Luuydinluovuttajia, esineisiin yhteystiedot ja digihautaus

Luuytimen luovuttajia etsitään. Tunnetko ketään sopivaa?

Rekisteriin etsitään etenkin nuoria miehiä, koska biologisin perustein mies valikoituu usein luovuttajaksi. Rekisterissä on naisia kaksi kolmasosaa ja miehiä kolmasosa.

Esimerkiksi Kyproksella on suuri kantasolunluovuttajarekisteri eli Suomella on kirimisen paikka.

–                           ikä 18–40, mutta rekisterissä voi olla, kunnes täyttää 56 vuotta

–                           terve (ts. ei kroonista sairautta, esimerkiksi diabetesta)

–                           ei pysyvää lääkitystä tai rakenteellista selkävikaa (välilevynpullistuma)

–                            ei allergioita

–                           painoa yli 50 kiloa

–                           painoindeksin pitää olla alle 35

–                           ei saa polttaa yli 20 tupakkaa päivässä

–                           esteenä on sairastettu syöpä, huumeidenkäyttö ja miesten välinen seksi

–                           lisätietoa: kantasolurekisteri@veripalvelu.fi

https://www.veripalvelu.fi/kantasolurekisteri/liity-rekisteriin/voitko-liittya

Luovutin 30 kertaa verta, kunnes Britannia-taustani esti luovutukset. En ollut luuydinluovuttajarekisterissä, koska minulla oli pelottava käsitys luovuttamisesta. Erehdyin pahasti.

https://www.veripalvelu.fi/kantasolurekisteri/luovutus/kaksi-luovutustapaa

Maiju Karhinen, Savon Sanomat 3.1.2015

Kantasolurekisterin osastonjohtaja Anne Arvolan mukaan luovuttajarekisterissä oli noin 25 000 jäsentä, mutta lisää liittyy joka vuosi esimerkiksi yksityishenkilöiden aloittamien Facebook-kampanjoiden avulla. Suurin osa luovuttajiksi tarjoutuvista ei luovuta koskaan kantasoluja verestä tai luuytimestä.

Suomalaisten kantasolusiirteistä 75 prosenttia tulee ulkomailta, esimerkiksi Saksasta.

”Nykyään perheissä ei ole niin paljon lapsia, joten sisarusluovuttajia löytyy vähemmän kuin joka neljännelle. Ikärajaa perheen sisäisille luovutuksille ei ole.” Minulla kävi tuuri, kun ainoa ja onneksi terve sisareni sopi luovuttajaksi. Meillä on sama veriryhmä, joten veriryhmänikin pysyi luovutuksessa samana.

Yhteystieto puhelimeen/lompakkoon/matkakorttiin

Lähdin sunnuntai-iltana kävelylle. Vastaan pyöräili mies, joka katsoi maassa olevaa esinettä, mutta jatkoi matkaansa. Kävelin esineen kohdalle ja huomasin sen kukalliseksi kangaskassiksi. Päätin viedä kassin lähistöllä olleen tuuletusputken päälle, ettei se ole hiekkatiellä ihmisten jaloissa.

Varmistin vielä, ettei kassissa ole mitään varastettavaa, jos sattuu pitkäkyntisiä paikalle. Tuntui todella kiusalliselta ja nololta tutkia toisen ihmisen omaisuutta. Kassissa oli lompakko, jossa oli kännykkä, henkilöllisyystodistus, erilaisia kortteja ja rahaa, mutta ei kadottajan yhteystietoja. En voinut jättää kassia, koska riskinä oli esineiden häviäminen. Laitoin kassin kangaslaukkuuni, jossa kuljetin aina mukanani olevaa vesipulloa.

Minua harmitti kävelylenkin keskeytyminen ja kotiinpaluu. Älykännykkä ei ollut mukanani, joten en voinut soittaa numerotiedotukseen ja varmistaa kadottajan yhteystietoja. Minulla on pari puhelinta, joten mahdollisesti lompakon kadottajallakin oli. Mukanani oli vain varakännykkä, josta ei voi soittaa maksullisiin numeroihin. Olen poistanut soittomahdollisuuden, koska puhelinta ei voi lukita.

Kävelin kotiinpäin. Minua vastaan pyöräili nuori nainen, joka muistutti kortin kuvaa. Hän vilkaisi maahan, mutta jatkoi matkaa. Hän oli kääntymässä, joten ehkä hän vain katsoi, tuleeko joku häntä vastaan? Käännyin ja varmistin asian. Hän pysähtyi vähän matkan päässä olevalla viljelypalstan luona ja tutki jotain, mutta palasi samaa reittiä, mitä hän tuli paikalle. Kävelin häntä vastaan, pysäytin hänet ja kysyin, onko hän hukannut jotain.

Kangaskassin, hän vastasi. Aiemmin pankkipuolella työskennelleenä kyylänä varmistin vielä hänen nimensä, joka täsmäsi henkilöllisyystodistukseen. Annoin hänelle kassin. Todennäköisyys kassin antamiseen väärälle ihmiselle oli pieni, mutta halusin varmistaa, että lompakko varmasti päätyy oikealle henkilölle.

Hän oli iloinen saatuaan lompakkonsa takaisin ja kiitteli minua useita kertoja. Kilttiä, mutta eiköhän valtaosa ihmisistä olisi toiminut samoin kuin minä. Hän luuli pudottaneensa kassin palstan vieressä olevan roskiksen lähelle.

Kerroin, että olin matkalla kotiin soittamaan hänelle, mutta en pystynyt soittamaan varapuhelimellani. Suosittelin, että hän laittaa puhelimeen ja/tai lompakkoon yhteystiedot, niin löytäjän on helpompi soittaa hänelle. Hän lupasi lisätä miehensä puhelinnumeron.

Mainitsin, että minulta putosi vuosia sitten lompakko. Rahojen menettäminen ei harmittanut, mutta korttien uusiminen oli hidasta ja työlästä. Lisäsin rahaan liittyneen kommenttini jälkeen, etten tietenkään vienyt häneltä mitään. (Tuskin hän minua epäilikään.) Ns. lompakkoni eli vyötäröllä vaatteiden alla ollut rahavyö putosi Tallinnassa eli rahat tietenkin pihistettiin jossain vaiheessa.

Puhelimeen, lompakkoon ja matkakorttiin jne. yhteystiedot

Ehdotan, että lisäätte puhelimeenne yhteystietonne (tai jonkun tutun yhteystiedon), samoin lompakkoonne ja mahdolliseen matkakorttiinne. Avaimet pitää tietenkin säilyttää erikseen, ettei lompakon vähemmän rehellinen löytäjä tee vielä kotimurtoa.

Valtaosa ihmisistä on mielestäni rehellisiä ja haluaa palauttaa löytämänsä esineen mahdollisimman pian.

Sosiaalisen median hautaus

Miten omaiseni tai ystäväni pääsee eroon esimerkiksi Facebookistani, jos/kun heitän lusikan nurkkaan

http://www.digihautaus.fi

 

Mainokset