Kirottu lapsi

Otsikossa en viittaa ikävästi esimerkiksi kirkumalla huvitteleviin lapsiin, vaan kirjaan.

Raahasin torstaina itseni kirjastoon, apteekkiin ja kauppaan. Yskittävän, niiskuttavan, kuumeen nostaneen ja äänen vieneen flunssan on parannuttava – ja silmätipat olivat melkein lopussa eli oli pakko lähteä.

Palautin Ulla-Lena Lundbergin (1947) teoksen Mitä sydän halajaa, jossa oli tarinoita ahvenanmaalaisten elämästä ja autolautoista nimeltä Mansikki ja Lumikki. Kirjan taitavana suomentajana oli Leena Vallisaari. Nappasin autolauttateoksen pari viikkoa sitten kirjaston pikalainahyllystä ja huomasin vasta kotona, että luin Finlandia-palkitun kirjailijan kirjaa. Ymmärsin lukiessani erittäin hyvin, miksi kyseinen kirjailija voitti kilpailun. Hän kirjoittaa erittäin kiinnostavaa ja kiehtovaa tekstiä. Varasin kirjailijan palkitun Jää-kirjan, jota odotan nyt kirjastosta.

Pyydän arvauksia siitä, oliko apteekissa jo Oculac-silmätippoja? Ei, ei tietenkään. Investoin jälleen useampaan silmätippapipettipakkaukseen.

Farmaseutti vahvisti minulle, ettei pipeteissä ole koskaan säilöntäainetta. Hyvä tietää.

Oloni oli jälleen naurettavan heikko, mutta menin bussilla melkein ovelta ovelle ja sain kaupasta täydennystä mm. possunsydänvalikoimaan ja ananaspurkkeihin. Rakastan sinisiä Del Monte-ananastölkkejä tai tarkemmin sanottuna niiden sisältöä eli kypsää ananasta. Eron raaempiin paloihin huomaa selvästi. Kyyninen minä olin tietenkin sitä mieltä, että tehtaalla haluttiin käyttää myös melkein mädät ananakset ja ne kaupattiin suuremmalla summalla kuluttajille. Ostaja löytyi! Minä.

Kunnon ihminen ostaisi ja käsittelisi tuoreen ananaksen, mutta ostan aina raa’an, joka kostoksi homehduttaa itsensä kypsyessään pöydällä. Tölkissä on toistaiseksi vara parempi.

Perjantai

Perjantaiaamu alkoi vähemmän hauskasti.

Heräsin viideltä siihen, että kissa yritti kaataa pellettilaatikon. Mikäli meteli kuului naapuriin, niin minua – vai pitäisikö sanoa meitä – vihataan ainakin alakerrassa.

Seuraavaksi kissa raapi olohuoneen mattoa ja herään uudelleen. Oletin ensin, että kissa leikkii jollain lelulla, joten en heti jaksanut nousta. Hetken kuluttua havahduin siihen, että raapiminen jatkuu, jatkuu ja jatkuu.

Kävelin olohuoneeseen ja kaamea katku löi vastaan, joten avasin parvekkeen oven. Onneksi oli leuto aamu Putsasin hiekkalaatikon, kylpyhuoneen lattian eli hiekkalaatikko ei valitettavasti tällä kertaa ihan riittänyt ja pesin lattiasta epäilyttävät kohdat. Uusi ruoka kissojen yleensä saaman kuituruoan lisäksi ja selvästi kaamea kosto.

Palasin olohuoneeseen, jossa haisi kahta kauheammin.

Sytytin valon. Kissa oli tehnyt kolmannen keon keskelle mattoa. Yääääk. Nostin kasan nenäliinalla vessaan eli hävitin todistusaineiston. Putsasin kohdan useita kertoja kostutetulla rätillä.

Kissa palasi raapimaan ns. uutta hiekkalaatikkoaan (kissa oli väärässä!), joten ripotin maton päälle reilusti ruokasoodaa puolen kilon purkista. Siedettävä matonpesuaine eli ripota, anna vaikuttaa ja imuroi myöhemmin pois. Peseminen on tietenkin ehdottomasti parempi ratkaisu.

Jätin ikkunan auki, jotta muutkin kun kyseinen kissa viihtyisivät ja menin takaisin nukkumaan.

Veteira-käynti

Olin tilannut ja maksanut kissojen Fibre Responsen kuukauden alussa eläinlääkäriasema Veteiralle ja kävin hakemassa kuituruoan. Flunssaisuuteni vuoksi nouto siirtyi.

Bussissa käytävän toiselle puolelle istui mies, jolla oletettavasti oli vikaa kuulossa. Hän jutteli eli käytännössä huusi puhelimessa valtaosan matkasta tyttöystävälleen, jonka äiti oli tulossa kylään ja käymään heillä. In English.

”I WAS WONDERING IF YOUR MOTHER KNOWS THAT I KNOW THAT SHE’LL VISIT THE HOSPITAL.

OK, SHE KNOWS.

COULD YOU SEND ME A MESSAGE THAT I CAN SEND TO HER AND TELL HER IN FINNISH THAT SHE IS WELCOME TO VISIT US!” Ja niin edelleen.

Miksi, MIKSI hän halusi huutaa tämän kaiken bussimatkan aikana? Miksi hän ei puhunut aiheesta kotona? MIKSI? Olisin siirtynyt muualle istumaan, mutta bussi oli täynnä. I WAS JUST WONDERING WHYYYY?

Sen varmaan täytyi olla sitä kuuluisaa rakkautta.

Olin sopinut käyntiajan eläinlääkäriaseman kanssa eli varmistanut, että joku ehtii antaa minulle säkin hyllystä eikä heillä ole hammasleikkausta tai vastaavaa meneillään. Sain säkin, kiitin ja kävelin ratikkapysäkille.

En ehtinyt aamupäivällä syödä kotona, koska olin niin väsynyt karmeasta matonsiivousurakasta, että nukuin pitkään. Kävin Mummo-Fasulla Kluuvikadulla syömässä karjalanpiirakan. Lääkkeet ja liikkeelle on huono yhdistelmä.

Naisten Pankin myyjäiset ja jouluostosillat

Elokuvateatteri Maximissa on Naisten pankin myyjäiset 18. – 27.11.2016 eli kannattaa käydä ostamassa lahjoja, joilla tuetaan naisten työllistymistä maailmalla. Esimerkiksi kahvia, teetä, heijastimia, keittokirjoja, joulukortteja, Toisenlaisia Lahjoja tai kirpputorituotteita. House of Elliotissa on jouluostosillat 7. ja 14.12., samoin Piirongissa 8.12.

Ostin joskus äidille joululahjaksi mm. vuohen ja hän ilahtui lahjasta. Olen myöhemmin lukenut, että hyväntekeväisyyslahjat ovat typeriä ja jokaisella on oikeus saada kunnollinen lahja. Olinpa kerrassaan typerä, kun en tuota tiennyt. Eikä äitikään. Perinnöllistä typeryyttä?

Kyllä nyt hävettää, että äiti sai joskus lahjaksi vuohen eikä jonkin tietyn tahon mukaan naisille sopivan joululahjan eli kahvinkeittimen, kattilan, mankelin tai silitysraudan… Ymmärtääkseni pölynimurikin olisi sopinut hyvin. En onneksi joutunut kotona katsomaan tuollaista ”lahjomista”.

Harry Potter ja kirottu lapsi

Jatkoin matkaa kirjakauppaan hakeakseni netissä varaamani ja maksamani uuden Harry Potter -kirjan.

Tein aiemmin virheen ja kävin kirjakaupassa, kun sain sähköpostiviestin siitä, että kirja on noudettavissa kaupasta 8.11. Menin liikkeeseen ja myyjät etsivät useammasta paikasta, mutta kirjaani ei löytynyt mistään. He lupasivat ottaa minuun yhteyttä, kun kirjan paikka selviää. Liikkeessä kysyttiin varasinko vai tilasinko kirjan, mutta ei minulla ollut aavistustakaan.

Tutkin kotona uudelleen sähköpostin ja seuraavassa viestissä mainittiin, että netissä tilatut kirjat pitää maksaa Klarnan tilille ennen noutoa. Maksoin laskun ja kerroin minulle seuraavana päivänä soittaneelle liikkeen edustajalle, että lasku piti maksaa erikseen. Hän soitti minulle samasta aiheesta.

Laskun olisi voinut maksaa liikkeessä, jos olisin tilannut kirjan liikkeestä. Nettitilausta ei voi maksaa liikkeessä. Selkeää. Ehkä. (Kaipaan toisinaan aikoja, jolloin ostin kirjani aiemmasta ehdottomasta suosikistani eli Stockmannin omistamasta Akateemisesta kirjakaupasta.)

Minä valitsin noutopaikaksi Aleksin tilatessani kirjan.

Menin perjantaina uudelleen kirjakauppaan ja pääsin melkein heti kassalle. Luulin, että tilanne on nopea eli nimi ja henkilöllisyystodistus myyjälle, kirja matkaan ja kotiin. Kirjaa ei löytynyt, vaikka sitä etsittiin kolmen myyjän voimin.

Näytin saamani tekstiviestin kirjasta kahdelle eri myyjälle. Toistin maksupäivän ja tekstiviestin päiväyksen muutaman kerran.

Olinko varmasti tilannut kirjan juuri Aleksille? Olin.

Minulta kysyttiin useita kertoja, olenko tilannut kirjan jonkun toisen ihmisen nimellä. En ollut.

Lopulta minulle tarjottiin nimeäni etäisesti muistuttavan ihmisen kirjaa, jos kuitenkin tilasin kirjan väärällä sukunimellä (OIKEASTI?) ja myyjä luetteli toisen ihmisen puhelinnumeron. Jos kyseinen kirja kuitenkin olisi minun. Ei ollut.

Mietin liikkeessä, että en koskaan kysynyt asiakkaalta asiakaspalvelutilanteessa, mikä hänen nimensä on. Jos Mutikainen onkin Mäkinen, mutta ei oikein osaa kirjoittaa nimeään? Olisi ehkä pitänyt eilen sanoa, että olen ihan vahingossa tilannut kirjan nimellä Maria von Gygelgégen af Helschinki.

Sain toisesta liikkeestä hiljattain vastauksen sähköpostilla esittämääni kysymykseen ja minua puhuteltiin muuten erittäin hyvässä viestissä Maijaksi. Marja, Maija. Ei kai sillä niin väliä, mikä toisen nimi on? Suosikkini on edelleen saksalaisen myyjän pari vuotta sitten lähettämä viesti, jossa olin melko huolestuttavasti Matti. Vinkki asiakaspalvelussa työskenteleville: nimillä on merkitystä, vaikka niiden tauoton ameriikkalaishokeminen voikin olla karmivaa.

Totesin, että olen tilannut kirjan vain ja ainoastaan omalla nimelläni ja nimenomaan Aleksille. Myyjät olivat ystävällisiä, mutta minulla oli koko ajan tunne, että syy kadonneeseen kirjaan oli minussa eikä liikkeessä. Noloa, kun takanani oleva jono kasvoi kolmen myyjän tutkiessa asiaa.

Jätin uudelleen yhteystietoni ja sain myöhemmin viestin, jonka mukaan kirja on nyt noudettavissa. Viestin mukana oli myyjän pahoittelut vaivasta ja tieto siitä, että kirjan välissä on pieni yllätys. Saankohan peräti kirjanmerkin?

Ehkä kirja on liikkeessä, mutta ehkä ei ole. Olisiko kuitenkin?

Ihmettelen asiakkaana sitä, ettei minulle annettu jotain toista vastaavaa kirjaa, joita oli hyllyissä ja tehty rekisteriin merkintää siitä, että olen saanut tilaamani kirjan.

Oculaceja

Menin perjantaina uudelleen apteekkiin ja etsin Oculaceja, joita ei vieläkään ollut. Niitä piti farmaseutin mukaan tulla jo viime viikolla. Olen selkeästi silmätippariippuvainen, kun kärkyn niitä apteekista joka päivä. En ole erityisen huvittunut ylimääräisestä, tähän mennessä 160 euron lisälaskusta.

Jos en maksaisi ollenkaan lääkekuluja, niin olisin jo Lontoossa.

Toinen allogeenisen kantasolusiirron vuoksi kuivasilmäinen totesi minulle, että ihannemaailmassa jokin laite kostuttaisi jatkuvasti silmiä. Jaan hänen käsityksensä.

Ei kosijaa avioeroani varten

En ole saanut ainoatakaan yhteydenottoa avioliittoa ja -eroa varten. Outoa. Kyseessä oli ja on sentään äärettömän houkutteleva tarjous. Äärettömän!

Otin erikseen yhteyttä tuttuuni ja varmistin melkein ensimmäisenä häneltä noin tuhannen blogilukijani jälkeen, onko hän mennyt naimisiin ja lupasin hänelle ruhtinaallisen satasen palkkion ja valkoviinipullon jostain historian hämäristä.

Muistin, että hänelle ei sovi viini, joten lupasin vaihtaa pullon suklaarasiaan. Hän ilmoitti olevansa edelleen avoliitossa, joten avioliitto olisi huono ratkaisu.

Ei minua haittaisi yhtään, koska tarjoamani vaihtoehto on avioeroliitto.

Hän voisi viedä avopuolisonsa retkelle satasella esimerkiksi Porvoon joulumarkkinoille.

Porvoon museossa voi mennä katsomaan Holmin talon joulua 14.12. lähtien. Alakerran Konkkaronkka-tilassa on piparkakkutaloista rakennettu kaupunki viikosta 51 lähtien. (Pakko nähdä!) Vapaa pääsy.

Museoväen joulukuusi on nähtävissä Vanhan raatihuoneen suuressa salissa. Vapaa pääsy.

Avioeroliitto olisi mielestäni järkevä, koska eläkevakuutukseni summa pienenee aina välillä eli en mielestäni ole tehnyt erityisen hyvää investointia. Eihän summalla ole mitään merkitystä ennen lunastusta, mutta SILTI.

Minulle ehdotettiin jo Tinderiä (ei, ei, ei ja EI) tai Latu ja Polku -lehteä. Luin joskus jälkimmäistä ja sinne kirjoittivat järjettömän reippaat ja liikunnalliset ihmiset? Mikähän kumma siihen oli syynä? Hahaa!

Jokin lihafirma mainostaa bussien kyljessä, että heillä on parempaa lihaa kuin Tinderissä ja joku jo ehdi suuttua aiheesta. Ihmettelen syytä, koska mainos on hauska.

Jään edelleen odottamaan avioeroyhteydenottoja. Siitä huolimatta, että minun maailmassani jokainen ero on epäonnistuminen. Osalla eroja on huomattavasti enemmän kuin toisilla, mutta heidän suhtautumisensakin on varmasti toisenlainen.

En oikeasti haluaisi erota, koska kuulun kerran elämässä naimisiin -kategoriaan, mutta eihän sitä koskaan tiedä, mitä hauskuuksia puoliso keksii matkalla. Tämän liiton ja eron syy on puhtaasti taloudellinen eli kissa haluaa hammaslääkäriin (ja sivuhuomautuksena minä haluaisin matkustaa esimerkiksi jouluna Lontooseen). Kyllä, se aamuviideltä matolle iskenyt kissa haluaa hammaslääkäriin. Hienotunteisuussyistä en kerro, että tarkoitan Nököä.

Seuraamme piti jouluna liittyä hoitokissa Jesper, mutta kyseisellä kissalla on terveytensä vuoksi tiukka ruokavalio eikä se voi tulla napsimaan vaivihkaa Hiilen ja Nökön kuivamuonaa.

Tanssimme mitä ilmeisimmin kolmistaan olemattoman joulukuusen ympärillä.

Sinebrychoffin taidemuseon asetelmamaalaukset

Helsingin Sanomissa oli juttu Sinebrychoffin taidemuseon asetelmamaalauksista ja niiden symboliikasta.

http://www.hs.fi/tiede/a1479271773443

Viimeinen maalaus on ehdoton suosikkini. Eikö olekin upea, uskomattoman taitavasti maalattu ja tarkka teos?

Mielestäni museokaupassa oli kyseisiä kauniin vihreitä viinilaseja myytävänä. Lasi on viehättävä, mutta olen kiikuttanut edelliset viinilasini tarpeettomina Fidan kirpputorille, joten en ajatellut kerryttää uutta kokoelmaa.

Lisää taiteilijan maalauksia. Kaunis lasi näyttää olevan useammassa työssä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Willem_Claesz._Heda

Rahaa R-kioskilta

Luin Cityn sivuilla olevan Antisankarittaren blogitekstin, jonka mukaan Nordean kortilla voi nostaa rahaa R-kioskilta, jos ostaa yli 10 sentin ostoksen.

Muistelen, että Suomessa oli jossain vaiheessa käytössä rakennusten seinässä Otto-automaatteja, joista sai nostaa rahaa omalta tililtään ja ilman lisäveloitusta. Taidan muistaa väärin.

Eiköhän ennenkin menty Ärrälle, ostettu xylitolpurkkapaketti ja nostettu rahaa.

Pizzeria Via Tribunali, kevät 2017

Napolilaistyylinen pizzaravintola Pizzeria Via Tribunali avataan ensi keväänä Helsingissä Sofiankadulla.

http://nyt.fi/a1479094434543

Superkuu, Yle

Ylen sivuilla sai ihailla upeaa Superkuuta. Minä näin vain harmaan taivaan ja kuutamo jäi harmillisesti näkemättä.

http://yle.fi/uutiset/3-9294032

Valokuvassa on Vanha kirkko Vanhassa kirkkopuistossa (ts. Ruttopuistossa) lumisilta viikoilta. Lumet ovat jo melkein sulaneet ja tänään lauantaina paistaa AURINKO.

Toivotan hyvää viikonloppua!

Mainokset

PUNK, SH vai NHL?

Salmiakki auttaa flunssan aikana, joten syön salmiakkiaakkosia. Koska olen aikuinen ja karmean vanha, niin en tietenkään tee aakkosista lapsellisesti sanoja.

En missään nimessä.

Purkkaa en voi syödä julkisesti, koska puhallan huomaamattani purkkapalloja, mitä pidän lievästi sanottuna nolona tässä iässä. Teini-ikäisenä puhalsin HubbaBubba-purkkapallon, joka lätsähti naamaani. Purkan irrottaminen kulmakarvoista oli haasteellista.

Superkuu

Maanantaina 14.11.2016 iltapäivällä taivaalla voi nähdä pilvipeitteen lomasta superkuun, joka näyttäytyi edellisen kerran vuonna 1948. Ei, en nähnyt kuuta siinä vaiheessa.

Helsingissä kuuta voi tuijottaa klo 16 jälkeen. Oi katsokaa, on tuolla kuu.

Huh, muistin lapsuudestani Markku Suomisen (1949 – 2013) surullisen Hän-kappaleen. Laulu löytyy YouTubesta, jos joku haluaa kuunnella murheellisen tekstin. Teksti on muokattu käännös Bobby Goldsboron Honey-kappaleesta.

Pasi Soukkala (1963)

Harmittaa, etten huomannut ajoissa Pasi Soukkalan kiinnostavaa taidenäyttelyä, joka päättyi lokakuun lopussa ARTag-galleriassa Helsingissä.

Mänttäläinen Soukkala valittiin keväällä KETTUKI ry (Kehitysvammaisten tukiliitto ry) Vuoden 2016 taiteilijaksi. Erkki Liikanen luovutti hänelle 1000 euron stipendin.

http://www.hs.fi/elama/a1477448630118

Helsingin Sanomien mielipiteissä joku ehdotti, että Marimekko voisi laittaa kuoseihinsa taiteilijan tuotantoa ja olen ehdottomasti samaa mieltä. Taiteilija tekee lehtikuvien perusteella monipuolista, värikästä, tarkkaa ja mielenkiintoista taidetta.

Erityisen koskettavalta tuntui, että taiteilija sairastui terveenä kaksivuotiaana virusperäiseen aivokuumeiseen. Puhe- ja liikuntakyky katosivat vähäksi aikaa eikä keskittyminen onnistunut.

Huomaavaista, että hänen äitinsä Eila Soukkala vei pojalleen piirustuspaperia ja Pasi Soukkala on voinut mm. taiteen avulla ilmaista itseään.

Aivokuume eli enkefaliitti

Lähiomaiseni sairastui vuosia sitten aivokuumeeseen ja tilanne oli kauhistuttava. Soitin hänelle, hänellä särki tuskallisesti päätä ja hän oli huonovointinen. Hän vaikutti puhelimessa niin sekavalta, että ehdotin käyntiä tutkittavana.

Hänen puolisonsa vei hänet sairaalaan, jossa hän odotti oksennellen magneettikuvaan pääsyä. Tutkimuksissa selvisi, että hän sairastaa aivokuumetta. Häntä hoidettiin useamman viikon ajan sairaalassa.

Olin flunssassa enkä päässyt häntä katsomaan, vaikka olin todella huolestunut hänen tilanteestaan. Flunssa on niin suuri riski monille potilaille, etten koskaan mene kipeänä sairaalaan.

Puhuin hätääntyneenä aiheesta työpaikalla, työkaveri soitti ystävällisesti lääkärimiehelleen ja sain mieheltä lisätietoja sairaudesta ja saamani tieto rauhoitti minua. Netin mukaan kuolleisuus oli jopa 70 prosenttia ja monet vammautuivat pysyvästi aivokuumeen vuoksi.

Onneksi kaamea päänsärky ja oksentelu loppuivat hoidon aikana ja pystyimme puhumaan puhelimessa.  Sain lähetettyä hänelle paketin sairaalaan (mm. hiustenhoitotuotteita ja erään suosikkikirjailijamme kirjan myöhemmin luettavaksi) ja hän pääsi kotiin pitkälle sairauslomalle. Liikkumisen kanssa hänellä ei onneksi ollut ongelmia.

Sanojen katoamisen huomasi alussa, mutta onneksi hän on älykäs ja lapsesta lähtien runsaasti lukenut henkilö, joka pystyi alkuvaiheessa kiertämään unohtuneen sanan. Mm. sana ruuhka unohtui ja hän puhui kanssani tilanteesta, jossa kaduilla liikkuu paljon autoja ihmisten mennessä tai tullessa töihin.

Testitulokset näyttivät joka kerta paremmilta eikä hänestä enää vuosien jälkeen huomaa mitään oireita aivokuumeesta.

Syy hänen saamaansa aivokuumeeseen ei koskaan selvinnyt.

Takaisin Karjalaan -valokuvia Gallen-Kallelan museossa -15.1.2017

Takaisin Karjalaan – Caj Bremer Neuvosto-Karjalan runokylissä.

Gallen-Kallelan museo su 15.1.2017 asti ti–la klo 11-16, su klo 11–17.

http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1475978967166

Mm. lapsille tekemistä

Suolamaalausta voisi itsekin kokeilla, koska teokset ovat todella kauniita.

http://taidekoti.com/2016/11/suolamaalausta/

Vuosaaren joulupolku su 11.12.2016

Vuosaaren joulupolku 11. joulukuuta 2016 klo 12 – 17, kahvila Kampela

Käydä voisi jo kivan kahvilan vuoksi, jossa vierailimme useampi vuosi sitten tutustuessamme Aurinkolahteen.

Aviomies

Etsin aviomiehekseni haluavaa mahdollisimman fiksua, kiinnostavaa, vaaleaa, nättiä ja nuorta tupakoimatonta miestä, koska haluan nostaa eläkevakuutukseni pankista ja käyttää rahat toisen kissan hammashoitoon.

Etsin suomalaista miestä, koska enhän minä tietenkään osaa englantia lainkaan tai mitään muutakaan kieltä. Luulisin.

Avioehto on MUST, kuten sen pitäisi mielestäni olla kaikissa liitoissa.

Nätteys jne. ovat vain sen vuoksi, että miehen katseleminen ilahduttaa minua. Tupakoimattomuus on MUST, kuten avioehtokin.

En halua olla vuotta työttömänä saadakseni rahat, joten avioero on kätevämpi ja nopeampi ratkaisu.

Kuolinpesäni saisi eläkevakuutuksesta vain 80 prosenttia ja sekös harmittaisi minua. Tarkoitan tällä hetkellä.

Kenenkään kanssa en muuta yhteen, kotitöitä en tee kuin kotona, alkoholia en käytä ollenkaan, mutta voin joskus lähteä museokäynnille, kasvitieteelliseen puutarhaan tai ehkä leffaan eron harkinta-aikana (6 kk).

Sukunimen suostun vaihtamaan, jos saan paremman tilalle. Pidän esimerkiksi nimestä Adlercreutz.

Maksan maistraattihäät (kas, onkin ilmaista) ja eron, joka näyttää maksavan 300 euroa. Melko kallista, mutta Nökö tarvitsee eläinlääkärikäynnin ja hammashoidon.

Aiempi suunnitelma

Olin vuosia sitten päättänyt, että minut vihitään aurinkoisena toukokuun päivänä kauniissa ja valoisassa kirkossa lehmuksenvihreässä puvussa.

Juhlat ovat Viikin kartanossa, josta voin poistua juhlimiseen (tai mahdollisesti seuraan, ei voi tietää) kyllästyneenä välillä lukemaan joko Viikin kirjaston tai yliopistokirjaston puolelle. Kätevää! Ei erityisen kohteliasta, mutta äärettömän kätevää. Sulhasen pukeutumiseen en ota kantaa. Hän osannee valita sopivan asun.

Lauma morsiusneitoja olisi hillittömän hupaisa ajatus, mutta jotenkin en näe ystäviäni ruusunpunaisessa tai persikanvärisessä tyllissä. Harsohatut olisivat tietenkin ihania.

Nykyinen suunnitelma

En tiedä, mitä mies hyötyy tästä ehdottamastani mahdollisuudesta. Kävisikö vaatimaton 100 euron palkkio ja valkoviinipullo, jonka sain kauan sitten töistä? Pieni palkkio, pahoittelen.

Hyvin pieni eläkevakuutus, koska lopetin säästämisen pitäessäni ideaa huonona (kaikenlaiseen sitä ennen suostuikin) ja kissa tarvitsee hammashoitoa.

En to-del-la-kaan halua, että eläkekassa hautoo rahojani maailman tappiin, kun niille on parempaakin käyttöä.

Minuun voi ottaa yhteyttä osoitteeseen banaaninkuorella at gmail.com. Kiitos! Marja

Kurkin ulos ja taivas on pilviverhon peitossa. Taitaa jäädä superkuu näkemättä. Näin sentään useita lentokoneita, joten katselu ei mennyt ihan hukkaan…

Lontoo – onneksi on aina Lontoo

http://www.timeout.com/london/blog/in-pictures-the-best-and-the-worst-photos-of-the-supermoon-in-london-111416

Superkuun inspiroimana  Frank Sinatran Fly Me to the Moon

https://www.youtube.com/watch?v=mQR0bXO_yI8