Etätyöpäivästä saldovapaa

Sain eilen erinomaisen etätyöopetuksen.

Ensimmäinen kerta, kun tein etätöitä HSL:n lakon vuoksi. Olin kokeillut läppärin toimivuuden töissä, perehtynyt matkapuhelimen käyttöön, varmistanut salasanat ja toiminnan.

Päätin testata läppäriä perjantaina, saldovapaapäivänäni, mutta oli muita menoja. Päätin testata läppäriä lauantaina tai sunnuntaina, mutta oli muuta tekemistä. Virheellinen ratkaisu.

Töihin

Maanantai- eli työaamuna kävin lyhyellä kävelyllä ja jätin läppärin avaamiseen normaalin verran eli vartin aikaa.

Eipä onnistunut, koska olin tulkinnut saamani ohjeen virheelisesti ja päädyin soittamaan it-tukeen, kun sain esimieheltä yhteystiedot. Sain vastauksen ja avattua läppärin, mutta läppäriin liitetty puhelin ei toiminut.

Yritin soittaa uudelleen it-tukeen, mutta vain viestin lähettäminen onnistui. Kaikki sujuu aina nopeammin, jos pystyy juttelemaan jonkun kanssa.

Sain työkaverilta tarkemmat toimintaohjeet ja pari heistä soitti minulle testisoitot, mutta en kuullut heidän ääniään.

Onnistuin korjaamaan yhteyden saamieni ohjeiden avulla ja kuulin asiakasta. Jesh!

Puhelun aikana tarvitsemani ohjelma hyytyi. Eikä…

Saldovapaa?

Varmistin töistä, voinko pitää toisen saldovapaapäivän, koska autottomana työmatkaan olisi mennyt turhan pitkä aika, koska bussit eivät kulkeneet. Sain luvan.

Ilmoitin it-tukeen, että tiedustelemani asia on ratkaistu.

Kaksi ja puoli tuntia enemmän tai vähemmän hukkaan mennyttä aikaa, vaikka kuvittelin tietäväni, kuinka toimia.

No, seuraavalla kerralla osaan paremmin.

Huvituksia

Luin, kirjoitin, siivosin ja järjestelin kotona sekä leikin Nökö-kissan kanssa.

Lähdin kävelemään ja ihailemaan harmaata säätä. Kävin juttelemassa ruskean ponin kanssa. Selitin sille, ettei edellisen ohikulkijan koira tarkoittanut pahaa, kun se haukkui poneille. Omistaja onneksi vei haukkuvan koiran pois. Jatkoin puhumalla säästä ja kysyin, lämmittikö loimi ponia? Poni katseli minua, mutta ei jostain syystä vastannut mitään tällä kertaa.

Koskeminen ja ruokkiminen olivat kiellettyjä, mutta kukaan ei kieltänyt puhumasta hevosille tai poneille. Eivät edes ponit.

Lapsivandaalit

Paikalliset tai mahdollisesti kauempaa tulleet lapsivandaalit olivat lukemani mukaan olleet inhottavia hevosille ja poneille. Käyn usein katsomassa eläimiä, mutta yhtään tympeää ihmisilkiötä en ole vielä nähnyt. Ikävää, että lapset ja nuoret – tai ihan ketkä tahansa – käyttäytyvät ala-arvoisesti eläimiä kohtaan. Mättääkö kasvatus vai luonne, vaikea sanoa.

Olivatkohan samat vandaalit naarmuttaneet läheistä muistomerkkiä, joka hiljattain uusittiin?

Erittäin noloa käytöstä, jonka perusteella kännykät, läppärit, mopot jne. voisi ottaa pois tekijöiltä joksikin aikaa ja tilalle voisi tarjota siivoustyötä, joka on loputonta. ”Vain” 600 tuntia yhdyskuntapalvelua muiden vandaalien jälkiä siivoamassa, niin tihulaisten käytös voisi mahdollisesti muuttua.

Toisaalta minustakaan ei tullut siivousurakointieni perusteella parempaa ihmistä, mutta ehkä roskien kerääminen ei pysty muuttamaan näin vanhaa ihmistä? Hahaa!

Lankapuhelintesti lapsille

Kuulin, että lapsille oli annettu kokeiltavaksi lankapuhelin, jossa he osasivat valita numeron joko näppäilemällä tai valintalevyä kiertämällä.

Arvasin, että luuri/kuuloke jäi nostamatta ja juuri näin kuulemma tapahtui. Hupaisa ajatus.

Kyykkyyn, ylös! Kyykkyyn, ylös!

Pidän huolestuttavana sitä, etteivät lapset pääse kyykkyyn. Tulevaisuus voi olla hankala, jos kyseinen tehtävä ei onnistu.

Kyykkyyn JA ylös. Toistetaan useita kertoja tarvittaessa.

Iltarusko

oli vaikuttava näky, mutta seuraavasta päivästä ei tullut viileä. Hyvä!

Pidän vuodenaikaan nähden lämpimästä säästä ja lumettomuudesta.

Jouluviikolla voi sataa lunta, joka voi sulaa pois uudenvuodenaaton jälkeen. Seuraavan lumisen ajan hyväksyn tammikuun lopulla ja helmikuun alussa.

Saatte tietenkin ottaa kantaa lumikeskusteluun, mutta lumeton = hyvä, lumi = kaunis ja kylmä, kevät ja kesä = lämmin tai kuuma = oikein hyvä.

Enää lyhyt aika kevääseen. Loistavaa!

Valitseminen siivouksessa

Päivittäiset

Kissasta, aiemmin kissoista, huolehtiminen eli puhdas juomavesi teräskulhoihin kahteen paikkaan kauas ruokakupista eli parvekkeen oven luokse ja kirjahyllyn eteen. Keitiön kuivaruokakupin täydentäminen ja iltaisin pakastetun broilerin tai possunsydämen sulattaminen, liharuoan tarjoilu noin klo 21 ja tietenkin pellettilaatikon tyhjentäminen vähintään kerran päivässä.

Cat’s Best Original on mielestäni paras pelletti. Käytin aiemmin rautakaupasta ostamiani lämmityspellettejä, jotka olivat todella halpoja, mutta säkkien raahaamisessa tarvitsin jonkun autollisen apua. Suuret pelletit pelästyttivät alussa Hiilen, joka oli ilmeisesti tottunut kissanhiekkaan. Kissanhiekka leviää kaikkialle, joten en pidä tuotteesta.

Höyhenkepakon heiluttaminen, lelujen viskely jahtikissoille tai laserhiiren valon osoittaminen kuuluvat usein kuvioihin.

Asuessani yksin kukaan ei kynsinyt patjaa, kiskonut vaatepinoista vaatteita, pureskellut viherkasveja, yrittänyt tunkea liinavaatekaappiin, nukkunut kenkien päällä tai tiputtanut niitä pikkutunneilla naulakosta, pudottanut pyykkitelineillä kuivattavaa pyykkiä, yrittänyt maistaa lautaseltani tai nuolla lautasen (eiiiii!), pyyhkinyt hanuriaan lakanaan tai mattoon tai tehnyt karmeaa kasaa joko kynnysmatolle tai olohuoneen matolle. Kissanpellettilaatikko on hyvä, kynnysmatto on paha ja olohuoneen karvalankamatto on ehdottomasti pahin.

Käsin tiskaaminen. Ei tiskikonetta. En kärsi.

Tuulettaminen, sängyn petaaminen, vaatteiden viikkaaminen tai laittaminen pyykkikaappiin, järjesteleminen, keittiön työtasojen siistiminen, vehnänorassilpun lakaiseminen lattialta, kylpyhuoneen putsaaminen jne.

Lasketaanko suihkussakäynti siivoukseen? Minun maailmassani lasketaan, koska arvostan puhtaita ihmisiä. Joka-aamuinen suihku tai en lähde yhtään minnekään. Kosteusvoide kasvoille, kaulalle, käsille ja liian harvoin säärille. Talvella pitää rasvata kutisevat kohdat eli Ceralan Plus -voidetta myös muualle. Aurinkovoidetta, jonka suojakerroin on 30-50 kasvoille ja käsille. Ruskettumisen vuoksi minulla on jaloissani hassut ”sukat” eli jalkapöydät ja nilkat pysyvät ruskettuneina ympäri vuoden. Poskien couperosan peittäminen, vaaleisiin kulmiin kulmakarvakynää ja ripsiin ruskeaa ripsiväriä. Joskus lisään ylettömässä reippauspuuskassa aurinkopuuteria.

Paras käsienpesusaippua on Lemon Juice & Glycerin vaahtoava sitruunasaippua, joka tuoksuu hyvälle ja jota kädet kestävät. Tästäkään maininnasta en saa kolmea laatikkoa vaahtoavaa saippuaa, mikä on tietenkin järjettömän harmillista.

Viikottaiset

Ostoksilla käyminen. Kotona kissojen liharuokien pilkkominen ja pakastaminen. Uusi vehnänorasruukku lattialle kissaa varten ja edellinen ruukku biojätteisiin ja roskikseen.

Jääkaapin putsaaminen. Joku kerää sinne epäilyttävässä kunnossa olevia Roomansalaatteja, paprikoita, kevätsipuleita ja olomuotoaan muuttaneita kurkkuja. Anteeksi, kuulun vihannesroistoihin, kuten moni muukin yksin asuva nainen

Muutama kerta viikossa pyykinpesu omalla pesukoneella. Pyykkien viikkaaminen on mielestäni hyvä harrastus.

Imuroiminen, vaikka kissa pelkää imuria. Pölyjen pyyhkiminen. Kylpyhuoneen tarkempi siistiminen.

Lakanoiden vaihtaminen kerran viikossa, kylpyhuoneen ja keittiön pyyhkeiden vaihtaminen vähintään pari kertaa viikossa.

Roskien, bioroskien ja muovien vieminen roskataloon. Katos on väärä sana eikä huonekaan käy, joten olkoon talo tai ehkä rakennuksen pääty.

Harvemmin tehtävät

Pakastimen sulattaminen, jonka tein lauantaina. Jesh! Joka päivä joudun avaamaan pakastimen oven, jotta kissa saa tarjolle pakastettua liharuokaa, joten jäätä kertyy enemmän.

Pellettien vieminen roskikseen, laatikon peseminen ja uusien pellettien lisääminen.

Täkkien ja tyynyjen peseminen taloyhtiön pesutuvassa usemman kerran vuodessa.

Lattioiden peseminen. Kunnon ihminen pesisi lattiat kerran viikossa tai ainakin kerran kuukaudessa. Minä poistan pahimmat epäilyttävyydet ja pesen lattiat harvemmin levymopilla. Höyrypesuri on kätevä, mutta meluisa.

Pölyjen pyyhkiminen korkeiden huonekalujen tai kattovalaisimien päältä. Pitäisi olla pidempi, niin välttyisi huojumasta tikkailla.

Osan tauluista vaihtaminen vuodenaikojen mukaan. Kyllä, oikeasti. Ei kesällä voi katsella lumista metsämaisemaa, vaan seinällä ilahduttaa muoniolaisen Hilkka Ukkolan porttimaalaus Italiasta tai magnolia.

Kristiina Lehtosen hauskat grafiikat ovat esillä vuoden ympäri.

The Inn of Knowledge (20/132) kuvaa elämääni, vaikka kissoja on huomattavasti vähemmän. Lehtosen kuvaama viehättävä maailma miellyttää ja ilahduttaa minua vuosi vuodelta enemmän.

Sain viikonloppuna silittää labradorinnoutaja Roopea, mistä olen edelleen iloinen. Nimensä perusteella päättelin, että Roope oli mieskoira. Perheessämme oli melkein aina mieskoira, joten suosin niitä. Ei kannata selittää mitään uros- tai poikakoirista.

Silkkikukkien vaihtaminen, koska kuopsuteltu kukkamulta tai kaadettu viherkasvi eivät viehätä. Yksi viherkasvi löytyy eli orkidean lehdet ovat ruukussa korkealla olevalla hyllyllä, jonne kumpikaan kissa ei pystynyt hyppäämään.

Vältettävät, mutta pakolliset työt

Silittäminen. Miksi ohuet pellavaverhot, helmalakana ja keittiön pöytäliina pitää silittää? MIKSI? Eihän pellava juurikaan ruttaannu, hehee. Kuten olen aiemmin maininnut, niin kissoilla ei ole mitään syytä hypätä keittiön pöydälle. Siitä huolimatta pöytäliina on usein kissankarvojen peitossa. En toisaalta käytä pöytää syödessäni, joten onko asialla oikeastaan mitään merkitystä? Silittäminen kuuluu tekoihin, joiden tekeminen on helppoa, mutta aloittaminen on tuskaa.

Mattojen peseminen. Autottomana paksumpia mattoja on hankalaa kuljettaa itsepalvelupesulaan. Mattopesulasta en nykyisillä tuloillani suostu maksamaan.

Ikkunanpesu, koska ikinä ei ole sopivaa päivää. Aurinkoisella ilmalla, tuulessa, räntäsateessa tai rakeiden aikana ei voi pestä. Ehkä pitäisi tehdä perinteisen miehekäs ratkaisu eli karmean likaiset ikkunat ja pieni ympyrä keskellä, josta näkee ulos? Lauantaina ihan sattumalta oli sopiva ikkunanpesupäivä, mutta enpä saanut pestyä ikkunoita. En käynyt Musiikkia lämpiössä -konsertissa Oopperassa tai Ateneumin Hiljainen kauneus -näyttelyssä, joka päättyy sunnuntaina 6.10.2019, vaan harmaana ja sateisena päivänä suuntasin käymään asioilla. Myöhemmin, kävelemässä käytyäni, päädyin siivoamaan, pyykkäämään ja vielä sulattamaan pakastimen lukemisen lisäksi. Sää on pimentynyt, joten ehkä jonain toisena päivänä pitäisi olla yltiöreipas.

(Asiasta viidenteen, olen katsonut Viaplaylta työkaverin suositteleman White Collar -sarjan (2009-2014), jota suosittelen kaikille. Syynä ei ole pelkästään tyylikkään Matt Bomerin upea ulkonäkö. Mielenkiintoinen mm. talous- ja taiderikoksiin suuntautunut sarja, jossa oli kiitettävän vähän väkivaltaa.

Sain pari ilmaista kuukautta Viaplaysta ja katsoin Will & Grace -sarjan, josta pidin aiemmin todella paljon. Sarjan viimeisessä ja yksitoista vuotta myöhemmin kuvatuissa jaksoissa pääosan esittäjät olivat jostain hyvin oudosta syystä huomattavasti vanhempia, mutta myös kyseisessä sarjassa pääsi ihailemaan Matt Bomeria. Nätti mies on ehdottomasti nätti.)

Jääkaapin siirtäminen, jotta sen takaa voi imuroida ja lattian voi pestä. Värvättänä on ollut (nuori) mies, joka jaksaa siirtää kaapin. Edellisessä kodissa sain siirrettyä parketin päällä olleen kaapin, mutta muovimatto haittaa kaapin kiskomista. Rakkine painaa vähintään 60 kiloa. Tarinan opetuksena lienee, että on pakko käydä kuntosalilla, jotta voi tehdä kotitöitä.

Yläkaappien siivoaminen. Tarvitseeko niiden olla niin korkealla?

Muutto

Muuttoa ei tietääkseni ole edessä, koska en löydä edullisempaa asuntoa. Pidän tästä hiljaisesta taloyhtiöstä, koska kukaan ei yleensä möykkää, tupakoi alapuolellani tai sivullani, joten yleensä voin tuulettaa tukehtumatta. Pinnat ovat siistejä eikä kotona majaile ötököitä, kuten omistusasunnossa vuosia sitten. Turkiskuoriaiset olivat ällöttäviä, vaikka taloyhtiö oli kaunis.

Ystäväni osti uuden asunnon, joten hänen omaisuutensa oli muuttoyhtiön varastossa ja niissä oli varastoinnin jälkeen koi- ja ihrakuoriaisvainajia. Muuttoyhtiö oli tietenkin äärettömän hämmästynyt palautteesta, koska ”kukaan muu ei ole valittanut”. Muuttoyhtiö myrkyttää säännöllisesti varastonsa, mutta ”eiväthän he tiedä, vaikka jollain olisi varastoituna lintuja, joista tulee ihrakuoriaisia”. Siisti ystäväni totesi, ettei hän varastoinut laatikoissaan lintuja.

Seuraavalla kerralla tiedän, että jätän huonekaluja varastoidessani täytetyn emun, kolme laatikollista variksia ja pöllöjä jonnekin muualle kuin varastoon, jotteivat linnuissa majailevat ihrakuoriaiseni hyökkää muiden laatikoihin. Kjeh. Kotona oli aikoinaan trofeita, hirventalja jne., joten ei kiitos edes lintuvainajia.

Muuttoyhtiö onneksi tilasi myrkyttäjän ystäväni kotiin, mutta ötökät voivat olla talviunilla ja kömpiä myöhemmin esiin.

Ötökkävastuusta vetäytyminen oli ja on mielestäni surkuhupaisaa varastointiyhtiöltä.

Tarinan opetus: peittäkää kaikki muovilla varastoinnin aikana ja toivokaa, että hiiret ja rotat pysyvät poissa. Mahdollisesti myös ahmat ja pesukarhut alueen mukaan.

Vuosia sitten ostin kodin ja edellisen kotini kalusteet olivat varastossa remontin aikana. Jokaisessa varastossa tulleessa laatikossa oli edesmenneitä kuparikuoriaisia. Vieraampi laji, jonka tunnistutin. Niitä asui vanhoissa myllyissä ja kas, huonekaluni oli varastoitu – yllätyt, yllätys – vanhassa myllyssä.”Kukaan muu ei ole valittanut”, minulle todettiin. Melkein nauratti. Ostin myrkyt ja myrkytin juuri remontoidun kotini kahteen kertaan.

Sama muuttoyhtiö hukkasi korkeiden Lundia-kirjahyllyjeni taustalevyt ja sain levyt takaisin vasta siinä vaiheessa, kun ilmoitin valittavani yrityksestä. He eivät tosin palauttaneet Lundia-taustalevyjäni, vaan yritys teetätti puutarvikeliikkeessä oikean kokoiset levyt ja omat levyni pysyivät kateissa. He yrittivät ensin tarjoja tilalle paria pientä ja likaista taustalevyä ja lapsen sukset. Pyysin heitä hakemaan jonkun toisen ihmisen tuotteet pois porraskäytävästä. En edelleenkään hahmota, miten lyhyillä suksilla voi korvata 2,5-metriset taustalevyt. Pitänee käydä jokin kurssi.

Pidän Lundiaa parhaana kirjahyllynä, koska siihen voi laittaa kirjoja. Heiveröisemmät kirjahyllyt eivät kirjoja kestä. Myytävissä asunnoissa yhä harvemmalla on kirjahylly eli puhelin ja netti vievät valtaosan monien vapaa-ajasta. Moni lukee e-kirjoja ja yllättävän moni kuuntelee äänitiedostoja (podcasteja) esimerkiksi juostessaan tai ajomatkoilla. Mielestäni hiljaisuus on hyvä ja melu on paha. Minä arvostan lintujen laulua, lehtien kahinaa ja tuulen ääntä. Ihmiset ovat tietenkin erilaisia, joten kuka pitää mistäkin.

Koomisinta oli, että tavaroitani hukanneen yrityksen muuttomies oli niin humalassa, että pelkäsin hänen putoavan portaissa. Hän ei onneksi pudonnut.

Maailmanympärimatkani aikana ja jälkeen mm. huonekaluni ja kirjani olivat Niemen varastossa ja palautuivat ötökättöminä, mitä arvostin. Kukaan ei joutunut valeht-, väittämään minulle, ettei kukaan muu ole valittanut.

Ehkä jotkut ihmiset ovat iloisia, jos he saavat uusiksi lemmikeikseen erilaisia kuoriaisia tai vaatekoita?

Sikojen lahti

Toiset roskapihdit hajosivat, koska kerään niin paljon (suomennos: liikaa) roskia ja uusien pihtien noutaminen Sörnäistenkatu 1 -osoitteesta Helsingistä on työn vuoksi hankalaa.

Noloa!

Yritin värvätä eläkkeellä olevan supermukavan aiemman työkaverin hakemaan minulle jonain arkipäivänä roskapihdit. Pelkkä ajatuskin kauhistutti häntä, koska ihmiset voisivat luulla, että hän kerää roskia! Selitin, että pihdit ovat pahvilaatikossa eikä kukaan osaa tuijottaa häntä syyttävästi. En voi noutaa, oli ikiystävällisen ja -auttavaisen henkilön vastaus.

Ei oikeasti haitta mittä, oli seuraava ajatukseni eli en saanut tilanteesta traumaa. Keksin kyllä, miten saan haettua roskapihdit, jos vielä jatkan roskienkeruuta

Noloa?

En aiemmin tiennyt, että tein jotain noloa, kun poimin muiden heittämiä roskia kadulta. Ihmiset ovat tietenkin erilaisia, joten en tiedä vieläkään.

Hauskempaa tekemistä

Jätin parina lomapäivänäni noutamatta yököttävien, ällöttävien ja vastenmielisten roskien keräämistä helpottavat roskapihdit ja keskityin tapaamaan ystäviä ja tuttuja mm. museo- ja ravintolakäyntien parissa.

Syyllinen

Minulla on ollut Hiili-kissan surullisen kuoleman jälkeen syyllinen olo. Miksi keräsin pölvästien, ääliöiden ja typerien pösilöiden – ketään millään tavoin syyllistämättä – heittämiä roskia enkä ollut kissan seurana?

Mikä sai minut nostamaan huonosti kasvatettujen pikkulasten, nuorten ja aikuisten maahan viskaamia karkkipapereita, pulloja ja tölkkejä pois?

Kissa piti höyhenkeppien tai laserhiirien valon seuraamisesta ja minä käytin aikaa ns. Sikojen lahden siivoamiseen (jälleen pahoitteluni fiksuille eläimille eli sioille), jossa roskat heitettiin roskiksen viereen ja tupakantumpit ja -askit viskottiin kadulle.

Kyllä, linnut repivät toisinaan roskia roskakoreista, mutta yhtään lintua en ole nähnyt yhdessäkään kaupassa jonottamassa mättömoskaa tai kaljatölkkejä.

Pikaruokapaikan – hienotunteisena en mainitse Mäkkäriä – ympäristö oli ja on kuvottava.

Vähä-älyisten ja pienisieluisten (ei tietenkään millään pahalla) metsiin ja ojiin heittämiä huonekaluja ja kodinkoneita en ole raahannut minnekään, mutta olen ilmoittanut esineistä siisteydestä huolehtiville tahoille. He ovat huomaavaisesti vieneet nilkkinilviäisten sotkut pois.

Eikö tympeiden roskaajien mieleen juolahda, että he tuhoavat omaa maailmaansa?

Kahlaustauko

Pidän taukoa keräämisestä, koska alkeellisten sotkijoiden viheliäinen käytös ei lopu koskaan.

Torit lainehtivat roskia, alikulut näyttävät kuvottavilta ja viheliäisimmät kurjalaiset pudottavat tupakantumppeja hautausmaille. Jos ei itse välitä yhtään mistään, niin pitäisi tajuta, että jotain muuta teko voi loukata.

Ammattiautoilijoiden parkkipaikan vieressä oli pari laatikkoa tyhjiä ilokaasuputkiloita, joita aiemmin ihmettelin. Turvallinen ja rauhoittava ajatus luotettavista kuljettajista, vai kuinka?

Nyt on aika lukea, liikkua, tavata useammin ystäviä ja sukulaisia ja olla Nökö-kissan seurana.

Toivottavasti kaikki sottaajat nauttivat siitä, että lähikaduilla riittää roskia ja röhnää, joissa he voivat kahlata.

Ystävällisesti, toki.

Tänään

Heräsin aikaisin, pesin hiukset, puin, pakkasin mukaan vesimeloninlohkoja ja meikkasin. Hyvä aamu!

Ehdin bussiin ja jäin pois metroasemalla. Istuin edessä, joten suuntasin etuovelle, joka oli kiinni. Käännyin kuljettajan puoleen ja kysyin häneltä ”anteeksi, pääsisinkö tästä?”. Kuljettaja kuunteli jotain kuulokkeista, joten arvelin, ettei hän kuullut ja kysyin uudelleen. Hän tiuskaisi minulle, että keskiovesta pääsee ulos ja pitääkö etuovesta tunkea! Olimme tyhjällä pysäkillä. En ymmärtänyt olevani törkeä kriminaali, joten totesin, että istuin edessä, joten olin poistumassa etuovesta. Ovi lävähti auki.

Sillä hetkellä vähemmän ystävällisenä ihmisenä käännyin hänen puoleensa ja teititellen tiedustelin, onko hän tietyn kansalaisuuden edustaja? Jätän huomaavaisesti määrittelemättä kyseisen kansalaisuuden. Kansalaisuus, joka turhan usein tiuskii busseissa asiakkaille, kaahaa ja on lähes poikkeuksetta epäkohtelias. Hän ei vastannut minulle.

Kaduin kommenttiani, koska ehkä hänellä oli poikkeuksellisen huono päivä ja hän halusi raivota asiakkaalle. Toisaalta ihmettelen, mikä oikeus hänellä/heillä on raivota matkustajalle?

Sata salamaa iskee tulta?

Kävelin metroasemalta kauppaan paria kerjäläistä väistellen ja jatkoin töihin. Aamupäivä meni mukavasti, koska asiakkaat olivat ystävällisiä.

Lounaalla menin hakemaan Oriental-salaatin lämminsavulohella (vaihtoehtoina ovat kana tai kala, mutta halusin lohta) Picnicistä, mutta päädyin vieraan asiakkaan selkeästi yllyttävän valinnan vuoksi uuniperunoihin, loheen ja katkarapuihin.

Menin työpaikan kahvioon syömään ja tietenkin juttelemaan työkavereiden kanssa, mutta palohälytyksen vuoksi päädyimme seisomaan rakennuksen viereen lähes 20 minuutiksi. Mikään ei onneksi palanut, vaan kyseessä oli väärä hälytys. Söimme lounaan loppuun ja palasimme töihin.

Aiemmassa työpaikassa kaikki poistuivat työtiloista harjoituspalohälytyksen aikana, mutta tupakoijat pysyivät tupakointihuoneessa. Tilanne tapahtui kauan sitten ja oli surkuhupaisa. Kukaan ei tullut ajatelleeksi, että savustamo jatkaa toimintaansa myös feikkikriisin aikana. He eivät tienneet, että piti poistua tiloista.

Väärät ihmiset lähtivät

Surullinen päivä, koska kahden erittäin sympaattisen työkaverin työsuhde päättyi.  Toinen, erittäin hauska ja fiksu pääsi opiskelemaan lääketiedettä ja toinen löysi mielenkiintoisen ja paremmin palkatun työn.

Harmi, kun kivat lähtevät pois, vaikka lähdön syy oli molemmilla hyvä.

TURPA KIINNI!

Iltapäivä sujui hyvin, vaikka tein hiljattain oppimiani ja uusia tehtäviä, kunnes sain haasteellisen puhelun. Soittaja oli kohtelias, mutta hänen seuralaisensa ei ollut. Harvemmin minulle kukaan huutaa puhelimessa turpa kiinni. Tarkemmin ajateltuna ei koskaan. Asia ei edennyt minnekään, joten puhelu päättyi. Halusin auttaa, mutta en onnistunut, joten tilanne tuntui harmilliselta.

Työpäivän jälkeen leimasin ulos ja täydensin vielä muutaman lomakkeen paikallani.

En lähtenyt terassikekkereille, koska pelkään aina, että joku vakuuttaa viidennen oluen tai siiderin jälkeen rakasthavansha minua. Niin on tapahtunut thurhan montha kherthaa, mutta nykynuoret ovat varmaan tunnollisempia ja kunnollisempia.

Kadonnut HSL-kortti

Lähdin kotia kohti ja odottelin bussia vain hetken ajan pysäkillä. Jäin kodin lähellä pois bussista ja olin vaihtamassa seuraavaan bussiin, kun huomasin matkakorttini kadonneen. Olin todennäköisesti pudottanut kortin bussiin. Etsin bussikorttia taskuistani ja käsilaukusta, mutta kortti ei löytynyt. Kävelin kotiin, tyhjensin ja pengoin käsilaukun, mutta kortti pysyi kateissa.

Yritin kuolettaa kortin, mutta HSL:n numero oli voimassa klo 19 saakka ja soitin liian myöhään. Uusi yritys huomenaamuna klo 7.

Kortilla on aikaa ja arvoa, kotelossa oli 20 euron seteli ja puhelinnumeroni olin kirjoittanut kuittiin. Eipä ole kukaan ottanut yhteyttä. Setelille voin vilkuttaa hyvästit, mutta toivottavasti saan aamulla kuoletettua korttini eikä kukaan ole matkustanut lipullani.

Kortin katoaminen oli mielestäni selkeä rangaistus siitä, että bussinkuljettajan kärttyisyys harmitti minua aamulla.  

Muistathan olla huomattavasti parempi ihminen ja ymmärtää kuljettajia, vaikka he vihaisivat kaikkia matkustajia päivästä toiseen. Harasho.

Onnea uuteen työhön ja opiskeluvuosiin

Kiitos hauska ja aina-yhtä-ystävällinen S ja ikihyväntuulinen ja nokkela melkein-porotilallisten vegaanilapsi I, joka perehdytit minut töihin. Teidän kanssanne oli erittäin mukavaa työskennellä ja jutella.

Toivotan teille kummallekin oikein hyvää jatkoa.

PS Kuvaan halusi Nökö.

Tiitinen, Tiitinen, Tiitinen

Tiitinen vakoilijoita ja veijareita

Pekka Ervasti & Seppo Tiitinen

Otava 2018

Teoksessa ovat suojelupoliisin johtajan, eduskunnan pääsihteerin ja kansanvallan taustavaikuttajan odotetut muistelmat.

Isäpuoli kuunteli käsitykseni mukaan kymmenet radiouutiset päivässä, joten Seppo Tiitisestä tuli lapsuuden ja nuoruuden aikana hyvin tuttu henkilö. Lukemattomien uutisten vuoksi en juuri koskaan kuuntele radiota tai katso uutisia televisiosta, vaan luen tiedot sanomalehdistä, nykyisin digilehdistä.

Poliittisen toimittajan Pekka Ervastin ja Tiitisen keskusteluista ja muistiinpanoista on koottu tietoa täynnä oleva ja mielestäni hilpeä kirja, joka kertoo poliittisista vaikuttajista 1970-luvulta vuoteen 2015, jolloin Tiitinen jäi eläkkeelle.

Kirjan aloitus: Nimeni on Tiitinen. Seppo Tiitinen. En pidä Bondeista, mutta jo teoksen ensimmäiset sanat huvittivat. Bondien väkivalta on ällöttävää ja elokuvissa näyttelijäpappojen huomattavasti nuoremmat seurustelukumppanit aiheuttivat lievää pahoinvointia. 

Tiitinen puhui arvostavasti ahkerista vanhemmistaan, kertoi olleensa koulussa pinko ja mainitsee, miten sisällissota oli vaikuttanut perheen elämään. Punaiset olivat tappaneet isän sedän, mutta syynä saattoi olla naisjuttu, koska myllerryksessä aatteelliset ja henkilökohtaiset asiat sekaantuivat. Hän mainitsee Varkauden pahamaineisen Huruslahden arpajaiset, joissa joka kymmenes antautunut punainen ammuttiin. Kammottavia tekoja aikana, joka ei toivottavasti koskaan palaa.

Tiitinen kirjoitti ylioppilaaksi keväällä 1966. Laudaturin ylioppilaat eivät enää kävelleet automaattisesti oikeustieteellisen ovista sisään, joten edessä olivat pääsykokeet.

Oikeustieteellinen

Hyvin kävi, koska nimi löytyi hyväksyttyjen listalta. Lukijan opiskeluajan kuvaukset olivat kiinnostavia. Opiskelijan majoittuminen Helsingin Hauhontien opiskelijakortteerissa ja myöhemmin enemmistökommunistin luona olivat mielenkiintoisia.

Opiskelija ei vielä niihin aikoihin saanut uutta ja edullista yksiötä keskustasta, kävelymatkan päässä yliopistolta.

Opiskelu jatkoi ja lähes ainoat huvitukset opiskelun aikana olivat elokuvat.

Opetusministeriöön

Alle kolmen vuoden kuluttua opiskelun aloittamisesta Tiitinen valmistui oikeustieteen kandidaatiksi. Vuonna 1969 isä otti yhteyttä Leppävirran edustajaan pojan työpaikasta ja paikka järjestyi toisen henkilön kautta opetusministeriön tilapäisenä esittelijänä. Isä auttaa -käytäntö toimi hyvin jo 60-luvun lopussa.

Isäpuoleni kertoi mielellään työhaastattelusta, johon hän osallistui ja tuli valituksi tehtävään 90 hakijan joukosta. Syynä oli valinnan tehnyt henkilö, joka oli kiinnostunut tytöstä, jonka kanssa isäpuolen isä seurusteli. Haastattelija luuli, että kyseinen naishenkilö oli isäpuolen äiti, mutta näin ei ollut. Molempien miesten ihastus ei kiinnostunut toisesta heistä ja oli lopettanut seurustelun toisen kanssa. Isäpuolen isä oli myöhemmin tavannut vaimonsa.

Piiri pieni pyörii -tiedon avulla työpaikka löytyi Tiitiselle. Ei välttämättä koulutuksen ja osaamisen perusteella vaan sen perinteisen eli tuttuuden, kuten nykyisinkin. Kannattaa kaveerata LinkedInissä.

Erikoisupseerikoulutus

Loppututkinnon suorittaneena Tiitinen haki erikoisupseerikoulutukseen. Hän aloitti Savon prikaatissa ja päätyi reserviupseerikouluun Haminaan.

Jonain päivänä matkustan Haminaan ihailemaan mm. vanhankaupungin rakennuksia. En muista käyneeni Haminassa, vaikka vierailin lapsena Miehikkälässä.

Myöhemmin Tiitinen palasi Savon prikaatiin Mikkeliin ja johti jopa 300 varusmiestä.

Tiitinen piti armeija-ajasta. ”Hän pahoitteli sitä, että kurinpitotilanteissa törmäsi hirveisiin elämänkohtaloihin. Armeijaan joutui reppanoita, jotka joutuivat kamaliin tilanteisiin. Varusmiesten henkistä tilaa ei tutkittu.”

Tiitinen tutustui ihmisiin, jotka myöhemmin menestyvät urallaan oltuaan aktiivisia Teiniliitossa. Wikipedian mukaan Suomen Teiniliitto, oppikoulun oppilaiden valtakunnallinen etujärjestö, toimi vuosina 1939–1984.

Takaisin Opetusministeriöön

Mainintoja oli liikuntatieteellisen tiedekunnan siirtymisestä Helsingistä Jyväskylään, peruskoulun toteutuksesta Suomessa, joka oli aloitettu Lapista 1972 lähtien. Aloitin koulunkäynnin Etelä-Suomessa samana vuonna ja muistaakseni kävin kolme vuotta kansakoulua ja neljäntenä vuonna alkoi peruskoulu.

Valtionhallinnossa opetusministeriö oli Tiitisen mukaan todellinen edistyksen kehto ja kausi oli hänelle merkittävää aikaa.

Suopoon 30-vuotiaana (Tiitisen toiveesta Suopo eikä Supo)

Urho Kekkosen toiveesta Tiitinen pyydettiin päälliköksi Suopoon, suojelupoliisiin.

Tiitinen sai kollegaltaan ohjeen, jonka mukaan koskaan ei pidä valehdella.

Suopossa Tiitinen arvosti Miss Kaarinaa, Kaarina Kykkästä, josta tuli hänen sihteerinsä. Sihteeri tiesi kaiken sen, mitä Suopossa piti tietää. Tiitinen teki ehdotuksen Miss Kaarinan, naispuolisten työntekijöiden ja päälliköiden palkkojen nostamisesta ja ehdotus hyväksyttiin. Arvostan!

Tiitinen kävi kerran kuukaudessa juttelemassa presidentti Kekkosen ja myöhemmin presidentti Koiviston kanssa mm. Suomessa toimivista eri maiden vakoilijoista.

Korruptio

Korruptio kukki idänkaupassa, joten 9.1.1985 pidettiin idänkauppayritysten korkeimmalle johdolle kurinpalautuspalaveri Eteläranta kympissä. Pöytäkirjan mukana kuulolla olivat Neste, Wärtsilä, Valmet, Nokia, Rauma-Repola, Enso-Gutzeit, Yhtyneet Paperitehtaat, A. Ahlström, Kemira, Kone, Tampella, W. Rosenlew, Kymi-Strömberg, Rautaruukki, Outokumpu, Orion, Lohja, Partek ja Fiskars, A.Puolimatka.

Poissaoleville firmoille järjestettiin myöhemmin pari paikkotilaisuutta.

”Yhden taskulaskimen saattoi antaa, mutta ei sataa. Kaikki jalometallit olivat kiellettyjä, samoin minkki, timantit ja silkka raha. Mustaan pörssiin soveltuvaa elektroniikkaa oli syytä karttaa.”

Oi aikoja, kun uskoin rehelliseen ja kunnialliseen Suomeen, jossa ketään ei lahjota.

Vihtori, tuttu KGB-mies

Kekkonen tutustutti Tiitisen Neuvostoliiton suurlähetystön lähetystöneuvokseen, kenraali Viktor Vladimiroviinja miehet tapasivat toisiaan kerran kuukaudessa mm. Vladimirovin ja hänen rouvansa Pietarinkadun kodissa.  

Kenraali oli tuohtunut Leningradin puoluejohtajasta Grigori Romanovista, joka oli tyttärensä häitä varten lainannut Meissenin posliinikuppikokoelman tsaarien palatsista Pietarhovista. Juomisen jälkeen kupit oli paiskottu seinään.

Romanovin nousujohteinen ura meni pirstaleiksi Nkp:ssa.

Toivottavasti puoluejohtaja käytti jatkossa tukevia muoviastioita.

Vuonna 1992 eduskunnan pääsihteeriksi

Seppo Tiitinen toimi pitkäaikaisimpana eduskunnan pääsihteerinä vuosina 1992–2015.

Hyviä puolia

Teos on sympaattinen kertomus Tiitisestä, vaikuttavasta ja osaavasta miehestä. Kannatan aina ihmisiä, jotka arvostavat oopperaa.

Kirjan luettuani kadun, etten päässyt oikeustieteelliseen. Suopon tehtävä ja vakoilijoiden tarkkaileminen pätevien alaisten avulla vaikutti kiehtovalta ja matkustaisin mielelläni yhtä paljon yhteiskunnan piikkiin, kuin Tiitinen matkusti ministeriön, Suopon ja myöhemmin eduskunnan palveluksessa. Vanhaan hyvään aikaan vielä lennettiin bisnesluokassa. Toisaalta en usko, että matkustushalukkuuteni riittäisi syyksi siihen, että pääsisin suojelupoliisiin töihin.

Tiitisen elämä vaikuttaa hyvin kiinnostavalta, joten teos kannattaa lukea.

Stasi-lista

Stasi-lista julkaistaan vuonna 2050, joten listaa odotellessa.

Valokuva ei liity Seppo Tiitiseen, vaan Helsinkiin. Taidamme saada etelään lumisen joulun. 

Oodia odotellessa, näyttelyitä ja muuta lystiä

Keskustakirjasto Oodin avajaisiin on enää 62 päivää

http://www.oodihelsinki.fi/

Yllätyin, kun Kirjasto 10 suljettiin jo syyskuun lopussa.

Toscan suora lähetys la 6.10.2018 klo 14, Helsingin Ooppera

• Stage24-palvelussa, Yle Areenassa ja Yle Teemalla.

http://oopperabaletti.fi/live/tosca/

ARTE Opera Season

Oopperaesityksiä voi seurata eri maista.

https://www.arte.tv/en/videos/RC-016485/arte-opera-season/

Musiikkitalon Vapaapäivä la 6.10.2018 klo 9:30–16

”Luvassa musiikkia, kierroksia, arvontoja, lipputarjouksia ja paljon muuta!”

Vapaa pääsy.

https://www.musiikkitalo.fi/fi/tapahtuma/musiikkitalon-vapaapaiva-2018

Konsertti-ilta kotisohvalla

https://helsinginkaupunginorkesteri.fi/fi/hko-screen

Suruton kaupunki – kohtauksia 1920-luvun Helsingistä 14.9.2018–1.9.2019, Hakasalmen huvila

Suruton kaupunki Kohtauksia 1920-luvun Helsingistä

Hakasalmen huvilaan on pääsymaksu aikuiskävijöille kaupunginmuseon tiukan taloustilanteen vuoksi. Kannattaa olla Museokortti!

Matineat su klo 14

su 7.10. klo 14 Freilach mit Kneidlach 20 vuotta

Helsinkiläinen klezmer-yhtye vaalii vanhaa Itä-Euroopan juutalaisten kansanmusiikkia. FMK sai alkunsa keväällä 1998 soitettuaan seurakunnan juhlissa, muun muassa häissä, ja on siitä lähtien konsertoinut Suomessa, Ruotsissa, Tanskassa ja Venäjällä. Mukana ovat Antti Korhola, viulu; Laura Airola, viulu, mandoliini; Daniel Shaul, oboe, laulu; Ilkka Heinonen, kontrabasso ja Eva Jacob, pianoharmonikka.

A. W. Finch 21.9.2018 – 13.1.2019, Didrichsen

https://www.didrichsenmuseum.fi/nayttelyt/tulevat-nayttelyt/alfred-william-finch/

Menin näyttelyyn tiistaina suurin odotuksin. Näyttely oli hyvä, mutta syystä tai toisesta odotin jotain vielä parempaa. Finchin kauniit maalaukset ovat katsomisen arvoisia, joten kannattaa suunnata Kuusisaareen.

Stadin Silakkamarkkinat su-pe 7.-13.10.2018

Pulla Pulla Leipomo Oy myy Åkerfelts Fisk veneessä lohilevypiirakkaa. Hyvä vaihtoehto, jota kannattaa kokeilla, jos kalapurkit, tyrnimarjat, omenat tai mustaleipä eivät innosta.

Televisiohupia

Kun kemiat kohtaavat

Sarja nuoresta norjalaisnaisesta, jolle etsitään sopivin kumppani seitsemästä miehestä. Sarjan katsominen oli piinallista, mutta hupaisaa.

https://areena.yle.fi/1-4064551

Etsiväpari Shakespeare & Hathaway

Brittikomediaa ja rumihia.

https://areena.yle.fi/1-4371651

 

Jos haluat etukäteen harjoitella lauantain Tosca-iltapäivää varten

Placido Domingo – Tosca – E lucevan le stele

https://www.youtube.com/watch?v=hxdiJ74AL5Y

 

 

 

Kepponen

Lauantaina 5.5.2018 Viikin koetilan lehmät hyppelivät niitylle. Joukossa kirmasivat mm. Kepponen ja Limoncello. Suomessa on juontajan kuulutuksen mukaan 280 000 lehmää, joista laitumelle riensi vain pieni määrä.

 

Lehmiä on mitä ilmeisimmin muuallakin, kuin Helsingissä. Hehee!

 

Katsojia riitti eli lehmillä oli hauskaa seurattavaa, kun ne tuijottivat lapsia, aikuisia ja lukemattomia koiria normaalien laidunmaisemien lisäksi.

 

Tulettehan julkisilla liikennevälineillä paikalle -pyyntö oli mennyt osalta ohitse, koska jalkakäytävällä sai varoa ohitse ajavia autoja. Jalkakäytävä oli tietenkin turvallinen etenemispaikka autoille, koska vastaantulevaa liikennettä ei ollut.

 

Näimme menomatkalla hymyilevän beaglen eli anti-Ressun. Beaglet näyttävät usein ilahduttavan happamilta mukavasta luonteestaan huolimatta.

 

Pistäydyimme paluumatkalla ehdotukseni mukaan koetilan Tähkä-ravintolassa, mutta emme jääneet myytävänä olleille lohi- tai kasviskeitolle tai mokkapalakesteihin. Ravintola oli täynnä vanhempia ja söpöä pienempää väkeä.

 

Oikaisimme Maaherranpuiston kautta kauppaan. Olin huhtikuussa ostanut tarjouksesta kengät, jotka olivat kokonumerostaan huolimatta liian suuret. Tunkisin kärkeen sanomalehtipaperia, mutta tilaan Hesarista digilehteä, joten eipä onnistu. Löysin paksummat pohjalliset ja kenkien kantapäähän liimattavat tuet. Jostain syystä en päätynyt kesän häämöttäessä lampaanvillapohjallisiin. Toivottavasti kengät eivät jatkossa putoa jalasta.

 

Kävelimme kaupan jälkeen takaisin kotiin ja vihreä ja kukkiva luonto riemastutti mieltä. Näimme pienen koivumetsikön, jossa Elovena-neidon pitäisi vaeltaa. Vain järvi puuttui, mutta ystäväni ehdotti järveltä näyttävää pressua. Mielestäni kyseessä on melkein sama asia, kuin oikea järvi. Uiminen voi tosin olla haasteellista.

 

KIRJAT

 

Nuuksio retkeilyopas ja kartta                           2014

Joel Ahola

 

Tutkin mielenkiintoisen kirjasen Nuuksiosta. Pitää ehdottomasti päästä retkelle paikkaan, jossa on rykelmä hiidenkivikirnuja, pähkinäpensaslehto, pitkospuita, vaahterakuja, patorakennelmia ja vesiputous.

 

1917                                                                          1917

Kai Häggman, Teemu Keskisarja, Markku Kuisma

kuvatoimitus Jukka Kukkonen

Luin kansalaissotaa kuvaavan teoksen 1917 ja ihmettelin jälleen kerran Suomessa ollutta tilannetta.

Köyhyys ja nälkä ajoivat ihmiset käyttäytymään surullisella tavalla, kun viljaa ei saatu ostettua Venäjältä, epäreilu musta pörssi kukoisti ja monien käytös maassa oli ala-arvoista. Vaikea ymmärtää, että ihminen pakotetaan sotaan, näännytetään tai teloitetaan.

Sillanpään Hurskas kurjuus -kirjasta oli maininta, joten varasin teoksen kirjastosta.

Juhani Ahon mukaan erityistä pahennusta herättivät venäläisten sotilaiden kanssa seurustelleet naiset, koska naisten piti tietenkin valita mieluummin suomalainen mies seurustelukumppaniksi. Mielestäni naisparoilla oli vastaava tilanne, kuin noin 20 vuotta myöhemmin saksalaisten sotilaiden kanssa seurustelleilla naisilla. Kyse ei ollut kapinasta tai rikoksesta, vaan ihastumisesta ja muiden ihmisten tympeästä reagoinnista tilanteeseen. Eipä toisaalta vaikuta mikään maassa muuttuneen sadan vuoden aikana.

Suomen itsenäisyyden tekijät ja vaiheet

Etusivu

Seitsemäntoista-sarja kansalaissodan ajoista on nähtävissä Areenalla:

https://areena.yle.fi/1-4025187?autoplay=true

Kummankin puolen propagandaa vastustaneen Juhani Ahon kirja Hajamietteitä kapinaviikoilta -kirjan uusintapainos on ostettavissa:

http://www.ntamo.net/product/865/juhani-aho-hajamietteita-kapinaviikoilta-191819192018

Motivointi työvälineenä                        2014

Jukka Oksanen

Kirjan mukaan optimistit etsivät tietoa, myöntävät tilanteen, suunnittelevat toiminnan, käyttävät huumoria, hyväksyvät ja etsivät myönteisiä puolia.

Näin kuvittelin tehneeni, mutta sain eilen kuulla kritiikkiä siitä, että käyttäydyin asiattomasti masentunutta kohtaan olemalla keväästä iloinen. Harmillinen tilanne, koska en ymmärtänyt olevani asiaton.

Kyllä, rahatilanne sapettaa, mutta eipä se onneksi estä kauniista ja vihreästä keväästä nauttimista.

Kirjaston kirjat

Kun luet kirjaston kirjoja, niin muutama pyyntö:

• puhtaat kädet, joissa ei ole voita tai murusia
• ei kahvia tai limsaa kirjalle
• leikkelesiivu kirjanmerkkinä ei ole asiallinen
• nenä niistetään nenäliinaan
• kirjaa ei alleviivata (väärät kohdat on aina alleviivattu) tai muuten sotata
• kyselyitä ei koskaan täytetä kirjaan
• kavereille ei lähetetä terveisiä (tämä oli yleisempää nuortenkirjoissa)
• kirja palautetaan ehjänä ja ajoissa

Luin vuosia sitten Aamulehdestä, kuinka kirjaston kirjoja käytettiin pannunalusina, kirjanmerkiksi oli valittu lauantaimakkara tai savukala (?) ja sivut olivat rasvatahrojen peitossa. Vastaaviin kirjoihin törmää nykyisinkin eli kannattaa valita, mitä lainaa. Valitsemani tietokirjat ovat yleensä siistejä eli niistä voinee päätellä, ketkä kyseisiä kirjoja lukevat: puhdaskätiset ihmiset.

LinkedInissä oli tiukka vastustus verorahojen käyttämisestä kirjaston kirjoihin, koska ”kaiken voi lukea e-kirjoina ja ihan omalla kustannuksella”. Hämmentävä kommentti, mutta monet tietenkin mielellään ottavat kantaa siihen, miten juuri heidän verovarojaan pitäisi käyttää. Minä olen aina kannattanut koulutusta, kulttuuria ja terveydenhoitoa, mutta monessa lapsiperheessä suositaan ymmärrettävästi suoraan perheille tulevia tukia.

Luin haastattelun Venäjältä muuttaneesta ja kiinteistönvälittäjänä toimivasta nuoresta miehestä, joka puhui varttuneista herroista käyttämällä sympaattista setä-nimitystä. Kohtelias toimintatapa, mutta en haluaisi olla tätiasiakas.

Veronmaksukyvyn alentamisvähennys

Lääkekattoa, joka oli vuonna 2017 605 euroa (lisäksi ”alkurangaistus” 50 euroa), korkeammista lääkekuluista voi ilmoittaa netin kautta verottajalle Lisätietoja-kohdassa.

Enimmäismäärä on 1400 euroa.

Minulla meni viime vuonna silmätippoihin yli 400 euroa enemmän, joten olisi pitänyt käydä viime vuonna kerjuureissulla Kelassa. Siperia ei ilmeisesti opettanut riittävästi, koska en mennyt.

Jumppakissa.fi -taukojumppa päivää piristämään

http://selkakanava.fi/jumppakissa

Tärkein kohta: Kuusamon (söpöt!) pikkukarhut herkuttelevat hedelmillä

https://areena.yle.fi/1-4430516

 

 

 

 

 

 

 

 

ABC Bulevardi

Pistäydyin tiistaina ns. ABC Bulevardilla, joka aiemmin tunnettiin nimellä Ekbergin leipomo.

Luin surullisena Helsingin Sanomista, että kauniit, tummat, koristellut ja historiaa henkineet puiset kalusteet oli purettu ja hävitetty.

Käydessäni huomasin, että paikka oli kaunis, tyylikäs ja valoisa deli, jossa oli hyvä valikoima. Tunnelmallinen vaalea lattia oli onneksi säilytetty.

Mitään en saanut ostettua, koska jonotin ensin kulmassa olevaan kahvioon, jossa ei ollut ketään paikalla. Oletin, että tarvitsen vuoronumeron ja otin sellaisen. Ennen minua leipomopäädyssä oli kymmenisen asiakasta eli olin paikalla ruuhka-aikana. Palasin kahvionurkkaukseen katsomaan lohileipiä, mutta kukaan ei tullut tiskille. Kiertelin katsomassa, mitä muissa pisteissä myytiin. Salaattipiste näytti hyvältä, samoin kylmätiskissä myytävät tuotteet (mm. lasagne), ikkunassa olevat täytekakut (ooh, sitruunamarenkia) ja leipomopisteen laskiaispullat. Ystävällinen nuori nainen tarjosi minulle kinuskikakusta palan maistiaisena. Hyvä vaihtoehto, jota suosittelen.

Palasin kahvipisteeseen, jossa minun jälkeeni tulleita asiakkaita palveltiin. He valtasivat ikkunapöydän, johon olisin mielelläni istunut. Vuoronumero oli ilmeisesti kahviopisteessä tarpeeton ja minun olisi pitänyt jäädä odottamaan palvelua. Valitsemani numero 61 vaihtui samaan aikaan seuraavaan pullapäädyssä.

Ei pidä tehdä kahta asiaa eli jonottaa ja seurata vuoronumeroita. Ehkä.

Luovutin, poistuin ja kävin kostoksi Mummo-Fasulla Kluuvissa syömässä ymmärtääkseni täysin pakollisen hillotäytteisen laskiaispullan, koska oli laskiaistiistai. Kluuvikadun yrityksessä on mielestäni poikkeuksellisen kohtelias ja huomaavainen henkilökunta, joten käynti oli onnistunut.

Body Life -tarjous -31.3.2018, Pietarinkatu 11 A, Helsinki (Ullanlinna)

Jalkaterapeutti Elsa Kiramolle pääsee 31.3.2018 saakka jalkahoitoon 45 minuutiksi 25 eurolla. Kiitos atooppisen ihoni olen käynyt hänellä muutaman kerran ja suosittelen edullista käyntiä mielin vilpittömin. Hän tekee taitavasti töitä mm. vesiporan avulla ja on hauska ja ystävällinen.

Yksi käynti/asiakas, mutta lahjaksi voi ostaa käyntejä.

C-vitamiini hyvä

Vitamiinisuosikkini on punainen suippopaprika.

D-vitamiini hyvä

Meillä ikiroudan ja lukemattomien jääkarhujen keskellä on hyvä syödä D-vitamiinia.

Empaattisuus on tärkeää. Kannattaa käydä vaikka jokin kurssi, jos aihe tuntuu vieraalta.

Ovea voi pitää auki muille ihmisille eikä omaa erinomaisuutta kannata korostaa rintaan paukuttamalla. Vierastan edelleen tilannetta, jossa joku kerrankin tekee jotain inhimillistä ja rehentelee tapahtuneesta esimerkiksi somessa.

Flunssa

Imeskeltävä (ei nieltävä) sinkkiasetaatti (ei sinkkisitraatti) lyhentää flunssaa 40 prosenttia. Lääkärin mukaan myös sumutettavasta sinkistä voi olla hyötyä. Helsingin yliopiston dosentti Harri Hemilä selvitti, että sinkkiasetaattia kannattaa imeskellä flunssan alussa. Aamu-tv:n ohjelmassa todettiin, että 10 mg tabletteja kannattaa imeskellä kahdeksan (8) päivässä heti, kun olo on flunssainen. Kätevä tieto!

Minulla ei ole aavistustakaan siitä, miltä sinkki maistuu, mutta luotettava lähde väitti sinkin olevan pahaa.

Guruja kannattaa uskoa. Tiesivätpä he mitään tai eivät. Ehkä.

Huolenpito läheisistä on tärkeää. Muista mm. muistisairaita. Me kaikki vanhenemme.

Innolux, Kontula on valaisintehdas, jossa vierailimme tammikuussa Suomen Syöpäpotilaiden Paluu työhön -ryhmän kanssa. Omistaja, tekniikan tohtori Jukka Jokiniemi on kiitettävästi perustanut näkövammaisena valaisintehtaan, joka myy useiden huippusuunnittelijoiden valaisimia, mm. Yki Nummen Lokkia ja kirkasvalolaitteita. Kiinnostava käynti, söpö musta labradorinnoutaja (suosikkityöpaikoissani on koiria ja/tai kissoja) ja upeita klassikkovalaisimia.

http://www.innolux.fi/fi/suunnittelijat/yki-nummi

Suosikkini oli Kuplat-riippuvalaisin (1959) pomeranssin oranssina. Pomeranssijauhe on minulle joulupiparkakkumauste, mutta tunnustan tuotteen hapanappelsiinihistorian.

Innolux outlet on auki tiistaisin kello 15–18 ja torstaisin kello 15–18, Sirrikuja 3 L, 00940 Helsinki

Järjestöissä on töissä uskomattoman mukavia ihmisiä. Olen tutkinut asiaa empiirisesti ja väitän olevani luotettava todistaja.

Vuosia sitten olin työpaikassa, jonka seinällä kerrottiin lehtileikkeessä, että salkunhoitajat ovat usein psykopaatteja. Meteopaattina en välttämättä tunnista psykopaatteja, joten en osaa ottaa kantaa tilanteeseen. Tapaamani salkunhoitajat vaikuttivat mukavilta.

Keukenhof-puisto Hollannissa kuuluu unelmakohteisiin. Puisto on auki 22.3.-13.5.2018.

Lucas the Spider – Musical Spider (”Hee!”)

Maxim

Kävin varmistamassa elokuvateatterista, että Maxim 2 -salissa on (kauniin) vihreät nojatuolit ja yläkerrassa on punaiset nojatuolit. Hyvä, että sain selvitettyä näin tärkeän asian, joka oli mietityttänyt minua jo viikon verran.

North Korea eli Pohjois-Korea on maa joka hämmästyttävästi uhkaa muita maita. Ideaalitilanteissa kaikkia maita johtaisi tasapainoinen henkilö, joka rakastaa rauhaa ja kunnioittaa muita ihmisiä.

Oho on perussuomalainen (en viittaa puolueeseen) anteeksipyyntö, jota en kannata.

Polaaripyörre

Ilmakehässä on käynnissä harvinainen polaaripyörre, joka enteilee Suomeen erityistä kylmyyttä useaksi viikoksi

”Ilmatieteen laitos 13.32 – 13. helmik. 2018

@meteorologit

Nyt tapahtuu mielenkiintoista ilmakehässä! Polaaripyörteen jakaantuminen ja sitä seurannut stratosfäärin äkillinen lämpeneminen enteilee Suomeen tavanomaista kylmempää jaksoa. Kylmä sää voi kestää jopa useamman viikon helmikuun lopusta alkaen. #pakkanen #sää #polaaripyörre”

Kuulun siihen 40 prosenttiin, joka kieltäytyy uskomasta kyseistä tietoa ja luotan, että sää pysyy lämpimänä. Saatan olla väärässä.

Question (ja Answer eli kysymys ja vastaus)

Laihdutusvalmisteet EIVÄT sovi syöpäpotilaille, joten kannattaa kiinnittää huomiota terveelliseen ruokavalioon ja säännölliseen liikuntaan. (What does survivorship mean, ESMO Patient Guide series, Sveitsi) Sain kirjasen ESMO-päivillä Madridissa 2017.

Rakkaus, koska eilen vietettiin Ystävänpäivää.

Syöpä ei tartu eli kannattaa pitää yhteyttä sukulaisiin ja ystäviin, jotka ovat saaneet syöpädiagnoosin.

Töihin, töihin, töihin! Tahdon ehdottomasti kolmen kuukauden työkokeiluun ja tehtävän, jossa voin kirjoittamalla auttaa muita. Seuraavan vuoden aikana saan 50 prosentin tuen yhteiskunnalta palkkaani. Sangen kilttiä.

Uni. Jonain päivänä minusta tulee riittävän keski-ikäinen ja menen aikaisin nukkumaan. Niitä aikoja vielä odotellessa menen nukkumaan, kun nukuttaa.

Valas (lahtivalas) syö 800 grammaa muoviroskaa ja menehtyy Normandian rannikolla. Määrä muuttui matkalla kiloiksi eikä jälkimmäinen luku pidä paikkaansa. Meriin päätyy miljoonia tonneja muovia vuodessa. (HS Tiede 14.2.2018) Surullista, että pahin peto ja tuhooja maailmassa on aina ihminen.

W tarkoittaa tietenkin Walesia, joka on viehättävältä vaikuttava alue.

X-yritys. Tipahdin työttömäksi, koska en löytänyt työkokeilupaikkaa ilmaisena työntekijänä ja olen kauhistunut tilanteesta. Pitkän sairausloman jälkeen työttömyyskorvauksestani napataan pois viisi päivää. Ensin vuosien ajan jatkuneet syöpähoitoni köyhdyttävät minua ja seuraavaksi putoan työttömäksi ja minua sakotetaan siitä, etten vielä onnistunut löytämään työtehtävää. ”Mukava” rangaistus.

Y-järjestö eli etsin edelleen tehtävää, jossa on hyötyä taustastani sijoitus- ja rahoitustehtävissä ja kuuden vuoden sairauslomastani aivoaneurysmaleikkauksen, myelooman, allogeenisen kantasolusiirron ja rankan käänteishyljinnän jälkeen. Olisi sääli, jos tällainen kaikki oppimani (suomennos: kärsimäni) menisi hukkaan enkä voisi auttaa muita sairastuneita.

Z-junalla pääsee Helsingistä Lahteen, jossa on mielenkiintoiselta vaikuttava 100 askelta Lahdessa -taidenäyttely. Olen todella iloinen, kun näen tiedon, jonka mukaan Museokortti on lisännyt museokäyntejä.

http://www.lahdenmuseot.fi/museot/fi/historiallinen-museo/nayttelyt/100-askelta-lahdessa/

Sibeliustalossa on taidokkaita konsertteja ja vieraana Poliisiopisto-elokuvista tuttu imitaattori Michael Winslow la 21.4.2018 klo 18.

https://www.sibeliustalo.fi/tapahtumat/michael-winslow

Ålannin sota oli kauhia. Hyi, Britannian laivasto, joka hyökkäsit Suomea (silloista Venäjää) vastaan 1854–1856! Ei mitään hurraata tuollaiselle vandalismille. Osaako kukaan oikeita sanoja Oolannin sota -kappaleeseen, vaan hyräilettekö tekin ”kolmellasadalla kaljapurkilla, seilas’ pultsarit sammakkolammella”? Herttainen laulu, jossa muistetaan flora ja fauna.

Mummi-kelmi selitti 1950-luvulla naapurille, että ukki taisteli Krimin sodassa. Oikeasti ukin jalkaa oli satuttanut ruohonleikkurista singahtanut kivi, joten hän ontui. Naapuri uskoi ja pahis-mummia nauratti. Naapuri ihmetteli hymyä, joten mummi kertoi, kuinka miehen hauska sulkahattu edelleen huvittaa häntä.

Melkein paheksuisin, mutta juttu naurattaa minua. Ukkimme, tuo Krimin sodan sulkahattuinen sankari!

Äiti on maailman kaunein sana monille meistä. Minä kannatan myös mummia, koska hän oli idolini.

Ystäväni Alzheimerin tautia poteva äiti ilahtui lahjaksi saamastaan lasten värikkäästä puupalikkasarjasta, koska hän saa rakentaa palikoista torneja. Mielestäni idea oli erittäin hyvä ja on mukavaa, että hänellä on mieleistään tekemistä.

Öö on sana, jota moni meistä käyttää täytesanana keskustelussa. Öö, totannoinnii. Kukoistaakohan niinku edelleen?

 

Tiesithän, että ananas kasvaa trooppisissa maissa pellolla eikä puissa, kuten Italiassa makaroni? Ananastieto yllättää todella monet ihmiset. Pastatieto yllättää vielä useammat. Eikö olisi mukavaa, kun pihalla tai parvekkeella versoisi tuorepastapuu tai edes -pensas?

Garmiva (ei Mc) gorillantuhooja

Virolaisen Villu Jaanisoon (s. 1963) autonrenkaista taidokkaasti rakentama Kaikki on mahdollista -gorilla tuikattiin tuleen aikaisin keskiviikkoaamuna 10.1.2018 Viikin kirjaston edustalla Helsingissä.

https://yle.fi/uutiset/3-10015690

Mainitsin ystäville ja sukulaisille gorillasta ja väitin, että teos oli kolme tai kolme ja puoli metriä korkea. Oikea luku oli viisi metriä. Minulla oli pienimuotoinen heitto mitta-arviossa. Uskon, että kyseisestä taidosta (?) voi olla joskus hyötyä.

Valvontakameranauhoitteessa näkyy sytyttäjä. Ikävä kyllä en yllättynyt kuvasta.

Tulipalossa vaurioituivat kirjaston ikkunat ja roihuavan patsaan luona olleet kauniit lehtipuut.

Patsaan lähellä olevan puun edessä ovat palaneet kynttilät parin päivän ajan ja lapset ovat jättäneet viestejä, joissa kaivataan gorillaa, joka oli lasten ja nuorten suosikki hauskana teoksena ja kivana kiipeilypaikkana.

Gorillan kehikko oli purettu ja jäljellä oli perjantaina enää tukena ollut tanko.

Viikin kirjaston ovella oli lappu, jossa kävijöitä pyydettiin pyyhkimään jalkansa, jottei kirjastoon tule tuhoutuneen autonrengasgorillan aiheuttamaa sotkua.

Toivon, että sytyttäjä jää pian kiinni, maksaa rikoksensa ja tekee osapuilleen 16 000 – 17 500 tuntia yhdyskuntapalvelua. Arvostan taidetta, kirjastoja ja puita, joten en vastustaisi, jos mm. hänen pelinsä ja kännykkänsä ihan vahingossa roihahtaisivat liekkeihin.

Täsmennän lopuksi, etten missään nimessä ole kostonhimoinen ihminen.