Tiedätkö

niitä tilanteita, joissa sinua kauhistuttaa, huvittaa, järkyttää tai naurattaa?

Verikoe

  • kävin hiljattain verikokeessa ja näytteen otti Ms. Teurastaja
  • en pysty katsomaan, kun käsivarteeni tungetaan neula, koska tilanne kuvottaa minua
  • täsmennys: neula verisuonessa on ällöttävä jo ajatuksena, vaikka olen piikityskohde
  • yleensä näyte ei tunnu miltään tai juuri miltään, mutta toisinaan tapaa labrahoitajan, jonka rouhaisee neulan verisuoneen ja jostain oudosta syystä pyörittää neulaa suonessa
  • pyyntö: älkää ikinä tehkö niin!

Keskimääräistä parempi autonkuljettaja?

  • lähelläni tie kaartuu ja käyn toisinaan keräämässä alueelta pikaruokalan roskia, joita vähemmän lahjakkaat heittävät autojen ikkunoista ulos
  • kaartuvan tien kohdalla on yksi suuri kivi, johon keskimääräistä paremmat autonkuljettajat törmäävät metalli- ja muoviroskien perusteella hyvin säännöllisesti
  • voisiko päätellä, että keskimääräistä paremmat autonkuljettajat erehtyvät ajotaidoistaan?

EI mainoksia puhelimeen

  • tein ensimmäistä kertaa elämässäni ilmoituksen Kuluttaja-asiamiehelle
  • olen jossain vaiheessa tilannut tuotteita postimyyntiyrityksestä ja estänyt sekä posti- että sähköpostimainonnan, koska näen tiedot tuotteista yrityksen kotisivuilta
  • puhelimeeni alkoi tulla yritykseltä mainoksia puhelinnumerooni, jonka olen antanut vain pakettien toimittamista varten
  • viestit piti estää lähettämällä mainosnumeroon numerosarja, mutta viestit jatkuivat

Tökeröä: asiakas pakotettiin estämään viestit, joita hän ei koskaan halunnut.

  • soitin yritykseen ja pyysin, ettei viestejä enää lähetetä
  • viestejä tuli edelleen seuraavalla viikolla, joten lähetin yritykseen sähköpostin ja pyysin, että he poistavat tiedoistaan sekä sähköpostiosoitteeni että puhelinnumeroni, joka onnistui
  • lähetin viestin Kuluttaja-asiamiehelle, koska pidin puhelinmainontaa täysin asiattomana
  • olisin mahdollisesti tilannut vielä yritykseltä, mutta mainonta sai minut siirtymään toiseen yritykseen, joka ei väärinkäytä asiakkaiden yhteystietoja

Jäsenmaksu

  • olen vuosikausia maksanut jäsenmaksua pienistä tuloistani, vaikka en koskaan voinut mennä tilaisuuksiin joko uupumukseni tai sairauteni vuoksi
  • pidin yhdistyksen toimintaa tärkeänä, joten jatkoin maksamista
  • minulla on useampi sähköposti, joita satunnaisesti luen
  • huomasin, että alkuvuonna minut on erotettu

Syy oli tietenkin minun, kun en hankalan työhaun keskellä ehtinyt lukea sähköpostiviestejäni.

”Kuten aiemmin tällä viikolla lähetetyssä jäsenkirjeessä jo kerrottiin, jäsen katsotaan eronneeksi yhdistyksestä, jos jäsenmaksua ei ole suoritettu maksukehotuksen eräpäivään mennessä. Maksamatta jääneiden yhteystiedot (myös sähköpostiosoite) poistetaan 1.2.2019 jäsenrekisteristä.”

”lmoitan vielä, että olen poistanut yhteystietosi jäsenrekisteristämme sekä sähköpostiosoitteesi s-postituslistaltamme, koska jäsenmaksua ei ollut kirjautunut yhdistyksen tilille maksumuistutuksen jälkeen (tilanne tarkistettu 1.2.2019). Kiitos mukana olosta… ja toivottavasti vielä joskus haluat liittyä takaisin.”

  • hyvin ilmoitettu (tietokone ehdotti alkuperäisen viestin imoittamisen oikaisuksi lomittamista, hehee)
  • olisin mielelläni jatkanut maksamista, mutta edellisten viestien jälkeen ei enää huvittanut ystävällisistä terveisistä huolimatta

Mielenkiintoista, miten nolattu olo tulee, kun saa useampia ns. uhkailuviestejä, vaikka niissä on vuodenjatkotoivotteluja. En ole vielä oppinut kunnon köyhäksi.

Tracks, Areena

  • suosittelen elokuvaa Tracks (2013), jossa nuori nainen matkustaa koiran ja neljän kamelin kanssa halki Australian erämaan
  • hämmästyttävä, erittäin kiinnostava ja ajoittain surullinen kertomus rohkeasta naisesta, joka opetteli hoitamaan kameleita ja pärjäsi hyvin vaikeissa oloissa National Geographic -lehden tuella
  • katselupäiviä on enää neljä

https://areena.yle.fi/1-2278268

Ruokarytmi

  • luin ruokatoimittaja Soili Soisalon ja elintarviketieteiden lisensiaatti Eeva Voutilaisen kirjan Ruokarytmi (Tammi 2016), jossa mainittiin asia, joka kaikkien meidän pitäisi tietää eli ruokarytmi
  • säännöllinen ruokailu (todella!) tahdittaa sisäisiä kelloja, auttaa painonhallinnassa ja tukee aineenvaihduntaa
  • ruokaa 3-5 tunnin välein
  • ei liian pitkiä taukoja
  • ateriat painottuvat aamuun ja päivään
  • univelka sekoittaa aineenvaihdunnan
  • kirjassa ehdotetaan vuorotyöläisille ruokaa
  • kasvikset huijaavat kylläisyyskeskusta, sillä ne täyttävät mahalaukkua
  • kasviksia 500–600 grammaa (olisinpa kunnon ihminen ja söisin kilon kasviksia päivässä)
  • juo 1-1,5 litraa nestettä
  • liiku päivittäin

Kirjassa on reseptejä mm. pinaattimunakkaalle, leipätaskuille, tuorehernekeitolle, vuodenaikojen mukaiselle salaattipalapelille (kannatan!), superkulhoille ja mansikka-raparperikakulle.

Kiinnostava kirja kannattaa lukea.

Kasviksia

  • tuttu pitää kokkaamisesta ja hänen puheittensa perusteella heillä on aina tarjolla runsaasti kasviksia
  • laiskana pesijänä ja pilkkojana kysyin häneltä neuvoa, miten syödä enemmän kasviksia?
  • olen tietenkin lukenut aiheesta vaikka kuinka paljon, mutta mietin, että saisin tarkemman neuvon
  • valaiseva vastaus: ”meillä syödään paljon kasviksia.”
  • hyvä yritys, mutta tilanne ei ollut yhtä opettavainen kuin toivoin

Mitä jälkeen jää

Varasin ja lainasin ruotsalaisen Margareta Magnussonin teoksen Mitä jälkeen jää, jossa yli 80-vuotias viiden lapsen äiti kirjoittaa kuolinsiivouksesta.

Ehdotukset:

Aloita kellarista ja ullakosta sekä eteisen kaapeista ja vaatekomeroista

  • positiivista: ei ullakkoa!
  • vähemmän positiivista: täpötäysi kellari
  • haastavaa: melkein yksitoista vuotta samassa asunnossa
  • negatiivista: eteisessä on kaappi, josta otan hammastahnaa tai -harjan, vaikka kaapin muu sisältö on – lähes – hämärän peitossa (en tietenkään kerro kenellekään kaapista, ikinä)

Jatka suurista esineistä ja etene pienempiin, kuten kirjeisiin ja valokuviin

  • valokuvista onneksi karsin valtaosan useampi vuosi sitten
  • toisaalta surin sitä, että lapsuudenkuviamme ei enää ollut äidillä ja mietin myöhemmin, veikö äiti kuvat valokuvaliikkeeseen ja unohti muistisairauden vuoksi hakea kopiot?

Lahjoita sieviä, mutta tarpeettomia esineitä jollekin toiselle, joita tuotteet ilahduttava, kuten kirjoittajan anoppi teki asuttuaan vuosia Japanissa (miten viehättäviä tuliaisia!)

  • Asiasta viidenteen, luottokampaaja oli käynyt Ecuadorissa, jonka mielelläni kirjoittaisin Ekvador, kuten uskoakseni Agri-Colan aikoina. En ole koskaan käynyt Etelä-Amerikassa, mikä on haava sielussani.
  • Juttelin opiskelijan kanssa, joka kertoi olleensa vaihto-oppilaana Costa Ricassa. Huikeaa! Vaihto-oppilasmenneisyys Yhdysvalloissa ei kuulostanut enää juuri miltään, kun mahdollisuus oli – melkein – käydä koulua köysiratoja pitkin etenemällä.

Paperisilppuri on hyödyllinen, koska asiakirjat, joissa on henkilötunnus, kannattaa hävittää

Kirjoittaja teki huoneen esineistä listan:

  • annetaanko pois esim. hyväntekeväisyyteen, heitetäänkö roskiin, pidetäänkö jne.

Oi niitä aikoja, jolloin paperille painetut kirjat olivat vielä arvostettuja esineitä.

Keittokirjoja kirjoittaja säästi muutaman, joissa mainittiin mm. Singapore Sling – cocktail, koska kirjoittajan perhe asui Singaporessa kuuden vuoden ajan (olen vain lyhyesti vieraillut Singaporessa, nyyh). Kirjoittaja mainitsi, että juoma maistuu siltä, kun siihen olisi käytetty kaikki, mitä keittokomerosta löytyy.

  • uteliaana absolutistina katsoin reseptin ja ainoa, mistä pidin, oli ananasmehu (no, limemehukin menee), joten olisin huono Singapore Slingeilijä
  • kai jäämurskasta pitäminen huomioidaan?

https://www.soppa365.fi/reseptit/juomat/torstaidrinkki-singapore-sling

Edesmenneen aviomiehen jälkeen ns. miesluola eli miehen työkaluvarasto tyhjeni, kun useampi nuori mies pääsi valitsemaan itselleen työkaluja vaimon otettua talteen muutamia tarvitsemiaan esineitä, kuten vasaran, pihdit, ruuvimeisseleitä jne.

Perheellä oli Singaporessa iäkäs, eläinsuojelujärjestöstä haettu tanskandoggi, joka ei voinut sairastamansa reuman vuoksi syödä lihaa, joten koiranruokana oli täysjyväriisiä, paistettuja kananmunia ja keitettyjä vihanneksia, joita perheen teini-ikäiset lapset päätyivät syömään koulun jälkeen välipalaksi. Luotan, että koirakin sai ruokaa.

Kirjassa on hellyttävä kertomus Klumpeduns-kissasta, joka suri vanhainkotiin muuttanutta isäntää.

Mainintana olivat saaduista lahjoista lähetetyt kiitoskirjeet, joita tietenkin lähettivät myös lapset ja tytär esitti toiveen: ”voisitko kirjoittaa heille ja sanoa, että minä olen kuollut”. Kiittäminen ei ilmeisesti tuntunut luontevalta. Mielestäni jokaisessa normaalissa perheessä kaikki osaavat kiittää.  Vien lounasravintolasta paperimukissa kahvia kivalle työkaverille, koska en itse juo kahvia ja kohtelias työkaveri kiittää aina ilahduttavan kohteliaasti. Arvostan!

Mielestäni paras vinkki, jos saat lahjan, josta ei pidä: anna lahja pois. Lahjoittajaa ilahdutti antaa lahja, mutta ihmisillä on hyvin monenlaisia makuja, joten saajalle tuote voi olla taakka. Kyse on kuitenkin vain esineestä, ei tunteista.

Kirjoittajan, muoti- ja mainospiirtäjän ja taiteilija Margareta Magnussonin mukaan kuolinsiivous on mukavaa, jännittävää ja vapauttavaa. Olen samaa mieltä, koska minun aarteeni eivät välttämättä ole kenenkään muun aarteita. Hänen töitään on esitelty Göteborgissa, Tukholmassa, Singaporessa, Hong Kongissa ja ympäri Ruotsia.

Talvipuutarha

  • Talvipuutarhassa on tänäkin vuonna kauniita pääsiäiskukkia, joten puutarhaan kannattaa mennä

ti-ti 16.–23.4.2019 klo 12–16

https://www.hel.fi/helsinki/fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/muu-vapaa-aika/seikkaile/talvipuutarha/talvipuutarha

Mainokset

Melkein työpaikka

Hain johdon assistentiksi kiinnostavaan työpaikkaan, joten perehdyin yrityksen toimintaan nettisivujen ja kirjallisuuden avulla. Pääsin haastatteluun ja juttelin mukavien ihmisten kanssa erittäin viehättävässä rakennuksessa.

Olisin voinut kävellä työmatkat. Olen aina matkustanut töihin, joten lähellä oleva työpaikka olisi ilahduttava.

Kerroin, että minulla on sairaushistoriani perusteella oikeus 50 prosentin palkkatukeen. Yrityksellä oli rahat varattu rekrytointiin, mutta halusin mainita edullisemmasta mahdollisuudesta.

Haastattelut jatkuivat, joten odotin kaksi viikkoa päätöstä ja toivoin viimeiseen hetkeen saakka, että minut valitaan. Ei valittu, vaan valittiin joku toinen, joka sopi paremmin kyseiseen työhön.

Toisaalta arvelin, että niin käy jo sen jälkeen, kun olin lähettänyt kiitosviestin haastattelusta eikä siihen koskaan vastattu. Rekrytoijilla on kiire eikä heillä välttämättä ole aikaa vastauksiin, mutta tilanne mielestäni kertoo siitä, ettei haastateltu ollut yritykselle sopiva henkilö.

Harmi. Olisin viihtynyt heillä hyvin mielenkiintoisten töiden ja ystävällisen henkilökunnan vuoksi.

Tavoittelin toisen työpaikan edustajaa kahtena päivänä ja lähetin hakemuksen asiantuntijatehtävään. Yrityksestä soitettiin minulle hetkeä myöhemmin puheluni perusteella. Kerroin työnhaustani, kuulin vastauksen soittajan hiljaisuudesta ja arvelin, että he olivat jo tehneet sopimuksen. Kyllä, suullinen sopimus oli tehty. Hakuaikaa työhön oli ilmoituksen mukaan jäljellä yli kaksi viikkoa. Mukavaa, että he löysivät sopivan tekijän. Harmi, etten tiennyt, että henkilö oli jo valittu, kun räätälöin hakemuksen.

Soitin kolmanteen, erittäin kiinnostavaan työpaikkaan useamman kerran, mutta en tavoittanut henkilöstökonsulttia. Hän oli varattuna koko päivän. Hänen kollegansa pyysi minua lähettämään sähköpostin, johon toinen konsultti vastaa. En saanut vastausviestiä.

Soitin neljänteen työpaikkaa, tavoitin esimiehen ja kysyin tarkemmin työstä. Paikka oli oikeasti haussa eikä ”meillä on jo työntekijä, mutta ilmoitus on pakko laittaa” -haussa ja vaikutti hyvältä ja monipuoliselta. Lähetin hakemuksen, mutta en kuullut mitään kyseisestä yrityksestä.

Olen päässyt viiden kuukauden aikana kahteen haastatteluun, mistä olen tyytyväinen. Olisin vielä tyytyväisempi, jos löytäisin kiinnostavaa työtä, jossa minusta olisi hyötyä.

Työnhaku jatkuu.

Reiss-motivaatioprofiili

Hain työpaikkaa, johon valittiin myyntiin erikoistunut henkilö. Kävin valinnan jälkeen haastateltavana työntekijää etsineessä Minjonissa, joka tekee motivaatiorekrytointia.  

Pääsin tekemään nettilinkin kautta saamani Reiss-motivaatioprofiilitestin, jossa tutkittiin hakijoiden vahvuuksia. Tieteellinen pohja tulee amerikkalaisen psykologian professori Steven Reissin motivaatiotutkimuksesta. Ihmisillä on 16 psykologista perustarvetta.

Varmistin rekrytointiyrityksen yhteyshenkilöltä, että voin julkaista tulokseni.

Vahvimmat ominaisuuteni

Uteliaisuus

Arvostaa asioiden ymmärtämistä, pyrkii selvittämään asiat perin pohjin, käyttäytyminen on älyllistä, haluaa tietoa, on pohdiskeleva ja analyyttinen, kiinnostunut ideoista, tiedoista ja teorioista riippumatta niiden käytännön hyödystä. Elinikäinen oppija. Haluaa toimia tutkijana.

  • pitää paikkansa
  • opin lukemaan nelivuotiaana ja olen koko ikäni ollut kiinnostunut tiedosta ja lukenut todella paljon

Esteettisyys

Laittaa paljon painoarvoa kauneudelle, taiteelle, designille, muodille tai aistillisuudelle.

  • täsmää, koska kauneus, taide ja design ilahduttavat
  • esteettisesti kaunis työympäristö on tärkeä, samoin kaunis maisema ikkunasta (tietenkin!)

Syöminen

Nauttii syömisestä, on hyvä ruokahalu, kokeilee erilaisia ruokia ja makuja, ruoka on nautinnon ja juhlimisen arvoista.

  • syöminen on ilo jo ruoan värien, tuoksun ja maun perusteella
  • kai nirso syöjäkin käy, joka tutkii aina listalta, mitä voi ja haluaa syödä?
  • stressi voi ikävä kyllä lisätä ruokahalua

Vahvat ominaisuudet

Riippumattomuus

Arvostaa henkilökohtaista vapautta ja omavaraisuutta, ei halua olla riippuvainen toisista, pyrkii tekemään asioita yksin ilman apua toisilta henkilöiltä, haluaa elää yksilöllisesti, arvostaa yksilön autonomiaa.

  • ideaalimaailmassa selviäisin kaikesta itsenäisesti

Kunnia

Periaatteet tärkeitä, suuri tarve olla suoraselkäinen, arvostaa moraalia, luonnetta ja perinteitä, arvostaa uskollisuutta.

  • mikään edellisistä ei yllättänyt, koska työskentelin alalla, jossa rehellisyys oli ja on tärkeää
  • uskollisuus on mielestäni erittäin tärkeää ja arvostan uskollisia ihmisiä

Fyysinen aktiivisuus

Nauttii liikkumisesta ja fyysisestä kunnosta, energinen, aktiivinen, rakastaa fyysistä rasitusta.

  • elämä on hyvää, kun pääsee liikkumaan!

Heikko kohta

Valta

Vähemmän kunnianhimoisia tavoitteita, vaikka olisi kykyä ja potentiaalia.

Aikaa on työn lisäksi myös elämälle.

  • suomennus: lukemiselle

Ihmisten erilaisuus

Toisilla ihmisillä on toisenlaiset kiinnostuksen kohteet ja motiivit ja kyseinen seikka aiheuttaa ongelmia. Ihmiset usein arvostavat omia ominaisuuksiaan ja olettavat muiden ajattelevan samoin.

Vaihtoehtoja olivat: esteettisyys, syöminen, fyysinen aktiivisuus, mielenrauha, sosiaaliset kontaktit, perhe, status, kosto/voittaminen, järjestys, kerääminen, kunnia, idealismi, valta, riippumattomuus, uteliaisuus ja hyväksyntä.  

Minjon

Minjon välittää junior- ja entrytason työntekijöitä sekä assistentteja. Motivaatioprofiilien purkutilaisuudessa muut olivat lasteni ikäisiä, mikä huvitti minua. Havahduin siihen, että työtaustallani ja osaamisellani voin hakea haastavampia tehtäviä.

Kiitokset mielenkiintoisista tuloksista Minjonille, hyvälle rekrytointiyritykselle. Oli hauska keskustella ystävällisen rekrytointikonsultin Isabellan kanssa ja käydä kiinnostavassa profiilinpurkutilaisuudessa.

Hemapolilla

Vuoden tauon jälkeen kävin hematologisella poliklinikalla.

Minulle oli varattu aika klo 8:30, mitä ihmettelin. Aamuaikoja on varattu aiemminkin, mutta lähes poikkeuksetta ne on siirretty poliklinikan toimesta jollekin kauempaa tulevalle. Näin ei tällä kertaa tapahtunut.

Olin sairaalassa ennen kahdeksaa ja vein takin Kolmiosairaalan kaappiin. Sain melko vaivihkaa suljettua kaikkien kaappien ovet, joten rivi näytti jälleen kerran hyvältä ja siistiltä.

Kahvioon oli tullut myyjän mukaan loka- tai marraskuussa salaattibaari, mistä ilahduin. Kiva, että saa itse valita vaihtoehdoista. Kahvia tai teetä en juo, joten vesilasillisen ja karjalanpiirakan jälkeen ilmoittauduin Kolmiosairaalan automaatilla.

Pidän automaatti-ilmoittautumisesta, jossa voin hyväksyä yhteystietoni. Niiden ilmoittaminen aulassa päivystäneille ihmisille tuntui turhauttavalta, kun vastasin samoihin kysymyksiin lukemattomia kertoja ja tuntui, että vein aikaa joltain järkevämmältä, jota he olivat tekemässä.

Hemapolille käveli lääkäri, joka avasi automaattisesti avautuvan oven seinäpainikkeesta. Nopeuttaakohan painikkeen käyttö oven aukeamista?

Luin hetken odotustilassa ja pääsin vastaanotolle. Olen käynyt useamman vuoden ajan samalla lääkärillä, vaikka alkuvaiheessa minua tutki useampi lääkäri. Suosikkini heistä oli ystävällinen ja huomaavainen Vesa Lindström.

Juttelimme hetken, hematologi vahvisti jo saamani tiedon, että suolistoni on kunnossa ja maksani voi hyvin. Niin oletinkin. Ferritiiniarvo oli pudonnut hieman ja samoin hemoglobiini, joten sain kolmen kuukauden Obsidan-rautakuurin. Farmaseutin mukaan rauta ei ärsytä vatsaa, koska aine vaikuttaa vasta suolistossa.

Kerroin hematologille, että niveleni ovat jäykät useiden kortisonikuurien jälkeen ja olen stressaantunut, kun en löydä uutta työpaikkaa. Työsuhteeni päättyi vuosia sitten yt-neuvotteluissa, kun olin sairauslomalla allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Hematologi katsoi minuun ja totesi, ettei tilanne ole hänen syynsä tai minun syyni. Mielestäni tilanne on minun syyni.

Puhuimme silmieni hoidosta. Kroonisesta ja vaikeasta käänteishyljinnästä on hyötyä, koska luuydinsyöpäni parani vuosia sitten. Hyvä, että käänteishyljintä päättyi maksassa ja munuaisissa ja pääsin eroon mm. kortisonista. Kortisoni ei pidä minusta yhtään.

Krea-arvon perusteella hematologi neuvoi minua juomaan enemmän vettä. Juon usein vettä, mutta en ilmeisesti riittävästi.

Riisuuduin alusvaatteisilleni, kävin vaa’alla ja istuin paperin peittämälle sängylle. Hematologi mittasi verenpaineeni käsivarresta, happipitoisuuden sormenpäästä ja katsoi suuhuni. Seuraavaksi hän kuunteli keuhkojani. Menin selinmakuulle, hän nipisteli jalkojani, joissa ei ole ollut käänteishyljintää ja tunnusteli sisäelimiäni vatsan kautta. Tutkimus päättyi ja sain pukea. En pidä kyseisistä tutkimuksista ja yritän aina välttyä niiltä. En ole kertaakaan onnistunut, koska ne kuuluvat hematologin toimintaan. Kummastelen tutkimuksia, koska olen parantunut myeloomasta vuosia sitten.

Sain palautetta suklaaruokavaliostani, minkä ymmärrän. Ehdotin tilalle alkoholismia, joka on hyvin, hyvin monen suomalaisen vakioharrastus. Vaikea harrastus absolutistille, mutta halusin ehdottaa vaihtoehtoa. Hematologi ei kannattanut kumpaakaan ehdotustani.

Pääsin eroon Cotrim Forte -keuhkonsuojalääkkeestä, mistä olin tyytyväinen. Kysyin, miksi saan edelleen kyseistä lääkettä ja hematologi totesi, ettei lääkettä tarvitse enää ottaa. Saan lääkkeen takaisin, jos joudun jatkossa ottamaan kortisonia. Toivottavasti en joudu, koska kortisoni oli hyvin hankala lääke mm. reisien heikkenemisen ja kauhistuttavan turvotuksen vuoksi.

Hematologi muistutti hammaslääkärikäynneistä, jotka ovat terveyden kannalta tärkeitä. Päätin säästää viime vuonna ja lykkäsin tarkastusaikaa. Ratkaisu oli huono, koska takahampaaseen tuli reikä ja hammas paikattiin päivystyksessä.

Seurantani jatkuu Meilahdessa käänteishyljintäni vuoksi, koska käyn säännöllisesti silmäsairaalassa. Hematologi ehdotti vaihtoehdoksi Peijasta, jossa hoitoni vuosia sitten alkoi, vaikka asuin Helsingissä. Käyn mieluummin tutkimuksissa kotipaikkakunnallani.

Seuraava tapaamisemme on ilahduttavasti puolentoista vuoden kuluttua ja verikokeeseen menen puolen vuoden kuluttua. Hyvä! Tunsin aina, että vein jonkun sairaamman paikan, koska onnekkaasti paranin vuosia sitten.

Kiitin, poistuin ja kävin Veteirassa ostamassa kissanruokaa. Seuraava eli seitsemäs kissanruokasäkki on ilmainen, mitä arvostan. Käsitykseni mukaan kissat tietävät, koska kissanruokasäkki on tyhjenemässä, koska ne syövät silloin normaalia enemmän.

Liisankatu, raapiminen, naivistit ja kosto

Edellisillä ei ole juuri mitään asiayhteyttä.

Työhönpaluu Liisankadulla

Osallistuin eilen Suomen Syöpäpotilaiden tilaisuuteen, jossa syövän sairastanut kertoi työhönpaluustaan toivuttuaan sairaudestaan ja me muut sairastuneet osallistuimme keskusteluun.

Hain läppärini huollosta ja kiirehdin paikalle painava läppärilaukku mukanani. Ei, minulla ei ole kevyttä läppäriä, vaan kehonrakennusläppäri.

 Hakaniemen kauppahallista nappasin mukaan hyvin myöhäisen lounaan eli lohileivän, jota tökerösti  maistoin jo ratikkapysäkeillä ja söin loppuun ennen tilaisuuden alkamista. Rohkenin tehdä näin, koska viimeksi tarjolla oli lohipiirakoita. Oletin, etten syömällä lohileipäni vahingoita allergisia. Tietääkseni en vahingoittanut. Paperipussin osasin heittää roskikseen, koska olen harvinaisen lahjakas roskistenkäyttäjä. Hehee.

Puhuimme sammakoista, joita terveet ihmiset sanovat sairastuneille. Mietin, etteivät sammakot haittaa, koska sammakoiden sanojat kuitenkin välittävät. He eivät hylkää sairastuneita. 

Puhuimme siitä, kuinka terveiltä useimmat sairastuneet näyttävät niin terveiden kuin sairastuneidenkin mielestä. Ei syöpää yleensä näe toisesta. Kaljuuden tai kortisonipöhön huomaa, mutta kortisonilla hoidetaan muitakin sairauksia kuin syöpää eikä syöpä ole ainoa kaljuuden syy.

Näytin muille kortisonipöhökuvani ja unohdin näyttää kuvaa etäyhteydessä olleelle. Anteeksi seniiliyteni.

Toisten sairauksia ja kokemuksia kuunnellessa keskityin heidän tarinoihinsa ja yritin olla itkemättä, koska muiden murheiden kuunteleminen sai kyyneleet nousemaan silmiin.

Pidin sympaattisena sairastunutta, joka suri nuorta päivystyslääkäriä, joka joutui kertomaan hänelle syövästä.

Oikeudenmukaisessa maailmassa etenkin lapset ja pienten lasten vanhemmat pysyisivät terveinä ja vanhemmat eläisivät tyytyväisinä ja onnellisina lastensa kanssa. Uskon, että valtaosa keski-ikäisinä tai iäkkäinä sairastuneista toivoo, ettei yksikään heitä nuorempi sairastuisi. ”Kannattaa” sairastua eläkkeellä, niin taloudellinen pärjääminen voi olla helpompaa. Ideaalimaailmassa kukaan ei sairastuisi koskaan, mutta keski-ikäisenä on jo ehtinyt elää, matkustaa ja nauttia elämästä. Nuorempien sairastuminen tuntuu aina yhtä epäoikeudenmukaiselta.

Tilaisuuden jälkeen en jäänyt juttelemaan, vaan kiirehdin bussipysäkille – ja myöhästyin bussista. Yleensä bussi hyytyy liikennevaloihin, mutta ei tällä kertaa, joten päädyin palelemaan Kaisaniemeen ja vaihtopysäkille. 

Toivon, että jokainen sairastunut elää mahdollisimman terveenä jatkossa. 

Raapiminen

Kylmyyden lisääntyessä raapiminen lisääntyy eli pakko rasvata. Kuvittelin rasvanneeni ihoni hyvin, kunnes olin villasukkien peittämillä varpaankynsilläni raapinut yöllä verille pohkeet ja toisen jalkapöydän ihon. Mitä ilmeisimmin olin yöllä potkinut sukat pois.

Aika siirtyä Ceridal-öljyyn Ceralan Plus -voiteen lisäksi. Löysin Nivealta kasvoille hyvän hajustamattoman aurinkovoiteen, jonka suojakerroin on 30. Todella moni aiemmin käyttämäni hajustamaton voide on lopetettu.

Naivismin Joulu Iittalassa la-su 24.11. – 16.12.2018 klo 11-17

Ooh, naivisteja voi käydä ihailemassa Iittalassa talvellakin!

Ratatöiden vuoksi matka Helsingistä Iittalaan kestää ikuisuuden, koska ensin matkustetaan R-junalla Riihimäelle ja jatko on bussikuljetuksena. Kannattanee mennä autolla. 

https://naivistit.fi/naivistinen-joulu-2018/

Lahjakkaan Mia Bergqvistin (maalaus) töitä ei ole esillä, mikä on harmillista.

Kosto

Kuten olen kerran tai osapuilleen kymmenen maininnut, niin huvittelen keräämällä roskia. 

Hienotunteisena en kerro mielipiteitäni koirienomistajista, jotka pakkaavat koiriensa jätökset muovipusseihin ja heittävät pussit metsiin, ojiin tai jonkun toisen pensasaitaan. Käyttäisitte edes biojätepusseja, niin tulevaisuuden arkeologit eivät pyörry.

Suosikkikostoni roskaajille on melkein lopussa:

Onneksi minulla ei ole moottoripyörää. 

Vielä.

Eikä tule koskaan olemaan, koska moottoripyörät eivät kuulu maailmaani.

Enkä heittäisi roskia kenenkään päälle, vaikka ajatus ilahduttaisi. 

Me härät emme usko horoskooppeihin

Olen kuunnellut useamman henkilön – myös miesten – kommentteja horoskooppimerkeistä, mutta me härät emme usko horoskooppeihin. 

Näin naistenlehden (luotettava lähde) sivulla linkin, jossa kerrottiin, missä horoskooppimerkeissä on eniten narsisteja. Olen paha ihminen, koska narsistien ns. yleisyys huvittaa minua. Eivät kaikki aiemmat puolisot voi millään olla narsisteja. Ehkä 98-99 prosenttia heistä, mutta eivät kaikki.

Arvasin kolmesta vaihtoehdosta kaksi ja olin – melkein – ylpeä itsestäni: oinas ja leijona. Ensimmäisestä olin varma ja seuraavasta melkein varma. Kolmas oli yllätyksekseni kauris. Heillä on taipumuksena hyväksikäyttää toisten tunteita ja apua. Hui kauhistus.

Testin lukijat suuttuivat astrologin kannanotoista. (Horoskooppimerkkejään en tiedä. Tirsk.)

Taas opin jotain uutta, joka mahdollisesti pitää paikkansa jonkun mielestä. 

Anteeksi, anteeksi, ANTEEKSI

Tapahtui jotain uskomatonta: useampi vieras ihminen kiitti minua roskien keräämisestä.

Puistokummeilen lähes päivittäin eli kerään roskapussillisen tai puoli jätesäkillistä roskia siistiksi kuvittelemastani lähiympäristöstä. Kerrankos sitä erehtyy.

Virheellinen tilasto

Olen tullut siihen tulokseen, että THL:n tilastot tupakoivista suomalaisista eivät pidä paikkaansa. Tupakoivia syyllistetään yhtä paljon kuin ylipainoisia, joten monet ”unohtavat” tutkimuksissa mainita, että he polttavat.

Ylipainoiset valehtelevat vastaavien tutkimusten mukaan painonsa useita kiloja alaspäin. Kaikkea ei kuitenkaan pysty kuromaan kasaan korseteilla, koska ylhäältä tai alhaalta väkisinkin tursuaa traania.

Kolmetoista prosenttia miehistä ja kymmenen prosenttia naisista EI VOI heittää noin paljon tupakka-askeja maahan, vaikka kaupungeissa tupakoidaan enemmän kuin maaseudulla. Maaseudulla roskapussit kuulemma heitetään maanomistajien metsiin.

THL, pyydän, että tohtorinne ja tutkimusryhmänne ystävällisesti tekevät luotettavamman mittauksen tupakoijista. Väitän, että tupakoijia on huomattavasti enemmän kuin tilastoissa.

Joulumarkkinat

Vein eilen roskat ja juttelin hetken naapurin kanssa pihalla. Lisäsin silmätippoja ja hän neuvoi minulle oikeanlaisen tiputtamistavan. Nyt tiedän, että tipat tiputetaan keskelle silmää. Mistäpä olisin tiennyt oikean tavan kuuden vuoden rankan käänteishyljinnän jälkeen? Nyt tiedän. Minulla oli aiemmin illuusio siitä, että tippa kulkeutuu silmässä, kun suljen silmät tippojen tiputtamisen jälkeen.

Kävelin sunnuntaina joulumarkkinoille ja keräsin maahan heitettyjä roskia. Ylempään rinteeseen, joka ei ollut mikään kulkuväylä, oli heitetty avaamaton paketti naudan jauhelihaa. Pakkaus oli vanhentunut 7.10. Onneksi minulla oli roskapihdit, joilla kiikutin paketin lähimpään Molok-syväkeräysastiaan.  Roskikselle matkaa oli peräti kymmenen metriä.

Ensin minua kiitti roskien keräämisestä kiinanpalatsikoiraansa ulkoiluttanut vanhempi naishenkilö, joka kertoi poimivansa muoveja mm. bussipysäkeiltä. Kiitin häntä teoista. Bussipysäkeillä on roskakoreja, mutta ilmeisesti niiden käyttäminen on joillekin haasteellista. Seuraavaksi minulle toivotti hyvää joulua naishenkilö markkinapaikan ovella, kun olin vielä toisella puolella tietä.

Ylitin tien, jätin roskapussin ulos ja kiersin tilassa.Hauskin idea oli punainen nauha, johon oli ripustettu iloisen värikkäitä vauvansukkia joulukalenteriksi. Ostin kasviskevätkääryleitä puoleen hintaan, koska olin lähellä sulkemisaikaa paikalla ja kympillä harmaat villasukat viluisia varpaitani lämmittämään. Kevätkääryleet ja sukat päätyivät keveään ostoskassiin, jossa kannan vesipulloa.

Jatkoin roskapartiointia ja sottaajien kummastelua.

Eläkkeelle jäänyt naishenkilö kiitti minua, kun jätin roskapussin bussipysäkin roskiksen viereen. Hän oli saanut lahjaksi roskapihdit ja kerää usein roskia samalta kadulta, josta olin koonnut ns. saalista. Kiitin häntä siivouksesta.

Pahviset kahvikupit ja niiden muoviset kannet pitäisi mielestäni kieltää lailla, samoin muilta mailta vierahilta raahatut oluttölkit, jotka päätyvät autojen litistäminä kaduille.

Roskienkeruun jälkeen tunnen itseni kunnon kansalaiseksi,vaikka työttömyys jatkuu ja olen yhteiskunnan taakka. Yli kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen työnhaku kirjoitusten mukaan vaikeutuu entisestään. Miten mukava tieto, kun tilanne on muutenkin hankala ja tulot ovat surkuhupaisat.

Akku

Kävelin lähikauppaan, jossa on postin palvelupiste, hakemaan läppäriin tilaamani akun. Nouto ei aiemmin onnistunut, koska henkilöllisyystodistus oli kotona.

Huvittelin menomatkalla keräämällä roskapussillisen roskia. Keräsin roskia aukiolta ja minua kohti käveli kuuden tai seitsemän maahanmuuttajataustaisen pojan ryhmä. Jatkoin roskien keräämistäja olin omissa ajatuksissani. Lähin heistä sanoi minulle kolme kertaa anteeksi, kunnes huomasin hänen puhuvan minulle. Arviolta 12-vuotias poika kysyi, siivoanko vapaaehtoisesti? Kerroin, että siivoan ja lisäsin, että minulla on outo harrastus. Ei heidän mielestään, vaan sain kehuja siitä, että pidän lähiympäristön paremman näköisenä. Kysyin toiselta pojalta, osaako hän käyttää roskiksia ja hän kertoi osaavansa. Onnittelin häntä siitä, että hän toimii oikein. Kerroin, että olen puistokummi ja sain roskapihdit Sörnäistenkatu 1-osoitteesta. Suosittelin harrastusta heillekin. Pojat kiittivät minua ja taputtivat käsiään. Heidän käytöksensä oli todella huomaavaista ja kohteliasta.

Myöhemmin kävelin samojen poikien ohi ja joku heistä heitti karkkipaperin maahan. Tilanne huvitti minua, vaikkei pitäisi. Nostin vaivihkaa paperin pihdeillä metrin päässä olleeseen roskakoriin.

Arvostan sitä, että pojat ainakin yleensä pitävät siististä ympäristöstä.

Suomen Turuus

Keskiviikkona klo 9 lähdin TE-palveluiden bussilla RekryExpoon Turkuun. Luulin olevani hyvissä ajoin paikalla 20 minuuttia ennen lähtöaikaa. Enpä ollut, koska bussissa istui jo parikymmentä ihmistä.

Laitoin toiveikkaasti kassin viereeni, jottei kukaan tulisi yskimään päälleni. Eipä onnistunut, koska viereeni halusi istua nuori nainen. Siirsin tietenkin kassini pois penkiltä, vaikka bussissa oli vielä paljon tyhjiä paikkoja. Kävi tuuri eikä hän yskinyt, mutta kännykkää käyttäessään, riisuessaan tai pukiessaan takkia hän löi minua parikymmentä kertaa kyynärpäällä kylkeen. Kylkeni ei arvostanut tilannetta yhtään.

Olin niin väsynyt, että nukahdin useita kertoja matkan aikana. Bussi pysähtyi Espoon Ikean lähellä olevalla pysäkillä, Lohjalla, josta ei noussut kyytiin matkustajia ja myöhemmin Salossa. Olin umpiunessa, joten en päässyt laskemaan salolaisia. Pidän fiksuna, että Varsinais-Suomi järjestää ilmaisia matkoja ulkopaikkakuntalaisille, koska työvoimaa tarvitaan.

Jokin tunneli oli suljettu, joten kiersimme messukeskukseen Raision kautta. Turku oli tietenkin muuttunut todella paljon niistä ajoista,jolloin työskentelin siellä ylioppilaskirjoitusten jälkeen.

Perillä kerroin Etelä-Suomen työvoimatoimiston edustajille, että palaan pois Turusta toisella bussilla. Halusin käydä messujen jälkeen taidenäyttelyssä. Maksoin narikkalipun (kaks viiskeet) infossa ja kiertelin kojuilla. Kysyntää oli lähinnä ruumiillisen työn tekijöille, joten en tyrkyttänyt itseäni telakalle tai varastoon. Toimistotyöntekijänä TYKS eli yliopistollinen keskussairaala kiinnosti, mutta jonot kojulle olivat pitkiä. Katson tiedot netistä.

Roskaajasuomalaiset osallistuivat messuille, koska lattioilla oli karkkipapereita.

Sani Leino

Olin katsonut etukäteen ohjelman ja menin kuuntelemaan modernin myyntityön ammattilaisen ja LinkedIn-”tutun” Sani Leinon luennon. Hän muistutti yksilön tärkeydestä ja siitä, että jokainen on oman alansa asiantuntija.

Juttelin hyvän ja hauskan luennon jälkeen hänen kanssaan ja kysyin työnhakuvinkkejä kuuden syöpäsairauslomavuoden ja 53-vuotiaana työttömäksi jäämisen jälkeen.

LinkedIn-viestini luki alkusyksystä 11 700 ihmistä,mutta kukaan ei ottanut minuun yhteyttä. Soitan yrityksiin, lähetän hakemuksia ja täytän rekrytointiyritysten sivuille tietojani.

Onneksi pääsen erittäin hyvältä vaikuttavaan rekrytointiyritykseen haastateltavaksi ensi viikolla.

Ei minun järkeni mihinkään hiipunut rankkojen ja pitkien hoitojen aikana. No, tilapäisesti hiipui mm. aivoaneurysmaleikkauksen jälkeen, mutta eiköhän se ollut ymmärrettävää, kun pää kaiverrettiin auki. Solumyrkkyjäkään en tiputtaisi keneenkään enkä syöttäisi karmeita lääkkeitä, jollei olisi ihan pakko.

Sani Leinon neuvojen mukaan jatkan LinkedIn-markkinointia ja otan yhteyttä yrityksiin. Ongelmani on, että koen monet ”vähän mä tein hyvää ja olin ihan ihana ja todella kiva” -viestit ongelmallisiksi, joten niiden julkaiseminen tuntuu viheliäiseltä. Jos autan tai tuen jotain, niin kertominen tuntuu nololta rintaanpaukuttamiselta. Ei tietenkään pitäisi ajatella noin näinä Vähän mä olin hyvä -aikoina.

Yhdestä asiasta olen oikeasti ylpeä eli siitä, että allogeeniseen kantasolusiirtoon menevät saavat ehkä jotain vinkkejä eristyshuoneessa olemisesta kirjoittamieni tekstien perusteella, vaikka siirrostani on yli kuusi vuotta aikaa. Olen iloinen myös siitä, jos jotakuta toista huvittavat kokemukseni, joita usein pidän hassuina.

Opiaatti-ininä Helsingin Sanomissa

Luin digilehdestä kirjoituksen, jonka mukaan Yhdysvalloissa ihmiset kärsivät opiaattien vuoksi ja ikävä kyllä kuolevat käytön vuoksi kaduille. Syyllisenä on – tietenkin – suku, jonka yritykset valmistavat ja markkinoivat kyseisiä lääkkeitä.

Toisinaan muistan haikeana aikaa, jolloin jokainen ihminen vastasi ihan itse tekemisistään, ymmärsi tupakan olevan riski terveydelle ja käsitti, että kahvi voi olla kiehuvan kuumaa tai sen, ettei kolmiolääkkeitä tarvitse syödä ihan jokaiseen kipuun.

Vuonna 2017 20–84 -vuotiaista miehistä 13 prosenttia ja naisista 10 prosenttia tupakoi päivittäin. (THL) Nostan päivittäin kaduilta roskia ja valtaosa roskista on tupakka-askeja. Tupakoijia on vähän, mutta tyhjiä askeja ja tupakantumppeja on todella paljon. Samoin nuuskapurkkeja, vaikka nuuskaa ei myydä Suomessa. On se ihmeellistä.

Ruokakauppojen lähellä kuitit ylittävät tupakka-askit eli ilmeisesti sekä tupakointi, että kaupassakäynti lisäävät roskaamista. Oikeudenkäyntejä, anyone?

Lisäininä silmätippojen tarpeettomuudesta

Näin silmätippayrityksen mainoksen, jota useampi nokkelana itseään pitävä ihminen kävi kommentoimassa. Tipat ovat kuulemma turhuutta. Ystävällinen (toki) vinkki seuraavaan kertaan: jos on aihe, josta et tiedä yhtään mitään, niin älä kommentoi. Ikinä.

Pidin silikonitulppamaininnasta (niistä ei ollut apua minulle), Sjögrenin syndroomaa sairastavan ja reumapotilaan kommenteista. Fiksua kommentoida, jos ymmärtää asiasta jotain.

Pidän myös kyseisistä silmätipoista, vaikka Kela-tipoista silmilleni sopivat vain Oculacit.

Luennon jälkeen

Luennon jälkeen kiertelin vielä kojuilla, mutta en ottanut yhtään karkkia kulhoista eli en voi messukäynnin perusteella vetää suklaatehtaita oikeuteen. Nyyhkistä.

Kuuntelin hetken Viking Linen esiintyjää, joka etsi työntekijöitä laivoille ja vilkutin valkoiselle maskottikissalle, joka istui luennoitsijan jalkojen juuressa. Kissa vilkutti minulle, joten messukäynti oli onnistunut.

Varmistin, mistä etsimäni bussi 32 lähtee, mutta päädyin lähempää lähtevään bussiin 100. Maksoin kolme euroa kuljettajalle ja matkustin aurinkoista reittiä Turun kauppatorille. Tori oli kaivettu auki ja ympäröity aidoilla, mutta tieto oli mennyt minulta ohi. Wiklundia rempattiin, mutta löysin kaupan ja kävin ostamassa lisää vettä.

Kantarellikeitto ravintolassa ja kävely Onnibussin pysäkille Tuomiokirkon luo. Vaelsin katsomaan aiempaa kotiamme Hämeenkadulla ja huomasin bussilipun olevan edelleen voimassa, joten matkustin Varissuolle katsomaan entistä työpaikkaani. Vieressäni istunut ystävällinen poika neuvoi, missä kohtaa jään pois, koska maisemat olivat kummasti muuttuneet vuosien aikana.

Jäin pois ostoskeskuksen pysäkille, nousin rullaportaat, kävelin kauppakeskuksen toiseen päätyyn ja mietin, minne suunnata. Kiipesin ylämäen, jota ei ollut, kun oli 20-vuotias. Kummasti pykäävät nykyisin mäkiä.

Ilahduin huomatessani, että päiväkoti on edelleen samassa paikassa, missä se oli ikuisuus sitten. Läheinen leikkipuisto oli muuttunut tenniskentäksi eli joko lapsia treenataan jo 3-6 -vuotiaina TAI leikkipuisto oli siirretty toiseen paikkaan. Todennäköisesti tai.

Alueen asukkaat olivat muuttuneet 33 vuoden aikana eli Varissuolla asuu nykyisin paljon maahanmuuttajia.

Palasin lähtöpysäkille ja bussin lähtöön oli vielä aikaa. Käväisin Varissuon leipomossa, jossa myytiin ihanalta näyttäviä vehnäleipiä, kuten litteitä ”rieskamaisia” naan-leipiä. Kaikki pakkaukset maksoivat euron eli hyvä bisnes asiakkaiden kannalta. Naaneja en ostanut, mutta ostin ruutua muistuttavia pitkiä sämpylöitä ja seesaminsiemenillä päällystettyjä leipiä. Olipa kätevä kahden euron tuliainen minulta minulle.

Sisällissota, Wäinö Aaltosen museo – su 13.1.2019

Bussilla takaisin keskustaan ja tietenkin jäin väärällä eli päätepysäkillä pois. Olisi kannattanut jäädä edellisellä. Kävelin iltahämärässä (kello oli jo peräti neljä) kohti Wäinö Aaltosen museota ja Sisällissota-näyttelyä.

Ylitin hyvin valaistun sillan, joka soitti kaunista musiikkia ja kannatan vastaavia siltoja muuallekin.

Jatkoin Museokortilla vaikuttavaa ja surullista näyttelyä kiertämään. Paras tai ehkä pahin teos oli taiteilijan, jonka tekijää en järkyttyneenä huomannut. Taitavat amerikkalaisnäyttelijät Julianne Moore (s.1960) ja Alec Baldwin (s. 1958) puhuivat elämistään vainottuina ihmisinä mm. syyrialaisnaisena ja homoseksuaalina miehenä. Oli surullista ja kauhistuttavaa kuunnella kertomuksia vainosta ja väkivallasta, joita kyseiset ihmiset joutuivat kokemaan.

Tietoa näyttelystä:

”Yksi näyttelyn keskeisimmistä teoksista on Candice Breitzin (lisäsin lihavoinnin) vaikuttava videoinstallaatio Love Story, 2016, jossa esiintyvät mm. Julianne Moore ja Alec Baldwin. Breitz esittää teoksellaan kysymyksen ketä me kuuntelemme ja kenen äänellä puhumme. Ovatko tarinat oikeiden ihmisten todellisista kokemuksista vaikuttavampia, jos kertojana on tunnettu Hollywood-näyttelijä?”

Tarinat olivat vaikuttavia, vaikka esiintyjinä olivat näyttelijät. Eivät mielestäni näyttelijöiden vuoksi.

Minulla oli raakojen kertomusten jälkeen niin paha mieli,että kiersin katsomassa toimistokäytävässä Aaltosen veistoksia nähdäkseni jotain normaalimpaa.

Kävelin näyttelyn jälkeen uudelleen Wiklundille ja kiirehdin Tuomiokirkon pysäkille, jossa odotin bussia yli vartin. Järjetön odotusaika, mutta en halunnut myöhästyä. Bussi pysähtyi kauas jalkakäytävästä ja sain hilattua itseni kaiteen avulla sisään. Pitkä päivä alkoi ilmeisesti tuntua. Kiipesin portaat yläkertaan. Bussi oli ihanan hiljainen noin puolen kilometrin ajan, kunnes nuoret nousivat kyytiin Hämeenkadulta. Onneksi edessäni istuneet nukahtivat matkalla ja vain yksi nuori mies jaksoi puhua puhelimessa koko matkan ajan.

Kahdeksalta illalla olin Kampissa, josta kiirehdin bussipysäkille – ja odotin melkein 10 minuuttia. Kotona olin ennen yhdeksää eli pitkä ja mielenkiintoinen päivä Suomen Turuus.

Huomenna Turussa kannattaa suunnata joulumarkkinoille.

Tervetuloa Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoille

Koe taianomainen joulutunnelma Turun Vanhalla Suurtorilla neljänä viikonloppuna

24.–25.11., 1.–2.12., 8.–9.12. ja 15.–16.12.2018 klo 11–17.

Joulumarkkinoilta löydät nähtävää ja tehtävää koko perheelle. Torin täyttävät käsityöläisten laadukkaat myyntituotteet ja jouluiset herkut sekä monenlaiset musiikki-, teatteri- ja sirkusesitykset. Pukin pajalla tapaat Joulupukin perheineen!

Vanhalla Suurtorilla voit lisäksi nauttia talvisesta säästä lämpimän mehun kera, tehdä löytöjä joulukoristeiden vaihtopisteessä sekä hengähtää jouluhulinan keskellä Vanhan Raatihuoneen salin tunnelmallisissa joulukonserteissa.

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat järjestää Turun Suurtorin keskiaika ry.

https://www.suurtorinjoulumarkkinat.fi/