Onnistuin löytämään tai varaamaan kirjastosta hyvää joululuettavaa.
Bobin joulu
James Bowen
WSOY 2016
”Katukatti Bobin isäntä James Bowen kertoo jouluistaan Lontoon kylmillä kaduilla, ja siitä miten kaikki alkoi muuttua, kun ihmeellinen kissa tuli hänen elämäänsä.”
Kuulin useita suositteluja Katukatti Bob – kirjasta, joten haluan tutustua Bobin jouluun. Katukatti Bobista on näköjään tehty elokuva.
Katukatti Bob – elokuvan traileri
Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia
Jojo Moyes
Gummerus 2019
”Jojo Moyes maalaa hurmaavassa ja hauskassa tarinakokoelmassaan oivaltavia kuvia ihmissuhteista ja naisista niiden rakoilemispisteissä. Toiset löytävät kadonneen kipinän, toiset itsensä ja voimansa.”
Jos Jojo Moyes kirjoittaa, niin pidän tekstistä.
Omaa tehtävää etsimässä
Löydä vahvuutesi ja intohimosi
Riikka Pajunen
Otava 2019
”Haluatko löytää tai luoda sinulle merkityksellisen unelmatyön.”
Ehdottomasti. Etsin työtä, jossa voin kirjoittaa, myötätunnostani on apua, voin auttaa teksteilläni fyysisesti sairaita ihmisiä, tehdä töitä toimistossa, jossa on kumpaakin sukupuolta olevia mukavia ihmisiä, hyvää juttuseuraa, säännöllistä hyvää palautetta ja palkka, jolla pääsee vierailemaan mm. Vilnassa ja Lontoossa. Muutama mukava koira ilahduttaisi, joten pidän mm. sileäkarvaisista mäyräkoirista, labbiksista, kultainennoutajista, alaskanmalamuuteista ja lapinkoirista. Pyydän kiinnittämään eritystä huomiota siihen, että pidän myös monista muista sympaattisista koirista ja kissoista.
Joulukirja
Sari Savikko
Oy Amanita Ltd 2010
”Joulukirja kertoo, kuka keksi joulukalenterin, milloin kinkku päihitti lipeäkalan jne.”
Kannatan miellyttävää seuraa, hyvältä tuoksuvaa joulukuusta, joulupuuroa, männynkävyistä askarreltuja tonttuja, tietenkin kirjoja, joululauluja, rosollia, vihreää salaattia, suippopaprikoita, miniluumutomaatteja, paistettua kalkkunaa, perunamuusia, porkkanalaatikkoa, kylmää vettä, kuvajoulukalentereita, tiernapoikia, äidin piparkakkuja ja mummin perunalaatikkoa, kauniita joulupaketteja, paperisia tonttu- tai enkeliketjuja, sahramipullia, ruisnappeja, amarylliksiä, graavi- ja lämminsavulohta, appelsiineja, suklaata, klementiinejä, granaattiomenan siemeniä ja sharoneita.
Bolla
Pajtim Statovci
Otava 2019
”Kansainvälisen tähtikirjailijan kiihkeä ja lumoava romaani kahden miehen välisestä intohimosta Kosovon sodan kynnyksellä, avioliitosta, kodittomuudesta ja kaipauksesta.”
Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto 2019
Rakkaustarina sopii hyvin jouluun.
Mauno Kuusisto: Kun maass on hanki (Kun joulu on) 1958
Toivotan lämmintä ja rauhallista joulua ihanan leudosta Helsingistä!
Kuvassa viehättävä Form & Flora -kukkakauppa Bulevardilla. Läheisestä Ekbergin myymälästä saa ostaa erinomaisia sahramipullia.
Niskasärky jatkui kolmen akupunktiokerran jälkeen, joten pyysin reseptin lihaksia rentouttavaan lääkkeeseen Sirdaludiin.
Jouduin käyttämään lääkettä ennen syöpädagnoosiani selkäkivun vuoksi. Ikävä kyllä lääke väsytti minua, joten nukuin pommiin siirryttyäni toiselle osastolle ja heräsin esimiehen soittoon. En enää uskaltanut käyttää relaksanttia, vaan yritin taltuttaa kovan kivun lääkkeillä. Huono ja toimimaton päätös, mutta lintsariksi pitkään epäiltynä tilanne oli erittäin kiusallinen. En tiedä, kuuliko silloinen esimies koskaan, että minulla oli pitkälle edennyt verisyöpä, joka aiheutti hyvin monenlaisia oireita.
Niskakipuun Sirdalud ei tuntunut auttavan enkä voinut tautihistoriani vuoksi käyttää särkyyn tepsiviä lääkkeitä. Olen niin pystyyn myrkytetty lääkkeillä, ettei relaksantti enää väsyttänyt. Hyvä tilanne, jos esimerkiksi tyrannosaurukset hyökkäävät, koska olen pahanmakuinen ateria.
Kävin röntgenissä, jossa kuulemma näkyi pitkäaikaisen toimistotyöntekijän eteenpäin kallistuva niska, välilevymuutoksia ja monilla tähän ikään kuuluvaa nivelrikkoa. Niskan kallistuminen oli pahin ja muut kohdat onneksi lievempiä, lähes harrastuksia. Nuorempana lauloin kuorossa, mutta ikä vaikuttanee harrastuksiin. Suosittelen Et itkeä saa Argentiina -kappaletta, etenkin kertosäettä.
Lääkäri soitti niskatutkimusten jälkeen ja sairauslomapäiväni aikana, kertoi tilanteesta ja ehdotti lääkkeiden lisäksi niskatukea, jonka saisin ostettua lääkärikeskuksesta 30 eurolla.
Olen ostanut liudoittain erilaisia lääkkeitä ja silmätippoja, jotka eivät ole sopineet minulle, joten etsin netistä halvempaa ortoosia. Mielessäni näin täysin turhan niskatuen lepäilemässä eteisen kaapissa.
Kannattaa opiskella proviisoriksi ja hankkia apteekki esimerkiksi huitsin pöpeliköstä tai keskeltä ei mitään, niin pian on käytössä kaunis huvila, liudoittain matkoja eksoottisiin kohteisiin (ooh, Malediivit!) ja upea kelohonkamökki Lapissa. Erittäin hyvä bisnes, jota suosittelen, vaikka en pidä kelohongasta.
Mikäli Alkot, apteekit ja mättöruokapaikat yhdistettäisiin toimimaan samassa yrityksessä, niin meillä olisi vielä enemmän miljonäärejä.
Löysin Pohjois-Haagan Respectalta halvimman kaularankaortoosin ja lähdin sovituskierrokselle voidessani iltapäivällä hieman paremmin. Eihän se mitään, jos taas särkee, mutta huimaus ja väsyminen piinasivat aamupäivällä.
En varannut aikaa, mutta olin yksin liikkeessä ja sain loistavaa palvelua. Mietin halvinta vaihtoehtoaa ja sain sovittaa valkoista, hyvin kevyttä ja rouhetäytteistä kauluria, joka oli liian korkea eikä tukenut niskaani.
Liikkeessä työskennellyt (fysioterapeutti?) aloitti suosittelemalla sinistä kauluria, mutta halusin mustan. Musta maksoi yli 40 euroa, joten halusin mieluummin halvemman sinisen. Sininen ja oikean korkuinen kauluri sopi minulle kuin nenä päähän, joten maksoin alle 20 euroa ja lähdin kotimatkalle.
Menin seuraavana päivänä töihin ja otin kaulurin mukaani.
Lisäsin kaulurin ja selitin kaikille kysyjille, että olen ollut snagarilla (käännös: nakkikioski) tappelussa ja voitin, mutta yllättäen kukaan ei uskonut minua. Näytän liian kiltiltä.
Käytän niskatukea työpäivän aikana, mutta otan sen pois kahvi- ja lounastauoilla. Ortoosista on ollut todella paljon apua, koska joudun ottamaan harvoin gramman Para-Tabseja. Vahvemmat lääkkeet eivät onnistu, koska annan ne ylen. Onneksi lievemmistä kipulääkkeistä on hyötyä.
Kotona en käytä niskatukea, vaan yritän kiinnittää huomiota niskan asentoon. Pitäisi vahvistaa mm. yläkroppaa kuntosalilla.
Puhuin työpäivän aikana puhelun, jonka jälkeen olin niin surullinen, että päätäni särki niskatuesta huolimatta, joten oli pakko ottaa kipulääkkeitä. Keskustelin poikkeuksellisen älykkään ja erittäin kiinnostavan ihmisen kanssa, jolle oli tapahtunut vuosia sitten ikävä tapahtuma, joka näkyi edelleen hänen elämässään. Hän puhui elämästään rauhallisella ja tyynellä tavalla, mutta mainitsi hankalista tilanteistaan. Olisin hyvin mielelläni käynyt juttelemassa hänen läheistensä kanssa, jotka eivät ymmärtäneet auttaa mitättömän pienessä, mutta soittajalle hyvin tärkeässä asiassa. Terveet ihmiset eivät välttämättä käsitä sairastuneiden tilannetta, vaan porskuttavat iloisina omissa maailmoissaan.
Elätän edelleen toivoa siitä, että jonain päivänä minut valitaan yritykseen tai yhdistykseen, jossa suunnitellaan ja välitetään räätälöityä apua ja tukea sairastuneille tai vammautuneille ihmisille eikä kukaan joutuisi pärjäämään yksin.
niitä tilanteita, joissa sinua kauhistuttaa, huvittaa, järkyttää
tai naurattaa?
Verikoe
kävin hiljattain verikokeessa ja näytteen otti Ms. Teurastaja
en pysty katsomaan, kun käsivarteeni tungetaan neula, koska tilanne kuvottaa minua
täsmennys: neula verisuonessa on ällöttävä jo ajatuksena, vaikka olen piikityskohde
yleensä näyte ei tunnu miltään tai juuri miltään, mutta toisinaan tapaa labrahoitajan, jonka rouhaisee neulan verisuoneen ja jostain oudosta syystä pyörittää neulaa suonessa
pyyntö: älkää ikinä tehkö niin!
Keskimääräistä parempi autonkuljettaja?
lähelläni tie kaartuu ja käyn toisinaan
keräämässä alueelta pikaruokalan roskia, joita vähemmän lahjakkaat heittävät
autojen ikkunoista ulos
kaartuvan tien kohdalla on yksi suuri kivi,
johon keskimääräistä paremmat autonkuljettajat törmäävät metalli- ja
muoviroskien perusteella hyvin säännöllisesti
voisiko päätellä, että keskimääräistä paremmat
autonkuljettajat erehtyvät ajotaidoistaan?
EI mainoksia puhelimeen
tein ensimmäistä kertaa elämässäni ilmoituksen
Kuluttaja-asiamiehelle
olen jossain vaiheessa tilannut tuotteita
postimyyntiyrityksestä ja estänyt sekä posti- että sähköpostimainonnan, koska
näen tiedot tuotteista yrityksen kotisivuilta
puhelimeeni alkoi tulla yritykseltä mainoksia puhelinnumerooni,
jonka olen antanut vain pakettien toimittamista varten
viestit piti estää lähettämällä mainosnumeroon
numerosarja, mutta viestit jatkuivat
Tökeröä: asiakas pakotettiin estämään viestit, joita hän ei koskaan halunnut.
soitin yritykseen ja pyysin, ettei viestejä
enää lähetetä
viestejä tuli edelleen seuraavalla viikolla,
joten lähetin yritykseen sähköpostin ja pyysin, että he poistavat tiedoistaan
sekä sähköpostiosoitteeni että puhelinnumeroni, joka onnistui
lähetin viestin Kuluttaja-asiamiehelle, koska
pidin puhelinmainontaa täysin asiattomana
olisin mahdollisesti tilannut vielä
yritykseltä, mutta mainonta sai minut siirtymään toiseen yritykseen, joka ei
väärinkäytä asiakkaiden yhteystietoja
Jäsenmaksu
olen vuosikausia maksanut jäsenmaksua pienistä tuloistani, vaikka en koskaan voinut mennä tilaisuuksiin joko uupumukseni tai sairauteni vuoksi
pidin yhdistyksen toimintaa tärkeänä, joten jatkoin maksamista
minulla on useampi sähköposti, joita satunnaisesti luen
huomasin, että alkuvuonna minut on erotettu
Syy oli tietenkin minun, kun en hankalan työhaun
keskellä ehtinyt lukea sähköpostiviestejäni.
”Kuten aiemmin tällä viikolla lähetetyssä jäsenkirjeessä jo
kerrottiin, jäsen katsotaan eronneeksi yhdistyksestä, jos jäsenmaksua ei ole
suoritettu maksukehotuksen eräpäivään mennessä. Maksamatta jääneiden
yhteystiedot (myös sähköpostiosoite) poistetaan 1.2.2019 jäsenrekisteristä.”
”lmoitan vielä, että olen poistanut yhteystietosi
jäsenrekisteristämme sekä sähköpostiosoitteesi s-postituslistaltamme, koska
jäsenmaksua ei ollut kirjautunut yhdistyksen tilille maksumuistutuksen jälkeen
(tilanne tarkistettu 1.2.2019). Kiitos mukana olosta… ja toivottavasti vielä
joskus haluat liittyä takaisin.”
hyvin ilmoitettu (tietokone ehdotti alkuperäisen viestin imoittamisen oikaisuksi lomittamista, hehee)
olisin mielelläni jatkanut maksamista, mutta edellisten viestien jälkeen ei enää huvittanut ystävällisistä terveisistä huolimatta
Mielenkiintoista, miten nolattu olo tulee, kun saa
useampia ns. uhkailuviestejä, vaikka niissä on vuodenjatkotoivotteluja. En ole
vielä oppinut kunnon köyhäksi.
Tracks, Areena
suosittelen elokuvaa Tracks (2013), jossa nuori nainen
matkustaa koiran ja neljän kamelin kanssa halki Australian erämaan
hämmästyttävä, erittäin kiinnostava ja ajoittain
surullinen kertomus rohkeasta naisesta, joka opetteli hoitamaan kameleita ja pärjäsi
hyvin vaikeissa oloissa National Geographic -lehden tuella
luin ruokatoimittaja Soili Soisalon ja elintarviketieteiden
lisensiaatti Eeva Voutilaisen kirjan Ruokarytmi (Tammi 2016), jossa mainittiin
asia, joka kaikkien meidän pitäisi tietää eli ruokarytmi
säännöllinen ruokailu (todella!) tahdittaa sisäisiä
kelloja, auttaa painonhallinnassa ja tukee aineenvaihduntaa
ruokaa 3-5 tunnin välein
ei liian pitkiä taukoja
ateriat painottuvat aamuun ja päivään
univelka sekoittaa aineenvaihdunnan
kirjassa ehdotetaan vuorotyöläisille ruokaa
kasvikset huijaavat kylläisyyskeskusta, sillä ne
täyttävät mahalaukkua
kasviksia 500–600 grammaa (olisinpa kunnon ihminen ja
söisin kilon kasviksia päivässä)
juo 1-1,5 litraa nestettä
liiku päivittäin
Kirjassa on reseptejä mm. pinaattimunakkaalle, leipätaskuille, tuorehernekeitolle, vuodenaikojen mukaiselle salaattipalapelille (kannatan!), superkulhoille ja mansikka-raparperikakulle.
Kiinnostava kirja kannattaa lukea.
Kasviksia
tuttu pitää kokkaamisesta ja hänen puheittensa
perusteella heillä on aina tarjolla runsaasti kasviksia
laiskana pesijänä ja pilkkojana kysyin häneltä
neuvoa, miten syödä enemmän kasviksia?
olen tietenkin lukenut aiheesta vaikka kuinka
paljon, mutta mietin, että saisin tarkemman neuvon
valaiseva vastaus: ”meillä syödään paljon
kasviksia.”
hyvä yritys, mutta tilanne ei ollut yhtä
opettavainen kuin toivoin
Mitä jälkeen jää
Varasin ja lainasin ruotsalaisen Margareta Magnussonin teoksen Mitä jälkeen jää, jossa yli 80-vuotias viiden lapsen äiti kirjoittaa kuolinsiivouksesta.
Ehdotukset:
Aloita kellarista ja ullakosta sekä
eteisen kaapeista ja vaatekomeroista
positiivista: ei ullakkoa!
vähemmän positiivista: täpötäysi kellari
haastavaa: melkein yksitoista vuotta samassa asunnossa
negatiivista: eteisessä on kaappi, josta otan hammastahnaa tai -harjan, vaikka kaapin muu sisältö on – lähes – hämärän peitossa (en tietenkään kerro kenellekään kaapista, ikinä)
Jatka suurista esineistä ja etene
pienempiin, kuten kirjeisiin ja valokuviin
valokuvista
onneksi karsin valtaosan useampi vuosi sitten
toisaalta
surin sitä, että lapsuudenkuviamme ei enää ollut äidillä ja mietin myöhemmin,
veikö äiti kuvat valokuvaliikkeeseen ja unohti muistisairauden vuoksi hakea
kopiot?
Lahjoita sieviä, mutta tarpeettomia esineitä jollekin toiselle, joita tuotteet ilahduttava, kuten kirjoittajan anoppi teki asuttuaan vuosia Japanissa (miten viehättäviä tuliaisia!)
Asiasta viidenteen, luottokampaaja oli käynyt Ecuadorissa, jonka mielelläni kirjoittaisin Ekvador, kuten uskoakseni Agri-Colan aikoina. En ole koskaan käynyt Etelä-Amerikassa, mikä on haava sielussani.
Juttelin opiskelijan kanssa, joka kertoi olleensa vaihto-oppilaana Costa Ricassa. Huikeaa! Vaihto-oppilasmenneisyys Yhdysvalloissa ei kuulostanut enää juuri miltään, kun mahdollisuus oli – melkein – käydä koulua köysiratoja pitkin etenemällä.
Paperisilppuri on hyödyllinen, koska
asiakirjat, joissa on henkilötunnus, kannattaa hävittää
Kirjoittaja teki huoneen esineistä listan:
annetaanko pois esim. hyväntekeväisyyteen, heitetäänkö roskiin, pidetäänkö jne.
Oi niitä aikoja, jolloin paperille painetut kirjat olivat vielä arvostettuja esineitä.
Keittokirjoja kirjoittaja säästi muutaman, joissa mainittiin mm. Singapore Sling – cocktail, koska kirjoittajan perhe asui Singaporessa kuuden vuoden ajan (olen vain lyhyesti vieraillut Singaporessa, nyyh). Kirjoittaja mainitsi, että juoma maistuu siltä, kun siihen olisi käytetty kaikki, mitä keittokomerosta löytyy.
uteliaana absolutistina katsoin reseptin ja ainoa,
mistä pidin, oli ananasmehu (no, limemehukin menee), joten olisin huono
Singapore Slingeilijä
Edesmenneen aviomiehen jälkeen ns.
miesluola eli miehen työkaluvarasto tyhjeni, kun useampi nuori mies pääsi
valitsemaan itselleen työkaluja vaimon otettua talteen muutamia tarvitsemiaan
esineitä, kuten vasaran, pihdit, ruuvimeisseleitä jne.
Perheellä oli Singaporessa iäkäs, eläinsuojelujärjestöstä haettu tanskandoggi, joka ei voinut sairastamansa reuman vuoksi syödä lihaa, joten koiranruokana oli täysjyväriisiä, paistettuja kananmunia ja keitettyjä vihanneksia, joita perheen teini-ikäiset lapset päätyivät syömään koulun jälkeen välipalaksi. Luotan, että koirakin sai ruokaa.
Kirjassa
on hellyttävä kertomus Klumpeduns-kissasta, joka suri vanhainkotiin muuttanutta
isäntää.
Mainintana olivat saaduista lahjoista lähetetyt kiitoskirjeet, joita tietenkin lähettivät myös lapset ja tytär esitti toiveen: ”voisitko kirjoittaa heille ja sanoa, että minä olen kuollut”. Kiittäminen ei ilmeisesti tuntunut luontevalta. Mielestäni jokaisessa normaalissa perheessä kaikki osaavat kiittää. Vien lounasravintolasta paperimukissa kahvia kivalle työkaverille, koska en itse juo kahvia ja kohtelias työkaveri kiittää aina ilahduttavan kohteliaasti. Arvostan!
Mielestäni paras vinkki, jos saat lahjan,
josta ei pidä: anna lahja pois. Lahjoittajaa ilahdutti antaa lahja, mutta
ihmisillä on hyvin monenlaisia makuja, joten saajalle tuote voi olla taakka.
Kyse on kuitenkin vain esineestä, ei tunteista.
Kirjoittajan,
muoti- ja mainospiirtäjän ja taiteilija Margareta Magnussonin mukaan
kuolinsiivous on mukavaa, jännittävää ja vapauttavaa. Olen samaa mieltä, koska
minun aarteeni eivät välttämättä ole kenenkään muun aarteita. Hänen töitään on
esitelty Göteborgissa, Tukholmassa, Singaporessa, Hong Kongissa ja ympäri
Ruotsia.
Talvipuutarha
Talvipuutarhassa on tänäkin vuonna kauniita
pääsiäiskukkia, joten puutarhaan kannattaa mennä
Hain johdon assistentiksi kiinnostavaan työpaikkaan, joten perehdyin yrityksen toimintaan nettisivujen ja kirjallisuuden avulla. Pääsin haastatteluun ja juttelin mukavien ihmisten kanssa erittäin viehättävässä rakennuksessa.
Olisin voinut kävellä työmatkat. Olen aina matkustanut töihin, joten lähellä oleva työpaikka olisi ilahduttava.
Kerroin, että minulla on sairaushistoriani perusteella oikeus 50 prosentin palkkatukeen. Yrityksellä oli rahat varattu rekrytointiin, mutta halusin mainita edullisemmasta mahdollisuudesta.
Haastattelut jatkuivat, joten odotin kaksi viikkoa päätöstä ja toivoin viimeiseen hetkeen saakka, että minut valitaan. Ei valittu, vaan valittiin joku toinen, joka sopi paremmin kyseiseen työhön.
Toisaalta arvelin, että niin käy jo sen jälkeen, kun olin lähettänyt kiitosviestin haastattelusta eikä siihen koskaan vastattu. Rekrytoijilla on kiire eikä heillä välttämättä ole aikaa vastauksiin, mutta tilanne mielestäni kertoo siitä, ettei haastateltu ollut yritykselle sopiva henkilö.
Harmi. Olisin viihtynyt heillä hyvin mielenkiintoisten töiden ja ystävällisen henkilökunnan vuoksi.
Tavoittelin toisen työpaikan edustajaa kahtena päivänä ja lähetin hakemuksen asiantuntijatehtävään. Yrityksestä soitettiin minulle hetkeä myöhemmin puheluni perusteella. Kerroin työnhaustani, kuulin vastauksen soittajan hiljaisuudesta ja arvelin, että he olivat jo tehneet sopimuksen. Kyllä, suullinen sopimus oli tehty. Hakuaikaa työhön oli ilmoituksen mukaan jäljellä yli kaksi viikkoa. Mukavaa, että he löysivät sopivan tekijän. Harmi, etten tiennyt, että henkilö oli jo valittu, kun räätälöin hakemuksen.
Soitin kolmanteen, erittäin kiinnostavaan työpaikkaan useamman kerran, mutta en tavoittanut henkilöstökonsulttia. Hän oli varattuna koko päivän. Hänen kollegansa pyysi minua lähettämään sähköpostin, johon toinen konsultti vastaa. En saanut vastausviestiä.
Soitin neljänteen työpaikkaa, tavoitin esimiehen ja kysyin tarkemmin työstä. Paikka oli oikeasti haussa eikä ”meillä on jo työntekijä, mutta ilmoitus on pakko laittaa” -haussa ja vaikutti hyvältä ja monipuoliselta. Lähetin hakemuksen, mutta en kuullut mitään kyseisestä yrityksestä.
Olen päässyt viiden kuukauden aikana kahteen haastatteluun, mistä olen tyytyväinen. Olisin vielä tyytyväisempi, jos löytäisin kiinnostavaa työtä, jossa minusta olisi hyötyä.
Hain työpaikkaa, johon valittiin myyntiin erikoistunut
henkilö. Kävin valinnan jälkeen haastateltavana työntekijää etsineessä Minjonissa,
joka tekee motivaatiorekrytointia.
Pääsin tekemään nettilinkin kautta saamani Reiss-motivaatioprofiilitestin,
jossa tutkittiin hakijoiden vahvuuksia. Tieteellinen pohja tulee amerikkalaisen
psykologian professori Steven Reissin motivaatiotutkimuksesta. Ihmisillä on 16
psykologista perustarvetta.
Varmistin rekrytointiyrityksen yhteyshenkilöltä, että voin julkaista tulokseni.
Vahvimmat
ominaisuuteni
Uteliaisuus
Arvostaa asioiden ymmärtämistä, pyrkii selvittämään asiat
perin pohjin, käyttäytyminen on älyllistä, haluaa tietoa, on pohdiskeleva ja
analyyttinen, kiinnostunut ideoista, tiedoista ja teorioista riippumatta niiden
käytännön hyödystä. Elinikäinen oppija. Haluaa toimia tutkijana.
pitää paikkansa
opin lukemaan nelivuotiaana ja olen koko ikäni
ollut kiinnostunut tiedosta ja lukenut todella paljon
Esteettisyys
Laittaa paljon painoarvoa kauneudelle, taiteelle, designille,
muodille tai aistillisuudelle.
täsmää, koska kauneus, taide ja design
ilahduttavat
esteettisesti kaunis työympäristö on tärkeä,
samoin kaunis maisema ikkunasta (tietenkin!)
Syöminen
Nauttii syömisestä, on hyvä ruokahalu, kokeilee erilaisia
ruokia ja makuja, ruoka on nautinnon ja juhlimisen arvoista.
syöminen on ilo jo ruoan värien, tuoksun ja maun perusteella
kai nirso syöjäkin käy, joka tutkii aina listalta, mitä voi ja haluaa syödä?
stressi voi ikävä kyllä lisätä ruokahalua
Vahvat ominaisuudet
Riippumattomuus
Arvostaa henkilökohtaista vapautta ja omavaraisuutta, ei
halua olla riippuvainen toisista, pyrkii tekemään asioita yksin ilman apua
toisilta henkilöiltä, haluaa elää yksilöllisesti, arvostaa yksilön autonomiaa.
ideaalimaailmassa selviäisin kaikesta
itsenäisesti
Kunnia
Periaatteet tärkeitä, suuri tarve olla suoraselkäinen,
arvostaa moraalia, luonnetta ja perinteitä, arvostaa uskollisuutta.
mikään edellisistä ei yllättänyt, koska
työskentelin alalla, jossa rehellisyys oli ja on tärkeää
uskollisuus on mielestäni erittäin tärkeää ja
arvostan uskollisia ihmisiä
Fyysinen aktiivisuus
Nauttii liikkumisesta ja fyysisestä kunnosta, energinen,
aktiivinen, rakastaa fyysistä rasitusta.
elämä on hyvää, kun pääsee liikkumaan!
Heikko kohta
Valta
Vähemmän kunnianhimoisia tavoitteita, vaikka olisi kykyä ja
potentiaalia.
Aikaa on työn lisäksi myös elämälle.
suomennus: lukemiselle
Ihmisten erilaisuus
Toisilla ihmisillä on toisenlaiset kiinnostuksen kohteet ja
motiivit ja kyseinen seikka aiheuttaa ongelmia. Ihmiset usein arvostavat omia
ominaisuuksiaan ja olettavat muiden ajattelevan samoin.
Minjon välittää junior- ja entrytason työntekijöitä sekä
assistentteja. Motivaatioprofiilien purkutilaisuudessa muut olivat lasteni
ikäisiä, mikä huvitti minua. Havahduin siihen, että työtaustallani ja osaamisellani
voin hakea haastavampia tehtäviä.
Kiitokset mielenkiintoisista tuloksista Minjonille, hyvälle rekrytointiyritykselle. Oli hauska keskustella ystävällisen rekrytointikonsultin Isabellan kanssa ja käydä kiinnostavassa profiilinpurkutilaisuudessa.
Vuoden tauon jälkeen kävin hematologisella poliklinikalla.
Minulle oli varattu aika klo 8:30, mitä ihmettelin. Aamuaikoja on varattu aiemminkin, mutta lähes poikkeuksetta ne on siirretty poliklinikan toimesta jollekin kauempaa tulevalle. Näin ei tällä kertaa tapahtunut.
Olin sairaalassa ennen kahdeksaa ja vein takin Kolmiosairaalan kaappiin. Sain melko vaivihkaa suljettua kaikkien kaappien ovet, joten rivi näytti jälleen kerran hyvältä ja siistiltä.
Kahvioon oli tullut myyjän mukaan loka- tai marraskuussa salaattibaari, mistä ilahduin. Kiva, että saa itse valita vaihtoehdoista. Kahvia tai teetä en juo, joten vesilasillisen ja karjalanpiirakan jälkeen ilmoittauduin Kolmiosairaalan automaatilla.
Pidän automaatti-ilmoittautumisesta, jossa voin hyväksyä yhteystietoni. Niiden ilmoittaminen aulassa päivystäneille ihmisille tuntui turhauttavalta, kun vastasin samoihin kysymyksiin lukemattomia kertoja ja tuntui, että vein aikaa joltain järkevämmältä, jota he olivat tekemässä.
Hemapolille käveli lääkäri, joka avasi automaattisesti avautuvan oven seinäpainikkeesta. Nopeuttaakohan painikkeen käyttö oven aukeamista?
Luin hetken odotustilassa ja pääsin vastaanotolle. Olen käynyt useamman vuoden ajan samalla lääkärillä, vaikka alkuvaiheessa minua tutki useampi lääkäri. Suosikkini heistä oli ystävällinen ja huomaavainen Vesa Lindström.
Juttelimme hetken, hematologi vahvisti jo saamani tiedon, että suolistoni on kunnossa ja maksani voi hyvin. Niin oletinkin. Ferritiiniarvo oli pudonnut hieman ja samoin hemoglobiini, joten sain kolmen kuukauden Obsidan-rautakuurin. Farmaseutin mukaan rauta ei ärsytä vatsaa, koska aine vaikuttaa vasta suolistossa.
Kerroin hematologille, että niveleni ovat jäykät useiden kortisonikuurien jälkeen ja olen stressaantunut, kun en löydä uutta työpaikkaa. Työsuhteeni päättyi vuosia sitten yt-neuvotteluissa, kun olin sairauslomalla allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Hematologi katsoi minuun ja totesi, ettei tilanne ole hänen syynsä tai minun syyni. Mielestäni tilanne on minun syyni.
Puhuimme silmieni hoidosta. Kroonisesta ja vaikeasta käänteishyljinnästä on hyötyä, koska luuydinsyöpäni parani vuosia sitten. Hyvä, että käänteishyljintä päättyi maksassa ja munuaisissa ja pääsin eroon mm. kortisonista. Kortisoni ei pidä minusta yhtään.
Krea-arvon perusteella hematologi neuvoi minua juomaan enemmän vettä. Juon usein vettä, mutta en ilmeisesti riittävästi.
Riisuuduin alusvaatteisilleni, kävin vaa’alla ja istuin paperin peittämälle sängylle. Hematologi mittasi verenpaineeni käsivarresta, happipitoisuuden sormenpäästä ja katsoi suuhuni. Seuraavaksi hän kuunteli keuhkojani. Menin selinmakuulle, hän nipisteli jalkojani, joissa ei ole ollut käänteishyljintää ja tunnusteli sisäelimiäni vatsan kautta. Tutkimus päättyi ja sain pukea. En pidä kyseisistä tutkimuksista ja yritän aina välttyä niiltä. En ole kertaakaan onnistunut, koska ne kuuluvat hematologin toimintaan. Kummastelen tutkimuksia, koska olen parantunut myeloomasta vuosia sitten.
Sain palautetta suklaaruokavaliostani, minkä ymmärrän. Ehdotin tilalle alkoholismia, joka on hyvin, hyvin monen suomalaisen vakioharrastus. Vaikea harrastus absolutistille, mutta halusin ehdottaa vaihtoehtoa. Hematologi ei kannattanut kumpaakaan ehdotustani.
Pääsin eroon Cotrim Forte -keuhkonsuojalääkkeestä, mistä olin tyytyväinen. Kysyin, miksi saan edelleen kyseistä lääkettä ja hematologi totesi, ettei lääkettä tarvitse enää ottaa. Saan lääkkeen takaisin, jos joudun jatkossa ottamaan kortisonia. Toivottavasti en joudu, koska kortisoni oli hyvin hankala lääke mm. reisien heikkenemisen ja kauhistuttavan turvotuksen vuoksi.
Hematologi muistutti hammaslääkärikäynneistä, jotka ovat terveyden kannalta tärkeitä. Päätin säästää viime vuonna ja lykkäsin tarkastusaikaa. Ratkaisu oli huono, koska takahampaaseen tuli reikä ja hammas paikattiin päivystyksessä.
Seurantani jatkuu Meilahdessa käänteishyljintäni vuoksi, koska käyn säännöllisesti silmäsairaalassa. Hematologi ehdotti vaihtoehdoksi Peijasta, jossa hoitoni vuosia sitten alkoi, vaikka asuin Helsingissä. Käyn mieluummin tutkimuksissa kotipaikkakunnallani.
Seuraava tapaamisemme on ilahduttavasti puolentoista vuoden kuluttua ja verikokeeseen menen puolen vuoden kuluttua. Hyvä! Tunsin aina, että vein jonkun sairaamman paikan, koska onnekkaasti paranin vuosia sitten.
Kiitin, poistuin ja kävin Veteirassa ostamassa kissanruokaa. Seuraava eli seitsemäs kissanruokasäkki on ilmainen, mitä arvostan. Käsitykseni mukaan kissat tietävät, koska kissanruokasäkki on tyhjenemässä, koska ne syövät silloin normaalia enemmän.
Osallistuin eilen Suomen Syöpäpotilaiden tilaisuuteen, jossa syövän sairastanut kertoi työhönpaluustaan toivuttuaan sairaudestaan ja me muut sairastuneet osallistuimme keskusteluun.
Hain läppärini huollosta ja kiirehdin paikalle painava läppärilaukku mukanani. Ei, minulla ei ole kevyttä läppäriä, vaan kehonrakennusläppäri.
Hakaniemen kauppahallista nappasin mukaan hyvin myöhäisen lounaan eli lohileivän, jota tökerösti maistoin jo ratikkapysäkeillä ja söin loppuun ennen tilaisuuden alkamista. Rohkenin tehdä näin, koska viimeksi tarjolla oli lohipiirakoita. Oletin, etten syömällä lohileipäni vahingoita allergisia. Tietääkseni en vahingoittanut. Paperipussin osasin heittää roskikseen, koska olen harvinaisen lahjakas roskistenkäyttäjä. Hehee.
Puhuimme sammakoista, joita terveet ihmiset sanovat sairastuneille. Mietin, etteivät sammakot haittaa, koska sammakoiden sanojat kuitenkin välittävät. He eivät hylkää sairastuneita.
Puhuimme siitä, kuinka terveiltä useimmat sairastuneet näyttävät niin terveiden kuin sairastuneidenkin mielestä. Ei syöpää yleensä näe toisesta. Kaljuuden tai kortisonipöhön huomaa, mutta kortisonilla hoidetaan muitakin sairauksia kuin syöpää eikä syöpä ole ainoa kaljuuden syy.
Näytin muille kortisonipöhökuvani ja unohdin näyttää kuvaa etäyhteydessä olleelle. Anteeksi seniiliyteni.
Toisten sairauksia ja kokemuksia kuunnellessa keskityin heidän tarinoihinsa ja yritin olla itkemättä, koska muiden murheiden kuunteleminen sai kyyneleet nousemaan silmiin.
Pidin sympaattisena sairastunutta, joka suri nuorta päivystyslääkäriä, joka joutui kertomaan hänelle syövästä.
Oikeudenmukaisessa maailmassa etenkin lapset ja pienten lasten vanhemmat pysyisivät terveinä ja vanhemmat eläisivät tyytyväisinä ja onnellisina lastensa kanssa. Uskon, että valtaosa keski-ikäisinä tai iäkkäinä sairastuneista toivoo, ettei yksikään heitä nuorempi sairastuisi. ”Kannattaa” sairastua eläkkeellä, niin taloudellinen pärjääminen voi olla helpompaa. Ideaalimaailmassa kukaan ei sairastuisi koskaan, mutta keski-ikäisenä on jo ehtinyt elää, matkustaa ja nauttia elämästä. Nuorempien sairastuminen tuntuu aina yhtä epäoikeudenmukaiselta.
Tilaisuuden jälkeen en jäänyt juttelemaan, vaan kiirehdin bussipysäkille – ja myöhästyin bussista. Yleensä bussi hyytyy liikennevaloihin, mutta ei tällä kertaa, joten päädyin palelemaan Kaisaniemeen ja vaihtopysäkille.
Toivon, että jokainen sairastunut elää mahdollisimman terveenä jatkossa.
Raapiminen
Kylmyyden lisääntyessä raapiminen lisääntyy eli pakko rasvata. Kuvittelin rasvanneeni ihoni hyvin, kunnes olin villasukkien peittämillä varpaankynsilläni raapinut yöllä verille pohkeet ja toisen jalkapöydän ihon. Mitä ilmeisimmin olin yöllä potkinut sukat pois.
Aika siirtyä Ceridal-öljyyn Ceralan Plus -voiteen lisäksi. Löysin Nivealta kasvoille hyvän hajustamattoman aurinkovoiteen, jonka suojakerroin on 30. Todella moni aiemmin käyttämäni hajustamaton voide on lopetettu.
Naivismin Joulu Iittalassa la-su 24.11. – 16.12.2018 klo 11-17
Ooh, naivisteja voi käydä ihailemassa Iittalassa talvellakin!
Ratatöiden vuoksi matka Helsingistä Iittalaan kestää ikuisuuden, koska ensin matkustetaan R-junalla Riihimäelle ja jatko on bussikuljetuksena. Kannattanee mennä autolla.
Lahjakkaan Mia Bergqvistin (maalaus) töitä ei ole esillä, mikä on harmillista.
Kosto
Kuten olen kerran tai osapuilleen kymmenen maininnut, niin huvittelen keräämällä roskia.
Hienotunteisena en kerro mielipiteitäni koirienomistajista, jotka pakkaavat koiriensa jätökset muovipusseihin ja heittävät pussit metsiin, ojiin tai jonkun toisen pensasaitaan. Käyttäisitte edes biojätepusseja, niin tulevaisuuden arkeologit eivät pyörry.
Suosikkikostoni roskaajille on melkein lopussa:
Onneksi minulla ei ole moottoripyörää.
Vielä.
Eikä tule koskaan olemaan, koska moottoripyörät eivät kuulu maailmaani.
Enkä heittäisi roskia kenenkään päälle, vaikka ajatus ilahduttaisi.
Me härät emme usko horoskooppeihin
Olen kuunnellut useamman henkilön – myös miesten – kommentteja horoskooppimerkeistä, mutta me härät emme usko horoskooppeihin.
Näin naistenlehden (luotettava lähde) sivulla linkin, jossa kerrottiin, missä horoskooppimerkeissä on eniten narsisteja. Olen paha ihminen, koska narsistien ns. yleisyys huvittaa minua. Eivät kaikki aiemmat puolisot voi millään olla narsisteja. Ehkä 98-99 prosenttia heistä, mutta eivät kaikki.
Arvasin kolmesta vaihtoehdosta kaksi ja olin – melkein – ylpeä itsestäni: oinas ja leijona. Ensimmäisestä olin varma ja seuraavasta melkein varma. Kolmas oli yllätyksekseni kauris. Heillä on taipumuksena hyväksikäyttää toisten tunteita ja apua. Hui kauhistus.
Testin lukijat suuttuivat astrologin kannanotoista. (Horoskooppimerkkejään en tiedä. Tirsk.)
Taas opin jotain uutta, joka mahdollisesti pitää paikkansa jonkun mielestä.
Tapahtui jotain uskomatonta: useampi vieras ihminen kiitti minua roskien keräämisestä.
Puistokummeilen lähes päivittäin eli kerään roskapussillisen tai puoli jätesäkillistä roskia siistiksi kuvittelemastani lähiympäristöstä. Kerrankos sitä erehtyy.
Virheellinen tilasto
Olen tullut siihen tulokseen, että THL:n tilastot tupakoivista suomalaisista eivät pidä paikkaansa. Tupakoivia syyllistetään yhtä paljon kuin ylipainoisia, joten monet ”unohtavat” tutkimuksissa mainita, että he polttavat.
Ylipainoiset valehtelevat vastaavien tutkimusten mukaan painonsa useita kiloja alaspäin. Kaikkea ei kuitenkaan pysty kuromaan kasaan korseteilla, koska ylhäältä tai alhaalta väkisinkin tursuaa traania.
Kolmetoista prosenttia miehistä ja kymmenen prosenttia naisista EI VOI heittää noin paljon tupakka-askeja maahan, vaikka kaupungeissa tupakoidaan enemmän kuin maaseudulla. Maaseudulla roskapussit kuulemma heitetään maanomistajien metsiin.
THL, pyydän, että tohtorinne ja tutkimusryhmänne ystävällisesti tekevät luotettavamman mittauksen tupakoijista. Väitän, että tupakoijia on huomattavasti enemmän kuin tilastoissa.
Joulumarkkinat
Vein eilen roskat ja juttelin hetken naapurin kanssa pihalla. Lisäsin silmätippoja ja hän neuvoi minulle oikeanlaisen tiputtamistavan. Nyt tiedän, että tipat tiputetaan keskelle silmää. Mistäpä olisin tiennyt oikean tavan kuuden vuoden rankan käänteishyljinnän jälkeen? Nyt tiedän. Minulla oli aiemmin illuusio siitä, että tippa kulkeutuu silmässä, kun suljen silmät tippojen tiputtamisen jälkeen.
Kävelin sunnuntaina joulumarkkinoille ja keräsin maahan heitettyjä roskia. Ylempään rinteeseen, joka ei ollut mikään kulkuväylä, oli heitetty avaamaton paketti naudan jauhelihaa. Pakkaus oli vanhentunut 7.10. Onneksi minulla oli roskapihdit, joilla kiikutin paketin lähimpään Molok-syväkeräysastiaan. Roskikselle matkaa oli peräti kymmenen metriä.
Ensin minua kiitti roskien keräämisestä kiinanpalatsikoiraansa ulkoiluttanut vanhempi naishenkilö, joka kertoi poimivansa muoveja mm. bussipysäkeiltä. Kiitin häntä teoista. Bussipysäkeillä on roskakoreja, mutta ilmeisesti niiden käyttäminen on joillekin haasteellista. Seuraavaksi minulle toivotti hyvää joulua naishenkilö markkinapaikan ovella, kun olin vielä toisella puolella tietä.
Ylitin tien, jätin roskapussin ulos ja kiersin tilassa.Hauskin idea oli punainen nauha, johon oli ripustettu iloisen värikkäitä vauvansukkia joulukalenteriksi. Ostin kasviskevätkääryleitä puoleen hintaan, koska olin lähellä sulkemisaikaa paikalla ja kympillä harmaat villasukat viluisia varpaitani lämmittämään. Kevätkääryleet ja sukat päätyivät keveään ostoskassiin, jossa kannan vesipulloa.
Jatkoin roskapartiointia ja sottaajien kummastelua.
Eläkkeelle jäänyt naishenkilö kiitti minua, kun jätin roskapussin bussipysäkin roskiksen viereen. Hän oli saanut lahjaksi roskapihdit ja kerää usein roskia samalta kadulta, josta olin koonnut ns. saalista. Kiitin häntä siivouksesta.
Pahviset kahvikupit ja niiden muoviset kannet pitäisi mielestäni kieltää lailla, samoin muilta mailta vierahilta raahatut oluttölkit, jotka päätyvät autojen litistäminä kaduille.
Roskienkeruun jälkeen tunnen itseni kunnon kansalaiseksi,vaikka työttömyys jatkuu ja olen yhteiskunnan taakka. Yli kolmen kuukauden työttömyyden jälkeen työnhaku kirjoitusten mukaan vaikeutuu entisestään. Miten mukava tieto, kun tilanne on muutenkin hankala ja tulot ovat surkuhupaisat.
Akku
Kävelin lähikauppaan, jossa on postin palvelupiste, hakemaan läppäriin tilaamani akun. Nouto ei aiemmin onnistunut, koska henkilöllisyystodistus oli kotona.
Huvittelin menomatkalla keräämällä roskapussillisen roskia. Keräsin roskia aukiolta ja minua kohti käveli kuuden tai seitsemän maahanmuuttajataustaisen pojan ryhmä. Jatkoin roskien keräämistäja olin omissa ajatuksissani. Lähin heistä sanoi minulle kolme kertaa anteeksi, kunnes huomasin hänen puhuvan minulle. Arviolta 12-vuotias poika kysyi, siivoanko vapaaehtoisesti? Kerroin, että siivoan ja lisäsin, että minulla on outo harrastus. Ei heidän mielestään, vaan sain kehuja siitä, että pidän lähiympäristön paremman näköisenä. Kysyin toiselta pojalta, osaako hän käyttää roskiksia ja hän kertoi osaavansa. Onnittelin häntä siitä, että hän toimii oikein. Kerroin, että olen puistokummi ja sain roskapihdit Sörnäistenkatu 1-osoitteesta. Suosittelin harrastusta heillekin. Pojat kiittivät minua ja taputtivat käsiään. Heidän käytöksensä oli todella huomaavaista ja kohteliasta.
Myöhemmin kävelin samojen poikien ohi ja joku heistä heitti karkkipaperin maahan. Tilanne huvitti minua, vaikkei pitäisi. Nostin vaivihkaa paperin pihdeillä metrin päässä olleeseen roskakoriin.
Arvostan sitä, että pojat ainakin yleensä pitävät siististä ympäristöstä.
Keskiviikkona klo 9 lähdin TE-palveluiden bussilla RekryExpoon Turkuun. Luulin olevani hyvissä ajoin paikalla 20 minuuttia ennen lähtöaikaa. Enpä ollut, koska bussissa istui jo parikymmentä ihmistä.
Laitoin toiveikkaasti kassin viereeni, jottei kukaan tulisi yskimään päälleni. Eipä onnistunut, koska viereeni halusi istua nuori nainen. Siirsin tietenkin kassini pois penkiltä, vaikka bussissa oli vielä paljon tyhjiä paikkoja. Kävi tuuri eikä hän yskinyt, mutta kännykkää käyttäessään, riisuessaan tai pukiessaan takkia hän löi minua parikymmentä kertaa kyynärpäällä kylkeen. Kylkeni ei arvostanut tilannetta yhtään.
Olin niin väsynyt, että nukahdin useita kertoja matkan aikana. Bussi pysähtyi Espoon Ikean lähellä olevalla pysäkillä, Lohjalla, josta ei noussut kyytiin matkustajia ja myöhemmin Salossa. Olin umpiunessa, joten en päässyt laskemaan salolaisia. Pidän fiksuna, että Varsinais-Suomi järjestää ilmaisia matkoja ulkopaikkakuntalaisille, koska työvoimaa tarvitaan.
Jokin tunneli oli suljettu, joten kiersimme messukeskukseen Raision kautta. Turku oli tietenkin muuttunut todella paljon niistä ajoista,jolloin työskentelin siellä ylioppilaskirjoitusten jälkeen.
Perillä kerroin Etelä-Suomen työvoimatoimiston edustajille, että palaan pois Turusta toisella bussilla. Halusin käydä messujen jälkeen taidenäyttelyssä. Maksoin narikkalipun (kaks viiskeet) infossa ja kiertelin kojuilla. Kysyntää oli lähinnä ruumiillisen työn tekijöille, joten en tyrkyttänyt itseäni telakalle tai varastoon. Toimistotyöntekijänä TYKS eli yliopistollinen keskussairaala kiinnosti, mutta jonot kojulle olivat pitkiä. Katson tiedot netistä.
Roskaajasuomalaiset osallistuivat messuille, koska lattioilla oli karkkipapereita.
Sani Leino
Olin katsonut etukäteen ohjelman ja menin kuuntelemaan modernin myyntityön ammattilaisen ja LinkedIn-”tutun” Sani Leinon luennon. Hän muistutti yksilön tärkeydestä ja siitä, että jokainen on oman alansa asiantuntija.
Juttelin hyvän ja hauskan luennon jälkeen hänen kanssaan ja kysyin työnhakuvinkkejä kuuden syöpäsairauslomavuoden ja 53-vuotiaana työttömäksi jäämisen jälkeen.
LinkedIn-viestini luki alkusyksystä 11 700 ihmistä,mutta kukaan ei ottanut minuun yhteyttä. Soitan yrityksiin, lähetän hakemuksia ja täytän rekrytointiyritysten sivuille tietojani.
Onneksi pääsen erittäin hyvältä vaikuttavaan rekrytointiyritykseen haastateltavaksi ensi viikolla.
Ei minun järkeni mihinkään hiipunut rankkojen ja pitkien hoitojen aikana. No, tilapäisesti hiipui mm. aivoaneurysmaleikkauksen jälkeen, mutta eiköhän se ollut ymmärrettävää, kun pää kaiverrettiin auki. Solumyrkkyjäkään en tiputtaisi keneenkään enkä syöttäisi karmeita lääkkeitä, jollei olisi ihan pakko.
Sani Leinon neuvojen mukaan jatkan LinkedIn-markkinointia ja otan yhteyttä yrityksiin. Ongelmani on, että koen monet ”vähän mä tein hyvää ja olin ihan ihana ja todella kiva” -viestit ongelmallisiksi, joten niiden julkaiseminen tuntuu viheliäiseltä. Jos autan tai tuen jotain, niin kertominen tuntuu nololta rintaanpaukuttamiselta. Ei tietenkään pitäisi ajatella noin näinä Vähän mä olin hyvä -aikoina.
Yhdestä asiasta olen oikeasti ylpeä eli siitä, että allogeeniseen kantasolusiirtoon menevät saavat ehkä jotain vinkkejä eristyshuoneessa olemisesta kirjoittamieni tekstien perusteella, vaikka siirrostani on yli kuusi vuotta aikaa. Olen iloinen myös siitä, jos jotakuta toista huvittavat kokemukseni, joita usein pidän hassuina.
Opiaatti-ininä Helsingin Sanomissa
Luin digilehdestä kirjoituksen, jonka mukaan Yhdysvalloissa ihmiset kärsivät opiaattien vuoksi ja ikävä kyllä kuolevat käytön vuoksi kaduille. Syyllisenä on – tietenkin – suku, jonka yritykset valmistavat ja markkinoivat kyseisiä lääkkeitä.
Toisinaan muistan haikeana aikaa, jolloin jokainen ihminen vastasi ihan itse tekemisistään, ymmärsi tupakan olevan riski terveydelle ja käsitti, että kahvi voi olla kiehuvan kuumaa tai sen, ettei kolmiolääkkeitä tarvitse syödä ihan jokaiseen kipuun.
Vuonna 2017 20–84 -vuotiaista miehistä 13 prosenttia ja naisista 10 prosenttia tupakoi päivittäin. (THL) Nostan päivittäin kaduilta roskia ja valtaosa roskista on tupakka-askeja. Tupakoijia on vähän, mutta tyhjiä askeja ja tupakantumppeja on todella paljon. Samoin nuuskapurkkeja, vaikka nuuskaa ei myydä Suomessa. On se ihmeellistä.
Ruokakauppojen lähellä kuitit ylittävät tupakka-askit eli ilmeisesti sekä tupakointi, että kaupassakäynti lisäävät roskaamista. Oikeudenkäyntejä, anyone?
Lisäininä silmätippojen tarpeettomuudesta
Näin silmätippayrityksen mainoksen, jota useampi nokkelana itseään pitävä ihminen kävi kommentoimassa. Tipat ovat kuulemma turhuutta. Ystävällinen (toki) vinkki seuraavaan kertaan: jos on aihe, josta et tiedä yhtään mitään, niin älä kommentoi. Ikinä.
Pidin silikonitulppamaininnasta (niistä ei ollut apua minulle), Sjögrenin syndroomaa sairastavan ja reumapotilaan kommenteista. Fiksua kommentoida, jos ymmärtää asiasta jotain.
Pidän myös kyseisistä silmätipoista, vaikka Kela-tipoista silmilleni sopivat vain Oculacit.
Luennon jälkeen
Luennon jälkeen kiertelin vielä kojuilla, mutta en ottanut yhtään karkkia kulhoista eli en voi messukäynnin perusteella vetää suklaatehtaita oikeuteen. Nyyhkistä.
Kuuntelin hetken Viking Linen esiintyjää, joka etsi työntekijöitä laivoille ja vilkutin valkoiselle maskottikissalle, joka istui luennoitsijan jalkojen juuressa. Kissa vilkutti minulle, joten messukäynti oli onnistunut.
Varmistin, mistä etsimäni bussi 32 lähtee, mutta päädyin lähempää lähtevään bussiin 100. Maksoin kolme euroa kuljettajalle ja matkustin aurinkoista reittiä Turun kauppatorille. Tori oli kaivettu auki ja ympäröity aidoilla, mutta tieto oli mennyt minulta ohi. Wiklundia rempattiin, mutta löysin kaupan ja kävin ostamassa lisää vettä.
Kantarellikeitto ravintolassa ja kävely Onnibussin pysäkille Tuomiokirkon luo. Vaelsin katsomaan aiempaa kotiamme Hämeenkadulla ja huomasin bussilipun olevan edelleen voimassa, joten matkustin Varissuolle katsomaan entistä työpaikkaani. Vieressäni istunut ystävällinen poika neuvoi, missä kohtaa jään pois, koska maisemat olivat kummasti muuttuneet vuosien aikana.
Jäin pois ostoskeskuksen pysäkille, nousin rullaportaat, kävelin kauppakeskuksen toiseen päätyyn ja mietin, minne suunnata. Kiipesin ylämäen, jota ei ollut, kun oli 20-vuotias. Kummasti pykäävät nykyisin mäkiä.
Ilahduin huomatessani, että päiväkoti on edelleen samassa paikassa, missä se oli ikuisuus sitten. Läheinen leikkipuisto oli muuttunut tenniskentäksi eli joko lapsia treenataan jo 3-6 -vuotiaina TAI leikkipuisto oli siirretty toiseen paikkaan. Todennäköisesti tai.
Alueen asukkaat olivat muuttuneet 33 vuoden aikana eli Varissuolla asuu nykyisin paljon maahanmuuttajia.
Palasin lähtöpysäkille ja bussin lähtöön oli vielä aikaa. Käväisin Varissuon leipomossa, jossa myytiin ihanalta näyttäviä vehnäleipiä, kuten litteitä ”rieskamaisia” naan-leipiä. Kaikki pakkaukset maksoivat euron eli hyvä bisnes asiakkaiden kannalta. Naaneja en ostanut, mutta ostin ruutua muistuttavia pitkiä sämpylöitä ja seesaminsiemenillä päällystettyjä leipiä. Olipa kätevä kahden euron tuliainen minulta minulle.
Sisällissota, Wäinö Aaltosen museo – su 13.1.2019
Bussilla takaisin keskustaan ja tietenkin jäin väärällä eli päätepysäkillä pois. Olisi kannattanut jäädä edellisellä. Kävelin iltahämärässä (kello oli jo peräti neljä) kohti Wäinö Aaltosen museota ja Sisällissota-näyttelyä.
Ylitin hyvin valaistun sillan, joka soitti kaunista musiikkia ja kannatan vastaavia siltoja muuallekin.
Jatkoin Museokortilla vaikuttavaa ja surullista näyttelyä kiertämään. Paras tai ehkä pahin teos oli taiteilijan, jonka tekijää en järkyttyneenä huomannut. Taitavat amerikkalaisnäyttelijät Julianne Moore (s.1960) ja Alec Baldwin (s. 1958) puhuivat elämistään vainottuina ihmisinä mm. syyrialaisnaisena ja homoseksuaalina miehenä. Oli surullista ja kauhistuttavaa kuunnella kertomuksia vainosta ja väkivallasta, joita kyseiset ihmiset joutuivat kokemaan.
Tietoa näyttelystä:
”Yksi näyttelyn keskeisimmistä teoksista on Candice Breitzin (lisäsin lihavoinnin) vaikuttava
videoinstallaatio Love Story, 2016, jossa esiintyvät mm. Julianne Moore ja Alec
Baldwin. Breitz esittää teoksellaan kysymyksen ketä me kuuntelemme ja kenen
äänellä puhumme. Ovatko tarinat oikeiden ihmisten todellisista kokemuksista
vaikuttavampia, jos kertojana on tunnettu Hollywood-näyttelijä?”
Tarinat olivat vaikuttavia, vaikka esiintyjinä olivat näyttelijät. Eivät mielestäni näyttelijöiden vuoksi.
Minulla oli raakojen kertomusten jälkeen niin paha mieli,että kiersin katsomassa toimistokäytävässä Aaltosen veistoksia nähdäkseni jotain normaalimpaa.
Kävelin näyttelyn jälkeen uudelleen Wiklundille ja kiirehdin Tuomiokirkon pysäkille, jossa odotin bussia yli vartin. Järjetön odotusaika, mutta en halunnut myöhästyä. Bussi pysähtyi kauas jalkakäytävästä ja sain hilattua itseni kaiteen avulla sisään. Pitkä päivä alkoi ilmeisesti tuntua. Kiipesin portaat yläkertaan. Bussi oli ihanan hiljainen noin puolen kilometrin ajan, kunnes nuoret nousivat kyytiin Hämeenkadulta. Onneksi edessäni istuneet nukahtivat matkalla ja vain yksi nuori mies jaksoi puhua puhelimessa koko matkan ajan.
Kahdeksalta illalla olin Kampissa, josta kiirehdin bussipysäkille – ja odotin melkein 10 minuuttia. Kotona olin ennen yhdeksää eli pitkä ja mielenkiintoinen päivä Suomen Turuus.
Huomenna Turussa kannattaa suunnata joulumarkkinoille.
Tervetuloa Vanhan Suurtorin
Joulumarkkinoille
Koe taianomainen joulutunnelma Turun Vanhalla Suurtorilla
neljänä viikonloppuna
24.–25.11., 1.–2.12., 8.–9.12. ja 15.–16.12.2018 klo 11–17.
Joulumarkkinoilta löydät nähtävää ja tehtävää koko
perheelle. Torin täyttävät käsityöläisten laadukkaat myyntituotteet ja
jouluiset herkut sekä monenlaiset musiikki-, teatteri- ja sirkusesitykset.
Pukin pajalla tapaat Joulupukin perheineen!
Vanhalla Suurtorilla voit lisäksi nauttia talvisesta säästä
lämpimän mehun kera, tehdä löytöjä joulukoristeiden vaihtopisteessä sekä
hengähtää jouluhulinan keskellä Vanhan Raatihuoneen salin tunnelmallisissa
joulukonserteissa.
Vanhan Suurtorin Joulumarkkinat järjestää Turun Suurtorin
keskiaika ry.
Viime viikolla ikivanha läppärini sammui, aukesi takellellen eikä työhakemuksissa täysin pakollinen pdf-tallennus enää onnistunut. Näytöllä oli useita virheherjoja, mutta Norton-virustorjunta ei löytänyt ajojen aikana mitään vikaa laitteesta.
Vein läppärin huoltoon, löydetyt haittaohjelmat poistettiin ja sain laitteen seuraavana päivänä takaisin. Olin telonut vasemman polveni kerätessäni roskia, joten lyhyt kävelymatka bussipysäkiltä huoltoon tuntuu tuskaiselta. Maksoin huollon ja onnuin takaisin bussipysäkille.
Laitoin kotona läppärin päälle. Samat virheet olivat edelleen näytöllä.
Otin uudelleen yhteyttä huoltoon ja selvisi, että koko järjestelmä pitää asentaa uudelleen, asennukseen menee pari päivää ja Microsoft Office katoaa.
Suomennos edelliseen: lisää kuluja.
Tuloni laskivat viheliäisesti jäätyäni työttömäksi kuuden vuoden syöpähoitojen ja kuuden kuukauden työkokeilun jälkeen. Järjestöissä oli kiinnostavaa työskennellä, mutta työpaikkaa niissä ei ollut. Jos olisin saanut työkokeilupaikan yrityksestä, työsuhde olisi mahdollisesti voinut jatkua.
Pelkkiin silmätippoihin menee 70 euroa kuukaudessa ja kissat syövät käsittämättömän paljon eivätkä suostu käymään töissä.
Lisää työhakemuksia matkaan. Löysin kiinnostavan yrityksen, jonka tietoja tutkin. Yritys on saanut todella paljon negatiivista palautetta ja päätynyt Ylen jutun aiheeksi kesäapulaisen saaman ”palkan” vuoksi. Seuraava vaihtoehto, kiitos.
Kuntoutuskeskus, Malminkartano
Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt pyytää aiemmin päästä Malminkartanossa toimivan Kuntoutuskeskuksen työvalmennukseen kuuden vuoden sairausloman jälkeen. Työkokeilupaikoissa sain ohjausta, mutta en työllisyyttä edistävää ammatillista kuntoutusta.
Soitin alkuvuodesta Kuntoutuskeskuksen edustajalle, mutta oletin työpaikan löytyvän työkokeilun jälkeen. Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut.
Olen huono työtön, koska haluaisin itse tienata rahat elämiseeni kuten hyvin moni muukin tahtomattaan tai sairauden vuoksi työttömäksi jäänyt.
banaaninkuorella 