Läppäri

Viime viikolla ikivanha läppärini sammui, aukesi takellellen eikä työhakemuksissa täysin pakollinen pdf-tallennus enää onnistunut. Näytöllä oli useita virheherjoja, mutta Norton-virustorjunta ei löytänyt ajojen aikana mitään vikaa laitteesta.

Vein läppärin huoltoon, löydetyt haittaohjelmat poistettiin ja sain laitteen seuraavana päivänä takaisin. Olin telonut vasemman polveni kerätessäni roskia, joten lyhyt kävelymatka bussipysäkiltä huoltoon tuntuu tuskaiselta. Maksoin huollon ja onnuin takaisin bussipysäkille.

Laitoin kotona läppärin päälle. Samat virheet olivat edelleen näytöllä.

Otin uudelleen yhteyttä huoltoon ja selvisi, että koko järjestelmä pitää asentaa uudelleen, asennukseen menee pari päivää ja Microsoft Office katoaa.

Suomennos edelliseen: lisää kuluja.

Tuloni laskivat viheliäisesti jäätyäni työttömäksi kuuden vuoden syöpähoitojen ja kuuden kuukauden työkokeilun jälkeen. Järjestöissä oli kiinnostavaa työskennellä, mutta työpaikkaa niissä ei ollut. Jos olisin saanut työkokeilupaikan yrityksestä, työsuhde olisi mahdollisesti voinut jatkua.

Pelkkiin silmätippoihin menee 70 euroa kuukaudessa, kissat syövät käsittämättömän paljon eivätkä suostu käymään töissä.

Lisää työhakemuksia matkaan. Löysin kiinnostavan yrityksen, jonka tietoja tutkin. Yritys on saanut todella paljon negatiivista palautetta ja päätynyt Ylen jutun aiheeksi kesäapulaisen saaman ”palkan” vuoksi. Seuraava vaihtoehto, kiitos.

Kuntoutuskeskus, Malminkartano

Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt pyytää aiemmin päästä Malminkartanossa toimivan Kuntoutuskeskuksen työvalmennukseen kuuden vuoden sairausloman jälkeen. Työkokeilupaikoissa sain ohjausta, mutta en työllisyyttä edistävää ammatillista kuntoutusta.

Soitin alkuvuodesta Kuntoutuskeskuksen edustajalle, mutta oletin työpaikan löytyvän työkokeilun jälkeen. Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut.

Olen huono työtön, koska haluaisin itse tienata rahat elämiseeni  kuten hyvin moni muukin tahtomattaan tai sairauden vuoksi työttömäksi jäänyt.

https://kuntoutussaatio.fi/palvelumme/palvelumme-kuntoutuja-asiakkaille/tyohonvalmennus/

Sielua melkein lämmitti eilen tullut uusin hylkäyskirje. Edes nimetön hakemus ei onnistunut.

Toisinaan elämä tuntuu harmaalta, vaikka tämä päivä oli onneksi eilistä valoisampi.

Mainokset

Kiitos! – ja työnhaku

Maalis-kesäkuu

Maaliskuussa alkanut työkokeiluni jatkui kesäkuun loppuun.

Mahdollisuus työntekoon parin kuolemantuomion ja kuuden rankan sairauslomavuoden jälkeen tuntui ihmeelliseltä. Olin onnekas ja paranin aivoleikkauksen ja allogeenisen kantasolusiirron avulla. Oli ilahduttavaa päästä jälleen takaisin tekemään työtä, josta oli hyötyä muille ihmisille.

Olin tyytyväinen siitä, että minut hyväksyttiin välittömästi osaksi ryhmää ja sain poikkeuksellisen ystävällistä kohtelua työkavereilta. Kiitos esimies, että valitsit minut ja sain sinulta useita hyviä neuvoja ja kiitos työkaveri, että autoit minua monissa asioissa ja opastit uusissa tehtävissä! Sain huomaavaiselta toimittajalta palautetta kirjoittamistani jutuista ja neuvoja hyvistä, kirjoittamista koskevista kirjoista. Kiitos!

Kirjoitin juttuja haastattelemistani henkilöistä ja useammasta liikuntaa tukevasta kaupungista. Naputtelin koulutukseen liittyviä tietoja Exceliin eli kiinnostavaa tekemistä riitti. Pääsin useampaan lyhyeen koulutukseen ja sain kotona lukea liudan mielenkiintoisia lehtiä, joita tuli toimistolle. Ei, en enää usko, että reumaan sairastutaan palelemisen vuoksi, kuten aiemmin oletettiin.

Pääsin mukaan työryhmän virkistyspäivänä lounaalle Löylyyn (kuvassa) ja jälkiruoalle Caruseliin. Voin mielin vilpittömin kehua hyvää seuraa, tyylikästä ravintolaa, aurinkoisia merimaisemia, portobellosienellä täytettyä kasvishampurilaista (vuohenjuuston sai onneksi vaihdettua cheddariin) ja lakujäätelöä. Menomatkalla pääsimme silittämään hyvin pientä ja söpöä staffinpentua, joten päivä oli täydellinen.

Oli ilahduttavaa olla hyväksytty osa työryhmää ja tehdä vaihtelevia töitä kauniissa ympäristössä. Töihin oli joka päivä mukavaa mennä.

Heinä-elokuu 

Pääsin työkokeiluun toiseen järjestöön heinäkuun alussa ja työskentelen jälleen kiinnostavien asioiden parissa mm. kirjoittaen ja Excel-taulukoita kooten.

Maisemat ovat kuin pittoreskista pariisilaisesta hotellista ja kunto paranee kiipeämällä portaat töihin.

Kiitos ystävälliselle esimiehelle, joka valitsi minut töihin ja uusille kollegoille, joilta sain mielenkiintoisia työtehtäviä. Teen osan töistä toimistolla ja osan etänä, kuten aiemmassakin työpaikassa ja pidän ratkaisusta.

Työkokeiluni päättyy elokuun lopussa.

Sinebrychoffin taidemuseo

Viime viikon lounastauolla kiirehdin käymään Sinebrychoffin taidemuseossa, joka oli (minulle) yllättäen remontissa. Yläkertaan pääsee, mutta olisin mielelläni nähnyt uuden näyttelyn.

Sain kohteliaalta vartijalta esitteen seuraavasta Tunteet estradilla -näyttelystä, joka alkaa torstaina 13.9. ja päättyy sunnuntaina 3.3.2019.  Näyttely kuvaa, miten teatteri on vaikuttanut maalaustaiteeseen.

Työnhaku syyskuun paikkaan

Etsin uutta työtä syyskuussa 50 prosentin palkkatuella eli yhteiskunta kiitettävästi sponsoroi minua pitkän sairauslomani jälkeen. Onneksi paranin ja pääsin takaisin tekemään työtä, joka on aina ollut minulle hyvin tärkeää.

Olen kiinnostunut esimerkiksi kirjoittamisesta, työstä sijoitus- tai rahoitusyhtiöissä tai toimistotehtävistä, mielellään Helsingissä.

Toivottavasti löydän uuden työpaikan ja monipuolista tekemistä. Uuden oppiminen on ollut hauskaa, kuten aiemminkin.

Adele Jennynä, BBC Music

Löysin hauskan videon YouTubesta, joten teillekin kulttuuria sunnuntai-iltapäivää piristämään.

 

Sanoisinko Sauerkraut

Hapankaaliin lupa

Soitin hematologisen poliklinikan hoitajalle ja varmistin, voiko siirtopotilas syödä hapankaalia.

Tieto on varmistettava tapauskohtaisesti, totesi hoitaja eli poliklinikalla varmistetaan siirtoajankohta, potilaan vointi jne.

Hematologi vahvisti tilanteen vastaanotolla.

Mäntyuute

Riitta Ryynänen, Maaseudun tulevaisuus 12.10.2015

Männyn yhdisteistä voi löytyä apua esimerkiksi eturauhassyövän hoitoon sekä lihavuuden ehkäisyyn.

http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mets%C3%A4/m%C3%A4ntyuute-avuksi-sy%C3%B6v%C3%A4n-ja-lihavuuden-hoitoon-1.130409

Uute toimi ainakin hiirillä.

Monet syöpäpotilaat kirjoitustensa perusteella uskovat mm. Havupuu-uutejuomaan.

”Tällä mainiolla tuotteella saattaa hyvinkin olla hyvinvointiasi lisääviä vaikutuksia, mutta valitettavasti emme voi kertoa niistä tämän enempää.” (Ruohonjuuri)

En ole testannut tuotetta.

Syöpäpotilaan ravitsemusopas, Suomen Syöpäpotilaat

Ladattavassa oppaassa on käytännön ohjeita syövän hoidon aikana.

Tietoa:

  • ravitsemuksen merkityksestä syövän hoidon aikana
  • ruokahaluttomuudesta
  • pahoinvoinnista
  • ruoansulatusongelmista
  • ruokailuvinkkejä

https://www.syopapotilaat.fi/opas/syopapotilaan-ravitsemusopas/

(Suomen Syöpäpotilaat)

Kalaöljykapselit – varmista

Netistä eli ehtymättömän tiedon (?) lähteestä löysin kommentin, jossa lääketieteen tohtori suositteli kaikille syöpäpotilaille kalaöljykapseleita.

Jokaisen syöpäpotilaan kannattaa varmistaa poliklinikalta, ovatko kalaöljykapselit sallittuja.

Minulla ne eivät olleet maksan käänteishyljinnän aikana. Tyrniöljykapselitkin kiellettiin, vaikka olisin hoitanut niillä kuivia silmiäni.

Loimulohi – kysy

Minä sain luvan loimulohen syömiseen, kun kylmä- ja lämminsavulohi olivat allogeenisen kantasolusiirron jälkeen kiellettyjä.

Useampi potilas ei ole saanut lupaa loimuloheen.

Kannattaa jälleen kerran varmistaa tieto poliklinikalta.

Lihastohtori

Lihastohtori eli akatemiatutkija, dosentti ja liikuntatieteiden tohtori Juha Hulmi jakaa (blogissaan) näyttöön perustuvaa tietoa treenistä, ravinnosta, lihaksista, terveydestä ja fysiologiasta yhdessä vieraskirjoittajien kanssa.

”Mitä jos esimerkiksi kertoisimme, että rappusten kulku alaspäin on vähintäänkin yhtä hyvästä kuin niiden ylös kipuaminen? Eräässä tutkimuksessa 12 viikon rappusien alas kulkeminen paransi useita veriarvoja, luustoa ja kuntoa paremmin kuin rappusien ylös kapuaminen. (Chen ym. 2017) Tämä ei todellakaan tarkoita, että suosittelemme hissin käyttöä, vaan päinvastoin sitä, että kuljet rappuja molempiin suuntiin hyötyjen maksimoimiseksi!”

https://lihastohtori.wordpress.com/2017/09/29/eksentrinen-treeni/

Kiitos hyvästä vinkistä, S!

Lainasin Lihastohtori-kirjan ja aloitin rappusten laskeutumisen rappusten nousemisen lisäksi. Portaat ovat paras tapa kohottaa kuntoa, totesi joskus suosikkihoitajani Mira hematologisella poliklinikalla.

Hyvää palautetta

Hematologi mainitsi minulle viime torstaina, että hän on tyytyväinen siitä, että olen parantunut myeloomasta allogeenisen kantasolusiirron avulla, koska lähtötilanteeni oli erittäin huono.

Aina on mielestäni toivoa, vaikka olisi minkälaiset diagnoosit todettu samaan aikaan.

Eläkeuudistus.fi

Kävin tarkastamassa oman eläkeikäni Pidempään työssä, täyttä elämää -sivuilta (eläkeuudistus.fi).

Alin eläkeikä on 65 vuotta ja kaksi kuukautta ja tavoite-eläkeikäni on 67 vuotta ja kaksi kuukautta eli minulla on noin 13–15 työvuotta jäljellä tautivuosien jälkeen.

Onneksi työtä on kiitettävästi tarjolla kaikille halukkaille…

Onkohan nuorempien eläkeikä jo 85 vuotta, kuten aikoinaan töissä veikkasimme? Työtä tehdään vapisevina, rollaattoreihin nojautuen – ja ne vastaavat puhelimeen, jotka kuulevat, jos puhelin on vielä käytössä.

Kaksikymmentä vuotta minua nuoremman eli 1985 syntyneen alin eläkeikä on 67 vuotta ja tavoite-eläkeikä on 69 vuotta 11 kuukautta. Ei ihan 70 vuotta, mutta lähes.

Olisi hyvin mielenkiintoista tietää, minkä ikäiset ja minkä ikäisinä eläkkeelle lähtevät ihmiset ovat olleet tulevia eläkeikiä suunnittelemassa.

Tripsteri

Matkustamisesta kiinnostuneiden kannattaa seurata Tripsteri-sivua, johon kirjoittavat mm. Mondo-matkaoppaiden kirjoittajat.

”Tripsteri on jatkuvasti kasvava matkaopas, jonka kirjoittajat kertovat lukijoille rehellisesti läpikotaisin tuntemistaan kohteista. Oppaan tulot menevät suoraan kirjoittajille.” (Tripsteri)

Erittäin mielenkiintoista tietoa on tarjolla ja hotellit kannattaa varata sivuilla olevien linkkien kautta, niin kirjoittajat saavat korvauksen tekemästään työstä.

https://www.tripsteri.fi/

Mondo 8/2017

http://www.mondo.fi/suomi/helsingin-ihanat-kahvilat

Katsoin Mondon sivua ja löysin Punavuoresta Levain-ravintolan, jossa toimii myös leipomo.

Portugali on vielä kokematta, joten haluan ehdottomasti maistaa mm. Pastéis de Nata-leivonnaista.

http://www.levain.fi/

Ei tarvitse matkustaa maailman ympäri käsittääkseen, että taivas on kaikkialla sininen.

Goethe

 

 

Svarte Rudolf

Matkustimme keskiviikkona 9.8.2017 aurinkoiseen Turkuun monen vuoden tauon jälkeen ja vietimme mitä parhaimman päivän.

Ostin hyvissä ajoin meille junaliput ja Föli-bussiliput Veturin kautta ja lähdimme aamujunalla kohti Turkua. Katseltavaa ja juteltavaa tietenkin riitti matkalla.

Kävelimme Turun asemalta bussipysäkille ja päätimme lähteä ensimmäisellä bussilla matkaan. Odotteluun meni toooodella pitkä aika, joten kunnon ihminen olisi jo kävellyt tuomiokirkon luona olevalle bussipysäkille, josta oli lyhyt kävelymatka museoon. Reitti oli tylsä eikä yhtään kunnon ihmistä ollut mukana, joten köröttelimme torille paikalle ajaneella bussilla nro 8. Printatun lipun leimaaminen oli haasteellista, koska lippua piti näyttää leimauslaitteen alla eikä edessä. Tämän tiedoksenne täten lausun.

Kiersimme hetken torilla, mutta emme ostaneet tuliaisperunoita. Maksoin liput, joten seuralaiseni lupasi maksaa kaikki kuluni Turussa. Ehdotin, että menemme torille ja hän saa ostaa minulle vadelmia, herneitä ja perunoita. Perunoita-lisäys saattoi mahdollisesti lipsahtaa vahingossa, mutta eikö olekin oivallinen tuliainen? Ei mitään kukkasia, Pentik-keramiikkaa tai leivonnaisia, vaan kelpo Siikli-kappa.

Aboa Vetus (& vähän Ars Nova)

Siirryimme torin marjakojujen joukosta kohti matkan toista pääkohdetta eli Aboa Vetus -museota, joka oli (on!) erittäin kiinnostava käyntikohde. Kävin museossa joskus kauan sitten ja uusi käynti on ollut vuosia suunnitteilla. Lopultakin pääsin yhteen suosikkimuseoistani, jossa voi kävellä kivistä tehtyä katua pitkin.

Tupakkatehtailija Hans von Rettigin rakennuttama Rettigin palatsi eli Villa von Rettig on valmistunut 1928 ja Matti Koivurinnan säätiön osti palatsin vuonna 1991.

”Alkuperäinen suunnitelma oli siirtää säätiön taidekokoelma palatsiin. Kunnostus- ja rakennustöiden yhteydessä tehtyjen arkeologisten löytöjen vuoksi museohanketta kuitenkin laajennettiin. Nykytaiteen museo Ars Nova avattiin Rettigin palatsin tiloihin ja Aboa Vetus, arkeologis-historiallinen museo, sen puutarhan alle. Sittemmin Aboa Vetus & Ars Nova on yhdistynyt yhdeksi, historian ja nykytaiteen museoksi.” (AboaVetus & Ars Nova)

Museo avattiin rahvaalle, aatelistolle, papistolle, porvareille ja talonpojille vuonna 1995.

Mielenkiintoista, että palatsin 600 neliöinen keskikerros ja piha-alueita on yksityishenkilöiden eli Matti Koivurinnan ja hänen vaimonsa käytössä:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Rettigin_palatsi

Romantiikan kuningas, Ruben Oskar Auervaaran (1906–1964), joka vaihtoi nimeään useita kertoja (Jansson, Auervaara, Karnas, Jansson), isä toimi palatsin vahtimestarina. Wikipedian mukaan hän oli varastomestari ja huoltomies. Ruben leikki Björn Rettigin kanssa ja pääsi näkemään, millaista varakas elämä voi olla. Hyvillä tavoillaan hän sai huijattua useita naisia uskotellen näille olevansa kartanonherra tai lentokapteeni. Kyseiset tiedot sain Romanttinen Turku -esitteestä, jonka nappasin kirjastosta mukaani ja lisäsin vielä pari Wikipedia-täydennystä. Beware Auervaara ja amerikkalaiset upseerit, jotka tarvitsevat aivan välttämättä rahaa lapsensa leikkaukseen ja lainan vakuutena on tietenkin tädiltä tuleva miljoonaperintö.

Opastettu kierros lähti klo 11:30, joten menimme ennen kierrosta museon pihalle katsomaan, kuinka arkeologi tutki, mitä maakuopasta löytyy. Tervehdimme häntä ja kysyin, voinko kertoa, mitä kaikkia aarteita näen kuopan reunassa? Arkeologi totesi, että voin oikein mielellään kertoa. Positiivinen aloitus.

Harmi, etten nähnyt kuopassa esimerkiksi paria puolitoista metriä korkeaa ruukkua, jotka olivat ihan sattumalta jääneet huomaamatta kuoppaa kaivaneilta arkeologeilta. Olen lukenut, että tällaisia tilanteita on tapahtunut joillekin ihmisille. Löytöpaikkana oli tosin rannan lähellä oleva merenpohja.

Kukaan ei sentään ole köyttänyt karhua puuhun, kuten tapahtui erään toisen maan presidentille 1900-luvun alkupuolella:

http://www.theodoreroosevelt.org/site/c.elKSIdOWIiJ8H/b.8684621/k.6632/Real_Teddy_Bear_Story.htm

Kysyin, onko tonkiminen tylsää, mutta tonkiminen on hänen mukaansa erittäin hauskaa. Hänen käytöksensä ilahdutti meitä, koska hän oli alastaan erittäin innostunut. Onneksi oli kaunis ja aurinkoinen päivä tonkia maata. Rankkasateella katoksen päälle pingotetun telineen jalka oli osittain romahtanut. Tuli sade rankka, muttei onneksi arkeologia/-geja (vrt. musti- ja mansikoita) vienyt. Onneksi aurinko armas oli jo kuivannut satehen ja tili-tili-pom.

Mies kiipesi kuopasta ja jutteli jonkin aikaa kanssamme esitellen laminoitua venäläisten 1700-luvun karttaa, jossa kyseiset Aurajoen rannalle olevat kivirakennukset näkyivät. Turku on palanut historiansa aikana ainakin 31 kertaa, joten maan alla olleet kivitalot olivat palaneet jo kerran ennen Turun suurpaloa, joka riehui 4.-5. syyskuuta 1827. Onneksi monilla asukkailla oli palovakuutus, joten he saivat korvauksia menettämistään kodeista.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Turun_palo

Lähetin kotoa sähköpostin ja varmistin tulipalovuodet museosta. Ystävällinen arkeologi vastasi, että vanhempi palokerros on 1600-luvun alkupuolelta. Kyseiset talot ovat luultavasti kärsineet ainakin vuosien 1603 ja 1656 tulipaloissa. Asukkaita Turussa oli niihin aikoihin vain 3000 henkilöä, joten kyse oli suuresta kaupungista.

Luin myöhemmin Ylen sivuilta, että uuden, suoremman rataosuuden jälkeen Helsingissä työskentelevät 3000 turkulaista pääsevät jatkossa töihin noin tunnissa. Kätevää!

https://yle.fi/uutiset/3-9522335

Onneksi Luostarinmäki vältti tulipalon, joka iski kovan tuulen vuoksi joen yli ja poltti kolme neljäsosaa kaupungista ja jätti kodittomiksi 11 000 turkulaista.

Arkeologi kertoi kaivausten edistymisestä, löydetyistä esineistä, kyseisten talojen asukkaista, joilla muistaakseni (muistin, että kymppinikamani murtui selässä, mutta murtunut olikin yhdestoista nikama, vaikka kymppi rimmaa mukavammin) ensimmäisellä oli kapakoita Turussa.

Suomessa asuvana uskon, että kapakointi on oikeasti maailman vanhin ammatti.

Osallistuimme jonkin aikaa hyvin opastetulle Vanha Turku -kierrokselle, mutta historiallisen perusnäyttelyn ja Ars Nova -kierrosten pituuden kuultuamme karkasimme ja kuljimme katsomassa vanhojen rakennusten raunioita keskenämme.

Nousimme portaat ja kiesimme yläkerran Minän teatteri -näyttelyn ja näimme useita mielenkiintoisia töitä ja muutamia töitä, joiden funktio avautunee meille jossain vaiheessa. Mahdollisesti. Funktioissa oli mm. banaaneja ja ketsuppia. Pyykkinaru-teos kuulemma seuralaiseni mukaan muistutti myöhemmin taidemuseossa näkemäämme maalausta. En jakanut hänen käsitystään.

”Näyttelyssä ovat mukana: Elina Brotherus, Antti Laitinen, Aino Kannisto, Heli Rekula, Iiu Susiraja, Marja Helander, Kari Soinio, Marko Karo, Erica Nyholm sekä Harri Pälviranta, joka on myös näyttelyn kuraattori.” (Ars Nova)

Ilmainen sisäänpääsy su 17.9.2017

Aboa Vetus & Ars Nova tarjoaa Turun päivän kunniaksi sunnuntaina 17.9. ilmaisen sisäänpääsyn museoon. Museo on avoinna klo 11–19. Kävijät ovat tervetulleita opastetulle kierrokselle.

klo 11.30 Aboa Vetus – Vanha Turku

klo 12.15 Taidenäyttelyt

Ravintola Tårget, Linnankatu 3 A

Ylitimme Kirjastosillan, etsimme ruokapaikkaa ja päädyimme ruuhkaisen lounasterassin viereen.  Sievä paikka vanhan kirjaston (1903) luona, joten päätös oli helppo tehdä. Nettitutkimuksen perusteella olimme Vähätorilla.  Seura oli hyvä, samoin buffet, jossa oli kasviksia, lohta, falafelejä (jesh!) ja tietenkin uusia perunoita.

Ihailimme jutellessamme ja ruokia syödessämme kauniita turkulaisia eli Ruotsin pitkä, hoikka & vaalea -vaikutus todellakin näkyy Turussa. Melko lähellä meitä istui niin kaunis afrikkalaispariskunta, että he olivat kuin satukirjan lumottu prinssi ja prinsessa puhtaine ja ylväine piirteineen.

Segwayn olisi voinut vuokrata aukion toiselta puolelta, mutta lounaan jälkeen juuri ja juuri jaksoimme kävellä viehättävään vanhaan kirjastoon joitain kymmeniä metrejä. Ihailimme kaunista rakennusta ja seurasimme hetken valoteoksia aulan seinillä.

Kirjaston yleisötiloihin hankittiin viisi tilausteosta. Näkemämme taidokkaat teokset olivat Saara Ekströmin Alkukirjain ja Aakkoset (Wikipedia).

Kävimme uudessa, vuonna 2007 valmistuneessa kirjastossa ja näimme näyttelyt aapisista (oma aapinen oli hyllyssä!) ja nukeista, joiden omistajaa en välttämättä haluaisi tavata. Uskoakseni meillä on hyvin erilainen suhtautuminen maailmaan. Minun nukeillani oli kaikki raajat tallella ja vain kaksi jalkaa eikä mustekalamaisen monta.

Café Carré, Linnankatu 3 B

Vastapäisessä kahviossa nautimme jälkiruoaksi italialaista jäätelöä eli pistaasia ja sitruunaa ynnä suklaata ja sitruunaa. Suosittelemme kyseisiä jäätelöitä muillekin.

Etenkin sitruunaa.

Korttiostoksilla

Jos on jossain kaukaisilla matkoilla, esimerkiksi Turussa, niin kuuluu lähettää maisemakortti. Ostin kolme, mutta sain lähetettyä vain kaksi, koska en muistanut kolmatta osoitetta.

Kauppahalli

Kauppahalleissa on ehdottomasti käytävä, joten kiersimme viehättävässä rakennuksessa.

Seuraavana käyntivinkkinä seuralaisellani oli laivaravintola, joten ylitimme jälleen Aurajoen, tällä kertaa Aurasiltaa pitkin.

Laivaravintola Svarte Rudolf, Itäinen Rantakatu 13

Tutkimme paria laivaa ja päädyimme laivaan, joka oli koristeltu kauniisti useilla kukka-amppeleilla.

Kiipesimme yläkannelle, kirjoitin pari korttia ja joimme varjossa (iho ei saa kärventyä) tilkkaset kylmää elvykettä. Mikään ei ole parempaa, kuin jääpalat Fanta-lasissa! Jääpaloja on erityisen hauska rouskuttaa niin, että muiden korvia vihloo. Olutkin kuulemma maistui hyvälle. Alapuolella olevan ravintolan pöytäliinat olivat aurinkoisen keltaisia, joka ilahdutti tietenkin mieltäni. Keltainen on edelleen suosikkivärini, mutta kannustan myös vihreää ja oranssia.

Wäinö Aaltosen taidemuseoon emme tällä kertaa suunnanneet, mutta pistäydyin pikaisesti vastarannan Apteekkimuseossa ostamassa apteekin salmiakkia. Istuimme hetken Aurajoen rannalla olevilla portailla, emme kierähtäneet veteen ja sain nostettua itseni ylös vasemman käteni avulla, koska kaide oli liian kaukana. Murtunut oikea ranne rajoittaa käden kääntymistä, joten en päässyt nousemaan paremmalta puolelta. Loistavaa mätkähtämisvälttelyä.

Turun taidemuseo, siellä mäen päällä

Kiipesimme rantaistuskelun jälkeen Turun taidemuseoon ja ihailimme kauniita vanhoja kerrostaloja matkan varrella. Kortitkin sain matkalla postitettua, koska Helsingistä postitettu kortti ei tietenkään vastaa Turusta lähetettyä korttia.

Kaikki Facettavat nykyisin matkansa ja parhaat (?) blogistit tai Instagram-tyypit feikkaavat omat kuvansa Google-kuviin ja näyttävät tekevän satumaisia matkoja suurkaupunkeihin. Järjettömän hyvä idea! Seuraavaksi väitän olleeni Cornwallissa (unelmapaikka), Islannissa, Perussa, Filippiineillä JA Prinssi Edwardin saarella (tiedättehän, Kanadassa) saman päivän aikana.

Robert Doisneaun Minun Pariisini -valokuvanäyttely oli upea. Näyttelyyn kannattaa kiirehtiä tämän viikon aikana, koska näyttely päättyy sunnuntaina 27.8.2017. Seinillä oli kuvia suutelevista pariskunnista, käsillään kävelevistä lapsista ja paljon muita ehdottomasti näkemisen arvoisia kohteita.

Suuret käsilaukut kannattaa suosiolla jättää säilytyslokeroihin.

http://www.turuntaidemuseo.fi/?cat=278&lang=fi

Ajoimme (melkein salaa) hissillä yläkertaan, koska halusin nähdä uuden valoisan, lasiseinäisen osan taidemuseosta.

Toteutuneita unelmia ja toteutumattomia oli tärkeä syy käydä kauniissa Turussa. Pidän näyttelyistä, joissa on Elin Danielson-Gambogin Italia-aikaisia maalauksia. Näyttely on avattu 25.11.2016 eikä päättymistä ole ilmoitettu taidemuseon sivuilla. Laskeuduimme alakertaan portaita pitkin, kuten kuuluukin.

Turun Taidemuseo on kauneimpia tietämiäni museorakennuksia, joten käynti oli erittäin onnistunut.

PS Aulan vihreillä nahkasohvilla oli hauskaa istua lepuuttamassa jalkoja vaelluspäivän jälkeen.

http://www.turuntaidemuseo.fi/toteutuneita_unelmia/

Fasu-kahvilakäynnin jälkeen menimme odottamaan linjamopiilia 8, koska paluulippu parin korttelin matkasta piti ehdottomasti käyttää. Säästösyistä. Hehee.

Matkaevääksi ostin meille salmiakkitikkarit.

Junamatka

Junamatkalla päädyimme jälleen lemmikkivaunuun ja sain kuvattua mieleiseni laukkupaikan – eli koiran pedin. Harmillista kyllä yhtään koiraa ei ollut junamatkalla.

Föli-vesibussilla emme ehtineet matkustaa, mikä oli tietenkin harmillista. Seuraavalla Turku-käynnillä matkustamme ehdottomasti vesibussilla ja käymme teatterissa. Kävin aiemmin useita kertoja vuodessa teatterissa, mutta nykyisin pidän enemmän tapahtumista, josta voin poistua muun yleisön paheksumatta silloin, kun haluan.

Helsingin Kaupunginteatteri (1967) avattiin 14.8.2017 pari vuotta kestäneen remontin jälkeen. Mielestäni ilmoittauduin avajaisiin, mutta huomasin avajaispäivänä, että tilaisuus oli täyteen varattu. Jostain merkillisestä syystä oletin, etten kuitenkaan muistanut ilmoittautua. Oli melko kiusallista saada myöhemmin sähköposti, jossa kysyttiin, miten viihdyin avajaisissa…

Kuvia teatterista:

Helsingin kaupunginteatteri avautuu kahden vuoden peruskorjauksen jälkeen – ensimmäisenä nähdään Myrskyluodon Maija

Joonas Turunen, HS 20.8.2017

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005333534.html

Asuin lukion jälkeen Turussa sisareni kanssa Hämeenkadun ja Kerttulinkadun nurkilla – ihan siinä Fasun yläkerrassa – ja toimin päiväkotiapulaisena Varissuolla. Lapsista muistan hoitolapseni lisäksi parhaiten Hannan, joka jo kolmevuotiaana oli päiväkodin fiksuimpia ja kohteliaimpia lapsia. Hän oli todellinen muistipeliguru. Olisi kiva tietää, mitä silloinen Koukkarinkadun päiväkodin pikku-Hanna (nyt 36 vee) tekee nykyisin.

Päiväkotiaikoina huomasin, että kuulo melko varmasti alenee sekä lastentarhanopettajilla että hoitajilla, koska lapset usein ilmaisivat itseään riemukkaasti kirkumalla. Minua olisi kiinnostanut nähdä, miltä Varissuo näyttää kymmenien vuosien jälkeen, mutta voin suunnata alueelle seuraavalla Turku-vierailulla.

Päivänsäde

Jos, tarkoitan KUN haluat joskus ilahduttaa jotain läheistäsi tai toivottua läheistäsi, niin suosittelen Päivänsäde-kimpun lähettämistä InterFloran sivuilta. Onko mitään kauniimpaa ja paremmalle tuoksuvaa, kuin keltaiset freesiat?

On. Vaaleanpunaiset kerrotut pionit tai kurttulehtiruusujen kukat, mutta ei niistä tällä kerralla sen enempää.

https://shop.interflora.fi/fi/fi/product/128

Terrori 18.8.2017

Viime perjantain surullisten ja järkyttävien tapahtumien jälkeen, joilta olisin toivonut maamme välttyvän, olen pahoillani kaikkien satutettujen ja menehtyneiden ihmisten puolesta ja kiitollinen kaikille niille, jotka auttoivat uhreja.

Meillä oli hauska ja mielenkiintoinen reissu äärettömän kauniissa kaupungissa. Turkuun liittyy mielessäni jatkossakin aurinkoisuus, viehättävä kirjasto, upea taidemuseo ja aina yhtä kiehtova Aboa Vetus.

Korkeasaaren lautta

Heräsin perjantaina aikaisin ja päätin lähteä Hakaniemestä laivamatkalle Vuosaaren Aurinkolahteen.

Olin hyvissä ajoin torilla, ostin tuusulalaisen Tammilehdon (parhaita!) herneitä, kurkin kotimaisia mustikkarasioita, ihailin värikkäitä kukka-amppeleita ja kävelin Hakaniemenrantaan, jossa söin herneaamiaisen ja katselin Opetushallituksen kauniiksi remontoitua rakennusta.

Minulle tuli lauttaa odottaessani mieleen muinaisesta Parempi myöhään -sarjasta juttu, jossa Tiia Louste oli huijattu Korkeasaaren lautan salamatkustajaksi. Kyseistä sarjaa esitettiin vuonna 1979 ja pääosissa olivat Ritva Valkama ja Pentti Siimes. Olen katsonut hyvin vähän kotimaista viihdettä, joten monien ihmisten hokemat komediasarjasiteeraukset ovat minulle vieraita. Pidin nuorena Parempi myöhään -sarjasta taitavien näyttelijöiden vuoksi.

Ryöstökohtauksen muistin vielä yllättävän hyvin, mutta junamatkan No thank you  -kohdan olin unohtanut.

https://www.youtube.com/watch?v=YyclGupYW7E

Parempi myöhään -sarjaa edelsi vuoden 1970 mustavalkoinen (?) Ilkamat, josta löytyy tietenkin katkelmia YouTubesta. Koivistolaiset esiintyivät sarjassa. Heillä olivat vastaavat silmäripset, kuin monilla nykyisillä nuorilla naisilla.

Koivistolaiset – Chirpy chirpy cheep

https://www.youtube.com/watch?v=JuBR7BetLAQ

Hakaniemenrannassa oli useampia lapsiperheitä, mutta myös keski-ikäisiä pariskuntia. Seurasin lapsiperheitä laivaan, jonka edessä oli kyltti Korkeasaari- ja Vuosaari -tekstein. Oletin (ei, älä ikinä oleta), että paatti hakee Vuosaaresta seuraavat asiakkaat.

Pariskunnat jäivät rantaan, mutta arvelin heidän lähtevän lähistöllä olevalla aluksella Isosaareen.

Korkeasaaren kannella konttasi reippaasti pieni poika, jota mummo piti silmällä. Pelkäsin useita kertoja, että lapsi kierähtää kannelta, koska harvat metallikaiteet eivät estäneet putoamista. Onneksi pikkuinen pysyi laivassa.

Keski-ikäinen pariskunta poseerasi kännykälleen lukemattomia kertoja, joten heidän nettikuvakokoelmaansa päätyi varmasti useampi onnistunut otos.

Laiva lähti liikkeelle ja rahastaja kiersi kannen. Pyysin lipun Vuosaareen ja kuulin häneltä, että laiva menee vain Korkeasaareen, josta jatkaa Kauppatorille. Mainitsin lautan edessä näkemästäni kyltistä, jossa mainittiin Vuosaari ja kuulin, että Vuosaaren alus lähtee samaan aikaan eli klo 10, mutta oli kuulemma myöhässä. Mietin uteliaana matkalla, että lähtöjä on kaksi päivässä, klo 10 ja klo 17. Miten kaukaa laiva tulee, jos se myöhästyy ensimmäisestä lähdöstä? Jäänmurtajia ei kai tähän vuodenaikaan tarvita?  Toisaalta juhannusräntämaassa asiasta ei voi olla varma.

Päätin kävellä Mustikkamaan kautta pois Korkeasaaresta. Laivan lähestyessä rantaa mietin, etten todellakaan halua Korkeasaareen, joten kysyin, pääsisinkö Kauppatorille. Pääsin ja minulla oli ilo istua yksin aurinkoisella kannella koko matkan ajan ja ihailla maisemia. Katselin valtavia jäänmurtajia, kaunista Saaristo-ravintolaa Klippanilla, Sky Wheel -maailmanpyörää ja Kauppatorin kojuja marjoineen, sienineen (kantarelleja!) ja kukkakimppuineen. Kiitin ja poistuin. Laivaan tuli todella paljon asiakkaita Kauppatorilta.

En nähnyt kummallakaan torilla suosimaani kylttiä, jossa mainostetaan musti- ja mansikoita. Kylttiä pitäisi mielestäni laajentaa juolu- ja puolukoihin. Näin kojun, jossa myytiin lakkavalmistetta, jossa ei ollut vettä tai sokeria, vaan myyjän mukaan jollekin asiakkaalle selittämän tiedon mukaan pelkkää marjaa. Hyvä idea. Kävin muutama vuosi sitten Stockalla ja turistien kyselemä lakkahillo oli kokonaan loppunut heiltä eli mitä ilmeisimmin satovuosi oli huono. Kannattaa kiiruhtaa Kauppatorille ja varastoida oikeaoppista hilloa. Varastelevat ja turistien ruokkimat lokit eivät ymmärtääkseni sieppaa hillopurkkeja.

Seuraavalle merimatkalle otan mukaan aurinkolasit.

Espan puisto

Espan puistossa Kappelin luona pieni tyttö vilkutti kultaiseen asuun pukeutuneelle miehelle, joka tööttäsi hänelle kiitokseksi torvea ja tyttö oli riemastunut kävellessään eteenpäin.

Runebergin patsaan luona Hämähäkkimies kätteli pikkupoikaa, joka selitti vanhemmilleen, että hahmon sisällä on ihan oikea ihminen! Minusta olisi tullut huono vanhempi, koska lasten jutut naurattavat minua myös silloin, kun niille ei saa nauraa.

Puistossa oli koju, josta sai ostaa vastapuristettua appelsiini- tai granaattiomenamehua. Pitää palata myöhemmin paikalle, koska kannatan ehdottomasti molempia. Tosin erikseen. Pitänee ottaa taskuihin jääpaloja, koska kylmät mehut ovat parempia.

Bisneksiä

Kävin leipäostoksilla Fasulla Kluuvikadulla, kävelin Gallerian läpi ja näin Eteläespalle palatessani pariskunnan, joka jutteli keskenään ja toinen heistä melkein työnsi lastenvaunut peruuttavan ja äänimerkkiä antaneen kuorma-auton alle. Onneksi he huomasivat auton viime tipassa.

Pistäydyin pitkästä aikaa aiemmassa suosikkipaikassani eli Akateemisessa, jonka muuttuminen surettaa edelleen ja kävin Stockan Herkussa vehnänorasostoksilla. En jyrsi. Hiili ja Nökö jyrsivät.

Suomalaisesta hain saamallani lahjakortilla pokkarin. Historian hämärissä kiertelin mielelläni kaupoissa, mutta nykyisin suosin nettiostoksia, kuten todella moni muukin. Toivon edelleen, että Stocka pelastuu muuttuneessa maailmassa.

Modernia elämää, HAM –30.7.2017

Viisi vuotta sitten murtunut selkänikamani kitisi kävellessäni, mutta oikaisin Forumin kautta Kukontorille ja kävelin Tennariin katsomaan Modernia elämää -näyttelyn, johon suhtauduin epäluuloisesti. Soitin alakerrasta sairaalaan ja pyysin paremmat kipulääkkeet Madridin jälkeen ajoittain rettelöineeseen selkääni.

HAMin nettimainoksen perusteella kuvittelin näkeväni karmean (pahoittelen) räikeää taidetta, mutta yläkerran saleissa ollut näyttely oli kiehtova katsaus Suomen historiaan.

Tyko Sallisen näyttelyn olen käynyt aiemmin katsomassa, vaikka en pidä hänen karuista töistään. Monista Tove Janssonin töistä pidän. Jälkimmäinen oli kulttuuriperheestä ja ensimmäisen isä oli Wikipedian mukaan lestadiolainen käännyttäjäpappi, joka kuritti lastaan eikä suvainnut maallista koreutta. Oma mielipiteeni: maallinen koreus on ehdottomasti parasta koreutta. Sallinen tunsi Tove Janssonin isän Viktor Janssonin ja kävi näillä kylässä.

En aiemmin tiennyt, että Tove Jansson oli Kaivopuiston Convolvuluksen mallina. Väitän, että veistoksen nimi tarkoittaa kiertokasvia.

http://taidemuseo.hel.fi/suomi/veisto/veistossivu.html?id=32

Palaan takaisin näyttelyyn ja pois Wikipedia-juoruista, joiden lukemista pidän kiusallisena. Yritän etsiä tietoa, mutta päädyn lukemaan asioita, jotka eivät kuulu minulle. Tuntuu, että taiteilijoiden yksityiselämää sorkitaan kertomalla heistä hyvin henkilökohtaisia asioita.

Eliel Saarisen suunnittelema pilvenpiirtäjä tuli toiseksi Chicagon kilpailussa (näyttävä pienoismalli!), suomalaisten taiteilijoiden lasiesineet ja ryijyt olivat upeita, samoin Marimekon sotaa seuranneen ajan värikkäät työtakit, joilla nainen kertoi olevansa moderni, aikaansa seuraava henkilö. Näytteillä oli mm. Iloinen takki -taskumekko. Takin väristä en sano äärettömän hienotunteisena mitään, mutta kauniimpiakin värejä on olemassa.

Lavalla oli Alvar Aallon suunnittelemia nojatuoleja ja tietenkin Ilmari Tapiovaaran Artekille suunnittelema tyylikäs Mademoiselle-tuoli.

Seinillä oli esitelty suomalaisia urheilijoita ja kauniita Suomen Neitoja, kiinnostavia valokuvia ja aina pakollinen kirjailija Olavi Paavolaista (1903–1964) esittävä maalaus. Uskon, että kyseinen maalaus pitää ottaa mukaan lähes kaikkiin näyttelyihin. Näyttelyiden järjestäjät vaikuttavat rakastavan kyseistä työtä.

Koottavana oli kaksi pienikokoista puutaloa, joiden valmiit mallit olivat esillä.  En leikkinyt taloilla, mutta suosittelen kokoamista ehdottomasti jollekin toiselle.

Pilapiirtäjä Kari Suomalainen herjasi Eila Hiltusen Sibelius-monumenttia mielestäni huvittavalla tavalla.

Turun Sanomien toimitalon (tietenkin) Turussa on suunnitellut Alvar Aalto. Toimitalo tuli käyttöön Turun keskustassa vuonna 1930.

Pirkkolan pientaloista oli video, jossa kerrottiin ruotsalaisten keränneen talvisodan aikana rahaa, joka käytettiin vuokratonteille rakennettaviin 150 taloon Pirkkolassa Helsingissä. Rakennustarvikkeet saatiin Ruotsista ja ensimmäiset asukkaat olivat 1941 evakkoja Viipurin seudulta sekä Hangosta.

”Syksyllä 1940 Suomi sai 2 000 koottavaa puista omakotitaloa talvisodan jälkeiseen jälleenrakentamiseen tarkoitetun kansalaiskeräyksen tuottona Ruotsista. Talot suunniteltiin Suomessa, mutta työpiirustukset tehtiin Ruotsissa paikallisten standardien mukaisesti. Ruotsalaistaloja oli neljää tyyppiä, kaksi maaseudulle ja kaksi kaupunkeihin. Lauri Pajamiehen suunnittelemat kaupunkitalotyypit olivat yksikerroksisia; kattomuotona niissä oli loiva harjakatto. Taloissa oli täyskellari; kellaritila mahdollisti erillisestä talousrakennuksesta luopumisen, mistä oli etua varsinkin pienillä kaupunkitonteilla. Peseytymistilat olivat niukahkot, mutta kellarissa sijaitseva pesutupa oli mahdollista muuttaa saunaksi.” (Wikipedia)

Mielenkiintoinen Modernia elämää -näyttely päättyy sunnuntaina 30.7.2017.

Viehättävä Teetä kahdelle -veistos kannattaa käydä katsomassa taidemuseon kupeessa Meilahdessa

https://www.hamhelsinki.fi/sculpture/teeta-kahdelle-kalle-hamm/

Muotitaiteilija Jukka Rintala, Didrichsenin taidemuseo su – 27.8.2017

Torstaina matkustimme parilla bussilla Didricsenin taidemuseoon Kuusisaareen ja kävimme katsomassa muotitaiteilija Jukka Rintalan suunnittelemia iltapukuja, hänen Aarikkaa varten kehittämiään koruja ja kauniita akvarellimaalauksia.

Ooh, seuraavassa elämässä synnyn naiseksi, joka juhlii Rintalan luomuksissa ja tarkemmin mietittynä käyttää hänen suunnittelemiaan pukuja myös arkena.

Näytteillä oli valtioneuvos Riitta Uosukaisen kaunis kultainen puku, jonka muistan nähneeni aiemmin. Esillä oli useampi Leena Harkimon iltapuku, Lenita Airiston kullanvärinen nahkatakki ja upeaa teatteripuvustoa, mm. My Fair Ladyn Elizan kaunis valkoinen asu Ascot-kilpailuista.

Ystäväni on opiskellut mm. käsi- ja taideteollisuusalan tutkinnon, joten hän osasi kiinnittää huomiota asujen yksityiskohtiin ja ompelutapoihin. Minä katselin upeiden pukujen malleja ja kauniita materiaaleja.

Valkoiset laahukselliset puvut, joista toinen oli koristettu valkoisin ruusuin ja toinen kangashöyhenin olivat taitavasti toteutettuja ja kauniita. Näyttelyssä oli Laila Pullisen tyylikäs musta iltapuku, samoin Aira Samulinin. Juhlapuku sopi mielestämme tanssinopettajalle kuin nenä päähän.

Punaisen ruusupuvun yläosa oli mielestäni kaunis, samoin ruusuturnyyri ja vain hillitön tahdonvoima esti minua koskettamasta fasaaninhöyhenluomusta.

Aulassa oli luonnosteltu kullanväriselle taulupohjalle joukko toinen toistaan kauniimpia pukuja. Laittaisin häshtäääääg Didrichsen, mutta en ole ihan vielä häshtäääg-vaiheessa, vaikka aikeissa tietenkin on.

En suosittele käyntiä museossa. Totean, että näyttelyyn on aivan pakko mennä 27.8. mennessä.

Jukka Rintalan myyntinäyttely Naantalissa ma -31.7.2017

https://www.visitnaantali.com/fi/jukka-rintala-kultainen-linja-myyntinayttely

Haluan ehdottomasti Naantaliin eikä syynä ole pelkästään aurinkoinen rantakatu.

Ei kulissilasta, joten Muumimaailma on edelleen näkemättä. Neuvo vanhemmille: älkää antako lastenne kiusata Muumi-hahmoja. Hahmojen sisällä on jo aiemmin mainittu ihan oikea ihminen.

Onnibussilla pääsee näköjään Naantaliin kympillä.

Paluumatkalla bussi ajoi ohitsemme

Kampin bussi 195 huristeli kovaa vauhtia ohitsemme Kuusisaaren pysäkillä viittomisestamme huolimatta, mutta kostimme ja jahtasimme bussia Malmin bussilla 552, joka ohitti matkalla Kampin bussin. Voitimme, HAHAA ja kiipesimme Kampin bussiin Munkkiniemessä. Kolmen naisen jättäminen pysäkille on ihan ymmärrettävää, jos toinen kuljettaja odottaa jo vaihtoa muutaman pysäkin päässä. Ehkä.

Jäimme Naistenklinikan kohdalla pois ja kävimme kurkistamassa, mitä Tullinpuomin laboratorion vieressä olevassa Ravioli-lounasravintolassa oli tarjolla. Tarjonta ei inspiroinut, joten kurkistimme vastapäätä olevaan Cumuluksen lounaspaikkaan. Ei. Kävelimme muutaman korttelin ratikkapysäkille ja jäimme Stockan pysäkillä pois. Marskin punajuuripihvilounas olisi sopinut minulle, mutta ei ystävälleni. Kurkistimme Stockan ravintolaan, jonne matkustimme täpötäyteen ahdetulla hissillä. Suosin yleensä liukuportaita, koska en ole koskaan ymmärtänyt, miksi samaan hissiin tunkee käsittämätön määrä ihmisiä. Onneksi meitä oli vain yhdessä kerroksessa emmekä joutuneet kannattelemaan ketään hissimatkan aikana. Lounas ei inspiroinut, joten palasimme Aleksille. Viihtyisän, yläkerrassa olevan La Torrefazzionin lounas? Ruokalista oli onneksi alhaalla, mutta ei inspiroinut. Spaghetteria? Ei. Mikonkadulla oleva juottola, jota luulin ravintolaksi? Ei. Vapiano, Iguana tai Roasberg? Ei tällä kertaa, vaikka jätimme ruokalistat kurkkimatta.

Päädyimme lopulta Memphikseen salaateille ja vältyimme aurinkoiseksi luvattuna päivänä kaatosateelta. Ohikulkija hyötyi Metro-lehdestä, jolla hän suojasi kampauksensa. Ystävällinen ja kohtelias tarjoilija kävi varmistamassa kahvin maun ja toi ystävälleni vasta keitettyä kahvia. Huomaavaista! Minua ei sorrettu, koska en kuulu kahvinjuojiin.

Kummallekin sopivan ruokapaikan löytäminen oli koomisen vaikeaa keskustassa, jossa ravintoloita on valtavasti.

Pinkki Paplari, Hämeentie 28 LH 4, Helsinki

Suosittelen kampaamoa ilahduttavan ja tunnelmallisen sisustuksen vuoksi. En usko, että noin kauniissa, 50-lukuhenkisessä kampaamossa voidaan tehdä mitään muuta, kuin kauniita ja taidokkaita kampauksia.

Bussi ajaa kampaamon ohi, joten olen tehnyt täysin asiantuntevan arvioni bussin ikkunasta näkemäni kampaamon sisustuksen perusteella.

http://www.pinkkipaplari.fi/index.html

Helsinki on täynnä erikoiskampaamoja, tässä niistä 14

http://www.hs.fi/nyt/art-2000005121429.html

Marjakausi on parhaimmillaan, mutta muutama muu vinkki päiviä piristämään

Roobertin Herkusta salmiakkijäätelöä pe-su, melkein elokuun loppuun (varmistin)

  • Fredrikinkatu 19, Helsinki

Apteekin salmiakki esim. salmiakkirouhejahtaajille

http://haganol.fi/salmiakkikauppa/

Ns. miinuskaloreita

Lainasin professori Pertti Mustajoen kirjan Vähennä kaloreita ilman dieettiä.

Pidin kaloripylväästä, josta listattiin tuotteita alhaisesta korkeaan kaloritiheyteen eli niihin parhaisiin, pähkinöihin. Terveellisten ruokien sijoittaminen kotona kaapeissa katsekorkeudelle oli fiksu idea, samoin järkevien ostosten tekeminen kaupassa, kalorien laimentaminen aterioilla kasvisten avulla ja keittojen suosiminen. Mielenkiintoista, että vesi juotuna ei vastaa nestettä keiton seassa.

Porkkanat kannattaa pilkkoa tikuiksi, niin niitä tulee syötyä tehdyn tutkimuksen vuoksi enemmän. Mietin torilla, näinkö punaisia nauriita (vihreän ja violetin kukkakaalin jälkeen mikä tahansa on mahdollista), mutta kyseessä oli tietenkin punajuurinippu. Ystäväni mainitsi, ettei hän ole koskaan maistanut nauriita. En tiennyt, että sellainen on mahdollista. Oletin jälleen (ei pitäisi, ei), että jokainen on syönyt nauriita, koska nauriit kuuluvat kesään. Täysin varma tieto.

Melkein paheksuin kohtaa, jossa Mustajoki kertoi vähentäneensä suklaan syöntiä. Hän osti levyn, josta söi melkein huomaamattaan rivin kerrallaan ja sai kätevästi (?) kerättyä yli 1000 kaloria. Hän lopetti ostamisen ja päätti ottaa jatkossa vastaan vain tarjottua suklaata ja suklaan määrä romahti pariin palaan tai konvehtiin kuukauden aikana.

Näen kyseisessä päätöksessä kaksi ongelmaa

  1. tunnen vääriä ihmisiä, koska kukaan ei tarjoa minulle suklaata paria kertaa kuukaudessa
  • toisinaan kaipaan allosiirron jälkeen ollutta aikaa, jolloin suklaa maistui kuvottavalta
  1. joku muu maksaa Mustajoen syömät suklaat
  • tarjoan muille, joten olen vuosien ajan kustantanut karkit ja suklaat todella monille ihmisille, en tosin (vielä) Pertti Mustajoelle

Kortteja, joita olisi mukavaa saada sairastumisen jälkeen ystäviltä

Kaikki me sairastuneet ymmärrämme, kuinka vaikeaa sairastumiseemme on suhtautua.

Lähes jokainen meistä ottaa mielellään vastan apua ja uskoo, jos pahoittelet sairautta etkä tarjoa hyvää parannuskeinoa, josta juuri luit netistä.

Älä kerro ystävistäsi tai tuttavista, jotka kuolivat syöpään. Minä tapasin useampia ihmisiä, jotka kuvasivat yksityiskohtaisesti, miten tuttu menehtyi syöpään. Jostain syystä en pitänyt tilanteita kannustavina ollessani viheliäisen kipeä.

Sinulla on enää yksi solumyrkky jäljellä? Syödään yhdessä sellaista, mikä ei inhota sinua.

Kiitän hyvän sivun linkittämisestä, R-L.

http://www.slate.com/blogs/the_eye/2015/05/06/empathy_cards_by_emily_mcdowell_are_greeting_cards_designed_for_cancer_patients.html

 

On the motionless branches of some trees, autumn berries hung like clusters of coral beads, as in those fabled orchards where the fruits were jewels . . .

Charles Dickens

 

Love & Friendship

Kävelin maanantaina aamupäivällä räntäsateessa Rautatientorilta Tennariin ja kävin katsomassa Jane Austenin Lady Susan -kirjasta tehdyn elokuvan Love & Friendship. Kauniita maisemia ja mielenkiintoisia hahmoja, mutta ei todellakaan mikään Austen-suosikkini eli Ylpeys ja ennakkoluulo. Jennifer Ehlen (1969) ja Colin Firthin (1960) taidokas esiintyminen vuoden 1995-minisarjassa tekee edelleen minuun vaikutuksen.

Ostin syksyllä lippupaketin eli viisi kappaletta Finnkinon e-lippuja ja tilanne on tietenkin normaali eli kaksi päivälippua pitäisi vielä saada käytettyä puolentoista viikon aikana. Tom of Finland -elokuva kiinnostaisi, mutta ensi-ilta on liian kaukana. Harmi, koska kerrankin suomalainen elokuva vaikuttaisi mielenkiintoiselta. La La Landia kehutaan, mutta traileri ei vakuuta minua. Mietin vielä, mihin käytän loput liput.

Uusi Onneli, Anneli ja Salaperäinen muukalainen kiinnostaisi lapsuusmuistojen vuoksi, mutta en saa vuokrattua mistään sopivan ikäistä kulissilasta seurakseni enkä kehtaa mennä yksin lastennäytökseen. Suosittelen Marjatta Kurenniemen (1918-2004) kirjoittamien ja Maija Karman (1931-1999) kuvittamien viehättävien kirjojen lukemista lapsille.

Olen edelleen tyytyväinen siitä, että jaksan mennä elokuviin ja pysyn hereillä näytöksen aikana. Näin ei todellakaan ollut ennen myeloomadiagnoosia, koska olin naurettavan uupunut ja heikossa kunnossa jatkuvan sairastelun aikana.

Tunnustan, että nukuin elokuvan jälkeen kotona sohvalla. Tietenkin pystyasennossa.

Helsingin villasukkatehdas

Sain ennen joulua ostettua etsimäni yksiväriset villasukat, koska Helsingin villasukkatehtaan sukkia myytiin joulumarkkinoilla. Löysin erittäin hyvät limenvihreät sukat kylmiä varpaitani lämmittämään. Suosittelen nettiostoksia!

http://helsinginvillasukkatehdas.fi/kuvagalleria/

Epäluulojen välttämiseksi totean, että kukaan ei lähettänyt minulle laatikollista villasukkia kokeiltavaksi, vaan ostin ihan itse sukkani. Ts. edellinen ei todellakaan ollut blogeissa tyypillinen maksettu mainos.

Penkkareita juhlitaan torstaina 16.2.2017

Olin viime vuonna seuraamassa penkkareita ystäväni kanssa. Olin heikossa kunnossa nivelkipujen vuoksi ja allogeeninen kantasolusiirto oli vienyt pahimman suklaanhimon eli karkit eivät kiinnostaneet. Ystäväni keräsi hyväkuntoisena kätevästi 680 grammaa karkkeja, joista mainitsin noin vuosi sitten blogissani.

Päätin, että otan tänä vuonna mukaani harjan ja rikkalapion ja nostan keräämäni saaliin suoraan valtavaan jätesäkkiin, jonka kannan tontun tavoin selässäni kotiin.

Ystäväni jalosti ideaa ja ehdotti, että hankin talonmiesten käyttämän pyörällisen roska-astian, jossa on suuri säiliö. Kätevää! Mikäpä vaikuttaisi hienostuneemmalta, kuin karkkien lakaiseminen suuren roska-astian uumeniin ennen muiden ihmisten ahnaiden käpälien karamellikähvellystä.

Luulen, että mietin vielä kyseistä vaihtoehtoa, koska ihmiset voisivat täysin (täysin!) virheellisesti pitää minua outona.

Vegaaninen browniekakku

Tumma suklaa maistuu jo aika hyvältä, vaikka maitosuklaasta en pidä vieläkään. Tumma suklaa maistui huomattavasti paremmalta ennen allogeenista kantasolusiirtoa.

Huomasin porvoolaisen Pienen Suklaatehtaan Facebook-sivuilta vegaanisen browniekakun reseptin:

http://suklaatehdas.com/vegaaninen-browniekakku/?v=f0aa03aaca95

Kakussa on käytetty tummaa suklaarouhetta (70 %) ja yritys myy muitakin tummia suklaita.

Suolainen tummasuklaa ylittää minun ymmärrykseni, samoin monissa kokkausresepteissä mainittu suolainen kinuski. Hrrr. Epäilen myös popcorn-maitosuklaata, vaikka popcornista pidänkin.

Ostaisin mielelläni salmiakilla maustettua tummaa suklaata, mikäli porvoolainen yritys valmistaisi kyseistä tuotetta.

Pienen Suklaatehtaan myymälä toimii Porvoossa Kirkkokatu 1 -osoitteessa. Ulla Möllersvärdin velipuolet kapteenit Johan Adolf ja Gustaf Reinhold Möllersvärd, ovat asuneet Kirkkotori ykkösen kiinteistössä. Huikea paikka!

Tämäkään ei ollut maksettu mainos. Mielestäni pieniä yrityksiä pitää tukea, koska kivijalkakaupoissa on hauska asioida. Harmi, etten huomannut yritystä ennen joulukuista Porvoo-käyntiäni.

Niin KENEN näköinen?

Tätini totesi, että hän oli nähnyt taidenäyttelyn pihalla otetun kuvan. Tiesin jo siinä vaiheessa, mitä hän sanoo seuraavaksi. ”Kuvassa oli AIVAN sinun näköisesi henkilö!”

Ei varmasti ollut, EI! Yleensä kuvassa on tuollaisissa tilanteissa latinalaisamerikkalainen mies, jolla on suuret mustat viikset tai kaksimetrinen nainen, jolla on irokeesi. Minulla ei ole (ainakaan vielä) parrankasvua – tai irokeesiä.

Sisareni ystävän mielestä näytin pujottelija Tanja Poutiaiselta (1980). Ilahduttavaa tietenkin näyttää viisitoista vuotta nuoremmalta, mutta olin loukkaantunut sekä lahjakkaan Poutiaisen puolesta että omasta puolestani.

Älä koskaan, KOSKAAN väitä, että joku on jonkun toisen näköinen. Tai väitä vaan, jos haluat tietää, keneltä SINÄ näytät…

Hematologi ei soittanut, yhyy

Odotin torstaina, että hematologi soittaa minulle, kuten sairaalan kirjeessä väitettiin. Ei soittanut.

Odotin perjantaina, että hematologi soittaa minulle. Ei soittanut.

Huomasin aiemmin saamastani kirjeestä, että verikokeitteni päivät oli listattu, mutta ensimmäisen verikokeen paastotieto oli unohtunut kirjeestä todennäköisesti hoitajan kiireiden vuoksi.

Maanantaina soitin toiselle hoitajalle ja kysyin, soittaako hematologi minulle. Hän soittaa keskiviikkona 1. helmikuuta, koska luuydintutkimus on valmis siihen mennessä. Varmistin samalla, ovatko seuraavat verikokeet paastoverikokeita. Eivät onneksi ole.

Hyvä tietää lääkärin soittoajasta, niin pidän puhelimen taskussa ja värinähälytyksen päällä. Kaupungilla ei kuule puhelimen soittoa.

Rakennusalalle

Mahdollisessa työhön paluussa olen päättänyt suunnata rakennusalalle ja tarjoan itseäni töihin joko Länsimetron tai Olumppiastadionin (kyllä, juuri noin) rakennustöiden suunnitteluun kohtuullisella palkalla. Kohtuullisella tarkoitan palkkaa, jossa on matkan varrella pientä joustoa ylöspäin joitain kymmeniä miljoonia euroja tai enemmänkin.

Länsimetro pääsee mahdollisesti käyttöön elokuussa 2017. Hahaa! HAHHAHHAAHHAAAAAAA!

Odotan yhteydenottoja tehtävistäni.

Lentonäytös Kaivopuistossa kesäkuussa 2017

Helsingin Kaivopuistossa on lentonäytös perjantaina 9. kesäkuuta. Näytös on avoin kaikille. Kannattaa kirjoittaa päivä muistiin, niin on varmasti ensimmäisenä paikalla. Ehkä.

Plato and a Platypus Walk into a Bar… (Thomas Cathcart & Daniel Klein)

Understanding philosophy through jokes.

True of false: “This sentence is false.”

tai

If a man tries to fail and succeeds, which did he do?

Toivotan valoisaa ja mahdollisimman lämmintä helmikuuta!

(Koska vastustan lunta ja kylmyyttä, niin kuvan otin Talvipuutarhan pihalta viime kesänä.)

 

 

 

 

PUNK, SH vai NHL?

Salmiakki auttaa flunssan aikana, joten syön salmiakkiaakkosia. Koska olen aikuinen ja karmean vanha, niin en tietenkään tee aakkosista lapsellisesti sanoja.

En missään nimessä.

Purkkaa en voi syödä julkisesti, koska puhallan huomaamattani purkkapalloja, mitä pidän lievästi sanottuna nolona tässä iässä. Teini-ikäisenä puhalsin HubbaBubba-purkkapallon, joka lätsähti naamaani. Purkan irrottaminen kulmakarvoista oli haasteellista.

Superkuu

Maanantaina 14.11.2016 iltapäivällä taivaalla voi nähdä pilvipeitteen lomasta superkuun, joka näyttäytyi edellisen kerran vuonna 1948. Ei, en nähnyt kuuta siinä vaiheessa.

Helsingissä kuuta voi tuijottaa klo 16 jälkeen. Oi katsokaa, on tuolla kuu.

Huh, muistin lapsuudestani Markku Suomisen (1949 – 2013) surullisen Hän-kappaleen. Laulu löytyy YouTubesta, jos joku haluaa kuunnella murheellisen tekstin. Teksti on muokattu käännös Bobby Goldsboron Honey-kappaleesta.

Pasi Soukkala (1963)

Harmittaa, etten huomannut ajoissa Pasi Soukkalan kiinnostavaa taidenäyttelyä, joka päättyi lokakuun lopussa ARTag-galleriassa Helsingissä.

Mänttäläinen Soukkala valittiin keväällä KETTUKI ry (Kehitysvammaisten tukiliitto ry) Vuoden 2016 taiteilijaksi. Erkki Liikanen luovutti hänelle 1000 euron stipendin.

http://www.hs.fi/elama/a1477448630118

Helsingin Sanomien mielipiteissä joku ehdotti, että Marimekko voisi laittaa kuoseihinsa taiteilijan tuotantoa ja olen ehdottomasti samaa mieltä. Taiteilija tekee lehtikuvien perusteella monipuolista, värikästä, tarkkaa ja mielenkiintoista taidetta.

Erityisen koskettavalta tuntui, että taiteilija sairastui terveenä kaksivuotiaana virusperäiseen aivokuumeiseen. Puhe- ja liikuntakyky katosivat vähäksi aikaa eikä keskittyminen onnistunut.

Huomaavaista, että hänen äitinsä Eila Soukkala vei pojalleen piirustuspaperia ja Pasi Soukkala on voinut mm. taiteen avulla ilmaista itseään.

Aivokuume eli enkefaliitti

Lähiomaiseni sairastui vuosia sitten aivokuumeeseen ja tilanne oli kauhistuttava. Soitin hänelle, hänellä särki tuskallisesti päätä ja hän oli huonovointinen. Hän vaikutti puhelimessa niin sekavalta, että ehdotin käyntiä tutkittavana.

Hänen puolisonsa vei hänet sairaalaan, jossa hän odotti oksennellen magneettikuvaan pääsyä. Tutkimuksissa selvisi, että hän sairastaa aivokuumetta. Häntä hoidettiin useamman viikon ajan sairaalassa.

Olin flunssassa enkä päässyt häntä katsomaan, vaikka olin todella huolestunut hänen tilanteestaan. Flunssa on niin suuri riski monille potilaille, etten koskaan mene kipeänä sairaalaan.

Puhuin hätääntyneenä aiheesta työpaikalla, työkaveri soitti ystävällisesti lääkärimiehelleen ja sain mieheltä lisätietoja sairaudesta ja saamani tieto rauhoitti minua. Netin mukaan kuolleisuus oli jopa 70 prosenttia ja monet vammautuivat pysyvästi aivokuumeen vuoksi.

Onneksi kaamea päänsärky ja oksentelu loppuivat hoidon aikana ja pystyimme puhumaan puhelimessa.  Sain lähetettyä hänelle paketin sairaalaan (mm. hiustenhoitotuotteita ja erään suosikkikirjailijamme kirjan myöhemmin luettavaksi) ja hän pääsi kotiin pitkälle sairauslomalle. Liikkumisen kanssa hänellä ei onneksi ollut ongelmia.

Sanojen katoamisen huomasi alussa, mutta onneksi hän on älykäs ja lapsesta lähtien runsaasti lukenut henkilö, joka pystyi alkuvaiheessa kiertämään unohtuneen sanan. Mm. sana ruuhka unohtui ja hän puhui kanssani tilanteesta, jossa kaduilla liikkuu paljon autoja ihmisten mennessä tai tullessa töihin.

Testitulokset näyttivät joka kerta paremmilta eikä hänestä enää vuosien jälkeen huomaa mitään oireita aivokuumeesta.

Syy hänen saamaansa aivokuumeeseen ei koskaan selvinnyt.

Takaisin Karjalaan -valokuvia Gallen-Kallelan museossa -15.1.2017

Takaisin Karjalaan – Caj Bremer Neuvosto-Karjalan runokylissä.

Gallen-Kallelan museo su 15.1.2017 asti ti–la klo 11-16, su klo 11–17.

http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1475978967166

Mm. lapsille tekemistä

Suolamaalausta voisi itsekin kokeilla, koska teokset ovat todella kauniita.

http://taidekoti.com/2016/11/suolamaalausta/

Vuosaaren joulupolku su 11.12.2016

Vuosaaren joulupolku 11. joulukuuta 2016 klo 12 – 17, kahvila Kampela

Käydä voisi jo kivan kahvilan vuoksi, jossa vierailimme useampi vuosi sitten tutustuessamme Aurinkolahteen.

Aviomies

Etsin aviomiehekseni haluavaa mahdollisimman fiksua, kiinnostavaa, vaaleaa, nättiä ja nuorta tupakoimatonta miestä, koska haluan nostaa eläkevakuutukseni pankista ja käyttää rahat toisen kissan hammashoitoon.

Etsin suomalaista miestä, koska enhän minä tietenkään osaa englantia lainkaan tai mitään muutakaan kieltä. Luulisin.

Avioehto on MUST, kuten sen pitäisi mielestäni olla kaikissa liitoissa.

Nätteys jne. ovat vain sen vuoksi, että miehen katseleminen ilahduttaa minua. Tupakoimattomuus on MUST, kuten avioehtokin.

En halua olla vuotta työttömänä saadakseni rahat, joten avioero on kätevämpi ja nopeampi ratkaisu.

Kuolinpesäni saisi eläkevakuutuksesta vain 80 prosenttia ja sekös harmittaisi minua. Tarkoitan tällä hetkellä.

Kenenkään kanssa en muuta yhteen, kotitöitä en tee kuin kotona, alkoholia en käytä ollenkaan, mutta voin joskus lähteä museokäynnille, kasvitieteelliseen puutarhaan tai ehkä leffaan eron harkinta-aikana (6 kk).

Sukunimen suostun vaihtamaan, jos saan paremman tilalle. Pidän esimerkiksi nimestä Adlercreutz.

Maksan maistraattihäät (kas, onkin ilmaista) ja eron, joka näyttää maksavan 300 euroa. Melko kallista, mutta Nökö tarvitsee eläinlääkärikäynnin ja hammashoidon.

Aiempi suunnitelma

Olin vuosia sitten päättänyt, että minut vihitään aurinkoisena toukokuun päivänä kauniissa ja valoisassa kirkossa lehmuksenvihreässä puvussa.

Juhlat ovat Viikin kartanossa, josta voin poistua juhlimiseen (tai mahdollisesti seuraan, ei voi tietää) kyllästyneenä välillä lukemaan joko Viikin kirjaston tai yliopistokirjaston puolelle. Kätevää! Ei erityisen kohteliasta, mutta äärettömän kätevää. Sulhasen pukeutumiseen en ota kantaa. Hän osannee valita sopivan asun.

Lauma morsiusneitoja olisi hillittömän hupaisa ajatus, mutta jotenkin en näe ystäviäni ruusunpunaisessa tai persikanvärisessä tyllissä. Harsohatut olisivat tietenkin ihania.

Nykyinen suunnitelma

En tiedä, mitä mies hyötyy tästä ehdottamastani mahdollisuudesta. Kävisikö vaatimaton 100 euron palkkio ja valkoviinipullo, jonka sain kauan sitten töistä? Pieni palkkio, pahoittelen.

Hyvin pieni eläkevakuutus, koska lopetin säästämisen pitäessäni ideaa huonona (kaikenlaiseen sitä ennen suostuikin) ja kissa tarvitsee hammashoitoa.

En to-del-la-kaan halua, että eläkekassa hautoo rahojani maailman tappiin, kun niille on parempaakin käyttöä.

Minuun voi ottaa yhteyttä osoitteeseen banaaninkuorella at gmail.com. Kiitos! Marja

Kurkin ulos ja taivas on pilviverhon peitossa. Taitaa jäädä superkuu näkemättä. Näin sentään useita lentokoneita, joten katselu ei mennyt ihan hukkaan…

Lontoo – onneksi on aina Lontoo

http://www.timeout.com/london/blog/in-pictures-the-best-and-the-worst-photos-of-the-supermoon-in-london-111416

Superkuun inspiroimana  Frank Sinatran Fly Me to the Moon

https://www.youtube.com/watch?v=mQR0bXO_yI8