Paluu työhön

Työnteko on ihanaa ja tämä on vilpitön mielipiteeni. Käsittelen kiinnostavia tietoja, kirjoitan juttuja ja saan osallistua tekemiseen, josta on aidosti hyötyä useille ihmisille. Voiko oikeasti olla mitään parempaa?

Väsymys oli vuosien sairastamisen jälkeen hankalaa, mutta kuukausien edetessä ja etäpäivien ansiosta elämä sujui mukavasti. Rutikuivat silmäni kestävät koneen tuijottamisen, vaikka joudun kostuttamaan silmiäni säännöllisesti.

Töissä on hauska tutustua uusiin ihmisiin, joilla on tietoa kiinnostavista asioista.

Olen edelleen ihmeissäni siitä, että oireiden sahattua vuosikausia paremmasta huonompaan palasin aiempaan elämääni, jossa työ on aina ollut erittäin tärkeää.

Miina

Kävin verikokeessa ja tapasin Miinan, joka oli tullut paikoille valkoisella bussilla ja käytti Ti-Ti Nalle -paitaa. Meillä oli kiinnostava ja ystävällismielinen keskustelu terveyskeskuksen laboratorion odotustiloissa.

Tuttu hoitaja kertoi tehneensä 47 vuotta töitä ensin sairaanhoitajana ja myöhemmin laboratoriossa. Hänet oli pyydetty eläkkeeltä takaisin töihin. Ilahduttavan pitkä ura ja mielenkiintoinen historia, kun toimintatapoja on vuosien kuluessa uudistettu lukemattomia kertoja. Hän on aina ystävällinen potilaita kohtaan, josta olen iloinen.

Näin myöhemmin uudelleen Miinan, kun ohitin neuvottelun odotustilan ja hän äänekkäästi halusi toisen pikkuisen kädestä nallen tarmokkaasti kiskomalla. Ei ole helppoa olla vanhempi, vaikka Miina oli söpö.

Verenluovuttajia kaivataan SPR:n toimipisteissä

Verenluovuttajia on helteiden vuoksi reilu neljännes vähemmän, joten kävijöitä kaivataan.

Kiitos kaikille teille, jotka olette pelastaneet mm. syöpäpotilaita, onnettomuuksissa ja leikkauksissa verta menettäneitä!

Oli ilo päästä aikoinaan sairaalasta, kun veriarvojani nostamaan oli erikseen tilattu kahdeksan ihmistä. Ns. yleisveri ei riittänyt, vaan piti saada minulle viritettyä verta. Kiitos teille luovuttajille siitä, että pääsin kotiin! t. B+

https://yle.fi/uutiset/3-10304437

Helteen tilalle sadetta ja ukkosta

Oli hauska herätä paahteen jälkeen luontoa virkistävään sateeseen. Kissa makaa reporankana parvekkeella ja nauttii viilenneestä säästä. Toinen kissa rötköttää sängyn jalkopäässä.

Hain kissojen vuoksi kellarista tuulettimet, joten saamme tyyninä päivinä viilentävää ilmaa kotiin.

Kuulin niihin ihmisiin, jotka rakastavat helteitä, joten kuumuus on ollut ihanaa. Kuumalla ilmalla on hämmästyttävää, kun kotona tarkenee ilman villasukkia eikä ulos lähtiessä tarvitse kääriytyä lukemattomiin vaatekerroksiin. Suihku viilentää mukavasti useamman kerran päivässä ja rutikuivat silmät pitävät korkeasta ilmankosteudesta.

Luin joskus neuvon, jonka mukaan ranteiden huuhteleminen kylmällä vedellä auttaa helteisinä päivinä. En tiedä, meneekö samaan höpsismiin, kuin punkit lepänlehdissä. Tuulettimen edessä kuulemma kannattaa pitää suurta, jäädytettyä vesipulloa, joka viilentää ilmaa. En ole vielä kokeillut, mutta pidän ideasta.

Säännöllisestä juomisesta on tietenkin hyötyä. Pidän kylmästä vedestä, joten jäähdytän vesipullot jääkaapissa.

Talvella tauotta palelevana ymmärrän niitä, joille kuumat ilmat ovat tukalia. Onneksi meillä on vuodenajat, joten syksyn viileys ja luonnon kaunis värikkyys lähestyy.

Uutistenlukijoiden ulkonäkövinkit?

Näin katkelman esityksestä, jossa uutistenlukijat lauloivat saamistaan palautteista ja mietin, että joidenkin ihmisten kannattaisi ehdottomasti lukea enemmän ja jättää toisten ihmisten ulkonäkö rauhaan.

KUKA lähettää viestin tv:ssä esiintyvän ihmisen solmion väristä, mummomekosta tai ”turhista silmälaseista”?

Enemmän omiin asioihin keskittymistä ja vaikka reipasta ulkoilua – vähemmän (vieraiden) ihmisten solvaamista, kiitos.

https://yle.fi/uutiset/3-10313251

Palaan takaisin Excelin pariin.

Hyvää viikonloppua!

 

 

 

 

Mainokset

Silmälläpito, vaivihkainen

Viime viikolla töissä oli hyvin huolestuttavaa. Ei, ei todellakaan kiehtovan työn vuoksi, johon keskityin.

Viereisen kerrostalon kaltevia peltikattoja pesseet, harjanneet ja myöhemmin maalanneet miehet aiheuttivat minussa suurta huolta ja kauhua. He olivat hyviä tyyppejä eli käteviä, taitavia ja käyttivät turvavaljaita. Heidän tarkkailemisensa vasemmalla silmällä työtä tehdessäni oli haasteellista.

Osoitan suurta kunnioitusta katolla työskennellyttä aasialaismiestä (oikea jalka katolla ja vasen jalka suurta maalipurkkia pitämässä kaltevalla tasolla) ja vaaleahiuksista miestä kohtaan, joka kallistui turvaköyden varassa ja maalasi katon reunat. Minua pyörrytti, kun näin heidät huoneeni ikkunasta, mutta tieto tuskin häiritsi kumpaakaan heistä.

Etevää ja nopeaa työntekoa oli ilo katsella sivusilmällä. Suoraan en voinut heitä tuijottaa kuin hetkittäin ikkunaa avatessani tai sulkiessani – loistava firma, kun ikkunan saa tuulettamista varten auki!, mutta heidän työnsä jälki oli siisti.

Peltikatosta tuli musta ja kaikki sujui onneksi hyvin.

Teen loppukuun etätöitä useamman innostavan työn parissa ja olen tyytyväinen heinäkuun alussa saamaani opastukseen. Jos kaikki sujuu hyvin, niin lyhyt kirjoitukseni voi mahdollisesti olla seuraavassa julkaisussa. Pidättehän peukkuja! Seuraavaksi esiintyvää Sophie Fatua siteeraten: fank you!

Sophie Fatu: The CUTEST 5-Year-Old Audition Ever! | America’s Got Talent 2018

 

Kiitos! – ja työnhaku

Maalis-kesäkuu

Maaliskuussa alkanut työkokeiluni jatkui kesäkuun loppuun.

Mahdollisuus työntekoon parin kuolemantuomion ja kuuden rankan sairauslomavuoden jälkeen tuntui ihmeelliseltä. Olin onnekas ja paranin aivoleikkauksen ja allogeenisen kantasolusiirron avulla. Oli ilahduttavaa päästä jälleen takaisin tekemään työtä, josta oli hyötyä muille ihmisille.

Olin tyytyväinen siitä, että minut hyväksyttiin välittömästi osaksi ryhmää ja sain poikkeuksellisen ystävällistä kohtelua työkavereilta. Kiitos esimies, että valitsit minut ja sain sinulta useita hyviä neuvoja ja kiitos työkaveri, että autoit minua monissa asioissa ja opastit uusissa tehtävissä! Sain huomaavaiselta toimittajalta palautetta kirjoittamistani jutuista ja neuvoja hyvistä, kirjoittamista koskevista kirjoista. Kiitos!

Kirjoitin juttuja haastattelemistani henkilöistä ja useammasta liikuntaa tukevasta kaupungista. Naputtelin koulutukseen liittyviä tietoja Exceliin eli kiinnostavaa tekemistä riitti. Pääsin useampaan lyhyeen koulutukseen ja sain kotona lukea liudan mielenkiintoisia lehtiä, joita tuli toimistolle. Ei, en enää usko, että reumaan sairastutaan palelemisen vuoksi, kuten aiemmin oletettiin.

Pääsin mukaan työryhmän virkistyspäivänä lounaalle Löylyyn (kuvassa) ja jälkiruoalle Caruseliin. Voin mielin vilpittömin kehua hyvää seuraa, tyylikästä ravintolaa, aurinkoisia merimaisemia, portobellosienellä täytettyä kasvishampurilaista (vuohenjuuston sai onneksi vaihdettua cheddariin) ja lakujäätelöä. Menomatkalla pääsimme silittämään hyvin pientä ja söpöä staffinpentua, joten päivä oli täydellinen.

Oli ilahduttavaa olla hyväksytty osa työryhmää ja tehdä vaihtelevia töitä kauniissa ympäristössä. Töihin oli joka päivä mukavaa mennä.

Heinä-elokuu 

Pääsin työkokeiluun toiseen järjestöön heinäkuun alussa ja työskentelen jälleen kiinnostavien asioiden parissa mm. kirjoittaen ja Excel-taulukoita kooten.

Maisemat ovat kuin pittoreskista pariisilaisesta hotellista ja kunto paranee kiipeämällä portaat töihin.

Kiitos ystävälliselle esimiehelle, joka valitsi minut töihin ja uusille kollegoille, joilta sain mielenkiintoisia työtehtäviä. Teen osan töistä toimistolla ja osan etänä, kuten aiemmassakin työpaikassa ja pidän ratkaisusta.

Työkokeiluni päättyy elokuun lopussa.

Sinebrychoffin taidemuseo

Viime viikon lounastauolla kiirehdin käymään Sinebrychoffin taidemuseossa, joka oli (minulle) yllättäen remontissa. Yläkertaan pääsee, mutta olisin mielelläni nähnyt uuden näyttelyn.

Sain kohteliaalta vartijalta esitteen seuraavasta Tunteet estradilla -näyttelystä, joka alkaa torstaina 13.9. ja päättyy sunnuntaina 3.3.2019.  Näyttely kuvaa, miten teatteri on vaikuttanut maalaustaiteeseen.

Työnhaku syyskuun paikkaan

Etsin uutta työtä syyskuussa 50 prosentin palkkatuella eli yhteiskunta kiitettävästi sponsoroi minua pitkän sairauslomani jälkeen. Onneksi paranin ja pääsin takaisin tekemään työtä, joka on aina ollut minulle hyvin tärkeää.

Olen kiinnostunut esimerkiksi kirjoittamisesta, työstä sijoitus- tai rahoitusyhtiöissä tai toimistotehtävistä, mielellään Helsingissä.

Toivottavasti löydän uuden työpaikan ja monipuolista tekemistä. Uuden oppiminen on ollut hauskaa, kuten aiemminkin.

Adele Jennynä, BBC Music

Löysin hauskan videon YouTubesta, joten teillekin kulttuuria sunnuntai-iltapäivää piristämään.

 

Naivistit Iittalassa 19.5.–19.8.2018

Pari viikkoa sitten kävimme Naivistit Iittalassa -näyttelyssä. Helsingistä pääsee kätevästi paikalle R-junalla ja takaisin parin tunnin kuluttua toisella ärrällä.

Päivä oli ihanan lämmin, kuten aina Iittala-vierailulla. Pitäisiköhän sieltä hakea lämmittelypaikka talveksi, jos pakkasta on vain Etelä-Suomessa? Tosin minulla on hämärä mielikuva, että vuosia sitten kävin Iittalassa autolla ja maassa oli hyytävän kylmää lunta.

Kävelimme asemalta taidemuseoon ja matka kesti noin vartin. Seuraamme liittyi naispuolinen japanilainen turisti, joka suuntasi Iittalan lasimyymälään. Juttelimme hänelle matkan aikana ja puhuin mm. taidemuseosta ja Senaatintorilla olevasta armeijan tapahtumasta. Ystäväni mukaan mukava turistimme ei hahmottanut selityksiäni. Hän kertoi meille vierailevansa Helsingissä viisi päivää ja lisäsi, ettei hän puhu englantia. Oletettavasti hän oli oikeassa. Saatoimme hänet myymälän ovelle, toivotimme hauskaa päivää ja jatkoimme vanhalle puukoululle taidenäyttelyyn.

Iittalan taidenäyttelyn yhdeksän euron lippu kannattaa säilyttää, koska samalla lipulla voi vierailla uudelleen koko kesän ajan. Varmistin myyjältä, koska tietoa ei tänä vuonna ollut näyttelyn nettisivulla. Naivistit Iittalassa 30-vuotisjuhlanäyttelyn kunniaksi 30-vuotiaat pääsevät näyttelyyn maksutta.

Taidenäyttely on avoinna joka päivä – myös juhannuksena – klo 10–19.

Raija Nokkalan työt ovat vuodesta toiseen aivan ihania ja ilahduttavan värikylläisiä. Kukapa ei toisinaan tuntisi olevansa korkokengät jalassa sohvalla makaava lammas tai kalanruotoa toisessa kainalossa halaava kissa? Tulen joka vuosi siihen tulokseen, että Raija Nokkalan täytyy teostensa perusteella olla järjettömän mukava ihminen.

Minna Iso-Lähteenmäen taidokkaasti maalattuja kukka- ja lintumaalauksia olisin mielelläni ostanut. Ehkä teen kaupat ensi vuonna? Tai ostan jälleen liudan postikortteja ja ilahdutan niillä läheisiä, koska niin pitää ehdottomasti toimia.

Mopolla ajanut ”Terve, punasta maitoo” -peltilehmä viehättäisi taiteena. Kierrätysmateriaalista koottu 450 euron lehmäinvestointi edistäisi sekä kierrätystä että inspiraatiota. Esa Leppäsen taitavia teoksia oli jo viime vuonna näyttelyssä.

Päätän joka vuosi ostaa rikastuttuani Mia Bergqvistin värikylläisen ja taidokkaan maisemamaalauksen. Toistaiseksi rikastuminen on jäänyt väliin.

Heli Pukin hauskat maalaukset Karhusesta ja Kettusesta viehättävät aina yhtä paljon. Onko mitään parempaa, kuin selloa soittava siili ja viulistikettu? Kyseisen työn myönnän löytäneeni netistä, en näyttelystä.

http://www.ideri.fi/Tilaustyot

Kati Mikolan maalaukset saavat piristymään, vaikka elämä kuinka murjoisi. Kettu, karhu ja jänis rentoutuvat lippakioskilla, purjehtivat merellä, vaeltavat metsissä tai kaahaavat autoillaan pitkin hiekkateitä. Jokainen maalaus on elämäniloa täynnä! Mikolaa voi seurata Facebookissa.

Sirkka Koivulan viehättävistä teoksista olen pitänyt parinkymmenen vuoden ajan. Selasin hänen maalauksiaan Naisten Messuilla Wanhassa Satamassa itsenäisyyspäivän kieppeillä. Pienissä ja koskettavissa tauluissa on tunnelmallisia astioita, kukkasia ja pieniä poneja.

Seija Levannon kepeissä saarimaalauksissa on viehättäviä rakennuksia ja narulla liehuvia valkoisia lakanoita. Teokset saavat miettimään hyvää tulevaisuutta.

Katja Mesikämmenen villieläinmaalaukset ovat kiehtovia, värikkäitä ja usein romanttisia.

Kia-Maria Ahon sammakkotyöt ovat fantastisia. Bacchus-sammakolla on päässään rypäleseppele, räpylässään viinilasi ja edessään tarjottimellinen aprikooseja ja tummia viinirypäleitä. Olisin hyvin mielelläni sammakko Ahon tauluissa, vaikka en pidä viinistä. Kameli-Trump oli koominen, mutta hienostunut kamelinaaras oli erittäin tyylikäs. Asiasta viidenteen: maistoin hiljattain todella makeita ja kypsiä aprikooseja, joita luulin ensin oransseiksi luumuiksi. Harvinaista ja ilahduttavaa, koska Suomessa kaupataan yleensä raakoja versioita.

Eino Viikilän koiraveistokset olivat juuri sellaisia, mitä jokainen tarvitsisi ikkunalaudalle istumaan. Kivitavarasavesta tehty 1500 euron Into sopisi erittäin hyvin tarkkailemaan katuliikennettä. Samoin Rauni Koivisto Jussi-herra (rusetilla)/Mr. Jussi (With a Bow Tie). Söpön pupuherran saa mukaansa 250 eurolla.

Reijo Kivijärven maalaismaisemia katsellessa tulee kodikas olo. Jos en olisi paatunut kaupunkilainen, niin haluaisin ehdottomasti asua kaukaisessa pöpelikössä, ihan siinä Ossuuskaupan vieressä. Sivuhuomautus: sain tänään sokeripalan ja pääsen kuuraamaan hellaa. Kieltäydyin ostamasta kokonaista pakettia, koska en ikinä saisi käytettyä sokeripalaröykkiötä. Jälleen tein aivan loistavan säästötoimenpiteen. Heh!

Lasimuseon nurkilla on jäätelökioski, joten sielullekin saa virkistystä esimerkiksi Mövenpickin vanilja-brownie -jäätelön tai sateenkaarijätskin avulla. Jälkimmäisessä Ingman-versiossa on näköjään päärynä- ja vaniljajäätelöä ja mansikkakastiketta.

Loma-ajaksi sopiva naivistikiertue Suomessa:

https://naivistit.fi/nayttelyt-naivisti/

Menkää, tutustukaa, valistukaa ja muuttukaa vielä paremmiksi ihmisiksi!

 

Tähän meidän kaikkien pitäisi tähdätä viimeistään 68-vuotiaina

Britains Got Talent 2018 Jenny Darren Surprises Everyone

https://www.youtube.com/watch?v=IaOhXji1t5M

 

 

 

Barbie-näyttely 27.4.–26.8.2018

Kävimme tänään kiertämässä ruuhkaisen Barbie-näyttelyn Kansallismuseossa. Kuka käski mennä paikalle ilmaisen opastuksen aikana?

Emme osallistuneet kierrokselle, mutta kuulimme, kuinka opas kertoi amerikkalaisesta näyttelijästä Katherine Hepburnista, joka meni tyylikkäässä housuasussaan ravintolaan. Häntä ei tunnettuna henkilönä ohjattu ulos, vaikka naisten piti historian hämärissä käyttää hametta. En huomannut Hepburnia esittävää nukkea, mutta eiköhän sellainen ollut yli 400 Barbien joukossa. Nuket olivat yksityiskokoelmista.

Keskityimme tutkimaan erilaisia ammatteja edustavia Barbieita ja katselimme muotisuunnittelijoiden luomuksia (ooh, Chanel!). Ihailimme tunnettujen henkilöitä muistuttavia nukkeja, kuten suosikkiani Cheriä, hääpuvussa olevaa Grace Kellyä, taidemaalari Frida Kahloa, tyylikkäissä puvuissa ollutta brittinäyttelijä Audrey Hepburnia mm. elokuvasta My Fair Lady ja lintujen ahdistamaa Tippi Hedreniä Hitchcockin Linnuista – mukana linnut.

Kuninkaallisiakin sopi joukkoon eli näytillä olivat mm. Marie Antoinette (päineen) ja Elisabet I.

Mikäli joku jäi miettimään, niin Hepburnit eivät ole mitään sukua keskenään.

Italialaisen työryhmän suunnittelema ja kokoama näyttely on ollut aiemmin esillä Milanossa, Roomassa, Bolognassa ja Madridissa.

Kannattaa käydä näyttelyssä, jos viehättävät nuket ja kauniit vaatteet kiinnostavat.

 

Lippuja saa ostaa Kansallismuseon lipunmyyntipisteen lisäksi museokaupasta, jossa on myynnissä mm. Barbieita.

Normaali pääsymaksu 15 €

Alennettu pääsymaksu 11 €

Museokortilla ja Helsinki Cardilla 3 €

Alle 18-vuotiaat vapaa pääsy

 

https://www.kansallismuseo.fi/fi/naeyttelyt/barbie-the-icon

https://www.kansallismuseo.fi/en/articles/barbie-exhibition-open-at-the-national-museum

 

 

 

 

El Fanteilimme

Tapasimme tiistaina Runebergin patsaalla Espan puistossa ja kävelimme aurinkoista Pohjoisespaa pitkin El Fantiin Katariinankadulle. Suosittelen suklaa- ja vaniljajäätelöpalloja, joiden päällä oli ihanan sitkeitä suklaapikkuleipämurusia. Mango-vaniljavaihtoehtokin näytti hyvältä, samoin sitruunaleivos. Paikassa myytiin myös suomalaisten suosikkijuomia eli kahvia ja olutta,

Kahvila oli viihtyisä ja siisti ja valikoima oli hyvä. Myyjä oli oikein ystävällinen.

Istuimme rakennuksen sisäpihalla juttelemassa ja nautimme lämpimästä illasta. Toukokuu on ollut ilahduttavan valoisa ja kaunis. Teiden varsilla kukkii jo niitä kuuluisia villejä lupiineja ja tummanvioletteja syreenejä.

Kaikilla meillä oli kerrottavana positiivisia muutoksia, mukavia tapahtumia ja tyytyväisyyttä tulevasta.

Juttelimme mm. Omenasieppareista, jossa Kehitysvammaliiton ja Autismiliiton jäsenet keräävät ylijäämäomenia, jotka jalostetaan mehuksi ja myydään Stockmannin Herkussa.

https://yle.fi/uutiset/3-9765606

Yritystä!-hankkeen tarkoituksena on kehittää ja edistää vammaisten henkilöiden työllistymistä yrittäjyyden avulla, tukea vammaisten yrittäjien hyvinvointia ja jaksamista. Edistämme yrittäjien verkostoitumista ja uusien yritystoimintojen syntymistä.

Yritystä!-hankkeen toimipisteet ovat Helsingissä, Turussa, Jyväskylässä ja Oulussa. Projektia hallinnoi Invalidiliitto ry. Yhteistyökumppaneina projektissa ovat Kuurojen liitto ry, Lihastautiliitto ry, Neuroliitto ry, Nuorten ystävät ry, Näkövammaisten liitto ry, Vates-säätiö sr ja Suomen Yrittäjät. Vuosina 2016-2018 toteutettava Yritystä!-hanke on RAY:n rahoittama.

http://www.xn--yrityst-cxa.fi/

(Vatesin sr näköjään tarkoittaa säätiörekisteriin merkitty. Uskon, että kaikki muut tiesivät lyhenteen. Minä lunttasin tiedon Kielikellosta.)

Emme saaneet koko porukkaa kasaan, mutta toivottavasti pääsemme elokuussa kaikki paikalle.

Suosittelen mielin vilpittömin teillekin El Fanteilua.

http://elfant.info/#coffeewinebar

Junalla Pikku-Huopalahteen

Edellisessä jutussa väitin matkustaneeni junalla Helsingissä Pikku-Huopalahteen, vaikka tarkoitin Huopalahtea. Joku (syyllistävä katse mm. kissoille) oli ihan salaa lisännyt pikku-sanan, joten poistin tiedon.

Puolustusvoimat 100 -juhlaviikko Senaatintorilla, Helsingissä ke-ma 30.5.–4.6.2018

Kannattaa mennä katselemaan musiikkiesityksiä, vihreitä armeijakapineita (näin mm. traktorin) ja nuoria ja ilahduttavan hoikkia sotilaspersoonia. Metrin päässä minusta oli maastopuvuissa kaksi mieshenkilöä, joilla oli kasvot maalattu vihreällä värillä. Minä näin heidät, joten oliko naamiointi epäonnistunut? Hehee!

Huomasin vihreässä haalarissa olleen vaalean sotilaspojan ja liudan sotapoliiseja muiden sotilashenkilöiden lisäksi.

Kuuntelin hetken Kaartin soittokuntaa, joka esitti mm. Aki Sirkesalon ja Kirkan kappaleita. Esiintyjät olivat niin nuoria, että tuskin kukaan heistä muistaa Aasian tuhoisaa tsunamia tapaninpäivänä 2004.

http://puolustusvoimat.fi/sata

Fantastico Ateneum to 10.5 – su 19.8.2018

Näyttelyssä oli tyylikkäitä ja vaikuttavia teoksia Italiasta 1920- ja 1930-luvuilta. Kannattaa käydä tutustumassa maalauksiin, vaikka kutsussa oleva kuva riipii ainakin minun sieluani.

https://ateneum.fi/nayttelyt/fantastico/

Presidentti Niinistön muotokuva Ateneumissa ti 5.6. – su 2.9.2018

https://ateneum.fi/tasavallan-presidentti-niiniston-muotokuva-esille-ateneumiin/

Kohtaamisia kaupungissa suomalaista taidetta 1900-luvulta pe 19.10.2018-su 20.1.2019

Jouluun on enää alle seitsemän kuukautta, joten mainitsen jo nyt lokakuun näyttelystä Ateneumissa. Haluan ehdottomasti nähdä Henry Ericssonin Fazerin baari -maalauksen (1931). Fazerilla käyminen ei ole syöppöyttä, vaan gylddyyriä.

Haluaisin raparperipullan, mutta niitä ei ole missään ja se, se on väärin.

Fredan rinnalle Korkeavuorenkatu

Mielenkiintoisella Fredrikinkadulla on kiinnostavalta vaikuttava LIIKE-vaatekauppa. Ikkunan perusteella suosittelen tuotteita kaikille tyylikkäille ihmisille:

https://www.liike-shop.com/

Korkeavuorenkadun kautta kannattaa kävellä keskustasta Ullanlinnaan, koska kadulla on kiinnostavia yrityksiä ja ruokapaikkoja.

SIS Deli + Caféssä myynnissä on salaatteja, voileipiä, smoothieita, Birchermysliä, toffeita ja mielestäni yllättävä tuote eli tyrnihunajapurkki.

Ei tietenkään ole minun asiani kritisoida toisten eksoottisia välipalavalintoja.

https://sisdeli.fi/

Jos hyvännäköinen Ritva Falla -mekko tai takki ei tällä kertaa inspiroi ja Designmuseon näyttely on jo kierretty, niin kannattaa käydä paperikauppa Putingissa ostamassa Muumi-vihkoja. ”Haluan vain elää rauhassa ja viljellä perunaa” on motto, joka sopii monille.

Lounasta voi syödä joko tunnelmallisessa Sea Horsessa eli vanhassa mukavassa Sikalassa tai Pauletessa. Salaatteja voi jälkimmäisessä pyytää kokoamaan eri vaihtoehdoista (esim. lohi-, kurkku-kikherne – tai linssi-) ja yhdeksän euron salaattiannokseen saa leipäpalan. Jos suosittu kahvio on täynnä, niin salaatin voi ostaa evääksi. Myyjän suosittelema basilikaöljy sopi erittäin hyvin lohisalaattiin. Luotettava taho totesi aiemmin sekä lohipalat että lasagnet hyviksi. Kasvispaistoksen olisi näköjään voinut ostaa salaatin vieruskaveriksi.

Lähellä olevan Anton & Antonin palvelutiskistä voi ostaa ruokaa lounassetelillä. Eräs henkilö osti mukaan oivalliset lohi- ja pinaattitäytteiset letut ja hedelmäsalaattia. Viehättävässä liikkeessä kannattaa aina käydä, koska nätti on nättiä.

Lungissa en ole koskaan käynyt, mutta nettisivu on hupaisa ja lista vaikuttaa hyvältä:

http://www.lungi.fi/etusivu/

Normaalisti olen eväslinjalla, mutta toisinaan katu yllyttää ostoksille.

Jälkiruoaksi voi poiketa kaikissa kadun kultasepänliikkeissä, jos esimerkiksi sattuu tarvitsemaan kihlasormuksen numero seitsemän uuden ja käsittämättömän uskollisen tosirakkauden merkiksi.

Parananjättilumme Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa to 31.5.2018

Lummeyönä eli tänään on klo 23 saakka vapaa pääsy Kaisaniemen kasvitieteelliseen puutarhaan katsomaan mahdollisesti kukkivaa jättilummetta.

Kukat ovat lehtijutun mukaan ensin valkoisia ja muuttuvat myöhemmin vaaleanpunaisiksi. Taidan pysyä kotona, vaikka valkoiset kukat kiinnostaisivat. Vaaleanpunaisia kukkia käyn tervehtimässä joka vuosi.

Onneksi jättilumpeen siemenet saatiin jatkosodan pommitusten jälkeen pelastettua.