Verisyöpien ja nivelreuman arvoitus

Verisyöpien ja nivelreuman arvoitus

Risto Isomäki

Reuma-lehti 3 2018

 

Tieto- ja tieteiskirjailija, tiedetoimittaja ja ympäristöaktivisti Risto Isomäen kirjoituksessa mainitaan hänen isänsä, professori Heikki Isomäki. Isä työskenteli Heinolan Reumasairaalassa ja Heinolan koulukunta totesi ensimmäisenä maailmassa, että nivelreuma tulee tunnistaa mahdollisimman pian puhkeamisen jälkeen.

Varhaisessa vaiheessa aloitetut hoidot pystyivät usein pysäyttämään niveltuhon.

Heikki Isomäen kansainvälisesti siteeratuin tutkimus liittyi nivelreumaatikkojen syöpäsairastavuuteen. Tilastojen mukaan nivelreuma lisäsi leukemian, lymfooman ja myelooman riskiä. Muita syöpiä nivelreumaan sairastuneilla oli normaali määrä tai normaalia vähemmän.

Kukaan ei osannut selittää yllättävää tutkimustulosta ja tieto on edelleen yhtä arvoituksellinen.

Uusien tutkimusten mukaan siipikarjatilalliset sairastuvat kolme kertaa normaalia useammin leukemiaan, lymfoomaan tai myeloomaan. Jättimäisen EPIC-tutkimuksen (European Prospective Inspection into Cancer and Nutrition) mukaan kanan syöminen lisää verisyöpien riskiä. Riski kasvaa 56–280 prosenttia jokaista 50 gramman tilastollista päiväannosta kohti.

Kanojen teurastamista vastaavilla ihmisillä on yhdeksän kertaa normaalia suurempi mahdollisuus sairastua maksa- tai haimasyöpään.

Jossittelu: jos kanojen virukset vaikuttavat syöpiin, niin eikö niitä kannattaisi Risto Isomäen mielestä tutkia enemmän? Mahdollisuutena voisi olla lääketieteen Nobel.

 

Reuma-lehti

https://www.reumaliitto.fi/fi/reumaliitto/ajankohtaista/reuma-lehti

Heikki Isomäki (1935–2012)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Heikki_Isom%C3%A4ki

Nivelreuma Duodecim

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00051

Risto Isomäki (s. 1961)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Risto_Isom%C3%A4ki

Risto Isomäen teoksiin kannattaa tutustua. Hyytävänä pidin Sarasvatin hiekkaa -kirjaa (Tammi 2005), jossa napajäätiköiden sulamisen vuoksi rantojen ydinvoimalat ovat riski. Juttelin kirjasta aikoinaan työkaverin kanssa, joka ilmoitti, ettei hän halua lastensa vuoksi lukea kauhujuttuja. Pidin tilannetta ymmärrettävänä.

Isomäen kirjaa siteerattiin myöhemmin Japanin Fukushiman yhteydessä 11.3.2011, tsunamin aiheuttamassa maailman toiseksi pahimmassa ydinvoimalaonnettomuudessa.  Jokainen suomalainen ja etenkin jokainen Suomessa syöpään sairastunut tietää pahimman ydinvoimalaonnettomuuden.

 

Mainokset

Apinan aivot

Luin kirjan, jossa kirjailija totesi, että hänellä on koko ajan miettivät ja suunnittelevat apinan aivot, jotka eivät hiljene kuin meditaation avulla.

Eikö kaikilla ihmisillä ole?

Pidän siitä, että minulla on apinan aivot. Meditaatioon en ota kantaa.

Metro-ongelmat vs. Olympiastadion

Erehdyin kokeilemaan metroversiota, kun tulin hetken liian myöhään bussipysäkille. Onneksi minulla on liukuva työaika, josta olen aina pitänyt.

Jatkoin toisella bussilla metrolle ja edessä oli odottelu metroasemalla ”teknisten vaikeuksien”, ts. irtisanoutuneen henkilökunnan vuoksi.

Metrojuttu on surkuhupaisa. Rakentaminen viivästyy, bussivuoroja muutetaan – ja henkilökunnan sosiaalitilat unohtuvat suunnittelussa ja rakentamisessa kokonaan. Olisi mielenkiintoista tietää, olivatko sosiaalitilat ainoa syy irtisanoutumisiin? Esimies on harmillisen usein syy, jonka vuoksi alaiset irtisanoutuvat. En ole nähnyt mainintaa asiasta, joten ehkä kyse on vain turhan pienestä henkilökunnasta ja henkilökunnan wc-tilojen puutteesta metroasemilla.

Olympiastadionin remonttiin on uponnut huomattavasti budjettia enemmän rahaa rakentamisen yhteydessä löydettyjen ongelmien vuoksi. Toivottavasti kuluja ei yritetä paikata muuttamalla naisten- ja miestenhuoneet istumapaikoiksi. Hehee.

Sää Helsinki

Säätiedotuksessa on luvattu tälle päivälle puolipilvistä ja ensi viikolle lumisadetta, puolipilvistä, lunta ja räntää, vettä, vettä ja puolipilvistä. Täytyy olla tyytyväinen siitä, että lumet ehkä sulavat. Kauppaan kävelin eilen lumen peittämiä ruohokenttiä myöten, koska kävelytiet oli huolellisesti jäädytetty. Ei tosin yhteiskunnan toimesta.

Matkustustyössä on puolensa, etenkin, jos matkat suuntautuvat lämpimiin maihin. Kävely- ja ulkokahvilakokoukset ovat parhaita.

Kasvitieteelliset puutarhat Suomessa

Olen nolosti käynyt Suomessa vain neljässä kasvitieteellisessä puutarhassa eli Helsingissä, Oulussa, Turussa ja Arboretum Mustilassa Elimäellä. Kaikki ovat erinomaisia käyntikohteita, mutta kannatan Mustilaa.

Kiertelimme Mustilassa vuosia sitten kaatosateella ja ihailimme upeita puita ja kukkivia kasveja. Pääsin silittämään likomärkiä, söpöjä lampaita ja auto haisi paluumatkan jälkeen karmealle. Hyvä reissu!

Alppiruusulaaksoon kannattaa suunnata kesäkuussa ja tammimetsään syksyllä ruska-aikana.

Onnibus Helsinki-Kouvola-Joensuu näköjään pysähtyy Mustilan arboretumin kohdalla ja bussivuoroja on neljä päivässä, jos kuulut julkisen liikenteen kannattajiin.

www.mustila.fi

Kasvitieteellisiä puutarhoja on Joensuussa eli yhdistettävä suunnittelemaani Koli-käyntiin, Rauman Seminaarin puutarha (Rauma on kaunis!), Jyväskylässä yliopistorakennusten ympärillä olevat viheralueet (miksi en ole koskaan käynyt?) ja Pietarsaaren Koulupuisto, joka kuuluu maailman pohjoisimpiin kasvitieteellisiin puutarhoihin.

http://www.kasvitieteellisetpuutarhat.fi/

Pro Finlandia. Suomen tie itsenäisyyteen IV, Kansallisgalleria 5.12.2017–31.8.2018, Rauhankatu 17

”Suomen itsenäistymiskehitystä kuvaavan näyttelysarjan neljäs osa keskittyy Suomen suhteisiin Venäjään, Puolaan, Viroon, Latviaan ja Liettuaan. Näyttely on osa neljän näyttelyn sarjaa, joka esittelee, millaisena Suomi, suomalaiset ja Suomen pyrkimykset näyttäytyivät muiden eurooppalaisten maiden silmin maamme itsenäistymistä edeltävinä vuosikymmeninä ja itsenäisyyden alkuvuosina.”

Tiilikellarin näyttelyssä oli vitriini mm. surullisesta kansalaissodasta.

Kannattaa käydä ti, to, pe klo 10–16 tai ke klo 10–18 kiinnostavassa näyttelyssä.

Takit ja käsilaukut pitää jättää yläkerran lokeroihin. Näyttelyä kiertäessämme en keksinyt, mitä olisin voinut rosvota käsilaukkuun. Ehkä tietämiseen vaaditaan roistomaisemmat geenit?

Cafe Hausen

Näyttely jälkeen kannattaa käydä yläkerran Cafe Hausenissa lounaalla. Upeat maisemat!

Allogeeninen kantasolusiirto

https://www.blogit.fi/laulava-aurinko-er%C3%A4maassa

Kantasolusiirto on kiinnostava aihe, mutta on surullista lukea toisen ihmisen ikävästä ja kivuliaasta tilanteesta.

Toivotan huomattavasti parempaa vointia ja terveemmän elämän pikaista palaamista!

Pieni huutolaispoika 30-luvulla

Kuulin kuvauksen nelivuotiaasta pikkupojasta, jolle annettiin maalaistalossa ruoaksi vain vettä, johon oli sekoitettu hieman piimää. Onneksi naapurit puuttuivat luurangonlaihan pojan elämään ja hän pääsi heille kasvattilapseksi ja perheenjäseneksi, josta pidettiin hyvää huolta.

Mikä saa aikuiset ihmiset kohtelemaan (pientä) lasta noin julmasti?

KIRJOJA

Sodan särkemä arki (2016)                                  Ville Kivimäki, Anssi Männistö

Kirjassa on vaikuttavia valokuvia sodan täyttämästä arjesta. Yllätyin siitä, että vain neljä prosenttia suomalaisista oli eturintamalla.

Omannäköinen elämä (2017)                            Leena Ståhlberg & Marjaana Herlevi

Lukion opinto-ohjaaja ja psykologian opettaja Leena ja sosiaalikasvattaja Marjaana ovat kirjoittaneet kirjan, joka sopii uutta uraa ja suuntaa miettiville ihmisille. Mitä minulla on enemmän, jos saavutan päämääräni?

Kirja on erittäin mielenkiintoinen vaihtoehtoineen ja listoineen ja sopii mm. ylioppilaslahjaksi ja ihan kenelle tahansa, joka miettii muutosta elämäänsä.

Positiivista psykologiaa tutkinut Tampereen yliopiston psykologian emeritusprofessori Markku Ojanen (2007) sanoo toivon olevan tulevaisuuteen suuntautuvaa odotusta, ja se kantaa ihmisiä eteenpäin.

Jokaisen elämä on taivalta itsensä luokse.

Herman Hesse

https://opocoaching.fi/tuotteet/

HYGGE Hyvän elämän kirja (2017)                  Meik Wiking

Kööpenhaminalaiset Happines Research Instituten johtaja kertoo, miten hygge vaikuttaa tanskalaisten onnellisuuteen. Viehättävä kirja, jota oli mukava lukea ja katsella.

Varasin jo saman kirjoittajan kirjoittaman kirjan LYKKE Onnellisten ihmisten salaisuudet.

Hoida kehoasi, voita masennus (2018)         Kelly Brogan

Luin lehteä, jossa listattiin mielenkiintoisia kirjoja ja tein liudan varauksia kirjastosta.

Masennuskirja kiinnosti minua, koska (pimeässä) Suomessa on todella paljon ihmisiä, jotka käyttävät psyykelääkkeitä. Pidän itseäni onnekkaana, koska olen onnistunut sairauden aikana välttämään masennuksen, vaikka syöpähoitovuodet olivat rankkoja

Psykiatri Kelly Broganin mukaan terveyden salaisuus ei ole vain lääkepurkissa, vaan terveellisessä ruokavaliossa, riittävässä unessa ja mielen rauhoittamisessa.

Kirjassa suositellaan mm. gluteenitonta ruokavaliota. Normijutut eli sokerin ja suolan välttäminen, luomukasvikset, kananmunat, kilpirauhasen tutkiminen, myrkkyjen välttäminen jne.

Kasvit, mm. gerberat, muratit ja köynnösvehkat puhdistavat ilmaa luonnollisesti.

Terveellisemmästä ruokavaliosta on hyötyä, joten mielestäni kaikki mahdolliset helpommat tai ”helpommat” keinot kannattaisi käyttää, jotta välttyisi pillereiltä.

Ravinnolla on merkitystä hyvinvointiin, samoin vähintään 30 minuutin liikunnalla.

http://kellybroganmd.com/

Äijäjooga (2016)                         Veikko Tarvainen, Timo Junttila

Vuosien kortisonihoitojen ja jäykkien nivelten vuoksi etsin mielenkiintoista luettavaa ja muistin äijäjoogan.

Varasin kirjan, jonka lukemiseen pitää olla ”riittävän kankea, lattia on alaspäin kurkotettaessa pelottavan kaukana, kyky hengittää sisään ja ulos (tässä olen hyvä), hiirilavantauti tai muu tietokonevamma, posketon uteliaisuus kokeilla kaikkea uutta (tämä!) ja sukupuoli: ÄIJÄ – mitä jäykempi äijä sen parempi.” Kirjoittajina ovat jooganohjaaja ja joogaa harrastava valokuvaaja.

Uskoisin, että äijän korvaa täti-ihminen, jonka nivelet kirskuvat edelleen vuosien käänteishyljintähoitojen jälkeen. Mielestäni Äijäjooga on hyvä kirja, jossa on selkeät valokuvat ja toivoa kirskumattomasta tulevaisuudesta.

Jos ei vielä kuulu äijäjoogakerhoon, niin suosittelen kropan muokkaamiseksi käsittämättömän reippaiden ihmisten astangajoogaa. Kyseinen laji muokkaa kropan upeaksi.

Mummon hampaat

Myeloomahoitojen alettua suuhuni muuttivat mummon hampaat, vaikka aiemmin suussani olivat normaalin ihmisen hampaat.

Syynä nykyhampaisiin ovat lääkkeet, jotka kuivattavat suuta. Purkka ja apteekin kostutusnapit tai -suihkeet auttavat, mutta suuta voi voidella ruokaöljyllä.

Piinaavinta on, että kaikki mahdollinen kertyy tiheisiin hammasväleihin, joten pienistä hammasväliharjoista on hyötyä. Edullisimmat ostan Prismasta ja samaa harjaa voi huuhtelun jälkeen käyttää useita kertoja. Ostin jossain vaiheessa ensimmäisen paketin, saastutin luontoa ja käytin muoviharjoja grosseittain, koska luulin, että ne pitää hävittää kertakäytön jälkeen hygieniasyistä. Olin mitä ilmeisimmin väärässä. Samaa harjaa voi tietenkin käyttää monta kertaa.

Ruokasooda

Kissa teki sängylleni jotain, jonka katku ei tuulettamalla poistunut. Ei, ei kumpaakaan niistä, joten tämä ei ole ns. sosiaalitilajuttu.

Suuntasin ystäväni kanssa rautakauppaan ostamaan hajunpoistoainetta. Niiden idea on yleensä se, että kamala haju korvataan vielä hirveämmällä katkulla, joka ainakin teoriassa peittää aiemman kauhean hajun.

Ainetta ei ollut, mutta ystävällinen myyjä mainitsi, että kissat voi karkottaa puutarhasta tietyllä aineella. Hyvä idea, joka ei oikein vastannut etsimääni.

Palasin kotiin ja otin käyttöön tehoaseen eli ruokasoodan. Ripottelin pienen purkillisen sängylleni, annoin jauheen vaikuttaa ja imuroin soodan pois. Sänky on taas normaali. Toisena vaihtoehto eli sängyn reipas paiskaaminen alas parvekkeelta, joka erittäin todennäköisesti herättäisi alakerran naapurissa kiukkua, joten uusi sänky jäi hankkimatta.

Me pidämme tästä sängystä, jonka alla sopii mm. kissan peti. Hiilen suosikkipaikka on sängyllä, untuvatyynyjeni päällä, joten pyykkäystä riittää. Nasu viihtyy vieressä tai jalkopäässä.

Aprillipila

Suosikkiaprillipilani tehtiin ikuisuus sitten, muistaakseni Tampereella ja viinakauppojen lakon aikana. Lehdessä oli ilmoitus, jonka mukaan omaan kanisteriin voi hakea viinaa lentokentältä – ja jonot olivat pitkiä.

Hauskaa aprillipäivän iltaa!

 

Joka kolmas sairastuu vai jopa kolmannes välttyy?

Joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään. Sairastumisriskejä lisäävät ylipaino, tupakka ja alkoholi.

Jopa kolmannes syöpätapauksista voitaisiin välttää terveellisellä ravinnolla ja riittävällä liikunnalla. Liiku vähintään 30 minuuttia päivässä ja vältä istumista.

Perussetti

Parsakaali, kaalikasvit Tummanvihreälehtiset vihannekset Porkkana Kurpitsa Tomaatti Omena Viinirypäleet Sitrushedelmät Kirsikka Mustikka ja marjat Palkokasvit Pähkinät ja mantelit Kuitua sisältävät viljat Pellavansiemenet (n. 1 rkl) Neitsytoliiviöljy

Kiinnostusta herättävät granaattiomena, kiivi ja papaija. Granaattiomena hillitsee kehossa riehuvaa lievää tulehdusta. (Mm. K-supermarketeissa myydään granaattiomenapakasteita, jos kuorimissotku hirvittää.)

Syö hyvin, voi paremmin Ravinto syövän yhteydessä ja hoidon tukena (2017)

Terveydenhuollon maisteri ja laillistettu ravitsemusterapeutti Reijo Laatikainen

Dosentti Timo Joensuu, syöpätutkija ja Docrates Syöpäsairaalan perustaja ja ylilääkäri

Kirjassa on luotettavaa tietoa ravinnosta ja syövästä. Mielestäni jokaisen syöpää pelkäävän henkilön ja syöpäpotilaan kannattaisi lukea kyseinen kirja.

Muutamia tärkeitä kohtia

  • tärkeintä ravinnossa on kokonaisuus (tulkintani: perinteinen 80 % kunnollista, 20 % moskaa?)
  • alkoholia kannattaa välttää, koska mm. viini on rintasyöpäriski
  • tupakointi on riski
  • ylipaino on riski, koska BMI:n pitäisi olla yli 18,5, mutta alle 25
  • Välimeren ruokavaliosta voi olla hyötyä eli runsas vihannesten, salaattikasvien ja ei tärkkelyspitoisten juuresten käyttö, kalaa, äyriäisiä, oliiviöljyä (ruoanlaitto, salaattikastikkeet, leipä), palkokasveja, pähkinöitä, siemeniä, kohtuullisesti maitotaloustuotteita, mm. jogurttia ja muita hapatettuja tuotteita, täysjyväviljaa, kohtuullisesti viiniä, hedelmien ja marjojen runsas käyttö
  • Suomessa suositellaan myös sieniä
  • kasvikunnan tuotteita vähintään 400 grammaa päivässä (Maailman syöpätutkimussäätiö WCRF)
  • kuitua ainakin 25 grammaa päivässä (Maailman syöpätutkimussäätiö WCRF)
  • vähän suolaa, ks. fineli.fi
  • vähän sokeria
  • vähän salmiakkia, koska salmiakissa on suolaa ja erittäin paljon sokeria

Salmiakkimakeinen 120 grammaa, sokeria 72 grammaa. Huh!

  • vain harvoin punaista tai prosessoitua lihaa eli leikkeleitä ja makkaroita
  • vitamiineja suositellaan vain poikkeustapauksissa
  • kookosrasvaa ei suositella, koska siinä on paljon tyydyttynyttä rasvaa, joka voi kohottaa kolesterolia
  • pakurikääpä voi teoriassa aiheuttaa munuaisten vajaatoimintaa
  • hapankaalista ei ole riittävästi tutkittua tietoa (peruutan aiemman suositukseni…)

Ylipaino on riski mm. myelooman aiheuttajana

  • riskin lisäys viittä painoindeksiyksikköä kohti (normaalipainon ylittävältä osalta) 1,5

Ravinnolla on selvä merkitys syöpätautien ehkäisyssä.

Ne tiesivät tämän jo koulussa… (oma lisäys)

Useimmat kirjan ravitsemukseen liittyvistä opeista kerrottiin jo historian hämärissä kotitaloustunnilla. Syö tuoretta, runsaasti kasviksia, marjoja, hedelmiä, kokojyvää ja kalaa. Vältä suolaa, sokeria, lisä- ja väriaineita.

Olisi varmaan kannattanut kuunnella.

Tavoitteesta tavaksi tietoisesti kohti vireyttä ja hyvin vointia (2017)

Psykologi Anu Kangasniemi auttaa elämäntapamuutosta tavoittavat saavuttamaan tavoitteensa.

Tiedämme kyllä, miten pitäisi syödä ja kuinka paljon liikkua.

  • kirjoita aktiivisia ajatuksia ja tekoja, jotka saavat sinut voimaan hyvin (esim. päiväkävely)
  • keskity omenaan, äläkä mieti (muita) haluamiasi herkkuja

Jokainen ihminen itse valitsee sen, mitä haluaa muuttaa.

  • mikä on terveyteni ja hyvinvointini kannalta keskeisintä?
  • mihin voin ja haluan itse vaikuttaa?
  • millainen minä haluan olla?

Muista armollisuus ja itsesi arvostaminen!

Psykologian tohtoria, terveyspsykologian erikoispsykologia sekä sertifioitua liikunta- ja urheilupsykologia kannattaa (pitkä ja vaikuttava tieto käyntikortissa!) ehdottomasti lukea ja hänen neuvojaan seurata.

Liikunnan Käypä hoito -suositukset

Säännöllisen liikunnan tulee kuulua pitkäaikaissairauksien, kuten valtimotautien, lihavuuden, diabeteksen, rappeuttavien tuki- ja liikuntaelinsairauksien, ahtauttavien keuhkosairauksien, muistisairauksien, depression ja useiden syöpäsairauksien, ehkäisyyn, hoitoon ja kuntoutukseen, tarvittaessa yhdistettynä muihin elintapamuutoksiin ja hoitoihin.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=hoi50075

Eviran älä syö sattumia

https://www.evira.fi/elintarvikkeet/terveytta-edistava-ruokavalio/ruoka-aineet/

Tiivistelmä: syö ravintoa.

Ylähyllyn ruoka-aineissa on runsaasti rasvaa, sokeria, suolaa tai pelkkää valkoista viljaa. Ne huonontavat ruokavalion kokonaisuutta ja vievät tilaa tärkeiltä, ravintorikkailta ruoka-aineilta. Sattumia ovat makeiset, suklaa, kakut, keksit, perunalastut, suolaiset ja rasvaiset juustot, suolakeksit, makkarat ja alkoholijuomat.

(Suklaa ja juustot, yhyy. Mignon on ystäväni.)

Mainittuna on (myös turhan monen suomalaisen pääelintarvike eli) alkoholi, jota ei pidä nauttia joka päivä ja runsasta kertajuomista pitää välttää.

Tanssimusiikkia – ja mahdollisia pukeutumisvinkkejä lämpimään säähän (?)

Pitbull – Timber ft. Ke$ha

https://www.youtube.com/watch?v=hHUbLv4ThOo

Tuon tahdissa kun keikkuu, niin unohtunee kaiken ikäisiltä tanssijoilta tautisuus ja elämän satunnainen kavaluus.

Aasi on mielestäni hilpeä ja tarinassa oli myös perinteinen hui, hai.

Katsojia on yli miljardi, joten kappaleen täytyy olla taidetta.

Timbeeer!

 

 

Suru etenee vaiheittain

Omaan tautisuuteen ehti tottua vuosien aikana. Kivuliaisuus ja kankeus harmittivat ja oli ikävää olla suurten kortisoniannosten vuoksi heikossa (possu-) kunnossa ja kaatua turvalleen tämän tästä, mutta kaikkeen tottuu.

”Mitään en miettinyt, kun turvalleni kaaduin.”  Edellinen oli uudehko suomalainen sananlasku. Hehee.

Läheisten tilanne on paljon vaikeampi, koska ei ole mukana tilanteessa. Joutuu sivusta seuraamaan, kun tärkeä ihminen kärsii. Minua suruani auttoi eilen, kun kuuntelin aivan liian monta kertaa Narvan marssia ja menin uupuneena nukkumaan aamuyöllä.

Nukuin pitkään eli heräsin tänään ”syntymäpäivänäni” eli kellonaika täsmäsi päivään ja kuukauteen, joten olin tyytyväinen. Kyllä, minulla on halvat huvit.

Kävelin kauppaan ja jalkojeni juuresta ponkaisi kävelytiellä rusakko, joka viiletti vauhdilla eteenpäin. Vastaan kävellyt pikkulapsi totesi iloisena äidilleen PUPU! ja taputti käsiään. Minullakin oli outo hinku taputtaa käsiäni, mutta en taputtanut.

Ohitin päiväkodin, jonka aidan nurkassa oli pieni kurahaalareihin pukeutunut poika, joka söi metalliverkkoa. Harmillinen harrastus pakkaspäivinä, mutta nyt oli onneksi lauhaa. Tervehdin häntä, jotta verkonsyönti loppuisi ainakin hetkeksi ja onnistuin pienimuotoisessa projektissani.

Lisää lääkkeitä

Kävin apteekissa ja ostin Cotrim Forten estämään keuhkokuumetta, koska aiempi pakkaus oli tyhjä. Jos olisin käynyt eilen, niin olisin saanut kaksi pakkausta eli vähemmän laskuja ensi vuodelle. Nyt sain vain yhden ja seuraavan pakkauksen ostopäivä on 1.1.2018.

Suomennos: ostakaa ajoissa lääkkeenne, jotta maksatte edes hieman vähemmän lukemattomista pakkauksista.

70 sirkkaa

Maistoin kaupassa esittelyssä ollutta sirkkaleipää, joka ei mielestäni maistunut sirkalta. Tosin vaikea sanoa, maistuiko, koska en tietääkseni ole koskaan syönyt sirkkoja.

Kärpäsiä olen useita, esimerkiksi pyöräillessäni ja kärpänen on pahaa.

Tutkin ottamaani leipäpalaa ja esittelijä kiiruhti kertomaan, etten näe sirkkoja, koska ne ovat jauheena. En minä sirkkoja etsinyt, vaan katsoin leivässä olevia jyviä. Yhdessä leivässä on 70 sirkkaa ja tuotteessa sirkkoja on (vain) kolme prosenttia mm. proteiinia lisäämässä. Utelin, käykö kauppa? Konsulentin mukaan kauppa käy kuin siimaa ja pakkaukset myydään loppuun päivän aikana. En ollut leivänhakureissulla, joten en tehnyt sirkkaproteiinikauppoja.

Etsin seuraavaksi kissoille vehnänorasruukkua (saapuvat lähikauppaan ma, ke ja pe) ja minua suretti läheisen kuolema. En halunnut surra kaupassa, joten pakotin itseni rauhoittumaan. Välillä kaikki on hyvin, mutta suru tulee ajoittain. Hautajaisiin on vielä pitkä aika.

Kassalla oli ennen minua tyylikäs parimetrinen naishenkilö, joka ei lisännyt kapulaa. Lisäsin kaksi eli ennen ostoksiani ja niiden jälkeen. Hillitön vääryys ja aivan käsittämättömän raskas tuplatyö, koska kapula pitää ehdottomasti lisätä omien ostosten jälkeen. Fakta. Toisaalta pitkillä ihmisillä on tutkimusten mukaan monenlaisia etuja ja parempi palkka, kuin lyhyemmillä. Ehkä edut pätevät myös kapuloiden kanssa eli niitä ei tarvitse käyttää kaupassa? Mistäpä tuota tietää.

Kapulamiekkailu

Pistäydyin eilen kaupassa kuntosalin jälkeen ja laitoin kaksi ostostani hihnalle. Edessäni ollut naishenkilö huitaisi ostokseni kapulalla sivummalle. Ilmeisesti olin hänen reviirillään, koska hän käyttäytyi niin aggressiivisesti. Otin ostokseni ja siirryin tyhjälle kassalle, koska minulla ei ole energiaa tai innostusta kaupassa tappelemiseen.

Mielessäni tosin näin meidät miekkailemassa kapuloilla, mutta en toteuttanut hupaisaa inspiraatiotani.

Capperi, Oulunkylä

Kävimme perjantaina lounaalla Capperi-pizzeriassa Oulunkylässä. Olin kuullut kehuja napolilaisia pizzoja myyvästä paikasta, joten suuntasimme testaamaan ruokaa.

Pizzat (10 euron pekoni-calzone -lounaspizza, jonka päällä oli tuoretta rucolaa ja listalta valitsemani Margherita, joka maksoi 10,50 euroa) olivat hyviä, mutta hehkuttamisen jätän muille.

Paikka oli viihtyisä, palvelu oli ystävällistä ja vastapäätä sai katsella Oulunkylän kaunista vanhaa kirkkoa. Pizzojen odottamiseen meni oma aikansa, koska menimme paikalle suuren seurueen jälkeen.

Hyvä Terveys 13/2017

Lehdessä on Viisas voimamies -juttu Lihastohtori-blogin kirjoittajasta, tutkija Juha Hulmista. Hän korostaa, että kaikkien kannattaisi kasvattaa lihaksia, sillä ne ehkäisevät sairauksia.

”Sairauksista, kuten syövästä toipuminen on todennäköisempää niillä, joilla on lihakset turvanaan.”

Kahvakuula

Minä suosittelen kahvakuulaa, jolla voi vahvistaa lihaksia kotona. Salilla käyminen jäi vuosiksi sairastuttuani, joten tilasin kahdeksan kilon kahvakuulan ennen allogeenista kantasolusiirtoa. Huvittavana puolena oli, etten jaksanut nostaa koko kuulaa, koska olin mm. anemian vuoksi surkeassa kunnossa.

Tarinan opetus (aina pitää olla tarinan opetus) on, että kannattaa tilata kevyempi kahvakuula.

60 minuuttia

Jo tunti kohtuullista liikuntaa viikossa voi riittää estämään masennusta, iästä riippumatta, kertoo laaja 11 vuoden tutkimus.

New South Walesin yliopisto (Hyvä Terveys -lehti)

Olen vuosien mittaan suositellut liikuntaa ”lääkkeenä” useammalle masentuneelle, jotka ovat katsoneet minuun inhoten. He näkevät ratkaisuna psyykelääkityksen, eivät tutkimusten mukaan toimivaa liikuntaa. Eri keinot tietenkin auttavat eri ihmisiä.

Omalla kohdallani liikunta toimi, kun olin täysin musertunut eron jälkeen. Raahasin itseni niskasta ulos kävelylle, pakottauduin menemään kuntosalille ja syömään terveellisemmin, söin vahvoja kalaöljykapseleita ja voin yllättävän nopeasti huomattavasti paremmin.

Miehiä on maailma täynnä, joten ei yhden huonon suhteen vuoksi kannata omaa elämäänsä pilata.

Äidin rintasyöpädiagnoosin jälkeen/When mom is diagnosed with breastcancer

https://vimeo.com/152878806

Tanskalaislapset kertovat äitiensä sairastumisesta, omasta elämästään ja toipumisesta. Tekstitys on englanniksi.

Kiitos hyvän vimeon jakamisesta, Emma (SSp).

Lapset ovat näköjään yhtä ”mukavia”, kuin turhan monen syöpäpotilaan hylänneet aikuiset. Koulukaverit totesivat pienelle pojalle, että ”syöpää sarastava äitisi kuolee kohta”. Jos (olematon) lapseni sanoisi jotain tuollaista, niin älypuhelin olisi takavarikossa vähintään vuoden loppuun ja lapsen viikkorahat lahjoittaisin syöpäjärjestölle.

Miten löytää unelmien työ?

How to Get a Job You Love?, John Lees (2017-2018 edition)

Kuusi neuvoa fiksumpaan työnhakuun (käänsin englannista)

Mieti oma tarinasi ja osaamisesi. Jos sinä et tiedä, niin miten työnantaja tietäisi?

Listaa saavutuksesi onnistuneista projekteista, koulutuksista jne. ja kerro, mitä olet saavuttanut.

Keskity yrityksiin, joista olet oikeasti kiinnostunut.

Mieti ongelmat CV:ssä ja selitä syyt työkatkoksissa (huom. syöpää ei tarvitse mainita)

  • minä mainitsen, koska olen ollut niin pitkään sairauslomalla

Pyydä jotain toista lukemaan ansioluettelosi ja valmistaudu haastatteluihin.

Etsi uutta työtä monilla eri tavoilla, mm. rekrytointikonsulttien ja keskusteluryhmien avulla ja tee lyhytaikaisia projekteja, jotta tutustut paremmin alaan jne.

YOUTUBE-löytöjä

Miten löydät työn, jota rakastat?

  1. Leikkaa työpaikkailmoituksia ja kehystä kiinnostavat sanat, esim. luova.
  2. Piirrä hymyilevä naama ja myrtynyt naama paperille ja lisää kumpaankin viisi kohtaa, esimerkiksi hyvä esimies jne.

https://www.youtube.com/watch?v=udboCkuWyP8

Elämän tarkoitus viidessä minuutissa

How to know your life purpose in 5 minutes | Adam Leipzig | TEDxMalibu

Kuka sinä olet?

Mitä teet?

Ketä varten työskentelet?

Mitä he haluavat sinulta?

Mikä muuttuu tekemäsi työn avulla?

  • vain kaksi kohtaa liittyy sinuun, mutta KOLME liittyy muihin ihmisiin

Muihin ihmisiin keskittyminen on tärkeää.

https://www.youtube.com/watch?v=vVsXO9brK7M

Salmiakkiroska

Näin viikonloppuna jotain ihmeellistä eli maahan heitetyn salmiakkiaskin.

Ensimmäisen salmiakkiroskan, jonka olen nähnyt näiden vuosien aikana, jolloin olen lähes päivittäin nostanut maasta roskia roskakoreihin.

Huonosti, huonosti ovat asiat, jos jo salmiakinsyöjätkin sikailevat.

 

Josse kulkee!

Eilispäivän uutinen: länsimetro kulkee

Onneksi toiminta käynnistyi ennakoituna aikana ja budjettikin piti todella, todella hyvin.

Lähdin lauantaina 18.11.2017 yhden jälkeen metromatkalle Espooseen. Työllä ja tuskalla muistin, että ensin valitaan seutu ja ok ja vasta sen jälkeen näytetään oma, Helsinki-alueelle ostettu kortti. Matkakortin huitaisee automaatin eteen automaattisesti, joten seutumatkailu on haasteellista.

Kävin Tapiolassa modernin taiteen museossa Emmassa ja kiersin ensin Espoon kaupunginmuseon vaikuttavan näyttelyn Särkynyt elämä – Espoo sisällissodassa.

Surullista lukea, kuinka lapset lähtivät taistelemaan seuraten vanhempiensa vakaumusta.

http://www.kulttuuriespoo.fi/fi/event/11234-sarkynyt-elama-espoo-sisallissodassa

Kiersin Tuhat tarinaa Espoosta -näyttelyn ja opin, että ensimmäiset asukkaat muuttivat Espooseen 10 000 vuotta sitten. Korkeasta iästäni huolimatta en muista kyseisiä aikoja.

Nousin yläkertaan ja tutustuin modernin taiteen näyttelyyn Saastamoisen säätiön taidekokoelmasta (jopa minä pidin muutamasta työstä), ihailin ulkona olevaa keltaista Ufoa, kävin Heli Rekulan Linnuntietä -näyttelyssä, katselin Sarah Morrisin töitä ja ihastuin Bryk & Wirkkalan katseluvarastoon, jota suosittelen. Ernst Mether-Borgströmin (1917–1996) näyttely oli värikäs ja toi mieleeni kauan sitten näkemäni Pompidou-keskuksen Pariisissa.

PS Tarjoudun rakentamaan pohjoismetron. Aikataulu ja budjetti vastaavat Jossen eli länsimetron tilannetta pienin, kevyin korotuksin.

Tonttuovi

Sain lapsuudenystävältä ilahduttavan kuvan hänen tekemästään kauniista tonttuovesta.

Kiitos, T!

Ehdotan, että teet joulubisneksenä liudan ovia ja kauppaat niitä nykyisen liiketoimintasi yhteydessä niille, joilla ei ole vastaavia taiteellisia kykyjä. Menekki on taattu.

Aurinko! Meteori!

Tärkeä uutinen: aurinko paistoi perjantaina Helsingissä useamman tunnin.

Lapissa oli meteori valaissut torstaina 16.11. taivaan ja pudonnut ilmeisesti Inarinjärven lähelle.

https://yle.fi/uutiset/3-9937149

Konserttiliput

Kävin maksamassa konserttiliput Musiikkitalossa. Helppo käynti, koska ensimmäinen asiakas osti lippunsa, toinen asiakas poistui paikalta ja sain tehtyä kaupat.

Narikkamaksu iltakonserttiin on kaksi euroa/asiakas

Vinkki: kannattaa pukeutua matkalle lämpimästi (esim. neljät raappahousut ja kolme paksua villapaitaa Pikku-Heidi -tyyliin) ja jättää päällysvaatteet kotiin, jotta saa äärettömän käytännöllisesti säästettyä kahden euron narikkakulut esimerkiksi marras- tai joulukuun mahdollisissa pakkasissa.

Jonain päivänä minulle selviää, miltä raappahousut näyttävät.

Toinen koti

Minusta tuntuu aina, että menen kotiin, kun käyn Musiikkitalossa. Vastaava tunne on mm. Ateneumissa, Designmuseossa, monissa kirjastoissa, tutulla kuntosalilla, Kööpenhaminassa ja Lontoossa.

Paikat ovat niin tuttuja, että niihin on mukavaa mennä.

Hurmaavat helmet, Päivälehden museo ke-su 15.–26.11.2017

Kävin katsomassa Helsingin Sanomain Säätiön näyttelyn teoksia, vaikka teemme uuden käynnin ensi viikolla. Pidin Edelfeltin maalauksista ja Maria Wiikin viehättävästä työstä, mutta Helena Schjerfbeckin Suru (1919) järkytti minua. Menettäminen on tuskallista.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005447591.html

Hautajaiskuva

Kävin ”nyt kuolet tai vammaudut” -aivoaneurysmadiagnoosin saatuani valokuvaajalla, koska halusin hautajaiskuvan. Inhoan kuvattavana olemista, mutta onneksi kuvaaja sai minut rentoutumaan ja otti onnistuneita kuvia.

Onneksi hautajaiskuva jäi käyttämättä, koska aivoaneurysmaleikkaus onnistui ja paranin myöhemmin allogeenisen kantasolusiirron avulla myeloomasta.

Päätin käydä uudelleen samalla kuvaajalla, etsin nettisivun ja huomasin, että kuvaamo oli suljettu vakavan sairauden vuoksi. Toivon, että valokuvaaja voi mahdollisimman hyvin ja toipuu sairaudestaan.

Paluu töihin, Suomen Syöpäpotilaat

Onneksi Suomen Syöpäpotilaiden ryhmässä on pari valokuvaajaa kamerakammoisia varten, joten saan ensi kerralla uuden kuvan ansioluetteloon.

Keskustelimme torstaina työnhakukurssilla Kumous-työnhakuvalmennuksesta, josta innostuimme ja tutkimme toistemme ansioluetteloita (omani olen tehnyt ”vain” 15 vuotta sitten ja myöhemmin hieman viilannut, köh…) ja kommentoimme niitä.

Tiivistäminen kannattaa.

Kurssilla olevilla oli erittäin mielenkiintoisia taustoja ja osaamisia, joten heidän tietojaan oli kiinnostavaa lukea.

Suomen Syöpäpotilaiden oppaiden söpöt sudet kuvasin istumassa neuvotteluhuoneen sohvalla.

Asiasta viidenteen: olisi mielenkiintoista työskennellä yrityksessä, jossa on kävely- eikä paikallaan kököttämis -palavereita.

Salilla

Kävin perjantaina kuntosalilla ja tein tunnin ohjelman. Soutaminen tuntuu tepsivän lapaluiden välisiin lihaksiin. Onneksi fysioterapeutti ehdotti lajia.

Jalkaprässi jäi tekemättä, koska vanhempi rouva istui lukemassa jalkaprässilaitteessa. Historian hämärissä salilta katosivat naistenlehdet, mutta mikäpä estäisi ottamasta omaa kirjaa mukaan! Jalkaprässilaitteessa saa jalat nostettua kätevästi koholle, joten on rentouttava lukuasento.

Kävelin juoksumatolla ja katselin brittien sisustusohjelmaa, joten en kärsinyt jalkaprässittömyydestä.

Pupu

Suuntasin viime viikolla Hämeentien uuteen Pupu-kahvilaan salaattiostoksille. Käynti jäi, koska innokas valokuvaaja leiriytyi liikkeen ulkopuolelle ja otti lukemattomia kuvia. Halusin salaattia, mutta en kuvattavaksi.

Menen Pupuun joku toinen kerta, esimerkiksi avajaispäivinä torstaina ja perjantaina 23.–24. marraskuuta 2017.

”Hämeentiellä on tarjolla maisteluversioita herkullisista salaateistamme á 5 euroa. Salaattien ostajalle on luvassa viiden euron arvoinen lahjakortti seuraavaa Pupu-visiittiä varten.” (Pupu, Hämeentie 36)

Haluan ehdottomasti testata Yammy-lohisalaatin.

Potilas- tai vierasmajoitus sairaaloissa

Kannattaa varmistaa sihteeriltä tai hoitajilta, onko sairaalan lähellä tarjolla majoitusta. Potilaita ja vieraita varten voi olla huoneistoja tai hotelleja, joista voi varata edullisemmin huoneen.

Katalaa

Turhan monen syöpäpotilaan hylkäävät ystävät.

Ethän tee niin – sinäkin voit sairastua ja tarvitset läheisiltäsi tukea ja kannustusta.

KIRJAT

Lihastohtori (2015)

Lainasin ja luin liikuntatieteiden tohtori Juha Hulmin Lihastohtori-kirjan. En ole riittävän perehtynyt voimaharjoitteluun, joten jarisarasvuolin/-vuotelin (ts. selasin) kirjan ja muutama juttu jäi mieleen.

Ärtyneet silmät ja sipuli

Välttäkää sipulia, niin silmänne voivat paremmin. Kirvely ja vuoto loppuvat. (Hulmin kommentti)

Nivelterveys

Mm. kurkumiini, inkivääri, MSM ja ruusunmarjakonsentraatti voivat auttaa.

Ks. Examine.com ja Joint Health

D-vitamiini

”Liika on liikaa D-vitamiinissakin eli älä liioittele, ellet sitten halua lisätä ennenaikaisen kuoleman riskiä.”

Vapaaksi! Luo itse oma elämäsi, Anne Karilahti (2014)

Valmennusyritys Valmentamon perustajan ja toimitusjohtajan vinkkejä mm. itsensä hyväksymiseen, tuntemiseen, unelmiinsa uskomiseen jne.

Ei minun kirjani, mutta jollekin voi olla apua vinkeistä.

Voiko se olla totta? Skeptisiä näkökulmia nykymenoon (2017)

FT, kirjailija ja vapaa tiedetoimittaja Tiina Raevaaran toimittama kirja.

Alkusanat: kun tietoa on tarjolla valtavasti, houkuttelevaksi muodostuu tietämättömyys.

Raimo Puustinen kirjoittaa Mistä puhumme, kun puhumme vaihtoehtohoidoista Tietoisku: sairauksia hoidetaan uskolla ja toivolla.

Vesa Linja-ahon tietoisku: Mistä teknisen terveyshumpuukin tunnistaa?

Teokseen on haastateltu mm. psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäriä, lääketieteen tohtoria ja psykoterapeuttia Hannu Lauermaa, joka kritisoi mm. NLP:tä skitsofreenikkojen hoidossa.

”Palveluntarjoajan virallisen ammattipätevyyden voi tarkistaa Valviran JulkiTerhikki -palvelusta (julkiterhikki.valvira.fi), josta nimellä hakien löytyvät pätevyydet ja mahdolliset ammatinharjoituksen rajoitukset.”

(Lauerma)

Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa höpsismin vastustaminen.

V. A. Koskenniemi Kevätilta Quartier Latinissa (1912)

Viehättävä kirja oululaisesta runoilijalta, sanomalehtitoimittajalta, kirjallisuustieteen professorilta ja akateemikolta Veikko Antero Koskenniemeltä (1885–1962), joka sanoitti Finlandian.

”Keväästä voi sanoa, mitä faaraon kerrotaan sanoneen kirjoistaan: sielun lääke.”

(V. A. Koskenniemi)

Jaan sekä Koskenniemen että faaraon käsityksen.

Rahaa bushhilipphuun?

Kävelin asemalta lauantaina kirjasto kymppiin, kun lähellä ollut mieshenkilö tiedusteli minulta ”oliskho rhouvallha anthaa rhahaa bushhilipphuun?”  Harmi, etten kuullut häntä ollenkaan, kun hän kaipasi rahaa ja ihan takuuvarmashthi bussilippuun. Kerrassaan ikävää.

Jos onnistun välttämään kansioittensa kanssa liikkuvat feissarit (ennätykseni: kuusi), niin joku takuuvarmasti kerjää minulta rahaa. Täytyy opetella näyttämään häijymmältä.

Musiikkitalo-eksyminen

Mietin kävellessäni, etten ole ainoa Musiikkitalo-eksyjä. Olin viimeksi ajoissa konserttisalissa orkesterin korvia riipivästä soitinten virittelystä huolimatta ja todella monet ihmiset etsivät paikkaansa.

Paikkanumerot olivat kuluneet pois reunapenkkien lapuista, koska ihmiset tarttuivat kangaslappuun ja tutkivat paikannumeroita, jotka eivät enää näkyneet.

Paikallani istui eläkeläisrouva, joka ilmoitti ystävälleen, että hän löysi hyvän paikan ja istuu tässä! Seisoin kauempana ja mietin, minne menen istumaan, koska saliin jää aina tyhjiä paikkoja. Onneksi kyseinen rouva hieman ennen konsertin alkua siirtyi omalle paikalleen ja pääsin varaamalleni paikalle.

Itse asiassa istuin ideaalipaikalla eli jos joskus palaan rapakuntoon, niin tiedän, mihin kohtaan varaan uuden paikan. Olen niin katala, etten kerro paikan numeroa, mutta suosittelen (tietenkin) takariviä, jos portaiden kiipeäminen on haasteellista.

Vaahtokarkkijahti jatkui

Kävin kirjaston jälkeen sekä Asematunnelin karkkikaupoissa että Stockalla, mutta en onnistunut löytämään kurpitsaa muistuttavia vaahtokarkkeja. Pitänee ostaa jotain muuta.

Päädyin lohilindströminpihveihin, joita myytiin lokakuussa kanta-asiakashintaan. Hyvä vaihtoehto, jota kannattaa kokeilla.

Niissä on kapriksia, joita tarvitaan ehdottomasti.

Ruoka kertoo puoluekannan

Lueskelin bussimatkalla ilmaisjakelulehteä ja huomasin jutun, jonka mukaan ruokavalinta kertoo Yhdysvalloissa puoluekannan. Jutun mukaan demokraatit suosivat kasvispurilaisia, republikaanit lihapurilaisia. Demokraatit tilasivat avokadosalaattia, linssikeittoa ja burritoja, republikaanit caesarsalaattia, Wonton-keittoa ja kebabtuutteja.

Hetkinen, tuutteja?

Olisikohan käännösvirhe lehdessä, joka kirjoittaa naisurheilijoista nuorukaisina? Vai olikohan kyseinen bussimatkalla minua huvittanut nuorukaiskirjoitus aikoinaan Uutislehti 100 -julkaisussa?

Kotuksen mukaan lehti saattoi olla nuorukaiskohdassa oikeassa:

https://www.kotus.fi/nyt/kolumnit/kieli-ikkuna_(1996_2010)/nuorikko_ja_nuorukainen

Harvemmin tulee Kotimaisten kielten keskusta vastustettua, mutta nuorukaiskohdassa olen valmis väittelemään. Nuorukainen on mies. Näin ovat näreet.

Makean nälkään demokraatit valitsivat muffinin, republikaanit brownie-suklaaneliön.

The Time selvitti ruokavalinnat viime vuonna nettiruokapalvelu Grubhubin kautta. (HS Metro 25.10.2017)

Eikö minulla ole lainkaan puoluekantaa, kun pidän kasvishampurilaisista ja brownieista?

Alkoholilla mieltään päivittäin virkistänyt tuttu paheksui aina brownie-mättäjiä, koska he kuulemma olivat jääkaappi-pakastimen kokoisia. Mietin aina kiinnostuneena, miltä punertavanenäisen henkilön työkaverit näyttivät ja ennen kaikkea millaisia ovia yrityksellä oli käytössä?

Käänteishyljintäpeikko

Mietin kirjoittaessani käänteishyljinnästä, ettei minun ole tarkoitus pelotella ketään oireillani.

Olin vuosia ennen myeloomadiagnoosia koko ajan kipeänä (flunssia, kurkunpääntulehduksia, influenssia, silmä- ja korvatulehduksia jne.) eli olin todella huonossa kunnossa jäädessäni sairauslomalle. Uskon, että kurja kuntoni saattoi vaikuttaa siihen, että elimistöni rettelöi myöhemmin siirrettä vastaan. Uskon, mutta en tiedä.

Jouduin töissä kieltäytymään minulle tarjotusta kiinnostavasta tehtävästä toisella osastolla, koska olisin tehnyt työtä yksin eikä minulla ollut sijaista. Olin koko ajan kipeä, joten mielestäni olisi ollut asiakkaita kohtaan epäreilua suostua kyseiseen työhön.

Tilanne on täysin toisenlainen, jos joku sairastuu yllättäen ollessaan hyvässä ja terveessä kunnossa. Monilla oireet ovat vähäisempiä, kortisoni ei turvota näyttämään syöttösialta tai pitkäkään käyttö ei hajota niveliä eikä hyljintää ole maksassa ja munuaisissa.

Vyöruusultakin vältytään.  Vyöruusulääkitykseen takertuisin allogeenisen kantasolusiirron jälkeen, koska monilla puhkeaa vyöruusu sen jälkeen, kun sairaalassa on päätetty, että kyseisestä lääkkeestä luovutaan. En enää halua yli vuoden jatkuvaa hermosärkyä.

Toisaalta minulla ei ole minkäänlaista koulutusta lääketieteestä, joten kunnon ihmisenä en ottaisi kantaa aiheeseen. Otan kuitenkin potilaana ja syön edelleen vyöruusulääkettä. Tosin Valaviria halvempaa versiota eli Acyraxia, jossa 70 kappaletta saa äärettömän edullisesti eli alle 80 eurolla…

Kestovinkki: ei todellakaan kannata sairastua.

”Vyöruusualueella särky saattaa kestää kuukausia, harvoin vuosia iho-oireiden häviämisen jälkeen. Pitkittynyttä hermosärkyä esiintyy joka viidennellä yli 80-vuotiaista, mutta vain 5 %:lla alle 60-vuotiaista.” (Duodecim Terveyskirjasto)

Kas, kävipä minulla ”tuuri” vyöruusun kanssa, kun hermokivut jatkuivat alle 50-vuotiaana yli vuoden.

Tiedoksi:

”Vyöruusurakkuloiden peittäminen hydrokolloidisiteellä (apteekista) estää virusten leviämisen ympäristöön tehokkaammin kuin peittäminen harsositeellä tai laastarilla.” (Duodecim Terveyskirjasto)

Joillain käänteishyljintäpotilailla käänteishyljintäoireet ovat huomattavasti hankalampia ja vaativat käyntejä sairaalassa, kortisoniheikkous edellytti rollaattorin tai pyörätuolin käyttöä tai happilaittetta kotona.

Osa potilaista kuntoutui hyvin nopeasti siirron jälkeen. Tuuripeliä.

Toisaalta hämmästyin siitä, että lääkekuluni ovat paljon suurempia kuin monilla sairaammilla potilailla silmätipparyöpyn vuoksi ja lääkekattoni täyttyy yleensä huomattavasti aikaisemmin. Ei tosin tänä vuonna, kun korvattavia Oculaceja ei myyty noin puoleen vuoteen ja jouduin maksamaan korvaamattomista tipoista törkeän summan.

Olen matkan varrella miettinyt, että ”juotan” silmilleni halpaa ja kätevästi sekoittamaani suolavesiliuosta (kelpo äyskärillinen merestä?) silmätippojen sijaan, mutta sekä hematologi että silmälääkäri vastustivat oivallisen säästäväistä ideaani.

Ideaalimaailmassa voisin käyttää öljymäisempiä tai geelimäisempiä tippoja eli silmiä pidempään suojaavia tippoja kuin Oculaceja. Harmi, että ärtyisät (olin kirjoittamassa kärttyisät) silmäni ovat toista mieltä asiasta.

Monet silmätippapullot ovat hankalia, koska ne todellakin kärttyisät silmäni eivät kestä säilöntäaineita. Kaikissa silmätipoissa niitä ei ole, mutta Kela ei korvaa kyseisiä tippoja. Kivaa tasapainoilua.

Tapaan silmälääkärin marraskuun lopussa ja kuulen siinä vaiheessa, onko käänteishyljinnästä kärsiville silmille tarkoitetuista Ikervis-tipoista ollut mitään hyötyä. Väitän ettei ole, mutta toivottavasti olen väärässä.

Käänteishyljintä voi olla hankalaa, mutta vaihtoehto allogeeniselle kantasolusiirrolle on huonompi. Kannattaa mieluummin keikkua täällä edelleen, vaikka kyynelnesteettömät silmät vaativat kostutustippoja todella usein.

Ilmoittautuminen ja unohdus

Ilmoittauduin jokin aika sitten erittäin mielenkiintoiseen tapahtumaan ja jäin odottamaan vastausta, jota ei koskaan kuulunut. Arvelin, että joku muu oli valittu kyseiseen tilaisuuteen.

Tapasin kutsun lähettäjän ja varmistin tiedon häneltä. Koko tilaisuus oli peruuntunut, mutta hän ei muistanut, että minäkin ilmoitin itseni osallistujaksi. Hetken ajan oli aika mitätön olo, kun minut oli kokonaan unohdettu.

Ymmärrän kyllä, että syynä unohtamiseen oli kiire. Toisaalta sain sanottua hänelle, että seuraavalla kerralla osallistuisin mielelläni.

Ötökkä kävelylenkillä

Pikkuinen siimahäntä ei huomannut minua ja tuli melkein kiinni lenkkariini, kun olin kävelylenkillä. Liikuttavaa. Seisoin ötökän edessä, jotta pyöräilijät eivät kaahaisi eläimen yli ja sain pitkään katsella pihlajanmarjojen maistelua.

Selviytyminen, toinen osa

Kuulin myeloomaa koskevassa nettikokouksessa norjalaiselta potilaalta, että Survival- eli selviytyminen-kirjoitus on käännetty tai tullaan kääntämään eri kielille. En kuullut kyseistä tietoa messuilla, kun ohjekirjasta esiteltiin.

Tein turhan työn kääntäessäni tekstin ensimmäisen osan. Toisaalta en tiedä, koska viralliset käännökset julkaistaan, joten kääntänen lyhentäen myös toisen osan.

Sataa ja lumi sulaa pois

Olen todella tyytyväinen.

Katsoin juuri ulos ja taas sataa lunta. Plääh.

No, kohta on kevät!

Muumi-mietteitä

Hyviä Muumi-mietteitä ja upeita valokuvia Tuulia ja tyrskyjä -blogissa:

https://tuultajatyrskyja.blogspot.fi/2013/09/mietteita-muumien-tapaan-2.html

 

Näyttää paljon siistimmältä, kun tiskit ovat piilossa sängyn alla seuraavaan sateeseen asti.

Muumimamma

Meillä paistetaan aina voissa

Kävin Musiikkitalossa kenraaliharjoituksissa seuraamassa kapellimestari Susanna Mälkin mielenkiintoista työtä. Orkesteria suomeksi ja englanniksi ohjaavaa ja toisinaan säveliä laulavaa kapellimestaria oli kiinnostavaa seurata.

Muistin torstain konserttilippuni semiseniilinä vasta myöhään keskiviikkoiltana, joten otin viime tingassa yhteyttä useampaan henkilöön. Tädillä oli flunssa (kuultava ja hyväksyttävä syy), ystävällä oli ”muuta menoa” (hieman epäilyttävä syy ja mahdollista, mutta tietenkin täysin sallittua kulttuurin välttelyä) ja klassiselle musiikille tausta-allergisella (suomennos: vanhemmat pakottivat nuorena konserttiin) kätyrillä oli aloitusaikaan meno terveyskeskukseen (aika uskottava syy nuoruustraumasta huolimatta). Teeskentelen nyt vakavaa ja kunnollista ihmistä ja totean, että pitää oikeasti havahtua aikaisemmin, jos haluaa värvätä aamupäivän konserttiin klassisesta musiikista kiinnostunutta seuraa.

Sain kiskottua itseni ylös sängystä ennen puolta yhdeksää, join vettä ja otin lääkkeet, menin aina pakolliseen aamusuihkuun, puin, levitin kosteus- ja aurinkovoiteen, lisäsin peiteväriä poskien couperosan päälle (syytän kortisonia ihoni turmelemisesta) ja laitoin hieman ruskeaa (ehdottomasti sopivampi väri kuin musta) ripsiväriä. Hiukseni olin onneksi pessyt jo illalla, joten harjaaminen riitti. Pakkasin mukaan kirjan, jossa oli eräpäivä ja tietenkin vesipullon. Aamiainen jäi kiireen vuoksi syömättä, koska bussi lähti yhdeksän jälkeen.

Postitin keskustassa rautatieasemalla muutaman postikortin (ykkösposti kulkee ”päivässä”, hehee), ostin Sanomatalon R-kioskilta pikaisen ja helpon suklaarusina-aski -aamiaisen ja kiirehdin Musiikkitaloon.

En huomannut etukäteen katsoa istumapaikkaani, joten varmistin paikan narikasta. Minut ohjattiin neuvontaan ja ystävällinen vartija näytti paikkani katsomossa. Oli taas ylettömän reipas ynnä nuorekas olo, koska en nähnyt paperilla olevia numeroita. Onneksi vartija kertoi oven ja paikan sijainnin. Toivottavasti minulla ei ole jälkikaihi, koska katsomokartan numerot olivat hyvin pieniä. Pitää käydä uudelleen silmälääkärissä silmätipparumban päätyttyä, koska rahaa palaa edelleen järjettömästi kostutustippoihin.

Kävin vielä pesemässä kädet, söin salaa kävelymatkalla käytävässä pienen kourallisen suklaarusinoita (esimerkiksi graavilohileipien syömistä paheksutaan katsomossa) ja ehdin viime hetkellä paikalleni.  Kenraaliharjoitus alkoi kymmeneltä. Käsilaukkuni istui viereisellä penkillä, jonka jälkeen oli vielä ilahduttavasti pari tyhjää penkkiä eli ideaalitilanne yskijävälttelyn kannalta.

OHJELMA

Ernest Bloch (1880–1959)

Schelomo – heprealainen rapsodia sellolle ja orkesterille

Ensimmäinen osa esitystä oli upea ja lumoava taitavan norjalaisen sellistin Truls Mørkin soittoa kuunnellessa.

Tauko

Tauolla kävelin lämpiössä nivelet kitisten ja pistäydyin alakerrassa katsomassa urkuja, joita vierailijat voivat soittaa. Hillitsin itseni enkä leikkinyt tällä kertaa uruilla.

Madetoja ja Tiensuu

Palasin paikalleni Madetojaa (1887–1947) ja Tiensuuta (1948-) kuuntelemaan. Musiikki ei erityisemmin riemastuttanut sieluani, mutta harpistien seuraaminen oli mielenkiintoista ja kanariankeltaiseen paitaan pukeutunut huilisti piristi mukavasti soittajien värimaailmaa. Edellinen värikommentti oli erityisen tärkeä musiikkifakta.

Leevi Madetoja

Okon Fuoko – unitaikuri op. 58

Jukka Tiensuu

Uusi teos (ke.) Sinfonia 5 (nauhoitteen mukaan)

Ravel

Viimeinen Ravel-esitys oli kaunis ja kiehtova.

Maurice Ravel (1875–1937)

Daphnis ja Chloé sarja nro 2

http://yle.fi/aihe/tapahtuma/2017/04/20/helsingin-kaupunginorkesterin-konsertti-204-klo-19

Voiosuus (ei laulu, vaan voita koskeva osuus)

Ihailin konsertin aikana esiintyjiä, jotka kestivät yleisön lähes tauottoman yskäkuoron. Esitysten aikana oli hieman hiljaisempaa, mutta tauoilla yskiminen oli erittäin kiitettävää.

Mälkin ohjatessa muusikkoja katsomossa kävi tauoton kuhina, kun vieressä istuneen kaverin kanssa vaihdettiin useammalla paikalla melko kuuluvasti kuiskaamalla kuulumisia.

Mietin, miksi ihmiset eivät ole hiljaa seuratessaan kapellimestarin ohjausta tai miksi Suomi on ympäri vuoden täynnä yskijöitä.

Minua huvitti vanhemman herrasmiehen rannekello, koska useamman kerran valo osui kellotauluun ja häikäisi minua viereisessä katsomossa.

Leffateattereissa turhan monet teinit juttelevat esityksen aikana ja kännyköiden tutkiminen on monelle ikävän normaali tapa elokuvan aikana. Konsertissakin voi näköjään jutella esityksen aikana, vaikka ikää olisi huomattavasti enemmän kuin nuorilla.

Kaveri kertoi joskus kirkonmenoista, joissa kävijät ovat seuraavinaan tapahtumia, saarnaa jne., kunnes papin pitämällä puhetauolla kirkossa kaikui ”meillä paistetaan aina voissa” -kommentti. Musiikkitalossakin ilmeisesti riitti voipaistajia taustahälinästä päätellen – tai ehkä gylddyyri-ihmiset käyttävät Välimeren alueen oliiviöljyä?

Kiasma?

Harkitsin konsertin jälkeen Kiasmaa, jossa voi käydä rähinöimässä Trumpia vastustaneille näyttelijöille sähköpostin kautta. En tuntenut tarvetta rähinöimiseen – tai Trumpin kannattamiseen.

Menen katsomaan näyttelyn myöhemmin.

Jäätiköt sulavat, mutta Ameriikkaan pykätään innolla hiilivoimaloita. Eniten minua kauhistuttaa Ison valliriutan korallien tilanne Australiassa. Me ihmiset olemme moraalittomia tuholaisia.

Suuntasin kirjaston, apteekin ja useiden silmätippapakkausten kautta kotiin.

Facebook-muisto kaukaisilta vuosilta eli 14. huhtikuuta 2013

Jalkani turposivat viikonloppuna ankarasti. Pallomaisten käpälieni jatkona olivat tuplaleveät jättipohkeet. Hematologi käskytti Meilahden polille, jossa vietin viime yön. Töppikseni eivät mahtuneet edes leveimpiin talvisaappaisiin, joten sulloin jalkani yltiöihastuttaviin krokogummikenkiin. Minua tutkittiin ja testattiin, mutta mitään erityistä jättikäpäläsyytä ei löytynyt. Hyvä tietenkin, että vältyin veritulpalta. Olen voinut liikkua liikaa, totesi lääkäri. Sillä ei tietenkään ole mitään osuutta asiaan, että olen mahdollisesti kierrellyt Hulluilla Päivillä keskiviikosta lähtien. Ei sitten yhtään mitään… 😀

  • töppis = töppöjalka

Suu kuivuu

Kieleni pinta halkeilee ja toisinaan kielen kärki halkeaa inhottavasti. Tein useita täysin paikkansa pitämättömiä diagnooseja netin avulla, kunnes varmistin asian hammaslääkäriltä ja hän muistutti suun kostuttamisesta apteekkinapeilla. Lääkkeet kuivaavat suuta, joten mm. xylitol-tableteista on apua.

Museokortilla on jo miljoona käyntiä

Raja ylittyi Järvenpään museossa 24.3.2017 ja kävijän kortti on voimassa miljoona vuotta – tai ainakin niin pitkään, kun korttijärjestelmä on olemassa.

Kätevää. Museokorttikäyttäjällä on yhtä pitkä tuomio kuin monilla jenkkirikollisilla.

Suomessa rikoksista kiitoksina on yleensä päänsilitystä ja ehdollinen tuomio. Tilanne kertonee joko kriminaalikansasta tai päättäjistä.

Suosikkini on Itä-Suomen hovioikeus. ”Hänellä on vakituinen työ, joten ei häntä voi vankilaan lähettää.” Tilanne olisi melkein ymmärrettävä nykyaikana, jolloin tarjolla on ihan koko ajan ne 100 000 työpaikkaa…

Maaliskuussa 2017 Museokortteja on jo lähes 120 000 suomalaisella. Kauan eläköön kulttuuri!

Lenita Airisto Elämäni ja isänmaani

Kansallismuseon näyttelyn inspiroimana varasin ja lainasin Lenitasta kertovan kirjan ja mietin kirjaa lukiessani, kuinka huikean tapahtumarikas elämä hänellä on ollut. Matkoja, yrityksiä, mielenkiintoisia ihmisiä, kiinnostava suku jne. Kirjassa hän suhtautui mielestäni ymmärtäväisesti hyvin monenlaisiin ihmisiin.

Elämä on varmasti ollut kiinnostavaa älykkäälle ja kauniille naiselle.

Kirjassa hän sai aviopuolisoltaan Ingvar S. Meliniltä neuvon, jota nuorten kannattaisi mielestäni nykyisinkin noudattaa. Opiskelu ruåtsinkielisessä Hankenissa oli huomattavasti parempi investointi tulevaisuuteen, kuin opiskelu suomenkielisellä puolella kaksikielisessä maassa.

Oma lisäys: kuuden ällän ylioppilaat suuntasivat aikoinaan Kauppakorkeaan ja kuutosen papereilla haettiin ja usein päästiin Hankeniin. Kätevää.

Tekemällä oppiminen

”Opettaja pyysi Facebookissa pääsiäismunien muovikoteloita opetuskäyttöön – nämä oivaltavat ideat tekevät oppimisesta hauskaa

Jutussamme kerromme ainakin yhdeksän nerokasta ideaa, miten kierrätysmateriaalia voi hyödyntää opetuksessa. Toiminnallinen lähestymistapa auttaa motivoimaan oppilaita, joita kieltenopiskelu ei kertakaikkiaan kiinnosta.”

http://yle.fi/uutiset/3-9571020

Erittäin mielenkiintoinen kirjoitus opettajasta, joka on kiinnostunut tarjoamaan opetusta myös niille, joille kielenopiskelu on haastavampaa.

Tuoksuherkkyys on todellista, Duodecim 7/2011

En enää onneksi saa keski-ikäisenä lamauttavaa migreeniä, mutta lauantaina 15.4. oli päivä, jolloin haistoin jälleen kaiken mahdollisen. En suosittele tilannetta kenellekään.

Raitiovaunupysäkillä oli naishenkilö, jonka hajuveden haistoin arviolta kymmenen metrin päästä ja jouduin siirtymään kauemmaksi seisomaan. Vinkki tuoksujen käyttäjille: pullossa oleva aine vanhenee eli kannattaa päivittää varastoja säännöllisesti ja hävittää ne ikivanhat HAJUvedet.

Designmuseossa olivat virtuaalilasit, joita olisin halunnut kokeilla, mutta niiden voimakkaan hajuvesi- ja partavesikatkun vuoksi otin nopeasti lasit päästäni.

Stockmannilla jouduin kiertämään kauempaa venäläisturistit, joilla oli vahvoja hajusteita.

Osa näkee paremmin (ei, en minä), osa kuulee paremmin ja osa valitettavasti haistaa paremmin ja toivoo, että ihmiset peseytyvät, pesevät vaatteensa eivätkä kylve hajustepilvessä.

En sano yhtään mitään hajustetuista huuhteluaineista.

Kurkumatahna nivelkipuihin

2-3 teelusikkaa vastarouhittua mustapippuria

70 ml kasvisöljyä (kylmäpuristettua kookosöljyä/pellavansiemenöljyä/neitsytoliiviöljyä)

125 ml/60 g kurkumajauhetta

250 (- 500) ml vettä

Keitä kiehuvaksi vesi ja kurkumajauhe. Alenna lämpötilaa ja hauduta, kunnes saat kurkumatahnaa noin 7-10 minuutissa. Lisää tarvittaessa vettä. Lisää lopuksi lämpimään seokseen mustapippuri ja öljy ja sekoita hyvin. Anna seoksen jäähtyä.

Seos säilyy jääkaapissa pari viikkoa, mutta osan voi pakastaa. (Minä pakastan möykkyjä laittamalla tarjottimen päälle talouspaperia ja pakastan möykyt erikseen. Pienet jäätyneet möykyt on helppo pussittaa.)

Seosta voi lisätä jukurttiin, smoothieen tai sillä voi maustaa ruokaa. Ohjeen mukaan seosta voi tarjota myös lemmikeille. Haluan säilyttää henkeni, joten kissat eivät pääse kokeilemaan kurkumaa.

Tumeric Paste

http://turmericlife.com.au/turmeric-recipes-golden-paste/

Taideristeily Sinebrychoff-Didrichsen la 13.5.2017

Sisältävät edestakaiset vesibussimatkat Hietalahdesta Kuusisaareen, pääsyliput Sinebrychoffin ja Didrichsenin taidemuseoihin sekä opastukset näyttelyihin ”Caesar van Everdingen – Siveltimen mestari Rembrandtin aikaan” ja ”Juho Rissanen – Lapsuuden muisto”.  Hinta on 35 euroa, Museokorttilaisille 15 euroa. Lipun ostaneita pyydetään näyttämään Museokortti molemmissa museoissa.

https://holvi.com/shop/didrichsen/

Pari kahvila- ja ravintolalöytöä, joita pitää jossain vaiheessa (ts. Oculacien palattua apteekkeihin) kokeilla

Melt, Suvannontie 18, Vallila

http://eat.fi/helsinki/melt-new-york-eatery

Smyg, Eerikinkatu 2

smyg.fi

http://www.hs.fi/nyt/art-2000005177697.html

  • kolmen kerroksen korkuinen, viherkasvein koristeltu ”puutarha”
  • ruokakin on varmasti hyvää, mutta ravintolasali on upea!

Lehmät kirmaavat laitumelle Helsingissä Viikissä la 6.5. klo 11–14

Kirmaamishetki on klo 11:30, mutta alueella on makkara- ja kahvimyyntiä ja Valio tarjoaa maistiaisia.

(Huom. päivä oli muuttunut sunnuntaista lauantaiksi.)

Lunta, Helsingissä on lunta!

Näin perjantaina voikukan kukkivan lämpimän seinän luona ja ihailin paluumatkalla kauniin keltaisia onnenpensaan kukkia. Viikko sitten Viikin arboretumin magnoliassa oli jo suuret kukkanuput.

Herätessäni tänään huomasin, että pyörävajan katolla oli lunta. Vääryys. Suuri, suuri vääryys. Nyt on KEVÄT.

Isot sammakot, isot sammakot, ne lystikkäitä on

Näin eilen iltakävelyllä lähiojassa SUURIA sammakoita, joista näkyi vain pää veden pinnalla.

Ihmettelin, miksi nuori mies tuijotti ojaa, joten tietenkin seurasin esimerkkiä ja liityin tuijottajiin. Otin pari kuvaa yksittäisistä sammakoista, kunnes vähän matkan päässä sammakoita oli kymmeniä ja ne pitivät hauskaa ääntä vedessä. En sanoisi ääntä kurnutukseksi, mutta hilpeää metakkaa riitti.

Pikkupojat tonkivat vastapäistä ojaa ämpäri mukanaan ja kiljuivat, kuinka limaisilta sammakot tuntuvat. Mietin saarnaamista eläinten kiusaamisesta, mutta he eivät mielestäni vahingoittaneet sammakoita.

Keräsin lapsena sisareni kanssa sammakonkutua ja suruksemme nuijapäät kuolivat myöhemmin kotona. Näin myöhemmin ajateltuna kiusaamista, mutta me rakastimme mummin mökin pikkusammakoita. Toivoimme, että saamme kasvatettua kotona Luluja. Kaikkien minisammakoiden nimi oli Lulu. Sisiliskot olivat Sisejä. Tieteellinen fakta.

Näinköhän ojassa mölysammakkoja?