Kolmas eläinlääkärikäynti

Vein hoippuvan kissani kolmannelle eläinlääkärikäynnille.

Olin kotona kuvannut ontuvaa kissaa, joka varoi vasenta etutassuaan. Varasin ajan tutulle eläinlääkärille, joka on hoitanut kissaa aiemmin.

Kissa jälleen koppaan, taksimatka ja eläinlääkärin tutkittavaksi. Lääkäriasemaa pelkäävä kissa sai pysyä kopassa ja eläinlääkäri katsoi sen paranevia silmiä taskulampun avulla. Sain tietää, että kaksi kolmannesta kissan painosta on etutassujen varassa ja siksi toista etutassua varonut kissa ontui.

Näytin eläinlääkärille kotona kuvaamani videon, jossa kissa joi ensin olohuoneessa ja ontui seuraavaksi makuuhuoneeseen.

Ikävältä näyttänyt ontuminen ei ollut vaarallista, mutta paranemiseen voi mennä parikin viikkoa, rauhoitti eläinlääkäri.

Saisin pitää minulle erittäin tärkeän kissan, jonka ostin yksitoista vuotta sitten Helsingin eläinsuojeluyhdistykseltä (Hesy). Sisaruksellani ja minulla oli lapsuudessa kissanpennut Hamu ja Mumu eli harmaa (hänen) ja musta (minun). Hankalan allergiani vuoksi kissanpennut ”muuttivat toiseen perheeseen”. Kuulin paljon myöhemmin, että kissat oli lopetettu ja tunsin syyllisyyttä allergiastani. Onneksi typerä keuhko-ongelmia aiheuttanut allergiani katosi myöhemmin.

Halvalla eli 50 eurolla myivät Hesyllä kahdeksan kuukauden ikäisen steriloidun poikakissan, joka lepäsi häkissään arviolta metrin mittaisena eli pitkin pituuttaan. Kuulin valintapäätökseni jälkeen, että Kirkkonummelta löytyneellä kissalla oli ollut vaikea sienitauti, jonka vuoksi kissalta oli ajettu karvat pois ja kissaa oli lääkitty pitkään. Jos en olisi jo ihastunut kissaan, niin tieto olisi voinut muutaa ostopäätökseni.

Kissa, joka vietti pari ensimmäistä vuorokautta sohvan alla ja kävi salaa juomassa, syömässä ja hiekkalaatikolla. Kesyyntymisen edetessä sain silittää sängyllä pötköttänyttä kehräävää kissaa ja myöhemmin sain nostettua kissan lyhyeksi hetkeksi syliin. Sylikissaa en saanut, mutta sain sympaattisen kissan, joka tuli minua vastaan, kun palasin kotiin.

Eläinlääkäri määräsi kissalle kipulääkettä ja useamman pullon kirvelemättömiä silmätippoja. Hän lupasi huolehtia jatkossa kissastani. Lasku oli vain 55 euroa, mutta taksimatka kotiin (bussimatkoista ei tullut mitään) ja lääkkeet maksoivat. Hain kipulääkkeen ja uudet silmätipat.

Kissa söi eläinlääkärikäynnin jälkeen pakastimesta sulatettua possunsydäntä, jossa oli lääkettä, josta eläimet yleensä pitävät. Kerta jäi ainoaksi.

Tarjosin seuraavaksi kissalle possunsydäntä tai kanaa, joita se suostui syömään ja vedenjuonti jatkui. Kuivamuonaa en laittanut kuppiin, koska se saattoi ärsyttää kissan vatsaa.

Sain putsattua kissan silmiä silmävedellä, mutta reseptitippojen lisäämisestä ei tullut yhtään mitään.

Soitin eläinlääkäriasemalle, kuten lääkäri oli vastaanotolla pyytänyt ja mainitsin, ettei kipulääkkeen antaminen onnistu. Eläinlääkäri soitti takaisin ja kertoi, ettei kaikille eläimille valitettavasti pysty antamaan lääkettä.

Toivottavasti kissa tulee pian parempaan kuntoon.

Mainokset

Toinen eläinlääkärikäynti

Kissa voi jo hieman paremmin, mutta sille tuli kurja silmätulehdus eläinlääkärikäynnin jälkeen. Rauhoitetun kissan silmiin tiputetaan eläinlääkärin toimesta silmätippoja, jottei silmiin tulisi ongelmia.

Ikävä kyllä ongelmia tuli, kun kissan silmät muurautuivat umpeen ja kissaparan silmistä tursusi rähmämöykkyjä.

Soitin eläinlääkäriasemalle ja jälleen oli kissaraukalla edessä piinallinen käynti tutkittavana, ”koska silmiä ei ole tutkittu ja niissä voi olla ongelmia, joita hoitavat silmätipat haittaavat”.

Kissan saaminen kuljetuskoppaan oli haasteellista, taksimatkalla kissa naukui ja odotimme eläinlääkärille pääsyä.

Odotustilassa oli neljän kuukauden ikäinen lapinkoiranpentu ja saman ikäinen perhoskoira, joka pelkäsi ihmisiä ja eläimiä ja istui turvassa omistajansa sylissä. Söpöä ja ilahduttavan pentukarvaturkkista lapinkoiraa sai silittää.

Pääsimme vastaanotolle ja hiljattain valmistunut eläinlääkäri otti meidät vastaan. Pyysin, että saan pysyä huoneessa, koska läsnäoloni rauhoitti kissaa. Kerroin, että kissa hermostuu eläinlääkärissä ja pyysin, että he käyttävät tiikerihäkkiä. Kissa pudotettiin eläinlääkärin ja hoitajan toimesta tiikerihäkkiin ja sille pistettiin rauhoittava pistos. Kerroin, että vatsavaivat oli tutkittu edellisellä kerralla. Kissa makasi tutkimuspöydällä tiikerihäkissä ja rauhoituksen jälkeen kissa nostettin pois. Huomasin siinä vaiheessa, että kissan vasen tassu oli jäänyt tiikerihäkin pohjassa olevan raudan alle. Rautaa nostamalla saimme tassun pois.

Eläinlääkäri tutki silmät, joissa ei ollut vaurioita, määräsi kissalle kortisonitippoja ja pyysi minua hakemaan apteekista silmävettä kissan silmiin. Lasku oli 106 euroa. Palasimme kotiin taksilla ja rauhoituksesta toipuva kissa pääsi lepäämään. Lähdin käymään apteekissa ja ostin sekä reseptitippoja että silmävettä.

Sain tiputettua – törkeästi kirveleviä t. aiempi käyttäjä – kortisonitippoja vain kerran kissan silmään. Kivuliaan tipan jälkeen kissa juoksi pakoon. Jatkoin hoitoa putsaamalla kissan silmiä silmävedellä.

Kissa ontui erittäin pahasti hoidon jälkeen ja näytti vanhukselta, joten laitoin sille makuupaikkoja lattialle.

Toiselle kissalle turhan usein ilkeillyt potilas yritti rökittää aiemmin kiusaamaansa kissaa, mutta eipä onnistunut ilkeily sillä kerralla, koska toinen kissa makasi liian korkealla eli sängyn päällä. Minua nauratti, vaikka kissan vaikealta näyttävä ontuminen hirvitti. Kissa onneksi joi ja söi, mutta liikkuminen näytti erittäin piinalliselta.

Vaikea ontuminen jatkui seuraavana päivänä ja kissa varoi astumasta lattialle vasemmalla tassulla, joka oli jäänyt tiikerihäkin pohjaraudan alle.

Kissa nousi rahin kautta sängylle, hyppäsi alas ja älähti, kun kipeä tassu osui lattiaan.

Olin huolestunut kissasta ja soitin eläinlääkäriasemalle.

Hoidon tehnyt eläinlääkäri soitti minulle hetken kuluttua kotoaan ja minua harmitti, että jouduin vaivaamaan häntä. Hän ehdotti uutta käyntiä eläinlääkäriasemalla, jotta ontuva kissa saa apua.

Varasin kolmannen ajan.

Kaularankaortoosi

Niskasärky jatkui kolmen akupunktiokerran jälkeen, joten pyysin reseptin lihaksia rentouttavaan lääkkeeseen Sirdaludiin.

Jouduin käyttämään lääkettä ennen syöpädagnoosiani selkäkivun vuoksi. Ikävä kyllä lääke väsytti minua, joten nukuin pommiin siirryttyäni toiselle osastolle ja heräsin esimiehen soittoon. En enää uskaltanut käyttää relaksanttia, vaan yritin taltuttaa kovan kivun lääkkeillä. Huono ja toimimaton päätös, mutta lintsariksi pitkään epäiltynä tilanne oli erittäin kiusallinen. En tiedä, kuuliko silloinen esimies koskaan, että minulla oli pitkälle edennyt verisyöpä, joka aiheutti hyvin monenlaisia oireita.

Niskakipuun Sirdalud ei tuntunut auttavan enkä voinut tautihistoriani vuoksi käyttää särkyyn tepsiviä lääkkeitä. Olen niin pystyyn myrkytetty lääkkeillä, ettei relaksantti enää väsyttänyt. Hyvä tilanne, jos esimerkiksi tyrannosaurukset hyökkäävät, koska olen pahanmakuinen ateria.

Kävin röntgenissä, jossa kuulemma näkyi pitkäaikaisen toimistotyöntekijän eteenpäin kallistuva niska, välilevymuutoksia ja monilla tähän ikään kuuluvaa nivelrikkoa. Niskan kallistuminen oli pahin ja muut kohdat onneksi lievempiä, lähes harrastuksia. Nuorempana lauloin kuorossa, mutta ikä vaikuttanee harrastuksiin. Suosittelen Et itkeä saa Argentiina -kappaletta, etenkin kertosäettä.

Lääkäri soitti niskatutkimusten jälkeen ja sairauslomapäiväni aikana, kertoi tilanteesta ja ehdotti lääkkeiden lisäksi niskatukea, jonka saisin ostettua lääkärikeskuksesta 30 eurolla.

Olen ostanut liudoittain erilaisia lääkkeitä ja silmätippoja, jotka eivät ole sopineet minulle, joten etsin netistä halvempaa ortoosia. Mielessäni näin täysin turhan niskatuen lepäilemässä eteisen kaapissa.

Kannattaa opiskella proviisoriksi ja hankkia apteekki esimerkiksi huitsin pöpeliköstä tai keskeltä ei mitään, niin pian on käytössä kaunis huvila, liudoittain matkoja eksoottisiin kohteisiin (ooh, Malediivit!) ja upea kelohonkamökki Lapissa. Erittäin hyvä bisnes, jota suosittelen, vaikka en pidä kelohongasta.

Mikäli Alkot, apteekit ja mättöruokapaikat yhdistettäisiin toimimaan samassa yrityksessä, niin meillä olisi vielä enemmän miljonäärejä.

Löysin Pohjois-Haagan Respectalta halvimman kaularankaortoosin ja lähdin sovituskierrokselle voidessani iltapäivällä hieman paremmin. Eihän se mitään, jos taas särkee, mutta huimaus ja väsyminen piinasivat aamupäivällä.

En varannut aikaa, mutta olin yksin liikkeessä ja sain loistavaa palvelua. Mietin halvinta vaihtoehtoaa ja sain sovittaa valkoista, hyvin kevyttä ja rouhetäytteistä kauluria, joka oli liian korkea eikä tukenut niskaani.

Liikkeessä työskennellyt (fysioterapeutti?) aloitti suosittelemalla sinistä kauluria, mutta halusin mustan. Musta maksoi yli 40 euroa, joten halusin mieluummin halvemman sinisen. Sininen ja oikean korkuinen kauluri sopi minulle kuin nenä päähän, joten maksoin alle 20 euroa ja lähdin kotimatkalle.

https://kuvasto.respecta.fi/p/13534-kaularankaortoosi-neckok/

Menin seuraavana päivänä töihin ja otin kaulurin mukaani.

Lisäsin kaulurin ja selitin kaikille kysyjille, että olen ollut snagarilla (käännös: nakkikioski) tappelussa ja voitin, mutta yllättäen kukaan ei uskonut minua. Näytän liian kiltiltä.

Käytän niskatukea työpäivän aikana, mutta otan sen pois kahvi- ja lounastauoilla. Ortoosista on ollut todella paljon apua, koska joudun ottamaan harvoin gramman Para-Tabseja. Vahvemmat lääkkeet eivät onnistu, koska annan ne ylen. Onneksi lievemmistä kipulääkkeistä on hyötyä.

Kotona en käytä niskatukea, vaan yritän kiinnittää huomiota niskan asentoon. Pitäisi vahvistaa mm. yläkroppaa kuntosalilla.

Puhuin työpäivän aikana puhelun, jonka jälkeen olin niin surullinen, että päätäni särki niskatuesta huolimatta, joten oli pakko ottaa kipulääkkeitä. Keskustelin poikkeuksellisen älykkään ja erittäin kiinnostavan ihmisen kanssa, jolle oli tapahtunut vuosia sitten ikävä tapahtuma, joka näkyi edelleen hänen elämässään. Hän puhui elämästään rauhallisella ja tyynellä tavalla, mutta mainitsi hankalista tilanteistaan. Olisin hyvin mielelläni käynyt juttelemassa hänen läheistensä kanssa, jotka eivät ymmärtäneet auttaa mitättömän pienessä, mutta soittajalle hyvin tärkeässä asiassa. Terveet ihmiset eivät välttämättä käsitä sairastuneiden tilannetta, vaan porskuttavat iloisina omissa maailmoissaan.

Elätän edelleen toivoa siitä, että jonain päivänä minut valitaan yritykseen tai yhdistykseen, jossa suunnitellaan ja välitetään räätälöityä apua ja tukea sairastuneille tai vammautuneille ihmisille eikä kukaan joutuisi pärjäämään yksin.

Läheiset

Syöpään sairastuessa useimmista sairastuneista tuntuu, että koko maailma pysähtyy. Tulevaisuudesta ei tiedä, oma vointi kauhistuttaa, hoidot huolestuttavat tai pelottavat ja todella moni sairastunnut miettii kuolemista.

Olen jutellut monien syöpäpotilaiden kanssa, joita läheisten reaktiot hämmästyttävät. Osa omaisista ei ymmärrä tai halua ymmärtää, että syöpäpotilas on sairastunut vakavasti. ”On minullakin pitkittynyttä yskää.” Sehän ikävää. Kannattaisiko käydä lääkärillä tai vähentää tupakointia?

Apua voi saada läheisiltä heikommassa vaiheessa, jos heillä on aikaa tai halua auttamiseen. Yli miljoona suomalaista elää yksin ja monet elävät parisuhteessa, joissa vain sairastunut huolehtii kotitöistä. Puolisot tai lähellä asuvat unohtavat – tai eivät käsitä, että he voisivat kokata ruokaa, auttaa siivouksissa edes joskus tai käydä kaupassa heikossa kunnossa olevalle potilaalle. Syöpäpotilaan voi olla vaikeaa palkata siivousapua, koska tulot romahtavat ja menot nousevat lääkkeiden, poliklinikka- ja sairaalamaksujen vuoksi.

Erittäin hyvä syy säästää siinä vaiheessa, kun on vielä terve.

Ihmiset ovat erilaisia, joten osa ei oikeasti pysty käsittämään, millaista elämää syöpäpotilas elää. Ei kyse ole mistään läheisten elämän pitkää työpäivää tai -viikkoa seuraavasta uupumuksesta vaan tilanteesta, jossa jo sängystä nouseminen tuntuu tavoitteelta.

Myeloomadiagnoosin saatuani luin Kristiina Heleniuksen kirjan Mikä maa, mikä syöpä, jossa hän kertoi sairastuneensa imukudossyöpään, Hodginin tautiin. Kirja oli kiinnostava ja teoksesta jäi mieleen, kuinka Heleniuksen aviomies toi ruokaa vain itselleen – ei puolisolleen. Syöpä voi koetella parisuhteita ja ärsyttää tervettä puolisoa, jolle kasaantuu huolta, surua ja ylimääräisiä tehtäviä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristiina_Helenius

Syöpäpotilaalle voivat tietenkin olla vieraita lähipiirin opiskelukiireet, remontit, parisuhdekriisit, alkoholi- ja/tai mielenterveysongelmat, pettämiset, lasten fyysiset ja psyykkiset ongelmat ja muut sellaiset asiat, jotka eivät liity omaan elämään. Vaikeita ja surullisia tilanteita, joihin läheiset toivottavasti saavat apua.

Monien potilaiden mielestä hankalinta vakavassa sairastumisessa oli, etteivät terveet ihmiset hahmottaneet sitä, että potilaan riskinä oli kuoleminen. Moni hyvin sairas potilas kuuli läheisiltään ikihupaisan Ethän sinä näytä sairaalta -kommentin. Ei, syöpää ei huomaa kuten ruhjeita kolarin jälkeen. Syöpä tekee tuhoja ihmisessä itsessään.

Mm. Yhdysvalloissa monilla alueilla käytäntö on toisenlainen. Naapurit, tuttavat ja ystävät tarjoutuvat apuun, hoitavat lapsia, tuovat ruokaa ja toimivat siivouspartioina vakavasti sairastuneiden luona. Välittäminen ja huolehtiminen ovat heille tärkeitä asioita.

Parhaissa suvuissa potilailla oli tukijoita ja hän saa apua. Jos tukea saa, niin yhteydenpitoa on helpompi jatkaa tulevaisuudessa.

Jos ei saa, niin miksi vakavasti sairastunut ottaisi jatkossa yhteyttä ”läheisiin”, jotka eivät kertaakaan vaivautuneet auttamaan raskaiden ja vaikeiden hoitojen aikana?

Taiteena on Mia Bergqvistin Kasvunpaikka, jonka kuvasin Naivistit Iittalassa -näyttelyssä viime kesänä. Vanhalla puukoululla olevat teokset ovat lahjakkaita ja hauskoja, joten näyttelyyn kannattaa jälleen suunnata lauantaina 18.5. tai viimeistään sunnuntaina 25.8.2019.

Liisankatu, raapiminen, naivistit ja kosto

Edellisillä ei ole juuri mitään asiayhteyttä.

Työhönpaluu Liisankadulla

Osallistuin eilen Suomen Syöpäpotilaiden tilaisuuteen, jossa syövän sairastanut kertoi työhönpaluustaan toivuttuaan sairaudestaan ja me muut sairastuneet osallistuimme keskusteluun.

Hain läppärini huollosta ja kiirehdin paikalle painava läppärilaukku mukanani. Ei, minulla ei ole kevyttä läppäriä, vaan kehonrakennusläppäri.

 Hakaniemen kauppahallista nappasin mukaan hyvin myöhäisen lounaan eli lohileivän, jota tökerösti  maistoin jo ratikkapysäkeillä ja söin loppuun ennen tilaisuuden alkamista. Rohkenin tehdä näin, koska viimeksi tarjolla oli lohipiirakoita. Oletin, etten syömällä lohileipäni vahingoita allergisia. Tietääkseni en vahingoittanut. Paperipussin osasin heittää roskikseen, koska olen harvinaisen lahjakas roskistenkäyttäjä. Hehee.

Puhuimme sammakoista, joita terveet ihmiset sanovat sairastuneille. Mietin, etteivät sammakot haittaa, koska sammakoiden sanojat kuitenkin välittävät. He eivät hylkää sairastuneita. 

Puhuimme siitä, kuinka terveiltä useimmat sairastuneet näyttävät niin terveiden kuin sairastuneidenkin mielestä. Ei syöpää yleensä näe toisesta. Kaljuuden tai kortisonipöhön huomaa, mutta kortisonilla hoidetaan muitakin sairauksia kuin syöpää eikä syöpä ole ainoa kaljuuden syy.

Näytin muille kortisonipöhökuvani ja unohdin näyttää kuvaa etäyhteydessä olleelle. Anteeksi seniiliyteni.

Toisten sairauksia ja kokemuksia kuunnellessa keskityin heidän tarinoihinsa ja yritin olla itkemättä, koska muiden murheiden kuunteleminen sai kyyneleet nousemaan silmiin.

Pidin sympaattisena sairastunutta, joka suri nuorta päivystyslääkäriä, joka joutui kertomaan hänelle syövästä.

Oikeudenmukaisessa maailmassa etenkin lapset ja pienten lasten vanhemmat pysyisivät terveinä ja vanhemmat eläisivät tyytyväisinä ja onnellisina lastensa kanssa. Uskon, että valtaosa keski-ikäisinä tai iäkkäinä sairastuneista toivoo, ettei yksikään heitä nuorempi sairastuisi. ”Kannattaa” sairastua eläkkeellä, niin taloudellinen pärjääminen voi olla helpompaa. Ideaalimaailmassa kukaan ei sairastuisi koskaan, mutta keski-ikäisenä on jo ehtinyt elää, matkustaa ja nauttia elämästä. Nuorempien sairastuminen tuntuu aina yhtä epäoikeudenmukaiselta.

Tilaisuuden jälkeen en jäänyt juttelemaan, vaan kiirehdin bussipysäkille – ja myöhästyin bussista. Yleensä bussi hyytyy liikennevaloihin, mutta ei tällä kertaa, joten päädyin palelemaan Kaisaniemeen ja vaihtopysäkille. 

Toivon, että jokainen sairastunut elää mahdollisimman terveenä jatkossa. 

Raapiminen

Kylmyyden lisääntyessä raapiminen lisääntyy eli pakko rasvata. Kuvittelin rasvanneeni ihoni hyvin, kunnes olin villasukkien peittämillä varpaankynsilläni raapinut yöllä verille pohkeet ja toisen jalkapöydän ihon. Mitä ilmeisimmin olin yöllä potkinut sukat pois.

Aika siirtyä Ceridal-öljyyn Ceralan Plus -voiteen lisäksi. Löysin Nivealta kasvoille hyvän hajustamattoman aurinkovoiteen, jonka suojakerroin on 30. Todella moni aiemmin käyttämäni hajustamaton voide on lopetettu.

Naivismin Joulu Iittalassa la-su 24.11. – 16.12.2018 klo 11-17

Ooh, naivisteja voi käydä ihailemassa Iittalassa talvellakin!

Ratatöiden vuoksi matka Helsingistä Iittalaan kestää ikuisuuden, koska ensin matkustetaan R-junalla Riihimäelle ja jatko on bussikuljetuksena. Kannattanee mennä autolla. 

https://naivistit.fi/naivistinen-joulu-2018/

Lahjakkaan Mia Bergqvistin (maalaus) töitä ei ole esillä, mikä on harmillista.

Kosto

Kuten olen kerran tai osapuilleen kymmenen maininnut, niin huvittelen keräämällä roskia. 

Hienotunteisena en kerro mielipiteitäni koirienomistajista, jotka pakkaavat koiriensa jätökset muovipusseihin ja heittävät pussit metsiin, ojiin tai jonkun toisen pensasaitaan. Käyttäisitte edes biojätepusseja, niin tulevaisuuden arkeologit eivät pyörry.

Suosikkikostoni roskaajille on melkein lopussa:

Onneksi minulla ei ole moottoripyörää. 

Vielä.

Eikä tule koskaan olemaan, koska moottoripyörät eivät kuulu maailmaani.

Enkä heittäisi roskia kenenkään päälle, vaikka ajatus ilahduttaisi. 

Me härät emme usko horoskooppeihin

Olen kuunnellut useamman henkilön – myös miesten – kommentteja horoskooppimerkeistä, mutta me härät emme usko horoskooppeihin. 

Näin naistenlehden (luotettava lähde) sivulla linkin, jossa kerrottiin, missä horoskooppimerkeissä on eniten narsisteja. Olen paha ihminen, koska narsistien ns. yleisyys huvittaa minua. Eivät kaikki aiemmat puolisot voi millään olla narsisteja. Ehkä 98-99 prosenttia heistä, mutta eivät kaikki.

Arvasin kolmesta vaihtoehdosta kaksi ja olin – melkein – ylpeä itsestäni: oinas ja leijona. Ensimmäisestä olin varma ja seuraavasta melkein varma. Kolmas oli yllätyksekseni kauris. Heillä on taipumuksena hyväksikäyttää toisten tunteita ja apua. Hui kauhistus.

Testin lukijat suuttuivat astrologin kannanotoista. (Horoskooppimerkkejään en tiedä. Tirsk.)

Taas opin jotain uutta, joka mahdollisesti pitää paikkansa jonkun mielestä. 

Satumainen luistelupaikka

Meteopaatti

Mukavaa, voi valita onko sosiopaatti, psykopaatti vai meteopaatti.

Minä kuulun viimeisiin enkä mainitse juuri mitään lumesta, joka on kaunista, mutta a) kylmää b) ajoittain märkää c) liukasta ja d) peittää kauniin ja hyvältä tuoksuvan vihreän maailman.

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi-hyvin/psykologia/saako-huono-saa-mielesi-matalaksi-saatat-olla-meteopaatti

Kurssilla opin, että työpaikkahaastatteluun (melkein) kannattaa laittaa vihreä paita. Syynä ei ole olettamani yhteys luontoon, vaan se, ettei veri näy vihreässä.

Minä olen onneksi käynyt toisenlaisissa haastatteluissa.

Syöpälääkettä epäillään väärennökseksi, myynti ja käyttö keskeytetty (Velcade)

”SYÖVÄN hoitoon Suomen sairaaloissa käytettävää lääkettä epäillään väärennökseksi. Epäilyä selvittää lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea.

Väärennetyksi epäiltyä Velcade-lääke on Fimean mukaan ollut vain sairaalakäytössä, eikä sitä ole toimitettu potilaille avohuollon apteekeista. Epäilystä on ilmoitettu sairaaloille, joihin sitä on toimitettu.”

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005528029.html

22.1.2018

Tuote ei ollut väärennös.

https://www.sttinfo.fi/tiedote/vaarennoksiksi-epailtyjen-velcade-pakkausten-sisalto-vastaa-alkuperaista?publisherId=3751&releaseId=65828528

Vantaan kaupunginmuseo

Näyttelyä Tikkurilassa uusittiin Heureka-päivänä, joten pitkään suunniteltu museovierailu ei onnistunut.

”Seuraava näyttelymme #ThrowbackVantaa – Kuvia kotiseudusta ennen ja nyt avautuu yleisölle (to) 8.2.2018.”

Nätti punainen tiilirakennus, jossa pitää ehdottomasti käydä.

Nökön hammasremontti

Kissan hammaslääkärikäynti oli kallis ja seuraava käynti on vielä kalliimpi, koska hampaita pitää leikata. Eipä tullut pieneen mieleen, kun otin lemmikkejä, että jään pitkälle sairauslomalle ja rahojen raapiminen kasaan on haasteellista. Surettaa, että olen aiheuttanut kipua kissaparalle, koska hampaiden harjaaminen on eläinsuojeluyhdistyskissalle täysin mahdotonta enkä tautisimmillani pystynyt viemään kissaa eläinlääkäriin.

Neuvoin vastaanotolla eläinlääkäriä, että kissa kannattaa laittaa tiikerihäkkiin, ts. verkkohäkkiin, jossa keskiosaa siirtämällä saa kissan häkin toiseen reunaan, jottei Nökö hyppää lattialle ja mene työpöydän alle. Hän arveli, että kissaa voi käsitellä. Nökön tuntien uusin pyynnön. Eläinlääkäri avasi toiveikkaasti kopan oven – ja kissa luikahti välittömästi pöydän alle. Onneksi kissa kipitti toiseen nurkkaan ja taitava eläinlääkäri sai sen kätevästi houkuteltua omaan koppaan ja tiikerihäkki otettiin käyttöön.

Väitän, että kissa käytti karua muinaissuomalaista sanaa, kun nukutuspiikki tuikattiin sen ahteriin.

Silittelin kissan huovalla peitetystä tiikerihäkistä pilkistäviä etutassuja nukutuspiikin vaikuttaessa ja juttelin eläinlääkärin ja hoitajan kanssa.

Hakaniemen kauppahalli

Lähdin pois hoidon alkaessa ja kävin viimeisenä aukiolopäivänä perjantaina 5.1. retkellä Hakaniemen kauppahallissa. Väistötila eli uusi lasikuutio avataan – ainakin teoriassa – torilla maanantaina 15.1. muuttorumban jälkeen ja kauppahallin remontti kestää ”vain” kolme vuotta. Toivottavasti kaupunki sponsoroi remonttia eivätkä kulut jää kauppiaiden maksettavaksi.

Suomalainen rakennustekniikka on mielestäni erittäin kiinnostavaa.

Lemmikkilisä taksissa

Hain kissan eläinlääkäriltä hallikäynnin jälkeen ja päädyin maksamaan 2,80 euroa siitä, että taksinkuljettaja otti kissan kyytiin eli paluumatkan hinta oli kalliimpi, kuin menomatka. Kukaan muu kuljettaja ei ole aiemmin laskuttanut erikseen kissasta.

Kuljettaja ei auttanut minua kissan kopan kanssa, mutta hän nousi autosta ja avasi ja sulki farmarin takaluukun kaksi kertaa.

Mielestäni kyseessä oli aika edullinen lisä, vain 70 senttiä avaus- tai sulkemiskerralta.

Rahaton vai rahat on -rahasto?

Pidän piinallisena tilannetta, jossa luen syöpähoidossa olevista potilaista, jotka joutuvat ottamaan lainaa, jotta he selviävät sairaalalaskuistaan. Ei, he eivät käytä alkoholia tai tupakoi, vaan ovat pulassa hoito- ja lääkekulujen vuoksi sairastuessaan esimerkiksi myeloomaan, jota ei voi aiheuttaa itselleen.

Rahasto

Olisipa rahasto, joka auttaisi vakavasti sairaita potilaita! Edellinen oli hienovarainen vinkki säätiötä suunnitteleville, jotka lukevat palstaani.

Tulen mielelläni tiedottajaksi yritykseen ja kirjoitan varainhankintaa varten tekstejä lehteen ja/tai Facebookiin.

Instagramissa on tyylikkäästi valaistuja ja kuvattavan toiveen mukaan 10 tai 25 vuotta nuorennettuja (ts. Photoshopattuja) lahjoittajia, joita lupaan ylistää vuolaasti mm. Twitterissä:

”Jalo, ihmisystävällinen ja järjettömän hyvännäköinen henkilö muisti anteliaasti keräystä ja edellytti, ettei hänen nimeään mainita säännöllisenä lahjoittajana.”

Roisto

Luulin tekeväni hyvän työn lahjoittamalla suuren määrän myyntikelpoista ja hyvässä kunnossa olevaa tavaraa kierrätykseen tukeakseni samalla yrityksen toimintaa ja rekrytointeja. Olen surkea kauppaamaan tuotteita kirpputorilla tai netissä, vaikka minun pitäisi ehdottomasti tehdä niin kuuden vuoden sairausloman (loman?) jälkeen.

Ihmettelen, miksi yrityksen autossa oli vain yhdet nokkakärryt, vaikka kaksi henkilöä nouti tavaroita. Lähetin palautetta yritykselle ja ehdotin nokkakärryinvestointia. (Saamani palautteen mukaan työntekijät päättävät, monetko kärryt he ottavat mukaan.)

Totesin, että kotiini voi tulla kengät jalassa ja toinen henkilöistä ilmoitti, että tietenkin he tulevat! Totta kai! Mitä ilmeisimmin en osannut kommunikoida hänen kanssaan. Jostain syystä minulla oli illuusio, että päätös kengistä oli minun.

Toinen hakija kummasteli, miksi annan hyviä tuotteita pois. Kerroin, että olen auttanut muutoissa ja tyhjentänyt kuolinpesästä esineitä enkä halua, että kukaan joutuu vastaavaan työhön minun jälkeeni.

Sain Kengät jalassa, tietenkin -hakijalta useita moitteita mm. siitä, etteivät esineet olleet laatikoissa, vaan kaupan suurissa ostoskasseissa. Autottomalle laatikoiden saaminen on haasteellista, koska tuotteet kuljetetaan kauppoihin rullakoissa ja laatikot litistetään välittömästi, joten pakkasin tuotteet toisella tavalla.

Hän ilmoitti, että sotkin heidän aikataulunsa ja he joutuvat peruuttamaan noutoja minun vuokseni! Olen pahoillani hänelle (heille) aiheuttamastani ikävästä tilanteesta.

Toisinaan sitä luulee olevansa hyvä ihminen ja kunnon kansalainen, mutta päätyykin jutun roistoksi.

Sadunomainen luistelurata

Lähelläni olevalla pellolla oli iso lätäkkö, jonka jäätyneellä pinnalla luistelivat iloisina pikkutytöt.

Espoossa, joka on kuulemma paremman väen alue, saa luistella metsässä:

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005527520.html

En tunne katkeruutta, vaikka metsä oli hyvin kaunis.

KIRJA

Petteri Kilpinen (s. 1964)                                      Inspiroidu (2017)

Luin miten johtaa ja menestyä muuttuvassa maailmassa -kirjan, jossa Petteri Kilpinen kertoo mm. alaisten kohtelusta ja irtisanomisista.

Kaikki kunnon ihmiset varmasti tietävät, kuka kirjailija on, mutta minun piti googlata:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Petteri_Kilpinen

Lainasin kirjan, koska Elon toimitusjohtaja Satu Huber piti kirjaa mukaansatempaavana.

Luettuani kirjan odotan innokkaasti tulevaisuutta, jossa robotit tekevät osan esimiesten työstä ja esimies voi keskittyä alaisiin.

Kuten Petteri Kilpinen totesi, niin johtajakin on ihminen (totta, paitsi robotit),

innostuneet työntekijät ovat tärkeitä (samaa mieltä),

elämme jatkuvan oppimisen kiehtovassa maailmassa (allekirjoitan, ehdottomasti),

jalkapallovertaus on tietenkin tekstissä (fakta: aina pitää olla jääkiekko- tai vähintään jalkapallovertaus),

kommunikoi henkilöstön kanssa (oma mielipide aiheen sivusta: kyllä, mm. tervehtiminen on tärkeää),

toimitusjohtajana hän irtisanoi alaisiaan kyykyttäneen strategiaosaajan (kiitos!) ja

kannusti ihmisiä nukkumaan riittävästi (erittäin hyvä idea).

Petteri Kilpinen mainitsi (oma lisäys: kritisoidun) Briggs-Myers -testin mukaan kehitetyn Big Five -testin.

Big Five -testi

https://www.truity.com/test/big-five-personality-test

Olin jälleen kerran innostava, joten kirjan mukaan muistutan Paul McCartneyta Beatleseista. Hyvä tietää näin merkittävä asia. Let It Be.

Asiakaskokemuksista hän mainitsee kärrypojalta saamansa kiroilun, jonka vuoksi hän ei mene tiettyyn kauppakeskukseen. Ymmärrän tilanteen hyvin, koska ratkaiseva henkilö yrityksissä on aina asiakas.

Tuloksen tekevät ne, jotka ajattelevat enemmän unelmaansa kuin aiempia saavutuksiaan.

 

 

 

Miss Wheelchair World 2017

Pyydän, että tuette mikkeliläistä Kati van der Hoevenia (ent. Lepistö) hänen osallistuessaan Miss Wheelchair World 2017/”Miss Pyörätuoli 2017” -kilpailuun Varsovassa lokakuun ensimmäisellä viikolla.

Tapahtuma alkaa 29. syyskuuta ja huipentuu gaalaan lauantaina 7. lokakuuta 2017.

Luin vuosia sitten kirjan Silmänräpäys – Katin tarina. Kirjoittajina olivat Kati Lepistö ja Suomen Kuvalehden toimittaja Leeni Peltonen.

Tarina oli mielestäni järkyttävä kertomus nuoren, mallina työskennelleen 21-vuotiaan naisen aivorungon infarktista (locked-in-syndrooma) ja siitä, kuinka ajattelukykynsä säilyttänyt, mutta liikunta- ja puhekykynsä menettänyt Kati van der Hoeven oli pärjännyt elämässään.

”Minä en vaan jaksa enää”

Lento ja hotelli toiselle avustajalle, vaatekustannukset

”Järjestäjät kattavat osallistujien majoitukset, ateriat ja kustannukset sekä yhden avustajan.

Osallistujien on kustannettava oma illallis- sekä kansallispuku. He maksavat lentonsa tapahtumaan.

Koska olen täysin halvaantunut, yksi avustaja ei riitä nopeaan vaatteiden vaihtoon eli joudun ottamaan kaksi avustajaa mukaan. Se taas tarkoittaa, että joudun maksamaan lennot kolmelle Varsovaan sekä hotellin viikoksi toiselle avustajalle. Puhumattakaan vaatekustannuksista.” (Kati van der Hoeven)

Mielestäni on tärkeää, että vaikean tilanteen nuorena kokenut, mutta erittäin hyvin pärjännyt Kati van der Hoeven saa elämäänsä kaiken sen valon ja ilon, jota hän voi saada.

http://katilepisto.fi/2017/08/miss-wheelchair-world-2017/

Kiitos kaikille teille, jotka autatte häntä!