Sikojen lahti

Toiset roskapihdit hajosivat, koska kerään niin paljon (suomennos: liikaa) roskia ja uusien pihtien noutaminen Sörnäistenkatu 1 -osoitteesta Helsingistä on työn vuoksi hankalaa.

Noloa!

Yritin värvätä eläkkeellä olevan supermukavan aiemman työkaverin hakemaan minulle jonain arkipäivänä roskapihdit. Pelkkä ajatuskin kauhistutti häntä, koska ihmiset voisivat luulla, että hän kerää roskia! Selitin, että pihdit ovat pahvilaatikossa eikä kukaan osaa tuijottaa häntä syyttävästi. En voi noutaa, oli ikiystävällisen ja -auttavaisen henkilön vastaus.

Ei oikeasti haitta mittä, oli seuraava ajatukseni eli en saanut tilanteesta traumaa. Keksin kyllä, miten saan haettua roskapihdit, jos vielä jatkan roskienkeruuta

Noloa?

En aiemmin tiennyt, että tein jotain noloa, kun poimin muiden heittämiä roskia kadulta. Ihmiset ovat tietenkin erilaisia, joten en tiedä vieläkään.

Hauskempaa tekemistä

Jätin parina lomapäivänäni noutamatta yököttävien, ällöttävien ja vastenmielisten roskien keräämistä helpottavat roskapihdit ja keskityin tapaamaan ystäviä ja tuttuja mm. museo- ja ravintolakäyntien parissa.

Syyllinen

Minulla on ollut Hiili-kissan surullisen kuoleman jälkeen syyllinen olo. Miksi keräsin pölvästien, ääliöiden ja typerien pösilöiden – ketään millään tavoin syyllistämättä – heittämiä roskia enkä ollut kissan seurana?

Mikä sai minut nostamaan huonosti kasvatettujen pikkulasten, nuorten ja aikuisten maahan viskaamia karkkipapereita, pulloja ja tölkkejä pois?

Kissa piti höyhenkeppien tai laserhiirien valon seuraamisesta ja minä käytin aikaa ns. Sikojen lahden siivoamiseen (jälleen pahoitteluni fiksuille eläimille eli sioille), jossa roskat heitettiin roskiksen viereen ja tupakantumpit ja -askit viskottiin kadulle.

Kyllä, linnut repivät toisinaan roskia roskakoreista, mutta yhtään lintua en ole nähnyt yhdessäkään kaupassa jonottamassa mättömoskaa tai kaljatölkkejä.

Pikaruokapaikan – hienotunteisena en mainitse Mäkkäriä – ympäristö oli ja on kuvottava.

Vähä-älyisten ja pienisieluisten (ei tietenkään millään pahalla) metsiin ja ojiin heittämiä huonekaluja ja kodinkoneita en ole raahannut minnekään, mutta olen ilmoittanut esineistä siisteydestä huolehtiville tahoille. He ovat huomaavaisesti vieneet nilkkinilviäisten sotkut pois.

Eikö tympeiden roskaajien mieleen juolahda, että he tuhoavat omaa maailmaansa?

Kahlaustauko

Pidän taukoa keräämisestä, koska alkeellisten sotkijoiden viheliäinen käytös ei lopu koskaan.

Torit lainehtivat roskia, alikulut näyttävät kuvottavilta ja viheliäisimmät kurjalaiset pudottavat tupakantumppeja hautausmaille. Jos ei itse välitä yhtään mistään, niin pitäisi tajuta, että jotain muuta teko voi loukata.

Ammattiautoilijoiden parkkipaikan vieressä oli pari laatikkoa tyhjiä ilokaasuputkiloita, joita aiemmin ihmettelin. Turvallinen ja rauhoittava ajatus luotettavista kuljettajista, vai kuinka?

Nyt on aika lukea, liikkua, tavata useammin ystäviä ja sukulaisia ja olla Nökö-kissan seurana.

Toivottavasti kaikki sottaajat nauttivat siitä, että lähikaduilla riittää roskia ja röhnää, joissa he voivat kahlata.

Ystävällisesti, toki.

Mainokset

38,6 astetta

Sunnuntai-iltana palelin niin, että hampaat kalisivat. Lisäsin sänkyyn toisen untuvapeiton ja palelu jatkui yöpaidasta, aamutakista ja villasukista huolimatta.

Mittasin kuumeen, jota oli 38,6 astetta.

Menin aikaisin nukkumaan ja havahduin paleluun useita kertoja. Olin pikkutunneilla niin kipeä, että varasin ajan lääkäriasemalta klo 10:20. Perjantai- ja maanantaipoissaolot ovat erityisen noloja työpaikoilla, joten halusin lääkärintodistuksen sairastumisestani. Mietin yöllä, ettei minusta ole työntekoon aamulla, kun olen kuumeinen, uupunut valvomisesta ja umpijäässä.

Heräsin seitsemältä ja mittasin kuumeen. ”Kuumetta” oli 36,2 astetta eli normaalilämpö. Lähdin töihin, koska olin kätevästi parantunut mistälie. Kummastelin pikakuumetta, mutta olin tyytyväinen voidessani paremmin.

Yritin ostaa marjakojusta punaisia karviaisia, mutta niitä ei ollut myynnissä, mikä oli hirvittävä vääryys. Olin ostanut samasta kojusta aiemmin herneitä ja ostopaikkana oli HELSINGIN VIHA. Mielestäni -nnes on turhaa.

Jatkoin matkaa työpaikalle ja huomasin, että työpaikan avaimet olivat jääneet kotiin. Mukavan aulatyöntekijän avulla pääsin töihin ja sain vara-avaimen käyttööni.

Lähdin lääkärille varttia ennen varaamaani aikaa ja kummastelin, kun en saanut tietoa lääkärin vastaanottohuoneesta puhelimeeni. Yritin turhaan ilmoittautua automaatilla ja seuraavaksi menin jonottamaan vastaanottoon. Kuulin lyhyen jonottamisen jälkeen, että olin varannut ajan ensi maanantaille. Sain peruttua turhan ajan parantumiseni jälkeen.

Palasin töihin ja pidin vilkkaasta työpäivästä.

Tein työpäivän jälkeen sisään lääkärihaahuiluaikani ja lähdin kotiin. Kotona löysin työpaikan avaimet käsilaukustani.

Edellisen kuvauksen perusteella tarvitsen avustajan, joka varaa minulle pikkutunneilla (täysin turhan) lääkärin ja muistaa, että olen laittanut työpaikan avaimet käsilaukkuni sisätaskuun ja käy ostamassa täysin välttämättömiä karviaisia.

Muita huomioita

Ihmiset juoksevat bussiin ja hieman ennen bussia he kävelevät. Kukaan ei juokse koko matkaa. Ikinä. Kertooko tilanne suomalaisten kunnosta?

Remontissa oleva Hämeentie on tuhoisa kivijalkakauppiaille ja turhan usein veden vallassa. Rakennusmiehet sekä lätäkkö- tai lammikkosukeltajat onneksi saavat projektin etenemään. Pistäydyin Hakaniemessä Derby-kenkäkaupassa, mutta en löytänyt etsimiäni Gaborin balleriinoja. Kokoa 42 tai 43 olevia korkokenkiä oli edelleen jäljellä, jos joku etsii uusia kenkiä. Kaupan ovessa on lappu ”osta kengät tai koko liike”. Tiedoksesi, jos suunnittelet liikeyritystä torin kupeeseen. Lähellä olevassa Hakalaukussa riitti valikoimaa, mm. hyvännäköisiä käsilaukkuja ja reppuja alennetuin hinnoin.

Raidejokerin työmaat näyttävät ikäviltä, koska rakentajat kaatavat kauniita puita (niin EI saa tehdä!) ja rouhivat kadut auki. Raidejokeri vaikuttaa kiinnostavalta, joten ehkä puunkaatotihutöitä pitää sietää matkan aikana.

Asiasta viidenteen, Helsingin Sanomien mukaan jossain vaiheessa kaadetaan viehättävät puut Esplanadin puistosta ja tilalle istutetaan pieniä puunrääpäleitä. Surullinen ajatus, vaikka tietenkin puiston pitää olla turvallinen.

Kuumediagnoosi

En tiedä, mikä sai kuumeen kohoamaan ja katoamaan. Klassinen selitykseni, joka ei toivottavasti loukkaa ketään: kyllä se ruumiinavauksessa selviää.

Joku toinen

Tunnelmallisen kuvan rauhoittavasta lepopaikasta (ei siitä viimeistä) löysin netistä.

Liputtomasta lipulliseksi

Maksoin aikaisin eilen bussinkuljettajalle neljä euroa matkalipusta eli olisi pitänyt muistaa ostaa kännykällä halvempi lippu. Vaihdoin toiseen bussiin, joten soitin vaihtopysäkiltä palvelunumeroon, kuoletin matkalippuni klo 7 ja harmittelin matkalipun hukkaamistani.

Työpäivä sujui hyvin, koska asiakkaat olivat mukavia ja työkaverit hauskoja. Etenkin oululaisen ”ei mittä hättä” -työkaverin luonne ilahduttaa asiakkaita ja minua joka päivä.

Palelu töissä harmitti, koska lämpötila oli katossa olevan mittarin mukaan 24 astetta, mutta hampaani kalisivat koko päivän villatakista huolimatta. Helteillä sisälämpötila oli 26,5 astetta, joka sopi minulle loistavasti. Kaikki eivät jakaneet käsitystäni.

Kääriydyin villahuiviin, mutta olin umpijäässä neljästä vaatekerroksesta huolimatta. Takkini sentään pysyi kaapissa.

Kylmä lounas vaikutti huonolta idealta, joten ostin lähikaupasta kalapihvin, perunamuusia ja salaattia työpaikan kahviossa syötäväksi. Annos ei erityisemmin ilahduttanut, mutta kuuma ruoka lämmitti hieman.

Matka keskustaan työpäivän jälkeen ei huvittanut palelun vuoksi, mutta tarvitsin uuden matkakortin.

Ostin kolikoilla metroaseman automaatista 2,80 euron matkalipun (selkeä säästö neljän euron lippuun verrattuna) ja menin matkan jälkeen Rautatientorin metroaseman lippupisteelle. Lyhyen jonon jälkeen näytin henkilöllisyystodistukseni ja kuulin virkalijalta, ettei lippuni ole palautunut heille. Yleensä busseihin pudonneet liput palautuvat joko kuljettajalta tai bussin siivoojalta.

Ehkä korttikoteloon lisäämäni ”syötti” eli 20 euron seteli esti kortin palauttamisen? Kertonee kyynisyydestäni, etten hetkeäkään uskonut saavani seteliä takaisin, vaikka puhelinnumeroni ja nimeni olivat korttikotelon sisällä olevassa lappusessa.

Maksoin 11 euroa tietojen siirrosta uudelle kortille ja maksuun kuului uusi lippukotelo. Tietenkin valitsin vihreän, vaikka harkitsin oranssia. Jostain omituisesta syystä minulla on kotona perinteinen sininen lippukotelo, mutta onneksi on olemassa parempi eli vihreä vaihtoehto. Syy siniseen koteloon taitaa olla kortin mukana tullut kotelo.

Sininen

Asuntonäytöissä aikoinaan huomasi, kuinka monet suomalaiset rakastivat sinistä niin maalina kuin kaakeleiden värinä.

Äidin vuokra-asunnossa makuuhuone oli lupaa pyytämättä maalattu norjansiniseksi. Kaunis väri, joka oli kauhistuttava seinillä. Eteisen seinään oli liimattu moniosainen palapeili (eiiiiiiii!) eikä peilin liimaamiseen pyydetty lupaa. Muuttaessani asuntoon opiskelijana makuuhuone tapetoitiin ja irrotin karmean palapeilin seinästä. Seinään jäi puolen jalkapallon kokoinen kuoppa, jota pikkuhiljaa täytin laastilla opiskelun lomassa. Asunto oli vuokrattu yritykselle ja vuokralaiset olivat hyviä ja luotettavia, mutta heidän sisustusratkaisunsa eivät viehättäneet. Remontti olisi tietenkin pitänyt teettää heillä, mutta he muuttivat ystävällisesti pois, kun aloitin opiskelun.

Nykyisin todella monella näyttää ilmoitusten mukaan olevan kotien seinillä tai kaakeleissa herkkää vaaleaa harmaata, perinteistä harmaata tai äärettömän rohkeasti tummaa harmaata. Harmaata on myös runsaasti huonekaluissa. Yksilöllistä ja persoonallista.

Kuulin vuokra-asunnosta, jonka asukas oli remontoitunut mieleisekseen. Hämmästyttävä teko, mutta asukkaalle tulee ikävä lasku muuttovaiheessa.

Uusi lippu

Uusi lippu ilahdutti sieluani.

Kävin varaamassa seuraavan akupunktioajan, kurkistin Gaborin alennusmyynnissä olevia kenkiä Halosella vuosien tauon jälkeen ja ostin Food Market Herkusta täysin pakollisia possunsydämiä. Halosella oli vartija eli ilmeisesti liike viehättää pitkäkyntisiä enkä nyt tarkoita manikyyrivaihtoehtoja.

En löytänyt toivomiani alennusballerinoja Gaborilta. Pidin vain mustista 118 euron mokkakengistä, jotka jätin hyllyyn. Tilanne oli aiemmin parempi, kun ostin Aleksilta edullisia esittelypareja, mutta räpyläni ovat nykyisin kokoa 4,5 ja malliparien koko oli 4. Hyvät kengät ovat erittäin tärkeät kävelijälle, joten olisi ollut mukavaa löytää sopivan hintainen pari.

Hyvästit rahoille

Kadonneella kortilla oli aikaa jäljellä yli kolme viikkoa, arvoa melkein 20 eurolla ja matkakortin sisään laittamani 20 euroa.

Bussi- ja metromatkoihin meni 6,80 euroa, matkakortin uusiminen maksoi 11 euroa ja parikymppinen katosi jollekulle.

Minulta putoaa suurien eläinlääkärikulujen (käyntejä oli useita) jälkeen matkalippu ja uusimiseen menee lähes 40 euroa. Epäreilua.

Onnekas, epäonnekas, epäonnekas, onnekas?

Pidän epäreiluna sitä, että olen palauttanut kolme käsilaukkua ja tietenkin vienyt kadulta löytämäni kalliin kellon poliisille.

Hupaisinta tai ehkä surkuhupaisinta on, että sain 5400 euroa maksaneen Bvlgarin takaisin poliisilta, koska kelloa ei noudettu kolmen kuukauden aikana.

Maksoin 150 euroa todistuksesta, joka kertoi kellon aitoudesta. Sain ensin virheellisen todistuksen, jossa timantteja oli kellossa 12 sijaan 10. Tilanne saattoi huvittaa minua. Pyysin ja sain uuden, virheettömän todistuksen.

Myyntitapahtumassa kellomarkkinoija halusi ostaa kellon 600 eurolla, koska kellojen hinnat romahtavat. Hänellä oli ranteessaan 21 000 euron Rolex, josta hän oli maksanut 7000 euroa eli kolmanneksen.

Maksoin kympin lipun myyntitapahtumaan, jossa oli hyvin vähän ihmisiä. Naisten kalliit kellot eivät myyjien mukaan mene kaupaksi, joten ostajan mukaan kellon arvo oli enää yksi yhdeksäsosa myyntihinnasta. Hän oli kauppaamassa kelloa edelleen, joten oikea arvo oli tietenkin suurempi.

Miesten käytettyjä arvokelloja myydään kuin meren mutaa. Kertooko tilanne mahdollisesti jostain?

Huomasin hiljattain, että löytökello oli pysähtynyt. Arvokkaaseen kelloon on tähän mennessä mennyt minulta 160 euroa ja minun pitäisi tietenkin uusia kellon patteri. Hyvin kallis kello, mutta lähinnä minulle. Kjeh.

Kiinnostaisiko teräksenvärinen Bvlgarin kello, jossa on 12 timanttia? Hyvä hinta – vain sinulle, sama ruotsiksi ja very good price – just for you.

Hyvää juhannusta

Alkukesän lämpimästä auringosta ja valoisista illoista on ollut ilo nauttia, mutta nyt on aika odottaa joulua, johon on enää puolisen vuotta.

Maitohorsmat kukkivat ja äidin mielestä kesä päättyi niiden kukkiessa. Rohkenen olla eri mieltä, kun horsmat kukkivat jo nyt.

Hyvää juhannusta, toivottavasti toteutuvia haaveita, toiveita ja unelmia ja oikein iloista joulunodotusta!

Kuulaan kaunis

Luin Katja Kokon korealaisesta ihonhoidosta kertovan kirjan Kuulaan kaunis, jonka Gummerus on julkaissut vuonna 2019.

Kokko on kosmetologi, meikkaaja, luonnonkosmetiikan kehittäjä ja joogaopettaja.

”Täydellinen ulkonäkö on Koreassa menestyksen mittari siinä missä koulutus, status, työura ja varakkuuskin.” Terveellinen ruokavalio ja liikunta tietenkin vaikuttavat ulkonäköön.

”Iho on kuulas ja kaunis kuin keitetty kananmuna.”

”Etelä-Koreassa tehdään maailman kolmanneksi eniten kauneusleikkauksia. Tilastojen mukaan joka viides nainen on käynyt kauneusleikkauksessa.” Edellinen tieto vesitti mielestäni ikävästi kirjan ideaa täydellisestä kauneudesta, koska kauneuden ei pitäisi tulla kenellekään leikkaamalla. Kamala ajatus, että mm. ihmisten kasvoja silputaan. Yritin löytää tiedon muista kauneusleikkausmaista ja kärjessä oli Yhdysvallat. Kyseisessä tilastossa Etelä-Koreaa ei mainittu viiden joukossa, mutta tilanne voi olla muuttunut. Brasilia, Japani, Italia ja Meksiko olivat listalla. Italia hämmästytti, koska italialaiset ovat viehättäviä ihmisiä.

Korealaiseen kaksitoistavaiheiseen ihonhoitorutiiniin kuuluvat mm. kaksoispuhdistus, misellivesi ja kasvovedellä kostutettu harsonaamio. Kirjassa on ohjeet kasvohierontaan ja ihonhoidon viisiosaiseen vuosikalenteriin, joissa pitää mm. lisätä kasvohoidon kerrosten lukumäärää.

Misellivedellä saa näköjään meikit poistettu nettikirjoitusten perusteella. Kuvittelin, että miselli on jokin kasvi, mutta pieleen meni. Wikipedian mukaan miselli on pallomainen molekyylien muodostama lipidimolekyylirakenne, joka on yleensä vedessä. Olen edelleen sitä mieltä, että misellin pitäisi olla kasvi, mahdollisesti jokin eteerisen kaunis, lemmikkiä muistuttava vaaleansininen kukkanen.

Katja Kokko kirjoittaa kauneudenhoitoon liittyvää blogia:

https://katjakokko.com/blog/

Epäreiluus

Perimän vuoksi minulla oli nuorempana virheetön iho, vaikka mätin suklaata ja salmiakkia. Totta, maailma on toisinaan epäoikeudenmukainen.

Jos halusin ihoni hohtavan söin enemmän kasviksia, etenkin hedelmiä ja marjoja. Mukavaa, että on jälleen nektariini- ja vesimelonisesonki.

Mitään en mainitse Tammilehdon herneistä, joita jo odotan.

83 suolakurkunviipaletta

Omenapuut, koristekirsikat ja hyvälle tuoksuvat valkoiset, lilat ja purppuranväriset syreenit kukkivat. Näin rikotun lasipurkin vierellä kevätkaihonkukkia ja violetteja orvokkeja.

Korkeella puussa vaa-aaris

Luin isästä, jonka kaksivuotias osaa 200 linnun nimet ja tunnistaa lintujen ääniä. Tarvitsen näköjään seurakseni kyseisen kaksivuotiaan, koska tunnistan huomattavasti vähemmän lintuja. Nuori työkaveri oli nähnyt Korkeasaaressa variksia, jotka hän hetkeä myöhemmin muisti kiukkuisiksi hanhiksi. Ehkä vielä pärjään sepelkyyhkytietoineni.

Kilpparitoisto

Syöpähoitovuosieni aikana aloin kerätä roskia lähialueelta, koska arvostan siisteyttä. Näin surullisen videon, jossa merikilpikonnan nenästä kiskottiin pitkää mehupilliä ja eläinparan kuonosta virtasi verta. Mietin vieläkin, olinko kiitollinen kilpikonnaraukkaa auttaneille miehille vai kiukkuinen siitä, että he satuttivat eläintä. Ehkä he olivat avomerellä eikä mahdollisuutta kilpikonnaparan kivuttomaan auttamiseen ollut.

Metsät ja merenpohjat ovat täynnä muovia, mm. Australian kauniit koralliriutat tuhoutuvat ja monet alueet näyttävät sikoläteiltä (pahoitteluni fiksuille possuille), mutta roskaaminen jatkuu.

Läheisen pikaruokaravintolan voisi mielestäni siirtää roskia arvostavalle alueelle. Oletan, että sellaisia on olemassa, koska asuinlueen ohi ajavat heittävät pakkauksia pitkin tienvieriä.

Suklaarusinadilemma

Tänään siivosin lähialuetta ja hämmästelin kerrostalon pihaa, josta keräsin hetken ajan roskia. Taloyhtiössä jollain on tapana pudottaa kahvia täynnä olevia suodatinpusseja ikkunasta pensasaidan taakse. Siivosin pahimmat sotkut.

Menin melskaavien nuorten kanssa samaan bussiin ja siivosin kauempana olevan alueen kaupan luona ja löysin ensimmäistä kertaa maahan heitettyjä suklaarusina-askeja. Oletukseni: kyseisen lajin harrastajat ovat yleensä siistejä, kuten salmiakkien syöjät.

Useita Twix-suklaapatukan papereita oli heitetty maahan. Trendi- vai tarjoussuklaata?

Kurkkunurkka

Siivosin taloyhtiölle menevän käytävän alla ja ihmettelin, mitä Mäkkäriroskien alla oli. Joku ns. yhteiskunnan valio ei pidä suolakurkunviipaleista, joten hän oli heittänyt niitä pariin kohtaan arviolta 83 viipaletta tupakantumppien lisäksi. Mietin hetken ja nypin viipaleet ja tumpit maasta. Roskikselle oli nurkkauksesta matkaa noin 30 senttiä.

Pieni koskelonpoika oli lehtijutun mukaan kuollut syötyään tupakantumpin. Häpeäisin, jos eläin kuolisi oman siivottoman käytökseni vuoksi.

Tölkit on, ei tölkitön

Sain matkalla nostettua maasta ehjän lasipullon ja viisi tölkkiä. Olin tyytyväinen siitä, etteivät tölkit päätyneet autojen litattaviksi. Turhan moni tölkki päätyy.

Kylki

Kiipesin kiven päälle, jotta yltin korkealla oleviin roskiin, kivi heilahti ja kylkiluuni iskeytyivät kiviaitaan. Ei käynyt juuri kuinkaan, joten asetin kiven parempaan kohtaan ja yletin sateessa kastuneeseen t-paitaan, jonka nostin roskapussiin. Vaatteen vieressä oli kuusi muovipussiin pakattua koiranjätettä. Ihmiset ovat niin viehättäviä.

Käyttämättömiä koiranjätepusseja löysin kymmenen. Ilmeisesti on vaikeaa sekä taluttaa koiraa että pitää kädessä pusseja, koska niitä oli suuri määrä roskina.

Jätesäkillinen

Kolmen tunnin aikana keräsin yhteensä neljä pussillista roskia. Nostin autohallin metallirappusten alle jätetyt kaljalaatikot roskapussien kanssa jätesäkkiin, jonka jätin bussipysäkin roskasäiliön viereen. Pari aiempaa roskapussia olin saanut tungettua roskapönttöihin.

Ikisotkua

Palasin bussilla kotiin ja katsoin siivottomia alueita, jolta hiljattain keräsin suuren määrän roskia. Hankala tilanne, kun roskaajia on valtavasti ja meitä siisteydestä pitäviä on huomattavasti vähemmän.

Kurja syöpäloinen

Siivosin syöpähoitovuosieni aikana, koska tunsin olevani kurja loinen, kun Kunnon Työssäkäyvät Kansalaiset joutuivat elättämään minua. Ajattelin, että osallistuin edes jollain tavoin yhteiskunnan toimintaan, vaikka usein heikotti ja/tai huimasi.

Työhön palattuani kerään roskia, mutta ehkä minun pitäisi ryhtyä roskaajaksi, kun olen palannut kunnon kansalaiseksi? Elämä on haasteellista, kun on liudoittain päätöksiä tehtävänä.

Minun olisi järkevintä tehdä iltaisin jotain, josta ”palkka” olisi enemmän kuin 85 senttiä kolmen tunnin työstä.

Hyvää palautetta

Kuulin että olin saanut töissä hyvää palautetta useilta asiakkailta. Mukavaa, etten ole vain aivoton idiootti, jolle voi karjua.

Linnanmäelle?

Perjantaina olisin päässyt työkavereiden kanssa tiimipäivää viettämään Linnanmäelle, mutta olin ehtinyt sopia muuta menoa.

Töistä lähtiessäni satoi, tuuli ja lämpötila olin noin yhdeksän astetta. Olin hyvin tyytyväinen siitä, etten päätynyt palelemaan huvipuistoon, vaikka seura olisi ollut hauskaa.

Huvituksia?

Torstaina kävin hammaslääkärissä ja pari lohjennutta paikkaa korjattiin. Puudutukset ovat turhia, mutta inhoan hampaan ympärille tungettavaa metriisinauhaa, joka pureutuu ikeneen. Tarkastusaika hammaslääkärissä on kesäkuussa, joten olin tyytyväinen siihen, että lohkeamat paikattiin ensin. Hematologisen poliklinikan paastolabra on muutaman viikon kuluttua ja heinäkuussa menen suuhygienistille.

Kaipaan aikaa, jolloin suunnitelmat tarkoittivat jotain muuta kuin labra- tai lääkärikäyntejä. No, lyhyt loma lähestyy ja tiedossa on matka sukujuhliin.

PS Pidän vääryytenä sitä, etteivät sukujuhlat ole Lissabonissa.

Remontti ja rhodoja

Olen nyt jo pöyristynyt siitä, että lähikirjasto menee remonttiin ja suljetaan ainakin vuodeksi. Pitääkö lukea uudelleen omien kirjahyllyjen kirjoja remontin aikana vai joudunko hakemaan varaamani kirjat kaukaisista kirjastoista? Äärettömän traumaattinen tilanne.

Onneksi Haagan rhodopuistossa voi pian ihailla alppiruusuja ja atsaleoja, joista osa jo kukkii.

Downton Abbey -elokuva syksyllä 2019!

Tuberkuloosi?

Tulehdusarvot (CRP eli C-reaktiivinen proteiini) eivät laskeneet riittävästi, joten päädyin sisätautilääkärin juttusille. Odottelin vastaanotolle pääsyä 20 minuuttia. Oletan, että lääkäri kirjoitti muistiin tiedot edellisestä potilaasta ja tutki minun tietojani.

Ilmoitin hänelle, että pitkittyneen yskän vuoksi oletan sairastavani tuberkuloosia. Esitin saman väitteen useammalle ihmiselle ja myös he vaiensivat oivallisen diagnoosini. Ei, en onneksi sairasta.

Olisi ikävää olla tuberkuloosiin sairastanut irlantilainen kokki Mary Mallon, joka ei ymmärtänyt käsienpesun tärkeyttä ja sairastutti 51 ihmistä New Yorkissa 1900-luvun alkupuolella. Osa sairastuneista menehtyi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Mary_Mallon

Suoraa syytä tautisuudelleni ei löytynyt edes siinä vaiheessa, kun sisätautilääkäri tökkäsi sormensa kaatumisen aiheuttamaan otsaruhjeeseeni. Grrrrrrrrrrrrrrrr, käsiä ei tökätä ruhjeisiin.

Kävin kasvoröntgenissä, jossa poskiontelo-ongelmaiset ja kolhiintuneet kasvoni kuvattiin kolmelta puolelta. Tänään menen laboratorioon verinäytteitä varten.

Toivottavasti virustauti saadaan pian nitistettyä ja rasittava yskiminen loppuu.

Söpöt lehmät kuvasin – tietenkin – Naivistit Iittalassa -näyttelyssä kesällä 2017.