Lukemattomia asioita tehtävänä, kirjoja luettavana jne., joten katson Areenalta huikeaa sarjaa Invisible Heroes, joka on draamasarja suomalaisista Chilessä 1973.
Sarja on katsottavissa vain Suomessa.
Toivotan kaikille teille oikein hauskaa vappua!
Tein aamupäivällä retken sammakko-ojalle, jossa ei ollut sammakon sammakkoa. Arvelin eläinten olevan päiväunilla. Kävelin polkua pitkin metsikköön ja jatkoin toista polkua pitkin eteenpäin katsomaan pientä kirsikkapuistikkoa. Puissa ei vielä ollut kukkasia.
Roihuvuoren tilanne
Roihuvuoren kirsikkapuissa on lukemani mukaan lähinnä nuppuja, mutta osa kukista on jo auennut.
Rentukoita? Magnolioita?
Jatkoin bussilla matkaa Prismaan, koska vesipulloni oli puolillaan ja halusin täyden vesipullon mukaani.
Kuvittelin, että pääsen nopeasti ulos, mutta pankkikortit olivat kotona, joten maksoin käteisellä. Menin kassalle, jolta oli poistumassa täyden korin kanssa liikkunut mies. Kun hän näki minun lähestyvän jonoa yhden vesipullon kanssa, hän kääntyi ja jäi jonoon. Pahoittelen, että minua nauratti. Siirryin viereiseen jonoon ja edessäni oli vanhempi mies. Hän latoi ostoksensa kassahihnalle ja odotin hänen takanaan vesipulloni kanssa. Ilahduttavan monella ihmisellä on tapana päästää yhden tai kahden ostoksen kanssa liikkuvat maksamaan ennen heitä. Näillä henkilöillä kyseistä tapaa ei ollut.
Tapasin ystäväni ja kävelimme Viikin arboretumiin Prisman läheltä kulkevaa polkua pitkin, koska kuvittelin rentukoiden jo kukkivan ojanvarrella. Näin puron reunalla kukkivan rentukan, joten tietenkin kuvittelin että metsäpurossa on jo kukkia. Eipä ollut.
Polulla tarkeni eli paahtui erittäin hyvin auringon paistaessa. Näin vaikuttavan mainoksen ihosyövästä, joten sain hyvän muistutuksen aurinkovoiteen tarpeellisuudesta. Niska ja korvat kannattaa muistaa suojata, samoin miehillä ylävartalo ja naisilla sääret. Olemme kalpeaa kansaa, joten kärventämistä kannattaa välttää. Toivottavasti kukaan ei enää paahda itseään solariumissa, koska riskit ovat tiedossa.
Väistimme useamman vastaan tulleen kävelijän tai pyöräilevän perheen ja suuntasimme kohti magnolioita oikopolkua myöten ja lintutornin ohittaen.
Eväskori puuttui ja mainitsin nähneeni tiedon, jonka mukaan meidän pitäisi muuttaa Tehtaankadun lähelle, jotta saisimme ostettua korin italialaiskahvilasta. Kukapa ei tarvitsisi erilaisia juustoja, patonkia ja kinkkua retkeä virkistämään? Ilmoitin, että ystäväni saisi kinkun, koska minä katalasti pitäisin juustot ja patongin. En ole ihan varma, oliko päätökseni reilu. (Ehkä hän saisi pienen palan patonkia.)
Ohitimme kävelijöitä varten tarkoitetulle polulle parkkeeranneet pyöräilijät ja ihailimme hetkeä myöhemmin niityllä ja metsässä kukkivia valkovuokkoja. Katselin pieniä ja siroja kukkasia ja ystäväni ihmetteli terälehtien määrää suuremmissa kukissa.
Viikin arboretum on poikkeuksellisen kaunis etenkin keväällä, kun puiden ja pensaiden lehdet ovat heleän vaaleanvihreitä. Kesällä satakieli laulaa magnoliapuiden lähellä.
Magnoliassa oli suuria nuppuja, mutta korkeamman magnolian latvassa oli auenneita, simpukkamaisia kukkasia. Kannattaa mennä muutaman päivän kuluttua katsomaan, ovatko kukat auenneet. Rentukoiden suhteen kannattanee odottaa viikko tai pari.
Kävelimme tyhjän vasikkalaitumen ohi ja kauhistelimme seuraavaksi karmeaa hajua, joka tuli joko pellolta tai navetasta. Viikki on mukava alue, mutta navetan tai sen ympäristön kosto on toisinaan kauhistuttava. Pelloille levitetään ajoittain jotain sellaista, joka myrkyttää hengitysilman joksikin aikaa.
Ohitimme autiona olevan Gardenian, jolle toivoisimme löytyvän käyttöä. Olen surullinen nähdessäni kasvihuoneeseen kuolemaan jääneet rangat. Puutarhurien oli varmaan vaikeaa jättää vuosia hoitamansa kasvit kuihtumaan. Selvitin aiemmin, että Gardenian pihan tuoksuvat pionit on viety Annalan kartanolle.
Ympäristötalon pihalla kukki kaunis onnenpensas, jossa oli lämpimän sään vuoksi myös lehtiä, vaikka useimpina vuosina kaljuissa oksissa on vain kukkia.
Päätimme jatkaa bussilla matkaa koteja kohti.
Illalla lähdin uudelleen sammakko-ojalle ja nappasin roskapihdit mukaani. Sammakko-ojassa ei asunut ketään eli lauma (voiko sammakoista sanoa lauma?) oli ilmeisesti muuttanut pikku kapsäkkiensä kanssa muualle.
Jatkoin matkaa ja poimin pihdeillä roskia. Kävelin aukion poikki ja valtava lokkilauma mekasti iloisesti ruohikolla. Katuja oli selvästi siivottu, koska sain parin tunnin aikana täytettyä kaksi 30 litran muovikassillista roskilla. Bussia odotellessani nostin pihdeillä roskia bussipysäkin roskakoriin.
Olisi varmaan kiinnostavaa jutella sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät erota roskakoria tai katua. Ehkä kotona on sama tilanne eli likaa ja roskia on kaulaan saakka, mutta pidemmillä ihmisillä vain vyötärölle?
Puistokummiksi
Muistutan muita siisteydestä pitäviä helsinkiläisiä, että Sörnäistenkatu 1 – osoitteessa voi liittyä puistokummiksi ja saada käyttöönsä roskapihdit.
Aiemmin poimin roskia hanskoilla tai pahimmillaan paljailla käsillä, mutta nenäliinat yms. erityisen ällöttävät roskat suostun nostamaan vain pihdeillä.
Vinkki: nenäliinat voi pudottaa roskikseen tai viedä taskussa kotiin. Niiden heittäminen maahan on tympeää.
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/232223-puistokummi-voi-loytaa-kadonneen-tavarasi
Pyysin viime vuonna, että erityisen sottaisen kaupan pihaan tai lähelle hankittaisiin roskakori. Roskakoria ei ole, mutta onneksi roskat voi heittää kaupan eteen, viereen tai pensasaitaan.
Kävin tällä viikolla Silmäklinikan Sarveiskalvo- ja etuosakirurgian yksikössä, jossa lääkäri myöhästyi vain puolitoista tuntia.
Silmäklinikka on jo vuosia ollut paikka, jossa saa vietettyä arvioni mukaan puoli turhauttavaa päivää. Tunnen suurta myötätuntoa henkilökuntaa kohtaan, joka joutuu selittämään usein iäkkäille ja kivuista kärsiville asiakkaille pitkät jonot. Onneksi olin terveenä paikalla.
Aikani oli yhdeksältä aamulla, joten menin paikalle varttia ennen ja ilmoittauduin ala-aulassa. Minut ohjattiin viidenteen kerrokseen, jonne menin poikkeuksellisesti hissillä. Hissin ovi oli niin raskas, että oven työntäminen auki oikeassa kerroksessa tuntui tavoitteelta.
Osasto oli remontoitu. Odotustilassa oli paljon ihmisiä, joten tartuntoja pelkäävänä odotin vastaanotolle pääsyäni syrjemmällä. Siirryin yhdeksän aikoihin odotustilaan.
Puoli kymmeneltä hoitaja haki minut pienempään odotustilaan odottamaan vastaanotolle pääsyä. Keskustelin reumaa ja Sjögrenin syndroomaa sairastaneen eläkeläisrouvan kanssa mm. autoimmuunisairauksista ja silmäongelmista. En yleensä ole sairaalajuttelija, mutta tietenkin vastaan, jos minulle puhutaan.
Hoitajat ja lääkärit vaelsivat pienen tilan kautta huoneisiin ja me istuimme ihmettelemässä, koska pääsemme vastaanotolle. Ihmettelyaikaa oli minulle varattu puolitoista tuntia ja mm. nivelkivuista kärsineelle rouvalle ”vain” tunti.
Pääsin vastaanotolle, jossa vanhempi mieslääkäri pyysi anteeksi myöhästymistä ja kertoi, ettei hän tiennyt, missä hänen olisi pitänyt olla. Muistelin haikeana vanhoja hyviä aikoja, kun sihteerit ja vastaanottoapulaiset opastivat hajamielisiä lääkäreitä ja taluttivat heidät oikeaan huoneeseen. Huoneessa oli kaksi hoitajaa eli oletukseni mukaan hoitaja ja harjoittelemassa oleva hoitaja.
Seuraavaksi lääkäri näki aiheelliseksi ilmoittaa, että vahingoitan silmiäni silmätippoja tiputtamalla ja aiheutan itselleni silmätulehduksen. Totta, minulla oli vuosi sitten silmätulehdus eli hän oli oikeassa näiden lähes seitsemän vuoden aikana eli silmätulehduksia on ollut ihan tulvimalla. No, ehkä niitä oli joskus aiemminkin, mutta NS. keljuilu sapetti.
Tilanne voisi olla toinen, jos hän eläisi minun elämääni, jossa joudun käyttämään 25 silmätippapipettiä päivässä. Käsien desinfiointi ei yleensä onnistu ja minulla on Minigrip-pussissa mukana liuta avattuja silmätippapipettejä. Avaan pipetit mieluummin kotona pestyillä ja puhtailla käsillä kuin likaisilla, joten olen kehittänyt minulle toimivan ratkaisun.
En ehkä aloittaisi keskustelua potilaan – tai asiakkaan – kanssa noin, jos olisin PUOLITOISTA tuntia myöhässä. En tietenkään kiinnittänyt aikaan juuri mitään huomiota, kun minun olisi pitänyt olla töissä ja jokainen hetki Silmäklinikalla veisi minulta työaikaa. Oli noloa olla pitkään kipeänä ja nyt jouduin käymään tutkituttamassa kuivia silmäni, joissa on kroonista käänteishyljintää allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Lääkäri ilmoitti, että silmissäni on kosteutta. Olihan niissä, koska olin juuri lisännyt Oculacia. Silmäni olivat kunnossa.
Listasin jälleen tipat, joista ei ole apua. Tämäkin silmälääkäri tarjosi Thealoz Duo – tippoja eli lääketehtaan myyjä on saanut useamman lääkärin uskomaan, että tipoista on apua. Harmi, ettei niistä ollut minulle mitään hyötyä. Kerroin käyttäneeni Ikervis-silmätippoja niin pitkään, etteivät tipat enää kirvelleet. Harmi, ettei niistä ollut apua, kuten joillekin potilaille. Kyllä, olen kokeillut geelimäisiä Kelan korvaamia tippoja, jotka eivät sopineet. Olisi mukavaa, jos saisin täyttää No can do – lomakkeen etukäteen, jotta samaa keskustelua ei käytäisi joka vastaanotolla.
Kerroin, että mietin lääkäriaseman ulkoportaille mätkähtämiseni jälkeen parina päivänä näkemiäni lasiaisia. Näen niitä toisinaan, kuten useimmat vanhemmat ihmiset, mutta kaatumisen jälkeen silmissäni vilisivät haileammat ja tummemmat pilkut useamman päivän ajan. Näkö ei muuttunut, joten en pelännyt verkkokalvon irronneen. Lääkäri tutki silmäni pitkän pumpulipuikon avulla eli istuin tuolissani ja hän työnsi tutkimuslaitteen eteeni. Laitoin leukani telineeseen, nojasin otsani ohjattuun kohtaan ja lääkäri tuijotti silmiini. Olen liian lyhyt laitteeseen, joten joudun aina kurottelemaan, jotta istun oikeassa asennossa.
Silmälääkäri päätti, että silmiini laitetaan pupilleja suurentavat tipat, jotka hoitaja lisäsi viereisessä huoneessa. Vanhempi rouva istui edelleen odotustilassa, joten toivoin, että hän pääsee minun jälkeeni vastanotolle ja huomasin myöhemmin, että hän pääsi. Kysyin hoitajalta, kauanko odotan pupillien suurenemista ja vastauksena oli 15–30 minuuttia ja minun kannattaisi istua lähellä huonetta. En hetkeäkään olettanut, että pääsisin niin pian takaisin vastaanotolle. Vaelsin hyvin ruuhkaiselta käytävältä yskättömämpään ala-aulaan.
Silmäklinikan kahvio oli remontissa 6.5. saakka, joten kirjoittelin viestejä alakerrassa. Reumaa sairastavalla rouvalla oli ollut lyhyt vastaanotto, joten näin hänet uudelleen. Hänellä oli kaulassaan kaunis kultainen ketju, joten varoitin häntä kaduilla liikkuvista korurosvoista. Joltain hänen ystävältään oli viety koru, mutta ei rosvojen kanssa tarvitse edes jutella, jos he haluavat ryöstää arvoesineitä. Toivotimme toisillemme hyvää vointia.
Palasin odotustilaan, jossa istuivat eläkkeellä oleva äiti ja hänen tyttärensä. Aulaan tuotiin pyörätuolissa vanhempi mies, joka näytti söpöltä tontulta. Hän istui selin meihin ja kysyi, mikä päivä tänään on? En heti huomannut, että hän puhuu meille, koska olen tottunut kovaäänisiin matkapuhelinräpättäjiin. Lopultakin sain käytettyä kuvaavaa sanaa räpättäjä! Mies toisti kysymyksensä, joten kerroin päivän ja hän kiitti tiedosta. Hoitaja kävi katsomassa silmieni suurentuneita pupilleja ja odotus jatkui. Hyvä tietenkin, että useampi pitkään odottanut potilas pääsi vastaanotolle. Kerroin kahviosta puhuneella äidille ja tyttärelle, että kahvio on remontissa, jotta he eivät suotta suunnista alakertaan.
Noin 45 minuutin odottelun jälkeen pääsin takaisin vastaanotolle. Hoitaja pudotti silmiini puuduttavia tippoja ja lääkäri pyysi minua katsomaan ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Silmissäni ei onneksi ollut mitään ongelmia, joten hän pyysi soittamaan, jos vielä näen lasiaisia.
Tutkimuksen jälkeen lääkäri määräsi minulle kortisonitippoja, joiden käyttöä voin kokeilla. Toivottavasti kyseisistä tipoista on jotain hyötyä. Vastaanoton jälkeen odotin käytävällä, että hoitaja tuo minulle reseptin ja tiedon seuraavasta vastaanotosta. Sain hetken kuluttua lapun, jossa aikani oli syyskuussa klo 10:30. Pyysin, että saan klo 8 olevan ajan, koska työn kannalta aika on hankala. Puolitoista tuntia myöhästyneen lääkärin päätöksen mukaan en saanut, joten soitan myöhemmin Silmäklinikalle ja pyydän sekä ajan että mielellään myös lääkärin vaihtamista. Sain vielä työpaikkaa varten lapun, koska vietin Silmäklinikalla kaksi ja puoli tuntia.
Laitoin aurinkolasit silmiäni suojaamaan ja bussimatkan jälkeen pääsin töihin jo klo 12:20. Onneksi minulla oli plussaa saldossa. Avasin tietokoneen ja lähdin lounaalle.
Hyvä, etteivät näkemäni lasiaiset olleet haitallisia, mutta muuten käynti tuntui turhalta rahanmenolta happaman lääkärin tutkittavana. Suosikkini Silmäklinikalla on ollut superystävällinen ja taitava mies, joka muistaakseni toimi ylilääkärinä Lauttasaaren silmäsairaalassa.
Koivut jo lehtii
Terve Suomeni maa. Lämpimien huhtikuun päivien vuoksi koivuissa on jo yhtä isot lehdet kuin äitienpäivänä, joten olen hyvin tyytyväinen.
Kohta on vappu, jolloin voi ostaa teekkarien hauskana pitämää Äpy-lehteä.
Äiti piti mieskuoron esityksistä, joten monena vuonna kävimme vappuaamuna kuuntelemassa laulua, jossa ilmassa leivokset leikkiä löivät.
Ullanlinnanmäellä olen tietenkin käynyt, mutta vappujuopottelu ei ole koskaan kiinnostanut enkä enää mene Havis Amanda – ryysikseen palelemaan tai käytä hassua lakkia.
Magnolia ja viitasammakko
Kaisaniemessä kukkivat jo magnoliat, joten aika suunnata magnoliatarkastusretkelle Viikin arboretumiin ja jatkaa sammakkolammelle kuuntelemaan viitasammakoiden haukuntaa.
Koetilan lehmät la 4.5.2019, kirmaushetki klo 11:10
Viikin koetilan lehmät kirmaavat laitumelle lauantaina 4.5. klo 10–13 eli reippaat isykät ja äitykät ajavat jälleen letkana laitumien lähelle kävelyteitä pitkin. Oi niitä kaukaisia aikoja, kun lapset ja aikuiset jaksoivat vielä kävellä jopa kilometrin verran.
Busseilla 78, 57, 506 ja 550 pääsee kätevästi laitumien lähelle.
Taidetta
Kutsu minua nimelläsi André Aciman
Ihastuin elokuvaan, pidin englanninkielisestä teoksesta ja lainasin Antero Tiittulan viehättävästi suomentaman tekstin, jossa Elion ja Oliverin elämä Italian auringossa avautui uudelleen. Kirja on kaunis rakkaustarina kahdesta nuoresta miehestä, yliopistoprofessorin 17-vuotiaasta pojasta ja 24-vuotiaasta amerikkalaisesta yliopisto-opiskelijasta, joka viettää useita viikkoja Elion perheessä hedelmätarhojen keskellä.
Epäröinti, rakkaus, läheisyys, musiikki, kirjallisuus ja perheen tärkeys korostuivat teoksessa, samoin ihastuminen, suhteen kehittyminen, naapurin pikkutytön kohtalo, uiminen ja miesten tapaaminen vuosia myöhemmin Yhdysvalloissa. Haikean kirjan luettuani uskoin jälleen rakkauteen ja hyvyyteen maailmassa.
Aciman esiintyy 17.–18. toukokuuta 2019 Helsinki Lit – festivaaleilla Savoy-teatterissa.
Oodi
Helsingin Sanomien Oodi-kirjastoon on mennyt yllättävän suuri rahasumma, koska kirjastossa on mm. vakituinen siivooja. Hyvä päätös, koska kaunis kirjasto oli yllättävän epäsiisti jo alkuvaiheessa hiekan ja soran rahistessa lattioilla.
The Queen’s Corgi – Official Trailer
Mm. presidentti Trump pääsi mukaan esittelyfilmiin.
Kävimme pitkäperjantaina ihailemassa Talvipuutarhan kukkia, kuten hyvin moni muukin. Puutarhan pihalla kukkivat krookukset ja pääsiäisliljat.
Yleisölle suljetun alueen rinteissä kukoistivat siniset skillat.
Vastaanotossa oli kakkupöytä, joten osa vierailijoista osti täytekakkupalat. Talvipuutarhassa on useita pöytiä, joissa voi syödä joko omia eväitä tai kasvihuoneessa (harvoin, luulisin) myytäviä tuotteita.
Kasvihuoneessa kukoistivat moniväriset orkideat, perunanarsissit, orvokit, erilaiset mehikasvit ja mm. violetit hyasintit. Kauniit kukat, joita ei voi voimakkaan tuoksun vuoksi ottaa jouluna kotiin. Hennoin tuoksu on lukemani mukaan valkoisessa hyasintissa.
Elämä olisi ehkä helpompaa, jos rakastaisi kodin ”raikasteita” eli kauhulle haisevia kukkaistuoksuja, autoihin myytäviä ”tuoksuvia” kuusia ja kestäisi monien pesuaineiden karmean löyhkän. Puhdas tuoksuu puhtaalta, eikä haise pesu- tai huuhteluaineilta.
Hanami su 19.5.2019, Roihuvuori
Pensaissa on jo suuret lehdet, leskenlehdet, valkovuokot ja onnenpensaat kukkivat ja päivä päivältä luonto näyttää paremmalta.
Pian lähistöllä kukoistavat vaaleanpunakukkaiset kirsikkapuut. Hanamia juhlitaan Roihuvuoressa sunnuntaina 19.5.2019 klo 12–18:30.
Vältän ihmismassoja myös ulkona, joten käyn aina ennen juhlia ihailemassa viehättäviä kukkia.
Universal Stone
Olen kuurannut kylpyhuoneen kaakeleiden saumoja erilaisilla pesuaineilla, mutta edes rautakaupan järeät tuotteet eivät tuntuneet tepsivän. Höyrypesurilla sai kätevästi puhdistettua lattiaa, mutta saumat näyttivät epäilyttäviltä. Muistin kaapissa olevan Universal Stone -purkin ja pesin laattasaumoja sienellä levittämäni hajustamattoman ja myrkyttömän tökötin ja kaakeliharjan avulla. Toimii!
Muiden sairauksiin reagoiminen
Luen edelleen useita syöpäpotilaspalstoja, koska myeloomasta paranemisestani huolimatta oletan, että sairaus palaa minun jossain vaiheessa. Ei pitäisi olettaa.
Törmäsin jo edesmenneen potilaan kirjoituksiin. Hän oli muille sairastuneille vihainen, koska edes allogeeninen kantasolusiirto ei parantanut häntä. Muilla oli hänen mielestään vain mitättömiä pikkuoireita, mutta hän ilmoitti olevansa todella sairas.
Ymmärrän, että tilanne oli hänelle surullinen ja vaikea, mutta en ymmärrä muiden potilaiden katkeraa syyllistämistä. Jokaisella sairastuneella on omat oireensa ja murheensa, koska kyse on parantumattomasta syövästä, jota onneksi voidaan hoitaa nykyisin monilla eri lääkkeillä.
Eihän hän edes tiennyt muiden tilanteista, koska monet sairastuneet kirjoittavat vain joistain sairauteen liittyvistä oireistaan. Osalla syynä on se, etteivät he halua pelotella muita omalla tilanteellaan.
Ferritiini
Keskustelupalstoilla herjattu ferritiini tuntuu olevan tietämättömien kriitikkojen suosittuna puheenaiheena. ”Kenelläkään ei ole mitään ongelmia ferritiinin kanssa ja syynä alhaisiin arvoihin ovat vain laiskuus ja hyvin todennäköisesti yleinen pahuus jäkätijäkätijäkäti.” Yleisen ja erityisen pahuuden tietenkin allekirjoitan.
Varastoraudan puutteesta kärsii yli 10 prosenttia naisista ja yli kolme prosenttia miehistä. En usko, että aiheesta tietämättömiä on noin 85-87 prosenttia. Hehee!
Nuorempana sain bussipysäkeillä ja rautatieasemilla ympärilleni selittämään liudan höperöitä ja juoppoja, jotka luulivat minua hämäävien kasvojeni perusteella kiltiksi ja mukavaksi. He erehtyivät pahasti. Vanhenemisen etuna on, että saa olla kaikessa rauhassa.
Vuosia sitten kävimme sisareni kanssa katsomassa isovanhempia kahdessa eri sairaalassa, koska toinen oli vaikeassa verisuonileikkauksessa ja toinen oli hoidossa sydänoireittensa vuoksi. Täydessä junassa oli kärttyisä ikähenkilö, joka olisi halunnut kipeän jalkansa vuoksi pitää itsellään neljä paikkaa. Teimme pitkää päivää ja isovanhempien tilanne huoletti, joten rohkenimme istua mummelin viereen. Puhuimme matkalla sairaalakäynneistä ja vihainen neiti tai rouva tuijotti meitä pistävästi koko matkan ajan. Lähtiessämme hän tokaisi, että näköjään RAHVAS matkustaa junassa. Olin niin häkeltynyt, että vain tuijotin häntä. En tietenkään voinut sanoa ikäilkiölle mitään. Nyt tähtään siihen, että mitä enemmän ikää tulee, sitä varmemmin puhun muista matkustajista rahvaana. Ehkä.
Pitkien syöpähoitojeni jälkeen ferritiiniarvoni oli enää 19 mikrogrammaa litrassa, vaikka arvon pitäisi ylittää 100. Hematologit eli verisyöpälääkärit huolestuivat tilanteesta, joten suolistoni magneettikuvauksen jälkeen syön rautalääkettä ja B12-vitamiinia ja toivon arvon nousevan, koska olen naurettavan väsynyt. Minulla ei onneksi ole suolistosyöpää.
Pitkään kestänyt flunssa-, poskiontelotulehdus- ja mononukeloositilanne sotki rautalääkkeen ottamista, koska sain antibioottikuurin. Kaksi vatsaa sekoittavaa lääkettä oli liikaa, joten luovuin tilapäisesti rautalääkkeistä.
Jääpalojen syöminen on ilahduttavaa ja voi liittyä alhaiseen ferritiiniin. Ooh, jääpalat ovat hyviä!
Raudansaantia voi parantaa juomalla aterian yhteydessä mehua tai syömällä vitamiinivalmistetta. (HS 26.11.2018). Minulle tulee talvella appelsiinihimo ja joka kevät hillitön hinku juoda appelsiinimehua. Väitin aiemmin, että kyse oli piristävän oranssista väristä, mutta ehkä alhainen ferritiini sai aikaan reaktion? Mielestäni teoriani on melko hyvä.
Keski-ikä, vuosien syöpähoidot ja rankka lääkitys varmasti väsyttävät, mutta ehdin jo huolestua siitä, etten eläimistä pitävänä muistanut työkaverien koirien rotuja. Kyse oli nolosta – ja tietenkin täysin kuvitellusta – ferritiinipöperöpäisyydestä.
Uskonto
Heinäkuussa 2018 helsinkiläismiehistä alle puolet kuului kirkkoon ja naisista alle 60 prosenttia. Maahanmuutto muuttaa tilannetta.
Monilla syöpäforumeilla on toivomus siitä, ettei uskonnosta puhuta, koska puhe voi loukata osaa kirjoittajista. Olen syntynyt uskovaiseen perheeseen ja kuulun edelleen kirkkoon, mutta ymmärrän kirkkoon kuulumattomien tai kirkosta eronneiden tilanteen erittäin hyvin. En ole koskaan pitänyt ns. miekkalähetyksestä tai pakanoille uimahousuja ja Raamattu -tyylistä, koska jokaisella on oikeus uskoa mihin lailliseen haluaa.
Useista palstan pitäjien esittämistä ohjeista huolimatta osa tuo uskoaan julki todella paljon. Minun on vaikea ymmärtää tilannetta, koska kyse on SYÖPÄpalstoista, ei uskonnolliseen keskusteluun liittyvistä palstoista.
Olisi varmaan kätevämpää, jos uskonnosta kirjoittavat kaveeraisivat keskenään esimerkiksi Facebookissa ja kirjoittaisivat syöpäpalstalla syöpään liittyvistä asioista.
Pahimpia oli näkemäni kirjoitus, jossa joku oli häätämässä uskontokirjoituksista pahastuvia syöpäpalstalta. Kyseessä EI ole uskonto-, vaan syöpäpalsta.
Luin aiemmin kirjoituksen, jossa ”hurskas” kristitty näki aiheekseen haukkua toisen uskonnon edustajan syöpäpalstalla. Oli kiusallista lukea roskalehtityylisiä paasauksia politiikasta tai raivoavaa suhtautumista muihin uskontoihin tai homoseksuaaleihin. Miksi ihmeessä kahden aikuisen välisen suhteen pitäisi kiinnostaa muita ihmisiä?
Tietämätön, häijy ja valistumaton saa tietenkin olla, mutta muut pitää säästää omalta tietämättömyydeltä esimerkiksi 10 vuotta sitten kirjoitetuissa blogikirjoituksissa, joissa kehotetaan viheliäisiin rikoksiin.
Onneksi pahimpia raivoajia ja räyhähenkiä ei tarvinnut seurata Facebookissa, vaan heidät pystyi estämään.
Jollain palstalla kirjoitti vihainen vanha mies (jännittävää, että sukupuoli yhdistää kirjoittajia), joka luuli tietävänsä kaikesta kaiken ja puuttui jatkuvasti muiden teksteihin tietämättä asiasta yhtään mitään. Rasittavaa käytöstä.
Valtaosan rikoksista tekevät miehet, vankilat ovat täynnä miehiä ja sodissa riehuvat miehet. Harmillista, miten testosteronin aiheuttama aggressiivisuus näkyy niin monissa asioissa.
Toisaalta en tunne olevani mukava ihminen, kun haluaisin Isis-retkeilijöiden jäävän nykyisille asuinalueilleen ja toivoisin ”ystävällisesti”, että ihmisten ja historiallisten rakennusten kimppuun julmalla tavalla käyneet taistelijat tuomittaisiin Hammurabin lailla eli mitä muille teit, sen koet myös itse. Ratkaisuni on kaikkea muuta kuin humaani, mutta kauhujuttuja lukeneena näen oikeudenmukaisena, että jokainen maksaa siitä, miten on muita kohdellut.
Lopuksi oma ystävällinen ja huomaavainen neuvoni, joka ei liity millään tavalla syöpähoitoihin, yleis- tai erityiskriminaaleihin tai politiikkaan: puolison pettäminen on ala-arvoista. Erotkaa ensin ja aloittakaa vasta eron jälkeen uusi suhde.
Ravintola Karl Johan, Yrjönkatu 21
Kävimme eilen syömässä ravintola Karl Johanissa eli sain syntymäpäivälahjani etukäteen. Kiitos, M!
Alkuruoiksi valitsimme lipstikkakeiton (pyysin pekonitta, koska possut ovat fiksuja) ja vorschmackin, pääruoaksi otimme päivän tuoreen kalan eli taimenen, perunoita ja tryffeleitä ja parsaa hollandaisekastikkeessa. Kastike oli hyvää, mutta söin vain pienen määrän. Olen huono hollandaisekastikkeisti, joka on melkein sana. Olin iloinen siitä, että kauniissa annoksessa oli sekä vihreä että valkoinen parsatanko, koska suosin vihreää. Jälkiruokana oli suklaamarkiisia ja mandariinisorbettia (ooh!) ja omenapiirakkaa, kuusijäätelöä ja marenkia. Sain napsia marengit ystävän lautaselta eli tapaaminen oli sekä keskustelun että ruoan puolesta erinomainen. Karl Johanissa osataan kokata ja tarjoilija oli hyvin ystävällinen. Yllättävän paljon ihmisiä käveli pitkin Yrjönkatua eli Helsinki ei ollut niin autio kuin olisi voinut suljettujen ravintoloiden perusteella päätellä.
Harkitsin alkuruoaksi tartar-pihviä, jota aiemmin rakastin. En tiedä, onnistuisiko syöminen enää, koska syön hyvin vähän punaista lihaa. Pitäisi syödä enemmän jo – kuvittelemani, hehee – ferritiiniarvon vuoksi.
Kävelimme, ts. lämmittelimme rautatieasemalle Forumin kautta, joten pääsimme ihailemaan Silmälasikeskus Forumin huikeita silmälaseja Kukontorilla. Ainakin aiemmin silmälasit ostettiin yksittäiskappaleina Ranskasta ja jo huikeiden lasien sovittaminen oli hauskaa.
Suonenveto
Herään aina välillä siihen, että oikeassa pohkeessa on viheliäinen suonenveto. Luin, että suonenvedot yleistyvät vanhetessa ja etenkin yli 50-vuotiailla on suonenvetoa. Jalan venytteleminen auttaa, mutta kipu on inhottava. Nestettä pitäisi juoda riittävästi, mutta juon nyt jo niin paljon, että suurempi nestemäärä olisi farssi. Suolatasapaino pitää säilyttää. Pitäisikö laittaa muutama merisuolakide suuhun ennen nukkumaanmenoa? Hmm. Jalkojen venyttely ennen nukkumaan menoa voi auttaa ja kipu saattaa olla lievempi. Magnesium mahdollisesti auttaa, joten pitänee kaivaa magnesium-purkki esille. Magnesiumarvoni olivat jossain vaiheessa niin korkeat, että magnesium kiellettiin kokonaan.
Opiaatit, efedriinit ja muut kodeiinit
Helsingin Sanomissa oli jälleen kirjoitus siitä, kuinka osa jää heti koukkuun kipulääkkeisiin. Siinä vaiheessa, kun kivuista kärsiviä syöpäpotilaita estetään saamasta tehokkaita ja toimivia kipulääkkeitä, menen kiljumaan Eduskuntatalon portaille. En enää tarvitse vahvoja kipulääkkeitä, mutta ymmärtääkseni portailla kiljuminen on oikea paikka.
Mm. mononukleoosia hoitanut lääkäri oli harmissaan siitä, että vahvoja kipulääkkeitä myönnettiin myös lievempiin kipuihin, joihin niitä ei pitänyt määrätä. Lähes kaikilla on netti, joten luulisi, että ihmiset tutkisivat saamiaan lääkkeitä ja perehtyisivät haittavaikutuksiin. t. Lyricaa en koskaan hakenut
Toisaalta valtaosa ei jää koukkuun lääkkeisiin eikä meditaatioista jne. ole välttämättä mitään hyötyä kivun taltuttamisesta. Eiväthän kaikki edes Suomessa juo alkoholia ja yhä harvempi polttaa tupakkaa.
Pidän edelleen itseäni onnekkaana, koska pahoinvointireaktioiden vuoksi mikään vahva kipulääke (yök), alkoholi (pahaa, haisee, tyhmentää) tai tupakka (pahaa, haisee) eivät koukuttaneet.
Kodeiini- ja efedriinipitoista yskänlääkettä käytin kovan yskän taltuttamiseksi, en huvitteluna.
Kävelin aurinkoisena iltapäivänä äänestämään. Ihailin solisevaa puroa ja olin iloinen siitä, että puissa ja pensaissa on jo isoja silmuja eli mitä parhain vuodenaika.
Kuulin aikoinaan opetuksen siitä, että vaaleissa äänestetään, jottei vastapuoli saa enemmän ääniä. Mielenkiintoinen teoria, mutta ei välttämättä virheellinen.
Sunnuntai-iltana seurasin jonkin aikaa vaalituloksia ja menin nukkumaan. Maanantaina luin digilehteä ja olin iloinen siitä, että naisehdokkaat pärjäsivät.
Hätkähdin vaalitulosta, mutta joka vaaleissa monet äänestävät tyhjää, Akua, Mikkiä tai piirtävät kuvan, joka mahdollisesti liittyy veneilyyn. Kyseisiä äänestyslappuja on vaikea ymmärtää. Miksi heittää oma ääni hukkaan?
Palmusunnuntai
Unohdin varata karkkeja virpojille, joita ei onneksi käynyt oven takana. Toisaalta hyvä, koska olen useana vuonna ostanut karkkeja ja lähes joka vuonna syönyt kyseiset karkit, koska virpojat eivät käyneet.
Pääsiäismunia en ole ostanut, koska niiden syömiseen tarvitaan urhea luonne. KUKA valitsee pääsiäismuniin käytettävän ”suklaan”?
CRP
Torstaina kävin lääkärissä ja kuulin, että CRP oli lopultakin 12 eli lähellä kymmentä, joka kertoo tulehduksen katoamisesta. Pitkään jatkunutta lievää kuumetta ei enää ollut.
Olin inttänyt useita kertoja pitkää sairauslomaa vastaan, mutta lääkäri ja minä olimme samaa mieltä terveydestäni. Takaisin töihin – lopultakin!
Saamani astmasuihke on loistava ja hillitsee yskää. Käytän lääkärin ohjeen mukaan astmapiippua kahden viikon ajan.
Hoitaja huvitti minua kutsumalla vahingossa CPR:tä EKG:ksi eli sydänsähkökäyräksi. CIA, KGB tai SIS (MI6) – ei kai lyhenteillä ole juuri mitään merkitystä? Jostain syystä senkka on helpompi muistaa kuin CRP, joten onneksi voi sanoa tulehdusarvo.
Hupaisaa
Pääsin palaamaan töihin maanantaina. Päivä oli poikkeuksellisen hilpeä, kun teimme nimilistoja mm. silmienvärin perusteella (vihreäsilmäisenä taidan olla turvassa sinisilmäisten kanssa) ja ennakoimme Suomen tulevaisuutta mm. merien ja järvien ja muun luonnon osalta.
Enää
Hauska miespuolinen työkaveri halusi ehdottomasti kirjoittaa enään, joten opetin hänelle herkän ja suloisen Jos kirjoitat enään, niin lyön sua nenään -runoelman. Tyttöystävä räyhää hänelle samasta enää-aiheesta kotona.
Työkaveri tietenkin oletti, että olen ollut otsaruhjeeni perusteella tappelussa eli keskustelumme olivat äärettömän tasokkaita.
Hienoa, että tärkeisiin asioihin puututaan ja onneksi meitä molempia viehättävät sarkasmi ja musta huumori.
GOT it
Tärkeänä puheenaiheena kahvitauoilla oli suosittu Game of Thrones -sarja, josta en ole nähnyt yhtään jaksoa. Minulla on selkeä aukko sivistyksessä. Varmaan pitäisi, koska sarjassa on lohikäärmeitä enkä ole koskaan nähnyt yhtään lohikäärmettä.
Vastustin keskustelun aikana på svenska -taustaisen rullatuoli-sanan käyttöä, koska kyseessä on pyörätuoli. Lopulta päädyimme lohikäärmeisiin, joita työnnettiin pyörätuoleissa. Men inte på rullstol!
Vetoan ikääni ja katson mieluummin remontointi- ja puutarhasarjoja, jotka on kuvattu Iso-Britanniassa. Uskon, että valtaosa ihmisistä on onnellisia asuessaan viehättävissä rakennuksissa, joissa on hyvin hoidettu piha kauniin ja vihreän maiseman keskellä. Tilastot olivat ja ovat toisinaan eri mieltä kanssani.
Murhe
Pariisin Notre Damen tulipalo järkytti ja kauhistutti. Onneksi valtaosa kirkosta saatiin pelastettua.
Rusakko, jos toinenkin
Olen lukenut vakaumuksellisen henkilön käsityksen siitä, ettei Helsingissä ole kuin kissoja ja koiria muutaman rotan, hamsterin, liskon ja käärmeen lisäksi. Tietenkin uskon kyseistä henkilöä.
Näen usein kesäkauden aikana harhoja laiduntavista lehmistä ja eilen aamuna olin näkevinäni rusakon ja paluumatkalla kuvittelin näkeväni kolme rusakkoa pellolla. Ennätysilluusioni oli vuosia sitten seitsemän rusakkoa aamukävelyn aikana. Valkoinen lumikkokuvitelma ojanpientareella oli hyvin sievä.
Työkaverilla on pitkät ripset kuin bambilla, mutta en ole varma, voiko miestä huomioida tässä laskennassa? Hänen veljellään on yhtä pitkät ripset eli jotkut onnistuvat syntymään hyvällä perimällä.
Bambista tuli mieleen, että uusi Dumbo-elokuva vaikuttaa trailerin perusteella hyvin sympaattiselta eli isoista korvistakin on varmasti hyötyä. Mikä tahansa elokuva, jossa näyttelee Danny DeVito, on tavalla tai toisella taidetta.
YouTubesta luin palautteen, jonka mukaan joku haastaa elokuvayhtiön oikeuteen, jos Dumbo ja tämän äiti eivät enää tapaa toisiaan. Toinen kummasteli, ettei Tim Burton -ohjaaja nimittänyt Johnny Depp -näyttelijää Dumboksi. Hehee!
Aurinkoista ja lämmintä
Vuorossa on lämmin ja aurinkoinen viikko, joten erittäin hyvältä vaikuttaa.
Kiitos taitavalle Aku-piirtäjälle, jonka taideteoksen valokuvasin apteekissa!
Ystävällinen lääkäri katsoi otsassani olevaa paranemassa olevaa ruhjetta, jota ei koskaan tikattu tulehdusriskin vuoksi. Hän ehdotti, että korjautan otsaan jäävän jäljen plastiikkakirurgilla.
Elämme selvästi eri finanssitaloudellisessa todellisuudessa, koska en ikinä korjauttaisi hieman ruhjoutunutta ikänaamaani plastiikkakirurgilla.
Suurin syy on raha eli käyttäisin kyseiset eurot, jos niitä olisi, mieluummin kotiin ja matkustamiseen. Unelmamaailmassa matkustaisin Reykjavikin kautta Bostoniin ja pääsisin ihailemaan Harvardin yliopistoa joko kirsikkapuiden kukkiessa tai syksyn värikkäiden lehtien aikaan.
Kun pidän Englannista, niin käsittääkseni minun kuuluu pitää myös Uudesta-Englannista. Merenrantaa, viehättäviä majakoita, kauniita rakennuksia ja erittäin kiinnostava historia, vaikka napostelijahait hieman hirvittävät.
Mahdollisesti ostan apteekista jotain voidetta tai öljyä, joka edistää otsakuopan paranemista.
Tehokas yskälääke, tehokas yskälääke!
Aerobec Autohaler -inhalaatiosumuteliuoksesta tuntuu olevan hyötyä pitkäaikaisen yskän hoidossa. Ottaminen on surkuhupaisaa, koska minua yskittää sekä sumutteen käyttö että suussa oleva lääke, mutta yskä tuntuu hyytyvän sumutteen jälkeen. Lääkäri selvästi tiesi, mitä hän minulle ehdotti.
Pakkaus maksoi alle 21 euroa eli inhimillisen vähän. Tuntuu turhauttavalta ostaa vuodesta toiseen kalliita lääkkeitä, joita ei voi käyttää, koska ne eivät sovi minulle. Hyvänä esimerkkinä olivat monet kipulääkkeet.
Vien rahat mielelläni Yliopiston Apteekkiin. Apteekkareilla menee erittäin hyvin, vaikka en tue heitä lääkeostoillani. Kannattaa suositella lapsille proviisoritutkintoja ja apteekkareiksi hakeutumista.
Mukava farmaseutti neuvoi, että Apteekkariliiton sivulla on videoita, joissa neuvotaan inhalaattorien käyttö. Löysin maininnan videoista Apteekkariliiton sivulta, mutta hakutoiminnolla en löytänyt mitään. Kyllästyin etsimiseen ja luin lääkkeen tuoteselosteen, joka pitää (ts. pitäisi) aina lukea. Opasteesta ja kuvista oli apua.
Kuoreet
Ostin kissoille kuoreita, jotka pakastin ja tarjosin niille jo yhden erän, joka melkein viehätti kissoja. Ongelmana oli, että kalat haisivat kammottaville ja haju ei kadonnut edes kissankupit pesemällä tai tuulettamalla.
Kerrassaan kaamea katalien kuoreiden kosto.
Mrs Wilson, Areena
Jos haluat nähdä käsittämättömän ja ikävä kyllä todellisen tarinan brittinaisen elämästä, niin suosittelen kolmiosasista minisarjaa Mrs Wilson Areenalla.
Jos sinusta tuntuu, että kaikenlaista outoa sattuu ja tapahtuu elämässä, niin sarjan jälkeen huomaat elämäsi olleen rauhallista ja tasapainoista.
SKAM, Ranska
Jos olet henkisesti noin 16-vuotias, niin Ranskassa kuvattua SKAMia voi seurata YouTubelta. Eräs tuntemani henkilö teki niin, koska Lucas ja Eliott ovat niiiiin nättejä.
Kirjasto
Lainasin laillistetun ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen kirjan Pötyä pöydässä Älä usko kaikkea mitä ravinnosta sanotaan, joka on Kirjapajan julkaisu vuodelta 2018.
Jos pelkkä höpsismi ja/tai mutuhoidot eivät kiinnosta, niin suosittelen teosta.
Aloitin lukemalla kasvisraudasta, koska minua aikoinaan huvitti (anteeksi) sairaanhoitaja, joka kehotti syömään persiljaa parantaakseni hemoglobiiniarvoa. Kirjan mukaan sadassa grammassa persiljaa on rautaa lähes 3 mg eli lähes 20 prosenttia naisen päivittäisestä raudantarpeesta. Upeaa! Toisaalta 100 grammaa tarkoittaa 50 ruokalusikallista. Hehee!
Kirjoittaja mainitsee myös surkuhupaisan veriryhmädieettikirjan, jonka lainasin ja jolle nauroin. Miljoonatulot kirjoittajalle ei yhtään mistään, mutta tulipahan kirjoitettua jotain.
Minun pitää pyrkiä vastaavaan. Keltainen väri on kaunis, parantava ja aurinkoinen, joten suosittelen väriä vaatteissa, leikkokukissa ja sisustuksessa. Tarkemmin kaiken mahdollisen parantavasta aiheesta voit lukea kirjassani, jota myydään 67,90 eurolla, jäsenhintaan 60 eurolla tai 130 eurolla, jolloin kirjassa on mukana kuivattu keltainen kukka, joka on tietenkin paranemisen symboli.
Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta
Mikko With
Myllylahti 2019
”Kaunistelematonta tekstiä kahdeksan vuoden ajalta kolmen alaikäisen lapsen äidistä, joka sairastui rinta- ja munasarjasyöpään.” Kirjoittajana on aviomies, joka menetti vaimonsa ja jäi huolehtimaan lapsista ja kirjassa on katkelmia Tiinan blogimerkinnöistä.
vasenrintanijamuutasairasta.blogspot.com
Kenenkään ei pitäisi koskaan sairastua vakavasti ja toivoisin, että ainakin nuorien lasten vanhemmat säästettäisiin viheliäisessä tautibingossa. Heidän ei ole aika lähteä eikä yhdenkään lapsen pitäisi menettää vanhempaansa tai vanhempiaan.
Kukkia
Koskenrannassa bongasin lumikelloja, mutta yhtään leskenlehteä en ole vielä nähnyt.
Aurinko lämmittää (muistathan ostaa älyttömän kallis värikirjani, jonka nimeä melkein mietin vielä!), joten kevät lähestyy ilahduttavasti.
niitä tilanteita, joissa sinua kauhistuttaa, huvittaa, järkyttää tai naurattaa?
Verikoe
Keskimääräistä parempi autonkuljettaja?
EI mainoksia puhelimeen
Tökeröä: asiakas pakotettiin estämään viestit, joita hän ei koskaan halunnut.
Jäsenmaksu
Syy oli tietenkin minun, kun en hankalan työhaun keskellä ehtinyt lukea sähköpostiviestejäni.
”Kuten aiemmin tällä viikolla lähetetyssä jäsenkirjeessä jo kerrottiin, jäsen katsotaan eronneeksi yhdistyksestä, jos jäsenmaksua ei ole suoritettu maksukehotuksen eräpäivään mennessä. Maksamatta jääneiden yhteystiedot (myös sähköpostiosoite) poistetaan 1.2.2019 jäsenrekisteristä.”
”lmoitan vielä, että olen poistanut yhteystietosi jäsenrekisteristämme sekä sähköpostiosoitteesi s-postituslistaltamme, koska jäsenmaksua ei ollut kirjautunut yhdistyksen tilille maksumuistutuksen jälkeen (tilanne tarkistettu 1.2.2019). Kiitos mukana olosta… ja toivottavasti vielä joskus haluat liittyä takaisin.”
Mielenkiintoista, miten nolattu olo tulee, kun saa useampia ns. uhkailuviestejä, vaikka niissä on vuodenjatkotoivotteluja. En ole vielä oppinut kunnon köyhäksi.
Tracks, Areena
https://areena.yle.fi/1-2278268
Ruokarytmi
Kirjassa on reseptejä mm. pinaattimunakkaalle, leipätaskuille, tuorehernekeitolle, vuodenaikojen mukaiselle salaattipalapelille (kannatan!), superkulhoille ja mansikka-raparperikakulle.
Kiinnostava kirja kannattaa lukea.
Kasviksia
Mitä jälkeen jää
Varasin ja lainasin ruotsalaisen Margareta Magnussonin teoksen Mitä jälkeen jää, jossa yli 80-vuotias viiden lapsen äiti kirjoittaa kuolinsiivouksesta.
Ehdotukset:
Aloita kellarista ja ullakosta sekä eteisen kaapeista ja vaatekomeroista
Jatka suurista esineistä ja etene pienempiin, kuten kirjeisiin ja valokuviin
Lahjoita sieviä, mutta tarpeettomia esineitä jollekin toiselle, joita tuotteet ilahduttava, kuten kirjoittajan anoppi teki asuttuaan vuosia Japanissa (miten viehättäviä tuliaisia!)
Paperisilppuri on hyödyllinen, koska asiakirjat, joissa on henkilötunnus, kannattaa hävittää
Kirjoittaja teki huoneen esineistä listan:
Oi niitä aikoja, jolloin paperille painetut kirjat olivat vielä arvostettuja esineitä.
Keittokirjoja kirjoittaja säästi muutaman, joissa mainittiin mm. Singapore Sling – cocktail, koska kirjoittajan perhe asui Singaporessa kuuden vuoden ajan (olen vain lyhyesti vieraillut Singaporessa, nyyh). Kirjoittaja mainitsi, että juoma maistuu siltä, kun siihen olisi käytetty kaikki, mitä keittokomerosta löytyy.
https://www.soppa365.fi/reseptit/juomat/torstaidrinkki-singapore-sling
Edesmenneen aviomiehen jälkeen ns. miesluola eli miehen työkaluvarasto tyhjeni, kun useampi nuori mies pääsi valitsemaan itselleen työkaluja vaimon otettua talteen muutamia tarvitsemiaan esineitä, kuten vasaran, pihdit, ruuvimeisseleitä jne.
Perheellä oli Singaporessa iäkäs, eläinsuojelujärjestöstä haettu tanskandoggi, joka ei voinut sairastamansa reuman vuoksi syödä lihaa, joten koiranruokana oli täysjyväriisiä, paistettuja kananmunia ja keitettyjä vihanneksia, joita perheen teini-ikäiset lapset päätyivät syömään koulun jälkeen välipalaksi. Luotan, että koirakin sai ruokaa.
Kirjassa on hellyttävä kertomus Klumpeduns-kissasta, joka suri vanhainkotiin muuttanutta isäntää.
Mainintana olivat saaduista lahjoista lähetetyt kiitoskirjeet, joita tietenkin lähettivät myös lapset ja tytär esitti toiveen: ”voisitko kirjoittaa heille ja sanoa, että minä olen kuollut”. Kiittäminen ei ilmeisesti tuntunut luontevalta. Mielestäni jokaisessa normaalissa perheessä kaikki osaavat kiittää. Vien lounasravintolasta paperimukissa kahvia kivalle työkaverille, koska en itse juo kahvia ja kohtelias työkaveri kiittää aina ilahduttavan kohteliaasti. Arvostan!
Mielestäni paras vinkki, jos saat lahjan, josta ei pidä: anna lahja pois. Lahjoittajaa ilahdutti antaa lahja, mutta ihmisillä on hyvin monenlaisia makuja, joten saajalle tuote voi olla taakka. Kyse on kuitenkin vain esineestä, ei tunteista.
Kirjoittajan, muoti- ja mainospiirtäjän ja taiteilija Margareta Magnussonin mukaan kuolinsiivous on mukavaa, jännittävää ja vapauttavaa. Olen samaa mieltä, koska minun aarteeni eivät välttämättä ole kenenkään muun aarteita. Hänen töitään on esitelty Göteborgissa, Tukholmassa, Singaporessa, Hong Kongissa ja ympäri Ruotsia.
Talvipuutarha
ti-ti 16.–23.4.2019 klo 12–16
Yskin niin paljon bussimatkoilla, ettei kukaan uskaltautunut viereen. Toisaalta hyvä, koska en arvosta nojailijoita, mutta noloa täydessä bussissa.
Yskin aamupäivän aikana niin, että pelkäsin antavani ylen. Jos en puhunut tai liikkunut, niin yskin vähemmän.
Kävin uudelleen lääkärissä. Olin paikalla viisi minuuttia ennen vastaanottoa ja pääsin lääkäriä tapaamaan 35 minuuttia myöhemmin. Hänellä oli ollut kiireinen päivä ja pitkiä potilaskäyntejä. En saanut traumaa, koska lääkäri oli mukava.
Lämpöä oli 37,3 astetta enkä tiennyt tilanteesta. Normaalilämpöni on 36,2 astetta. Lääkärin mukaan vasta 37 noteerataan lämmöksi. Mitä, jos normaali ruumiinlämpö on 37 astetta? Onko silloin jatkuvasti lämpöä? Tätäkin melkein pohdin tänään.
Lääkärin mukaan keuhkoissani rohisee, joten kävin verikokeissa, joissa katsottiin samalla allergiatilanne. Siitepölyä on ilmassa grosseittain (ikitarkka määrite), joten lääkäri mietti allergiaa tai lievää astmaa. Sain yskänlääke- ja astmapiippureseptin. Olen surkea astmapiippujen käyttäjä ja sain aiempina vuosina keuhkoputkentulehdusten aikana vain pölyä kurkkuuni astmapiipuista. En ole varma kurkkupölyn parantavuudesta tai tehokkuudesta.
Mononukleoosi voi olla hankala, kun tauti iskee näin vanhan kimppuun. Olisi pitänyt Epstein-Barreilla nuorempana. Mononukleoosi on aika viheliäiseltä vaikuttava tauti elinsiirtopotilaille. Pernani on tietääkseni kunnossa.
https://www.duodecimlehti.fi/lehti/2017/16/duo13868
Sää oli kaunis, lämmin ja aurinkoinen, joten oli mukavaa odottaa kotimatkabussia.
Seuraava laboratoriokäynti on ensi maanantaina ja lääkärin tapaan tiistaina.
Elämä oli hauskempaa, kun olin terve.
Ei ollut keuhkoklamydia, vaan Epstein-Barrin virus, mononukleoosi eli pusutauti, joka tarttuu syljestä. Muistaakseni en ole vaihtanut sylkeä kenenkään kanssa, joten oletan, että olen saanut tartunnan kirjoittamalla toisen henkilön näppäimistöllä.
Sisätautilääkärin neuvona oli käsidesin käyttö jatkossa, koska käsienpesu ei onnistu riittävän usein. Suuri murhe rutikuivalle iholleni, mutta toivottavasti apu tartuntojen välttämisessä
Mononukleoosi on viruksen aiheuttama kuumetauti, johon aikuisilla liittyy useimmiten nielurisatulehdus ja yleinen imusolmukkeiden suureneminen sekä oireeton maksatulehdus. (Duodecim)
Nielurisatulehdusta ei ollut, imusolmukkeet eivät suurentuneet, mutta maksa-arvot olivat koholla. Minulla on pitkittynyt yskä ja lämpöä, joka jatkui pitkään. Aamuisin yöpaita oli kuumeen vuoksi litimärkä.
Hankalan mononukleoosin vuoksi potilaat joutuvat sairaalaan ja osa heistä menehtyy. Surullista.
Onneksi jälleen kerran kävi hyvä tuuri, kun selvisin vähäisillä oireilla. Yskiminen on rasittavaa, mutta eiköhän yskäkin lopu jossain vaiheessa.
Hemapoli
Soitin hematologiselle poliklinikalle ja kysyin, miten voin jatkossa estää tartunnat? Ohjeena oli näppäimistön ja puhelimen desinfiointi.
Kuvittelin, että olisin päässyt tiputukseen tms., joka olisi kohentanut vointia.
Terveellisellä ravinnolla, hyvällä unella ja liikunnalla on tietenkin vaikutus sairastumiseen. Toisaalta viruksia ja bakteereja väijyy joka nurkalla.
Olisin voinut mennä Meilahden päivystykseen korkean kuumeen (38,6 astetta) vuoksi ja olisin saanut antibioottikuurin. Sairaalan pöpöjen keskelle meneminen tuntui syöpähoitojen aikana älyttömältä. Jos on jo valmiiksi kipeä, niin miksi ihmeessä menisi hakemaan lisätartuntoja päivystyksestä?
Hoitaja, jolle soitin, oli ystävällinen ja auttavainen. En ollut ensimmäinen tai viimeinen allogeenisen kantasolusiirron saanut potilas, joka on soittanut heille tartuntataudeista.
On säitä pidellyt
Edelleen väsyttää ja yskittää, mutta olo on melko hyvä. Paraneminen häämöttää jossain vaiheessa.
Jos tulkitsin oikein netistä näkemäni laboratorion ilmoittamat tiedot, niin sairastan sekä keuhkoklamydiaa että mononukleoosia eli pusutautia. Mielestäni olen jälkimmäiseen aivan liian vanha, koska kyseessä on usein murrosikäisten tauti. Tarkoittaako sairaus, että olen henkisesti nuori? Ei, en minäkään usko.
Toivon, että tulkitsin tautitiedot väärin.
Ensin käyn laboratoriossa, CRP-tutkimus tehdään jälleen kerran ja seuraavaksi menen tapaamaan uudelleen sisätautilääkäriä.
Kävelin eilen illalla kauppaan pidempää reittiä pitkin ja palelin jälleen niin, että hampaat kalisivat. Yskin vain osan matkasta ja katsoin, kuinka nuori mies kyykytti hihnasta repimällä kahta pientä koiraa koirapuiston lähellä. Minun oli pakko vaihtaa reittiä, jotten menisi kiljumaan ”kasvattajalle”.
Yritin bongata viljelypalstoja, joita kaivetaan alueelle lisää, mutta en onnistunut.
Palohälyttimen paristo löytyi, kissoille ostin tarjouksesta pieniä kuoreita ja ehdin kätevästi bussiin, jolla pääsin kodin lähelle. Päästin edelläni bussiin nuoren naisen, jolla oli seitsemän Hullut Päivät -ostoskassia. En tunkenut sairaana ostoksille, koska en halunnut tartuttaa ketään tai saada tungoksesta seuraavaa tartuntatautia. Lähikaupassa asiointi sujui kätevämmin itsepalvelupäätteellä.
Esittäisin samalla kannan säähän: lämpimämpää ilmaa, enemmän aurinkoa ja lumet pois, kiitos.
PS Toivomuksena on lisää kukkasia ja puihin lehdet.
PS 2 Areenalta kannattaa katsoa Tom of Finland jo nätin Lauri Tilkasen (ooh!) vuoksi. Murha paratiisissa -sarja saa toivomaan matkaa kauniille Karibialle, mutta huomattavasti turvallisemmalle seudulle.
banaaninkuorella 