Hemapolilla

Vuoden tauon jälkeen kävin hematologisella poliklinikalla.

Minulle oli varattu aika klo 8:30, mitä ihmettelin. Aamuaikoja on varattu aiemminkin, mutta lähes poikkeuksetta ne on siirretty poliklinikan toimesta jollekin kauempaa tulevalle. Näin ei tällä kertaa tapahtunut.

Olin sairaalassa ennen kahdeksaa ja vein takin Kolmiosairaalan kaappiin. Sain melko vaivihkaa suljettua kaikkien kaappien ovet, joten rivi näytti jälleen kerran hyvältä ja siistiltä.

Kahvioon oli tullut myyjän mukaan loka- tai marraskuussa salaattibaari, mistä ilahduin. Kiva, että saa itse valita vaihtoehdoista. Kahvia tai teetä en juo, joten vesilasillisen ja karjalanpiirakan jälkeen ilmoittauduin Kolmiosairaalan automaatilla.

Pidän automaatti-ilmoittautumisesta, jossa voin hyväksyä yhteystietoni. Niiden ilmoittaminen aulassa päivystäneille ihmisille tuntui turhauttavalta, kun vastasin samoihin kysymyksiin lukemattomia kertoja ja tuntui, että vein aikaa joltain järkevämmältä, jota he olivat tekemässä.

Hemapolille käveli lääkäri, joka avasi automaattisesti avautuvan oven seinäpainikkeesta. Nopeuttaakohan painikkeen käyttö oven aukeamista?

Luin hetken odotustilassa ja pääsin vastaanotolle. Olen käynyt useamman vuoden ajan samalla lääkärillä, vaikka alkuvaiheessa minua tutki useampi lääkäri. Suosikkini heistä oli ystävällinen ja huomaavainen Vesa Lindström.

Juttelimme hetken, hematologi vahvisti jo saamani tiedon, että suolistoni on kunnossa ja maksani voi hyvin. Niin oletinkin. Ferritiiniarvo oli pudonnut hieman ja samoin hemoglobiini, joten sain kolmen kuukauden Obsidan-rautakuurin. Farmaseutin mukaan rauta ei ärsytä vatsaa, koska aine vaikuttaa vasta suolistossa.

Kerroin hematologille, että niveleni ovat jäykät useiden kortisonikuurien jälkeen ja olen stressaantunut, kun en löydä uutta työpaikkaa. Työsuhteeni päättyi vuosia sitten yt-neuvotteluissa, kun olin sairauslomalla allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Hematologi katsoi minuun ja totesi, ettei tilanne ole hänen syynsä tai minun syyni. Mielestäni tilanne on minun syyni.

Puhuimme silmieni hoidosta. Kroonisesta ja vaikeasta käänteishyljinnästä on hyötyä, koska luuydinsyöpäni parani vuosia sitten. Hyvä, että käänteishyljintä päättyi maksassa ja munuaisissa ja pääsin eroon mm. kortisonista. Kortisoni ei pidä minusta yhtään.

Krea-arvon perusteella hematologi neuvoi minua juomaan enemmän vettä. Juon usein vettä, mutta en ilmeisesti riittävästi.

Riisuuduin alusvaatteisilleni, kävin vaa’alla ja istuin paperin peittämälle sängylle. Hematologi mittasi verenpaineeni käsivarresta, happipitoisuuden sormenpäästä ja katsoi suuhuni. Seuraavaksi hän kuunteli keuhkojani. Menin selinmakuulle, hän nipisteli jalkojani, joissa ei ole ollut käänteishyljintää ja tunnusteli sisäelimiäni vatsan kautta. Tutkimus päättyi ja sain pukea. En pidä kyseisistä tutkimuksista ja yritän aina välttyä niiltä. En ole kertaakaan onnistunut, koska ne kuuluvat hematologin toimintaan. Kummastelen tutkimuksia, koska olen parantunut myeloomasta vuosia sitten.

Sain palautetta suklaaruokavaliostani, minkä ymmärrän. Ehdotin tilalle alkoholismia, joka on hyvin, hyvin monen suomalaisen vakioharrastus. Vaikea harrastus absolutistille, mutta halusin ehdottaa vaihtoehtoa. Hematologi ei kannattanut kumpaakaan ehdotustani.

Pääsin eroon Cotrim Forte -keuhkonsuojalääkkeestä, mistä olin tyytyväinen. Kysyin, miksi saan edelleen kyseistä lääkettä ja hematologi totesi, ettei lääkettä tarvitse enää ottaa. Saan lääkkeen takaisin, jos joudun jatkossa ottamaan kortisonia. Toivottavasti en joudu, koska kortisoni oli hyvin hankala lääke mm. reisien heikkenemisen ja kauhistuttavan turvotuksen vuoksi.

Hematologi muistutti hammaslääkärikäynneistä, jotka ovat terveyden kannalta tärkeitä. Päätin säästää viime vuonna ja lykkäsin tarkastusaikaa. Ratkaisu oli huono, koska takahampaaseen tuli reikä ja hammas paikattiin päivystyksessä.

Seurantani jatkuu Meilahdessa käänteishyljintäni vuoksi, koska käyn säännöllisesti silmäsairaalassa. Hematologi ehdotti vaihtoehdoksi Peijasta, jossa hoitoni vuosia sitten alkoi, vaikka asuin Helsingissä. Käyn mieluummin tutkimuksissa kotipaikkakunnallani.

Seuraava tapaamisemme on ilahduttavasti puolentoista vuoden kuluttua ja verikokeeseen menen puolen vuoden kuluttua. Hyvä! Tunsin aina, että vein jonkun sairaamman paikan, koska onnekkaasti paranin vuosia sitten.

Kiitin, poistuin ja kävin Veteirassa ostamassa kissanruokaa. Seuraava eli seitsemäs kissanruokasäkki on ilmainen, mitä arvostan. Käsitykseni mukaan kissat tietävät, koska kissanruokasäkki on tyhjenemässä, koska ne syövät silloin normaalia enemmän.

Mainokset

Liisankatu, raapiminen, naivistit ja kosto

Edellisillä ei ole juuri mitään asiayhteyttä.

Työhönpaluu Liisankadulla

Osallistuin eilen Suomen Syöpäpotilaiden tilaisuuteen, jossa syövän sairastanut kertoi työhönpaluustaan toivuttuaan sairaudestaan ja me muut sairastuneet osallistuimme keskusteluun.

Hain läppärini huollosta ja kiirehdin paikalle painava läppärilaukku mukanani. Ei, minulla ei ole kevyttä läppäriä, vaan kehonrakennusläppäri.

 Hakaniemen kauppahallista nappasin mukaan hyvin myöhäisen lounaan eli lohileivän, jota tökerösti  maistoin jo ratikkapysäkeillä ja söin loppuun ennen tilaisuuden alkamista. Rohkenin tehdä näin, koska viimeksi tarjolla oli lohipiirakoita. Oletin, etten syömällä lohileipäni vahingoita allergisia. Tietääkseni en vahingoittanut. Paperipussin osasin heittää roskikseen, koska olen harvinaisen lahjakas roskistenkäyttäjä. Hehee.

Puhuimme sammakoista, joita terveet ihmiset sanovat sairastuneille. Mietin, etteivät sammakot haittaa, koska sammakoiden sanojat kuitenkin välittävät. He eivät hylkää sairastuneita. 

Puhuimme siitä, kuinka terveiltä useimmat sairastuneet näyttävät niin terveiden kuin sairastuneidenkin mielestä. Ei syöpää yleensä näe toisesta. Kaljuuden tai kortisonipöhön huomaa, mutta kortisonilla hoidetaan muitakin sairauksia kuin syöpää eikä syöpä ole ainoa kaljuuden syy.

Näytin muille kortisonipöhökuvani ja unohdin näyttää kuvaa etäyhteydessä olleelle. Anteeksi seniiliyteni.

Toisten sairauksia ja kokemuksia kuunnellessa keskityin heidän tarinoihinsa ja yritin olla itkemättä, koska muiden murheiden kuunteleminen sai kyyneleet nousemaan silmiin.

Pidin sympaattisena sairastunutta, joka suri nuorta päivystyslääkäriä, joka joutui kertomaan hänelle syövästä.

Oikeudenmukaisessa maailmassa etenkin lapset ja pienten lasten vanhemmat pysyisivät terveinä ja vanhemmat eläisivät tyytyväisinä ja onnellisina lastensa kanssa. Uskon, että valtaosa keski-ikäisinä tai iäkkäinä sairastuneista toivoo, ettei yksikään heitä nuorempi sairastuisi. ”Kannattaa” sairastua eläkkeellä, niin taloudellinen pärjääminen voi olla helpompaa. Ideaalimaailmassa kukaan ei sairastuisi koskaan, mutta keski-ikäisenä on jo ehtinyt elää, matkustaa ja nauttia elämästä. Nuorempien sairastuminen tuntuu aina yhtä epäoikeudenmukaiselta.

Tilaisuuden jälkeen en jäänyt juttelemaan, vaan kiirehdin bussipysäkille – ja myöhästyin bussista. Yleensä bussi hyytyy liikennevaloihin, mutta ei tällä kertaa, joten päädyin palelemaan Kaisaniemeen ja vaihtopysäkille. 

Toivon, että jokainen sairastunut elää mahdollisimman terveenä jatkossa. 

Raapiminen

Kylmyyden lisääntyessä raapiminen lisääntyy eli pakko rasvata. Kuvittelin rasvanneeni ihoni hyvin, kunnes olin villasukkien peittämillä varpaankynsilläni raapinut yöllä verille pohkeet ja toisen jalkapöydän ihon. Mitä ilmeisimmin olin yöllä potkinut sukat pois.

Aika siirtyä Ceridal-öljyyn Ceralan Plus -voiteen lisäksi. Löysin Nivealta kasvoille hyvän hajustamattoman aurinkovoiteen, jonka suojakerroin on 30. Todella moni aiemmin käyttämäni hajustamaton voide on lopetettu.

Naivismin Joulu Iittalassa la-su 24.11. – 16.12.2018 klo 11-17

Ooh, naivisteja voi käydä ihailemassa Iittalassa talvellakin!

Ratatöiden vuoksi matka Helsingistä Iittalaan kestää ikuisuuden, koska ensin matkustetaan R-junalla Riihimäelle ja jatko on bussikuljetuksena. Kannattanee mennä autolla. 

https://naivistit.fi/naivistinen-joulu-2018/

Lahjakkaan Mia Bergqvistin (maalaus) töitä ei ole esillä, mikä on harmillista.

Kosto

Kuten olen kerran tai osapuilleen kymmenen maininnut, niin huvittelen keräämällä roskia. 

Hienotunteisena en kerro mielipiteitäni koirienomistajista, jotka pakkaavat koiriensa jätökset muovipusseihin ja heittävät pussit metsiin, ojiin tai jonkun toisen pensasaitaan. Käyttäisitte edes biojätepusseja, niin tulevaisuuden arkeologit eivät pyörry.

Suosikkikostoni roskaajille on melkein lopussa:

Onneksi minulla ei ole moottoripyörää. 

Vielä.

Eikä tule koskaan olemaan, koska moottoripyörät eivät kuulu maailmaani.

Enkä heittäisi roskia kenenkään päälle, vaikka ajatus ilahduttaisi. 

Me härät emme usko horoskooppeihin

Olen kuunnellut useamman henkilön – myös miesten – kommentteja horoskooppimerkeistä, mutta me härät emme usko horoskooppeihin. 

Näin naistenlehden (luotettava lähde) sivulla linkin, jossa kerrottiin, missä horoskooppimerkeissä on eniten narsisteja. Olen paha ihminen, koska narsistien ns. yleisyys huvittaa minua. Eivät kaikki aiemmat puolisot voi millään olla narsisteja. Ehkä 98-99 prosenttia heistä, mutta eivät kaikki.

Arvasin kolmesta vaihtoehdosta kaksi ja olin – melkein – ylpeä itsestäni: oinas ja leijona. Ensimmäisestä olin varma ja seuraavasta melkein varma. Kolmas oli yllätyksekseni kauris. Heillä on taipumuksena hyväksikäyttää toisten tunteita ja apua. Hui kauhistus.

Testin lukijat suuttuivat astrologin kannanotoista. (Horoskooppimerkkejään en tiedä. Tirsk.)

Taas opin jotain uutta, joka mahdollisesti pitää paikkansa jonkun mielestä. 

Anteeksi, anteeksi, ANTEEKSI

Tapahtui jotain uskomatonta: useampi vieras ihminen kiitti minua roskien keräämisestä.

Puistokummeilen lähes päivittäin eli kerään roskapussillisen tai puoli jätesäkillistä roskia siistiksi kuvittelemastani lähiympäristöstä. Kerrankos sitä erehtyy.

Virheellinen tilasto

Olen tullut siihen tulokseen, että THL:n tilastot tupakoivista suomalaisista eivät pidä paikkaansa. Tupakoivia syyllistetään yhtä paljon kuin ylipainoisia, joten monet ”unohtavat” tutkimuksissa mainita, että he polttavat.

Ylipainoiset valehtelevat vastaavien tutkimusten mukaan painonsa useita kiloja alaspäin. Kaikkea ei kuitenkaan pysty kuromaan kasaan korseteilla, koska ylhäältä tai alhaalta väkisinkin tursuaa traania.

Kolmetoista prosenttia miehistä ja kymmenen prosenttia naisista EI VOI heittää noin paljon tupakka-askeja maahan, vaikka kaupungeissa tupakoidaan enemmän kuin maaseudulla. Maaseudulla roskapussit kuulemma heitetään maanomistajien metsiin.

THL, pyydän, että tohtorinne ja tutkimusryhmänne ystävällisesti tekevät luotettavamman mittauksen tupakoijista. Väitän, että tupakoijia on huomattavasti enemmän kuin tilastoissa.

Joulumarkkinat

Vein eilen roskat ja juttelin hetken naapurin kanssa pihalla. Lisäsin silmätippoja ja hän neuvoi minulle oikeanlaisen tiputtamistavan. Nyt tiedän, että tipat tiputetaan keskelle silmää. Mistäpä olisin tiennyt oikean tavan kuuden vuoden rankan käänteishyljinnän jälkeen? Nyt tiedän. Minulla oli aiemmin illuusio siitä, että tippa kulkeutuu silmässä, kun suljen silmät tippojen tiputtamisen jälkeen.

Kävelin sunnuntaina joulumarkkinoille ja keräsin maahan heitettyjä roskia. Ylempään rinteeseen, joka ei ollut mikään kulkuväylä, oli heitetty avaamaton paketti naudan jauhelihaa. Pakkaus oli vanhentunut 7.10. Onneksi minulla oli roskapihdit, joilla kiikutin paketin lähimpään Molok-syväkeräysastiaan.  Roskikselle matkaa oli peräti kymmenen metriä.

Ensin minua kiitti roskien keräämisestä kiinanpalatsikoiraansa ulkoiluttanut vanhempi naishenkilö, joka kertoi poimivansa muoveja mm. bussipysäkeiltä. Kiitin häntä teoista. Bussipysäkeillä on roskakoreja, mutta ilmeisesti niiden käyttäminen on joillekin haasteellista. Seuraavaksi minulle toivotti hyvää joulua naishenkilö markkinapaikan ovella, kun olin vielä toisella puolella tietä.

Ylitin tien, jätin roskapussin ulos ja kiersin tilassa.Hauskin idea oli punainen nauha, johon oli ripustettu iloisen värikkäitä vauvansukkia joulukalenteriksi. Ostin kasviskevätkääryleitä puoleen hintaan, koska olin lähellä sulkemisaikaa paikalla ja kympillä harmaat villasukat viluisia varpaitani lämmittämään. Kevätkääryleet ja sukat päätyivät keveään ostoskassiin, jossa kannan vesipulloa.

Jatkoin roskapartiointia ja sottaajien kummastelua.

Eläkkeelle jäänyt naishenkilö kiitti minua, kun jätin roskapussin bussipysäkin roskiksen viereen. Hän oli saanut lahjaksi roskapihdit ja kerää usein roskia samalta kadulta, josta olin koonnut ns. saalista. Kiitin häntä siivouksesta.

Pahviset kahvikupit ja niiden muoviset kannet pitäisi mielestäni kieltää lailla, samoin muilta mailta vierahilta raahatut oluttölkit, jotka päätyvät autojen litistäminä kaduille.

Roskienkeruun jälkeen tunnen itseni kunnon kansalaiseksi,vaikka työttömyys jatkuu ja olen yhteiskunnan taakka. Yli kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen työnhaku kirjoitusten mukaan vaikeutuu entisestään. Miten mukava tieto, kun tilanne on muutenkin hankala ja tulot ovat surkuhupaisat.

Akku

Kävelin lähikauppaan, jossa on postin palvelupiste, hakemaan läppäriin tilaamani akun. Nouto ei aiemmin onnistunut, koska henkilöllisyystodistus oli kotona.

Huvittelin menomatkalla keräämällä roskapussillisen roskia. Keräsin roskia aukiolta ja minua kohti käveli kuuden tai seitsemän maahanmuuttajataustaisen pojan ryhmä. Jatkoin roskien keräämistäja olin omissa ajatuksissani. Lähin heistä sanoi minulle kolme kertaa anteeksi, kunnes huomasin hänen puhuvan minulle. Arviolta 12-vuotias poika kysyi, siivoanko vapaaehtoisesti? Kerroin, että siivoan ja lisäsin, että minulla on outo harrastus. Ei heidän mielestään, vaan sain kehuja siitä, että pidän lähiympäristön paremman näköisenä. Kysyin toiselta pojalta, osaako hän käyttää roskiksia ja hän kertoi osaavansa. Onnittelin häntä siitä, että hän toimii oikein. Kerroin, että olen puistokummi ja sain roskapihdit Sörnäistenkatu 1-osoitteesta. Suosittelin harrastusta heillekin. Pojat kiittivät minua ja taputtivat käsiään. Heidän käytöksensä oli todella huomaavaista ja kohteliasta.

Myöhemmin kävelin samojen poikien ohi ja joku heistä heitti karkkipaperin maahan. Tilanne huvitti minua, vaikkei pitäisi. Nostin vaivihkaa paperin pihdeillä metrin päässä olleeseen roskakoriin.

Arvostan sitä, että pojat ainakin yleensä pitävät siististä ympäristöstä.

Suomen Turuus

Keskiviikkona klo 9 lähdin TE-palveluiden bussilla RekryExpoon Turkuun. Luulin olevani hyvissä ajoin paikalla 20 minuuttia ennen lähtöaikaa. Enpä ollut, koska bussissa istui jo parikymmentä ihmistä.

Laitoin toiveikkaasti kassin viereeni, jottei kukaan tulisi yskimään päälleni. Eipä onnistunut, koska viereeni halusi istua nuori nainen. Siirsin tietenkin kassini pois penkiltä, vaikka bussissa oli vielä paljon tyhjiä paikkoja. Kävi tuuri eikä hän yskinyt, mutta kännykkää käyttäessään, riisuessaan tai pukiessaan takkia hän löi minua parikymmentä kertaa kyynärpäällä kylkeen. Kylkeni ei arvostanut tilannetta yhtään.

Olin niin väsynyt, että nukahdin useita kertoja matkan aikana. Bussi pysähtyi Espoon Ikean lähellä olevalla pysäkillä, Lohjalla, josta ei noussut kyytiin matkustajia ja myöhemmin Salossa. Olin umpiunessa, joten en päässyt laskemaan salolaisia. Pidän fiksuna, että Varsinais-Suomi järjestää ilmaisia matkoja ulkopaikkakuntalaisille, koska työvoimaa tarvitaan.

Jokin tunneli oli suljettu, joten kiersimme messukeskukseen Raision kautta. Turku oli tietenkin muuttunut todella paljon niistä ajoista,jolloin työskentelin siellä ylioppilaskirjoitusten jälkeen.

Perillä kerroin Etelä-Suomen työvoimatoimiston edustajille, että palaan pois Turusta toisella bussilla. Halusin käydä messujen jälkeen taidenäyttelyssä. Maksoin narikkalipun (kaks viiskeet) infossa ja kiertelin kojuilla. Kysyntää oli lähinnä ruumiillisen työn tekijöille, joten en tyrkyttänyt itseäni telakalle tai varastoon. Toimistotyöntekijänä TYKS eli yliopistollinen keskussairaala kiinnosti, mutta jonot kojulle olivat pitkiä. Katson tiedot netistä.

Roskaajasuomalaiset osallistuivat messuille, koska lattioilla oli karkkipapereita.

Sani Leino

Olin katsonut etukäteen ohjelman ja menin kuuntelemaan modernin myyntityön ammattilaisen ja LinkedIn-”tutun” Sani Leinon luennon. Hän muistutti yksilön tärkeydestä ja siitä, että jokainen on oman alansa asiantuntija.

Juttelin hyvän ja hauskan luennon jälkeen hänen kanssaan ja kysyin työnhakuvinkkejä kuuden syöpäsairauslomavuoden ja 53-vuotiaana työttömäksi jäämisen jälkeen.

LinkedIn-viestini luki alkusyksystä 11 700 ihmistä,mutta kukaan ei ottanut minuun yhteyttä. Soitan yrityksiin, lähetän hakemuksia ja täytän rekrytointiyritysten sivuille tietojani.

Onneksi pääsen erittäin hyvältä vaikuttavaan rekrytointiyritykseen haastateltavaksi ensi viikolla.

Ei minun järkeni mihinkään hiipunut rankkojen ja pitkien hoitojen aikana. No, tilapäisesti hiipui mm. aivoaneurysmaleikkauksen jälkeen, mutta eiköhän se ollut ymmärrettävää, kun pää kaiverrettiin auki. Solumyrkkyjäkään en tiputtaisi keneenkään enkä syöttäisi karmeita lääkkeitä, jollei olisi ihan pakko.

Sani Leinon neuvojen mukaan jatkan LinkedIn-markkinointia ja otan yhteyttä yrityksiin. Ongelmani on, että koen monet ”vähän mä tein hyvää ja olin ihan ihana ja todella kiva” -viestit ongelmallisiksi, joten niiden julkaiseminen tuntuu viheliäiseltä. Jos autan tai tuen jotain, niin kertominen tuntuu nololta rintaanpaukuttamiselta. Ei tietenkään pitäisi ajatella noin näinä Vähän mä olin hyvä -aikoina.

Yhdestä asiasta olen oikeasti ylpeä eli siitä, että allogeeniseen kantasolusiirtoon menevät saavat ehkä jotain vinkkejä eristyshuoneessa olemisesta kirjoittamieni tekstien perusteella, vaikka siirrostani on yli kuusi vuotta aikaa. Olen iloinen myös siitä, jos jotakuta toista huvittavat kokemukseni, joita usein pidän hassuina.

Opiaatti-ininä Helsingin Sanomissa

Luin digilehdestä kirjoituksen, jonka mukaan Yhdysvalloissa ihmiset kärsivät opiaattien vuoksi ja ikävä kyllä kuolevat käytön vuoksi kaduille. Syyllisenä on – tietenkin – suku, jonka yritykset valmistavat ja markkinoivat kyseisiä lääkkeitä.

Toisinaan muistan haikeana aikaa, jolloin jokainen ihminen vastasi ihan itse tekemisistään, ymmärsi tupakan olevan riski terveydelle ja käsitti, että kahvi voi olla kiehuvan kuumaa tai sen, ettei kolmiolääkkeitä tarvitse syödä ihan jokaiseen kipuun.

Vuonna 2017 20–84 -vuotiaista miehistä 13 prosenttia ja naisista 10 prosenttia tupakoi päivittäin. (THL) Nostan päivittäin kaduilta roskia ja valtaosa roskista on tupakka-askeja. Tupakoijia on vähän, mutta tyhjiä askeja ja tupakantumppeja on todella paljon. Samoin nuuskapurkkeja, vaikka nuuskaa ei myydä Suomessa. On se ihmeellistä.

Ruokakauppojen lähellä kuitit ylittävät tupakka-askit eli ilmeisesti sekä tupakointi, että kaupassakäynti lisäävät roskaamista. Oikeudenkäyntejä, anyone?

Lisäininä silmätippojen tarpeettomuudesta

Näin silmätippayrityksen mainoksen, jota useampi nokkelana itseään pitävä ihminen kävi kommentoimassa. Tipat ovat kuulemma turhuutta. Ystävällinen (toki) vinkki seuraavaan kertaan: jos on aihe, josta et tiedä yhtään mitään, niin älä kommentoi. Ikinä.

Pidin silikonitulppamaininnasta (niistä ei ollut apua minulle), Sjögrenin syndroomaa sairastavan ja reumapotilaan kommenteista. Fiksua kommentoida, jos ymmärtää asiasta jotain.

Pidän myös kyseisistä silmätipoista, vaikka Kela-tipoista silmilleni sopivat vain Oculacit.

Luennon jälkeen

Luennon jälkeen kiertelin vielä kojuilla, mutta en ottanut yhtään karkkia kulhoista eli en voi messukäynnin perusteella vetää suklaatehtaita oikeuteen. Nyyhkistä.

Kuuntelin hetken Viking Linen esiintyjää, joka etsi työntekijöitä laivoille ja vilkutin valkoiselle maskottikissalle, joka istui luennoitsijan jalkojen juuressa. Kissa vilkutti minulle, joten messukäynti oli onnistunut.

Varmistin, mistä etsimäni bussi 32 lähtee, mutta päädyin lähempää lähtevään bussiin 100. Maksoin kolme euroa kuljettajalle ja matkustin aurinkoista reittiä Turun kauppatorille. Tori oli kaivettu auki ja ympäröity aidoilla, mutta tieto oli mennyt minulta ohi. Wiklundia rempattiin, mutta löysin kaupan ja kävin ostamassa lisää vettä.

Kantarellikeitto ravintolassa ja kävely Onnibussin pysäkille Tuomiokirkon luo. Vaelsin katsomaan aiempaa kotiamme Hämeenkadulla ja huomasin bussilipun olevan edelleen voimassa, joten matkustin Varissuolle katsomaan entistä työpaikkaani. Vieressäni istunut ystävällinen poika neuvoi, missä kohtaa jään pois, koska maisemat olivat kummasti muuttuneet vuosien aikana.

Jäin pois ostoskeskuksen pysäkille, nousin rullaportaat, kävelin kauppakeskuksen toiseen päätyyn ja mietin, minne suunnata. Kiipesin ylämäen, jota ei ollut, kun oli 20-vuotias. Kummasti pykäävät nykyisin mäkiä.

Ilahduin huomatessani, että päiväkoti on edelleen samassa paikassa, missä se oli ikuisuus sitten. Läheinen leikkipuisto oli muuttunut tenniskentäksi eli joko lapsia treenataan jo 3-6 -vuotiaina TAI leikkipuisto oli siirretty toiseen paikkaan. Todennäköisesti tai.

Alueen asukkaat olivat muuttuneet 33 vuoden aikana eli Varissuolla asuu nykyisin paljon maahanmuuttajia.

Palasin lähtöpysäkille ja bussin lähtöön oli vielä aikaa. Käväisin Varissuon leipomossa, jossa myytiin ihanalta näyttäviä vehnäleipiä, kuten litteitä ”rieskamaisia” naan-leipiä. Kaikki pakkaukset maksoivat euron eli hyvä bisnes asiakkaiden kannalta. Naaneja en ostanut, mutta ostin ruutua muistuttavia pitkiä sämpylöitä ja seesaminsiemenillä päällystettyjä leipiä. Olipa kätevä kahden euron tuliainen minulta minulle.

Sisällissota, Wäinö Aaltosen museo – su 13.1.2019

Bussilla takaisin keskustaan ja tietenkin jäin väärällä eli päätepysäkillä pois. Olisi kannattanut jäädä edellisellä. Kävelin iltahämärässä (kello oli jo peräti neljä) kohti Wäinö Aaltosen museota ja Sisällissota-näyttelyä.

Ylitin hyvin valaistun sillan, joka soitti kaunista musiikkia ja kannatan vastaavia siltoja muuallekin.

Jatkoin Museokortilla vaikuttavaa ja surullista näyttelyä kiertämään. Paras tai ehkä pahin teos oli taiteilijan, jonka tekijää en järkyttyneenä huomannut. Taitavat amerikkalaisnäyttelijät Julianne Moore (s.1960) ja Alec Baldwin (s. 1958) puhuivat elämistään vainottuina ihmisinä mm. syyrialaisnaisena ja homoseksuaalina miehenä. Oli surullista ja kauhistuttavaa kuunnella kertomuksia vainosta ja väkivallasta, joita kyseiset ihmiset joutuivat kokemaan.

Tietoa näyttelystä:

”Yksi näyttelyn keskeisimmistä teoksista on Candice Breitzin (lisäsin lihavoinnin) vaikuttava videoinstallaatio Love Story, 2016, jossa esiintyvät mm. Julianne Moore ja Alec Baldwin. Breitz esittää teoksellaan kysymyksen ketä me kuuntelemme ja kenen äänellä puhumme. Ovatko tarinat oikeiden ihmisten todellisista kokemuksista vaikuttavampia, jos kertojana on tunnettu Hollywood-näyttelijä?”

Tarinat olivat vaikuttavia, vaikka esiintyjinä olivat näyttelijät. Eivät mielestäni näyttelijöiden vuoksi.

Minulla oli raakojen kertomusten jälkeen niin paha mieli,että kiersin katsomassa toimistokäytävässä Aaltosen veistoksia nähdäkseni jotain normaalimpaa.

Kävelin näyttelyn jälkeen uudelleen Wiklundille ja kiirehdin Tuomiokirkon pysäkille, jossa odotin bussia yli vartin. Järjetön odotusaika, mutta en halunnut myöhästyä. Bussi pysähtyi kauas jalkakäytävästä ja sain hilattua itseni kaiteen avulla sisään. Pitkä päivä alkoi ilmeisesti tuntua. Kiipesin portaat yläkertaan. Bussi oli ihanan hiljainen noin puolen kilometrin ajan, kunnes nuoret nousivat kyytiin Hämeenkadulta. Onneksi edessäni istuneet nukahtivat matkalla ja vain yksi nuori mies jaksoi puhua puhelimessa koko matkan ajan.

Kahdeksalta illalla olin Kampissa, josta kiirehdin bussipysäkille – ja odotin melkein 10 minuuttia. Kotona olin ennen yhdeksää eli pitkä ja mielenkiintoinen päivä Suomen Turuus.

Huomenna Turussa kannattaa suunnata joulumarkkinoille.

Tervetuloa Vanhan Suurtorin Joulumarkkinoille

Koe taianomainen joulutunnelma Turun Vanhalla Suurtorilla neljänä viikonloppuna

24.–25.11., 1.–2.12., 8.–9.12. ja 15.–16.12.2018 klo 11–17.

Joulumarkkinoilta löydät nähtävää ja tehtävää koko perheelle. Torin täyttävät käsityöläisten laadukkaat myyntituotteet ja jouluiset herkut sekä monenlaiset musiikki-, teatteri- ja sirkusesitykset. Pukin pajalla tapaat Joulupukin perheineen!

Vanhalla Suurtorilla voit lisäksi nauttia talvisesta säästä lämpimän mehun kera, tehdä löytöjä joulukoristeiden vaihtopisteessä sekä hengähtää jouluhulinan keskellä Vanhan Raatihuoneen salin tunnelmallisissa joulukonserteissa.

Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat järjestää Turun Suurtorin keskiaika ry.

https://www.suurtorinjoulumarkkinat.fi/

Läppäri

Viime viikolla ikivanha läppärini sammui, aukesi takellellen eikä työhakemuksissa täysin pakollinen pdf-tallennus enää onnistunut. Näytöllä oli useita virheherjoja, mutta Norton-virustorjunta ei löytänyt ajojen aikana mitään vikaa laitteesta.

Vein läppärin huoltoon, löydetyt haittaohjelmat poistettiin ja sain laitteen seuraavana päivänä takaisin. Olin telonut vasemman polveni kerätessäni roskia, joten lyhyt kävelymatka bussipysäkiltä huoltoon tuntuu tuskaiselta. Maksoin huollon ja onnuin takaisin bussipysäkille.

Laitoin kotona läppärin päälle. Samat virheet olivat edelleen näytöllä.

Otin uudelleen yhteyttä huoltoon ja selvisi, että koko järjestelmä pitää asentaa uudelleen, asennukseen menee pari päivää ja Microsoft Office katoaa.

Suomennos edelliseen: lisää kuluja.

Tuloni laskivat viheliäisesti jäätyäni työttömäksi kuuden vuoden syöpähoitojen ja kuuden kuukauden työkokeilun jälkeen. Järjestöissä oli kiinnostavaa työskennellä, mutta työpaikkaa niissä ei ollut. Jos olisin saanut työkokeilupaikan yrityksestä, työsuhde olisi mahdollisesti voinut jatkua.

Pelkkiin silmätippoihin menee 70 euroa kuukaudessa ja kissat syövät käsittämättömän paljon eivätkä suostu käymään töissä.

Lisää työhakemuksia matkaan. Löysin kiinnostavan yrityksen, jonka tietoja tutkin. Yritys on saanut todella paljon negatiivista palautetta ja päätynyt Ylen jutun aiheeksi kesäapulaisen saaman ”palkan” vuoksi. Seuraava vaihtoehto, kiitos.

Kuntoutuskeskus, Malminkartano

Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt pyytää aiemmin päästä Malminkartanossa toimivan Kuntoutuskeskuksen työvalmennukseen kuuden vuoden sairausloman jälkeen. Työkokeilupaikoissa sain ohjausta, mutta en työllisyyttä edistävää ammatillista kuntoutusta.

Soitin alkuvuodesta Kuntoutuskeskuksen edustajalle, mutta oletin työpaikan löytyvän työkokeilun jälkeen. Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut.

Olen huono työtön, koska haluaisin itse tienata rahat elämiseeni  kuten hyvin moni muukin tahtomattaan tai sairauden vuoksi työttömäksi jäänyt.

https://kuntoutussaatio.fi/palvelumme/palvelumme-kuntoutuja-asiakkaille/tyohonvalmennus/

Sielua melkein lämmitti eilen tullut uusin hylkäyskirje. Edes nimetön hakemus ei onnistunut.

Toisinaan elämä tuntuu harmaalta, vaikka tämä päivä oli onneksi eilistä valoisampi.

Noin kaksitoista kaikenlaista

Eväät

  • ruokailun puuttuminen kouluista lakon aikana ja mukaan otettavat eväät herättivät hilpeyttä
  • lehtijuttujen perusteella kouluruoka on kamalaa eikä juuri kukaan syö sitä, mutta kouluruoan puuttuessa oli monissa perheissä valtava kriisi
  • osassa varmaan olikin, mikä on surullista
  • vanhempien tekemillä valinnoilla on suuri merkitys: ensin ruokaa lapsille ja vasta sen jälkeen tupakkaa, ravintolailtoja, irtoripsiä, tatuointeja ja/tai risteilyjä
  • ymmärsin aiemmin, että kaamea lounas korvataan lähikaupan lihapiirakoilla, sipseillä ja suklaalla
  • onneksi kriisi on jo päättynyt mm. karjalanpiirakoiden, omenoiden ja porkkanoiden avulla
  • paheksutut pillimehut näyttelivät jälleen suurta osaa (8 sokeripalaa/tetra) tapahtumassa

Halloween

  • oranssi kurpitsa -päivää vietetään lokakuun viimeisenä päivänä
  • vinkki: keskustan Stocka myy kurpitsavaahtokarkkeja, joita jahtasin lahjaksi viime vuonna
  • kurpitsalyhdyt valaisevat jo parveketta

https://www.k-ruoka.fi/artikkelit/halloween/halloweenin-karmivat-pikkupurtavat

  • jos joku olisi ujuttanut karjalanpiirakalleni hämähäkiksi leikatun oliivin, kun olin lapsi, niin olisin ollut katkera
  • suosittelen tummia viinirypäleitä, vaikka en pidä niistäkään
  • oliivit ovat nykyisin hyviä esimerkiksi leivässä, joten maku ilmeisesti kehittyy

Helsieni

http://www.helsieni.fi/fi/etusivu/

  • osterivinokkaita!
  • melkein aloitin kahvinjuonnin sienestyssyistä

Kurssi

  • hain mielenkiintoiselle kurssille ja saan ensi viikolla tietää, pääsenkö (kiitos vinkistä, M!)
  • pidättehän peukkuja!

Laajasalon valaistua öljytynnyriä 468 saattoi tarkkailla Katajanokanrannasta

  • varmistin, koska pitkä matka kaukaisen Kruunuvuorenrannan tynnyrin luo ei inspiroinut
  • ehdin nähdä klo 18 jälkeen hennon valkoisen tuikkeen kurkkiessani Katajanokata, mutta kylmä tuuli ajoi kotiin, joten punainen tuike jäi näkemättä (uskon tuikkeeseen)
  • öljytynnyriin 468 pääsee muutaman kerran vuodessa vierailulle

Lakritsi- ja salmiakkifestivaalit Wanhassa Satamassa la-su 27.–28.10.2018

  • mennäkö vai eikö mennä, kas siinä kymmenen euron pulma?
  • islantilainen Nammi Godis -salmiakki oli hyvää viime vuonna

Lomat

  • yrityksiin soittaessani olen tullut siihen päätelmään, että suomalaiset lomailevat koko ajan
  • saatan olla väärässä

Näyttelyitä

Amos Rex on näkemättä, mutta kiinnostavia näyttelyitä ovat mm.

Josef Frank Designmuseossa

http://www.designmuseum.fi/fi/exhibitions/josef-frank/

Kohtaamisia kaupungissa Ateneumissa

https://ateneum.fi/nayttelyt/kohtaamisia-kaupungissa/

Marilyn-näyttely Vapriikissa Tampereella

http://vapriikki.fi/nayttelyt/marilyn-nainen-roolien-takana/

Hakasalmen huvilan näyttelystä puhun edelleen, koska yläkerrassa pääsi tutustumaan itämaiseen huoneeseen, istumaan ravintolapöydissä ja ihailemaan 20-luvun pukuja. Gramofonilta sai kuunnella musiikkia levyjen avulla. Loistonäyttely!

Ostokset S-ketjusta

  • kävin bonustilin kautta katsomassa, mihin on mennyt vuodessa eniten rahaa S-ketjussa
  • kärjessä olivat sisäelimet eli porsaan sydän, ajoittainen munuainen ja harvemmin kieli
  • ei, en syö, vaan kissat syövät iltapalapossua
  • kissojen vehnänoraskin näkyi kiitettävästi listalla

Seuraus: löydettävä nopeasti työ, niin kissat saavat jatkossakin liharuokaa ja pureskeltavaksi vehnänorasta.

Puistokummi

  • roskakävely jatkuu, joten ei päivää, jolloin en nostaisi roskia kadulta
  • kuulin, että Helsingissä voi ryhtyä puistokummiksi (kiitos neuvosta, E!)
  • keräyspihdit ja huomioliivin voi kätevästi hakea Sörnäistenkatu 1 -osoitteesta

https://hyvakasvaa.fi/puistokummit/

Pölymiekkailua

  • patterien alle ja taakse kertyy kissankarvaa, joten ostin Sinituotteen pölymiekan
  • oranssin miekan kanssa riennän pölytaistoon!
  • tarjousmiekka maksoi 4,50 euroa
  • miten kotona VOI olla niin paljon irronnutta kissankarvaa?

Rolex ranteeseen vai vaimolle joululahjaksi timantti-Bvlgari?

  • rannekelloista kiinnostuneille Flippi Gallery Kellotapahtuma la 27.10. klo 15–21
  • paikkana ravintola Maxine Kampin ostoskeskuksen kuudennessa kerroksessa
  • kympin pääsymaksulla pääsee ostamaan ja/tai myymään rannekelloja ja jopa jatkoille yökerhoon

https://maxine.fi/

Näin kuvan, jossa nuorella herralla oli ranteessaan kolme arvokelloa. Kannattanee pyrkiä samaan.

Talviaikaan siirryin jo viime lauantaina

  • muut siirtyvät vasta ensi lauantaina 27.10., parhaat vasta sunnuntaina
  • sangen hämmästyttävää

Työnhaku, soittaminen ja hakemusten lähettäminen vie oman aikansa, joten

  • blogin kirjoittamiseen jää vähemmän aikaa

Ideaalimaailmassa haltiakummi tulisi, pyyhkäisisi pois taloudelliset murheet ja tarjoaisi mielenkiintoista työtä. Luulin, että tienasin vähän sairauslomalla, kunnes jäin työttömäksi ja summasta lähti 200 euroa. Piinallista.

Näin piirroksen haltiakummista, joka moittii kissaa. Kissa pyyhkäisee säännöllisesti ruukkua, josta haltia nousee suivaantuneena. Kiitos ei kärttyisää haltiakummia.

Opittua

  • kiirettä ilmeisesti pitää, koska osa yrityksistä tai rekrytointiyrityksistä ei reagoi millään tavoin saamiinsa hakemuksiin
  • noin puolet yrityksistä tai rekrytointiyrityksistä kiittää muita hakijoita valittuaan jonkun tehtävään
  • osa työpaikoista on jatkuvassa haussa, mikä kertonee jotain yrityksestä
  • työhakemuksen viemisestä yritykseen ei ollut mitään hyötyä
  • hyvän kätyrin suosituksesta ei ollut apua (kiitos, kätyri-J!)
  • yritykseen vakituiseksi valitulle etsitään äitiyslomasijaista muutama kuukausi myöhemmin (kannatan ehdottomasti odottajan valintaa, mutta sijaisuus ei inspiroi)
  • ”varmasta työpaikasta” ei kuulunut enää mitään
  • pääsin haastatteluun kiinnostavaan yritykseen, mutta en saanut paikkaa. Uskon, että työhön löytyi minua sopivampi hakija, jota pohjapalkka ei hirvittänyt.

Minut valittiin ikuisuus sitten kiinnostavaan yritykseen töihin, mutta viime hetkellä yrityksen edustaja lopetti yhteydenpidon enkä tiennyt syytä. Yrityksen johto on tällä hetkellä petosten ja kavallusten vuoksi paossa ulkomailla, joten mitä ilmeisimmin kävi aikoinaan tuuri, kun en saanut paikkaa. Toisaalta pidän matkustamisesta. Hehee. Petoksia, kavalluksia tai niiden tekijöitä en arvosta.

Suruton kaupunki -näyttely löi minut shimmyineen hepnaadilla!

Perjantaiaamuna satoi kaatamalla vettä, joten en lähtenyt keskustaan, vaan tein työhakemuksia. Hakemuksia voi tehdä ihan mihin aikaan päivästä tahansa, mutta jostain syystä niitä pitää mielestäni tehdä nimenomaan aamulla.

Unelmien työnhakupäivä

Iltapäivällä matkustin bussilla Rautatientorille, josta kävelin Yliopistonkatu 4 -osoitteeseen.

Kävin Unelmien työnhakupäivä -tapahtumassa Helsinki Think Companyssa. Toisessa kerroksessa parin pöydän ääressä oli liuta osallistujia ja kävijät saivat palautetta ansioluetteloistaan. En ottanut omaa CV-printtiäni mukaan, koska teksti on arvioitu useissa koulutuksissa.

Think Companyn tila kiinnosti ja pidin paikasta. Mukavaa, että yliopisto-opiskelijoilla on uusi tapaamispaikka, jossa on kahvila.

Juttelin hetken Piilo-osaajien edustajan kanssa ja olisin saanut esitteitä. Kiitin ja kerroin, että näen tiedot netistä. Piilo-osaajat on valtakunnallinen asiantuntijaverkosto ja osaajagalleria. Sivulla on useita hyviä työnhakijoita, joihin kannattaa olla yhteydessä.

https://piilo-osaajat.com/

Syö Helsinki 5-18.10.2018

https://www.city.fi/syo

Huomasin tarran, kun kävelin Frans & Amélien ohi. Ravintolassa on muuten erittäin hyvä 12 euron lounaspöytä. Ei, en käynyt.

Kluuvikadun Fazer

Kävelin Kluuvikatua pitkin Fazerille ja käväisin sisällä. Jouluihmisille tiedoksi, että myynnissä on jo tryffeleitä ja joulusuklaalevyjä. Harkitsin Julia-konvehteja, mutta poistuin urheasti paikalta.

Pitää laittaa oranssit kurpitsavalot parvekkeelle, koska lokakuun viimeisenä päivänä vietettävä Halloween lähestyy. Naapurin valoköynnös ilahduttaa pimenevinä iltoina, joten ehkä valaistut pienet kurpitsat huvittavat muitakin kuin minua?

Maxim

Maximissa on Mamma Mia here we go again SING-ALONG, joten sinne hoilaamaan, jos aihe kiinnostaa!

https://www.finnkino.fi/event/302817/title/mamma_mia_here_we_go_again_sing-along/?dt=07.10.2018&event=302817

Halusin ikuisuus sitten osallistua Lontoossa Sound of Music sing-alongiin, mutta en ikinä ollut sopivaan aikaan paikalla. Abbaa olisi varmaan hauskaa laulaa. My my, how can I resist you?

Designmuseo

Kävelin Espan puiston kautta Kasarmikadulle ja kävin uteliaana Pihkassa Kasarmikadulla katsomassa ruokalistan. Olin liian myöhään liikkeellä, joten lounastarjoilu oli jo päättynyt. Nousin mäkeä ylös ja käännyin Arkkitehtuurimuseon luota oikealle ja jatkoin Designmuseoon.

Menin museon alakertaan katsomaan Milla Vaahtera – Dialogin. Mobilet oli valmistettu vapaasti puhalletusta lasista ja käsin työstetystä messingistä. Taidokkaita ja herkkiä esineitä oli mielenkiintoista katsella ja materiaalien vuoksi mietin Paavo Tynellin valaisimia.

http://www.designmuseum.fi/fi/exhibitions/milla-vaahtera-dialogi/

Kuvasin lähtiessäni Designmuseon ja kummastelin myöhemmin säätä. Mielestäni aurinko paistoi tauotta aamun sadekuuron jälkeen, mutta kuva on pilvinen. Sangen merkillistä.

Hakasalmen huvila

Päätin jatkaa raitiovaunulla 10 Hakasalmen huvilaan. Pysäkillä nuori nainen kertoi jollekin puhelimessa juoneensa shhhhampanjaa. Mukavaa. Toivottavasti hän piti samppanjasta.

Asiasta viidenteen, huomasin aiemmin, että Anton & Antonin liike on lopettanut Töölössä. Harmi, koska liike oli viehättävä. Yrityksellä on myymälät Ullanlinnassa ja Kruununhaassa ja kaksi kioskia Lasipalatsissa ja Karhupuistossa.

https://www.antonanton.fi/pages/kioskit

Aivan pakko maistaa joskus Sä oot niin smooth -smoothieta.

Smoothiesta loistava aasinsilta siihen, että ostin Elovenan MURU-kaurajauhispaketin valmisruokahyllystä. Kokkaaminen ei kuulu parhaimpiin puoliini (selvitän vielä niitä parhaita puolia), joten rypsiöljyssä paistettu kaurajauhis oli mielenkiintoista. Ei hyvää eikä pahaa, vaan mielenkiintoista. Kunnon ihminen olisi huitaissut sekaan tomaattikastiketta, mutta minä tein peruna-kaurajauhislaatikon, joka oli syötävää. Minusta ei tullut mifuistia yrityksistä huolimatta, mutta kaurajauhistin uraa harkitsen.

Kolmas ruokajuttu: REKO-suoramyynti on loistoratkaisu! Kahden viikon välein voi tilata tuotteita ja noutaa ne läheltä. Romasalaatit olivat uskomattoman kestäviä, koska unohdin semiseniilinä muovipussin vihanneslokeroon ja ostin lisää salaattia kaupasta. Huomasin aiemmat salaatit vasta tehdessäni seuraavaa tilausta ja ne maistuivat tuoreilta kahden viikon jääkaappisäilytyksen jälkeen. Kätevää, koska ruokakaupan salaatit nahistuvat nopeammin. Romasalaatit tilasin ja ostin Okslahden puutarhalta.  Sipoolaisen kalastajan Tanja Åkerfeltin savulohi oli hiljattain kalastettua, savustettua ja erittäin hyvää. Ilahduttavaa ostaa erinomaisia tuotteita suoramyynnin kautta.

Ai niin, mainitsin rouva Karamzinin huvilasta. Kävelin auringonpaisteessa Hakasalmen huvilalle ja katsoin kauhistuneena, kuinka kaksi naista kantoi lastenvaunut museoon. Varmistin infosta näyttäessäni Museokorttia, pääseekö museoon ulkokautta. Pääsee, mutta vain nousemalla portaat ylös ja pyytämällä infosta, että ovi avataan. Kyseisellä ovella ei kuulemma ole ovikelloa. Vaunujen kuljetus sujui onneksi hyvin eikä vauva ei ollut vaarassa.

Kiertelin alakerran näyttelyssä, joka oli LOISTAVA. Mukana olivat mm. nuori ja suomenmielinen nainen Elsa, 65-vuotias naisasialiikkeen ja kieltolain kannattaja Alli (hyvä, Alli, hyvä!) ja liuta urheiluharrastajia.

Kalorioita laskevan tädin käyttämä Müllerin voimisteluohjelma oli vanhentunut ja nuoren naisen reipas voimistelu näytti tädistä sopimattomalta. Henkilöille oli tehty kiehtovat muistikirjat, joissa oli lehtijuttuja ja valokuvia. Jos joku haluaa nähdä pirteän näyttelyn ja mm. varjokuvan suihkuverhon takana peseytyvästä herrasta tai vanhempien alkoholinkäytön vaikutuksista lapsiin, niin kannattaa oitis rientää museoon ja tietenkin noudattaa matkalla poliisin viittelyä. Menkää ja viihtykää!

Näyttely oli hauska, hyvin koottu ja erittäin kiinnostava, joten kierrän yläkerran myöhemmin. Kätevääkin kätevämpi Museokortti, kun taiteesta voi nauttia kerralla vain haluamansa määrän. Kukaan ei maksa minulle Museokortti-mainoksista (nyyhkistä), mutta kortin erinomaisuudesta on pakko aina mainita.

Laskeuduin portaat Töölönlahdenkadulle ja ylitin tien.  Musiikkitalo on ahdistettu nurkkaan Oodin rakennustyömaan aitojen vuoksi, joten kävelin kapeaa kaistaa kirjaston pensasaidan vieressä ja kummastelin, miten pääsen poistumaan pihalta. Onneksi joku käveli edelläni ja kuljin metalliverkoin peitettyä natisevaa siltaa myöten Kiasman nurkille.

Pistäydyin Sokoksessa hakemassa alennusmyyntikuvaston ja kärsin tukehtumisriskistä hajuvesiosastolla. Myyjäparat. Toivottavasti heillä on huono tai olematon hajuaisti. Ehkä tuoksuihin tottuu tai pyörtynyt henkilökunta kannetaan säännöllisesti lepäämään raikkaaseen sivuhuoneeseen? Ei voi tietää.

Tyttökullat

Olen huvitellut katsomalla Golden Girls – eli Tyttökullat-sarjaa YouTubelta. Kyseessä on sarja menneisyyden hämäristä.

Sarja oli hauskaa katsottavaa jo steppauksen vuoksi! Betty Whitella on upeat sääret, joten yhtä kauniit sääret saadakseen pitänee osallistua steppikurssille?

https://www.youtube.com/watch?v=WxhqOBczvqY

 

lyödä hepnaadilla                       lyödä ällikällä, ällistyä, hämmästyä

shimmy                                          1920-luvun jazztanssi

Suruton kaupunki -sanasto, Hakasalmen huvila,