38,6 astetta

Sunnuntai-iltana palelin niin, että hampaat kalisivat. Lisäsin sänkyyn toisen untuvapeiton ja palelu jatkui yöpaidasta, aamutakista ja villasukista huolimatta.

Mittasin kuumeen, jota oli 38,6 astetta.

Menin aikaisin nukkumaan ja havahduin paleluun useita kertoja. Olin pikkutunneilla niin kipeä, että varasin ajan lääkäriasemalta klo 10:20. Perjantai- ja maanantaipoissaolot ovat erityisen noloja työpaikoilla, joten halusin lääkärintodistuksen sairastumisestani. Mietin yöllä, ettei minusta ole työntekoon aamulla, kun olen kuumeinen, uupunut valvomisesta ja umpijäässä.

Heräsin seitsemältä ja mittasin kuumeen. ”Kuumetta” oli 36,2 astetta eli normaalilämpö. Lähdin töihin, koska olin kätevästi parantunut mistälie. Kummastelin pikakuumetta, mutta olin tyytyväinen voidessani paremmin.

Yritin ostaa marjakojusta punaisia karviaisia, mutta niitä ei ollut myynnissä, mikä oli hirvittävä vääryys. Olin ostanut samasta kojusta aiemmin herneitä ja ostopaikkana oli HELSINGIN VIHA. Mielestäni -nnes on turhaa.

Jatkoin matkaa työpaikalle ja huomasin, että työpaikan avaimet olivat jääneet kotiin. Mukavan aulatyöntekijän avulla pääsin töihin ja sain vara-avaimen käyttööni.

Lähdin lääkärille varttia ennen varaamaani aikaa ja kummastelin, kun en saanut tietoa lääkärin vastaanottohuoneesta puhelimeeni. Yritin turhaan ilmoittautua automaatilla ja seuraavaksi menin jonottamaan vastaanottoon. Kuulin lyhyen jonottamisen jälkeen, että olin varannut ajan ensi maanantaille. Sain peruttua turhan ajan parantumiseni jälkeen.

Palasin töihin ja pidin vilkkaasta työpäivästä.

Tein työpäivän jälkeen sisään lääkärihaahuiluaikani ja lähdin kotiin. Kotona löysin työpaikan avaimet käsilaukustani.

Edellisen kuvauksen perusteella tarvitsen avustajan, joka varaa minulle pikkutunneilla (täysin turhan) lääkärin ja muistaa, että olen laittanut työpaikan avaimet käsilaukkuni sisätaskuun ja käy ostamassa täysin välttämättömiä karviaisia.

Muita huomioita

Ihmiset juoksevat bussiin ja hieman ennen bussia he kävelevät. Kukaan ei juokse koko matkaa. Ikinä. Kertooko tilanne suomalaisten kunnosta?

Remontissa oleva Hämeentie on tuhoisa kivijalkakauppiaille ja turhan usein veden vallassa. Rakennusmiehet sekä lätäkkö- tai lammikkosukeltajat onneksi saavat projektin etenemään. Pistäydyin Hakaniemessä Derby-kenkäkaupassa, mutta en löytänyt etsimiäni Gaborin balleriinoja. Kokoa 42 tai 43 olevia korkokenkiä oli edelleen jäljellä, jos joku etsii uusia kenkiä. Kaupan ovessa on lappu ”osta kengät tai koko liike”. Tiedoksesi, jos suunnittelet liikeyritystä torin kupeeseen. Lähellä olevassa Hakalaukussa riitti valikoimaa, mm. hyvännäköisiä käsilaukkuja ja reppuja alennetuin hinnoin.

Raidejokerin työmaat näyttävät ikäviltä, koska rakentajat kaatavat kauniita puita (niin EI saa tehdä!) ja rouhivat kadut auki. Raidejokeri vaikuttaa kiinnostavalta, joten ehkä puunkaatotihutöitä pitää sietää matkan aikana.

Asiasta viidenteen, Helsingin Sanomien mukaan jossain vaiheessa kaadetaan viehättävät puut Esplanadin puistosta ja tilalle istutetaan pieniä puunrääpäleitä. Surullinen ajatus, vaikka tietenkin puiston pitää olla turvallinen.

Kuumediagnoosi

En tiedä, mikä sai kuumeen kohoamaan ja katoamaan. Klassinen selitykseni, joka ei toivottavasti loukkaa ketään: kyllä se ruumiinavauksessa selviää.

Joku toinen

Tunnelmallisen kuvan rauhoittavasta lepopaikasta (ei siitä viimeistä) löysin netistä.

Mainokset

Liputtomasta lipulliseksi

Maksoin aikaisin eilen bussinkuljettajalle neljä euroa matkalipusta eli olisi pitänyt muistaa ostaa kännykällä halvempi lippu. Vaihdoin toiseen bussiin, joten soitin vaihtopysäkiltä palvelunumeroon, kuoletin matkalippuni klo 7 ja harmittelin matkalipun hukkaamistani.

Työpäivä sujui hyvin, koska asiakkaat olivat mukavia ja työkaverit hauskoja. Etenkin oululaisen ”ei mittä hättä” -työkaverin luonne ilahduttaa asiakkaita ja minua joka päivä.

Palelu töissä harmitti, koska lämpötila oli katossa olevan mittarin mukaan 24 astetta, mutta hampaani kalisivat koko päivän villatakista huolimatta. Helteillä sisälämpötila oli 26,5 astetta, joka sopi minulle loistavasti. Kaikki eivät jakaneet käsitystäni.

Kääriydyin villahuiviin, mutta olin umpijäässä neljästä vaatekerroksesta huolimatta. Takkini sentään pysyi kaapissa.

Kylmä lounas vaikutti huonolta idealta, joten ostin lähikaupasta kalapihvin, perunamuusia ja salaattia työpaikan kahviossa syötäväksi. Annos ei erityisemmin ilahduttanut, mutta kuuma ruoka lämmitti hieman.

Matka keskustaan työpäivän jälkeen ei huvittanut palelun vuoksi, mutta tarvitsin uuden matkakortin.

Ostin kolikoilla metroaseman automaatista 2,80 euron matkalipun (selkeä säästö neljän euron lippuun verrattuna) ja menin matkan jälkeen Rautatientorin metroaseman lippupisteelle. Lyhyen jonon jälkeen näytin henkilöllisyystodistukseni ja kuulin virkalijalta, ettei lippuni ole palautunut heille. Yleensä busseihin pudonneet liput palautuvat joko kuljettajalta tai bussin siivoojalta.

Ehkä korttikoteloon lisäämäni ”syötti” eli 20 euron seteli esti kortin palauttamisen? Kertonee kyynisyydestäni, etten hetkeäkään uskonut saavani seteliä takaisin, vaikka puhelinnumeroni ja nimeni olivat korttikotelon sisällä olevassa lappusessa.

Maksoin 11 euroa tietojen siirrosta uudelle kortille ja maksuun kuului uusi lippukotelo. Tietenkin valitsin vihreän, vaikka harkitsin oranssia. Jostain omituisesta syystä minulla on kotona perinteinen sininen lippukotelo, mutta onneksi on olemassa parempi eli vihreä vaihtoehto. Syy siniseen koteloon taitaa olla kortin mukana tullut kotelo.

Sininen

Asuntonäytöissä aikoinaan huomasi, kuinka monet suomalaiset rakastivat sinistä niin maalina kuin kaakeleiden värinä.

Äidin vuokra-asunnossa makuuhuone oli lupaa pyytämättä maalattu norjansiniseksi. Kaunis väri, joka oli kauhistuttava seinillä. Eteisen seinään oli liimattu moniosainen palapeili (eiiiiiiii!) eikä peilin liimaamiseen pyydetty lupaa. Muuttaessani asuntoon opiskelijana makuuhuone tapetoitiin ja irrotin karmean palapeilin seinästä. Seinään jäi puolen jalkapallon kokoinen kuoppa, jota pikkuhiljaa täytin laastilla opiskelun lomassa. Asunto oli vuokrattu yritykselle ja vuokralaiset olivat hyviä ja luotettavia, mutta heidän sisustusratkaisunsa eivät viehättäneet. Remontti olisi tietenkin pitänyt teettää heillä, mutta he muuttivat ystävällisesti pois, kun aloitin opiskelun.

Nykyisin todella monella näyttää ilmoitusten mukaan olevan kotien seinillä tai kaakeleissa herkkää vaaleaa harmaata, perinteistä harmaata tai äärettömän rohkeasti tummaa harmaata. Harmaata on myös runsaasti huonekaluissa. Yksilöllistä ja persoonallista.

Kuulin vuokra-asunnosta, jonka asukas oli remontoitunut mieleisekseen. Hämmästyttävä teko, mutta asukkaalle tulee ikävä lasku muuttovaiheessa.

Uusi lippu

Uusi lippu ilahdutti sieluani.

Kävin varaamassa seuraavan akupunktioajan, kurkistin Gaborin alennusmyynnissä olevia kenkiä Halosella vuosien tauon jälkeen ja ostin Food Market Herkusta täysin pakollisia possunsydämiä. Halosella oli vartija eli ilmeisesti liike viehättää pitkäkyntisiä enkä nyt tarkoita manikyyrivaihtoehtoja.

En löytänyt toivomiani alennusballerinoja Gaborilta. Pidin vain mustista 118 euron mokkakengistä, jotka jätin hyllyyn. Tilanne oli aiemmin parempi, kun ostin Aleksilta edullisia esittelypareja, mutta räpyläni ovat nykyisin kokoa 4,5 ja malliparien koko oli 4. Hyvät kengät ovat erittäin tärkeät kävelijälle, joten olisi ollut mukavaa löytää sopivan hintainen pari.

Hyvästit rahoille

Kadonneella kortilla oli aikaa jäljellä yli kolme viikkoa, arvoa melkein 20 eurolla ja matkakortin sisään laittamani 20 euroa.

Bussi- ja metromatkoihin meni 6,80 euroa, matkakortin uusiminen maksoi 11 euroa ja parikymppinen katosi jollekulle.

Minulta putoaa suurien eläinlääkärikulujen (käyntejä oli useita) jälkeen matkalippu ja uusimiseen menee lähes 40 euroa. Epäreilua.

Onnekas, epäonnekas, epäonnekas, onnekas?

Pidän epäreiluna sitä, että olen palauttanut kolme käsilaukkua ja tietenkin vienyt kadulta löytämäni kalliin kellon poliisille.

Hupaisinta tai ehkä surkuhupaisinta on, että sain 5400 euroa maksaneen Bvlgarin takaisin poliisilta, koska kelloa ei noudettu kolmen kuukauden aikana.

Maksoin 150 euroa todistuksesta, joka kertoi kellon aitoudesta. Sain ensin virheellisen todistuksen, jossa timantteja oli kellossa 12 sijaan 10. Tilanne saattoi huvittaa minua. Pyysin ja sain uuden, virheettömän todistuksen.

Myyntitapahtumassa kellomarkkinoija halusi ostaa kellon 600 eurolla, koska kellojen hinnat romahtavat. Hänellä oli ranteessaan 21 000 euron Rolex, josta hän oli maksanut 7000 euroa eli kolmanneksen.

Maksoin kympin lipun myyntitapahtumaan, jossa oli hyvin vähän ihmisiä. Naisten kalliit kellot eivät myyjien mukaan mene kaupaksi, joten ostajan mukaan kellon arvo oli enää yksi yhdeksäsosa myyntihinnasta. Hän oli kauppaamassa kelloa edelleen, joten oikea arvo oli tietenkin suurempi.

Miesten käytettyjä arvokelloja myydään kuin meren mutaa. Kertooko tilanne mahdollisesti jostain?

Huomasin hiljattain, että löytökello oli pysähtynyt. Arvokkaaseen kelloon on tähän mennessä mennyt minulta 160 euroa ja minun pitäisi tietenkin uusia kellon patteri. Hyvin kallis kello, mutta lähinnä minulle. Kjeh.

Kiinnostaisiko teräksenvärinen Bvlgarin kello, jossa on 12 timanttia? Hyvä hinta – vain sinulle, sama ruotsiksi ja very good price – just for you.

Tänään

Heräsin aikaisin, pesin hiukset, puin, pakkasin mukaan vesimeloninlohkoja ja meikkasin. Hyvä aamu!

Ehdin bussiin ja jäin pois metroasemalla. Istuin edessä, joten suuntasin etuovelle, joka oli kiinni. Käännyin kuljettajan puoleen ja kysyin häneltä ”anteeksi, pääsisinkö tästä?”. Kuljettaja kuunteli jotain kuulokkeista, joten arvelin, ettei hän kuullut ja kysyin uudelleen. Hän tiuskaisi minulle, että keskiovesta pääsee ulos ja pitääkö etuovesta tunkea! Olimme tyhjällä pysäkillä. En ymmärtänyt olevani törkeä kriminaali, joten totesin, että istuin edessä, joten olin poistumassa etuovesta. Ovi lävähti auki.

Sillä hetkellä vähemmän ystävällisenä ihmisenä käännyin hänen puoleensa ja teititellen tiedustelin, onko hän tietyn kansalaisuuden edustaja? Jätän huomaavaisesti määrittelemättä kyseisen kansalaisuuden. Kansalaisuus, joka turhan usein tiuskii busseissa asiakkaille, kaahaa ja on lähes poikkeuksetta epäkohtelias. Hän ei vastannut minulle.

Kaduin kommenttiani, koska ehkä hänellä oli poikkeuksellisen huono päivä ja hän halusi raivota asiakkaalle. Toisaalta ihmettelen, mikä oikeus hänellä/heillä on raivota matkustajalle?

Sata salamaa iskee tulta?

Kävelin metroasemalta kauppaan paria kerjäläistä väistellen ja jatkoin töihin. Aamupäivä meni mukavasti, koska asiakkaat olivat ystävällisiä.

Lounaalla menin hakemaan Oriental-salaatin lämminsavulohella (vaihtoehtoina ovat kana tai kala, mutta halusin lohta) Picnicistä, mutta päädyin vieraan asiakkaan selkeästi yllyttävän valinnan vuoksi uuniperunoihin, loheen ja katkarapuihin.

Menin työpaikan kahvioon syömään ja tietenkin juttelemaan työkavereiden kanssa, mutta palohälytyksen vuoksi päädyimme seisomaan rakennuksen viereen lähes 20 minuutiksi. Mikään ei onneksi palanut, vaan kyseessä oli väärä hälytys. Söimme lounaan loppuun ja palasimme töihin.

Aiemmassa työpaikassa kaikki poistuivat työtiloista harjoituspalohälytyksen aikana, mutta tupakoijat pysyivät tupakointihuoneessa. Tilanne tapahtui kauan sitten ja oli surkuhupaisa. Kukaan ei tullut ajatelleeksi, että savustamo jatkaa toimintaansa myös feikkikriisin aikana. He eivät tienneet, että piti poistua tiloista.

Väärät ihmiset lähtivät

Surullinen päivä, koska kahden erittäin sympaattisen työkaverin työsuhde päättyi.  Toinen, erittäin hauska ja fiksu pääsi opiskelemaan lääketiedettä ja toinen löysi mielenkiintoisen ja paremmin palkatun työn.

Harmi, kun kivat lähtevät pois, vaikka lähdön syy oli molemmilla hyvä.

TURPA KIINNI!

Iltapäivä sujui hyvin, vaikka tein hiljattain oppimiani ja uusia tehtäviä, kunnes sain haasteellisen puhelun. Soittaja oli kohtelias, mutta hänen seuralaisensa ei ollut. Harvemmin minulle kukaan huutaa puhelimessa turpa kiinni. Tarkemmin ajateltuna ei koskaan. Asia ei edennyt minnekään, joten puhelu päättyi. Halusin auttaa, mutta en onnistunut, joten tilanne tuntui harmilliselta.

Työpäivän jälkeen leimasin ulos ja täydensin vielä muutaman lomakkeen paikallani.

En lähtenyt terassikekkereille, koska pelkään aina, että joku vakuuttaa viidennen oluen tai siiderin jälkeen rakasthavansha minua. Niin on tapahtunut thurhan montha kherthaa, mutta nykynuoret ovat varmaan tunnollisempia ja kunnollisempia.

Kadonnut HSL-kortti

Lähdin kotia kohti ja odottelin bussia vain hetken ajan pysäkillä. Jäin kodin lähellä pois bussista ja olin vaihtamassa seuraavaan bussiin, kun huomasin matkakorttini kadonneen. Olin todennäköisesti pudottanut kortin bussiin. Etsin bussikorttia taskuistani ja käsilaukusta, mutta kortti ei löytynyt. Kävelin kotiin, tyhjensin ja pengoin käsilaukun, mutta kortti pysyi kateissa.

Yritin kuolettaa kortin, mutta HSL:n numero oli voimassa klo 19 saakka ja soitin liian myöhään. Uusi yritys huomenaamuna klo 7.

Kortilla on aikaa ja arvoa, kotelossa oli 20 euron seteli ja puhelinnumeroni olin kirjoittanut kuittiin. Eipä ole kukaan ottanut yhteyttä. Setelille voin vilkuttaa hyvästit, mutta toivottavasti saan aamulla kuoletettua korttini eikä kukaan ole matkustanut lipullani.

Kortin katoaminen oli mielestäni selkeä rangaistus siitä, että bussinkuljettajan kärttyisyys harmitti minua aamulla.  

Muistathan olla huomattavasti parempi ihminen ja ymmärtää kuljettajia, vaikka he vihaisivat kaikkia matkustajia päivästä toiseen. Harasho.

Onnea uuteen työhön ja opiskeluvuosiin

Kiitos hauska ja aina-yhtä-ystävällinen S ja ikihyväntuulinen ja nokkela melkein-porotilallisten vegaanilapsi I, joka perehdytit minut töihin. Teidän kanssanne oli erittäin mukavaa työskennellä ja jutella.

Toivotan teille kummallekin oikein hyvää jatkoa.

PS Kuvaan halusi Nökö.

Huijauksen anatomia

Pete Poskiparran ja Jose Ahosen kirja Huijauksen anatomia – kuinka meitä huijataan (2018) oli hupaisaa ja hyytävää luettavaa.

Kirjassa kerrottiin sairaita ihmisiä ”parantavista” yksilöistä, joiden kokouksissa pyörätuoleissa saa istua eturivissä, koska kukaan pyörätuolissa istuja ei tullut paikalle. Kyllä yleisö hämmästyy, kun kyseiset (ns.) pyörätuolipotilaat nousevat seisomaan esityksen aikana. Ihmisten toivo parantumisesta jonkin ihmeöljyn tai -tapaamisen avulla on ymmärrettävää, mutta usein epätoivoista.

Kenenkään murheella ei pitäisi rahastaa.

Hyvältä näyttävät

Maininta oli Milli Vanilli -laulajista, jotka näyttivät upeilta ja tanssivat hyvin, mutta heillä oli kiusallinen ongelma eli laulutaidon puuttuminen. Yksi oikeista laulajista suivaantui ja käräytti kaksikon.

Mielestäni tilanteella ei ollut yhtään mitään merkitystä, koska nättejä ihmisiä on kiva katsella. Haitanneeko tuo mitään, jos nätit höynäyttävät platinalevyn jonkun toisen laulutaidoilla?

Somia spagaatin tehneitä nuoria miehiä tiukoissa trikooopöksyissä. Kjeh

Douppaus

Urheilijat ja etenkin Itä-Saksan urheilijat mainittiin jännittävine doping-kokeineen. Melko harmillista, että lihaksikkailla naisilla rehottaa parta hoitojen jälkeen.

Kyyninen ja skeptinen käsitykseni on, että kaikki urheilijat douppaavat, mutta vain osa jää kiinni.

Psykopaattiprosentti

Yksi sadasta joukossamme on psykopaatti oikeustieteen dosentti, kriminaalipsykologian dosentti ja erityistason psykoterapeutti Helinä Häkkänen-Nyholmin Psykopatia-kirjan mukaan. Hyytävä luku ihmisistä, jotka eivät välitä toisten tunteista. Vangeilla luku on 15-25 prosenttia, henkirikoksen tekijöillä 30 prosenttia ja sarjamurhaajilla 90 prosenttia. Korkeita lukuja luonnehäiriöisillä, joita ei voida hoitaa.

Eniten heitä on toimitusjohtajissa, asianajajissa (surkuhupaisaa), tv- ja radioalan mediatyöntekijöissä ja myyntineuvottelijoissa. Surullinen ajatus, että kyseisillä ihmisillä voi olla lapsia, jotka joutuvat kärsimään vanhempansa tai vanhempiensa luonnehäiriöstä.

Voisiko kyseinen luonnehäiriö vaikuttaa siihen, että osan ihmisistä mielestä heillä on ”oikeus” varastaa heidän rikkaina pitämiltään kauppiailta, toimistoilta tai huoltoasemanomistajilta esimerkiksi alkoholia, wc-paperia tai elintarvikkeita? Mielestäni jokainen normaali ihminen käsittää, että kyse on varastamisesta eli rikoksesta.

Vaatimattoman näköinen Ruben Oskar Auervaara (1906-1964) höynäytti aikoinaan useita naisia sulavalla käytöksellään ja esiintymällä arvovaltaisen ammatin edustajana. Hänellä oli neljä eri nimeä ja hän vietti elämästään 26 vuotta vankilassa. Oma käsitykseni: nykyisin hän saisi ehdonalaista muutaman kuukauden ja voisi jatkaa ns. työntekoaan.

Yritysten miljoonahuijaukset

Teoksessa mainittiin amerikkalainen energiayhtiö ja myöhemmin monialayhtiö Enron, huijausrenkaita esitellyt Nokia Renkaat (käsittämättömän noloa suomalaisyhtiöltä) ja Volkswagen vuonna 2015 selvinneine päästöhuijauksineen. Kiinni jäivät myös Audi, Skoda, Seat ja Porsche. Melko yllättävä lista.

Miljoonia, miljoonia, MILJOONIA!

Psykiatrisen vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma kritisoi WinCapitaa, jonka piti tehdä useammasta suomalaishenkilöstä (ei mitään mainitaa sukupuolesta) miljonäärejä, mutta monet sijoittajat päätyivät menettämään rahansa. Eniten sijoittajia oli Pohjanmaalla ja Savossa.

Psykiatri Lauerma sai tietenkin kritiikiä ja – täysin asiattomia – vihaviestejä mielipiteensä jälkeen. Ja kas, hän oli jälleen kerran oikeassa epäillessään yritystä.

Hyviä ratkaisuja?

Toisinaan on hankalaa auttaa tai neuvoa ihmisiä, jotka eivät halua ottaa vastaan apua. Pelaamisella tahkotaan aniharvoin miljoonia, 96 prosentin korko lainassa on erittäin huono ratkaisu, alkoholi ei kohenna älykkyyttä, tupakointi ei edistä fyysistä tai psyykkistä hyvinvointia tai suklaa paranna mielialan lisäksi kropan kuntoa. Helsingin Sanomien tänään julkaistu juttu Aleksanterinkadun Mummotunnelista sai aikaan lähinnä pahan mielen kertoessaan kävijöistä. Mistä löytää ihmisiä, jotka kunnioittavat puolisoitaan ja ovat näille uskollisia?

Huijauskeinoja

Kirjassa oli useita esimerkkejä huijauskeinoista, joilla viedään rahat joko turistilta tai kavereilta kapakassa. Kannattanee tutustua esimerkkeihin, jos toisten huijaaminen vaikuttaa kiehtovalta toiminnalta.

Abe tiesi

Kaikkia ihmisiä voi huijata osan aikaa, joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa.

Abraham Lincoln

Viikin arboretum

Tein aamupäivällä retken sammakko-ojalle, jossa ei ollut sammakon sammakkoa. Arvelin eläinten olevan päiväunilla. Kävelin polkua pitkin metsikköön ja jatkoin toista polkua pitkin eteenpäin katsomaan pientä kirsikkapuistikkoa. Puissa ei vielä ollut kukkasia.

Roihuvuoren tilanne

Roihuvuoren kirsikkapuissa on lukemani mukaan lähinnä nuppuja, mutta osa kukista on jo auennut.

Rentukoita? Magnolioita?

Jatkoin bussilla matkaa Prismaan, koska vesipulloni oli puolillaan ja halusin täyden vesipullon mukaani.

Kuvittelin, että pääsen nopeasti ulos, mutta pankkikortit olivat kotona, joten maksoin käteisellä. Menin kassalle, jolta oli poistumassa täyden korin kanssa liikkunut mies. Kun hän näki minun lähestyvän jonoa yhden vesipullon kanssa, hän kääntyi ja jäi jonoon. Pahoittelen, että minua nauratti. Siirryin viereiseen jonoon ja edessäni oli vanhempi mies. Hän latoi ostoksensa kassahihnalle ja odotin hänen takanaan vesipulloni kanssa. Ilahduttavan monella ihmisellä on tapana päästää yhden tai kahden ostoksen kanssa liikkuvat maksamaan ennen heitä. Näillä henkilöillä kyseistä tapaa ei ollut.

Tapasin ystäväni ja kävelimme Viikin arboretumiin Prisman läheltä kulkevaa polkua pitkin, koska kuvittelin rentukoiden jo kukkivan ojanvarrella. Näin puron reunalla kukkivan rentukan, joten tietenkin kuvittelin että metsäpurossa on jo kukkia. Eipä ollut.

Polulla tarkeni eli paahtui erittäin hyvin auringon paistaessa. Näin vaikuttavan mainoksen ihosyövästä, joten sain hyvän muistutuksen aurinkovoiteen tarpeellisuudesta. Niska ja korvat kannattaa muistaa suojata, samoin miehillä ylävartalo ja naisilla sääret. Olemme kalpeaa kansaa, joten kärventämistä kannattaa välttää. Toivottavasti kukaan ei enää paahda itseään solariumissa, koska riskit ovat tiedossa.

Väistimme useamman vastaan tulleen kävelijän tai pyöräilevän perheen ja suuntasimme kohti magnolioita oikopolkua myöten ja lintutornin ohittaen.

Eväskori puuttui ja mainitsin nähneeni tiedon, jonka mukaan meidän pitäisi muuttaa Tehtaankadun lähelle, jotta saisimme ostettua korin italialaiskahvilasta. Kukapa ei tarvitsisi erilaisia juustoja, patonkia ja kinkkua retkeä virkistämään?  Ilmoitin, että ystäväni saisi kinkun, koska minä katalasti pitäisin juustot ja patongin. En ole ihan varma, oliko päätökseni reilu. (Ehkä hän saisi pienen palan patonkia.)

Ohitimme kävelijöitä varten tarkoitetulle polulle parkkeeranneet pyöräilijät ja ihailimme hetkeä myöhemmin niityllä ja metsässä kukkivia valkovuokkoja. Katselin pieniä ja siroja kukkasia ja ystäväni ihmetteli terälehtien määrää suuremmissa kukissa.

Viikin arboretum on poikkeuksellisen kaunis etenkin keväällä, kun puiden ja pensaiden lehdet ovat heleän vaaleanvihreitä. Kesällä satakieli laulaa magnoliapuiden lähellä.

Magnoliassa oli suuria nuppuja, mutta korkeamman magnolian latvassa oli auenneita, simpukkamaisia kukkasia. Kannattaa mennä muutaman päivän kuluttua katsomaan, ovatko kukat auenneet. Rentukoiden suhteen kannattanee odottaa viikko tai pari.

Kävelimme tyhjän vasikkalaitumen ohi ja kauhistelimme seuraavaksi karmeaa hajua, joka tuli joko pellolta tai navetasta. Viikki on mukava alue, mutta navetan tai sen ympäristön kosto on toisinaan kauhistuttava. Pelloille levitetään ajoittain jotain sellaista, joka myrkyttää hengitysilman joksikin aikaa.

Ohitimme autiona olevan Gardenian, jolle toivoisimme löytyvän käyttöä. Olen surullinen nähdessäni kasvihuoneeseen kuolemaan jääneet rangat. Puutarhurien oli varmaan vaikeaa jättää vuosia hoitamansa kasvit kuihtumaan. Selvitin aiemmin, että Gardenian pihan tuoksuvat pionit on viety Annalan kartanolle.

Ympäristötalon pihalla kukki kaunis onnenpensas, jossa oli lämpimän sään vuoksi myös lehtiä, vaikka useimpina vuosina kaljuissa oksissa on vain kukkia.

Päätimme jatkaa bussilla matkaa koteja kohti.

Illalla lähdin uudelleen sammakko-ojalle ja nappasin roskapihdit mukaani. Sammakko-ojassa ei asunut ketään eli lauma (voiko sammakoista sanoa lauma?) oli ilmeisesti muuttanut pikku kapsäkkiensä kanssa muualle.

Jatkoin matkaa ja poimin pihdeillä roskia. Kävelin aukion poikki ja valtava lokkilauma mekasti iloisesti ruohikolla. Katuja oli selvästi siivottu, koska sain parin tunnin aikana täytettyä kaksi 30 litran muovikassillista roskilla. Bussia odotellessani nostin pihdeillä roskia bussipysäkin roskakoriin.

Olisi varmaan kiinnostavaa jutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät erota roskakoria tai katua. Ehkä kotona on sama tilanne eli likaa ja roskia on kaulaan saakka, mutta pidemmillä ihmisillä vain vyötärölle?

Puistokummiksi

Muistutan muita siisteydestä pitäviä helsinkiläisiä, että Sörnäistenkatu 1 – osoitteessa voi liittyä puistokummiksi ja saada käyttöönsä roskapihdit.

Aiemmin poimin roskia hanskoilla tai pahimmillaan paljailla käsillä, mutta nenäliinat yms. erityisen ällöttävät roskat suostun nostamaan vain pihdeillä.

Vinkki: nenäliinat voi pudottaa roskikseen tai viedä taskussa kotiin. Niiden heittäminen maahan on tympeää.

https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/232223-puistokummi-voi-loytaa-kadonneen-tavarasi

Pyysin viime vuonna, että erityisen sottaisen kaupan pihaan tai lähelle hankittaisiin roskakori. Roskakoria ei ole, mutta onneksi roskat voi heittää kaupan eteen, viereen tai pensasaitaan.

Vaalit ja muuta hauskaa

Kävelin aurinkoisena iltapäivänä äänestämään. Ihailin solisevaa puroa ja olin iloinen siitä, että puissa ja pensaissa on jo isoja silmuja eli mitä parhain vuodenaika.

Kuulin aikoinaan opetuksen siitä, että vaaleissa äänestetään, jottei vastapuoli saa enemmän ääniä. Mielenkiintoinen teoria, mutta ei välttämättä virheellinen.

Sunnuntai-iltana seurasin jonkin aikaa vaalituloksia ja menin nukkumaan. Maanantaina luin digilehteä ja olin iloinen siitä, että naisehdokkaat pärjäsivät.

Hätkähdin vaalitulosta, mutta joka vaaleissa monet äänestävät tyhjää, Akua, Mikkiä tai piirtävät kuvan, joka mahdollisesti liittyy veneilyyn. Kyseisiä äänestyslappuja on vaikea ymmärtää. Miksi heittää oma ääni hukkaan?

Palmusunnuntai

Unohdin varata karkkeja virpojille, joita ei onneksi käynyt oven takana. Toisaalta hyvä, koska olen useana vuonna ostanut karkkeja ja lähes joka vuonna syönyt kyseiset karkit, koska virpojat eivät käyneet.

Pääsiäismunia en ole ostanut, koska niiden syömiseen tarvitaan urhea luonne. KUKA valitsee pääsiäismuniin käytettävän ”suklaan”?

CRP

Torstaina kävin lääkärissä ja kuulin, että CRP oli lopultakin 12 eli lähellä kymmentä, joka kertoo tulehduksen katoamisesta. Pitkään jatkunutta lievää kuumetta ei enää ollut.

Olin inttänyt useita kertoja pitkää sairauslomaa vastaan, mutta lääkäri ja minä olimme samaa mieltä terveydestäni. Takaisin töihin – lopultakin!

Saamani astmasuihke on loistava ja hillitsee yskää. Käytän lääkärin ohjeen mukaan astmapiippua kahden viikon ajan.

Hoitaja huvitti minua kutsumalla vahingossa CPR:tä EKG:ksi eli sydänsähkökäyräksi. CIA, KGB tai SIS (MI6) – ei kai lyhenteillä ole juuri mitään merkitystä? Jostain syystä senkka on helpompi muistaa kuin CRP, joten onneksi voi sanoa tulehdusarvo.

Hupaisaa

Pääsin palaamaan töihin maanantaina. Päivä oli poikkeuksellisen hilpeä, kun teimme nimilistoja mm. silmienvärin perusteella (vihreäsilmäisenä taidan olla turvassa sinisilmäisten kanssa) ja ennakoimme Suomen tulevaisuutta mm. merien ja järvien ja muun luonnon osalta.

Enää

Hauska miespuolinen työkaveri halusi ehdottomasti kirjoittaa enään, joten opetin hänelle herkän ja suloisen Jos kirjoitat enään, niin lyön sua nenään -runoelman. Tyttöystävä räyhää hänelle samasta enää-aiheesta kotona.

Työkaveri tietenkin oletti, että olen ollut otsaruhjeeni perusteella tappelussa eli keskustelumme olivat äärettömän tasokkaita.

Hienoa, että tärkeisiin asioihin puututaan ja onneksi meitä molempia viehättävät sarkasmi ja musta huumori.

GOT it

Tärkeänä puheenaiheena kahvitauoilla oli suosittu Game of Thrones -sarja, josta en ole nähnyt yhtään jaksoa. Minulla on selkeä aukko sivistyksessä. Varmaan pitäisi, koska sarjassa on lohikäärmeitä enkä ole koskaan nähnyt yhtään lohikäärmettä.

Vastustin keskustelun aikana på svenska -taustaisen rullatuoli-sanan käyttöä, koska kyseessä on pyörätuoli. Lopulta päädyimme lohikäärmeisiin, joita työnnettiin pyörätuoleissa. Men inte på rullstol!

Vetoan ikääni ja katson mieluummin remontointi- ja puutarhasarjoja, jotka on kuvattu Iso-Britanniassa. Uskon, että valtaosa ihmisistä on onnellisia asuessaan viehättävissä rakennuksissa, joissa on hyvin hoidettu piha kauniin ja vihreän maiseman keskellä. Tilastot olivat ja ovat toisinaan eri mieltä kanssani.

Murhe

Pariisin Notre Damen tulipalo järkytti ja kauhistutti. Onneksi valtaosa kirkosta saatiin pelastettua.

Rusakko, jos toinenkin

Olen lukenut vakaumuksellisen henkilön käsityksen siitä, ettei Helsingissä ole kuin kissoja ja koiria muutaman rotan, hamsterin, liskon ja käärmeen lisäksi. Tietenkin uskon kyseistä henkilöä.

Näen usein kesäkauden aikana harhoja laiduntavista lehmistä ja eilen aamuna olin näkevinäni rusakon ja paluumatkalla kuvittelin näkeväni kolme rusakkoa pellolla. Ennätysilluusioni oli vuosia sitten seitsemän rusakkoa aamukävelyn aikana. Valkoinen lumikkokuvitelma ojanpientareella oli hyvin sievä.

Työkaverilla on pitkät ripset kuin bambilla, mutta en ole varma, voiko miestä huomioida tässä laskennassa? Hänen veljellään on yhtä pitkät ripset eli jotkut onnistuvat syntymään hyvällä perimällä.

Bambista tuli mieleen, että uusi Dumbo-elokuva vaikuttaa trailerin perusteella hyvin sympaattiselta eli isoista korvistakin on varmasti hyötyä. Mikä tahansa elokuva, jossa näyttelee Danny DeVito, on tavalla tai toisella taidetta.

YouTubesta luin palautteen, jonka mukaan joku haastaa elokuvayhtiön oikeuteen, jos Dumbo ja tämän äiti eivät enää tapaa toisiaan. Toinen kummasteli, ettei Tim Burton -ohjaaja nimittänyt Johnny Depp -näyttelijää Dumboksi. Hehee!

Aurinkoista ja lämmintä

Vuorossa on lämmin ja aurinkoinen viikko, joten erittäin hyvältä vaikuttaa.

Kiitos taitavalle Aku-piirtäjälle, jonka taideteoksen valokuvasin apteekissa!

Plastiikkakirurgille

Ystävällinen lääkäri katsoi otsassani olevaa paranemassa olevaa ruhjetta, jota ei koskaan tikattu tulehdusriskin vuoksi. Hän ehdotti, että korjautan otsaan jäävän jäljen plastiikkakirurgilla.

Elämme selvästi eri finanssitaloudellisessa todellisuudessa, koska en ikinä korjauttaisi hieman ruhjoutunutta ikänaamaani plastiikkakirurgilla.

Suurin syy on raha eli käyttäisin kyseiset eurot, jos niitä olisi, mieluummin kotiin ja matkustamiseen. Unelmamaailmassa matkustaisin Reykjavikin kautta Bostoniin ja pääsisin ihailemaan Harvardin yliopistoa joko kirsikkapuiden kukkiessa tai syksyn värikkäiden lehtien aikaan.

Kun pidän Englannista, niin käsittääkseni minun kuuluu pitää myös Uudesta-Englannista. Merenrantaa, viehättäviä majakoita, kauniita rakennuksia ja erittäin kiinnostava historia, vaikka napostelijahait hieman hirvittävät.

Mahdollisesti ostan apteekista jotain voidetta tai öljyä, joka edistää otsakuopan paranemista.

Tehokas yskälääke, tehokas yskälääke!

Aerobec Autohaler -inhalaatiosumuteliuoksesta tuntuu olevan hyötyä pitkäaikaisen yskän hoidossa. Ottaminen on surkuhupaisaa, koska minua yskittää sekä sumutteen käyttö että suussa oleva lääke, mutta yskä tuntuu hyytyvän sumutteen jälkeen. Lääkäri selvästi tiesi, mitä hän minulle ehdotti.

Pakkaus maksoi alle 21 euroa eli inhimillisen vähän. Tuntuu turhauttavalta ostaa vuodesta toiseen kalliita lääkkeitä, joita ei voi käyttää, koska ne eivät sovi minulle. Hyvänä esimerkkinä olivat monet kipulääkkeet.

Vien rahat mielelläni Yliopiston Apteekkiin. Apteekkareilla menee erittäin hyvin, vaikka en tue heitä lääkeostoillani. Kannattaa suositella lapsille proviisoritutkintoja ja apteekkareiksi hakeutumista.

Mukava farmaseutti neuvoi, että Apteekkariliiton sivulla on videoita, joissa neuvotaan inhalaattorien käyttö. Löysin maininnan videoista Apteekkariliiton sivulta, mutta hakutoiminnolla en löytänyt mitään. Kyllästyin etsimiseen ja luin lääkkeen tuoteselosteen, joka pitää (ts. pitäisi) aina lukea. Opasteesta ja kuvista oli apua.

Kuoreet

Ostin kissoille kuoreita, jotka pakastin ja tarjosin niille jo yhden erän, joka melkein viehätti kissoja. Ongelmana oli, että kalat haisivat kammottaville ja haju ei kadonnut edes kissankupit pesemällä tai tuulettamalla.

Kerrassaan kaamea katalien kuoreiden kosto.

Mrs Wilson, Areena

Jos haluat nähdä käsittämättömän ja ikävä kyllä todellisen tarinan brittinaisen elämästä, niin suosittelen kolmiosasista minisarjaa Mrs Wilson Areenalla.

Jos sinusta tuntuu, että kaikenlaista outoa sattuu ja tapahtuu elämässä, niin sarjan jälkeen huomaat elämäsi olleen rauhallista ja tasapainoista.

SKAM, Ranska

Jos olet henkisesti noin 16-vuotias, niin Ranskassa kuvattua SKAMia voi seurata YouTubelta. Eräs tuntemani henkilö teki niin, koska Lucas ja Eliott ovat niiiiin nättejä.

Kirjasto

Lainasin laillistetun ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen kirjan Pötyä pöydässä Älä usko kaikkea mitä ravinnosta sanotaan, joka on Kirjapajan julkaisu vuodelta 2018.

Jos pelkkä höpsismi ja/tai mutuhoidot eivät kiinnosta, niin suosittelen teosta.

Aloitin lukemalla kasvisraudasta, koska minua aikoinaan huvitti (anteeksi) sairaanhoitaja, joka kehotti syömään persiljaa parantaakseni hemoglobiiniarvoa. Kirjan mukaan sadassa grammassa persiljaa on rautaa lähes 3 mg eli lähes 20 prosenttia naisen päivittäisestä raudantarpeesta. Upeaa! Toisaalta 100 grammaa tarkoittaa 50 ruokalusikallista. Hehee!

Kirjoittaja mainitsee myös surkuhupaisan veriryhmädieettikirjan, jonka lainasin ja jolle nauroin. Miljoonatulot kirjoittajalle ei yhtään mistään, mutta tulipahan kirjoitettua jotain.

Minun pitää pyrkiä vastaavaan. Keltainen väri on kaunis, parantava ja aurinkoinen, joten suosittelen väriä vaatteissa, leikkokukissa ja sisustuksessa. Tarkemmin kaiken mahdollisen parantavasta aiheesta voit lukea kirjassani, jota myydään 67,90 eurolla, jäsenhintaan 60 eurolla tai 130 eurolla, jolloin kirjassa on mukana kuivattu keltainen kukka, joka on tietenkin paranemisen symboli.

Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta

Mikko With

Myllylahti 2019

”Kaunistelematonta tekstiä kahdeksan vuoden ajalta kolmen alaikäisen lapsen äidistä, joka sairastui rinta- ja munasarjasyöpään.” Kirjoittajana on aviomies, joka menetti vaimonsa ja jäi huolehtimaan lapsista ja kirjassa on katkelmia Tiinan blogimerkinnöistä.

vasenrintanijamuutasairasta.blogspot.com

Kenenkään ei pitäisi koskaan sairastua vakavasti ja toivoisin, että ainakin nuorien lasten vanhemmat säästettäisiin viheliäisessä tautibingossa. Heidän ei ole aika lähteä eikä yhdenkään lapsen pitäisi menettää vanhempaansa tai vanhempiaan.

Kukkia

Koskenrannassa bongasin lumikelloja, mutta yhtään leskenlehteä en ole vielä nähnyt.

Aurinko lämmittää (muistathan ostaa älyttömän kallis värikirjani, jonka nimeä melkein mietin vielä!), joten kevät lähestyy ilahduttavasti.