Vaalit ja muuta hauskaa

Kävelin aurinkoisena iltapäivänä äänestämään. Ihailin solisevaa puroa ja olin iloinen siitä, että puissa ja pensaissa on jo isoja silmuja eli mitä parhain vuodenaika.

Kuulin aikoinaan opetuksen siitä, että vaaleissa äänestetään, jottei vastapuoli saa enemmän ääniä. Mielenkiintoinen teoria, mutta ei välttämättä virheellinen.

Sunnuntai-iltana seurasin jonkin aikaa vaalituloksia ja menin nukkumaan. Maanantaina luin digilehteä ja olin iloinen siitä, että naisehdokkaat pärjäsivät.

Hätkähdin vaalitulosta, mutta joka vaaleissa monet äänestävät tyhjää, Akua, Mikkiä tai piirtävät kuvan, joka mahdollisesti liittyy veneilyyn. Kyseisiä äänestyslappuja on vaikea ymmärtää. Miksi heittää oma ääni hukkaan?

Palmusunnuntai

Unohdin varata karkkeja virpojille, joita ei onneksi käynyt oven takana. Toisaalta hyvä, koska olen useana vuonna ostanut karkkeja ja lähes joka vuonna syönyt kyseiset karkit, koska virpojat eivät käyneet.

Pääsiäismunia en ole ostanut, koska niiden syömiseen tarvitaan urhea luonne. KUKA valitsee pääsiäismuniin käytettävän ”suklaan”?

CRP

Torstaina kävin lääkärissä ja kuulin, että CRP oli lopultakin 12 eli lähellä kymmentä, joka kertoo tulehduksen katoamisesta. Pitkään jatkunutta lievää kuumetta ei enää ollut.

Olin inttänyt useita kertoja pitkää sairauslomaa vastaan, mutta lääkäri ja minä olimme samaa mieltä terveydestäni. Takaisin töihin – lopultakin!

Saamani astmasuihke on loistava ja hillitsee yskää. Käytän lääkärin ohjeen mukaan astmapiippua kahden viikon ajan.

Hoitaja huvitti minua kutsumalla vahingossa CPR:tä EKG:ksi eli sydänsähkökäyräksi. CIA, KGB tai SIS (MI6) – ei kai lyhenteillä ole juuri mitään merkitystä? Jostain syystä senkka on helpompi muistaa kuin CRP, joten onneksi voi sanoa tulehdusarvo.

Hupaisaa

Pääsin palaamaan töihin maanantaina. Päivä oli poikkeuksellisen hilpeä, kun teimme nimilistoja mm. silmienvärin perusteella (vihreäsilmäisenä taidan olla turvassa sinisilmäisten kanssa) ja ennakoimme Suomen tulevaisuutta mm. merien ja järvien ja muun luonnon osalta.

Enää

Hauska miespuolinen työkaveri halusi ehdottomasti kirjoittaa enään, joten opetin hänelle herkän ja suloisen Jos kirjoitat enään, niin lyön sua nenään -runoelman. Tyttöystävä räyhää hänelle samasta enää-aiheesta kotona.

Työkaveri tietenkin oletti, että olen ollut otsaruhjeeni perusteella tappelussa eli keskustelumme olivat äärettömän tasokkaita.

Hienoa, että tärkeisiin asioihin puututaan ja onneksi meitä molempia viehättävät sarkasmi ja musta huumori.

GOT it

Tärkeänä puheenaiheena kahvitauoilla oli suosittu Game of Thrones -sarja, josta en ole nähnyt yhtään jaksoa. Minulla on selkeä aukko sivistyksessä. Varmaan pitäisi, koska sarjassa on lohikäärmeitä enkä ole koskaan nähnyt yhtään lohikäärmettä.

Vastustin keskustelun aikana på svenska -taustaisen rullatuoli-sanan käyttöä, koska kyseessä on pyörätuoli. Lopulta päädyimme lohikäärmeisiin, joita työnnettiin pyörätuoleissa. Men inte på rullstol!

Vetoan ikääni ja katson mieluummin remontointi- ja puutarhasarjoja, jotka on kuvattu Iso-Britanniassa. Uskon, että valtaosa ihmisistä on onnellisia asuessaan viehättävissä rakennuksissa, joissa on hyvin hoidettu piha kauniin ja vihreän maiseman keskellä. Tilastot olivat ja ovat toisinaan eri mieltä kanssani.

Murhe

Pariisin Notre Damen tulipalo järkytti ja kauhistutti. Onneksi valtaosa kirkosta saatiin pelastettua.

Rusakko, jos toinenkin

Olen lukenut vakaumuksellisen henkilön käsityksen siitä, ettei Helsingissä ole kuin kissoja ja koiria muutaman rotan, hamsterin, liskon ja käärmeen lisäksi. Tietenkin uskon kyseistä henkilöä.

Näen usein kesäkauden aikana harhoja laiduntavista lehmistä ja eilen aamuna olin näkevinäni rusakon ja paluumatkalla kuvittelin näkeväni kolme rusakkoa pellolla. Ennätysilluusioni oli vuosia sitten seitsemän rusakkoa aamukävelyn aikana. Valkoinen lumikkokuvitelma ojanpientareella oli hyvin sievä.

Työkaverilla on pitkät ripset kuin bambilla, mutta en ole varma, voiko miestä huomioida tässä laskennassa? Hänen veljellään on yhtä pitkät ripset eli jotkut onnistuvat syntymään hyvällä perimällä.

Bambista tuli mieleen, että uusi Dumbo-elokuva vaikuttaa trailerin perusteella hyvin sympaattiselta eli isoista korvistakin on varmasti hyötyä. Mikä tahansa elokuva, jossa näyttelee Danny DeVito, on tavalla tai toisella taidetta.

YouTubesta luin palautteen, jonka mukaan joku haastaa elokuvayhtiön oikeuteen, jos Dumbo ja tämän äiti eivät enää tapaa toisiaan. Toinen kummasteli, ettei Tim Burton -ohjaaja nimittänyt Johnny Depp -näyttelijää Dumboksi. Hehee!

Aurinkoista ja lämmintä

Vuorossa on lämmin ja aurinkoinen viikko, joten erittäin hyvältä vaikuttaa.

Kiitos taitavalle Aku-piirtäjälle, jonka taideteoksen valokuvasin apteekissa!

Mainokset

Tiedätkö

niitä tilanteita, joissa sinua kauhistuttaa, huvittaa, järkyttää tai naurattaa?

Verikoe

  • kävin hiljattain verikokeessa ja näytteen otti Ms. Teurastaja
  • en pysty katsomaan, kun käsivarteeni tungetaan neula, koska tilanne kuvottaa minua
  • täsmennys: neula verisuonessa on ällöttävä jo ajatuksena, vaikka olen piikityskohde
  • yleensä näyte ei tunnu miltään tai juuri miltään, mutta toisinaan tapaa labrahoitajan, jonka rouhaisee neulan verisuoneen ja jostain oudosta syystä pyörittää neulaa suonessa
  • pyyntö: älkää ikinä tehkö niin!

Keskimääräistä parempi autonkuljettaja?

  • lähelläni tie kaartuu ja käyn toisinaan keräämässä alueelta pikaruokalan roskia, joita vähemmän lahjakkaat heittävät autojen ikkunoista ulos
  • kaartuvan tien kohdalla on yksi suuri kivi, johon keskimääräistä paremmat autonkuljettajat törmäävät metalli- ja muoviroskien perusteella hyvin säännöllisesti
  • voisiko päätellä, että keskimääräistä paremmat autonkuljettajat erehtyvät ajotaidoistaan?

EI mainoksia puhelimeen

  • tein ensimmäistä kertaa elämässäni ilmoituksen Kuluttaja-asiamiehelle
  • olen jossain vaiheessa tilannut tuotteita postimyyntiyrityksestä ja estänyt sekä posti- että sähköpostimainonnan, koska näen tiedot tuotteista yrityksen kotisivuilta
  • puhelimeeni alkoi tulla yritykseltä mainoksia puhelinnumerooni, jonka olen antanut vain pakettien toimittamista varten
  • viestit piti estää lähettämällä mainosnumeroon numerosarja, mutta viestit jatkuivat

Tökeröä: asiakas pakotettiin estämään viestit, joita hän ei koskaan halunnut.

  • soitin yritykseen ja pyysin, ettei viestejä enää lähetetä
  • viestejä tuli edelleen seuraavalla viikolla, joten lähetin yritykseen sähköpostin ja pyysin, että he poistavat tiedoistaan sekä sähköpostiosoitteeni että puhelinnumeroni, joka onnistui
  • lähetin viestin Kuluttaja-asiamiehelle, koska pidin puhelinmainontaa täysin asiattomana
  • olisin mahdollisesti tilannut vielä yritykseltä, mutta mainonta sai minut siirtymään toiseen yritykseen, joka ei väärinkäytä asiakkaiden yhteystietoja

Jäsenmaksu

  • olen vuosikausia maksanut jäsenmaksua pienistä tuloistani, vaikka en koskaan voinut mennä tilaisuuksiin joko uupumukseni tai sairauteni vuoksi
  • pidin yhdistyksen toimintaa tärkeänä, joten jatkoin maksamista
  • minulla on useampi sähköposti, joita satunnaisesti luen
  • huomasin, että alkuvuonna minut on erotettu

Syy oli tietenkin minun, kun en hankalan työhaun keskellä ehtinyt lukea sähköpostiviestejäni.

”Kuten aiemmin tällä viikolla lähetetyssä jäsenkirjeessä jo kerrottiin, jäsen katsotaan eronneeksi yhdistyksestä, jos jäsenmaksua ei ole suoritettu maksukehotuksen eräpäivään mennessä. Maksamatta jääneiden yhteystiedot (myös sähköpostiosoite) poistetaan 1.2.2019 jäsenrekisteristä.”

”lmoitan vielä, että olen poistanut yhteystietosi jäsenrekisteristämme sekä sähköpostiosoitteesi s-postituslistaltamme, koska jäsenmaksua ei ollut kirjautunut yhdistyksen tilille maksumuistutuksen jälkeen (tilanne tarkistettu 1.2.2019). Kiitos mukana olosta… ja toivottavasti vielä joskus haluat liittyä takaisin.”

  • hyvin ilmoitettu (tietokone ehdotti alkuperäisen viestin imoittamisen oikaisuksi lomittamista, hehee)
  • olisin mielelläni jatkanut maksamista, mutta edellisten viestien jälkeen ei enää huvittanut ystävällisistä terveisistä huolimatta

Mielenkiintoista, miten nolattu olo tulee, kun saa useampia ns. uhkailuviestejä, vaikka niissä on vuodenjatkotoivotteluja. En ole vielä oppinut kunnon köyhäksi.

Tracks, Areena

  • suosittelen elokuvaa Tracks (2013), jossa nuori nainen matkustaa koiran ja neljän kamelin kanssa halki Australian erämaan
  • hämmästyttävä, erittäin kiinnostava ja ajoittain surullinen kertomus rohkeasta naisesta, joka opetteli hoitamaan kameleita ja pärjäsi hyvin vaikeissa oloissa National Geographic -lehden tuella
  • katselupäiviä on enää neljä

https://areena.yle.fi/1-2278268

Ruokarytmi

  • luin ruokatoimittaja Soili Soisalon ja elintarviketieteiden lisensiaatti Eeva Voutilaisen kirjan Ruokarytmi (Tammi 2016), jossa mainittiin asia, joka kaikkien meidän pitäisi tietää eli ruokarytmi
  • säännöllinen ruokailu (todella!) tahdittaa sisäisiä kelloja, auttaa painonhallinnassa ja tukee aineenvaihduntaa
  • ruokaa 3-5 tunnin välein
  • ei liian pitkiä taukoja
  • ateriat painottuvat aamuun ja päivään
  • univelka sekoittaa aineenvaihdunnan
  • kirjassa ehdotetaan vuorotyöläisille ruokaa
  • kasvikset huijaavat kylläisyyskeskusta, sillä ne täyttävät mahalaukkua
  • kasviksia 500–600 grammaa (olisinpa kunnon ihminen ja söisin kilon kasviksia päivässä)
  • juo 1-1,5 litraa nestettä
  • liiku päivittäin

Kirjassa on reseptejä mm. pinaattimunakkaalle, leipätaskuille, tuorehernekeitolle, vuodenaikojen mukaiselle salaattipalapelille (kannatan!), superkulhoille ja mansikka-raparperikakulle.

Kiinnostava kirja kannattaa lukea.

Kasviksia

  • tuttu pitää kokkaamisesta ja hänen puheittensa perusteella heillä on aina tarjolla runsaasti kasviksia
  • laiskana pesijänä ja pilkkojana kysyin häneltä neuvoa, miten syödä enemmän kasviksia?
  • olen tietenkin lukenut aiheesta vaikka kuinka paljon, mutta mietin, että saisin tarkemman neuvon
  • valaiseva vastaus: ”meillä syödään paljon kasviksia.”
  • hyvä yritys, mutta tilanne ei ollut yhtä opettavainen kuin toivoin

Mitä jälkeen jää

Varasin ja lainasin ruotsalaisen Margareta Magnussonin teoksen Mitä jälkeen jää, jossa yli 80-vuotias viiden lapsen äiti kirjoittaa kuolinsiivouksesta.

Ehdotukset:

Aloita kellarista ja ullakosta sekä eteisen kaapeista ja vaatekomeroista

  • positiivista: ei ullakkoa!
  • vähemmän positiivista: täpötäysi kellari
  • haastavaa: melkein yksitoista vuotta samassa asunnossa
  • negatiivista: eteisessä on kaappi, josta otan hammastahnaa tai -harjan, vaikka kaapin muu sisältö on – lähes – hämärän peitossa (en tietenkään kerro kenellekään kaapista, ikinä)

Jatka suurista esineistä ja etene pienempiin, kuten kirjeisiin ja valokuviin

  • valokuvista onneksi karsin valtaosan useampi vuosi sitten
  • toisaalta surin sitä, että lapsuudenkuviamme ei enää ollut äidillä ja mietin myöhemmin, veikö äiti kuvat valokuvaliikkeeseen ja unohti muistisairauden vuoksi hakea kopiot?

Lahjoita sieviä, mutta tarpeettomia esineitä jollekin toiselle, joita tuotteet ilahduttava, kuten kirjoittajan anoppi teki asuttuaan vuosia Japanissa (miten viehättäviä tuliaisia!)

  • Asiasta viidenteen, luottokampaaja oli käynyt Ecuadorissa, jonka mielelläni kirjoittaisin Ekvador, kuten uskoakseni Agri-Colan aikoina. En ole koskaan käynyt Etelä-Amerikassa, mikä on haava sielussani.
  • Juttelin opiskelijan kanssa, joka kertoi olleensa vaihto-oppilaana Costa Ricassa. Huikeaa! Vaihto-oppilasmenneisyys Yhdysvalloissa ei kuulostanut enää juuri miltään, kun mahdollisuus oli – melkein – käydä koulua köysiratoja pitkin etenemällä.

Paperisilppuri on hyödyllinen, koska asiakirjat, joissa on henkilötunnus, kannattaa hävittää

Kirjoittaja teki huoneen esineistä listan:

  • annetaanko pois esim. hyväntekeväisyyteen, heitetäänkö roskiin, pidetäänkö jne.

Oi niitä aikoja, jolloin paperille painetut kirjat olivat vielä arvostettuja esineitä.

Keittokirjoja kirjoittaja säästi muutaman, joissa mainittiin mm. Singapore Sling – cocktail, koska kirjoittajan perhe asui Singaporessa kuuden vuoden ajan (olen vain lyhyesti vieraillut Singaporessa, nyyh). Kirjoittaja mainitsi, että juoma maistuu siltä, kun siihen olisi käytetty kaikki, mitä keittokomerosta löytyy.

  • uteliaana absolutistina katsoin reseptin ja ainoa, mistä pidin, oli ananasmehu (no, limemehukin menee), joten olisin huono Singapore Slingeilijä
  • kai jäämurskasta pitäminen huomioidaan?

https://www.soppa365.fi/reseptit/juomat/torstaidrinkki-singapore-sling

Edesmenneen aviomiehen jälkeen ns. miesluola eli miehen työkaluvarasto tyhjeni, kun useampi nuori mies pääsi valitsemaan itselleen työkaluja vaimon otettua talteen muutamia tarvitsemiaan esineitä, kuten vasaran, pihdit, ruuvimeisseleitä jne.

Perheellä oli Singaporessa iäkäs, eläinsuojelujärjestöstä haettu tanskandoggi, joka ei voinut sairastamansa reuman vuoksi syödä lihaa, joten koiranruokana oli täysjyväriisiä, paistettuja kananmunia ja keitettyjä vihanneksia, joita perheen teini-ikäiset lapset päätyivät syömään koulun jälkeen välipalaksi. Luotan, että koirakin sai ruokaa.

Kirjassa on hellyttävä kertomus Klumpeduns-kissasta, joka suri vanhainkotiin muuttanutta isäntää.

Mainintana olivat saaduista lahjoista lähetetyt kiitoskirjeet, joita tietenkin lähettivät myös lapset ja tytär esitti toiveen: ”voisitko kirjoittaa heille ja sanoa, että minä olen kuollut”. Kiittäminen ei ilmeisesti tuntunut luontevalta. Mielestäni jokaisessa normaalissa perheessä kaikki osaavat kiittää.  Vien lounasravintolasta paperimukissa kahvia kivalle työkaverille, koska en itse juo kahvia ja kohtelias työkaveri kiittää aina ilahduttavan kohteliaasti. Arvostan!

Mielestäni paras vinkki, jos saat lahjan, josta ei pidä: anna lahja pois. Lahjoittajaa ilahdutti antaa lahja, mutta ihmisillä on hyvin monenlaisia makuja, joten saajalle tuote voi olla taakka. Kyse on kuitenkin vain esineestä, ei tunteista.

Kirjoittajan, muoti- ja mainospiirtäjän ja taiteilija Margareta Magnussonin mukaan kuolinsiivous on mukavaa, jännittävää ja vapauttavaa. Olen samaa mieltä, koska minun aarteeni eivät välttämättä ole kenenkään muun aarteita. Hänen töitään on esitelty Göteborgissa, Tukholmassa, Singaporessa, Hong Kongissa ja ympäri Ruotsia.

Talvipuutarha

  • Talvipuutarhassa on tänäkin vuonna kauniita pääsiäiskukkia, joten puutarhaan kannattaa mennä

ti-ti 16.–23.4.2019 klo 12–16

https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/muu-vapaa-aika/seikkaile/talvipuutarha/talvipuutarha

Läheiset

Syöpään sairastuessa useimmista sairastuneista tuntuu, että koko maailma pysähtyy. Tulevaisuudesta ei tiedä, oma vointi kauhistuttaa, hoidot huolestuttavat tai pelottavat ja todella moni sairastunnut miettii kuolemista.

Olen jutellut monien syöpäpotilaiden kanssa, joita läheisten reaktiot hämmästyttävät. Osa omaisista ei ymmärrä tai halua ymmärtää, että syöpäpotilas on sairastunut vakavasti. ”On minullakin pitkittynyttä yskää.” Sehän ikävää. Kannattaisiko käydä lääkärillä tai vähentää tupakointia?

Apua voi saada läheisiltä heikommassa vaiheessa, jos heillä on aikaa tai halua auttamiseen. Yli miljoona suomalaista elää yksin ja monet elävät parisuhteessa, joissa vain sairastunut huolehtii kotitöistä. Puolisot tai lähellä asuvat unohtavat – tai eivät käsitä, että he voisivat kokata ruokaa, auttaa siivouksissa edes joskus tai käydä kaupassa heikossa kunnossa olevalle potilaalle. Syöpäpotilaan voi olla vaikeaa palkata siivousapua, koska tulot romahtavat ja menot nousevat lääkkeiden, poliklinikka- ja sairaalamaksujen vuoksi.

Erittäin hyvä syy säästää siinä vaiheessa, kun on vielä terve.

Ihmiset ovat erilaisia, joten osa ei oikeasti pysty käsittämään, millaista elämää syöpäpotilas elää. Ei kyse ole mistään läheisten elämän pitkää työpäivää tai -viikkoa seuraavasta uupumuksesta vaan tilanteesta, jossa jo sängystä nouseminen tuntuu tavoitteelta.

Myeloomadiagnoosin saatuani luin Kristiina Heleniuksen kirjan Mikä maa, mikä syöpä, jossa hän kertoi sairastuneensa imukudossyöpään, Hodginin tautiin. Kirja oli kiinnostava ja teoksesta jäi mieleen, kuinka Heleniuksen aviomies toi ruokaa vain itselleen – ei puolisolleen. Syöpä voi koetella parisuhteita ja ärsyttää tervettä puolisoa, jolle kasaantuu huolta, surua ja ylimääräisiä tehtäviä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristiina_Helenius

Syöpäpotilaalle voivat tietenkin olla vieraita lähipiirin opiskelukiireet, remontit, parisuhdekriisit, alkoholi- ja/tai mielenterveysongelmat, pettämiset, lasten fyysiset ja psyykkiset ongelmat ja muut sellaiset asiat, jotka eivät liity omaan elämään. Vaikeita ja surullisia tilanteita, joihin läheiset toivottavasti saavat apua.

Monien potilaiden mielestä hankalinta vakavassa sairastumisessa oli, etteivät terveet ihmiset hahmottaneet sitä, että potilaan riskinä oli kuoleminen. Moni hyvin sairas potilas kuuli läheisiltään ikihupaisan Ethän sinä näytä sairaalta -kommentin. Ei, syöpää ei huomaa kuten ruhjeita kolarin jälkeen. Syöpä tekee tuhoja ihmisessä itsessään.

Mm. Yhdysvalloissa monilla alueilla käytäntö on toisenlainen. Naapurit, tuttavat ja ystävät tarjoutuvat apuun, hoitavat lapsia, tuovat ruokaa ja toimivat siivouspartioina vakavasti sairastuneiden luona. Välittäminen ja huolehtiminen ovat heille tärkeitä asioita.

Parhaissa suvuissa potilailla oli tukijoita ja hän saa apua. Jos tukea saa, niin yhteydenpitoa on helpompi jatkaa tulevaisuudessa.

Jos ei saa, niin miksi vakavasti sairastunut ottaisi jatkossa yhteyttä ”läheisiin”, jotka eivät kertaakaan vaivautuneet auttamaan raskaiden ja vaikeiden hoitojen aikana?

Taiteena on Mia Bergqvistin Kasvunpaikka, jonka kuvasin Naivistit Iittalassa -näyttelyssä viime kesänä. Vanhalla puukoululla olevat teokset ovat lahjakkaita ja hauskoja, joten näyttelyyn kannattaa jälleen suunnata lauantaina 18.5. tai viimeistään sunnuntaina 25.8.2019.

Piirto, Ward ja RSO

Kuuntelimme eilen Johannes Piirto -pianotaiteilijan ja Radion Sinfoniaorkesterin esitystä Musiikkitalossa. Kapellimestarina oli britti Duncan Ward, joka tuli hollantilaisen Edo de Waartin tilalle.

Meillä oli paikat parven ylimmällä rivillä. Ystävääni hirvitti tilanne, joten hän ei voinut katsoa alhaalla olevia muusikkoja, vaan vastapäistä parvea. Siirryin pois reunapaikalta, jota rakastan, koska päästin hänet ns. turvaan portaikon puolelle. Hän ei onneksi pyörtynyt, koska minulla ei ollut hajusuolaa (kalkkia & salmiakkia -sekoitusta) mukanani, kuten vanhoissa kartanoromaaneissa. Kukaan ei onneksi yskinyt vieressäni eikä kukaan puhunut konsertin aikana, kuten klo 10 alkavissa kenraaliharjoituksissa. Kesken konsertin jonkun puhelin soi (Nokia tuuuuune), kuten lähes poikkeuksetta kyseisissä kenraaliharjoituksissa. Ilmeisesti aamupäivän kuuntelijoita oli paikalla myös klo 19.

Jostain hämärästä syystä minua ei hirvittänyt korkealla istuminen tällä kertaa. Istuimme joskus toisen ystävän kanssa parven ensimmäisellä rivillä ja olin koko Helsingin kaupunginorkesterin konsertin ajan täysin varma, että parvi putoaa. Ei pudonnut.

Sekä pianisti että kapellimestari ovat eilisessä konsertissa nuoria ja mikä parasta, lahjakkaita.

Kulttuuritoimittaja Maarit Anttala kirjoitti Länsi-Suomi lehdessä Piirron aamu-unisuudesta ja muusikkokaverien perustamasta jalkapallojoukkueesta. Soittavilla sisätyöläisillä on hyvä syy olla ulkoilmassa. Sympaattinen kirjoitus oli julkaistu 4.8.2015.

Aluksi RSO soitti Arnold Schönbergin (1874–1951) kauniin Verklärte Nacth op. 4 -kappaleen. ”Teos perustuu saksalaisen runoilijan Richard Dehmelin samannimiseen runoon (1896). Mies ja nainen kävelevät paljaassa, kylmässä metsässä ja nainen kertoo odottavansa lasta toiselle miehelle. Kuutamoisen yön tunnelmissa mies toteaa, että lapsi on heidän yhteisensä.”

Johannes Piirto soitti RSO:n kanssa seuraavaksi Witold Lutoslawskin (1913–1994) pianokonserton. Musiikkikirjoittaja Kimmo Korhosen mukaan teoksessa oli ”satumaisesti välkehtivä sointimaisema, johon piano ilmestyy tunnustelevine eleineen”. Oli mukavaa seurata Johannes Piirron esiintymistä. Hän esitti taputusten jälkeen ylimääräisen kappaleen Chopinin masurkka op. 24/2. Lunttasin kappaleen nimen Jukka Isopuron kirjoittamasta Helsingin Sanomien arvostelusta.

Olimme ystäväni kanssa väsyneitä, joten karkasimme väliajalla paikalta ennen Beethovenin viidettä sinfoniaa. Ystäväni oli hoitanut pieniä lapsenlapsiaan ja minä olin valvonut yöllä. Liukastelimme lumessa bussille ja palasimme koteihimme nukkumaan. Konserttisalissa olisi hyvin todennäköisesti paha nukkua, koska penkkejä ei ole suunniteltu nukkumiseen. Leffateatterissa oli helpompi nukahtaa.

Musiikista en tiedä juuri mitään, vaikka laulan hyvin mielelläni, mutta lahjakkaan Johannes Piirron esiintymistä oli ilo seurata ja Duncan Wardia oli ilo katsella.

Hyvä puoli työttömyydessä: maksoin konserttilipusta Musiikkitalossa vain yhdeksän euroa.

http://www.duncan-ward.co.uk/

Reiss-motivaatioprofiili

Hain työpaikkaa, johon valittiin myyntiin erikoistunut henkilö. Kävin valinnan jälkeen haastateltavana työntekijää etsineessä Minjonissa, joka tekee motivaatiorekrytointia.  

Pääsin tekemään nettilinkin kautta saamani Reiss-motivaatioprofiilitestin, jossa tutkittiin hakijoiden vahvuuksia. Tieteellinen pohja tulee amerikkalaisen psykologian professori Steven Reissin motivaatiotutkimuksesta. Ihmisillä on 16 psykologista perustarvetta.

Varmistin rekrytointiyrityksen yhteyshenkilöltä, että voin julkaista tulokseni.

Vahvimmat ominaisuuteni

Uteliaisuus

Arvostaa asioiden ymmärtämistä, pyrkii selvittämään asiat perin pohjin, käyttäytyminen on älyllistä, haluaa tietoa, on pohdiskeleva ja analyyttinen, kiinnostunut ideoista, tiedoista ja teorioista riippumatta niiden käytännön hyödystä. Elinikäinen oppija. Haluaa toimia tutkijana.

  • pitää paikkansa
  • opin lukemaan nelivuotiaana ja olen koko ikäni ollut kiinnostunut tiedosta ja lukenut todella paljon

Esteettisyys

Laittaa paljon painoarvoa kauneudelle, taiteelle, designille, muodille tai aistillisuudelle.

  • täsmää, koska kauneus, taide ja design ilahduttavat
  • esteettisesti kaunis työympäristö on tärkeä, samoin kaunis maisema ikkunasta (tietenkin!)

Syöminen

Nauttii syömisestä, on hyvä ruokahalu, kokeilee erilaisia ruokia ja makuja, ruoka on nautinnon ja juhlimisen arvoista.

  • syöminen on ilo jo ruoan värien, tuoksun ja maun perusteella
  • kai nirso syöjäkin käy, joka tutkii aina listalta, mitä voi ja haluaa syödä?
  • stressi voi ikävä kyllä lisätä ruokahalua

Vahvat ominaisuudet

Riippumattomuus

Arvostaa henkilökohtaista vapautta ja omavaraisuutta, ei halua olla riippuvainen toisista, pyrkii tekemään asioita yksin ilman apua toisilta henkilöiltä, haluaa elää yksilöllisesti, arvostaa yksilön autonomiaa.

  • ideaalimaailmassa selviäisin kaikesta itsenäisesti

Kunnia

Periaatteet tärkeitä, suuri tarve olla suoraselkäinen, arvostaa moraalia, luonnetta ja perinteitä, arvostaa uskollisuutta.

  • mikään edellisistä ei yllättänyt, koska työskentelin alalla, jossa rehellisyys oli ja on tärkeää
  • uskollisuus on mielestäni erittäin tärkeää ja arvostan uskollisia ihmisiä

Fyysinen aktiivisuus

Nauttii liikkumisesta ja fyysisestä kunnosta, energinen, aktiivinen, rakastaa fyysistä rasitusta.

  • elämä on hyvää, kun pääsee liikkumaan!

Heikko kohta

Valta

Vähemmän kunnianhimoisia tavoitteita, vaikka olisi kykyä ja potentiaalia.

Aikaa on työn lisäksi myös elämälle.

  • suomennus: lukemiselle

Ihmisten erilaisuus

Toisilla ihmisillä on toisenlaiset kiinnostuksen kohteet ja motiivit ja kyseinen seikka aiheuttaa ongelmia. Ihmiset usein arvostavat omia ominaisuuksiaan ja olettavat muiden ajattelevan samoin.

Vaihtoehtoja olivat: esteettisyys, syöminen, fyysinen aktiivisuus, mielenrauha, sosiaaliset kontaktit, perhe, status, kosto/voittaminen, järjestys, kerääminen, kunnia, idealismi, valta, riippumattomuus, uteliaisuus ja hyväksyntä.  

Minjon

Minjon välittää junior- ja entrytason työntekijöitä sekä assistentteja. Motivaatioprofiilien purkutilaisuudessa muut olivat lasteni ikäisiä, mikä huvitti minua. Havahduin siihen, että työtaustallani ja osaamisellani voin hakea haastavampia tehtäviä.

Kiitokset mielenkiintoisista tuloksista Minjonille, hyvälle rekrytointiyritykselle. Oli hauska keskustella ystävällisen rekrytointikonsultin Isabellan kanssa ja käydä kiinnostavassa profiilinpurkutilaisuudessa.

Liukumäki ja Lux

Kävin ensin Oodissa yksin ja myöhemmin palasin kirjastoon ystäväni kanssa. Jo neljäs käyntini, ooh!

Hämmästyin ensimmäisellä (tai no, kolmannella) kerralla, kun nousin liukuportaita pitkin kolmanteen kerrokseen ja jatkoin matalille puuportaille, jotka nousevat Töölönlahden päädyssä. Näin portaiden vasemmalla puolella useita lappuja, joissa kiellettiin liukuminen viereisillä kaltevilla pinnoilla. Lapsoset olivat keksineet, että he voivat liukua kaltevaa puista ”liukumäkeä” pitkin alas.

Lapsettomana minulla oli illuusio siitä, että vanhemmat kiinnittävät huomiota lapsiinsa ja puuttuvat, jos lapsi tekee jotain vaarallista, mutta ilmeisesti erehdyin.

Päädyssä oli merkitty vaarallinen kohta keltaoranssilla – nololta ja epäsiistiltä näyttävällä – hälytysnauhalla.

Varmistin kirjastovirkailijalta, onko joku lapsi jo satuttanut itsensä. Ei, mutta vaaratilanteita on ollut useita.

Ehdotus: jos sinulla on pieniä tai suurempiakin lapsia, älä anna heidän liukua alas mäkeä, jota reunustaa aita. Alhaalla on ikävä pudotus lasten lukuhuoneen eteen tai sivulle.

Kerroin käyntini jälkeen tilanteesta ystävälleni ja hän kummasteli, miksi lapset eivät saisi laskea mäkeä? Palasimme kirjastoon, hän näki kielletyn ”liukumäen” ja ymmärsi hyvin, miksi mäenlasku oli kielletty.

Huono liukumiskohta näkyy mielestäni Palvelumuotoilu osana suunnittelua -kuvassa:

https://www.oodihelsinki.fi/mika-oodi/kayttajat-mukana-suunnittelussa/

Parempi liukumispääty

Ystävä ymmärsi aiemmasta puheestani, että lapset liukuvat kaltevaa mäkeä alas Sanomatalon päädyssä.

Ehdottomasti parempi pääty, jos mäenlasku kirjastossa kuuluu perheen tottumuksiin.

Siivooja

Olin iloinen siitä, että Oodin siivooja/siistijä siivosi lukemattomien vierailijoiden jäljiltä kiviä portaikon lattialta. Esitän parhaat kiitokseni hyvästä työstä!

Kirjasto on kovassa käytössä, koska meitä retkeilijöitä riittää viikosta toiseen.

Maisema

Ihailin päätyikkunasta Töölönlahtea, Karamzinin huvilaa ja Kansallismuseon tornia.

Olen todella tyytyväinen siitä, että meitä kaikkia varten on rakennettu upea, tilava ja viihtyisä kirjasto Musiikkitalon, Eduskuntatalon ja Finlandia-talon lähelle.

Moukka, sis.

Pysyttelin moukkana enkä vieläkään lainannut mitään Oodista.

Lainaan lähikirjastostani mm. tietokirjoja vähintään kerran viikossa. Toivon, että kyseinen tieto alentaa sisäistä moukkaani.

Toinen kerros

Kiersin toisessa kerroksessa, joka on avattu 28. joulukuuta 2018.

Kerroksessa oli paljon Varaamon kautta varattavia huoneita, pelihuoneita ja muita tiloja. Liukuportaiden vieressä oleviin vapaisiin koppeihin ei tarvitse varata paikkaa, kuten arvelinkin.

https://varaamo.hel.fi/search?search=Oodi

Sanomatalon puoleisesta päädystä löysin viherseinän, jonka edessä oli mukavalta vaikuttavia nojatuoleja. Loistoidea! Jokaisessa asunnossa pitäisi olla viherseinä. Tosin kotiseinässäni nukkuisi kaksi kissaa ja viherkasvit näyttäisivät joko maistetuilta tai silputuilta.

Tietokone- ja opiskelupaikkoja oli Oodissa runsaasti ja oli hassua ohittaa ompelukoneita ja saumureita.

Lukuportaita kummastelen, koska ensin niissä kävellään likaisilla ja märillä kengillä ja seuraavaksi joku istuu likaisilla alueilla. Toivon, ettei kukaan portailla kulkeva ensin astu johonkin sellaiseen, jonka koirat tekevät, mutta vastuuttomat omistajat tai ulkoiluttajat jättävät kaduille.

Kahviot

Kahvioiden pöydät ovat olleet tupaten täynnä jokaisella vierailukerrallani, joten kysyntää riittää. Emme testanneet tarjontaa.

Mielipide

Kolmas, viihtyisä ja valoisa kirjastokerros on ehdoton suosikkini jo upeiden maisemien vuoksi.

Alakerta ja toinen kerros ovat ok, mutta ne tuntuvat matalilta ja pimeiltä. Viherseinää, joka on loistava keksintö, tietenkin kannatan mielin vilpittömin.

Lux Helsinki

Jatkoimme Lux Helsinkiin ja ihailimme etenevässä ruuhkassa taideteoksia.

Ihastuimme Musiikkitalon Moonlight-teokseen, Finlandia-talon Töölönlahden puolella olevaan teokseen (mietimme, ettei meistä kumpikaan ole koskaan nähnyt revontulia, mikä melkein hävettää), Hakasalmen huvilan pihan viehättäviin valaisimiin (mm. tanssiaispuku, meduusa ja tutu!) ja Nervanderin aukiolla olleisiin liikkuviin ja värikkäisiin palloihin. Pidimme keltaisista, oransseista ja minä pidin vihreistä, mutta kannatimme muitakin värejä. Taidokas ja kiehtova teos, jonka esitys kesti yllättävän pitkään.

https://www.luxhelsinki.fi/programme/large-pendulum-wave/

Pelkäsin edetessämme ihmismassan mukana, että liukastun ja mätkähdän maahan, mutta näin ei onneksi tapahtunut. Suosittelen nastapohjakenkiä liukkaalle reitille.

Ehdottomaan suosikkiini eli perhosseinään jonotimme Kansallismuseon takana. Kylmä oli tietenkin, koska olemme Suomessa, mutta kestimme pakkasen. Miinus viisi astetta = kylmä ja vielä enemmän miinusasteita = hyvin kylmä.

Kotimatkalla oikaisimme pyynnöstäni sekä Musiikkitalon että Sanomatalon kautta. Kannatan lämpöä, ehdottomasti. Viime kesän kuumina päivinä oli ihanaa, kun tarkenin sekä ulkona että kotona. Ideaalimaailmassa sisälämpötila olisi vähintään 25 astetta. Aiempaan kotiini paistoi aurinko ja lämpötila oli kesällä 34 astetta, joka oli ehkä asteen tai pari liikaa makuuni.

Uskon, että palelun lisäksi sivistyimme ja valistuimme Lux Helsinki -kierroksellamme.

Oma kroko teamLab-seinällä

Huoneessa pääsi värittämään ainakin kukan, salamanterin tai krokotiilin väriliiduilla. Ystävä väritti kauniin punaisen kukan ja minä päädyin värittämään yksisilmäisen krokotiiliin, joka halusi raidalliseksi. Jätin kirjoittamatta nimeni krokoon, vaikka lapset suosivat käytäntöä.

Amos Rexin virkailija skannasi kuvat ja ne piti nähdä hetken kuluttua huoneen ulkopuolella.

Ihailimme E:n kukkasta, mutta krokotiiliäni ei löytynyt seinältä, lattialta tai muistakaan saleista. Etsin työni paperipinosta ja museovirkailija skannasi sen uudelleen. Oli ilahduttavaa nähdä oma kroko seinällä. Kaksisilmäinen kroko, joten ihmeellistä, ihmeellistä on skannaus. Piirustuksen jätin uudelleen skannaamispaikan viereiselle pöydälle enkä kehystyttänyt kyseistä taideteosta (hmm) kotikokoelmiin.

Jonotimme torstaina 27.12. Amos Rexiin. Kumpikin meistä oli nähnyt näyttelyn aiemmin, mutta uudelleen piti ehdottomasti päästä paikalle. Ystäväni oli paikalla jo avajaispäivänä elokuussa.

Tapasimme Kampin Torrefazionessa viidennessä kerroksessa (loistopaikka!) ja olimme paikalla 40 minuuttia ennen museon avaamisaikaa, mutta edessämme oli jo noin 30 ihmistä. Onneksi oli leuto ja tuuleton päivä, joten jonottaminen sujui hyvin. Ovien auetessa jono ulottui jo Lasipalatsin toiseen päähän.

Kerroin nähneeni aseman luona dinosauruksen ja väitteeni herätti epäluuloa, mutta hetken kuluttua dino marssi ohitsemme ja hänen seuralaisensa jakoi mainoksia. HAH, näin OIKEASTI dinon. Tosin puku oli puhallettu, joten kysessä ei ihan välttämättä ollut ihan oikea dino. Toisaalta väitin ensin, että näin lohikäärmeen. Dino tai lohikäärme, ne erottaa vaan siivistä ja tulenlieskoista. Luulisin.

Lastenvaunujen kanssa kulkevat tai huonosti liikkuvat jonottavat sisään Lasipalatsin takaa. Liput he voivat ostaa museokaupasta. Eteemme tuli vain kolme hyvin liikkuvaa henkilöä kyseisestä jonosta.

Lippujonon jälkeen esitimme korttimme, puhelimessa olevan toimittajakortin ja rakkaan Museokorttini. Museokortteja oli marraskuussa 2018 voimassa yli 150 000 kappaletta ja niitä on valmistettu yli 200 000 kappaletta. Suomi sivistyy kiitettävästi.

Laskeuduimme portaat alakertaan ja mm. vaunukansa laskeutui museoon hisseillä. Emme jonottaneet naulakkoon, vaan pidimme takit päällä.

Seurasimme ensin meren huikeaa liikkumista musiikin tahdissa ja aaltojen edessä tyytyväisinä juoksevia lapsia.

Katselimme seuraavaksi ylöspäin virtaavaa vettä suuressa salissa. Joko kattoikkuna oli peitetty TAI katossa oli musta aukko. Ei voi tietää. Istuimme hetken tuoleilla katsomassa virtausta, mutta mahdollisuus oli myös säkkituolissa makaamiseen. Opiskeluaikainen ystäväni kertoi maanneensa ihailemassa veden liikettä ja haluaa huoneen seuraavaksi joululahjakseen. Kätevää. Täti rakasti näyttelyä ja miettii jo seuraavaa käyntiä.

Jonotimme ensin salin taustalla ja seuraavaksi pienessä huoneessa, että pääsimme katsomaan reilun neljän minuutin elokuvaa. Olisi mukavaa nakuttaa laskurilla ohikulkevien määrää, kuten museovirkailija teki. Muistaakseni elokuvaa pääsi katsomaan 25 ihmistä kerralla.

En ottanut kuulosuojaimia, koska täiriski hirvitti edellisen vierailun jälkeen. Ei onneksi täitä, joten ei uusia kuulokkeita. Hoidin parikymppisenä au pairina lapsia Sunninghillissä Englannissa ja he saivat koulusta täitartunnan. Kaikkien perheenjäsenten – ja minun – hiukset pestiin hirveältä haisevalla täisampoolla ja kammattiin tiuhalla täikammalla. Vanhemmat ja minä vältyimme onnekkaasti tartunnalta. Pyykkäystä rakastavana sain pestä valtavan määrän liinavaatteita ja pyyhkeitä. Onneksi pesukone ja kuivausrumpu nitistivät loput eläväiset. Toisella lapsista oli kauniit, hyvin tummat ja kiharat hiukset ja täiden munat näkyivät niissä. Näky ei ollut erityisen viehättävä, vaikka iloisilla täillä oli varmaan pehmeä ja hyvä oleskelupaikka.

Elokuva oli jälleen huikea lentävine lintuineen, väreineen ja hajoavine vihreine krysanteemeineen, joita oli mielestäni aiempaa enemmän. Elokuva ilmeisesti muuttuu eri esityskerroilla. Japanilainen musiikki oli erittäin kaunista. Upea esitys!

Kävimme katsomassa arkkitehti Sigurd Frosteruksen (1876-1956) taidenäyttelyn, jossa oli mm. Finchin ja Enckellin maalauksia. Hyviltä näyttivät.

Palasimme lumoavaan saliin, jossa kukat kukkivat, salamanterit, krokotiilit, perhoset ja linnut vaelsivat seinillä ja lattialla kulki suuri sininen valas, jota meistä kumpikaan ei aiemmalla käyntikerralla huomannut. Krokotiilit kuulemma hajoavat, jos niiden päälle tallaa riittävän monta kertaa. Nyyh! Haluan, että värittämäni raitakroko pysyttelee katonrajassa ja juoksee hirvittävää vauhtia karkuun pieniä tai mahdollisesti suurempiakin tallaajia.

teamLab-näyttelyt

Ryhmällä on näyttelyitä Tokiossa, Singaporessa ja Kaliforniassa. Huikeaa osaamista!

TeamLab (perustettu 2001) on Tokiossa toimiva, noin 500 jäsenestä muodostuva monialainen taiteilijaryhmä. Taiteilijoista, koodareista, tietokoneanimaattoreista, matemaatikoista, arkkitehdeistä, graafisista suunnittelijoista sekä kirjailijoista koostuvan ryhmän yhteisenä tavoitteena on ”uudelleenmääritellä todellisuus”. (Amos Rex)

teamLab, YouTube

https://www.youtube.com/channel/UCYab90rmhVPfbrnmN-Zmwhg

Kehotus

Mene museoon. Mene ehdottomasti Amos Rex -museon teamLab -näyttelyyn kulkematta (Monopolin) lähtöruudun kautta:

la 29.12. klo 11-17

su 30.12. klo 11-17

suljettuna ma 31.12.2018 ja ti 1.1.2019

ke 2.1. klo 11-23

to 3.1. klo 11-23

pe 4.1. klo 11-23

la 5.1. klo 11-23

su 6.1. klo 11-17 (loppiainen)