”Muumi-muki -museo”, Bus Gelato, Muji ja Westö

”Mennäänkö Sinebrychoffin taidemuseoon renessanssikaunottaria katsomaan sunnuntaina?” Kurkistin sivulle ja ehdotin tilalle Designmuseota, jonka Fokus Bauhaus -näyttely kiinnosti enemmän.

Isänpäivänä museossa alkoi houkuttelevalta vaikuttanut brunssi klo 11, joten museon oven edessä oli yllättävän paljon ihmisiä jonottamassa. Kahdeksan lämpöastetta, tyyni ja lempeänkostea päivä, joten olin hyvin tyytyväinen ollessani ulkona ja odotellessani museon aukeamista.

Minun piti kävellä asemalta museoon, mutta apteekkikäynnissä meni hieman pitempään, joten menin Stockan edestä muutaman pysäkin kymppiratikalla.

Mitä, jos Stockmann oikeasti joutuu lopettamaan, koska yhtiö havahtui verkkokauppaan liian myöhään? Surullista, jos niin käy, koska tavaratalo on maamerkki Helsingissä. Tuleeko tavaratalorakennukseen uusi hotelli, trampoliinipuisto, seinäkiipeilyhalli ja lukemattomia suomalaisia ja etnisiä pikkuravintoloita?

Luistinratavuosi

Kaukaisina kouluaikoina vuosi eteni syys- ja kevätlukukauden mukaan, mutta nykyisin huomaa talven väijyvän nurkilla, kun Rautatientorille rakennetaan luistinrata ja lämmin kevät ja puiden heleänvihreät hiirenkorvat lähenevät, kun luistinrata puretaan.

Alexanderplats, Eteläesplanadi 22

Asiasta viidenteen, Eteläesplanadille on auennut houkuttelevalta vaikuttava ravintola Alexanderplats. Ruokalistoja katsoessani mietin aina nirsona, mitä suostuisin syömään ja ravintolan listalla oli useita hyviltä vaikuttavia vaihtoehtoja. Ooh, sienipiirakkaa! Jos ruokalistalla lukee tyylikkäästi (?) lanttua ja lihaa tai arvaa, mitä tarjoamme -vaihtoehto, jota lukemani mukaan miehet suosivat, niin päädyn johonkin toiseen ravintolaan.

Pitää tietää, mitä syö.

Designmuseo

Jono eteni Designmuseossa nopeasti, laitoimme takit kaappiin ja nousimme toiseen kerrokseen, jossa oli Keräilijät & kokoelmat -näyttely, joka päättyy sunnuntaina 15.3.2020. Lasia, posliinia, keramiikkaa, ryijyjä, huonekaluja, valaisimia, Karhun lenkkitossuja, lasiteoksia, muovi- ja teak-esineitä sekä Muumi-mukeja, joita ymmärtääkseni noin puoli Suomea kerää. Ystäväni myi jossain vaiheessa Muumi-mukinsa ja nettosi 1500 euroa värikkäästä mukistaan. Hei, Muu-uuumi.

Havahduin vasta näyttelyssä siihen, kuinka paljon erilaisia lasiesineitä kotona oli. Ne olivat arkea, joten ei niihin tullut kiinnittäneeksi huomiota. Isäpuoli ampui kilpaa ja kaikki yläkaapit täyttyivät hänen voittamistaan merkillisistä möykkymaljakoista. Joukossa oli varmasti kauniitakin esineitä, mutta ne olivat hänen.

Kotiin olen myöhemmin ostanut Arabian siihen aikaan suomalaista 24h-sarjaa, mutta suosikkilautaseni on mummilla ollut sinisävyinen englantilainen maisemalautanen, josta on lohjennut pieni palanen. Joskus hajonneet esineet harmittavat, mutta toisinaan lohkeamalla ei ole mitään merkitystä, koska kyseessä on juuri mummin lautanen.

Kuulin, että japanilaiset arvostavat rikkoutuneita esineitä ja saattavat jopa korostaa hajonnutta kohtaa. Designmuseon portaista oli lohjennut kappale, joka oli reunustettu musta-keltaisella teipillä. Syy oli hyvin todennäköisesti jokin toinen kuin tyylikkään lohkeaman korostaminen.

Tynellin kattovalaisin oli kotona eteisaulassa, mutta silloin se oli vain lamppu, ei mitään sen kummempaa. Valaisimet ovat mielestäni upeita, joten suunnittelija osasi tehdä taitavasti työnsä.

Pidän hämmästyttävänä, että kriminaalit käyvät vohkimassa taidokkaita kattovalaisimia porraskäytävistä mm. Töölössä.

Puhuimme siitä, mitä keräämme. Sinebrychoffia ehdottanut keräsi aiemmin hedelmämerkkejä, joita hän liimasi värikkäille papereille. Hauska idea! Minä keräsin kirjoja, mutta olen antanut niitä pois niin suuren määrän, etten taida enää kerätä mitään. Toisaalta olisin hyvin huolestunut, jos innostuisin keräämään vaikkapa lenkkitossuja tai seinälläni olisi teak-puusta tehty (sinänsä mielenkiintoinen) pulkka.

Mielestäni näyttely oli kiinnostava ja kannattaa ehdottomasti kiertää.

Bauhaus

Odottamani Bauhaus-näyttely oli hupaisa, koska huoneessa oli peräti yksi (1) valaisin. Seinällä oli kuvia huonekaluista eli ei kuitenkaan hukkakäynti.

Wikipedian mukaan natsit vastustivat Bauhaus-huonekaluja. Vastustivat huonekaluja? Jos aloitan jonkin vastaavan järjestön (ei, en aloita), niin annan nojatuolien ja valaisimien olla kaikessa rauhassa enkä melskaa niistä.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Bauhaus

Bus Gelato, Laivurinkatu 37

Näyttelyn jälkeen ehdotin Kluuvikadun Fazeria, joka ei ruuhkan ja äänen kaikumisen vuoksi kiinnostanut museoseuraa, joten suuntasimme minulle uuteen paikkaan Laivurinkadulle.

Bus Gelato myy italialaistyyppisiä palkittuja vegaanijäätelöitä. Pallo maksaa 3,80 euroa, kaksi palloa 5,50 euroa ja kolme palloa saa 7 eurolla. Testasin salmiakin, tumman suklaan ja sitruunan, jotka olivat kaikki erittäin hyviä ja ilmeisesti vegaanisia. Vain pieni osa jäätelöistä oli maitopohjaisia. Suosikkini oli salmiakki, jonka joukossa oli ilahduttavasti salmiakkiauto.

Tarjolla oli myös kasvispiirakkaa, jonka kanssa sai halutessaan salaatin sekä mm. täytettyjä leipiä, appelsiinimehua ja suklaata, mutta nähtyäni jäätelöt tiesin heti, mitä haluan. Sain maistaa Rocky Roadia, jossa oli hasselpähkinää, mutta päädyin tummaan suklaaseen. Tarjolla oli kahvia, teetä ja viinejä, joten valitsin kylmän veden.

Maisemana oli Agricolan kirkko puistoineen, joten paikka viehätti.

Liikkeessä oli myynnissä italialaisia säilykkeitä (ostamani herkkusienisäilyke oli hyvää), pastaa ja lapsille kaupattiin herttaisia jäätelöön liittyneitä tuotteita. Hyviä joululahjoja!

Isomman huoneen nurkassa oli lapsille jäätelöbaari, leluja ja luettavaa, joten kahvila oli ilahduttavan lapsiystävällinen paikka.

Vuoden auki olleen liikkeen ulkopuolella oli pöytä eli mm. jäätelöä pääsee nauttimaan lämpimänä tai sateettomana päivänä myös ulkona.

Muji, Kampin kauppakeskus

Kävelimme Fredaa pitkin Kamppiin, jossa pistäydyimme vaate-, toimistotavara- ja sisustusliike Mujissa. Koko neljäs kerros oli täynnä asiakkaita, mutta hissille ei enää tarvinnut jonottaa kuten kulemma eilen.

Kiinnostava, vaikka minulle kalliilta vaikuttava liike. Tutun kommenttina oli mini-Ikea, jossa yllättäen myytiin villapaitojen, hanskojen, kuppien ja erilaisten korien lisäksi mm. ruisleipää ja irtokananmunia.

En tehnyt kauppoja, vaan suuntasi kotiin lukemaan Westön teosta.

Kangastus 38

Luin Kjell Westön vuonna 2013 suomennettuna julkaistun kirjan Kangastus 38, joka kertoi kansalaissodan vankileirillä häväistyn naisvangin Milja-neidin tarinan.

Nöyryytetyt ja solvatut punavangit vietiin leirille kuorma-auton lavoilla toisiinsa köytettyinä, janoisina ja he päätyivät näkemään nälkää ja kammottavia kohtaloita julmien vartijoidensa keskellä.

Kirjailija jatkoi kertomalla koulussa tutustuneiden suomenruotsalaisten miesten Keskiviikkotapaamisista, joissa puhuttiin mm. politiikasta. Teemana oli tietenkin suomalaiseen/suomenruotsalaiseen tapaan juopottelu.

Westö mainitsi juutalaisten viheliäisestä sorrosta niin Saksassa kuin Suomessakin kertomalla mm. kadun pesemisestä hammasharjoilla ja suomalaisesta juoksukilpailun voittajasta. Erittäin halpamaista käytöstä, vaikka voittajan nimi oli teoksessa muutettu.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Abraham_Tokazier

Milja-neidistä, myöhemmin Matildasta eli rouva Wiikistä tuli sodan jälkeen konttoristi, joka työskenteli lakiasiaintoimistossa, kävi mielellään elokuvissa ja tapasi muusikkoveljeään Konnia ja tämän perhettä.

Sisaren kohtalo oli ollut myös pikkuveljen kohtalo eli nuoret olivat päätyneet iljettävien ihmisten kynsiin.

Surullinen kirja päättyi, kuten mielestäni kuuluikin. Mietin jälleen kerran joidenkin ihmisten vastenmielistä ja halveksivaa suhtautumista toisia ihmisiä kohtaan. Enkä tarkoita kirjoituksellani päähenkilöä.

Maininta Pellingin saarella asuneesta Tove Janssonista viehätti, vaikka kirjailijan nimeä ei mainittu.

Olen lukemattomia kertoja yrittänyt lukea Westön teoksia, joissa en jostain syystä ole päässyt alkua pidemmälle. Kangastus 38 oli vaikuttava, hyvin etenevä ja traaginen kertomus ihmisistä, jotka ovat juuttuneet elämässään tiettyyn kohtaan eivätkä pääse etenemään toivomaansa suuntaan.

Jokaisella on tai oli oikeus parempaan elämään. Heilläkin.

Heikko puristusvoima – lyhyt elämä?

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/11/20/heikko-puristusvoima-lyhyt-elama

Aina on hyviä syitä sille, miksi kannattaa liikkua ja olla hyvässä kunnossa.

Tärkeä kohta: jos liikkuu säännöllisesti, niin voi syödä enemmän kakkua. En ole täytekakkujen erityinen ystävä, mutta maistaisin mielelläni kuvan lakukakkua.

Pyydän kiinnittämään erityistä huomiota kakussa olevaan informaatioon ja terveellisiin hedelmiin.

Nammii!

Ostin Lakritsi- & Salmiakkifestivaalien ennakkolipun yhdellätoista eurolla ja menin paikalle lauantaiaamuna kymmenen jälkeen, jolloin jono ulottui Wanhasta Satamasta kulman taakse. Eteneminen sujui vauhdikkaasti.

Nelosen tai viitosen raitiovaunuilla (oikeassa maailmassa ratikka, mutta miksi ne eivät ole aurinkoisen keltaisia, kuten Lissabonissa?) pääsee kätevästi Kappiaankadun pysäkille, josta on lyhyt kävelyatka perille. Edeltävä Tove Janssonin puisto on hyvä maamerkki, jos tulee paikalle kaukaisilta alueita, esimerkiksi Juupajoelta tai muilta mailta vierahilta.

Esittelin sähköpostilippuni kännykästä ja sain festarirannekkeen.

Nammi

Löysin kätevästi islantilaisia salmiakkeja esittelevän pisteen, jossa maistatettiin ja myytiin Nammin tuotteita. Kympillä sai purkillisen mm. suklaalla päällystettyjä Freyja Sterkar Djúpur -salmiakkeja (ooh!), salmiakkitoffeita tai sekoituksen edellisistä. Nammia!

Yrityksen yltiösuolaista salmiakkia maistoin pari vuotta sitten eikä kyseessä ollut minun lajini.

Namitupa

Lähellä oli Ilmajoella toimivan Namituvan koju, josta sai ostaa mm. erinomaisia passion-, sitruuna-, cola-, mango- ja tervasalmiakkeja, joista viimeinen oli uutuus. Kolme 120 gramman pussia sai kympillä.

Kuulin myyjältä, että Nammi esittelee ulkomailla Namituvan tuotteita.

EU:n mukaan ammoniumkloridia saa Suomessa syytää salmiakkeihin siinä missä ulkomaillakin, joten suomalaisia valmistajia ei enää rajoiteta. Loistavaa!

Namituvan kojussa mies venytti (sitruunaisia?) salmiakkipötköjä pöydällä ja jonottajat olisivat saaneet maistiaisia. Jatkoin kiertelyä.

Lakukakku

Lakukakut näyttivät hyviltä ja tyylikkäiltä. Äänestyskilpailuun osallistuneen voittajan pitää olla paikalla klo 17, joten jätin aamupäivällä äänestämättä.

Kakku, jossa söpöt hiiret sekoittivat lakritsikattilaa oli sympaattinen, vieressä oli erittäin hienostunut lakritsikakku ja pidin kakusta, jota koristivat (mantelimassasta muovaillut?) vihreät päärynät.

Lakupuku

Upea, Pandan lakusta koottu puku oli esillä. Tekemiseen meni 100 tuntia ja noin kuusi kiloa lakua Maaria Salmiselta.

Kiitos taiteesta!

Lakua & salmiakkia

Näin lakritsinmakuisia ksylitolipastilleja, lakritsikoruja, Haganolin apteekin salmiakkia salmiakkeina ja juomana, jota maistoin. Juoma ei ollut minun makuuni, mutta apteekin salmiakista pidän.

Lakupusuja myytiin kahdella eurolla islantilaisten salmiakkien lähellä olleessa kojussa.

Fazer

Fazerin päädystä sai ostaa kolme salmiakkisuklaalevyä viidellä eurolla (niitä salmiakkirouheisia – ei löllösisuksisia) ja monia muita tuotteita (mm. niitä löllösisuksisia) normaalia edullisemmin.

Halva ja Haupt Lakrits

Halvan myyntikojulla kävi kuhina, samoin ruotsalaisia purkkiin pakattuja salmiakkeja edustavalla kojulla. Valkosuklaakuorrutuksen vuoksi jälkimmäinen ei ole minun kojuni, vaikka Muumi-tuotteet olivat sympaattisia.

Pieni Suklaatehdas Porvoo

Pieni Suklaatehdas Porvoo myi erittäin hyviä tuotteitaan. Eurolla sai ostaa lakritsitryffelin, joka oli hyvin onnistunut. Vieressä myytiin kuuden kappaleen pusseja ja saatavilla oli erilaisia suklaalevyjä.

Viehättävä valmistaja, joka valmistaa International Chocolate Awardsin mukaan Euroopan kolmanneksi parasta suklaata. Tuotteita saa ostettua verkkokaupasta, jos ei suuntaa Porvooseen ostoksille.

Salmix

Saksalainen, vuodesta 1949 toiminut, Salmix oli minulle uusi tuttavuus, joka myi apteekin salmiakkipastilleja ja salmiakkia sisältävää suklaata. Bongasin salmiakkipatukan, jossa on tummaa suklaata. Jesh! Tumma suklaa hyvä – maitosuklaa mahdollisesti hyvä.

http://www.salmix.de

Kyllä TE tiedätte, mitä mieltä olen valkoisesta suklaasta

Edellinen kuului Tiedättehän, kuka minä olen -ketjuun. Kjeh.

En huomannut Saksaa edustaneilla valkoista suklaata. Jos joku vielä miettii asiaa, niin valkoinen suklaa ei ole suklaata.

Valkoista ”suklaata” saa tietenkin halutessaan syödä.

Pink Lemon -konditoria

Lohjalaisella Pink Lemon -konditorialla oli myynnissä houkuttelevan näköisiä kuppikakkuja. Jos olisi kuppikakkuisti, niin olisin tehnyt kaupat heti, mutta välittömästi.

http://www.pinklemon.fi

Brunberg, tietenkin messuilla oli myös Brunberg

Valmistaja, joka osaa vuodesta toiseen tehdä erinomaisia tuotteita, mm. Alkuja.

Ne kaikki muut

Useita muita hyviä tai erinomaisen hyviä näytteilleasettajia, joten messuille kannattaa mennä.

Ei rankkasaide oikeasti haittaa yhtään mitään.

Rolling Ice

Jäätelöbaari jäi kokematta, mutta vaikuttaa todella hyvältä vaihtoehdolta.

https://www.rollingice.fi/en/gallery-en

Messukulttuuri

En käy Messukeskuksen messuilla ihmistungoksen ja tartuntatautien vuoksi, vaikka ulkopuolelle on tehty hauskalta vaikuttava liukumäki, mutta olen muutaman kerran käynyt Wanhan Sataman Naisten Messuilla ja Lakritsi- & Salmiakkimessuilla.

Joskus on tilaisuuksia, joihin on ihan pakko mennä.

Voiko asiaa seuravaa paremmin ilmaista:

Olet syrämmellisesti tervetullut Namituvan osastolle tutustumaan karamellien valmistukseen, maistelemaan Namituvan suosikkisalmiakkeja ja tekemähän muruhankintoja!

Pitäisin vielä enemmän sanasta salamiakki.

Tärkeä hömppätesti jne.

https://www.menaiset.fi/artikkeli/ihmiset-ja-ilmiot/tv/mita-katsot-telkkarista-valitse-lempisarjasi-listalta-me-arvaamme

Saamani vastauksen kuvassa on Paavo Pesusieni, joka on taideklassikko.

”Olet Z-sukupolvea eli syntynyt vuonna 1997 tai sen jälkeen.

Televisiosarjamakusi perusteella kuulut Z-sukupolveen eli nykyisiin teini-ikäisiin tai juuri täysi-ikäistyneisiin. Et katso juuri koskaan”tavallista telkkaria”. Olet tottunut siihen, että voit katsoa lempisarjaasi Netflixistä vaikka koko kauden kerralla. Tosiasiassa saatat kuitenkin katsoa Youtube-videoita useammin kuin telkkaria.” 

Hömppätesti ei vaikuttanut minun kohdallani kovin luotettavalta iän kohdalla, vaikka pidän mm. Rillit huurussa -sarjasta.

Tärkeää

Ruska on upea ja tänään paistoi AURINKO!

Kysymys

Jos yritys sijoittaa voittonsa veroparatiisiin, niin tarkoittaako tilanne sitä, että yrityksen työntekijöillä on mukava lomanviettopaikka valkoisten hiekkarantojen äärellä?

Tätäkin mietin tänään.

Lakukaku 26.-27.10.2019

Hyvin Tärkeä Muistutus lähestyvästä Lakritsi- ja Salmiakkifestivaalista, joka pidetään 26.-27.10.2019 viikonloppuna Wanhassa Satamassa Helsingissä.

Mukana kekkereillä on Nammi, joka pari vuotta sitten esitteli uskomattoman hyviä islantilaisia salmiakkeja. Kaverit ovat kertoneet.

Ennakkolipun saa 11 eurolla Tiketistä.

Luulen, että on väärin, kun etusivulla oleva LAKUKAKUKISA huvittaa minua. Otus vaikuttaa joltain sympaattiselta kissaeläimeltä trooppisen sademetsän kätköissä. Viime vuoden lakukakkukisan voittajan kakku oli upea!

Tyylikkään lakritsipuvun kuvan kopioin Tervetuloa Lakritsi – & Salmiakkifestivaalille 2019! -sivulta, jota en jonkin katalan virheen vuoksi saanut linkitettyä tänne.

Syysdieetti

Olen kasvanut perheessä, jossa 160-senttinen äiti oli jatkuvalla dieetillä ja painoi 48 kiloa. Arvostin sitä, että hän söi terveellisesti ja monipuolisesti ja liikkui säännöllisesti. Useiden koirien lenkittämisestäkin oli varmaan hyötyä hyvinvoinnille.

Kasvikset, marjat, sienet, riista, piimä ja viilit kuuluivat ruokavalioon. Perunat olivat hyvä vaihtoehto, koska äiti ei halunnut syödä valkoisia jauhoja eli makaronia (kyllä, sana on nykyisin pasta al dente, kjeh) tai kaukaa toimitettua riisiä.

Äiti paastosi säännöllisesti ja kokeili useita muotidieettejä. Atkinsin hän jätti väliin, mutta keitettyjä perunoita -ruokavalio oli mielestäni mielenkiintoinen. Mausteita sai käyttää, mutta suolaa ei tietenkään saanut lisätä.

Tiedän naisen, jonka dieettinä oli pelkkä piimä ja kyseinen dieetti vaikuttaa kiinnostavalta ja toimivalta, jos pitää piimästä. Lisäsin hyvältä vaikuttavan dieetin Kokeiltava-listalle.

Vielä nykyään hyvin monet tupakoivat pysyäkseen hoikkina. Paino saattaa nousta, jos lopettaa tupakoinnin, mutta onneksi dieetin saa haltuun aloittamalla tupakoinnin uudelleen. Ei yksikään nuori välitä siitä, että tupakointi on sairastumisriski. Mielestäni heille kannattaisi näyttää kuvia pitkään tupakoineiden ihmisten ihosta sekä hampaista. Ruttuinen iho ja iloisen keltaiset hampaat ovat hyvä alku, mutta myöhemmin mahdollisesti jäljellä olevia alahampaita voi verhota ruskea mössö. Taskussa voi pitää astmapiippua, niin hyvin pärjää.

Proteiinidieetti

Useimmat työkaverit ovat nuoria ja monet heistä kiinnittävät ilahduttavasti huomiota terveellisiin elintapoihin.

Opin nuorelta mieheltä, että välipalana kannattaa syödä Valion PROfeel -proteiinivanukkaita, joista 20 prosenttia on proteiinia. Makuina olivat äärettömän luotettavasti suklaa, suklaa-kookos, minttusuklaa, kermakaramelli ja juomina mokkapala ja suklanougat. Harmi, että tuplasuklaasalmiakkikermajäätelötoffeemarenkivanukas puuttuu joukosta.

Vanukkaat on makeutettu keinomakealla ja kaloreita sadassa grammassa on 82. Purkissa on 180 grammaa eli tuote sopii oivallisesti 5:2 -dieettiin, jossa naiset syövät päivässä 500 kaloria. Kolme purkkia ja seuraksi chia-siemeniä, jotka ovat kasviksia tai mahdollisesti marjoja ja päivän terveellinen setti on kasassa. Ehkä.

Minttusuklaavanukas oli mielestäni hyvää ja ilahduttavan (keino-) makeaa, mutta elimistöni suivaantui vanukkaiden syömisestä ja tulin kipeäksi. Yksi purkki hyvä, monta purkkia paha, kuten Orwellin Eläinten vallankumouksessa melkein ilmaistiin.

Täsmennys: kyseessä ei – vielä – ollut dieetti, vaan riemastuminen terveellisemmästä makeasta, joka osoittautui minulle sopimattomaksi.

Paastodieetti

Kiinnostuin paastodieetistä syöpähoitovuosieni aikana ja kokeilin pätkäpaastoa, joka toimi hyvin, kunnes Hirmuinen Makeavaanija hyökkäsi nurkan takaa kimppuuni. Kävelin tietenkin säännöllisesti eli liikunnallakin oli merkitys hyvinvoinnin kannalta.

Poistuin viime viikolla neukkarista (kyllä, neuvotteluhuone), kompastuin kotelolla peitettyihin johtoihin, mutta en päätynyt turvalleni. Onnistuin potkaisemaan oikealla jalallani vasemman jalan nilkkaan ja päädyin putsaamaan kohdan, josta oli lähtenyt nahkaa. Suuri mustelma on upea! Varmistan, pystyttekö te tekemään jotain yhtä lahjakasta ja etevää? Hahaa!

Valitsin 5:2 -paastopäivänä tuotteita, joita pidin terveellisenä eli kasviksia, sieniä, papuja, kalaa, kananmunia, vähän ruista tai kauraa ja marjoja. Pienen Babybel-juuston sai napattua mukaan, joten proteiinikin järjestyi. Yosa kauravälipala metsämarja kuului suosikkeihini jo maun perusteella.

Seurasin brittien 5:2 -palstaa, jossa näkemykset olivat hätkähdyttäviä. Monet dieettiä noudattaneet söivät ilahduttavan terveellisesti, mutta osa etsi mahdollisimman vähäkalorisia vanukkaita, jälkiruokia, sipsejä tai makeisia ja eli niillä kokonaisen päivän. Kaikki heidän kalorinsa tulivat moskasta (vähintään) kaksi kertaa viikossa.

Luin hiljattain jutun murrosikäisestä brittipojasta, joka ei enää näe juuri mitään, koska hän on elänyt roskaruoalla koko ikänsä. Tilanne on erittäin surullinen. Kyseessä ei ollut pelkästään mieltymys ranskanperunoihin jne., vaan hän ei pystynyt syömään kasviksia niiden epämiellyttävän koostumuksen vuoksi.

Brittisarjassa Supersize vs Superskinny lääkäri Christian Jenssen on opettanut superhoikkia syömään ravitsevampaa ruokaa ja supertuhteja syömään terveellisemmin. Kasviksia, hedelmiä tai marjoja vieroksuvien piti opetella edes maistamaan mielestään inhottavalta tuoksuvia tai maistuvia tuotteita.

Jos pidät kauhuelokuvista, kannattaa katsoa hoikan miehen makeanhimo ja lääkärin ”ilahduttava” karkinvalmistus kohdassa 24:13. Kauhuelokuvat ovat mielestäni vastenmielisiä, mutta makeaa rakastavalle kohta oli iljettävää katsottavaa.

S05E04 Supersize Vs. Superskinny Season 5 Episode FOUR

Viehättävässä maalauksessa on naivistitaiteilija Kati Mikolan työ. Hänen hahmonsa elävät maailmassa, jossa mielelläni asuisin.

Sikojen lahti

Toiset roskapihdit hajosivat, koska kerään niin paljon (suomennos: liikaa) roskia ja uusien pihtien noutaminen Sörnäistenkatu 1 -osoitteesta Helsingistä on työn vuoksi hankalaa.

Noloa!

Yritin värvätä eläkkeellä olevan supermukavan aiemman työkaverin hakemaan minulle jonain arkipäivänä roskapihdit. Pelkkä ajatuskin kauhistutti häntä, koska ihmiset voisivat luulla, että hän kerää roskia! Selitin, että pihdit ovat pahvilaatikossa eikä kukaan osaa tuijottaa häntä syyttävästi. En voi noutaa, oli ikiystävällisen ja -auttavaisen henkilön vastaus.

Ei oikeasti haitta mittä, oli seuraava ajatukseni eli en saanut tilanteesta traumaa. Keksin kyllä, miten saan haettua roskapihdit, jos vielä jatkan roskienkeruuta

Noloa?

En aiemmin tiennyt, että tein jotain noloa, kun poimin muiden heittämiä roskia kadulta. Ihmiset ovat tietenkin erilaisia, joten en tiedä vieläkään.

Hauskempaa tekemistä

Jätin parina lomapäivänäni noutamatta yököttävien, ällöttävien ja vastenmielisten roskien keräämistä helpottavat roskapihdit ja keskityin tapaamaan ystäviä ja tuttuja mm. museo- ja ravintolakäyntien parissa.

Syyllinen

Minulla on ollut Hiili-kissan surullisen kuoleman jälkeen syyllinen olo. Miksi keräsin pölvästien, ääliöiden ja typerien pösilöiden – ketään millään tavoin syyllistämättä – heittämiä roskia enkä ollut kissan seurana?

Mikä sai minut nostamaan huonosti kasvatettujen pikkulasten, nuorten ja aikuisten maahan viskaamia karkkipapereita, pulloja ja tölkkejä pois?

Kissa piti höyhenkeppien tai laserhiirien valon seuraamisesta ja minä käytin aikaa ns. Sikojen lahden siivoamiseen (jälleen pahoitteluni fiksuille eläimille eli sioille), jossa roskat heitettiin roskiksen viereen ja tupakantumpit ja -askit viskottiin kadulle.

Kyllä, linnut repivät toisinaan roskia roskakoreista, mutta yhtään lintua en ole nähnyt yhdessäkään kaupassa jonottamassa mättömoskaa tai kaljatölkkejä.

Pikaruokapaikan – hienotunteisena en mainitse Mäkkäriä – ympäristö oli ja on kuvottava.

Vähä-älyisten ja pienisieluisten (ei tietenkään millään pahalla) metsiin ja ojiin heittämiä huonekaluja ja kodinkoneita en ole raahannut minnekään, mutta olen ilmoittanut esineistä siisteydestä huolehtiville tahoille. He ovat huomaavaisesti vieneet nilkkinilviäisten sotkut pois.

Eikö tympeiden roskaajien mieleen juolahda, että he tuhoavat omaa maailmaansa?

Kahlaustauko

Pidän taukoa keräämisestä, koska alkeellisten sotkijoiden viheliäinen käytös ei lopu koskaan.

Torit lainehtivat roskia, alikulut näyttävät kuvottavilta ja viheliäisimmät kurjalaiset pudottavat tupakantumppeja hautausmaille. Jos ei itse välitä yhtään mistään, niin pitäisi tajuta, että jotain muuta teko voi loukata.

Ammattiautoilijoiden parkkipaikan vieressä oli pari laatikkoa tyhjiä ilokaasuputkiloita, joita aiemmin ihmettelin. Turvallinen ja rauhoittava ajatus luotettavista kuljettajista, vai kuinka?

Nyt on aika lukea, liikkua, tavata useammin ystäviä ja sukulaisia ja olla Nökö-kissan seurana.

Toivottavasti kaikki sottaajat nauttivat siitä, että lähikaduilla riittää roskia ja röhnää, joissa he voivat kahlata.

Ystävällisesti, toki.