Hauskaa vappua!

Lukemattomia asioita tehtävänä, kirjoja luettavana jne., joten katson Areenalta huikeaa sarjaa Invisible Heroes, joka on draamasarja suomalaisista Chilessä 1973.

Sarja on katsottavissa vain Suomessa.

Toivotan kaikille teille oikein hauskaa vappua!

On jonoa pidellyt

Kävin tällä viikolla Silmäklinikan Sarveiskalvo- ja etuosakirurgian yksikössä, jossa lääkäri myöhästyi vain puolitoista tuntia.

Silmäklinikka on jo vuosia ollut paikka, jossa saa vietettyä arvioni mukaan puoli turhauttavaa päivää. Tunnen suurta myötätuntoa henkilökuntaa kohtaan, joka joutuu selittämään usein iäkkäille ja kivuista kärsiville asiakkaille pitkät jonot. Onneksi olin terveenä paikalla.

Aikani oli yhdeksältä aamulla, joten menin paikalle varttia ennen ja ilmoittauduin ala-aulassa.  Minut ohjattiin viidenteen kerrokseen, jonne menin poikkeuksellisesti hissillä. Hissin ovi oli niin raskas, että oven työntäminen auki oikeassa kerroksessa tuntui tavoitteelta.

Osasto oli remontoitu. Odotustilassa oli paljon ihmisiä, joten tartuntoja pelkäävänä odotin vastaanotolle pääsyäni syrjemmällä. Siirryin yhdeksän aikoihin odotustilaan.

Puoli kymmeneltä hoitaja haki minut pienempään odotustilaan odottamaan vastaanotolle pääsyä. Keskustelin reumaa ja Sjögrenin syndroomaa sairastaneen eläkeläisrouvan kanssa mm. autoimmuunisairauksista ja silmäongelmista. En yleensä ole sairaalajuttelija, mutta tietenkin vastaan, jos minulle puhutaan.

Hoitajat ja lääkärit vaelsivat pienen tilan kautta huoneisiin ja me istuimme ihmettelemässä, koska pääsemme vastaanotolle. Ihmettelyaikaa oli minulle varattu puolitoista tuntia ja mm. nivelkivuista kärsineelle rouvalle ”vain” tunti.

Pääsin vastaanotolle, jossa vanhempi mieslääkäri pyysi anteeksi myöhästymistä ja kertoi, ettei hän tiennyt, missä hänen olisi pitänyt olla. Muistelin haikeana vanhoja hyviä aikoja, kun sihteerit ja vastaanottoapulaiset opastivat hajamielisiä lääkäreitä ja taluttivat heidät oikeaan huoneeseen. Huoneessa oli kaksi hoitajaa eli oletukseni mukaan hoitaja ja harjoittelemassa oleva hoitaja.

Seuraavaksi lääkäri näki aiheelliseksi ilmoittaa, että vahingoitan silmiäni silmätippoja tiputtamalla ja aiheutan itselleni silmätulehduksen. Totta, minulla oli vuosi sitten silmätulehdus eli hän oli oikeassa näiden lähes seitsemän vuoden aikana eli silmätulehduksia on ollut ihan tulvimalla. No, ehkä niitä oli joskus aiemminkin, mutta NS. keljuilu sapetti.

Tilanne voisi olla toinen, jos hän eläisi minun elämääni, jossa joudun käyttämään 25 silmätippapipettiä päivässä. Käsien desinfiointi ei yleensä onnistu ja minulla on Minigrip-pussissa mukana liuta avattuja silmätippapipettejä. Avaan pipetit mieluummin kotona pestyillä ja puhtailla käsillä kuin likaisilla, joten olen kehittänyt minulle toimivan ratkaisun.

En ehkä aloittaisi keskustelua potilaan – tai asiakkaan – kanssa noin, jos olisin PUOLITOISTA tuntia myöhässä. En tietenkään kiinnittänyt aikaan juuri mitään huomiota, kun minun olisi pitänyt olla töissä ja jokainen hetki Silmäklinikalla veisi minulta työaikaa. Oli noloa olla pitkään kipeänä ja nyt jouduin käymään tutkituttamassa kuivia silmäni, joissa on kroonista käänteishyljintää allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Lääkäri ilmoitti, että silmissäni on kosteutta. Olihan niissä, koska olin juuri lisännyt Oculacia. Silmäni olivat kunnossa.

Listasin jälleen tipat, joista ei ole apua. Tämäkin silmälääkäri tarjosi Thealoz Duo – tippoja eli lääketehtaan myyjä on saanut useamman lääkärin uskomaan, että tipoista on apua. Harmi, ettei niistä ollut minulle mitään hyötyä. Kerroin käyttäneeni Ikervis-silmätippoja niin pitkään, etteivät tipat enää kirvelleet. Harmi, ettei niistä ollut apua, kuten joillekin potilaille. Kyllä, olen kokeillut geelimäisiä Kelan korvaamia tippoja, jotka eivät sopineet. Olisi mukavaa, jos saisin täyttää No can do – lomakkeen etukäteen, jotta samaa keskustelua ei käytäisi joka vastaanotolla.

Kerroin, että mietin lääkäriaseman ulkoportaille mätkähtämiseni jälkeen parina päivänä näkemiäni lasiaisia. Näen niitä toisinaan, kuten useimmat vanhemmat ihmiset, mutta kaatumisen jälkeen silmissäni vilisivät haileammat ja tummemmat pilkut useamman päivän ajan. Näkö ei muuttunut, joten en pelännyt verkkokalvon irronneen. Lääkäri tutki silmäni pitkän pumpulipuikon avulla eli istuin tuolissani ja hän työnsi tutkimuslaitteen eteeni. Laitoin leukani telineeseen, nojasin otsani ohjattuun kohtaan ja lääkäri tuijotti silmiini. Olen liian lyhyt laitteeseen, joten joudun aina kurottelemaan, jotta istun oikeassa asennossa.

Silmälääkäri päätti, että silmiini laitetaan pupilleja suurentavat tipat, jotka hoitaja lisäsi viereisessä huoneessa. Vanhempi rouva istui edelleen odotustilassa, joten toivoin, että hän pääsee minun jälkeeni vastanotolle ja huomasin myöhemmin, että hän pääsi. Kysyin hoitajalta, kauanko odotan pupillien suurenemista ja vastauksena oli 15–30 minuuttia ja minun kannattaisi istua lähellä huonetta. En hetkeäkään olettanut, että pääsisin niin pian takaisin vastaanotolle. Vaelsin hyvin ruuhkaiselta käytävältä yskättömämpään ala-aulaan.

Silmäklinikan kahvio oli remontissa 6.5. saakka, joten kirjoittelin viestejä alakerrassa. Reumaa sairastavalla rouvalla oli ollut lyhyt vastaanotto, joten näin hänet uudelleen. Hänellä oli kaulassaan kaunis kultainen ketju, joten varoitin häntä kaduilla liikkuvista korurosvoista. Joltain hänen ystävältään oli viety koru, mutta ei rosvojen kanssa tarvitse edes jutella, jos he haluavat ryöstää arvoesineitä. Toivotimme toisillemme hyvää vointia.

Palasin odotustilaan, jossa istuivat eläkkeellä oleva äiti ja hänen tyttärensä. Aulaan tuotiin pyörätuolissa vanhempi mies, joka näytti söpöltä tontulta. Hän istui selin meihin ja kysyi, mikä päivä tänään on? En heti huomannut, että hän puhuu meille, koska olen tottunut kovaäänisiin matkapuhelinräpättäjiin. Lopultakin sain käytettyä kuvaavaa sanaa räpättäjä! Mies toisti kysymyksensä, joten kerroin päivän ja hän kiitti tiedosta. Hoitaja kävi katsomassa silmieni suurentuneita pupilleja ja odotus jatkui. Hyvä tietenkin, että useampi pitkään odottanut potilas pääsi vastaanotolle. Kerroin kahviosta puhuneella äidille ja tyttärelle, että kahvio on remontissa, jotta he eivät suotta suunnista alakertaan.

Noin 45 minuutin odottelun jälkeen pääsin takaisin vastaanotolle. Hoitaja pudotti silmiini puuduttavia tippoja ja lääkäri pyysi minua katsomaan ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Silmissäni ei onneksi ollut mitään ongelmia, joten hän pyysi soittamaan, jos vielä näen lasiaisia.

Tutkimuksen jälkeen lääkäri määräsi minulle kortisonitippoja, joiden käyttöä voin kokeilla. Toivottavasti kyseisistä tipoista on jotain hyötyä. Vastaanoton jälkeen odotin käytävällä, että hoitaja tuo minulle reseptin ja tiedon seuraavasta vastaanotosta. Sain hetken kuluttua lapun, jossa aikani oli syyskuussa klo 10:30. Pyysin, että saan klo 8 olevan ajan, koska työn kannalta aika on hankala. Puolitoista tuntia myöhästyneen lääkärin päätöksen mukaan en saanut, joten soitan myöhemmin Silmäklinikalle ja pyydän sekä ajan että mielellään myös lääkärin vaihtamista. Sain vielä työpaikkaa varten lapun, koska vietin Silmäklinikalla kaksi ja puoli tuntia.

Laitoin aurinkolasit silmiäni suojaamaan ja bussimatkan jälkeen pääsin töihin jo klo 12:20. Onneksi minulla oli plussaa saldossa. Avasin tietokoneen ja lähdin lounaalle.

Hyvä, etteivät näkemäni lasiaiset olleet haitallisia, mutta muuten käynti tuntui turhalta rahanmenolta happaman lääkärin tutkittavana. Suosikkini Silmäklinikalla on ollut superystävällinen ja taitava mies, joka muistaakseni toimi ylilääkärinä Lauttasaaren silmäsairaalassa.

Koivut jo lehtii

Terve Suomeni maa. Lämpimien huhtikuun päivien vuoksi koivuissa on jo yhtä isot lehdet kuin äitienpäivänä, joten olen hyvin tyytyväinen.

Kohta on vappu, jolloin voi ostaa teekkarien hauskana pitämää Äpy-lehteä.

Äiti piti mieskuoron esityksistä, joten monena vuonna kävimme vappuaamuna kuuntelemassa laulua, jossa ilmassa leivokset leikkiä löivät.

Ullanlinnanmäellä olen tietenkin käynyt, mutta vappujuopottelu ei ole koskaan kiinnostanut enkä enää mene Havis Amanda – ryysikseen palelemaan tai käytä hassua lakkia.

Magnolia ja viitasammakko

Kaisaniemessä kukkivat jo magnoliat, joten aika suunnata magnoliatarkastusretkelle Viikin arboretumiin ja jatkaa sammakkolammelle kuuntelemaan viitasammakoiden haukuntaa.

https://www.myhelsinki.fi/fi/n%C3%A4e-ja-koe/luonto/vanhankaupunginlahti-lintukeidas-keskell%C3%A4-helsinki%C3%A4

Koetilan lehmät la 4.5.2019, kirmaushetki klo 11:10

Viikin koetilan lehmät kirmaavat laitumelle lauantaina 4.5. klo 10–13 eli reippaat isykät ja äitykät ajavat jälleen letkana laitumien lähelle kävelyteitä pitkin. Oi niitä kaukaisia aikoja, kun lapset ja aikuiset jaksoivat vielä kävellä jopa kilometrin verran.

Busseilla 78, 57, 506 ja 550 pääsee kätevästi laitumien lähelle.

Taidetta

Kutsu minua nimelläsi              André Aciman

Ihastuin elokuvaan, pidin englanninkielisestä teoksesta ja lainasin Antero Tiittulan viehättävästi suomentaman tekstin, jossa Elion ja Oliverin elämä Italian auringossa avautui uudelleen. Kirja on kaunis rakkaustarina kahdesta nuoresta miehestä, yliopistoprofessorin 17-vuotiaasta pojasta ja 24-vuotiaasta amerikkalaisesta yliopisto-opiskelijasta, joka viettää useita viikkoja Elion perheessä hedelmätarhojen keskellä.

Epäröinti, rakkaus, läheisyys, musiikki, kirjallisuus ja perheen tärkeys korostuivat teoksessa, samoin ihastuminen, suhteen kehittyminen, naapurin pikkutytön kohtalo, uiminen ja miesten tapaaminen vuosia myöhemmin Yhdysvalloissa. Haikean kirjan luettuani uskoin jälleen rakkauteen ja hyvyyteen maailmassa.

Aciman esiintyy 17.–18. toukokuuta 2019 Helsinki Lit – festivaaleilla Savoy-teatterissa.

Oodi

Helsingin Sanomien Oodi-kirjastoon on mennyt yllättävän suuri rahasumma, koska kirjastossa on mm. vakituinen siivooja. Hyvä päätös, koska kaunis kirjasto oli yllättävän epäsiisti jo alkuvaiheessa hiekan ja soran rahistessa lattioilla.

The Queen’s Corgi – Official Trailer

Mm. presidentti Trump pääsi mukaan esittelyfilmiin.

Puuma

Vältän suuria suomalaisia juopottelujuhlia, kuten vappuaattoa ja -päivää, juhannusta ja vuodenvaihdetta.  Pysyn usein kotona. Tänä vuonna aatto oli kaunis ja aurinkoinen, joten rohkenin mennä ulos enkä nähnyt rähinöijiä. Melko harmillista, koska heitä tietenkin pitäisi olla.

Täti & täti

Vappupäiväksi oli luvattu kylmyyttä, kurjuutta ja sadetta, ts. melko normaalia vappusäätä. Vain lumi puuttui.

Ylioppilaslakkia en päähäni laita ja näin niitä kaupungilla lähinnä eläkeläisillä. Heillä ymmärrän lakkienkäytön, koska niiden saaminen oli vielä harvinaista. Todella moni keski-ikäinen välttää hassua valkoista lippalakkia. Haalarinuorilla niitä näytti olevan käytössä, koska nykybingossa useimmat voittavat päähänsä lakin.

Matkustin bussilla ja junalla tätejä katsomaan ja olin aamulla perillä ennen yhdeksää. Kävin kaupassa, katselin valtavaa rakennustyömaata ja vein toiselle tädille lainaan Alex-kirjan ja tuliaiseksi suklaata.

Sain terveellisen, monipuolisen ja tasapainotetun aamiaisen eli kinuskileivoksen ja Spriteä. Joka ikinen kohta täyttyi roskaruoka-aineympyrässä ja hyvää oli.

Kävelin tien yli ja menin toiselle tädille kylään. Vein joitain tuotteita, joita arvelin hänen tarvitsevan ja tietenkin suklaata.

Taloyhtiötä on remontoitu ja porraskäytävä näytti siistiltä. Kulkijaa kyttäävät valot eivät ilahduttaneet, koska haluan valon koko rappukäytävään ja koko ajaksi. Kävin jossain vaiheessa hammaslääkärissä, jonne piti kiivetä ankeaa portaikkoa myöten. Valot syttyivät sattumanvaraisesti eli välillä oli valoja ja välillä ei. Olisi varmaan ollut näppärämpi kulkureitti otsalampun kanssa.

Etsimme remontoidusta asunnosta paria esinettä ja kumpikin löytyi ehdottamaltani paikalta. Haa! Musta mappi olikin punainen mappi ja etsitty kassi oli kellarissa. Kätevää.

Juttelimme mm. muistisairauksista, joita tulee yllättävän nuorille, Suomen Ladusta, jääkärinä toimineesta Väinö Lindén -lääkäristä, joka asui suosikkiosoitteessani Hakalantiellä Keravalla. Puhuimme myytävänä olevasta, pitkään autiona olleesta tontista, edunvalvonnasta, testamenteista, muistihoitajista, keittokirjoja kirjoittaneesta Mysi Lahtisesta, tikkaille kiipeämisestä, tavaroiden järjestämisestä, matkustamisesta, hiihtämisestä golfkentällä, retkiluistelemisesta, avantouinnista ja monista muista mielenkiintoisista asioista. Minulla kävi tuuri ja sain loistavan istumapaikan jo isoäidillä olleesta, kauniisti verhoillusta nojatuolista.

Olisin saanut lainaan Edelleen Alice -teoksen, keski-ikäisenä muistisairauteen sairastuneesta naisesta, mutta en lainannut kirjaa. Elokuvan näkeminen järkytti minua vuosia sitten.

Palasin toiselle tädille, hän luki viemäni lainakirjan loppuun ja juttelimme mm. eläkekassan toimintatavasta, rikossarjoista, poliitikon opiskelusta ulkomailla ja tehtävistä mm. Suomessa ja lukemattomista muista asioista.

Tätien parissa sivistys lisääntyy.

Palasin kotiin eikä junassa tai bussissa ollut minkäänlaista mellakkaa. Kylmyys oli varmaan nitistänyt rankimmat juhlimishalut. Helsingin Sanomien jutun mukaan pahimmat nuoruusryyppääjät ovat nyt nelikymppisiä. Oletan, että joku heistä voi edelleen olla seikasta ylpeä, vaikka heidän raittiimpaa jälkikasvuaan vanhempien alkoholinkäyttö kummeksuttaa.

Hematologi lokakuulle

Minulla oli tälle päivälle varattuna käynti hematologin luona, mutta sain eilen vaihdettua käynnin soittoon. Kaikki on suurin piirtein hyvin ja seuraava käynti on vasta lokakuussa.

Elämää Ratakadulla

SUPO etsi osastosihteeriä ja työskentelypaikka kiinnosti, koska poliisit ovat yleensä luotettavaa seuraa.

Haluaisin ehdottomasti tehdä töitä paikassa, jossa en voi kertoa työstäni tarkemmin. ”En voi sanoa, mitä teen, mutta työskentelen Ratakadulla.”

En hakenut paikkaa, koska en voisi taata asiallisuuttani haastattelussa.

Tuntematon vihollinen (The Normal Heart), Areena

Emmyn voittanut AIDS-elokuva, josta aiemmin mainitsin, on jälleen katsottavissa Areenassa. Julma tarina siitä, miten kylmästi sairastuneisiin suhtauduttiin Yhdysvalloissa.

Aika harva meistä elää selibaatissa.

https://areena.yle.fi/1-2437056

Kukkia, lehtiä ja kevättä

Onnenpensaat kukkivat, samoin nurmikoilla käenrieskat. Monissa pensaissa on lehdet ja puissa voi ihailla suuria silmuja. Ruoho on vihreää ja on jo toiveita sään lämpenemisestä uudelleen.

Vappupäivänä jalat tuntuivat jäisiltä kalikoilta. Onneksi matkassa olivat lämmittävät villasukat.

Puumia ja todellisia puumia

Stig – Puumaa mä metsästän

Couple Share Studio Flat With A Cougar

https://www.youtube.com/watch?v=OkO7be9Dn2c

Hanami la 19.5.2018 klo 12-8, Roihuvuori

Kirsikankukkia voi mahdollisesti ihailla Hanami-päivänä Roihuvuoren kirsikkapuistossa.

https://www.roihuvuori.fi/hanami/

                              Kevään rinteitä

                             lähden nyt vaeltamaan.

                             Jos ilta ehtii

                             on kirsikankukkia

                             joiden alle levähtää.

Sateen ääni sillalla, Tuomas Anhavan käännöksiä (2007)