Suosittelen! Kiitos Ullalle ja hänen miehelleen eilisillan kierroksesta autolla keskustassa! 🙂 Tuomiokirkko, Ateneum ja Annantalo näyttivät upeilta valaistuina, samoin Ruttopuisto lyhtyineen ja Espan puisto väriä vaihtavine pöytävalaisimineen. Sofiankadun historiallisia teoksia ihmisistä oli kiva kierrellä! Espan lavan kaupunkimaisemaa pystyi kurkkimaan puistosta eikä hyinen jonotus ollut välttämätön. Suosikkini oli Tuomiokirkon kukka- ja lintumaiseman lisäksi Cloud-teos Kalevankadun ja Annankadun risteyksessä. Karmea pakkanen, mutta onneksi autoon pääsi lämmittelemään lyhyiden ulkoilureissujen jälkeen eikä tarvinnut tapella nokka jäässä paikasta bussissa Rautatieasemalla. PS Hattu on välttämätön jopa kaltaiselleni hatunvihaajalle. Rukkasiakaan ei paheksuta.
Valot syttyivät lauantaina 4.1.2020 klo 17, mutta olimme aiemmin paikalla, koska palelijoina oikaisimme vaatekaupan kautta, jossa sovitin kaunista neuletta. Lämpimältä näyttänyt neule oli kuin tehty minulle, mutta materiaalina oli akryyli ja kyseistä ainetta oli 56 prosenttia. Kaunis ja alennuksessa ollut tuote, mutta akryylivaatteet pitäisi kieltää lailla jo hiuksia nostattavan sähköisyytensä ja tökerön nyppyyntymisensä vuoksi. Sain taltutettua hapsottavat hiukseni, mutta en ostanut neuletta.
MorriSon’s, Aleksanterinkatu 15
Kävimme syömässä ja arvasitte heti, että lohisalaattia ja toisena annoksena oli kana-wok. Paikkana oli Aleksin MorriSon’s, josta olin varannut pöydän. Kuten oletin, niin ravintola oli tupaten täynnä ennen valojuhlaa.
Tuttu paikka vuosien takaa, jolloin eri nimellä toimineesta ravintolasta sai salaatin ja leivän lisäksi erittäin hyvää tapenadea. Kyllä, oliivi voi olla hyvää. Kuinka moni muistaa lunttaamatta ravintolan aiemman kaksiosaisen nimen? Ravintolasta pystyi tuijottamaan viereiselle kuntosalille kiipeäviä reippaita ihmisiä.
Niin luxia, niin luxia
Kävelimme ruuhkaiselle Senaatintorille, jossa ihailimme arviolta 650 000 ihmisen kanssa upeasti valaistua Tuomiokirkkoa. Pidimme eniten keltaisesta versiosta.
Nousimme pimeää Unioninkatua pitkin Topelia-yliopistorakennukselle, jonotimme ja jonotimme ja pääsimme tunnelille, jossa oli valoja ja pitkiä punaisia naruja.
Emme oikaisseet sisäpihalla rakennuksen edestä tai pensasaidan läpi, kuten moni muu. Olin iloinen siitä, ettei pikkupoika ilmeisesti saanut taitettua oksia pensaasta useista yrityksistään huolimatta.
Jollain naisella oli mukanaan ihanan tonttumainen valolyhty, joka helpotti kulkemista epätasaisella mukulakivikadulla.
Edessäni nauhatunnelissa liikkui muurinmurtajamies, joka tietämättään esti narujen plätsähtämisen kasvoilleni. Olin tyytyväinen, koska aiemmin menneiden ihmisten kasvot eivät välttämättä olleet puhtaat. Emme saaneet lepratartuntaa, mutta jonottava ihmismassa oli koko ajan kiinni minussa, joka oli/on karmeaa.
Laskeuduimme Metsätaloa kohti, mutta emme jonottaneet uudelleen sisäpihalle, vaan katselimme puita valaisseiden värien vaihtumista kadunvarresta. Paikalle ei päästetty lapsia, koska esitys saattoi olla pelottava. Kestimme pelottavuuden jalkakäytävällä.
Ihmisiä valui ylös Unioninkatua, vaikka kulkusuunnaksi oli suositeltu teosten kiertämistä järjestyksessä eli Senaatintorilta alkaen. Eihän sitä koskaan tiedä, missä suunnassa ihmiset asuvat.
Vaelsimme kohti Hämeentietä ja pääsimme viime hetkellä pois ratikan alta kovassa ruuhkassa.
Kaisaniemen puistoon oli ripustettu valaistuja lyhtyjä eli mustekaloja, tutuja, mekkoja, erilaisia valaisimia ja osa teoksista, mm. lumiukon pää ja valaistu nukkekoti, olivat maassa. Viehättävä alue, mutta pidin vielä enemmän Hakasalmen huvilan tunnelmallisesta puutarhasta aiempina vuosina.
Valoteoksessa näimme liekkejä ja kyseisen pömpelin jäähtyessä jonotimme kojusta kuumaa kaakaota ja ”talvimehua”. Emme päässeet selville ns. talvimehun (winter juice) koostumuksesta. Mahdollisesti mustaherukkaa, mahdollisesti Mehukattia.
Katselimme pimeältä Kaisaniemen aukiolta pilviä, kuuta ja tähtiä kasvitieteellisen puutarhan viehättävän kasvihuoneen lisäksi.
Australian murheellisia liekkejä kuvannut tuliteos oli erittäin vaikuttava.
Kävelimme eteenpäin ja pohdimme, kenen suureen taskuun pudotamme tyhjät paperikuppimme, mutta löysimme roskiksen. Seuraavana vuorossa oli metallipöllö, jonka oletin olevan 15-metrinen, mutta arvioni heitti reippaasti. Pikkuinen ja sympaattinen eläin, jota valokuvattiin innokkaasti.
Jatkoimme junarataa kohti ja pohdimme ravintola Kaisaniemen kohtaloa. Ravintola sulkeutui vuosi sitten toimittuaan hyvin pitkään samalla paikalla. Alkuperäinen ravintola rakennettiin Wikipedian mukaan vuonna 1827.
Kävelytieltä ihailimme veteen heijastuneita kirjaimia ja Tokoinrannassa ohitimme italialaisen ravintolan Il Gabbianon, jossa lähes jokainen viettäisi mielellään esimerkiksi joulua läheistensä kanssa. Ravintola ei kuulunut Lux Helsinkiin, mutta näytti hyvin tunnelmalliselta ja erittäin täydeltä.
Katsoimme seuraavalta valotaululta teosta, jossa oli poika, joka vaihtui tytöksi jne., mutta jatkoimme kohti valaistua Kaupunginteatteria. Värit vaihtuivat sinisestä oranssiin ja vaaleanpunaiseen ja taustalla soi minun mielestäni turhan uskonnollinen musiikki. Ystäväni piti kyseisestä musiikista eli hän oli kunnon ihminen.
Pidimme vaihtuvista väreistä, mutta äärettömän rankan kahden ja puolen kilometrin kävelyn (hehee!) jälkeen kaipasimme koteihimme ja lämpimään.
Valitsin virheellisesti seuraavana lähtevän bussin Hakaniemen torilta ja päädyin autiolle pysäkille autiolla kadulla, koska pysäkkien reittejä on vaihdettu ja bussipysäkkejä on suljettu. Keskenään melskanneet nuorisokriminaalit jatkoivat reuhaamista keskenään ja palasin turvallisesti kotiin.
Alueen pölvästit tai ohikulkevat pölvästit olivat pirstoneet useamman bussipysäkin lasit. Toive: jääkää kiinni, saakaa kunnon rangaistus ja kehittykää paremmiksi ihmisiksi epäilyttävästä taustastanne huolimatta. Sama toive pätee graffitisotkijoihin.
Suosittelen taidematkalla kuumaa juotavaa, vaikka jono oli pitkä.
Vielä tänään ja huomenna klo 17 jälkeen ehtii vaeltaa Lux Helsingissä parinkymmenentuhannen muun ihmisen kanssa. Uskon, että pahin ruuhka oli lauantai-iltana, jolloin tutustuimme valotaiteeseen.
Kiitos elämyksestä, Helsingin kaupunki!
Menkää ja valaistukaa.
PS Herttaista tonttulyhtyä minulla ei ole, mutta ensi vuonna otan oman fikkarin mukaan. Valaistumpi Unioninkatu on ehdottomasti parempi Unioninkatu.
Meitä vihreäsilmäisiä on vain kaksi prosenttia, sinisilmäisiä on 17 prosenttia, joten maailma on edelleen ruskeasilmäisten asuttama.
Jude Law
Yllättäen Jude Law – näyttelijällä on vihreät silmät, vaikka kuvittelin, että hänellä ovat suosimani siniset silmät. Edellinen oli äärettömän tärkeä fakta.
Näyttelijä on syntynyt vuonna 1972, mutta syystä tai toisesta oletin, että hän on huomattavasti vanhempi. Jude Law oli nuorempana erittäin kaunis mies.
Sinisen kehän reunustamat vihreät silmät
Etsin netistä tietoa silmien väreistä ja löysin äärettömän mielenkiintoisen ja mitä luotettavimman (kyllä!) tiedon siitä, millaisia ovat ihmiset, joiden vihreitä silmiä reunustaa sininen kehä.
Mm. näyttelijäidolini Eddie Redmayne, joka on nätti, kuuluu meihin.
Tärkeää informaatiota sisältävältä guycounseling-sivulta löysin mielenkiintoista tietoa/”tietoa”:
Uskottavin käsite oli mielestäni ALIEN
toisinaan muistelen hartaudella matkaani Maahan.
Alien eli Xenomorph on Alien– ja Alien vs. Predator -elokuvissa, videopeleissä ja sarjakuvissa esiintyvä kuvitteellinen parasitoidilaji, joka tappaa ihmisiä. Alienit elävät hierarkkisissa yhteiskunnissa, joita johtavat naaraat. Ne eivät käytä teknologiaa, mutta niiden biologinen voima ja kestävyys on suunnaton sekä niillä on luonnostaan erittäin vahvat hampaat (mukaan lukien alienin kieli, jossa on toinen pienempi suu) ja kynnet aseistuksenaan. Alienin veri on keltaista, voimakasta ja erittäin syövyttävää happoa. Myös alienin häntä on erittäin voimakasrakenteinen. Ihmiset eivät juurikaan pysty kommunikoimaan niiden kanssa. (Wikipedia)
Verikokeissa vereni on näyttänyt punaiselta, mutta en ehkä huomaa eroa yllättävän alien-taustani vuoksi. Mitään alien-pahuuksia en ole tehnyt eikä minulla ole häntää.
Sini-vihreäsilmäisiin liittyviä uskomuksia
Blue green eyed people are smarter
olemme fiksumpia – kuinkas muutenkaan?
Blue green eyed people are more attractive
viehättävämpiä – tietysti
Blue green eyed people can hypnotize people
voimme hypnotisoida ihmisiä – okei
Blue green eyed people live shorter lives
lyhyempi elämä – no mikä jottei
Blue green eyed people are part Latino
osittain latinoja – rohkenen epäillä tätäkin
Blue green eyed men are mostly Scorpios
miehet ovat yleensä skorpioneja, tirsk
Blue green eyed women are mostly Pisces
– naiset ovat todennäköisesti kaloja – nih!
Me härät emme usko horoskooppeihin, vaikka meillä olisi sinisen kehyksen reunustamat vihreät silmät.
Netti on ilahduttavan tai huvittavan höpsismin rajaton kehto.
Joulukalenteri
Asiasta viidenteen, seurakunta postitti minulle joulukalenterin, jonka luukuissa oli oivaltavia ajatuksia joulun kunniaksi. Kalenteri ei ollut liian uskonnollinen makuuni, vaan juuri sopiva.
”Etsijä löytää aina, mutta harvoin sitä, mitä alussa olettaa.”
”Puhu kuiskaten, ettet sammuta pienten silmien liekkiä.”
”Vähänkin riittää sille, jota on rakastettu paljon.”
Kiitos joulukalenterista!
Raketitonta vuodenvaihdetta
Kukaan ei enää sulata tinaa, joka hirvitti lapsena ja vain osa ihmisistä kiusaa eläimiä ampumalla meluisia raketteja. Osa ennustaa sulattamalla sokeria, mitä pidän mielenkiintoisena. Sulatetun sokerin käyttämistä piparkakkutalon kokoamiseen pidän normaalina.
Pitäisi joskus rakentaa piparkakkutalo.
Olettehan kilttejä ja jätättehän eläimiä pelottavat raketit räjäyttämättä.
Läheinen K-Supermarket teki viisaan teon ja jättää raketit myymättä. Esitän parhaat kiitokseni fiksuille kauppiaille!
Muistakaa rakettien ampujat välttää sulia lintulammikoita, joissa mm. sorsat olivat viime uudenvuoden jälkeen kauhuissaan ja kiirehtivät pakoon, kun keräsin ammuttujen rakettien roskia.
Toivotan hyvää ja onnellista uutta vuotta 2020!
Kuvan otin Gyllenbergin koti- ja taidemuseon pihalta 28.12.2019. Onneksi ruusuja häirinnyt, mutta kaunis lumi suli jo sateessa.
Gyllenbergin koti- ja taidemuseo, Kuusisaarenpolku 11
Gyllenbergin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa voi tutustua 50-luvun jouluun.
Kauniin ja upealla paikalla olevan rakennuksen pihaa verhosi ihanan aurinkoisena lauantaina lumi ja tunsimme myötätuntoa kukkivia piharuusuja kohtaan.
Linnut laulavat kuin keväällä, koska sää pysyy lauhana ja kylmenee vain pariksi päiväksi. Eläinparat, jos kylmyys lisääntyy ikävästi.
Joulunäyttely päättyy su 5.1.2020
Viehättävässä kodissa pääsee katsomaan perheen joulupöytää (Limoges-posliinia, tiedättehän), näkemään vieressä kahvikattauksen marsipaanipossuineen, minitaatelikakkuineen ja rusinoilla koristettuina Ekbergin sahramipullineen. Voinko sanoa puolikas lussepulla?
”Hedelmäpuista kerättyjä omenoita säilytettiin paperiin kiedottuina talveksi ja niitä nautittiin joulupöydässä.” Susan Coolidge (Sarah Chauncey Woolsey) kirjoitti Katy-kirjoissaan, kuinka yhdysvaltalaiseen sisäoppilaitokseen lähetettiin 1800-luvulla lahjalaatikoita, jossa oli mm. hedelmiä ja leivonnaisia. Kyseisiä nuortenkirjoja kannattaa lukea mm. kylminä talvipäivinä.
Joulukuusta pumpulikoristeineen ja lasiprismoineen voi ihailla seuraavassa salissa Edelfeldtin kauniin maalauksen luona.
Minua surettivat kauniit itämaiset matot, joiden yli vierailijat kävelivät lumisine kenkineen. En tietenkään minä, vaan ne kaikki muut.
SCHJERFBECK – muiden muassa. Gyllenbergin kokoelma 15.8.2019–29.3.2020
Näytteillä oli useita Schjerfbeckin taidokkaita töitä, Ellen Thesleffiä, Verner Thomén maalauksia, Gallen-Kallelaa, Edelfeldtin teoksia ja yhden suosikeistani, Finchin, ukkosmaalaus yläkerran työhuoneessa.
Viereisessä huoneessa on viehättävä kaappi, jota koristavat Schjerfbeckin maalaukset.
Gyllenbergin taidemuseon herttaiseen piharakennukseen muuttaisin koska tahansa, mutta rakennus vaikutti asutulta. Voisin korvata asumiseni myymällä viikonloppuisin parin tunnin ajan postikortteja ja sievissä askeissa olevia hedelmäpastilleja lippumyymälässä.
Pyydän kiinnittämään huomiota äärettömän jaloon tarjoukseeni.
Ensivierailu
Ystäväni vieraili Gyllenbergin museossa ensimmäistä kertaa, vaikka olemme useita kertoja käyneet taidenäyttelyissä viereisessä Didrichsenin taidemuseossa.
Kyseisessä taidemuseossa oli lauantaina ilmaispäivä, joten parkkipaikka oli tupaten täynnä. Vinkki museokävijöille: kannattaa ostaa Museokortti eikä auto, joten on huomattavasti enemmän mahdollisuuksia käydä myös maksullisissa näyttelyissä eikä tarvitse ihmetellä haastavaa pysäköintiä. Linjamopiililla pääsee kätevästi museon viereen.
Didrichsenin taidemuseo, Kuusilahdenkuja 1
Maailman paras maalauspaikka 13.9.2019 – 19.1.2020
Näyttely esittelee taiteilijayhteisöjä Önningebyssä ja Tuusulanjärvellä
Kaikki tutut taiteilijat Elin Danielson-Gambogista lähtien ja filmi, jossa oli hämmentävä tarina Sakari Topeliuksen tyttären romanssista. Mielestäni Topelius on elänyt käsittämättömän kaaaauan sitten, joten hänen osansa isänä oli häkellyttävä.
Vaikuttaa siltä, että kaikki kyseisen aikakauden taidemaalarit tunsivat toisensa.
Museopeda -koululaisopastukset
Kerron mielelläni ruotsinkielisille ihmisille, että osaan sanoa flytande svenskaksi ”Vad gjorde Svante med kantareller?” Syystä tai toisesta kielellisestä lahjakkuudestani ei tähän mennessä ole ollut hyötyä. Pyydän, että tutkitte Museopedassa olevaa lapsen suopeaa kantarellikiitosta Marialle, joten ehkä minulla on vielä toivoa.
”Näyttely kertoo, kuinka Helene Schjerfbeckistä tuli Helene – kuinka lahjakkaasta oppilaasta kasvoi yksi historiamme vaikuttavimmista taiteilijoista. Näyttely keskittyy erityisesti Schjerfbeckin matkavuosiin Pariisissa, Pohjois-Ranskan Pont-Avenissa, Italian Fiesolessa sekä Iso-Britannian St Ivesissa 1800-luvun lopussa.”
Useita maalauksia, jotka valtaosa taiteesta kiinnostuneista suomalaisista tuntee ja Perhekoru-työ, josta pidän erityisesti. Mikä parasta, kyseisen työn saa ostettua kangaskassina yläaulan museokaupasta muistaakseni 59 euron hintaan. En aiemmin ymmärtänyt, kuinka oleellisia voivat museokaupat taiteesta pitävälle olla, kunnes kuulin maailmanmatkaajan käyneen museokaupassa kahdesti matkan aikana, mutta ei kertaakaan museossa. Oih, museokauppa!
London’s Royal Academy of Arts
Schjerfbeck-näyttely oli aiemmin Lontoossa, London’s Royal Academy of Arts – taidemuseossa, jossa tutustuin vuonna 1990 ranskalaisen (oui!) Monet-maalarin taiteeseen. Saimme ihailla upeita ja suurikokoisia maalauksia mm. lumpeista.
Ainoa näyttely, jossa jalkani koskettivat lattiaa vain ajoittain, koska liikuin eteenpäin valtavan ihmismassan mukana. Tungoksen vuoksi pidin tilannetta tukalana.
Toivon, että jonain päivänä pääsen vierailemaan Monet’n puutarhassaGivernyn kylässä Normandiassa.
Loiste
Kävimme vuosia sitten Loisteessa eli ylimmässä kerroksessa olevassa ravintolassa Helsingissä ja pieneen hissiin tunki suuri määrä kookkaita miehiä. Olin erittäin tyytyväinen siitä, että pääsin pois tupaten täynnä olleesta hissistä. Ihmisiä pitää olla sopiva määrä, mutta ei liikaa.
TAITEILIJOIDEN RUOVESI 15.11.2019 – 26.1.2020
”Pirkanmaalla sijaitseva Ruovesi ja sen ympäristö on houkutellut taiteilijoita 1820-luvulta alkaen. Kaikkia seudulla toimineita taiteilijoita yhdistää kiinnostus paikan henkeä, sen luontoa, ihmisiä ja kulttuuria kohtaan. Miten tämä on vaikuttanut Ruovedellä työskennelleiden taiteeseen?”
Holmberg, Gallen-Kallela, Simberg, Thesleff, Louis Sparre & kumpp.
Sisäisenä moukkana joudun myöntämään, että tiesin Ruovedeltä vain upean Helvetinkolu-nähtävyyden. Taiteilijayhteisö oli jäänyt pimentoon.
Sivistyin ja ehdottomasti valaistuin kyseisessä näyttelyssä.
Kukkakoristelu oli tänä vuonna lipunmyyjän mukaan nuorten laittama, ”selkeä ja valoisa”, joten täti-ihmisenä kaipasin aiempien vuosien taidokkaita asetelmia. Jos haluat nähdä rivissä olevia joulutähtiä ja pari pensasta käytävällä, niin kannattaa käydä.
Kasvihuoneessa on lämmintä ja miellyttävää, joten suosittelen Museokortteilua ja pistäytymistä mm. lummehuoneessa ja muissa hyvältä tuoksuvissa huoneissa.
Vannoutuneena suklaansyöjänä olin lähes järkyttynyt kaakaopuusta, jossa ei ollut hedelmän hedelmää. Väitän, että joku on salaa hiipinyt yöllä paikalle ja syönyt ne kaikki.
Piirakkaleipomo Räty -lippakioski, kasvitieteellisen puutarhan lähellä Unioninkadulla
Ei varsinaisesti taidetta, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Pitkänsillan luona.
ke–pe 11–18 ja la 11–15, mutta joulu-maaliskuussa pe klo 11–18 ja la klo 11- 15
jonain päivänä käy tuuri ja olen oikeaan aikaan paikalla
Joulukattauksia kotimuseossa ja näyttely päättyy su 12.1.2020.
Kotimuseossa oli punaisilla ruusuilla koristettu kuusi ja kaunis kattaus sekä kahvi- että ruokapöydässä. Yläkerran kotimuseoon on vapaa pääsy, mutta lippu pitää noutaa lipunmyynnistä. Minulla kävi tuuri, koska olin ensimmäinen kävijä ja sain kaikessa rauhassa kiertää joulunäyttelyn.
Vähemmän kohteliaasti ilmoitan, että vaaleanpunaiset ikkunaverhot olivat mielestäni karmean väriset.
Museokerroksessa oli taidenäyttely, jonka velvollisuudentunteesta kiersin. Lucas Cranach − Renessanssin kaunottaret -maalaukset edustivat tympeää ja hyytävää taidetta, jonka ohitan hyvin nopeasti. Kiinnostuneita katsojia riitti, joten pahoittelen kyseistä taideallergiaani. Pidin korunäyttelystä, jossa oli esillä vaikuttavia töitä.
Kellarikerroksen Sinebrychoffit – Hietalahden hyväntekijät 16.3.2019 – 12.1.20020, Punainen kellari
”Mittavan varallisuuden turvin Sinebrychoffit huolehtivat tehtaan työväen ja kaupungin vähäosaisten hyvinvoinnista. Myös kulttuurihankkeet olivat tärkeitä avustuskohteita.”
Kiitos, Sinebrychoffit, kun olitte humaaneja ja huomaavaisia ihmisiä. Irtisanotuille järjestyi eläke tai summa, jonka turvin pärjäsi ennen uuden työpaikan löytymistä ja henkilökunta sai ruokaa kansalaissodan aikana, joten rauha säilyi alueella.
Jos joisin olutta, niin kohottaisin tölkin, lasin tai tuopin Sinebrychoffien kunniaksi.
Huikeaa Voice-taidetta Ranskasta
Village People – YMCA Nathalia The Voice France 2017
Kannattaa katsoa yllättävä, erilainen ja ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen esitys nuorelta naiselta.
Tenoriksi?
Huomasin, että Kansallisoopperaan etsitään tenorilaulajaa, jos joku tuntemanne tenori etsii uutta työpaikkaa. Haku päättyy 2.1.2020.
Onnistuin löytämään tai varaamaan kirjastosta hyvää joululuettavaa.
Bobin joulu
James Bowen
WSOY 2016
”Katukatti Bobin isäntä James Bowen kertoo jouluistaan Lontoon kylmillä kaduilla, ja siitä miten kaikki alkoi muuttua, kun ihmeellinen kissa tuli hänen elämäänsä.”
Kuulin useita suositteluja Katukatti Bob – kirjasta, joten haluan tutustua Bobin jouluun. Katukatti Bobista on näköjään tehty elokuva.
Katukatti Bob – elokuvan traileri
Pariisi yhdelle ja muita kertomuksia
Jojo Moyes
Gummerus 2019
”Jojo Moyes maalaa hurmaavassa ja hauskassa tarinakokoelmassaan oivaltavia kuvia ihmissuhteista ja naisista niiden rakoilemispisteissä. Toiset löytävät kadonneen kipinän, toiset itsensä ja voimansa.”
Jos Jojo Moyes kirjoittaa, niin pidän tekstistä.
Omaa tehtävää etsimässä
Löydä vahvuutesi ja intohimosi
Riikka Pajunen
Otava 2019
”Haluatko löytää tai luoda sinulle merkityksellisen unelmatyön.”
Ehdottomasti. Etsin työtä, jossa voin kirjoittaa, myötätunnostani on apua, voin auttaa teksteilläni fyysisesti sairaita ihmisiä, tehdä töitä toimistossa, jossa on kumpaakin sukupuolta olevia mukavia ihmisiä, hyvää juttuseuraa, säännöllistä hyvää palautetta ja palkka, jolla pääsee vierailemaan mm. Vilnassa ja Lontoossa. Muutama mukava koira ilahduttaisi, joten pidän mm. sileäkarvaisista mäyräkoirista, labbiksista, kultainennoutajista, alaskanmalamuuteista ja lapinkoirista. Pyydän kiinnittämään eritystä huomiota siihen, että pidän myös monista muista sympaattisista koirista ja kissoista.
Joulukirja
Sari Savikko
Oy Amanita Ltd 2010
”Joulukirja kertoo, kuka keksi joulukalenterin, milloin kinkku päihitti lipeäkalan jne.”
Kannatan miellyttävää seuraa, hyvältä tuoksuvaa joulukuusta, joulupuuroa, männynkävyistä askarreltuja tonttuja, tietenkin kirjoja, joululauluja, rosollia, vihreää salaattia, suippopaprikoita, miniluumutomaatteja, paistettua kalkkunaa, perunamuusia, porkkanalaatikkoa, kylmää vettä, kuvajoulukalentereita, tiernapoikia, äidin piparkakkuja ja mummin perunalaatikkoa, kauniita joulupaketteja, paperisia tonttu- tai enkeliketjuja, sahramipullia, ruisnappeja, amarylliksiä, graavi- ja lämminsavulohta, appelsiineja, suklaata, klementiinejä, granaattiomenan siemeniä ja sharoneita.
Bolla
Pajtim Statovci
Otava 2019
”Kansainvälisen tähtikirjailijan kiihkeä ja lumoava romaani kahden miehen välisestä intohimosta Kosovon sodan kynnyksellä, avioliitosta, kodittomuudesta ja kaipauksesta.”
Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto 2019
Rakkaustarina sopii hyvin jouluun.
Mauno Kuusisto: Kun maass on hanki (Kun joulu on) 1958
Toivotan lämmintä ja rauhallista joulua ihanan leudosta Helsingistä!
Kuvassa viehättävä Form & Flora -kukkakauppa Bulevardilla. Läheisestä Ekbergin myymälästä saa ostaa erinomaisia sahramipullia.
Töissä on erittäin kiireistä postilakon jälkeen, mutta onneksi lähestyvä joulu lievittää kiukkuisimpien kommentteja. Sättimisiä ei välttämättä tule ihan joka päivä, joten työnteko on helpompaa.
Mielestäni voisi olla hauskempaa kiljua meille kuin kuunnella kiljuntaa, mutta tämä on tietenkin makuasia. Mukavinta on puhua järkevien ja tasapainoisten ihmisten kanssa.
Nuorten työntekijöiden puolesta harmittaa, koska he saavat vääristyneen käsityksen työelämästä. Useimmissa työpaikoissa ei joudu herjattavaksi ihan joka päivä.
Ei lomapäiviä
Aloitin työt helmikuussa, joten minulla ei ole lomapäiviä jouluviikolla. Teen töitä sekä ensi maanantaina että perjantaina, mutta jouluna on onneksi aikaa rentoutumiseen.
Joulukilpailu
Töissä meitä piristi esimiesten kehittämä joulukilpailu, jossa mm. laskettiin puheluita, asiakkailta tulleita arvosteluja ja palautteita työkavereille.
Minun on helppo kirjoittaa positiivista palautetta ihmisille mm. syöpävuosien ja Facebookin syöpäpalstoilla kirjoittelun jälkeen, joten kirjoitin sähköpostiviestejä osastolla olleille ihmisille ja kas, voitin pari leffalippua ja herkkulipun.
Tarkoitin antaa positiivista palautetta jatkuvan negatiivisen palautteen vastapainoksi, mutta sain palkinnon mitä ilmeisimmin palautteitteni perusteella.
Nykyisillä tuloillani ja pitkien syöpähoitojen aikana kertyneillä veloillani ei tule käytyä elokuvissa, mutta nyt on hyvä mahdollisuus mennä. Herkkulippu tarkoitti noin saavillista popcornia ja saman verran hanajuomaa, josta riittää arvioni mukaan neljäksi tunniksi juotavaa. Ajatuskin siitä, että joisin litran limsaa elokuvan aikana, on hupaisa.
Sain myös suklaarasian ja glögipullon, joista jälkimmäisen lahjoitin kollegalle. En pidä glögistä, vaikka arvostan manteleita ja pidän rusinoista.
Mukavaa, että esimiehet olivat miettineet ilahduttavat lahjat.
Taloudellisuus
Minun pitäisi toimia kuten nuorempien työkaverien eli tehdä enemmän iltavuoroja, jotta tienaisin muutaman kympin enemmän, mutta raatouteni vuoksi teen mieluummin päivävuoroja. Uusista tilanteista saa helpommin neuvoa päivällä, kun henkilökuntaa on huomattavasti enemmän paikalla.
Kannattaisi asua jonkun tai joidenkin kanssa, mutta pelkkä ajatuskin hirvittää.
Hyvin todennäköisesti pitäisi hiihtää töihin kesät ja talvet, mutta eihän se onnistu miellyttävän sateisessa Helsingissä.
Perunat, lohet ja etenkin kaurapuurot tulisi kasvattaa parvekkeella, mutta olen huono viljelijä, vaikka loputon vähävaraisuus on piinallista.
Ideaalimaailmassa matkustaisin säännöllisesti, vaikka matkustaminen on monien mielestä paheksuttavaa. Kävelen moniin paikkoihin, käytän julkista liikennettä, suosin kasvisruokaa (kyllä, lohi, tonnikala ja kalkkuna ovat kasviksia), lainaan kirjat kirjastosta enkä aja autoa, joten eikö edes muutama päivä Vilnassa tai Riikassa olisi oikeutettua? Olisi!
Kuuntelutehtävä
Kuulen työssäni paljon asiakkaiden huolista, ikävistä ja surullisista tilanteista ja osa heistä olettaa, että toimimme heidän ns. psykologeinaan ja psykiatreinaan aivan hillittömällä superpalkalla. Pidän heidän huumorintajustaan!
Tekisin nykyistä työtä erittäin mielelläni psykiatrin palkalla.
Aiempi työantaja patisti minut psykiatrille ennen syöpähoitoja, koska jatkuvan sairasteluni vuoksi vaikutin henkisesti sairaalta. Enpä ollut, vaan vakavasti fyysisesti sairas. Hah! Luulisin. Kjeh.
Toisinaan tekisi mieli luetella syyllistävimmille oma tausta ja sairaushistoria, mutta eihän siitä olisi mitään hyötyä. Jos joku tuntee tarpeelliseksi pahoittaa meidän mielemme, hän tekee sen joka tapauksessa.
Surullista, kuinka paljon psyykkisiä ongelmia suomalaisilla on. Yli 400 000 suomalaista syö masennuslääkkeitä.
Eräänä päivänä sanoin asiakkaalle hetkinen, kun tutkin hänen tilannettaan kollegan kanssa. Tapahtuman jälkeen hän huusi minulle, että löin luurin hänen korvaansa. En tietenkään lyönyt, mutta hän totta kai löi luurin korvaan minulle – kuten hyvin moni muukin.
Onneksi valtaosa soittajista on ystävällisiä ja mukavia ja heidän kanssaan on helppo toimia. Satunnaiset ilkiöt joukossa voivat olla kauhistuttavia ja jopa pelottavia. Rikosilmoitusta en ole vielä joutunut tekemään.
Pidän asiakkaiden auttamisesta. Minulle tulee hyvin monenlaisia ja toisinaan hyvin haastavia puheluita, joita pidempään kyseistä työtä tehnyt kollegakin toisinaan kummastelee, mutta meille soittavan vangin tai rikosasian vuoksi soittavan poliisin kanssa en ole vielä päätynyt puhumaan.
Työstressi
Työstressi näkyy arjessa eli olen pari kertaa huomannut hississä tai portaissa, että silmälasit jäivät kotiin. Kortisonin aiheuttaman kaihileikkauksen jälkeen näen hyvin lähelle eli lukeminen onnistuu ilman silmälaseja, mutta lievän likinäköni vuoksi haluan käyttää ulkona silmälaseja.
Bussilippu on unohtunut toiseen käsilaukkuun tai toisen takin taskuun pari kertaa, mutta toissapäivänä tein ns. ennätyksen eli unohdin kotiavaimet yön ajaksi ulko-oveeni. Olin lähdössä töihin, kun huomasin, etten löydä avaimiani. Etsin taskuista ja käsilaukuista ja kurkkasin varmuuden vuoksi rappukäytävään – ja avainnippuni oli ovessa.
Nökö-kissaa tai minua ei yön aikana tietääkseni ryöstetty saati murhattu, joten kaikki meni hyvin, vaikka tilanne oli karmea. Asukkaat vaihtuvat taloyhtiössä ja tunnen vain osan ihmisistä. Suurin osa on tietenkin kunnollisia ja tunnollisia, mutta yllättäviä tilanteita tapahtuu.
Kukaan ei mielestäni kähveltänyt mitään kellarikomerosta.
Juttelin huomattavasti nuorempien työkaverien kanssa ja heiltäkin unohtuvat avaimet oveen, harvemmin tosin koko yöksi. Omakotitalossa asuva kertoi, että heillä unohtuvat avaimet ulko-oveen. En (onneksi?) ole ainoa.
Lahja työnantajalta
Työpaikalta saimme lahjakortit, jolla voi ostaa esimerkiksi Museokortin, astioita, laseja, hieronnan tms. Saimme myös kauniit harmaat villasukat, mistä pidin. Kuinkahan monta viinipulloa sain edelleen lahjoitettavaksi aiemmista työpaikoista?
Mukavaa saada jotain, mistä pitää.
Ymmärrän tietenkin alkoholilahjat, koska arvioni mukaan 88,4 – 96,2 prosenttia suomalaisista aikuisista pitää alkoholista. Edellinen oli melkein tieteellinen fakta.
Sairastumisen ennakoiminen
Töissä on useita jumppapalloja, joiden päällä voi istua tai pitää jalkoja. Varmistin nuorelta kollegalta, onko pallosta ollut apua ja kuulemma on, koska hän osaa estää selkäongelmien pahenemisen istumalla pallon päällä.
Hyvä idea!
Seuraavassa elämässä synnyn perheeseen, jossa ei ole verisyöpää ja varmistan etukäteen, ettei päässäni ole aivoaneurysmaa.
Elämässä voi onneksi tehdä hyviä tai vielä parempia valintoja.
Kävin syömässä työpaikan kahviossa ja juttelin työkavereiden kanssa.
Kaksi naapurikaupunginosissa asunutta puhui tappeluista, joita käytiin Maunulan eli kertojan mukaan köyhälistökaupunginosan ja omakotialue-Pakilan miespuolisten nuorten välillä parikymmentä vuotta sitten.
Osa kummankin alueen pojista ja nuorista miehistä näki järkevänä viereisen kaupunginosan poikien ja nuorten miesten uhkailun ja mukiloimisen.
Tappeluita kuulemma käytiin isoveljien välillä, mutta ei heitä nuorempien. Alueella riehuivat nykyisin 45-50 -vuotiaat miehet.
Kuuntelin keskustelua haavi auki ja varmistin, puhuvatko he New Yorkin Bronxin tai Harlemin katutaisteluista, mutta ei, tappelut käytiin Helsingissä.
Hetken kuvittelin näkeväni punatiilisiä kerrostaloja ja mustia metallisia paloportaita, mutta maisemana oli Maunulan 50-luvun kerrostalolähiö ja matalien omakotitalojen Pakila. Yhteenottopaikkoina olivat mm. Maunulan ostoskeskus ja tienvarret.
Melkein kuulin (en nyt oikeastaan voi väittää puertoricolaisten) maunulalaisten laulavan Tonight -kappaletta.
Kirjoittaivatko jengiläiset tunnuksensa liidulla katuun, napsuttelivatko he toisilleen sormiaan (hihii!), pelasivatko he uhkaavasti koripalloa tai tanssivatko keskenään balettia?
Ihmettelen edelleen, mikä sai kirjassa tai elokuvassa miehet seuraamaan jengin johtohahmoa ja kohtelemaan toisia ala-arvoisesti ja mitä ihmettä tapahtui Maunulassa ja Pakilassa?
Kiinnostavaa, vaikka hätkähdyttävää raportointia kaukaisilta ajoilta.
*
Katsoin West Side Story -elokuvan alussa olleen kohtauksen, jossa poikaset napsuttelivat sormiaan, uhittelivat toisilleen ja tanssivat kaduilla.
Seuraava kommentti huvitti minua, vaikka tietenkin paheksun kyseistä mielipidettä:
The only people who like this movie are either women or gays…is what a friend of mine said the other day, so I punched him in the face and danced away.
(Elokuvasta pitävät vain naiset ja homoseksuaalit…sanoi ystäväni minulle eräänä päivänä, joten mottasin häntä naamaan ja poistuin tanssien.)
Lunta on luvattu Helsinkiin loppuviikosta, mutta ihailisin mieluummin Espan puistossa kukkivia ruusuja.
Varsapatsaan ja Kasvitieteellisen puutarhan välillä on ruusupenkki, jossa ruusut kukkivat hyvin pitkään. Suosikkikohtiani, koska jokainen meistä tarvitsee elämäänsä kauneutta.
Karvalankomatto ja kanasolusiirto
Katsoin jotain aiempaa kirjoitustani, jossa väitin, että olohuoneeni lattialla on karvalankomatto. Tarkennuksena ilmoitan, ettei kenenkään lankoa ole sorrettu, vaan kyseessä on karvalankamatto.
Melkein yhtä hupaisa versio, kun aiemmin kirjoittamani kanasolusiirrolla paraneminen.
Yksikään kana ei tietääkseni tai toivoakseni ollut vaarassa allogeenista kantasolusiirtoani tehdessä.
*
Ruusut olen kuvannut jonain kesänä Meilahden arboretumissa, jossa kannattaa käydä etenkin ruusujen kukinta-aikana.
Helsingissä kyseinen aika tarkoittanee marraskuun loppua.
Ensimmäinen kerta, kun tein etätöitä HSL:n lakon vuoksi. Olin kokeillut läppärin toimivuuden töissä, perehtynyt matkapuhelimen käyttöön, varmistanut salasanat ja toiminnan.
Päätin testata läppäriä perjantaina, saldovapaapäivänäni, mutta oli muita menoja. Päätin testata läppäriä lauantaina tai sunnuntaina, mutta oli muuta tekemistä. Virheellinen ratkaisu.
Töihin
Maanantai- eli työaamuna kävin lyhyellä kävelyllä ja jätin läppärin avaamiseen normaalin verran eli vartin aikaa.
Eipä onnistunut, koska olin tulkinnut saamani ohjeen virheelisesti ja päädyin soittamaan it-tukeen, kun sain esimieheltä yhteystiedot. Sain vastauksen ja avattua läppärin, mutta läppäriin liitetty puhelin ei toiminut.
Yritin soittaa uudelleen it-tukeen, mutta vain viestin lähettäminen onnistui. Kaikki sujuu aina nopeammin, jos pystyy juttelemaan jonkun kanssa.
Sain työkaverilta tarkemmat toimintaohjeet ja pari heistä soitti minulle testisoitot, mutta en kuullut heidän ääniään.
Onnistuin korjaamaan yhteyden saamieni ohjeiden avulla ja kuulin asiakasta. Jesh!
Puhelun aikana tarvitsemani ohjelma hyytyi. Eikä…
Saldovapaa?
Varmistin töistä, voinko pitää toisen saldovapaapäivän, koska autottomana työmatkaan olisi mennyt turhan pitkä aika, koska bussit eivät kulkeneet. Sain luvan.
Ilmoitin it-tukeen, että tiedustelemani asia on ratkaistu.
Kaksi ja puoli tuntia enemmän tai vähemmän hukkaan mennyttä aikaa, vaikka kuvittelin tietäväni, kuinka toimia.
No, seuraavalla kerralla osaan paremmin.
Huvituksia
Luin, kirjoitin, siivosin ja järjestelin kotona sekä leikin Nökö-kissan kanssa.
Lähdin kävelemään ja ihailemaan harmaata säätä. Kävin juttelemassa ruskean ponin kanssa. Selitin sille, ettei edellisen ohikulkijan koira tarkoittanut pahaa, kun se haukkui poneille. Omistaja onneksi vei haukkuvan koiran pois. Jatkoin puhumalla säästä ja kysyin, lämmittikö loimi ponia? Poni katseli minua, mutta ei jostain syystä vastannut mitään tällä kertaa.
Koskeminen ja ruokkiminen olivat kiellettyjä, mutta kukaan ei kieltänyt puhumasta hevosille tai poneille. Eivät edes ponit.
Lapsivandaalit
Paikalliset tai mahdollisesti kauempaa tulleet lapsivandaalit olivat lukemani mukaan olleet inhottavia hevosille ja poneille. Käyn usein katsomassa eläimiä, mutta yhtään tympeää ihmisilkiötä en ole vielä nähnyt. Ikävää, että lapset ja nuoret – tai ihan ketkä tahansa – käyttäytyvät ala-arvoisesti eläimiä kohtaan. Mättääkö kasvatus vai luonne, vaikea sanoa.
Olivatkohan samat vandaalit naarmuttaneet läheistä muistomerkkiä, joka hiljattain uusittiin?
Erittäin noloa käytöstä, jonka perusteella kännykät, läppärit, mopot jne. voisi ottaa pois tekijöiltä joksikin aikaa ja tilalle voisi tarjota siivoustyötä, joka on loputonta. ”Vain” 600 tuntia yhdyskuntapalvelua muiden vandaalien jälkiä siivoamassa, niin tihulaisten käytös voisi mahdollisesti muuttua.
Toisaalta minustakaan ei tullut siivousurakointieni perusteella parempaa ihmistä, mutta ehkä roskien kerääminen ei pysty muuttamaan näin vanhaa ihmistä? Hahaa!
Lankapuhelintesti lapsille
Kuulin, että lapsille oli annettu kokeiltavaksi lankapuhelin, jossa he osasivat valita numeron joko näppäilemällä tai valintalevyä kiertämällä.
Arvasin, että luuri/kuuloke jäi nostamatta ja juuri näin kuulemma tapahtui. Hupaisa ajatus.
Kyykkyyn, ylös! Kyykkyyn, ylös!
Pidän huolestuttavana sitä, etteivät lapset pääse kyykkyyn. Tulevaisuus voi olla hankala, jos kyseinen tehtävä ei onnistu.
Kyykkyyn JA ylös. Toistetaan useita kertoja tarvittaessa.
Iltarusko
oli vaikuttava näky, mutta seuraavasta päivästä ei tullut viileä. Hyvä!
Pidän vuodenaikaan nähden lämpimästä säästä ja lumettomuudesta.
Jouluviikolla voi sataa lunta, joka voi sulaa pois uudenvuodenaaton jälkeen. Seuraavan lumisen ajan hyväksyn tammikuun lopulla ja helmikuun alussa.
Saatte tietenkin ottaa kantaa lumikeskusteluun, mutta lumeton = hyvä, lumi = kaunis ja kylmä, kevät ja kesä = lämmin tai kuuma = oikein hyvä.
banaaninkuorella 