoittaja miettii, voisiko ADHD:ta helpottaa probiooteilla, joka helpottaa tulehdusta, joka lisää neuropsykiatrisia sairauksia?

Dalai Lama

Kirjan mukaan Dalai Lama kehotti lukemaan, ajattelemaan ja mietiskelemään. Ainakin kaksi kolmesta onnistuu hyvin.  Pitänee mietiskellä kolmatta.

Lisäys hematologikäyntiin

Ennen myeloomadiagnoosia olin 162 cm pitkä. Selkäongelmien (välilevytyrä, murtunut selkänikama ja muutama vahingoittunut nikama, jotka kaikki parantuivat) jälkeen olin enää 158-senttinen. Hematologi mittasi minut viime viikolla ja pituuteni on 159,5 cm. Oletan, että roskienkerääminen on hämmästyttävästi venyttänyt minua puolitoista senttimetriä.

Roskia ja muita huvituksia

Eilen ja toissapäivänä tapahtui jotain hyvin merkillistä: löysin ensimmäisen tupakka-askin maasta, kun olin kerännyt roskia jo 45 minuuttia. Kiitos, kun käytätte roskakoreja!

Tapasin koiranpennun, joka riemastui roskapussistani ja hyppäsi luokseni. Ihailin ja sain luvan silittää söpöä pentua, jonka takissa oli kätevä huppu. Jälleen kerran oli eläinpoliittisesti hyvä päivä.

Mainokset

Liukumäki ja Lux

Kävin ensin Oodissa yksin ja myöhemmin palasin kirjastoon ystäväni kanssa. Jo neljäs käyntini, ooh!

Hämmästyin ensimmäisellä (tai no, kolmannella) kerralla, kun nousin liukuportaita pitkin kolmanteen kerrokseen ja jatkoin matalille puuportaille, jotka nousevat Töölönlahden päädyssä. Näin portaiden vasemmalla puolella useita lappuja, joissa kiellettiin liukuminen viereisillä kaltevilla pinnoilla. Lapsoset olivat keksineet, että he voivat liukua kaltevaa puista ”liukumäkeä” pitkin alas.

Lapsettomana minulla oli illuusio siitä, että vanhemmat kiinnittävät huomiota lapsiinsa ja puuttuvat, jos lapsi tekee jotain vaarallista, mutta ilmeisesti erehdyin.

Päädyssä oli merkitty vaarallinen kohta keltaoranssilla – nololta ja epäsiistiltä näyttävällä – hälytysnauhalla.

Varmistin kirjastovirkailijalta, onko joku lapsi jo satuttanut itsensä. Ei, mutta vaaratilanteita on ollut useita.

Ehdotus: jos sinulla on pieniä tai suurempiakin lapsia, älä anna heidän liukua alas mäkeä, jota reunustaa aita. Alhaalla on ikävä pudotus lasten lukuhuoneen eteen tai sivulle.

Kerroin käyntini jälkeen tilanteesta ystävälleni ja hän kummasteli, miksi lapset eivät saisi laskea mäkeä? Palasimme kirjastoon, hän näki kielletyn ”liukumäen” ja ymmärsi hyvin, miksi mäenlasku oli kielletty.

Huono liukumiskohta näkyy mielestäni Palvelumuotoilu osana suunnittelua -kuvassa:

https://www.oodihelsinki.fi/mika-oodi/kayttajat-mukana-suunnittelussa/

Parempi liukumispääty

Ystävä ymmärsi aiemmasta puheestani, että lapset liukuvat kaltevaa mäkeä alas Sanomatalon päädyssä.

Ehdottomasti parempi pääty, jos mäenlasku kirjastossa kuuluu perheen tottumuksiin.

Siivooja

Olin iloinen siitä, että Oodin siivooja/siistijä siivosi lukemattomien vierailijoiden jäljiltä kiviä portaikon lattialta. Esitän parhaat kiitokseni hyvästä työstä!

Kirjasto on kovassa käytössä, koska meitä retkeilijöitä riittää viikosta toiseen.

Maisema

Ihailin päätyikkunasta Töölönlahtea, Karamzinin huvilaa ja Kansallismuseon tornia.

Olen todella tyytyväinen siitä, että meitä kaikkia varten on rakennettu upea, tilava ja viihtyisä kirjasto Musiikkitalon, Eduskuntatalon ja Finlandia-talon lähelle.

Moukka, sis.

Pysyttelin moukkana enkä vieläkään lainannut mitään Oodista.

Lainaan lähikirjastostani mm. tietokirjoja vähintään kerran viikossa. Toivon, että kyseinen tieto alentaa sisäistä moukkaani.

Toinen kerros

Kiersin toisessa kerroksessa, joka on avattu 28. joulukuuta 2018.

Kerroksessa oli paljon Varaamon kautta varattavia huoneita, pelihuoneita ja muita tiloja. Liukuportaiden vieressä oleviin vapaisiin koppeihin ei tarvitse varata paikkaa, kuten arvelinkin.

https://varaamo.hel.fi/search?search=Oodi

Sanomatalon puoleisesta päädystä löysin viherseinän, jonka edessä oli mukavalta vaikuttavia nojatuoleja. Loistoidea! Jokaisessa asunnossa pitäisi olla viherseinä. Tosin kotiseinässäni nukkuisi kaksi kissaa ja viherkasvit näyttäisivät joko maistetuilta tai silputuilta.

Tietokone- ja opiskelupaikkoja oli Oodissa runsaasti ja oli hassua ohittaa ompelukoneita ja saumureita.

Lukuportaita kummastelen, koska ensin niissä kävellään likaisilla ja märillä kengillä ja seuraavaksi joku istuu likaisilla alueilla. Toivon, ettei kukaan portailla kulkeva ensin astu johonkin sellaiseen, jonka koirat tekevät, mutta vastuuttomat omistajat tai ulkoiluttajat jättävät kaduille.

Kahviot

Kahvioiden pöydät ovat olleet tupaten täynnä jokaisella vierailukerrallani, joten kysyntää riittää. Emme testanneet tarjontaa.

Mielipide

Kolmas, viihtyisä ja valoisa kirjastokerros on ehdoton suosikkini jo upeiden maisemien vuoksi.

Alakerta ja toinen kerros ovat ok, mutta ne tuntuvat matalilta ja pimeiltä. Viherseinää, joka on loistava keksintö, tietenkin kannatan mielin vilpittömin.

Lux Helsinki

Jatkoimme Lux Helsinkiin ja ihailimme etenevässä ruuhkassa taideteoksia.

Ihastuimme Musiikkitalon Moonlight-teokseen, Finlandia-talon Töölönlahden puolella olevaan teokseen (mietimme, ettei meistä kumpikaan ole koskaan nähnyt revontulia, mikä melkein hävettää), Hakasalmen huvilan pihan viehättäviin valaisimiin (mm. tanssiaispuku, meduusa ja tutu!) ja Nervanderin aukiolla olleisiin liikkuviin ja värikkäisiin palloihin. Pidimme keltaisista, oransseista ja minä pidin vihreistä, mutta kannatimme muitakin värejä. Taidokas ja kiehtova teos, jonka esitys kesti yllättävän pitkään.

https://www.luxhelsinki.fi/programme/large-pendulum-wave/

Pelkäsin edetessämme ihmismassan mukana, että liukastun ja mätkähdän maahan, mutta näin ei onneksi tapahtunut. Suosittelen nastapohjakenkiä liukkaalle reitille.

Ehdottomaan suosikkiini eli perhosseinään jonotimme Kansallismuseon takana. Kylmä oli tietenkin, koska olemme Suomessa, mutta kestimme pakkasen. Miinus viisi astetta = kylmä ja vielä enemmän miinusasteita = hyvin kylmä.

Kotimatkalla oikaisimme pyynnöstäni sekä Musiikkitalon että Sanomatalon kautta. Kannatan lämpöä, ehdottomasti. Viime kesän kuumina päivinä oli ihanaa, kun tarkenin sekä ulkona että kotona. Ideaalimaailmassa sisälämpötila olisi vähintään 25 astetta. Aiempaan kotiini paistoi aurinko ja lämpötila oli kesällä 34 astetta, joka oli ehkä asteen tai pari liikaa makuuni.

Uskon, että palelun lisäksi sivistyimme ja valistuimme Lux Helsinki -kierroksellamme.

Oma kroko teamLab-seinällä

Huoneessa pääsi värittämään ainakin kukan, salamanterin tai krokotiilin väriliiduilla. Ystävä väritti kauniin punaisen kukan ja minä päädyin värittämään yksisilmäisen krokotiiliin, joka halusi raidalliseksi. Jätin kirjoittamatta nimeni krokoon, vaikka lapset suosivat käytäntöä.

Amos Rexin virkailija skannasi kuvat ja ne piti nähdä hetken kuluttua huoneen ulkopuolella.

Ihailimme E:n kukkasta, mutta krokotiiliäni ei löytynyt seinältä, lattialta tai muistakaan saleista. Etsin työni paperipinosta ja museovirkailija skannasi sen uudelleen. Oli ilahduttavaa nähdä oma kroko seinällä. Kaksisilmäinen kroko, joten ihmeellistä, ihmeellistä on skannaus. Piirustuksen jätin uudelleen skannaamispaikan viereiselle pöydälle enkä kehystyttänyt kyseistä taideteosta (hmm) kotikokoelmiin.

Jonotimme torstaina 27.12. Amos Rexiin. Kumpikin meistä oli nähnyt näyttelyn aiemmin, mutta uudelleen piti ehdottomasti päästä paikalle. Ystäväni oli paikalla jo avajaispäivänä elokuussa.

Tapasimme Kampin Torrefazionessa viidennessä kerroksessa (loistopaikka!) ja olimme paikalla 40 minuuttia ennen museon avaamisaikaa, mutta edessämme oli jo noin 30 ihmistä. Onneksi oli leuto ja tuuleton päivä, joten jonottaminen sujui hyvin. Ovien auetessa jono ulottui jo Lasipalatsin toiseen päähän.

Kerroin nähneeni aseman luona dinosauruksen ja väitteeni herätti epäluuloa, mutta hetken kuluttua dino marssi ohitsemme ja hänen seuralaisensa jakoi mainoksia. HAH, näin OIKEASTI dinon. Tosin puku oli puhallettu, joten kysessä ei ihan välttämättä ollut ihan oikea dino. Toisaalta väitin ensin, että näin lohikäärmeen. Dino tai lohikäärme, ne erottaa vaan siivistä ja tulenlieskoista. Luulisin.

Lastenvaunujen kanssa kulkevat tai huonosti liikkuvat jonottavat sisään Lasipalatsin takaa. Liput he voivat ostaa museokaupasta. Eteemme tuli vain kolme hyvin liikkuvaa henkilöä kyseisestä jonosta.

Lippujonon jälkeen esitimme korttimme, puhelimessa olevan toimittajakortin ja rakkaan Museokorttini. Museokortteja oli marraskuussa 2018 voimassa yli 150 000 kappaletta ja niitä on valmistettu yli 200 000 kappaletta. Suomi sivistyy kiitettävästi.

Laskeuduimme portaat alakertaan ja mm. vaunukansa laskeutui museoon hisseillä. Emme jonottaneet naulakkoon, vaan pidimme takit päällä.

Seurasimme ensin meren huikeaa liikkumista musiikin tahdissa ja aaltojen edessä tyytyväisinä juoksevia lapsia.

Katselimme seuraavaksi ylöspäin virtaavaa vettä suuressa salissa. Joko kattoikkuna oli peitetty TAI katossa oli musta aukko. Ei voi tietää. Istuimme hetken tuoleilla katsomassa virtausta, mutta mahdollisuus oli myös säkkituolissa makaamiseen. Opiskeluaikainen ystäväni kertoi maanneensa ihailemassa veden liikettä ja haluaa huoneen seuraavaksi joululahjakseen. Kätevää. Täti rakasti näyttelyä ja miettii jo seuraavaa käyntiä.

Jonotimme ensin salin taustalla ja seuraavaksi pienessä huoneessa, että pääsimme katsomaan reilun neljän minuutin elokuvaa. Olisi mukavaa nakuttaa laskurilla ohikulkevien määrää, kuten museovirkailija teki. Muistaakseni elokuvaa pääsi katsomaan 25 ihmistä kerralla.

En ottanut kuulosuojaimia, koska täiriski hirvitti edellisen vierailun jälkeen. Ei onneksi täitä, joten ei uusia kuulokkeita. Hoidin parikymppisenä au pairina lapsia Sunninghillissä Englannissa ja he saivat koulusta täitartunnan. Kaikkien perheenjäsenten – ja minun – hiukset pestiin hirveältä haisevalla täisampoolla ja kammattiin tiuhalla täikammalla. Vanhemmat ja minä vältyimme onnekkaasti tartunnalta. Pyykkäystä rakastavana sain pestä valtavan määrän liinavaatteita ja pyyhkeitä. Onneksi pesukone ja kuivausrumpu nitistivät loput eläväiset. Toisella lapsista oli kauniit, hyvin tummat ja kiharat hiukset ja täiden munat näkyivät niissä. Näky ei ollut erityisen viehättävä, vaikka iloisilla täillä oli varmaan pehmeä ja hyvä oleskelupaikka.

Elokuva oli jälleen huikea lentävine lintuineen, väreineen ja hajoavine vihreine krysanteemeineen, joita oli mielestäni aiempaa enemmän. Elokuva ilmeisesti muuttuu eri esityskerroilla. Japanilainen musiikki oli erittäin kaunista. Upea esitys!

Kävimme katsomassa arkkitehti Sigurd Frosteruksen (1876-1956) taidenäyttelyn, jossa oli mm. Finchin ja Enckellin maalauksia. Hyviltä näyttivät.

Palasimme lumoavaan saliin, jossa kukat kukkivat, salamanterit, krokotiilit, perhoset ja linnut vaelsivat seinillä ja lattialla kulki suuri sininen valas, jota meistä kumpikaan ei aiemmalla käyntikerralla huomannut. Krokotiilit kuulemma hajoavat, jos niiden päälle tallaa riittävän monta kertaa. Nyyh! Haluan, että värittämäni raitakroko pysyttelee katonrajassa ja juoksee hirvittävää vauhtia karkuun pieniä tai mahdollisesti suurempiakin tallaajia.

teamLab-näyttelyt

Ryhmällä on näyttelyitä Tokiossa, Singaporessa ja Kaliforniassa. Huikeaa osaamista!

TeamLab (perustettu 2001) on Tokiossa toimiva, noin 500 jäsenestä muodostuva monialainen taiteilijaryhmä. Taiteilijoista, koodareista, tietokoneanimaattoreista, matemaatikoista, arkkitehdeistä, graafisista suunnittelijoista sekä kirjailijoista koostuvan ryhmän yhteisenä tavoitteena on ”uudelleenmääritellä todellisuus”. (Amos Rex)

teamLab, YouTube

https://www.youtube.com/channel/UCYab90rmhVPfbrnmN-Zmwhg

Kehotus

Mene museoon. Mene ehdottomasti Amos Rex -museon teamLab -näyttelyyn kulkematta (Monopolin) lähtöruudun kautta:

la 29.12. klo 11-17

su 30.12. klo 11-17

suljettuna ma 31.12.2018 ja ti 1.1.2019

ke 2.1. klo 11-23

to 3.1. klo 11-23

pe 4.1. klo 11-23

la 5.1. klo 11-23

su 6.1. klo 11-17 (loppiainen)

Jouluiloa, -reippautta ja -hömppää

Kun lunta tulvillaan, on raikas talvisää, niin ihmisillä on oikeus keskittyä sekä taiteeseen että hömppään. Jokainen saa itse päättää, kummasta seuraavissa on kysymys.

Hallmark-elokuvat, YouTube

Jos ihanan jouluiset ja ällöttävän romanttiset elokuvat kiinnostavat englanniksi, niin suosittelen YouTuben Hallmark-elokuvia.

Christmas in the City

Näkemässäni elokuvassa oli yksinhuoltajaäiti, hänen luistelijalapsensa, naisen hyvä ystävä New Yorkissa, myyjän työ tavaratalossa, leveitä hymyjä, ihana tavaratalonjohtaja, tämän setä ja käärmeilevä uusi johtaja, jonka piti tehdä tavaratalosta trendikkäämpi. Matkalla oli murheita, mutta lähes kaikki oli yltiöihanaa. Mainitsinhan leveät hymyt?

Kuka on pomo?

Sopia Kinsella

WSOY 2017

Katie, brändäysyritys Lontoossa, oikukas pomo, unelmien mies – ja potkut. Paluu kotiin hoitamaan maatilamatkailuyritystä, jonne tyylikkäimmät tyypit tulevat luksuslomalle luomutilalle

Hyvin kirjoitettu kertomus nuoresta naisesta, jolle Lontoo oli unelmien työkohde. Kaupunkia rakastavalle kirja oli hauskaa luettavaa.

Palautin pari päivää sitten viisi kirjaa kirjastoon ja neljä kirjaa oli varattu. Jostain hämärästä syystä tunsin itseni kunnon ihmiseksi.

Voima kanssanne rautaista tietoa voimaharjoittelusta

Anni Vuohijoki & Miia Kirsi

Otava 2018

Anni Vuohijoki on DI, lääketieteen opiskelija, painonnostaja ja monipuolinen voimaharjoittelun valmentaja. Hän edusti Suomea Rion olympialaisissa vuonna 2016.

Miia Kirsi (s. 1983) on HuK, crossfit-valmentaja sekä hyvinvointiin ja liikuntaan erikoistunut kirjoittaja.

Kirjassa on uusinta tietoa lihaskunnon vahvistamisesta Olympiatason painonnostajalta ja ammattivalmentajalta.

Pelkäsin, että mätkähdän jälleen kadulle, koska en ole yhtä hyvässä kunnossa/lihaskunnossa kuin ennen rankkoja hoitoja, joten lainasin kirjan kuntosaliharjoittelua varten. Lihasmassan lisäämisestä on hyötyä kaiken ikäisille ihmisille ja kuntosaliharjoittelu tekee helpommin tynnyristä tiimalasin. Voimasta on iloa arjessa jo kauppakasseja raahatessa. Neljän kilon kissanruokasäkkejä raahatessa on tyytyväinen siitä, että voi jo paremmin.  

Hyviä neuvoja

Putkirullauksesta, ”köyhän miehen hieronnasta”, voi olla hyötyä kipeille lihaksille.

Kannattaa suunnitella treeniohjelma: päätavoite, aika, harjoittelu viikossa, vuosisuunnitelma, vapaapäivät, pidä kirjaa (tämä on mielestäni tärkeää – otin aiemmin kotona peilistä valokuvia edistymisestäni) ja nauti harjoittelusta.

Vanhemmilla ihmisillä keho vaatii palautumisaikaa, huolellinen lämmittely on tärkeää, lihakset pitävät nivelrikkopolvet kivuttomampina ja loppuverryttely on tärkeää.

Urheilijan päivän ruoat -kohdassa minua jäi kiinnostamaan, miksi aterialla syötiin 100 grammaa kalkkunaa ja 30 grammaa kalkkuna- tai broilerileikettä. Mietin, miksei urheilija syö 130 grammaa kalkkunaa ja jätä prosessoidut lihat syömättä lounaalla? Pitäisi varmistaa joltain ravitsemusgurulta.

Aamiaiseen kuuluivat kaurahiutaleet (puurona), tuore tai pakastemarjat, raejuusto, ruisleipä, kalkkuna- tai broilerileike, Oivariini ja rasvaton maito TAI smoothie, kananmunan valkuainen, luonnon jogurtti, banaani, mansikka, 15 pähkinää, Oivariini ja rasvaton maito. 

Ruoassa solujen pitää saada energiaa. Kannattaa syödä säännöllisesti, mutta itselle sopivasti. Proteiinia keho tarvitsee 20–25 grammaa per ateria. Kun peruspilarit ovat kohdallaan, niin pieni horjuminen eli kakkua syntymäpäivillä ei haittaa. (Perinteinen 20/80, oletan, eli tilanne kuntoon, niin satunnainen salmiakki ei haittaa.)

Aktiivinen palautuminen eli kevyt liikunta on tärkeää: soutu, kävely tai pyöräily. Venytteleminen on hyvä, jos siitä on sinulle hyötyä.

Nukkuminen on terveysteko. (Pitää paikkansa. Nuku päivällä, jos kortisoni valvottaa yöllä. Päivällä on ihanaa nukkua sairauslomalla tai eläkevuosina, kun kiirettä ei välttämättä ole minnekään.)

Mielen voima. Liikunnalla on todettu olevan masennusta parantava vaikutus. Liikunta voi myös ehkäistä masennusta. Työnhaku on haastavaa, mutta käveleminen ja roskien kerääminen on ainakin minulle hyödyllistä, koska olen ulkona, liikun ja saan siivottua lähiympäristöä. Suosittelen puistokummiksi ryhtymistä kaikille helsinkiläisille. Pysyvät muutokset vievät aikaa ja toisinaan tulee takapakkeja. Muutokset tuovat energiaa.

”Olemme juuri sellaisia, kuin ajattelemme olevamme. Unelmoi ja haaveile. Uskalla odottaa onnistumista ja lopeta murehtiminen.”

Vuohijoki pitää Bullet Journalista eli itse tehtyä kalenteria, jossa hän seuraa mm. untaan, painoaan ja ravinto-ohjelmaansa. (Useampi kaveri yritti pitää Bujoa ja valtaosa heistä luovutti. Jokaisella on oma ja toimiva tapansa seurata edistymistään.)

Oli surullista lukea, että lahjakasta urheilijaa oli kiusattu koulusta ja murheellista lukea veljen menettämisestä. Arvostan, että Vuohijoki pärjäsi kohtaamiensa ikävien asioiden kanssa, valmistui DI:ksi ja opiskelee tällä hetkellä lääketieteellisessä tiedekunnassa. Huikeita saavutuksia.

Olen pahoillani ikävistä kokemuksistasi ja toivotan sinulle onnea lahjakkuudestasi, osaamisestasi, edistymisestäsi ja erittäin vahvasta luonteestasi, Anni Vuohijoki.

Kotimuseon joulupöydät, Sinebrychoffin taidemuseo 1.12.2018 – 3.2.2019

Fanny ja Paul Sinebrychoff ovat asettuneet Bulevardin taloonsa, joka lukeutui Helsingin merkittävimpiin yksityiskoteihin. Kahdeksan hengen pöytäseurueeseen osallistuvat isäntäpariskunnan lisäksi Paulin sisaret Anna ja Maria sekä edesmenneen Nicolas-veljen perhe.

Näin olisi joulunvietto voinut alkaa Sinebrychoffin talossa. Sisarusten äiti kauppaneuvoksetar Anna Sinebrychoff oli kuollut, ja se varmasti leimasi perheen joulunviettoa. Läsnä olivat isäntäperheen lisäksi Paulin sisarukset: Anna Kjöllerfeldt tyttärensä Esterin kanssa ja Maria puolisonsa Carl von Wahlbergin kanssa. Joulun viettoon osallistui myös Nicholas-veljen leski Anna (o.s. Nordenstam) Olga-tyttären kanssa. Talon palveluskunnalle oli melko varmasti järjestetty oma joulu, johon ruoan ohella kuuluivat talon isäntäväen heille antamat lahjat. Fanny Sinebrychoff harjoitti anoppinsa Anna Sinebrychoffin tavoin laajaa hyväntekeväisyyttä, johon joulunaika toi oman lisänsä.”

Elä rohkeasti

Jojo Moyes

Gummerus kustannus 2018

”Louisa Clark tuli lukijoille tutuksi Jojo Moyesin läpimurtoromaanissa Kerro minulle jotain hyvää ja sen jatko-osassa Jos olisit tässä. Loun tarinan optimistinen päätösosa Elä rohkeasti naurattaa, itkettää ja herättää halun matkustaa heti New Yorkiin.”

Uusin suomennettu teos Kuinka painovoimaa uhmataan, joka ei kuulu edelliseen sarjaan, ilmestyy ensi vuonna.

Oodi uudelleen

Kävimme Oodissa noin viikko avajaisten jälkeen. Minulle käynti oli toinen ja kummastelimme liukuportaiden kaiteiden likaantumista, koska niissä oli mustia läiskiä ja ihmettelimme valtavaa hiekka- ja kivimäärää kirjaston lattioilla. Keväällä tulevien hyllyjentäyttörobottien lisäksi tilassa kannattaisi ajaa mäkiä kiipeäviä ja portaita laskeutuvia siivousrobotteja, jotka putsaisivat ihmisruuhkan aiheuttamia sotkuja.

Kurkistimme ylimmässä kerroksessa salaiseen huoneeseen, lasten lukupaikkaan, kirjahyllyn takana. Tilassa onneksi riisutaan kengät.

Pääsimme ihailemaan maisemia kolmannessa ja ensimmäisessä kerroksessa ja vuorotellen istumaan Pallotuoliin, joten käynti oli hyvin onnistunut.

Toinen kerros avataan asiakkaille 28.12. ja elokuvateatteri Regina avataan tammikuun puolella.

” Kansallisen audiovisuaalisen instituutin uusi elokuvateatteri Kino Regina aloittaa toimintansa Helsingin keskustakirjasto Oodissa tammikuussa 2019.” Luulin, että Regina korvaa Orion-elokuvateatterin, mutta näin ei onneksi ole.

Emme saaneet traumaa kirjaston matalista ”kyykkäyskirjahyllyistä”, koska keskityimme kirjastoon tutustumiseen ja kauniiden maisemien ihailemiseen. Pallotuolista pystyi katselemaan vastapäisen talon neuvotteluhuoneisiin, mutta emme vilkuttaneet kenellekään.

White Christmas

Bing Crosby

Cokis-rekalta Oodiin

Lauantain ohitin sateessa Rautatientorin luistinradan, jossa tyytyväiset ihmiset luistelivat. Historian hämärissä luistellessa oli kylmä, mutta näin sivistyneempinä aikoina voi luistella jopa kaatosateessa.

Menin katsomaan Coca-Colan joulurekkaa, joka oli ensimmäistä kertaa Suomessa. Ihailin Amos Rexin jonoa, joka oli pidempi kuin maanantaina. Museon näyttely pitää ehdottomasti nähdä.

Salomonkadulla käveli poni, jonka satulalla istui pieni lapsi. Hoitaja talutti ponia, jolla ei sillä kertaa ollut poronsarvia.

Narinkkatorilla Kampin edessä oli satoja ihmisiä jonottamassa. Kuvasin rekan, koska niin pitää ymmärtääkseni tehdä ja kysyin parilta nuorelta naiselta, miksi me jonotamme. Mahdollisuus oli Cokis-tölkkiin. Join vuosia sitten Pepsi Maxia eikä jonottaminen kiinnostanut, joten käännyin ympäri ja suuntasin kohti Oodia.

Pikkulapset silittivät herttaiselta näyttävää ponia Lasipalatsin takana. En viitsinyt avata sateenvarjoa, joten kastuin kiitettävästi matkalla.

Oodi!

Menin Oodin eteläpäädystä sisään ja keltakaiteisia (jesh!) liukuportaita kolmanteen kerrokseen. Toisen kerroksen remontti on vielä kesken.

Kiersin yläkerran reunoja pitkin ja arvostin korkeuseroja. Väkeä oli aika paljon paikalla, mutta liikkuminen sujui hyvin. En vieraillut kahviossa ja terassiparvekkeelle pääsee vain kesällä.

Maisemat kolmannesta kerroksesta olivat upeat! Katselin Töölönlahtea, Finlandia-taloa, Musiikkitaloa ja Eduskuntataloa.

Jonotin ulkonemaan, josta oli Helsingin Sanomien jutun mukaan ”hirmuinen pudotus” ja vain kolme ihmistä ohitti minut, koska olen huono jonottaja. Pudotus maahan ei onnistuisi laseja pirstomatta, joten kuvasin kulmauksen ja jatkoin matkaa laskeutumalla portaat.

Olisin mielelläni pyörinyt valkoisessa Pallotuolissa, mutta joku toinen ehti ensin. Katselin kirjoja, mutta en lainannut mitään. 

Oodin kolmannesta kerroksesta tulee hyvä Ameriikan mall suomalaisille. Siellä oli hauska kierrellä sadesäällä, nousta ylämäkiä, kiivetä tai laskeutua rappusia.

Kirjahyllyn taakse piilotettua salahuonetta en nähnyt, mutta Oodissa tulee tietenkin käytyä jatkossakin.

Toisen kerroksen lukuportaita, opiskelutiloja ja neuvotteluhuonetta pystyi kurkkimaan nauhan takaa. En yleensä tuijota ketään, mutta jos istuisin opiskelemassa lasiseinäisessä pienessä huoneessa liukuportaiden vieressä, niin katselisin ihmisiä, en tietokonetta tai kirjoja.

Ensimmäisessä kerroksessa oli info, mahdollisuus lainata tai palauttaa kirjoja, käydä kahvilla tai syömässä.

Alakerrassa oli naisille ja miehille yhteinen wc-tila, jonne pääsi portaita pitkin tai hissillä.

Myöhäinen keskiaika

Palasin sateisessa säässä bussilaiturille ja kuulin bussissa kiehtovan keskustelun suomalaisen ja suomea puhuvan eurooppalaisen välillä. Eurooppalaisperheen aamiaisella oli suomalaisen mukaan chocolatia, joka on käsitykseni mukaan jotain vielä parempaa kuin suklaa. Vankilan kohdalla hän kertoi, että Suomessa vankeja on vähän Yhdysvaltoihin verrattuna. Itsenäisyyskeskustelussa hän mainitsi, että Suomi oli Ruotsin vallassa myöhäisellä keskiajalla. Oliko?

Suomi oli Ruotsin vallan alla vuodesta 1523 vuoteen 1809. Keskiaikaa vietettiin Wikipedian mukaan 500-luvun alusta 1400-luvulle. Kyllä, oli pakko luntata. Oliko Ruotsin vallan aika jo renessanssia?

Pidin nuorehkon henkilön maininnasta, koska en juuri koskaan puhu kenenkään kanssa varhaisesta tai myöhäisestä keskiajasta.

Vitsi

Harald Hirmuinen -sarjakuvassa Harald kysyi vaimoltaan Helgalta, mitä hänen poissa ollessaan on tapahtunut ja vaimo luetteli sodat, mainitsi keskiajan ja lisäsi, että vanha koirasi on saanut pentuja. Harald innostui koiranpennuista. En lapsena ymmärtänyt, mitä hauskaa sarjakuvassa oli.

Onneksi äiti selitti vitsin ja kertoi, että muut tilanteet olivat tärkeitä tapahtumia eikä pennuilla ollut merkitystä.  En vieläkään ole samaa mieltä, koska koirat ovat ilahduttavaa seuraa ja sodat ovat typerää rettelöintiä.

WordPress

Kirjoitan Wordissa ja siirrän tekstit WordPressiin. Järjestelmä keljuilee nykyisin tekstien kanssa, poistaa välilyöntejä ja tekee turhia yhdyssanoja, joten pitäisi kirjoittaa tekstit WordPressissä. En tahdo, vaan lisään puuttuvat välilyönnit.

Musiikkitalo

Pianisti Johannes Piirto ke 30.1.2018 klo 19.

Edo de Waart johtaa Beethovenin 5. sinfonian RSO:n konsertissa.

Hollantilainen kapellimestari Edo de Waart johtaa Beethovenin viidennen eli Kohtalonsinfonian RSO:n konsertissa. Vuonna 2009 RSO:n nuoreksi solistiksi valittu Johannes Piirto on sittemmin esiintynyt usein orkesterin kanssa – tällä kertaa ohjelmassa on Witold Lutoslawskin pianokonsertto.

https://www.musiikkitalo.fi/fi/tapahtuma/rso-de-waart-piirto

Kuusi kieltä ja magneettikuva

Naistenklinikan hississä kiinnitin huomiota vierailuajoista kertovan tiedotteen kuuteen kieleen. Kolme tunnistin eli suomen, ruotsin ja englannin, mutta muutama kieli piti myöhemmin varmistaa infosta. Kyseessä olivat somalin kieli, arabia ja persia. Suomi on kansainvälistynyt viime vuosien aikana.

Suomessa somalin kielen puhujia oli 14 769 vuonna 2012, eniten Uudellamaalla. (Wikipedia)

Arabiaa puhuvat ohittivat somalia ja englantia äidinkielenään puhuvat. Arabiankielisiä oli vuonna 2016 vajaat 22 000 henkilöä. Arabiaa puhuvat irakilaiset ja syyrialaiset. (Yle 29.3.2017)

Persiaa puhutaan mm. Iranissa ja Afganistanissa. (Wikipedia)

Ohutsuolen magneettikuvaus

Toilax-laksatiiveja otin edellispäivänä klo 16 kaksi kappaletta,joten purkkiin jäi ”vain” 98 kappaletta. Vieläkin sapettaa, että piti ostaa 100 kappaleen purkki.

Sain syödä päivän aikana valkoista leipää ja perunoita. Päätin lopettaa syömisen klo 19.

Kuudelta aamulla vettä

Ennen magneettikuvausta edeltävää nestejuontia piti olla syömättä ja juomatta neljä tuntia. Syömättömyys oli helppoa, mutta vedettömyys ei ollut. Kännykkäni soi kuudelta aamulla, join vettä ja palasin nukkumaan. (Sama kännykkä soi erehdyksessä torstaiaamuna klo 3:30. En arvostanut tilannetta.)

Bussi lähti yhdeksän aikoihin kohti sairaalaa, koska halusin olla hyvissä ajoin paikalla.

Kyydissä istui äänekkäästi puhunut perheenäiti, jonka lasten tilanne tuli meidän kaikkien tietoon. Surullista, että etunimeltä useita kertoja mainittu lapsi saa raivokohtauksia. Olipa ikävää, etteivät äidin kehut ilahduta lasta. Ei olisi mukavaa olla lapsi, jonka käytös kuvataan kovaäänisesti puhelimessa, koska joku noin 40 matkustajista voi tuntea lapsen. Lapsia ja näiden ystäviä kuvanneen puhelun jälkeen meille selvisi äidin työ seuraavan puhelun aikana ja toivon, että hän osallistui terapiaan eikä ohjannut keskusteluja.

Bussin reittiä oli muutettu, joten kävelin loppumatkan sairaalaan. Ilmoittautuminen automaatilla ei onnistunut, koska menin magneettikuvaan. Ystävällinen info neuvoi minulle reitin. Ammattieksyjänä varmistin vielä suunnan sairaalavaatteisiin pukeutuneelta vastaantulijalta, mutta hän ei osannut vastata. Kysyin aiemman influenssarokotuksen aikana terveyskeskuksen laboratoriosta, kuka antaa rokotukset, mutta hoitajat eivät tienneet. Rokotteet antoivat terveydenhoitajat. Osastot erikoistuvat, joten tiedot eivät kulje sairaaloissa tai terveyskeskuksissa.

Influenssarokotuksesta ei tullut mitään haittoja monille ystävilleni tai minulle, mutta parilla kaverilla kipeytyi käsi ja kolmas sairastui nuhakuumeeseen.  

Ilmoittauduin yli vartin etuajassa ja luin tylsää The Miracle Morning– kirjaa, jossa kerrottiin ”elämän muuttavista kuudesta tavasta”. Edellinen lukija oli tositteen mukaan lainannut kirjan lisäksi teokset Kalle-karhun uusiystävä, Puppe menee kouluun ja Kaikkien aikojen dinosaurukset. Olen allerginen kirjojen väliin jätetyille lainauslapuille, joten pudotan laput paperinkeräykseen. Uskon, että jopa kouluun mennyt Puppe olisi ollut kiinnostavampi kuin herää ajoissa, juo vettä, joogaa, suunnittele ja kiitä päivästäsi– jorina. Neljältä tai viideltä en suostu aamuisin nousemaan ja muut ohjeet ovat yleistä sitäsamaa.

Vanheneminen 

Luin melko luotettavasta lähteestä, että vain naiset vanhenevat. Googlasin uteliaana aiempia koulukavereita ja epäilin melko luotettavaa lähdettä, koska miespuoliset koulukaverit näyttävät vanhenneen siinä missä naispuolisetkin. Jopa ne yhdeksännen luokan komeimmat ja  urheilullisimmat pojat näyttivät ikäisiltään. Sangen merkillistä ja harmillista, etteivät he edelleen näytä yhdeksäsluokkalaisilta.

Herr und Frau Doktor/Doktorin

Juttelin tohtoriksi väitelleen kanssa ja tuntuu, että heitä on nykyisin valtavasti.

Wikipedian mukaan tohtorintutkintojen määrä on Suomessa nelinkertaistunut viimeisten 20 vuoden aikana (vuonna 1986 valmistui 349 tohtoria). Suomessa on työelämässä noin 16 000 tohtorintutkinnon suorittanutta ja vuosittain valmistuu noin 1 400 uutta tohtoria, joten tohtoreiden kokonaismäärä kasvaa nopeasti.

Juttelin toisen tohtorin kanssa, joka kertoi sympaattisesti joka ikiselle ihmiselle olevansa tohtori. Mietin, että niin minäkin ylpeänä kertoisin ja ompeluttaisin tiedon lippalakkiini. Sinänsä harmi, etten käytä lippalakkeja.

Jos olisin tohtori, niin muuttaisin Saksaan, jossa tohtoriksi valmistumisesta ymmärretään kiittää joka tilanteessa. Suomessa ei tutkintoa arvosteta riittävästi ja soveliaan työpaikan löytäminen voi olla hankalaa.

Myöhässä

Aikani magneettikuvassa oli klo 11:15 ja klo 10:15 minun piti saada juotavaksi puolitoista litraa nestettä. Kuulin puoli yhdeltätoista, että kuvaukset ovat myöhässä ja edeltäjälläni on vielä puolen tunnin odotusaika.

Kirja oli tylsä ja melkein luettu, joten kysyin infosta, mistä löydän kahvion ja lähdin ostamaan luettavaa. Edessäni jonottivat äiti, pieni poika, isä ja pyörällisessä ja läpinäkyvässä kehdossa nukkunut liikuttavan pieni ja söpö vauva. Etsin pokkaria, mutta löysin kiinnostavan lehden ja luin hetken kahviossa.

Palasin takaisin hisseille, mutta mainitulle ovenavauspainikkeelle oli matkaa useampi metri. Onneksi painikkeen vieressä istunut nainen avasi minulle ystävällisesti oven, joten en hyytynyt kuudenteen kerrokseen.

Palasin ensimmäiseen kerrokseen ja jonotus jatkui. Hoitaja kävi pahoittelemassa tilannetta.

Klo 11:25 sain lasin ja juotavaksi kaksi pullollista makeaa nestettä, joka oli ilahduttavan kylmää. Hoitaja raahasi eteeni odotustilassa olleen pienen pyöreän pöydän. Olin istunut aiemmin pöydän ääressä, mutta poistunut kahvioon ja pöytäpaikat olivat varattuina. Minulla oli 45 minuuttia aikaa juoda puolitoista litraa ja liikkua tilassa, jotta neste valuu suolistoon. Ennen tutkimusta ei saanut juoda, jotta juominen onnistuisi sairaalassa. Varmistin tilanteen ja olisin erittäin mielelläni juonut edes hieman vettä edeltävän viiden ja puolen tunnin aikana.

Luin lehtiä ja vaeltelin odotustilassa. Reilun puolen tunnin kuluttua hoitaja haki minut poliklinikalle ja sain vaihtaa sairaalan pyjamaan. Laitoin villasukat jalkaan, koska magneettiputkessa on viileää. Hoitaja etsi vasemmasta kädestäni suonta, mutta ei löytänyt. Suoneni arpeutuivat, kun luovutin vuosia sitten 30 kertaa verta. Hoitaja peitti pistoskohdan lapulla ja kiristi teippiä käden ympärille, jottei käteen tule mustelmaa. Oikeasta kädestäni, jonka puristin nyrkkiin, hän onnistui läpsimällä löytämään laskimon ja lisäsi katetrin. Tuttu tilanne.

En saanut kaapin ovea tappelemallakaan kiinni, joten hoitaja sulki kaapin, jossa olivat vaatteeni ja käsilaukkuni. Join vielä pari kulausta kylmää nestettä. Lisäsin silmätippoja ja jätin silmätipat magneettikuvaushuoneessa valkoiseen pieneen koriin ja kummastelin, missä kaappini avain on. Avain löytyi hoitajien huoneesta ja laitettiin koriin.

Minulle pahoiteltiin viivästymistä. Henkilökunta ei päässyt lounaalle, koska jonossa oli vielä potilaita. Kiireellisten tilanteiden vuoksi sairaaloissa pitäisi mielestäni olla henkilökunnalle ruokaa.

Menin makaamaan ”magneettipedille” ja polvieni alle tuli kolmiomainen tuki jalkoja varten. Pyytämääni peittoa en palelijana saanut, koska vatsan ja rinnan kohdalle laitettiin kuvausta varten valkoinen muovilevy. Sain kuulokkeet korville ja hälytysnapin vasempaan käteen. Laitoin silmät kiinni ennen kuin minut työnnettiin putkeen. Kuvaus kesti henkilökunnan mukaan noin 40 minuuttia.

Minuutin kuluttua minut vedettiin pois koneesta, joten ihailin asiattomasti  toimituksen nopeutta. Muovilevy käännettiin toisinpäin ja palasin putkeen.

Kahden minuutin kuluttua minut hilattiin uudelleen ulos, mikä huvitti. Kone ei toiminut. Onneksi laite toimi jälleen. Avasin silmäni ja mietin, että putkessa olisi hankalaa Pinokkiona, koska nenä osuisi kattoon.

Hoito alkoi, mutta ei nukkumisvaihtoehtona, vaan hengityksenpidätyksinä. Onneksi klaustrofobia ei vaivannut, koska hengitystä piti pidättää noin 10 kertaa. ”Lyhyt sisään hengitys. Hengittämättä.” Noin 10 sekunnin kuluttua sain jälleen luvan hengittää. Sänky tärisi mellakoivan PIUUPIUUPIUU, RÄTTÄTTÄT -osan aikana.  Metelin perusteella minua kuvattiin ylä- ja alapuolelta. Saatan olla väärässä.

Silmäni kuivuivat tuuletuksessa, joten pidin ne kiinni ja minua paleli. Jossain vaiheessa laskimokatetriin lisättiin sinistä nestettä. Hoitaja sai ohjeen lisätä nestettä hitaasti, koska verisuoneni ovat pienet. Niin ovat. Verenluovutuksissa vain osa verestäni pystyttiin käyttämään, koska luovutuksissa oli (on) aikaraja. Verenluovutuspaikan hoitajat neuvoivat minua käymään kuntosalilla, jossa olin käynyt jo vuosien ajan. Kannattaisi olla miehen verisuonet, kun luovuttaa verta 

Magneettikuvauksen jälkeen pääsin pois tunnelista, nousin petiltä ja käsivarsikatetri poistettiin. Uteliaana kysyin hoitajalta, kuinka usein ”magneettiuunissa” ollut peti syttyy tuleen? Ei kuulemma koskaan ja miksi ihmeessä sen pitäisi syttyä?

Heillä oli kiire valmistella seuraavaa potilasta varten, joten en selittänyt, että mietin Hannua, Kerttua ja piparkakkutaloa. Olin nähnyt hupaisan piirroksen, jossa noita totesi toiselle, että aiemmin lapset piti lihottaa ennen paistamista. Tilanne on muuttunut Grimmin veljesten ajoista.

Christopher Weyantin piirros oli New Yorker Cartoonissa:

https://www.art.com/products/p15063258120-sa-i6844819/christopher-weyant-remember-when-we-used-to-have-to-fatten-the-kids-up-first-new-yorker-cartoon.htm

Kaapin avain oli kadonnut laatikosta, johon se oli jätetty minua varten ja mystisesti kipittänyt takaisin hoitajien huoneeseen. Palasin pukeutumistilaan, join vettä, puin ja laitoin silmätippoja.

Kiitin lähtiessäni henkilökuntaa ja istuin hetken odotustilassa, koska saamani lääke saattoi sekoittaa vatsan. Ei onneksi sekoittanut vielä sairaalassa. Vanhempi herra huudatti jotain sarjaa, arvausohjelmaa ja tv-shopin mainoksia. Kuvittelin aiemmin, että tv on odotustilassa äänettömällä, mutta aina oppii jotain uutta.

Ehdin bussiin, jäin pois Kampissa ja kävin Lasipalatsin takana tapaamassa poroponia. Poni tervehti hirnumalla ja jatkoin aseman suuntaan. Bussin lähtöön oli minuutti, joten tähtäsin seuraavaan bussiin. Olin kotona vasta klo 15 eli pitkä päivä.

Seurasin Ruudusta Rempalla kaupaksi –brittisarjaa, jossa karmivan rumasti sisustetuista huoneista tehtiin vielä karmeampia räikeillä tai imelillä maaleilla ja valtavilla kukkatapeteilla. Aivan loistava sarja, jota kannattaa seurata!

Alzheimer-jumppaa

Alzheimer-kirjasta opin, että kävelyn aikana voi miettiä aakkosia takaperin. Helppo juttu! Eipä yllättäen ollut, koska aakkossarjaa piti kelata abc-litaniana, jotta muisti, missä vaiheessa j-kirjain on kun aloittaa ääkkösistä.

Ö, ä, å, z, y, x, w, v, u, t, s, r, q, p, o, n, m, l, k, j, i, h, g, f, e, d, c, b ja a.

Hukkasin matkalla vain x- ja i-kirjaimet. Harjoitukset jatkuvat.

Saisinko lasin Cokista?

Farmaseutti kertoi minulle apteekissa vitsin.

Mitä vampyyri tilaa mennessään ravintolaan?

”Lasin kokista.”

Alzheimerin loppu

Alzheimerin loppu

Dale Bredesen

Viisas Elämä 2018

Luin yhdysvaltalaisen lääketieteen tohtorin ja kansainvälisesti tunnetun neurodegeneratiivisten tautien asiantuntija Dale Bredesenin teoksen. Hän mainitsee ohjelmasta, jonka avulla Alzheimerin tautia voidaan ehkäistä ja jopa parantaa.

Joitain neuvoja

Älä tupakoi, käytä runsaasti alkoholia tai ole ylipainoinen.

Korkea homokysteiinipitoisuus on riski

  • pienennä lisäämällä folaattipitoisten ruokia, kuten vihanneksia, hedelmiä ja ruisleipää (Duodecim)

Geenit

  • tutkimusten mukaan äidin Alzheimer nostaa riskiäsi sairastumiseen

Vähennä tulehduksia

  • pese hampaat kaksi kertaa päivässä
  • pysy normaalipainoisena, koska keskivartalolihavuus on riski

Vältä gluteenia (tuomittuina myös ruis), sokeria ja transrasvoja

  • elimistö pystyy käsittelemään sokeria vain noin 15 grammaa päivässä eli alle puolet virvoitusjuomatölkin sisällöstä
  • pieni määrä tummaa suklaata on sallittua
  • Hakaniemen kauppahallissa Helsingissä on Keliapuoti

Kiinnitä huomiota glykeemiseen indeksiin

Vältä diabetesta

  • suuri insuliinipitoisuus on haitallista
  • paastoinsuliinin pitäisi olla enintään 4,5 milliyksikköä litrassa

Paastoa öisin 12 tuntia eli syö aikaisemmin

Nuku kahdeksan tuntia yössä

  • melatoniini voi auttaa
  • univaje heikentää tiedon vastaanottamista ja käsittelyä

Vältä stressiä

  • meditoi, joogaa jne.

Liiku mielellään tunti päivässä, mutta vähintään puoli tuntia

  • Liikunta auttaa useiden pitkäaikaissairauksien, kuten valtimotautien, lihavuuden, diabeteksen, rappeuttavien tuki- ja liikuntaelinsairauksien, ahtauttavien keuhkosairauksien, muistisairauksien, masennusoireiden sekä useiden syöpien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. (Käypä hoito, jota tapaamani ja tohtoriksi väitellyt suositteli)

Hormonaalisella tasapainolla on merkitystä

Muista B12-, C-, D-, ja E-vitamiini, alfalipoiinihappo, probiootit ja magnesium

Kurkumiinia ja mustaa pippuria aterioilla jopa kolmasti päivässä

  • kitkerä maku häviää, kun kurkumaa hauduttaa miedolla lämmöllä öljyssä tai voissa kymmenisen minuuttia (Wikipedia)

Suosi kalaöljyä ja rasvaista kalaa 

  • tonnikalan elohopeapitoisuudesta varoitetaan

Syö terveellisesti, monipuolisesti ja Välimeren dieetin mukaisesti

  • muista mm. mustikat, parapähkinät (seleeni), kreikkalainen jukurtti ja hapankaali

Kirjassa on listattu keinoja, joilla jo sairastuneiden elämää on parannettu. Luomutuotteista on etua, samoin voi olla amalgaamipaikkojen poistamisesta ja suodatetusta vedestä. 

Alzheimer-potilailla on usein kilpirauhasen toimintahäiriöitä.

Kirjassa on tarkempia ohjeita mm. aivovammoista, tutkimuksista, nukutuksista, sopivista kasviksista, myrkkyjen välttämisestä ja tietenkin aivojumpasta. 

Jos pelkäät muistisairautta, niin kirja kannattaa lukea. 

Reipas takaraivo

Netissä oli vaikuttava piirros Bredesenin protokollasta, jossa on kolme ihmisen pään muotoista lehtipuuta. Ensimmäisessä oli runsaasti vihreitä lehtiä, toisessa keltaisessa puussa takaraivon kohdalla lehdet harvenivat ja kolmannessa punaisessa puussa takaraivon kohdalla oli hyvin vähän lehtiä.

Haluan ehdottomasti pitää vihreän ja tuuhean takaraivoni, vaikka olen ylittänyt 40-vuoden maagisen iän.

En halua elää, kuten Arttu Wiskarin Tuntematon potilas

Bredesenin säännöstö

https://www.drbredesen.com/thebredesenprotocol

Apoe4-ryhmä, jolla on suurempi riski sairastumiseen

https://www.apoe4.info/wp/