El Fanteilimme

Tapasimme tiistaina Runebergin patsaalla Espan puistossa ja kävelimme aurinkoista Pohjoisespaa pitkin El Fantiin Katariinankadulle. Suosittelen suklaa- ja vaniljajäätelöpalloja, joiden päällä oli ihanan sitkeitä suklaapikkuleipämurusia. Mango-vaniljavaihtoehtokin näytti hyvältä, samoin sitruunaleivos. Paikassa myytiin myös suomalaisten suosikkijuomia eli kahvia ja olutta,

Kahvila oli viihtyisä ja siisti ja valikoima oli hyvä. Myyjä oli oikein ystävällinen.

Istuimme rakennuksen sisäpihalla juttelemassa ja nautimme lämpimästä illasta. Toukokuu on ollut ilahduttavan valoisa ja kaunis. Teiden varsilla kukkii jo niitä kuuluisia villejä lupiineja ja tummanvioletteja syreenejä.

Kaikilla meillä oli kerrottavana positiivisia muutoksia, mukavia tapahtumia ja tyytyväisyyttä tulevasta.

Juttelimme mm. Omenasieppareista, jossa Kehitysvammaliiton ja Autismiliiton jäsenet keräävät ylijäämäomenia, jotka jalostetaan mehuksi ja myydään Stockmannin Herkussa.

https://yle.fi/uutiset/3-9765606

Yritystä!-hankkeen tarkoituksena on kehittää ja edistää vammaisten henkilöiden työllistymistä yrittäjyyden avulla, tukea vammaisten yrittäjien hyvinvointia ja jaksamista. Edistämme yrittäjien verkostoitumista ja uusien yritystoimintojen syntymistä.

Yritystä!-hankkeen toimipisteet ovat Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa. Projektia hallinnoi Invalidiliitto ry. Yhteistyökumppaneina projektissa ovat Kuurojen liitto ry, Lihastautiliitto ry, Neuroliitto ry, Nuorten ystävät ry, Näkövammaisten liitto ry, Vates-säätiö sr ja Suomen Yrittäjät. Vuosina 2016-2018 toteutettava Yritystä!-hanke on RAY:n rahoittama.

http://www.xn--yrityst-cxa.fi/

(Vatesin sr näköjään tarkoittaa säätiörekisteriin merkitty. Uskon, että kaikki muut tiesivät lyhenteen. Minä lunttasin tiedon Kielikellosta.)

Emme saaneet koko porukkaa kasaan, mutta toivottavasti pääsemme elokuussa kaikki paikalle.

Suosittelen mielin vilpittömin teillekin El Fanteilua.

http://elfant.info/#coffeewinebar

Junalla Pikku-Huopalahteen

Edellisessä jutussa väitin matkustaneeni junalla Helsingissä Pikku-Huopalahteen, vaikka tarkoitin Huopalahtea. Joku (syyllistävä katse mm. kissoille) oli ihan salaa lisännyt pikku-sanan, joten poistin tiedon.

Puolustusvoimat 100 -juhlaviikko Senaatintorilla, Helsingissä ke-ma 30.5.–4.6.2018

Kannattaa mennä katselemaan musiikkiesityksiä, vihreitä armeijakapineita (näin mm. traktorin) ja nuoria ja ilahduttavan hoikkia sotilaspersoonia. Metrin päässä minusta oli maastopuvuissa kaksi mieshenkilöä, joilla oli kasvot maalattu vihreällä värillä. Minä näin heidät, joten oliko naamiointi epäonnistunut? Hehee!

Huomasin vihreässä haalarissa olleen vaalean sotilaspojan ja liudan sotapoliiseja muiden sotilashenkilöiden lisäksi.

Kuuntelin hetken Kaartin soittokuntaa, joka esitti mm. Aki Sirkesalon ja Kirkan kappaleita. Esiintyjät olivat niin nuoria, että tuskin kukaan heistä muistaa Aasian tuhoisaa tsunamia tapaninpäivänä 2004.

http://puolustusvoimat.fi/sata

Fantastico Ateneum to 10.5 – su 19.8.2018

Näyttelyssä oli tyylikkäitä ja vaikuttavia teoksia Italiasta 1920- ja 1930-luvuilta. Kannattaa käydä tutustumassa maalauksiin, vaikka kutsussa oleva kuva riipii ainakin minun sieluani.

https://ateneum.fi/nayttelyt/fantastico/

Presidentti Niinistön muotokuva Ateneumissa ti 5.6. – su 2.9.2018

https://ateneum.fi/tasavallan-presidentti-niiniston-muotokuva-esille-ateneumiin/

Kohtaamisia kaupungissa suomalaista taidetta 1900-luvulta pe 19.10.2018-su 20.1.2019

Jouluun on enää alle seitsemän kuukautta, joten mainitsen jo nyt lokakuun näyttelystä Ateneumissa. Haluan ehdottomasti nähdä Henry Ericssonin Fazerin baari -maalauksen (1931). Fazerilla käyminen ei ole syöppöyttä, vaan gylddyyriä.

Haluaisin raparperipullan, mutta niitä ei ole missään ja se, se on väärin.

Fredan rinnalle Korkeavuorenkatu

Mielenkiintoisella Fredrikinkadulla on kiinnostavalta vaikuttava LIIKE-vaatekauppa. Ikkunan perusteella suosittelen tuotteita kaikille tyylikkäille ihmisille:

https://www.liike-shop.com/

Korkeavuorenkadun kautta kannattaa kävellä keskustasta Ullanlinnaan, koska kadulla on kiinnostavia yrityksiä ja ruokapaikkoja.

SIS Deli + Caféssä myynnissä on salaatteja, voileipiä, smoothieita, Birchermysliä, toffeita ja mielestäni yllättävä tuote eli tyrnihunajapurkki.

Ei tietenkään ole minun asiani kritisoida toisten eksoottisia välipalavalintoja.

https://sisdeli.fi/

Jos hyvännäköinen Ritva Falla -mekko tai takki ei tällä kertaa inspiroi ja Designmuseon näyttely on jo kierretty, niin kannattaa käydä paperikauppa Putingissa ostamassa Muumi-vihkoja. ”Haluan vain elää rauhassa ja viljellä perunaa” on motto, joka sopii monille.

Lounasta voi syödä joko tunnelmallisessa Sea Horsessa eli vanhassa mukavassa Sikalassa tai Pauletessa. Salaatteja voi jälkimmäisessä pyytää kokoamaan eri vaihtoehdoista (esim. lohi-, kurkku-kikherne – tai linssi-) ja yhdeksän euron salaattiannokseen saa leipäpalan. Jos suosittu kahvio on täynnä, niin salaatin voi ostaa evääksi. Myyjän suosittelema basilikaöljy sopi erittäin hyvin lohisalaattiin. Luotettava taho totesi aiemmin sekä lohipalat että lasagnet hyviksi. Kasvispaistoksen olisi näköjään voinut ostaa salaatin vieruskaveriksi.

Lähellä olevan Anton & Antonin palvelutiskistä voi ostaa ruokaa lounassetelillä. Eräs henkilö osti mukaan oivalliset lohi- ja pinaattitäytteiset letut ja hedelmäsalaattia. Viehättävässä liikkeessä kannattaa aina käydä, koska nätti on nättiä.

Lungissa en ole koskaan käynyt, mutta nettisivu on hupaisa ja lista vaikuttaa hyvältä:

http://www.lungi.fi/etusivu/

Normaalisti olen eväslinjalla, mutta toisinaan katu yllyttää ostoksille.

Jälkiruoaksi voi poiketa kaikissa kadun kultasepänliikkeissä, jos esimerkiksi sattuu tarvitsemaan kihlasormuksen numero seitsemän uuden ja käsittämättömän uskollisen tosirakkauden merkiksi.

Parananjättilumme Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa to 31.5.2018

Lummeyönä eli tänään on klo 23 saakka vapaa pääsy Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan katsomaan mahdollisesti kukkivaa jättilummetta.

Kukat ovat lehtijutun mukaan ensin valkoisia ja muuttuvat myöhemmin vaaleanpunaisiksi. Taidan pysyä kotona, vaikka valkoiset kukat kiinnostaisivat. Vaaleanpunaisia kukkia käyn tervehtimässä joka vuosi.

Onneksi jättilumpeen siemenet saatiin jatkosodan pommitusten jälkeen pelastettua.

Juurakko

Kävelin kauppaan ja sain matkalla kuningasidean. Päätin käydä katsomassa Viikin arboretumin magnoliaa.

Lehdellinen puu löytyi, mutta kukinnasta oli tietenkin jo aikaa. Lämmin kevät saa kielot, metsätähdet ja koiranputket kukkimaan ja voikukat muuttumaan hahtuvapalloiksi.

Buzz and the Dandelion

https://www.youtube.com/watch?v=wU4DgHHwVCc

Kuuntelin lähellä laulaneita satakieliä ja lähdin tutkimaan rentukkaojaa, jossa oli enää kuihtuneita rentukoita. Päätin oikaista ojan ja pellon välillä kulkevaa kapeaa polkua kauppaan.

Kuva on viime vuodelta, jolloin ei ollut näin ilahduttavan lämmintä.

Rentukkaojassa kukkivat valkoiset kallat, joita katselin. Kompastuin juurakkoon, käteni osuivat maahan, mätkähdin polvilleni ja putosin toisella puolella olevan ojan jyrkälle pientareelle. Vedeltä sentään vältyin.

Möngin ojanreunalta pölyisin vaattein ja naarmuisin käsin. Loukkasin mätkähtäessäni oikean polveni ja käteni, mutta pystyin kävelemään polkua pitkin tien varteen ja jatkoin kauppaan.

Mietin, että pahemmassa rytäkässä minut olisi ehkä nähty pellon toiselta puolelta, koska jakkuni oli oranssia pellavaa. Ikävää, jos kissat jäävät janoisiksi ja nälkäisiksi, jos huolenpitäjä kuukahtaa metsäpolulle.

Pyykkäsin kotona pölyiset vaatteeni, putsasin käsilaukkuni ja harjasin kenkäni. Onneksi ei tapahtunut suurempia vahinkoja. Ehkä käytän jatkossa kypärää ja/tai haarniskaa.

Luisteluun halusin lapsena metallisen vannehameen, joka olisi pitänyt minut pystyssä enkä olisi koskaan mätkähtänyt nurin. Yllättäen jäin vaille metallista pönkkähamekehikkoa.

”Minua ei saa sanoa söpöksi”

Kävin kiinalaisravintolassa syömässä ennen rodopuistoreissua ja pieni, vaalea ja söpö poika tuli juttelemaan kanssani. Hän aloitti sillä, ettei häntä saa sanoa söpöksi, vaan vahvaksi. Mistä ihmeestä hän tiesi, että pidin näteistä  nuorista miehistä? En tosin noin nuorista miehistä.

Poika jatkoi, että hän haluaisi olla hiiri ja elää puistossa. Kysyin, millaisessa puistossa, mutta kaikenlaiset puistot kuulemma käyvät.

Hyvä, että asia selvisi.

Atsaleat kukkivat

Menin junalla Huopalahteen ja vannoutuneena eksyjänä varmistin rodopuiston suunnan kahdelta henkilöltä. Jälkimmäinen heistä totesi, että atsaleat kukkivat jo, mutta rodot eivät. Muutama rodo kukki ja nuput olivat suuria, joten kannattaa vielä odottaa ennen seuraavaa rodopuistovierailua. Värikkäät atsaleat olivat erittäin kauniita.

Huumorintaju

Luin loppuun hotelliguru Petter Stordalenin (s. 1962) Salaisuuteni-kirjan. Hän mainitsee nykyisen vaimonsa, lääkäriksi valmistuneen Gunhildin (s. 1979), joka sairastaa systeemistä skleroosia. Tuskallinen ihoa ja sisäelimiä kovettava tauti, jonka hoitoon vaimo on saanut mm. selkäydinsiirron. Stordalen vertaa vaikeaa sairautta syöpään.

Pidän siitä, että Stordalen huolehtii sairastuneesta vaimostaan. Kaikkien potilaiden puolisot eivät ikävä kyllä toimi niin.

Vaimo voi hieman paremmin, joten pariskunta päätti juhlia tilannetta. He menivät vuonna 2015 ravintolaan Amsterdamissa ja muut asiakkaat katsoivat kaunista ja tyylikästä vaimoa, joka kulki korkeissa koroissaan. Vaimolla oli peruukki kaljua peittämässä. Stordalen istui ikkunan edessä ja valitti vedosta, joten vaimo otti peruukin päästään ja ojensi sen miehelle. Loppuillan he istuivat pöydässä ja miehellä oli vaimon vaalea peruukki päässään.

Pidän vaimon huumorintajusta.

En edes pahimmassa ja rankimmassa sairausvaiheessa hermostunut siihen, jos muut ihmiset sanoivat päänsärystä, flunssasta tms., koska ikäviä vaivoja nekin olivat/ovat. Pahastuin siitä, jos omaisteni tai ystävieni vointia vähäteltiin.

Jokaisella ihmisellä on omat huolensa ja murheensa. Onneksi niiden jakaminen yleensä auttaa edes hieman.

Järjestelmäni naisille (1911, näköispainos)

J. P. Müller

Lainasin tanskalaisen insinööriluutnantin ja huomattavan urheilijan J. P. Müllerin ohjekirjan naisille liikuntaa, pukeutumista jne. varten.

Kannattaa peseytyä päivittäin, pestä hiukset ja hampaat (näitä kannatan) ja hengittää syvään (samoin tätä). Käyttäkää palttinaa alusvaatteissa. Voimisteluharjoitusten perusteella vauvat syntyvät tunnissa eikä synnytykseen mene tuntikausia.

Älkää syöttäkö myrkkyä eli säilöttyjä punajuuria ja juustoa alle kuudentoistavuotiaille.

Kenkien pitää olla niin suuret, että niissä on ilmatilaa ja olkipohja talvisin. Minulla ei ole koskaan ollut olkipohjaa kengissä, joten nyt melkein surettaa.

Amerikan Yhdysvalloissa avioliitto menettää pätevyytensä, jos nainen on käyttänyt vääriä kaunistautumiskeinoja, kuten ihomaalia, puuteria, hajuvettä, tekohampaita, tekotukkaa (onneksi en etsinyt seuraa peruukkivaiheessa), ”täyttelemisiä” ja korkeakantaisia kenkiä.

Tärkeintä on hankkia keskivartalolle lihasvyö, joten voitte luopua kureliiveistänne.

 

 

 

 

 

Aurinkolasimäykkis

Kävin kurkistamassa vuosikymmeniä autiona ollutta Armfeltintien taloa Eiran puiston laidalla. Rakennus näytti viehättävältä remontin jälkeen. Keskeneräiset aidat näyttivät ankeilta, mutta niistäkin tulee varmasti tyylikkäitä.

Jatkoin matkaa töihin ja mietin, kuinka kaunista on keväällä, kun omenapuut, syreenit, hevoskastanjat ja lemmikit kukkivat.

Töissä naputtelin Excel-taulukkoa lämpimään huopaan kääriytyneenä. Viluisuus jatkuu, vaikka en ole ikuisuuteen saanut kortisonia.

Aurinkolasit

Silmät kannattaa suojata paahtavalta  auringonpaisteelta.

Lähdin iltapäivällä töistä ja lähipuistossa käveli karkeakarvainen mäyräkoira, jolla oli aurinkolasit. Ihailin söpöä koiraa, mutta harvemmin näkee mäykkiksillä laseja. Päätin olla kunnon kansalainen ja mennä raitiovaunuun, mutta uteliaisuus voitti.

Kysyin koiran omistajalta laseista ja arvelin, ettei koira käyttänyt laseja vain muodikkuuden vuoksi? Ei, vaan lasit olivat suojaamassa iäkkään koiran silmiä auringonvalolta. Loistoratkaisu!

Sisällä koira ei tarvitse laseja.

Voiko olla mitään sympaattisempaa kuin uimalasien näköisiä aurinkolaseja käyttävä mäyräkoira?

KIRJAT

Verensokeri kuriin 8 viikossa (2017)

Nopeita ratkaisuja diabetekseen ja ylipainoon

Claire Bailey

Lainasin uteliaana kirjastosta Claire Baileyn keittokirjan. Hän on 5:2 -paastopäivädieetin kehittäneen Michael Mosleyn puoliso. Lääkäripariskunta elää välimerellistä ja vähähiilihydraattista elämää ja pysyy hoikkana. Tuhtiutunut Michael Mosley pääsi eroon kakkostyypin diabeteksestaan muuttamalla ruokavaliotaan.

Resepteinä olivat mm. pähkinäiset lohifileet kasvispedillä, vietnamilainen katkarapukeitto (karmivan korianterin pho-keitosta unohtaisin), selleri-omenakeittoa, chia-tuorepuuro, pinaattinen uunimunakas, sateenkaarisalaatti ja paistetut persikat.

Ohjeena on 800 kaloria päivässä, runsaasti kasviksia ja hyvää proteiinia (esim. lohta ja kananmunia), keittoja ja juotavaksi vettä. Chia-siemeniä suositellaan ravintoainepitoisina. Ruokiin kannattaisi lisätä kaksi teelusikallista etikkaa, joka tutkimusten mukaan auttaa painonpudotuksessa.

Jos joku meillä pitäisi kokkauksesta, niin voisin ostaa hyvältä vaikuttavan keittokirjan.

Tunne syöminen (2018)

Jonna Heinonen

Ravitsemustieteilijän kirjassa opastetaan ihmisiä mm. tunnistamaan nälkä ja muistamaan ateriavälit.

Kirja oli kiinnostavaa luettavaa kaikille terveellisemmästä elämästä ja monipuolisesta ravitsemuksesta kiinnostuneille.

Joustavuus, kohtuullisuus ja rentous ovat kirjan avainsanoja.

Salaisuuteni (2016)

Petter Stordalen

Kirjassa on hotelliketjun omistajan tarinoita elämästään ja menestymisestään .

Pidin eniten kohdasta, jossa hän kertoi olevansa huhujen mukaan vain 169 senttiä pitkä. Silkkaa pötypuhetta, koska hän on paljon pidempi eli 171 senttiä pitkä.

”Tom Ford -koroissani 175.”

Mainiolta vaikuttava norjalaismies jo edellisten kommenttien ja OA – OIKEA ASENNE – suhtautumisen perusteella. Mukavaa, ettei hän näe – mielestäni täysin normaalia – pituuttaan rajoitteena ja toteaa, että idioottikin selviää yrittäjänä.

Mm. Helsingin Clarion-hotellissa voi käydä katsomassa, mitä ruokakaupan perineen isän poika on saanut aikaan.

Noona

Meilahden hematologiselta poliklinikalta tuli puhelimeen viesti Noona-järjestelmästä, jonka kautta voisin kommunikoida hoitajien kanssa. Kiinnostava idea, jota en vielä kokeillut. Haluaisin tietenkin lähettää ”on säitä pidellyt” -viestin, mutta en vielä tutkinut tilannetta.

http://www.noona.com/

On todellakin säitä pidellyt ja voisi pidellä koko kesän.

Veripalvelu

Veripalvelussa on hyvin vähän luovutettua verta, joten pyydättehän terveitä omaisianne ja ystäviänne käymään verenluovutuksessa.

Luovutettu veri auttaa mm. monia syöpäpotilaita.

https://www.veripalvelu.fi/?utm_source=sanoma&utm_medium=cpc&utm_campaign=Sanoma_kaikkiryhmat_2018

Hiuspäähine

Luin loistavasta suomalaisesta keksinnöstä, hiuspäähineestä:

https://bravehair.fi/

https://bravehair.fi/tarina

Hiusteni lähdettyä vuosia sitten tilasin Jeansilta hiuspannan, jossa olivat otsahiukset. Muovinen peruukki oli epämiellyttävä ja kuuma, mutta hiuspannan avulla minulla oli jälleen otsahiukset:

https://www.jeans.fi/otsatukkaliske-pannalla-vaaleanruskea-p-11118.html

Hiuspäähine on loistava keksintö, joka piristää monen sairastuneen elämää!

Liikkumaan!

Euroopan myeloomapotilaiden (Myeloma Patients Europe, MPE) sivuilla suositellaan liikuntaa syöpäpotilaille.

Australialaisten syöpätutkijoiden mukaan liikkuminen parantaa ja pidentää elämää, helpottaa hoitoihin liittyvää stressiä ja tuo potilaille hyvinvointia.

Syöpähoitojen aikana pitäisi liikkua 150 minuuttia viikossa. Minun matikkataitojeni mukaan luku tarkoittaa kahta tuntia ja 30 minuuttia viikon aikana.

Jokaiselle syöpäpotilaalle olisi apua liikuntareseptistä.

Muistelen aikaa, jolloin vaikean anemiani aikana jouduin lepäämään kaksi kertaa penkillä puolen tunnin kävelyn aikana. Raahasin itseni niskasta ulos joka päivä ja laahustin ulkona suojaten helposti palavat kasvoni takin hupulla auringonpaisteelta. Niistä lyhyistä kävelyistä oli mitä ilmeisimmin hyötyä.

Ei kannata lukea blogitekstejä, vaan lähteä ulos liikkumaan ja nauttimaan kauniista ja valoisasta keväästä.

Hyvää viikonloppua!

 

Why doctors should prescribe ’exercise medicine’ to cancer patients

CTVNews.ca Staff

Published Tuesday, May 15, 2018 1:52PM EDT

Cancer patients who exercise experience milder side effects from treatment, have a lower risk of cancer recurrence, and a lower risk of dying. So why don’t more doctors suggest their patients exercise?

That’s what a group of cancer specialists in Australia wants to know.

The Clinical Oncology Society of Australia has just released a position statement calling on all doctors to discuss exercise with their cancer patients, and to “prescribe” it.

While most cancer patients are told to rest, the group says the better advice would be to urge patients to return to normal activities as soon as possible, and then work up to getting 150 minutes of exercise a week.

They also recommend referring patients to physiotherapists or exercise physiologists with experience in cancer care, to help patients find exercise plans that work.

Prue Cormie, chair of the COSA Exercise and Cancer Care Group and lead author of the statement, says there is plenty of evidence now that exercise improves a patient’s prognosis.

“Based on what the science tells us, exercise is the best medicine people with cancer can take, in addition to their cancer treatments, to reverse treatment related side-effects, slow the progression of their cancer, increase quality of life and improve the chances of survival,” she said in a statement.

She said research shows exercise helps cancer patients tolerate aggressive treatments such as chemotherapy, counteracts cancer-related fatigue, relieves stress, minimizes the physical declines caused by cancer, and generally improves quality of life.

David Speakman, the chief medical officer at the Peter MacCallum Cancer Centre in Melbourne, said the new position statement is a significant step forward in the cancer treatment.

“The notion that we must protect a patient, wrap them in cotton wool, is old fashioned and not supported by the research,” he said in a statement.

“Our attitudes to treating cancer – what it takes to give people their best chance at survival – have to change. All cancer patients will benefit from an exercise prescription.”

https://www.ctvnews.ca/health/why-doctors-should-prescribe-exercise-medicine-to-cancer-patients-1.3930570#_gus&_gucid=&_gup=twitter&_gsc=U8dJUPe

 

Työnhakuvinkki

Olen tutkinut kuntien sivuja ja suosittelen työnhakijoille kunnanjohtajan tehtäviä.

Asukkaita voi olla muutama tuhat ja palkkaa tulee johtajalle noin 7000 euroa kuukaudessa. Mukana on yleensä perinteinen irtisanomissuoja eli 12 kuukauden palkka, jos tulee kränää oman kunnan tai viereisen kunnan kanssa.

Kårkeakåuluåpiskelu

Kunnanjohtajan tehtävään vaaditaan korkeakoulututkinto.

Suåsittelen åpiskelua ruåtsinkielisessä yliåpiståssa tai kårkeakåulussa, jonne pääsee sisään todistuksella, jota ihan suotta häpesit ylioppilaskirjoitusten jälkeen.

Ånnea matkaan!

Kirsikkapuisto

Tein eilen Pre-Hanami -retken Roihuvuoreen. Osa kirsikkapuista kukkii jo, mutta osa on vielä nupulla. Kannattanee helteiden vuoksi kiirehtiä paikalle jo tänään tai alkuviikosta katsomaan kauniita kukkasia.

Roihuvuoren Hanami-juhlaa vietetään la 18.5.2018

https://www.roihuvuori.fi/hanami/

Yritin värvätä kirsikkapuistoretkiseuraa, mutta toinen kaveri hoiti lasta ja toinen oli mökkitalkoissa. Reipasta, mutta kirsikankukat ja Japanilainen puutarha jäivät heiltä näkemättä. Roihuvuoren metsäpolkuja reunustivat hennot kielonlehdet.

Bussimatkan aikana istuin paahteisella puolella ja minun oli pakko siirtyä varjon puolelle, koska iho tuntui kärventyvän. Metropysäkillä bussin tyhjentyessä siirryin käytävän yli samaan aikaan kolmen tytön kanssa, jotka totesivat ihon palamisen auringossa ja tukalan kuuman bussin. Elämäämme olminvalkoisina.

Onneksi minulla oli lämmittävä talvitakki, joten tarkenin hyvin auringonpaisteessa. Ohuen villatakin olin sentään riisunut aiemmin, mutta onneksi oli kaksi päällekkäistä puseroa, jotten palellut lämpimässä säässä. Helsingissä oli parikymmentä astetta, mutta Kouvolaan luvattiin 25. Hyytävä merituuli kylmentää kiusallisesti rannikkokaupungit, joten sisämaassa tarkenee aina huomattavasti paremmin.

Agricolankujalla Torkkelinmäellä kukkivat jo magnoliat, joten niitä pitää suunnata katsomaan seuraavaksi. Pitänee käydä ensin tutkimassa magnoliatilanne Viikin arboretumissa.

Runorobotti

”Runorobotin erikoisalaa ovat japanilaiset haiku-runot, joissa yhdistyvät tunteet ja luontokuvat. Syötä robottiin kaksi itse valitsemaasi sanaa, jokin luontoon liittyvä asia (sade, kivi, sammal, lintu, meri tms.) ja jokin tunne (ilo, suru, hämmennys, onni, tms.). Robotti tekee antamiesi sanojen avulla haikun tavumäärää mukailevan runon. Antoisia runohetkiä!”

https://www.yostaja.fi/runorobotti

Tein (melkein itse) magnolia-runon:

magnolia pakeni

kiirettä saareen, jossa

lumoava asuu.

Mitä tahansa, jossa lukee haikuoi, on hauska klikata.

 

 

Haikaranpesä

Olen aina rakastanut syntymäpäiviäni, joten pyrin joka vuosi siihen, että päivä on mahdollisimman onnistunut. Ostan usein edellisenä päivänä leikkokukkia ja mietin mieleiseni aamiaisen, jonka nautin kaikessa rauhassa. Valitsen kauniit vaatteet ja kengät, vietän mukavan päivän ja tapaan illalla ystäviäni. Käymme syömässä, kiinnostavassa näyttelyssä tai konsertissa.

Olen syntynyt aurinkoisena äitienpäivänä Naistenklinikalla ja väitän, että joka vuosi syntymäpäivänäni paistaa aurinko. Taivas on heleänsininen, lippu liehuu tangossa, puissa on vaaleanvihreät lehdet, kirsikkapuut kukkivat, nuoret raparperit kasvavat lähellä olevalla viljelypalstalla ja kevät etenee muutenkin ilahduttavasti.

Paras mahdollinen merkkipäivä -toivomus ei aina onnistu, koska niskaan voi yllättäen rytistä jotain ikävää, joka herättää murehtimaan seuraavina aamuöinä. Kaikki se, mihin uskoo, romutetaan muutamalla lauseella ja tilannetta on vaikea ymmärtää. Eipä siinä mitään muuta voi tehdä, kun tähdätä siihen, että päivä on ensi vuonna parempi tai alkaa juhlia nimipäiviä.

Sie sind so gross

Historian hämärissä järjestettiin nimipäiväkekkereitä ja olin lapsena monena vuonna auttamassa tyylikkäästi pukeutunutta äidinäitiä eli isoäitiä. Pitkä, 170-senttinen isoäiti teetti kauniit vaatteensa ompelijalla. Pidin eniten hänen tummansinisestä leningistään, jossa oli valkoisia pieniä pilkkuja ja viehättävä pitsikaulus.

Nuorena häntä oli hakenut tanssimaan saksalainen herra, joka oli todennut isoäidin noustua pöydästä, että isoäiti on pitkä, mutta tanssii todella hyvin. Kaikkia mielipiteitä ei kannata sanoa edes auf Deutsch, vaikka ylettyisikin tanssipartneriaan olkapäähän. Pituustilanne on nykyisin toisenlainen, kun useimmat nuoret ovat vakaan käsitykseni mukaan 195-senttisiä.

Elegantit tädit tulivat joka vuosi kukkakimppujen kanssa vierailulle isoäidin luokse. Pidin eniten ruusujen, freesioiden ja neilikoiden käsittelystä. Leikkasin tuoreet imupinnat, lisäsin virkisteen veteen ja laitoin kukat aiemmin esille nostamiini maljakoihin. Täytin kahvipöytään tarjottavia, kaadoin vieraille kahvia, keräsin astioita ja tiskasin.

Pöydässä oli joko hedelmäpäällysteinen (karmea) täytekakku tai Primulan marenkipäällysteinen omenahyve, jota rouvat ja neidit söivät hopealusikoillaan. Pidin lapsena tyylikkyyden huippuna kauniissa hopeisessa kaaressa olleita hedelmäveitsiä, joilla pilkottiin omenoita, päärynöitä ja viinirypäleitä.

En ollut vain väijymässä marenkikakun rapean sokerista pintaa (pohjassa tai omenoissa ei ollut hurraamista) ja ihanan makeaa vaniljakastiketta, vaan pidin oikeasti isoäidin juhlista.

Espooseen

Lähdin helatorstaina erittäin ajoissa matkaan ja kiirehdin bussipysäkille puoli yhdeltätoista aamupäivällä. Mukava naapuri oli samassa hississä ja pahoittelin, etten ehdi auttaa häntä mökkitavaroiden kantamisessa, koska bussi on juuri lähdössä. Kiirehdin pysäkille – eikä kyseinen bussi koskaan tullut paikalle. Naapuri seisoi kantamuksineen toisella puolella tietä. Hän on mukava eikä varmasti paheksunut, kun en auttanut häntä, mutta minua nolotti.

Lähdin kävelemään seuraavalle pysäkille, mutta bussi ajoi vastaan ja palasin takaisin. Päädyin odottamaan vielä lähes kymmenen minuuttia, koska kyseessä oli seuraava bussi.

Jäin metropysäkin luona pois ja rohkenin mennä hurjalla alueella olevaan metroon. En hienotunteisena mainitse, että tarkoitan Sörnäistä, jonka lähellä joskus asuin Torkkelinmäellä. Onneksi perinteinen rähinä- ja huojumisympäristö oli sillä kertaa rauhallinen.

Jäin pois pari pysäkkiä myöhemmin, koska unohdin leimata matkakorttini. Kävin ostamassa lisää juotavaa, leimasin seutulipun ja palasin metrotunneliin. Melko tyhjässä vaunussa viereeni istui siisti nuori mies, jolla ei ollut rajoitteita siinä, miten lähellä istutaan seuraavaa matkustajaa. Hän oli varmasti mukava ihminen, mutta olin tyytyväinen, kun hän jäi pois Urheilupuistossa ja minä jatkoin Matinkylään. Löysin etsimäni bussipysäkin ja kiertelin 20 minuuttia ostoskeskuksessa. Olisin perillä jo puoli yhdeltä, kuten ystävänikin, vaikka varauksemme oli klo 13.

Menin bussiin, joka lähti eri suuntaan kuin oletin, mutta enhän minä tunne suurta ja kaukaista Espoota juuri lainkaan. Matkan kestettyä jo jonkin aikaa aloin epäillä tilannetta ja kysyin edessäni istuneelta, menemmekö vesitornin suuntaan. Emme menneet, joten päädyin Hylje- enkä Haukilahteen.

Katsoin tänään kartasta, missä ihmeessä kävin ja huomasin netistä viihtyisältä vaikuttavan Nokkalan majakan, joka toimii merenrannalla. Mukavaa, kun koko seinä on lasia! Pitänee ottaa majakka käyntikohteeksi jossain vaiheessa. Mielenkiintoista nähdä, mihin kaupunginosaan tai paikkaan sillä kertaa päädyn kiitettävän eksymisvaistoni vuoksi. Näkisinkö vahingossa Suvisaariston tai mahdollisesti Inkoon?

https://www.nokkalanmajakka.fi/syojajuo.php

Jäin pois bussista ja ihailin hetken aikaa vehreää luontoa ja valkovuokkoja. Sama bussi ajoi hetken kuluttua päätepysäkiltä takaisin ja pääsin lopulta oikeaan suuntaan. Jäin pois Haikaranpesän vesitornin lähelle, nousin ylämäen ja näin ystäväni. Reilun tunnin matkaani meni vaivaiset kaksi ja puoli tuntia.

Jos menette metrolla kyseiseen ravintolaan ja jäätte pois Matinkylässä, niin kannattaa ylittää tie ja mennä Otaniemen suuntaan bussilla 111.

Ystävälleni paikka oli tuttu, koska hän on käynyt siellä joululounaalla. Hän on ilmiselvästi rutinoitunut vesitorniravintolakävijä. Minulle käynti oli ensimmäinen.

Helatorstaina eläkeläispariskunnat toivat tyylikkäillä autoillaan (en huomannut, mutta ystäväni huomasi) lapsenlapsiaan tai perheitään Haikaranpesään. Nousimme hissillä ylös ja saimme hyvällä paikalla olleen pöydän, josta näimme Helsingin, Espoon ja meren. Buffet-tarjoilu, joten aloitimme kalapöydästä, jossa oli mm. lämminsavu- ja graavilohta ja siikaa.

Katselin uteliaana lämpimiä ruokia. Tarjolla oli lohta ja punaviinihärkää, jonka selitin toiselle ystävälleni olleen punajuurihärkää. Näin voi käydä, vaikka olisi ateisti – tarkoitan absolutisti. Maistoin pääruokapöydästä myöhemmin palan paistettua lohta, mutta keskityimme alkuruokapöytään.

Maisemat olivat upeat ja jälkiruokapöytä oli huomaavaisesti lähellämme, joten käynti oli ehdottomasti kannattava. Kun tarjolla on mm. suklaa-pähkinä -, kinuski-, sitruuna-lakritsi, marja- ja juustokakkua, leipäjuustoa, lakkahilloa, tuoreita hedelmiä, tuulihattuja, vaniljakastiketta ja kahdenlaista jäätelöä, niin päivä vaikuttaa hyvältä.

Näimme ikkunasta mm. Johanneksenkirkon tornit, Suurkirkon, Pasilan linkkitornin, Redin korkean kerrostalon ja upean merenrannan.

Parvekkeelle pääsi kiertämään, kuvaamaan ja ihailemaan mm. Haukilahden satamaa ja Suvisaaristoa. Alhaalla oli aurinkoista ja lämmintä, mutta korkealla oli tuulista, joten palasimme sisälle. Maisemia olisi mielellään ihaillut pidempään.

Asuinpaikkana vuonna 1968 valmistunut, ufon mallinen ravintola olisi huikea ja näin jo mielessäni kissat ravaamassa kilpaa ympyrämäisen keskustan luona. Kukaan ei ole ilmoittanut mitään syytösten perusteella lahjaksi saamastani asunnosta, joten olen pettynyt tilanteeseen. Asuisin hyvin mielelläni Eirassa.

Elannon piti Wikipedian mukaan pitää Haikaranpesä-ravintolaa, mutta ravintolaa hoitaa jo toinen sukupolvi saman perheen jäseniä. Uskoin lapsena, että vuonna 2000 eläisimme Jetsonit-sarjakuvan tyylistä elämää ja lentäisimme autoilla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Haukilahden_vesitorni

Totesin paluumatkalla, että täytän 18 vuoden kuluttua 70 vuotta ja voimme silloin palata takaisin juhlimaan Haikaranpesään. Olimme molemmat järkyttyneitä tilanteesta, koska en minä ennen ollut näin vanha. Mietin asiaa uudelleen ja muistin, että kyseiseen päivään menee enää 17 vuotta. Päätimme pitää uudet kekkerit, kun täytän 60 vuotta.

Kiitin hyvästä syntymäpäivälahjasta ja kävelimme yhdessä puolentoista kilometrin matkan Niittykummun metroasemalle. Jo neljäs asema jännittävän länsimetron varrelta eli nähtynä on jo Tapiola, Lauttasaari, Matinkylä ja Niittykumpu. Ooh!

Rautatientorilta hajaannuimme, kiirehdin bussiin ja olin viimeisenä jonossa odottamassa bussiin pääsyä. Kuljettaja sulki oven edelläni olleen matkustajan jälkeen ja lähti matkaan. Toivon, ettei hän huomannut minua. Pyhäpäivä, joten seuraava kotibussi lähti 20 minuuttia myöhemmin. Kuljettajan teko sopi hyvin aamupäivän jatkoksi, joten lähdin matkaan samaan suuntaan kulkevalla bussilla, valokuvasin kukkia Koskenrannassa ja pääsin seuraavalla bussilla kotiin.

Pitkä päivä

Pääsin keskiviikkona lähtemään aiemmin töistä esimiehen luvalla ja tein pari tuntia eilen sisään.

Ostin menomatkalla Kaisaniemen metroaseman kahvilasta savujuustopatongin, jonka huomaavainen myyjä teki minulle. Kiva ja edullinen kahvio Picnicin vieressä ja palvelu on aina erittäin nopeaa ja ystävällistä. Kannattaa käydä!

Olin yksin toimistolla, joten sain huudattaa musiikkia kiitettävästi. Kuuntelin yhtä suosikeistani eli Top Gunin Take my Breath Away -kappaletta. Tom Cruise oli aika nätti nuorena, mutta hänkin vaikuttaa vanhenevan. Mikä on tietenkin melko yllättävää.

https://www.youtube.com/watch?v=fUis9yny_lI

Etsin päivän aikana tietoja netistä ja käytin Exceliä. Juttelin rekrytointikonsultin kanssa. Hyvä, että saimme puhuttua jo perjantaina, joten en häiritse yksityispuhelullani työkavereita maanantaina.

Olin jälleen paikalla käsittämättömän aikaisin eli seitsemän jälkeen ja lähdin puoli kuudelta. Kahdeksan tunnin päiviin alkaa jo tottua ja pari lisätuntiakin onnistui. Minun piti ostaa vehnänorasruukku kissoille, mutta suuntasin kotiin. Bussin seinällä kiipeili minileppäkerttu.

Kotona oli näköjään riehuttu ja kylpyhuone oli täynnä kissakarvatukkoja. Kevät ilmeisesti riehaannuttaa (entiset) mieskissat. Illalla oli onneksi rauha maassa, kun olin väsynyt.

Särky silmän takana

Vasemman silmän takana tuntuu usein kipua, vaikka aivoaneurysmaleikkauksesta on yli kuusi vuotta. Silmälääkärin mukaan kipu on normaalia, kun pään sisältöä on ronkittu. Hyvä tietää, niin en suotta kummastele särkyä.

Vuosien aikana luulisi jo tottuneen siihen, että aina jokin kohta särkee. Ystäväni laski, että olen ollut neljänneksen elämästäni kipeänä, vaikka olin pitkällä sairauslomalla ”vain” kuusi vuotta. Pidän edelleen ihmeenä sitä, että parannuin ja pääsin takaisin työelämään.

Myötätunto

Myeloomaa sairastavien murheet surettavat, samoin allogeenisen kantasolusiirron saaneiden. Toivon aina, että kaikilla olisi mahdollisimman hyvä tilanne ja vointi, vaikka kyse on rankoista sairauksista.

Blogi

Blogin lukijoita on yli 9600. Ilahduttavaa!

 

Kepponen

Lauantaina 5.5.2018 Viikin koetilan lehmät hyppelivät niitylle. Joukossa kirmasivat mm. Kepponen ja Limoncello. Suomessa on juontajan kuulutuksen mukaan 280 000 lehmää, joista laitumelle riensi vain pieni määrä.

 

Lehmiä on mitä ilmeisimmin muuallakin, kuin Helsingissä. Hehee!

 

Katsojia riitti eli lehmillä oli hauskaa seurattavaa, kun ne tuijottivat lapsia, aikuisia ja lukemattomia koiria normaalien laidunmaisemien lisäksi.

 

Tulettehan julkisilla liikennevälineillä paikalle -pyyntö oli mennyt osalta ohitse, koska jalkakäytävällä sai varoa ohitse ajavia autoja. Jalkakäytävä oli tietenkin turvallinen etenemispaikka autoille, koska vastaantulevaa liikennettä ei ollut.

 

Näimme menomatkalla hymyilevän beaglen eli anti-Ressun. Beaglet näyttävät usein ilahduttavan happamilta mukavasta luonteestaan huolimatta.

 

Pistäydyimme paluumatkalla ehdotukseni mukaan koetilan Tähkä-ravintolassa, mutta emme jääneet myytävänä olleille lohi- tai kasviskeitolle tai mokkapalakesteihin. Ravintola oli täynnä vanhempia ja söpöä pienempää väkeä.

 

Oikaisimme Maaherranpuiston kautta kauppaan. Olin huhtikuussa ostanut tarjouksesta kengät, jotka olivat kokonumerostaan huolimatta liian suuret. Tunkisin kärkeen sanomalehtipaperia, mutta tilaan Hesarista digilehteä, joten eipä onnistu. Löysin paksummat pohjalliset ja kenkien kantapäähän liimattavat tuet. Jostain syystä en päätynyt kesän häämöttäessä lampaanvillapohjallisiin. Toivottavasti kengät eivät jatkossa putoa jalasta.

 

Kävelimme kaupan jälkeen takaisin kotiin ja vihreä ja kukkiva luonto riemastutti mieltä. Näimme pienen koivumetsikön, jossa Elovena-neidon pitäisi vaeltaa. Vain järvi puuttui, mutta ystäväni ehdotti järveltä näyttävää pressua. Mielestäni kyseessä on melkein sama asia, kuin oikea järvi. Uiminen voi tosin olla haasteellista.

 

KIRJAT

 

Nuuksio retkeilyopas ja kartta                           2014

Joel Ahola

 

Tutkin mielenkiintoisen kirjasen Nuuksiosta. Pitää ehdottomasti päästä retkelle paikkaan, jossa on rykelmä hiidenkivikirnuja, pähkinäpensaslehto, pitkospuita, vaahterakuja, patorakennelmia ja vesiputous.

 

1917                                                                          1917

Kai Häggman, Teemu Keskisarja, Markku Kuisma

kuvatoimitus Jukka Kukkonen

Luin kansalaissotaa kuvaavan teoksen 1917 ja ihmettelin jälleen kerran Suomessa ollutta tilannetta.

Köyhyys ja nälkä ajoivat ihmiset käyttäytymään surullisella tavalla, kun viljaa ei saatu ostettua Venäjältä, epäreilu musta pörssi kukoisti ja monien käytös maassa oli ala-arvoista. Vaikea ymmärtää, että ihminen pakotetaan sotaan, näännytetään tai teloitetaan.

Sillanpään Hurskas kurjuus -kirjasta oli maininta, joten varasin teoksen kirjastosta.

Juhani Ahon mukaan erityistä pahennusta herättivät venäläisten sotilaiden kanssa seurustelleet naiset, koska naisten piti tietenkin valita mieluummin suomalainen mies seurustelukumppaniksi. Mielestäni naisparoilla oli vastaava tilanne, kuin noin 20 vuotta myöhemmin saksalaisten sotilaiden kanssa seurustelleilla naisilla. Kyse ei ollut kapinasta tai rikoksesta, vaan ihastumisesta ja muiden ihmisten tympeästä reagoinnista tilanteeseen. Eipä toisaalta vaikuta mikään maassa muuttuneen sadan vuoden aikana.

Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet

http://itsenaisyys100.fi/

Seitsemäntoista-sarja kansalaissodan ajoista on nähtävissä Areenalla:

https://areena.yle.fi/1-4025187?autoplay=true

Kummankin puolen propagandaa vastustaneen Juhani Ahon kirja Hajamietteitä kapinaviikoilta -kirjan uusintapainos on ostettavissa:

http://www.ntamo.net/product/865/juhani-aho-hajamietteita-kapinaviikoilta-191819192018

Motivointi työvälineenä                        2014

Jukka Oksanen

Kirjan mukaan optimistit etsivät tietoa, myöntävät tilanteen, suunnittelevat toiminnan, käyttävät huumoria, hyväksyvät ja etsivät myönteisiä puolia.

Näin kuvittelin tehneeni, mutta sain eilen kuulla kritiikkiä siitä, että käyttäydyin asiattomasti masentunutta kohtaan olemalla keväästä iloinen. Harmillinen tilanne, koska en ymmärtänyt olevani asiaton.

Kyllä, rahatilanne sapettaa, mutta eipä se onneksi estä kauniista ja vihreästä keväästä nauttimista.

Kirjaston kirjat

Kun luet kirjaston kirjoja, niin muutama pyyntö:

  • puhtaat kädet, joissa ei ole voita tai murusia
  • ei kahvia tai limsaa kirjalle
  • leikkelesiivu kirjanmerkkinä ei ole asiallinen
  • nenä niistetään nenäliinaan
  • kirjaa ei alleviivata (väärät kohdat on aina alleviivattu) tai muuten sotata
  • kyselyitä ei koskaan täytetä kirjaan
  • kavereille ei lähetetä terveisiä (tämä oli yleisempää nuortenkirjoissa)
  • kirja palautetaan ehjänä ja ajoissa

Luin vuosia sitten Aamulehdestä, kuinka kirjaston kirjoja käytettiin pannunalusina, kirjanmerkiksi oli valittu lauantaimakkara tai savukala (?) ja sivut olivat rasvatahrojen peitossa. Vastaaviin kirjoihin törmää nykyisinkin eli kannattaa valita, mitä lainaa. Valitsemani tietokirjat ovat yleensä siistejä eli niistä voinee päätellä, ketkä kyseisiä kirjoja lukevat: puhdaskätiset ihmiset.

LinkedInissä oli tiukka vastustus verorahojen käyttämisestä kirjaston kirjoihin, koska ”kaiken voi lukea e-kirjoina ja ihan omalla kustannuksella”. Hämmentävä kommentti, mutta monet tietenkin mielellään ottavat kantaa siihen, miten juuri heidän verovarojaan pitäisi käyttää. Minä olen aina kannattanut koulutusta, kulttuuria ja terveydenhoitoa, mutta monessa lapsiperheessä suositaan ymmärrettävästi suoraan perheille tulevia tukia.

Luin haastattelun Venäjältä muuttaneesta ja kiinteistönvälittäjänä toimivasta nuoresta miehestä, joka puhui varttuneista herroista käyttämällä sympaattista setä-nimitystä. Kohtelias toimintatapa, mutta en haluaisi olla tätiasiakas.

Veronmaksukyvyn alentamisvähennys

Lääkekattoa, joka oli vuonna 2017 605 euroa (lisäksi ”alkurangaistus” 50 euroa), korkeammista lääkekuluista voi ilmoittaa netin kautta verottajalle Lisätietoja-kohdassa.

Enimmäismäärä on 1400 euroa.

Minulla meni viime vuonna silmätippoihin yli 400 euroa enemmän, joten olisi pitänyt käydä viime vuonna kerjuureissulla Kelassa. Siperia ei ilmeisesti opettanut riittävästi, koska en mennyt.

Jumppakissa.fi -taukojumppa päivää piristämään

http://selkakanava.fi/jumppakissa

Tärkein kohta: Kuusamon (söpöt!) pikkukarhut herkuttelevat hedelmillä

https://areena.yle.fi/1-4430516

 

 

 

 

 

 

 

 

Puuma

Vältän suuria suomalaisia juopottelujuhlia, kuten vappuaattoa ja -päivää, juhannusta ja vuodenvaihdetta.  Pysyn usein kotona. Tänä vuonna aatto oli kaunis ja aurinkoinen, joten rohkenin mennä ulos enkä nähnyt rähinöijiä. Melko harmillista, koska heitä tietenkin pitäisi olla.

Täti & täti

Vappupäiväksi oli luvattu kylmyyttä, kurjuutta ja sadetta, ts. melko normaalia vappusäätä. Vain lumi puuttui.

Ylioppilaslakkia en päähäni laita ja näin niitä kaupungilla lähinnä eläkeläisillä. Heillä ymmärrän lakkienkäytön, koska niiden saaminen oli vielä harvinaista. Todella moni keski-ikäinen välttää hassua valkoista lippalakkia. Haalarinuorilla niitä näytti olevan käytössä, koska nykybingossa useimmat voittavat päähänsä lakin.

Matkustin bussilla ja junalla tätejä katsomaan ja olin aamulla perillä ennen yhdeksää. Kävin kaupassa, katselin valtavaa rakennustyömaata ja vein toiselle tädille lainaan Alex-kirjan ja tuliaiseksi suklaata.

Sain terveellisen, monipuolisen ja tasapainotetun aamiaisen eli kinuskileivoksen ja Spriteä. Joka ikinen kohta täyttyi roskaruoka-aineympyrässä ja hyvää oli.

Kävelin tien yli ja menin toiselle tädille kylään. Vein joitain tuotteita, joita arvelin hänen tarvitsevan ja tietenkin suklaata.

Taloyhtiötä on remontoitu ja porraskäytävä näytti siistiltä. Kulkijaa kyttäävät valot eivät ilahduttaneet, koska haluan valon koko rappukäytävään ja koko ajaksi. Kävin jossain vaiheessa hammaslääkärissä, jonne piti kiivetä ankeaa portaikkoa myöten. Valot syttyivät sattumanvaraisesti eli välillä oli valoja ja välillä ei. Olisi varmaan ollut näppärämpi kulkureitti otsalampun kanssa.

Etsimme remontoidusta asunnosta paria esinettä ja kumpikin löytyi ehdottamaltani paikalta. Haa! Musta mappi olikin punainen mappi ja etsitty kassi oli kellarissa. Kätevää.

Juttelimme mm. muistisairauksista, joita tulee yllättävän nuorille, Suomen Ladusta, jääkärinä toimineesta Väinö Lindén -lääkäristä, joka asui suosikkiosoitteessani Hakalantiellä Keravalla. Puhuimme myytävänä olevasta, pitkään autiona olleesta tontista, edunvalvonnasta, testamenteista, muistihoitajista, keittokirjoja kirjoittaneesta Mysi Lahtisesta, tikkaille kiipeämisestä, tavaroiden järjestämisestä, matkustamisesta, hiihtämisestä golfkentällä, retkiluistelemisesta, avantouinnista ja monista muista mielenkiintoisista asioista. Minulla kävi tuuri ja sain loistavan istumapaikan jo isoäidillä olleesta, kauniisti verhoillusta nojatuolista.

Olisin saanut lainaan Edelleen Alice -teoksen, keski-ikäisenä muistisairauteen sairastuneesta naisesta, mutta en lainannut kirjaa. Elokuvan näkeminen järkytti minua vuosia sitten.

Palasin toiselle tädille, hän luki viemäni lainakirjan loppuun ja juttelimme mm. eläkekassan toimintatavasta, rikossarjoista, poliitikon opiskelusta ulkomailla ja tehtävistä mm. Suomessa ja lukemattomista muista asioista.

Tätien parissa sivistys lisääntyy.

Palasin kotiin eikä junassa tai bussissa ollut minkäänlaista mellakkaa. Kylmyys oli varmaan nitistänyt rankimmat juhlimishalut. Helsingin Sanomien jutun mukaan pahimmat nuoruusryyppääjät ovat nyt nelikymppisiä. Oletan, että joku heistä voi edelleen olla seikasta ylpeä, vaikka heidän raittiimpaa jälkikasvuaan vanhempien alkoholinkäyttö kummeksuttaa.

Hematologi lokakuulle

Minulla oli tälle päivälle varattuna käynti hematologin luona, mutta sain eilen vaihdettua käynnin soittoon. Kaikki on suurin piirtein hyvin ja seuraava käynti on vasta lokakuussa.

Elämää Ratakadulla

SUPO etsi osastosihteeriä ja työskentelypaikka kiinnosti, koska poliisit ovat yleensä luotettavaa seuraa.

Haluaisin ehdottomasti tehdä töitä paikassa, jossa en voi kertoa työstäni tarkemmin. ”En voi sanoa, mitä teen, mutta työskentelen Ratakadulla.”

En hakenut paikkaa, koska en voisi taata asiallisuuttani haastattelussa.

Tuntematon vihollinen (The Normal Heart), Areena

Emmyn voittanut AIDS-elokuva, josta aiemmin mainitsin, on jälleen katsottavissa Areenassa. Julma tarina siitä, miten kylmästi sairastuneisiin suhtauduttiin Yhdysvalloissa.

Aika harva meistä elää selibaatissa.

https://areena.yle.fi/1-2437056

Kukkia, lehtiä ja kevättä

Onnenpensaat kukkivat, samoin nurmikoilla käenrieskat. Monissa pensaissa on lehdet ja puissa voi ihailla suuria silmuja. Ruoho on vihreää ja on jo toiveita sään lämpenemisestä uudelleen.

Vappupäivänä jalat tuntuivat jäisiltä kalikoilta. Onneksi matkassa olivat lämmittävät villasukat.

Puumia ja todellisia puumia

Stig – Puumaa mä metsästän

Couple Share Studio Flat With A Cougar

https://www.youtube.com/watch?v=OkO7be9Dn2c

Hanami la 19.5.2018 klo 12-8, Roihuvuori

Kirsikankukkia voi mahdollisesti ihailla Hanami-päivänä Roihuvuoren kirsikkapuistossa.

https://www.roihuvuori.fi/hanami/

                              Kevään rinteitä

                             lähden nyt vaeltamaan.

                             Jos ilta ehtii

                             on kirsikankukkia

                             joiden alle levähtää.

Sateen ääni sillalla, Tuomas Anhavan käännöksiä (2007)