Suruton kaupunki -näyttely löi minut shimmyineen hepnaadilla!

Perjantaiaamuna satoi kaatamalla vettä, joten en lähtenyt keskustaan, vaan tein työhakemuksia. Hakemuksia voi tehdä ihan mihin aikaan päivästä tahansa, mutta jostain syystä niitä pitää mielestäni tehdä nimenomaan aamulla.

Unelmien työnhakupäivä

Iltapäivällä matkustin bussilla Rautatientorille, josta kävelin Yliopistonkatu 4 -osoitteeseen.

Kävin Unelmien työnhakupäivä -tapahtumassa Helsinki Think Companyssa. Toisessa kerroksessa parin pöydän ääressä oli liuta osallistujia ja kävijät saivat palautetta ansioluetteloistaan. En ottanut omaa CV-printtiäni mukaan, koska teksti on arvioitu useissa koulutuksissa.

Think Companyn tila kiinnosti ja pidin paikasta. Mukavaa, että yliopisto-opiskelijoilla on uusi tapaamispaikka, jossa on kahvila.

Juttelin hetken Piilo-osaajien edustajan kanssa ja olisin saanut esitteitä. Kiitin ja kerroin, että näen tiedot netistä. Piilo-osaajat on valtakunnallinen asiantuntijaverkosto ja osaajagalleria. Sivulla on useita hyviä työnhakijoita, joihin kannattaa olla yhteydessä.

https://piilo-osaajat.com/

Syö Helsinki 5-18.10.2018

https://www.city.fi/syo

Huomasin tarran, kun kävelin Frans & Amélien ohi. Ravintolassa on muuten erittäin hyvä 12 euron lounaspöytä. Ei, en käynyt.

Kluuvikadun Fazer

Kävelin Kluuvikatua pitkin Fazerille ja käväisin sisällä. Jouluihmisille tiedoksi, että myynnissä on jo tryffeleitä ja joulusuklaalevyjä. Harkitsin Julia-konvehteja, mutta poistuin urheasti paikalta.

Pitää laittaa oranssit kurpitsavalot parvekkeelle, koska lokakuun viimeisenä päivänä vietettävä Halloween lähestyy. Naapurin valoköynnös ilahduttaa pimenevinä iltoina, joten ehkä valaistut pienet kurpitsat huvittavat muitakin kuin minua?

Maxim

Maximissa on Mamma Mia here we go again SING-ALONG, joten sinne hoilaamaan, jos aihe kiinnostaa!

https://www.finnkino.fi/event/302817/title/mamma_mia_here_we_go_again_sing-along/?dt=07.10.2018&event=302817

Halusin ikuisuus sitten osallistua Lontoossa Sound of Music sing-alongiin, mutta en ikinä ollut sopivaan aikaan paikalla. Abbaa olisi varmaan hauskaa laulaa. My my, how can I resist you?

Designmuseo

Kävelin Espan puiston kautta Kasarmikadulle ja kävin uteliaana Pihkassa Kasarmikadulla katsomassa ruokalistan. Olin liian myöhään liikkeellä, joten lounastarjoilu oli jo päättynyt. Nousin mäkeä ylös ja käännyin Arkkitehtuurimuseon luota oikealle ja jatkoin Designmuseoon.

Menin museon alakertaan katsomaan Milla Vaahtera – Dialogin. Mobilet oli valmistettu vapaasti puhalletusta lasista ja käsin työstetystä messingistä. Taidokkaita ja herkkiä esineitä oli mielenkiintoista katsella ja materiaalien vuoksi mietin Paavo Tynellin valaisimia.

http://www.designmuseum.fi/fi/exhibitions/milla-vaahtera-dialogi/

Kuvasin lähtiessäni Designmuseon ja kummastelin myöhemmin säätä. Mielestäni aurinko paistoi tauotta aamun sadekuuron jälkeen, mutta kuva on pilvinen. Sangen merkillistä.

Hakasalmen huvila

Päätin jatkaa raitiovaunulla 10 Hakasalmen huvilaan. Pysäkillä nuori nainen kertoi jollekin puhelimessa juoneensa shhhhampanjaa. Mukavaa. Toivottavasti hän piti samppanjasta.

Asiasta viidenteen, huomasin aiemmin, että Anton & Antonin liike on lopettanut Töölössä. Harmi, koska liike oli viehättävä. Yrityksellä on myymälät Ullanlinnassa ja Kruununhaassa ja kaksi kioskia Lasipalatsissa ja Karhupuistossa.

https://www.antonanton.fi/pages/kioskit

Aivan pakko maistaa joskus Sä oot niin smooth -smoothieta.

Smoothiesta loistava aasinsilta siihen, että ostin Elovenan MURU-kaurajauhispaketin valmisruokahyllystä. Kokkaaminen ei kuulu parhaimpiin puoliini (selvitän vielä niitä parhaita puolia), joten rypsiöljyssä paistettu kaurajauhis oli mielenkiintoista. Ei hyvää eikä pahaa, vaan mielenkiintoista. Kunnon ihminen olisi huitaissut sekaan tomaattikastiketta, mutta minä tein peruna-kaurajauhislaatikon, joka oli syötävää. Minusta ei tullut mifuistia yrityksistä huolimatta, mutta kaurajauhistin uraa harkitsen.

Kolmas ruokajuttu: REKO-suoramyynti on loistoratkaisu! Kahden viikon välein voi tilata tuotteita ja noutaa ne läheltä. Romasalaatit olivat uskomattoman kestäviä, koska unohdin semiseniilinä muovipussin vihanneslokeroon ja ostin lisää salaattia kaupasta. Huomasin aiemmat salaatit vasta tehdessäni seuraavaa tilausta ja ne maistuivat tuoreilta kahden viikon jääkaappisäilytyksen jälkeen. Kätevää, koska ruokakaupan salaatit nahistuvat nopeammin. Romasalaatit tilasin ja ostin Okslahden puutarhalta.  Sipoolaisen kalastajan Tanja Åkerfeltin savulohi oli hiljattain kalastettua, savustettua ja erittäin hyvää. Ilahduttavaa ostaa erinomaisia tuotteita suoramyynnin kautta.

Ai niin, mainitsin rouva Karamzinin huvilasta. Kävelin auringonpaisteessa Hakasalmen huvilalle ja katsoin kauhistuneena, kuinka kaksi naista kantoi lastenvaunut museoon. Varmistin infosta näyttäessäni Museokorttia, pääseekö museoon ulkokautta. Pääsee, mutta vain nousemalla portaat ylös ja pyytämällä infosta, että ovi avataan. Kyseisellä ovella ei kuulemma ole ovikelloa. Vaunujen kuljetus sujui onneksi hyvin eikä vauva ei ollut vaarassa.

Kiertelin alakerran näyttelyssä, joka oli LOISTAVA. Mukana olivat mm. nuori ja suomenmielinen nainen Elsa, 65-vuotias naisasialiikkeen ja kieltolain kannattaja Alli (hyvä, Alli, hyvä!) ja liuta urheiluharrastajia.

Kalorioita laskevan tädin käyttämä Müllerin voimisteluohjelma oli vanhentunut ja nuoren naisen reipas voimistelu näytti tädistä sopimattomalta. Henkilöille oli tehty kiehtovat muistikirjat, joissa oli lehtijuttuja ja valokuvia. Jos joku haluaa nähdä pirteän näyttelyn ja mm. varjokuvan suihkuverhon takana peseytyvästä herrasta tai vanhempien alkoholinkäytön vaikutuksista lapsiin, niin kannattaa oitis rientää museoon ja tietenkin noudattaa matkalla poliisin viittelyä. Menkää ja viihtykää!

Näyttely oli hauska, hyvin koottu ja erittäin kiinnostava, joten kierrän yläkerran myöhemmin. Kätevääkin kätevämpi Museokortti, kun taiteesta voi nauttia kerralla vain haluamansa määrän. Kukaan ei maksa minulle Museokortti-mainoksista (nyyhkistä), mutta kortin erinomaisuudesta on pakko aina mainita.

Laskeuduin portaat Töölönlahdenkadulle ja ylitin tien.  Musiikkitalo on ahdistettu nurkkaan Oodin rakennustyömaan aitojen vuoksi, joten kävelin kapeaa kaistaa kirjaston pensasaidan vieressä ja kummastelin, miten pääsen poistumaan pihalta. Onneksi joku käveli edelläni ja kuljin metalliverkoin peitettyä natisevaa siltaa myöten Kiasman nurkille.

Pistäydyin Sokoksessa hakemassa alennusmyyntikuvaston ja kärsin tukehtumisriskistä hajuvesiosastolla. Myyjäparat. Toivottavasti heillä on huono tai olematon hajuaisti. Ehkä tuoksuihin tottuu tai pyörtynyt henkilökunta kannetaan säännöllisesti lepäämään raikkaaseen sivuhuoneeseen? Ei voi tietää.

Tyttökullat

Olen huvitellut katsomalla Golden Girls – eli Tyttökullat-sarjaa YouTubelta. Kyseessä on sarja menneisyyden hämäristä.

Sarja oli hauskaa katsottavaa jo steppauksen vuoksi! Betty Whitella on upeat sääret, joten yhtä kauniit sääret saadakseen pitänee osallistua steppikurssille?

https://www.youtube.com/watch?v=WxhqOBczvqY

 

lyödä hepnaadilla                       lyödä ällikällä, ällistyä, hämmästyä

shimmy                                          1920-luvun jazztanssi

Suruton kaupunki -sanasto, Hakasalmen huvila,

 

Mainokset

El Fanteilimme

Tapasimme tiistaina Runebergin patsaalla Espan puistossa ja kävelimme aurinkoista Pohjoisespaa pitkin El Fantiin Katariinankadulle. Suosittelen suklaa- ja vaniljajäätelöpalloja, joiden päällä oli ihanan sitkeitä suklaapikkuleipämurusia. Mango-vaniljavaihtoehtokin näytti hyvältä, samoin sitruunaleivos. Paikassa myytiin myös suomalaisten suosikkijuomia eli kahvia ja olutta,

Kahvila oli viihtyisä ja siisti ja valikoima oli hyvä. Myyjä oli oikein ystävällinen.

Istuimme rakennuksen sisäpihalla juttelemassa ja nautimme lämpimästä illasta. Toukokuu on ollut ilahduttavan valoisa ja kaunis. Teiden varsilla kukkii jo niitä kuuluisia villejä lupiineja ja tummanvioletteja syreenejä.

Kaikilla meillä oli kerrottavana positiivisia muutoksia, mukavia tapahtumia ja tyytyväisyyttä tulevasta.

Juttelimme mm. Omenasieppareista, jossa Kehitysvammaliiton ja Autismiliiton jäsenet keräävät ylijäämäomenia, jotka jalostetaan mehuksi ja myydään Stockmannin Herkussa.

https://yle.fi/uutiset/3-9765606

Yritystä!-hankkeen tarkoituksena on kehittää ja edistää vammaisten henkilöiden työllistymistä yrittäjyyden avulla, tukea vammaisten yrittäjien hyvinvointia ja jaksamista. Edistämme yrittäjien verkostoitumista ja uusien yritystoimintojen syntymistä.

Yritystä!-hankkeen toimipisteet ovat Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa. Projektia hallinnoi Invalidiliitto ry. Yhteistyökumppaneina projektissa ovat Kuurojen liitto ry, Lihastautiliitto ry, Neuroliitto ry, Nuorten ystävät ry, Näkövammaisten liitto ry, Vates-säätiö sr ja Suomen Yrittäjät. Vuosina 2016-2018 toteutettava Yritystä!-hanke on RAY:n rahoittama.

http://www.xn--yrityst-cxa.fi/

(Vatesin sr näköjään tarkoittaa säätiörekisteriin merkitty. Uskon, että kaikki muut tiesivät lyhenteen. Minä lunttasin tiedon Kielikellosta.)

Emme saaneet koko porukkaa kasaan, mutta toivottavasti pääsemme elokuussa kaikki paikalle.

Suosittelen mielin vilpittömin teillekin El Fanteilua.

http://elfant.info/#coffeewinebar

Junalla Pikku-Huopalahteen

Edellisessä jutussa väitin matkustaneeni junalla Helsingissä Pikku-Huopalahteen, vaikka tarkoitin Huopalahtea. Joku (syyllistävä katse mm. kissoille) oli ihan salaa lisännyt pikku-sanan, joten poistin tiedon.

Puolustusvoimat 100 -juhlaviikko Senaatintorilla, Helsingissä ke-ma 30.5.–4.6.2018

Kannattaa mennä katselemaan musiikkiesityksiä, vihreitä armeijakapineita (näin mm. traktorin) ja nuoria ja ilahduttavan hoikkia sotilaspersoonia. Metrin päässä minusta oli maastopuvuissa kaksi mieshenkilöä, joilla oli kasvot maalattu vihreällä värillä. Minä näin heidät, joten oliko naamiointi epäonnistunut? Hehee!

Huomasin vihreässä haalarissa olleen vaalean sotilaspojan ja liudan sotapoliiseja muiden sotilashenkilöiden lisäksi.

Kuuntelin hetken Kaartin soittokuntaa, joka esitti mm. Aki Sirkesalon ja Kirkan kappaleita. Esiintyjät olivat niin nuoria, että tuskin kukaan heistä muistaa Aasian tuhoisaa tsunamia tapaninpäivänä 2004.

http://puolustusvoimat.fi/sata

Fantastico Ateneum to 10.5 – su 19.8.2018

Näyttelyssä oli tyylikkäitä ja vaikuttavia teoksia Italiasta 1920- ja 1930-luvuilta. Kannattaa käydä tutustumassa maalauksiin, vaikka kutsussa oleva kuva riipii ainakin minun sieluani.

https://ateneum.fi/nayttelyt/fantastico/

Presidentti Niinistön muotokuva Ateneumissa ti 5.6. – su 2.9.2018

https://ateneum.fi/tasavallan-presidentti-niiniston-muotokuva-esille-ateneumiin/

Kohtaamisia kaupungissa suomalaista taidetta 1900-luvulta pe 19.10.2018-su 20.1.2019

Jouluun on enää alle seitsemän kuukautta, joten mainitsen jo nyt lokakuun näyttelystä Ateneumissa. Haluan ehdottomasti nähdä Henry Ericssonin Fazerin baari -maalauksen (1931). Fazerilla käyminen ei ole syöppöyttä, vaan gylddyyriä.

Haluaisin raparperipullan, mutta niitä ei ole missään ja se, se on väärin.

Fredan rinnalle Korkeavuorenkatu

Mielenkiintoisella Fredrikinkadulla on kiinnostavalta vaikuttava LIIKE-vaatekauppa. Ikkunan perusteella suosittelen tuotteita kaikille tyylikkäille ihmisille:

https://www.liike-shop.com/

Korkeavuorenkadun kautta kannattaa kävellä keskustasta Ullanlinnaan, koska kadulla on kiinnostavia yrityksiä ja ruokapaikkoja.

SIS Deli + Caféssä myynnissä on salaatteja, voileipiä, smoothieita, Birchermysliä, toffeita ja mielestäni yllättävä tuote eli tyrnihunajapurkki.

Ei tietenkään ole minun asiani kritisoida toisten eksoottisia välipalavalintoja.

https://sisdeli.fi/

Jos hyvännäköinen Ritva Falla -mekko tai takki ei tällä kertaa inspiroi ja Designmuseon näyttely on jo kierretty, niin kannattaa käydä paperikauppa Putingissa ostamassa Muumi-vihkoja. ”Haluan vain elää rauhassa ja viljellä perunaa” on motto, joka sopii monille.

Lounasta voi syödä joko tunnelmallisessa Sea Horsessa eli vanhassa mukavassa Sikalassa tai Pauletessa. Salaatteja voi jälkimmäisessä pyytää kokoamaan eri vaihtoehdoista (esim. lohi-, kurkku-kikherne – tai linssi-) ja yhdeksän euron salaattiannokseen saa leipäpalan. Jos suosittu kahvio on täynnä, niin salaatin voi ostaa evääksi. Myyjän suosittelema basilikaöljy sopi erittäin hyvin lohisalaattiin. Luotettava taho totesi aiemmin sekä lohipalat että lasagnet hyviksi. Kasvispaistoksen olisi näköjään voinut ostaa salaatin vieruskaveriksi.

Lähellä olevan Anton & Antonin palvelutiskistä voi ostaa ruokaa lounassetelillä. Eräs henkilö osti mukaan oivalliset lohi- ja pinaattitäytteiset letut ja hedelmäsalaattia. Viehättävässä liikkeessä kannattaa aina käydä, koska nätti on nättiä.

Lungissa en ole koskaan käynyt, mutta nettisivu on hupaisa ja lista vaikuttaa hyvältä:

http://www.lungi.fi/etusivu/

Normaalisti olen eväslinjalla, mutta toisinaan katu yllyttää ostoksille.

Jälkiruoaksi voi poiketa kaikissa kadun kultasepänliikkeissä, jos esimerkiksi sattuu tarvitsemaan kihlasormuksen numero seitsemän uuden ja käsittämättömän uskollisen tosirakkauden merkiksi.

Parananjättilumme Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa to 31.5.2018

Lummeyönä eli tänään on klo 23 saakka vapaa pääsy Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan katsomaan mahdollisesti kukkivaa jättilummetta.

Kukat ovat lehtijutun mukaan ensin valkoisia ja muuttuvat myöhemmin vaaleanpunaisiksi. Taidan pysyä kotona, vaikka valkoiset kukat kiinnostaisivat. Vaaleanpunaisia kukkia käyn tervehtimässä joka vuosi.

Onneksi jättilumpeen siemenet saatiin jatkosodan pommitusten jälkeen pelastettua.

Haikaranpesä

Olen aina rakastanut syntymäpäiviäni, joten pyrin joka vuosi siihen, että päivä on mahdollisimman onnistunut. Ostan usein edellisenä päivänä leikkokukkia ja mietin mieleiseni aamiaisen, jonka nautin kaikessa rauhassa. Valitsen kauniit vaatteet ja kengät, vietän mukavan päivän ja tapaan illalla ystäviäni. Käymme syömässä, kiinnostavassa näyttelyssä tai konsertissa.

Olen syntynyt aurinkoisena äitienpäivänä Naistenklinikalla ja väitän, että joka vuosi syntymäpäivänäni paistaa aurinko. Taivas on heleänsininen, lippu liehuu tangossa, puissa on vaaleanvihreät lehdet, kirsikkapuut kukkivat, nuoret raparperit kasvavat lähellä olevalla viljelypalstalla ja kevät etenee muutenkin ilahduttavasti.

Paras mahdollinen merkkipäivä -toivomus ei aina onnistu, koska niskaan voi yllättäen rytistä jotain ikävää, joka herättää murehtimaan seuraavina aamuöinä. Kaikki se, mihin uskoo, romutetaan muutamalla lauseella ja tilannetta on vaikea ymmärtää. Eipä siinä mitään muuta voi tehdä, kun tähdätä siihen, että päivä on ensi vuonna parempi tai alkaa juhlia nimipäiviä.

Sie sind so gross

Historian hämärissä järjestettiin nimipäiväkekkereitä ja olin lapsena monena vuonna auttamassa tyylikkäästi pukeutunutta äidinäitiä eli isoäitiä. Pitkä, 170-senttinen isoäiti teetti kauniit vaatteensa ompelijalla. Pidin eniten hänen tummansinisestä leningistään, jossa oli valkoisia pieniä pilkkuja ja viehättävä pitsikaulus.

Nuorena häntä oli hakenut tanssimaan saksalainen herra, joka oli todennut isoäidin noustua pöydästä, että isoäiti on pitkä, mutta tanssii todella hyvin. Kaikkia mielipiteitä ei kannata sanoa edes auf Deutsch, vaikka ylettyisikin tanssipartneriaan olkapäähän. Pituustilanne on nykyisin toisenlainen, kun useimmat nuoret ovat vakaan käsitykseni mukaan 195-senttisiä.

Elegantit tädit tulivat joka vuosi kukkakimppujen kanssa vierailulle isoäidin luokse. Pidin eniten ruusujen, freesioiden ja neilikoiden käsittelystä. Leikkasin tuoreet imupinnat, lisäsin virkisteen veteen ja laitoin kukat aiemmin esille nostamiini maljakoihin. Täytin kahvipöytään tarjottavia, kaadoin vieraille kahvia, keräsin astioita ja tiskasin.

Pöydässä oli joko hedelmäpäällysteinen (karmea) täytekakku tai Primulan marenkipäällysteinen omenahyve, jota rouvat ja neidit söivät hopealusikoillaan. Pidin lapsena tyylikkyyden huippuna kauniissa hopeisessa kaaressa olleita hedelmäveitsiä, joilla pilkottiin omenoita, päärynöitä ja viinirypäleitä.

En ollut vain väijymässä marenkikakun rapean sokerista pintaa (pohjassa tai omenoissa ei ollut hurraamista) ja ihanan makeaa vaniljakastiketta, vaan pidin oikeasti isoäidin juhlista.

Espooseen

Lähdin helatorstaina erittäin ajoissa matkaan ja kiirehdin bussipysäkille puoli yhdeltätoista aamupäivällä. Mukava naapuri oli samassa hississä ja pahoittelin, etten ehdi auttaa häntä mökkitavaroiden kantamisessa, koska bussi on juuri lähdössä. Kiirehdin pysäkille – eikä kyseinen bussi koskaan tullut paikalle. Naapuri seisoi kantamuksineen toisella puolella tietä. Hän on mukava eikä varmasti paheksunut, kun en auttanut häntä, mutta minua nolotti.

Lähdin kävelemään seuraavalle pysäkille, mutta bussi ajoi vastaan ja palasin takaisin. Päädyin odottamaan vielä lähes kymmenen minuuttia, koska kyseessä oli seuraava bussi.

Jäin metropysäkin luona pois ja rohkenin mennä hurjalla alueella olevaan metroon. En hienotunteisena mainitse, että tarkoitan Sörnäistä, jonka lähellä joskus asuin Torkkelinmäellä. Onneksi perinteinen rähinä- ja huojumisympäristö oli sillä kertaa rauhallinen.

Jäin pois pari pysäkkiä myöhemmin, koska unohdin leimata matkakorttini. Kävin ostamassa lisää juotavaa, leimasin seutulipun ja palasin metrotunneliin. Melko tyhjässä vaunussa viereeni istui siisti nuori mies, jolla ei ollut rajoitteita siinä, miten lähellä istutaan seuraavaa matkustajaa. Hän oli varmasti mukava ihminen, mutta olin tyytyväinen, kun hän jäi pois Urheilupuistossa ja minä jatkoin Matinkylään. Löysin etsimäni bussipysäkin ja kiertelin 20 minuuttia ostoskeskuksessa. Olisin perillä jo puoli yhdeltä, kuten ystävänikin, vaikka varauksemme oli klo 13.

Menin bussiin, joka lähti eri suuntaan kuin oletin, mutta enhän minä tunne suurta ja kaukaista Espoota juuri lainkaan. Matkan kestettyä jo jonkin aikaa aloin epäillä tilannetta ja kysyin edessäni istuneelta, menemmekö vesitornin suuntaan. Emme menneet, joten päädyin Hylje- enkä Haukilahteen.

Katsoin tänään kartasta, missä ihmeessä kävin ja huomasin netistä viihtyisältä vaikuttavan Nokkalan majakan, joka toimii merenrannalla. Mukavaa, kun koko seinä on lasia! Pitänee ottaa majakka käyntikohteeksi jossain vaiheessa. Mielenkiintoista nähdä, mihin kaupunginosaan tai paikkaan sillä kertaa päädyn kiitettävän eksymisvaistoni vuoksi. Näkisinkö vahingossa Suvisaariston tai mahdollisesti Inkoon?

https://www.nokkalanmajakka.fi/syojajuo.php

Jäin pois bussista ja ihailin hetken aikaa vehreää luontoa ja valkovuokkoja. Sama bussi ajoi hetken kuluttua päätepysäkiltä takaisin ja pääsin lopulta oikeaan suuntaan. Jäin pois Haikaranpesän vesitornin lähelle, nousin ylämäen ja näin ystäväni. Reilun tunnin matkaani meni vaivaiset kaksi ja puoli tuntia.

Jos menette metrolla kyseiseen ravintolaan ja jäätte pois Matinkylässä, niin kannattaa ylittää tie ja mennä Otaniemen suuntaan bussilla 111.

Ystävälleni paikka oli tuttu, koska hän on käynyt siellä joululounaalla. Hän on ilmiselvästi rutinoitunut vesitorniravintolakävijä. Minulle käynti oli ensimmäinen.

Helatorstaina eläkeläispariskunnat toivat tyylikkäillä autoillaan (en huomannut, mutta ystäväni huomasi) lapsenlapsiaan tai perheitään Haikaranpesään. Nousimme hissillä ylös ja saimme hyvällä paikalla olleen pöydän, josta näimme Helsingin, Espoon ja meren. Buffet-tarjoilu, joten aloitimme kalapöydästä, jossa oli mm. lämminsavu- ja graavilohta ja siikaa.

Katselin uteliaana lämpimiä ruokia. Tarjolla oli lohta ja punaviinihärkää, jonka selitin toiselle ystävälleni olleen punajuurihärkää. Näin voi käydä, vaikka olisi ateisti – tarkoitan absolutisti. Maistoin pääruokapöydästä myöhemmin palan paistettua lohta, mutta keskityimme alkuruokapöytään.

Maisemat olivat upeat ja jälkiruokapöytä oli huomaavaisesti lähellämme, joten käynti oli ehdottomasti kannattava. Kun tarjolla on mm. suklaa-pähkinä -, kinuski-, sitruuna-lakritsi, marja- ja juustokakkua, leipäjuustoa, lakkahilloa, tuoreita hedelmiä, tuulihattuja, vaniljakastiketta ja kahdenlaista jäätelöä, niin päivä vaikuttaa hyvältä.

Näimme ikkunasta mm. Johanneksenkirkon tornit, Suurkirkon, Pasilan linkkitornin, Redin korkean kerrostalon ja upean merenrannan.

Parvekkeelle pääsi kiertämään, kuvaamaan ja ihailemaan mm. Haukilahden satamaa ja Suvisaaristoa. Alhaalla oli aurinkoista ja lämmintä, mutta korkealla oli tuulista, joten palasimme sisälle. Maisemia olisi mielellään ihaillut pidempään.

Asuinpaikkana vuonna 1968 valmistunut, ufon mallinen ravintola olisi huikea ja näin jo mielessäni kissat ravaamassa kilpaa ympyrämäisen keskustan luona. Kukaan ei ole ilmoittanut mitään syytösten perusteella lahjaksi saamastani asunnosta, joten olen pettynyt tilanteeseen. Asuisin hyvin mielelläni Eirassa.

Elannon piti Wikipedian mukaan pitää Haikaranpesä-ravintolaa, mutta ravintolaa hoitaa jo toinen sukupolvi saman perheen jäseniä. Uskoin lapsena, että vuonna 2000 eläisimme Jetsonit-sarjakuvan tyylistä elämää ja lentäisimme autoilla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Haukilahden_vesitorni

Totesin paluumatkalla, että täytän 18 vuoden kuluttua 70 vuotta ja voimme silloin palata takaisin juhlimaan Haikaranpesään. Olimme molemmat järkyttyneitä tilanteesta, koska en minä ennen ollut näin vanha. Mietin asiaa uudelleen ja muistin, että kyseiseen päivään menee enää 17 vuotta. Päätimme pitää uudet kekkerit, kun täytän 60 vuotta.

Kiitin hyvästä syntymäpäivälahjasta ja kävelimme yhdessä puolentoista kilometrin matkan Niittykummun metroasemalle. Jo neljäs asema jännittävän länsimetron varrelta eli nähtynä on jo Tapiola, Lauttasaari, Matinkylä ja Niittykumpu. Ooh!

Rautatientorilta hajaannuimme, kiirehdin bussiin ja olin viimeisenä jonossa odottamassa bussiin pääsyä. Kuljettaja sulki oven edelläni olleen matkustajan jälkeen ja lähti matkaan. Toivon, ettei hän huomannut minua. Pyhäpäivä, joten seuraava kotibussi lähti 20 minuuttia myöhemmin. Kuljettajan teko sopi hyvin aamupäivän jatkoksi, joten lähdin matkaan samaan suuntaan kulkevalla bussilla, valokuvasin kukkia Koskenrannassa ja pääsin seuraavalla bussilla kotiin.

Pitkä päivä

Pääsin keskiviikkona lähtemään aiemmin töistä esimiehen luvalla ja tein pari tuntia eilen sisään.

Ostin menomatkalla Kaisaniemen metroaseman kahvilasta savujuustopatongin, jonka huomaavainen myyjä teki minulle. Kiva ja edullinen kahvio Picnicin vieressä ja palvelu on aina erittäin nopeaa ja ystävällistä. Kannattaa käydä!

Olin yksin toimistolla, joten sain huudattaa musiikkia kiitettävästi. Kuuntelin yhtä suosikeistani eli Top Gunin Take my Breath Away -kappaletta. Tom Cruise oli aika nätti nuorena, mutta hänkin vaikuttaa vanhenevan. Mikä on tietenkin melko yllättävää.

https://www.youtube.com/watch?v=fUis9yny_lI

Etsin päivän aikana tietoja netistä ja käytin Exceliä. Juttelin rekrytointikonsultin kanssa. Hyvä, että saimme puhuttua jo perjantaina, joten en häiritse yksityispuhelullani työkavereita maanantaina.

Olin jälleen paikalla käsittämättömän aikaisin eli seitsemän jälkeen ja lähdin puoli kuudelta. Kahdeksan tunnin päiviin alkaa jo tottua ja pari lisätuntiakin onnistui. Minun piti ostaa vehnänorasruukku kissoille, mutta suuntasin kotiin. Bussin seinällä kiipeili minileppäkerttu.

Kotona oli näköjään riehuttu ja kylpyhuone oli täynnä kissakarvatukkoja. Kevät ilmeisesti riehaannuttaa (entiset) mieskissat. Illalla oli onneksi rauha maassa, kun olin väsynyt.

Särky silmän takana

Vasemman silmän takana tuntuu usein kipua, vaikka aivoaneurysmaleikkauksesta on yli kuusi vuotta. Silmälääkärin mukaan kipu on normaalia, kun pään sisältöä on ronkittu. Hyvä tietää, niin en suotta kummastele särkyä.

Vuosien aikana luulisi jo tottuneen siihen, että aina jokin kohta särkee. Ystäväni laski, että olen ollut neljänneksen elämästäni kipeänä, vaikka olin pitkällä sairauslomalla ”vain” kuusi vuotta. Pidän edelleen ihmeenä sitä, että parannuin ja pääsin takaisin työelämään.

Myötätunto

Myeloomaa sairastavien murheet surettavat, samoin allogeenisen kantasolusiirron saaneiden. Toivon aina, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä tilanne ja vointi, vaikka kyse on rankoista sairauksista.

Blogi

Blogin lukijoita on yli 9600. Ilahduttavaa!

 

Rekikello pääsiäisenä

Kävelimme toisena pääsiäispäivänä Kaivopuiston rannassa, ylitimme Uunisaaren sillan ja jatkoimme sillan yli Liuskasaarelle. Kylmä tuuli viuhui ympärillä, maa oli jäinen ja liukas. Emme onneksi mätkähtäneet nurin.

HSS Paviljongissa pitää kesällä käydä, vaikka ravintola Klippan viehättää ajatuksena enemmän. Olisinko käynyt viimeksi Klippanilla 80-luvulla eli ihan muutama vuosi sitten… Liuskasaaren ravintolassa en koskaan, vaikka ravintolan ikkunoista voisi katsella mm. Pihlajasaarta.

Luulin aina, että Liuskasaaren HSS Paviljong on Särkänlinna, mutta en mainitse asiasta yhtään mitään. Oikea Särkänlinna on näköjään Harakka-saaren lähellä.

Uunisaaren rannalla oli halkeillutta jäätä ja merellä ui joutsenpari. Myöhemmin huomasimme Ehrenströmintien rannalla vaahtokarkeilta näyttäneitä jäälohkareita.

Pääsimme lämmittelemään Uunisaaren ruuhkaiseen kahvilaan, valitsimme tiskillä ostoksemme ja meillä kävi tuuri, kun saimme ikkunapöydän. Juttelimme matkoista, koska toinen meistä matkustaa Amsterdamiin ja vierailee Keukenhofin puistossa. Unelmamatka! Edellisestä voinee päätellä, että minä en ole matkustamassa minnekään. Paitsi kesällä Mustilan Arboretumiin Elimäelle, mikä on melkein sama, kuin Amsterdam. Molemmissa on puita ja kukkasia.

Olen aina halunnut nähdä kanavat, tulppaanipellot, tuulimyllyt ja ennen kaikkea taidemuseot Hollannissa. Jostain syystä en ole koskaan käynyt Amsterdamissa eli minulla on selkeä aukko sivistyksessä. Lasketaanko välilaskupaikkana ollut lentokenttä?

Lähtiessämme huomasin, että myytävänä oli chia-tuorepuuroannoksia. Varmistin, mitä nesteenä oli käytetty ja kuulin, että appelsiinimehua. Pitänee palata myöhemmin kokeilemaan tai tehdä kotona oma versio.

Kävelimme keskustaan takaisin Kaivopuiston kautta, jossa hevonen veti rekeä ja rekikello soi iloisen jouluisesti. Herttainen ja tunnelmallinen tilanne, joka toi mieleen Helsinkiin sijoittuvat historialliset kirjat.

Ihailtuamme Ullanlinnan upeita rakennuksia nousimme Tähtitornimäelle ja kävimme katsomassa surullista Haaksirikkoiset-patsasta, joka jostain syystä kuului lapsena suosikkiveistoksiini. Robert Stigellin teos on edelleen vaikuttava ja kuvaa Suomen tilannetta vuonna 1898. Suomelle ei kannata kettuilla.

Teos on madaltunut lapsuudestani, samoin kuin lapsuuskodin lähellä ollut iso kallio, joka on nykyisin pieni kallio.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Haaksirikkoiset

Herätyskellon vaientaminen

Kännykkä herätti aamulla, joten vaiensin kännykän. Seuraavaksi mellasti kauempana oleva herätyskello, jonka hiljensin ja palasin sänkyyn. Laitoin kännykän soimaan myöhemmin – ja vaiensin kellon. Olin mielestäni ihan hereillä, mutta päätin vielä nukkua hetken. Jostain kumman syystä noustessani aika oli edennyt noin 45 minuuttia, vaikka olin takuuvarmasti hereillä.

Minulla on jostain omituisesta syystä mieliteko mennä töihin todella aikaisin, mutta klo 9 ole ihan yhtä hyvä vaihtoehto.

Krääh

Soitin tiistaina aiemmin tapaamalleni henkilölle, jonka työskentelypaikasta olin kirjoittamassa juttua. En tavoittanut häntä, joten kirjoitin sähköpostin. Olin lähdössä töistä, kun hän soitti minulle ja sain varmistettua vielä muutaman tiedon. Vastaaminen sujui hieman haasteellisesti, koska yskin ja haukoin happea vastatessani. Kähisin pahoitteluni ja yritin puhua, mutta ääneni sortui uudelleen. Pyysin anteeksi, join vettä ja lopulta pystyin puhumaan.

Jälleen pisteitä Vuoden työntekijälle tai ehkä kuukauden työntekijälle, koska olin vasta maaliskuun töissä.

Onneksi soittaja ymmärsi tilanteen ja vilpittömät pahoitteluni.

Arkkitehtuurimuseo, Kasarmikatu 24

HELSINKI–SHANGHAI, PES-ARKKITEHDIT 7.3.2018 – 3.6.2018

http://www.mfa.fi/nayttelyesittely?nid=228478439

OPEN HOUSE HELSINKI (pe-su) 18.–20.5.2018

Arkkitehtuurimuseo osallistuu jälleen Open House Helsinki -kaupunkikierroksille. Tänä keväänä vierailemme PES-Arkkitehtien kohteissa, muun muassa arkkitehtitoimiston Helsingin Marjaniemen toimistolla.

Lauantai 26.5.2018 kello 15–18

Museopiha kukkii! -tapahtuma antaa alueen asukkaille mahdollisuuden tutustua kaupunkiviljelyyn yrttilaatikoiden istutustalkoissa. Tapahtuma järjestetään osana Ihana Helsinki -festivaalia.

AVOIMET OVET HELSINKI-PÄIVÄNÄ

Tiistai 12.6.2018 kello 11–18

Arkkitehtuurimuseo tarjoaa Helsinki-päivän kunniaksi ilmaisen sisäänpääsyn kaikille museovieraille. Museon kirjasto, kirjakauppa ja arkisto palvelevat asiakkaita, tule juttelemaan rakennustaiteen historiasta asiantuntijoiden kanssa! Arkkitehtuurin oppimishuoneessa lapset ja nuoret voivat tutustua arkkitehtuurin löytölaatikkoon. Luvassa on aistikkaita kokemuksia ja oivaltamisen iloa koko perheelle.

Kämp on huputettu

Kämpin talossa on mitä ilmeisimmin remontti ja rakennus on verhoiltu Kämpin näköisellä (kalliilla) pressulla. Pressujen kehittäjälle pitäisi lähettää kiitosviesti, koska rakennus näyttää tyylikkäältä.

Pinaattikeitto

Tein pinaattikeittoa, joka onnistui ja olen edelleen hämmentynyt tilanteesta. Jokainen tietenkin tietää, että pinaattikeitto ostetaan pakasteena.  Suosittelen jännittävää kokkaamista teillekin, koska pakastepinaatista tuli hyvää keittoa.

Rautatientorilla

kukkivat jo krysanteemiasetelmat, jotka ovat jokakeväinen ilo.

Maiskista maiskis, mäyskis mäyskis

Kotimatka bussilla tuntui pitkältä, koska lähellä istui maiskuttaja jättikarkkipussin kanssa. Oikeastaan ihailin sitä, millaisen määrän nassutteluääniä (arvio: kuusi porsasta) hän sai aikaan matkan aikana.

Turhan monilla ihmisillä on illuusio äänettömästä syömisestä. Maiskuttaja todisti, että olimme väärässä.

Passi ja henkilökortti

Tilasin itselleni uuden passin kätevästi netin kautta. Kävin aamulla klo 8 auenneessa Asematunnelin Kuvapiste -valokuvaamossa 20 euron passikuvassa, joka lähetettiin suoraan poliisille. Sain koodin viestinä kännykkääni.

Lomaketta täyttäessäni etsin puhelimeen saamallani numerosarjalla valokuvan, allekirjoitukseni ja tiedon siitä, että tuoreiden sormenjälkieni perusteella saanen passin suoraan Matkahuollon toimipisteeseen.  Yhteistilauksella henkilökortin sai edullisemmin eli tilaukset maksoivat alle sata euroa.

Kauas pois ovat jääneet ajat, jolloin kortteja varten piti joko jonottaa poliisilaitoksella tai varata aika palveluun.

Kiitos poliisille uudesta, fiksusta tavasta!

Jostain ei-niin-yllättävästä syystä viisi vuotta sitten otettu kuva näyttää aina paremmalta, kuin uuden passin valokuva. Viiden vuoden kuluttua olen varmaan iloinen eilisestä kuvastani.