Otsikossa en viittaa ikävästi esimerkiksi kirkumalla huvitteleviin lapsiin, vaan kirjaan.
Raahasin torstaina itseni kirjastoon, apteekkiin ja kauppaan. Yskittävän, niiskuttavan, kuumeen nostaneen ja äänen vieneen flunssan on parannuttava – ja silmätipat olivat melkein lopussa eli oli pakko lähteä.
Palautin Ulla-Lena Lundbergin (1947) teoksen Mitä sydän halajaa, jossa oli tarinoita ahvenanmaalaisten elämästä ja autolautoista nimeltä Mansikki ja Lumikki. Kirjan taitavana suomentajana oli Leena Vallisaari. Nappasin autolauttateoksen pari viikkoa sitten kirjaston pikalainahyllystä ja huomasin vasta kotona, että luin Finlandia-palkitun kirjailijan kirjaa. Ymmärsin lukiessani erittäin hyvin, miksi kyseinen kirjailija voitti kilpailun. Hän kirjoittaa erittäin kiinnostavaa ja kiehtovaa tekstiä. Varasin kirjailijan palkitun Jää-kirjan, jota odotan nyt kirjastosta.
Pyydän arvauksia siitä, oliko apteekissa jo Oculac-silmätippoja? Ei, ei tietenkään. Investoin jälleen useampaan silmätippapipettipakkaukseen.
Farmaseutti vahvisti minulle, ettei pipeteissä ole koskaan säilöntäainetta. Hyvä tietää.
Oloni oli jälleen naurettavan heikko, mutta menin bussilla melkein ovelta ovelle ja sain kaupasta täydennystä mm. possunsydänvalikoimaan ja ananaspurkkeihin. Rakastan sinisiä Del Monte-ananastölkkejä tai tarkemmin sanottuna niiden sisältöä eli kypsää ananasta. Eron raaempiin paloihin huomaa selvästi. Kyyninen minä olin tietenkin sitä mieltä, että tehtaalla haluttiin käyttää myös melkein mädät ananakset ja ne kaupattiin suuremmalla summalla kuluttajille. Ostaja löytyi! Minä.
Kunnon ihminen ostaisi ja käsittelisi tuoreen ananaksen, mutta ostan aina raa’an, joka kostoksi homehduttaa itsensä kypsyessään pöydällä. Tölkissä on toistaiseksi vara parempi.
Perjantai
Perjantaiaamu alkoi vähemmän hauskasti.
Heräsin viideltä siihen, että kissa yritti kaataa pellettilaatikon. Mikäli meteli kuului naapuriin, niin minua – vai pitäisikö sanoa meitä – vihataan ainakin alakerrassa.
Seuraavaksi kissa raapi olohuoneen mattoa ja herään uudelleen. Oletin ensin, että kissa leikkii jollain lelulla, joten en heti jaksanut nousta. Hetken kuluttua havahduin siihen, että raapiminen jatkuu, jatkuu ja jatkuu.
Kävelin olohuoneeseen ja kaamea katku löi vastaan, joten avasin parvekkeen oven. Onneksi oli leuto aamu Putsasin hiekkalaatikon, kylpyhuoneen lattian eli hiekkalaatikko ei valitettavasti tällä kertaa ihan riittänyt ja pesin lattiasta epäilyttävät kohdat. Uusi ruoka kissojen yleensä saaman kuituruoan lisäksi ja selvästi kaamea kosto.
Palasin olohuoneeseen, jossa haisi kahta kauheammin.
Sytytin valon. Kissa oli tehnyt kolmannen keon keskelle mattoa. Yääääk. Nostin kasan nenäliinalla vessaan eli hävitin todistusaineiston. Putsasin kohdan useita kertoja kostutetulla rätillä.
Kissa palasi raapimaan ns. uutta hiekkalaatikkoaan (kissa oli väärässä!), joten ripotin maton päälle reilusti ruokasoodaa puolen kilon purkista. Siedettävä matonpesuaine eli ripota, anna vaikuttaa ja imuroi myöhemmin pois. Peseminen on tietenkin ehdottomasti parempi ratkaisu.
Jätin ikkunan auki, jotta muutkin kun kyseinen kissa viihtyisivät ja menin takaisin nukkumaan.
Veteira-käynti
Olin tilannut ja maksanut kissojen Fibre Responsen kuukauden alussa eläinlääkäriasema Veteiralle ja kävin hakemassa kuituruoan. Flunssaisuuteni vuoksi nouto siirtyi.
Bussissa käytävän toiselle puolelle istui mies, jolla oletettavasti oli vikaa kuulossa. Hän jutteli eli käytännössä huusi puhelimessa valtaosan matkasta tyttöystävälleen, jonka äiti oli tulossa kylään ja käymään heillä. In English.
”I WAS WONDERING IF YOUR MOTHER KNOWS THAT I KNOW THAT SHE’LL VISIT THE HOSPITAL.
OK, SHE KNOWS.
COULD YOU SEND ME A MESSAGE THAT I CAN SEND TO HER AND TELL HER IN FINNISH THAT SHE IS WELCOME TO VISIT US!” Ja niin edelleen.
Miksi, MIKSI hän halusi huutaa tämän kaiken bussimatkan aikana? Miksi hän ei puhunut aiheesta kotona? MIKSI? Olisin siirtynyt muualle istumaan, mutta bussi oli täynnä. I WAS JUST WONDERING WHYYYY?
Sen varmaan täytyi olla sitä kuuluisaa rakkautta.
Olin sopinut käyntiajan eläinlääkäriaseman kanssa eli varmistanut, että joku ehtii antaa minulle säkin hyllystä eikä heillä ole hammasleikkausta tai vastaavaa meneillään. Sain säkin, kiitin ja kävelin ratikkapysäkille.
En ehtinyt aamupäivällä syödä kotona, koska olin niin väsynyt karmeasta matonsiivousurakasta, että nukuin pitkään. Kävin Mummo-Fasulla Kluuvikadulla syömässä karjalanpiirakan. Lääkkeet ja liikkeelle on huono yhdistelmä.
Naisten Pankin myyjäiset ja jouluostosillat
Elokuvateatteri Maximissa on Naisten pankin myyjäiset 18. – 27.11.2016 eli kannattaa käydä ostamassa lahjoja, joilla tuetaan naisten työllistymistä maailmalla. Esimerkiksi kahvia, teetä, heijastimia, keittokirjoja, joulukortteja, Toisenlaisia Lahjoja tai kirpputorituotteita. House of Elliotissa on jouluostosillat 7. ja 14.12., samoin Piirongissa 8.12.
Ostin joskus äidille joululahjaksi mm. vuohen ja hän ilahtui lahjasta. Olen myöhemmin lukenut, että hyväntekeväisyyslahjat ovat typeriä ja jokaisella on oikeus saada kunnollinen lahja. Olinpa kerrassaan typerä, kun en tuota tiennyt. Eikä äitikään. Perinnöllistä typeryyttä?
Kyllä nyt hävettää, että äiti sai joskus lahjaksi vuohen eikä jonkin tietyn tahon mukaan naisille sopivan joululahjan eli kahvinkeittimen, kattilan, mankelin tai silitysraudan… Ymmärtääkseni pölynimurikin olisi sopinut hyvin. En onneksi joutunut kotona katsomaan tuollaista ”lahjomista”.
Harry Potter ja kirottu lapsi
Jatkoin matkaa kirjakauppaan hakeakseni netissä varaamani ja maksamani uuden Harry Potter -kirjan.
Tein aiemmin virheen ja kävin kirjakaupassa, kun sain sähköpostiviestin siitä, että kirja on noudettavissa kaupasta 8.11. Menin liikkeeseen ja myyjät etsivät useammasta paikasta, mutta kirjaani ei löytynyt mistään. He lupasivat ottaa minuun yhteyttä, kun kirjan paikka selviää. Liikkeessä kysyttiin varasinko vai tilasinko kirjan, mutta ei minulla ollut aavistustakaan.
Tutkin kotona uudelleen sähköpostin ja seuraavassa viestissä mainittiin, että netissä tilatut kirjat pitää maksaa Klarnan tilille ennen noutoa. Maksoin laskun ja kerroin minulle seuraavana päivänä soittaneelle liikkeen edustajalle, että lasku piti maksaa erikseen. Hän soitti minulle samasta aiheesta.
Laskun olisi voinut maksaa liikkeessä, jos olisin tilannut kirjan liikkeestä. Nettitilausta ei voi maksaa liikkeessä. Selkeää. Ehkä. (Kaipaan toisinaan aikoja, jolloin ostin kirjani aiemmasta ehdottomasta suosikistani eli Stockmannin omistamasta Akateemisesta kirjakaupasta.)
Minä valitsin noutopaikaksi Aleksin tilatessani kirjan.
Menin perjantaina uudelleen kirjakauppaan ja pääsin melkein heti kassalle. Luulin, että tilanne on nopea eli nimi ja henkilöllisyystodistus myyjälle, kirja matkaan ja kotiin. Kirjaa ei löytynyt, vaikka sitä etsittiin kolmen myyjän voimin.
Näytin saamani tekstiviestin kirjasta kahdelle eri myyjälle. Toistin maksupäivän ja tekstiviestin päiväyksen muutaman kerran.
Olinko varmasti tilannut kirjan juuri Aleksille? Olin.
Minulta kysyttiin useita kertoja, olenko tilannut kirjan jonkun toisen ihmisen nimellä. En ollut.
Lopulta minulle tarjottiin nimeäni etäisesti muistuttavan ihmisen kirjaa, jos kuitenkin tilasin kirjan väärällä sukunimellä (OIKEASTI?) ja myyjä luetteli toisen ihmisen puhelinnumeron. Jos kyseinen kirja kuitenkin olisi minun. Ei ollut.
Mietin liikkeessä, että en koskaan kysynyt asiakkaalta asiakaspalvelutilanteessa, mikä hänen nimensä on. Jos Mutikainen onkin Mäkinen, mutta ei oikein osaa kirjoittaa nimeään? Olisi ehkä pitänyt eilen sanoa, että olen ihan vahingossa tilannut kirjan nimellä Maria von Gygelgégen af Helschinki.
Sain toisesta liikkeestä hiljattain vastauksen sähköpostilla esittämääni kysymykseen ja minua puhuteltiin muuten erittäin hyvässä viestissä Maijaksi. Marja, Maija. Ei kai sillä niin väliä, mikä toisen nimi on? Suosikkini on edelleen saksalaisen myyjän pari vuotta sitten lähettämä viesti, jossa olin melko huolestuttavasti Matti. Vinkki asiakaspalvelussa työskenteleville: nimillä on merkitystä, vaikka niiden tauoton ameriikkalaishokeminen voikin olla karmivaa.
Totesin, että olen tilannut kirjan vain ja ainoastaan omalla nimelläni ja nimenomaan Aleksille. Myyjät olivat ystävällisiä, mutta minulla oli koko ajan tunne, että syy kadonneeseen kirjaan oli minussa eikä liikkeessä. Noloa, kun takanani oleva jono kasvoi kolmen myyjän tutkiessa asiaa.
Jätin uudelleen yhteystietoni ja sain myöhemmin viestin, jonka mukaan kirja on nyt noudettavissa. Viestin mukana oli myyjän pahoittelut vaivasta ja tieto siitä, että kirjan välissä on pieni yllätys. Saankohan peräti kirjanmerkin?
Ehkä kirja on liikkeessä, mutta ehkä ei ole. Olisiko kuitenkin?
Ihmettelen asiakkaana sitä, ettei minulle annettu jotain toista vastaavaa kirjaa, joita oli hyllyissä ja tehty rekisteriin merkintää siitä, että olen saanut tilaamani kirjan.
Oculaceja
Menin perjantaina uudelleen apteekkiin ja etsin Oculaceja, joita ei vieläkään ollut. Niitä piti farmaseutin mukaan tulla jo viime viikolla. Olen selkeästi silmätippariippuvainen, kun kärkyn niitä apteekista joka päivä. En ole erityisen huvittunut ylimääräisestä, tähän mennessä 160 euron lisälaskusta.
Jos en maksaisi ollenkaan lääkekuluja, niin olisin jo Lontoossa.
Toinen allogeenisen kantasolusiirron vuoksi kuivasilmäinen totesi minulle, että ihannemaailmassa jokin laite kostuttaisi jatkuvasti silmiä. Jaan hänen käsityksensä.
Ei kosijaa avioeroani varten
En ole saanut ainoatakaan yhteydenottoa avioliittoa ja -eroa varten. Outoa. Kyseessä oli ja on sentään äärettömän houkutteleva tarjous. Äärettömän!
Otin erikseen yhteyttä tuttuuni ja varmistin melkein ensimmäisenä häneltä noin tuhannen blogilukijani jälkeen, onko hän mennyt naimisiin ja lupasin hänelle ruhtinaallisen satasen palkkion ja valkoviinipullon jostain historian hämäristä.
Muistin, että hänelle ei sovi viini, joten lupasin vaihtaa pullon suklaarasiaan. Hän ilmoitti olevansa edelleen avoliitossa, joten avioliitto olisi huono ratkaisu.
Ei minua haittaisi yhtään, koska tarjoamani vaihtoehto on avioeroliitto.
Hän voisi viedä avopuolisonsa retkelle satasella esimerkiksi Porvoon joulumarkkinoille.
Porvoon museossa voi mennä katsomaan Holmin talon joulua 14.12. lähtien. Alakerran Konkkaronkka-tilassa on piparkakkutaloista rakennettu kaupunki viikosta 51 lähtien. (Pakko nähdä!) Vapaa pääsy.
Museoväen joulukuusi on nähtävissä Vanhan raatihuoneen suuressa salissa. Vapaa pääsy.
Avioeroliitto olisi mielestäni järkevä, koska eläkevakuutukseni summa pienenee aina välillä eli en mielestäni ole tehnyt erityisen hyvää investointia. Eihän summalla ole mitään merkitystä ennen lunastusta, mutta SILTI.
Minulle ehdotettiin jo Tinderiä (ei, ei, ei ja EI) tai Latu ja Polku -lehteä. Luin joskus jälkimmäistä ja sinne kirjoittivat järjettömän reippaat ja liikunnalliset ihmiset? Mikähän kumma siihen oli syynä? Hahaa!
Jokin lihafirma mainostaa bussien kyljessä, että heillä on parempaa lihaa kuin Tinderissä ja joku jo ehdi suuttua aiheesta. Ihmettelen syytä, koska mainos on hauska.
Jään edelleen odottamaan avioeroyhteydenottoja. Siitä huolimatta, että minun maailmassani jokainen ero on epäonnistuminen. Osalla eroja on huomattavasti enemmän kuin toisilla, mutta heidän suhtautumisensakin on varmasti toisenlainen.
En oikeasti haluaisi erota, koska kuulun kerran elämässä naimisiin -kategoriaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä hauskuuksia puoliso keksii matkalla. Tämän liiton ja eron syy on puhtaasti taloudellinen eli kissa haluaa hammaslääkäriin (ja sivuhuomautuksena minä haluaisin matkustaa esimerkiksi jouluna Lontooseen). Kyllä, se aamuviideltä matolle iskenyt kissa haluaa hammaslääkäriin. Hienotunteisuussyistä en kerro, että tarkoitan Nököä.
Seuraamme piti jouluna liittyä hoitokissa Jesper, mutta kyseisellä kissalla on terveytensä vuoksi tiukka ruokavalio eikä se voi tulla napsimaan vaivihkaa Hiilen ja Nökön kuivamuonaa.
Tanssimme mitä ilmeisimmin kolmistaan olemattoman joulukuusen ympärillä.
Sinebrychoffin taidemuseon asetelmamaalaukset
Helsingin Sanomissa oli juttu Sinebrychoffin taidemuseon asetelmamaalauksista ja niiden symboliikasta.
http://www.hs.fi/tiede/a1479271773443
Viimeinen maalaus on ehdoton suosikkini. Eikö olekin upea, uskomattoman taitavasti maalattu ja tarkka teos?
Mielestäni museokaupassa oli kyseisiä kauniin vihreitä viinilaseja myytävänä. Lasi on viehättävä, mutta olen kiikuttanut edelliset viinilasini tarpeettomina Fidan kirpputorille, joten en ajatellut kerryttää uutta kokoelmaa.
Lisää taiteilijan maalauksia. Kaunis lasi näyttää olevan useammassa työssä:
https://en.wikipedia.org/wiki/Willem_Claesz._Heda
Rahaa R-kioskilta
Luin Cityn sivuilla olevan Antisankarittaren blogitekstin, jonka mukaan Nordean kortilla voi nostaa rahaa R-kioskilta, jos ostaa yli 10 sentin ostoksen.
Muistelen, että Suomessa oli jossain vaiheessa käytössä rakennusten seinässä Otto-automaatteja, joista sai nostaa rahaa omalta tililtään ja ilman lisäveloitusta. Taidan muistaa väärin.
Eiköhän ennenkin menty Ärrälle, ostettu xylitolpurkkapaketti ja nostettu rahaa.
Pizzeria Via Tribunali, kevät 2017
Napolilaistyylinen pizzaravintola Pizzeria Via Tribunali avataan ensi keväänä Helsingissä Sofiankadulla.
Superkuu, Yle
Ylen sivuilla sai ihailla upeaa Superkuuta. Minä näin vain harmaan taivaan ja kuutamo jäi harmillisesti näkemättä.
http://yle.fi/uutiset/3-9294032
Valokuvassa on Vanha kirkko Vanhassa kirkkopuistossa (ts. Ruttopuistossa) lumisilta viikoilta. Lumet ovat jo melkein sulaneet ja tänään lauantaina paistaa AURINKO.
Toivotan hyvää viikonloppua!
banaaninkuorella 