Ornon valaisimet, Sinkka

Mikäli Iittalan naivistit eivät jostain hyvin hämmästyttävästä syystä inspiroi, niin suosittelen käyntiä Sinkassa Keravalla. Orno – valo ja muoto -näyttely päättyy sunnuntaina 25.8.2019. Näyttelyssä on esillä Ornon klassikkovalaisimia ja Aalto-yliopiston muotoilun opiskelijoiden valaisintyyppejä.

Valokuvassa on Liisa Johansson-Papen töitä. Hänen tyylikkäitä töitään myy nykyisin Kontulassa toimiva Innolux, jossa vierailin pari vuotta sitten Suomen Syöpäpotilaiden työhönpaluuryhmän kanssa. Kiitos kiinnostavasta kohteesta, Marketta!

https://www.innolux.fi/fi/suunnittelijat/lisa-johansson-pape

Sinkan näyttely oli erittäin kiinnostava ja valaisimet näki mustasta metallista muotoiltujen pöytä- tai hyllyryhmien luona, jotka oli ystävällisen museovirkailijan tiedon mukaan kehitetty Sinkan näyttelyä varten.

Ihmettelin aluksi metallikehikkoja, kunnes taiteeseen perehtyneen tutun kanssa jatkoimme matkaa saliin, jossa valaisimet näki pöydän yläpuolella tai penkkiriviä valaisemassa. Opiskelijoiden kekseliäitä ja taidokkaita töitä ei välttämättä erottanut palkituista Ornon valaisimista.

Kiehtova näyttely tyylikkäässä museossa, jossa kannattaa vierailla Kultasepänkatu 2 -osoitteessa Keravalla.

Näkemäni valokuvan mukaan näyttely kiinnosti myös pieniä lapsia, jotka arvostivat (valaisin-) taidetta.

Ajatuksemme saattoivat Sinkassa harhautua lemmikkipuolelle, kun mietimme, hyppäisikö kissa pöytäkehikolle, jolla ei ole pöytälevyä. Väitämme, ettei hyppäisi.

Vaeltelu

Kerava-käynneissä oli parin vuoden tauko, joten kiertelimme alueella.

Kävimme katsomassa lähellä olevan vehreän kadun ihastuttavaa ”brittikotia”, sitä vastapäätä olevaa myynnissä ollutta tonttia, jonka ikuisuuden autiona olleella ja rakennuksettomalla pihalla luulin lapsena käyneeni vadelma- ja omenavarkaissa. Puutarhavadelmat olivat keltaisia ja suuria.

Katselimme päiväkodin pihan sympaattista metallisammakkoa, lapsuuden SUURTA kalliota, tenniskenttiä, Lapilan kaunista kartanoa ja upeaa pihaa, purettua ala-astettani, joka oli alusta lähtien ankean ruma, mäen päällä olevaa vanhaa puukoulua ja myöhemmin uutta kauppakeskusta Karusellia, jossa kävimme lounaalla.

Tilasin Mama Mozzassa kasvispizzaani punasipulia, kirsikkatomaatteja ja tuplaherkkusienet, joten sain jännittävän kiehuvan pizzakulhon, joka muistutti suurine herkkusienipaloineen jotain kiinnostavaa sienipataa. Pizza oli kuumaa ja loput sai mukaan, joten eipä valittamista. Kasvispizza näytti hyvältä, mutta olisin nypityttänyt pois munakoisonviipaleet. Kesäkurpitsa maistuu hyvältä, mutta löllöt munakoisonviipaleet epäilyttävät. Alkupalapöytä oli monipuolinen ja runsas ja ravintolan sisustus oli viihtyisä.

Keskustelimme mm. DNA-testeistä, jotka kiinnostavat edelleen. En usko, että perimäni on muuttunut, koska sain siirteen ainoalta sisareltani allogeenisessä kantasolusiirrossa, mutta mistäpä tuota tietää. Meillä on samat vanhemmat, joten miksi tilanteeni muuttuisi?

Asuntonäyttö

Olen pitkään ollut kiinnostunut Keravalle rakennettavasta kerrostalosta, joten kävimme tutustumassa kahteen esittelyasuntoon.

Kaksio oli ylimmässä kerroksessa ja esteettömät maisemat olivat loistavat, vaikka asunto oli pieni. Lasitetun parvekkeen ovi oli auki, mutta kodin kuumuus ilahdutti eli ikkunat olivat paahteiseen suuntaan. Hinta oli 180 000 euroa ja neliöitä oli välittäjän mukaan 41. Kummastelin neliöiden määrää, joten otin mukaan esitteen, jonka mukaan suurin (suurin?) eli kyseinen kaksio oli 35,5 m2. Pienemmissä kaksioissa neliöitä oli 32.

Pieni paikkakunta, joten enemmän neliöitä asuntoihin, kiitos.

Yksiö oli sievä ja 21-neliöinen, mutta sinne näki viereisiltä parvekkeilta. Toisaalta maisema oli kauniimpi kuin ylimmästä kerroksista, koska näkymä oli omakotitaloalueelle, jossa oli suuria lehtipuita.

Empiirisen tutkimuksen tuloksena oli, että lämmin tai hyvin lämmin asunto on hyvä, esteetön maisema on erinomainen, mutta kaunis maisema on ehdottomasti parempi. Paljon, paljon enemmän neliöitä ja läpitalon koti on paras ratkaisu. Ei maisemaa naapuriasuntoihin, kiitos.

Pohjoisen puolen kiinnostavampaan suuntaan olleet asunnot oli jo myyty eikä minua juuri yhtään häirinnyt räikeä väritys taloyhtiön porraskäytävien ovissa tai parvekkeen seinissä… Suomennos: kunpa rakennuttajat luopuisivat värikkäistä parvekelaseista ja päiväkotivärisistä seinistä ja ovista. Tökerö trendi, jonka tulevat suunnittelijat tuomitsevat. Sanokaa minun sanoneen.

Olen aina halunnut kirjoittaa sanokaa minun sanoneen tai ettekö te tiedä, kuka minä olen. Kjeh!

Mainokset

Tänään tai huomenna Uskalla iloita! -naivisteja?

Kävimme lomallani tutustumassa Iittalan naivisteihin, koska niin pitää tehdä.

Näyttely päättyy sunnuntaina 25.8.2019, on auki klo 10 – 19 (myös juhannuksena, mistä pidän) ja yhdeksällä eurolla pääsee tutustumaan hauskoihin, ilahduttaviin, oivaltaviin ja kiinnostaviin töihin. Opiskelijat, työttömät ja eläkeläiset maksavat seitsemän euroa ja alle 18-vuotiaat voivat kiertää näyttelyn ilmaiseksi. Museokortti ei käy, koska kyseessä ei ole valtion ylläpitämä taidelaitos.

Hyvien teosten näkemisestä maksaa mielellään yhdeksän euroa.

Matkustimme Iittalaan Tampereelle menevällä R-junalla, kävelimme asemalta vanhalle puukoululle, ostimme liput, kiipesimme portaat toiseen kerrokseen, katselimme riemastuttavita töitä, laskeuduimme portaat alas ja näimme lisää hyvää mieltä tuovaa taidetta.

Pyörätuolilla liikkuvat pääsevät alakertaan ramppia pitkin.

Kyllä äitee osaa oli ilahduttava metallista väkerretty teos, jossa possuäiti ajoi traktoria ja -lapsi istui kyydissä, seinillä hehkui useissa teoksissa auringonkukkia, maalauksia oli kaupungeista ja rannoista, portaikon seinällä oli erinomaisia kenraalikoiria (!) ja katseltavana oli hauskoja ja/tai kiehtovia maalauksia eläimistä (kyllä, Kati Mikolan kettu, karhu ja jänis) ja kukkasista. Alakerrassa oli kauniita lasitöitä ikkunaan ripustettaviksi (kaikki myyty), jääkaappia vartioiva Eino Viikilän koirateos, Mia Bergqvistin aina ilahduttava töitä, Riitta Kolarin söpöjä nallukoita, Salla Lylynojan herttainen päästäinen ja paljon, paljon muuta, joita jokainen hauskuutta ja osaamista arvostava haluaa ehdottomasti nähdä.

Tuttuja taiteilijoita ja monia ilahduttavia töitä. Vielä riittää teoksia ostettavaksi, joten kannattaa kiirehtiä paikalle.

Eikö ole viheliäistä, että värikkäitä ja iloisia töitä maalaavan Raija Nokkalan teoksia ei saa kuvata, koska töitä plagioidaan? Kopioijat ovat usein todella taitavia maalareita, mutta toisen töiden ala-arvoinen kopiointi ja myyminen on katalaa toimintaa. Kuinka joku kelvoton heittiö kehtaa hyötyä toisen osaamisen ja kekseliäisyyden kopioimisesta?

Naivismi (ransk. naïve lapsekas, vilpitön, luonnollinen) on taidesuuntaus, jota harjoittavat usein itseoppineettaiteilijat.

Naivismin on katsottu olleen vastareaktio impressionismin jälkeisten taidesuuntausten teoreettisuudelle ja estetisöinnille. Taiteeseen haluttiin alkuperäistä välittömyyttä ja aitoa vaistomaista ilmaisua, joka olisi taidekoulutuksesta riippumatonta.

Länsi-Euroopassa syntynyt tyylisuunta levisi 1900-luvun kuluessa muualle maailmaan. Suomessa naivismi tuli tunnetuksi 1960–1970 -luvuilla. Myös Ruotsissa naivismi on suhteellisen suosittua.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Naivismi

Wikipedian itseoppineettaitelijat? Samantapainen sana kuin sadettakki tai appelssiini. Muita mieltä kaihertavia sanoja ovat ulko ovi tai alaaula.

En ole koskaan ajatellut, että Henri Rousseaun (1844-1910) huikeat maalaukset edustavat naivismia. Kirjahyllyni kierrätykseen antamistani taidekirjoista jäivät näköjään mieleen lähinnä maalaukset. Hassua, etteivät taiteilijoiden taustat tai työtavat vaikuttaneet mielenkiintoisilta, vaikka olen aina ollut innostunut lukemisesta. En toisaalta lue omaelämänkertoja, vaikka ne kiinnostavat todella monia ihmisiä – tai lue juorulehtiä. Toisten yksityisasioihin perehtyminen tuntuu jostain oudosta syystä utelemiselta, vaikka joku haluaisi kertoa omasta maailmastaan.

Minusta tulee huono pitsiverhoja (hankittava uudet verhot) heiluttava ja naapureiden asioista kiinnostunut muori, koska urkkiminen on tympeää. Yritän käydä jonkin kurssin tai perehdytyksen, jossa opetetaan penkomaan muiden asioita.

Mietin, onko taiteilijan taustalla, opiskelulla tai tekniikalla mitään merkitystä, jos maalaukset tai tekstit viehättävät muita?

Syksyllä olisi kiinnostavaa käydä Iittalan taidelainaamossa, josta teoksia voi lainata 15 kuukauden maksuajalla.

Jäikö jokin teos kummittelemaan mieleesi ja nyt harmittaa, kun teos ei päätynytkään omalle seinällesi? Uskalla iloita -kesänäyttely huipentuu viikonloppuna ja muutamien taiteilijoiden teoksia on mahdollista ostaa osamaksulla vain ajalla 23.-25.8. Tule ja löydä taidetta kotiisi!”

”Luonnonvastaista! Minä en ole mikään gorilla!”

Kortisonihoitojen aikana tosin näytin gorillalta.

Keskiviikkona sain käytettyä kertyneitä työtuntejani ja lähdin töistä jo klo 12. Torstain ja perjantain lomailin. Vein läppärini huoltoon ja selvisin murheellisesta läppärittömyydestä lukemalla kiinnostavaa kirjaa.

Pieni kirjapuoti Pariisissa

Minulle suositeltu saksalaisen Nina Georgen (s. 1973) Pieni kirjapuoti Pariisissa ilahdutti sieluani. Teos kertoi hylätystä keski-ikäisestä miehestä Jean Perdusta, joka osasi valita jokaiselle henkilölle juuri hänelle sopivaa luettavaa kirjakauppalaivastaan. Kirjassa oli tekstiä kaikesta siitä, mitä jokainen kirjoja ja unelmia rakastava haluaa elämäänsä. Teos päättyy muutamin ruokaresepteihin ja Kaunokirjalliseen ensiapupakkaukseen Adamsista Twainiin.

Oodi, Kansalaistorin Arboria ja Musiikkitalo

Piristin perjantaipäivää retkellä keskustaan. Käväisin Oodissa, ihmettelin Arboriaa, ilmatäytteistä rakennelmaa, jonne turvallisuussyistä menisin vain happimaskilla, leikkureilla ja saksilla varustautuneena ja jatkoin matkaa Musiikkitaloon.

Arboriassa pääsee käymään vielä sunnuntaina 25.8.2019, jos joku uskaltautuu ihailemaan brittitaidetta 80 muun ihmisen kanssa klo 11 lähtien.

Kylli Kukk

Luin Arborian ohjelmataulusta, että Kylli Kukk piti tilassa joogaharjoituksen. Näin ohjaajan, kun hän poistui tilasta ja mietin, että menen kiittämään häntä. Hän näyttää aina tyytyväiseltä, onnelliselta, säteilee hyvää oloa ja innostaa ihmisiä joogan pariin.

Seuraavaksi mietin, että hänellä on oikeus olla kaikessa rauhassa ja jatkoin matkaa.

Harmi, kun ei aina tiedä, onko karmea häirikkö vai ilahduttaako kommentti toista.

Suruton kaupunki uudelleen

Hakasalmen huvilan Suruton kaupunki -näyttely aukesi klo 11, joten päätin ensin käydä kiertelemässä puistossa ja käväistä lounaalla ennen 20-luvun Helsinkiä kuvaavaa näyttelyä. Kyseessä oli toinen tutustumiskerta erääseen parhaimmista näkemistäni näyttelyistä, koska erinomainen näyttely suljetaan sunnuntaina 1.9.2019.

Menkää ja virkistäytykää, koska ”Kimmeltävä kuin kulta, helmeilevä kuin samppanja, herkullinen kuin hedelmät, jalo kuin viini on Pommac”. Muistattehan toisaalta, että ruumista täytyy kurittaa, koska me olemme urheilukansaa. Uimahallin höyrykaappi on ihana, koska se laihduttaa niin hyvin, toteaa nuori nainen. Hän harrastaa myös tätinsä paheksumaa gorillamaista voimistelua.

Ei enää salsaa, rvp-muokkausta, niska-selkää tai lavista, vaan sulavoittavaa kuntoilua.

Café Huvila

Museon pihan viehättävästä kahvilasta olen kuullut ja lukenut paljon hyvää palautetta, joten oli aika tutustua arkisin tarjottavaan lounaaseen.

Torstaina ja perjantaina tarjolla oli tomaattivuohenjuustokeitto ja paahdettu kukkakaalimantelisalaatti 10,50 eurolla. Vuohenjuusto edustaa pahuutta, joten valitsin salaatin ja siihen kuuluvan fantastisen leipäviipaleen.

Sain hyvän ikkunapaikan, josta näin Kansallismuseon tornin. Odotellessani annostani luin Helsingin Sanomat -lehteä, ilahduttavaa poikkeusta digiversioon. Minulle tuotiin salaatti, joka oli kaunis, raikas ja erittäin hyvä. Hitaana syöjänä nautin erinomaisesta lautasellisesta melkein tunnin ajan. Sanomalehden jälkeen luin Heston Blumenthalin keittokirjaaa ja päätin jälleen kerran opetella hyväksi kokiksi. Seurattavaksi jää, missä elämässä tämä tapahtuu.

Hyvää leipää ei saanut ostaa mukaan, mitä harmittelen. Olisi pitänyt varmistaa leivotaanko leipä kahvilassa vai ostetaanko se jostain leipomosta.

Huvila on poikkeuksellisen hyvä lounaspaikka, jota suosittelen mielin vilpittömin.

http://www.cafehuvila.fi/

Inherit the Dust, Kansallismuseo – 1.9.2019

Aurora Karamzinin huvilassa olleen valistavan ja ennen kaikkea ilahduttavan museokäynnin jälkeen kävin kiertämässä Inherit the Dust – Nick Brandtin valokuvia -näyttelyn, joka päättyy sunnuntaina 1.9.2019.

Vaikuttava näyttely Itä-Afrikasta, jossa ihmiset valtaavat eläinten asuinalueita rakentamisella, teollisuudella ja muuttamisella. Missä aiemmin vaelsivat norsuperheet makaavat nyt sillan alla kodittomat ihmiset ja heidän liimaa imppaavat lapsensa. Uhanalaisten gepardien asuinsijoilla on joutomaata ja asunnottomat syövät mädäntynyttä ruokaa kaatopaikkojen roskapusseista. Filmausryhmän jäsenillä alkoi valua nenästä verta kuvauspaikoilla, joilla osa ihmisistä elää koko elämänsä. Simpanssiteos istuu murheellisen näköisenä sottaisella kujalla. Luonnon tuhoaminen, mikä länsimaissa tapahtui kauan aikaa sitten, tapahtuu nyt Afrikassa väkiluvun lisääntyessä. Kirahvien ja sarvikuonojen asuinsijat katoavat eivätkä salametsästäjät ole ainoita, jotka vaikuttavat niiden tulevaisuuteen. Ihminen on pahin tuholainen luonnolle.

Surullinen, julma ja erittäin vaikuttava näyttely, joka jokaisen ympäristöstä välittävän pitäisi nähdä.

Zäpämmät, Musiikkitalo

Palasin Musiikkitaloon ja kuuntelin aulassa kaikuvaa musiikkia. Zäpämmät-duon esitys oli alkamassa myöhemmin ja ihailin konserttikanteleen ja lyömäsoitinarsenaalin sointuja hetken aikaa.

World Press Photo, Sanomatalo – 1.9.2019

Tutustuin Sanomatalon käytävällä valokuvanäyttelyyn, joka päättyy sunnuntaina 1.9.2019 ja mietin jälleen kerran, kuinka kammottavia ihmiset ovat toisiaan kohtaan. Huumeita, rajojen vartiointia, murhia ja sotia. Pienille lapsille opetetaan aseiden käyttöä, tulivuoren tuhka peittää kodit Italiassa ja teurastamoissa silputaan eläinparkoja.

Luonto-osuus tietenkin viehätti. Kukapa ei pitäisi lempeästä puumasta tai kahdesta leikkisästä puumanpennusta?

Läppäri

Perjantaina hain läppärini, jossa ei yrityksen mukaan ollut mitään vikaa ja maksoin huollosta viisi (5) euroa. Olin varmistanut hinnan etukäteen sähköpostilla ja huollon piti maksaa 80 euroa.

Huoltomies korjasi vielä erehdykseni, jonka vuoksi olin muuttanut kaikki Word-pohjat vähemmän kätevään pdf-muotoon.

Huolto olisi ollut ilmainen, koska olen kanta-asiakas, mutta halusin maksaa edes jotain ja veloitus oli peräti viitosen. Onnistunut käynti, ehdottomasti.

Sleeping Sun, Nightwish

Kiitos Tarja Turusen upean äänen maailma on huomattavasti parempi paikka. Kannatan myös soittajia.

Tänään

Heräsin aikaisin, pesin hiukset, puin, pakkasin mukaan vesimeloninlohkoja ja meikkasin. Hyvä aamu!

Ehdin bussiin ja jäin pois metroasemalla. Istuin edessä, joten suuntasin etuovelle, joka oli kiinni. Käännyin kuljettajan puoleen ja kysyin häneltä ”anteeksi, pääsisinkö tästä?”. Kuljettaja kuunteli jotain kuulokkeista, joten arvelin, ettei hän kuullut ja kysyin uudelleen. Hän tiuskaisi minulle, että keskiovesta pääsee ulos ja pitääkö etuovesta tunkea! Olimme tyhjällä pysäkillä. En ymmärtänyt olevani törkeä kriminaali, joten totesin, että istuin edessä, joten olin poistumassa etuovesta. Ovi lävähti auki.

Sillä hetkellä vähemmän ystävällisenä ihmisenä käännyin hänen puoleensa ja teititellen tiedustelin, onko hän tietyn kansalaisuuden edustaja? Jätän huomaavaisesti määrittelemättä kyseisen kansalaisuuden. Kansalaisuus, joka turhan usein tiuskii busseissa asiakkaille, kaahaa ja on lähes poikkeuksetta epäkohtelias. Hän ei vastannut minulle.

Kaduin kommenttiani, koska ehkä hänellä oli poikkeuksellisen huono päivä ja hän halusi raivota asiakkaalle. Toisaalta ihmettelen, mikä oikeus hänellä/heillä on raivota matkustajalle?

Sata salamaa iskee tulta?

Kävelin metroasemalta kauppaan paria kerjäläistä väistellen ja jatkoin töihin. Aamupäivä meni mukavasti, koska asiakkaat olivat ystävällisiä.

Lounaalla menin hakemaan Oriental-salaatin lämminsavulohella (vaihtoehtoina ovat kana tai kala, mutta halusin lohta) Picnicistä, mutta päädyin vieraan asiakkaan selkeästi yllyttävän valinnan vuoksi uuniperunoihin, loheen ja katkarapuihin.

Menin työpaikan kahvioon syömään ja tietenkin juttelemaan työkavereiden kanssa, mutta palohälytyksen vuoksi päädyimme seisomaan rakennuksen viereen lähes 20 minuutiksi. Mikään ei onneksi palanut, vaan kyseessä oli väärä hälytys. Söimme lounaan loppuun ja palasimme töihin.

Aiemmassa työpaikassa kaikki poistuivat työtiloista harjoituspalohälytyksen aikana, mutta tupakoijat pysyivät tupakointihuoneessa. Tilanne tapahtui kauan sitten ja oli surkuhupaisa. Kukaan ei tullut ajatelleeksi, että savustamo jatkaa toimintaansa myös feikkikriisin aikana. He eivät tienneet, että piti poistua tiloista.

Väärät ihmiset lähtivät

Surullinen päivä, koska kahden erittäin sympaattisen työkaverin työsuhde päättyi.  Toinen, erittäin hauska ja fiksu pääsi opiskelemaan lääketiedettä ja toinen löysi mielenkiintoisen ja paremmin palkatun työn.

Harmi, kun kivat lähtevät pois, vaikka lähdön syy oli molemmilla hyvä.

TURPA KIINNI!

Iltapäivä sujui hyvin, vaikka tein hiljattain oppimiani ja uusia tehtäviä, kunnes sain haasteellisen puhelun. Soittaja oli kohtelias, mutta hänen seuralaisensa ei ollut. Harvemmin minulle kukaan huutaa puhelimessa turpa kiinni. Tarkemmin ajateltuna ei koskaan. Asia ei edennyt minnekään, joten puhelu päättyi. Halusin auttaa, mutta en onnistunut, joten tilanne tuntui harmilliselta.

Työpäivän jälkeen leimasin ulos ja täydensin vielä muutaman lomakkeen paikallani.

En lähtenyt terassikekkereille, koska pelkään aina, että joku vakuuttaa viidennen oluen tai siiderin jälkeen rakasthavansha minua. Niin on tapahtunut thurhan montha kherthaa, mutta nykynuoret ovat varmaan tunnollisempia ja kunnollisempia.

Kadonnut HSL-kortti

Lähdin kotia kohti ja odottelin bussia vain hetken ajan pysäkillä. Jäin kodin lähellä pois bussista ja olin vaihtamassa seuraavaan bussiin, kun huomasin matkakorttini kadonneen. Olin todennäköisesti pudottanut kortin bussiin. Etsin bussikorttia taskuistani ja käsilaukusta, mutta kortti ei löytynyt. Kävelin kotiin, tyhjensin ja pengoin käsilaukun, mutta kortti pysyi kateissa.

Yritin kuolettaa kortin, mutta HSL:n numero oli voimassa klo 19 saakka ja soitin liian myöhään. Uusi yritys huomenaamuna klo 7.

Kortilla on aikaa ja arvoa, kotelossa oli 20 euron seteli ja puhelinnumeroni olin kirjoittanut kuittiin. Eipä ole kukaan ottanut yhteyttä. Setelille voin vilkuttaa hyvästit, mutta toivottavasti saan aamulla kuoletettua korttini eikä kukaan ole matkustanut lipullani.

Kortin katoaminen oli mielestäni selkeä rangaistus siitä, että bussinkuljettajan kärttyisyys harmitti minua aamulla.  

Muistathan olla huomattavasti parempi ihminen ja ymmärtää kuljettajia, vaikka he vihaisivat kaikkia matkustajia päivästä toiseen. Harasho.

Onnea uuteen työhön ja opiskeluvuosiin

Kiitos hauska ja aina-yhtä-ystävällinen S ja ikihyväntuulinen ja nokkela melkein-porotilallisten vegaanilapsi I, joka perehdytit minut töihin. Teidän kanssanne oli erittäin mukavaa työskennellä ja jutella.

Toivotan teille kummallekin oikein hyvää jatkoa.

PS Kuvaan halusi Nökö.

Lauttasaaresta Kuusisaareen

”Tietenkin me selviämme. Vain lurjuksille käy huonosti.”

Muumimamma, Vaarallinen juhannus

Pari viikkoa sitten sain hauskan kutsun eli matkan Lauttasaareen, josta kävellen Lehtisaaren kautta Kuusisaareen. Ehdin bussiin, metroon ja nousin Otavantien metroportaat.

Olin tyytyväinen siitä, etteivät jyrkät portaat pysähtyneet kesken matkan. Kampissa rullaportaat hyytyivät vuosia sitten virheellisen palohälytyksen vuoksi, joten portaat ostoskeskukseen piti kiivetä ylös. Onneksi tehtävä onnistui, vaikka yllättävän moni – ja nuori – tupakoija jäi hengästyneenä seisomaan portaikkoon.

Kävelimme Lauttasaaren kartanon puistossa olevaan ja kauniisti remontoituun kasvisravintola Puhuriin, joka on sievässä punaisessa puutalossa. Tarjolla oli salaattia, leipiä ja leivonnaisia. Jos joku haluaa tuorejuustolla ja mansikanviipaleilla täytetyn croissantin, niin kannattaa mennä käymään. Salaattipöydässä oli erilaisten kasvisten lisäksi lisäksi tomaatti-leipäsalaattia ja vesimeloninviipaleita riisi-tofupadan lisäksi.

Olin syönyt ennen lähtöäni, joten valitsin hyvältä maistuneen ja ehdottomasti raikkaan leivän, jonka täytteenä oli mm. tuorejuustoa, kasviksia ja herneenversoja.

Jostain hyvin hämärästä syystä ajattelin olevani tutummassa Munkkiniemessä ja kuvittelin, että kävelemme rannan kautta taidemuseoihin.

Valitsimme Lauttasaaressa metsäreitin, ohitimme aurinkoisen padelkentän ja jatkoimme matkaa metsän siimeksessä.

https://www.lauttasaari.fi/lauttasaari-lehti/kesa-tulee-ja-padel/

Lämmin päivä, joten hyvältä tuoksuvassa metsässä oli mukavaa kävellä. Olin hyvin huojentunut siitä, ettei metsissä ilmeisesti kytännyt pirigaattoreita:

https://yle.fi/uutiset/3-10879364

Keskustelimme tärkeästä aiheesta eli kummasta pidämme enemmän, männyn- vai kuusenkävyistä. Päädyimme kumpikin persoonallisempiin männynkäpyihin. Olkaa hyvä ja valitkaa kuusenkävyt.

Meren rannalla oli kerrostalo, josta oli upeat maisemat molempiin suuntiin. Kuulin, että hyvin monien suomalaisten aikoinaan ihailema Spede oli asunut talossa. Perheessämme, jossa tv oli auki harvoin ja vain jotain tiettyä ohjelmaa katsoessa kyseinen esiintyjä kuului tv kiinni -kohtaan. Ihmiset pitävät niin erilaisista asioista.

Katselimme seurakunnan viehättävään Mustasaareen, jonne voi matkustaa paatilla Töölöstä. Saareen voisi teoriassa voisi kävellä sillan yli (silta on olemassa, mutta nostettuna) Lehtisaareen. Jälkimmmäisen saaren asukkaat ovat halunneet, että reitti Mustasaareen kulkee muuta kautta eli merta pitkin ja veneellä. Oletettavasti siitä on hyötyä, jos ikioma kotitalo maksaa öbaut 14,7 miljuunaa.

Matkalla näimme useita kauniita kelohonkia metsissä ja pihoilla, Aasiasta muuttaneita miehiä onkimassa rannoilla (kuhaa, jota olen aina ihmetellyt, nepalilaisravintoloihin?) ja pari nuorta naista, joilta varmistimme kävelysuunnan museoihin. Tulimme hämäävästi toiselta suunnalta kuin Munkkiniemi ja löysimme perille.

Seura oli hyvä, kävelymatka oli mukava, seutu oli viehättävää, mutta Kuusisareen PITÄÄ tulla Munkkiniemen kautta. Fakta.

Kävimme Gyllenbergin taidemuseon Sigrid Schauman – Taide tunteiden kuvana -näyttelyssä, joka päättyy sunnuntaina 4.8.2019. Taidemuseo on auki ke klo 14-19, la ja su klo 12-17. Teokset kuvasivat vehreyttä, huikeaa vihreyttä ja valoa mm. Italiassa.

Teiteilija piti ensimmäisen yksitysnäyttelynsä 86-vuotiaana. Ihailtavaa!

Museossa huomasin eron taiteellisen ihmisen ja minun välillä. Kiersin vauhdilla koko näyttelyn, palasin useita kertoja suosikkiteosteni (mm. Villa Aurelia ja vihreää hohtaneet maalaukset) luokse, kävin selaamassa salissa olleita taidekirjoja tutustuen mm. Sigrid Schaumanin elämään, Gyllenbergin taidekokoelman teoksiin ja pankkiiri Gyllenbergin historiaan. Maalaustaiteeseen perehtyneen tutun keskittyessä hitaasti ja rauhallisesti maalauksiin, niiden värimaailmaan, tunnelmaan ja valoon. Asiantuntija ja juntti kävivät taidemuseossa… Melkein hävetti, mutta ei ihan. Arvostan taidetta ja luen taiteesta, mutta värimaailma, toteutus ja teosten tekniikka ovat minulle vieraampia asioita. Kerran minulla oli valööri, mutta se kiipesi karkuun.

Sigrid Schauman oli taitava maalari ja veli Eugen Schauman pisti sortoaikana päiviltä Bobrikovin. Arvostettavaa sukua, ehdottomasti. Paitsi Valtioneuvostossa 65-vuotiaana listityn B:n kannalta.

Historiallinen rakennus

https://yle.fi/uutiset/3-9792862

Marita Liulia ja Gyllenbergin taidemuseo

Kävelimme kukkivien jarmiinipensaiden katveessa kohti Gyllenbergin taidemuseota, jonka pihaa koristivat uudet teokset. Lapulle olisi voinut kirjoittaa unelmansa tai unensa, jonka museovirkailijat olisivat kiinnittäneet pyykkinarua muistuttaneeseen kiinnostavaaan teokseen joko valkosella tai mustalla lapulla. Harkitsin asiaa, mutta olisin halunnut ihan itse kiinnittää lappusen, joten luovuin ideasta.

Museovirkailija ohjasi meidät taidemuseon alakertaan katsomaan Marita Liulian haastattelun, jonka näkeminen avarsi käsityksiämme sekä taiteilijasta että hänen teoksistaan. Huikea ihminen, joka on väärin tulkitusta sairaudestaan ja lapsuudenkodin tulipalosta huolimatta menestynyt todella hyvin.

Liulian työt tulivat kauan sitten tutuksi, kun astrologiaan perehtynyt ystävä kertoi Tarot-korteistaan. Astrologia epäilyttää meitä härkiä, mutta perehdyin Tarotin historiaan ja maailmaan ja löysin Marita Liulian suunnittelemat ja kuvaamat Tarot-kortit. Pidän monista taiteellisista ja kiinnostavista korteista, mutta vierastin osaa korteista. Liulia jäi mieleen mielenkiintoisena taiteilijana.

Olisin mielelläni tutustunut hänen maailmaansa Mäntässä, mutta olin liian sairas sinä vaiheessa. Gumbostrandin näyttely jäi näkemättä, koska en autottomana päässyt paikalle. Kävely kapealla, jalkakäytävättömällä ja kiemurtelevalla maantiellä ei kiinnostanut, koska olen selvinnyt jo useammasta sairaudesta eikä auton alla jääminen huvittanut. Lopultakin Liulian näyttely oli Gyllenbergillä. Kiitos!

Taiteilijan kultaa hohtavat teokset viehättivät, vaikka teoksissa läikehti tulipaloa kuvannut punainen. Lummemaailma ihastutti, vaikka luonnon tuhoutuminen näkyi useissa teoksissa. Taiteilija asuu Helsingissä tai Heinolassa, työskentelee metalliyhtiön tiloissa ja vaikuttaa tyytyväiseltä työtilaaansa. Liulia matkustaa todella paljon, tutustuu paikallisiin ja tekee osan teoksistaan yleisön parissa. Heti, KUN rikastun, niin seinälläni hohtaa Liulian teos. Viehätyin mm. kirsikankukkia kuvaavista maalauksista.

Tuttua kiinnostivat teokset, joita Liulia oli luonut Japanissa vieraillessaan.

Maailmassa on huikean taitavia taiteentekijöitä ja Marita Liulia kuuluu heihin. Kiitos Gyllenbergin taidemuseolle siitä, että Liulian teoksista oli kootu upea ja vaikuttava näyttely, joka päättyy sunnuntaina 1.9.2019. Museossa voi vierailla tiistaista sunnuntaihin klo 11-18.

Museokortilla pääsi tietenkin kumpaankin taide- ja kotimuseoon.

Lähdimme kotimatkoille Otaniemen kautta eli jo ties kuinka mones espoolainen metropysäkki, jolla vierailin. Ooh, valistusta ja erinomaisen hyvä päivä hyvin monin tavoin.

Hammaslääkärin vaurastuminen -piirroskuva ei liity millään tavalla aiheeseen, mutta huvittaa minua sitäkin enemmän.

Monesko Pride?

Lauantaina 29. kesäkuuta 2019 oli jälleen kerran vuorossa Pride-kulkueen ihaileminen Aleksilla.

Hupaisa kyltti, jonka sisällön toivottavasti muistan oikein

ma ole homo, ti ole homo, ke ole homo, to ole homo, pe ole homo

la järjestä grillausjuhlat

su mene kirkkoon ja tuomitse homoseksuaalit

Katselumotiivimme

  • nätit miehet
  • sympaattiset marssijakoirat
  • marssijoiden poikkeuksellisen kauniit kukkaseppeleet
  • sateenkaaren väriset sateenvarjot
  • nätit miehet
  • Mr. Gay Finland -rekka (ooh!), joka oli viimeisenä
  • iloiset marssijat
  • laulajat, joita oli mukavaa kuunnella
  • tanssijat, joista monet olivat erittäin taitavia
  • nallet, joista parhaalla nallella oli nallelakki
  • nallejen lippu
  • nätit miehet
  • korkokengillä kävelleet urheat miehet
  • Drag Queenit, joista upein oli aasialainen tai aasialaiselta näyttänyt kaunotar
  • nätit miehet
  • monien järjestöjen edustajat
  • poliitikot
  • nätit miehet
  • valkoiset pitsipäivävarjot
  • kirkon edustajat
  • Martat, jotka eivät ole jymähtäneet uskomaan täysin päättömiä käsityksiä muista ihmisistä
  • nätit miehet
  • kaltoin kohdeltujen ihmisten puolesta mustissa asuissa ja suut teipattuina marssineet, jotka kantoivat mustaa arkkua. Herätkää tietämättömät ihmiset siihen, että päättömät puheet homoseksuaalien rikollisuudesta tai mielisairauksista ovat älytöntä historiaa.
  • nätit miehet
  • me pidämme miehistä ja mitä se oikeasti kenellekään kuuluu, jos miehet pitävät miehistä tai naiset naisista? Ei se ole teiltä yhtään mitään pois. Keskity omaan elämääsi ja anna muiden olla rauhassa.
  • murheellisinta naisten kannalta on, että miehistä pitävät miehet ovat usein kauniskarvoisia ja hoikkia ja heillä on kauniskasvoinen ja hoikka poikaystävä
  • Tom of Finland -miehet. En sano mitään mustista nahka-asuista. Ooh!
  • Lumikki-asuihin pukeutuneet miehet
  • venäläiset, koska Venäjän sorto on käsittämätöntä
  • valkoiseeen häämekkoon pukeutunut herra
  • lukemattomat ihmiset, jotka marssivat joko itsensä puolesta tai ymmärsivät kannattaa ihmisiä, joiden voi olla vaikeaa elää omaa elämäänsä
  • innokkaita marssijoita oli 100 000 ja marssi kestää vuosi vuodelta kauemmin

Sateenkaariliput

Liput liehuivat mm. Ateneumissa, mitä arvostan.

Päätelmä

Listani perusteella päättelen, että taisimme käydä katsomassa nättejä miehiä.

Pötyä

Marssin seuraamisen jälkeen halusimme mennä myöhäiselle lounaalle. Kannattaa varata pöytä jostain, koska kaikki paikat olivat täynnä.

Vinkki Tony’s Delille Bulevardille: ensi vuonna kannattaa avata jo klo 14, koska – melkein – litistimme nenämme ikkunaanne.

Onneksi Fredrikinkadun Picnic oli auki ja saimme hyviä uuniperunoita.

Kaivopuiston juhlan päättymisen huomasi, kun sateenkaarivaatteiset ihmiset kävelivät kahvilan ohi Kampin metroasemaa kohti.

Jokainen tavallaan

En ole vuosiin ihmetellyt, miksei nätti ja viehättävä miespuolinen työkaveri halunnut minua tyttöystäväkseen, vaan seurusteli miehen kanssa.

Kuljen päivittäin lähiliikenteen busseilla, mutta en ole vielä löytänyt kauniskarvoista, hoikkaa ja ystävällistä brittimiljonääriherraa, joka etsii vaimokseen juuri minua. Lisätoiveina ovat hiukset, siisteys, ehdottomasti savuttomuus ja absolutismi.

Melko hämmästyttävä tilanne, mutta jatkan matkustamista busseilla.

Mikkipunkduuri

Niskani jumittui viikko sitten aiheuttaen pahoinvointia ja huimausta. Lääkitsin kipua ja väsymystä useamman päivän ajan liikunnalla, Para-Tabseilla ja levolla. Häikäisevän valon vuoksi mietin, jatkuuko migreeni, josta oletin jo päässeeni.

Sain varattua ajan tutkimuksiin, lääkäri tunnusteli arkaa niskaani ja ohjasi minut akupunktioon toiselle lääkärille. Hän varmisti ensin, että akupunktioneuloja voi käyttää minulle.

Niskani kunnon vuoksi lääkäri suositteli sairauslomaa, mutta työnteko tuntui mielestäni paremmalta idealta.

Kerroin lääkärille sekä aivoaneurysmaleikkauksesta että allogeenisen kantasolusiirron parantamasta myeloomasta. Huomasin saamastani lapusta myöhemmin, että myelooma oli muuttunut myelooiseksi leukemiaksi. Ei, ei leukemiaa, vaan myelooma.

Pääsin akupunktioon jo seuraavana aamuna. Otsikon mikkipunkduuri on hyvin todennäköisesti pilapiirtäjä Kari Suomalaisen piirroksesta ja vaikuttaa vielä tehokkaammalta, fiksummalta ja salapoliisimaisemmalta kuin akupunktio.

Ilmoittauduin automaatilla, siirryin yläkertaan ja katselin aulassa ohjelmaa eläinsairaalasta. Lääkäri haki minut, ohjasi pieneen huoneeseen ja kertoi tehneensä akupunktioita jo 45 vuotta.

Kerroin hänelle sarastaneeni myeloomaa enkä leukemiaa, mutta tiedolla ei ollut merkitystä akupunktiossa.

Riisuin puseron pois ja istuin tuolille. Lääkäri pisti kapeat neulat lapaluideni yläpuolella olevalle alueelle ja yhden neulan hän pisti oikean käden nimettömän ja peukalon välissä olevalle kämmenselälle. Pisto oli ainoa, joka tuntui.

Kysyin hoitokertojen määrää, joita oli kolme ja toinen varaus kannattaisi tehdä loppuviikolle. Hoidossa kuulemma aloitetaan alempaa ja edetään kipeää niskaa kohti.

Lääkäri sai neulat paikoillee, sammutti huoneesta valot ja siirtyi omaan huoneeseensa noin 20 minuutiksi.

Istuin huoneessa ja mietin ehkä 8000 ajatusta niistä päivittäisestä viidestäkymmenestätuhannesta. Kiinnostavia ja lähinnä hyviä mietteitä. Eniten piinasi hieman raollaan oleva yläkaappi ja se, ovatko ikkunat sisäpihalle? Näin säleverhon alalaidasta taloja, joita en tunnistanut. Hillitsin itseni enkä sulkenut kaappia tai nostanut säleverhoja ja kurkistanut ulos.

Lääkäri palasi huoneeseen ja nyppi selässäni ja kämmenselässäni olevat neulat neulankeräyslaatikkoon. Sain lääkäriltä neljän euron laskun neuloista. Neulat maksavat 40 senttiä kappaleelta, joten ehkä minussa oli 10 neulaa. Äärettömän mielenkiintoinen matemaattinen ongelma. Äärettömän!

Varmistin, että ikkuna on sisäpihalle. Huojentava tieto.

Menin ala-aulaan, varasin uuden ajan ja maksoin laskun. Lähellä oleva kahvila mainosti jäätelöä, joten menin tutkimaan tilannetta. Jäätelöä olisi saanut kahden tunnin odotuksen jälkeen. Onneksi mainos oli kadulla, joten varmaan moni muukin luulee saavansa jäätelöä mennessään kahvilaan.

Matkustin töihin ja voin huonosti loppupäivän. Kuvotti, väsytti, huimasi ja häikäisi. Istuin osan päivästä aurinkolasit päässä, kuten migreenivuosina. Sairausloma olisi hyvin todennäköisesti ollut parempi idea.

Päivä oli haasteellinen järjestelmäongelmien vuoksi. Harmi, ettei minusta ole it-alalle. Lukemani mukaan heillä on ilahduttava palkka ja hyvin, hyvin, hyvin monet yksityiset ja yritykset tarvitsevat heidän palvelujaan säänöllisesti lukemattomien ja toistuvien it-ongelmien vuoksi. Minulla on outo illuusio siitä, että hyvin palkatut tekevät poikkeuksellisen hyvää työtä eikä ongelmia ole juuri koskaan.

Saatan olla väärässä.

Ymmärtääkseni on tärkeää, että kivasti ja luonnonmukaisesti sisustetuissa it-tiloissa on loputtomasti Cokista, kookosvettä ja goji-marjoja, viherseinä ja rentouttavia lepotuoleja mietiskelyä ja keskittymistä varten. Minua ei haittaisi yhtään, jos järjestelmät toimisivat paremmin esimerkiksi mietiskelytuokioiden vuoksi.

Useammissa toimistoissakin kannattaisi olla puolapuita, joissa voisi rentoutua venymällä vaikka kahvitauoilla.