Luettua ja luettavaa

Tein viime viikolla useampana päivänä ylitöitä, koska kiireet jatkuivat. Blogin kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle.

Ääneni sortui kesken puhumisen ja minua yskitti, kunnes ääni katosi pariksi päiväksi kokonaan. Toivuttuani puhuin asiakkaiden kanssa, taukojen aikana yskin, join kylmää vettä ja otin minttupastillin tai salmiakin ääntä rauhoittamaan.

Ääniparka.

Luettua

Bobin joulu                                 

James Bowen                             

”Katukatti Bobin isäntä James Bowen kertoo jouluistaan Lontoon kylmillä kaduilla, ja siitä miten kaikki alkoi muuttua, kun ihmeellinen kissa tuli hänen elämäänsä.”

Kiinnostava ja ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja kertoo vaikean lapsuuden ja nuoruuden kokeneesta nuoresta miehestä, joka aloitti huumeidenkäytön, päätyi elämään kadulla soittaen kitaraa tai kaupaten kodittomien myytäväksi kirjoitettua Big Issue -lehteä. Bowen huolehti loukkaantuneesta kissasta, pääsee eroon huumeista ja kirjoitti kirjan elämästään Bob-kissan kanssa.

Pidin liikuttavina ja avuliaina ihmisiä, jotka muistivat miestä – ja kissaa, joten heillä riitti ruokaa, lämmitystä ja valoa kotona. Pidin sympaattisena ihmistä, joka vei miehelle Marks & Spencerin lahjakortin. Hyvä, että hankalaa elämää elänyt sai hieman ylellisyyttä elämäänsä edes ruoan avulla.

Tuomitseminen on tympeää, vaikka valtaosa meistä tekee niin ja kodittomien tuomitseminen on katalaa. Ihmisillä on hyvin erilaisia taustoja ja vaikeissa oloissa kasvaneilla elämä voi alkaa hankalasti ja surullisen moni nuori karkaa tai häädetään kotoaan. En nyt tarkoita kirjailijaa, vaan monia muita Lontoon kaduilla eläviä nuoria ihmisiä.

Syytin aiemmin itseäni (itsesyytös on tietenkin parasta!) siitä, että annoin rahaa kerjäläisille, mutta James Bowenin ja Bobin tarinan luettuna tunsin itseni hieman paremmaksi ihmiseksi. Avustus ei välttämättä mennyt huumeidenkäyttöön tai rikollisille, vaan siitä saattoi olla apua kärsineelle ja kovia kokeneelle ihmiselle, joka joutui palelemaan kadulla. Pidin viheliäisenä sitä, että kodittomat ihmiset joutuivat nukkumaan muiden armoilla, pahvien päällä ja lähellä lämmintä ilmaa puhaltavia laitteita. Kaheleita ja väkivaltaisia ihmisiä voi olla liikkeellä varsinkin kapakkakierrosten jälkeen ja he turhan usein purkavat vihaansa täysin syyttömiin.

Suomessa en anna rahaa romanikerjäläisille, mutta toisinaan ostan heille hieman ruokaa. Vuosia sitten ostin enemmän ja kerjäläinen oli niin närkästynyt, että olin pahoillani teostani. Ehkä hänen oli vaikea saada kyyti asuinpaikkaan sillä hetkellä, joten tilanne oli hankala. En tarkoittanut haitata hänen elämäänsä, vaan auttaa.

Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia                                         

Jojo Moyes                                  

”Jojo Moyes maalaa hurmaavassa ja hauskassa tarinakokoelmassaan oivaltavia kuvia ihmissuhteista ja naisista niiden rakoilemispisteissä. Toiset löytävät kadonneen kipinän, toiset itsensä ja voimansa.”

Jos Moyes kirjoittaa, niin luulin pitäväni tekstistä. Tarinakokoelma oli mielestäni hajanainen, mutta siinä oli pari mielenkiintoista kirjoitusta.

Omaa tehtävää etsimässä

Löydä vahvuutesi ja intohimosi

Riikka Pajunen

”Haluatko löytää tai luoda sinulle merkityksellisen unelmatyön.”

Perussettiä, joka työpaikkaa etsivän kannattaa lukea. Syystä tai toisesta odotin jotain uutta ja mullistavaa, mutta teksti oli kiinnostavaa, mutta tuttua.

Joulukirja

Sari Savikko

Oy Amanita Ltd 2010

Kirja oli soveliasta luettavaa joulun aikaan. Pidin etenkin kuvituksesta.

Bolla                                               

Pajtim Statovci                           

Otava 2019

”Kansainvälisen tähtikirjailijan kiihkeä ja lumoava romaani kahden miehen välisestä intohimosta Kosovon sodan kynnyksellä, avioliitosta, kodittomuudesta ja kaipauksesta.”

HUOM. Älä lue palautettani, jos aiot lukea kirjan. En halua pilata kenenkään lukemista.

En pitänyt kirjasta, vaikka teksti oli taidokkaasti kirjoitettu.

Rakkaustarinaa arvostin, mutta jatko oli vastenmielinen kuvaus kammottavasta sodasta, viheliäisestä ja väkivaltaisesta miehestä, joka kohteli julmasti ja iljettävästi vaimoaan, lapsiaan ja aiempaa rakastettuaan.

Mielestäni kirja oli tympeää ja vastenmielistä luettavaa aivan liian lähellä Suomea käydystä rankasta sisällissodasta.

Useammalla tutulla on lukeminen kesken, joten en ole vielä päässyt keskustelemaan teoksesta. Pahoittelen ikävää palautettani, mutta odotin jotain aivan muuta. Lyhyesti sanottuna hyvää ja kaunista karun sodan keskellä.

Toivottavasti ihmisillä on jossain vaiheessa jotain parempaa tekemistä kuin sotiminen, muiden uhkailu tai riistäminen. Olisiko apua, jos koko nuori sukupolvi kävisi urheilullisen peruskoulun ja lukion? Liikkujilla jää vähemmän aikaa ja energiaa pahantekoon – toivottavasti.

Finlandia-palkinnon ymmärrän, koska suru, riisto ja kauhistuttavat kokemukset usein palkitaan ja teoksia ylistetään. Eikö surua ja ikäviä tapahtumia ole jo riittävästi?

Vankila & leiri

Asiasta viidenteen, luin syyrialaisessa vankilassa istuvista miehistä, joita epäillään kammottavista rikoksista. Yllättäen kaikki haastatellut olivat kokkeja, vuohi- ja hevospaimenia, eikä kukaan ollut koskaan tehnyt mitään pahaa. Sama tilanne on leirillä, jossa on heidän vaimojaan ja lapsiaan eikä kyseisistä ihmisparoista kukaan ole ikinä tehnyt mitään ikävää.

Surullista, että kaikki pahikset ovat kadonneita ja vain hyvikset ovat vangittuina. Todella, todella traagista.

Uutta luettavaa

Ellen T.

Kustannusosakeyhtiö Teos 2019

Mäkijärvi, Schreck, Turpeinen

Sarjakuvakirja Ellen Thesleffistä hänen elämästään ja taiteestaan, joten pidän jo ajatusta kirjasta erittäin kiinnostavana. Selailin teosta, jonka mukaan Thesleff näki Isadora Duncanin tanssivan ja tapasi mm. Sarah Bernhardtin. Poikamaisen Ellenin äly kiehtoi monia miehiä, jotka ihastuvat hänen sisarensa Thyran kauneuteen. Ihailijoiden joukossa oli mm. Hugo Simberg.

Kiehtova teos, johon tutustun myöhemmin paremmin.

Ihana elämä

Marianne Thesleff

Kirjayhtymä 1980

Luin Marianne Thesleffin (1908–1992) kirjan Ihana elämä (1980), jossa hän kertoo, kuinka suvun upea Viipurin maalaiskunnassa sijainnut Lavolan kartano jäi Neuvostoliiton vaatimaan Karjalaan. Suvun edustajan vaiheita oli mielenkiintoista lukea, mutta pidin murheellisena lehmäparkoja, joita yritettiin pakkasessa kuljettaa Suomen puolelle ja kauhistuneet ja palelevat eläimet palasivat takaisin navettaan. Toivottavasti venäläiset huolehtivat eläimistä eivätkä surmanneet niitä. Ellen Thesleff (1869–1854) oli sukua perheelle. Parempana ihmisenä muistaisin, mitä sukua. Isän serkku?

Bryssel, Strasbourg, Luxemburg

Helena Petäistö

Otava 2019

Kirjassa on kuvauksia Petäistölle (s. 1950) tutuksi tulleista EU-paikoista. Eläkkeelle jääneen toimittajan kanssa olisi mielenkiintoista keskustella, koska hänellä on valtava määrä kiehtovaa tietoa.

Pidän Helena Petäistön taitavasti kirjoitetuista matkakirjoista ja olen lukenut useampia niitä. Pienenä ongelmana on, että kaipaan valokuvia matkakohteista.

Olisipa mahdollista matkustaa Luxemburgiin tai edes kiinnostavaan Brysseliin, jonka art nouveau –alue kiehtoo.

Seppo hyvän mielen konsultti

Petteri Poukka

Docendo 2019

Kertomus shetlanninlammaskoirasta, joka rakastaa juustoa, metsässä juoksemista, isännän tarkkailua ja mm. lepäämistä. Isäntänsä Petteri Poukan kanssa Seppo vierailee mm. palvelutaloissa.

Facebookissa Seppoa seuraavat kymmenettuhannet ja hyväntuulisella Sepolla on ilahduttavia viisauksia mm. nauttimisesta.

Kirjaa lukematta, mutta Facebookia seuranneena, kiitän Petteri Poukkaa ja Seppoa kaikesta siitä hyvästä, jota tuotte lukemattomien ihmisten elämään! Lisään vielä ystävällisen katseen, rapsutuksia ja palan mieluisaa juustoa Sepolle.

Viisas pääsee vähemmällä 2.0

Sampo Sammalisto

Kauppakamari 2019

Filosofian tohtori, suosittu bloggari ja kouluttaja Sammalisto on kirjoittanut uudistetun painoksen Viisas pääsee vähemmällä -teoksestaan.

Kaikkea, miten itsen kehittämiseen liittyy: työhön, tauottamiseen, tehokkaisiin palavereihin (olisi mielenkiintoista joskus käydä tehokkaassa palaverissa), nukkumiseen, ruokavalioon, taloudenhoitoon, uneen, liikuntaan jne. En vielä lukenut teosta, mutta luettuani toivottavasti muutun edes hieman paremmaksi ihmiseksi.

Listoja rakastavana pidin kiinnostavina ohjeina mm. luettavien kirjojen listaamista, ravintolalistauksia ja tehtävälistaa. Kuinka paljon jäisikään tekemättä, jos ei hyviä listoja olisi!

Luin hiljattain vangista, joka oli aloittanut nuorena rikollisen uransa ja oli ollut ylpeä teoistaan ja vankeusvuosistaan. Jokaisella on tietenkin oikeus olla ylpeä mistä tahtoo.

Minä olen iloinen siitä, mistä kaikista vakavista sairauksista ja läheisten menettämisistä olen selvinnyt tähän mennessä eikä mieleni ole murtunut. En käytä alkoholia, tupakoi, käytä huumeita kuin tilapäisesti vaikean fyysisen kivun hoitoon, harrasta irtosuhteita, petä, tee rikoksia tai elä rikollisen kanssa. Toisaalta syöpävuosieni jälkeen olen surkuhupaisan köyhä ja suklaa edustaa ikävä kyllä toiveruokavaliotani.

Mielenkiintoisten ja vaihtelevien työpäivieni aikana kuuntelen herjauksia, kiroilua, huutoa ja ajoittain huorittelua, mitä pidän piinallisena.  

Vielä on tietenkin aikaa muuttaa elämä toisenlaiseksi.

Ks. viisaampaatyota.com

Full House, Netflix

Otin kokeilukuukauden ja jatkokuukauden Netflixistä, jota työkaverit kehuivat ja katsoin ensin Full House – ja seuraavaksi Fuller House – sarjat elämästä San Franciscossa. Nuori isä jää leskeksi ja hänen edesmenneen vaimonsa veli ja miehen paras ystävä muuttavat rakennukseen pitämään huolta kolmesta pienestä tytöstä. Sarja neuvoi ja ohjasi katsojaa, mutta pidin sarjan näyttelijöistä, laulamisesta ja tanssimisesta.

Suosittelen herttaista sarjaa jo komean John Stamosin vuoksi. Miehen upea ulkonäkö ei tietenkään vaikuta mitenkään siihen, miksi seurasin sarjaa.

Pidän lämpimästä säästä, mutta pimeyteen ja hämäryyteen auttavat kirjat ja kiinnostavat tv-sarjat.

Hyvää seurattavaa kaikille meille, jotka muistamme takatukat.

Lux Helsinki 2016 -muisto

10.1.2016 Facebook

Suosittelen! Kiitos Ullalle ja hänen miehelleen eilisillan kierroksesta autolla keskustassa! 🙂 Tuomiokirkko, Ateneum ja Annantalo näyttivät upeilta valaistuina, samoin Ruttopuisto lyhtyineen ja Espan puisto väriä vaihtavine pöytävalaisimineen. Sofiankadun historiallisia teoksia ihmisistä oli kiva kierrellä! Espan lavan kaupunkimaisemaa pystyi kurkkimaan puistosta eikä hyinen jonotus ollut välttämätön. Suosikkini oli Tuomiokirkon kukka- ja lintumaiseman lisäksi Cloud-teos Kalevankadun ja Annankadun risteyksessä. Karmea pakkanen, mutta onneksi autoon pääsi lämmittelemään lyhyiden ulkoilureissujen jälkeen eikä tarvinnut tapella nokka jäässä paikasta bussissa Rautatieasemalla. PS Hattu on välttämätön jopa kaltaiselleni hatunvihaajalle. Rukkasiakaan ei paheksuta.

Lux Helsinki 2020

Pidän siitä, että Helsinki ilahduttaa ihmisiä joka vuosi Lux Helsinki -valojuhlalla.

https://www.luxhelsinki.fi/

Valot syttyivät lauantaina 4.1.2020 klo 17, mutta olimme aiemmin paikalla, koska palelijoina oikaisimme vaatekaupan kautta, jossa sovitin kaunista neuletta. Lämpimältä näyttänyt neule oli kuin tehty minulle, mutta materiaalina oli akryyli ja kyseistä ainetta oli 56 prosenttia. Kaunis ja alennuksessa ollut tuote, mutta akryylivaatteet pitäisi kieltää lailla jo hiuksia nostattavan sähköisyytensä ja tökerön nyppyyntymisensä vuoksi. Sain taltutettua hapsottavat hiukseni, mutta en ostanut neuletta.

MorriSon’s, Aleksanterinkatu 15

Kävimme syömässä ja arvasitte heti, että lohisalaattia ja toisena annoksena oli kana-wok. Paikkana oli Aleksin MorriSon’s, josta olin varannut pöydän. Kuten oletin, niin ravintola oli tupaten täynnä ennen valojuhlaa.

Tuttu paikka vuosien takaa, jolloin eri nimellä toimineesta ravintolasta sai salaatin ja leivän lisäksi erittäin hyvää tapenadea. Kyllä, oliivi voi olla hyvää. Kuinka moni muistaa lunttaamatta ravintolan aiemman kaksiosaisen nimen? Ravintolasta pystyi tuijottamaan viereiselle kuntosalille kiipeäviä reippaita ihmisiä.

Niin luxia, niin luxia

Kävelimme ruuhkaiselle Senaatintorille, jossa ihailimme arviolta 650 000 ihmisen kanssa upeasti valaistua Tuomiokirkkoa. Pidimme eniten keltaisesta versiosta.

Nousimme pimeää Unioninkatua pitkin Topelia-yliopistorakennukselle, jonotimme ja jonotimme ja pääsimme tunnelille, jossa oli valoja ja pitkiä punaisia naruja.

Emme oikaisseet sisäpihalla rakennuksen edestä tai pensasaidan läpi, kuten moni muu. Olin iloinen siitä, ettei pikkupoika ilmeisesti saanut taitettua oksia pensaasta useista yrityksistään huolimatta.

Jollain naisella oli mukanaan ihanan tonttumainen valolyhty, joka helpotti kulkemista epätasaisella mukulakivikadulla.

Edessäni nauhatunnelissa liikkui muurinmurtajamies, joka tietämättään esti narujen plätsähtämisen kasvoilleni. Olin tyytyväinen, koska aiemmin menneiden ihmisten kasvot eivät välttämättä olleet puhtaat. Emme saaneet lepratartuntaa, mutta jonottava ihmismassa oli koko ajan kiinni minussa, joka oli/on karmeaa.

Laskeuduimme Metsätaloa kohti, mutta emme jonottaneet uudelleen sisäpihalle, vaan katselimme puita valaisseiden värien vaihtumista kadunvarresta. Paikalle ei päästetty lapsia, koska esitys saattoi olla pelottava. Kestimme pelottavuuden jalkakäytävällä.

Ihmisiä valui ylös Unioninkatua, vaikka kulkusuunnaksi oli suositeltu teosten kiertämistä järjestyksessä eli Senaatintorilta alkaen. Eihän sitä koskaan tiedä, missä suunnassa ihmiset asuvat.

Vaelsimme kohti Hämeentietä ja pääsimme viime hetkellä pois ratikan alta kovassa ruuhkassa.

Kaisaniemen puistoon oli ripustettu valaistuja lyhtyjä eli mustekaloja, tutuja, mekkoja, erilaisia valaisimia ja osa teoksista, mm. lumiukon pää ja valaistu nukkekoti, olivat maassa. Viehättävä alue, mutta pidin vielä enemmän Hakasalmen huvilan tunnelmallisesta puutarhasta aiempina vuosina.

Valoteoksessa näimme liekkejä ja kyseisen pömpelin jäähtyessä jonotimme kojusta kuumaa kaakaota ja ”talvimehua”. Emme päässeet selville ns. talvimehun (winter juice) koostumuksesta. Mahdollisesti mustaherukkaa, mahdollisesti Mehukattia.

Katselimme pimeältä Kaisaniemen aukiolta pilviä, kuuta ja tähtiä kasvitieteellisen puutarhan viehättävän kasvihuoneen lisäksi.

Australian murheellisia liekkejä kuvannut tuliteos oli erittäin vaikuttava.

Kävelimme eteenpäin ja pohdimme, kenen suureen taskuun pudotamme tyhjät paperikuppimme, mutta löysimme roskiksen. Seuraavana vuorossa oli metallipöllö, jonka oletin olevan 15-metrinen, mutta arvioni heitti reippaasti. Pikkuinen ja sympaattinen eläin, jota valokuvattiin innokkaasti.

Jatkoimme junarataa kohti ja pohdimme ravintola Kaisaniemen kohtaloa. Ravintola sulkeutui vuosi sitten toimittuaan hyvin pitkään samalla paikalla. Alkuperäinen ravintola rakennettiin Wikipedian mukaan vuonna 1827.

Kävelytieltä ihailimme veteen heijastuneita kirjaimia ja Tokoinrannassa ohitimme italialaisen ravintolan Il Gabbianon, jossa lähes jokainen viettäisi mielellään esimerkiksi joulua läheistensä kanssa. Ravintola ei kuulunut Lux Helsinkiin, mutta näytti hyvin tunnelmalliselta ja erittäin täydeltä.

Katsoimme seuraavalta valotaululta teosta, jossa oli poika, joka vaihtui tytöksi jne., mutta jatkoimme kohti valaistua Kaupunginteatteria. Värit vaihtuivat sinisestä oranssiin ja vaaleanpunaiseen ja taustalla soi minun mielestäni turhan uskonnollinen musiikki. Ystäväni piti kyseisestä musiikista eli hän oli kunnon ihminen.

Pidimme vaihtuvista väreistä, mutta äärettömän rankan kahden ja puolen kilometrin kävelyn (hehee!) jälkeen kaipasimme koteihimme ja lämpimään.

Valitsin virheellisesti seuraavana lähtevän bussin Hakaniemen torilta ja päädyin autiolle pysäkille autiolla kadulla, koska pysäkkien reittejä on vaihdettu ja bussipysäkkejä on suljettu. Keskenään melskanneet nuorisokriminaalit jatkoivat reuhaamista keskenään ja palasin turvallisesti kotiin.

Alueen pölvästit tai ohikulkevat pölvästit olivat pirstoneet useamman bussipysäkin lasit. Toive: jääkää kiinni, saakaa kunnon rangaistus ja kehittykää paremmiksi ihmisiksi epäilyttävästä taustastanne huolimatta. Sama toive pätee graffitisotkijoihin.

Suosittelen taidematkalla kuumaa juotavaa, vaikka jono oli pitkä.

Vielä tänään ja huomenna klo 17 jälkeen ehtii vaeltaa Lux Helsingissä parinkymmenentuhannen muun ihmisen kanssa. Uskon, että pahin ruuhka oli lauantai-iltana, jolloin tutustuimme valotaiteeseen.

Kiitos elämyksestä, Helsingin kaupunki!

Menkää ja valaistukaa.

PS Herttaista tonttulyhtyä minulla ei ole, mutta ensi vuonna otan oman fikkarin mukaan. Valaistumpi Unioninkatu on ehdottomasti parempi Unioninkatu.

Taidetta sekä hieman taidekauhistuksia

Gyllenbergin koti- ja taidemuseo, Kuusisaarenpolku 11

Gyllenbergin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa voi tutustua 50-luvun jouluun.

Kauniin ja upealla paikalla olevan rakennuksen pihaa verhosi ihanan aurinkoisena lauantaina lumi ja tunsimme myötätuntoa kukkivia piharuusuja kohtaan.

Linnut laulavat kuin keväällä, koska sää pysyy lauhana ja kylmenee vain pariksi päiväksi. Eläinparat, jos kylmyys lisääntyy ikävästi.

Joulunäyttely päättyy su 5.1.2020

Viehättävässä kodissa pääsee katsomaan perheen joulupöytää (Limoges-posliinia, tiedättehän), näkemään vieressä kahvikattauksen marsipaanipossuineen, minitaatelikakkuineen ja rusinoilla koristettuina Ekbergin sahramipullineen. Voinko sanoa puolikas lussepulla?

”Hedelmäpuista kerättyjä omenoita säilytettiin paperiin kiedottuina talveksi ja niitä nautittiin joulupöydässä.” Susan Coolidge (Sarah Chauncey Woolsey) kirjoitti Katy-kirjoissaan, kuinka yhdysvaltalaiseen sisäoppilaitokseen lähetettiin 1800-luvulla lahjalaatikoita, jossa oli mm. hedelmiä ja leivonnaisia. Kyseisiä nuortenkirjoja kannattaa lukea mm. kylminä talvipäivinä.

Joulukuusta pumpulikoristeineen ja lasiprismoineen voi ihailla seuraavassa salissa Edelfeldtin kauniin maalauksen luona.

https://gyllenbergs.fi/fi/uutiset/jul-pa-villa-gyllenberg-23-11-2019-5-1-2020

Minua surettivat kauniit itämaiset matot, joiden yli vierailijat kävelivät lumisine kenkineen. En tietenkään minä, vaan ne kaikki muut.

SCHJERFBECK – muiden muassa. Gyllenbergin kokoelma 15.8.2019–29.3.2020

Näytteillä oli useita Schjerfbeckin taidokkaita töitä, Ellen Thesleffiä, Verner Thomén maalauksia, Gallen-Kallelaa, Edelfeldtin teoksia ja yhden suosikeistani, Finchin, ukkosmaalaus yläkerran työhuoneessa.

Viereisessä huoneessa on viehättävä kaappi, jota koristavat Schjerfbeckin maalaukset.

https://gyllenbergs.fi/fi/villa-gyllenberg/erikoisnayttelyt/pagaende-utstaellning

Asumistarjous

Gyllenbergin taidemuseon herttaiseen piharakennukseen muuttaisin koska tahansa, mutta rakennus vaikutti asutulta. Voisin korvata asumiseni myymällä viikonloppuisin parin tunnin ajan postikortteja ja sievissä askeissa olevia hedelmäpastilleja lippumyymälässä.

Pyydän kiinnittämään huomiota äärettömän jaloon tarjoukseeni.

Ensivierailu

Ystäväni vieraili Gyllenbergin museossa ensimmäistä kertaa, vaikka olemme useita kertoja käyneet taidenäyttelyissä viereisessä Didrichsenin taidemuseossa.

Kyseisessä taidemuseossa oli lauantaina ilmaispäivä, joten parkkipaikka oli tupaten täynnä. Vinkki museokävijöille: kannattaa ostaa Museokortti eikä auto, joten on huomattavasti enemmän mahdollisuuksia käydä myös maksullisissa näyttelyissä eikä tarvitse ihmetellä haastavaa pysäköintiä. Linjamopiililla pääsee kätevästi museon viereen.

Didrichsenin taidemuseo, Kuusilahdenkuja 1

Maailman paras maalauspaikka 13.9.2019 – 19.1.2020

Näyttely esittelee taiteilijayhteisöjä Önningebyssä ja Tuusulanjärvellä

Kaikki tutut taiteilijat Elin Danielson-Gambogista lähtien ja filmi, jossa oli hämmentävä tarina Sakari Topeliuksen tyttären romanssista. Mielestäni Topelius on elänyt käsittämättömän kaaaauan sitten, joten hänen osansa isänä oli häkellyttävä.

Vaikuttaa siltä, että kaikki kyseisen aikakauden taidemaalarit tunsivat toisensa.

Museopeda -koululaisopastukset

Kerron mielelläni ruotsinkielisille ihmisille, että osaan sanoa flytande svenskaksi ”Vad gjorde Svante med kantareller?” Syystä tai toisesta kielellisestä lahjakkuudestani ei tähän mennessä ole ollut hyötyä. Pyydän, että tutkitte Museopedassa olevaa lapsen suopeaa kantarellikiitosta Marialle, joten ehkä minulla on vielä toivoa.

Ateneum, Kaivokatu 2

MAAILMALTA LÖYSIN ITSENI 15.11.2019 – 26.1.2020

”Näyttely kertoo, kuinka Helene Schjerfbeckistä tuli Helene – kuinka lahjakkaasta oppilaasta kasvoi yksi historiamme vaikuttavimmista taiteilijoista. Näyttely keskittyy erityisesti Schjerfbeckin matkavuosiin Pariisissa, Pohjois-Ranskan Pont-Avenissa, Italian Fiesolessa sekä Iso-Britannian St Ivesissa 1800-luvun lopussa.”

Useita maalauksia, jotka valtaosa taiteesta kiinnostuneista suomalaisista tuntee ja Perhekoru-työ, josta pidän erityisesti. Mikä parasta, kyseisen työn saa ostettua kangaskassina yläaulan museokaupasta muistaakseni 59 euron hintaan. En aiemmin ymmärtänyt, kuinka oleellisia voivat museokaupat taiteesta pitävälle olla, kunnes kuulin maailmanmatkaajan käyneen museokaupassa kahdesti matkan aikana, mutta ei kertaakaan museossa. Oih, museokauppa!

London’s Royal Academy of Arts

Schjerfbeck-näyttely oli aiemmin Lontoossa, London’s Royal Academy of Arts – taidemuseossa, jossa tutustuin vuonna 1990 ranskalaisen (oui!) Monet-maalarin taiteeseen. Saimme ihailla upeita ja suurikokoisia maalauksia mm. lumpeista.

Ainoa näyttely, jossa jalkani koskettivat lattiaa vain ajoittain, koska liikuin eteenpäin valtavan ihmismassan mukana. Tungoksen vuoksi pidin tilannetta tukalana.

Toivon, että jonain päivänä pääsen vierailemaan Monet’n puutarhassa Givernyn kylässä Normandiassa.

Loiste

Kävimme vuosia sitten Loisteessa eli ylimmässä kerroksessa olevassa ravintolassa Helsingissä ja pieneen hissiin tunki suuri määrä kookkaita miehiä. Olin erittäin tyytyväinen siitä, että pääsin pois tupaten täynnä olleesta hissistä. Ihmisiä pitää olla sopiva määrä, mutta ei liikaa.

TAITEILIJOIDEN RUOVESI 15.11.2019 – 26.1.2020

”Pirkanmaalla sijaitseva Ruovesi ja sen ympäristö on houkutellut taiteilijoita 1820-luvulta alkaen. Kaikkia seudulla toimineita taiteilijoita yhdistää kiinnostus paikan henkeä, sen luontoa, ihmisiä ja kulttuuria kohtaan. Miten tämä on vaikuttanut Ruovedellä työskennelleiden taiteeseen?”

Holmberg, Gallen-Kallela, Simberg, Thesleff, Louis Sparre & kumpp.

Sisäisenä moukkana joudun myöntämään, että tiesin Ruovedeltä vain upean Helvetinkolu-nähtävyyden. Taiteilijayhteisö oli jäänyt pimentoon.

Sivistyin ja ehdottomasti valaistuin kyseisessä näyttelyssä.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha & joulukoristelu

Kukkakoristelu oli tänä vuonna lipunmyyjän mukaan nuorten laittama, ”selkeä ja valoisa”, joten täti-ihmisenä kaipasin aiempien vuosien taidokkaita asetelmia. Jos haluat nähdä rivissä olevia joulutähtiä ja pari pensasta käytävällä, niin kannattaa käydä.

Kasvihuoneessa on lämmintä ja miellyttävää, joten suosittelen Museokortteilua ja pistäytymistä mm. lummehuoneessa ja muissa hyvältä tuoksuvissa huoneissa.

Vannoutuneena suklaansyöjänä olin lähes järkyttynyt kaakaopuusta, jossa ei ollut hedelmän hedelmää. Väitän, että joku on salaa hiipinyt yöllä paikalle ja syönyt ne kaikki.

Piirakkaleipomo Räty -lippakioski, kasvitieteellisen puutarhan lähellä Unioninkadulla

Ei varsinaisesti taidetta, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Pitkänsillan luona.

 ke–pe 11–18 ja la 11–15, mutta joulu-maaliskuussa pe klo 11–18  ja la klo 11- 15

  • jonain päivänä käy tuuri ja olen oikeaan aikaan paikalla

https://www.hs.fi/nyt/art-2000006163397.html

Sinebrychoffin taidemuseo, Bulevardi 40

Joulukattauksia kotimuseossa ja näyttely päättyy su 12.1.2020.

Kotimuseossa oli punaisilla ruusuilla koristettu kuusi ja kaunis kattaus sekä kahvi- että ruokapöydässä. Yläkerran kotimuseoon on vapaa pääsy, mutta lippu pitää noutaa lipunmyynnistä. Minulla kävi tuuri, koska olin ensimmäinen kävijä ja sain kaikessa rauhassa kiertää joulunäyttelyn.

Vähemmän kohteliaasti ilmoitan, että vaaleanpunaiset ikkunaverhot olivat mielestäni karmean väriset.

Museokerroksessa oli taidenäyttely, jonka velvollisuudentunteesta kiersin. Lucas Cranach − Renessanssin kaunottaret -maalaukset edustivat tympeää ja hyytävää taidetta, jonka ohitan hyvin nopeasti. Kiinnostuneita katsojia riitti, joten pahoittelen kyseistä taideallergiaani. Pidin korunäyttelystä, jossa oli esillä vaikuttavia töitä.

Kellarikerroksen Sinebrychoffit – Hietalahden hyväntekijät 16.3.2019 – 12.1.20020, Punainen kellari

”Mittavan varallisuuden turvin Sinebrychoffit huolehtivat tehtaan työväen ja kaupungin vähäosaisten hyvinvoinnista. Myös kulttuurihankkeet olivat tärkeitä avustuskohteita.”

Kiitos, Sinebrychoffit, kun olitte humaaneja ja huomaavaisia ihmisiä. Irtisanotuille järjestyi eläke tai summa, jonka turvin pärjäsi ennen uuden työpaikan löytymistä ja henkilökunta sai ruokaa kansalaissodan aikana, joten rauha säilyi alueella.

Jos joisin olutta, niin kohottaisin tölkin, lasin tai tuopin Sinebrychoffien kunniaksi.

Huikeaa Voice-taidetta Ranskasta

Village People – YMCA Nathalia The Voice France 2017

Kannattaa katsoa yllättävä, erilainen ja ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen esitys nuorelta naiselta.

Tenoriksi?

Huomasin, että Kansallisoopperaan etsitään tenorilaulajaa, jos joku tuntemanne tenori etsii uutta työpaikkaa. Haku päättyy 2.1.2020.

https://tyopaikat.oikotie.fi/avoimet-tyopaikat/tenorilaulaja/1319191

Hyvää joulu(luettava-)a

Onnistuin löytämään tai varaamaan kirjastosta hyvää joululuettavaa.

Bobin joulu                                 

James Bowen                             

WSOY 2016

”Katukatti Bobin isäntä James Bowen kertoo jouluistaan Lontoon kylmillä kaduilla, ja siitä miten kaikki alkoi muuttua, kun ihmeellinen kissa tuli hänen elämäänsä.”

Kuulin useita suositteluja Katukatti Bob – kirjasta, joten haluan tutustua Bobin jouluun. Katukatti Bobista on näköjään tehty elokuva.

Katukatti Bob – elokuvan traileri

Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia                                         

Jojo Moyes                                  

Gummerus 2019

”Jojo Moyes maalaa hurmaavassa ja hauskassa tarinakokoelmassaan oivaltavia kuvia ihmissuhteista ja naisista niiden rakoilemispisteissä. Toiset löytävät kadonneen kipinän, toiset itsensä ja voimansa.”

Jos Jojo Moyes kirjoittaa, niin pidän tekstistä.

Omaa tehtävää etsimässä

Löydä vahvuutesi ja intohimosi

Riikka Pajunen

Otava 2019

”Haluatko löytää tai luoda sinulle merkityksellisen unelmatyön.”

Ehdottomasti. Etsin työtä, jossa voin kirjoittaa, myötätunnostani on apua, voin auttaa teksteilläni fyysisesti sairaita ihmisiä, tehdä töitä toimistossa, jossa on kumpaakin sukupuolta olevia mukavia ihmisiä, hyvää juttuseuraa, säännöllistä hyvää palautetta ja palkka, jolla pääsee vierailemaan mm. Vilnassa ja Lontoossa. Muutama mukava koira ilahduttaisi, joten pidän mm. sileäkarvaisista mäyräkoirista, labbiksista, kultainennoutajista, alaskanmalamuuteista ja lapinkoirista. Pyydän kiinnittämään eritystä huomiota siihen, että pidän myös monista muista sympaattisista koirista ja kissoista.  

Joulukirja

Sari Savikko

Oy Amanita Ltd 2010

”Joulukirja kertoo, kuka keksi joulukalenterin, milloin kinkku päihitti lipeäkalan jne.”

Kannatan miellyttävää seuraa, hyvältä tuoksuvaa joulukuusta, joulupuuroa, männynkävyistä askarreltuja tonttuja, tietenkin kirjoja, joululauluja, rosollia, vihreää salaattia, suippopaprikoita, miniluumutomaatteja, paistettua kalkkunaa, perunamuusia, porkkanalaatikkoa, kylmää vettä, kuvajoulukalentereita, tiernapoikia, äidin piparkakkuja ja mummin perunalaatikkoa, kauniita joulupaketteja, paperisia tonttu- tai enkeliketjuja, sahramipullia, ruisnappeja, amarylliksiä, graavi- ja lämminsavulohta, appelsiineja, suklaata, klementiinejä, granaattiomenan siemeniä ja sharoneita.

Bolla                                               

Pajtim Statovci                           

Otava 2019

”Kansainvälisen tähtikirjailijan kiihkeä ja lumoava romaani kahden miehen välisestä intohimosta Kosovon sodan kynnyksellä, avioliitosta, kodittomuudesta ja kaipauksesta.”

Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto 2019

Rakkaustarina sopii hyvin jouluun.

Mauno Kuusisto: Kun maass on hanki (Kun joulu on) 1958

Toivotan lämmintä ja rauhallista joulua ihanan leudosta Helsingistä!

Kuvassa viehättävä Form & Flora -kukkakauppa Bulevardilla. Läheisestä Ekbergin myymälästä saa ostaa erinomaisia sahramipullia.

West Side työ-Story

Kävin syömässä työpaikan kahviossa ja juttelin työkavereiden kanssa.

Kaksi naapurikaupunginosissa asunutta puhui tappeluista, joita käytiin Maunulan eli kertojan mukaan köyhälistökaupunginosan ja omakotialue-Pakilan miespuolisten nuorten välillä parikymmentä vuotta sitten.

Osa kummankin alueen pojista ja nuorista miehistä näki järkevänä viereisen kaupunginosan poikien ja nuorten miesten uhkailun ja mukiloimisen.

Tappeluita kuulemma käytiin isoveljien välillä, mutta ei heitä nuorempien. Alueella riehuivat nykyisin 45-50 -vuotiaat miehet.

Kuuntelin keskustelua haavi auki ja varmistin, puhuvatko he New Yorkin Bronxin tai Harlemin katutaisteluista, mutta ei, tappelut käytiin Helsingissä.

Hetken kuvittelin näkeväni punatiilisiä kerrostaloja ja mustia metallisia paloportaita, mutta maisemana oli Maunulan 50-luvun kerrostalolähiö ja matalien omakotitalojen Pakila. Yhteenottopaikkoina olivat mm. Maunulan ostoskeskus ja tienvarret.

Melkein kuulin (en nyt oikeastaan voi väittää puertoricolaisten) maunulalaisten laulavan Tonight -kappaletta.

Kirjoittaivatko jengiläiset tunnuksensa liidulla katuun, napsuttelivatko he toisilleen sormiaan (hihii!), pelasivatko he uhkaavasti koripalloa tai tanssivatko keskenään balettia?

Ihmettelen edelleen, mikä sai kirjassa tai elokuvassa miehet seuraamaan jengin johtohahmoa ja kohtelemaan toisia ala-arvoisesti ja mitä ihmettä tapahtui Maunulassa ja Pakilassa?

Kiinnostavaa, vaikka hätkähdyttävää raportointia kaukaisilta ajoilta.

*

Katsoin West Side Story -elokuvan alussa olleen kohtauksen, jossa poikaset napsuttelivat sormiaan, uhittelivat toisilleen ja tanssivat kaduilla.

Seuraava kommentti huvitti minua, vaikka tietenkin paheksun kyseistä mielipidettä:

The only people who like this movie are either women or gays…is what a friend of mine said the other day, so I punched him in the face and danced away.

(Elokuvasta pitävät vain naiset ja homoseksuaalit…sanoi ystäväni minulle eräänä päivänä, joten mottasin häntä naamaan ja poistuin tanssien.)