Hiljainen kauneus -6.10.2019

Sunnuntaina ryhdistäydyin ja kävin katsomassa Ateneumissa Hiljainen kauneus -näyttelyn.

Kiipesin portaat kolmanteen kerrokseen, mistä olin tyytyväinen. Huimausvuosina oli pakko käyttää hissiä.

Muutama kiinnostava teos, mutta kauneutta arvostavana en erityisemmin riemastunut askeettisesta taiteesta.

Olin ilahtunut, kun tunnistin eräästä maalauksesta kilpikonnan, joka yllättäen olikin emäkallio. Kerrankos sitä erehtyy.

Keramiikasta pidin, samoin kimonoista. Kuvassa oleva Kiyoko Kusudan Maalaus, 1967 oli suosikkityöni.

Useimpia teoksia enemmän minua viehätti seinällä ollut teksti:

TULEN TAIDE

Japanilaiset erottavat lähes kymmenen eri punaisen sävyä, jotka viestivät niin rohkeudesta, ilosta, energiasta, siunauksesta kuin hulluudesta, stressistä ja vaarastakin. Monessa maassa aurinko kuvataan keltaiseksi, mutta Japanissa ja Koreassa aurinko on punainen. Kiinalaisessa kultturissa punaiseen liitetään vauraus, onnellisuus ja voima. Punaisen uskotaan pitävään paha loitolla ja se on myös yleinen hääpuvun väri.

Pohjoismaisessa taiteessa etenkin tunneilmaisua ja spontaaniutta painottaneessa informalismissa esiintyy voimakkaita värejä, kuten punaista ja mustaa. Joissakin teoksissa voi nähdä viitteitä myös idän kirjoitusmerkkeihin.

https://ateneum.fi/nayttelyt/hiljainen-kauneus/

Sata vuotta ystävyyttä

Hugo Simbergin (1873-1917) viehättävä Keinutuolissa, Anni Bremer – maalaus kannattaa käydä katsomassa.

https://ateneum.fi/nayttelyt/sata-vuotta-ystavyytta/

Kappeliin vai Salveen?

Illallisella voi tilata taidemenun ravintolassa.

Kiinnostaisiko kylmäsavustettu lohi, paistettu kananpojanrinta ja jälkiruokana puolukka-mannavaahto, suolakaramelli ja kaura?

(Miksi suolakaramellia tungetaan joka paikkaan? Sama tilanne oli historian hämärissä vuohenjuustolla, jonka pistävään makuun käärittiin kaikki pahaa aavistamattomat ja hyvänmakuiset tuotteet.)

Salvesta saisi myskikurpitsakeittoa tai kasvispiirasta ja pääruoaksi turskaa ja sitruunahollandaisekastiketta tai broileria, röstiperunaa ja appelsiinikastiketta.

Joko 50 euroa Kappeliin, josta saa jälkiruokaa, jota en haluaisi tai Salveen, mutta ei jälkiruokaa ja hintana on 35 euroa. Traumaattinen tilanne, vaikka jälkiruoaksi suositellaan omenaruusua ja passionmangosorbettia 6,90 eurolla.

Melkein mikä tahansa, jossa on passionhedelmää, on hyvää. Passionit ovat yllättävän edullisia, jos niitä ostaa kaupasta, koska tuote on kevyt.

Menut ovat usein kiinnostavia ja taitavasti koottuja, mutta piinallisia, jos jotain epäilyttävää ruokaa ei saa korvattua. Ehdottomasti helpointa on tilata mitä haluaa. Ponille kyytiä -brittisarjassa nainen oli pahasti allerginen, joten hän tilasi vain suklaata.

Pyrittävä samaan.

Kolmannet roskapihdit

Saldovapaapäivänä hain kolmannet roskapihdit Sörnäistenkatu 1 -osoitteesta. Eihän minun pitänyt, mutta kuitenkin sorruin. Mieluummin pihdit roskia poimiessa kuin käsien tai hansikkaiden sotkeminen.

Roskienkeräämisen hiipuessa huomasin liikkuvani vähemmän, mikä on aina yhtä huono idea.

Eilen keräsin asuinalueelta roskia 40 minuuttia ja sain roskapussin täyteen. Onneksi olin jo käynyt kävelyllä, koska roskasaalistus on hidasta etenemistä.

Aurinkoista!

Lauantaina oli erittäin kaunis, aurinkoinen ja lämmin päivä, juuri sopiva mm. Ateneumia ja keskustakäyntiä varten. Tein nopean päätöksen enkä soittanut ystäville tai tutuille ja ehdottanut käyntiä taidemuseossa, vaan lähdin matkaan.

Kellomäki ja Vanhankaupunginlahti

Katselin bussista syksyistä luontoa ja muistin, että sadepäiviä on tulossa, joten jäin matkan varrella pois ja kävelin kotiinpäin nauttien luonnosta ja auringosta.

Nousin Kellomäelle ja kävin Helsingin ensimmäisen kirkon luona Kustaa Vaasan puistossa ja nousin kiviportaat muistomerkin luo. Kustaa Vaasa päätti perustaa Helsingin vuonna 1550 ja Porvoon, Ulvilan, Rauman ja Tammisaaren porvarit pakotettiin rakentamaan Helsinkiä. Raumalaiset protestoivat, joten he pääsivät myöhemmin palaamaan Raumalle. Kätevää!

Koskelantien toisella puolella oli hospitaali, jossa hoidettiin varattomia ja pidettiin majataloa, mainitaan artova.fi-sivulla.

”Keskiajalla munkit viljelivät lääkeyrttejä ja valmistivat niistä lääkkeitä, ja monet lääkeyrtit levisivät myös kansan käyttöön. Naantalin luostarin lääkekirjan mukaan ruttoon käytettiin ruttojuurta, yskään ja keuhkosairauksiin nokkosta. Yleislääke vatsan ja munuaisten hoitoon oli koiruoho. Pursuöljyä käytettiin särkylääkkeenä ja haavojen parantamiseen. Mirhalla vahvistettiin vatsaa ja puhdistettiin rintaa pahoista nesteistä, jotka vahingoittavat maksaa, keuhkoja ja sydäntä. Rintakipuun piti ottaa katajanmarjaöljyä kuivien viikunoiden kera. Suolinkaisiin auttoi ruusuöljyyn sekoitettu suitsuke.”

Mirha tai mirhami on öljystä, viinistä ja hyväntuoksuisista yrteistä keitetty paksu neste Wikipedian mukaan. Mirhalla on ollut kokeiden mukaan kipua lievittävä vaikutus.

Nousin mäen päälle, jossa oli Kustaa Vaasasta kertova ruotsinkielinen vaihtoehto, kaiverrettu obeliski, laskeuduin portaat ja päädyin polun jälkeen Hämeentielle, josta jatkoin Vanhankaupunginlahdelle ja koskenrantaan.

Kellomäki on mielenkiintoinen alue, jossa kannattaa kierrellä.

Rutto

Vuonna 1570 Helsingissä riehui rutto ja turhan moni 500 asukkasta sairastui.

Spitaali

Köyhien spitaalia hoidettiin artova.fi-sivun mukaan niin, että he voitelivat itsensä tervalla, olivat kolme päivää saunassa ja pesivät itsensä lipeällä.

Ajat ovat muuttuneet huomattavasti paremmiksi, kun kyseistä hoitoa vertaa esimerkiksi Meilahden sairaalaan. Siellä ei tietääkseni käytetty tervaa tai lipeää.

Vironniemelle

Helsinki siirrettiin Vantaanjoen suusta Vironniemelle vuonna 1639.

Sehän on sorsa, Vantaa

Myyrmäessä oli vieraillut upea mandariinisorsa. Harmi, että luin käynnistä liian myöhään. Oranssinvärinen lintu olisi ollut kiinnostavaa nähdä.

Työ

Olin saanut parhaan mahdollisen palautteen useilta asiakkailta, joten olen hyvin tytyväinen.

Toisinaan kaipaan aikaa lukion jälkeen, jolloin luulin osaavani ja tietäväni kaiken. Piirre taitaa olla aika/hyvin yleinen nuorissa ihmisissä. Mitä enemmän lukee ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän huomaa tietävänsä.

Myötätunnon uskon lisääntyneen omien sairausvuosieni aikana, joten useimpien asiakkaiden ymmärtäminen on helppoa. Räyhääjistä en pidä vieläkään, mutta tuskinpa he itsekään arvostavat tapaansa toimia – tai mistä sitä tietää?

Valitseminen siivouksessa

Päivittäiset

Kissasta, aiemmin kissoista, huolehtiminen eli puhdas juomavesi teräskulhoihin kahteen paikkaan kauas ruokakupista eli parvekkeen oven luokse ja kirjahyllyn eteen. Keitiön kuivaruokakupin täydentäminen ja iltaisin pakastetun broilerin tai possunsydämen sulattaminen, liharuoan tarjoilu noin klo 21 ja tietenkin pellettilaatikon tyhjentäminen vähintään kerran päivässä.

Cat’s Best Original on mielestäni paras pelletti. Käytin aiemmin rautakaupasta ostamiani lämmityspellettejä, jotka olivat todella halpoja, mutta säkkien raahaamisessa tarvitsin jonkun autollisen apua. Suuret pelletit pelästyttivät alussa Hiilen, joka oli ilmeisesti tottunut kissanhiekkaan. Kissanhiekka leviää kaikkialle, joten en pidä tuotteesta.

Höyhenkepakon heiluttaminen, lelujen viskely jahtikissoille tai laserhiiren valon osoittaminen kuuluvat usein kuvioihin.

Asuessani yksin kukaan ei kynsinyt patjaa, kiskonut vaatepinoista vaatteita, pureskellut viherkasveja, yrittänyt tunkea liinavaatekaappiin, nukkunut kenkien päällä tai tiputtanut niitä pikkutunneilla naulakosta, pudottanut pyykkitelineillä kuivattavaa pyykkiä, yrittänyt maistaa lautaseltani tai nuolla lautasen (eiiiii!), pyyhkinyt hanuriaan lakanaan tai mattoon tai tehnyt karmeaa kasaa joko kynnysmatolle tai olohuoneen matolle. Kissanpellettilaatikko on hyvä, kynnysmatto on paha ja olohuoneen karvalankamatto on ehdottomasti pahin.

Käsin tiskaaminen. Ei tiskikonetta. En kärsi.

Tuulettaminen, sängyn petaaminen, vaatteiden viikkaaminen tai laittaminen pyykkikaappiin, järjesteleminen, keittiön työtasojen siistiminen, vehnänorassilpun lakaiseminen lattialta, kylpyhuoneen putsaaminen jne.

Lasketaanko suihkussakäynti siivoukseen? Minun maailmassani lasketaan, koska arvostan puhtaita ihmisiä. Joka-aamuinen suihku tai en lähde yhtään minnekään. Kosteusvoide kasvoille, kaulalle, käsille ja liian harvoin säärille. Talvella pitää rasvata kutisevat kohdat eli Ceralan Plus -voidetta myös muualle. Aurinkovoidetta, jonka suojakerroin on 30-50 kasvoille ja käsille. Ruskettumisen vuoksi minulla on jaloissani hassut ”sukat” eli jalkapöydät ja nilkat pysyvät ruskettuneina ympäri vuoden. Poskien couperosan peittäminen, vaaleisiin kulmiin kulmakarvakynää ja ripsiin ruskeaa ripsiväriä. Joskus lisään ylettömässä reippauspuuskassa aurinkopuuteria.

Paras käsienpesusaippua on Lemon Juice & Glycerin vaahtoava sitruunasaippua, joka tuoksuu hyvälle ja jota kädet kestävät. Tästäkään maininnasta en saa kolmea laatikkoa vaahtoavaa saippuaa, mikä on tietenkin järjettömän harmillista.

Viikottaiset

Ostoksilla käyminen. Kotona kissojen liharuokien pilkkominen ja pakastaminen. Uusi vehnänorasruukku lattialle kissaa varten ja edellinen ruukku biojätteisiin ja roskikseen.

Jääkaapin putsaaminen. Joku kerää sinne epäilyttävässä kunnossa olevia Roomansalaatteja, paprikoita, kevätsipuleita ja olomuotoaan muuttaneita kurkkuja. Anteeksi, kuulun vihannesroistoihin, kuten moni muukin yksin asuva nainen

Muutama kerta viikossa pyykinpesu omalla pesukoneella. Pyykkien viikkaaminen on mielestäni hyvä harrastus.

Imuroiminen, vaikka kissa pelkää imuria. Pölyjen pyyhkiminen. Kylpyhuoneen tarkempi siistiminen.

Lakanoiden vaihtaminen kerran viikossa, kylpyhuoneen ja keittiön pyyhkeiden vaihtaminen vähintään pari kertaa viikossa.

Roskien, bioroskien ja muovien vieminen roskataloon. Katos on väärä sana eikä huonekaan käy, joten olkoon talo tai ehkä rakennuksen pääty.

Harvemmin tehtävät

Pakastimen sulattaminen, jonka tein lauantaina. Jesh! Joka päivä joudun avaamaan pakastimen oven, jotta kissa saa tarjolle pakastettua liharuokaa, joten jäätä kertyy enemmän.

Pellettien vieminen roskikseen, laatikon peseminen ja uusien pellettien lisääminen.

Täkkien ja tyynyjen peseminen taloyhtiön pesutuvassa usemman kerran vuodessa.

Lattioiden peseminen. Kunnon ihminen pesisi lattiat kerran viikossa tai ainakin kerran kuukaudessa. Minä poistan pahimmat epäilyttävyydet ja pesen lattiat harvemmin levymopilla. Höyrypesuri on kätevä, mutta meluisa.

Pölyjen pyyhkiminen korkeiden huonekalujen tai kattovalaisimien päältä. Pitäisi olla pidempi, niin välttyisi huojumasta tikkailla.

Osan tauluista vaihtaminen vuodenaikojen mukaan. Kyllä, oikeasti. Ei kesällä voi katsella lumista metsämaisemaa, vaan seinällä ilahduttaa muoniolaisen Hilkka Ukkolan porttimaalaus Italiasta tai magnolia.

Kristiina Lehtosen hauskat grafiikat ovat esillä vuoden ympäri.

The Inn of Knowledge (20/132) kuvaa elämääni, vaikka kissoja on huomattavasti vähemmän. Lehtosen kuvaama viehättävä maailma miellyttää ja ilahduttaa minua vuosi vuodelta enemmän.

Sain viikonloppuna silittää labradorinnoutaja Roopea, mistä olen edelleen iloinen. Nimensä perusteella päättelin, että Roope oli mieskoira. Perheessämme oli melkein aina mieskoira, joten suosin niitä. Ei kannata selittää mitään uros- tai poikakoirista.

Silkkikukkien vaihtaminen, koska kuopsuteltu kukkamulta tai kaadettu viherkasvi eivät viehätä. Yksi viherkasvi löytyy eli orkidean lehdet ovat ruukussa korkealla olevalla hyllyllä, jonne kumpikaan kissa ei pystynyt hyppäämään.

Vältettävät, mutta pakolliset työt

Silittäminen. Miksi ohuet pellavaverhot, helmalakana ja keittiön pöytäliina pitää silittää? MIKSI? Eihän pellava juurikaan ruttaannu, hehee. Kuten olen aiemmin maininnut, niin kissoilla ei ole mitään syytä hypätä keittiön pöydälle. Siitä huolimatta pöytäliina on usein kissankarvojen peitossa. En toisaalta käytä pöytää syödessäni, joten onko asialla oikeastaan mitään merkitystä? Silittäminen kuuluu tekoihin, joiden tekeminen on helppoa, mutta aloittaminen on tuskaa.

Mattojen peseminen. Autottomana paksumpia mattoja on hankalaa kuljettaa itsepalvelupesulaan. Mattopesulasta en nykyisillä tuloillani suostu maksamaan.

Ikkunanpesu, koska ikinä ei ole sopivaa päivää. Aurinkoisella ilmalla, tuulessa, räntäsateessa tai rakeiden aikana ei voi pestä. Ehkä pitäisi tehdä perinteisen miehekäs ratkaisu eli karmean likaiset ikkunat ja pieni ympyrä keskellä, josta näkee ulos? Lauantaina ihan sattumalta oli sopiva ikkunanpesupäivä, mutta enpä saanut pestyä ikkunoita. En käynyt Musiikkia lämpiössä -konsertissa Oopperassa tai Ateneumin Hiljainen kauneus -näyttelyssä, joka päättyy sunnuntaina 6.10.2019, vaan harmaana ja sateisena päivänä suuntasin käymään asioilla. Myöhemmin, kävelemässä käytyäni, päädyin siivoamaan, pyykkäämään ja vielä sulattamaan pakastimen lukemisen lisäksi. Sää on pimentynyt, joten ehkä jonain toisena päivänä pitäisi olla yltiöreipas.

(Asiasta viidenteen, olen katsonut Viaplaylta työkaverin suositteleman White Collar -sarjan (2009-2014), jota suosittelen kaikille. Syynä ei ole pelkästään tyylikkään Matt Bomerin upea ulkonäkö. Mielenkiintoinen mm. talous- ja taiderikoksiin suuntautunut sarja, jossa oli kiitettävän vähän väkivaltaa.

Sain pari ilmaista kuukautta Viaplaysta ja katsoin Will & Grace -sarjan, josta pidin aiemmin todella paljon. Sarjan viimeisessä ja yksitoista vuotta myöhemmin kuvatuissa jaksoissa pääosan esittäjät olivat jostain hyvin oudosta syystä huomattavasti vanhempia, mutta myös kyseisessä sarjassa pääsi ihailemaan Matt Bomeria. Nätti mies on ehdottomasti nätti.)

Jääkaapin siirtäminen, jotta sen takaa voi imuroida ja lattian voi pestä. Värvättänä on ollut (nuori) mies, joka jaksaa siirtää kaapin. Edellisessä kodissa sain siirrettyä parketin päällä olleen kaapin, mutta muovimatto haittaa kaapin kiskomista. Rakkine painaa vähintään 60 kiloa. Tarinan opetuksena lienee, että on pakko käydä kuntosalilla, jotta voi tehdä kotitöitä.

Yläkaappien siivoaminen. Tarvitseeko niiden olla niin korkealla?

Muutto

Muuttoa ei tietääkseni ole edessä, koska en löydä edullisempaa asuntoa. Pidän tästä hiljaisesta taloyhtiöstä, koska kukaan ei yleensä möykkää, tupakoi alapuolellani tai sivullani, joten yleensä voin tuulettaa tukehtumatta. Pinnat ovat siistejä eikä kotona majaile ötököitä, kuten omistusasunnossa vuosia sitten. Turkiskuoriaiset olivat ällöttäviä, vaikka taloyhtiö oli kaunis.

Ystäväni osti uuden asunnon, joten hänen omaisuutensa oli muuttoyhtiön varastossa ja niissä oli varastoinnin jälkeen koi- ja ihrakuoriaisvainajia. Muuttoyhtiö oli tietenkin äärettömän hämmästynyt palautteesta, koska ”kukaan muu ei ole valittanut”. Muuttoyhtiö myrkyttää säännöllisesti varastonsa, mutta ”eiväthän he tiedä, vaikka jollain olisi varastoituna lintuja, joista tulee ihrakuoriaisia”. Siisti ystäväni totesi, ettei hän varastoinut laatikoissaan lintuja.

Seuraavalla kerralla tiedän, että jätän huonekaluja varastoidessani täytetyn emun, kolme laatikollista variksia ja pöllöjä jonnekin muualle kuin varastoon, jotteivat linnuissa majailevat ihrakuoriaiseni hyökkää muiden laatikoihin. Kjeh. Kotona oli aikoinaan trofeita, hirventalja jne., joten ei kiitos edes lintuvainajia.

Muuttoyhtiö onneksi tilasi myrkyttäjän ystäväni kotiin, mutta ötökät voivat olla talviunilla ja kömpiä myöhemmin esiin.

Ötökkävastuusta vetäytyminen oli ja on mielestäni surkuhupaisaa varastointiyhtiöltä.

Tarinan opetus: peittäkää kaikki muovilla varastoinnin aikana ja toivokaa, että hiiret ja rotat pysyvät poissa. Mahdollisesti myös ahmat ja pesukarhut alueen mukaan.

Vuosia sitten ostin kodin ja edellisen kotini kalusteet olivat varastossa remontin aikana. Jokaisessa varastossa tulleessa laatikossa oli edesmenneitä kuparikuoriaisia. Vieraampi laji, jonka tunnistutin. Niitä asui vanhoissa myllyissä ja kas, huonekaluni oli varastoitu – yllätyt, yllätys – vanhassa myllyssä.”Kukaan muu ei ole valittanut”, minulle todettiin. Melkein nauratti. Ostin myrkyt ja myrkytin juuri remontoidun kotini kahteen kertaan.

Sama muuttoyhtiö hukkasi korkeiden Lundia-kirjahyllyjeni taustalevyt ja sain levyt takaisin vasta siinä vaiheessa, kun ilmoitin valittavani yrityksestä. He eivät tosin palauttaneet Lundia-taustalevyjäni, vaan yritys teetätti puutarvikeliikkeessä oikean kokoiset levyt ja omat levyni pysyivät kateissa. He yrittivät ensin tarjoja tilalle paria pientä ja likaista taustalevyä ja lapsen sukset. Pyysin heitä hakemaan jonkun toisen ihmisen tuotteet pois porraskäytävästä. En edelleenkään hahmota, miten lyhyillä suksilla voi korvata 2,5-metriset taustalevyt. Pitänee käydä jokin kurssi.

Pidän Lundiaa parhaana kirjahyllynä, koska siihen voi laittaa kirjoja. Heiveröisemmät kirjahyllyt eivät kirjoja kestä. Myytävissä asunnoissa yhä harvemmalla on kirjahylly eli puhelin ja netti vievät valtaosan monien vapaa-ajasta. Moni lukee e-kirjoja ja yllättävän moni kuuntelee äänitiedostoja (podcasteja) esimerkiksi juostessaan tai ajomatkoilla. Mielestäni hiljaisuus on hyvä ja melu on paha. Minä arvostan lintujen laulua, lehtien kahinaa ja tuulen ääntä. Ihmiset ovat tietenkin erilaisia, joten kuka pitää mistäkin.

Koomisinta oli, että tavaroitani hukanneen yrityksen muuttomies oli niin humalassa, että pelkäsin hänen putoavan portaissa. Hän ei onneksi pudonnut.

Maailmanympärimatkani aikana ja jälkeen mm. huonekaluni ja kirjani olivat Niemen varastossa ja palautuivat ötökättöminä, mitä arvostin. Kukaan ei joutunut valeht-, väittämään minulle, ettei kukaan muu ole valittanut.

Ehkä jotkut ihmiset ovat iloisia, jos he saavat uusiksi lemmikeikseen erilaisia kuoriaisia tai vaatekoita?

Kaksoissateenkaari

Eilen Helsingissä näkyi kaksoissateenkaari ja monet onnekkaat pääsivät kuvaamaan kauniin näyn. Näinkö sateenkaaren tai kaksoissateenkaaren? En, mutta päälleni satoi kävellessäni bussilta kotiin pieniä rakeita. Ei haittaa mittää, koska rakeetkin lasketaan luonnnonilmiöksi.

Kuten kaikki ilman muuta muistavat, niin sateenkaari on spektrin väreissä esiintyvä ilmakehän optinen ilmiö. Se syntyy, kun valo taittuu pisaran etupinnasta, heijastuu pisaran takapinnasta ja taittuu jälleen pisaran etupinnasta. Koska vesipisara on dispersiivinen, valkoinen valo hajoaa väreiksi muodostaen sateenkaaren. Wikipedia

Kysykää vaikka minulta. ”Joo, sateenkaaressa on erilaisia värejä ja ainakin Irlannissa menninkäinen löytää kultaa sateenkaaren päädystä, mahdollisesti molemmista. Heurekan radanpuoleisella seinällä ovat sateenkaaren värit.” Heurekassa on dinosauruksia, joten sinne pitäisi ehdottomasti mennä.

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000006244468.html

Sanojen voima

Eilen selvisi, kenen mieltä olin tarkottamattani pahoittanut selittämällä jotain omia juttujani.

Ihmistä, jota en koskaan, ikinä, milloinkaan haluaisi loukata. Ystävällistä ja mukavaa ihmistä, joka on neuvonut minua opetellessani uutta työtä. Kysyin, olenko erehdyksessä sanonut hänen kuullensa jotain ikävää ja hän myönsi. Meidän piti puhua aiheesta myöhemmin, mutta häpesin käytöstäni niin paljon, että kirjoitin hänelle pahoittelun työn lomassa ja hän hyväksyi anteeksipyyntöni. Surullista ja erittäin harmillista, että loukkaa ihmistä, jolle ei missään nimessä haluaisi sanoa mitään pahaa.

Olin kysynyt monilta muiltakin työkavereilta, olinko sanonut jotain ikävää ja valtaosa näytti hölmistyneiltä ja vakuutti, etten ole sanonut mitään katalaa. Vain yksi alusta saakka tuntemani ja kiva työkaveri kertoi, että joku on voinut ymmärtää sarkastiset puheeni väärin. Jos sanon jotain omituista, niin – yleensä – tarkoitan ivata itseäni enkä muita.

Onneksi tilanne lopulta selvisi ja sain pahoiteltua käytöstäni.

Kostettava-kirjasarja

Lähes kaikilla meillä on ollut ullakolle varastoituna laaja Kostettava-kirjasarja, jossa on tyylikkäät nahkakannet ja kullanväriseksi sävytetyt lehtien reunat. Kirjoihin luonnollisesti kirjoitettiin mitä kostettavaa oli tapahtunut, kuka oli tekijä, päivämäärä, mitä ja milloin kostettiin

Aikojen kehittyessä siirsin tiedot huolellisesti Kostettava-Exceliin, jossa on enemmän tilaa kostettaville asioille. Sarakkeilla pystyy seuraamaan kostettavien asioiden kiireellisyyttä ja ennen kaikkea tärkeyttä. Taulukkoon voi laittaa sieviä värejä, jotka auttavat kostotoimenpiteiden seurannassa.

Edellinen juttu oli huono vitsi, jota olen kertonut pienen ikuisuuden kaikille niille, joiden oletan ilahtuvan huonoista vitseistä.

Kaurapyörykät

Kasviksista pitäville hyvä vinkki eli kaurapyörykät ovat loistavia.

Ostin Prismasta Leivon leipomon Boltsi-merkkisiä chili-tomaatti-kaurasiemenpyöryköitä, jotka olivat todella hyviä. En ole erityinen chilinystävä, mutta tuote sopi hyvin kasvispyöryköihin.

Maistoin lounaskahvilassa jossain vaiheessa kaurapyöryköitä, jotka olivat vielä parempia. Arvostan kasvispyöryköitä, koska niissä ei (toivottavasti) ole mitään epäilyttäviä ruumiinosia.

Kuulin, että lounaskahvilasta saa ottaa mukaan keittoa, jota tarjotaan annoksen yhteydessä ja pidän ajatuksesta. Lounaalla ei välttämättä tule otettua keittoa, jottei nukahda kesken työpäivän, jos valitsee buffetista salaattia ja ruokaa. Viileän, kylmän tai jäätävän päivän iltana keitto maistuu, joten lounaskeiton kantaminen kotiin on hyvä idea.

Metis-hedelmiä

Ostin tarjouksessa olleen luumurasian ja huomasin vasta kotona, että hankkinut Metis-hedelmiä, jotka ovat luumun ja aprikoosin yhdistelmiä. Opin historian hämärissä viljelyyn perehtyneeltä kaverilta, ettei eri hedelmiä voi yhdistää. Olin jo silloin eri mieltä, mutta en kiistellyt aiheeseen perehtyneen kanssa. Jätin Metikset kypsymään työpöydälle, joten voin maistettuani tuotetta jatkaa Kostettava-Excelissä mainittua erimielisyyttä.

Luin vinkin, jonka mukaan puolitettujen ja kivettömien luumujen päällä voi kaataa keitettyä vettä, jossa on tolkuttomasti sokeria ja luumut maistuvat hyville pakastamisen jäljiltä. Uskoisin, että mikä tahansa maistuu hyvälle, jos tuotteen päällä on tolkuttomasti sokeria. Voista tai kermasta ei mainittu mitään, mutta ehkä sokeriluumut voi kiehauttaa enemmän tai vähemmän kevyesti rasvassa ja syödä kuohukerman kera.

Tequila

Karaoke kuuluu eieieieieieieiiiiiiiiiiiii-sarjaan, koska useimmat laulavat kovaa, väärin ja mitä ilmeisimmin tolkuttomassa humalassa. Pidän laulamisesta, mutta karaoke-esiintyminen kuuluu Ei koskaan -maailmaan.

Jos kuitenkin haluaisin laulaa karaokea, niin suosittelen Tequila-esitystä teille kaikille.

Andy Rowell, America’s Got Talent

Söpöistä puumanpennuista otin kuvan Sanomatalon valokuvanäyttelyssä.

Syysdieetti

Olen kasvanut perheessä, jossa 160-senttinen äiti oli jatkuvalla dieetillä ja painoi 48 kiloa. Arvostin sitä, että hän söi terveellisesti ja monipuolisesti ja liikkui säännöllisesti. Useiden koirien lenkittämisestäkin oli varmaan hyötyä hyvinvoinnille.

Kasvikset, marjat, sienet, riista, piimä ja viilit kuuluivat ruokavalioon. Perunat olivat hyvä vaihtoehto, koska äiti ei halunnut syödä valkoisia jauhoja eli makaronia (kyllä, sana on nykyisin pasta al dente, kjeh) tai kaukaa toimitettua riisiä.

Äiti paastosi säännöllisesti ja kokeili useita muotidieettejä. Atkinsin hän jätti väliin, mutta keitettyjä perunoita -ruokavalio oli mielestäni mielenkiintoinen. Mausteita sai käyttää, mutta suolaa ei tietenkään saanut lisätä.

Tiedän naisen, jonka dieettinä oli pelkkä piimä ja kyseinen dieetti vaikuttaa kiinnostavalta ja toimivalta, jos pitää piimästä. Lisäsin hyvältä vaikuttavan dieetin Kokeiltava-listalle.

Vielä nykyään hyvin monet tupakoivat pysyäkseen hoikkina. Paino saattaa nousta, jos lopettaa tupakoinnin, mutta onneksi dieetin saa haltuun aloittamalla tupakoinnin uudelleen. Ei yksikään nuori välitä siitä, että tupakointi on sairastumisriski. Mielestäni heille kannattaisi näyttää kuvia pitkään tupakoineiden ihmisten ihosta sekä hampaista. Ruttuinen iho ja iloisen keltaiset hampaat ovat hyvä alku, mutta myöhemmin mahdollisesti jäljellä olevia alahampaita voi verhota ruskea mössö. Taskussa voi pitää astmapiippua, niin hyvin pärjää.

Proteiinidieetti

Useimmat työkaverit ovat nuoria ja monet heistä kiinnittävät ilahduttavasti huomiota terveellisiin elintapoihin.

Opin nuorelta mieheltä, että välipalana kannattaa syödä Valion PROfeel -proteiinivanukkaita, joista 20 prosenttia on proteiinia. Makuina olivat äärettömän luotettavasti suklaa, suklaa-kookos, minttusuklaa, kermakaramelli ja juomina mokkapala ja suklanougat. Harmi, että tuplasuklaasalmiakkikermajäätelötoffeemarenkivanukas puuttuu joukosta.

Vanukkaat on makeutettu keinomakealla ja kaloreita sadassa grammassa on 82. Purkissa on 180 grammaa eli tuote sopii oivallisesti 5:2 -dieettiin, jossa naiset syövät päivässä 500 kaloria. Kolme purkkia ja seuraksi chia-siemeniä, jotka ovat kasviksia tai mahdollisesti marjoja ja päivän terveellinen setti on kasassa. Ehkä.

Minttusuklaavanukas oli mielestäni hyvää ja ilahduttavan (keino-) makeaa, mutta elimistöni suivaantui vanukkaiden syömisestä ja tulin kipeäksi. Yksi purkki hyvä, monta purkkia paha, kuten Orwellin Eläinten vallankumouksessa melkein ilmaistiin.

Täsmennys: kyseessä ei – vielä – ollut dieetti, vaan riemastuminen terveellisemmästä makeasta, joka osoittautui minulle sopimattomaksi.

Paastodieetti

Kiinnostuin paastodieetistä syöpähoitovuosieni aikana ja kokeilin pätkäpaastoa, joka toimi hyvin, kunnes Hirmuinen Makeavaanija hyökkäsi nurkan takaa kimppuuni. Kävelin tietenkin säännöllisesti eli liikunnallakin oli merkitys hyvinvoinnin kannalta.

Poistuin viime viikolla neukkarista (kyllä, neuvotteluhuone), kompastuin kotelolla peitettyihin johtoihin, mutta en päätynyt turvalleni. Onnistuin potkaisemaan oikealla jalallani vasemman jalan nilkkaan ja päädyin putsaamaan kohdan, josta oli lähtenyt nahkaa. Suuri mustelma on upea! Varmistan, pystyttekö te tekemään jotain yhtä lahjakasta ja etevää? Hahaa!

Valitsin 5:2 -paastopäivänä tuotteita, joita pidin terveellisenä eli kasviksia, sieniä, papuja, kalaa, kananmunia, vähän ruista tai kauraa ja marjoja. Pienen Babybel-juuston sai napattua mukaan, joten proteiinikin järjestyi. Yosa kauravälipala metsämarja kuului suosikkeihini jo maun perusteella.

Seurasin brittien 5:2 -palstaa, jossa näkemykset olivat hätkähdyttäviä. Monet dieettiä noudattaneet söivät ilahduttavan terveellisesti, mutta osa etsi mahdollisimman vähäkalorisia vanukkaita, jälkiruokia, sipsejä tai makeisia ja eli niillä kokonaisen päivän. Kaikki heidän kalorinsa tulivat moskasta (vähintään) kaksi kertaa viikossa.

Luin hiljattain jutun murrosikäisestä brittipojasta, joka ei enää näe juuri mitään, koska hän on elänyt roskaruoalla koko ikänsä. Tilanne on erittäin surullinen. Kyseessä ei ollut pelkästään mieltymys ranskanperunoihin jne., vaan hän ei pystynyt syömään kasviksia niiden epämiellyttävän koostumuksen vuoksi.

Brittisarjassa Supersize vs Superskinny lääkäri Christian Jenssen on opettanut superhoikkia syömään ravitsevampaa ruokaa ja supertuhteja syömään terveellisemmin. Kasviksia, hedelmiä tai marjoja vieroksuvien piti opetella edes maistamaan mielestään inhottavalta tuoksuvia tai maistuvia tuotteita.

Jos pidät kauhuelokuvista, kannattaa katsoa hoikan miehen makeanhimo ja lääkärin ”ilahduttava” karkinvalmistus kohdassa 24:13. Kauhuelokuvat ovat mielestäni vastenmielisiä, mutta makeaa rakastavalle kohta oli iljettävää katsottavaa.

S05E04 Supersize Vs. Superskinny Season 5 Episode FOUR

Viehättävässä maalauksessa on naivistitaiteilija Kati Mikolan työ. Hänen hahmonsa elävät maailmassa, jossa mielelläni asuisin.

Ellen Thesleff, HAM

Kävimme viikko sitten katsomassa Ellen Thesleff -näyttelyn HAMissa.

Minä maalaan kuin Jumala

Niinkö?

Thesleff uskoi kykyihinsä maalarina ja maalasi mielestään kuin Leonardo da Vinci tai Michelangelo. Taiteilija Thesleffillä (1869-1954) oli kiehtovia, monipuolisia ja kiinnostavia maalauksia, mutta oman lahjakkuuden vertaaminen da Vinciin, joka oli nero, huvitti. Pahoittelen huvittuneisuuttani.

Kauan eläköön poikkeuksellisen lahjakkaan da Vincin muisto.

Näyttelyssä oli mielestämme melko vähän taiteilijan tunnetuimpia töitä ja useita töitä, joita emme olleet aiemmin nähneet.

Maalaus Thyra-sisaresta ja omakuva viehättävät edelleen, mutta tyylikkäitä violettisävyisiä teoksia puistoista oli yllättävän vähän. Kuinka moni on nähnyt Juhannus-maalauksen peltomaisemasta ennen tätä näyttelyä?

Vähävaraisena Ellen Thesleff lähti Firenzeen maalaamaan. Ehdottomasti kannustan tuollaista vähävaraisuutta, koska kaipaan matkustamista syöpäköyhäilyvuosieni jälkeen. Hyväpalkkaisesta työstä olisi apua mm. silmätippavelkojen maksamisessa – ja tietenkin käynneistä mm. Lissabonissa, Reykjavikissa, Bostonissa, Dubrovnikissa ja Lontoossa. Vanhan toistoa, joten lisätään listalle Malediivit. Voiko ihminen olla muuta kuin onnellinen lomaillessaan valkoisen hiekan, turkoosin veden ja palmurantojen keskellä?

Voin huomaavaisesti piipahtaa myös Firenzessä, koska käynnistä Uffizin galleriassa on ikuisuus.

Täytyy tunnustaa, että maalauksia oli mielenkiintoista katsoa, mutta kumpikaan meistä ei innostunut näyttelystä.

Näyttely päättyy tammikuussa, joten neiti Thesleffin teoksiin on hyvää aikaa tutustua vielä sunnuntaina 26.1.2020.

Verbaalikko?

Olin hiljattain tilaisuudessa, jossa kiusallisissa tilanteissa törkeästi kiroileva henkilö ilmoitti, ettei hän voi sietää huumorintajuani (ymmärtääkseni ”huumorintajuani”), joten hän välttää seuraani. Minä ihmettelen hänen noloa ja hätkähdyttävää käytöstään, joten pidän ratkaisua järkevänä.

Suosimani ja hilpeänä pitämäni sarkasmi on kiusallista, jos se tahattomasti loukkaa toista.

Toisinaan törmää ihmisiin, joiden ajattelutapa tai tausta on niin hämmentävä, että heidän käytöstään on vaikea ymmärtää. Tilanne on kuin jatkuvasti sairastavilla astmaatikoilla, jotka ketjupolttavat.

Ihmeellinen verbaalikko-sana voi hämmentää monia ihmisiä, mutta sanaa kummastelevat hyvin, hyvin harvoin edustavat verbaalikkoja.

Pawel Althamer I (AM), HAM -8.9.2019

Thesleff-näyttelyn jälkeen kiipesimme yläkertaan katsomaan puolalaistaiteilijan töitä. Miehen teokset olivat vaihtelevia, hilpeitä ja muita ihmisiä huomioivia.

Althamerin (s. 1969) mukaan kulta merkitsee valaistumista, jonka kokeneen ihmisen toimintaa läpäisee rakkaus.

(Kultaa, kiitos. Rakkauteen suhtaudun edelleen skeptisesti nähtyäni epäilyttäviä tilanteita mm. työympäristöissä.)

Nimettömään (Liukumäkeen) kannattaa viedä pikkulapsia. Riemastuttaako juuri mikään pientä ihmistä enemmän kuin saarnastuolia muistuttavasta esineestä liukuminen? Kengät pois, kiitos.

Nukkekoti-teos kiinnitti huomiomme. Ystävä haaveili lapsena nukkekodista ja minä olisin halunnut päästä siivoamaan kyseistä työn mm. keräämällä roskia, lakaisemalla huoneet ja pesemällä pinnat. En oikein usko, että kuuraamiseen yllyttäminen oli työn motiivina.

Yläkerrassa asuu ”köyhä kuvanveistäjä, jolla on lämminhenkinen ja kodikas asunto”. Alakerran asukas on ”sotkuinen ja ylipainoinen mies, jota ympäröivät kulutushyödykkeet”. Teemana oli, että hyvä voitti pahan.

Minun silmissäni molemmat miehet elivät kuin possut. Pahoittelen jälleen, sympaattiset saparohännät.

Omakuva poikana, pehmokoira kainalossa, oli hellyttävä.

Einsteinin luokka, jossa opetettiin syrjäytyneille pojille fysiikka, oli mielestäni nerokas teko. Toivottavasti poikia tuettiin jatkossakin.

Taiteilijasta sai humaanin ja ymmärtäväisen vaikutelman.

Yläkerran toisen kaarihallin valkoiseen tilaan olisi voinut nousta alakerrasta valkoiseen paperihaalariin pukeutuneena. Omaisuus piti jättää kaappeihin, jotta olisi voinut kokea olemista valkoisen ympäröimänä. Ehkä ensi kerralla, jossain muussa maassa tai aikatodellisuudessa.

Hattara

Toimistotöissä on usein ilmastointi, joka raikastaa tilaa, hytisyttää ihmisiä ja saa hiukset heilumaan tuulessa. Lainasin ohutta villahuiviani palelevalle työkaverille, joka epäröi huivin lainaamista hajuvesikammoni vuoksi. Minulla oli kolme kerrosta vaatteita, joten kerrankin tarkenin enkä joutunut kääriytymään huiviin. Kerroin, etten haista hänen hajuvettään, joten hän saa mielellään käyttää lämmittävää huiviani työpäivän aikana.

Ojensin hänelle huivini, jonka hän ilmoitti tuoksuvan hattaralta.

Hattaralta? Viehättävä kommentti, jonka ehdottomasti lisään ansioluettelooni.

Auringonkukkakimppu

Auringonkukkia ihailimme Rautatieasemalla. Jos joku välttämättä haluaa ojentaa minulle kimpun kyseisiä kukkia, niin hän kuuluu ikuisiin suosikkeihini.