Omenapuut, koristekirsikat ja hyvälle tuoksuvat valkoiset, lilat ja purppuranväriset syreenit kukkivat. Näin rikotun lasipurkin vierellä kevätkaihonkukkia ja violetteja orvokkeja.
Korkeella puussa vaa-aaris
Luin isästä, jonka kaksivuotias osaa 200 linnun nimet ja tunnistaa lintujen ääniä. Tarvitsen näköjään seurakseni kyseisen kaksivuotiaan, koska tunnistan huomattavasti vähemmän lintuja. Nuori työkaveri oli nähnyt Korkeasaaressa variksia, jotka hän hetkeä myöhemmin muisti kiukkuisiksi hanhiksi. Ehkä vielä pärjään sepelkyyhkytietoineni.
Kilpparitoisto
Syöpähoitovuosieni aikana aloin kerätä roskia lähialueelta, koska arvostan siisteyttä. Näin surullisen videon, jossa merikilpikonnan nenästä kiskottiin pitkää mehupilliä ja eläinparan kuonosta virtasi verta. Mietin vieläkin, olinko kiitollinen kilpikonnaraukkaa auttaneille miehille vai kiukkuinen siitä, että he satuttivat eläintä. Ehkä he olivat avomerellä eikä mahdollisuutta kilpikonnaparan kivuttomaan auttamiseen ollut.
Metsät ja merenpohjat ovat täynnä muovia, mm. Australian kauniit koralliriutat tuhoutuvat ja monet alueet näyttävät sikoläteiltä (pahoitteluni fiksuille possuille), mutta roskaaminen jatkuu.
Läheisen pikaruokaravintolan voisi mielestäni siirtää roskia arvostavalle alueelle. Oletan, että sellaisia on olemassa, koska asuinlueen ohi ajavat heittävät pakkauksia pitkin tienvieriä.
Suklaarusinadilemma
Tänään siivosin lähialuetta ja hämmästelin kerrostalon pihaa, josta keräsin hetken ajan roskia. Taloyhtiössä jollain on tapana pudottaa kahvia täynnä olevia suodatinpusseja ikkunasta pensasaidan taakse. Siivosin pahimmat sotkut.
Menin melskaavien nuorten kanssa samaan bussiin ja siivosin kauempana olevan alueen kaupan luona ja löysin ensimmäistä kertaa maahan heitettyjä suklaarusina-askeja. Oletukseni: kyseisen lajin harrastajat ovat yleensä siistejä, kuten salmiakkien syöjät.
Useita Twix-suklaapatukan papereita oli heitetty maahan. Trendi- vai tarjoussuklaata?
Kurkkunurkka
Siivosin taloyhtiölle menevän käytävän alla ja ihmettelin, mitä Mäkkäriroskien alla oli. Joku ns. yhteiskunnan valio ei pidä suolakurkunviipaleista, joten hän oli heittänyt niitä pariin kohtaan arviolta 83 viipaletta tupakantumppien lisäksi. Mietin hetken ja nypin viipaleet ja tumpit maasta. Roskikselle oli nurkkauksesta matkaa noin 30 senttiä.
Pieni koskelonpoika oli lehtijutun mukaan kuollut syötyään tupakantumpin. Häpeäisin, jos eläin kuolisi oman siivottoman käytökseni vuoksi.
Tölkit on, ei tölkitön
Sain matkalla nostettua maasta ehjän lasipullon ja viisi tölkkiä. Olin tyytyväinen siitä, etteivät tölkit päätyneet autojen litattaviksi. Turhan moni tölkki päätyy.
Kylki
Kiipesin kiven päälle, jotta yltin korkealla oleviin roskiin, kivi heilahti ja kylkiluuni iskeytyivät kiviaitaan. Ei käynyt juuri kuinkaan, joten asetin kiven parempaan kohtaan ja yletin sateessa kastuneeseen t-paitaan, jonka nostin roskapussiin. Vaatteen vieressä oli kuusi muovipussiin pakattua koiranjätettä. Ihmiset ovat niin viehättäviä.
Käyttämättömiä koiranjätepusseja löysin kymmenen. Ilmeisesti on vaikeaa sekä taluttaa koiraa että pitää kädessä pusseja, koska niitä oli suuri määrä roskina.
Jätesäkillinen
Kolmen tunnin aikana keräsin yhteensä neljä pussillista roskia. Nostin autohallin metallirappusten alle jätetyt kaljalaatikot roskapussien kanssa jätesäkkiin, jonka jätin bussipysäkin roskasäiliön viereen. Pari aiempaa roskapussia olin saanut tungettua roskapönttöihin.
Ikisotkua
Palasin bussilla kotiin ja katsoin siivottomia alueita, jolta hiljattain keräsin suuren määrän roskia. Hankala tilanne, kun roskaajia on valtavasti ja meitä siisteydestä pitäviä on huomattavasti vähemmän.
Kurja syöpäloinen
Siivosin syöpähoitovuosieni aikana, koska tunsin olevani kurja loinen, kun Kunnon Työssäkäyvät Kansalaiset joutuivat elättämään minua. Ajattelin, että osallistuin edes jollain tavoin yhteiskunnan toimintaan, vaikka usein heikotti ja/tai huimasi.
Työhön palattuani kerään roskia, mutta ehkä minun pitäisi ryhtyä roskaajaksi, kun olen palannut kunnon kansalaiseksi? Elämä on haasteellista, kun on liudoittain päätöksiä tehtävänä.
Minun olisi järkevintä tehdä iltaisin jotain, josta ”palkka” olisi enemmän kuin 85 senttiä kolmen tunnin työstä.
Hyvää palautetta
Kuulin että olin saanut töissä hyvää palautetta useilta asiakkailta. Mukavaa, etten ole vain aivoton idiootti, jolle voi karjua.
Linnanmäelle?
Perjantaina olisin päässyt työkavereiden kanssa tiimipäivää viettämään Linnanmäelle, mutta olin ehtinyt sopia muuta menoa.
Töistä lähtiessäni satoi, tuuli ja lämpötila olin noin yhdeksän astetta. Olin hyvin tyytyväinen siitä, etten päätynyt palelemaan huvipuistoon, vaikka seura olisi ollut hauskaa.
Huvituksia?
Torstaina kävin hammaslääkärissä ja pari lohjennutta paikkaa korjattiin. Puudutukset ovat turhia, mutta inhoan hampaan ympärille tungettavaa metriisinauhaa, joka pureutuu ikeneen. Tarkastusaika hammaslääkärissä on kesäkuussa, joten olin tyytyväinen siihen, että lohkeamat paikattiin ensin. Hematologisen poliklinikan paastolabra on muutaman viikon kuluttua ja heinäkuussa menen suuhygienistille.
Kaipaan aikaa, jolloin suunnitelmat tarkoittivat jotain muuta kuin labra- tai lääkärikäyntejä. No, lyhyt loma lähestyy ja tiedossa on matka sukujuhliin.
PS Pidän vääryytenä sitä, etteivät sukujuhlat ole Lissabonissa.
Remontti ja rhodoja
Olen nyt jo pöyristynyt siitä, että lähikirjasto menee remonttiin ja suljetaan ainakin vuodeksi. Pitääkö lukea uudelleen omien kirjahyllyjen kirjoja remontin aikana vai joudunko hakemaan varaamani kirjat kaukaisista kirjastoista? Äärettömän traumaattinen tilanne.
Onneksi Haagan rhodopuistossa voi pian ihailla alppiruusuja ja atsaleoja, joista osa jo kukkii.
Kävin tällä viikolla Silmäklinikan Sarveiskalvo- ja etuosakirurgian yksikössä, jossa
lääkäri myöhästyi vain puolitoista tuntia.
Silmäklinikka on jo vuosia ollut paikka, jossa saa vietettyä arvioni
mukaan puoli turhauttavaa päivää. Tunnen suurta myötätuntoa henkilökuntaa
kohtaan, joka joutuu selittämään usein iäkkäille ja kivuista kärsiville
asiakkaille pitkät jonot. Onneksi olin terveenä paikalla.
Aikani oli yhdeksältä aamulla, joten menin paikalle varttia ennen
ja ilmoittauduin ala-aulassa. Minut
ohjattiin viidenteen kerrokseen, jonne menin poikkeuksellisesti hissillä.
Hissin ovi oli niin raskas, että oven työntäminen auki oikeassa kerroksessa
tuntui tavoitteelta.
Osasto oli remontoitu. Odotustilassa oli paljon ihmisiä, joten
tartuntoja pelkäävänä odotin vastaanotolle pääsyäni syrjemmällä. Siirryin yhdeksän
aikoihin odotustilaan.
Puoli kymmeneltä hoitaja haki minut pienempään odotustilaan
odottamaan vastaanotolle pääsyä. Keskustelin reumaa ja Sjögrenin syndroomaa
sairastaneen eläkeläisrouvan kanssa mm. autoimmuunisairauksista ja
silmäongelmista. En yleensä ole sairaalajuttelija, mutta tietenkin vastaan, jos
minulle puhutaan.
Hoitajat ja lääkärit vaelsivat pienen tilan kautta huoneisiin ja
me istuimme ihmettelemässä, koska pääsemme vastaanotolle. Ihmettelyaikaa oli
minulle varattu puolitoista tuntia ja mm. nivelkivuista kärsineelle rouvalle ”vain”
tunti.
Pääsin vastaanotolle, jossa vanhempi mieslääkäri pyysi anteeksi
myöhästymistä ja kertoi, ettei hän tiennyt, missä hänen olisi pitänyt olla.
Muistelin haikeana vanhoja hyviä aikoja, kun sihteerit ja vastaanottoapulaiset
opastivat hajamielisiä lääkäreitä ja taluttivat heidät oikeaan huoneeseen. Huoneessa
oli kaksi hoitajaa eli oletukseni mukaan hoitaja ja harjoittelemassa oleva
hoitaja.
Seuraavaksi lääkäri näki aiheelliseksi ilmoittaa, että vahingoitan
silmiäni silmätippoja tiputtamalla ja aiheutan itselleni silmätulehduksen.
Totta, minulla oli vuosi sitten silmätulehdus eli hän oli oikeassa näiden lähes
seitsemän vuoden aikana eli silmätulehduksia on ollut ihan tulvimalla. No, ehkä
niitä oli joskus aiemminkin, mutta NS. keljuilu sapetti.
Tilanne voisi olla toinen, jos hän eläisi minun elämääni, jossa
joudun käyttämään 25 silmätippapipettiä päivässä. Käsien desinfiointi ei
yleensä onnistu ja minulla on Minigrip-pussissa mukana liuta avattuja
silmätippapipettejä. Avaan pipetit mieluummin kotona pestyillä ja puhtailla
käsillä kuin likaisilla, joten olen kehittänyt minulle toimivan ratkaisun.
En ehkä aloittaisi keskustelua potilaan – tai asiakkaan – kanssa noin,
jos olisin PUOLITOISTA tuntia myöhässä. En tietenkään kiinnittänyt aikaan juuri mitään huomiota, kun minun olisi
pitänyt olla töissä ja jokainen hetki Silmäklinikalla veisi minulta työaikaa.
Oli noloa olla pitkään kipeänä ja nyt jouduin käymään tutkituttamassa kuivia silmäni,
joissa on kroonista käänteishyljintää allogeenisen kantasolusiirron jälkeen.
Lääkäri ilmoitti, että silmissäni on kosteutta. Olihan niissä, koska olin juuri
lisännyt Oculacia. Silmäni olivat kunnossa.
Listasin jälleen tipat, joista ei ole apua. Tämäkin silmälääkäri
tarjosi Thealoz Duo – tippoja eli lääketehtaan myyjä on saanut useamman
lääkärin uskomaan, että tipoista on apua. Harmi, ettei niistä ollut minulle
mitään hyötyä. Kerroin käyttäneeni Ikervis-silmätippoja niin pitkään, etteivät
tipat enää kirvelleet. Harmi, ettei niistä ollut apua, kuten joillekin
potilaille. Kyllä, olen kokeillut geelimäisiä Kelan korvaamia tippoja, jotka
eivät sopineet. Olisi mukavaa, jos saisin täyttää No can do – lomakkeen etukäteen,
jotta samaa keskustelua ei käytäisi joka vastaanotolla.
Kerroin, että mietin lääkäriaseman ulkoportaille mätkähtämiseni
jälkeen parina päivänä näkemiäni lasiaisia. Näen niitä toisinaan, kuten
useimmat vanhemmat ihmiset, mutta kaatumisen jälkeen silmissäni vilisivät
haileammat ja tummemmat pilkut useamman päivän ajan. Näkö ei muuttunut, joten
en pelännyt verkkokalvon irronneen. Lääkäri tutki silmäni pitkän pumpulipuikon
avulla eli istuin tuolissani ja hän työnsi tutkimuslaitteen eteeni. Laitoin
leukani telineeseen, nojasin otsani ohjattuun kohtaan ja lääkäri tuijotti
silmiini. Olen liian lyhyt laitteeseen, joten joudun aina kurottelemaan, jotta
istun oikeassa asennossa.
Silmälääkäri päätti, että silmiini laitetaan pupilleja suurentavat
tipat, jotka hoitaja lisäsi viereisessä huoneessa. Vanhempi rouva istui
edelleen odotustilassa, joten toivoin, että hän pääsee minun jälkeeni vastanotolle
ja huomasin myöhemmin, että hän pääsi. Kysyin hoitajalta, kauanko odotan
pupillien suurenemista ja vastauksena oli 15–30 minuuttia ja minun kannattaisi
istua lähellä huonetta. En hetkeäkään olettanut, että pääsisin niin pian
takaisin vastaanotolle. Vaelsin hyvin ruuhkaiselta käytävältä yskättömämpään ala-aulaan.
Silmäklinikan kahvio oli remontissa 6.5. saakka, joten
kirjoittelin viestejä alakerrassa. Reumaa sairastavalla rouvalla oli ollut
lyhyt vastaanotto, joten näin hänet uudelleen. Hänellä oli kaulassaan kaunis
kultainen ketju, joten varoitin häntä kaduilla liikkuvista korurosvoista.
Joltain hänen ystävältään oli viety koru, mutta ei rosvojen kanssa tarvitse edes
jutella, jos he haluavat ryöstää arvoesineitä. Toivotimme toisillemme hyvää vointia.
Palasin odotustilaan, jossa istuivat eläkkeellä oleva äiti ja
hänen tyttärensä. Aulaan tuotiin pyörätuolissa vanhempi mies, joka näytti
söpöltä tontulta. Hän istui selin meihin ja kysyi, mikä päivä tänään on? En
heti huomannut, että hän puhuu meille, koska olen tottunut kovaäänisiin matkapuhelinräpättäjiin.
Lopultakin sain käytettyä kuvaavaa sanaa räpättäjä! Mies toisti kysymyksensä,
joten kerroin päivän ja hän kiitti tiedosta. Hoitaja kävi katsomassa silmieni suurentuneita
pupilleja ja odotus jatkui. Hyvä tietenkin, että useampi pitkään odottanut
potilas pääsi vastaanotolle. Kerroin kahviosta puhuneella äidille ja tyttärelle,
että kahvio on remontissa, jotta he eivät suotta suunnista alakertaan.
Noin 45 minuutin odottelun jälkeen pääsin takaisin vastaanotolle.
Hoitaja pudotti silmiini puuduttavia tippoja ja lääkäri pyysi minua katsomaan
ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Silmissäni ei onneksi ollut mitään
ongelmia, joten hän pyysi soittamaan, jos vielä näen lasiaisia.
Tutkimuksen jälkeen lääkäri määräsi minulle kortisonitippoja,
joiden käyttöä voin kokeilla. Toivottavasti kyseisistä tipoista on jotain
hyötyä. Vastaanoton jälkeen odotin käytävällä, että hoitaja tuo minulle
reseptin ja tiedon seuraavasta vastaanotosta. Sain hetken kuluttua lapun, jossa
aikani oli syyskuussa klo 10:30. Pyysin, että saan klo 8 olevan ajan, koska työn
kannalta aika on hankala. Puolitoista tuntia myöhästyneen lääkärin päätöksen
mukaan en saanut, joten soitan myöhemmin Silmäklinikalle ja pyydän sekä ajan
että mielellään myös lääkärin vaihtamista. Sain vielä työpaikkaa varten lapun,
koska vietin Silmäklinikalla kaksi ja puoli tuntia.
Laitoin aurinkolasit silmiäni suojaamaan ja bussimatkan jälkeen pääsin
töihin jo klo 12:20. Onneksi minulla oli plussaa saldossa. Avasin tietokoneen
ja lähdin lounaalle.
Hyvä, etteivät näkemäni lasiaiset olleet haitallisia, mutta muuten
käynti tuntui turhalta rahanmenolta happaman lääkärin tutkittavana. Suosikkini
Silmäklinikalla on ollut superystävällinen ja taitava mies, joka muistaakseni toimi
ylilääkärinä Lauttasaaren silmäsairaalassa.
Koivut jo
lehtii
Terve Suomeni maa. Lämpimien huhtikuun päivien vuoksi koivuissa on
jo yhtä isot lehdet kuin äitienpäivänä, joten olen hyvin tyytyväinen.
Kohta on vappu, jolloin voi ostaa teekkarien hauskana pitämää Äpy-lehteä.
Äiti piti mieskuoron esityksistä, joten monena vuonna kävimme vappuaamuna
kuuntelemassa laulua, jossa ilmassa leivokset leikkiä löivät.
Ullanlinnanmäellä olen tietenkin käynyt, mutta vappujuopottelu ei
ole koskaan kiinnostanut enkä enää mene Havis Amanda – ryysikseen palelemaan
tai käytä hassua lakkia.
Magnolia
ja viitasammakko
Kaisaniemessä kukkivat jo magnoliat, joten aika suunnata magnoliatarkastusretkelle
Viikin arboretumiin ja jatkaa sammakkolammelle kuuntelemaan viitasammakoiden
haukuntaa.
Koetilan
lehmät la 4.5.2019, kirmaushetki klo 11:10
Viikin koetilan lehmät kirmaavat laitumelle lauantaina 4.5. klo 10–13
eli reippaat isykät ja äitykät ajavat jälleen letkana laitumien lähelle
kävelyteitä pitkin. Oi niitä kaukaisia aikoja, kun lapset ja aikuiset jaksoivat
vielä kävellä jopa kilometrin verran.
Busseilla 78, 57, 506 ja 550 pääsee kätevästi laitumien lähelle.
Taidetta
Kutsu minua nimelläsi André
Aciman
Ihastuin elokuvaan, pidin englanninkielisestä teoksesta ja
lainasin Antero Tiittulan viehättävästi suomentaman tekstin, jossa Elion ja
Oliverin elämä Italian auringossa avautui uudelleen. Kirja on kaunis
rakkaustarina kahdesta nuoresta miehestä, yliopistoprofessorin 17-vuotiaasta
pojasta ja 24-vuotiaasta amerikkalaisesta yliopisto-opiskelijasta, joka viettää
useita viikkoja Elion perheessä hedelmätarhojen keskellä.
Epäröinti, rakkaus, läheisyys, musiikki, kirjallisuus ja perheen
tärkeys korostuivat teoksessa, samoin ihastuminen, suhteen kehittyminen, naapurin
pikkutytön kohtalo, uiminen ja miesten tapaaminen vuosia myöhemmin Yhdysvalloissa.
Haikean kirjan luettuani uskoin jälleen rakkauteen ja hyvyyteen maailmassa.
Aciman esiintyy 17.–18. toukokuuta 2019 Helsinki Lit –
festivaaleilla Savoy-teatterissa.
Oodi
Helsingin Sanomien Oodi-kirjastoon on mennyt yllättävän suuri
rahasumma, koska kirjastossa on mm. vakituinen siivooja. Hyvä päätös, koska kaunis
kirjasto oli yllättävän epäsiisti jo alkuvaiheessa hiekan ja soran rahistessa
lattioilla.
The Queen’s Corgi – Official Trailer
Mm. presidentti Trump pääsi
mukaan esittelyfilmiin.
Kävimme pitkäperjantaina ihailemassa Talvipuutarhan kukkia, kuten hyvin moni muukin. Puutarhan pihalla kukkivat krookukset ja pääsiäisliljat.
Yleisölle suljetun alueen rinteissä kukoistivat siniset skillat.
Vastaanotossa oli kakkupöytä, joten osa vierailijoista osti täytekakkupalat. Talvipuutarhassa on useita pöytiä, joissa voi syödä joko omia eväitä tai kasvihuoneessa (harvoin, luulisin) myytäviä tuotteita.
Kasvihuoneessa kukoistivat moniväriset orkideat,
perunanarsissit, orvokit, erilaiset mehikasvit ja mm. violetit hyasintit. Kauniit kukat, joita ei voi voimakkaan tuoksun
vuoksi ottaa jouluna kotiin. Hennoin tuoksu on lukemani mukaan valkoisessa
hyasintissa.
Elämä olisi ehkä helpompaa, jos rakastaisi kodin ”raikasteita” eli kauhulle haisevia kukkaistuoksuja, autoihin myytäviä ”tuoksuvia” kuusia ja kestäisi monien pesuaineiden karmean löyhkän. Puhdas tuoksuu puhtaalta, eikä haise pesu- tai huuhteluaineilta.
Hanami su 19.5.2019,
Roihuvuori
Pensaissa on jo suuret lehdet, leskenlehdet, valkovuokot ja onnenpensaat kukkivat ja päivä päivältä luonto näyttää paremmalta.
Pian lähistöllä kukoistavat vaaleanpunakukkaiset kirsikkapuut. Hanamia juhlitaan Roihuvuoressa sunnuntaina 19.5.2019 klo 12–18:30.
Vältän ihmismassoja myös ulkona, joten käyn aina ennen
juhlia ihailemassa viehättäviä kukkia.
Universal Stone
Olen kuurannut kylpyhuoneen kaakeleiden saumoja erilaisilla pesuaineilla, mutta edes rautakaupan järeät tuotteet eivät tuntuneet tepsivän. Höyrypesurilla sai kätevästi puhdistettua lattiaa, mutta saumat näyttivät epäilyttäviltä. Muistin kaapissa olevan Universal Stone -purkin ja pesin laattasaumoja sienellä levittämäni hajustamattoman ja myrkyttömän tökötin ja kaakeliharjan avulla. Toimii!
Muiden sairauksiin
reagoiminen
Luen edelleen useita syöpäpotilaspalstoja, koska myeloomasta paranemisestani huolimatta oletan, että sairaus palaa minun jossain vaiheessa. Ei pitäisi olettaa.
Törmäsin jo edesmenneen potilaan kirjoituksiin. Hän oli muille sairastuneille vihainen, koska edes allogeeninen kantasolusiirto ei parantanut häntä. Muilla oli hänen mielestään vain mitättömiä pikkuoireita, mutta hän ilmoitti olevansa todella sairas.
Ymmärrän, että tilanne oli hänelle surullinen ja vaikea, mutta en ymmärrä muiden potilaiden katkeraa syyllistämistä. Jokaisella sairastuneella on omat oireensa ja murheensa, koska kyse on parantumattomasta syövästä, jota onneksi voidaan hoitaa nykyisin monilla eri lääkkeillä.
Eihän hän edes tiennyt muiden tilanteista, koska monet
sairastuneet kirjoittavat vain joistain sairauteen liittyvistä oireistaan.
Osalla syynä on se, etteivät he halua pelotella muita omalla tilanteellaan.
Ferritiini
Keskustelupalstoilla herjattu ferritiini tuntuu olevan tietämättömien kriitikkojen suosittuna puheenaiheena. ”Kenelläkään ei ole mitään ongelmia ferritiinin kanssa ja syynä alhaisiin arvoihin ovat vain laiskuus ja hyvin todennäköisesti yleinen pahuus jäkätijäkätijäkäti.” Yleisen ja erityisen pahuuden tietenkin allekirjoitan.
Varastoraudan puutteesta kärsii yli 10 prosenttia naisista ja yli kolme prosenttia miehistä. En usko, että aiheesta tietämättömiä on noin 85-87 prosenttia. Hehee!
Nuorempana sain bussipysäkeillä ja rautatieasemilla
ympärilleni selittämään liudan höperöitä ja juoppoja, jotka luulivat minua
hämäävien kasvojeni perusteella kiltiksi ja mukavaksi. He erehtyivät pahasti.
Vanhenemisen etuna on, että saa olla kaikessa rauhassa.
Vuosia sitten kävimme sisareni kanssa katsomassa isovanhempia kahdessa eri sairaalassa, koska toinen oli vaikeassa verisuonileikkauksessa ja toinen oli hoidossa sydänoireittensa vuoksi. Täydessä junassa oli kärttyisä ikähenkilö, joka olisi halunnut kipeän jalkansa vuoksi pitää itsellään neljä paikkaa. Teimme pitkää päivää ja isovanhempien tilanne huoletti, joten rohkenimme istua mummelin viereen. Puhuimme matkalla sairaalakäynneistä ja vihainen neiti tai rouva tuijotti meitä pistävästi koko matkan ajan. Lähtiessämme hän tokaisi, että näköjään RAHVAS matkustaa junassa. Olin niin häkeltynyt, että vain tuijotin häntä. En tietenkään voinut sanoa ikäilkiölle mitään. Nyt tähtään siihen, että mitä enemmän ikää tulee, sitä varmemmin puhun muista matkustajista rahvaana. Ehkä.
Pitkien syöpähoitojeni jälkeen ferritiiniarvoni oli enää 19 mikrogrammaa litrassa, vaikka arvon pitäisi ylittää 100. Hematologit eli verisyöpälääkärit huolestuivat tilanteesta, joten suolistoni magneettikuvauksen jälkeen syön rautalääkettä ja B12-vitamiinia ja toivon arvon nousevan, koska olen naurettavan väsynyt. Minulla ei onneksi ole suolistosyöpää.
Pitkään kestänyt flunssa-, poskiontelotulehdus- ja mononukeloositilanne sotki rautalääkkeen ottamista, koska sain antibioottikuurin. Kaksi vatsaa sekoittavaa lääkettä oli liikaa, joten luovuin tilapäisesti rautalääkkeistä.
Jääpalojen syöminen on ilahduttavaa ja voi liittyä alhaiseen ferritiiniin. Ooh, jääpalat ovat hyviä!
Raudansaantia voi parantaa juomalla
aterian yhteydessä mehua tai syömällä vitamiinivalmistetta. (HS
26.11.2018). Minulle tulee talvella appelsiinihimo ja joka kevät hillitön hinku
juoda appelsiinimehua. Väitin aiemmin, että kyse oli piristävän oranssista
väristä, mutta ehkä alhainen ferritiini sai aikaan reaktion? Mielestäni teoriani
on melko hyvä.
Keski-ikä, vuosien syöpähoidot ja rankka lääkitys varmasti väsyttävät, mutta ehdin jo huolestua siitä, etten eläimistä pitävänä muistanut työkaverien koirien rotuja. Kyse oli nolosta – ja tietenkin täysin kuvitellusta
– ferritiinipöperöpäisyydestä.
Uskonto
Heinäkuussa 2018 helsinkiläismiehistä alle puolet kuului kirkkoon ja naisista alle 60 prosenttia. Maahanmuutto muuttaa tilannetta.
Monilla syöpäforumeilla on toivomus siitä, ettei uskonnosta puhuta, koska puhe voi loukata osaa kirjoittajista. Olen syntynyt uskovaiseen perheeseen ja kuulun edelleen kirkkoon, mutta ymmärrän kirkkoon kuulumattomien tai kirkosta eronneiden tilanteen erittäin hyvin. En ole koskaan pitänyt ns. miekkalähetyksestä tai pakanoille uimahousuja ja Raamattu -tyylistä, koska jokaisella on oikeus uskoa mihin lailliseen haluaa.
Useista palstan pitäjien esittämistä ohjeista huolimatta osa
tuo uskoaan julki todella paljon. Minun on vaikea ymmärtää tilannetta, koska
kyse on SYÖPÄpalstoista, ei uskonnolliseen keskusteluun liittyvistä palstoista.
Olisi varmaan kätevämpää, jos uskonnosta kirjoittavat
kaveeraisivat keskenään esimerkiksi Facebookissa ja kirjoittaisivat syöpäpalstalla
syöpään liittyvistä asioista.
Pahimpia oli näkemäni kirjoitus, jossa joku oli häätämässä uskontokirjoituksista
pahastuvia syöpäpalstalta. Kyseessä EI ole uskonto-, vaan syöpäpalsta.
Luin aiemmin kirjoituksen, jossa ”hurskas” kristitty näki aiheekseen haukkua toisen uskonnon edustajan syöpäpalstalla. Oli kiusallista lukea roskalehtityylisiä paasauksia politiikasta tai raivoavaa suhtautumista muihin uskontoihin tai homoseksuaaleihin. Miksi ihmeessä kahden aikuisen välisen suhteen pitäisi kiinnostaa muita ihmisiä?
Tietämätön, häijy ja valistumaton saa tietenkin olla, mutta muut pitää säästää omalta tietämättömyydeltä esimerkiksi 10 vuotta sitten kirjoitetuissa blogikirjoituksissa, joissa kehotetaan viheliäisiin rikoksiin.
Onneksi pahimpia raivoajia ja räyhähenkiä ei tarvinnut
seurata Facebookissa, vaan heidät pystyi estämään.
Jollain palstalla kirjoitti vihainen vanha mies
(jännittävää, että sukupuoli yhdistää kirjoittajia), joka luuli tietävänsä
kaikesta kaiken ja puuttui jatkuvasti muiden teksteihin tietämättä asiasta
yhtään mitään. Rasittavaa käytöstä.
Valtaosan rikoksista tekevät miehet, vankilat ovat täynnä
miehiä ja sodissa riehuvat miehet. Harmillista, miten testosteronin aiheuttama aggressiivisuus
näkyy niin monissa asioissa.
Toisaalta en tunne olevani mukava ihminen, kun haluaisin Isis-retkeilijöiden jäävän nykyisille asuinalueilleen ja toivoisin ”ystävällisesti”, että ihmisten ja historiallisten rakennusten kimppuun julmalla tavalla käyneet taistelijat tuomittaisiin Hammurabin lailla eli mitä muille teit, sen koet myös itse. Ratkaisuni on kaikkea muuta kuin humaani, mutta kauhujuttuja lukeneena näen oikeudenmukaisena, että jokainen maksaa siitä, miten on muita kohdellut.
Lopuksi oma ystävällinen ja huomaavainen neuvoni, joka ei
liity millään tavalla syöpähoitoihin, yleis- tai erityiskriminaaleihin tai
politiikkaan: puolison pettäminen on ala-arvoista. Erotkaa ensin ja aloittakaa
vasta eron jälkeen uusi suhde.
Ravintola Karl Johan,
Yrjönkatu 21
Kävimme eilen syömässä ravintola Karl Johanissa eli sain
syntymäpäivälahjani etukäteen. Kiitos, M!
Alkuruoiksi valitsimme lipstikkakeiton (pyysin pekonitta,
koska possut ovat fiksuja) ja vorschmackin, pääruoaksi otimme päivän tuoreen kalan
eli taimenen, perunoita ja tryffeleitä ja parsaa hollandaisekastikkeessa.
Kastike oli hyvää, mutta söin vain pienen määrän. Olen huono
hollandaisekastikkeisti, joka on melkein sana. Olin iloinen siitä, että kauniissa
annoksessa oli sekä vihreä että valkoinen parsatanko, koska suosin vihreää. Jälkiruokana
oli suklaamarkiisia ja mandariinisorbettia (ooh!) ja omenapiirakkaa,
kuusijäätelöä ja marenkia. Sain napsia marengit ystävän lautaselta eli
tapaaminen oli sekä keskustelun että ruoan puolesta erinomainen. Karl Johanissa
osataan kokata ja tarjoilija oli hyvin ystävällinen. Yllättävän paljon ihmisiä
käveli pitkin Yrjönkatua eli Helsinki ei ollut niin autio kuin olisi voinut
suljettujen ravintoloiden perusteella päätellä.
Harkitsin alkuruoaksi tartar-pihviä, jota aiemmin rakastin.
En tiedä, onnistuisiko syöminen enää, koska syön hyvin vähän punaista lihaa.
Pitäisi syödä enemmän jo – kuvittelemani, hehee – ferritiiniarvon vuoksi.
Kävelimme, ts. lämmittelimme rautatieasemalle Forumin
kautta, joten pääsimme ihailemaan Silmälasikeskus Forumin huikeita silmälaseja
Kukontorilla. Ainakin aiemmin silmälasit ostettiin yksittäiskappaleina
Ranskasta ja jo huikeiden lasien sovittaminen oli hauskaa.
Suonenveto
Herään aina välillä siihen, että oikeassa pohkeessa on viheliäinen suonenveto. Luin, että suonenvedot yleistyvät vanhetessa ja etenkin yli 50-vuotiailla on suonenvetoa. Jalan venytteleminen auttaa, mutta kipu on inhottava. Nestettä pitäisi juoda riittävästi, mutta juon nyt jo niin paljon, että suurempi nestemäärä olisi farssi. Suolatasapaino pitää säilyttää. Pitäisikö laittaa muutama merisuolakide suuhun ennen nukkumaanmenoa? Hmm. Jalkojen venyttely ennen nukkumaan menoa voi auttaa ja kipu saattaa olla lievempi. Magnesium mahdollisesti auttaa, joten pitänee kaivaa magnesium-purkki esille. Magnesiumarvoni olivat jossain vaiheessa niin korkeat, että magnesium kiellettiin kokonaan.
Opiaatit, efedriinit ja muut kodeiinit
Helsingin Sanomissa oli jälleen kirjoitus siitä, kuinka osa
jää heti koukkuun kipulääkkeisiin. Siinä vaiheessa, kun kivuista kärsiviä syöpäpotilaita
estetään saamasta tehokkaita ja toimivia kipulääkkeitä, menen kiljumaan
Eduskuntatalon portaille. En enää tarvitse vahvoja kipulääkkeitä, mutta ymmärtääkseni
portailla kiljuminen on oikea paikka.
Mm. mononukleoosia hoitanut lääkäri oli harmissaan siitä,
että vahvoja kipulääkkeitä myönnettiin myös lievempiin kipuihin, joihin niitä
ei pitänyt määrätä. Lähes kaikilla on
netti, joten luulisi, että ihmiset tutkisivat saamiaan lääkkeitä ja
perehtyisivät haittavaikutuksiin. t. Lyricaa en koskaan hakenut
Toisaalta valtaosa ei
jää koukkuun lääkkeisiin eikä meditaatioista jne. ole välttämättä mitään hyötyä
kivun taltuttamisesta. Eiväthän kaikki edes Suomessa juo alkoholia ja yhä harvempi
polttaa tupakkaa.
Pidän edelleen itseäni onnekkaana, koska pahoinvointireaktioiden vuoksi mikään vahva kipulääke (yök), alkoholi (pahaa, haisee, tyhmentää) tai tupakka (pahaa, haisee) eivät koukuttaneet.
Kodeiini- ja efedriinipitoista yskänlääkettä käytin kovan yskän taltuttamiseksi, en huvitteluna.
Ystävällinen lääkäri katsoi otsassani olevaa paranemassa
olevaa ruhjetta, jota ei koskaan tikattu tulehdusriskin vuoksi. Hän ehdotti,
että korjautan otsaan jäävän jäljen plastiikkakirurgilla.
Elämme selvästi eri finanssitaloudellisessa todellisuudessa,
koska en ikinä korjauttaisi hieman ruhjoutunutta ikänaamaani plastiikkakirurgilla.
Suurin syy on raha eli käyttäisin kyseiset eurot, jos niitä olisi, mieluummin kotiin ja matkustamiseen. Unelmamaailmassa matkustaisin Reykjavikin kautta Bostoniin ja pääsisin ihailemaan Harvardin yliopistoa joko kirsikkapuiden kukkiessa tai syksyn värikkäiden lehtien aikaan.
Kun pidän Englannista, niin käsittääkseni minun kuuluu pitää myös Uudesta-Englannista. Merenrantaa, viehättäviä majakoita, kauniita rakennuksia ja erittäin kiinnostava historia, vaikka napostelijahait hieman hirvittävät.
Mahdollisesti ostan apteekista jotain voidetta tai öljyä, joka edistää otsakuopan paranemista.
Tehokas yskälääke,
tehokas yskälääke!
Aerobec Autohaler -inhalaatiosumuteliuoksesta tuntuu olevan
hyötyä pitkäaikaisen yskän hoidossa. Ottaminen on surkuhupaisaa, koska minua
yskittää sekä sumutteen käyttö että suussa oleva lääke, mutta yskä tuntuu
hyytyvän sumutteen jälkeen. Lääkäri selvästi tiesi, mitä hän minulle ehdotti.
Pakkaus maksoi alle 21 euroa eli inhimillisen vähän. Tuntuu turhauttavalta ostaa vuodesta toiseen kalliita lääkkeitä, joita ei voi käyttää, koska ne eivät sovi minulle. Hyvänä esimerkkinä olivat monet kipulääkkeet.
Vien rahat mielelläni Yliopiston Apteekkiin. Apteekkareilla menee erittäin hyvin, vaikka en tue heitä lääkeostoillani. Kannattaa suositella lapsille proviisoritutkintoja ja apteekkareiksi hakeutumista.
Mukava farmaseutti neuvoi, että Apteekkariliiton sivulla on videoita, joissa neuvotaan inhalaattorien käyttö. Löysin maininnan videoista Apteekkariliiton sivulta, mutta hakutoiminnolla en löytänyt mitään. Kyllästyin etsimiseen ja luin lääkkeen tuoteselosteen, joka pitää (ts. pitäisi) aina lukea. Opasteesta ja kuvista oli apua.
Kuoreet
Ostin kissoille kuoreita, jotka pakastin ja tarjosin niille
jo yhden erän, joka melkein viehätti kissoja. Ongelmana oli, että kalat
haisivat kammottaville ja haju ei
kadonnut edes kissankupit pesemällä tai tuulettamalla.
Kerrassaan kaamea katalien kuoreiden kosto.
Mrs Wilson, Areena
Jos haluat nähdä käsittämättömän ja ikävä kyllä todellisen
tarinan brittinaisen elämästä, niin suosittelen kolmiosasista minisarjaa Mrs
Wilson Areenalla.
Jos sinusta tuntuu, että kaikenlaista outoa sattuu ja
tapahtuu elämässä, niin sarjan jälkeen huomaat elämäsi olleen rauhallista ja
tasapainoista.
SKAM, Ranska
Jos olet henkisesti noin 16-vuotias, niin Ranskassa kuvattua
SKAMia voi seurata YouTubelta. Eräs tuntemani henkilö teki niin, koska Lucas ja
Eliott ovat niiiiin nättejä.
Kirjasto
Lainasin laillistetun ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen
kirjan Pötyä pöydässä Älä usko kaikkea mitä ravinnosta sanotaan, joka on
Kirjapajan julkaisu vuodelta 2018.
Jos pelkkä höpsismi ja/tai mutuhoidot eivät kiinnosta, niin
suosittelen teosta.
Aloitin lukemalla kasvisraudasta, koska minua aikoinaan
huvitti (anteeksi) sairaanhoitaja, joka kehotti syömään persiljaa parantaakseni
hemoglobiiniarvoa. Kirjan mukaan sadassa grammassa persiljaa on rautaa lähes 3
mg eli lähes 20 prosenttia naisen päivittäisestä raudantarpeesta. Upeaa!
Toisaalta 100 grammaa tarkoittaa 50
ruokalusikallista. Hehee!
Kirjoittaja mainitsee myös surkuhupaisan
veriryhmädieettikirjan, jonka lainasin ja jolle nauroin. Miljoonatulot kirjoittajalle
ei yhtään mistään, mutta tulipahan kirjoitettua jotain.
Minun pitää pyrkiä vastaavaan. Keltainen väri on kaunis,
parantava ja aurinkoinen, joten suosittelen väriä vaatteissa, leikkokukissa ja
sisustuksessa. Tarkemmin kaiken mahdollisen parantavasta aiheesta voit lukea kirjassani,
jota myydään 67,90 eurolla, jäsenhintaan 60 eurolla tai 130 eurolla, jolloin
kirjassa on mukana kuivattu keltainen kukka, joka on tietenkin paranemisen
symboli.
Vaimoni vasen rinta ja
muuta sairasta
Mikko With
Myllylahti 2019
”Kaunistelematonta tekstiä kahdeksan vuoden ajalta kolmen
alaikäisen lapsen äidistä, joka sairastui rinta- ja munasarjasyöpään.”
Kirjoittajana on aviomies, joka menetti vaimonsa ja jäi huolehtimaan lapsista
ja kirjassa on katkelmia Tiinan blogimerkinnöistä.
vasenrintanijamuutasairasta.blogspot.com
Kenenkään ei pitäisi koskaan sairastua vakavasti ja
toivoisin, että ainakin nuorien lasten vanhemmat säästettäisiin viheliäisessä tautibingossa.
Heidän ei ole aika lähteä eikä yhdenkään lapsen pitäisi menettää vanhempaansa
tai vanhempiaan.
Kukkia
Koskenrannassa bongasin lumikelloja, mutta yhtään leskenlehteä
en ole vielä nähnyt.
Aurinko lämmittää (muistathan ostaa älyttömän kallis värikirjani,
jonka nimeä melkein mietin vielä!), joten kevät lähestyy ilahduttavasti.
Ei ollut keuhkoklamydia, vaan Epstein-Barrin virus, mononukleoosi eli pusutauti, joka tarttuu syljestä. Muistaakseni en ole vaihtanut sylkeä kenenkään kanssa, joten oletan, että olen saanut tartunnan kirjoittamalla toisen henkilön näppäimistöllä.
Sisätautilääkärin neuvona oli käsidesin käyttö jatkossa, koska
käsienpesu ei onnistu riittävän usein. Suuri murhe rutikuivalle iholleni, mutta
toivottavasti apu tartuntojen välttämisessä
Mononukleoosi on viruksen aiheuttama
kuumetauti, johon aikuisilla liittyy useimmiten nielurisatulehdus ja yleinen
imusolmukkeiden suureneminen sekä oireeton maksatulehdus. (Duodecim)
Nielurisatulehdusta ei ollut, imusolmukkeet eivät suurentuneet, mutta maksa-arvot olivat koholla. Minulla on pitkittynyt yskä ja lämpöä, joka jatkui pitkään. Aamuisin yöpaita oli kuumeen vuoksi litimärkä.
Hankalan mononukleoosin vuoksi potilaat joutuvat sairaalaan ja osa heistä menehtyy. Surullista.
Onneksi jälleen kerran kävi hyvä tuuri, kun selvisin vähäisillä oireilla. Yskiminen on rasittavaa, mutta eiköhän yskäkin lopu jossain vaiheessa.
Hemapoli
Soitin hematologiselle poliklinikalle ja kysyin, miten voin jatkossa estää tartunnat? Ohjeena oli näppäimistön ja puhelimen desinfiointi.
Kuvittelin, että olisin päässyt tiputukseen tms., joka olisi kohentanut vointia.
Terveellisellä ravinnolla, hyvällä unella ja liikunnalla on tietenkin vaikutus sairastumiseen. Toisaalta viruksia ja bakteereja väijyy joka nurkalla.
Olisin voinut mennä Meilahden päivystykseen
korkean kuumeen (38,6 astetta) vuoksi ja olisin saanut antibioottikuurin.
Sairaalan pöpöjen keskelle meneminen tuntui syöpähoitojen aikana älyttömältä.
Jos on jo valmiiksi kipeä, niin miksi ihmeessä menisi hakemaan lisätartuntoja
päivystyksestä?
Hoitaja, jolle soitin, oli ystävällinen ja auttavainen. En ollut ensimmäinen tai viimeinen allogeenisen kantasolusiirron saanut potilas, joka on soittanut heille tartuntataudeista.
On säitä pidellyt
Edelleen väsyttää ja yskittää, mutta olo on melko hyvä. Paraneminen häämöttää jossain vaiheessa.
Syöpään sairastuessa useimmista sairastuneista tuntuu, että
koko maailma pysähtyy. Tulevaisuudesta ei tiedä, oma vointi kauhistuttaa,
hoidot huolestuttavat tai pelottavat ja todella moni sairastunnut miettii
kuolemista.
Olen jutellut monien syöpäpotilaiden kanssa, joita läheisten
reaktiot hämmästyttävät. Osa omaisista ei ymmärrä tai halua ymmärtää, että
syöpäpotilas on sairastunut vakavasti. ”On minullakin pitkittynyttä yskää.” Sehän
ikävää. Kannattaisiko käydä lääkärillä tai vähentää tupakointia?
Apua voi saada läheisiltä heikommassa vaiheessa, jos heillä on aikaa tai halua auttamiseen. Yli miljoona suomalaista elää yksin ja monet elävät parisuhteessa, joissa vain sairastunut huolehtii kotitöistä. Puolisot tai lähellä asuvat unohtavat – tai eivät käsitä, että he voisivat kokata ruokaa, auttaa siivouksissa edes joskus tai käydä kaupassa heikossa kunnossa olevalle potilaalle. Syöpäpotilaan voi olla vaikeaa palkata siivousapua, koska tulot romahtavat ja menot nousevat lääkkeiden, poliklinikka- ja sairaalamaksujen vuoksi.
Erittäin hyvä syy säästää siinä vaiheessa, kun on vielä
terve.
Ihmiset ovat erilaisia, joten osa ei oikeasti pysty
käsittämään, millaista elämää syöpäpotilas elää. Ei kyse ole mistään läheisten
elämän pitkää työpäivää tai -viikkoa seuraavasta uupumuksesta vaan tilanteesta,
jossa jo sängystä nouseminen tuntuu tavoitteelta.
Myeloomadiagnoosin saatuani luin Kristiina Heleniuksen
kirjan Mikä maa, mikä syöpä, jossa hän kertoi sairastuneensa imukudossyöpään,
Hodginin tautiin. Kirja oli kiinnostava ja teoksesta jäi mieleen, kuinka
Heleniuksen aviomies toi ruokaa vain itselleen – ei puolisolleen. Syöpä voi
koetella parisuhteita ja ärsyttää tervettä puolisoa, jolle kasaantuu huolta,
surua ja ylimääräisiä tehtäviä.
Syöpäpotilaalle voivat tietenkin olla vieraita lähipiirin opiskelukiireet, remontit, parisuhdekriisit, alkoholi- ja/tai mielenterveysongelmat, pettämiset, lasten fyysiset ja psyykkiset ongelmat ja muut sellaiset asiat, jotka eivät liity omaan elämään. Vaikeita ja surullisia tilanteita, joihin läheiset toivottavasti saavat apua.
Monien potilaiden mielestä hankalinta vakavassa
sairastumisessa oli, etteivät terveet ihmiset hahmottaneet sitä, että potilaan
riskinä oli kuoleminen. Moni hyvin sairas potilas kuuli läheisiltään
ikihupaisan Ethän sinä näytä sairaalta -kommentin. Ei, syöpää ei huomaa kuten
ruhjeita kolarin jälkeen. Syöpä tekee tuhoja ihmisessä itsessään.
Mm. Yhdysvalloissa monilla alueilla käytäntö on
toisenlainen. Naapurit, tuttavat ja ystävät tarjoutuvat apuun, hoitavat lapsia,
tuovat ruokaa ja toimivat siivouspartioina vakavasti sairastuneiden luona.
Välittäminen ja huolehtiminen ovat heille tärkeitä asioita.
Parhaissa suvuissa potilailla oli tukijoita ja hän saa apua.
Jos tukea saa, niin yhteydenpitoa on helpompi jatkaa tulevaisuudessa.
Jos ei saa, niin miksi vakavasti sairastunut ottaisi jatkossa
yhteyttä ”läheisiin”, jotka eivät kertaakaan vaivautuneet auttamaan raskaiden
ja vaikeiden hoitojen aikana?
Taiteena on Mia Bergqvistin Kasvunpaikka, jonka kuvasin
Naivistit Iittalassa -näyttelyssä viime kesänä. Vanhalla puukoululla olevat
teokset ovat lahjakkaita ja hauskoja, joten näyttelyyn kannattaa jälleen suunnata lauantaina
18.5. tai viimeistään sunnuntaina 25.8.2019.
Juuresi
näkyvät on teos ”geneettisestä sukututkimuksesta, joka on seikkailuretki
menneisyyteen ja tulevaisuuteen, sukuun ja ihmiskuntaan. Tiesitkö muuten, että
Muumipappa oli löytölapsi?”
Muumipeikkoja ei – tietääkseni – suvussa ole, vaikka ihoni on olminvalkoinen. Huiskimishäntä voisi olla kätevä vaihtoehto mökillä, jossa on laumoittain hyttysiä. En harrasta mökkeilyä, koska navakasti aseistetut hyönteishyökkääjät ovat saaliinhimoisia. Hyvä, että mummin aiemmalla mökillä käy isän sukulaisia, niin tarvittavat korjaus- ja huoltotyöt tulevat tehtyä uimisen ja muun mökkihuvittelun lomassa.
Muiden ihmisten mökkihuvittelutapoihin on tietenkin vaikeaa ottaa kantaa.
Testejä myyviä firmoja
ISOGG-sivuilta
Family Tree DNA (FTDNA)
pioneeri, jonka toiminta alkoi jo 1999
poskisolunäyte
eli pumpulipuikolla sivellään posken sisäpintaa
23 andMe
Ancestry DNA
National Geographic
kuinka paljon DNA:ssa on neardertalinihmistä?
(kiinnostavaa!)
isogg.org
Pirttivaaran mukaan suomalaiset käyttävät eniten Family Tree
DNA – sivua, joka on hänen oma suosikkinsa.
Testit tehdään vain
elävistä henkilöistä
ei menehtyneistä (jälkimmäinen olisi mielestäni
karmeaa, vaikka testattaisiin hiuskiehkura)
Facebookissa
toimii Suomi
DNA-ryhmä, josta kannattaa kysyä neuvoja
Testit
oman sukupuolen mukaan isä-, äiti- tai
etäserkkulinja
geneettiset erot itä- ja länsisuomalaisilla ovat
suuret
itäsuomalaisilla on yleensä tuplasti enemmän
etäserkkuja kuin länsisuomalaisilla
Sursillin suku
Monien suomalaisten (n. 300 000 – 500 000 henkilöä) taustalla voi olla Sursill-suku. Suvulla on hauska hapansilakkaperimä.
Suomessa sukujaan ovat tutkineet mm. Kolehmaiset, Tawastit, Ikoset ja Sursillit.
Osa suomalaisista on sukua jäämies Ötzille, mitä pidän
mielenkiintoisena.
Suomalaismiehistä noin
60 prosenttia on isälinjaltaan N-haploryhmää
miesten esi-isät vaelsivat Suomeen Afrikan
alkukodista Itä-Aasian kautta
Kiinasta on löydetty N-miesten hautoja
Oma lisäys: muinainen koevastaus ”jo muinaiset roomalaiset”
on Suomessa todennäköisemmin ”jo muinaiset kiinalaiset”.
Perimällä on vaikutus
terveyteen
omasta DNA-historiasta voi keskustella lääkärin
kanssa
Historiallisesta
sukututkimuksesta on hyötyä
kannattaa aloittaa samoin tein
Kirja
Kirjassa oli mainittu
sukututkimukseen liittyviä kirjoja, blogeja ja YouTube-sivuja.
Varasin kirjastosta teoksen
Kiehtovat geenit : mihin geenitietoa käytetään? Kirjoittajina ovat Maarit
Jokela, Mirkka Oja-Leikas ja Meri Rova (toim.). Kirja on tarjouksessa
Duodecimin sivulla 30.3.2019.
Allosiirron jälkeen
Luuydinsiirron saaneet eivät kirjan mukaan voi tehdä geneettisen sukututkimuksen testiä, koska tulos voi epäonnistua. Tulos ei välttämättä kerro syntymässä saamastasi DNA:sta.
Toivottavasti ainoa sisko, jolta sain siirteen, teettää
tutkimuksen. Olisi mielenkiintoista saada enemmän tietoa äidinisän isästä. Kai venäläiskenraaliksi väitetyn tähdet,
nauhat, mitalit tai muut hupaisat armeijakoristeet näkyvät DNA:ssa?
Verensiirto tai sytostaattihoito
ei
ole esteitä tutkimukselle.
Marja Pirttivaara (s. 1958) on
suomalainen fysiikan tohtori, MBA (sosiaali- ja
terveysjohtaminen), Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitran johtava asiantuntija sekä geneettisen sukututkimuksen asiantuntija ja tietokirjailija. Wikipedia
La 30.3.2019 klo 20:30–21:30 WWF Earth Hour
Olen ollut monena vuonna melkein mukana ja sammuttanut valaisimet. Ei kai avoinna olevaa läppäriä lasketa, jos laite on lähes vahingossa auki?
Kesäaikaan su 31.3.2019 klo 3
siirrä
kelloja kesän suuntaan
Talviaikaan palataan sunnuntaina 27.
lokakuuta klo 4.
Toivotan hyvää kesäajan alkua kaikille valoa, lämpöä ja aurinkoa rakastaville ja tietenkin myös teille, jotka viihdytte kaulaa myöten hangessa!
Tiistain labrakäynnin jälkeen kävin hakemassa seitsemännen eli
ilmaisen Fibre Response – kuituruokasäkin kissoille, koska lauantaikäynti ei onnistunut.
Huomasin ovilapusta, että Veteira oli kiinni klo 11–12 operaation vuoksi, joten kävin syömässä lohta ja perunamuusia Ukko-Pekka – kahvilassa. Paikka oli sympaattinen, ruoka oli hyvää ja istuin ikkunapaikalla katselemassa ohikulkijoita. Alkuruoaksi sain salaatin, jonka pyydän seuraavalla kerralla ilman kastiketta kastikeantipatiani vuoksi.
Yritin löytää ravintolaa netistä, mutta en onnistunut. Lounasravintola on Töölön Yliopiston Apteekin ja Veteira-eläinlääkäriaseman välissä Mannerheimintiellä, Kelan ratikkapysäkin kohdalla. Kannattaa käydä! Paikka on auki klo 8-17 ja tiskin takana on ystävällinen mieshenkilö. ”Salakuuntelin” hänen ja toisen asiakkaan keskustelua ja opin, että rekkamatkalla Norjasta Suomeen kuljetustilaa kylmentävä laite voi reistailla matkan aikana useita kertoja. Vein lähtiessäni lautaseni ja lasini suomalaiselle kokille ja ilmoitin herroille, etten ”mitenkään kuunnellut heidän keskusteluaan, mutta sulivatko pakastepatongit?” Eivät onneksi sulaneet, mutta matka oli erittäin hankala.
Menin eläinlääkäriasemalle, jossa edellinen asiakas eli
pikkuinen koira nukkui odotustilassa punaisen peiton alla hammaspuhdistuksen
jälkeen. Söpöltä näyttänyt koira ja hyvä, että hampaat olivat puhtaat. Olen
tavannut eläinlääkärin aikaisemmin, joten selitin hänelle kaatuneeni eikä minua
ole mukiloitu. Jostain syystä tieto pitää kertoa melko tutuille ihmisille.
Ratikassa istuin kissanruokasäkki vieressäni enkä sanonut kenellekään mitään,
vaikka olisin hyvin mielelläni kertonut kaikille kompastumisestani.
Naamaröntgenin perusteella poskiontelot ovat tyhjät enkä onneksi telonut itseäni pahemmin mätkähtäessäni otsa edellä portaaseen. Kuulin kysymyksen siitä, miksi naamani osui portaaseen ja selitin, että minulla on niin hirvittävän iso pää, että naama menee tietenkin ensimmäisenä alas. Kasvoni ovat edelleen mustelmaiset ja kirjavat, mutta onneksi maan vetovoima kiskoo ruhjeita alaspäin.
Mistään verikokeista ei löydy syytä korkealle CRP:lle, joten
huomenna jälleen labraan ja maanantaina takaisin sisätautilääkärille.
Toivottavasti loput virustutkimukset selviävät maanantaihin mennessä.
Puhuin aiemman lääkärin kanssa ja väitin olevani terve. Harmi, ettei hän uskonut minua. Totesin, että tautisuus on noloa ja tunnen itseni lintsariksi. Hän totesi, että olen sinnikäs selviytyjä, koska aivoaneurysmaleikkauksen klipsi näkyi kuvissa, samoin ohimossani oleva pyöreä leikkausarpi. Myeloomahistoriani lääkärit jo tiesivät. Kovin ikävää, kun ei edes sinnikkäästi inttämällä voi vakuuttaa olevansa terve.
Hakkaava yskä jatkuu.
Edunvalvontavaltuutus
kannattaa tehdä ajoissa. Jos jotain sattuu, niin läheisten
on helpompi hoitaa asioita.
Yskä jatkui piinallisena flunssan jälkeen. Yskin niin
paljon, että pelkäsin antavani ylen. Palelun vuoksi mittasin kuumeen, jota oli
37,6 astetta.
Kävin uudelleen lääkärillä. Keuhkoni olivat onneksi kunnossa, kuumetta oli 38 astetta, mutta yllättäen poskionteloni olivat tulehtuneet. Poskionteloni eivät ole koskaan tulehtuneet, joten suhtauduin hieman skeptisesti diagnoosiin. Lääkäri mietti olenko sairastunut influenssaan ottamastani rokotuksesta huolimatta.
Odottelin labraa ja selasin käytävällä vanhaa Kuluttaja-lehteä ja luulen, että opin jotain. Lehtivalikoima oli vähäinen, mutta sitäkin repaleisempi.
Kävin laboratoriossa ja hoitaja tutki samalla influenssan työntämällä pumpulipuikon nenääni. Epämiellyttävä tutkimus, joten olisi mielelläni huutanut kuten aiempi potilas, joka oli ehkä kaksivuotias. Verinäyte ei onnistunut vasemman käden arpisesta kyynärtaipeesta, josta aikoinaan luovutin 30 kertaa verta, joten hän otti näytteen oikeasta kädestä. Sain teipit molempiin käsiin. Sairaalassa totuin hoitajiin, jotka kysyivät, laitetaanko teippi vai harsoside. Eilen sain kaksi teippiä, joista taidan olla ylpeä.
Juttelin alle 30-vuotiaan kanssa, joka oli kauhuissaan
siitä, että kolme putkea verta oli
otettu oikeasta kädestä, vaikka hän on oikeakätinen. Miten hän pystyy tekemään
töitä? En näyttänyt, että minua huvitti, vaan sanoin, että yksi näyte on vain
viisi millilitraa eikä kolmekaan näytettä yleensä vaikuta mihinkään.
En kertonut hänelle, että sairaalassa joltain potilaalta
otettiin 48 näytettä ja oma ennätykseni on 36. En pyörtynyt.
Jäin odottamaan, että tulokset selviävät, kävin kaupassa, jossa pari ihmistä kiilasi minut jonossa (mielenkiintoista käytöstä, joten en kerro, että nainen ja mies olivat keski-ikäisiä) ja myöhemmin nuokuin aulan mukavassa tuolissa.
Palasin lääkärille, joka vahvisti tulehduksen nenäonteloissa ja sain kahdeksan päivän antibioottikuurin. Antibiootit sotkivat vuosia sitten elimistöni todella pahasti, joten ostin myös maitohappobakteereja. Määrät olivat tietenkin toisenlaisia eli sain 12 antibioottikuuria ennen myeloomadiagnoosia, koska olin koko ajan sairaana saadessani mm. korva-, silmä- ja kurkunpäätulehduksia.
Influenssaa en onneksi sairasta.
Lääkäri kumosi toisen lääkärin käsityksen CODESAN compista,
joten yskänlääkettä saa ilmeisesti jatkossakin. Kiinnostava tilanne, koska
tieto oli viimeksi sekä lääkkeen myyntineuvottelijalla, joka kertoi asiasta lääkärille
että viereisellä apteekilla. Pyysin reseptin seuraavaan pulloon, jota en vielä
hakenut, koska puolen litran pullossa on vielä hieman jäljellä. Onneksi
kodeiini rauhoitti repivää yskää.
Antibioottien vuoksi minun pitää juoda runsaasti. Mielestäni
juon jo runsaasti, mutta pitää juoda vielä enemmän.
Lähdin kotiin, otin antibiootin ja maitohappobakteerin klo 15 maitotuotteita välttäen ja veden kanssa. Menin hetkeksi lepäämään eli nukahdin. Heräsin, join vettä ja laitoin kissoille sulamaan possunsydämiä ja menin uudelleen nukkumaan. Iltaruokinta on yleensä yhdeksältä, mutta silppusin sulaneet sydämenpalat vasta puoli yhdeltätoista, join vettä ja palasin nukkumaan.
Tautisuus on rasittavaa, kun monia asioita ei jaksa tai pysty hoitamaan ja omatunto kolkuttaa. Varmaan turhaan, mutta kunnon syyllistäminen on tietenkin tärkeää, vaikka syyllistäisin itseni.
Tuntui, että ympärillä kaikki köhivät, mutta tappelin
pitkään flunssaa vastaan.
Ensin aloin yskiä, nokka valui ja kuume nousi. Sinnittelin
muutaman päivän kotona, mutta kuumeen noustua 38 asteeseen menin lääkäriin.
Kerroin flunssatappelustani ja lisäsin, että kuumetta oli 37,5–38 astetta. Hän
mittasi kuumeeni korvalämpömittarilla ja luku oli parempi: 38,6 astetta. Voin
ihan hyvin, joten kuumelukema yllätti. Kävin vuosia sitten kuntosalilla ja
ihmettelin, kun en jaksanut tehdä mitään. Kuumetta oli 39,5 astetta, joten sain
kotona selityksen kuumemittarin avulla.
Lääkäri kuunteli keuhkoni, lähetti minut laboratorioon
tutkittavaksi ja pyysi, että myelooman vuoksi kohoava senkka katsotaan samalla.
Olin kertonut lääkärille
syöpähistoriastani, koska flunssaan sairastuminen sapetti. Heikompi vastustuskyky harmittaa edelleen. Vanhempi
miespuolinen lääkäri totesi, että hänen ystävänsä vaimo sairasti myeloomaa eli lääkäri
tunnisti aiemmin sairastamani syövän. Jokainen myeloomasta tietävä lääkäri
pitää minua onnekkaana, kun onnistuin parantumaan allogeenisella
kantasolusiirrolla. Jaan heidän käsityksensä, vaikka elimistöni hylki pitkään
siirrettä mm. maksassa, munuaisissa ja edelleen silmissä.
Pääsen huhtikuussa tutkittavaksi Silmäsairaalan sarveiskalvo-osastolle. Toivon, että silmilleni löytyy Oculac-tippoja parempi ja halvempi ratkaisu. En haluaisi joutua käyttämään 70 euroa kuukaudessa Kela-korvattuihin silmätippoihin. Jo muoviroskan määrä hirvittää, vaikka laitan tyhjät pipetit silmälääkärin neuvosta muovinkeräykseen. Saankohan käyttööni piilolinssit, jotka pitävät kosteuden silmissä? Toivottavasti on jokin parempi ratkaisu. Piilolinssejä oli piinallista käyttää, koska silmäni olivat kuivat jo ennen kantasolusiirtoa. Kuka käski olla atoopikko?
Keuhkojen kuuntelun jälkeen lääkäri ilmoitti huolestuneena,
että minulla on joko keuhkoputkentulehdus tai keuhkokuume. Hän lisäsi, että bronkiitti hoidetaan
antibiooteilla ja keuhkokuume vielä suuremmalla määrällä antibiootteja. Oman
kroppani melko vakaumuksellisena asiantuntijana (myelooma- ja
vyöruusudiagnoosit olivat oikein, mutta koleradiagnoosiani melkein kadun)
totesi, ettei minulla ole ikinä keuhkokuumetta. Lääkäri kertoi, että lähes
päivittäin hänen luonaan käy keuhkokuumeeseen sairastuneita.
Päädyin keuhkoröntgeniin.
Pyysin lääkäriltä, että saan pullon ainoaa toimivaa yskänlääkettä,
CODESAN compia. Lääkäri oli kuullut myyntiedustajalta, että yskänlääke on
poistumassa markkinoilta. Hän tutki nettiä, löysi yskänlääkkeen ja oli niin
ystävällinen, että hän soitti viereiseen apteekkiin ja varmisti tilanteen.
Apteekki oli kuullut yskänlääkkeen loppumisesta ja varastoinut pulloja.
Kävin käynnin jälkeen ostamassa puolen litran pullon, josta
maksoin kauhistuttavat 38 euroa. Olisi kannattanut ostaa pari pienempää pulloa,
koska ei kai yskänlääkekään ikuisuuksia kestä. Tiedoksi kyseisen yskänlääkkeen
ystäville: hakekaa resepti ja varastoikaa pulloja, koska tauoton yskiminen on
ärsyttävää.
Codesanin ja korkean tyynykasan
avulla sain nukuttua öisin.
Minulla on vasomotorinen eli ikivaluva nenä. Ostan
grosseittain nenäliinoja, mutta flunssan aikana isot nenäliinat poikkeuksetta loppuvat.
Minun oli pakko käydä kaupassa ostamassa lisää nenäliinoja, jotka eivät riko
nenän ihoa. Vessapaperilla pärjää teoriassa, mutta atooppinen iho, joten nenäni
närkästyy paperin kovuudesta.
Yskin ja niistin kotimatkalla eli olin iljettävää
bussiseuraa. Yskin nenäliinaan, jotta muut matkustajat välttyisivät
yskäpöpöiltä. Puhelin oli jäänyt äänettömälle ja lääkäri oli soittanut matkani
aikana pari kertaa. Soitin hänelle kotoa ja hän totesi tyytyväisenä, ettei
minulla ole yhtään mitään. Vain
ankara virus, joka yskitti, aiheutti nuhan ja nosti kuumeen. Vältyin onneksi
antibiooteilta, joista en pidä yhtään. Sain ennen myeloomadiagnoosia riehuneisiin
tulehduksiin koko ajan antibioottikuureja, jotka sekoittivat vatsan.
Kahden viikon sairastamisen jälkeen voin jo paremmin ja yskin ja niistän enää satunnaisesti, ts. olen vähemmän ällöttävää seuraa.
Juttelin tänään nuoren naisen kanssa, jolla oli kurkku
kipeä. Jostain hämmästyttävästä syystä hän(-kin) oli sitä mieltä, ettei
särkylääke auta kurkkukipuun. Kyllä auttaa, kuten muihinkin kipuihin – tutkitusti. Syystä tai toisesta moni uskoo samaan
teoriaan kuin hän. Toivottavasti hän otti myöhemmin kipulääkkeen, koska
kurkkukipu on inhottavaa. Olin onnekas, koska vältyin kurkkukivulta.
Toivotan parempaa vointia, vähemmän lunta ja aurinkoisia kevätpäiviä!
Viehättävän lintuvalaisimen kuvasin Naivistit Iittalassa -näyttelyssä viime kesänä.
banaaninkuorella 