”Muumi-muki -museo”, Bus Gelato, Muji ja Westö

”Mennäänkö Sinebrychoffin taidemuseoon renessanssikaunottaria katsomaan sunnuntaina?” Kurkistin sivulle ja ehdotin tilalle Designmuseota, jonka Fokus Bauhaus -näyttely kiinnosti enemmän.

Isänpäivänä museossa alkoi houkuttelevalta vaikuttanut brunssi klo 11, joten museon oven edessä oli yllättävän paljon ihmisiä jonottamassa. Kahdeksan lämpöastetta, tyyni ja lempeänkostea päivä, joten olin hyvin tyytyväinen ollessani ulkona ja odotellessani museon aukeamista.

Minun piti kävellä asemalta museoon, mutta apteekkikäynnissä meni hieman pitempään, joten menin Stockan edestä muutaman pysäkin kymppiratikalla.

Mitä, jos Stockmann oikeasti joutuu lopettamaan, koska yhtiö havahtui verkkokauppaan liian myöhään? Surullista, jos niin käy, koska tavaratalo on maamerkki Helsingissä. Tuleeko tavaratalorakennukseen uusi hotelli, trampoliinipuisto, seinäkiipeilyhalli ja lukemattomia suomalaisia ja etnisiä pikkuravintoloita?

Luistinratavuosi

Kaukaisina kouluaikoina vuosi eteni syys- ja kevätlukukauden mukaan, mutta nykyisin huomaa talven väijyvän nurkilla, kun Rautatientorille rakennetaan luistinrata ja lämmin kevät ja puiden heleänvihreät hiirenkorvat lähenevät, kun luistinrata puretaan.

Alexanderplats, Eteläesplanadi 22

Asiasta viidenteen, Eteläesplanadille on auennut houkuttelevalta vaikuttava ravintola Alexanderplats. Ruokalistoja katsoessani mietin aina nirsona, mitä suostuisin syömään ja ravintolan listalla oli useita hyviltä vaikuttavia vaihtoehtoja. Ooh, sienipiirakkaa! Jos ruokalistalla lukee tyylikkäästi (?) lanttua ja lihaa tai arvaa, mitä tarjoamme -vaihtoehto, jota lukemani mukaan miehet suosivat, niin päädyn johonkin toiseen ravintolaan.

Pitää tietää, mitä syö.

Designmuseo

Jono eteni Designmuseossa nopeasti, laitoimme takit kaappiin ja nousimme toiseen kerrokseen, jossa oli Keräilijät & kokoelmat -näyttely, joka päättyy sunnuntaina 15.3.2020. Lasia, posliinia, keramiikkaa, ryijyjä, huonekaluja, valaisimia, Karhun lenkkitossuja, lasiteoksia, muovi- ja teak-esineitä sekä Muumi-mukeja, joita ymmärtääkseni noin puoli Suomea kerää. Ystäväni myi jossain vaiheessa Muumi-mukinsa ja nettosi 1500 euroa värikkäästä mukistaan. Hei, Muu-uuumi.

Havahduin vasta näyttelyssä siihen, kuinka paljon erilaisia lasiesineitä kotona oli. Ne olivat arkea, joten ei niihin tullut kiinnittäneeksi huomiota. Isäpuoli ampui kilpaa ja kaikki yläkaapit täyttyivät hänen voittamistaan merkillisistä möykkymaljakoista. Joukossa oli varmasti kauniitakin esineitä, mutta ne olivat hänen.

Kotiin olen myöhemmin ostanut Arabian siihen aikaan suomalaista 24h-sarjaa, mutta suosikkilautaseni on mummilla ollut sinisävyinen englantilainen maisemalautanen, josta on lohjennut pieni palanen. Joskus hajonneet esineet harmittavat, mutta toisinaan lohkeamalla ei ole mitään merkitystä, koska kyseessä on juuri mummin lautanen.

Kuulin, että japanilaiset arvostavat rikkoutuneita esineitä ja saattavat jopa korostaa hajonnutta kohtaa. Designmuseon portaista oli lohjennut kappale, joka oli reunustettu musta-keltaisella teipillä. Syy oli hyvin todennäköisesti jokin toinen kuin tyylikkään lohkeaman korostaminen.

Tynellin kattovalaisin oli kotona eteisaulassa, mutta silloin se oli vain lamppu, ei mitään sen kummempaa. Valaisimet ovat mielestäni upeita, joten suunnittelija osasi tehdä taitavasti työnsä.

Pidän hämmästyttävänä, että kriminaalit käyvät vohkimassa taidokkaita kattovalaisimia porraskäytävistä mm. Töölössä.

Puhuimme siitä, mitä keräämme. Sinebrychoffia ehdottanut keräsi aiemmin hedelmämerkkejä, joita hän liimasi värikkäille papereille. Hauska idea! Minä keräsin kirjoja, mutta olen antanut niitä pois niin suuren määrän, etten taida enää kerätä mitään. Toisaalta olisin hyvin huolestunut, jos innostuisin keräämään vaikkapa lenkkitossuja tai seinälläni olisi teak-puusta tehty (sinänsä mielenkiintoinen) pulkka.

Mielestäni näyttely oli kiinnostava ja kannattaa ehdottomasti kiertää.

Bauhaus

Odottamani Bauhaus-näyttely oli hupaisa, koska huoneessa oli peräti yksi (1) valaisin. Seinällä oli kuvia huonekaluista eli ei kuitenkaan hukkakäynti.

Wikipedian mukaan natsit vastustivat Bauhaus-huonekaluja. Vastustivat huonekaluja? Jos aloitan jonkin vastaavan järjestön (ei, en aloita), niin annan nojatuolien ja valaisimien olla kaikessa rauhassa enkä melskaa niistä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bauhaus

Bus Gelato, Laivurinkatu 37

Näyttelyn jälkeen ehdotin Kluuvikadun Fazeria, joka ei ruuhkan ja äänen kaikumisen vuoksi kiinnostanut museoseuraa, joten suuntasimme minulle uuteen paikkaan Laivurinkadulle.

Bus Gelato myy italialaistyyppisiä palkittuja vegaanijäätelöitä. Pallo maksaa 3,80 euroa, kaksi palloa 5,50 euroa ja kolme palloa saa 7 eurolla. Testasin salmiakin, tumman suklaan ja sitruunan, jotka olivat kaikki erittäin hyviä ja ilmeisesti vegaanisia. Vain pieni osa jäätelöistä oli maitopohjaisia. Suosikkini oli salmiakki, jonka joukossa oli ilahduttavasti salmiakkiauto.

Tarjolla oli myös kasvispiirakkaa, jonka kanssa sai halutessaan salaatin sekä mm. täytettyjä leipiä, appelsiinimehua ja suklaata, mutta nähtyäni jäätelöt tiesin heti, mitä haluan. Sain maistaa Rocky Roadia, jossa oli hasselpähkinää, mutta päädyin tummaan suklaaseen. Tarjolla oli kahvia, teetä ja viinejä, joten valitsin kylmän veden.

Maisemana oli Agricolan kirkko puistoineen, joten paikka viehätti.

Liikkeessä oli myynnissä italialaisia säilykkeitä (ostamani herkkusienisäilyke oli hyvää), pastaa ja lapsille kaupattiin herttaisia jäätelöön liittyneitä tuotteita. Hyviä joululahjoja!

Isomman huoneen nurkassa oli lapsille jäätelöbaari, leluja ja luettavaa, joten kahvila oli ilahduttavan lapsiystävällinen paikka.

Vuoden auki olleen liikkeen ulkopuolella oli pöytä eli mm. jäätelöä pääsee nauttimaan lämpimänä tai sateettomana päivänä myös ulkona.

Muji, Kampin kauppakeskus

Kävelimme Fredaa pitkin Kamppiin, jossa pistäydyimme vaate-, toimistotavara- ja sisustusliike Mujissa. Koko neljäs kerros oli täynnä asiakkaita, mutta hissille ei enää tarvinnut jonottaa kuten kulemma eilen.

Kiinnostava, vaikka minulle kalliilta vaikuttava liike. Tutun kommenttina oli mini-Ikea, jossa yllättäen myytiin villapaitojen, hanskojen, kuppien ja erilaisten korien lisäksi mm. ruisleipää ja irtokananmunia.

En tehnyt kauppoja, vaan suuntasi kotiin lukemaan Westön teosta.

Kangastus 38

Luin Kjell Westön vuonna 2013 suomennettuna julkaistun kirjan Kangastus 38, joka kertoi kansalaissodan vankileirillä häväistyn naisvangin Milja-neidin tarinan.

Nöyryytetyt ja solvatut punavangit vietiin leirille kuorma-auton lavoilla toisiinsa köytettyinä, janoisina ja he päätyivät näkemään nälkää ja kammottavia kohtaloita julmien vartijoidensa keskellä.

Kirjailija jatkoi kertomalla koulussa tutustuneiden suomenruotsalaisten miesten Keskiviikkotapaamisista, joissa puhuttiin mm. politiikasta. Teemana oli tietenkin suomalaiseen/suomenruotsalaiseen tapaan juopottelu.

Westö mainitsi juutalaisten viheliäisestä sorrosta niin Saksassa kuin Suomessakin kertomalla mm. kadun pesemisestä hammasharjoilla ja suomalaisesta juoksukilpailun voittajasta. Erittäin halpamaista käytöstä, vaikka voittajan nimi oli teoksessa muutettu.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Abraham_Tokazier

Milja-neidistä, myöhemmin Matildasta eli rouva Wiikistä tuli sodan jälkeen konttoristi, joka työskenteli lakiasiaintoimistossa, kävi mielellään elokuvissa ja tapasi muusikkoveljeään Konnia ja tämän perhettä.

Sisaren kohtalo oli ollut myös pikkuveljen kohtalo eli nuoret olivat päätyneet iljettävien ihmisten kynsiin.

Surullinen kirja päättyi, kuten mielestäni kuuluikin. Mietin jälleen kerran joidenkin ihmisten vastenmielistä ja halveksivaa suhtautumista toisia ihmisiä kohtaan. Enkä tarkoita kirjoituksellani päähenkilöä.

Maininta Pellingin saarella asuneesta Tove Janssonista viehätti, vaikka kirjailijan nimeä ei mainittu.

Olen lukemattomia kertoja yrittänyt lukea Westön teoksia, joissa en jostain syystä ole päässyt alkua pidemmälle. Kangastus 38 oli vaikuttava, hyvin etenevä ja traaginen kertomus ihmisistä, jotka ovat juuttuneet elämässään tiettyyn kohtaan eivätkä pääse etenemään toivomaansa suuntaan.

Jokaisella on tai oli oikeus parempaan elämään. Heilläkin.

Kulttuuriherrat

Työpäivä voi olla haasteellinen, kun asiakkaiden mielestä juuri minä teen päätökset kaikista yrityksen asioista. Yllätys, yllätys: en tee. Joku toinen tekee, mutta olen poikkeuksellisen ystävällisten työkaverien kanssa auttamassa asiakkaita.

Valtaosa soittajista on tyytyväisiä siitä, että kuuntelemme heitä ja pidän ilahduttavana, kun pystymme olemaan avuksi asiakkaille.

Joskus joku saattaa vihata kaikkea ja kaikkia, joten tietenkin myös meitä. Sätittävänä ja syytettävänä on toisinaan vaikeaa olla, mutta mukavista, sympaattisista ja hauskoista työkavereista on apua hankalien tilanteiden jälkeen.

Jos vastaisitte yhtä nopeasti puhelimeen kuin lähetätte kirjeitä, niin tilanne olisi parempi, hehehheh.” Niinpä. Kun edellinen puhelu päättyi, niin seuraava soi.

Onneksi empatiastani on apua monille asiakkaille.

Olisinpa aikoinaan ollut tunnollisempi ja kunnollisempi ja päässyt opiskelemaan oikeustieteitä tai vielä mieluummin viestintää. Pitkien syöpähoitojen jälkeen tilanne olisi toivottavasti ollut toisenlainen.

Kotiinlähtö

Työpäivän jälkeen leimasin itseni ulos ja palasin hetkeksi paikalleni juttelemaan työkaverien kanssa päivästä ja selasin samalla työpaikan Helsingin Sanomat -lehteä. Digilehti on jälleen tauolla, mikä on piinallista. Työkaveri totesi lakonisesti, että vain rikkaat tilaavat sanomalehtiä ja jouduin jakamaan hänen käsityksensä.

Habitat mainosti kyseisessä sanomalehdessä ja mainitsin, että rikastuessani (äärettömän, äärettömän todennäköistä) ostaisin kotiini huonekalut juuri heiltä. Työkaveri ilmoitti valitsevansa Vepsäläisen ja kolmas totesi, että 1000 euroa ylimääräistä rahaa helpottaisi hänen elämäänsä. Sattuuko kenelläkään olemaan lahjakortteja tai käteissäkkejä jaossa?

Vuosiomavastuu eli lääkekatto

Kuvittelin, että olen ostanut tänä vuonna riittävästi lääkkeitä, joten loppuvuosi on helpompi. Pyysin täysin turhaan kotiin postitettavaa laskelmaa ostetuista lääkkeistä lähiapteekin farmaseutilta, koska ostettavaa on vielä jäljellä tooooodella monta pakkausta ja purkkia.

Olen ostanut valtavasti lääkkeitä, koska keväällä sairastuin mm. mononukleoosiin, mutta eipä niistä ostoksista ole ollut mitään hyötyä. Vain normaalit (normaalit?) syöpähoitojen aiheuttamat lääkkeet lasketaan eikä niitä ole riittävästi.

Hyvä olla terveempi, mutta kallista olla terveempi. Edellisessä oli hämärää logiikkaa.

Haluan ostaa edullisesti edes silmätippoja… Viimeksi tapaamani silmälääkäri kirjotti silmätippareseptiini, että ”potilas joutuu lääkitsemään silmiään useammin kuin kerran tunnissa”. Totta. Noin 10-15 minuutin välein.

Silmälääkäri määräsi silmätippoja, joita en vielä ole kokeillut. Hyprosan-pullo on säilöntäaineeton eli hyvältä vaikuttava vaihtoehto. Ideaalitilanteessa pullo maksaa niin paljon, että saan lääkekaton välittömästi täyteen. Hahaa!

Herrat

Viikonlopusta tyytyväisenä lähdin eilen kotimatkalle ja lähelläni istui kolmen herran seurue, joka puhui kulttuurista. Konserteista, näyttelyistä, klassisesta musiikista, soittimista, esiintymispaikoista ja matkustamisesta mm. Berliiniin. Mukavaa vahingossa-kuultavaa kotimatkan aikana!

Kukaan heistä ei nauranut, laulanut, kiukutellut, kiljunut, tirskunut, tingannut matkan pituutta, pudottanut kenkiään, kikattanut, hoilannut, kitissyt tai rähissyt yhteiskunnalle. Sellaisiakin henkilöitä istuu satunnaisesti busseissa, mutta pitäähän haalarikansaa ymmärtää.

Totta kai yliopisto-, korkeakoulu- ja ammattikorkeakouluopiskelijat tarvitsevat virkistystä bussimatkojen aikana, tehokkaiden opintojensa lomassa.

Opiskeluyksiöt

Pidän mielenkiintoisena – ja järkevänä – sitä, että yhteiskunta rakentaa ja kustantaa monille heistä opiskeluyksiöt ja vain harvan tarvitsee elää soluissa.

Opiskeluaikana kavahdin ajatustakin siitä, että olisi joutunut asumaan sottapyttyjen ja viinasieppojen kanssa ketään tietenkään leimaamatta.

Kuulin melko luotettavista lähteistä, että soluissa asui myös kunnon ihmisiä.

Autoja HOAS-talon edessä, mutta MIKSI

Odotin aamulla bussia ja huomasin, että viereisen HOAS-talon eteen oli parkkeerattu seitsemän Lassila & Tikanojan autoa. Seitsemän, miksi juuri seitsemän? Äärettömän kiinnostava mysteeri ratkaistavaksi!

”Opiskelijaelämä on joskus pelkkää tonnikalaa ja nuudelia. Mutta ainakin sinulla on oma talonmies.” L & T

Edellinen mainos autojen kyljessä on mielestäni erittäin hyvä idea.

Sisaren perhe vieraili vuosia sitten luonani ja kävelimme kyseisen rakennuksen ohitse. Taaperoikäinen poika oli niin tohkeissaan rakennettavasta talosta, että kävelymatkamme hyytyi melkein heti. Onneksi sain heidät houkuteltua katsomaan läheistä puroa.

Tökerö teko minulta, kun pikkupoika näki RAKSAN.

*

Otin kuvan metsiköstä pari viikkoa sitten, kun puissa oli enemmän lehtiä. Metsiköstä tuli mieleen Australian Uluru-hiekkakivimuodostelma, joka on rauhoitettu aboriginaaleille. Enää eivät turistit kiipeile toisten pyhälle alueelle, vaikka paikkaa voi edelleen käydä ihailemassa. Loistava päätös!

Heikko puristusvoima – lyhyt elämä?

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/20/heikko-puristusvoima-lyhyt-elama

Aina on hyviä syitä sille, miksi kannattaa liikkua ja olla hyvässä kunnossa.

Tärkeä kohta: jos liikkuu säännöllisesti, niin voi syödä enemmän kakkua. En ole täytekakkujen erityinen ystävä, mutta maistaisin mielelläni kuvan lakukakkua.

Pyydän kiinnittämään erityistä huomiota kakussa olevaan informaatioon ja terveellisiin hedelmiin.

Sarveiskalvo- ja etuosakirurgian yksikkö

Eilen oli vuorossa silmieni sarveiskalvojen tutkimus Silmä- ja korvasairaalassa. Pääsin sisään Haartmaninkatu 4 C -alaovesta, vaikka ilmoittautuminen ei enää onnistunut klo 15 jälkeen ala-aulassa.

Aulassa oli meneillään remontti, joten takkia ei saanut ripustettua lukittuun naulakkoon.

Aikaa oli jäljellä, joten pistäydyin uteliaana aiemmin remontoidussa kahviossa, johon oli mielestäni lisätty ikkuna käytävään ja nousin hissillä viidenteen kerrokseen.

Vanhoista valkoisista hisseistä oli tehty tavarahissejä. Niillä piti toisinaan nousta kolmanteen kerrokseen, jos huimauksen vuoksi ei voinut kiivetä portaita.

Laitoin takin aulan kaappiin ja sain kauniin punaisen muovilapion avaimenperäksi. Ihmiset mitä ilmeisimmin unohtavat avaimenperiä mukaansa, koska lelulapion huomaa nopeasti taskusta tai käsilaukusta.

Istuin käytävällä odottamassa ja luin vuoden 2017 naistenlehden, jossa oli vuosihoroskooppi eli ilmeisesti lehti oli tammikuusta. Me härät emme jaksa lukea horoskooppeja, joten olisi pitänyt mieluummin lukea jokin vanha sisustuslehti. Olen päätellyt, että jossain on hyvin kummallinen kauppa, joka myy käpälöityjä ja repaleisia ikivanhoja lehtiä odotushuoneisiin.

Hoitaja käveli ohi ja kysyi kaikkien nimet. Hän lupasi, että pääsen pian vastaanotolle. Hän näytti rehelliseltä, joten uskoin häntä. En halua kertoa, että odotin viimeksi P U O L I T O I S T A tuntia silmiäni tutkinutta lääkäriä. Pystyinkö riittävästi korostamaan sanaa puolitoista? Hahaa!

Hoitaja puhui totta ja pääsin mukavan nuoren miespuolisen lääkärin vastaanotolle. Kerroin, ettei edellisen lääkärin (en hienotunteisesti maininnut mitään puolentoista tunnin odottamisesta) määräämistä Softacort 3,35 mg/ml -hydrokortisoninatriumsulfaattitipoista (ihanan pitkä kortisonisana, joka kannattaa sanoa hyvin monesti uudelleen) ollut apua tai hyötyä.

Sain tippabingossa seuraavan vaihtoehdon eli Hyprosan 3,2 mg/ml -silmätipan. Liuosta myydään pullossa, jossa ei ole silmäni kirkkaanpunaisiksi muuttavaa säilöntäainetta. Toivottavasti kyseiset tipat sopivat silmilleni.

Lääkärin ehdottamista allergiatipoista ei ole ollut apua.

Olen edelleen karmea roskaaja, koska tyhjiä Oculac-pipettejä menee muovinkeräykseen 20-25 kappaletta päivässä. Vaihtoehtoa ei ikävä kyllä ole olemassa.

Ystävällinen lääkäri tuijotti silmiäni silmävimpaimella ja suurennuslasilla ja siirsi silmäluomia pumpulipuikolla. Hoitaja tiputti silmiini puuduttavia tippoja ja lääkäri mittasi toisella silmävimpaimella silmänpaineen enkä onneksi sairasta glaukoomaa.

Katselin silmälasit päässä seinällä näkyviä – tai näkymättömiä – kirjaimia ja näen yhtä hyvin oikealla ja yhtä huonosti vasemmalla kuin ennenkin. Neuvo: älkää ottako aivoaneurysmamötikkää vasemman silmän taakse silmähermoa vahingoittamaan.

Vältyin tällä käynnillä pupillia suurentavilta tipoilta, joiden jälkeen näyttää normaalia hupaisammalta ja tarvitsee aurinkolasit.

Tietokoneella työskentely kuivattaa silmiä, joten töissä tietokoneen alla on useita avattuja silmätippapipettejä pienen Amergrip-pussin päällä ja muovipussi, johon laitan käytetyt tipat. Roskapussin vien kotiin, jotta saan laitettua tyhjät pipetit muovinkeräykseen.

Oikeissa taskuissani ja käsilaukussani on aina useita avattuja pipettejä Amergrip-pusseissa. Kyllä, tuote oli aemmin Minigrip. Vasempaan taskuun laitan käytetyt pipetit. Äärettömän selkeä logiikka.

Kotona silmätippapipettejä ja avattuja pipettejä on yöpöydällä, eteisessä ja keittiössä.

Nuori työkaveri ihmetteli lähellä olevia tietokonenäyttöjäni töissä. En käytä työskennellessäni silmälaseja, joten lähellä olevilta näytöiltä voi paremmin lukea tekstit. Tein oikean päätöksen ennen kaihileikkausta, joka omalta osaltaan kuivasi silmiä, kun valitsin, että haluan nähdä lähelle. Likinäköisyyteen, joka todettiin 14-vuotiaana, ehti vuosien aikana tottua.

Silmälaseista pidän ulkoillessa, koska ne suojaavat silmiä mm. tuulelta, sateelta, lumelta, pölyltä ja ötököiltä.

Ihmettelin ja ihmettelen edelleen töihinpaluutani tai uuteen työhön siirtymistä vakavien sairauksieni ja vaikeitten oireitteni jälkeen. Ilmeisesti pääkoppani olisi pitänyt murtua, jotta olisin päässyt sairauslomalle. Hyvin moni lievemmin sairastunut ikäiseni on jo eläkkeellä. Eihän toisten taudeista tietenkään tiedä riittävästi.

Seuraava aamukäynti on keväällä eli vaikeasta käänteishyljinnästä kärsiviä silmiäni tutkitaan kahdesti vuodessa. Lääkärin mukaan olen kostuttanut silmiäni hyvin, koska verkkokalvo oli siisti ja hyvässä kunnossa. Toivottavasti sama lääkäri on myös seuraavalla kerralla, vaikka todennäköisyys on hyvin pieni ruuhkaisessa sairaalassa.

Kiitin lääkäriä ja hoitajaa, palautin lapion (ja avaimen) käytävällä olleeseen lokeroon ja sain takkini takaisin.

Palasin C-ovelle, joka oli jo lukittu, joten haahuilin takaisin sairaalaan. Henkilökunnan edustaja ystävällisesti opasti minut E-ovelle, kun kysyin häneltä, miten pääsen poistumaan sairaalasta. Ulkona opastin C-ovella seisonutta eläkeläisrouvaa, joka ihmetteli, missä E-ovi sijaitsee. Opastus oli mielestäni melko huono, mutta toisaalta onnistun eksymään tutuissakin paikoissa.

Harkitsin käynti Pasilan Tripla-ostoskeskuksessa, jossa on käynyt jo yli miljoona ihmistä. Miljoona? Käsittämätöntä.

Talvipimeyden vallattua jo kaupungin suuntasin kotiin ennen rosvojen ja susien hyökkäystä. Henkivartiokaartinani voisi olla navakasti aseistettu alaskanmalamuuttilauma.

Oikeudenmukaisessa maailmassa metsissä jahdatuilla söpöillä hirvillä olisi rynnäkkökiväärit turvanaan. ”Sain kaadettua pari pientä ja ilkeää sekä yhden tuhdin ja humalaisen”, kerrottiin hirvien suosikkijulkaisussa.

Aiemmin pidin enemmän dobermanneista henkivartiokaartissani, koska lapsuudenkodissa oli ihana Oula, joka rakasti perhettä ja inhosi kaikkia muita. Ennen alaovien koodeja rappukäytävissä riitti myyjiä ja kerjäläisiä kieltotauluista huolimatta. He eivät pitäneet Oulasta, joka kertoi räyhäämällä mielipiteensä vieraista ovikellonsoittajista.

Sileäkarvainen mäyräkoiralauma ei todennäköisesti pelota edes rosvoja.

PS Puolitoista (1,5) tuntia!

5 AM CLUB -ARVOSTELU

5 AM CLUB

Ota aamut haltuusi. Kohenna elämääsi.

Robin Sharma

Harper Collins 2019

Pikalaina

Lainasin kirjastosta 14 vuorokauden pikalainana kirjan, jota olin uteliaana jonottanut jo jonkin aikaa.

Lainasin kirjan automaatin sijaan virkailijalta, jonka tinkasi, mistä olin ottanut kirjan. Kerroin hänelle, että otin kirjan hyllystä, jossa oli lainattavia teoksia. Mies katsoi minua paheksuvasti ja ilmoitti, että kirjaa jonotetaan ja kirjan ottaminen palautetuista on väärin.

Tuota… Olin lainannut kirjan hyllystä, jossa oli lainattavia kirjoja enkä käynyt varastamassa teosta palautetuista.

Hyvä alku.

5 AM CLUB

”Robin Sharma on yksi maailman vaikuttavimmista johtajuuden ja henkilökohtaisen elämänhallinnan asiantuntijoista.”

”Käytännönläheisiä neuvoja siihen, miten jokainen voi löytää oman menestyksensä salaisuuden aamun varhaisimmista tunneista.”

Varallisuuden kerääminen

Näin viikolla piirroksen, jonka mukaan köyhiltä saa kerättyä miljardin pelikoneilla. En epäile tilannetta. Veikkaus on vähentämässä hedelmäpelikoneita ruokakaupoista ja välttelee selvitystä verottajalle siitä, että suomalaisten pelituloja tai oikeammin -häviöitä maksetaan mm. Maltalle. Malta vaikuttaa kiinnostavalta (peli-) saarelta, joten toivottavasti Veikkauksen koko henkilökunta saa sinne mukavia viikonloppureissuja edullisesti.

Vaurauteen asianmukaisesti suuntautuneille ihmisille voi myydä erilaisia (hömppä-) opaskirjoja, jotka he tosin lainaavat kaveriltaan ja ”unohtavat” palauttaa tai hakevat kirjastoista ja mahdollisesti unohtavat palauttaa. Yllättävää ja tökeröä toimintaa, josta olen toisinaan melkein sattumalta kuullut.  

Elämänhallintaoppaat

Olen nuoresta lähtien lukenut erilaisia elämänhallintaoppaita, joissa tarkoitus on/voi olla hyvä, mutta ohjeet voivat olla surkuhupaisia tai toisinaan joko psyykkiselle tai fyysiselle terveydelle vaarallisia. Olen saanut kyseisistä kirjoista suurta hupia.

Luin 5 AM CLUB -kirjan, jonka tekstejä lukiessani purskahdin useita kertoja nauruun, vaikka kirjan ei pitänyt olla hauska.

Kirjassa on tietenkin rakkaustarina, miespuoleinen taiteilija (”lihava buddhamainen vatsa ja mehevän mangon kokoiset miesrinnat”) ja naisyrittäjä, jotka kuuntelevat suurta gurua (ai niin, lumoajaa) luennolla kodittoman miehen kanssa.

Ns. kodittoman miehen huvilalle Mauritiuksen saarelle he myöhemmin matkustavat oppimaan elämän totuuksia.

Mietin lukiessani, onko kääntäjä pilaillut vai onko alkuperäinen kirja oikeasti sooloilusoppaa, sametti-, silkki- & santelipuusaippuaa ja soopeliturkkisielunhoitoa Harlekiini-tyyliin kirjoitettuna.

”Tyköistuva hiilenharmaa puku ja sen hennonvalkoiset liituraidat alleviivasivat hänen eleganssiaan ja sinertävät silmälasit lisäsivät juuri sopivasti tyylikästä terää.”

Oikeasti?

”Lavalle riensi ainutlaatuisen kaunis nainen, jolla oli napakka nuttura, kireä hymy ja tiukka musta hame sekä kuviokirjailtu valkoinen kauluspaita.”

”Miljardööri pudottautui hiekalle tekemään rivakalla tahdilla punnerruksia.”

”Minuutin sisällä paikalle ilmaantui kolmella kiiltävänpunaisella Vespalla kolme upeaa naista, joilla oli huivit päässään – aivan kuin ihanissa viisikymmentäluvun italialaiselokuvissa.”

”Pohatta hörppäsi vettä pullostaan.”

”Heidän ilahduttava ateriansa koostui maukkaista grillatuista katkaravuista ja tuoreesta mangosalaatista. Mukana oli myös jättimäinen kimpale pecorino-juustoa, joka oli tuotu sinä aamuna (vau, samana aamuna!) Italiasta” jne.

”Tappaja on tulossa.”

Oikeasti.

Elämääni psykopaattikurssilaisena

Juristinura kiinnosti nuorempana, mutta heissä on tutkimusten mukaan paljon psykopaatteja enkä selvinnyt Sinustakin psykopaatti -etäkurssista, johon osallistuin. Tarkennus: tutkimustulos pitää paikkansa, mutta ei, en osallistunut kyseiselle kurssille, jota ei toivottavasti ole. Mistäpä tuota tietää?

Ymmärtääkseni psykopaateiksi synnytään- ei opetella. Heitä on paljon mm. toimitusjohtajissa, toimittajissa ja salkunhoitajissa. Vinkki, jos suuntaat kyseisille aloille, niin kannattaa lisätä ansioluetteloosi reipas psykopaattius esimerkiksi harrastuksena.

Kirjailijan elämää

Robin Sharma kirjoitti teoksen matkustaessaan Italiassa, Etelä-Afrikassa, Kanadassa, Sveitsissä, Venäjällä, Brasiliassa ja Mauritiuksella. Olen käynyt vain neljässä maassa seitsemästä, joten olisi varmaan pitänyt suorittaa aiemmin mainitsemani kurssi.

Ideoina kirjassa olivat mm. varhainen nouseminen, rankka liikunta ja hyvä yöuni.

Kirjassa oli varmasti tietoa, joista johtajiksi tai miljardööreiksi (en taida tuntea yhtään, kuinka kiusallista) pyrkivät saavat oppinsa, joten ymmärsin hävetä huvittuneisuuttani.

Henkivartiokaarti ja ikkunaverhot

Olisi tietenkin mukavaa olla menestynyt henkilö, joka haluaa pukeutua rääsyihin, omistaa talon Mauritiuksella ja pari muuta arvotauluilla täytettyä asuntoa jossain toisessa maassa sekä henkivartiokaartin.

En ole koskaan osannut toivoa, että minulla olisi henkivartiokaarti. He voisivat todennäköisesti pestä ikkunat, silittää ja ripustaa verhot. Heistä olisi varmasti paljon iloa, jos en sattuisi olemaan aseistettujen miehien aiheuttamassa kahakassa Brasiliassa, jossa he pelastaisivat henkeni.

Mietin, voivatko henkivartijat ripustaa jouluvalot parvekkeelle pimeyttä piristämään?

Arvosteluja kirjan kirjoittajasta

Teoksen mukaan ”Sharman kirja vapauttaa luovuutta ja parantaa keskittymistä.”

Raha ilahduttaisi, mutta huumorintajuni ei – vielä – veny kireä nuttura – tai Vespa-kommentteihin. Lukiessani tunsin olevani kehittymätön ihminen, koska asianajajana työskennelleen Sharman kirjoja on myyty yli 15 miljoonaa kappaletta.

Pitänee ostaa mangosalaattia, jota voin syödä hörppiessäni milloin mitäkin. Yleensä vettä.

Onnea teille kaikille matkallanne miljardööreiksi.

Nammii!

Ostin Lakritsi- & Salmiakkifestivaalien ennakkolipun yhdellätoista eurolla ja menin paikalle lauantaiaamuna kymmenen jälkeen, jolloin jono ulottui Wanhasta Satamasta kulman taakse. Eteneminen sujui vauhdikkaasti.

Nelosen tai viitosen raitiovaunuilla (oikeassa maailmassa ratikka, mutta miksi ne eivät ole aurinkoisen keltaisia, kuten Lissabonissa?) pääsee kätevästi Kappiaankadun pysäkille, josta on lyhyt kävelyatka perille. Edeltävä Tove Janssonin puisto on hyvä maamerkki, jos tulee paikalle kaukaisilta alueita, esimerkiksi Juupajoelta tai muilta mailta vierahilta.

Esittelin sähköpostilippuni kännykästä ja sain festarirannekkeen.

Nammi

Löysin kätevästi islantilaisia salmiakkeja esittelevän pisteen, jossa maistatettiin ja myytiin Nammin tuotteita. Kympillä sai purkillisen mm. suklaalla päällystettyjä Freyja Sterkar Djúpur -salmiakkeja (ooh!), salmiakkitoffeita tai sekoituksen edellisistä. Nammia!

Yrityksen yltiösuolaista salmiakkia maistoin pari vuotta sitten eikä kyseessä ollut minun lajini.

Namitupa

Lähellä oli Ilmajoella toimivan Namituvan koju, josta sai ostaa mm. erinomaisia passion-, sitruuna-, cola-, mango- ja tervasalmiakkeja, joista viimeinen oli uutuus. Kolme 120 gramman pussia sai kympillä.

Kuulin myyjältä, että Nammi esittelee ulkomailla Namituvan tuotteita.

EU:n mukaan ammoniumkloridia saa Suomessa syytää salmiakkeihin siinä missä ulkomaillakin, joten suomalaisia valmistajia ei enää rajoiteta. Loistavaa!

Namituvan kojussa mies venytti (sitruunaisia?) salmiakkipötköjä pöydällä ja jonottajat olisivat saaneet maistiaisia. Jatkoin kiertelyä.

Lakukakku

Lakukakut näyttivät hyviltä ja tyylikkäiltä. Äänestyskilpailuun osallistuneen voittajan pitää olla paikalla klo 17, joten jätin aamupäivällä äänestämättä.

Kakku, jossa söpöt hiiret sekoittivat lakritsikattilaa oli sympaattinen, vieressä oli erittäin hienostunut lakritsikakku ja pidin kakusta, jota koristivat (mantelimassasta muovaillut?) vihreät päärynät.

Lakupuku

Upea, Pandan lakusta koottu puku oli esillä. Tekemiseen meni 100 tuntia ja noin kuusi kiloa lakua Maaria Salmiselta.

Kiitos taiteesta!

Lakua & salmiakkia

Näin lakritsinmakuisia ksylitolipastilleja, lakritsikoruja, Haganolin apteekin salmiakkia salmiakkeina ja juomana, jota maistoin. Juoma ei ollut minun makuuni, mutta apteekin salmiakista pidän.

Lakupusuja myytiin kahdella eurolla islantilaisten salmiakkien lähellä olleessa kojussa.

Fazer

Fazerin päädystä sai ostaa kolme salmiakkisuklaalevyä viidellä eurolla (niitä salmiakkirouheisia – ei löllösisuksisia) ja monia muita tuotteita (mm. niitä löllösisuksisia) normaalia edullisemmin.

Halva ja Haupt Lakrits

Halvan myyntikojulla kävi kuhina, samoin ruotsalaisia purkkiin pakattuja salmiakkeja edustavalla kojulla. Valkosuklaakuorrutuksen vuoksi jälkimmäinen ei ole minun kojuni, vaikka Muumi-tuotteet olivat sympaattisia.

Pieni Suklaatehdas Porvoo

Pieni Suklaatehdas Porvoo myi erittäin hyviä tuotteitaan. Eurolla sai ostaa lakritsitryffelin, joka oli hyvin onnistunut. Vieressä myytiin kuuden kappaleen pusseja ja saatavilla oli erilaisia suklaalevyjä.

Viehättävä valmistaja, joka valmistaa International Chocolate Awardsin mukaan Euroopan kolmanneksi parasta suklaata. Tuotteita saa ostettua verkkokaupasta, jos ei suuntaa Porvooseen ostoksille.

Salmix

Saksalainen, vuodesta 1949 toiminut, Salmix oli minulle uusi tuttavuus, joka myi apteekin salmiakkipastilleja ja salmiakkia sisältävää suklaata. Bongasin salmiakkipatukan, jossa on tummaa suklaata. Jesh! Tumma suklaa hyvä – maitosuklaa mahdollisesti hyvä.

http://www.salmix.de

Kyllä TE tiedätte, mitä mieltä olen valkoisesta suklaasta

Edellinen kuului Tiedättehän, kuka minä olen -ketjuun. Kjeh.

En huomannut Saksaa edustaneilla valkoista suklaata. Jos joku vielä miettii asiaa, niin valkoinen suklaa ei ole suklaata.

Valkoista ”suklaata” saa tietenkin halutessaan syödä.

Pink Lemon -konditoria

Lohjalaisella Pink Lemon -konditorialla oli myynnissä houkuttelevan näköisiä kuppikakkuja. Jos olisi kuppikakkuisti, niin olisin tehnyt kaupat heti, mutta välittömästi.

http://www.pinklemon.fi

Brunberg, tietenkin messuilla oli myös Brunberg

Valmistaja, joka osaa vuodesta toiseen tehdä erinomaisia tuotteita, mm. Alkuja.

Ne kaikki muut

Useita muita hyviä tai erinomaisen hyviä näytteilleasettajia, joten messuille kannattaa mennä.

Ei rankkasaide oikeasti haittaa yhtään mitään.

Rolling Ice

Jäätelöbaari jäi kokematta, mutta vaikuttaa todella hyvältä vaihtoehdolta.

https://www.rollingice.fi/en/gallery-en

Messukulttuuri

En käy Messukeskuksen messuilla ihmistungoksen ja tartuntatautien vuoksi, vaikka ulkopuolelle on tehty hauskalta vaikuttava liukumäki, mutta olen muutaman kerran käynyt Wanhan Sataman Naisten Messuilla ja Lakritsi- & Salmiakkimessuilla.

Joskus on tilaisuuksia, joihin on ihan pakko mennä.

Voiko asiaa seuravaa paremmin ilmaista:

Olet syrämmellisesti tervetullut Namituvan osastolle tutustumaan karamellien valmistukseen, maistelemaan Namituvan suosikkisalmiakkeja ja tekemähän muruhankintoja!

Pitäisin vielä enemmän sanasta salamiakki.