Kaularankaortoosi

Niskasärky jatkui kolmen akupunktiokerran jälkeen, joten pyysin reseptin lihaksia rentouttavaan lääkkeeseen Sirdaludiin.

Jouduin käyttämään lääkettä ennen syöpädagnoosiani selkäkivun vuoksi. Ikävä kyllä lääke väsytti minua, joten nukuin pommiin siirryttyäni toiselle osastolle ja heräsin esimiehen soittoon. En enää uskaltanut käyttää relaksanttia, vaan yritin taltuttaa kovan kivun lääkkeillä. Huono ja toimimaton päätös, mutta lintsariksi pitkään epäiltynä tilanne oli erittäin kiusallinen. En tiedä, kuuliko silloinen esimies koskaan, että minulla oli pitkälle edennyt verisyöpä, joka aiheutti hyvin monenlaisia oireita.

Niskakipuun Sirdalud ei tuntunut auttavan enkä voinut tautihistoriani vuoksi käyttää särkyyn tepsiviä lääkkeitä. Olen niin pystyyn myrkytetty lääkkeillä, ettei relaksantti enää väsyttänyt. Hyvä tilanne, jos esimerkiksi tyrannosaurukset hyökkäävät, koska olen pahanmakuinen ateria.

Kävin röntgenissä, jossa kuulemma näkyi pitkäaikaisen toimistotyöntekijän eteenpäin kallistuva niska, välilevymuutoksia ja monilla tähän ikään kuuluvaa nivelrikkoa. Niskan kallistuminen oli pahin ja muut kohdat onneksi lievempiä, lähes harrastuksia. Nuorempana lauloin kuorossa, mutta ikä vaikuttanee harrastuksiin. Suosittelen Et itkeä saa Argentiina -kappaletta, etenkin kertosäettä.

Lääkäri soitti niskatutkimusten jälkeen ja sairauslomapäiväni aikana, kertoi tilanteesta ja ehdotti lääkkeiden lisäksi niskatukea, jonka saisin ostettua lääkärikeskuksesta 30 eurolla.

Olen ostanut liudoittain erilaisia lääkkeitä ja silmätippoja, jotka eivät ole sopineet minulle, joten etsin netistä halvempaa ortoosia. Mielessäni näin täysin turhan niskatuen lepäilemässä eteisen kaapissa.

Kannattaa opiskella proviisoriksi ja hankkia apteekki esimerkiksi huitsin pöpeliköstä tai keskeltä ei mitään, niin pian on käytössä kaunis huvila, liudoittain matkoja eksoottisiin kohteisiin (ooh, Malediivit!) ja upea kelohonkamökki Lapissa. Erittäin hyvä bisnes, jota suosittelen, vaikka en pidä kelohongasta.

Mikäli Alkot, apteekit ja mättöruokapaikat yhdistettäisiin toimimaan samassa yrityksessä, niin meillä olisi vielä enemmän miljonäärejä.

Löysin Pohjois-Haagan Respectalta halvimman kaularankaortoosin ja lähdin sovituskierrokselle voidessani iltapäivällä hieman paremmin. Eihän se mitään, jos taas särkee, mutta huimaus ja väsyminen piinasivat aamupäivällä.

En varannut aikaa, mutta olin yksin liikkeessä ja sain loistavaa palvelua. Mietin halvinta vaihtoehtoaa ja sain sovittaa valkoista, hyvin kevyttä ja rouhetäytteistä kauluria, joka oli liian korkea eikä tukenut niskaani.

Liikkeessä työskennellyt (fysioterapeutti?) aloitti suosittelemalla sinistä kauluria, mutta halusin mustan. Musta maksoi yli 40 euroa, joten halusin mieluummin halvemman sinisen. Sininen ja oikean korkuinen kauluri sopi minulle kuin nenä päähän, joten maksoin alle 20 euroa ja lähdin kotimatkalle.

https://kuvasto.respecta.fi/p/13534-kaularankaortoosi-neckok/

Menin seuraavana päivänä töihin ja otin kaulurin mukaani.

Lisäsin kaulurin ja selitin kaikille kysyjille, että olen ollut snagarilla (käännös: nakkikioski) tappelussa ja voitin, mutta yllättäen kukaan ei uskonut minua. Näytän liian kiltiltä.

Käytän niskatukea työpäivän aikana, mutta otan sen pois kahvi- ja lounastauoilla. Ortoosista on ollut todella paljon apua, koska joudun ottamaan harvoin gramman Para-Tabseja. Vahvemmat lääkkeet eivät onnistu, koska annan ne ylen. Onneksi lievemmistä kipulääkkeistä on hyötyä.

Kotona en käytä niskatukea, vaan yritän kiinnittää huomiota niskan asentoon. Pitäisi vahvistaa mm. yläkroppaa kuntosalilla.

Puhuin työpäivän aikana puhelun, jonka jälkeen olin niin surullinen, että päätäni särki niskatuesta huolimatta, joten oli pakko ottaa kipulääkkeitä. Keskustelin poikkeuksellisen älykkään ja erittäin kiinnostavan ihmisen kanssa, jolle oli tapahtunut vuosia sitten ikävä tapahtuma, joka näkyi edelleen hänen elämässään. Hän puhui elämästään rauhallisella ja tyynellä tavalla, mutta mainitsi hankalista tilanteistaan. Olisin hyvin mielelläni käynyt juttelemassa hänen läheistensä kanssa, jotka eivät ymmärtäneet auttaa mitättömän pienessä, mutta soittajalle hyvin tärkeässä asiassa. Terveet ihmiset eivät välttämättä käsitä sairastuneiden tilannetta, vaan porskuttavat iloisina omissa maailmoissaan.

Elätän edelleen toivoa siitä, että jonain päivänä minut valitaan yritykseen tai yhdistykseen, jossa suunnitellaan ja välitetään räätälöityä apua ja tukea sairastuneille tai vammautuneille ihmisille eikä kukaan joutuisi pärjäämään yksin.

Mainokset

Mikkipunkduuri

Niskani jumittui viikko sitten aiheuttaen pahoinvointia ja huimausta. Lääkitsin kipua ja väsymystä useamman päivän ajan liikunnalla, Para-Tabseilla ja levolla. Häikäisevän valon vuoksi mietin, jatkuuko migreeni, josta oletin jo päässeeni.

Sain varattua ajan tutkimuksiin, lääkäri tunnusteli arkaa niskaani ja ohjasi minut akupunktioon toiselle lääkärille. Hän varmisti ensin, että akupunktioneuloja voi käyttää minulle.

Niskani kunnon vuoksi lääkäri suositteli sairauslomaa, mutta työnteko tuntui mielestäni paremmalta idealta.

Kerroin lääkärille sekä aivoaneurysmaleikkauksesta että allogeenisen kantasolusiirron parantamasta myeloomasta. Huomasin saamastani lapusta myöhemmin, että myelooma oli muuttunut myelooiseksi leukemiaksi. Ei, ei leukemiaa, vaan myelooma.

Pääsin akupunktioon jo seuraavana aamuna. Otsikon mikkipunkduuri on hyvin todennäköisesti pilapiirtäjä Kari Suomalaisen piirroksesta ja vaikuttaa vielä tehokkaammalta, fiksummalta ja salapoliisimaisemmalta kuin akupunktio.

Ilmoittauduin automaatilla, siirryin yläkertaan ja katselin aulassa ohjelmaa eläinsairaalasta. Lääkäri haki minut, ohjasi pieneen huoneeseen ja kertoi tehneensä akupunktioita jo 45 vuotta.

Kerroin hänelle sarastaneeni myeloomaa enkä leukemiaa, mutta tiedolla ei ollut merkitystä akupunktiossa.

Riisuin puseron pois ja istuin tuolille. Lääkäri pisti kapeat neulat lapaluideni yläpuolella olevalle alueelle ja yhden neulan hän pisti oikean käden nimettömän ja peukalon välissä olevalle kämmenselälle. Pisto oli ainoa, joka tuntui.

Kysyin hoitokertojen määrää, joita oli kolme ja toinen varaus kannattaisi tehdä loppuviikolle. Hoidossa kuulemma aloitetaan alempaa ja edetään kipeää niskaa kohti.

Lääkäri sai neulat paikoillee, sammutti huoneesta valot ja siirtyi omaan huoneeseensa noin 20 minuutiksi.

Istuin huoneessa ja mietin ehkä 8000 ajatusta niistä päivittäisestä viidestäkymmenestätuhannesta. Kiinnostavia ja lähinnä hyviä mietteitä. Eniten piinasi hieman raollaan oleva yläkaappi ja se, ovatko ikkunat sisäpihalle? Näin säleverhon alalaidasta taloja, joita en tunnistanut. Hillitsin itseni enkä sulkenut kaappia tai nostanut säleverhoja ja kurkistanut ulos.

Lääkäri palasi huoneeseen ja nyppi selässäni ja kämmenselässäni olevat neulat neulankeräyslaatikkoon. Sain lääkäriltä neljän euron laskun neuloista. Neulat maksavat 40 senttiä kappaleelta, joten ehkä minussa oli 10 neulaa. Äärettömän mielenkiintoinen matemaattinen ongelma. Äärettömän!

Varmistin, että ikkuna on sisäpihalle. Huojentava tieto.

Menin ala-aulaan, varasin uuden ajan ja maksoin laskun. Lähellä oleva kahvila mainosti jäätelöä, joten menin tutkimaan tilannetta. Jäätelöä olisi saanut kahden tunnin odotuksen jälkeen. Onneksi mainos oli kadulla, joten varmaan moni muukin luulee saavansa jäätelöä mennessään kahvilaan.

Matkustin töihin ja voin huonosti loppupäivän. Kuvotti, väsytti, huimasi ja häikäisi. Istuin osan päivästä aurinkolasit päässä, kuten migreenivuosina. Sairausloma olisi hyvin todennäköisesti ollut parempi idea.

Päivä oli haasteellinen järjestelmäongelmien vuoksi. Harmi, ettei minusta ole it-alalle. Lukemani mukaan heillä on ilahduttava palkka ja hyvin, hyvin, hyvin monet yksityiset ja yritykset tarvitsevat heidän palvelujaan säänöllisesti lukemattomien ja toistuvien it-ongelmien vuoksi. Minulla on outo illuusio siitä, että hyvin palkatut tekevät poikkeuksellisen hyvää työtä eikä ongelmia ole juuri koskaan.

Saatan olla väärässä.

Ymmärtääkseni on tärkeää, että kivasti ja luonnonmukaisesti sisustetuissa it-tiloissa on loputtomasti Cokista, kookosvettä ja goji-marjoja, viherseinä ja rentouttavia lepotuoleja mietiskelyä ja keskittymistä varten. Minua ei haittaisi yhtään, jos järjestelmät toimisivat paremmin esimerkiksi mietiskelytuokioiden vuoksi.

Useammissa toimistoissakin kannattaisi olla puolapuita, joissa voisi rentoutua venymällä vaikka kahvitauoilla.

Kesäkuu

Heräsin tiistaina aikaisin ja ihmettelin kohinaa. Ulkona satoi kaatamalla ja seuraavaksi jyrisi ukkonen. Kuvittelin, että oli lämmintä ja aurinkoista, mutta kerrankos sitä erehtyy.

Sunnuntaiaamuna kaatosade uusiutui parin hellepäivän jälkeen. Lauantai-iltana ukkonen mellakoi, mutta yhtään salamaa en onnistunut näkemään.

Lauantai-iltana bussipysäkille jättämäni ja kiinni solmimani roskasäkki oli ”ystävällisesti” heitetty – avonaisena – bussikatoksen päälle. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta saada säkkiä alas katolta, joten ilmoitin tilanteesta kaupungille. Eihän alkoholilla itseään 99 prosentin todennäköisyydellä vahvistama heittäjä käsitä saati välitä, että maksan joka ikisestä roskapussista ja -säkistä. Ehkä hän on tottunut siihen, että perhe saa kaikki rahat yhteiskunnalta?

Lupiinit, keltaiset irikset, paheksutut kurttulehtiruusut, koiranputket ja apilat kukkivat. Kieloja näin myynnissä keskustassa Stockmannin edessä olleella romanialaisella ja bussista näin, että niitä kaupattiin Hakaniemen torilla. En kulkenut metsänreunassa kukkimisaikaan. Voimakkaan kielontuoksun vuoksi ihailen kukkia vain kaukaa.

Haagassa kannattaisi käynnä ihailemassa alppiruusuja, mutta puistoruuhkan vuoksi taidan käydä katsomassa viehättävällä hautausmaalla kukoistavia atsaleoja.

RAHAA! Ei.

Töissä oli surkuhupaisa tilanne. Nuoret työkaverit juttelivat korotuksesta, joka kaikille maksetaan toukokuun viimeisenä päivänä. Oletin heidän puheittensa perusteella, että kyseessä on jokin yleiskorotus. Nettipalkassa ei näkynyt mitään tietoja, vaikka työkaverien palkanlaskentasovelluksissa näkyi. Otin yhteyttä ulkoistettuun palkanlaskentaan ja varmistin tilanteen. Harjoittelija lähetti viestini yrityksen henkilöstöosastolle ja sain molemmilta tahoilta tiedon siitä, että kyse oli aiemmin esimiehen kanssa tehtyjen neuvottelujen kautta tehdyistä korotuksista palkkaan. Aloitin tänä vuonna, joten korotukset eivät koskeneet minua.

Opetus: älä kuuntele muiden jutteluja. Opetus 2: seuraa paremmin uutisointia palkankorotuksista, koska pieni korotus maksettiin jo huhtikuussa. Opetus kolme: älä oleta ikinä mitään.

Oletanpas!

Aikalisä

Luin irlantilaisen Marian Keyesin kirjoittaman teoksen Aikalisä, jonka Kristiina Vaara suomensi 2018.

Lahjakas Keyes kirjoittaa turhan monien halveksimaa tarinaa naisten maailmasta, mutta surulliset ja murheelliset aiheet ovat teoksissa mukana. Kirja oli kiinnostava, hauska ja täynnä mielenkiintoisia persoonia, vaikka aihe oli mielestäni epämiellyttävä. En lisää mitään pettämisestä.

Maininta naivistitaiteilijasta ilahdutti ja Keyesin Twitter- päivityksessä oli tietoa taiteilijasta: https://twitter.com/mariankeyes/status/794805406606458880?lang=en

Googlaamalla löytyi viehättävä taidemuseo, jossa olisi ilahduttavaa käydä Serbiassa.

http://mnmu.rs/petrovic-dusanka-gb.htm

Aivotaidot

Heli Isomäen ja Nina Uusitalon Aivotaidot (2017) oli kiinnostavaa luettavaa. Toisinaan tuntuu, että meillä kaikilla on liskonaivot, jotka saavat hyökkäämään, pakenemaan tai jähmettymään. Mielestäni sukupuolen mukaan.

Kumpi puoli aivoista ohjaa sinua? Vasen eli järkipuoli, jossa loogisuus, rationaalisuus, objektiivisuus ja kielellinen puoli vaikuttavat? Vai oikea, tunnepuoli, kokonaisvaltaisuuden, aistivuuden, subjektiivisuuden ja ei-kielellisen puolen vaihtoehto? Jälkimmäisessä jyllää kolmiulotteinen hahmottaminen. Pohdin, puuttuuko kyseinen puoli kokonaan, jos ei osaa taskuparkkeerata?

Aivojen huoltamisen vuoksi pitää nukkua riittävästi, syödä monipuolisesti, liikkua ja aktivoida ja rentouttaa aivoja.

Aivohuoltovinkki: aktivoidu fyysisesti 20 minuutin välein. Kävele!

Tulee välttää päihteitä, ylikuormitusta, yksipuolisia virikkeitä, negatiivista stressiä, passiivista käyttöä, vammoja ja sairauksia. Unitutkijoiden mukaan 24 tunnin valvominen vastaa yhden promillen humalatilaa.

Kiusallisessa tilanteessa kukaan ei kysy mitään, kun saa sekä aivoaneurysma- että myeloomadiagnoosit ja leikkaukset ja hoidot alkavat solumyrkkyineen.

Lyhyen ajan sisällä kaksi eläkeikäistä on puhunut minulle ja sanonut ”meidän ikäisemme ihmiset”. Ensimmäinen reaktio: kauhistus. Seuraaava reaktio: aika muuttaa ruokavaliota, liikkua enemmän, meikata, laitattaa hiukset ja pukeutua paremmin. Roskienkeräily on hidasta ja laiskaa etenemistä, koska roskia riittää kiusallisen paljon.

Lisäys, aiheellinen: pitää teipata rypyt sileämmiksi pakkausteipillä.

Arvion mukaan ihmisellä on vuorokaudessa noin 50 000 ajatusta, minkä edellinen esimerkki osoitti. Loput 49 994 ajatusta käytin johonkin muuhun.

Ihmiset unohtavat mitä sanoit, he unohtavat mitä teit, mutta he eivät koskaan unohda mitä sait heidät tuntemaan.

Maya Angelou

Totta. Vuosia sitten tapahtuneet tilanteet palautuvat hyvin mieleen niin hyvissä kuin ikävissä tilanteissa. Sekä omat nilkkiteot että muiden kutaleiden aiheuttamat tilanteet.

Mindfulness

Kun olet epävarma, miten tulisi toimia, hengitä rauhassa kymmenen kertaa.

Elämä

Jos olet masentunut, elät menneessä. Jos olet ahdistunut, elät tulevaisuudessa. Jos olet tyytyväinen, elät tässä hetkellä.

Lao Tzu

Hyvä neuvo etenkin nykynuorille, joista surullisen moni on masentunut ja kiitettävän moni ymmärtää hakea apua tilanteeseen.

Kirjassa on useita harjoitustehtäviä, joiden avulla voi tutkia omaa mieltä, reaktioita ja toimintatapoja. Suosittelen teosta.

83 suolakurkunviipaletta

Omenapuut, koristekirsikat ja hyvälle tuoksuvat valkoiset, lilat ja purppuranväriset syreenit kukkivat. Näin rikotun lasipurkin vierellä kevätkaihonkukkia ja violetteja orvokkeja.

Korkeella puussa vaa-aaris

Luin isästä, jonka kaksivuotias osaa 200 linnun nimet ja tunnistaa lintujen ääniä. Tarvitsen näköjään seurakseni kyseisen kaksivuotiaan, koska tunnistan huomattavasti vähemmän lintuja. Nuori työkaveri oli nähnyt Korkeasaaressa variksia, jotka hän hetkeä myöhemmin muisti kiukkuisiksi hanhiksi. Ehkä vielä pärjään sepelkyyhkytietoineni.

Kilpparitoisto

Syöpähoitovuosieni aikana aloin kerätä roskia lähialueelta, koska arvostan siisteyttä. Näin surullisen videon, jossa merikilpikonnan nenästä kiskottiin pitkää mehupilliä ja eläinparan kuonosta virtasi verta. Mietin vieläkin, olinko kiitollinen kilpikonnaraukkaa auttaneille miehille vai kiukkuinen siitä, että he satuttivat eläintä. Ehkä he olivat avomerellä eikä mahdollisuutta kilpikonnaparan kivuttomaan auttamiseen ollut.

Metsät ja merenpohjat ovat täynnä muovia, mm. Australian kauniit koralliriutat tuhoutuvat ja monet alueet näyttävät sikoläteiltä (pahoitteluni fiksuille possuille), mutta roskaaminen jatkuu.

Läheisen pikaruokaravintolan voisi mielestäni siirtää roskia arvostavalle alueelle. Oletan, että sellaisia on olemassa, koska asuinlueen ohi ajavat heittävät pakkauksia pitkin tienvieriä.

Suklaarusinadilemma

Tänään siivosin lähialuetta ja hämmästelin kerrostalon pihaa, josta keräsin hetken ajan roskia. Taloyhtiössä jollain on tapana pudottaa kahvia täynnä olevia suodatinpusseja ikkunasta pensasaidan taakse. Siivosin pahimmat sotkut.

Menin melskaavien nuorten kanssa samaan bussiin ja siivosin kauempana olevan alueen kaupan luona ja löysin ensimmäistä kertaa maahan heitettyjä suklaarusina-askeja. Oletukseni: kyseisen lajin harrastajat ovat yleensä siistejä, kuten salmiakkien syöjät.

Useita Twix-suklaapatukan papereita oli heitetty maahan. Trendi- vai tarjoussuklaata?

Kurkkunurkka

Siivosin taloyhtiölle menevän käytävän alla ja ihmettelin, mitä Mäkkäriroskien alla oli. Joku ns. yhteiskunnan valio ei pidä suolakurkunviipaleista, joten hän oli heittänyt niitä pariin kohtaan arviolta 83 viipaletta tupakantumppien lisäksi. Mietin hetken ja nypin viipaleet ja tumpit maasta. Roskikselle oli nurkkauksesta matkaa noin 30 senttiä.

Pieni koskelonpoika oli lehtijutun mukaan kuollut syötyään tupakantumpin. Häpeäisin, jos eläin kuolisi oman siivottoman käytökseni vuoksi.

Tölkit on, ei tölkitön

Sain matkalla nostettua maasta ehjän lasipullon ja viisi tölkkiä. Olin tyytyväinen siitä, etteivät tölkit päätyneet autojen litattaviksi. Turhan moni tölkki päätyy.

Kylki

Kiipesin kiven päälle, jotta yltin korkealla oleviin roskiin, kivi heilahti ja kylkiluuni iskeytyivät kiviaitaan. Ei käynyt juuri kuinkaan, joten asetin kiven parempaan kohtaan ja yletin sateessa kastuneeseen t-paitaan, jonka nostin roskapussiin. Vaatteen vieressä oli kuusi muovipussiin pakattua koiranjätettä. Ihmiset ovat niin viehättäviä.

Käyttämättömiä koiranjätepusseja löysin kymmenen. Ilmeisesti on vaikeaa sekä taluttaa koiraa että pitää kädessä pusseja, koska niitä oli suuri määrä roskina.

Jätesäkillinen

Kolmen tunnin aikana keräsin yhteensä neljä pussillista roskia. Nostin autohallin metallirappusten alle jätetyt kaljalaatikot roskapussien kanssa jätesäkkiin, jonka jätin bussipysäkin roskasäiliön viereen. Pari aiempaa roskapussia olin saanut tungettua roskapönttöihin.

Ikisotkua

Palasin bussilla kotiin ja katsoin siivottomia alueita, jolta hiljattain keräsin suuren määrän roskia. Hankala tilanne, kun roskaajia on valtavasti ja meitä siisteydestä pitäviä on huomattavasti vähemmän.

Kurja syöpäloinen

Siivosin syöpähoitovuosieni aikana, koska tunsin olevani kurja loinen, kun Kunnon Työssäkäyvät Kansalaiset joutuivat elättämään minua. Ajattelin, että osallistuin edes jollain tavoin yhteiskunnan toimintaan, vaikka usein heikotti ja/tai huimasi.

Työhön palattuani kerään roskia, mutta ehkä minun pitäisi ryhtyä roskaajaksi, kun olen palannut kunnon kansalaiseksi? Elämä on haasteellista, kun on liudoittain päätöksiä tehtävänä.

Minun olisi järkevintä tehdä iltaisin jotain, josta ”palkka” olisi enemmän kuin 85 senttiä kolmen tunnin työstä.

Hyvää palautetta

Kuulin että olin saanut töissä hyvää palautetta useilta asiakkailta. Mukavaa, etten ole vain aivoton idiootti, jolle voi karjua.

Linnanmäelle?

Perjantaina olisin päässyt työkavereiden kanssa tiimipäivää viettämään Linnanmäelle, mutta olin ehtinyt sopia muuta menoa.

Töistä lähtiessäni satoi, tuuli ja lämpötila olin noin yhdeksän astetta. Olin hyvin tyytyväinen siitä, etten päätynyt palelemaan huvipuistoon, vaikka seura olisi ollut hauskaa.

Huvituksia?

Torstaina kävin hammaslääkärissä ja pari lohjennutta paikkaa korjattiin. Puudutukset ovat turhia, mutta inhoan hampaan ympärille tungettavaa metriisinauhaa, joka pureutuu ikeneen. Tarkastusaika hammaslääkärissä on kesäkuussa, joten olin tyytyväinen siihen, että lohkeamat paikattiin ensin. Hematologisen poliklinikan paastolabra on muutaman viikon kuluttua ja heinäkuussa menen suuhygienistille.

Kaipaan aikaa, jolloin suunnitelmat tarkoittivat jotain muuta kuin labra- tai lääkärikäyntejä. No, lyhyt loma lähestyy ja tiedossa on matka sukujuhliin.

PS Pidän vääryytenä sitä, etteivät sukujuhlat ole Lissabonissa.

Remontti ja rhodoja

Olen nyt jo pöyristynyt siitä, että lähikirjasto menee remonttiin ja suljetaan ainakin vuodeksi. Pitääkö lukea uudelleen omien kirjahyllyjen kirjoja remontin aikana vai joudunko hakemaan varaamani kirjat kaukaisista kirjastoista? Äärettömän traumaattinen tilanne.

Onneksi Haagan rhodopuistossa voi pian ihailla alppiruusuja ja atsaleoja, joista osa jo kukkii.

Downton Abbey -elokuva syksyllä 2019!

On jonoa pidellyt

Kävin tällä viikolla Silmäklinikan Sarveiskalvo- ja etuosakirurgian yksikössä, jossa lääkäri myöhästyi vain puolitoista tuntia.

Silmäklinikka on jo vuosia ollut paikka, jossa saa vietettyä arvioni mukaan puoli turhauttavaa päivää. Tunnen suurta myötätuntoa henkilökuntaa kohtaan, joka joutuu selittämään usein iäkkäille ja kivuista kärsiville asiakkaille pitkät jonot. Onneksi olin terveenä paikalla.

Aikani oli yhdeksältä aamulla, joten menin paikalle varttia ennen ja ilmoittauduin ala-aulassa.  Minut ohjattiin viidenteen kerrokseen, jonne menin poikkeuksellisesti hissillä. Hissin ovi oli niin raskas, että oven työntäminen auki oikeassa kerroksessa tuntui tavoitteelta.

Osasto oli remontoitu. Odotustilassa oli paljon ihmisiä, joten tartuntoja pelkäävänä odotin vastaanotolle pääsyäni syrjemmällä. Siirryin yhdeksän aikoihin odotustilaan.

Puoli kymmeneltä hoitaja haki minut pienempään odotustilaan odottamaan vastaanotolle pääsyä. Keskustelin reumaa ja Sjögrenin syndroomaa sairastaneen eläkeläisrouvan kanssa mm. autoimmuunisairauksista ja silmäongelmista. En yleensä ole sairaalajuttelija, mutta tietenkin vastaan, jos minulle puhutaan.

Hoitajat ja lääkärit vaelsivat pienen tilan kautta huoneisiin ja me istuimme ihmettelemässä, koska pääsemme vastaanotolle. Ihmettelyaikaa oli minulle varattu puolitoista tuntia ja mm. nivelkivuista kärsineelle rouvalle ”vain” tunti.

Pääsin vastaanotolle, jossa vanhempi mieslääkäri pyysi anteeksi myöhästymistä ja kertoi, ettei hän tiennyt, missä hänen olisi pitänyt olla. Muistelin haikeana vanhoja hyviä aikoja, kun sihteerit ja vastaanottoapulaiset opastivat hajamielisiä lääkäreitä ja taluttivat heidät oikeaan huoneeseen. Huoneessa oli kaksi hoitajaa eli oletukseni mukaan hoitaja ja harjoittelemassa oleva hoitaja.

Seuraavaksi lääkäri näki aiheelliseksi ilmoittaa, että vahingoitan silmiäni silmätippoja tiputtamalla ja aiheutan itselleni silmätulehduksen. Totta, minulla oli vuosi sitten silmätulehdus eli hän oli oikeassa näiden lähes seitsemän vuoden aikana eli silmätulehduksia on ollut ihan tulvimalla. No, ehkä niitä oli joskus aiemminkin, mutta NS. keljuilu sapetti.

Tilanne voisi olla toinen, jos hän eläisi minun elämääni, jossa joudun käyttämään 25 silmätippapipettiä päivässä. Käsien desinfiointi ei yleensä onnistu ja minulla on Minigrip-pussissa mukana liuta avattuja silmätippapipettejä. Avaan pipetit mieluummin kotona pestyillä ja puhtailla käsillä kuin likaisilla, joten olen kehittänyt minulle toimivan ratkaisun.

En ehkä aloittaisi keskustelua potilaan – tai asiakkaan – kanssa noin, jos olisin PUOLITOISTA tuntia myöhässä. En tietenkään kiinnittänyt aikaan juuri mitään huomiota, kun minun olisi pitänyt olla töissä ja jokainen hetki Silmäklinikalla veisi minulta työaikaa. Oli noloa olla pitkään kipeänä ja nyt jouduin käymään tutkituttamassa kuivia silmäni, joissa on kroonista käänteishyljintää allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Lääkäri ilmoitti, että silmissäni on kosteutta. Olihan niissä, koska olin juuri lisännyt Oculacia. Silmäni olivat kunnossa.

Listasin jälleen tipat, joista ei ole apua. Tämäkin silmälääkäri tarjosi Thealoz Duo – tippoja eli lääketehtaan myyjä on saanut useamman lääkärin uskomaan, että tipoista on apua. Harmi, ettei niistä ollut minulle mitään hyötyä. Kerroin käyttäneeni Ikervis-silmätippoja niin pitkään, etteivät tipat enää kirvelleet. Harmi, ettei niistä ollut apua, kuten joillekin potilaille. Kyllä, olen kokeillut geelimäisiä Kelan korvaamia tippoja, jotka eivät sopineet. Olisi mukavaa, jos saisin täyttää No can do – lomakkeen etukäteen, jotta samaa keskustelua ei käytäisi joka vastaanotolla.

Kerroin, että mietin lääkäriaseman ulkoportaille mätkähtämiseni jälkeen parina päivänä näkemiäni lasiaisia. Näen niitä toisinaan, kuten useimmat vanhemmat ihmiset, mutta kaatumisen jälkeen silmissäni vilisivät haileammat ja tummemmat pilkut useamman päivän ajan. Näkö ei muuttunut, joten en pelännyt verkkokalvon irronneen. Lääkäri tutki silmäni pitkän pumpulipuikon avulla eli istuin tuolissani ja hän työnsi tutkimuslaitteen eteeni. Laitoin leukani telineeseen, nojasin otsani ohjattuun kohtaan ja lääkäri tuijotti silmiini. Olen liian lyhyt laitteeseen, joten joudun aina kurottelemaan, jotta istun oikeassa asennossa.

Silmälääkäri päätti, että silmiini laitetaan pupilleja suurentavat tipat, jotka hoitaja lisäsi viereisessä huoneessa. Vanhempi rouva istui edelleen odotustilassa, joten toivoin, että hän pääsee minun jälkeeni vastanotolle ja huomasin myöhemmin, että hän pääsi. Kysyin hoitajalta, kauanko odotan pupillien suurenemista ja vastauksena oli 15–30 minuuttia ja minun kannattaisi istua lähellä huonetta. En hetkeäkään olettanut, että pääsisin niin pian takaisin vastaanotolle. Vaelsin hyvin ruuhkaiselta käytävältä yskättömämpään ala-aulaan.

Silmäklinikan kahvio oli remontissa 6.5. saakka, joten kirjoittelin viestejä alakerrassa. Reumaa sairastavalla rouvalla oli ollut lyhyt vastaanotto, joten näin hänet uudelleen. Hänellä oli kaulassaan kaunis kultainen ketju, joten varoitin häntä kaduilla liikkuvista korurosvoista. Joltain hänen ystävältään oli viety koru, mutta ei rosvojen kanssa tarvitse edes jutella, jos he haluavat ryöstää arvoesineitä. Toivotimme toisillemme hyvää vointia.

Palasin odotustilaan, jossa istuivat eläkkeellä oleva äiti ja hänen tyttärensä. Aulaan tuotiin pyörätuolissa vanhempi mies, joka näytti söpöltä tontulta. Hän istui selin meihin ja kysyi, mikä päivä tänään on? En heti huomannut, että hän puhuu meille, koska olen tottunut kovaäänisiin matkapuhelinräpättäjiin. Lopultakin sain käytettyä kuvaavaa sanaa räpättäjä! Mies toisti kysymyksensä, joten kerroin päivän ja hän kiitti tiedosta. Hoitaja kävi katsomassa silmieni suurentuneita pupilleja ja odotus jatkui. Hyvä tietenkin, että useampi pitkään odottanut potilas pääsi vastaanotolle. Kerroin kahviosta puhuneella äidille ja tyttärelle, että kahvio on remontissa, jotta he eivät suotta suunnista alakertaan.

Noin 45 minuutin odottelun jälkeen pääsin takaisin vastaanotolle. Hoitaja pudotti silmiini puuduttavia tippoja ja lääkäri pyysi minua katsomaan ylös, alas, oikealle ja vasemmalle. Silmissäni ei onneksi ollut mitään ongelmia, joten hän pyysi soittamaan, jos vielä näen lasiaisia.

Tutkimuksen jälkeen lääkäri määräsi minulle kortisonitippoja, joiden käyttöä voin kokeilla. Toivottavasti kyseisistä tipoista on jotain hyötyä. Vastaanoton jälkeen odotin käytävällä, että hoitaja tuo minulle reseptin ja tiedon seuraavasta vastaanotosta. Sain hetken kuluttua lapun, jossa aikani oli syyskuussa klo 10:30. Pyysin, että saan klo 8 olevan ajan, koska työn kannalta aika on hankala. Puolitoista tuntia myöhästyneen lääkärin päätöksen mukaan en saanut, joten soitan myöhemmin Silmäklinikalle ja pyydän sekä ajan että mielellään myös lääkärin vaihtamista. Sain vielä työpaikkaa varten lapun, koska vietin Silmäklinikalla kaksi ja puoli tuntia.

Laitoin aurinkolasit silmiäni suojaamaan ja bussimatkan jälkeen pääsin töihin jo klo 12:20. Onneksi minulla oli plussaa saldossa. Avasin tietokoneen ja lähdin lounaalle.

Hyvä, etteivät näkemäni lasiaiset olleet haitallisia, mutta muuten käynti tuntui turhalta rahanmenolta happaman lääkärin tutkittavana. Suosikkini Silmäklinikalla on ollut superystävällinen ja taitava mies, joka muistaakseni toimi ylilääkärinä Lauttasaaren silmäsairaalassa.

Koivut jo lehtii

Terve Suomeni maa. Lämpimien huhtikuun päivien vuoksi koivuissa on jo yhtä isot lehdet kuin äitienpäivänä, joten olen hyvin tyytyväinen.

Kohta on vappu, jolloin voi ostaa teekkarien hauskana pitämää Äpy-lehteä.

Äiti piti mieskuoron esityksistä, joten monena vuonna kävimme vappuaamuna kuuntelemassa laulua, jossa ilmassa leivokset leikkiä löivät.

Ullanlinnanmäellä olen tietenkin käynyt, mutta vappujuopottelu ei ole koskaan kiinnostanut enkä enää mene Havis Amanda – ryysikseen palelemaan tai käytä hassua lakkia.

Magnolia ja viitasammakko

Kaisaniemessä kukkivat jo magnoliat, joten aika suunnata magnoliatarkastusretkelle Viikin arboretumiin ja jatkaa sammakkolammelle kuuntelemaan viitasammakoiden haukuntaa.

https://www.myhelsinki.fi/fi/n%C3%A4e-ja-koe/luonto/vanhankaupunginlahti-lintukeidas-keskell%C3%A4-helsinki%C3%A4

Koetilan lehmät la 4.5.2019, kirmaushetki klo 11:10

Viikin koetilan lehmät kirmaavat laitumelle lauantaina 4.5. klo 10–13 eli reippaat isykät ja äitykät ajavat jälleen letkana laitumien lähelle kävelyteitä pitkin. Oi niitä kaukaisia aikoja, kun lapset ja aikuiset jaksoivat vielä kävellä jopa kilometrin verran.

Busseilla 78, 57, 506 ja 550 pääsee kätevästi laitumien lähelle.

Taidetta

Kutsu minua nimelläsi              André Aciman

Ihastuin elokuvaan, pidin englanninkielisestä teoksesta ja lainasin Antero Tiittulan viehättävästi suomentaman tekstin, jossa Elion ja Oliverin elämä Italian auringossa avautui uudelleen. Kirja on kaunis rakkaustarina kahdesta nuoresta miehestä, yliopistoprofessorin 17-vuotiaasta pojasta ja 24-vuotiaasta amerikkalaisesta yliopisto-opiskelijasta, joka viettää useita viikkoja Elion perheessä hedelmätarhojen keskellä.

Epäröinti, rakkaus, läheisyys, musiikki, kirjallisuus ja perheen tärkeys korostuivat teoksessa, samoin ihastuminen, suhteen kehittyminen, naapurin pikkutytön kohtalo, uiminen ja miesten tapaaminen vuosia myöhemmin Yhdysvalloissa. Haikean kirjan luettuani uskoin jälleen rakkauteen ja hyvyyteen maailmassa.

Aciman esiintyy 17.–18. toukokuuta 2019 Helsinki Lit – festivaaleilla Savoy-teatterissa.

Oodi

Helsingin Sanomien Oodi-kirjastoon on mennyt yllättävän suuri rahasumma, koska kirjastossa on mm. vakituinen siivooja. Hyvä päätös, koska kaunis kirjasto oli yllättävän epäsiisti jo alkuvaiheessa hiekan ja soran rahistessa lattioilla.

The Queen’s Corgi – Official Trailer

Mm. presidentti Trump pääsi mukaan esittelyfilmiin.

Skillojen keskellä ja yleistä pahuutta

Kävimme pitkäperjantaina ihailemassa Talvipuutarhan kukkia, kuten hyvin moni muukin. Puutarhan pihalla kukkivat krookukset ja pääsiäisliljat.

Yleisölle suljetun alueen rinteissä kukoistivat siniset skillat.

Vastaanotossa oli kakkupöytä, joten osa vierailijoista osti täytekakkupalat. Talvipuutarhassa on useita pöytiä, joissa voi syödä joko omia eväitä tai kasvihuoneessa (harvoin, luulisin) myytäviä tuotteita.

Kasvihuoneessa kukoistivat moniväriset orkideat, perunanarsissit, orvokit, erilaiset mehikasvit ja mm. violetit hyasintit.  Kauniit kukat, joita ei voi voimakkaan tuoksun vuoksi ottaa jouluna kotiin. Hennoin tuoksu on lukemani mukaan valkoisessa hyasintissa.

Elämä olisi ehkä helpompaa, jos rakastaisi kodin ”raikasteita” eli kauhulle haisevia kukkaistuoksuja, autoihin myytäviä ”tuoksuvia” kuusia ja kestäisi monien pesuaineiden karmean löyhkän. Puhdas tuoksuu puhtaalta, eikä haise pesu- tai huuhteluaineilta.

Hanami su 19.5.2019, Roihuvuori

Pensaissa on jo suuret lehdet, leskenlehdet, valkovuokot ja onnenpensaat kukkivat ja päivä päivältä luonto näyttää paremmalta.

Pian lähistöllä kukoistavat vaaleanpunakukkaiset kirsikkapuut. Hanamia juhlitaan Roihuvuoressa sunnuntaina 19.5.2019 klo 12–18:30.

Vältän ihmismassoja myös ulkona, joten käyn aina ennen juhlia ihailemassa viehättäviä kukkia.

Universal Stone

Olen kuurannut kylpyhuoneen kaakeleiden saumoja erilaisilla pesuaineilla, mutta edes rautakaupan järeät tuotteet eivät tuntuneet tepsivän. Höyrypesurilla sai kätevästi puhdistettua lattiaa, mutta saumat näyttivät epäilyttäviltä. Muistin kaapissa olevan Universal Stone -purkin ja pesin laattasaumoja sienellä levittämäni hajustamattoman ja myrkyttömän tökötin ja kaakeliharjan avulla. Toimii!

Muiden sairauksiin reagoiminen

Luen edelleen useita syöpäpotilaspalstoja, koska myeloomasta paranemisestani huolimatta oletan, että sairaus palaa minun jossain vaiheessa. Ei pitäisi olettaa.

Törmäsin jo edesmenneen potilaan kirjoituksiin. Hän oli muille sairastuneille vihainen, koska edes allogeeninen kantasolusiirto ei parantanut häntä. Muilla oli hänen mielestään vain mitättömiä pikkuoireita, mutta hän ilmoitti olevansa todella sairas.

Ymmärrän, että tilanne oli hänelle surullinen ja vaikea, mutta en ymmärrä muiden potilaiden katkeraa syyllistämistä. Jokaisella sairastuneella on omat oireensa ja murheensa, koska kyse on parantumattomasta syövästä, jota onneksi voidaan hoitaa nykyisin monilla eri lääkkeillä.

Eihän hän edes tiennyt muiden tilanteista, koska monet sairastuneet kirjoittavat vain joistain sairauteen liittyvistä oireistaan. Osalla syynä on se, etteivät he halua pelotella muita omalla tilanteellaan.

Ferritiini

Keskustelupalstoilla herjattu ferritiini tuntuu olevan tietämättömien kriitikkojen suosittuna puheenaiheena. ”Kenelläkään ei ole mitään ongelmia ferritiinin kanssa ja syynä alhaisiin arvoihin ovat vain laiskuus ja hyvin todennäköisesti yleinen pahuus jäkätijäkätijäkäti.” Yleisen ja erityisen pahuuden tietenkin allekirjoitan.

Varastoraudan puutteesta kärsii yli 10 prosenttia naisista ja yli kolme prosenttia miehistä. En usko, että aiheesta tietämättömiä on noin 85-87 prosenttia. Hehee!

Nuorempana sain bussipysäkeillä ja rautatieasemilla ympärilleni selittämään liudan höperöitä ja juoppoja, jotka luulivat minua hämäävien kasvojeni perusteella kiltiksi ja mukavaksi. He erehtyivät pahasti. Vanhenemisen etuna on, että saa olla kaikessa rauhassa.

Vuosia sitten kävimme sisareni kanssa katsomassa isovanhempia kahdessa eri sairaalassa, koska toinen oli vaikeassa verisuonileikkauksessa ja toinen oli hoidossa sydänoireittensa vuoksi. Täydessä junassa oli kärttyisä ikähenkilö, joka olisi halunnut kipeän jalkansa vuoksi pitää itsellään neljä paikkaa. Teimme pitkää päivää ja isovanhempien tilanne huoletti, joten rohkenimme istua mummelin viereen. Puhuimme matkalla sairaalakäynneistä ja vihainen neiti tai rouva tuijotti meitä pistävästi koko matkan ajan. Lähtiessämme hän tokaisi, että näköjään RAHVAS matkustaa junassa. Olin niin häkeltynyt, että vain tuijotin häntä. En tietenkään voinut sanoa ikäilkiölle mitään. Nyt tähtään siihen, että mitä enemmän ikää tulee, sitä varmemmin puhun muista matkustajista rahvaana. Ehkä.

Pitkien syöpähoitojeni jälkeen ferritiiniarvoni oli enää 19 mikrogrammaa litrassa, vaikka arvon pitäisi ylittää 100. Hematologit eli verisyöpälääkärit huolestuivat tilanteesta, joten suolistoni magneettikuvauksen jälkeen syön rautalääkettä ja B12-vitamiinia ja toivon arvon nousevan, koska olen naurettavan väsynyt. Minulla ei onneksi ole suolistosyöpää.

Pitkään kestänyt flunssa-, poskiontelotulehdus- ja mononukeloositilanne sotki rautalääkkeen ottamista, koska sain antibioottikuurin. Kaksi vatsaa sekoittavaa lääkettä oli liikaa, joten luovuin tilapäisesti rautalääkkeistä.

Jääpalojen syöminen on ilahduttavaa ja voi liittyä alhaiseen ferritiiniin. Ooh, jääpalat ovat hyviä!

Raudansaantia voi parantaa juomalla aterian yhteydessä mehua tai syömällä vitamiinivalmistetta. (HS 26.11.2018). Minulle tulee talvella appelsiinihimo ja joka kevät hillitön hinku juoda appelsiinimehua. Väitin aiemmin, että kyse oli piristävän oranssista väristä, mutta ehkä alhainen ferritiini sai aikaan reaktion? Mielestäni teoriani on melko hyvä.

Keski-ikä, vuosien syöpähoidot ja rankka lääkitys varmasti väsyttävät, mutta ehdin jo huolestua siitä, etten eläimistä pitävänä muistanut työkaverien koirien rotuja.  Kyse oli nolosta – ja tietenkin täysin kuvitellusta – ferritiinipöperöpäisyydestä.

Uskonto

Heinäkuussa 2018 helsinkiläismiehistä alle puolet kuului kirkkoon ja naisista alle 60 prosenttia. Maahanmuutto muuttaa tilannetta.

Monilla syöpäforumeilla on toivomus siitä, ettei uskonnosta puhuta, koska puhe voi loukata osaa kirjoittajista. Olen syntynyt uskovaiseen perheeseen ja kuulun edelleen kirkkoon, mutta ymmärrän kirkkoon kuulumattomien tai kirkosta eronneiden tilanteen erittäin hyvin. En ole koskaan pitänyt ns. miekkalähetyksestä tai pakanoille uimahousuja ja Raamattu -tyylistä, koska jokaisella on oikeus uskoa mihin lailliseen haluaa.

Useista palstan pitäjien esittämistä ohjeista huolimatta osa tuo uskoaan julki todella paljon. Minun on vaikea ymmärtää tilannetta, koska kyse on SYÖPÄpalstoista, ei uskonnolliseen keskusteluun liittyvistä palstoista.

Olisi varmaan kätevämpää, jos uskonnosta kirjoittavat kaveeraisivat keskenään esimerkiksi Facebookissa ja kirjoittaisivat syöpäpalstalla syöpään liittyvistä asioista.

Pahimpia oli näkemäni kirjoitus, jossa joku oli häätämässä uskontokirjoituksista pahastuvia syöpäpalstalta. Kyseessä EI ole uskonto-, vaan syöpäpalsta.

Luin aiemmin kirjoituksen, jossa ”hurskas” kristitty näki aiheekseen haukkua toisen uskonnon edustajan syöpäpalstalla. Oli kiusallista lukea roskalehtityylisiä paasauksia politiikasta tai raivoavaa suhtautumista muihin uskontoihin tai homoseksuaaleihin. Miksi ihmeessä kahden aikuisen välisen suhteen pitäisi kiinnostaa muita ihmisiä?

Tietämätön, häijy ja valistumaton saa tietenkin olla, mutta muut pitää säästää omalta tietämättömyydeltä esimerkiksi 10 vuotta sitten kirjoitetuissa blogikirjoituksissa, joissa kehotetaan viheliäisiin rikoksiin.

Onneksi pahimpia raivoajia ja räyhähenkiä ei tarvinnut seurata Facebookissa, vaan heidät pystyi estämään.

Jollain palstalla kirjoitti vihainen vanha mies (jännittävää, että sukupuoli yhdistää kirjoittajia), joka luuli tietävänsä kaikesta kaiken ja puuttui jatkuvasti muiden teksteihin tietämättä asiasta yhtään mitään. Rasittavaa käytöstä.

Valtaosan rikoksista tekevät miehet, vankilat ovat täynnä miehiä ja sodissa riehuvat miehet. Harmillista, miten testosteronin aiheuttama aggressiivisuus näkyy niin monissa asioissa.

Toisaalta en tunne olevani mukava ihminen, kun haluaisin Isis-retkeilijöiden jäävän nykyisille asuinalueilleen ja toivoisin ”ystävällisesti”, että ihmisten ja historiallisten rakennusten kimppuun julmalla tavalla käyneet taistelijat tuomittaisiin Hammurabin lailla eli mitä muille teit, sen koet myös itse. Ratkaisuni on kaikkea muuta kuin humaani, mutta kauhujuttuja lukeneena näen oikeudenmukaisena, että jokainen maksaa siitä, miten on muita kohdellut.

Lopuksi oma ystävällinen ja huomaavainen neuvoni, joka ei liity millään tavalla syöpähoitoihin, yleis- tai erityiskriminaaleihin tai politiikkaan: puolison pettäminen on ala-arvoista. Erotkaa ensin ja aloittakaa vasta eron jälkeen uusi suhde.

Ravintola Karl Johan, Yrjönkatu 21

Kävimme eilen syömässä ravintola Karl Johanissa eli sain syntymäpäivälahjani etukäteen. Kiitos, M!

Alkuruoiksi valitsimme lipstikkakeiton (pyysin pekonitta, koska possut ovat fiksuja) ja vorschmackin, pääruoaksi otimme päivän tuoreen kalan eli taimenen, perunoita ja tryffeleitä ja parsaa hollandaisekastikkeessa. Kastike oli hyvää, mutta söin vain pienen määrän. Olen huono hollandaisekastikkeisti, joka on melkein sana. Olin iloinen siitä, että kauniissa annoksessa oli sekä vihreä että valkoinen parsatanko, koska suosin vihreää. Jälkiruokana oli suklaamarkiisia ja mandariinisorbettia (ooh!) ja omenapiirakkaa, kuusijäätelöä ja marenkia. Sain napsia marengit ystävän lautaselta eli tapaaminen oli sekä keskustelun että ruoan puolesta erinomainen. Karl Johanissa osataan kokata ja tarjoilija oli hyvin ystävällinen. Yllättävän paljon ihmisiä käveli pitkin Yrjönkatua eli Helsinki ei ollut niin autio kuin olisi voinut suljettujen ravintoloiden perusteella päätellä.

Harkitsin alkuruoaksi tartar-pihviä, jota aiemmin rakastin. En tiedä, onnistuisiko syöminen enää, koska syön hyvin vähän punaista lihaa. Pitäisi syödä enemmän jo – kuvittelemani, hehee – ferritiiniarvon vuoksi.

Kävelimme, ts. lämmittelimme rautatieasemalle Forumin kautta, joten pääsimme ihailemaan Silmälasikeskus Forumin huikeita silmälaseja Kukontorilla. Ainakin aiemmin silmälasit ostettiin yksittäiskappaleina Ranskasta ja jo huikeiden lasien sovittaminen oli hauskaa.

Suonenveto

Herään aina välillä siihen, että oikeassa pohkeessa on viheliäinen suonenveto. Luin, että suonenvedot yleistyvät vanhetessa ja etenkin yli 50-vuotiailla on suonenvetoa. Jalan venytteleminen auttaa, mutta kipu on inhottava. Nestettä pitäisi juoda riittävästi, mutta juon nyt jo niin paljon, että suurempi nestemäärä olisi farssi. Suolatasapaino pitää säilyttää. Pitäisikö laittaa muutama merisuolakide suuhun ennen nukkumaanmenoa? Hmm. Jalkojen venyttely ennen nukkumaan menoa voi auttaa ja kipu saattaa olla lievempi. Magnesium mahdollisesti auttaa, joten pitänee kaivaa magnesium-purkki esille. Magnesiumarvoni olivat jossain vaiheessa niin korkeat, että magnesium kiellettiin kokonaan.

Opiaatit, efedriinit ja muut kodeiinit

Helsingin Sanomissa oli jälleen kirjoitus siitä, kuinka osa jää heti koukkuun kipulääkkeisiin. Siinä vaiheessa, kun kivuista kärsiviä syöpäpotilaita estetään saamasta tehokkaita ja toimivia kipulääkkeitä, menen kiljumaan Eduskuntatalon portaille. En enää tarvitse vahvoja kipulääkkeitä, mutta ymmärtääkseni portailla kiljuminen on oikea paikka.

Mm. mononukleoosia hoitanut lääkäri oli harmissaan siitä, että vahvoja kipulääkkeitä myönnettiin myös lievempiin kipuihin, joihin niitä ei pitänyt määrätä.  Lähes kaikilla on netti, joten luulisi, että ihmiset tutkisivat saamiaan lääkkeitä ja perehtyisivät haittavaikutuksiin. t. Lyricaa en koskaan hakenut

Toisaalta valtaosa ei jää koukkuun lääkkeisiin eikä meditaatioista jne. ole välttämättä mitään hyötyä kivun taltuttamisesta. Eiväthän kaikki edes Suomessa juo alkoholia ja yhä harvempi polttaa tupakkaa.

Pidän edelleen itseäni onnekkaana, koska pahoinvointireaktioiden vuoksi mikään vahva kipulääke (yök), alkoholi (pahaa, haisee, tyhmentää) tai tupakka (pahaa, haisee) eivät koukuttaneet.

Kodeiini- ja efedriinipitoista yskänlääkettä käytin kovan yskän taltuttamiseksi, en huvitteluna.


Plastiikkakirurgille

Ystävällinen lääkäri katsoi otsassani olevaa paranemassa olevaa ruhjetta, jota ei koskaan tikattu tulehdusriskin vuoksi. Hän ehdotti, että korjautan otsaan jäävän jäljen plastiikkakirurgilla.

Elämme selvästi eri finanssitaloudellisessa todellisuudessa, koska en ikinä korjauttaisi hieman ruhjoutunutta ikänaamaani plastiikkakirurgilla.

Suurin syy on raha eli käyttäisin kyseiset eurot, jos niitä olisi, mieluummin kotiin ja matkustamiseen. Unelmamaailmassa matkustaisin Reykjavikin kautta Bostoniin ja pääsisin ihailemaan Harvardin yliopistoa joko kirsikkapuiden kukkiessa tai syksyn värikkäiden lehtien aikaan.

Kun pidän Englannista, niin käsittääkseni minun kuuluu pitää myös Uudesta-Englannista. Merenrantaa, viehättäviä majakoita, kauniita rakennuksia ja erittäin kiinnostava historia, vaikka napostelijahait hieman hirvittävät.

Mahdollisesti ostan apteekista jotain voidetta tai öljyä, joka edistää otsakuopan paranemista.

Tehokas yskälääke, tehokas yskälääke!

Aerobec Autohaler -inhalaatiosumuteliuoksesta tuntuu olevan hyötyä pitkäaikaisen yskän hoidossa. Ottaminen on surkuhupaisaa, koska minua yskittää sekä sumutteen käyttö että suussa oleva lääke, mutta yskä tuntuu hyytyvän sumutteen jälkeen. Lääkäri selvästi tiesi, mitä hän minulle ehdotti.

Pakkaus maksoi alle 21 euroa eli inhimillisen vähän. Tuntuu turhauttavalta ostaa vuodesta toiseen kalliita lääkkeitä, joita ei voi käyttää, koska ne eivät sovi minulle. Hyvänä esimerkkinä olivat monet kipulääkkeet.

Vien rahat mielelläni Yliopiston Apteekkiin. Apteekkareilla menee erittäin hyvin, vaikka en tue heitä lääkeostoillani. Kannattaa suositella lapsille proviisoritutkintoja ja apteekkareiksi hakeutumista.

Mukava farmaseutti neuvoi, että Apteekkariliiton sivulla on videoita, joissa neuvotaan inhalaattorien käyttö. Löysin maininnan videoista Apteekkariliiton sivulta, mutta hakutoiminnolla en löytänyt mitään. Kyllästyin etsimiseen ja luin lääkkeen tuoteselosteen, joka pitää (ts. pitäisi) aina lukea. Opasteesta ja kuvista oli apua.

Kuoreet

Ostin kissoille kuoreita, jotka pakastin ja tarjosin niille jo yhden erän, joka melkein viehätti kissoja. Ongelmana oli, että kalat haisivat kammottaville ja haju ei kadonnut edes kissankupit pesemällä tai tuulettamalla.

Kerrassaan kaamea katalien kuoreiden kosto.

Mrs Wilson, Areena

Jos haluat nähdä käsittämättömän ja ikävä kyllä todellisen tarinan brittinaisen elämästä, niin suosittelen kolmiosasista minisarjaa Mrs Wilson Areenalla.

Jos sinusta tuntuu, että kaikenlaista outoa sattuu ja tapahtuu elämässä, niin sarjan jälkeen huomaat elämäsi olleen rauhallista ja tasapainoista.

SKAM, Ranska

Jos olet henkisesti noin 16-vuotias, niin Ranskassa kuvattua SKAMia voi seurata YouTubelta. Eräs tuntemani henkilö teki niin, koska Lucas ja Eliott ovat niiiiin nättejä.

Kirjasto

Lainasin laillistetun ravitsemusterapeutti Reijo Laatikaisen kirjan Pötyä pöydässä Älä usko kaikkea mitä ravinnosta sanotaan, joka on Kirjapajan julkaisu vuodelta 2018.

Jos pelkkä höpsismi ja/tai mutuhoidot eivät kiinnosta, niin suosittelen teosta.

Aloitin lukemalla kasvisraudasta, koska minua aikoinaan huvitti (anteeksi) sairaanhoitaja, joka kehotti syömään persiljaa parantaakseni hemoglobiiniarvoa. Kirjan mukaan sadassa grammassa persiljaa on rautaa lähes 3 mg eli lähes 20 prosenttia naisen päivittäisestä raudantarpeesta. Upeaa! Toisaalta 100 grammaa tarkoittaa 50 ruokalusikallista. Hehee!

Kirjoittaja mainitsee myös surkuhupaisan veriryhmädieettikirjan, jonka lainasin ja jolle nauroin. Miljoonatulot kirjoittajalle ei yhtään mistään, mutta tulipahan kirjoitettua jotain.

Minun pitää pyrkiä vastaavaan. Keltainen väri on kaunis, parantava ja aurinkoinen, joten suosittelen väriä vaatteissa, leikkokukissa ja sisustuksessa. Tarkemmin kaiken mahdollisen parantavasta aiheesta voit lukea kirjassani, jota myydään 67,90 eurolla, jäsenhintaan 60 eurolla tai 130 eurolla, jolloin kirjassa on mukana kuivattu keltainen kukka, joka on tietenkin paranemisen symboli.

Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta

Mikko With

Myllylahti 2019

”Kaunistelematonta tekstiä kahdeksan vuoden ajalta kolmen alaikäisen lapsen äidistä, joka sairastui rinta- ja munasarjasyöpään.” Kirjoittajana on aviomies, joka menetti vaimonsa ja jäi huolehtimaan lapsista ja kirjassa on katkelmia Tiinan blogimerkinnöistä.

vasenrintanijamuutasairasta.blogspot.com

Kenenkään ei pitäisi koskaan sairastua vakavasti ja toivoisin, että ainakin nuorien lasten vanhemmat säästettäisiin viheliäisessä tautibingossa. Heidän ei ole aika lähteä eikä yhdenkään lapsen pitäisi menettää vanhempaansa tai vanhempiaan.

Kukkia

Koskenrannassa bongasin lumikelloja, mutta yhtään leskenlehteä en ole vielä nähnyt.

Aurinko lämmittää (muistathan ostaa älyttömän kallis värikirjani, jonka nimeä melkein mietin vielä!), joten kevät lähestyy ilahduttavasti.