Keraamiset koivuklapit

Janette

Kuulin, että lähikaupassa vuosia työskennellyt, erittäin ystävällinen ja kiireittensä keskellä asiakkaiden kanssa jutellut myyjä oli vaihtanut työpaikkaa.

Matkustin uuteen myymälään toivottaakseni hänelle hyvää joulua. Pidin hänestä, koska jaksoin raatokunnossa raahautua vain lähikauppaan. Hän oli aina mukava ja hyvin huomaavainen ja auttavainen kaikkia asiakkaita kohtaan.

Varmistin hänen nimensä ensin lähikaupasta, koska minulle hän oli ”pitkä, pitkähiuksinen ja erittäin mukava myyjä”.

Ostin uudessa liikkeessä jouluomenoita (tiedättehän, niitä punaisia, valmiiksi myrkytettyjä) ja maksoin ne miespuoliselle kassalle ja varmistin, koska kyseinen myyjä on töissä. Mies vastasi lyhyesti ja hymyttömänä, että ”en tietenkään saa kertoa hänen aikataulujaan asiakkaille”. En oikeasti tiennyt olevani epäilyttävä.

Hämmentyneenä totesin, että ymmärrän kyllä, koska minähän voisin olla sarjamurhaaja. Jatkoin, etten tietenkään ole. Bussimatkalla keskustaan mietin, että tapaamisemme oli tilanne, jossa ei tietenkään pidä mainita mitään mahdollisesta sarjamurhaajataustasta. Tosin en keksi yhtään tilannetta, jossa aiheesta pitäisi mainita.

Harmi, etten tavannut Janettea. Jos hän sattuu olemaan myyjänä kaupassasi, niin mm. hänestä kannattaa ehdottomasti antaa hyvää palautetta vaikkapa netin kautta.

SAMPO-palvelu yli 50-vuotiaille työttömille Uudellamaalla

Tapasin eilen rekrytointiyrityksen edustajan, jonka kanssa keskustelin paluustani työelämään kuuden sairauslomavuoden jälkeen. Tapaaminen sujui hyvin, sain useita hyviä neuvoja ja pääsen osallistumaan ryhmään, jossa on yli 50-vuotiaita ihmisiä. Ryhmään otetaan yli kaksi vuotta työttöminä olleita henkilöitä, jotka ovat työttöminä esimerkiksi mielenterveysongelmiensa vuoksi. Pääsen mukaan pitkän sairauslomani aiheuttaman poissaolon vuoksi.

Vähemmän positiivisena vaihtoehtona kuulin, että nykyisin on tarjolla ikäisilleni – ja työelämän aloittaville – lähinnä lyhyitä, määräaikaisia työsuhteita. Toisaalta hyvä, koska pidän vaihtelevista töistä. Toisaalta huono, koska olen aiemmin määräaikaisena tehnyt töitä, joita jatkettiin neljän kuukauden pätkissä yt-neuvotteluiden jälkeen. Tulevaisuuden suunnitteleminen ei pätkätöissä onnistunut.

Aivoaneurysma- ja myeloomadiagnoosit kahden viikon välein, aivoaneurysmaleikkaus, syöpähoidot, allogeeninen kantasolusiirto ja vuosien hankala käänteishyljintä. Palkintona (?) paluu työelämään ja pätkätöitä, jotka tuntuvat tällä hetkellä täysin vierailta.

Toisaalta lähes kaikkeen, mm. kipuun, tottui tautisuusvuosien aikana. Varmaan pätkätyöhönkin ja voin viikonloppuisin laventaa tienestejäni laulamalla altollani oopperaa Aleksanterinkadulla. Idea on tosin vielä kokeilematta.

Keraamiset koivuklapit

Kävelin näyteikkunan ohi, jossa mainostettiin keraamisia koivuklapeja. Siinäpä oiva lahjaidea, jolla selviää melkein tilanteesta kuin tilanteesta niin vapaamuurarien vuosijuhlissa (”tuo lahjasäkkiin kiva pieni paketti x eurolla”) kuin päiväkodin joulukarkeloissa!

Sauson tehtaanmyymälä, Malmi

Suomen Syöpäpotilaiden Paluu töihin -ryhmään mennessäni huomasin rakennuksen takapihalla Sauson tehtaanmyymälän.

https://sauso.com/historia

Tyylikkäitä nahkahansikkaita voi ostaa tiistaisin klo 12–18 Malminkaari 5 -osoitteesta Helsingistä.

Dr. Beckmann Värin- ja Liankerääjä Kestokäyttöliina

Ystävän mukaan tuote toimii erittäin hyvin eli erivärisiä tuotteita voi pyykätä samassa koneessa. Fanaattisena pyykkärinä en ole kokeillut tuotetta, mutta luotan saamaani lausuntoon.

Irtopiparkakku yläkorista

Lähikaupassa myydään Kanniston leipomon irtopiparkakkuja, joiden ostamista harkitsen. Kukaan meillä ei leiponut joulupiparkakkuja.

Ilokseni piparkakkuja myydään kahdessa korissa eli ala- ja yläkorissa. Onneksi yletän yläkoriin, koska olen kahdessa kaupassa nähnyt pienten sormien puristuvan tuotteiden ympärille alakorissa. Ensimmäisellä kerralla sanoin tapahtumasta isälle, joka oli selin lapseensa. Hän ystävällisesti osti pienen poikansa rutistaman suklaadonitsin. Jälkimmäisellä kerralla katsoin haavi auki, kuinka äiti otti lapsensa kämmenestä pois kähmityn karjalanpiirakan ja palautti tuotteen muiden myytävien tuotteiden sekaan. Selkeä ja karmea #ittoo-tilanne

Suosittelen, että tuotteet kannattaa ostaa pakastettuina ja noin kuuden metrin korkeudesta. Tapasin hiljattain miehen, joka oli arvioni mukaan noin 2,9–3,7 metriä pitkä. Hän näki kätevästi kirjahyllyn ylähyllyllä olleet kirjat eikä hän tarvinnut keittiötikkaita löytääkseen tavaroita keittiön yläkaapista.

Falafeltrauma

Jouluateriaksi päätin ostaa herttaisen perheen pitämästä paikasta pitafalafelin, jollaisen olen pari kertaa aiemmin ostanut. Muutin suunnitelmiani ja kävin jo eilen paikassa, mutta falafelit olivat loppu ja yritys on kiinni jouluna. Mukavaa, että heillä on lomaa, mutta pitafalefelisti sangen harmillinen tilanne.

Ostin lähellä olleesta kaupasta kostoksi kotiin pitaleipiä, jotka ovat kätevästi täyttökunnossa leivänpaahtimen jälkeen. Jälleen kerran tarjolla oli lähes ruokavinkki!

Melkein kuin mansikkahilloa

Tapasin hiljattain ystäväni, jonka kanssa vaihdamme ”kokkausvinkkejä”. Kerroin hänelle, että pakastemansikat maistuvat mikrossa sulatettuina makeilta ja melkein mansikkahillolta. Sokeria ei tarvita yhtään! Hän oli iloinen oivasta vinkistä ja nauroimme jälleen kerran vaihtamillemme ”kokkausohjeille”.

En vieläkään ymmärrä, miten joku voi kokata voitaikinaan käärityn lihafileen, vaikka useampi henkilö on väittänyt minulle reseptin olevan helppo ja kätevä.

Pitkän tauon jälkeen leivoin viikolla Viiden aineksen suklaakakun (tummaa suklaata, voita, kardemummaa, kanamunia, ruokosokeria), jonka reseptin näin aiemmin Helsingin Sanomissa. Huomasin paistovaiheessa, että olin vahingossa huitaissut kakkuun hillosokeria enkä kidesokeria, koska ruokosokeri oli loppu. Kakku hämmästyksekseni onnistui eli tätäkin vinkkiä (?) saa kokeilla.

Ruokokidesokeri on ehdottomasti paras versio sokerista. Erehdyin joskus maistamaan kookosvettä, joka EI ole paras mahdollinen versio vedestä. Neste on pahaa ns. vesi-gojia kaukaisilta palmumailta.

Näin kirjastossa Satu Koiviston Gastronaatti II Kuinka rakastua ruoanlaittoon -kirjan, jota hetken selasin. ”Tämä kirja ei kerro vain mitä vaan miten: miten saat kokkaamisen osaksi arkeasi kuten hampaidenpesun.” Mielestäni maailmassa on monenlaisia ihmisiä: niitä, jotka ovat hyviä kokkeja tai luulevat olevansa hyviä kokkeja ja meitä, jotka annamme ja saamme vinkkejä pakastemansikoiden sulattamisesta.

Ystäväni antama vinkki tilanteeseen: valitse kokkaava mies.

Loistouutinen Helsingin Sanomissa 22.12.2017

”Meriakvaarion sähköankerias Raipe nielaisi taskulampun pattereineen – ”Äkkiseltään saattoi kuulostaa pilapuhelulta, kun etsin auttamaan pystyvää praktiikkaa”

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005500217.html

PS Raipe pelastui!

KIRJAT

Lauri Törhönen                           Elämäni banaanin kuorena (2017)

Lainasin kirjan blogini nimen perusteella, ts. ei todellakaan hyvä syy lainata yhtään mitään.

Lainasin ja luin elokuva- ja teatteriohjaaja Lauri Törhösen (s. 1947) uutuuskirjan ja voin huonosti pettämistä ja parisuhdetta kuvaavien tapahtumien jälkeen. Neljän, toivottavasti kuvitellun lapsen vuoksi toivon, että katkeruutta uhkuva kirja oli täysin fiktiivinen.

Ilana Aalto                                     Paikka kaikelle (2017)

Kulttuurihistorioitsija ja ammattijärjestäjä Ilana Aalto (s. 1975) on kirjoittanut vuosia Paikka kaikelle -nimistä blogia ja hänen Facebook-ryhmässään keskustelevat tuhannet järjestämisestä kiinnostuneet ihmiset.

Miten meidät saadaan ostamaan tavaroita enemmän kuin tarvitsemme – ja miten tavarat liikuttavat meitä ja tunteitamme -aiheet olivat erityisen kiinnostavia.

Lahjoittamisesta oli fiksu kirjoitus, jonka mukaan vain käyttökelpoisia, puhtaita ja ehjiä tuotteita pitäisi lahjoittaa. Sinun epäsiisti tai likainen romusi ei ole kenenkään toisen aarre.

Paikka kaikelle on mielestäni hyvin kirjoitettu, asioita oli mietitty ja suosittelen kirjan lukemista.

Henkilökohtainen ongelma

Minulla on kirjastosta lainassa 32 kirjaa. Sain palautettua viime viikolla 13 kirjaa eli aiempi luku oli 45. Hankala henkilökohtainen ongelma, koska haalin tietoa hyvin monenlaisista asioista.

Kierrätyskeskus (ja kirjat)

Läheisen ihmisen omaisuuden karsiminen tuntui piinalliselta, joten tilasin Kierrätyskeskuksen maksuttoman noutopalvelun käymään luonani ensi viikolla.

https://www.kierratyskeskus.fi/tavaran_lahjoittaminen/lahjoitustavaran_noutopalvelu

• ”haemme myös pakattuna astioita, kirjoja, vaatteita ja muita pientavaroita sekä kodin käyttötavaraa”

Onneksi kirjat eivät vielä ole kaikkialla roskaa. Nykyinen suhtautuminen kirjoihin tuntuu lähes koko ikänsä lukeneelta kauhistuttavalta.

En halua, että minulta jää kaappikaupalla (luin vahingossa jääkaappikaupalla) tuotteita, joita kukaan ei tarvitse.

Ihmesienellä eroon teetahroista

Lusikoista sai teen aiheuttamat tummentumat kätevästi pois ihmesienellä. En juo kahvia tai teetä, joten tilanne selvisi empiirisellä siivoustutkimuksella.

Hope

”Jaamme vähävaraisille ja kriisin kokeneille perheille konkreettisia vaate- ja tavaralahjoituksia, sekä lapsille ja nuorille harrastustukea ja vapaa-ajan elämyksiä.”

Kutomotielle vien pelejä, lastenkirjoja ja mm. tyylikkään tummanpunaisen villakangastakin, jossa ovat laput tallella. Tein vuosia sitten mielestäni hyvän heräteostoksen, mutta syystä tai toisesta en koskaan kasvanut riittävän pitkäksi kyseiseen takkiin. Melko yllättävää. Itse asiassa lyhenin matkan varrella, kun selkänikamani murtui, kolme muuta vaurioitui – ja mitä ilmeisimmin vanhenin, koska monille meistä käy niin.

http://www.hopeyhdistys.fi/

Lehtikuohu

Stockmannilla myytiin KontioMehun Lehtikuohua.

”Lehtikuohun raikkaan maun lähteenä ovat Kiiskisten omalta sukutilalta käsin poimitut, keväiset herukanlehdet.”

Houkuttelevalta vaikuttava juoma meille, jotka emme välitä alkoholista.

Aleksanterinkadun Stockan kalatiskin lähellä lauloivat perjantaina taitavasti tiernatytöt, mutta oopperan kannattajana olisin kuunnellut mieluummin vaikka Verdiä, Puccinia tai Mozartia.

Ripustin lauantai-iltana pyykkiä ja hoilotin muriaanien kuningasta ja Hee-roo-desta, kunnes siirryin parempaan Syyslauluun.

Joulu 

Talvipäivän seisaus oli tänä vuonna (jo) 21.12., eilen oli läheisen syntymäpäivä, huomenna on jouluaatto, viikon päästä on uusi vuosi ja PIAN on valoa ja kevät.

Kolme asiaa, joista olen kiitollinen: kätyrit, joulu ja tietenkin kevätkevätkevät.

Elämä hymyilee.

Äidin suosikki Jorma Hynninen ja En etsi valtaa loistoa

https://www.youtube.com/watch?v=Gt1qCgO_UH8

Toivotan hyvää joulua!

 

Olipa kerran -tarinan jatko

Äärettömän fiktiivisessä Olipa kerran -tarinassa kaksi kolmasosaa hyväntekeväisyyteen tarkoitetuista tavaroista oli otettu, koska ”esineissä oli mm. Arabiaa.”

Niin oli, ihan tarkoituksella.

Pitänee yrittää olla kiitollinen siitä, että ihan kaikkea ei viety kuvitellussa kertomuksessa.

steal verb

gerund or present participle: stealing

take (another person’s property) without permission or legal right and without intending to return it.

 

Taas toivotus hyvän joulun, joulurauhan näin tuo.

Miten 60-vuotias näyttää 40-vuotiaalta?

Ennen tapaamista odottelin kirjastossa ja luin Pitkän ja hyvän elämän biologia : Telomeerit ja terveys -kirjaa.

Teoksessa toistettiin vastaavia asioita kuin kaikissa muissakin oppaissa eli syö terveellisesti ja monipuolisesti, liiku riittävästi, vältä stressiä ja niin edelleen, joten onnistut näyttämään 40-vuotiaalta.

(Ikävää, jos olet vasta 28-vuotias.)

Telomeeri

Kuten me kaikki tietenkin muistamme (toki), niin ”telomeeri (kreikan telos (loppu) ja meros (osa) on eukaryoottisilla eli aitotumallisilla soluilla esiintyvä DNA-jakso kromosomien päässä.”

”Telomeerien lyhentymisellä uskotaan olevan yhteys vanhenemiseen ja syöpien syntyyn.”

https://fi.wikipedia.org/wiki/Telomeeri

Vastustan edelleen kirjoittajan suosittelemia kiinalaisia goji-marjoja, koska vähemmilläkin ympäristömyrkyillä pärjää. Toisaalta vain toinen meistä on saanut Nobel-palkinnon.

Suosittelen mielenkiintoisen kirjan lukemista mielin vilpittömin.

 

Olipa kerran

Kaukaisessa valtakunnassa eli vuosia sitten komea kuningas ja hänen ahkera kuningattarensa, joka huolehti vuosien ajan lastenhoidosta ja kotitöistä korkeasta koulutuksestaan huolimatta. Kuningatar ei koskaan käynyt töissä, vaan kuningas elätti hänet, koska näin he olivat yhdessä sopineet.

Kuningas – kuten hyvin moni muukin häntä vastaava henkilö – oli ihastunut naapurimaan edesmenneen kuninkaan nuoreen ja sievään tyttäreen, jonka kanssa hän työskenteli.

Korostan, että koko tarina on tietenkin täysin fiktiivinen.

Naapurimaan nuori prinsessa rakastui kuninkaaseen ja erosi puolisostaan, kuningas erosi kuningattarestaan ja alkoi seurustella prinsessan kanssa. Myöhemmin heidät vihittiin avioliittoon.

Kuninkaan aikuiset lapsensa olivat niin vanhempiensa eroa kuin uutta liittoa vastaan, aivan kuten naapurivaltakunnan prinsessan ala-asteikäiset lapsetkin, jotka asuivat pariskunnan kanssa. Elämä oli toisinaan haasteellista uudessa perheessä, koska kuningas oli hyvin mustasukkainen uuden vaimonsa seurasta ja lapset tuntuivat toisinaan häiritsevän heidän (ts. hänen) elämäänsä jutellessaan äitinsä kanssa.

Uusi suhde toimi aiempia suhteita paremmin ja kuningas eli yhdessä naapurimaan tyttären kanssa pitkään ja hyvin onnellisena. Kuningas ja prinsessa rakastivat toisiaan, kävelivät käsi kädessä kaupungilla, matkustivat mielellään yhdessä suosikkialueelleen ja viettivät harmoonista yhteiselämää.

Vuosien kuluessa prinsessan aikuisiksi kasvaneet lapset ja kuninkaan vanhin ja nuorin lapsi vierailivat heidän luonaan.

Diagnooseja

Vanhemmiten sairaudet vaikuttivat parisuhteeseen ja kuningas oli jälleen mustasukkainen vaimolleen, joka jutteli lastensa kanssa. Kuninkaan mielestä vaimon tärkein seuralainen oli hän itse.

Vaimon lapsi soitti kerran äidilleen, joka ilmoitti, että pariskunta etsii uutta asuntoa toiselta paikkakunnalta. Hämmentynyt äiti jatkoi, ettei soittaneelle lapselle saa kertoa, mihin kaupunkiin pariskunta muuttaa.

Lapsesta oli jälleen tullut mustasukkaisen kuninkaan vihollinen. Siinä vaiheessa lapsi tiesi, että äidin ja tämän puolison kannattaa käydä tutkimuksissa, koska tilanne ei ollut enää normaali.

Äidillä oli muistisairaus, samoin hänen puolisollaan.

Omena – aina tarvitaan aggressiivinen omena ja aggressiivinen puu, josta omena on pudonnut

Kuninkaan keskimmäinen – ja todellakin täysin fiktiivinen – eläkeläislapsi ei koskaan antanut anteeksi isälleen eroa tämän aiemmasta vaimosta yli 40 vuoden aikana.

Hän ei koskaan vieraillut iäkkään isänsä luona eikä antanut lastensakaan vierailla.

Isäkuningas oli toiminut väärin, moraalittomasti ja vilpillisesti erotessaan hänen äidistään.

Isää ei hänen maailmassaan enää ollut hänen sisarustensa esittämistä ”isä vanhenee ja toivoo näkevänsä sinut” -pyynnöistä huolimatta.

Yksinäisyys

Naapurimaan kuninkaan tytär menehtyi vakavan sairauden vuoksi ja iäkäs kuningas jäi vuosien ajaksi yksin.

Onneksi hänen vanhin lapsensa huolehti isästään hoitamalla isän asioita ja vierailemalla usein hänen luonaan uuden puolisonsa kanssa. Nuorin lapsista asui uuden vaimonsa kanssa kauempana, mutta kävi säännöllisesti isäänsä tervehtimässä. Vaimon lapset kävivät usein perheineen katsomassa kuningasta, josta tuli iän kertyessä lempeä ja huomaavainen.

Kuningas heikkeni ja kaipasi keskimmäistä lastaan, joka ei koskaan käynyt isänsä luona.

Isän kuollessa välirikko oli kestänyt kymmeniä vuosia.

Perintö

Kuningas ei tehnyt testamenttia, joten keskimmäinen lapsi kiirehti isänsä ja tämän edesmenneen vaimon kotiin saaliinjaolle – tarkoitan auttamaan asunnon tyhjentämisessä.

Vieraassa asunnossa hän ei tietenkään tiennyt, mitkä olivat isän ja mitkä vaimon tavaroita. Hän ”murtautui” vaimon kirjahyllyn lukittuun kaappiin väärällä avaimella, joka juuttui lukkoon.

Vaimon lapsi tuli kauempaa paikalle lajitellakseen ja pakatakseen mm. omasta huoneestaan tavaroita (lapsuudenkotiin ei ikinä pitäisi jättää mitään) ja keittiöstä astioita ja muita tarvikkeita. Osan tuotteista hän oli pakannut jo aiemmin, mutta paljon oli vielä jäljellä.

Lapsi pyysi, että väärä avain otetaan pois ns. murretun oven lukosta. Lapsen sisarus oli tuonut oikeat avaimet paikalle.

Kuninkaan keskimmäisen lapsen aikuinen lapsi yritti poistaa avaimen, mutta työ jäi kesken.

Keskimmäinen lapsi poistui iltapäivällä lapsensa ja tämän seurustelukumppanin kanssa, joka kuvasi mm. menehtyneen pariskunnan keittiön tuolit ja ilmoitti myyvänsä ne Torissa. Uskoakseni oli mielenkiintoista seurata melkein-perikunnan edustajaa perinnönjaossa. Kyseessä oli yhteinen asunto – ei pelkästään isän asunto, joten pariskunta omisti useita tuotteita yhdessä.

Vieras asunto, joten omaisuus merkitsi keskimmäiselle lapselle vain myynti- ja ansaintakohdetta.

Naisen lapsi jatkoi kaappien tyhjentämistä ja astioiden lajittelemista ja pakkaamista pikkutunneille saakka. Hänen äitinsä oli laittanut tavaroita makuuhuoneen kaapeissa alahyllyjen alle eli sokkeliin, joten tavaroiden, mm. painavien vanhojen kirjojen poistaminen, oli ajoittain haasteellista ja raskasta. Hän kantoi ja kasasi kirjat olohuoneen tyhjentyneeseen kirjahyllyyn.

(Sivuhuomautus: mikään ei ole kamalampaa, kuin kirjojen repiminen, koska niille ei enää ole kysyntää. Revin hiljattain mm. 30 vuotta vanhoja Nykysuomen sanakirjoja eli kannet pois ja paperiosa paperinkeräykseen. Oi niitä aikoja, kun etenkin tietokirjat olivat vielä merkityksellisiä ennen nettiä.)

Vaimon lapsen lajittelemia roskapusseja kertyi kymmenittäin, koska hyväntekeväisyyskirpputoreille kelpaa vain osa tuotteista. Toistaiseksi tuotteiden viemisessä kirpputoreille ei tarvitse maksaa, mutta kiitos mm. konmarittamisen tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.

Pahvia ja paperia oli suuria määriä, samoin lasia ja metallia. Vaimon lapsi kokosi suuren kasan roskapusseja ulko- ja sisäeteiseen ja keräsi hyväntekeväisyyskirpputorille menevät kassit makuuhuoneeseen.

Omalle suvulleen kuuluvat esineet hän kantoi suuressa asunnossa vaatehuoneeseen.

Puoli kolmelta aamuyöllä hän lopulta nukahti pitkän matka- ja työpäivän jälkeen kipulääkkeen avulla ja puoli kahdeksalta aamulla hän nousi ylös jatkamaan töitä. Hän oli varmistanut, että miehen vanhin ja keskimmäinen lapsi olivat tulossa käymään yhdeksän aikoihin.

Auto ajoi pihaan klo 8:40 ja hän avasi oven mukavalle vanhimmalle tyttärelle ja hänen mukavalle miehelleen ja tervehti heitä. Huomaavainen mies nosti heti suuren määrän roskapusseja heidän autoonsa, jottei niillä täytettäisi taloyhtiön roskasäiliötä.

Yhdeksältä pihaan ajoi keskimmäinen lapsi. Hän tervehti muita ja kuuli naisen lapselta, että tämä oli nostanut makuuhuoneeseen kirpputorille vietävät tuotteet. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin hän VAATI saada tietää naisen lapselta, MIHIN tämä on laittanut neljä pitkää ruuvia, jotka liittyivät lapsen äidin kirjahyllyyn? Edesmenneen vaimon lapsi kummasteli tilannetta ja totesi, ettei hän ole koskenut ruuveihin. Miehen keskimmäisen lapsi HUUSI, että naisen lapsi OLI VIENYT RUUVIT, koska HÄN OLI YKSIN ILLAN AJAN ASUNNOSSA (ts. entisessä kodissaan). Naisen lapsi erehtyi kysymään, onko puuttuvilla ruuveilla jotain merkitystä ja sai jälleen HUUTAEN esitetyn tiedon, että ”ON, koska hyväntekeväisyyskirpputori ottaa vain ehjät huonekalut!”.

Kiinnostavaa, että naisen lapselle huudetaan miehen keskimmäisen lapsen tai lapsenlapsen rikkomasta kirjahyllystä.

Naisen lapsi saattoi vastata, että hänen sukunsa ei hyllyä rikkonut mutisten vielä ovella hurskaan (?) kirkollisen voi -alkuisen herjauksen ja lähti viemään roskia taloyhtiön toiseen päätyyn. Roskakatoksesta hän raportoi puhelimella omaiselleen, kuinka oli käynyt eli teet suuren urakan ja kolme kertaa elämän aikana tavattu ventovieras ihminen (kuninkaan sisaren syntymäpäivät ikuisuus sitten, oman äidin hautajaiset eli hämmästyttävä ihme, että keskimmäinen lapsi osallistui kyseiseen tilaisuuteen ja edellinen päivä) karjuu hänelle ruuveista.  Roskakatoksessa käydyn puhelinkeskustelun jälkeen hän haki vielä pahveja ja papereita, jotka hän vei keräyspisteeseen.

Kirjahylly oli poissaolon aikana korjattu, mistä kiitos hyllyn lukon aivan täysin väärillä ruuveilla korjanneelle henkilölle. Toivottavasti hyllyn lukko ei kärsinyt virheellisistä ruuveista…

Vaimon lapsen mielipide: ns. kadonneet ruuvit olivat takuuvarmasti jääneet jonkun ”vihollisleirin” edustajan taskuun edellisenä päivänä.

Kukaan kuvitellussa tapahtumassa esiintyneistä ei ole valokuvassa.

Hyväntekeväisyyskirpputorille vai Torille?

Miehen mukava vanhempi lapsi totesi vaimon lapselle, että ”he tutkivat vielä laukut, jotka olet kasannut hyväntekeväisyyskirpputoria varten, koska kaikki tuotteet eivät välttämättä kelpaa kirpputorille”. Kirpparilajittelu on varmasti äärettömän vaikeaa ja miten naisen keski-ikäinen lapsi edes pystyisi ihan itse arvioimaan noin äärettömän haasteellista asiaa?

Suomennos edelliselle: ”vohkimme vielä kasseista vaimon ostamia – ja maksamia HYVÄNTEKEVÄISYYSkirpputorille tarkoitettuja tuotteita, jotka joko itse myymme Torilla tai pistämme jonkun sukulaisemme tämän hetkisen puolison myymään”.

Vaikea sanoa, tutkivatko pitkään eläkkeellä olleet, varakkaat ja ehdottomasti täysin fiktiiviset lapset myös roskapussit roikottamalla toisiaan nilkoista roskasäiliön yläpuolella. Toinen penkoo ja toinen tukee jaloista.

Vaatehuone olisi mahdollisesti pitänyt lukita täysin tässä keksityssä tarinassa, jottei sieltä katoa lisää omaisuutta. Eipä tullut mieleen rehellisiin ihmisiin tottuneelle ja asunnossa asuneelle lapselle.

Lapsuudenkoti?

Vaimon lapsi kuuli kuninkaan vanhemman tyttären kysymyksen siitä, kokiko hän oikeasti asunnon lapsuudenkodikseen, vaikka hän ”asui rakennuksessa vain neljä vuotta”. Kyllä hän koki, koska hän vieraili vuosikymmenien aikana asunnossa useita kertoja.

Pudonneet ruuvit

Mielikuvitustarinan opetus: eläkää elämäänne onnellisina, pitäkää hauskaa älkääkä herjatko toisia kadonneista tai pudonneista ruuveistanne.

The End.

 

Ruuhkaviikko

Sairastuminen syöpään tai omaisen sairastuminen

Syöpään sairastuminen on murheellinen ja järkyttävä tilanne, samoin omaisen sairastuminen. Sukulaisten ja ystävien kanssa keskusteleminen auttaa useimpia meistä.

Kaikki eivät halua kertoa sairaudestaan läheisille, joten onneksi on muitakin tapoja saada apua.

Syöpäjärjestöjen neuvonta

Syöpäjärjestöjen maksuttomaan neuvontapalveluun voi ottaa yhteyttä puhelimitse, sähköpostilla tai chatin kautta

Neuvontapuhelin palvelee numerossa 0800 19414. Hoitaja vastaa puhelimeen maanantaisin ja torstaisin klo 10–18 sekä tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 10–15.

https://www.kaikkisyovasta.fi/neuvontapalvelut/valtakunnallinen-neuvonta/

Keskustelupalstat Facebookissa

Onneksi nykyisin on mm. Suomen Syöpäpotilaiden keskustelupalstoja Facebookissa. Moni sairastunut tai omainen saa parhaan mahdollisen tuen toisilta syöpään sairastuneilta tai heidän omaisiltaan.

VIIKKO 49/2017

Pätkäpaastomaanantai

Maanantaina 5:2 -paastosin viikonlopun pakkaus- ja siivousurakan jälkeen.

Hematologi kielsi jossain vaiheessa kyseisen huvittelumuodon, ts. pätkäpaaston. Voin jo paremmin ja liikun huomattavasti enemmän (hurraa portaille!), joten en enää pelkää lihaskatoa.

Tosin en kerro hematologille mitään pätkäpaastosta ja näen hänet seuraavan kerran vasta toukokuussa 2018.

Fysioterapeuttitiistai

Tiistaina tapasin uudelleen fysioterapeutin, jolle kerroin kuntosalikäynneistäni, soutamisesta salilla jne.

Hän kierrätti minua alakerran kuntosalilla laitteesta toiseen. Vuorossa olivat jalkaprässi, soutu, rintalihasliike, selkäliike ja ylätalja. Tein kolme helpohkolta tuntunutta kierrosta.

Hän opetti pyynnöstäni muutamia Pilates-liikkeitä, joita tein lattialla maaten. Nostin toista jalkaa sentin verran lattiasta ja nostin kädet ylös ja laitoin ne pään taakse lattialle. Pahoittelen, puhun surkeaa Pilates-kieltä. Jostain syystä vuosia sitten ostamani nippu Pilates-kirjoja ei ole kohentanut kuntoani.

Laiteliikkeet olivat helppoja, mutta ehdin jo unohtaa (melkein) puolet lattialla oppimistani liikkeistä.

Konttausversiossa nostettiin toista jalkaa. Murtunut oikea ranne hieman haittasi tahtia, mutta laitoin oikean nyrkin maahan, koska käsi ei taivu.

Oli ilahduttavaa saada häneltä uusia ohjeita. Lähtiessäni toivotin hänelle hyvää itsenäisyyspäivää.

Kävin vaihtamassa invavessassa normaalit vaatteet. Menen fysioterapeutille salivaatteissa, koska niissä on helpompaa liikkua.

Suomi 100 -keskiviikko

Keskiviikkona juhlin satavuotiasta Suomea käymällä katsomassa Sinebrychoffin museon Minä en ole minä – Tunnettuja ja unohdettuja muotokuvia -taidenäyttelyn, jonne oli vapaa pääsy. Kätevä Museokortti meni hukkaan ilmaisnäyttelyssä, nyyh… Tuttuja teoksia oli näyttelyssä useita. Minua piinaa, kun en saa millään päähäni, kuka maalasi lastenvaunuissa istuvan vauvan. Olen nähnyt teoksen lukemattomia kertoja. Jostain syystä kuvittelen, että maalari oli Halonen.

Todennäköisesti palaan vuoden loppuun jatkuvaa näyttelyä katsomaan päivänä, jolloin museo ei ole yhtä ruuhkainen – ja varmistan vauvamaalarin nimen. Mielestäni olen nähnyt kyseisen maalauksen Ateneumissa.

Kävelin jäistä ja liukasta Bulevardia pitkin, huomasin auki olevan Ekbergin kahvilan (konditoria oli kiinni) ja jatkoin ihailemaan Ruttopuistoa, Espan puistoa, Presidentinlinnan luona olevia sinivalkolippuja (100 kpl) ja valaistuja julkisia rakennuksia. Suomi 100 -kyltin eteen en jonottanut kuvattavaksi, kuten todella monet venäläiset.

Olen joka vuosi tyytyväinen siitä, etten päädy – mielestäni fantastisen onnistuneen juhlapukuni kanssa – Linnan herjattavaksi asuni, seuralaiseni, kampaukseni tai vähintään silmälasieni vuoksi. Tunnen aina suurta myötätuntoa niitä ihmisparkoja kohtaan, jotka on raahattu korvasta kiskoen kättelemään presidenttiparia. Saatan olla väärässä. Ehkä tilaisuuteen kutsutut ovat riemua täynnä ruuhkaisessa salissa.

Finlandiaa tietenkin kuuntelisin erittäin mielelläni.

Kävelin Helenankatua pitkin Aleksanterinkadulle ja kiersin yllättäen avoimena olleet Tuomaan markkinat, mutta en ostanut mitään. Valtioneuvoston linna ja Helsingin Yliopisto olivat kauniita valaistuina, samoin Tuomiokirkko. Suuri joulukuusi oli upea Senaatintorilla.

Pienet lapset jonottivat leudossa säässä iloiselta näyttävään karuselliin.

Palasin kotiin, olin tyytyväinen itsenäisestä Suomesta ja laitoin kaksi kynttilää palamaan ikkunoiden eteen. Luin netistä, että vain vanhat ihmiset tekevät niin. Täysin mahdollista, mutta uskoakseni kyse on myös omasta taustasta ja perheestä. Isoäiti ja mummi sytyttivät kynttilät, äiti sytytti kynttilät ja minä ja useimmat tuntemani – hyvin eri-ikäiset – ihmiset sytyttävät kynttilät itsenäisen Suomen kunniaksi.

Toiset polttavat itsenäisyyden vuoksi kynttilöitä ja toiset tappelevat silloin tällöin nakkikioskeilla. Jälkimmäinen laji on minulle vieras harrastus.

Paluu töihin -torstai

Torstaina menin bussilla Malmille, ryhmämme vetäjä Marketta otti minusta useampia valokuvia ja meillä oli myöhemmin töihin paluu -ryhmämme kokous. Aiheena oli raha ja tilanne, jossa turhan moni potilas joutuu taloudellisiin vaikeuksiin periaatteessa edullisten, mutta potilaille kalliiksi tulevien hoitojen vuoksi.

Kuulin varakkaista potilaista, jotka siirsivät omaisuutensa sukulaisille ja maksattivat hoitonsa yhteiskunnalla tasavertaisuuden vuoksi. Ns. tasavertaisuus kosti myöhemmin, kun omaisen uusi puoliso piti potilaan rahat…

Potilas voi joutua matkustamaan kaksi kertaa päivässä taksilla sytomegalovirushoitoihin sairaalaan. Taksimatkasta veloitetaan potilaalta 25 euroa jokaiselta matkalta. Vasta 300 euron jälkeen matkat maksaa – onnellisesti – yhteiskunta. Turhan kallista ”huvittelua” kun tulot ovat pudonneet ja useilla potilailla menot ovat nousseet.

Lääkekulut ovat monille haastavia, joten suosittelen edelleen lääketehtaiden osakkeiden ostamista niin kauan, kun niihin on varaa. Useimmat meistä sairastavat jossain vaiheessa jotain ja lääkkeisiin menee valtava summa rahaa.

Kannattaa syödä terveellisesti, liikkua riittävästi, pitää itsensä normaalipainoisena, nukkua hyvin ja välttää stressaavia töitä. Tulehdustilassa – esimerkiksi ylimääräisen rasvan vuoksi – oleva elimistö sairastuu helpommin. Ikävä kyllä.

Suuhygienisti

Hammashoitolasta soitettiin minulle koulutuksen aikana, joten siirryin käytävään puhumaan. Sain ajan maaliskuulle ja kohtelias miespuolinen soittaja nimitti minua rouvaksi viisi kertaa. Rankkaa rouvittelua. Minä olen neiti, mutta en maininnut hänelle statustani.

Syöpäpotilaan sosiaaliopas 2017

Kannattaa tilata tai ladata itselleen Syöpäpotilaan sosiaaliopas myös ensi vuonna. Kirjasessa neuvotaan mm. verotuksesta, lääkkeistä, kuntoutuksesta jne.

https://www.syopapotilaat.fi/opas/syopapotilaan-sosiaaliopas-2017/

Laiskat työttömät (?)

Luin joskus kirjoituksen, jossa yrityksen kiitettävästi sponsoroima johtaja kertoi heräävänsä joka aamu klo 5:45 ja ”laiskat työttömät” heräävät myöhemmin.

Laiskana (?) syöpään sairastuneena joudun toteamaan, että osa meistä on tutkitusti aamu- ja osa iltavirkkuja. Odotan edelleen, koska muutun keski-iän vuoksi aamuvirkuksi. Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut.

Johtajan tuomitsevaa mielipidettä pidän hämmästyttävänä, mutta mielipiteitä tietenkin mahtuu maailmaan.

Syömällä terveeksi -sarja su klo 17, Frii

Suosittelen brittien The Food Hospital -sarjaa, jossa seurataan ruoan parantavaa vaikutusta potilailla. Opin tänään, että uni tulee paremmin, kun syö kaksi tuntia ennen nukahtamista kaksi kiivihedelmää.

Kannatan kiivejä (in ancient history we said kiwi), joten jaan neuvon.

Joitain jaksoja voi katsoa YouTubesta.

Makaroneja räyhämahaa rauhoittamaan

Myeloomapalstalta luin, kuinka hoitaja oli neuvonut vatsaongelmista kärsinyttä potilasta syömään makaroneja, jotka rauhoittivat vatsan. Neuvo oli toimiva.

Sovellan ohjetta, jos antibiootit tulevaisuudessa sekoittavat elimistöni. Neuvo: välttäkää anbitiootteja.

Syöpälääkkeet ovat toimivia, mutta usein todella rajuja, joten elimistöt ovat koetuksella. Aina ei edes apteekin kauppaama Vi-Siblin auta, jos vatsa menee sekaisin tiputuksista tai kotona otettavista lääkkeistä.

Silmäklinikkaperjantai

Perjantaina menin Silmäklinikalle ja otin ilmoittautumista varten vuoronumeron. Olin seuraava, joten kumarruin nostamaan lattialta jonkun pudottaman taksilapun ja menin ilmoittautumaan. Erehdyin menemään väärään pisteeseen, josta minut peukalolla viittaamalla ohjattiin seuraavalle henkilölle.

Toivon, ettei minusta koskaan tule peukaloviittaajaa.

Tervehdin, ojensin löytämäni kuitin virkailijalle ja toivon, että potilas tulee hakemaan pudottamansa kuitin.

Sain ohjeen nousta toiseen kerrokseen ja kiipesin portaat. Ovenavausnappi oli kätevästi kulman takana, mutta osasin etsiä hyvin kätkettyä versiota, josta ei kerrottu potilaille mitään. Onhan se tietenkin saavutus, jos onnistuu taiteilemaan itsensä ovesta sisään.

Istuin odottamassa ja luin räytyneitä naistenlehtiä. Monissa oli sivut osittain tallella, joissain jopa kansi.

ET-lehden 10/2017 Parasta aikaa -palstalla oli Tilastokeskus-tietoa Maria Niemen kokoamana:

Appelsiinien tuonti Suomeen, kiloina

1917                    26 655

2016                    29 145 113

Hyvä!

Kahvin kulutus henkeä kohti vuodessa, kiloina

1917                    2

2015                    10

Kymmenen kiloa? Huh. Kiitos, kun juotte kahvini.

Tilastoitu oluen kulutus asukasta kohden, litroina

1917                    11

2016                    75

Olut on pahaa, joten onneksi joku urhea sankari/-tar (?) juo minunkin kaljani.

Autojen määrä

1922                    1754

2015                    3 847 945

Vanhat hyvät ajat.

Vuodessa syntyneet kansalaiset (ts. lapset)

1917                    81 046

2016                    52 814

Luku on pienempi, vaikka väestön määrä on huomattavasti suurempi.

Maa- ja metsätaloudessa työskentelevät, %-osuus

1920                    70

2016                    4

Osoitan kunnioitusta niille neljälle prosentille, jotka huolehtivat suomalaisten ruoasta!

Silmäklinikan hoitaja tutki, minkä verran näen ja jatkoin odottelua. Pääsin silmälääkärille noin 20 minuuttia aikavaraukseni jälkeen, mikä on tyypillistä ruuhkaisella silmäpoliklinikalla. Silmälääkäri tutki silmäni, tiputti niihin värjääviä (ja kirveleviä) tippoja, mutta onneksi vältyin testiltä, jossa tutkitaan silmissä oleva kosteus. Kosteutta ei ole, joten testi on piinallinen.

Lääkäri varmisti, onko Ikervis-tipoista ollut hyötyä. Mielestäni ei ole, mutta toivoin, että silmäni olisivat tutkimuksen perusteella eri mieltä. Hän ei ottanut kantaa silmiin, vaan ilmoitti, että minun mielipiteeni ratkaisee. Olisin mieluummin toivonut, että silmieni tilanne olisi ratkaissut.

Kalliita tippoja, joten toisaalta hyvä, että pääsin niistä eroon.

Saan vielä e-reseptin Yliopiston Apteekin tekemille (Ikervisiä vastaaville) siklosporiinitipoille, joista mainitsin lääkärille. Hän ei tiennyt kyseisistä tipoista, joista olin kuullut toiselta potilaalta. Hän varmisti tiedon toiselta silmälääkäriltä ja saan reseptin myöhemmin. YA-tipat ovat halvempia ja kuulemani mukaan tehokkaampia.

Kiitin heitä, kävelin keskustaan ja pistäydyin matkalla Taidehallissa katsomassa Taiteen henki -näyttelyn. Sammon kokoelmia esitellään vuoden loppuun.

Olin tyytyväinen nähtyäni Elin Danielson-Gambogin Italia-aiheisen maalauksen ja pidin Maisema Vartiovuorelta -taulusta, jonka jostain merkillisestä syystä oletin esittävän Osloa, vaikka maalaus oli Suomen Turuust.

https://www.mandatumlife.fi/taiteen-henki

Joulun lähestyessä kannattaa kuunnella – tai katsella – taidetta

Science Christmas Carols

https://www.youtube.com/watch?v=H6hpJzK5vUo

Hallelujah Chorus Silent Monks

https://www.youtube.com/watch?v=3-uvyL-sAHY

The Meow choir. You’ll laugh your tail off.

La Traviata

Ideaalimaailmassa näkisin Verdin La Traviatan, jota esitetään Kansallisoopperassa vuodenvaihteessa. Käytännössä taitaa käydä toisin. Viite: money, money, money. Pitäisikö palata kerjuukuppini kanssa Aleksille ja pyytää rahaa oopperaesitykseen? Olisikohan tuottoisa keikka?

Taikahuilu oli kiinnostava, mutta muistutti mielestäni ennemmin mustavalkoelokuvaa, kuin oopperaesitystä. Esitys oli suomeksi, mitä pidin hillittömänä vääryytenä Pa-pa-pa-pa-genoista huolimatta.

Onneksi haastatellulla ja aikaisin heräävällä johtajalla on mitä ilmeisimmin pätäkkää. Ehkä hän menee kuuntelemaan tai ainakin katselemaan Violettaa, todennäköisesti jonkun toisen kutsumana ja maksamana.

Toivottavasti hän pystyy nukkumaan hyvin esityksen aikana ns. metelistä huolimatta.

 

Onnea Suomi 100!

Tiistaina sain kauniin valkoisen ruusun Asematunnelissa, kun Helsingin kaupunki muisti matkustajia päivää ennen Suomen sadatta itsenäisyyspäivää. Kiitos!

Tänään ikkunoideni edessä paloivat kaksi kynttilää klo 18–20, kuten joka vuosi.

Parhaat onnittelut satavuotiaalle itsenäiselle Suomelle!

Flashmob Finlandia