Vapaana syntynyt

Sain tammikuun hautajaisissa vieraalta ihmiseltä haukkumakirjeen. Kirjeen mukaan olin saanut lahjaksi asunnon ja matkoja.

Minua on vuosien ajan harmittanut kireä taloudellinen tilanteeni vakavien sairauksien vuoksi, joten etenkin asunto kiinnostaisi. Edellisen erehdyin myymään.

Lista paikoista, joissa toivoisin kyseisen asunnon olevan, mielellään äärettömän kauniissa rakennuksessa:

  • Engelinaukio, Eira, merinäköala
  • Ullanlinna, merinäköala tai avarat maisemat
  • Munkkiniemi, Eliel Saarisen rivitalo (ehkä Koneen vanha pääkonttori sijainnin vuoksi)
  • Turku, joenranta
  • Tampere, koskenranta (pidän suuri-ikkunaisista lofteista ja leveistä ikkunalaudoista)
  • Porvoon keskusta, vesistömaisema

Jos satut tietämään, että kotini on näillä alueille, niin otathan pian yhteyttä. Eläisin erittäin mielelläni syytösten mukaisesti.

Matkat oletan saaneeni kauan sitten, vaikka olin asian unohtanut. Kuvittelin aina, että maksoin ihan itse matkani.

Olen erityisen kiinnostunut mm. Melbournesta, Lissabonista, Oslosta, Kroatiasta, Miamista ja Torontosta. Kävisin mielelläni Afrikassa jollain vehreällä alueella. Taiwan kiinnostaisi, samoin Japani. Viehättävään Hong Kongiin palaisin koska tahansa.

Jos voisin, niin matkustaisin koko ajan. Kissat eivät pitäisi tilanteesta.

Työ

Saisin viedä kissat mukaani töihin eli selkeästi ideaalityöpaikka.

Kissat inhoavat matkustamista eikä kukaan halua olla pellettilaatikon läheisyydessä, joten lemmikit saavat pysyä kotona.

Sohvan alla ne voisivat töissä piileskellä, mutta kotiinpaluu voisi olla haasteellista.

En edes uskaltaisi viedä kissoja paikkaan, josta ne voisivat livahtaa kadulla. Pantoja en kissoille tunge, joten niillä ei olisi yhteystietoja. Siruja en ole kissoille laitattanut. Helsingin eläinsuojeluyhdistys (ikävämaineinen Hesy) oli tatuoinut niiden korviin ruksit. Siru oli todennäköisesti yhdistykselle liian kallis, totesi kissojen eläinlääkäri jossain vaiheessa.

Pitänee hankkia nätiksi työkaveriksi äärettömän söpö sileäkarvainen musta tai vaaleanruskea mäyräkoira ja sille lemmikiksi aivan ihana irlanninsusikoira. Ne voisivat nukkua sopuisasti pehmeällä matolla neukkaripöydän alla.

Silmät

Silmäni rettelöivät jälleen. Taitavat suuttua keväästä ja valosta, siite- ja katupölystä. Oculacia menee järjettömiä määriä ja toisinaan ”lääkitsen” silmiäni Bepanthen-tipoilla.

Kuulin Oculacittomana aikana (8,5 pitkää kuukautta ja loppuvuodesta 2017 kolme viikkoa) vilpittömän kysymyksen siitä, eivätkö muut reseptitipat oikeasti sovi silmilleni. Luulenko vaan niin kokeilematta niitä pidempään? Tuollaisten kysymysten kuuleminen saa miettimään kriminaalitekoja, joten jätin vastaamatta. Ihan tahallanihan minä käytin viime ja toissa vuonna pienistä tuloistani valtavan summan rahaa hyllytippoihin. Grrrr.

Katu-uutinen

Autot piti Helsingissä siirtää kylttien mukaan pois tietyiltä kaduilta. Kuulin, että niitä hinattiin samana iltapäivänä pois jo aiemmin pestyltä reiteiltä.

Mielestäni melko sumeaa logiikkaa, vaikka kannatankin joukkoliikennettä.

Talvipuutarha

Lauantaina näimme Töölönlahdenrannassa valkoisen (leukistisen) sorsan, joka tuli toisen urossorsan kanssa kerjuulle. Olin katala ja kuvasin sorsia, mutta en vienyt niille syötävää. Taitaisivat olla aika tuhteja sorsia, jos kaikki ohikulkijat kiikuttaisivat niille naposteltavaa.

Upea mandariinisorsa on hiljattain bongattu Järvenpäässä, Tampereella ja näköjään Longinojalla Malmilla Helsingissä:

http://longinoja.fi/2018/04/harvinainen-vieras-longinojalla-mandariinisorsa-innostaa-luontokuvaajia/

Minä pidän etenkin variksista, harakoista ja naakoista, jotka ovat skarppeja lintuja.

Nousimme Töölöntorille ja meidän piti mennä Mamma Rosaan syömään. Nettisivujen mukaan yritys aukesi lauantaina klo 12, mutta ovessa väitettiin klo 13.

Menimme kostoksi Picniciin lohisalaatille ja lämminsavulohiuuniperunoille. Olen varmaan kertonut, että ennen sairauslomalle jäämistäni tilasin joskus uupuneena ”tonniperunan uunikalalla” saman ketjun ravintolasta? Onneksi minua ymmärrettiin tehdessäni tilauksen. Työkaveria tilanne nauratti.

Runebergin kukan edusta näytti upealta, kuten aina. Kauniin, suuren kukkakimpun olisi saanut 52 eurolla. Ei, en ostanut, koska haluan ruokkia kissat.

Kävimme Talvipuutarhassa tutustumassa Japani-päiviin. Näimme mm. ikebana-asetelmia, tussimaalausta (kalligrafiavaihtoehtoina olivat mm. mänty ja kevät), paperintaittelua ja kasveihin kiinnitettyjä haikuja, joista kopioin yhden kirjoituksen loppuun. Kyseessä oli viehättävä ja hyvin suosittu tapahtuma. Pöydissä istui useita seurueita syömässä eväitä. En nähnyt yhtään bentoboksia, joten melkein tunsin pahaa mieltä. Ehkä bentoversioina toimivat perinteiset suomalaiset lasipullot? Helsingin Sanomat mainitsi, että nuoriso juo ja rettelöi nykyisin hyvin vähän tutkimusten mukaan. Erittäin hyvä tietää, että suomalaisten sivistys kehittyy vuosi vuodelta. Esitän parhaat kiitokseni teille, kunnolliset ja tunnolliset nuoret!

Ihmettelin koikarppien pientä allasta. Jos olisin 30 senttiä pitkä (ja oranssi) kala, niin haluaisin uida suuremmassa altaassa. Tipuja tai pupuja ei enää näe talvipuutarhassa, mistä olen tyytyväinen. Kalat saavat toivottavasti olla rauhassa. Wikipedian mukana koikarppi tarvitsee terveenä pysyäkseen paljon tilaa uidakseen. Nyyh.

Ulkona oli pyöreä orvokkipenkki, jossa kasvoi jotain keltaisia varsia. Ystäväni mukaan ne olivat maissia ja minun käsitykseni mukaan pinnalla kasvanutta valkoista parsaa tai mangoldia. Erittäin todennäköisesti olimme kumpikin väärässä.

Maisemat Talvipuutarhasta olivat tietenkin kauniit. Talvipuutarhassa olisi mielestäni mukavaa asua, mutta ympärillä hyörivät turistit ja puutarhurit voisivat ainakin päiväsaikaan häiritä majoittumista. Pylvässänkyni (hankittava-listalla) olisi koialtaan yläpuolella olevalla parvekkeella.

Musiikkia lämpiössä la 12.5.2015 klo 15

Olen jo pitkään laiminlyönyt Musiikkia lämpiössä -konsertteja Oopperassa. En mennyt lauantaina, mutta harkitsen seuraavaa käyntiä toukokuun 12. päivä.

Olen niin naatti työpäivien jälkeen, että menen kotiin. Taustalla saattaa olla kuuden vuoden sairausloma. Arkkitehtuurimuseo, Designmuseo, HAM ja Ateneum houkuttelevat, mutta koti vaikuttaa paremmalta paikalta.

Toivottavasti reippauteni lisääntyy, kun maailma muuttui vielä valoisammaksi.

Villasukaton vasen jalka – se vapaana syntynyt

Esitän pahoitteluni nimen kähveltämisestä Elsa-leijonalle.

Hyisten käpälieni vuoksi nukun ympäri vuoden villasukat jalassa. Joka aamu herään niin, että vasen jalkani on vapauttanut itsensä villasukasta ja oikeaa lämmittää edelleen sukka.

Oletan, että vasen jalkani on syntynyt vapaaksi ja taistelee itsensä yön aikana ulos sukasta. Oikea jalka on ilmeisesti kiltimpi.

Rakkautta ruudun takaa (2017)                        

Maire Soiluva

Nappasin uteliaana mukaan kirjastosta keski-ikäisille tai vielä vanhemmille kirjoitetun kumppaninhakuoppaan.

Opin, että pitää olla mukava ja ystävällinen, vastata kaikille, päättää huono suhde kauniisti ja puhelinnumerona kannattaa olla prepaid. Haistattelu ei – yllättäen – ollut hyvä idea.

Ilmoitustekstejä ja kommentteja oli hauska lukea. Seuraa etsivät äijäfeministi, ulkonäköään kuivakkaaksi virkamieheksi kuvaillut, rintakarvoistaan luopumaton (?), ”jos tahdot pitää muovisia tekoripsiä, nauran niille” -mies jne. Seurallinen ja empaattinen mies vaikutti hyvältä.

Vaatisi varmaan lobotomian, että lähtisin toisen kerran etsimään seuraa netistä. Edellisestä yrityksestäni syytän aivoaneurysma- ja myeloomadiagnoosejani.

Alex (2017)                                                               

Alexander Stubb, Karo Hämäläinen

Luen kirjaa, jonka aiheena oli Alexander Stubb ja hänestä on erittäin kiinnostavaa lukea. Mitenkään en hänen ulkonäköönsä puutu, mutta hän on hyvin viehättävän näköinen, ilahduttavan urheilullinen – ja nuorempana vaalea. Nätti!

Syntyessään hän oli 5,5-kiloinen pallero. Äitiparka.

”Stubb oli nimi, joka annettiin nimettömille torppareille. Sen pohjana on ”stubbe”, ruotsin kielen kantoa tarkoittava sana. Nimi kuuluu samaan sarjaan, kuin Modig, Rolig, Järn, Stadigh ja Tapper.” Tapper-nimi viittaa mm. kuvanveistäjä Kain Tapperiin (1930–2004). Muistaakseni olen joskus tehnyt samassa kerroksessa töitä Stadighin kanssa. Olikohan hän jonkin aikaa toimitusjohtaja?

Tapasin Alexander Stubbin vuosia sitten, kun hän jakoi ystävällisesti hymyillen vaaliesitteitä Pohjoisesplanadin kahvioissa. Juttelin silloisen työkaverin kanssa, hymyilimme hänelle ja kumpikin kieltäydyimme esitteistä, koska olimme jo äänestäneet. Olin tietenkin äänestänyt naista, kuten olen äidiltä aikoinaan oppinut. Joskus olen joutunut tinkimään periaatteistani presidentinvaaleissa.

Fiksu Stubb vaikuttaa kunnon mieheltä, joka on jo opiskeluajoistaan lähtien elänyt yhdessä brittivaimonsa kanssa.

Politiikkaan en ota kantaa, koska tiedän aiheesta aivan liian vähän. Yleisöpalstoilla on aina valtava määrä kaikista asioista paremmin tietäviä, mutta minä en kuulu heihin.

Kummastelen vuodesta toiseen, miksi kyseiset ihmiset eivät ole mukana politiikassa ja miksi kukaan heistä ei työskentele esimerkiksi ministerinä? Pitäisihän heidän laajan tietämyksensä ja taidokkaan osaamisensa vuoksi päästä mukaan suomalaiseen politiikkaan, niin maan tilanne aivan varmasti paranisi kummasti lyhyessä ajassa.

Laitumellelasku Viikissä Helsingissä la 5.5.2018 klo 10–15

Lehmät kirmaavat laitumelle n. klo 11.10.

Paikalla on ihasteltavana maitoauto, Valion kuljetusauto, traktorirata, ja puuhanavetassa leikkilypsylehmät.

 

linnut saattoivat

toivon hyiseen kevääseen

ilon korville

 

Mainokset

Keraamiset koivuklapit

Janette

Kuulin, että lähikaupassa vuosia työskennellyt, erittäin ystävällinen ja kiireittensä keskellä asiakkaiden kanssa jutellut myyjä oli vaihtanut työpaikkaa.

Matkustin uuteen myymälään toivottaakseni hänelle hyvää joulua. Pidin hänestä, koska jaksoin raatokunnossa raahautua vain lähikauppaan. Hän oli aina mukava ja hyvin huomaavainen ja auttavainen kaikkia asiakkaita kohtaan.

Varmistin hänen nimensä ensin lähikaupasta, koska minulle hän oli ”pitkä, pitkähiuksinen ja erittäin mukava myyjä”.

Ostin uudessa liikkeessä jouluomenoita (tiedättehän, niitä punaisia, valmiiksi myrkytettyjä) ja maksoin ne miespuoliselle kassalle ja varmistin, koska kyseinen myyjä on töissä. Mies vastasi lyhyesti ja hymyttömänä, että ”en tietenkään saa kertoa hänen aikataulujaan asiakkaille”. En oikeasti tiennyt olevani epäilyttävä.

Hämmentyneenä totesin, että ymmärrän kyllä, koska minähän voisin olla sarjamurhaaja. Jatkoin, etten tietenkään ole. Bussimatkalla keskustaan mietin, että tapaamisemme oli tilanne, jossa ei tietenkään pidä mainita mitään mahdollisesta sarjamurhaajataustasta. Tosin en keksi yhtään tilannetta, jossa aiheesta pitäisi mainita.

Harmi, etten tavannut Janettea. Jos hän sattuu olemaan myyjänä kaupassasi, niin mm. hänestä kannattaa ehdottomasti antaa hyvää palautetta vaikkapa netin kautta.

SAMPO-palvelu yli 50-vuotiaille työttömille Uudellamaalla

Tapasin eilen rekrytointiyrityksen edustajan, jonka kanssa keskustelin paluustani työelämään kuuden sairauslomavuoden jälkeen. Tapaaminen sujui hyvin, sain useita hyviä neuvoja ja pääsen osallistumaan ryhmään, jossa on yli 50-vuotiaita ihmisiä. Ryhmään otetaan yli kaksi vuotta työttöminä olleita henkilöitä, jotka ovat työttöminä esimerkiksi mielenterveysongelmiensa vuoksi. Pääsen mukaan pitkän sairauslomani aiheuttaman poissaolon vuoksi.

Vähemmän positiivisena vaihtoehtona kuulin, että nykyisin on tarjolla ikäisilleni – ja työelämän aloittaville – lähinnä lyhyitä, määräaikaisia työsuhteita. Toisaalta hyvä, koska pidän vaihtelevista töistä. Toisaalta huono, koska olen aiemmin määräaikaisena tehnyt töitä, joita jatkettiin neljän kuukauden pätkissä yt-neuvotteluiden jälkeen. Tulevaisuuden suunnitteleminen ei pätkätöissä onnistunut.

Aivoaneurysma- ja myeloomadiagnoosit kahden viikon välein, aivoaneurysmaleikkaus, syöpähoidot, allogeeninen kantasolusiirto ja vuosien hankala käänteishyljintä. Palkintona (?) paluu työelämään ja pätkätöitä, jotka tuntuvat tällä hetkellä täysin vierailta.

Toisaalta lähes kaikkeen, mm. kipuun, tottui tautisuusvuosien aikana. Varmaan pätkätyöhönkin ja voin viikonloppuisin laventaa tienestejäni laulamalla altollani oopperaa Aleksanterinkadulla. Idea on tosin vielä kokeilematta.

Keraamiset koivuklapit

Kävelin näyteikkunan ohi, jossa mainostettiin keraamisia koivuklapeja. Siinäpä oiva lahjaidea, jolla selviää melkein tilanteesta kuin tilanteesta niin vapaamuurarien vuosijuhlissa (”tuo lahjasäkkiin kiva pieni paketti x eurolla”) kuin päiväkodin joulukarkeloissa!

Sauson tehtaanmyymälä, Malmi

Suomen Syöpäpotilaiden Paluu töihin -ryhmään mennessäni huomasin rakennuksen takapihalla Sauson tehtaanmyymälän.

https://sauso.com/historia

Tyylikkäitä nahkahansikkaita voi ostaa tiistaisin klo 12–18 Malminkaari 5 -osoitteesta Helsingistä.

Dr. Beckmann Värin- ja Liankerääjä Kestokäyttöliina

Ystävän mukaan tuote toimii erittäin hyvin eli erivärisiä tuotteita voi pyykätä samassa koneessa. Fanaattisena pyykkärinä en ole kokeillut tuotetta, mutta luotan saamaani lausuntoon.

Irtopiparkakku yläkorista

Lähikaupassa myydään Kanniston leipomon irtopiparkakkuja, joiden ostamista harkitsen. Kukaan meillä ei leiponut joulupiparkakkuja.

Ilokseni piparkakkuja myydään kahdessa korissa eli ala- ja yläkorissa. Onneksi yletän yläkoriin, koska olen kahdessa kaupassa nähnyt pienten sormien puristuvan tuotteiden ympärille alakorissa. Ensimmäisellä kerralla sanoin tapahtumasta isälle, joka oli selin lapseensa. Hän ystävällisesti osti pienen poikansa rutistaman suklaadonitsin. Jälkimmäisellä kerralla katsoin haavi auki, kuinka äiti otti lapsensa kämmenestä pois kähmityn karjalanpiirakan ja palautti tuotteen muiden myytävien tuotteiden sekaan. Selkeä ja karmea #ittoo-tilanne

Suosittelen, että tuotteet kannattaa ostaa pakastettuina ja noin kuuden metrin korkeudesta. Tapasin hiljattain miehen, joka oli arvioni mukaan noin 2,9–3,7 metriä pitkä. Hän näki kätevästi kirjahyllyn ylähyllyllä olleet kirjat eikä hän tarvinnut keittiötikkaita löytääkseen tavaroita keittiön yläkaapista.

Falafeltrauma

Jouluateriaksi päätin ostaa herttaisen perheen pitämästä paikasta pitafalafelin, jollaisen olen pari kertaa aiemmin ostanut. Muutin suunnitelmiani ja kävin jo eilen paikassa, mutta falafelit olivat loppu ja yritys on kiinni jouluna. Mukavaa, että heillä on lomaa, mutta pitafalefelisti sangen harmillinen tilanne.

Ostin lähellä olleesta kaupasta kostoksi kotiin pitaleipiä, jotka ovat kätevästi täyttökunnossa leivänpaahtimen jälkeen. Jälleen kerran tarjolla oli lähes ruokavinkki!

Melkein kuin mansikkahilloa

Tapasin hiljattain ystäväni, jonka kanssa vaihdamme ”kokkausvinkkejä”. Kerroin hänelle, että pakastemansikat maistuvat mikrossa sulatettuina makeilta ja melkein mansikkahillolta. Sokeria ei tarvita yhtään! Hän oli iloinen oivasta vinkistä ja nauroimme jälleen kerran vaihtamillemme ”kokkausohjeille”.

En vieläkään ymmärrä, miten joku voi kokata voitaikinaan käärityn lihafileen, vaikka useampi henkilö on väittänyt minulle reseptin olevan helppo ja kätevä.

Pitkän tauon jälkeen leivoin viikolla Viiden aineksen suklaakakun (tummaa suklaata, voita, kardemummaa, kanamunia, ruokosokeria), jonka reseptin näin aiemmin Helsingin Sanomissa. Huomasin paistovaiheessa, että olin vahingossa huitaissut kakkuun hillosokeria enkä kidesokeria, koska ruokosokeri oli loppu. Kakku hämmästyksekseni onnistui eli tätäkin vinkkiä (?) saa kokeilla.

Ruokokidesokeri on ehdottomasti paras versio sokerista. Erehdyin joskus maistamaan kookosvettä, joka EI ole paras mahdollinen versio vedestä. Neste on pahaa ns. vesi-gojia kaukaisilta palmumailta.

Näin kirjastossa Satu Koiviston Gastronaatti II Kuinka rakastua ruoanlaittoon -kirjan, jota hetken selasin. ”Tämä kirja ei kerro vain mitä vaan miten: miten saat kokkaamisen osaksi arkeasi kuten hampaidenpesun.” Mielestäni maailmassa on monenlaisia ihmisiä: niitä, jotka ovat hyviä kokkeja tai luulevat olevansa hyviä kokkeja ja meitä, jotka annamme ja saamme vinkkejä pakastemansikoiden sulattamisesta.

Ystäväni antama vinkki tilanteeseen: valitse kokkaava mies.

Loistouutinen Helsingin Sanomissa 22.12.2017

”Meriakvaarion sähköankerias Raipe nielaisi taskulampun pattereineen – ”Äkkiseltään saattoi kuulostaa pilapuhelulta, kun etsin auttamaan pystyvää praktiikkaa”

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005500217.html

PS Raipe pelastui!

KIRJAT

Lauri Törhönen                           Elämäni banaanin kuorena (2017)

Lainasin kirjan blogini nimen perusteella, ts. ei todellakaan hyvä syy lainata yhtään mitään.

Lainasin ja luin elokuva- ja teatteriohjaaja Lauri Törhösen (s. 1947) uutuuskirjan ja voin huonosti pettämistä ja parisuhdetta kuvaavien tapahtumien jälkeen. Neljän, toivottavasti kuvitellun lapsen vuoksi toivon, että katkeruutta uhkuva kirja oli täysin fiktiivinen.

Ilana Aalto                                     Paikka kaikelle (2017)

Kulttuurihistorioitsija ja ammattijärjestäjä Ilana Aalto (s. 1975) on kirjoittanut vuosia Paikka kaikelle -nimistä blogia ja hänen Facebook-ryhmässään keskustelevat tuhannet järjestämisestä kiinnostuneet ihmiset.

Miten meidät saadaan ostamaan tavaroita enemmän kuin tarvitsemme – ja miten tavarat liikuttavat meitä ja tunteitamme -aiheet olivat erityisen kiinnostavia.

Lahjoittamisesta oli fiksu kirjoitus, jonka mukaan vain käyttökelpoisia, puhtaita ja ehjiä tuotteita pitäisi lahjoittaa. Sinun epäsiisti tai likainen romusi ei ole kenenkään toisen aarre.

Paikka kaikelle on mielestäni hyvin kirjoitettu, asioita oli mietitty ja suosittelen kirjan lukemista.

Henkilökohtainen ongelma

Minulla on kirjastosta lainassa 32 kirjaa. Sain palautettua viime viikolla 13 kirjaa eli aiempi luku oli 45. Hankala henkilökohtainen ongelma, koska haalin tietoa hyvin monenlaisista asioista.

Kierrätyskeskus (ja kirjat)

Läheisen ihmisen omaisuuden karsiminen tuntui piinalliselta, joten tilasin Kierrätyskeskuksen maksuttoman noutopalvelun käymään luonani ensi viikolla.

https://www.kierratyskeskus.fi/tavaran_lahjoittaminen/lahjoitustavaran_noutopalvelu

  • ”haemme myös pakattuna astioita, kirjoja, vaatteita ja muita pientavaroita sekä kodin käyttötavaraa”

Onneksi kirjat eivät vielä ole kaikkialla roskaa. Nykyinen suhtautuminen kirjoihin tuntuu lähes koko ikänsä lukeneelta kauhistuttavalta.

En halua, että minulta jää kaappikaupalla (luin vahingossa jääkaappikaupalla) tuotteita, joita kukaan ei tarvitse.

Ihmesienellä eroon teetahroista

Lusikoista sai teen aiheuttamat tummentumat kätevästi pois ihmesienellä. En juo kahvia tai teetä, joten tilanne selvisi empiirisellä siivoustutkimuksella.

Hope

”Jaamme vähävaraisille ja kriisin kokeneille perheille konkreettisia vaate- ja tavaralahjoituksia, sekä lapsille ja nuorille harrastustukea ja vapaa-ajan elämyksiä.”

Kutomotielle vien pelejä, lastenkirjoja ja mm. tyylikkään tummanpunaisen villakangastakin, jossa ovat laput tallella. Tein vuosia sitten mielestäni hyvän heräteostoksen, mutta syystä tai toisesta en koskaan kasvanut riittävän pitkäksi kyseiseen takkiin. Melko yllättävää. Itse asiassa lyhenin matkan varrella, kun selkänikamani murtui, kolme muuta vaurioitui – ja mitä ilmeisimmin vanhenin, koska monille meistä käy niin.

http://www.hopeyhdistys.fi/

Lehtikuohu

Stockmannilla myytiin KontioMehun Lehtikuohua.

”Lehtikuohun raikkaan maun lähteenä ovat Kiiskisten omalta sukutilalta käsin poimitut, keväiset herukanlehdet.”

Houkuttelevalta vaikuttava juoma meille, jotka emme välitä alkoholista.

Aleksanterinkadun Stockan kalatiskin lähellä lauloivat perjantaina taitavasti tiernatytöt, mutta oopperan kannattajana olisin kuunnellut mieluummin vaikka Verdiä, Puccinia tai Mozartia.

Ripustin lauantai-iltana pyykkiä ja hoilotin muriaanien kuningasta ja Hee-roo-desta, kunnes siirryin parempaan Syyslauluun.

Joulu 

Talvipäivän seisaus oli tänä vuonna (jo) 21.12., eilen oli läheisen syntymäpäivä, huomenna on jouluaatto, viikon päästä on uusi vuosi ja PIAN on valoa ja kevät.

Kolme asiaa, joista olen kiitollinen: kätyrit, joulu ja tietenkin kevätkevätkevät.

Elämä hymyilee.

Äidin suosikki Jorma Hynninen ja En etsi valtaa loistoa

https://www.youtube.com/watch?v=Gt1qCgO_UH8

Toivotan hyvää joulua!

 

Ruuhkaviikko

Sairastuminen syöpään tai omaisen sairastuminen

Syöpään sairastuminen on murheellinen ja järkyttävä tilanne, samoin omaisen sairastuminen. Sukulaisten ja ystävien kanssa keskusteleminen auttaa useimpia meistä.

Kaikki eivät halua kertoa sairaudestaan läheisille, joten onneksi on muitakin tapoja saada apua.

Syöpäjärjestöjen neuvonta

Syöpäjärjestöjen maksuttomaan neuvontapalveluun voi ottaa yhteyttä puhelimitse, sähköpostilla tai chatin kautta

Neuvontapuhelin palvelee numerossa 0800 19414. Hoitaja vastaa puhelimeen maanantaisin ja torstaisin klo 10–18 sekä tiistaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 10–15.

https://www.kaikkisyovasta.fi/neuvontapalvelut/valtakunnallinen-neuvonta/

Keskustelupalstat Facebookissa

Onneksi nykyisin on mm. Suomen Syöpäpotilaiden keskustelupalstoja Facebookissa. Moni sairastunut tai omainen saa parhaan mahdollisen tuen toisilta syöpään sairastuneilta tai heidän omaisiltaan.

VIIKKO 49/2017

Pätkäpaastomaanantai

Maanantaina 5:2 -paastosin viikonlopun pakkaus- ja siivousurakan jälkeen.

Hematologi kielsi jossain vaiheessa kyseisen huvittelumuodon, ts. pätkäpaaston. Voin jo paremmin ja liikun huomattavasti enemmän (hurraa portaille!), joten en enää pelkää lihaskatoa.

Tosin en kerro hematologille mitään pätkäpaastosta ja näen hänet seuraavan kerran vasta toukokuussa 2018.

Fysioterapeuttitiistai

Tiistaina tapasin uudelleen fysioterapeutin, jolle kerroin kuntosalikäynneistäni, soutamisesta salilla jne.

Hän kierrätti minua alakerran kuntosalilla laitteesta toiseen. Vuorossa olivat jalkaprässi, soutu, rintalihasliike, selkäliike ja ylätalja. Tein kolme helpohkolta tuntunutta kierrosta.

Hän opetti pyynnöstäni muutamia Pilates-liikkeitä, joita tein lattialla maaten. Nostin toista jalkaa sentin verran lattiasta ja nostin kädet ylös ja laitoin ne pään taakse lattialle. Pahoittelen, puhun surkeaa Pilates-kieltä. Jostain syystä vuosia sitten ostamani nippu Pilates-kirjoja ei ole kohentanut kuntoani.

Laiteliikkeet olivat helppoja, mutta ehdin jo unohtaa (melkein) puolet lattialla oppimistani liikkeistä.

Konttausversiossa nostettiin toista jalkaa. Murtunut oikea ranne hieman haittasi tahtia, mutta laitoin oikean nyrkin maahan, koska käsi ei taivu.

Oli ilahduttavaa saada häneltä uusia ohjeita. Lähtiessäni toivotin hänelle hyvää itsenäisyyspäivää.

Kävin vaihtamassa invavessassa normaalit vaatteet. Menen fysioterapeutille salivaatteissa, koska niissä on helpompaa liikkua.

Suomi 100 -keskiviikko

Keskiviikkona juhlin satavuotiasta Suomea käymällä katsomassa Sinebrychoffin museon Minä en ole minä – Tunnettuja ja unohdettuja muotokuvia -taidenäyttelyn, jonne oli vapaa pääsy. Kätevä Museokortti meni hukkaan ilmaisnäyttelyssä, nyyh… Tuttuja teoksia oli näyttelyssä useita. Minua piinaa, kun en saa millään päähäni, kuka maalasi lastenvaunuissa istuvan vauvan. Olen nähnyt teoksen lukemattomia kertoja. Jostain syystä kuvittelen, että maalari oli Halonen.

Todennäköisesti palaan vuoden loppuun jatkuvaa näyttelyä katsomaan päivänä, jolloin museo ei ole yhtä ruuhkainen – ja varmistan vauvamaalarin nimen. Mielestäni olen nähnyt kyseisen maalauksen Ateneumissa.

Kävelin jäistä ja liukasta Bulevardia pitkin, huomasin auki olevan Ekbergin kahvilan (konditoria oli kiinni) ja jatkoin ihailemaan Ruttopuistoa, Espan puistoa, Presidentinlinnan luona olevia sinivalkolippuja (100 kpl) ja valaistuja julkisia rakennuksia. Suomi 100 -kyltin eteen en jonottanut kuvattavaksi, kuten todella monet venäläiset.

Olen joka vuosi tyytyväinen siitä, etten päädy – mielestäni fantastisen onnistuneen juhlapukuni kanssa – Linnan herjattavaksi asuni, seuralaiseni, kampaukseni tai vähintään silmälasieni vuoksi. Tunnen aina suurta myötätuntoa niitä ihmisparkoja kohtaan, jotka on raahattu korvasta kiskoen kättelemään presidenttiparia. Saatan olla väärässä. Ehkä tilaisuuteen kutsutut ovat riemua täynnä ruuhkaisessa salissa.

Finlandiaa tietenkin kuuntelisin erittäin mielelläni.

Kävelin Helenankatua pitkin Aleksanterinkadulle ja kiersin yllättäen avoimena olleet Tuomaan markkinat, mutta en ostanut mitään. Valtioneuvoston linna ja Helsingin Yliopisto olivat kauniita valaistuina, samoin Tuomiokirkko. Suuri joulukuusi oli upea Senaatintorilla.

Pienet lapset jonottivat leudossa säässä iloiselta näyttävään karuselliin.

Palasin kotiin, olin tyytyväinen itsenäisestä Suomesta ja laitoin kaksi kynttilää palamaan ikkunoiden eteen. Luin netistä, että vain vanhat ihmiset tekevät niin. Täysin mahdollista, mutta uskoakseni kyse on myös omasta taustasta ja perheestä. Isoäiti ja mummi sytyttivät kynttilät, äiti sytytti kynttilät ja minä ja useimmat tuntemani – hyvin eri-ikäiset – ihmiset sytyttävät kynttilät itsenäisen Suomen kunniaksi.

Toiset polttavat itsenäisyyden vuoksi kynttilöitä ja toiset tappelevat silloin tällöin nakkikioskeilla. Jälkimmäinen laji on minulle vieras harrastus.

Paluu töihin -torstai

Torstaina menin bussilla Malmille, ryhmämme vetäjä Marketta otti minusta useampia valokuvia ja meillä oli myöhemmin töihin paluu -ryhmämme kokous. Aiheena oli raha ja tilanne, jossa turhan moni potilas joutuu taloudellisiin vaikeuksiin periaatteessa edullisten, mutta potilaille kalliiksi tulevien hoitojen vuoksi.

Kuulin varakkaista potilaista, jotka siirsivät omaisuutensa sukulaisille ja maksattivat hoitonsa yhteiskunnalla tasavertaisuuden vuoksi. Ns. tasavertaisuus kosti myöhemmin, kun omaisen uusi puoliso piti potilaan rahat…

Potilas voi joutua matkustamaan kaksi kertaa päivässä taksilla sytomegalovirushoitoihin sairaalaan. Taksimatkasta veloitetaan potilaalta 25 euroa jokaiselta matkalta. Vasta 300 euron jälkeen matkat maksaa – onnellisesti – yhteiskunta. Turhan kallista ”huvittelua” kun tulot ovat pudonneet ja useilla potilailla menot ovat nousseet.

Lääkekulut ovat monille haastavia, joten suosittelen edelleen lääketehtaiden osakkeiden ostamista niin kauan, kun niihin on varaa. Useimmat meistä sairastavat jossain vaiheessa jotain ja lääkkeisiin menee valtava summa rahaa.

Kannattaa syödä terveellisesti, liikkua riittävästi, pitää itsensä normaalipainoisena, nukkua hyvin ja välttää stressaavia töitä. Tulehdustilassa – esimerkiksi ylimääräisen rasvan vuoksi – oleva elimistö sairastuu helpommin. Ikävä kyllä.

Suuhygienisti

Hammashoitolasta soitettiin minulle koulutuksen aikana, joten siirryin käytävään puhumaan. Sain ajan maaliskuulle ja kohtelias miespuolinen soittaja nimitti minua rouvaksi viisi kertaa. Rankkaa rouvittelua. Minä olen neiti, mutta en maininnut hänelle statustani.

Syöpäpotilaan sosiaaliopas 2017

Kannattaa tilata tai ladata itselleen Syöpäpotilaan sosiaaliopas myös ensi vuonna. Kirjasessa neuvotaan mm. verotuksesta, lääkkeistä, kuntoutuksesta jne.

https://www.syopapotilaat.fi/opas/syopapotilaan-sosiaaliopas-2017/

Laiskat työttömät (?)

Luin joskus kirjoituksen, jossa yrityksen kiitettävästi sponsoroima johtaja kertoi heräävänsä joka aamu klo 5:45 ja ”laiskat työttömät” heräävät myöhemmin.

Laiskana (?) syöpään sairastuneena joudun toteamaan, että osa meistä on tutkitusti aamu- ja osa iltavirkkuja. Odotan edelleen, koska muutun keski-iän vuoksi aamuvirkuksi. Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut.

Johtajan tuomitsevaa mielipidettä pidän hämmästyttävänä, mutta mielipiteitä tietenkin mahtuu maailmaan.

Syömällä terveeksi -sarja su klo 17, Frii

Suosittelen brittien The Food Hospital -sarjaa, jossa seurataan ruoan parantavaa vaikutusta potilailla. Opin tänään, että uni tulee paremmin, kun syö kaksi tuntia ennen nukahtamista kaksi kiivihedelmää.

Kannatan kiivejä (in ancient history we said kiwi), joten jaan neuvon.

Joitain jaksoja voi katsoa YouTubesta.

Makaroneja räyhämahaa rauhoittamaan

Myeloomapalstalta luin, kuinka hoitaja oli neuvonut vatsaongelmista kärsinyttä potilasta syömään makaroneja, jotka rauhoittivat vatsan. Neuvo oli toimiva.

Sovellan ohjetta, jos antibiootit tulevaisuudessa sekoittavat elimistöni. Neuvo: välttäkää anbitiootteja.

Syöpälääkkeet ovat toimivia, mutta usein todella rajuja, joten elimistöt ovat koetuksella. Aina ei edes apteekin kauppaama Vi-Siblin auta, jos vatsa menee sekaisin tiputuksista tai kotona otettavista lääkkeistä.

Silmäklinikkaperjantai

Perjantaina menin Silmäklinikalle ja otin ilmoittautumista varten vuoronumeron. Olin seuraava, joten kumarruin nostamaan lattialta jonkun pudottaman taksilapun ja menin ilmoittautumaan. Erehdyin menemään väärään pisteeseen, josta minut peukalolla viittaamalla ohjattiin seuraavalle henkilölle.

Toivon, ettei minusta koskaan tule peukaloviittaajaa.

Tervehdin, ojensin löytämäni kuitin virkailijalle ja toivon, että potilas tulee hakemaan pudottamansa kuitin.

Sain ohjeen nousta toiseen kerrokseen ja kiipesin portaat. Ovenavausnappi oli kätevästi kulman takana, mutta osasin etsiä hyvin kätkettyä versiota, josta ei kerrottu potilaille mitään. Onhan se tietenkin saavutus, jos onnistuu taiteilemaan itsensä ovesta sisään.

Istuin odottamassa ja luin räytyneitä naistenlehtiä. Monissa oli sivut osittain tallella, joissain jopa kansi.

ET-lehden 10/2017 Parasta aikaa -palstalla oli Tilastokeskus-tietoa Maria Niemen kokoamana:

Appelsiinien tuonti Suomeen, kiloina

1917                    26 655

2016                    29 145 113

Hyvä!

Kahvin kulutus henkeä kohti vuodessa, kiloina

1917                    2

2015                    10

Kymmenen kiloa? Huh. Kiitos, kun juotte kahvini.

Tilastoitu oluen kulutus asukasta kohden, litroina

1917                    11

2016                    75

Olut on pahaa, joten onneksi joku urhea sankari/-tar (?) juo minunkin kaljani.

Autojen määrä

1922                    1754

2015                    3 847 945

Vanhat hyvät ajat.

Vuodessa syntyneet kansalaiset (ts. lapset)

1917                    81 046

2016                    52 814

Luku on pienempi, vaikka väestön määrä on huomattavasti suurempi.

Maa- ja metsätaloudessa työskentelevät, %-osuus

1920                    70

2016                    4

Osoitan kunnioitusta niille neljälle prosentille, jotka huolehtivat suomalaisten ruoasta!

Silmäklinikan hoitaja tutki, minkä verran näen ja jatkoin odottelua. Pääsin silmälääkärille noin 20 minuuttia aikavaraukseni jälkeen, mikä on tyypillistä ruuhkaisella silmäpoliklinikalla. Silmälääkäri tutki silmäni, tiputti niihin värjääviä (ja kirveleviä) tippoja, mutta onneksi vältyin testiltä, jossa tutkitaan silmissä oleva kosteus. Kosteutta ei ole, joten testi on piinallinen.

Lääkäri varmisti, onko Ikervis-tipoista ollut hyötyä. Mielestäni ei ole, mutta toivoin, että silmäni olisivat tutkimuksen perusteella eri mieltä. Hän ei ottanut kantaa silmiin, vaan ilmoitti, että minun mielipiteeni ratkaisee. Olisin mieluummin toivonut, että silmieni tilanne olisi ratkaissut.

Kalliita tippoja, joten toisaalta hyvä, että pääsin niistä eroon.

Saan vielä e-reseptin Yliopiston Apteekin tekemille (Ikervisiä vastaaville) siklosporiinitipoille, joista mainitsin lääkärille. Hän ei tiennyt kyseisistä tipoista, joista olin kuullut toiselta potilaalta. Hän varmisti tiedon toiselta silmälääkäriltä ja saan reseptin myöhemmin. YA-tipat ovat halvempia ja kuulemani mukaan tehokkaampia.

Kiitin heitä, kävelin keskustaan ja pistäydyin matkalla Taidehallissa katsomassa Taiteen henki -näyttelyn. Sammon kokoelmia esitellään vuoden loppuun.

Olin tyytyväinen nähtyäni Elin Danielson-Gambogin Italia-aiheisen maalauksen ja pidin Maisema Vartiovuorelta -taulusta, jonka jostain merkillisestä syystä oletin esittävän Osloa, vaikka maalaus oli Suomen Turuust.

https://www.mandatumlife.fi/taiteen-henki

Joulun lähestyessä kannattaa kuunnella – tai katsella – taidetta

Science Christmas Carols

https://www.youtube.com/watch?v=H6hpJzK5vUo

Hallelujah Chorus Silent Monks

https://www.youtube.com/watch?v=3-uvyL-sAHY

The Meow choir. You’ll laugh your tail off.

La Traviata

Ideaalimaailmassa näkisin Verdin La Traviatan, jota esitetään Kansallisoopperassa vuodenvaihteessa. Käytännössä taitaa käydä toisin. Viite: money, money, money. Pitäisikö palata kerjuukuppini kanssa Aleksille ja pyytää rahaa oopperaesitykseen? Olisikohan tuottoisa keikka?

Taikahuilu oli kiinnostava, mutta muistutti mielestäni ennemmin mustavalkoelokuvaa, kuin oopperaesitystä. Esitys oli suomeksi, mitä pidin hillittömänä vääryytenä Pa-pa-pa-pa-genoista huolimatta.

Onneksi haastatellulla ja aikaisin heräävällä johtajalla on mitä ilmeisimmin pätäkkää. Ehkä hän menee kuuntelemaan tai ainakin katselemaan Violettaa, todennäköisesti jonkun toisen kutsumana ja maksamana.

Toivottavasti hän pystyy nukkumaan hyvin esityksen aikana ns. metelistä huolimatta.

 

Kaapelitehdas, ooppera ja blogisteja

Isä työskenteli pitkään esimiestehtävissä Kaapelitehtaalla, joten tehdasalue tuli lapsena tutuksi joulujuhlien aikaan. Esiintymässä olivat aina yksipyöräisillä polkupyörillä ajavat isä ja poika, joiden ”joku ja poika” -taiteilijanimeä en enää muista.

Ohjelma oli aina kiehtovaa suuressa salissa.

Matka junalla ja bussilla juhlapaikalle oli pitkä. Jonain vuonna punainen tekokuidusta tehty juhlamekko kutitti ihoani, sukkahousut olivat inhottavat, mutta mustat kiiltonahkakengät olivat ihanan kiiltävät, joten tilaisuus oli sinäkin vuonna onnistunut.

Kaapelitehtaalle on rakennettu mm. asuntoja:

https://www.etuovi.com/koti/blogi/kaapelitehdas-lapsiperheen-toimiva-kaksikerroksinen-koti/

Äidin työpaikka oli Saviolla ja lasten pikkujouluissa esitettiin aina Tom & Jerry -piirroselokuvia ja lopuksi saimme mukaan karkkipussit, joissa oli mm. Fazerin parhaita. Toscat ja pähkinäkarkit olivat suosikkejani, samoin rapupaperiin ja viuhkapaperiin pakatut karamellit. Valikoima on muuttunut, joten klassikon suosijoille tyrkytetään nykyisin suppeampaa valikoimaa.

Jos minulla olisi lapsenlapsia, niin tarjoaisin heille Pihlajanmarjakarkkeja. Olen kuullut, että niin pitää tehdä.

Ala-asteella koulussa sai joulujuhlassa paperisen karkkipussin, jossa oli piparkakku, lakritsipatukka ja Fazerin parhaita. Ehdottomasti parempi vaihtoehto, kuin tylsä Cooperin testi, jolla lapsia kiusattiin jo silloin – tosin ei jouluna.

The Magic Spinach Leaf

Meillä on liput Taikahuiluun ja odotan jo innolla oopperailtaa. Tarina on tietenkin tuttu jo lapsuudesta, mutta oopperan esitystapa kiehtoo.

”Animaatiota ja eläviä laulajia yhdistävä huikean hauska toteutus on saanut ylistävät arviot kaikkialla. Berliinin Komische Operin tuotannossa Taikahuilu etenee mielikuvituksellisesti mykkäelokuvan kultakauden hengessä. Laulajien ja elokuvan tarkasti ajoitettu yhteistoiminta tuo näyttämölle Taikahuilun loputtoman rikkaan fantasiamaailman.”

”Tuttu tarina Paminaa etsivästä Taminosta, Papagenaa haikailevasta Papagenosta ja valon ja pimeyden kamppailusta ovat entisellään, samoin Mozartin iki-ihana musiikki. Ja nyt Taikahuilun tarina etenee vielä entistä tiiviimmin, sillä puheosuuksien paikalla on elävää animaatiota ja tekstiä.”

http://oopperabaletti.fi/stage24/taikahuilu-juoni-minuutissa/

Yön kuningattaren aaria

Kommenteissa on hupaisa The Magic Spinach Leaf -herja.

https://www.youtube.com/watch?v=pZcaf9GfyWs

Pukeuduin nuorempana tummanvihreään asuun, vedin isän uusioperheen luona käydessäni puseron savupiippukauluksen kasvojeni yli ja lisäsin kankaan eteen silmälasit huvittaakseni lapsosia. Käytin itsestäni nimeä Kostajapinaatti. Olen aina ollut hyvin asiallinen, hillitty ja korrektisti toimiva ihminen.

Kuten olen aiemminkin maininnut, niin sopraanot saavat aina laulaa kappaleissa parhaan osuuden, johon en alttona pystyisi edes keittiötikkailla seisomalla.

Uutiskirje

Oopperabaletin uutiskirje kannattaa tilata, niin saa ostettua edullisempia lippuja. Saimme ostettua paikkamme 55 eurolla joko permannolle tai ensimmäiselle parvelle. Hyvä diili!

Maraton

Näin videon Antarktiksen maratonissa, joka juostiin 25 pakkasasteessa. Voittajana oli tanskalainen mies ja naisten sarjan voitti amerikkalaisnainen. Tanskalaismies oli pettynyt juostuaan maratonin, koska hän olisi halunnut jatkaa juoksemista.

Lajin harrastajille vinkkejä maratoneista, joita voi juosta maailmalla:

https://yle.fi/ylex/uutiset/mount_everest_ja_seitseman_muuta_erikoista_paikkaa_joissa_jarjestetaan_maratonkilpailuja/3-8358928

KIRJOJA

Kävelin eilen kirjastoon leudossa säässä, kävin tervehtimässä laitumella olevaa, takkiin puettua (pukeutunutta?) hevosta, joka innostui nähdessään mustavalkoisen cockerspanielin ja ravasin paikalle tuijottamaan koiraa, koiran omistajaa ja minua, joka kävelin paikalle.

Jatkoin matkaa, mutta palasin vielä laitumen luo, koska kävelytiellä oli niin paljon vettä, että jouduin vaihtamaan reittiä. Hevonen tuli jälleen tuijottamaan minua, ravasi laitumella ja palasi taas luokseni. Kerroin hevoselle, että olen menossa kirjastoon, joten minun pitää jatkaa matkaa. Onneksi hevonen selvästi ymmärsi minua.

Epäreilua laittaa vain yksi hevonen ikävystymään laitumelle. Pitää laittaa monta, niin niillä on hirnuntaseuraa.

Nuoren naisen opas

Lainasin uteliaana Alexa Dagmarin kirjan Nuoren naisen opas (2016), koska näin aiemmin tiedon palkitun bloginpitäjän kirjoittamasta teoksesta. Hänen suosittua blogiaan en ole lukenut.

Hänellä on hyvin kirjoitettua tekstiä ja ystävällinen suhtautuminen sekä itseensä että lukijoihin.

En tiennyt, että tenceliä tehdään eukalyptuksesta. En tiennyt sitäkään, ettei Zara käytä rahaa markkinointiin, vaan vaatteiden kaikki käyttäjät ovat ostaneet tuotteet. Kiinnostavaa informaatiota.

Toivon, että kirjassa annetut vaate- ja meikkivinkit on annettu mielin vilpittömin eivätkä mainostarkoituksessa. En ainakaan nähnyt huomautusta jälkimmäisestä.

Vaateliikkeistä hän mainitsee mm. H&M Trendin & other stories -yrityksen.

Lentäjienkin suosimalta Yr.no-sivulta kannattaa katsoa ennen matkaa tiedot säästä.

Irtoripset hän liimaa silmiinsä DUO-liimalla ennen juhlia. En ole irtoripsien ystävä, mutta joka ajalla on tietenkin trendinsä. Nyt on meneillään monilla (usein nuorilla) naisilla irtoripsitrendi, kuten 70-luvulla. Silloin oli myös partakausi, miesten nykyinen suosikki.

(Työkaveri laittoi minulle vuosia sitten tekokynnet firman juhliin ja kynnet lakattiin sinisellä lakalla, jossa oli hopeakimalteita. Tullessani aamuyöllä kotiin minulla oli vain seitsemän kynttä jäljellä. Loput kynnet löytyivät seuraavana päivänä työkaverin mustasta t-paidasta, jonka hän oli riisunut juhlien jälkeen ja jättänyt työpaikalle. Minä tanssin hänen kanssaan jossain vaiheessa iltaa, mutta ihmettelen edelleen, miksi tekokynteni jäivät kiinni hänen paitaansa. Mitään epäilyttävää en todellakaan myönnä, koska olen ja olin kunnon ihminen.)

Alexa Dagmarin kirjassa on ruokaohjeita, treenivinkkejä kiireiselle, tietoa sisustuksesta ja juhlista, kukista (opin, että kukkiin kannattaa leikata tuoreet imupinnat joka toinen päivä), rakkaudesta, yrittäjyydestä (muista ALV!), ystävyydestä ja SOME-etiketistä.

Mielestäni paras neuvo kirjassa: älä kadehdi. Jokaisella ihmisellä on murheita ja ongelmia.

Vinkki työnhakuun: hae harjoitteluun kiinnostavaan työpaikkaan.

Karita Sainio, Hyvin eletty (2017)

Useimmat kirjan kuvat on ottanut Ida Hanhiniemi.

Nappasin pikalainana mukaan kestävästä elämäntavasta kertovan kirjan. Teoksessa on kirjoituksia luonnonkosmetiikasta, vastuullisesta vaatekaapista, eettisestä keittiöstä ja hyvän fiiliksen kodista.

”Karita Sainio on vastuullisuuteen erikoistuneen PR-toimisto Sugar Helsingin perustaja ja työskentelee eettisten brandien varassa.”

Kosmetiikan ainesosat (International Nomenclature of Cosmetic ingredients)

Lataa puhelimeen suomalainen CosmEthics, jonka avulla voit lukea tuotteen viivakoodin ja selvittää inci-listan turvallisuuden.

Tanskassa varoitus odottaville äideille

Tanskassa odottavia äitejä varoitetaan kosmetiikasta, koska kemikaalien sisältämät hormonihäiritsijät voivat vaikuttaa poikalapsen lisääntymiskykyyn.

  • mielestäni hyytävää luettavaa

PPD

”Suurimmasta osasta kestohiusvärejä löytyvä PPD imeytyy ihon läpi verenkiertoon.”

  • ei ihme, että etenkin hematologit varoittavat verisyöpäpotilaita hiusväreistä (oma lisäys)

Animalian kosmetiikkalistasta eläinkokeettomat kosmetiikkamerkit

animalia.fi/kosmetiikkalista

Reilu kauppa

Shea- eli karitevoi kannattaa ostaa kyläyhteisöjen naisten valmistamana eikä teollisesti tuotettuna.

Suositeltua luettavaa

mm.

Aidosti kaunis (2015), Katja Kokko

Marjoja ja maskaraa (2011), Noora Shingler

  • Kemikaalicocktail-blogin kirjoittaja

365 days with Ida

ida365.fi

Vastuullinen vaatekaappi

Suosi vaatelainaamoja ja kirpputoreja jne.

Mielestäni tärkeä neuvo: pese ostamasi vaatteet, niin vältyt myrkyiltä.

Kirjassa on lista eettisiä vaatteita myyvistä kaupoista

  1. kieloclothing.com
  • tuotteet on tehty ”rauhansilkistä” (peace silk), jossa silkkiperhosta ei keitetä hengiltä

mekkomania.fi, joka myy vintage-tuotteita

Eettinen keittiö

Tärkeimpiä vinkkejä: älä heitä ruokaa hukkaan

  • suurimpana hävikkinä vihannekset ja juurekset, etenkin sinkkunaisilla

(minä suosittelen pakasteita)

”Merkittävin ympäristörasite tuotteen koko elinkaaressa voi kuitenkin syntyä siitä, jos tuote haetaan kaupasta omaan kotiin autolla.”

Mielenkiintoinen kirja, joka kannattaa lukea. Ainoa, mitä kritisoin, on maininta tietystä tuotteesta, jonka tuoksut sopivat tuoksuyliherkille. En jaa käsitystä, koska tuoksuyliherkkyyttä on hyvin monenlaista. Tuttu reagoi tuoksuun, joka on minulle neutraali ja minä kärsin tuoksusta, jota joku toinen tuoksuyliherkkä pitää lähes olemattomana.

Naapurissani asuu hajuvesiosastolla työskennellyt, joka kertoi tuoksuyliherkkien päätyvän lähes poikkeuksetta voimakkaimpiin tuoksuihin. Hassu ajatus.

Minä pidän monista sitrustuoksuista ja ruususta, vaikka en ole pitkään aikaan käyttänyt hajuvesiä. Oman hajuveden kehittäminen sisaren kanssa ei lapsena onnistunut mummin ja ukin omakotitalon pihalla, vaikka sulloimme ruusun terälehtiä ja vettä hajuvesipulloon. Outoa sinänsä.

Kirjassa on listattu kiinnostavaa luettavaa ja ostospaikkoja, hyviä haastatteluja ja kosmetiikkasuositteluja.

Vanelja-blogin kirjoittajan Virpi Mikkosen Instagram on hyvin suosittu. Hän perusti blogin, jossa kirjoitetaan maidottomuudesta, sokerittomuudesta ja gluteenittomuudesta ja sai viiden kuukauden jälkeen niin valtavasti seuraajia, että hän luuli, että tili on ryövätty tai ohjelmassa on jokin bugi. Hän sai kymmeniätuhansia seuraajia hetkessä. Mukavaa, että hän on menestynyt.

 

Oatly-roisto

Roskienhämmästelijänä kummastelin kadulle heitettyä pientä Oatly-kauramaitopurkkia. Jostain syystä kuvittelin, että kasvisruokia suosivat osaavat käyttää roskakoreja.

Erehdyin.

Hyvät vanhemmat ja opettajat: olisitteko kilttejä ja kertaisitteko lastenne kanssa, miten roskiksia käytetään. Asia tuntuu olevan epäselvä monille aikuisillekin, mutta lasten kohdalla on mielestäni vielä toivoa.

Satavuotias Suomi voisi olla siisti.

Kaunis Pieni Joulu (2013), Anne Nieminen ja Nina Linnovaara

Jouluaskartelusta kertova viehättävä kirja on suositun Kaunis pieni elämä -blogin kirjoittajalta Anne Niemiseltä. Hänen blogiaan luetaan kuukausittain yli 200 000 kertaa. Ilahduttava luku. Nina Linnovaara, blogin lukija, ehdotti blogin kirjoittajalle joulukirjaa, jossa vinkkejä ja kuvia täydentäisivät jouluaiheiset tekstit.

Pidin etenkin Jäisestä havukranssista, kauniista Piparikylästä ja Kipsisistä koristeista.

Kaunis kirja, joka kannattaa lukea.

Päädyin sattumalta lainaamaan useamman bloginkirjoittajan kirjan ja luin kirjat peräkanaa palattuani kirjastosta ja aloittelin O-teosta.

Blogien lukeminen vähäistä

Luen niin paljon kirjoja, että blogien lukeminen jää vähäiseksi, samoin Instagramin tutkiminen. Sinänsä harmi, että taitavasti kirjoitettu teksti ja kauniit kuvat kiinnostavat minua.

Mainitsemani kirjat luettuani minun pitää käydä kurkkaamassa edellisten kirjoittajien tekstejä ja lisätä aktiivisuuttani Instagramissa.

O (2017), Miki Liukkonen (s. 1989)

Kiehtova kirja, joka jokaisen pitäisi mielestäni lukea.

Luin taitavaa, vaihtelevaa, hämmästyttävää, ihmeellistä ja muuttuvaa kirjoitusta. En ole koskaan saanut itseäni pakotettua lukemaan Alastalon salissa -kirjaa, jota kriitikot kilvan kehuvat. Pitänee lukea, kun Liukkosen teosta verrataan arvosteluissa kyseiseen teokseen.

Lukekaa soljuvaa ja sujuvaa tekstiä Miki Liukkosen mielessä olevasta ihmeellisestä maailmasta.

Juhani Karila, HS 11.4.2017

Miki Liukkosen, 27, romaani infoähkystä on yksi vuosikymmenen tärkeimmistä romaaneista

https://www.hs.fi/paivanlehti/11042017/art-2000005165343.html

Joululahjoituksille hyviä kohteita

Kunnon ihminen laittaisi kaikki liikenevät rahat saastuneen Itämeren suojeluun. Voisi kuvitella, että kaikki merta saastuttavat maat (esimerkiksi Puola) maksaisivat aiheuttamistaan tuhoista. Voihan sitä kuvitella kaikenlaista.

https://www.puhdasmeri.fi/

Ronald McDonald -talo, jossa majoitetaan sairaalassa hoidettavien lasten perheitä.

http://rml.fi/miten-voit-auttaa/lahjoita/

Kiitos, jos pystyt auttamaan.

Hertta Wille

Kultainen vasikka -näytelmän pukusuunnittelija Sanna Levo

Taiteiden yönä, torstaina 24.8.2017 teimme lyhyen kierroksen kaupungilla. Ehdotin, että näemme remontoidun Kaupunginteatterin luona jo puoli viideltä, koska arvelin, että hiljattain modernisoidussa rakennuksessa on ruuhkaa. Menimme kuuntelemaan Kultainen vasikka -teoksen pukusuunnittelija Sanna Levoa tunnin ajaksi.

Kuuntelimme ennen tilaisuuden alkamista Tokoinrannan Huvila-teltasta kantautuvaa musiikkia. En ole koskaan ollut Huvila-teltassa, joten minulla on selkeä aukko sivistyksessä. Purettavan teltan ali kävelemistä ei varmaan lasketa kulttuuriteoksi?

Ruuhka puuttui, kun menimme Pienen näyttämön ovesta sisään, mutta useampi muu katsoja oli onneksi paikalla. Esityksen aikainen alkuaika varmasti karsi kuuntelijoita.

Saimme hyvät istumapaikat aulasta. Istuimme naulakon luo laitetuilla tuoleilla. Meillä oli reunapaikat siltä varalta, että päätämme livistää paikalta kesken esityksen.

Emme livistäneet, koska Sanna Levoa oli erittäin mielenkiintoista kuunnella hänen puhuessaan Maria Jotunin (1880–1943) näytelmän pukusuunnittelusta. (Minä pidän murheellisena sota-aikana menehtyneitä ihmisiä. Sota aiheuttaa raskaita ja vaikeita kokemuksia koko kansalle, aivan liian nuoret ihmiset kuolevat rintamalla ja osa kotirintaman ihmisistä menehtyy kyseisenä aikana joko vihollisen hyökkäyksiin tai kuolee sairautensa tai ikänsä vuoksi.)

”Näytelmän tapahtuma-ajankohta on ensimmäinen maailmansota, jolloin pulaa on ruoasta ja tavaroista. Monet etsivät ylellistä elämää keinottelulla, ja juuri rahasta tulee näytelmän epäjumala, Raamatun kultainen vasikka. Näytelmän näkyvän puolen taustalla on kyseessä ihmiskäsityksen ja elämäntavan murros: vapaus toteuttaa itseään, ja erityisesti Jotunia kiinnostaa naisen asema, naisen mahdollisuudet. Keskeinen ongelma on naisen ja miehen suhde, ja onko raha vai rakkaus lopultakin se olennainen päähenkilön elämässä.

Eedith hylkää miehensä Jaakon rahan takia, mutta palaa kotiin kun mies on onnistunut rikastumaan. Jaakko on kuitenkin aikeissa antaa vaimolleen opetuksen tuhoamalla omaisuutensa.” (Wikipedia)

Sanna Levo suunnitteli puvut osittain historiaan ja osittain nykyiseen aikaan kuuluviksi. Hän näki vaateliikkeen ikkunassa kauniin keltaisen puseron, jonka hän myöhemmin hankki näytelmään vaatteeksi. Hän löysi useita muita vaatteita tai kenkiä kaupasta, mm. vaaleansinisen puseron, jossa pitkien hihojen päällä olivat lyhyet puhvihihat. (Puhvihihat liittyvät mielestäni vain ja ainoastaan Lucy M. Montgomeryn Anna-kirjaan.) Minna Parikan liikkeestä suunnittelija löysi iki-ihanat valkoiset korkokengät, joissa on sydämet kengännauhoissa. Ilahduttava budjetti, totesi joku kuulijoista myöhemmin. Vaalea villahame piti ompeluttaa, koska kaupoissa myydyt tuotteet olivat liian kapeita ja hameessa piti olla runsaasti kangasta. Vaaleanpunainen pitsihame tehtiin pukusuunnittelijan ohjeiden mukaan ompelimossa ja puvun pääntietä muokattiin viime hetkellä avarammaksi. Kaunis, selästä uurrettu (muistaakseni Zalando-) mekko muistutti kreikkalaisen jumalattaren asua myös muun henkilökunnan mielestä. Paremmin sopivat kultaiset historialliset kengät onnistui näyttelijä(-tär) löytämään jostain vintage-liikkestä ja sai pukusuunnittelijalta luvan niiden ostamiseen. (Sana vintage on mielestäni hupaisa, koska kyse on kirpputorista.) Aamutakin löysi suunnittelija teatterin pukuvarastosta, samoin alushameen. Musta-valkoisen sulkakeepin oli suunnitellut joku toinen pukusuunnittelija, mutta keepin käyttöön saatiin lupa.

Suunnittelija kertoi, kuinka hänen työnsä on muuttunut netin myötä. Ennen hän haali kuvia kirjastojen historiallisista kirjoista, mutta nykyisin kuvia voi koota netistä. Hän esitteli meille kuvia siitä, kuinka hän löysi sata vuotta sitten olleita miesten pukuja ja kuinka hän oli modernisoinut niitä näytelmää varten.

Vaatteet kuluvat näyttämöllä, jossa kontataan, heittäydytään jne. eli esimerkiksi miesten paidat päätyvät usein suoraan lumpuiksi. Näyttämöllä hajonneita vaatteita voidaan kesken esityksen korjata mm. jeesusteipillä. Mielestäni idea oli hyvä ja pidän kätevinä korjauksia tekevää henkilökuntaa.

Saimme luennon jälkeen esittää suunnittelijalle kysymyksiä ja hän vastasi suunnittelutyönsä päättyvän näytelmän ensi-iltaan. Suunnittelutöitä on eripituisia, esimerkiksi musikaaliin pitää käyttää pidempi aika. Kultainen vasikka -näytelmää hänet palkattiin kolmeksi kuukaudeksi, vaikka käytännössä työhön meni yhteensä puolitoista vuotta. Mielestäni kyseessä oli melko katala palkkausaika suunnittelijan kannalta. Toivottavasti taitavalle suunnittelijalle maksetaan kunnon korvaus hänen tekemästään työstä.

Suunnittelija teki samaan aikaan töitä myös Turussa ja matkusti usein edestakaisin kahden kaupungin välillä.

Oli ilahduttavaa nähdä henkilö, joka todella nautti monipuolisesta työstään ja kertoi työnsä sisällöstä. Kiitimme häntä lopuksi hyvästä luennosta ja jatkoimme matkaa. Emme todellakaan malttaneet lähteä kesken mielenkiintoisen esityksen.

Myrskyluodon Maijan ensi-ilta oli samana päivänä, joten meitä vastaan käveli useita juhla-asuisia ihmisiä. Näimme mm. seuralaiseni tunteman meikkitaiteilija Raili Hulkkosen, jolla oli erittäin kaunis musta kietaisumekko. Minä kiinnitän harvoin huomiota jonkun asuun, mutta kyseinen puku oli todella onnistunut. Tunnistan surkean huonosti suomalaisia henkilöitä, mutta meikkitaiteilijan muistan hänen upeista silmälaseistaan. (Totta, pitäisi hankkia uudet silmälasit.)

Jatkoimme Hakaniemen kautta keskustaa kohti ja katselimme torille nousevaa rakennusta, johon Hakaniemen hallin liikkeet muuttavat vuonna 2018 hallin remontin ajaksi. Halli on edelleen auki, joten suosittelen ostoksia mm. kalaliike Marja Nätistä (roseepippurigraavilohi!) tai Lentävä lehmä -juustokaupasta, jossa on erittäin hyvä valikoima ja todella ystävälliset myyjät.

Nousimme Unioninkadun ja kävimme upeassa Pyhän Kolminaisuuden kirkossa, jossa oli avoimet ovet. Upeasti koristellussa kirkossa paloivat tuohukset. Pihalla oli jono, koska myytävänä oli venäläisen keittiön klassikoita eli mm. borssikeittoa ja aidassa olevan kyltin mukaan kaalipiirakoita. En vieläkään tiedä, pidänkö kaalipiirakoista, joita äiti usein osti työpaikkansa ruokalan emännältä. Kaalipiirakat olivat makeita, mutta niissä oli ja on jostain hyvin hämmästyttävästä syystä kaalin maku. Pidän kaalista, mutta kaalipiirakkakaalista en ole varma. Uskoakseni tarinassa on jokin logiikka. Äidin piti käydä syömässä tehtaan virkailijoiden lounasravintolassa, mutta hän piti enemmän työntekijöiden puolen ravintolasta. Kolmantena oli (tietenkin) johdon ravintola. Onneksi työntekijöihin suhtaudutaan nykyisin inhimillisemmin ja kaikki voivat syödä samassa ruokapaikassa.

Nousimme Tuomiokirkon portaat ja katselimme Senaatintorille, jossa oli lumottu puutarha. Pidimme valaisimia reunustavista sinikelloista. Anu Pentikin keramiikkakukat huomasin vasta myöhemmin sanomalehdestä.

Kirkon portailla oli paljon katsojia, joten laskeuduimme Unioninkadun puolelta ruoholla osittain reunustetulle torille, näimme useita ihmispatsaita, erilaisia tanssijoita (mm. ylimmän cheerleaderin), askartelijoita ja tsaarin patsasta ympäröivät upeat kukkaistutukset.

Menimme Sofiankadulle, jossa oli Linda Bergrothin suunnittelema KOTI-installaatio, joka oli keväällä 100 vuorokautta Pariisin instituutissa. Valkoisissa töppösissä (en mainitse enempää sanasta TÖPPÖNEN) sai kierrellä tutustumassa aittoihin, mutta minä kurkin aittoja ruuhkaisen rakennelman reunoilta, töppösvaihtoehdosta huolimatta. Ystäväni kiersi alueella ihailemassa rauhalliselta tuntuneita aittoja. Keskellä aittarakennelmia oli pöytä, jossa sai (ts. saa) nauttia suomalaisen aamiaisen.

http://archinfo.fi/2017/07/yota-aitassa-keskella-kaupunkia-koti-avaa-jugendarkkitehtuurin-helmen/

Airbnb:n kautta aittoja voi varata aittoja, jotka ovat Kiseleffin talossa sunnuntaihin 17.9.2017 saakka. (Minä en pidä siitä, että ilmoituksissa on usein vain päivämäärä eikä viikonpäivää. Haluan ehdottomasti tietää, onko kyse tiistaista vai lauantaista.)

http://kotisleepover.com/

Kiersimme vielä yläkerran mm. numeroihin liittyneen näyttelyn, josta en löytänyt lisätietoa netistä, vaikka sinnikkäästi etsin.

Oitbackan kartano

Etsiessäni tietoa näyttelystä päädyin Pohjois-Kirkkonummella olevan Oitbackan kartanon sivuille, jonka omistajana oli 1860-luvulla Kiseleffin sokeritehtailijasuku. Tilalla on vaunumuseo, saunatilaa voi vuokrata ja kesäisin viehättävän orangerien voi vuokrata näyttely- tai studiotilaksi. Kesästä 2017 lähtien orangeriessa järjestetään mm. häitä. Sievä ja tyylikäs rakennus, joten jonkun kannattaa ehdottomasti pitää häät.

http://www.oitbackagard.com/orangeriet_fi.html

Huomasin juuri Taiteiden yö -sivua selaillessani, että Kalevauva.fi olisi esiintynyt Päivälehden museossa. Harmi, ettemme huomanneet kyseistä tilaisuutta aiemmin, vaan mietimme käyntiä Oopperan kirpputorilla. Päätän joka vuosi, että menen klo 22 alkavaan esitykseen kuuntelemaan oopperalaulajia ja katsomaan balettitanssijoita – ja joka vuosi palaan kotiin liian aikaisin. Ensi vuonna menen varmasti!

Ehkä.

Kävelykierrokset ovat parhaita, mutta ne jäivät tällä kertaa kokeilematta.

”Klo 20:30 Kalevauva.fi

Oletko joskus ällistellyt vauva.fi -nettifoorumin keskusteluja? Jos näin on, niin Kalevauva.fi saattaa olla uusi suosikkibändisi. Alkukesällä ensialbuminsa julkaissut duo ammentaa sanoituksensa nettikeskustelujen absurdeimmista syövereistä.” (Taiteiden yö)

Kalevauva & Korporaatio

https://www.youtube.com/watch?v=AkTReixerIU

Kalevauvan suosituimpia kappaleita on Mies syö lapsen vanukkaat, jossa jääkaapista katoavat myös pillimehut ja viimeisestä maidosta tehdään kaakaota. Karsin kirosanat, joten laulun sanoin mies on -n possu.

Atk-verkkotalo, Itäkeskus

Viisi ja puoli vuotta vanha, mutta hyvin tarpeellinen läppärini sammui viime viikonloppuna ja vein sen maanantaina huoltoon paikkaan, jossa olin kerran aiemmin huollattanut laitteen. Soitin ennen huoltoa hinta-arvion, joka oli 100 euroa. Ehdottomasti halvempi ratkaisu, kuin uusi kone ja Microsoftin ohjelmistot (rakastan Wordia ja Excelillä lasken lääkekuluja, vaikka apteekeista saisin kyseisen tiedon), joten kiikutin rakkineen Kauppakartanonkadulle.

Sain seuraavana päivänä soiton, jonka mukaan käyttöjärjestelmä on hajalla ja korjaaminen maksoi 60 euroa. Varmistin puhelimitse, tarkoittiko viesti, että korjaus maksaa yhteensä 160 euroa. Ei tarkoittanut, vaan selvisin kanta-asiakkaana 60 eurolla, vaikka pyysin kiinnittämään samalla rämisevän dvd-aseman. Kalliin silmätippakevään jälkeen sain erittäin hyvän uutisen!

Kone oli korjattu jo tiistaina, mutta pääsin hakemaan laitteen vasta perjantaina ja kiitin hyvästä, nopeasta ja mielestäni erittäin edullisesta palvelusta.

Suosittelen paikkaa, joka on jo kaksi kertaa korjannut hyvin laitteeni.

http://www.verkkotalo.fi/

Otto Wille ja Hertta Wille Kuusinen

Erittäin hyvä historianopettaja selitti lukiossa meille Otto Wille Kuusisesta (1881–1964) ja lipsautti seuraavaksi tiedon Hertta Wille Kuusisesta (1904–1974). Tipautetaan jälkimmäinen Wille pois, niin pääsemme lähemmäksi totuutta. Jostain hämärästä syystä mietin ensin Hertta (melkein-Wille) Wuolijokea (1886–1954), mutta tarinassa olikin kyse Otto Willen Kuusisen tyttärestä.

Kyseisen opettajan mukaan Amerikassa tehtiin lukemattomia keksintöjä ja hieman myöhemmin selvisi, että saman keksinnön oli hetkeä aiemmin tehnyt Neuvostoliitossa Ivan Ivanovits… Yhdellekään oppilaalle ei jäänyt epäselväksi kyseisen opettajan suhtautuminen naapurimaahan.

Sukulaiseni kirjoitti 80-luvulla historiankokeessa, että Ranskan suuri vallankumous oli vuonna 1987. Kyseinen historianopettaja ei vähentänyt virheestä mitään, koska hän ymmärsi tekstin olevan lapsus. Järkevä asenne, kun kirjoittaja oli kiitettävää tekstiä kirjoittava oppilas.

Wikiprojekti:Wiki Loves Monuments syyskuussa 2017

Wiki Loves Monuments on sinulle, jota kiinnostavat kulttuuriympäristö, historialliset rakennukset ja muinaisjäännökset sekä tietenkin valokuvaus! Kutsumme sinut mukaan tallentamaan oman ympäristösi paikallista historiaa. Osallistumalla parannat avointa tietosanakirja Wikipediaa, yhtä maailman ja Suomen suurimmista verkkopalveluista. Opit samalla paikallista kulttuurihistoriaa hauskalla tavalla, jota voit tehdä itse tai yhdessä ystävien kanssa. (Wikipedia)

http://wlm.wikimedia.fi/tietoa-kilpailusta/#saannot

Putkiremonttipakkaus

Olin tällä viikolla parina päivänä auttamassa sukulaista putkiremonttipakkauksessa ja minulla oli hyödyllinen olo urakoidessani. Kaunis ja hyvällä paikalla oleva asunto, joten toivon, että remontointi sujuu hyvin ja aikataulun mukaisesti.

Samsungin viesteissä suuret kirjaimet

Viesteihin ilmestyi mystisesti jättifontti. Onneksi googlaamalla löytyi ratkaisu eli minun vuosien ikäisessä laitteessani tekstit voi pienentää Asetukset/Oma laite/Helppokäyttöisyys-kohdasta.

Unelmien työpaikka

Hain vakituiseen työpaikkaan, joka sopisi minulle, kuin nenä päähän.  Taustastani, osaamisestani ja tiedoistani olisi hyötyä ja voisin auttaa uudessa työssäni ihmisiä vielä enemmän, kuin aiemmissa tehtävissäni. Työryhmä vaikuttaa erittäin hyvältä.

Pidättehän minulle peukkua, että selkäni on kunnossa ensi viikolle siirtyneissä tutkimuksissa ja minut valitaan kyseiseen tehtävään työharjoittelun jälkeen!

 

Every dream I’ve ever had in life has come true ten times over.

Steve Wozniak

 

Onko majoneesilla sielu?

Torstaina Tampereella

Lähdin pikabussilla matkaan, joten jouduin nousemaan vain reilu pari tuntia aikaisemmin ja matkustamaan ensin bussilla Kamppiin, koska Ruskeasuon pysäkki epäilytti. Mitä, jos bussi ajaakin ohi?

Näin aurinkoisen matkan aikana nolon roskaisia bussipysäkkejä ja tienvierustoja. Katuvat roskienheittäjät voisivat kokoontua ryhminä sekä bussipysäkeille että tienvierustoille ja siivota ne siisteiksi.

Tapasin perillä tuttuni Sokoksella, kävimme musiikkiliikkeissä (hän etsi instrumenttia eli ei flyygeliä tai selloa minulle taskuun taiteltuna) ja kävelimme Amurin Helmi -kahvioon juttelemaan. Viehättävä paikka oli koristettu pääsiäistauluilla eli joko paikka oli todella hyvin edellä aikaa tai sieviä tipustauluja ei vielä haluttu vaihtaa.

Täältä tullaan! Tampereen taidemuseo -28.5.2017

Kävimme katsomassa naistaiteilijoiden näyttelyn Tampereen taidemuseossa. Tuttuja taitelijoita oli joukossa, mm. Helene Schjerfbeck, Ellen Thesleff, Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä.

Minulle tuntematon taiteilija oli salolainen Lyyli Säilä (1905–1967), joka oli tehnyt mm. erittäin kauniin Tyttö kuistilla -maalauksen lotta Aune Lehtimajasta. Kuvassa oli nuori punapuseroinen nainen, joka istui kivitalon terassilla pöydän ääressä. Teos oli korsussa maalattu, mutta taulussa on fantasiamaisema. Varmistin tiedon taidemuseosta.

Varasin kirjastosta Lyyli Säilä taidemaalari Salosta -kirjan (2016), jonka kirjoittajia ovat Merja Lind ja Laura Luostarinen.

Keskisuomalainen 18.3.2017

”Viime vuosisadan alkuvuosikymmenet eivät olleet naistaiteilijoille suosiollisia. Vuosien 1904–1936 välillä naisille ei myönnetty ainoatakaan Suomen taideyhdistyksen dukaattipalkintoa.”

Onneksi naiset uhmasivat suhtautumista ja jatkoivat taitavaa maalaamista.

Tampereelle paistoi aurinko, satoi lunta, paistoi uudelleen aurinko, satoi rakeita ja paistoi aurinko. Kevät!

Hirsimökkeilyä Kiasmassa

Kävin perjantaina Kiasmassa katsomassa osan Ars17-näyttelystä. Halusin nähdä hirsimökin, jossa voi puhua mm. näyttelijä Shia LaBeouf kanssa, joka majailee Lapissa salaisessa osoitteessa. En tiedä, onnistuiko vastapuoli jäljittämään heidän sijaintiaan, kuten Yhdysvalloissa.

Menin paikalle viimeisenä päivänä, kun pohjoisessa olevat esiintyjät olivat vielä Suomessa.

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005168267.html

http://www.hs.fi/nyt/art-2000005176039.html

Trumpia tukevat tahot ovat häiriköineet Kiasmassa niin paljon, että takki ja käsilaukku piti jättää naulakkoon. Hissi ei ollut toiminnassa ja oletan, että syy on häiriköinnissä. En varmistanut asiaa.

Pidän aina hämmästyttävänä, kun minua pidetään epäilyttävänä esimerkiksi lentokentillä tai museoissa, koska mielestäni olen täysin väärän ikäinen epäiltäväksi (tosin minuakin huomattavasti vanhemmat harmaapartaiset ikämiehet saattavat riehua jossain päin maailmaa) ja hyvin pitkälti olen täysin väärää sukupuolta.  Tietenkin on aina helpompaa epäillä kokonaista väkijoukkoa, kuin leimata osa esimerkiksi iän, sukupuolen tai ulkonäön perusteella. Luonnettani pitäisi muuttaa esimerkiksi lobotomian avulla (kauhistuttavasta teosta oli mummin mukaan toisinaan apua mielisairaalassa, mutta ikävä kyllä usein ei ollut), että lähtisin riehumaan johonkin taidenäyttelyyn tai vastustamaan eri poliittista suuntausta edustavia ihmisiä rähinöimällä heille.

Näin kyseisen mökin, mutta en käynyt sisällä tai edes kurkistanut verhon taakse.

Kiasmassa oli koululuokka, joka katsoi jotain esitystä. Näin ovensuusta vain pätkiä videosta, jossa mietitään, onko majoneesilla sielu. Mielestäni on – ja ehdottomasti rasvainen. ”Majoneesi kertoi rasvaisia juttuja.”

Luin paluumatkalla Tampereelta junassa Henriikka Rönkkösen (1984) Mielikuvituspoikaystävän, jonka ostin kioskilta matkalukemiseksi. Vein isäpuolelleni niin paljon tuliaisia, ettei kirja mahtunut räjähtämäisillään olevaan käsilaukkuuni. Useat Rönkkösen kirjoitukset naurattivat minua niin paljon, että jouduin hillitsemään itseäni ja katsomaan ulos ikkunasta, jotta en herättäisi pahennusta muissa matkustajissa. Parin penkin päässä minusta istui nuori nainen, joka messusi ystävänsä työttömyydestä ja ylisti omaa parin vuoden työhistoriaansa. Minulle tuli hillitön mieliteko paasata hänelle ja kehua retostella omilla työvuosikymmenilläni, mutta pidin suuni kiinni. Enkä nauranut ääneen a) kirjalle b) hänelle, koska jälkimmäinen olisi väärin. Rönkkönen kirjoittaa Sinkkublogia.

Näin Kiasmassa katkelman työstä, jossa oli kauniita maisemia, mutta myös lapsia pelottavia kohtia. Katsoin teosta jonkin aikaa, mutta mitään pelottavaa en onnistunut näkemään ja sekös harmitti.

Näin useita töitä, jotka lähinnä hämmensivät minua. Esimerkiksi telineen, jossa oli kaksi irtonaista pehmopossunpäätä, joista toisella oli reisiluu suussa. Possut olivat mielestäni söpöjä, mutta en usko, että pystyin täysin sisäistämään taiteilijan visiota.

Näin possujen lähellä videolla pyörivän kukkasohvan, joka oli tilassa myös fyysisessä muodossa.

Näin pari isoa laatikkoa, joiden sisällä oli jauhomatoja (niitä ei mielestäni pitäisi kiusata taiteen vuoksi), sähköjohdoista napsittuja osia ja vääntyneitä metallikappaleita, jotka kuvastivat muistaakseni terroristien tekoja (vakoilua?).

Palaan myöhemmin kiertämään koko näyttelyn, joka jatkuu 14.1.2018 saakka. Haluan ehdottomasti nähdä opaskirjassa (s. 12) mainitun, lasipullossa olevan Nandita Kumarin (1981, Mauritius) työn, joka kuvaa urbaania elämää.

PS En ole koskaan nähnyt LaBeoufia missään eli mitä ilmeisimmin katson elokuvia, joissa hän ei esiinny.

Kijrootusvihreitä

Pahoittelin ensin aiempaa kirjoitusvirhettäni ja huomasin kirjoittaneeni Gustaf Hägglund. Melkein naurattaisi, jos en olisi näin pöyristynyt. Ei pitäisi ikinä kirjoittaa tai julkaista mitään yön pimeinä tunteina.  Korjasin kirjoittamani sanan Gustaviksi ja pahoittelen töppäilyäni etenkin kaikille Gustaveille.

Talvi- tai oikeastaan kevätpuutarha

Kävelin Talvipuutarhan pihalla, ihailin ja kuvasin kukkivia kasveja ja väistelin valokuvaajia. Kiertelin kasvihuoneessa ja huomasin, että useat kaktukset kukkivat. Ihailin keskimmäisessä huoneessa vaaleanpunaisia hortensioita ja kuuntelin hetken, kun HYMSKK eli Helsingin yliopiston musiikkiseuran kamarikuoro esiintyi. En jäänyt seuraamaan esitystä, vaan jatkoin matkaa.

Ihailin pihalla olevia orvokki-istutuksia ja kävelin mäen alas.

Helsinki City Run puolimaraton la 13.5.2017 klo 15

–    55 % miehiä, 45 % naisia

–     osallistujia 65 eri maasta

Olin menossa Oopperaan kuuntelemaan Musiikkia lämpiössä -esitystä ja varmistin urheilukilpailutoimijalta, koska puolimaraton käynnistyy. Kolmelta, hän vastasi ja seuraavat juoksivat lähtevät 10 minuutin välein. Kiitin ja jatkoin matkaa.

Vilja, oi Vilja

Sain loistopaikan Oopperan kahvion takareunasta eli minulla oli ilo kuunnella oopperaesityksiä ja samaan aikaan seurata reippaita juoksijoita kohdallani olevasta pikkuikkunasta.

Luin ennen esitystä Anna-Leena Härkösen kirjaa Takana puhumisen taito (2014) ja yritin olla nauramatta. Hän sai mieheltään listan lempinimiä, joita ei voinut toistaa, mutta esimerkiksi ”kupeideni tuli” ja ”sieluni villi peili” vakuuttivat kirjailijan siitä, ettei hän ole miehelleen täysin yhdentekevä.

Härkönen kuvasi vaihdevuosi-ikäisten Mummugeeliä, joka saa sietämään tilannetta, jossa vastaantulijan hiha hipaisee omaa hihaa tavaratalossa ja tekee mieli tappaa. Hahaa! Ei nyt ehkä sentään tappaa, mutta ehkä ihan pikkuisen motata, jos väkivalta olisi hyväksyttävää… Miksi osa tönii, miksi?

Suositellessani kirjoja mietin, lisäänkö sanan hömppä kirjan kuvaukseksi. Ei, Härkönen ei todellakaan ole hömppää. Päätin, etten lisää. Waltarikin oli aikoinaan viihdekirjojen kirjoittaja, mutta nykyisin häntä arvostetaan. Minua harmittaa, että Kaari Utriota kritisoidaan toisinaan, vaikka hän kirjoittaa taitavaa aikakuvausta ja kertoo kiehtovasti ihmisistä. Ei, Utriokaan ei ole hömppää. Ainakaan ne kirjat, joita minä luen eli 1800-lukukuvaukset Helsingistä. Osa mainitsemieni irlantilaiskirjailijoiden teksteistä saattaa olla hömppää, mutta kirjat ovat sujuvasti kirjoitettuja ja mielenkiintoista luettavaa.

Varmasti sapetti Vincent van Goghia & kumpp., kun aikalaiset eivät ymmärtäneet arvostaa heitä riittävästi ja he elivät köyhyydessä. Van Goghin (1853–1890) taulut, joissa on riemastuttavan keltaista väriä ja kiinnostava tapaa kuvata mm. kukkasia, rakennuksia ja luontoa, ovat todella upeita. Taiteilija myi elämänsä aikana vain yhden ainoan taulun. Onneksi hänen pikkuveljensä tuki häntä taloudellisesti.

Pääsisinpä joskus Amsterdamiin Van Goghin ja Rembrandtin pariin.

Googlasin yhden suosikkimaalareistani eli Klimtin ja löysin Viinijärven koululuokkien sivut:

”Wienissä oli esillä itävaltalainen Conchita Wurst (oikealta nimeltään Thomas Neuwirth) voitti Euroviisut vuonna 2014.

conchita_wurst_gustav_klimt_painting_1ahmfto-1ahmfvh.jpg

Tässä on siis kuva Conchitasta, joka esittää yhtä Gustav Klimtin maalaamaa taideteosta.”

https://peda.net/liperi/viinij%C3%A4rven-koulu/luokkien-sivut/6-lk/oppiaineet/bjm/met/it%C3%A4valta/c

Lasten kirjoitukset olivat kiinnostavia, kuva kauniista Conchitasta oli hyvä idea taiteilijalta ja lasten ottamia tai mahdollisesti liittämiä kuvia oli mielenkiintoista katsella. Liperi on Outokummun ja Joensuun puolivälissä.

Tapasin Tampereelle menevässä junassa joensuulaismiehen, joka oli mielestään nukkunut ohi vaihtopaikan. Hän ystävällisesti avasi vesipulloni, jota en saanut millään auki. Juttelimme ja hän päivitteli säätä ja kysyi, ketä pitäisi syyttää? Ehdotin kaukana olevaa Trumpia enkä onneksi saanut turpiini, vaan hän jakoi käsitykseni. Puhuimme FBI-irtisanomisista, hiilivoimaloista ja presidentin ystävästä lähinaapurissamme. Ystävää ihailin etenkin ruukkulöydösten jälkeen, mutta luonnonsuojeluideaa kannatan.

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002558858.html

Nukahtanut mies tarjosi minulle olutpulloa laukustaan hänen mielestään järkevän keskustelumme jälkeen, mutta absolutistina kieltäydyin. Hän kysyi, ryypiskelinkö aiemmin? Vastasin, että en ryypiskellyt. Olen siitä outo suomalainen, etten pidä alkoholin mausta. Mies oli mukava ja hänellä oli siististi leikatut vaaleat hiukset ja mikä parasta hän osasi tarinansa mukaan pestä kätensä. (Kaikki eivät ikävä kyllä osaa.) Pisteitä siistille miehelle! Hyvästelimme Tampereella. Hän jäi paikkakunnalle yöksi ja jatkoi kotiin (tai minnelie) seuraavana päivänä. Hauskaa juttuseuraa, ehdottomasti. Huvittavinta oli, että hän muistutti sisareni miestä. Pyysin heti sisartani varmistamaan, onko hänen miehellään serkku Joensuussa.

Katsoin uteliaana, miten Porista pääsee Joensuuhun ja reitti on näköjään Pori-Tampere-Pieksämäki-Joensuu. Ooh, sivistyin.

Menin Oopperaan unkarilaisen Franz Lehárin (1870–1948) Iloisen lesken Vilja-liedin vuoksi, jonka esittäjänä oli Mervi Rautiainen ja viimeisen kappaleen eli Puccinin (1858–1924) Toscan Vissi de Arte -aarian vuoksi, jonka esitti Maria Mannermaa. Oli ilahduttavaa kuunnella taitavien sopraanoiden laulua.

Laulan mielelläni Viljan kertosäettä, mutta ikiomalla bassoäänelläni (vai olikohan minulla sittenkin kakkosaltto?) esitys kuulostaa täysin erilaiselta.

Vilja

Kimmy Skota, kapellimestarina Andre Rieu

Vissi de Arte (aitiossa on tuttu pariskunta)

Päätin ennen esitystä karata väliajalla, joten en värvännyt itselleni seuraa. Kunnon ihminen kuuntelee koko esityksen, halusipa tai ei. Luulisin.

Ehdin nähdä kolme reipasta juoksijaryhmää ja neljäs joukko ohitti minut, kun kävelin Finlandia-taloa kohti.

Mashambas Skyscraper

Mielestäni kyseessä on erittäin hyvä keino kuivuuden aiheuttaman nälänhädän helpottamiseksi Afrikassa.

http://www.evolo.us/featured/mashambas-skyscraper/

Muuta Bormidaan Italiaan!

Asuinpaikka tarjolla Ligurian hallinnollisella alueella Italiassa ja bonuksena muuttajille maksetaan 2000 euroa. Asuminenkin maksaa vain 50 euroa kuukaudessa. Kylässä on 394 asukasta tällä hetkellä eikä pormestari halua kylän muuttuvan asumattomaksi.

Pesto ja focaccia ovat Wikipedian Ligurian tyypillisiä ruokaerikoisuuksia. Alueen pääkaupunki on Genova. Nizzakin näyttää olevan melkein nurkilla.

Pormestari tarkensi, että tarjous on lähinnä italialaisille, mutta muidenkin maiden edustajat mahdollisesti huomioidaan.

Olisiko viimein aika kirjoittaa kuolematon mestariteokseni Italiassa? Pahoittelen, että nauroin.

Tähän mennessä ”vasta” 17 000 ihmistä on ollut yhteydessä pormestariin…

https://www.thrillist.com/news/nation/italian-village-of-bormida-pays-for-you-to-move-there

Portugalin voitto Euroviisuissa

Katson erittäin harvoin Euroviisuja. Seurasin esityksiä viimeksi vuonna 2006, kun Lordi voitti innostavalla kappaleellaan Hard Rock Hallelujah. Valitsin aika hyvän kisavuoden.

Kisat jäävät katsomatta siitä huolimatta, että Suomi (eipäs, vaan Suomen edustaja) voittaa melkein joka vuosi kaikki missikisat, Euroviisut, jääkiekko-ottelut, hiihtokilpailut ja todennäköisesti myös Nobel-palkinnot.

Portugalilainen 27-vuotias Salvador Sobral voitti Euroviisut lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Ukrainan Kiovassa. Hän esitti tunteellisen balladin Amar Pelos Dois. Kappaleen on kirjoittanut Salvador Sobralin sisar Luisa.

Pidän laulusta, joka on mielestäni herkkä ja romanttinen. Kappale toi jostain syystä mieleeni Notting Hill -elokuvan.

 

 

 

 

Oh sorry! I come from Sweden

Luin Laura Kolben kirjaa äidistään toimittaja Pirkko “Pii” Kolbesta (1932–2008), joka oli ollut pyörtymässä kuningatar Elisabethin kruunajaisjuhlassa 1953 ja todennut ” Oh sorry! I come from Sweden”, koska suomalaiselle tuollainen heikkous ei sopinut. Patrioottisesta huudahduksesta tuli perheen pysyvä sanonta, jos jotain outoa tai hassua oli tekeillä.

Pirkko Kolbe työskenteli mm. Suomen Kuvalehden ja Helsingin Sanomien palveluksessa ja rakastin Piin hauskoja ja teräviä kirjoituksia.

Juttelin tutun kanssa ja kysyin, onko hänen lähellään kirjasto. Hän ilmoitti minulle, ettei hän ole 20 vuoteen käynyt kirjastossa. En todennut hänelle aikoinaan tuttua mainostekstiä ”ja sen kyllä huomaa”, koska arvelin kommenttia epäkohteliaaksi. Eihän se ollut, eihän?

Green Home Book

Varasin ja lainasin kirjastosta Green Home Book -viherkasvioppaan. Tekijöinä ovat Susanna Vento, sisustussuunnittelija, -toimittaja ja stailisti, vastavalmistunut sisustussuunnittelija Pinja Forsman ja taitavana kuvaajana on Riikka Kantinkoski.

Ihailin kirjan kuvia ja päätin jälleen kerran hankkia huoneilmaa puhdistavan kirjorönsyliljan. Seuraava ajatus oli pöpömulta, joten taidan pärjätä jatkossa rönsyliljatta. Suosittelen kirjaa luettavaksi (tai sarasvuolaisittain selattavaksi) jo erittäin tyylikkäiden valokuvien takia.

Pidän siitä, ettei Helsingissä enää tarvitse maksaa 50 sentin maksua, kun kirjan varaa kirjastosta. Etu tuli ensin Vantaalle ja myöhemmin Helsinkiin. Innokkaana lukijana pulitin jossain vaiheessa pienen omaisuuden varausmaksuihin, mutta nyt voin ainakin yrittää sivistää itseäni edullisemmalla tavalla.

Oculac

Oculac-silmätippoja ei saa vieläkään eli kostutustippoihin syytämäni rahamäärä kasvaa.

Olin ystäväni neuvosta yhteydessä Tallinnaan ja varmistin apteekista Bepanthen-tippojen hinnan. Tipat ovat yhtä kalliita, kuin Suomessa. Silmien käänteishyljinnästä kärsivä toinen allogeenisen kantasolusiirron saanut potilas varmisti kyseisten tippojen hinnan Saksasta ja hinta on sama kuin Suomessa.

Mitä tarkoittikaan sana kartelli?

Apteekeilla on nyt poikkeuksellisia vaikeuksia saada mielialalääkkeitä ja ehkäisyrenkaita – voi katkaista jatkuvia lääkityksiä

Joukossa oli muun muassa silmätippoja ja silmägeeliä, ehkäisyrengas, kolesterolilääke, särkylääke, psykoosilääke, migreenilääke ja aknelääke.

HS 28.3.2017

http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005144786.html

Kätyrimiittinki

Tapasin myeloomakätyrin kanssa lauantaina Rautatientorilla, ihan siinä ns. rottapatsaan vierellä (hän vastustaa ja minä ehdottomasti kannatan rottia) ja kävelimme Mummo-Fasulle. Kahvila tunnetaan perinteisesti Kluuvikadun Fazerina, mutta eräs henkilö on nimennyt paikan toisin jo muutama vuosikymmen sitten. Eräänä henkilönä en kadu.

Onnistuimme saamaan täydestä kahvilasta pöydän ja vietimme vuorotellen aikaa pitkässä jonossa. Pääsimme vaihtamaan kuulumisia, kun kumpikin oli odotellut vuoroaan. Onneksi ripeä henkilökunta neuvoi kyselijöitä useista erilaisista kahveista ruuhkaisessa jonossa ja rahasti nopeasti mm. aasialaisten turistien ostokset. Pidän siitä, että kahviossa saa veteen jääpaloja.

Vieressämme oli kauniisti koristeltu, pääsiäiseen liittyviä tuotteita myyvä pöytä, jota monet vierailijat ja etenkin turistit valokuvasivat.

Fazerin viehättävää näyteikkunaa käyn toisinaan katsomassa, vaikka en mene liikkeeseen. Väitän, että näyteikkunassa oli pupuja. (Täytynee tsekata joku päivä, muistanko oikein.)

Fasulla myydään Mignon-munia, joissa on ruskea kuori eli vinkki kaikille suklaa- tai pääsiäistuliaismiettijöille. Kukaan ei lahjoittanut minulle tästä kommentista korillista Mignoneita, mitä pidän tietenkin vääryytenä. Ehkä.

Oli hauska jutella kätyrin kanssa. Kuulumme kumpikin ihmistyyppiin, joka ihailee kauniin tummaihoisia ihmisiä ja ihmettelee, miksi meidän olminväristä pullataikinaihoamme kadehditaan. Siniset suonet käsivarressa ovat mielestäni yäk. En ole koskaan kuulunut ihmisiin, jotka paahtavat itsensä auringossa, joten olen vitivalkoinen vuoden ympäri. Toisaalta välttynen ainakin joiltain rutuilta naamassa?

Juttelimme sairaudesta, kaverien – tai entisten kaverien – suhtautumisesta sairauteen, lääkkeistä, lääkekatosta ja hauskemmista asioista eli mm. hänen tekemistään hyvistä vaateostoksista.

Saatoin hänet junalle ja ehdin kätevästi kotimatkabussiin – ja Bepanthen-silmätippaostoksille suosikkiapteekkiini. Auttaisikohan, jos itkisin kaikki päivät, niin silmäni saisivat luonnollista kosteutta? Harmi, etten yleensä edusta itkijäpersoonia tai ehkä pitäisi sanoa -naisia.

Eipä se itkeminen mitään muuta, joten hukkaan heitettyä aikaa minun kohdallani.

Naposteletko? Ei pitäisi – jatkuva puputtaminen rasittaa ohutsuolta

Akuutin sivulla oli kaikille meille (neuroottisille?) puputtajille hyvä vinkki.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/09/20/naposteletko-ei-pitaisi-jatkuva-puputtaminen-rasittaa-ohutsuolta

Mummot vastaan nuoriso -eläkepommi

Toimittaja Mirja Wuokon juttu eläkkeistä ja niiden maksamisesta.

Olisi kieltämättä ollut helpompaa syntyä 40- tai 50-luvulla ja maksattaa eläkkeensä muilla. Siitä huolimatta, että ”kouluun hiihdettiin kuudelta aamulla vähintään 50 kilometriä”.

http://www.city.fi/blogit/7/mummot+vastaan+nuoriso/132894

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ty%C3%B6el%C3%A4ke

Dementiakylä

Olen huolissani muistini romahtamisesta tulevaisuudessa, joten ilahduin lukiessani ET-lehden nettisivulta, että ”Helsinkiin ja Tampereelle on suunnitteilla dementiakyliä laitoshoidon tilalle. Malli tulee Hollannin Hogeweystä.

Pari vuotta sitten valmistunut ensimmäinen Hogeweyn kylä näyttää katuineen, puistoineen ja puutarhoineen tavalliselta hollantilaiskylältä pienoiskoossa. Kylään tullaan vartioidun portin kautta. Aukiolla solisee suihkulähde, keväisin kukkivat alppiruusut.

Asukkaat saavat liikkua alueella vapaasti, he käyvät yksin tai avustajan kanssa kävelyllä, ostoksilla myymälässä, kampaajalla, fysioterapeutilla tai matkatoimistossa.

Kylässä toimii kerhoja, joissa asukkaat voivat harrastaa musiikkia, maalausta, leivontaa tai kukkien asettelua. Asukkaita ja lähinaapureita palvelevat lisäksi ravintola, pubi ja teatteri, jossa järjestetään musiikki- ja näytelmäesityksiä.

Hogeweyssä ei ole vuodepotilaita eikä laitosmaista hoitoa. Ketään ei ole estetty liikkumasta mihinkään aikaan vuorokaudesta. Henkilökunta ja vapaaehtoiset siivoavat, pyykkäävät, käyvät kaupassa ja tiskaavat. Asukkaat voivat osallistua kotitöihin kuntonsa ja halunsa mukaan.

Merkittävää on se, että dementiakylän kodeissa tehdään arkisia askareita ja eletään niin normaalia elämää kuin mahdollista, suojatussa ympäristössä.

Hoitajat ovat kuin ystäviä, perheenjäseniä tai kotiapulaisia. Asukkaiden elämisen laatua ja hyvinvointia pidetään yhtä tärkeinä kuin hoitoa. Kodit sisustetaan asukkaiden elämäntyylin mukaisesti.

http://dementiavillage.com/

Lähde: Tesso-lehti.”

Mukavaa, että ihmiset voivat elää normaalia elämää ja nauttia kauniista ympäristöstä menetettyään muistinsa eikä heitä enää pidetä kotona tai laitoksissa neljän seinän sisällä.

Hollanti on tunnettu lahjakkaista maalareista, kukkaistutuksista ja kanaaleista (ikävien huumeiden lisäksi), mutta maassa on koko ajan kehitteellä erittäin hyviä ja ihmisystävällisiä ideoita.

Vaikuttaa siltä, että Hollannissa pidetään ihmisistä ja jopa vanhoista ihmisistä. Pidän hätkähdyttävänä tilannetta, jossa ikäihmisiä ja jopa omia omaisia vähätellään ja heitä pidetään heikkolahjaisina korkean iän vuoksi.

Korkea ikä on saavutus, josta me kaikki (mm. sairaat) emme saa nauttia.

Anteeksi

Olin jossain vaiheessa tekemisissä ihmisen (en kohteliaana sano miehen) kanssa, jonka mielestä pahoittelu ei ollut anteeksipyyntö. Häneltä piti erikseen pyytää anteeksi, jos hän koki tulleensa loukatuksi.

Hän ei koskaan, ikinä, milloinkaan pyytänyt itse anteeksi tai pahoitellut mitään sanomaansa tai tekemäänsä. Ehkä hän oppi – tai oikeastaan ei oppinut – kyseisen tavan kotoaan?

Näin uutisen, jonka mukaan Algeriassa miehet voivat hakata vaimojaan ja joidenkin vaimojen mielestä pieksetyksi tuleminen kuuluu asiaan. Miehet olivat oikeasti ylpeitä teoistaan. He eivät ymmärtäneet olla pahoillaan tai pyytäneet anteeksi väkivaltaisuuttaan. En ymmärrä, miten joku – usein vahvempi – mies voi lyödä naista, joka on yleensä huomattavasti heikompi.

Kannatan uskollisia ja kestäviä parisuhteita, mutta lyönnin pitäisi jokaiselle olla lähtökäsky. Olipa lyöjänä tai uhrina ihan kumpi osapuoli tahansa.

Vihreistä vihrein, Jätkäsaari

Näin uutisen, jonka mukaan Helsinkiin suunnitellaan Vihreistä vihrein -asukaskortteli. Karu arkkitehtuuri ei inspiroi, mutta viljely on erittäin kiinnostava vaihtoehto. Olisi huikeaa kasvattaa omat salaatit, pinaatit, kesäkurpitsat, tomaatit ja yrtit kattopuutarhassa, jonne kissat eivät pääse tekemään tuhojaan.

Jos saisin valita, niin jokaisessa kodissa olisi joidenkin rakennuspuolen osaajien tuomitsema viherseinä, esimerkiksi Naava-merkkinen. Parempi vihreys viherseinässä, kuin tursuamassa esimerkiksi Jätkäsaaren Pitsitalon katosta kosteusvauriona.

Jätkäsaari on mielenkiintoinen alue, josta on lyhyt matka keskustaan. Pidän ongelmana alueen karua kaljuutta eli paikka näyttää varmasti paremmalta puiden ja muiden istutusten kasvettua suuremmiksi.

HS 26.3.2017

”UUDEMPAA otetta edustaa Arkkitehtuuri- ja muotoilutoimisto Tallin suunnittelema, vähitellen valmistuva ”Vihreistä vihrein” vuokra- ja asumisoikeuskortteli. Se on oloissamme tervetullut kokeilu.

Pihan puolella sivukäytäväratkaisuun perustuva kortteli on betoniarkkitehtuurin puolesta karu. Katujulkisivun eteen tulee erillinen, kiinteistön hoidettava viherseinä parvekkeineen, istutuslaatikoineen ja köynnösverkkoineen.

Kattopuutarhassa ja kasvihuoneessa asukkaat saavat viljellä ja istuttaa itse, ja käytettävissä ovat myös saunat ja kerhotilat vihreine terasseineen.

Arkkitehti Pia Ilonen kertoo korttelin alkuperäisen idean tulleen rakennuttajaosapuolelta, jonka aito innostus tällaiseen hankkeeseen tarvitaan aina.

Primus motor on ollut Markku Hainari. Hänen ohjenuoransa kohteessa oli: ”Tehkää niin vihreä kuin pystytte!” Hainari oli eksynyt Viides ulottuvuus -nimisen tutkimusohjelman tilaisuuksiin ja innostui. Nyt työtä TA-Rakennuttaja oy:n osalta jatkaa Mikael Lönnroth.

Yhteistyötä on tehty eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Istutettavien kasvien valinnoissa joudutaan ottamaan huomioon eri ilmansuunnat. Niiden huolto ja kastelu hoidetaan kokonaisuutena, eli ne eivät kärsi asukkaiden pitkistä veneilykausista tai mökkikesistä.

Hankkeessa yhdistyvät kova insinööriosaaminen, kasvien tuntemus sekä arkkitehdin ja maisema-arkkitehdin yhteistyö. Liiketiloihin on tulossa muun muassa ravintola.”

http://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005143278.html

Luddiitti

Mielipide HS 28.3.2017

Opetan lukiossa asioita, joita en ole opiskellut päivääkään

Äidinkielen sähköisessä ylioppilaskokeessa voi olla materiaalina esimerkiksi liikkuvaa kuvaa. Tietämykseni sen lainalaisuuksista on vähäistä.

ÄIDINKIELEN ylioppilaskoe järjestetään sähköisenä syksystä 2018 alkaen. Ylioppilastutkintolautakunnan 17.1.2014 jättämän pöytäkirjan mukaan uuden kokeen ”sisältö perustuu lukion opetussuunnitelmien perusteisiin”.

Lautakunnalta 17. helmikuuta tulleessa tiedotteessa kerrotaan, että uuden kokeen materiaalina voi olla aiemmasta poiketen myös multimodaalisia tekstejä, kuten ”mainoksia, katkelmia televisio-ohjelmista, videoista, elokuvista tai näytelmistä”. ”Aineistona voi myös olla pelkkä äänitiedosto, esimerkiksi radiohaastattelu, uutislähetys, katkelma dokumentista tai kuunnelmasta.”

Tämä linjaus on herättänyt paljon keskustelua lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien joukossa, koska suurin osa meistä ei ole opiskellut elokuvatiedettä tai siihen läheisesti liittyviä aloja lainkaan. Luonnollisestikin suuri osa meistä ajatteli vuonna 2014, että meidät koulutetaan tämän uuden opetettavan asian suhteen. Nyt näyttää siltä, että koulutusta on tarjolla erittäin niukasti ja satunnaisesti. Uuden asian äärelle hakeutuminen on jätetty opettajan oman aktiivisuuden varaan, ja sen tulee tapahtua omalla ajalla.

Lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia tyynnytellään ylioppilastutkintolautakunnan tiedotteessa, että ”laajan tekstikäsityksen mukaisesti myös audiovisuaalisia tekstejä voi lähestyä samojen käsitteiden avulla kuin mitä tahansa muuta tekstiä”. Elokuva-alan asiantuntijat saattaisivat pitää tätä melkoisena väärinkäsityksenä.

Oma tietämykseni liikkuvan kuvan lainalaisuuksista on vähäistä, mutta ihan maalaisjärjellä ajatellen liikkuvan kuvan muodostamassa viestissä on aika paljon elementtejä, joita pelkistä graafisista elementeistä koostuvassa viestissä ei ole. Useimpia äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia ei ole koulutettu erittelemään liikkuvan kuvan eri ilmaisukeinoja.

Uusi linjaus huolestuttaa opettajia myös sen takia, että opiskelijoiden lähtötaso on entistä heikompi ja kirjavampi. Luku- ja kirjoitustaidon heikkeneminen on tullut esiin useissa viimeaikaisissa tutkimuksissa. Opettajat näkevät tämän työssään: entistä lyhyemmät tekstit ovat opiskelijoiden mielestä entistä pidempiä. Lukeminen on hidasta ja jopa vaivalloista.

Monien lukutapa on vielä lukiossakin hyvin konkreettinen – metaforia ja ironiaa ei ymmärretä. Kirjoittamiseen ongelmia tuovat yksipuolinen sanavarasto ja sanojen merkitysten hämärtyminen (esimerkiksi sanojen verrata ja rinnastaa voidaan katsoa tarkoittavan samaa). Tottumattomuus kirjalliseen ilmaisuun näkyy opiskelijoiden teksteissä myös puhekielisyytenä, välimerkittömyytenä ja virkerakenteiden kankeutena. Suoraan sanottuna meillä olisi työtä ihan äidinkielen perustaitojen eli lukemisen ja kirjoittamisen harjoittamisessa.

En tunnustaudu muutosvastarintaiseksi luddiitiksi – muutos voi olla hyvästä. Olisi kuitenkin kohtuullista, että Opetushallitus kantaisi vastuunsa näin radikaalin muutoksen yhteydessä äidinkielen ja kirjallisuuden opettajien täydennyskoulutuksen suhteen. Koulutuksen tulisi olla sekä kustannuksiltaan että saavutettavuudeltaan sellaista, että kaikkien opettajien yhdenvertainen osallistuminen olisi mahdollista. Työn kehittämisen tulisi luonnollisesti tapahtua työajalla eikä esimerkiksi loma-aikaan.

Vain opettajien systemaattisella koulutuksella voidaan taata opiskelijoille yhdenvertaiset ja samalla parhaat mahdollisuudet uuden oppimiseen.

Ulla Lahdes

Espoo

Mielestäni sisällöllisesti hyvä kommentti:

Lukiossa on oppiaie nimeltä kuvataide, jonka opettajat ovat saaneet ylemmän korkeakulutasoisen koulutuksen itse elokuvan tekemisessä, graafisessa suunnittelussa, taidehistoriassa kuten kuvien analysoimisessa. Ylippilasokeessa heidän äänensä ei kuulu. Tämän dilemman voisi ratkaista yksinkertaisella tavalla, antaa visuaaliselle kuttuurille oma erityinen tila päättökokeessa myös alalle ominaisin keinoin. Äidikieli voisi keskittyä omaan, ehkä suppeampaan kielikäsitykseen.

frisse

Luddiitit olivat teollista vallankumousta vastustaneiden käsityöläisten protestiliikkeen edustajia 1800-luvun alun Britanniassa. Historian hämäristä ihana sana, jonka liitän brutaali, vulgääri ja groteski -hokemaani.

Oopperassa Madama Butterfly 26.1.2018 – 10.3.2018

Upeimpia Puccinin esityksiä, joita olen nähnyt, vaikka loppu on niin järkyttävä, että jopa minä itken anti-itkijänaisena.

Aria ”Un bel di vedremo”. Madame Butterfly

https://www.youtube.com/watch?v=Yi2AqTZCkR0

  • kommenttien mukaan Renata Tebaldi on laulajana (pitäisi tunnistaa, mutta moukkana en tunnistanut)
  • erittäin kaunis video (haluaisin ehdottomasti kävellä jättimäisten lehtien keskellä!)

Veritaudit

Varasin ja lainasin Kimmo Porkan, Riitta Lassilan, Kari Remeksen ja Eeva-Riitta Savolaisen toimittaman Veritaudit-kirjan. Kirjoittajina on mm. meille potilaille tuttuja lääkäreitä eli toinen suosikkilääkärini eli potilaaseen keskittyvä ja potilasta kuunteleva LT Riitta Niittyvuopio, LL Pekka Anttila, LT Maija Itälä-Remes ja LKT, dosentti Liisa Volin 59 muun lääkärin lisäksi. (Harmi, että ystävällinen ja huomaavainen suosikkihematologini Vesa Lindström ei ollut kirjoittajien joukossa.)

Multippeli myelooma -kohdassa mahdollisena aiheuttajana mainitaan hiusvärit. Ensimmäinen kerta, kun luen, että hiusvärit voivat aiheuttaa plasmasolusyöpää.

Potilailta kielletään myeloomahoitojen aikana hiusvärien käyttö, koska käytön tiedetään aiheuttavan syöpiä, mm. rintasyöpiä ja non-Hodginin lymfoomaa eli imusolmukesyöpää. Tummien hiusvärien käyttö on erityisen suuri riski.

http://yle.fi/uutiset/3-5153864

Pelottavaa, että hiusvärien myynti on edelleen sallittua, vaikka riskeistä on tiedetty jo pitkään. Elintarvikkeita valvotaan ja niiden terveellisyydestä tiedotetaan. Tosin tiedot vaihtelevat aina sen mukaan, kuka maksaa tutkimuksen… Ai, eikö pähkinäsuklaa olekaan terveellistä? Minulla on aina (naiivi) oletus siitä, että ihmisiä pyritään suojelemaan vahingoittavilta aineilta. Toisaalta eiköhän monen suomalaisen virkistystehdas Alko olisi jo suljettu tähän mennessä ja tupakkatehtaat olisivat konkurssissa?

Hapankaali 

Pöpöjä vilisevien mausteiden kuumentamisesta piti aina muistuttaa itseä allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Kysyin Stockan leipomopisteestä, ovatko bagelien päällä olevat unikonsiemenet kuumennettuja. Kenelläkään ei (tietenkään) ollut aavistustakaan, joten rohkaisin siirron jälkeen mieleni ja paahdoin bagelit. En sairastunut unikonsiemenien vuoksi.

Suosittelen vilpittömin mielin kaikille teille hapankaalia, niin vältytte mm. keripukilta.