Tuberkuloosi?

Tulehdusarvot (CRP eli C-reaktiivinen proteiini) eivät laskeneet riittävästi, joten päädyin sisätautilääkärin juttusille. Odottelin vastaanotolle pääsyä 20 minuuttia. Oletan, että lääkäri kirjoitti muistiin tiedot edellisestä potilaasta ja tutki minun tietojani.

Ilmoitin hänelle, että pitkittyneen yskän vuoksi oletan sairastavani tuberkuloosia. Esitin saman väitteen useammalle ihmiselle ja myös he vaiensivat oivallisen diagnoosini. Ei, en onneksi sairasta.

Olisi ikävää olla tuberkuloosiin sairastanut irlantilainen kokki Mary Mallon, joka ei ymmärtänyt käsienpesun tärkeyttä ja sairastutti 51 ihmistä New Yorkissa 1900-luvun alkupuolella. Osa sairastuneista menehtyi.

https://en.wikipedia.org/wiki/Mary_Mallon

Suoraa syytä tautisuudelleni ei löytynyt edes siinä vaiheessa, kun sisätautilääkäri tökkäsi sormensa kaatumisen aiheuttamaan otsaruhjeeseeni. Grrrrrrrrrrrrrrrr, käsiä ei tökätä ruhjeisiin.

Kävin kasvoröntgenissä, jossa poskiontelo-ongelmaiset ja kolhiintuneet kasvoni kuvattiin kolmelta puolelta. Tänään menen laboratorioon verinäytteitä varten.

Toivottavasti virustauti saadaan pian nitistettyä ja rasittava yskiminen loppuu.

Söpöt lehmät kuvasin – tietenkin – Naivistit Iittalassa -näyttelyssä kesällä 2017.

Mainokset

Hämmästyttävää

Yskiminen jatkuu, vaikka olisi voinut jo loppua. Perjantaina olin jälleen lääkärissä, mutta onneksi tulehdusarvot olivat laskeneet.

Kummastelen poskiontelotulehdusta, koska olen selvinnyt vuosikymmeniä ilman kyseistä sairautta. Taidan syyttää allosiirtoa.

Flunssassa väitän sukupuolestani huolimatta sairastavani surullisenkuuluisaa miesflunssaa, koska oireet ovat rasittavia. Lääkärin kuunnellessa keuhkojani minua yskitti, joten käänsin pääni toiseen suuntaan ja pyysin anteeksi yskimistäni. Lähinnä siksi, etten pystynyt suojaamaan yskää kämmenselälläni tai nenäliinalla. Lääkäriä huvitti ja hän totesi, ettei yskimistä tarvitse lääkärille pahoitella.

Sain neljän päivän jatkon antibioottikuuriin ja pyysin Erdopect-kapseleita, jotka lohkovat limaa. Aina pitää olla oma käsitys hyvästä lääkityksestä tai ainakin kaverin neuvo, jonka voi esittää lääkäriparalle. Hehee. En saanut hitaasti vaikuttavaa Erdopectiä, vaan lääkärin mielestä tehokkaamman ja nopeammin vaikuttavan Flavamed-kapseleita. Farmaseutin mukaan lääkettä kannattaa alussa ottaa kolme päivässä ja myöhemmin vähemmän.

Lääkäri totesi, että CODESAN comp -yskänlääkettä kannattaa ottaa vain iltaisin, ettei ole kodeiinin vaikutuksen alaisena päivällä, koska kodeiini on huumausaine. Kiva. Olen reilun kuukauden aikana joutunut juomaan puoli litraa huumausainetta. Olen ollut onnekas, koska olen käyttänyt lääkkeitä vain yskän rauhoittamiseen tai fyysisen kivun lievittämiseen enkä jäänyt koukkuun mihinkään niistä. Luulen, että suurin syy oli siinä, että tulin lähes kaikista kipulääkkeistä niin pahoinvoivaksi, että addiktioriski oli vähäinen. Fentanyylilaastareita käytin siirron aikana ja jälkeen, kun selkänikamani oli murtunut ja kolme muuta nikamaa oli vahingoittunut. Käyttämättömät laastarit vein tietenkin apteekkiin. Tramalin annoin ylen ja samoin OxyNormin, josta oli jonkin aikaa apua vyöruusun aiheuttamiin hermokipuihin. Lyricaa en suostunut kokeilemaan lukemieni kauhujuttujen perusteella, vaikka moni potilas saa apua lääkkeestä. Yskänlääkkeessä kiinnosti mahdollisuus nukkumiseen ja yskimättömyyteen eikä kodeiini. Ihmiset ovat erilaisia, joten mm. Yhdysvalloissa on ollut valtavia ongelmia opiaattilääkkeiden kanssa. En usko, että lääkkeitä määrätään Suomessa vähäisiin kipuihin.

On siitä jotain hyötyä, että on vahva vinttikerros, vaikka on joutunut kokemaan kauhistuttava, kivuliaita, vaikeita ja surullisia asioita vuosien aikana, kokemaan rankkoja hoitoja ja saanut valtavasti erilaisia lääkkeitä.

Olen aina ollut käsienpesijä, käytän usein kesälläkin hansikkaita, käsidesiä en atooppisen ihoni vuoksi voi käyttää, välttelen yskijöitä ja bussissa laitan hupun päähän, jos takana istuu yskijä enkä voi siirtyä. Välttelen väkijoukkoja, en ole ikuisuuksiin käynyt messuilla tms. Kevätmessulle menisin mielelläni ihailemaan kauniita istutuksia, mutta ihmismassojen vuoksi en mene. Siitä huolimatta mm. flunssa tuntuu väijyvän joka nurkan takana. Kyselin muilta siirron saaneilta vinkkejä, mutta ainoat uudet vinkit olivat vahvistava tiputus sairaalassa ja anti-inflammatorinen ruokavalio, jossa vältetään gluteiinia ja sokeria. Parhaat kiitokseni kaikista vinkeistä!

Naamani näyttää keskiviikon mätkähtämisen jälkeen riemunkirjavalta. Nenää ympäröi raikkaan keltavihreä iho, jossa on mustelmia. Silmät näyttävät mukiloiduilta (ei, eivät ole), mutta naaman turvotus on onneksi laskenut. Kuvan otin muutama päivää sitten, jolloin nestettä vielä riitti.

Pakotin itseni aikaisin lauantaina, kun ihmisiä oli busseissa vähän, hakemaan loppumassa olevaa kuitupitoista kissanruokaa (ilmainen seitsemäs säkki, haa!), mutta eläinlääkäriasema ei ollut auki. Nettisivujen perusteella oletin, että yritys avataan aamulla. Olettaminen on huono idea, aina.

Kävin apteekissa ostamassa täydennystä lääkkeisiin. Naamani oli riemunkirjava, mutta kumpikaan farmaseutti ei tietenkään sanonut mitään reseptipuolella tai etsiessäni maitohappobakteereja. Apteekeissa varmasti näkee vaikka minkälaisia asiakkaita. Palasin ratikalla keskustaan.

Myöhästyin 20 minuutin välein lähtevästä bussista 20 sekuntia, joten kiirehdin ostamaan kissoille uuden vehnänorasruukun S-marketista. Kotimatkalla kävin kirjastossa ja kaupassa. Tautisuuden aikana on hankalaa, kun kaikki tarvittava tuntuu loppuvan ja kaiken tarvittavan raahaaminen julkisilla on tautisena uuvuttavaa. Vieressä koiran tavoin kävelevä ostoskassi olisi kätevä! Pyörillä vedettävään kärryyn en ole vielä päätynyt, vaikka varmaan pitäisi.

Huvitan itseäni toipumisen aikana katsomalla Downton Abbeyn koosteita ja hahmoanalyysejä YouTubelta. Huikea sarja, jossa oli hyvä käsikirjoitus, loistavia näyttelijöitä, kaunis musiikki, viehättävä ympäristö, taidokkaita pukuja ja valtava määrä osaavia ihmisiä, jotka osasivat suunnitella, aikatauluttaa, ommella vaatteita, meikata, kammata, kuvata, äänittää jne.

Tarkoituksenani on palata kuntosalille, kun voin riittävän hyvin. Vahvemmista lihaksista on hyötyä kantamisessa ja mm. soutulaite on oikeasti hauska.

Voisinpa mahdollisimman pian riittävän hyvin.

Influenssaton

Yskä jatkui piinallisena flunssan jälkeen. Yskin niin paljon, että pelkäsin antavani ylen. Palelun vuoksi mittasin kuumeen, jota oli 37,6 astetta.

Kävin uudelleen lääkärillä. Keuhkoni olivat onneksi kunnossa, kuumetta oli 38 astetta, mutta yllättäen poskionteloni olivat tulehtuneet. Poskionteloni eivät ole koskaan tulehtuneet, joten suhtauduin hieman skeptisesti diagnoosiin. Lääkäri mietti olenko sairastunut influenssaan ottamastani rokotuksesta huolimatta.

Odottelin labraa ja selasin käytävällä vanhaa Kuluttaja-lehteä ja luulen, että opin jotain. Lehtivalikoima oli vähäinen, mutta sitäkin repaleisempi.

Kävin laboratoriossa ja hoitaja tutki samalla influenssan työntämällä pumpulipuikon nenääni. Epämiellyttävä tutkimus, joten olisi mielelläni huutanut kuten aiempi potilas, joka oli ehkä kaksivuotias. Verinäyte ei onnistunut vasemman käden arpisesta kyynärtaipeesta, josta aikoinaan luovutin 30 kertaa verta, joten hän otti näytteen oikeasta kädestä. Sain teipit molempiin käsiin. Sairaalassa totuin hoitajiin, jotka kysyivät, laitetaanko teippi vai harsoside. Eilen sain kaksi teippiä, joista taidan olla ylpeä.

Juttelin alle 30-vuotiaan kanssa, joka oli kauhuissaan siitä, että kolme putkea verta oli otettu oikeasta kädestä, vaikka hän on oikeakätinen. Miten hän pystyy tekemään töitä? En näyttänyt, että minua huvitti, vaan sanoin, että yksi näyte on vain viisi millilitraa eikä kolmekaan näytettä yleensä vaikuta mihinkään.

En kertonut hänelle, että sairaalassa joltain potilaalta otettiin 48 näytettä ja oma ennätykseni on 36. En pyörtynyt.

Jäin odottamaan, että tulokset selviävät, kävin kaupassa, jossa pari ihmistä kiilasi minut jonossa (mielenkiintoista käytöstä, joten en kerro, että nainen ja mies olivat keski-ikäisiä) ja myöhemmin nuokuin aulan mukavassa tuolissa.

Palasin lääkärille, joka vahvisti tulehduksen nenäonteloissa ja sain kahdeksan päivän antibioottikuurin. Antibiootit sotkivat vuosia sitten elimistöni todella pahasti, joten ostin myös maitohappobakteereja.  Määrät olivat tietenkin toisenlaisia eli sain 12 antibioottikuuria ennen myeloomadiagnoosia, koska olin koko ajan sairaana saadessani mm. korva-, silmä- ja kurkunpäätulehduksia.

Influenssaa en onneksi sairasta.

Lääkäri kumosi toisen lääkärin käsityksen CODESAN compista, joten yskänlääkettä saa ilmeisesti jatkossakin. Kiinnostava tilanne, koska tieto oli viimeksi sekä lääkkeen myyntineuvottelijalla, joka kertoi asiasta lääkärille että viereisellä apteekilla. Pyysin reseptin seuraavaan pulloon, jota en vielä hakenut, koska puolen litran pullossa on vielä hieman jäljellä. Onneksi kodeiini rauhoitti repivää yskää.

Antibioottien vuoksi minun pitää juoda runsaasti. Mielestäni juon jo runsaasti, mutta pitää juoda vielä enemmän.

Lähdin kotiin, otin antibiootin ja maitohappobakteerin klo 15 maitotuotteita välttäen ja veden kanssa. Menin hetkeksi lepäämään eli nukahdin. Heräsin, join vettä ja laitoin kissoille sulamaan possunsydämiä ja menin uudelleen nukkumaan. Iltaruokinta on yleensä yhdeksältä, mutta silppusin sulaneet sydämenpalat vasta puoli yhdeltätoista, join vettä ja palasin nukkumaan.

Tautisuus on rasittavaa, kun monia asioita ei jaksa tai pysty hoitamaan ja omatunto kolkuttaa. Varmaan turhaan, mutta kunnon syyllistäminen on tietenkin tärkeää, vaikka syyllistäisin itseni.

Kuolemaa nopeampi

Kuolemaa nopeampi lähikuvia elämästä

Eija-Riitta Korhola

Tammi 2019

Huomenna tapaamme,

kuolema ja minä.

Syösköön hän miekkansa mieheen

joka on valveilla.

Mutta kuinka kirveleekään muisto jokaisesta hetkestä

jotka petturimaisesti tuhlaan.

Dag Hammarskjöld, Kiinnekohtia

Eija-Riitta Korhola kertoi katsoneensa elokuvaohjaaja Dennis Potterin haastattelun, jossa mies oli katkera haimasyövästään, poltti ketjussa ja otti kipuihinsa morfiinia ja samppanjaa. Mies rakasti elämää ja hänen silmänsä olivat avautuneet Nyt-hetken ihmeellisyyteen.

Ymmärrän, mitä Korhola tarkoitti. Uskon, että valtaosa syöpäpotilaista havahtuu siihen, että meneillään oleva hetki on tärkein, koska huomisesta ei tiedä. Eihän kukaan tiedä, mutta tilanne konkretisoituu, kun on saanut diagnoosin vakavasta sairaudesta ja toisinaan elinaikaennusteen.

Korholan rinnassa tuntui möykky delhiläisessä hotellissa ja diagnoosin hän sai puhelimessa Amsterdamissa. Tutkimukset yksityissairaalassa, magneettikuva ja miete tyttäriä lämmittävistä huiveista, jos äiti on poissa. Poikaa lämmittävä tuote oli äidin ajatuksissa. Vuosi ennen syöpädiagnoosia Eija-Riitta Korhola osti puhelimessa myydyn syöpävakuutuksen, joten hän pääsi nopeasti hoitoon ja aggressiivinen syöpä selvisi.

Korhola mietti, voisiko hän olla yhteydessä entiseen mieheensä, professori Atte Korholaan. Heidän 30 vuotta kestänyt parisuhteensa oli päättynyt vuosia aiemmin ja aiheuttanut suurta surua. Surun ja rintasyövän korrelaatio näkyi lääkärin mukaan vastaanotoilla.

Eija-Riitta Korhola kertoo lapsuudestaan, uskostaan ja äitinsä Jumalasta. Äiti ymmärsi olla lyömättä Jumalalla, mitä arvostan. Uskonto on mielestäni tärkeää, mutta uskon tulisi olla suvaitsevaa, muita kannustavaa eikä koskaan tuomitsemista, syyllistämistä tai kenenkään rankaisemista.

Korholan saaman neuvon mukaan minimiin piti laittaa sokeri ja alkoholi. Jälkimmäisen karsiminen ei tuntunut, mutta salmiakinsyöjälle salmiakin karsiminen tuntui turhauttavalle.

Absolutistina jaan Eija-Riitta Korholan käsityksen. Alkoholi on pahaa, mutta ymmärtääkseni jokaisen suomalaisen kuuluu syödä salmiakkia.

Korhola on jo pitkään tehnyt talletuksia hyvinvointitililleen: riittävästi unta, terveellistä ruokaa ja kuntoilua. Tasapaino kannattaa säilyttää, kasviksia kannattaa pureskella ja pienikin määrä liikuntaa edistää hyvinvointia.

Lääkäri kertoi, miten hoidot vaikuttavat terveyteen. Korhola oli kiitollinen siitä, ettei hän menetä hoitojen vuoksi hampaitaan, vaikka hiukset ja jopa kynnet voivat lähteä. Kynsien lähteminen estetään kylmähoitohansikkailla ja -tossuilla.

Minun elimistössäni riehuneen tulehduksen vuoksi menetin hampaita enkä voi ottaa implantteja tilalle, koska leikkaus voi parantumisestani huolimatta olla riski verisyöpäpotilaalle. Onneksi hampaat eivät lähteneet näkyviltä paikoilta.

Korhola kertoi sairaudesta läheisilleen, mutta halusi välttyä julkisuudelta ja mahdollisilta törkeiltä herjausviesteiltä. Mikä saa ihmiset lähettämään törkyviestejä julkisuuden henkilöille?

Viikko diagnoosin jälkeen oli leikkauksen vuoro. Olen tyytyväinen siitä, että rankkaan syöpään sairastunut Korpela sai nopeasti apua. Oli pitkä aika odottaa lokakuun 2011 jälkeen, että pääsin aivoaneurysmaleikkaukseen helmikuussa 2012 ja myeloomahoidot voitiin aloittaa vasta toivuttuani leikkauksesta huhtikuussa 2012. Tiesin syöpäni aggressiivisuudesta ja huonosta ennusteestani.

Korholan kainalohaava tulehtui ja tulehduksen hoito oli kivuliasta.

Kirjoittajan maininnat syöpään kuolleista ystävistä tuntuivat surullisilta. Minusta tuntuu useamman vuoden jälkeen, etten toivu nuoren, allogeenisen kantasolusiirron saaneen naisen menehtymisestä. En koskaan tavannut häntä, mutta hän tuli tutuksi allogeenisen kantasolusiirron saaneiden potilaiden Facebook-palstalla. Nuoren ihmisen kuolema tuntui viheliäisen epäreilulta ja toivoin viimeiseen hetkeen saakka, että hän selviää.

Korholan kuvaukset Euroopan historiasta Berliinin muureineen ja Stasin vankeineen koskettavat, samoin hänen kirjallisuusmakunsa. Ei, hän ei lukenut koko Dostojevskin tuotantoa kolmessa päivässä, vaan lukemiseen meni lähes kuusi kuukautta vauvanhoidon ohella.

Solusalpaajien vaikutus makuaistiin tuli tutuksi monille potilaille. Ruoat ja juomat maistuivat kuvottaville. Lihas- ja luusäryt olivat ikäviä ja ne kestivät turhan pitkään.

Noonasta, syöpäpotilaiden sähköisestä seurantajärjestelmästä oli Korholalle apua. Kysyin Noonasta muutama vuosi sitten hematologiselta poliklinikalta, mutta en saanut lupaa järjestelmän käyttöön. En tiedä, onko tilanne jo muuttunut. Meidän allogeenisen kantasolusiirron saaneiden piti soittaa hoitajalle.

”Hanki oma syöpä ja viisastele sitten”, täräytti eräs syöpäpotilas väsyneenä lähimmäisten neuvoihin. Ruokavalioneuvoja, tietoja syöpään kuolleista ihmisistä ja paranemisvakuutuksia riitti hänellekin. Diagnoosini jälkeen erehdyin juttelemaan naapurin eläkeläismiehen kanssa, joka keskustelumme aikana kertoi viidestä (5) syöpään menehtyneestä veljestään. Olin pahoillani hänen puolestaan, mutta olisin halunnut välttyä tilanteelta. Onneksi vertaistuki auttoi, kuten Korholaakin.

Kaunis puhe Korholan äidistä ilahdutti, samoin murheiden kuuntelijana olleen sisaren käytös ja kuvaukset Korholan lapsista.

Oman pikkupojan ”äiti, et ole enää kaunis” -syytös huvitti. Seurasin aikoinaan Eija-Korholaa, koska hän oli osaava, taitava, tyylikäs ja poikkeuksellisen upea Linnan juhlissa. Ilahdun nähdessäni kauniita ihmisiä, joten hän oli jo ulkonäkönsä perusteella suosikkipoliitikkojani. Mitä ilmeisimmin hänen ulkonäkönsä oli epäilyttävä, koska mm. roskalehden toimittaja herjasi vuosien ajan hänen ulkonäköään. En lukenut kyseistä lehteä, joten en tiennyt tilanteesta. Ihmettelen, miksi kaunis ihminen olisi sen epäilyttävämpi kuin tavallisen näköinen? Kauniit ja viehättävät ihmiset tuovat iloa muiden elämään, joten heidän ivaamisensa on mielestäni turhaa.

Sädehoidon ja tulehtuneen ihon aiheuttama kutina hoitojen jälkeen tuntui piinalliselta. Onneksi hän keksi sekoittaa ruokasoodaa perusvoiteeseen ja palovammojen kutina lieveni.

Olin vuosia sitten leikkauksessa, leikkaushaavat tulehtuivat ja niistä tursusi vihreää mätää. Soitin sairaalaan, jossa leikkaus tehtiin ja hoitaja kysyi minulta ”oliko vaiva fyysinen vai psyykkinen?”. Mietitäänpä ihan yhdessä, kumpi… En saanut sairauslomaa, vaan minut ohjattiin työterveyteen, jossa sairauslomaani ei jatkettu. Sairauslomaa olisi heidän mukaansa pitänyt jatkaa sairaalassa, joka teki leikkauksen. Luovutin. Laitoin haavojen päälle harsositeitä, kävin töissä ja joka päivä pyykkäsin kaikki vaatteeni, koska mätivät haavat olivat tarttuneet kankaisiin ja liimanneet vaatteet kiinni minuun. Ei kannata kokeilla.

Kirjan luettuani mietin, kuinka äärettömän raskasta on toimia politiikassa. Teet ihan mitä tahansa, niin joku kritisoi. Osa näkee aiheelliseksi poliitikkojen vainoamisen tai loputtoman herjaamisen. Tiedot matkoista, kiinnostavien ihmisten tapaamisista ja illallisista kuulostavat upeilta, mutta elämä on usein yksinäistä ja päivät ovat pitkiä.

Oli kiinnostavaa lukea Eija-Riitta Korholan teos. Toivon, että hän pysyy jatkossa terveenä.

Eija-Riitta Korhola (s. 1959) on viestintään, konsultointiin, kirjoittamiseen ja hallitustyöskentelyyn keskittyvä entinen europarlamentaarikko.

Piirto, Ward ja RSO

Kuuntelimme eilen Johannes Piirto -pianotaiteilijan ja Radion Sinfoniaorkesterin esitystä Musiikkitalossa. Kapellimestarina oli britti Duncan Ward, joka tuli hollantilaisen Edo de Waartin tilalle.

Meillä oli paikat parven ylimmällä rivillä. Ystävääni hirvitti tilanne, joten hän ei voinut katsoa alhaalla olevia muusikkoja, vaan vastapäistä parvea. Siirryin pois reunapaikalta, jota rakastan, koska päästin hänet ns. turvaan portaikon puolelle. Hän ei onneksi pyörtynyt, koska minulla ei ollut hajusuolaa (kalkkia & salmiakkia -sekoitusta) mukanani, kuten vanhoissa kartanoromaaneissa. Kukaan ei onneksi yskinyt vieressäni eikä kukaan puhunut konsertin aikana, kuten klo 10 alkavissa kenraaliharjoituksissa. Kesken konsertin jonkun puhelin soi (Nokia tuuuuune), kuten lähes poikkeuksetta kyseisissä kenraaliharjoituksissa. Ilmeisesti aamupäivän kuuntelijoita oli paikalla myös klo 19.

Jostain hämärästä syystä minua ei hirvittänyt korkealla istuminen tällä kertaa. Istuimme joskus toisen ystävän kanssa parven ensimmäisellä rivillä ja olin koko Helsingin kaupunginorkesterin konsertin ajan täysin varma, että parvi putoaa. Ei pudonnut.

Sekä pianisti että kapellimestari ovat eilisessä konsertissa nuoria ja mikä parasta, lahjakkaita.

Kulttuuritoimittaja Maarit Anttala kirjoitti Länsi-Suomi lehdessä Piirron aamu-unisuudesta ja muusikkokaverien perustamasta jalkapallojoukkueesta. Soittavilla sisätyöläisillä on hyvä syy olla ulkoilmassa. Sympaattinen kirjoitus oli julkaistu 4.8.2015.

Aluksi RSO soitti Arnold Schönbergin (1874–1951) kauniin Verklärte Nacth op. 4 -kappaleen. ”Teos perustuu saksalaisen runoilijan Richard Dehmelin samannimiseen runoon (1896). Mies ja nainen kävelevät paljaassa, kylmässä metsässä ja nainen kertoo odottavansa lasta toiselle miehelle. Kuutamoisen yön tunnelmissa mies toteaa, että lapsi on heidän yhteisensä.”

Johannes Piirto soitti RSO:n kanssa seuraavaksi Witold Lutoslawskin (1913–1994) pianokonserton. Musiikkikirjoittaja Kimmo Korhosen mukaan teoksessa oli ”satumaisesti välkehtivä sointimaisema, johon piano ilmestyy tunnustelevine eleineen”. Oli mukavaa seurata Johannes Piirron esiintymistä. Hän esitti taputusten jälkeen ylimääräisen kappaleen Chopinin masurkka op. 24/2. Lunttasin kappaleen nimen Jukka Isopuron kirjoittamasta Helsingin Sanomien arvostelusta.

Olimme ystäväni kanssa väsyneitä, joten karkasimme väliajalla paikalta ennen Beethovenin viidettä sinfoniaa. Ystäväni oli hoitanut pieniä lapsenlapsiaan ja minä olin valvonut yöllä. Liukastelimme lumessa bussille ja palasimme koteihimme nukkumaan. Konserttisalissa olisi hyvin todennäköisesti paha nukkua, koska penkkejä ei ole suunniteltu nukkumiseen. Leffateatterissa oli helpompi nukahtaa.

Musiikista en tiedä juuri mitään, vaikka laulan hyvin mielelläni, mutta lahjakkaan Johannes Piirron esiintymistä oli ilo seurata ja Duncan Wardia oli ilo katsella.

Hyvä puoli työttömyydessä: maksoin konserttilipusta Musiikkitalossa vain yhdeksän euroa.

http://www.duncan-ward.co.uk/

Jouluiloa, -reippautta ja -hömppää

Kun lunta tulvillaan, on raikas talvisää, niin ihmisillä on oikeus keskittyä sekä taiteeseen että hömppään. Jokainen saa itse päättää, kummasta seuraavissa on kysymys.

Hallmark-elokuvat, YouTube

Jos ihanan jouluiset ja ällöttävän romanttiset elokuvat kiinnostavat englanniksi, niin suosittelen YouTuben Hallmark-elokuvia.

Christmas in the City

Näkemässäni elokuvassa oli yksinhuoltajaäiti, hänen luistelijalapsensa, naisen hyvä ystävä New Yorkissa, myyjän työ tavaratalossa, leveitä hymyjä, ihana tavaratalonjohtaja, tämän setä ja käärmeilevä uusi johtaja, jonka piti tehdä tavaratalosta trendikkäämpi. Matkalla oli murheita, mutta lähes kaikki oli yltiöihanaa. Mainitsinhan leveät hymyt?

Kuka on pomo?

Sopia Kinsella

WSOY 2017

Katie, brändäysyritys Lontoossa, oikukas pomo, unelmien mies – ja potkut. Paluu kotiin hoitamaan maatilamatkailuyritystä, jonne tyylikkäimmät tyypit tulevat luksuslomalle luomutilalle

Hyvin kirjoitettu kertomus nuoresta naisesta, jolle Lontoo oli unelmien työkohde. Kaupunkia rakastavalle kirja oli hauskaa luettavaa.

Palautin pari päivää sitten viisi kirjaa kirjastoon ja neljä kirjaa oli varattu. Jostain hämärästä syystä tunsin itseni kunnon ihmiseksi.

Voima kanssanne rautaista tietoa voimaharjoittelusta

Anni Vuohijoki & Miia Kirsi

Otava 2018

Anni Vuohijoki on DI, lääketieteen opiskelija, painonnostaja ja monipuolinen voimaharjoittelun valmentaja. Hän edusti Suomea Rion olympialaisissa vuonna 2016.

Miia Kirsi (s. 1983) on HuK, crossfit-valmentaja sekä hyvinvointiin ja liikuntaan erikoistunut kirjoittaja.

Kirjassa on uusinta tietoa lihaskunnon vahvistamisesta Olympiatason painonnostajalta ja ammattivalmentajalta.

Pelkäsin, että mätkähdän jälleen kadulle, koska en ole yhtä hyvässä kunnossa/lihaskunnossa kuin ennen rankkoja hoitoja, joten lainasin kirjan kuntosaliharjoittelua varten. Lihasmassan lisäämisestä on hyötyä kaiken ikäisille ihmisille ja kuntosaliharjoittelu tekee helpommin tynnyristä tiimalasin. Voimasta on iloa arjessa jo kauppakasseja raahatessa. Neljän kilon kissanruokasäkkejä raahatessa on tyytyväinen siitä, että voi jo paremmin.  

Hyviä neuvoja

Putkirullauksesta, ”köyhän miehen hieronnasta”, voi olla hyötyä kipeille lihaksille.

Kannattaa suunnitella treeniohjelma: päätavoite, aika, harjoittelu viikossa, vuosisuunnitelma, vapaapäivät, pidä kirjaa (tämä on mielestäni tärkeää – otin aiemmin kotona peilistä valokuvia edistymisestäni) ja nauti harjoittelusta.

Vanhemmilla ihmisillä keho vaatii palautumisaikaa, huolellinen lämmittely on tärkeää, lihakset pitävät nivelrikkopolvet kivuttomampina ja loppuverryttely on tärkeää.

Urheilijan päivän ruoat -kohdassa minua jäi kiinnostamaan, miksi aterialla syötiin 100 grammaa kalkkunaa ja 30 grammaa kalkkuna- tai broilerileikettä. Mietin, miksei urheilija syö 130 grammaa kalkkunaa ja jätä prosessoidut lihat syömättä lounaalla? Pitäisi varmistaa joltain ravitsemusgurulta.

Aamiaiseen kuuluivat kaurahiutaleet (puurona), tuore tai pakastemarjat, raejuusto, ruisleipä, kalkkuna- tai broilerileike, Oivariini ja rasvaton maito TAI smoothie, kananmunan valkuainen, luonnon jogurtti, banaani, mansikka, 15 pähkinää, Oivariini ja rasvaton maito. 

Ruoassa solujen pitää saada energiaa. Kannattaa syödä säännöllisesti, mutta itselle sopivasti. Proteiinia keho tarvitsee 20–25 grammaa per ateria. Kun peruspilarit ovat kohdallaan, niin pieni horjuminen eli kakkua syntymäpäivillä ei haittaa. (Perinteinen 20/80, oletan, eli tilanne kuntoon, niin satunnainen salmiakki ei haittaa.)

Aktiivinen palautuminen eli kevyt liikunta on tärkeää: soutu, kävely tai pyöräily. Venytteleminen on hyvä, jos siitä on sinulle hyötyä.

Nukkuminen on terveysteko. (Pitää paikkansa. Nuku päivällä, jos kortisoni valvottaa yöllä. Päivällä on ihanaa nukkua sairauslomalla tai eläkevuosina, kun kiirettä ei välttämättä ole minnekään.)

Mielen voima. Liikunnalla on todettu olevan masennusta parantava vaikutus. Liikunta voi myös ehkäistä masennusta. Työnhaku on haastavaa, mutta käveleminen ja roskien kerääminen on ainakin minulle hyödyllistä, koska olen ulkona, liikun ja saan siivottua lähiympäristöä. Suosittelen puistokummiksi ryhtymistä kaikille helsinkiläisille. Pysyvät muutokset vievät aikaa ja toisinaan tulee takapakkeja. Muutokset tuovat energiaa.

”Olemme juuri sellaisia, kuin ajattelemme olevamme. Unelmoi ja haaveile. Uskalla odottaa onnistumista ja lopeta murehtiminen.”

Vuohijoki pitää Bullet Journalista eli itse tehtyä kalenteria, jossa hän seuraa mm. untaan, painoaan ja ravinto-ohjelmaansa. (Useampi kaveri yritti pitää Bujoa ja valtaosa heistä luovutti. Jokaisella on oma ja toimiva tapansa seurata edistymistään.)

Oli surullista lukea, että lahjakasta urheilijaa oli kiusattu koulusta ja murheellista lukea veljen menettämisestä. Arvostan, että Vuohijoki pärjäsi kohtaamiensa ikävien asioiden kanssa, valmistui DI:ksi ja opiskelee tällä hetkellä lääketieteellisessä tiedekunnassa. Huikeita saavutuksia.

Olen pahoillani ikävistä kokemuksistasi ja toivotan sinulle onnea lahjakkuudestasi, osaamisestasi, edistymisestäsi ja erittäin vahvasta luonteestasi, Anni Vuohijoki.

Kotimuseon joulupöydät, Sinebrychoffin taidemuseo 1.12.2018 – 3.2.2019

Fanny ja Paul Sinebrychoff ovat asettuneet Bulevardin taloonsa, joka lukeutui Helsingin merkittävimpiin yksityiskoteihin. Kahdeksan hengen pöytäseurueeseen osallistuvat isäntäpariskunnan lisäksi Paulin sisaret Anna ja Maria sekä edesmenneen Nicolas-veljen perhe.

Näin olisi joulunvietto voinut alkaa Sinebrychoffin talossa. Sisarusten äiti kauppaneuvoksetar Anna Sinebrychoff oli kuollut, ja se varmasti leimasi perheen joulunviettoa. Läsnä olivat isäntäperheen lisäksi Paulin sisarukset: Anna Kjöllerfeldt tyttärensä Esterin kanssa ja Maria puolisonsa Carl von Wahlbergin kanssa. Joulun viettoon osallistui myös Nicholas-veljen leski Anna (o.s. Nordenstam) Olga-tyttären kanssa. Talon palveluskunnalle oli melko varmasti järjestetty oma joulu, johon ruoan ohella kuuluivat talon isäntäväen heille antamat lahjat. Fanny Sinebrychoff harjoitti anoppinsa Anna Sinebrychoffin tavoin laajaa hyväntekeväisyyttä, johon joulunaika toi oman lisänsä.”

Elä rohkeasti

Jojo Moyes

Gummerus kustannus 2018

”Louisa Clark tuli lukijoille tutuksi Jojo Moyesin läpimurtoromaanissa Kerro minulle jotain hyvää ja sen jatko-osassa Jos olisit tässä. Loun tarinan optimistinen päätösosa Elä rohkeasti naurattaa, itkettää ja herättää halun matkustaa heti New Yorkiin.”

Uusin suomennettu teos Kuinka painovoimaa uhmataan, joka ei kuulu edelliseen sarjaan, ilmestyy ensi vuonna.

Oodi uudelleen

Kävimme Oodissa noin viikko avajaisten jälkeen. Minulle käynti oli toinen ja kummastelimme liukuportaiden kaiteiden likaantumista, koska niissä oli mustia läiskiä ja ihmettelimme valtavaa hiekka- ja kivimäärää kirjaston lattioilla. Keväällä tulevien hyllyjentäyttörobottien lisäksi tilassa kannattaisi ajaa mäkiä kiipeäviä ja portaita laskeutuvia siivousrobotteja, jotka putsaisivat ihmisruuhkan aiheuttamia sotkuja.

Kurkistimme ylimmässä kerroksessa salaiseen huoneeseen, lasten lukupaikkaan, kirjahyllyn takana. Tilassa onneksi riisutaan kengät.

Pääsimme ihailemaan maisemia kolmannessa ja ensimmäisessä kerroksessa ja vuorotellen istumaan Pallotuoliin, joten käynti oli hyvin onnistunut.

Toinen kerros avataan asiakkaille 28.12. ja elokuvateatteri Regina avataan tammikuun puolella.

” Kansallisen audiovisuaalisen instituutin uusi elokuvateatteri Kino Regina aloittaa toimintansa Helsingin keskustakirjasto Oodissa tammikuussa 2019.” Luulin, että Regina korvaa Orion-elokuvateatterin, mutta näin ei onneksi ole.

Emme saaneet traumaa kirjaston matalista ”kyykkäyskirjahyllyistä”, koska keskityimme kirjastoon tutustumiseen ja kauniiden maisemien ihailemiseen. Pallotuolista pystyi katselemaan vastapäisen talon neuvotteluhuoneisiin, mutta emme vilkuttaneet kenellekään.

White Christmas

Bing Crosby

Läppäri

Viime viikolla ikivanha läppärini sammui, aukesi takellellen eikä työhakemuksissa täysin pakollinen pdf-tallennus enää onnistunut. Näytöllä oli useita virheherjoja, mutta Norton-virustorjunta ei löytänyt ajojen aikana mitään vikaa laitteesta.

Vein läppärin huoltoon, löydetyt haittaohjelmat poistettiin ja sain laitteen seuraavana päivänä takaisin. Olin telonut vasemman polveni kerätessäni roskia, joten lyhyt kävelymatka bussipysäkiltä huoltoon tuntuu tuskaiselta. Maksoin huollon ja onnuin takaisin bussipysäkille.

Laitoin kotona läppärin päälle. Samat virheet olivat edelleen näytöllä.

Otin uudelleen yhteyttä huoltoon ja selvisi, että koko järjestelmä pitää asentaa uudelleen, asennukseen menee pari päivää ja Microsoft Office katoaa.

Suomennos edelliseen: lisää kuluja.

Tuloni laskivat viheliäisesti jäätyäni työttömäksi kuuden vuoden syöpähoitojen ja kuuden kuukauden työkokeilun jälkeen. Järjestöissä oli kiinnostavaa työskennellä, mutta työpaikkaa niissä ei ollut. Jos olisin saanut työkokeilupaikan yrityksestä, työsuhde olisi mahdollisesti voinut jatkua.

Pelkkiin silmätippoihin menee 70 euroa kuukaudessa ja kissat syövät käsittämättömän paljon eivätkä suostu käymään töissä.

Lisää työhakemuksia matkaan. Löysin kiinnostavan yrityksen, jonka tietoja tutkin. Yritys on saanut todella paljon negatiivista palautetta ja päätynyt Ylen jutun aiheeksi kesäapulaisen saaman ”palkan” vuoksi. Seuraava vaihtoehto, kiitos.

Kuntoutuskeskus, Malminkartano

Olen miettinyt, olisiko minun pitänyt pyytää aiemmin päästä Malminkartanossa toimivan Kuntoutuskeskuksen työvalmennukseen kuuden vuoden sairausloman jälkeen. Työkokeilupaikoissa sain ohjausta, mutta en työllisyyttä edistävää ammatillista kuntoutusta.

Soitin alkuvuodesta Kuntoutuskeskuksen edustajalle, mutta oletin työpaikan löytyvän työkokeilun jälkeen. Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut.

Olen huono työtön, koska haluaisin itse tienata rahat elämiseeni  kuten hyvin moni muukin tahtomattaan tai sairauden vuoksi työttömäksi jäänyt.

https://kuntoutussaatio.fi/palvelumme/palvelumme-kuntoutuja-asiakkaille/tyohonvalmennus/

Sielua melkein lämmitti eilen tullut uusin hylkäyskirje. Edes nimetön hakemus ei onnistunut.

Toisinaan elämä tuntuu harmaalta, vaikka tämä päivä oli onneksi eilistä valoisampi.