Taidetta sekä hieman taidekauhistuksia

Gyllenbergin koti- ja taidemuseo, Kuusisaarenpolku 11

Gyllenbergin taidemuseossa Helsingin Kuusisaaressa voi tutustua 50-luvun jouluun.

Kauniin ja upealla paikalla olevan rakennuksen pihaa verhosi ihanan aurinkoisena lauantaina lumi ja tunsimme myötätuntoa kukkivia piharuusuja kohtaan.

Linnut laulavat kuin keväällä, koska sää pysyy lauhana ja kylmenee vain pariksi päiväksi. Eläinparat, jos kylmyys lisääntyy ikävästi.

Joulunäyttely päättyy su 5.1.2020

Viehättävässä kodissa pääsee katsomaan perheen joulupöytää (Limoges-posliinia, tiedättehän), näkemään vieressä kahvikattauksen marsipaanipossuineen, minitaatelikakkuineen ja rusinoilla koristettuina Ekbergin sahramipullineen. Voinko sanoa puolikas lussepulla?

”Hedelmäpuista kerättyjä omenoita säilytettiin paperiin kiedottuina talveksi ja niitä nautittiin joulupöydässä.” Susan Coolidge (Sarah Chauncey Woolsey) kirjoitti Katy-kirjoissaan, kuinka yhdysvaltalaiseen sisäoppilaitokseen lähetettiin 1800-luvulla lahjalaatikoita, jossa oli mm. hedelmiä ja leivonnaisia. Kyseisiä nuortenkirjoja kannattaa lukea mm. kylminä talvipäivinä.

Joulukuusta pumpulikoristeineen ja lasiprismoineen voi ihailla seuraavassa salissa Edelfeldtin kauniin maalauksen luona.

https://gyllenbergs.fi/fi/uutiset/jul-pa-villa-gyllenberg-23-11-2019-5-1-2020

Minua surettivat kauniit itämaiset matot, joiden yli vierailijat kävelivät lumisine kenkineen. En tietenkään minä, vaan ne kaikki muut.

SCHJERFBECK – muiden muassa. Gyllenbergin kokoelma 15.8.2019–29.3.2020

Näytteillä oli useita Schjerfbeckin taidokkaita töitä, Ellen Thesleffiä, Verner Thomén maalauksia, Gallen-Kallelaa, Edelfeldtin teoksia ja yhden suosikeistani, Finchin, ukkosmaalaus yläkerran työhuoneessa.

Viereisessä huoneessa on viehättävä kaappi, jota koristavat Schjerfbeckin maalaukset.

https://gyllenbergs.fi/fi/villa-gyllenberg/erikoisnayttelyt/pagaende-utstaellning

Asumistarjous

Gyllenbergin taidemuseon herttaiseen piharakennukseen muuttaisin koska tahansa, mutta rakennus vaikutti asutulta. Voisin korvata asumiseni myymällä viikonloppuisin parin tunnin ajan postikortteja ja sievissä askeissa olevia hedelmäpastilleja lippumyymälässä.

Pyydän kiinnittämään huomiota äärettömän jaloon tarjoukseeni.

Ensivierailu

Ystäväni vieraili Gyllenbergin museossa ensimmäistä kertaa, vaikka olemme useita kertoja käyneet taidenäyttelyissä viereisessä Didrichsenin taidemuseossa.

Kyseisessä taidemuseossa oli lauantaina ilmaispäivä, joten parkkipaikka oli tupaten täynnä. Vinkki museokävijöille: kannattaa ostaa Museokortti eikä auto, joten on huomattavasti enemmän mahdollisuuksia käydä myös maksullisissa näyttelyissä eikä tarvitse ihmetellä haastavaa pysäköintiä. Linjamopiililla pääsee kätevästi museon viereen.

Didrichsenin taidemuseo, Kuusilahdenkuja 1

Maailman paras maalauspaikka 13.9.2019 – 19.1.2020

Näyttely esittelee taiteilijayhteisöjä Önningebyssä ja Tuusulanjärvellä

Kaikki tutut taiteilijat Elin Danielson-Gambogista lähtien ja filmi, jossa oli hämmentävä tarina Sakari Topeliuksen tyttären romanssista. Mielestäni Topelius on elänyt käsittämättömän kaaaauan sitten, joten hänen osansa isänä oli häkellyttävä.

Vaikuttaa siltä, että kaikki kyseisen aikakauden taidemaalarit tunsivat toisensa.

Museopeda -koululaisopastukset

Kerron mielelläni ruotsinkielisille ihmisille, että osaan sanoa flytande svenskaksi ”Vad gjorde Svante med kantareller?” Syystä tai toisesta kielellisestä lahjakkuudestani ei tähän mennessä ole ollut hyötyä. Pyydän, että tutkitte Museopedassa olevaa lapsen suopeaa kantarellikiitosta Marialle, joten ehkä minulla on vielä toivoa.

https://www.didrichsenmuseum.fi/museopeda/

Ateneum, Kaivokatu 2

MAAILMALTA LÖYSIN ITSENI 15.11.2019 – 26.1.2020

”Näyttely kertoo, kuinka Helene Schjerfbeckistä tuli Helene – kuinka lahjakkaasta oppilaasta kasvoi yksi historiamme vaikuttavimmista taiteilijoista. Näyttely keskittyy erityisesti Schjerfbeckin matkavuosiin Pariisissa, Pohjois-Ranskan Pont-Avenissa, Italian Fiesolessa sekä Iso-Britannian St Ivesissa 1800-luvun lopussa.”

https://ateneum.fi/nayttelyt/maailmalta-loysin-itseni/

Useita maalauksia, jotka valtaosa taiteesta kiinnostuneista suomalaisista tuntee ja Perhekoru-työ, josta pidän erityisesti. Mikä parasta, kyseisen työn saa ostettua kangaskassina yläaulan museokaupasta muistaakseni 59 euron hintaan. En aiemmin ymmärtänyt, kuinka oleellisia voivat museokaupat taiteesta pitävälle olla, kunnes kuulin maailmanmatkaajan käyneen museokaupassa kahdesti matkan aikana, mutta ei kertaakaan museossa. Oih, museokauppa!

London’s Royal Academy of Arts

Schjerfbeck-näyttely oli aiemmin Lontoossa, London’s Royal Academy of Arts – taidemuseossa, jossa tutustuin vuonna 1990 ranskalaisen (oui!) Monet-maalarin taiteeseen. Saimme ihailla upeita ja suurikokoisia maalauksia mm. lumpeista.

Ainoa näyttely, jossa jalkani koskettivat lattiaa vain ajoittain, koska liikuin eteenpäin valtavan ihmismassan mukana. Tungoksen vuoksi pidin tilannetta tukalana.

Toivon, että jonain päivänä pääsen vierailemaan Monet’n puutarhassa Givernyn kylässä Normandiassa.

Loiste

Kävimme vuosia sitten Loisteessa eli ylimmässä kerroksessa olevassa ravintolassa Helsingissä ja pieneen hissiin tunki suuri määrä kookkaita miehiä. Olin erittäin tyytyväinen siitä, että pääsin pois tupaten täynnä olleesta hissistä. Ihmisiä pitää olla sopiva määrä, mutta ei liikaa.

TAITEILIJOIDEN RUOVESI 15.11.2019 – 26.1.2020

”Pirkanmaalla sijaitseva Ruovesi ja sen ympäristö on houkutellut taiteilijoita 1820-luvulta alkaen. Kaikkia seudulla toimineita taiteilijoita yhdistää kiinnostus paikan henkeä, sen luontoa, ihmisiä ja kulttuuria kohtaan. Miten tämä on vaikuttanut Ruovedellä työskennelleiden taiteeseen?”

Holmberg, Gallen-Kallela, Simberg, Thesleff, Louis Sparre & kumpp.

Sisäisenä moukkana joudun myöntämään, että tiesin Ruovedeltä vain upean Helvetinkolu-nähtävyyden. Taiteilijayhteisö oli jäänyt pimentoon.

Sivistyin ja ehdottomasti valaistuin kyseisessä näyttelyssä.

Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha & joulukoristelu

Kukkakoristelu oli tänä vuonna lipunmyyjän mukaan nuorten laittama, ”selkeä ja valoisa”, joten täti-ihmisenä kaipasin aiempien vuosien taidokkaita asetelmia. Jos haluat nähdä rivissä olevia joulutähtiä ja pari pensasta käytävällä, niin kannattaa käydä.

Kasvihuoneessa on lämmintä ja miellyttävää, joten suosittelen Museokortteilua ja pistäytymistä mm. lummehuoneessa ja muissa hyvältä tuoksuvissa huoneissa.

Vannoutuneena suklaansyöjänä olin lähes järkyttynyt kaakaopuusta, jossa ei ollut hedelmän hedelmää. Väitän, että joku on salaa hiipinyt yöllä paikalle ja syönyt ne kaikki.

Piirakkaleipomo Räty -lippakioski, kasvitieteellisen puutarhan lähellä Unioninkadulla

Ei varsinaisesti taidetta, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka Pitkänsillan luona.

 ke–pe 11–18 ja la 11–15, mutta joulu-maaliskuussa pe klo 11–18  ja la klo 11- 15

• jonain päivänä käy tuuri ja olen oikeaan aikaan paikalla

https://www.hs.fi/nyt/art-2000006163397.html

Sinebrychoffin taidemuseo, Bulevardi 40

Joulukattauksia kotimuseossa ja näyttely päättyy su 12.1.2020.

Kotimuseossa oli punaisilla ruusuilla koristettu kuusi ja kaunis kattaus sekä kahvi- että ruokapöydässä. Yläkerran kotimuseoon on vapaa pääsy, mutta lippu pitää noutaa lipunmyynnistä. Minulla kävi tuuri, koska olin ensimmäinen kävijä ja sain kaikessa rauhassa kiertää joulunäyttelyn.

Vähemmän kohteliaasti ilmoitan, että vaaleanpunaiset ikkunaverhot olivat mielestäni karmean väriset.

Museokerroksessa oli taidenäyttely, jonka velvollisuudentunteesta kiersin. Lucas Cranach − Renessanssin kaunottaret -maalaukset edustivat tympeää ja hyytävää taidetta, jonka ohitan hyvin nopeasti. Kiinnostuneita katsojia riitti, joten pahoittelen kyseistä taideallergiaani. Pidin korunäyttelystä, jossa oli esillä vaikuttavia töitä.

Kellarikerroksen Sinebrychoffit – Hietalahden hyväntekijät 16.3.2019 – 12.1.20020, Punainen kellari

”Mittavan varallisuuden turvin Sinebrychoffit huolehtivat tehtaan työväen ja kaupungin vähäosaisten hyvinvoinnista. Myös kulttuurihankkeet olivat tärkeitä avustuskohteita.”

Kiitos, Sinebrychoffit, kun olitte humaaneja ja huomaavaisia ihmisiä. Irtisanotuille järjestyi eläke tai summa, jonka turvin pärjäsi ennen uuden työpaikan löytymistä ja henkilökunta sai ruokaa kansalaissodan aikana, joten rauha säilyi alueella.

Jos joisin olutta, niin kohottaisin tölkin, lasin tai tuopin Sinebrychoffien kunniaksi.

Huikeaa Voice-taidetta Ranskasta

Village People – YMCA Nathalia The Voice France 2017

Kannattaa katsoa yllättävä, erilainen ja ehdottomasti kuuntelemisen arvoinen esitys nuorelta naiselta.

Tenoriksi?

Huomasin, että Kansallisoopperaan etsitään tenorilaulajaa, jos joku tuntemanne tenori etsii uutta työpaikkaa. Haku päättyy 2.1.2020.

https://tyopaikat.oikotie.fi/avoimet-tyopaikat/tenorilaulaja/1319191

Kulttuuriherrat

Työpäivä voi olla haasteellinen, kun asiakkaiden mielestä juuri minä teen päätökset kaikista yrityksen asioista. Yllätys, yllätys: en tee. Joku toinen tekee, mutta olen poikkeuksellisen ystävällisten työkaverien kanssa auttamassa asiakkaita.

Valtaosa soittajista on tyytyväisiä siitä, että kuuntelemme heitä ja pidän ilahduttavana, kun pystymme olemaan avuksi asiakkaille.

Joskus joku saattaa vihata kaikkea ja kaikkia, joten tietenkin myös meitä. Sätittävänä ja syytettävänä on toisinaan vaikeaa olla, mutta mukavista, sympaattisista ja hauskoista työkavereista on apua hankalien tilanteiden jälkeen.

”Jos vastaisitte yhtä nopeasti puhelimeen kuin lähetätte kirjeitä, niin tilanne olisi parempi, hehehheh.” Niinpä. Kun edellinen puhelu päättyi, niin seuraava soi.

Onneksi empatiastani on apua monille asiakkaille.

Olisinpa aikoinaan ollut tunnollisempi ja kunnollisempi ja päässyt opiskelemaan oikeustieteitä tai vielä mieluummin viestintää. Pitkien syöpähoitojen jälkeen tilanne olisi toivottavasti ollut toisenlainen.

Kotiinlähtö

Työpäivän jälkeen leimasin itseni ulos ja palasin hetkeksi paikalleni juttelemaan työkaverien kanssa päivästä ja selasin samalla työpaikan Helsingin Sanomat -lehteä. Digilehti on jälleen tauolla, mikä on piinallista. Työkaveri totesi lakonisesti, että vain rikkaat tilaavat sanomalehtiä ja jouduin jakamaan hänen käsityksensä.

Habitat mainosti kyseisessä sanomalehdessä ja mainitsin, että rikastuessani (äärettömän, äärettömän todennäköistä) ostaisin kotiini huonekalut juuri heiltä. Työkaveri ilmoitti valitsevansa Vepsäläisen ja kolmas totesi, että 1000 euroa ylimääräistä rahaa helpottaisi hänen elämäänsä. Sattuuko kenelläkään olemaan lahjakortteja tai käteissäkkejä jaossa?

Vuosiomavastuu eli lääkekatto

Kuvittelin, että olen ostanut tänä vuonna riittävästi lääkkeitä, joten loppuvuosi on helpompi. Pyysin täysin turhaan kotiin postitettavaa laskelmaa ostetuista lääkkeistä lähiapteekin farmaseutilta, koska ostettavaa on vielä jäljellä tooooodella monta pakkausta ja purkkia.

Olen ostanut valtavasti lääkkeitä, koska keväällä sairastuin mm. mononukleoosiin, mutta eipä niistä ostoksista ole ollut mitään hyötyä. Vain normaalit (normaalit?) syöpähoitojen aiheuttamat lääkkeet lasketaan eikä niitä ole riittävästi.

Hyvä olla terveempi, mutta kallista olla terveempi. Edellisessä oli hämärää logiikkaa.

Haluan ostaa edullisesti edes silmätippoja… Viimeksi tapaamani silmälääkäri kirjotti silmätippareseptiini, että ”potilas joutuu lääkitsemään silmiään useammin kuin kerran tunnissa”. Totta. Noin 10-15 minuutin välein.

Silmälääkäri määräsi silmätippoja, joita en vielä ole kokeillut. Hyprosan-pullo on säilöntäaineeton eli hyvältä vaikuttava vaihtoehto. Ideaalitilanteessa pullo maksaa niin paljon, että saan lääkekaton välittömästi täyteen. Hahaa!

Herrat

Viikonlopusta tyytyväisenä lähdin eilen kotimatkalle ja lähelläni istui kolmen herran seurue, joka puhui kulttuurista. Konserteista, näyttelyistä, klassisesta musiikista, soittimista, esiintymispaikoista ja matkustamisesta mm. Berliiniin. Mukavaa vahingossa-kuultavaa kotimatkan aikana!

Kukaan heistä ei nauranut, laulanut, kiukutellut, kiljunut, tirskunut, tingannut matkan pituutta, pudottanut kenkiään, kikattanut, hoilannut, kitissyt tai rähissyt yhteiskunnalle. Sellaisiakin henkilöitä istuu satunnaisesti busseissa, mutta pitäähän haalarikansaa ymmärtää.

Totta kai yliopisto-, korkeakoulu- ja ammattikorkeakouluopiskelijat tarvitsevat virkistystä bussimatkojen aikana, tehokkaiden opintojensa lomassa.

Opiskeluyksiöt

Pidän mielenkiintoisena – ja järkevänä – sitä, että yhteiskunta rakentaa ja kustantaa monille heistä opiskeluyksiöt ja vain harvan tarvitsee elää soluissa.

Opiskeluaikana kavahdin ajatustakin siitä, että olisi joutunut asumaan sottapyttyjen ja viinasieppojen kanssa ketään tietenkään leimaamatta.

Kuulin melko luotettavista lähteistä, että soluissa asui myös kunnon ihmisiä.

Autoja HOAS-talon edessä, mutta MIKSI

Odotin aamulla bussia ja huomasin, että viereisen HOAS-talon eteen oli parkkeerattu seitsemän Lassila & Tikanojan autoa. Seitsemän, miksi juuri seitsemän? Äärettömän kiinnostava mysteeri ratkaistavaksi!

”Opiskelijaelämä on joskus pelkkää tonnikalaa ja nuudelia. Mutta ainakin sinulla on oma talonmies.” L & T

Edellinen mainos autojen kyljessä on mielestäni erittäin hyvä idea.

Sisaren perhe vieraili vuosia sitten luonani ja kävelimme kyseisen rakennuksen ohitse. Taaperoikäinen poika oli niin tohkeissaan rakennettavasta talosta, että kävelymatkamme hyytyi melkein heti. Onneksi sain heidät houkuteltua katsomaan läheistä puroa.

Tökerö teko minulta, kun pikkupoika näki RAKSAN.

*

Otin kuvan metsiköstä pari viikkoa sitten, kun puissa oli enemmän lehtiä. Metsiköstä tuli mieleen Australian Uluru-hiekkakivimuodostelma, joka on rauhoitettu aboriginaaleille. Enää eivät turistit kiipeile toisten pyhälle alueelle, vaikka paikkaa voi edelleen käydä ihailemassa. Loistava päätös!

Piirto, Ward ja RSO

Kuuntelimme eilen Johannes Piirto -pianotaiteilijan ja Radion Sinfoniaorkesterin esitystä Musiikkitalossa. Kapellimestarina oli britti Duncan Ward, joka tuli hollantilaisen Edo de Waartin tilalle.

Meillä oli paikat parven ylimmällä rivillä. Ystävääni hirvitti tilanne, joten hän ei voinut katsoa alhaalla olevia muusikkoja, vaan vastapäistä parvea. Siirryin pois reunapaikalta, jota rakastan, koska päästin hänet ns. turvaan portaikon puolelle. Hän ei onneksi pyörtynyt, koska minulla ei ollut hajusuolaa (kalkkia & salmiakkia -sekoitusta) mukanani, kuten vanhoissa kartanoromaaneissa. Kukaan ei onneksi yskinyt vieressäni eikä kukaan puhunut konsertin aikana, kuten klo 10 alkavissa kenraaliharjoituksissa. Kesken konsertin jonkun puhelin soi (Nokia tuuuuune), kuten lähes poikkeuksetta kyseisissä kenraaliharjoituksissa. Ilmeisesti aamupäivän kuuntelijoita oli paikalla myös klo 19.

Jostain hämärästä syystä minua ei hirvittänyt korkealla istuminen tällä kertaa. Istuimme joskus toisen ystävän kanssa parven ensimmäisellä rivillä ja olin koko Helsingin kaupunginorkesterin konsertin ajan täysin varma, että parvi putoaa. Ei pudonnut.

Sekä pianisti että kapellimestari ovat eilisessä konsertissa nuoria ja mikä parasta, lahjakkaita.

Kulttuuritoimittaja Maarit Anttala kirjoitti Länsi-Suomi lehdessä Piirron aamu-unisuudesta ja muusikkokaverien perustamasta jalkapallojoukkueesta. Soittavilla sisätyöläisillä on hyvä syy olla ulkoilmassa. Sympaattinen kirjoitus oli julkaistu 4.8.2015.

Aluksi RSO soitti Arnold Schönbergin (1874–1951) kauniin Verklärte Nacth op. 4 -kappaleen. ”Teos perustuu saksalaisen runoilijan Richard Dehmelin samannimiseen runoon (1896). Mies ja nainen kävelevät paljaassa, kylmässä metsässä ja nainen kertoo odottavansa lasta toiselle miehelle. Kuutamoisen yön tunnelmissa mies toteaa, että lapsi on heidän yhteisensä.”

Johannes Piirto soitti RSO:n kanssa seuraavaksi Witold Lutoslawskin (1913–1994) pianokonserton. Musiikkikirjoittaja Kimmo Korhosen mukaan teoksessa oli ”satumaisesti välkehtivä sointimaisema, johon piano ilmestyy tunnustelevine eleineen”. Oli mukavaa seurata Johannes Piirron esiintymistä. Hän esitti taputusten jälkeen ylimääräisen kappaleen Chopinin masurkka op. 24/2. Lunttasin kappaleen nimen Jukka Isopuron kirjoittamasta Helsingin Sanomien arvostelusta.

Olimme ystäväni kanssa väsyneitä, joten karkasimme väliajalla paikalta ennen Beethovenin viidettä sinfoniaa. Ystäväni oli hoitanut pieniä lapsenlapsiaan ja minä olin valvonut yöllä. Liukastelimme lumessa bussille ja palasimme koteihimme nukkumaan. Konserttisalissa olisi hyvin todennäköisesti paha nukkua, koska penkkejä ei ole suunniteltu nukkumiseen. Leffateatterissa oli helpompi nukahtaa.

Musiikista en tiedä juuri mitään, vaikka laulan hyvin mielelläni, mutta lahjakkaan Johannes Piirron esiintymistä oli ilo seurata ja Duncan Wardia oli ilo katsella.

Hyvä puoli työttömyydessä: maksoin konserttilipusta Musiikkitalossa vain yhdeksän euroa.

http://www.duncan-ward.co.uk/

Cokis-rekalta Oodiin

Lauantain ohitin sateessa Rautatientorin luistinradan, jossa tyytyväiset ihmiset luistelivat. Historian hämärissä luistellessa oli kylmä, mutta näin sivistyneempinä aikoina voi luistella jopa kaatosateessa.

Menin katsomaan Coca-Colan joulurekkaa, joka oli ensimmäistä kertaa Suomessa. Ihailin Amos Rexin jonoa, joka oli pidempi kuin maanantaina. Museon näyttely pitää ehdottomasti nähdä.

Salomonkadulla käveli poni, jonka satulalla istui pieni lapsi. Hoitaja talutti ponia, jolla ei sillä kertaa ollut poronsarvia.

Narinkkatorilla Kampin edessä oli satoja ihmisiä jonottamassa. Kuvasin rekan, koska niin pitää ymmärtääkseni tehdä ja kysyin parilta nuorelta naiselta, miksi me jonotamme. Mahdollisuus oli Cokis-tölkkiin. Join vuosia sitten Pepsi Maxia eikä jonottaminen kiinnostanut, joten käännyin ympäri ja suuntasin kohti Oodia.

Pikkulapset silittivät herttaiselta näyttävää ponia Lasipalatsin takana. En viitsinyt avata sateenvarjoa, joten kastuin kiitettävästi matkalla.

Oodi!

Menin Oodin eteläpäädystä sisään ja keltakaiteisia (jesh!) liukuportaita kolmanteen kerrokseen. Toisen kerroksen remontti on vielä kesken.

Kiersin yläkerran reunoja pitkin ja arvostin korkeuseroja. Väkeä oli aika paljon paikalla, mutta liikkuminen sujui hyvin. En vieraillut kahviossa ja terassiparvekkeelle pääsee vain kesällä.

Maisemat kolmannesta kerroksesta olivat upeat! Katselin Töölönlahtea, Finlandia-taloa, Musiikkitaloa ja Eduskuntataloa.

Jonotin ulkonemaan, josta oli Helsingin Sanomien jutun mukaan ”hirmuinen pudotus” ja vain kolme ihmistä ohitti minut, koska olen huono jonottaja. Pudotus maahan ei onnistuisi laseja pirstomatta, joten kuvasin kulmauksen ja jatkoin matkaa laskeutumalla portaat.

Olisin mielelläni pyörinyt valkoisessa Pallotuolissa, mutta joku toinen ehti ensin. Katselin kirjoja, mutta en lainannut mitään. 

Oodin kolmannesta kerroksesta tulee hyvä Ameriikan mall suomalaisille. Siellä oli hauska kierrellä sadesäällä, nousta ylämäkiä, kiivetä tai laskeutua rappusia.

Kirjahyllyn taakse piilotettua salahuonetta en nähnyt, mutta Oodissa tulee tietenkin käytyä jatkossakin.

Toisen kerroksen lukuportaita, opiskelutiloja ja neuvotteluhuonetta pystyi kurkkimaan nauhan takaa. En yleensä tuijota ketään, mutta jos istuisin opiskelemassa lasiseinäisessä pienessä huoneessa liukuportaiden vieressä, niin katselisin ihmisiä, en tietokonetta tai kirjoja.

Ensimmäisessä kerroksessa oli info, mahdollisuus lainata tai palauttaa kirjoja, käydä kahvilla tai syömässä.

Alakerrassa oli naisille ja miehille yhteinen wc-tila, jonne pääsi portaita pitkin tai hissillä.

Myöhäinen keskiaika

Palasin sateisessa säässä bussilaiturille ja kuulin bussissa kiehtovan keskustelun suomalaisen ja suomea puhuvan eurooppalaisen välillä. Eurooppalaisperheen aamiaisella oli suomalaisen mukaan chocolatia, joka on käsitykseni mukaan jotain vielä parempaa kuin suklaa. Vankilan kohdalla hän kertoi, että Suomessa vankeja on vähän Yhdysvaltoihin verrattuna. Itsenäisyyskeskustelussa hän mainitsi, että Suomi oli Ruotsin vallassa myöhäisellä keskiajalla. Oliko?

Suomi oli Ruotsin vallan alla vuodesta 1523 vuoteen 1809. Keskiaikaa vietettiin Wikipedian mukaan 500-luvun alusta 1400-luvulle. Kyllä, oli pakko luntata. Oliko Ruotsin vallan aika jo renessanssia?

Pidin nuorehkon henkilön maininnasta, koska en juuri koskaan puhu kenenkään kanssa varhaisesta tai myöhäisestä keskiajasta.

Vitsi

Harald Hirmuinen -sarjakuvassa Harald kysyi vaimoltaan Helgalta, mitä hänen poissa ollessaan on tapahtunut ja vaimo luetteli sodat, mainitsi keskiajan ja lisäsi, että vanha koirasi on saanut pentuja. Harald innostui koiranpennuista. En lapsena ymmärtänyt, mitä hauskaa sarjakuvassa oli.

Onneksi äiti selitti vitsin ja kertoi, että muut tilanteet olivat tärkeitä tapahtumia eikä pennuilla ollut merkitystä.  En vieläkään ole samaa mieltä, koska koirat ovat ilahduttavaa seuraa ja sodat ovat typerää rettelöintiä.

WordPress

Kirjoitan Wordissa ja siirrän tekstit WordPressiin. Järjestelmä keljuilee nykyisin tekstien kanssa, poistaa välilyöntejä ja tekee turhia yhdyssanoja, joten pitäisi kirjoittaa tekstit WordPressissä. En tahdo, vaan lisään puuttuvat välilyönnit.

Musiikkitalo

Pianisti Johannes Piirto ke 30.1.2018 klo 19.

Edo de Waart johtaa Beethovenin 5. sinfonian RSO:n konsertissa.

Hollantilainen kapellimestari Edo de Waart johtaa Beethovenin viidennen eli Kohtalonsinfonian RSO:n konsertissa. Vuonna 2009 RSO:n nuoreksi solistiksi valittu Johannes Piirto on sittemmin esiintynyt usein orkesterin kanssa – tällä kertaa ohjelmassa on Witold Lutoslawskin pianokonsertto.

https://www.musiikkitalo.fi/fi/tapahtuma/rso-de-waart-piirto

Hyvää itsenäisyyspäivää

Aurinko paistoi tänään Helsingissä, joten kuljin jäisillä heinäpelloilla nauttien valoisasta ja kauniista säästä.

Linnut rakastavat tiettyä aluetta kävelytien varrella, joten ne konsertoivat joka vuosi ilahduttavana kuorona ohikulkijoille.

Kuudelta sytytän itsenäisyyspäivän kynttilät, kuten joka vuosi. Olen kiitollinen veteraaneille ja lotille siitä, että he pelastivat Suomen.

Toivotan hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää!

Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija

Älä tee näin

Olen nykyään etuajassa joka paikassa, mutta joskus hyvin harvoin lähteminen jää viime tippaan syystä tai toisesta.

Ostin Musiikkitalon Vapaapäivänä kympillä eli puoleen hintaan lipun Paulon sellokilpailuun. Esityspäivänä en katsonut aikataulua, joten bussini oli juuri lähtenyt ja seuraavan bussin lähtöön oli vartti. Kiirehdin kauempaa lähtevään bussiin. Mietin, että jään odottamaan omaa bussiani matkan varrella olevalle pysäkille, mutta en halunnut jäädä pysäkille palelemaan. Huomasin, että oma bussini ajoi liikennevaloissa ohi eli palelu olisi jäänyt lyhyeksi. Kaikki kipuavat aina ensimmäiseen bussiin.

Menin Arabiassa ratikkaan 6H, joka kulki vain muutaman pysäkin ja varikon kohdalla piti jäädä pois. Auts. Olisi tietenkin pitänyt tietää, mitä H-kirjain tarkoittaa. Enpä tiennyt. Jäin odottamaan seuraavaa ratikkaa. Jatkoin Kurviin ratikalla 8, josta vaihdoin odotuksen jälkeen ratikkaan 7, jolla jatkoin Hakaniemeen. En halunnut Kruununhakaan, joten odottelin jälleen ja vaihdoin ratikkaan 6T, joka meni rautatieasemalle. Kiirehdin asemalta Lasipalatsin pysäkille, jotten myöhästy konsertista ja ehdin viime tingassa neloseen, jonka edessä oli kymppiratikka. Katsoin kiireessäni huonosti, joten luulemani nelonen olikin Luonnontieteellisen museon suuntana kääntyvä raitiovaunu 2. Ei, ei, ei, ei, eiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!

Jäin pois museon kohdalla ja ravasin hirmuista vauhtia ohi Eduskuntatalon, odotin liikennevalon vaihtumista Mannerheimintiellä ja menin vauhdilla Musiikkitaloon. Jätin takin narikkaan (kätevästi ilmaispäivä, joten säästin kaksi euroa) ja olin konserttisalissa kaksi minuuttia ennen ovien sulkeutumista.

Istuin näköalapaikalla ja konsertti oli loistava, joten vältyin suuremmilta rangaistuksilta. Onnea Brannon Cholle!

https://cellocompetitionpaulo.org/

Opetuksena jatkoa varten

• lähde aina erittäin hyvissä ajoin matkaan
• valitse nopein liikenneväline äläkä käytä matkaan pienen ikuisuuden verran
• ota mukaan yskänpastilleja, koska konserttien yleisö syystä tai toisesta yskii tauotta

(en tosin tiedä, onko omista yskänpastilleista apua tilanteeseen)

• puhu omista huikeista ajatuksistasi vasta tauolla, älä konsertin aikana, vaikka polkkatukkainen sisko olisi lähtenyt juttu-, tarkoitan kuunteluseuraksi konserttiin
• pysythän kotona, jos olet sairaana, koska riskinä on aina, että joku toinen saa tartunnan

 

 

Kuvan otin toissaviikolla kävelyretkemme aikana kauniista Viikin arboretumista.

Oodia odotellessa, näyttelyitä ja muuta lystiä

Keskustakirjasto Oodin avajaisiin on enää 62 päivää

http://www.oodihelsinki.fi/

Yllätyin, kun Kirjasto 10 suljettiin jo syyskuun lopussa.

Toscan suora lähetys la 6.10.2018 klo 14, Helsingin Ooppera

• Stage24-palvelussa, Yle Areenassa ja Yle Teemalla.

http://oopperabaletti.fi/live/tosca/

ARTE Opera Season

Oopperaesityksiä voi seurata eri maista.

https://www.arte.tv/en/videos/RC-016485/arte-opera-season/

Musiikkitalon Vapaapäivä la 6.10.2018 klo 9:30–16

”Luvassa musiikkia, kierroksia, arvontoja, lipputarjouksia ja paljon muuta!”

Vapaa pääsy.

https://www.musiikkitalo.fi/fi/tapahtuma/musiikkitalon-vapaapaiva-2018

Konsertti-ilta kotisohvalla

https://helsinginkaupunginorkesteri.fi/fi/hko-screen

Suruton kaupunki – kohtauksia 1920-luvun Helsingistä 14.9.2018–1.9.2019, Hakasalmen huvila

Suruton kaupunki Kohtauksia 1920-luvun Helsingistä

Hakasalmen huvilaan on pääsymaksu aikuiskävijöille kaupunginmuseon tiukan taloustilanteen vuoksi. Kannattaa olla Museokortti!

Matineat su klo 14

su 7.10. klo 14 Freilach mit Kneidlach 20 vuotta

Helsinkiläinen klezmer-yhtye vaalii vanhaa Itä-Euroopan juutalaisten kansanmusiikkia. FMK sai alkunsa keväällä 1998 soitettuaan seurakunnan juhlissa, muun muassa häissä, ja on siitä lähtien konsertoinut Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Venäjällä. Mukana ovat Antti Korhola, viulu; Laura Airola, viulu, mandoliini; Daniel Shaul, oboe, laulu; Ilkka Heinonen, kontrabasso ja Eva Jacob, pianoharmonikka.

A. W. Finch 21.9.2018 – 13.1.2019, Didrichsen

https://www.didrichsenmuseum.fi/nayttelyt/tulevat-nayttelyt/alfred-william-finch/

Menin näyttelyyn tiistaina suurin odotuksin. Näyttely oli hyvä, mutta syystä tai toisesta odotin jotain vielä parempaa. Finchin kauniit maalaukset ovat katsomisen arvoisia, joten kannattaa suunnata Kuusisaareen.

Stadin Silakkamarkkinat su-pe 7.-13.10.2018

Pulla Pulla Leipomo Oy myy Åkerfelts Fisk veneessä lohilevypiirakkaa. Hyvä vaihtoehto, jota kannattaa kokeilla, jos kalapurkit, tyrnimarjat, omenat tai mustaleipä eivät innosta.

Televisiohupia

Kun kemiat kohtaavat

Sarja nuoresta norjalaisnaisesta, jolle etsitään sopivin kumppani seitsemästä miehestä. Sarjan katsominen oli piinallista, mutta hupaisaa.

https://areena.yle.fi/1-4064551

Etsiväpari Shakespeare & Hathaway

Brittikomediaa ja rumihia.

https://areena.yle.fi/1-4371651

 

Jos haluat etukäteen harjoitella lauantain Tosca-iltapäivää varten

Placido Domingo – Tosca – E lucevan le stele

https://www.youtube.com/watch?v=hxdiJ74AL5Y

 

 

 

Oikolukuguru

Kirjoitin töissä pöytäkirjoja, tiedotteita ja muita tekstejä. Oikoluin toisinaan muiden kirjoituksia. Järjestöissä kirjoitin juttuja, joiden aiheita pidin erittäin mielenkiintoisena.

Huomasin katsoessani aiemmin kirjoittamaani blogitekstiä, että minulle on tehty allogeeninen kanasolusiirto. (Korjasin.)

Työnhaku jatkuu, joten ehkä jotain tällaista vaihteeksi? Asu on iloinen ja vaikuttaa lämpimältä.

The Chickeneers’ All-Clucking Version Of ”Ho Hey” (Jimmy Fallon, Blake Shelton & Nick Offerman)

Vanhoina hyvinä aikoina vai uusina vielä parempina aikoina?

Uusia töitä on kiinnostavaa tehdä ja uusiin ihmisiin on mielenkiintoista tutustua töissä ja vapaa-aikana. Kuinka monen teistä työkaveri on juossut pakoon kiukkuista urosnorsua safarialueella?

On mukavaa asua kodissa, joka on tullut tutuksi kymmenen vuoden aikana. Nykyisellä alueella olen asunut neljäntoista vuoden ajan. Valintakriteereinä olivat muuttaessani loistava kirjasto, auringonkukkapelto ja koti, josta oli esteetön maisema. Verhoja ei tarvinnut koskaan sulkea eli tähtitaivasta pystyi katsomaan, jos heräsi yöllä. Suosittelen vastaavia kriteereitä.

Ajoittain huomaan kaipaavani aiempaa elämää, jolloin tärkeät läheiset olivat vielä hengissä ja monia ystäviä, joihin olin tutustunut nuorena. Työkaverit olivat tuttuja, asuin kotipaikkakunnalla ja matkustin usein ulkomaille. Työni oli piristävän kiireistä, vastuullista ja itsenäistä, vaikka työskentelin ryhmässä.

Kaikki muuttuu, mutta ihmisen oma mieli ei aina seuraa perässä samassa tahdissa.

Toivottujen koirien eli sileäkarvaisen mäyräkoiran ja sen lemmikin eli irlanninsusikoiran tilalle muutti kaksi kissaa, joista on ollut seuraa ja hupia. Läheisellä viljelyalueella kuljeskelee silittämisestä pitävä kissa, jonka valjaissa kerrotaan lemmikin löytävän kotiin. Vaaleanpunaiset malvat kuvasin muutama vuosi sitten samalla alueelta.

Ripustin eteiseen nurinpäin punaisen mekon, jotta muistan korjata hajonneen taskunpohjan. Kävelin seuraavana päivänä pari kilometriä kauppaan ja huomasin vasta palattuani kotiin, että olin unohtanut kääntää vaatteen. Niskassa oli kokolappu ja vaatteet sivussa pesuohje. Nauratti.

Oma elämä muuttui radikaalisti vuosien aikana. En ollutkaan enää se, joka tuurasi muita heidän sairastaessaan tai heidän lastensa sairastaessa, vaan se, joka joutui jäämään pitkälle sairauslomalle. Onnekkaasti paranin ja palasin työkokeiluun – ja toivottavasti pian töihin.

Pidän vaihtelusta, joten jokainen työpäivä on ilahduttava.

 

Taiteiden yötä vietetään Helsingissä torstaina 23.8.2018.

https://www.helsinginjuhlaviikot.fi/taiteidenyo/

Gustav Mahlerin 8. sinfonia perjantaina 24.8.2018 klo 19 suorana lähetyksenä Musiikkitalon Mediaseinällä Kansalaistorilla. Radion Sinfoniaorkesterin kapellimestarina on Hannu Lintu.

https://www.helsinginjuhlaviikot.fi/ohjelma/gustav-mahler-8-sinfonia/

 

 

Venytys, venytys, treenaa, treenaa

Menneistä ajoista 11.10.2017, Musiikkitalo

Kännykältä on helppo selata Ylen uutisia tai tutkia venytysohjeita. Tosin harvemmin näin tapahtuu konserttisalissa, esityksen aikana.

Alexei Ogrintchoukin & HKO

Kävin keskiviikkona klo 10 Menneistä ajoista -kenraaliharjoituksessa Musiikkitalossa ja kuuntelin Concertgebouw-orkesterin Alexei Ogrintchoukin (s. 1978) erittäin taitavaa oboensoittoa.

http://www.ogrintchouk.com/

Concertgebouw-konserttitalo

Kiinnostavalta vaikuttava ja sisustukseltaan romanttinen Concertgebouw Amsterdamista pääsi heti Minne mennä -listalleni:

https://www.concertgebouw.nl/en/

Susanna Mälkki johti Helsingin Kaupunginorkesteria, joka esitti Richard Straussin Oboekonsertto D-duurin, Erik Bergmanin Aubaden ja Richard Straussin Ruusuritari, sarjan. Viehättävä esitys, jota oli ilo kuunnella. Mahdollisesti tanssin valssia lahjakkaan orkesterin ympärillä, mutta onneksi vain mielessäni.

Pyyntö kenraaliharjoitusten yleisölle

Ennen konserttia lavalle tulee Musiikkitalon edustaja, joka pyytää yleisöä laittamaan matkapuhelimensa hiljaiselle ja kertoo, että ensimmäinen vaihe päättyy viimeistään klo 11:30, tauko kestää 20 minuuttia ja toinen osa päättyy viimeistään klo 13.

Yleisöä pyydetään poistumaan salista vain väliajalla tai konsertin päättymisen jälkeen.

Sisäinen moukka

Useiden kenraaliharjoitusten jälkeen minulla oli illuusio siitä, että ennen väliaikaa esitetään aina jotain sellaista, joka saa kuulijat poistumaan Musiikkitalosta ensimmäisen harjoituksen jälkeen eli väliajalla. Ts. riks-pam-kolin-kriiiih-räks -sointujen (sointujen?) vuoksi.  Arveluni oli, että ensimmäinen kappale edustaa ultramodernia musiikkia, joka joko riipii korvia tai hätkähdyttää, eikä millään hyvällä tavalla.

Olin väärässä.

Ogrintchouk pyysi ilmoittamaan meille, että hän soittaa vain osan kappaleista, koska illalla on konsertti. Hänen esityksensä oli virtuoosimainen, joten olisin mielelläni mennyt kuuntelemaan häntä myös illalla.  En mennyt, koska iltalippuja ei myydä kolmella eurolla.

Kapellimestari Susanna Mälkki

Hyväntuulista, taitavaa ja soittajien kanssa sujuvasti kommunikoivaa ylikapellimestaria oli jälleen ilo seurata ja kuunnella. Hän vaikuttaa aidosti iloiselta nähdessään yleisön, mitä pidän huomaavaisena.

Kyllä vain: kaksi vuotta lisää Susanna Mälkkiä sopii hyvin tämänkin konsertin perusteella

Vesa Sirén HS 11.10.2017

https://www.hs.fi/kulttuuri/konserttiarvostelu/art-2000005405171.html

Kuulijat

Olen mahdollisesti kerran jos toisenkin (ynnä kolmannen) kummastellut katsomon supattajia Musiikkitalossa. Mielenkiintoisesti kasvatetun nuorison mekastamisen melkein käsitän elokuvissa, mutta toivoisin, että eläkkeellä olevat juttelisivat vaikka kahvilla, eivätkä esityksen aikana.

Valtaosa kuulijoista tietenkin istui hiljaa ja seurasi ohjausta ja musiikkia.

Edessäni olleet kaksi henkilöä kuiskailivat ja juttelivat keskenään koko ajan, niin kapellimestarin ohjeistaessa muusikoita kuin esityksen aikanakin. Harmillinen tilanne, koska olisin mieluummin kuunnellut musiikkia ja kapellimestarin kommentteja soittajille, kuin heitä. Toinen heistä kaivoi matkapuhelimensa esiin, näytti toiselle – ja tietämättään minulle – venytysohjeita (ilahduttavaa reippautta, mutta…) ja selasi viimeisen kappaleen aikana kännykkäänsä ja tutki Ylen sivuja.

En ymmärrä. En. Kännykän valo häiritsee muita ja on mielestäni epäkohteliasta sekä esiintyjiä että muita kuulijoita kohtaan.

Viitisentoista eläkeläistä poistui salista esityksen jälkeen, vaikka Susanna Mälkki ohjasi edelleen soittajia eli tilaisuus jatkui. Kello ei ollut lähelläkään yhtä eli konsertin päättymisaikaa siinä vaiheessa. Ymmärrän, että kesken esityksen sairastuneet tai uupuneet poistuvat, mutta viisitoista samanaikaista sairastunutta oli mielestäni hämmästyttävää. Lähtiköhän pikkubussi kohti maakuntaa?

Arvoisat konserttien supattajahenkilöt ja kesken esitystä poistuvat: olisitteko kilttejä ja ystävällisesti käyttäisitte kolme euroanne vaikka Starbucksissa ja juttelisitte kahviossa esimerkiksi Ylen sivuista ja venyttelystä. Kiitos!

26 things you may not know about Richard Strauss

http://www.roh.org.uk/news/26-things-you-may-not-know-about-richard-strauss

Kuva: YOUR SOLE IS MINE!