Amppelissa kukki perenna

Tiedottajapalkinto luotettavan terveystiedon viestijälle

Professori Juhani Knuutille myönnettiin Tiedottajapalkinto ansioituneesta lääketieteen viestimisestä. Palkinnot jaettiin Duodecimin vuosipäivän symposiumissa 18.11.2016.

Tiedottajapalkinto myönnettiin tunnustuksena onnistuneesta ja yleistajuisesta lääketieteen viestinnästä.

Professori Knuuti esittelee blogissaan tieteellisen tutkimuksen menetelmiä ja näyttöön perustuvan lääketieteen periaatteita. Knuuti opastaa lukijoita arvioimaan kriittisesti, mikä on luotettavaa lääketieteellistä tietoa ja rohkaisee heitä vaatimaan perusteluja terveysväittämille. (Duodecim)

Juhani Knuuti Ajatuksia tieteestä ja terveydestä

https://juhaniknuuti.wordpress.com/

• erittäin mielenkiintoinen blogi, jota kannattaa seurata

Kustannus Oy Duodecim verkkokauppa

Duodecimin sivuilta löytyy mielenkiintoisia kirjoja, joita varaan kirjastosta.

Kirjahyllyä en enää (vanhentuvilla) tietokirjoilla täydennä.

Vuoden 2017 puistokävelyt Helsingissä

http://www.vihreatsylit.fi/?p=9476

Esimerkiksi

• to 24.8. klo 18–20
• Aurora Karamzin ihmettelee Töölönlahden alueen muutoksia
• Lähtö Hesperianpuistosta, Oopperan amfiteatterilta. Draamakävely.

Pääkaupunkiseudun luontoretkikalenteri

https://www.hel.fi/static/ymk/esitteet/luontoretkikalenteri.pdf

• kannattaa tutustua tarjontaan!

Puistokummiksi Helsingissä

http://hyvakasvaa.fi/puistokummit/

Hepatiittirokotus

Otin tiistaina A-hepatiittirokotteen eli Havrixin. Pyysin e-reseptin terveyskeskuksesta.

En soittanut hematologiselle poliklinikalle ja varmistanut, saako minut rokottaa. Minun olisi tietenkin pitänyt olla yhteydessä sairaalaan siitä huolimatta, että olen melkein terve. Mitä nyt vaan käänteishyljintää, hyljinnänestolääkitys ja mahdollisesti uusi syöpä. (Eikä ole.)

Terveyskeskuksen hoitaja varmisti, olenko pyytänyt rokotusluvan poliklinikalta. Enpä ollut.

Yritin useita kertoja tavoittaa hematologisen puolen hoitajan ollessani terveyskeskushoitajan huoneessa, mutta en saanut ketään kiinni.

Terveyskeskuksen hoitaja soitti ensin rokotusneuvontaan, joka ohjasi häntä soittamaan hematologiselle poliklinikalle ja hän varmisti, voiko minut rokottaa. Olen saanut myeloomaan allogeenisen kantasolusiirron elokuussa 2012 ja minulla on edelleen käytössä mm. Sandimmun-hyljinnänestolääke silmieni käänteishyljinnän vuoksi.

Hoitaja sai luvan rokotteen antamiseen ja rokotti minua vasempaan käsivarteen. Seuraavan rokotteen otan 6-12 kuukauden kuluttua.

Lupaa ei saa elävien rokotteiden antamiseen, mutta onneksi hepatiittirokote ei ole elävä rokote.

https://www.thl.fi/fi/web/rokottaminen/rokotteet/rokotetyypit

Sain kaikki tarvittavat rokotukset uudelleen allogeenisen kantasolusiirron jälkeen eli mm. jäykkäkouristusrokote oli jo voimassa.

Tuttu kysyi minulta, mitä rokotteita sain ja vastasin, että rokotuskohdat peitettiin sinisellä laastarilla, jossa oli villieläimiä. Hän suositteli, että tutkin rokotuskorttini paremmin. Jostain hyvin hämmästyttävästä syystä mielestäni täysin kattava villieläinvastaus ei riittänyt.

Eurooppalainen sairaanhoitokortti

Muistattehan hyvissä ajoin ennen ulkomaanmatkaa tilata Kelan sivuilta ilmaisen Eurooppalaisen sairaanhoitokortin.

Suunnittele oma lentomenu

https://www.finavia.fi/fi/tiedottaminen/ajankohtaista/2017/suunnittele-oma-lentomenu-aamulento/

Rutikuiville silmille apua

Tyrniöljy-mustikkauute-B2-vitamiinikapseli

http://www.kuivansilmanomega.fi/sivu.tmpl?sivu_id=348

• varmista potilaana sairaalasta, saatko käyttää kapseleita

Ikervis-siklosporiinisilmätippa

http://sic.fimea.fi/arkisto/2016/3_2016/palstat/siklosporiini-silmatipat

Hoitotestamenttiin kannattaa lisätä psyykkisen sairauden pakkohoitopyyntö

Helsingin Sanomissa oli 25.5.2017 tilaajille juttu naisesta, jonka veli sairastaa skitsofreniaa.

Mielipiteissä oli mielestäni erittäin hyvä ehdotus eli hoitotestamenttiin kannattaa laittaa pakkohoitopyyntö.

Mikäli sairastun psyykkisesti, niin vaadin päästä pakkohoitoon, vaikka pakkohoidon kriteerit eivät täyty.

Psyykkisesti sairastunutta ihmistä on lähes mahdotonta saada hoitoon, jos sairastunut ei myönnä tai ymmärrä olevansa sairas. Hoitoon pääsy on erityisen tärkeää, jotta sairastuneen – ja hänen läheistensä – vointi paranee.

Ei koskaan tiedä, murtuuko oma mieli esimerkiksi vahvan (kortisoni-) lääkityksen vuoksi.

Tiedebasaari

Mainitsin jossain vaiheessa Tiedebasaari-sivulta löytämäni tiedon, mutta en tutkinut sivua tarkemmin.

Kysy.fi -sivuilla varmistettiin, missä Turun Sanomien luontotoimittajana tunnettu, entinen Turun yliopiston ympäristönsuojelun lehtori Kai Aulio on nykyisin töissä?

• Kai Aulio kirjoittaa Tiedebasaari-verkkosivulleen tiedemaailman tutkimuksia esitteleviä artikkeleja.
• ”Pääasiallisena ajanvietteenä tosin kirjoitan vuosien takaisten (yliopistourani aikaisten) biologisten tutkimusten tuloksia kansainvälisiksi julkaisuiksi.”

Ymmärrän nyt paremmin, miksi kyseisellä sivulla oli ja on asianmukaista tietoa.

Kluuvikadun Fazerin salaatti

Kävimme syömässä salaatit Kluuvikadun Fazerilla.

Valitsimme kaksi täytettä eli savulohen ja katkaravut ja toiselle savulohen ja kikherneet salaattipohjan (mukana ilahduttavasti pinaatinlehtiä) ja pyynnöstä lisättävien kirsikkatomaattien, kurkun ja hunajamelonin lisäksi. Maksoimme kumpikin 9,90 euroa suuresta annoksesta viihtyisässä ravintolassa. Mielestäni erittäin hyvä diili, koska kotonani on laiska kokki.

Paperin teksti ei suurene näpäyttämällä

Ostin eläinkaupasta kissoille pellettejä ja nuori myyjäpoika näpäytti esitettä nähdäkseen hinnat paremmin. Jostain syystä näpäytys ei auttanut.

Minulla ei ole tablettia, joten en tee tuollaista (vielä), mutta tilanne oli aika huvittava – ja googlauksen mukaan hyvin yleinen.

Lyhyys

Valtaosa sukulaisista on lyhyitä, joten 158-senttisenä en yleensä mieti pituuttani. Yletän yleensä kaupassa ylähyllylle ja saan ainakin reunassa olevan tuotteen.

Pakastekaapit ovat joskus haasteellisia, koska joudun kiipeämään pyöreälle muovijakkaralle saadakseni jotain ylähyllyltä. Huimausvaiheessa pyysin apua ja joku pidempi ihminen aina auttoi minua ystävällisesti ojentamalla tuotteen.

Pari päivää sitten sapetti lähikaupassa, kun en saanut arkkupakastimen taaimmaisesta lokerosta tuotetta, koska en ylettynyt lokeroon. Käännyin jälleen pidempään sukuun syntyneen puoleen ja hän nosti tuotteet minulle.

Esitän kiitokseni kaikille teille kilteille, jotka ojennatte pitkiä ihmisiä varten rakennetuilta hyllyiltä tai lokeroilta meille lyhyemmille tuotteita.

Perenna

Puutarhanhoitoa harrastanut mummi puhui minulle monena vuonna perennoista. Jostain hämmästyttävästä syystä oletin aina, että perenna on kukka.

Tiedoksenne, että perenna oli mielestäni isoäidin parvekelaatikossa kasvanutta violettia petuniaa muistuttava, mutta pienikukkaisempi eikä haissut, kuten petunia. Tätä ei moni tiedä.

Pidän katalana sitä, että monivuotisista koristekasveista käytetään sanaa perenna, joka on aivan selvästi jonkin kukan nimi. Kuten vaikka Lynx lynx, joka ei ihan välttämättä ole minkäänlaisen kukan nimi.

Toisaalta homo voi olla homini lupus. Pidän solvausta täytenä totena, mutta epäreiluna susien syyttelynä.

Koiranpentuparaati Kaivopuistossa su 28.5.2017 klo 15–18

Ihana pentuparaati on täällä taas! Kevättä on ilmassa ja riemua rinnassa.

Tutun kaavan mukaan kokoonnutaan kaikki puistoon ja annetaan koirien tutustua toisiinsa ja tottua yleisön läsnäoloon. Sen jälkeen koirat kokoontuvat paraatikulkueen lähtöpaikalle ja yleisö järjestäytyy kulkuereitin varrelle. Koirat kulkevat paraatireitin ja koiranpentujen fanit pääsevät ihailemaan heitä täysin siemauksin! Koirien esiintymistyyli on vapaa: saa pukeutua hauskasti tai kulkea vaikka ujona pentuna omistajan sylissä.

Paraatin jälkeen saa jäädä hengailemaan ja tutustumaan koiriin vielä paremmin (Stadissa.fi)

Oma lisäys: paraatin kokoamisessa menee aikaa eli paraatikiireisen kannattaa mennä paikalle myöhemmin.

Ihana uni on sellainen,
jossa ruukussa kasvaa luita,
makeita häränhäntiä
ja koiranherkkuja muita.

Elina Karjalainen

 

Hyvästi, presidentti Koivisto

Kävin helatorstaina 25.5.2017 keskustassa, koska halusin nähdä presidentti Mauno Koiviston surusaaton.

Muistotilaisuus alkoi Tuomiokirkossa klo 13 ja kävelin sinisten nauhojen reunustamaa Pohjoisesplanadia pitkin Sofiankadulle ja näin kirkon portailla istuvat ja jumalanpalvelusta kuuntelevat ihmiset. Jatkoin Aleksanterinkatua pitkin Pohjoisrantaan ja palasin Pohjoisesplanadille. Varmistin naispuoliselta poliisilta, koska muistotilaisuus päättyy. Arviona oli kello 14:30. Ylitin tien ja kävelin Kauppatorin nupukiviä pitkin.

Kuvasin Esplanadin puistossa lehmuksen alla olleen sinivalkoisen kukkapenkin ja olin tyytyväinen aiemmin olleesta harmaasta säästä, koska nuoria varusmiehiä oli vartiossa ympäri kaupunkia. Auringon lämmittäessä huomasin, että useammalla sotilaalla oli vesipullo mukanaan. Ilahduttavaa, koska paikalla seisominen on rankkaa nuorelle ja terveellekin.

Kävelin Stockmannin ohittaen Mannerheimintielle. Kadunvarret olivat täynnä surusaattoa odottavia ihmisiä. Jäin Sokoksen Postikadun puoleiselle kulmalle, jossa odottelin jonkin aikaa. Soitin tädille ja varmistin, missä kohtaa saattue on menossa. Vironkadulla eli Kruununhaassa.

Mietin hetken ja lähdin kotiin.

En halunnut nähdä perheenjäsenten surua, vaikka arvostin Mauno Koivistoa valtionpäämiehenä. Koivistot olivat naimisissa kunnioitettavat 65 vuotta, joten ajatuskin puolisonsa menettäneen Tellervo Koiviston ja isänsä menettäneen Assi Koiviston näkemisestä tuntui surulliselta.

Näin myöhemmin uutisissa, että äidin suosikki, professori Jorma Hynninen esitti Kalervo Hämäläisen koskettavan Veteraanin iltahuudon yhdessä Cantores Minoresin ja Kaartin soittokunnan kanssa.

Hyvästi, presidentti Mauno Koivisto. Kiitos kaikesta siitä hyvästä, mitä teitte Suomelle.

Rentukat kukkivat arboretumissa

Viime viikon torstain iltakävelyn perusteella totean, että rentukat kukkivat jo arboretumissa puron varrella ja niitä on todella paljon.  Perun aiemmin väitteeni, jonka mukaan kukkia ei vielä ole.

Minulla on todistaja rentukkaväitteelleni.

Tautisuutta

Facebook-päivitykseni 19.5.2013 

”Perjantaina kävimme ihailemassa kirsikankukkia Kirsikkapuistossa ja vierailimme lähellä olevassa Japanilaistyylisessä puutarhassa Roihuvuoressa. Sinivuokot kukkivat, joten on kevätkevätkevät. Lauantaina aamupäivällä olin tutustumassa Ravintolapäivän tarjontaan keskustassa. Yksikään osallistuja ei ymmärtänyt myydä kreppejä (kuppikakkuja markkinoitiin joka toisessa kojussa ja se, se on väärin!), joten poistuin Syvästi Närkästyneenä. Tutkin Kultahattu-valokuvanäyttelyn Keskuskadulla (ooh, vihreä samettipuku) ja ihailin muutamia elokuvan pukuja Stockmannin One Tiny Champagne Barin ikkunassa. Jos ryyppäisin, niin juuri siellä. Illalla oli Oopperan tarjoama Baletti tanssii kaikille -tapahtuma Hartwall Arenalla. Upeita esityksiä! Kiitos seurastasi, E. :)”

Olin anemian vuoksi naurettavan väsynyt ja heikossa kunnossa keväällä 2013, mutta raahauduin matkaan joko ystävieni seurassa tai yksin. Hartwall Arenalla nousin portaita kiskomalla itseäni kaiteesta.

Olin tyytyväinen pystyessäni viimein syömään, joten söin Pizza Hutissa pepperonipizzapalan ja join vettä, koska limsat inhottivat allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Muinaiset ajat, kun suostuin vielä syömään possua – tai mistä lie pepperoni oikeasti tehdäänkään.

Kalliit myeloomalääkkeet käyttöön, mutta miten

http://www.laakarilehti.fi/ajassa/paakirjoitukset-tiede/kalliit-myeloomalaakkeet-kayttoon-ndash-mutta-miten/

Syöpäsolujen näännytys bostonilaisyrityksessä

http://www.businessinsider.com/agios-pharmaceuticals-and-cancer-cell-metabolism-2017-5?platform=bi-androidapp&r=US&IR=T&IR=T

Petaava peitto

Näin tiedon kätevästä peitosta, joka petaa sängyn. Keksijänainen suunnitteli peitteen pyörätuolissa istuvan sukulaisensa avuksi eikä laiskoja petaajia auttamaan, vaikka hekin tietenkin hyötyvät peitosta.

Peitto myös lämmittää tai jäähdyttää nukkujia. Kätevää, kun toisella puolisolla on usein kylmä ja toisella kuuma.

https://www.smartduvet.com/

Huvituksia

Marimekon muotinäytös

Perjantaina oli vuorossa Marimekon muotinäytös Espan puistossa klo 12:30, mutta ihmismassojen vuoksi näimme hyvin vähän asuista. Näimme mallien hartioita pitkien ihmisten takaa, mutta hartioiden perusteella oli hieman hankalaa arvioida vaatteita. Uskoimme, että valikoima oli onnistunut.

Onneksi päivä oli kaunis ja aurinkoinen.

Meille tarjottiin näytöksen kunniaksi jätskit Pohjoisespalla (Kingis Salmiakki hänelle ja Solero Strawberry Smoothie minulle) ja ihailimme katuvaloihin kiinnitettyjä kukka-asetelmia.

Päätän joka vuoksi käydä katsomassa kyseisen kukkanäyttelyn ja hyvin usein näyttely unohtuu minulta, vaikka rakastan kukkia. Ehkä ensi vuonna näen koko näyttelyn ja jopa muistan äänestää parasta työtä.

http://www.lovelyhelsinki.com/kierrettava-kukkateosnayttely/

Virka-galleria

Kävimme katsomassa Virka-gallerian Ruokahävikki-näyttelyn. Arviolta kolmasosa maailmassa tuotetusta ruuasta päätyy roskiin. Mielestäni kyseessä oli hätkähdyttävä näyttely erittäin tärkeästä aiheesta. Näimme myös Myllypuro – Sakari Röyskön valokuvia -näyttelyn, jossa pidin etenkin tiernatyttöjä esittävästä kuvasta. Näyttelyt päättyvät 28.5.2017.

Ruotsin suurlähetystö ja Arctia

Voitin OpenHouseHelsinki-arpajaisissa avec-käynnin Ruotsin suurlähetystössä ja Arctialla eli veden päälle rakennetussa toimistossa Katajanokalla, jäänmurtajien vieressä.

Ruotsin suurlähetystö

Lähetystössä henkilöllisyystodistusten esittelyn jälkeen takki ja käsilaukku (iik!) piti jättää vartioituun narikkaan. Haalin mukaani kortit, puhelimen, vesipullon ja silmätipat kevyeen ostoskassiini ja nousimme raput yläkertaan. Sydämeni hakkasi anemian vuoksi tuhatta ja sataa.

Kuuntelimme mielenkiintoisen esityksen edustustiloista kymmenen suurlähettilään aikana lähetystössä toimineelta naishenkilöltä. Näimme ensimmäisenä salin, jonka lattialla oli kaunis vaaleansininen itämainen matto. Kyseessä oli Hermann Göringin Carinhallia varten tilaama matto, jonka Ruotsin valtio osti saksalaisen ilmailuministerin (oma lisäys: syanidi-) kuoleman jälkeen kahden muun maton lisäksi, joista toinen on Tukholmassa ja toinen Riikan lähetystössä.

Näimme seuraavaksi ruokasalin, jota koristi mielestäni viehättävä sinivuokoin koristeltu sermi, josta osa kävijöistä kuulemma pitää ja osa ei pidä. Suurlähettilään puolison aikoinaan maalaama sermi oli mielestäni ilahduttavan keväinen.

Siirryimme käytävän läpi huoneeseen, jossa oli kauniita tummia venäläisiä huonekaluja.

Seuraavassa kirjastohuoneessa oli ilahduttavan värikylläinen sohva ja tietenkin kirjoja. Saimme kurkistaa pieneen huoneeseen, jossa oli kaunis kukallinen kakluuni.

Kaikkien huoneiden seinillä oli kiinnostavia tauluja.

Palasimme saliin, jossa kiitimme hyvästä opastuksesta ja laskeuduimme portaat alakertaan.

http://www.sfv.se/globalassets/kulturvarden/2008_01/s14-nordisk_havsutsikt_fran_gruts_ambassad.pdf

Kävelimme Pohjoisesplanadilta Katajanokalle ja katsoimme Mariankadulla olevaa jonoa, jossa ihmiset jonottivat jättämään hyvästinsä presidentti Koivistolle.

Kävelimme ravintola Sipulin ohi ja vähän matkan päässä rannalla oli flyboard-suihkulautailija ja vedessä kiersi vesiskootteri. Seuraavan päivän esitystä varten harjoitellut esiintyjä oli kylmän veden vuoksi märkäpuku yllään.

Mietimme matkalla lounasta, mutta halusimme olla ajoissa Arctialla.

Arctia

Vartija katsoi henkilöllisyystodistukset portilla ja ohjasi meidät Arctia-rakennuksen aulaan odottamaan. Saimme nimilaput ja katselimme jäänmurtajista tehtyjä pienoismalleja.

Meidät pyydettiin ulos eli rakennuksen eteen, jossa kuulimme lyhyen luennon toimistosta, joka oli rakennettu Turussa ja hinattu Helsinkiin. Alueella liikkuneet koiranulkoiluttajat olivat aamulla hämmästyneet paikalle ilmestynyttä rakennusta.

Maan päälle rakennettu toimisto olisi näyttänyt ikävältä Ulkoministeriön edessä, mutta meren päälle tehty rakennus oli erittäin hyvä idea.

Arctian rakennus sai RIL-palkinnon 2013

http://www.ril.fi/fi/etusivu/ajankohtaista-2/ril-palkinto-2013-arctia-shippingin-kelluva-toimistorakennus.html

Vitivalkoinen ihoni kärventyi auringossa, joten siirryin kuuntelemaan luentoa ulko- ja sisäoven välissä olevaan varjoisaan tilaan.

Esitysten jälkeen meidät ohjattiin toimiston naulakon luo ja saimme kypärät ja huomioliivit. Mielenkiintoinen rakennus (ts. osa, jonka näimme) ja mielenkiintoinen esittely, mutta aiemman vierailijan päässä hyvin todennäköisesti ollut kypärä kylmäsi sieluani. En onneksi saanut täitartuntaa. (Au pairina työskennellessäni Englannissa kampasin tiheällä kammalla täitä lasten hiuksista. Olin onnekas ja vältyin myös silloin tartunnalta.)

Katselimme useita jäänmurtajia ja kuulimme, että presidentti Urho Kekkosella oli oma hytti Urhossa. Samoin hänen rouvallaan Sylvi Kekkosella, mutta laivan toisella puolella.

Presidentti esitteli mielellään jäänmurtajaa useille valtionpäämiehille.

Jäänmurtajilla on 20-henkinen miehistö eli yllättävän vähän henkilökuntaa valtavilla aluksilla.

Yksityistilaisuudet Urholla tai Sisulla

Urho- ja Sisu -jäänmurtajia on mahdollista vuokrata yksityistilaisuuksiin kesäkauden aikana.

http://arctia.fi/arctia-events/

Saimme lähtiessämme Arctia-paperikassit, jossa oli esite uusimmasta aluksesta Polariksesta, Arctic Variety -kirjanen ja Jäänmurtaja Sisu ja kadonnut kaupunki -lastenkirja. Sain vielä tekstiviestinä kiitoksen vierailusta eli todella hyvin ja huomaavaisesti hoidettu tapahtuma.

Ravintola Smyg, Eerikinkatu 2 (Yrjönkadun lähellä)

Lauantaina pääsimme ruokailemaan Smygissä Puutarhan puolelle, koska olimme varanneet pöydän. Kaikki muut ruokailijat istuivat Eerikinkadun puolella olevissa tiloissa. Tilanne oli mielestäni ideaalinen, koska saimme keskustella kaikessa rauhassa.

Korkea sali oli kiehtova runsaine kasveineen, istuinryhmineen ja kauniine valaisimineen.

Meillä oli todella ystävällinen tarjoilija, joka otti vastaan tilauksemme. Sain aiemmin olleen syntymäpäiväni kunniaksi neljän ruokalajin erinomaisen päivällisen eli siikakeittoa, valkoista parsaa, paistettua siikaa ja uusia perunoita ja jälkiruoaksi meille tuotiin tuoretta raparperia ja raparperijäätelöä. Kiitos hauskasta tapaamisesta, M!

Suosittelen ehdottomasti käyntiä viehättävässä ravintolassa.

http://smyg.fi/?lang=fi

Tulevia huvituksia

Ilmainen linna Italiasta -26.5.2017

http://www.businessinsider.com/italy-is-giving-away-castles-for-free-but-theres-a-catch-2017-5?r=US&IR=T&IR=T/#this-castle-comes-with-its-own-huge-field-1

Of course, you won’t just be handed the keys to the castle. Those interested must submit a proposal by June 26, with a thorough outline of how they plan to turn the property into a functioning heritage site for tourists. Successful applicants will then be granted a nine or 50 year lease for the property on the basis that they then invest money, restructure, renovate and run it efficiently.  (Condé Nast Traveller)

Lahjaidea ylioppilaalle: ylioppilaslakkirasia

http://www.tuiskulankotikolo.fi/ylioppilaalle/ylioppilaslakkirasioiden-tilauskaavake-yksityisille/

Magnumin jäätelöntuunauspaja avaa ovensa torstaina 8. kesäkuuta

https://www.city.fi/opas/magnumin+jatskibaari+uudistuu+ja+muuttaa/10905

Maailma kylässä valtaa Rautatientorin 27.–28. toukokuuta 2017

Maailma kylässä on poikkitaiteellinen kulttuurifestari, järjestöjen messutapahtuma, ruokakarnevaali ja keskusteluareena. (maailmakylassa.fi)

Risteilijät ke 31.5.2017

Vilkkain risteilypäivä on Helsinki Marketingin mukaan keskiviikko 31. toukokuuta, jolloin kaupunkiin saapuu viisi kansainvälistä risteilyalusta. Tuolloin Helsingissä ovat yhtä aikaa jättilaivat Norwegian Getaway, Aidamar, MSC Magnifica, Le Soléal sekä Ocean Dream. Ne yksinään tuovat Helsinkiin yli 11 000 risteilyvierasta. (HS 22.5.2017)

Hokusai, British Museum

Onnekkaille Lontoo-matkailijoille ehdotan vierailua British Museumissa ja Hokusain näyttelyä 25.5. – 13.8.2017. Näyttely on suljettuna 3.-6.6.

Tutustu syntymävuotesi esineeseen, Designmuseo

https://www.100objects.fi/

”Voitin” Jopon.

The computer says no

Jouduin lukemaan aggressiivisesta suhtautumisesta muiden maiden kansalaisia ja eri uskontoa edustavia ihmisiä kohtaan. Ei mitään uutta auringon alla, mutta paikka oli täysin väärä. Onneksi teksti poistui.

Maailma on varmasti ihmeellinen sellaiselle henkilölle, joka luulee olevansa oikeassa.

The computer says no – samoin sanon minä.

 

Kiinnostavaa tekemistä

Viikin arboretumin magnolia ei vielä kuki, vaikka lupasivat

Luin Metrosta, että tiistaina (ts. tänään) tehdään ”Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen ja Ympäristötutkimus Yrjölä Oy:n luontoretki tervaleppälehtoon, jossa valkovuokot ja rentukat kukoistavat ja japaninmagnolia on kukassa vielä lehdettömässä puussa”.

Kävelin aamupäivällä aurinkoiseen arboretumiin. Ei kukkinut magnolia enkä löytänyt kukkivia rentukoita. Näin valkovuokkoja ja linnut lauloivat, joten ei ollut hukkaretki. En nähnyt rosvoja tai susia, mutta läheisellä pellolla oli varis.

Erehdyinköhän magnolian sijainnista eli onko puistossa jokin toinen magnolia ja salaisia rentukkapaikkoja?

Ilmoitus on todennäköisesti lähetetty aikaa sitten, mutta hyytävä sää teki tepposet.

Kirsikankukat

Kirsikkapuut kukkivat Arabiassa ja Gardenian pihalla eli aika suunnata katsomaan tilannetta Roihuvuoren Kirsikkapuistossa.

Alvar Aalto – taide ja moderni muoto, Ateneum, Kaivokatu 2 11.5.2017- 24.9.2017

Alvar Aalto (1898–1976) on Suomen kansainvälisesti tunnetuin arkkitehti ja muotoilija. Alvar Aalto – taide ja moderni muoto avaavat oivaltavia näkökulmia Aallon elämään ja tuotantoon. Kattava näyttely havainnollistaa, miten Aallon orgaaninen muotokieli kehittyi vuorovaikutuksessa ajan kuvataiteilijoiden kanssa. (Ateneum)

Modernia elämää, HAM, Eteläinen Rautatiekatu 8 3.3.-30.7.2017

Viisi suomalaista museota juhlistaa Suomen itsenäisyyden merkkivuotta 2017 yhteisellä suurhankkeella. Modernia elämää! – Suomalainen modernismi ja kansainvälisyys -näyttely esittelee arkkitehtuurin, muotoilun, kuvataiteen ja valokuvan kohokohtia, jotka rakensivat osaltaan modernia ja kansainvälistä Suomea vuosina 1917–68. Samalla näyttely kertoo siitä, miten visuaaliset taiteet muokkasivat vähitellen modernin elämän arkea.

HAM on tuottanut näyttelyn yhteistyössä Alvar Aalto -museon, Arkkitehtuurimuseon, Designmuseon ja Suomen valokuvataiteen museon kanssa. (HAM)

Helsexinki, Helsingin kaupunginmuseo, Aleksanterinkatu 16, 12.5.2017-28.1.2018

Helsexinki-näyttely perustuu kaupunkilaisten omakohtaisiin kokemuksiin seksuaalisuudesta, sukupuolesta ja seksistä – ja vapaudesta valita, miten niitä toteuttaa. (Helsingin kaupunginmuseo)

Arabian katufestivaali la 20.5.2017

• lähin pankkiautomaatti on Arabiakeskuksessa, joten käteistä kannattaa ottaa mukaan

http://artova.fi/akf-ajankohtaista/5147-arabian-katufestivaalin-ohjelma-julki-3-5-alkaen

Usean seinän muraali

http://artova.fi/akf-ajankohtaista/5165-arabian-katufestivaali-ravayttaa-valtavalla-usean-seinan-muraalilla-ja-aloittaa-helsingin-kaupungin-katutaidekesan

Kumpuoti, Intiankatu 25, Kumpula -27.5.2017

Vielä ehtii parin viikon ajan ruokaostoksille sympaattiseen Kumpuotiin, jossa on ystävällinen palvelu. Liike painottuu luomuun ja lähiruokaan. Torstaina myydään leipomo Limbun tuotteita ja perjantaina voi ostaa mm. Eromangan lihapiirakoita.

Katselin vuosien ajan myymälää sairaalaan menevän bussin ikkunasta ja huomasin murheekseni, että liike on lopettamassa. Menin tänään bussilla Kumpulan kampukselle, josta kävelin mäen alas ja kävin lopulta kaupassa Ahon lakkajogurttiostoksilla. Hyvä tuote, jota suosittelen teillekin. Hummusta ostan seuraavalla kerralla.

OpenHouseHelsinki to-la 18.-20.5.2017

OpenHouseHelsinki avaa ovia kaupunkilaisille ja vierailijoille sellaisiin paikkoihin, joihin ei normaalisti pääse.

OpenHouseHelsinki järjestää kerran vuodessa opastettuja kierroksia kiinnostaviin sisätiloihin, kaupunginosiin, sisäpihoille sekä uusiin ja vanhoihin arkkitehtuurikohteisiin. Kierroksia vetävät suunnittelijat ja asiantuntijat. (OpenHouseHelsinki)

http://www.openhousehelsinki.fi/

Paatilla kesällä Hakaniemestä Vuosaareen 1.6.-9.8.2017 ma-su, 10.8.- 26.8.2017 pe-su

http://www.suomensaaristokuljetus.fi/reittiliikenne/itainen-saaristoreitti/

ITÄÄN:

Herttoniemi 5 €

Laajasalo/Vartiosaari 8 €

Kivisaari 10 €

Satamasaari 10 €

Iiluoto 10 €

Leikosaari 10 €

Vuosaari 11 €

Lättähattuajot Helsinki-Porvoo-Helsinki

Porvoon Museorautatie ry:n lättähattu-junat kulkevat seuraavina lauantaipäivinä:

10.6., 1.7., 15.7., 22.7., 12.8., 26.8., 16.9. ja 9.12.2017

http://www.porvoonmuseorautatie.fi/

Erityisherkkyys

Luulin aiemmin, että reagoin meluun ja voimakkaisiin tuoksuihin (onneksi jo kadonneen) migreenin, hyvän kuuloni tai poikkeuksellisen hyvän hajuaistini vuoksi. Opin hiljattain, että taidankin olla erityisherkkä. Ihanaa!

Mitä erityisherkimmin terveisin (ihan totta, ehkä)

Marja

Luuydinluovuttajia, esineisiin yhteystiedot ja digihautaus

Luuytimen luovuttajia etsitään. Tunnetko ketään sopivaa?

Rekisteriin etsitään etenkin nuoria miehiä, koska biologisin perustein mies valikoituu usein luovuttajaksi. Rekisterissä on naisia kaksi kolmasosaa ja miehiä kolmasosa.

Esimerkiksi Kyproksella on suuri kantasolunluovuttajarekisteri eli Suomella on kirimisen paikka.

–                           ikä 18–40, mutta rekisterissä voi olla, kunnes täyttää 56 vuotta

–                           terve (ts. ei kroonista sairautta, esimerkiksi diabetesta)

–                           ei pysyvää lääkitystä tai rakenteellista selkävikaa (välilevynpullistuma)

–                            ei allergioita

–                           painoa yli 50 kiloa

–                           painoindeksin pitää olla alle 35

–                           ei saa polttaa yli 20 tupakkaa päivässä

–                           esteenä on sairastettu syöpä, huumeidenkäyttö ja miesten välinen seksi

–                           lisätietoa: kantasolurekisteri@veripalvelu.fi

https://www.veripalvelu.fi/kantasolurekisteri/liity-rekisteriin/voitko-liittya

Luovutin 30 kertaa verta, kunnes Britannia-taustani esti luovutukset. En ollut luuydinluovuttajarekisterissä, koska minulla oli pelottava käsitys luovuttamisesta. Erehdyin pahasti.

https://www.veripalvelu.fi/kantasolurekisteri/luovutus/kaksi-luovutustapaa

Maiju Karhinen, Savon Sanomat 3.1.2015

Kantasolurekisterin osastonjohtaja Anne Arvolan mukaan luovuttajarekisterissä oli noin 25 000 jäsentä, mutta lisää liittyy joka vuosi esimerkiksi yksityishenkilöiden aloittamien Facebook-kampanjoiden avulla. Suurin osa luovuttajiksi tarjoutuvista ei luovuta koskaan kantasoluja verestä tai luuytimestä.

Suomalaisten kantasolusiirteistä 75 prosenttia tulee ulkomailta, esimerkiksi Saksasta.

”Nykyään perheissä ei ole niin paljon lapsia, joten sisarusluovuttajia löytyy vähemmän kuin joka neljännelle. Ikärajaa perheen sisäisille luovutuksille ei ole.” Minulla kävi tuuri, kun ainoa ja onneksi terve sisareni sopi luovuttajaksi. Meillä on sama veriryhmä, joten veriryhmänikin pysyi luovutuksessa samana.

Yhteystieto puhelimeen/lompakkoon/matkakorttiin

Lähdin sunnuntai-iltana kävelylle. Vastaan pyöräili mies, joka katsoi maassa olevaa esinettä, mutta jatkoi matkaansa. Kävelin esineen kohdalle ja huomasin sen kukalliseksi kangaskassiksi. Päätin viedä kassin lähistöllä olleen tuuletusputken päälle, ettei se ole hiekkatiellä ihmisten jaloissa.

Varmistin vielä, ettei kassissa ole mitään varastettavaa, jos sattuu pitkäkyntisiä paikalle. Tuntui todella kiusalliselta ja nololta tutkia toisen ihmisen omaisuutta. Kassissa oli lompakko, jossa oli kännykkä, henkilöllisyystodistus, erilaisia kortteja ja rahaa, mutta ei kadottajan yhteystietoja. En voinut jättää kassia, koska riskinä oli esineiden häviäminen. Laitoin kassin kangaslaukkuuni, jossa kuljetin aina mukanani olevaa vesipulloa.

Minua harmitti kävelylenkin keskeytyminen ja kotiinpaluu. Älykännykkä ei ollut mukanani, joten en voinut soittaa numerotiedotukseen ja varmistaa kadottajan yhteystietoja. Minulla on pari puhelinta, joten mahdollisesti lompakon kadottajallakin oli. Mukanani oli vain varakännykkä, josta ei voi soittaa maksullisiin numeroihin. Olen poistanut soittomahdollisuuden, koska puhelinta ei voi lukita.

Kävelin kotiinpäin. Minua vastaan pyöräili nuori nainen, joka muistutti kortin kuvaa. Hän vilkaisi maahan, mutta jatkoi matkaa. Hän oli kääntymässä, joten ehkä hän vain katsoi, tuleeko joku häntä vastaan? Käännyin ja varmistin asian. Hän pysähtyi vähän matkan päässä olevalla viljelypalstan luona ja tutki jotain, mutta palasi samaa reittiä, mitä hän tuli paikalle. Kävelin häntä vastaan, pysäytin hänet ja kysyin, onko hän hukannut jotain.

Kangaskassin, hän vastasi. Aiemmin pankkipuolella työskennelleenä kyylänä varmistin vielä hänen nimensä, joka täsmäsi henkilöllisyystodistukseen. Annoin hänelle kassin. Todennäköisyys kassin antamiseen väärälle ihmiselle oli pieni, mutta halusin varmistaa, että lompakko varmasti päätyy oikealle henkilölle.

Hän oli iloinen saatuaan lompakkonsa takaisin ja kiitteli minua useita kertoja. Kilttiä, mutta eiköhän valtaosa ihmisistä olisi toiminut samoin kuin minä. Hän luuli pudottaneensa kassin palstan vieressä olevan roskiksen lähelle.

Kerroin, että olin matkalla kotiin soittamaan hänelle, mutta en pystynyt soittamaan varapuhelimellani. Suosittelin, että hän laittaa puhelimeen ja/tai lompakkoon yhteystiedot, niin löytäjän on helpompi soittaa hänelle. Hän lupasi lisätä miehensä puhelinnumeron.

Mainitsin, että minulta putosi vuosia sitten lompakko. Rahojen menettäminen ei harmittanut, mutta korttien uusiminen oli hidasta ja työlästä. Lisäsin rahaan liittyneen kommenttini jälkeen, etten tietenkään vienyt häneltä mitään. (Tuskin hän minua epäilikään.) Ns. lompakkoni eli vyötäröllä vaatteiden alla ollut rahavyö putosi Tallinnassa eli rahat tietenkin pihistettiin jossain vaiheessa.

Puhelimeen, lompakkoon ja matkakorttiin jne. yhteystiedot

Ehdotan, että lisäätte puhelimeenne yhteystietonne (tai jonkun tutun yhteystiedon), samoin lompakkoonne ja mahdolliseen matkakorttiinne. Avaimet pitää tietenkin säilyttää erikseen, ettei lompakon vähemmän rehellinen löytäjä tee vielä kotimurtoa.

Valtaosa ihmisistä on mielestäni rehellisiä ja haluaa palauttaa löytämänsä esineen mahdollisimman pian.

Sosiaalisen median hautaus

Miten omaiseni tai ystäväni pääsee eroon esimerkiksi Facebookistani, jos/kun heitän lusikan nurkkaan

http://www.digihautaus.fi

 

Onko majoneesilla sielu?

Torstaina Tampereella

Lähdin pikabussilla matkaan, joten jouduin nousemaan vain reilu pari tuntia aikaisemmin ja matkustamaan ensin bussilla Kamppiin, koska Ruskeasuon pysäkki epäilytti. Mitä, jos bussi ajaakin ohi?

Näin aurinkoisen matkan aikana nolon roskaisia bussipysäkkejä ja tienvierustoja. Katuvat roskienheittäjät voisivat kokoontua ryhminä sekä bussipysäkeille että tienvierustoille ja siivota ne siisteiksi.

Tapasin perillä tuttuni Sokoksella, kävimme musiikkiliikkeissä (hän etsi instrumenttia eli ei flyygeliä tai selloa minulle taskuun taiteltuna) ja kävelimme Amurin Helmi -kahvioon juttelemaan. Viehättävä paikka oli koristettu pääsiäistauluilla eli joko paikka oli todella hyvin edellä aikaa tai sieviä tipustauluja ei vielä haluttu vaihtaa.

Täältä tullaan! Tampereen taidemuseo -28.5.2017

Kävimme katsomassa naistaiteilijoiden näyttelyn Tampereen taidemuseossa. Tuttuja taitelijoita oli joukossa, mm. Helene Schjerfbeck, Ellen Thesleff, Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä.

Minulle tuntematon taiteilija oli salolainen Lyyli Säilä (1905–1967), joka oli tehnyt mm. erittäin kauniin Tyttö kuistilla -maalauksen lotta Aune Lehtimajasta. Kuvassa oli nuori punapuseroinen nainen, joka istui kivitalon terassilla pöydän ääressä. Teos oli korsussa maalattu, mutta taulussa on fantasiamaisema. Varmistin tiedon taidemuseosta.

Varasin kirjastosta Lyyli Säilä taidemaalari Salosta -kirjan (2016), jonka kirjoittajia ovat Merja Lind ja Laura Luostarinen.

Keskisuomalainen 18.3.2017

”Viime vuosisadan alkuvuosikymmenet eivät olleet naistaiteilijoille suosiollisia. Vuosien 1904–1936 välillä naisille ei myönnetty ainoatakaan Suomen taideyhdistyksen dukaattipalkintoa.”

Onneksi naiset uhmasivat suhtautumista ja jatkoivat taitavaa maalaamista.

Tampereelle paistoi aurinko, satoi lunta, paistoi uudelleen aurinko, satoi rakeita ja paistoi aurinko. Kevät!

Hirsimökkeilyä Kiasmassa

Kävin perjantaina Kiasmassa katsomassa osan Ars17-näyttelystä. Halusin nähdä hirsimökin, jossa voi puhua mm. näyttelijä Shia LaBeouf kanssa, joka majailee Lapissa salaisessa osoitteessa. En tiedä, onnistuiko vastapuoli jäljittämään heidän sijaintiaan, kuten Yhdysvalloissa.

Menin paikalle viimeisenä päivänä, kun pohjoisessa olevat esiintyjät olivat vielä Suomessa.

http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005168267.html

http://www.hs.fi/nyt/art-2000005176039.html

Trumpia tukevat tahot ovat häiriköineet Kiasmassa niin paljon, että takki ja käsilaukku piti jättää naulakkoon. Hissi ei ollut toiminnassa ja oletan, että syy on häiriköinnissä. En varmistanut asiaa.

Pidän aina hämmästyttävänä, kun minua pidetään epäilyttävänä esimerkiksi lentokentillä tai museoissa, koska mielestäni olen täysin väärän ikäinen epäiltäväksi (tosin minuakin huomattavasti vanhemmat harmaapartaiset ikämiehet saattavat riehua jossain päin maailmaa) ja hyvin pitkälti olen täysin väärää sukupuolta.  Tietenkin on aina helpompaa epäillä kokonaista väkijoukkoa, kuin leimata osa esimerkiksi iän, sukupuolen tai ulkonäön perusteella. Luonnettani pitäisi muuttaa esimerkiksi lobotomian avulla (kauhistuttavasta teosta oli mummin mukaan toisinaan apua mielisairaalassa, mutta ikävä kyllä usein ei ollut), että lähtisin riehumaan johonkin taidenäyttelyyn tai vastustamaan eri poliittista suuntausta edustavia ihmisiä rähinöimällä heille.

Näin kyseisen mökin, mutta en käynyt sisällä tai edes kurkistanut verhon taakse.

Kiasmassa oli koululuokka, joka katsoi jotain esitystä. Näin ovensuusta vain pätkiä videosta, jossa mietitään, onko majoneesilla sielu. Mielestäni on – ja ehdottomasti rasvainen. ”Majoneesi kertoi rasvaisia juttuja.”

Luin paluumatkalla Tampereelta junassa Henriikka Rönkkösen (1984) Mielikuvituspoikaystävän, jonka ostin kioskilta matkalukemiseksi. Vein isäpuolelleni niin paljon tuliaisia, ettei kirja mahtunut räjähtämäisillään olevaan käsilaukkuuni. Useat Rönkkösen kirjoitukset naurattivat minua niin paljon, että jouduin hillitsemään itseäni ja katsomaan ulos ikkunasta, jotta en herättäisi pahennusta muissa matkustajissa. Parin penkin päässä minusta istui nuori nainen, joka messusi ystävänsä työttömyydestä ja ylisti omaa parin vuoden työhistoriaansa. Minulle tuli hillitön mieliteko paasata hänelle ja kehua retostella omilla työvuosikymmenilläni, mutta pidin suuni kiinni. Enkä nauranut ääneen a) kirjalle b) hänelle, koska jälkimmäinen olisi väärin. Rönkkönen kirjoittaa Sinkkublogia.

Näin Kiasmassa katkelman työstä, jossa oli kauniita maisemia, mutta myös lapsia pelottavia kohtia. Katsoin teosta jonkin aikaa, mutta mitään pelottavaa en onnistunut näkemään ja sekös harmitti.

Näin useita töitä, jotka lähinnä hämmensivät minua. Esimerkiksi telineen, jossa oli kaksi irtonaista pehmopossunpäätä, joista toisella oli reisiluu suussa. Possut olivat mielestäni söpöjä, mutta en usko, että pystyin täysin sisäistämään taiteilijan visiota.

Näin possujen lähellä videolla pyörivän kukkasohvan, joka oli tilassa myös fyysisessä muodossa.

Näin pari isoa laatikkoa, joiden sisällä oli jauhomatoja (niitä ei mielestäni pitäisi kiusata taiteen vuoksi), sähköjohdoista napsittuja osia ja vääntyneitä metallikappaleita, jotka kuvastivat muistaakseni terroristien tekoja (vakoilua?).

Palaan myöhemmin kiertämään koko näyttelyn, joka jatkuu 14.1.2018 saakka. Haluan ehdottomasti nähdä opaskirjassa (s. 12) mainitun, lasipullossa olevan Nandita Kumarin (1981, Mauritius) työn, joka kuvaa urbaania elämää.

PS En ole koskaan nähnyt LaBeoufia missään eli mitä ilmeisimmin katson elokuvia, joissa hän ei esiinny.

Kijrootusvihreitä

Pahoittelin ensin aiempaa kirjoitusvirhettäni ja huomasin kirjoittaneeni Gustaf Hägglund. Melkein naurattaisi, jos en olisi näin pöyristynyt. Ei pitäisi ikinä kirjoittaa tai julkaista mitään yön pimeinä tunteina.  Korjasin kirjoittamani sanan Gustaviksi ja pahoittelen töppäilyäni etenkin kaikille Gustaveille.

Talvi- tai oikeastaan kevätpuutarha

Kävelin Talvipuutarhan pihalla, ihailin ja kuvasin kukkivia kasveja ja väistelin valokuvaajia. Kiertelin kasvihuoneessa ja huomasin, että useat kaktukset kukkivat. Ihailin keskimmäisessä huoneessa vaaleanpunaisia hortensioita ja kuuntelin hetken, kun HYMSKK eli Helsingin yliopiston musiikkiseuran kamarikuoro esiintyi. En jäänyt seuraamaan esitystä, vaan jatkoin matkaa.

Ihailin pihalla olevia orvokki-istutuksia ja kävelin mäen alas.

Helsinki City Run puolimaraton la 13.5.2017 klo 15

–    55 % miehiä, 45 % naisia

–     osallistujia 65 eri maasta

Olin menossa Oopperaan kuuntelemaan Musiikkia lämpiössä -esitystä ja varmistin urheilukilpailutoimijalta, koska puolimaraton käynnistyy. Kolmelta, hän vastasi ja seuraavat juoksivat lähtevät 10 minuutin välein. Kiitin ja jatkoin matkaa.

Vilja, oi Vilja

Sain loistopaikan Oopperan kahvion takareunasta eli minulla oli ilo kuunnella oopperaesityksiä ja samaan aikaan seurata reippaita juoksijoita kohdallani olevasta pikkuikkunasta.

Luin ennen esitystä Anna-Leena Härkösen kirjaa Takana puhumisen taito (2014) ja yritin olla nauramatta. Hän sai mieheltään listan lempinimiä, joita ei voinut toistaa, mutta esimerkiksi ”kupeideni tuli” ja ”sieluni villi peili” vakuuttivat kirjailijan siitä, ettei hän ole miehelleen täysin yhdentekevä.

Härkönen kuvasi vaihdevuosi-ikäisten Mummugeeliä, joka saa sietämään tilannetta, jossa vastaantulijan hiha hipaisee omaa hihaa tavaratalossa ja tekee mieli tappaa. Hahaa! Ei nyt ehkä sentään tappaa, mutta ehkä ihan pikkuisen motata, jos väkivalta olisi hyväksyttävää… Miksi osa tönii, miksi?

Suositellessani kirjoja mietin, lisäänkö sanan hömppä kirjan kuvaukseksi. Ei, Härkönen ei todellakaan ole hömppää. Päätin, etten lisää. Waltarikin oli aikoinaan viihdekirjojen kirjoittaja, mutta nykyisin häntä arvostetaan. Minua harmittaa, että Kaari Utriota kritisoidaan toisinaan, vaikka hän kirjoittaa taitavaa aikakuvausta ja kertoo kiehtovasti ihmisistä. Ei, Utriokaan ei ole hömppää. Ainakaan ne kirjat, joita minä luen eli 1800-lukukuvaukset Helsingistä. Osa mainitsemieni irlantilaiskirjailijoiden teksteistä saattaa olla hömppää, mutta kirjat ovat sujuvasti kirjoitettuja ja mielenkiintoista luettavaa.

Varmasti sapetti Vincent van Goghia & kumpp., kun aikalaiset eivät ymmärtäneet arvostaa heitä riittävästi ja he elivät köyhyydessä. Van Goghin (1853–1890) taulut, joissa on riemastuttavan keltaista väriä ja kiinnostava tapaa kuvata mm. kukkasia, rakennuksia ja luontoa, ovat todella upeita. Taiteilija myi elämänsä aikana vain yhden ainoan taulun. Onneksi hänen pikkuveljensä tuki häntä taloudellisesti.

Pääsisinpä joskus Amsterdamiin Van Goghin ja Rembrandtin pariin.

Googlasin yhden suosikkimaalareistani eli Klimtin ja löysin Viinijärven koululuokkien sivut:

”Wienissä oli esillä itävaltalainen Conchita Wurst (oikealta nimeltään Thomas Neuwirth) voitti Euroviisut vuonna 2014.

conchita_wurst_gustav_klimt_painting_1ahmfto-1ahmfvh.jpg

Tässä on siis kuva Conchitasta, joka esittää yhtä Gustav Klimtin maalaamaa taideteosta.”

https://peda.net/liperi/viinij%C3%A4rven-koulu/luokkien-sivut/6-lk/oppiaineet/bjm/met/it%C3%A4valta/c

Lasten kirjoitukset olivat kiinnostavia, kuva kauniista Conchitasta oli hyvä idea taiteilijalta ja lasten ottamia tai mahdollisesti liittämiä kuvia oli mielenkiintoista katsella. Liperi on Outokummun ja Joensuun puolivälissä.

Tapasin Tampereelle menevässä junassa joensuulaismiehen, joka oli mielestään nukkunut ohi vaihtopaikan. Hän ystävällisesti avasi vesipulloni, jota en saanut millään auki. Juttelimme ja hän päivitteli säätä ja kysyi, ketä pitäisi syyttää? Ehdotin kaukana olevaa Trumpia enkä onneksi saanut turpiini, vaan hän jakoi käsitykseni. Puhuimme FBI-irtisanomisista, hiilivoimaloista ja presidentin ystävästä lähinaapurissamme. Ystävää ihailin etenkin ruukkulöydösten jälkeen, mutta luonnonsuojeluideaa kannatan.

http://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002558858.html

Nukahtanut mies tarjosi minulle olutpulloa laukustaan hänen mielestään järkevän keskustelumme jälkeen, mutta absolutistina kieltäydyin. Hän kysyi, ryypiskelinkö aiemmin? Vastasin, että en ryypiskellyt. Olen siitä outo suomalainen, etten pidä alkoholin mausta. Mies oli mukava ja hänellä oli siististi leikatut vaaleat hiukset ja mikä parasta hän osasi tarinansa mukaan pestä kätensä. (Kaikki eivät ikävä kyllä osaa.) Pisteitä siistille miehelle! Hyvästelimme Tampereella. Hän jäi paikkakunnalle yöksi ja jatkoi kotiin (tai minnelie) seuraavana päivänä. Hauskaa juttuseuraa, ehdottomasti. Huvittavinta oli, että hän muistutti sisareni miestä. Pyysin heti sisartani varmistamaan, onko hänen miehellään serkku Joensuussa.

Katsoin uteliaana, miten Porista pääsee Joensuuhun ja reitti on näköjään Pori-Tampere-Pieksämäki-Joensuu. Ooh, sivistyin.

Menin Oopperaan unkarilaisen Franz Lehárin (1870–1948) Iloisen lesken Vilja-liedin vuoksi, jonka esittäjänä oli Mervi Rautiainen ja viimeisen kappaleen eli Puccinin (1858–1924) Toscan Vissi de Arte -aarian vuoksi, jonka esitti Maria Mannermaa. Oli ilahduttavaa kuunnella taitavien sopraanoiden laulua.

Laulan mielelläni Viljan kertosäettä, mutta ikiomalla bassoäänelläni (vai olikohan minulla sittenkin kakkosaltto?) esitys kuulostaa täysin erilaiselta.

Vilja

Kimmy Skota, kapellimestarina Andre Rieu

Vissi de Arte (aitiossa on tuttu pariskunta)

Päätin ennen esitystä karata väliajalla, joten en värvännyt itselleni seuraa. Kunnon ihminen kuuntelee koko esityksen, halusipa tai ei. Luulisin.

Ehdin nähdä kolme reipasta juoksijaryhmää ja neljäs joukko ohitti minut, kun kävelin Finlandia-taloa kohti.

Mashambas Skyscraper

Mielestäni kyseessä on erittäin hyvä keino kuivuuden aiheuttaman nälänhädän helpottamiseksi Afrikassa.

http://www.evolo.us/featured/mashambas-skyscraper/

Muuta Bormidaan Italiaan!

Asuinpaikka tarjolla Ligurian hallinnollisella alueella Italiassa ja bonuksena muuttajille maksetaan 2000 euroa. Asuminenkin maksaa vain 50 euroa kuukaudessa. Kylässä on 394 asukasta tällä hetkellä eikä pormestari halua kylän muuttuvan asumattomaksi.

Pesto ja focaccia ovat Wikipedian Ligurian tyypillisiä ruokaerikoisuuksia. Alueen pääkaupunki on Genova. Nizzakin näyttää olevan melkein nurkilla.

Pormestari tarkensi, että tarjous on lähinnä italialaisille, mutta muidenkin maiden edustajat mahdollisesti huomioidaan.

Olisiko viimein aika kirjoittaa kuolematon mestariteokseni Italiassa? Pahoittelen, että nauroin.

Tähän mennessä ”vasta” 17 000 ihmistä on ollut yhteydessä pormestariin…

https://www.thrillist.com/news/nation/italian-village-of-bormida-pays-for-you-to-move-there

Portugalin voitto Euroviisuissa

Katson erittäin harvoin Euroviisuja. Seurasin esityksiä viimeksi vuonna 2006, kun Lordi voitti innostavalla kappaleellaan Hard Rock Hallelujah. Valitsin aika hyvän kisavuoden.

Kisat jäävät katsomatta siitä huolimatta, että Suomi (eipäs, vaan Suomen edustaja) voittaa melkein joka vuosi kaikki missikisat, Euroviisut, jääkiekko-ottelut, hiihtokilpailut ja todennäköisesti myös Nobel-palkinnot.

Portugalilainen 27-vuotias Salvador Sobral voitti Euroviisut lauantain ja sunnuntain välisenä yönä Ukrainan Kiovassa. Hän esitti tunteellisen balladin Amar Pelos Dois. Kappaleen on kirjoittanut Salvador Sobralin sisar Luisa.

Pidän laulusta, joka on mielestäni herkkä ja romanttinen. Kappale toi jostain syystä mieleeni Notting Hill -elokuvan.

 

 

 

 

Jo saavu toukokuumme

…ja lämmin tuuli tuo.

Aamulla paistaa aurinko, päivällä sataa hentoja lumihiutaleita, sää on muutamia tunteja harmaa, tuuli voimistuu ja sataa rakeita, joka näyttää bussissa kauniilta helmikoristeelta matkustajan pitkissä hiuksissa. Myöhemmin sataa lunta ja illalla paistaa aurinko. Meillä on kepeän keväinen sää – tai jotain.

Hupaisaa, että meteorologi Pekka Pouta oli nauranut kertoessaan säästä.

Millainen mummo olisit?

”Oppimummo vie lapsenlapsen Heurekaan, Eläinmuseoon, Lottamuseoon ja Karhunkierrokselle. Kun hän lähtee lapsenlapsen kanssa ulos syömään, hän valitsee ravintolan, jonka pöytäliinat ovat valkoisia ja kattaukseen kuuluu kalaveitsi. Kun lapsenlapsi tulee yökylään, oppimummo lukee hänelle iltasaduksi Sinuhe egyptiläistä.”

http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/psykologia/testaa_millainen_mummo_olisit

Nefernefernefer todellakaan lue kenellekään ns. epyktiläistä, koska kirja sapettaa minua. Miestä viedään kuin pässiä narusta ja kaikki ympäriltä tuhoutuu. Kallonporaus oli kiinnostava kohta kirjassa, mutta Wikipedian mukaan 1000 vuotta aikaansa edellä. Pidän sointuvasta sanasta Horemheb.

Waltari kirjoitti Sinuhen Kalhon huvilallaan Hartolassa kesän 1945 aikana. Kirja julkaistiin samana vuonna.

Lukisin mieluummin Komisario Palmua, hyytävät Angelokset tai mielenkiintoiset Mikaelit tai Appelsiininsiemen- (1931), Ihmeellinen Joosef – tai Rakkaus vainoaikaan -kirjoja. Tietenkin ottaisin huomioon lapsen iän. Kuka on kähveltänyt Kiinalainen kissa -kirjani?

Heureka ja Eläinmuseo ovat ehdottomasti käyntikohteita. Karhunkierroksen koin lapsena, kun matkustimme keltaisella Postiautolla kaukaisille Kuusamon maille.

Kannattaa käydä Tuusulan Lottamuseossa jo viehättävän ympäristön vuoksi. Lottien historia on tietenkin mielenkiintoinen ja sodanaikaisten naisten urheutta ja taitavuutta on ihailtava, mutta jo kahvila on käymisen arvoinen.

Viehättävässä kahviossa saa juoda Lotta-merkityistä kahvikupeista ja tarjolla on Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan juomia viehättävissä lasipulloissa. Yrityksellä on hauska nettisivu! En mainitse mitään siitä, että mietin Laitilan sijaintia ja päädyin Turun lähelle. Erehdyin pahasti, mutta kenellekään en kerro, joten tietämättömyyteni jää ikuisesti unholaan. Yrityksen osoite on Limonaadikuja eli tuotteen täytyy mitä ilmeisimmin olla hyvä.

Luettuani Sokerimyrkytys-kirjan päätin luopua kaikesta makeasta ikuisiksi ajoiksi, mutta mahdollisesti tingin ajoittain päätöksestäni, jos tuote on kauniisti pakattu.

Osoitepahoittelu

Totesin aiemmin, että osoitteeni kirjoitetaan lähes poikkeuksetta väärin ja seuraavaksi huomaan, että olen kirjoittanut virheellisesti Toinen Linja -kadun nimen eli linja sana oli pienellä alkukirjaimella. Sangen kiusallista, joten korjasin virheeni aiempaan tekstiin. Esitän sulimmat pahoitteluni kaikille tekoni järkyttämille lukijoille.

Sulimmat-sana sopii hyvin näinä lumisina keväisinä päivinä, kun lumen toivoo sulavan.

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/sulassa_sovinnossa

Kverulantitar

Mielipidekirjoituksessa mainittiin minulle vieras sana kverulantti.

Googlasin ja löysin hyvän selityksen:

Ammattivalittaja, joka luo elämäänsä sisältöä ja merkitystä laatimalla valituksia. Hän kerää runsaasti aineistoa, laatii pitkiä ja seikkaperäisiä valituskirjelmiä sekä rasittaa erilaisia virkakoneistoja. Hän saattaa myös rakastaa käräjöintiä. Yleensä kverulantit ovat miespuolisia ja yli 40-vuotiaita.

Miten äärettömän mielenkiintoinen tehtävä olisi tarjolla. Tahdon kverulantiksi kverulantin paikalle!

Vanhoina, mahdollisesti hyvinä aikoina naiset olivat tarjoilijattaria ja miehet tarjoilijoita. Määritelmää voinee kehittää, joten haluan kverulantittareksi kverulantin paikalle. Mielestäni kyseessä on äveriäältä vaikuttava lantitar-titteli.

Gary Larson

Huvittavista sarjakuvavaihtoehdoista ehdotan Gary Larsonia ja Kaukana poissa -sarjakuvakirjoja. Taiteilijan piirtämiä kuvia löytyy myös googlaamalla.

Vanhuksille kokkausta Ikaalisissa

”Kyllä se on parasta, kun tätä Marikan valmistamaa ruokaa saa oman pöydän ääressä nauttia,” sanoo sotainvalidi Reino Lepistö. Ikaalisten kunnan tarjoama kokeilu on otettu ilolla vastaan.

http://yle.fi/uutiset/3-9601547

Kekseliäs, ilahduttava ja työllistävä idea, jota kannattaisi mielestäni kokeilla useammalla paikkakunnalla.

Syöpäläinen: Ihminen ei muutu toiseksi sairastuttuaan syöpään

https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/syopalainen-ihminen-ei-muutu-toiseksi-sairastuttuaan-syopaan

Kopioin erittäin hyvän linkin myeloomapalstalta. Kiitos, R-L!

Jopa kaksi miljoonaa viettää Suomen 100-vuotisjuhlaa ulkomailla – Oletko yksi heistä?

http://yle.fi/uutiset/3-9593156

Maapallon ikä

Kävin tänään leikkauttamassa hiukset ja juttelin kampaajana toimivan Jarin kanssa mm. maapallon iästä, tsunamiriskeistä, joita tutkitaan luolassa guanojälkien avulla (näin pätkän tv-ohjelmasta) ja mannerlaatoista, sammakoiden vähenemisestä, Gustav Hägglundin kirjoista, WinCapitasta,  ilmastonmuutoksesta jne.

Kerroin, että suosittelin häntä kampaajaa etsineelle Facebook-kirjoittajalle. Lisäsin, että varmasti lähes jokainen kampaaja tai parturi Suomessa törmää potilaisiin, joille on kasvanut syöpähoitojen jälkeen kiharammat hiukset. ”Syöpäkihara” oli aika huvittava vaihe, kun pään päälle muutti villakoiran säkkärä turkki.

Jari kertoi leikanneensa useiden potilaiden peruukkeja, jotka keinohiukset sopivat paremmin käyttäjiensä päähän. Minun peruukkiani leikattiin taitavasti Kuokkasen peruukkiliikkeessä, mutta kaikilla ei välttämättä ole yhtä hyvä onni ostotilanteessa. Olen iloinen myyjästä, joka leikkasi hyvin ns. hikimoppiani vuosia sitten. Muokattu peruukki näyttää huomattavasti paremmalta kuin hyllystä tempaistu.

Maan arvioitu ikä on noin 4,5 miljardia vuotta. Selitin Jarille tekstistä, jossa luin pätkän ja minun piti puhua siitä, miten pitkään ihmisiä on ollut eli aiemmin tutkittua kauemmin. Mainitsin maailman ja höpisin miljoonista vuosista. Jari oikaisi luvun miljardeiksi, joten korjasin luvun deseiksi. Mitta kuin mitta, vai mitä?

Ruohonjuuresta Silvopleehen

Kävin kookosöljy-, kaneli- ja kurkumaostoksilla Ruohonjuuressa. Luin Sokerimyrkytys-kirjasta, että kookostuotteita saa myös käsiteltynä, joten aine ei maistu (karmivalta) kookokselta. Ainoa saatavilla oleva versio oli Biona Organicin Mild Coconut Oil Cuisine (470 ml), joten tein kaupat. Mainitsen yrityksen ja tuotteen nimet tiedoksi teille muille kookoksenvihaajille. Kurkumaa varastetaan kaupoista, mutta ostaminen on meidän suvussamme valittu toimintapa, joten maksoin kaikki tuotteet. Kanelia syydän ruokiin, niin vointini kohenee ja vältyn väijyvältä diabetekselta.

Maistoin liikkeessä parapähkinän, palan tummaa ja hyvää lakusuklaata ja sitruunakeksinkappaleen.

Jatkoin maksamisen jälkeen apteekkiin ja tilasin kolme tuotetta. Sain ”vain” satasen laskun, joka sentään kasvattaa lääkekattoa. Toisin kuin silmätipat, joista en juuri koskaan ole maininnut juuri mitään blogissani.

Kävin HSL:n lipunmyynnissä Asematunnelissa ja pyysin kaksi vihreää korttikoteloa. Niistä veloitettiin yllättäen kaksi euroa. Maksoin eurot.

Kurkkasin Citycenterin uudehkoa Lidliä, mutta liike oli suljettu putkivahingon vuoksi. Liikkeen edessä seisoi ryhmä eläkeläisiä katsomassa liikkeen sisään. Oletan, että he odottivat toiveikkaasti yrityksen avautumista. Asiakkaattoman kaupan katseleminen vaikuttaisi aika pitkäveteiseltä puuhalta.

Ostin pitkästä aikaa Silvopleestä mukaan erittäin hyvää ruokaa (ituja, versoja, hapatettua, kikherneitä, tempeä, hedelmiä jne.) ja kävelin lumisateessa bussipysäkille Hakaniemeen. Vaihdoin omaan bussiin Vanhankaupunginkosken luona ja kuvasin odotellessani pari minuuttia aidan läpi skilloja, jotka olivat lumisateessa. Harmi, että lunta tuli sillä hetkellä niin vähän, että lumisade pitää kuvitella kuvaan.

Kotona huomasin peilistä, että suuri sitruunakeksimuru oli tarttunut alahampaisiini eli olin asioinut useammassa yrityksessä sottaisin hampain. Ääk…

WWF Norppalive aukesi 10.5.2017 klo 14!

https://wwf.fi/norppalive/

Jäälokki, Sodankylä

Pohjoisessa oli kuvattu lokkilauma (kuuluu kategoriaan keskikokoinen lintu) ja joukossa oli pari vitivalkoista jäälokkia. Jos – huomatkaa jos – olisin kunnon ihminen, niin nousisin ani varhain aamulla ja lähtisin tiiraamaan lintuja Viikin arboretumiin. En ole ja puupuistossa saattaa olla rosvoja ja ennen kaikkea susia, joten en mene. Ihailen muiden ottamia kuvia.

Niin on ollut, niin on aina oleva.

Lehmät lauantaina laitumelle

Innostuin lauantaiaamuna siivoamaan kotona ja kiirehdin aina ajoissa olevaa ystävääni tapaamaan koulun pihalle kokonaisen minuutin myöhässä. Pahoittelin tietenkin tilannetta.

Hän totesi, että liikuin niin nopeasti, että hän ihmetteli tilannetta. Hän on nähnyt heikkenemiseni aiemman anemian ja maksan käänteishyljinnän vuoksi useita kertoja viime vuosien aikana ja tottui siihen, kuinka hitaasti kävelin tai omasta mielestäni laahustin. Loistavaa, ripeämpi laahustaminen on nostanut kuntoa!

Ystävälläni oli syntymäpäivä, joten onnittelin häntä. Varmistin seuraavaksi, viettääkö hänkin kuluvan vuoden syntymäpäiväänsä jo tammikuusta lähtien, kuten minä. Viettää. Me molemmat yllätymme syntymäpäivinämme, kun täytämme ”vasta” x vuotta, emmekä vuotta enemmän. Meidän molempien pitänee kerrata matematiikkaa. Hehee!

Kurkimme tietenkin kävelymatkalla sammakoita ja näimme ojaan sukeltavan version ja yhden todella suuren, joka köllötteli vedenrannassa kudussa. Pehmeä makuualusta, oletan. Pariskunta katseli samaa sammakkoa kultaisennoutajansa kanssa, joka innostuneena hyppäsi vedenrajaan. Onneksi ripeä emäntä sai estettyä kauniin koiran mahdollisen aamiaisen.

Roskat roskikseen, kiitos

Kävelimme hiekkatietä pitkin ja vaanin viereisen ojan pohjalla olevia roskia ja mietin, että minun pitää uudelleen lainata roskapihdit ja käydä poimimassa roskat pois. Viikissä oli roskienkeruulauantai, mutta en päässyt lehmienkatseluretken vuoksi paikalle. Onneksi roskapihtejä voi lainata henkilöllisyystodistuksella asukastalosta. Viimeksi lainasin roskapihdit Kaaresta.

En varmaan ole ikinä, koskaan saati milloinkaan maininnut mielipidettäni ihmisistä, jotka heittävät roskia maahan? Maailma tuhoutuu mm. muoviroskaan ja lisäksi heittäjät pilaavat kauniin maiseman.

Hyvät vanhemmat, voisitteko ystävällisesti opettaa lapsillenne (uudelleen) roskakorien merkityksen? Kiitos.

Minne menee merilokki – vai meneekö minnekään?

Te kaikki olette tietenkin miettineet merilokkien tilannetta, kuten ystäväni ja minä. Hänen mielestään lokit muuttavat talvella pois Suomesta ja minun mielestäni ainakin osa niistä asuu ympäri vuoden ja nimenomaan Kauppatorilla. ”Valtaosa merilokeistamme muuttaa talveksi joko Ruotsin itärannikkoa tai Baltian rannikkoa seuraten Tanskan, Puolan ja Pohjois-Saksan vesille, osa pysyttelee merialueellamme läpi vuoden. Silloin harvoin, kun Itämeri jäätyy lähes kokonaan, muuttavat kaikki merilokit Tanskaan ja Pohjanmeren rannikoille.” (Wikipedia) Selkeä win-win -tilanne meille molemmille.

Lapsuudenmuisto: mikään ei ollut kesäisempää kuin lokkipariskunnan kirkuna järven isolla kivellä mummin ja ukin mökillä. Rannalla kukkivat keltaiset ”possu-ulpukat” (kukan jälkeen jää kiva vihreä possu), joki solisi tontin reunalla ja peilityyntä vettä oli ilo katsella.

Ratatielle

Ylitiemme liikennevalokohdassa ruuhkaisen Viikintien ja nousimme kävelytieltä jyrkkää polkua (otin tukea puista) pitkin hiekkatielle, jolta on purettu rata. Yleensä ikiomassa käytössäni olevalla tiellä riitti ruuhkaa eli pyöräilijöitä ja vaunujen työntäjiä koirineen, koska kaikki (ehdottomasti kaikki!) suuntasivat Viikin opetus- ja tutkimustilalle katsomaan, kuinka lehmät loikkivat laitumelle.

Meitä katsojia oli uutisten mukaan satoja ihmisiä paikalla. Viime vuonna katsojia oli Ylen uutisten mukaan 5000. Olisiko aiemmin ollut viileä sää vaikuttanut katsojamääriin?

Näytin ystävälleni viehättävän lammen tilan lähistöllä ja kävelimme peltojen välissä kulkevalle hiekkatielle. Aurinko paistoi ja sää oli lämmin. Paljon perheitä oli jo paikalla. Ruohoa oli vielä aika vähän tarjolla eläimille kylmän kevään vuoksi, mutta pellot näyttivät kuivilta.

Ihailimme muutamia pienemmällä pellolla laiduntavia lehmiä ja kävelimme arboretumiin, jossa valkovuokot kukkivat tiheästi ja pensaissa oli suuret lehdet.

Olen syntynyt äitienpäivänä, joten kevät on mielestäni kaunein vuodenaika ja odotan päivää, jolloin näen jälleen vaaleanvihreitä koivunlehtiä.

Totesimme, ettei valkoinen magnolia kukkinut, joten palasimme koetilan pelloille ja näytin ystävälleni metsälaitumen, jossa vasikat nukkuvat kesällä. Näimme, kuinka lehmät laukkasivat laitumelle ja olimme tyytyväisiä niiden ulkoilukauden alkamisesta ja siitä, että päivä oli aurinkoinen.

Tilalle

Olin iloinen, kun tilan pihalle pääsi, joten kävelimme omakotitalojen välissä kulkevaa tietä perille ja ihailimme talon pihalle kukkivia skilloja. Hiekkatie tilalle on yleensä suljettu jalankulkijoilta ja pyöräilijöiltä. Toisen ystäväni mukaan siksi, että tilalla liikkuneet vierailijat kritisoivat aiemmin mm. traktorien ja muiden työvälineiden ”vaarallista liikkumista” alueella ja heidän lastensa vaarantamista… Harmi, koska aiempina vuosina tilan kiinnostavan pihan kautta pääsi kulkemaan.

Näimme tien varrella muutamia selkeästi kapinallisia valkovuokkoja, jotka kukkivat irrallisina eivätkä ryhmässä.

Pihatto

Ilahduin huomatessani pihattorakennuksen tilalla. Ainoa, mikä pihatoissa epäilyttää, on sarvien nupouttaminen turvallisuussyistä. Nupouttaminen tapahtuu joko polttamalla erityisellä nupoutusraudalla tai sahaamalla. (Wikipedia)

Tähkästä lohikeittoa

Kävimme Tähkä-ravintolassa eli harmaassa rakennuksessa syömässä. Sympaattisessa ruokailupaikassa oli tarjolla kahta erilaista keittoa, joista päädyimme hyvään lohikeittoon.  Palasimme lounaan jälkeen auringonpaisteeseen.

Oikeasti holtitonta ulkoruokintaa tällä viikolla, koska käyn nykyisin hyvin harvoin ulkona syömässä. Bepanthen Eye -silmätippavarastolla on varmaan vaikutusta asiaan eli minulla on vielä tippoja jäljellä.

Tähkästä saa arkisin lounasta. Varmistin keittiöhenkilökunnalta, koska ravintolan sivulla oleva ”Palvelemme Helsingin yliopiston opiskelijoita ja henkilökuntaa sekä heidän vieraitaan” -tieto oli hämännyt minua ajattelemaan, että paikalle voi mennä vain jonkun vieraana. Näin ei onneksi ollut.

Helsingin Meijeriliike Oy

Pienjuustola tekee yliopiston tilan maidoista neljää erilaista juustoa 800 metrin päässä eli Mustialankadulla. Juustomestarina toimii DI Antti Alavuotunki, joka siirtyi toimiston puolelta juustonvalmistukseen.

Yrityksen juustot on nimetty Helsingin kaupunginosien mukaan eli Linnunlaulu- tai Klippan-valkohomejuustot, Jätkäsaari-tilsit ja Alppila-vuoristojuusto.

Jätkäsaari-tilsit on erittäin hyvää ja olen ostanut juustoa Lentävästä Lehmästä Hakaniemen hallista ja Tuula Paalasen juustoliikkeestä Vanhasta kauppahallista. Muita juustoja en ole vielä maistanut.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/insinoorista-tuli-juustontekija/TVgncxuR

Käenrieskoja ja onnenpensaita

Tilan nurmikolla oli käenrieskoja ja Ympäristötalon pihalla kukkivat onnenpensaat.

Aina on toivoa!

Matka sujui hyvin, kun tiputtelin tiuhaan silmätippoja ja join matkan aikana vettä. Kuten monille meille on opetettu lapsuudesta lähtien useita kertoja, niin mikään ei ole tärkeämpää kuin terveys. Kohta, jonka turhan moni unohtaa ollessaan terve. Vedenjuontikin on tietenkin tärkeää, koska munuaiset riemastuvat vedestä.

Aina on onneksi toivoa eli myeloomahoidot kehittyvät koko ajan, allogeeninen kantasolusiirto voi parantaa myelooman ja elämä jatkuu, vaikka saisi erittäin huolestuttavan plasmasolusyöpädiagnoosin.

”Hyväkään muisti ei ole yhtä hyvä kuin hiukkanen mustetta.” (kiinalainen sananlasku)

Tutustutin ystäväni Viikin kirjastoon, josta lainasin useamman kirjan. Harmi, etten muistanut esitellä hänelle viehättävää viherhuonetta.

Pikalainana valitsin psykoterapeutti Maaret Kallion (1977) Lujasti lempeä -teoksen. Avasin kirjan äsken sattumanvaraisesti ja näin tekstin Toivon ylläpitäminen ei tarkoita kivun kieltämistä tai surun salaamista. Jaan kirjailijan käsityksen.

Lainasin The Last Letter from Your Lover -kirjan. Jojo Moyes (1969) on uudempi kirjailijatuttavuus. Hän on syntynyt Lontoossa ja työskennellyt aiemmin toimittajana. Lukemani kirjat ovat olleet taitavasti kirjoitettuja.

Suosittelen hauskoja, kiinnostavia ja ajoittain surullisia irlantilaisen Marian Keyesin (1963) kirjoja. Kirjailijalla on lakitieteen tutkinto Dublinin yliopistosta ja myöhemmin ongelmia alkoholismin ja masennuksen kanssa. Kirjailija kuntoutettiin itsemurhayrityksen jälkeen vierotusklinikalla. Hänen kirjojaan on myyty Wikipedian mukaan 22 miljoonaa kappaletta ja kirjoja on käännetty 32 kielelle. Mm. kirjoittamassaan kirjassa Marian Keyes tunnustaa, ettei ole tyytyväinen itseensä.  Mielestäni tilanne on surullinen, koska kyseessä on erittäin lahjakas kirjoittaja ja kaunis nainen. Tunteet eivät todellakaan ole kiinni menestyksestä tai ulkonäöstä.

Uskon mielialan parantamisessa vahvoihin kalaöljykapseleihin, jotka kohensivat oloa muutamassa viikossa. Mielialalääkkeisiin en ole koskaan turvautunut. Uskoisin, että lukeminen on auttanut minua silloin, kun olen ollut heikossa kunnossa joko fyysisesti tai psyykkisesti, esimerkiksi erojen jälkeen.

Luontaistuotteisiin ei voi turvautua syöpähoitojen aikana. Minulta kiellettiin rutikuivien silmieni kosteuttamisen vuoksi miettimäni kalaöljy maksan käänteishyljinnän aikana. Aina kannattaa varmistaa luontaistuotteiden käyttö hematologiselta poliklinikalta, vaikka syöpä olisi jo parantunut, mutta käänteishyljintä jatkuu.

Aiemman toimittajana työskennelleen irlantilaisen Cathy Kellyn (1966) teoksia on kiinnostavaa lukea. Hän kuvaa naisia erilaisissa elämäntilanteissa ja mukana on tietenkin tarvittava määrä romantiikkaa

Irlantilaisista kirjailijoista ehdotan myös Maeve Binchyn (1939–2012) lukemista. Pieniä irlantilaiskyliä taitavasti ja huumorintajuisesti kuvaava kirjailija kuuluu suosikkeihini. Hänen töitään on myyty 40 miljoonaa kopiota ja kirjoja on käännetty 37 eri kielelle.

Edelliset kirjat ovat tietenkin tuttuja monille teistä, mutta ehkä joku lukija vielä etsii hyvän kirjailijan tuotantoa.

Sokerimyrkytys

Luen ruotsalaisen biokemian tohtorin Ann Fernholmin kirjaa Sokerimyrkytys Totuus sokerin vaikutuksesta kasvuun ja terveyteen. Syötämme lemmikeillemme terveellistä ravintoa, mutta mätämme itseemme – ja lapsiimme – valtavat määrät sokeria. Teksti on erittäin huolestuttavaa luettavaa makeaa rakastavalle lukijalle, ts. minulle.

Lasten riskinä Fernholm mainitsee, että tyypin 1 diabetes tulee usein ennen keliakiaa. ”Useat tutkimukset viittaavat suolistovuotoja aiheuttavien virusinfektioiden ja tyypin 1 diabeteksen välisiin yhteyksiin.”

Ykköstyypin diabetes on Suomessa suhteellisesti yleisempi sairaus kuin missään muualla maailmassa. Tutkijat epäilevät sen johtuvan siitä, että Suomessa esiintyy muita maita vähemmän enterovirusinfektioita. Tämä altistaisi infektioon sairastuneet suomalaislapset enterovirusten diabetesta aiheuttavalle vaikutukselle. (Wikipedia)

Kakkostyypin diabeteksesta puhutaan kansantautina eli riski on suuri etenkin liikkumattomissa makeanmättöpiireissä.

Reippautta ja nokkiksia

Kävimme ruokaostoksilla ja hyvästelin ystäväni, joka käveli reippaasti kotiin. Hän on ilahduttavan hyväkuntoinen ja hoikka fiksujen elintapojensa (kuinka joku voi pitää happamista Granny Smith -omenoista?) ja runsaan kävelyn vuoksi. Minua (anemia-?) väsytti, joten palasin kirjojen kanssa kotiin bussilla, vaikka usein kävelen kyseisen matkan. Saatoin mahdollisesti nukkua myöhemmin nokkaunet.

Roihuvuoden Hanami-juhlaa vietetään su 21.5.2017 klo 12–18

Kirsikkapuita ovat lahjoittaneet Suomessa asuvat japanilaiset ja japanilaiset yritykset. Esitän parhaat kiitokseni heille Helsingin kaunistamisesta!

http://www.roihuvuori.fi/hanami/kirsikkapuistojen-historia/

 

 

 

Töölönlahtea siivoamaan pe 5.5.2017

Anu Pentik, Taidehalli su -14.5.2017

Kävimme keskiviikkona katsomassa Anu Pentikin keramiikkaa Taidehallissa.

Meillä oli useampia suosikkeja eli katosta roikkuvat, kimmeltävistä metallilangoista ja pienistä savikappaleista kootut Haloo missä on se taivas ja Taivas on täällä tänään -työt, hauska ”lintu sininen” ja sadat, moniväriset, metallivartiset unikot Paratiisi-tilassa.

Osa töistä oli myynnissä eli suosittelen suurten ja korkeiden tilojen omistajaa investoimaan taidokkaaseen Hyvän ja pahan tiedon puuhun, joka maksoi mielestäni 35 000 euroa. Puu ja puun juurella olevat hedelmät (viikunat?) sopisivat hyvin koristamaan esimerkiksi suurta seurakuntasalia tai modernia kirkkoa.

Kaupaksi oli jo käynyt useampi unikko ja kulmassa ollut ja kuvassa oleva sininen lintu. Kauniit, kimmeltävät taivaat olivat mielestäni vielä myymättä. Niiden hinta oli muistaakseni 30 000 ja 35 000 euroa. Teokset olivat upeita korkeassa ja kauniissa tilassa. Seinillä oli useampi herkkä, valkoinen enkelinsiipi ja sohvan takana piileskeli valkoinen kaniini. Taivasteokset olisivat näyttäviä jonkin yrityksen korkean aulatilan katossa.

Ihmettelin sitä, kuinka harvoja esineitä oli myyty, koska tekijällä on osaamista ja taitoa. Vielä ehtii ostoksille!

Pidimme erittäin kiinnostavana Posiolla kuvattua videota, joka kuvasi taiteilijaa työskentelemässä ja hänen kotiaan, jota ympäröi kiehtova luonto. Anu Pentik oli käyttänyt töihin 5000 kiloa savea.

Upea ja yllättävän ruuhkainen näyttely, joka kannatti ehdottomasti nähdä.

Corretto Deli & Café

Mietimme lounaspaikkaa ja päädyimme lähellä olevaan Corretto Deli & Café -kahvilaravintolaan. Valitsimme erittäin hyvät pizzat, joissa oli kylmäsavulohta ja tonnikalamajoneesia. (Haa, tonnikalan syöminen onnistuu jo.)

Viihtyisä ruokailupaikka sopii esimerkiksi Taidehalli-kävijöille tai Eduskuntatalon kirjaston asiakkaille.

Jos minä olisin joko Corretto tai StoryVille, niin osoitteeni olisi ehdottomasti viehättävä Aurorankatu eikä Töölönkatu tai Museokatu. Fakta.

Lavrov

Menomatkalla Musiikkitaloon torstaina valot eivät toimineet Hämeentiellä ja ystäväni arvasi heti syyn eli Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin vierailun Suomessa ja kokouksen Haikon kartanossa Porvoossa. Paavalin kirkon kohdalla liikenne pysähtyi ja poliisien saattama autoletka ajoi ripeästi Sturenkadulta Hämeentielle ja bussimatkamme jatkui. Toivottavasti kokous sujui mahdollisimman hyvin.

Digi-HS

Ihmettelen toisinaan, mitä kaikkea minulta jää huomaamatta Helsingin Sanomien digilehdestä.

En ole enää vuosiin lukenut kuolinilmoituksia, jotka aiemmin silmäilin aina paperiversiosta ja etsin aina samana vuonna syntyneitä, kuin minä. Samanikäisten menehtyneiden määrä ikävä kyllä lisääntyy vuosi vuodelta, joten varmaan parempi, että jätän ilmoitukset katsomatta.

Katson hyvin harvoin sarjakuvia, jotka ”piti” ennen tutkia. Fingerpori sanaleikkeineen on onneksi nähtävissä ja monet jutut ovat todella hauskoja.

Urheilu-uutisia luen hyvin vähän. Onneksi (?) kuulen, kuinka naapurissa huudetaan etenkin lätkämatsien jälkeen, joten olen melkein perillä otteluiden etenemisestä.  Pariskunnan miehellä on sporttikanava ja erittäin innokkaita urheilukannustusystäviä. Eikö vaimeaääninen postimerkkeily tai mietteliäs shakki olisi heille huomattavasti hauskempi harrastus?

En koskaan katso tv-ohjelmia Helsingin Sanomista, koska katson melko harvoin tv:tä.

Kuukausiliitteen paperiversiota jostain syystä kaipaan, vaikka voin lukea lehden netistä.

Digilehtien paras puoli on työtason pitäminen tyhjänä eli en pysty keräämään nettisivuista paperipinoja. Onneksi voin haalia lähikaupasta HS Metroja, jottei lehtikasa ole ihan olematon!

Kuolema ja kirkastus, HKO

Kävimme torstaina kuuntelemassa Kuolema ja kirkastus -konsertin kenraaliharjoituksen Musiikkitalossa.

Onnistuin jälleen eksymään salissa eli tarvitsen näköjään paikkakartan hallitsevan saattajan mukaamme… Pitänee kysyä lainaksi Musiikkitalo-labbista (sellainen pitää ehdottomasti olla), joka ohjaa oikealle tai oikeille paikoille. Onneksi löysimme reunapaikkamme ilman avustajalabradorinnoutajaa. Ei, en muistanut katsoa paikkojemme sijaintia etukäteen netistä.

Dima Slobodeniouk (1975), kapellimestari

Valtteri Malmivirta (kenpä tietäis iän, mutta musiikin maisteri 1997), pasuuna

Aleksandr Skrjabin (1872-1915)

Pianopreludit op. 11 jousiorkesterille

Jouni Kaipainen (1956–2015)

Life is… konsertto pasuunalle ja orkesterille

Jousiorkesteriosuus oli hyvä, mutta pidimme kumpikin Kaipaisen innostavasta musiikista. Malmivirran taidokasta soittoa oli ilo seurata.

Väliajalla tutkimme kapellimestarien tahtipuikkoja ja kiertelimme (ts. verryttelimme jalkojamme) aulassa.

Jean Sibelius (1865–1957)

Tuonelan joutsen

Sibelius – The Swan of Tuonela (Tuonelan Joutsen)

https://www.youtube.com/watch?v=DRTJt2kDKJ0

Sibelius oli taiturimainen säveltäjä.

Viimeisenä esityksenä oli Richard Straussin (1864–1949) esitys Kuolema ja kirkastus. Taitava esitys, mutta ainakin minä olin vielä Sibeliuksen musiikin lumoissa.

PS Konsertin aikana supattavat herrat ja rouvat olivat onneksi päässeet monilukuisina paikalle, mutta herttaisena ja hienotunteisena en mainitse heistä yhtään mitään.

Polarbröd, Asema-aukio

Kävelimme rautatieasemaa kohti ja saimme Polarbrödin Vehnäleipänen -pakkaukset eli 325 grammaa Pohjois-Ruotsissa tuulivoimalla leivottua leipää. Kumpikin meistä ehti hetken ihmetellä kovalta tuntuvaa leipää, kunnes huomasimme, että tuote oli ollut pakastettuna. Sama tieto selvisi esitteestä.

Keskusta on kätevä paikka ilmaistuotteiden vastaanottamiseen. Saalista on vuosien varrella kertynyt mm. Rautatientorilta, Asema-aukiolta ja Kampin kauppakeskuksesta.

Niisk, Piccolo Mondo on lopettanut Aleksilla

Harmi, että sympaattinen ravintola on lopettanut. Netin mukaan Piccolo Mondo oli perustettu jo 1991 ja kuului pitkään suosikkipaikkoihini. Kävimme tilalle laitetussa Pizzeria & Spagetteria Morrison’s – lohilounaalla ja oli mukavaa palata tuttuun ja ystävälliseltä vaikuttavaan ravintolaan. Salaatti- ja tapenadenurkkaus (hyvä idea!) oli kadonnut, mutta ruoka-annokseen oli tietenkin lisätty salaattia. Palvelu oli hyvin ystävällistä.

Meillä oli täysin selkeästi onnistunut yhdistelmä kulttuuria ja kummallekin jo toinen viikon kala-annos.

BioDrop MD® Spray kuiville silmille

Luin tiedon kuivasilmäisille sopivasta tyrnipohjaisesta, suljettujen silmien päälle sumutettavasta kosteustipasta ja aion ehdottomasti kokeilla kotimaista tuotetta.

http://www.piiloset.fi/tuote/piiloset-biodrop-md-spray/

• myytävänä ainakin optikkoliikkeissä (apteekeissa en ole huomannut tuotetta)

Olin pässi aiemmassa kirjoituksessani

Pahimman ja täysin turhan kuohunnan kadottua hahmotin paremmin, miksi hematologisiin sairauksiin keskittynyt poliklinikka ohjasi minut – tietenkin – terveyskeskukseen. Asiantuntemusta on enemmän terveyskeskuslääkärillä aiheessa, joka ei liity veritauteihin.

Kadun (toivottavasti) tilapäispässiyttäni ja toivon, että anemiani syy selviää.

Syyllinen! Löysin syyllisen!

”Tutkimus: Maksan geenipoikkeama tekee persoksi makealle

Tanskalaistutkimus löysi 20 prosentilta tutkituista hormonivariantin, jonka takia maksa ei lähetä aivoille viestiä, että makeaa on tullut syötyä jo tarpeeksi.”

Syyllinen makean mättämiseen en olekaan minä, vaan maksa. Ihanaa! Minä olenkin makeasyöppönä vain maksani täydellisen viaton uhri. Niin se on. Ihan totta.

Jotenkin luulen, että lääkärit vastustavat oivallista teoriaani. Hahaa!

http://yle.fi/uuti set/3-9593338

Tutkiminen virtuaalilaseilla

Nerokas keksintö, jolla (mm. tulevat) lääkärit voivat tutustua ihmiskehoon.

https://www.wsj.com/articles/virtual-reality-is-coming-to-medical-imaging-1455592257

Voisipa oikean ihmiskehon tutkia jatkossa noin kätevästi!

Ihonväri – etsi joukosta omasi

http://www.boredpanda.com/skin-tones-pantone-colors-photo-project-humanae-angelica-dass/?utm_source=facebook&utm_medium=link&utm_campaign=BPFacebook

Rauhan Utopia, Gustav Hägglund

Luin suomenruotsalaisen kenraalin Gustav Hägglundin uusimman kirjan Rauhan Utopia (2014). Kirjassaan Hägglund (1938) ottaa kantaa mm. maanpuolustukseen, historiallisiin sotiin, naisten varusmiespalvelukseen ja eri maiden aseistuksiin.

Luin vuosia sitten hänen aiemman teoksensa Leijona ja kyyhky. Kyseisen kirjan perusteella Hägglundin persoonallisuudesta sai kiinnostavan käsityksen ja jälkimmäinen kirja ainakin osittain vahvisti tulkintaani.

Suosittelen kirjojen lukemista.

Ravintola Silvopleen rakennus puretaan 2020

Viehättävän ravintolan tiloihin tehtiin satojen tuhansien remontti muutama vuosi sitten. Muutto on edessä jossain vaiheessa Toinen Linja 7 -osoitteesta, koska kyseinen virastotalo puretaan. Ravintola tarjoaa työtä kuudelle kokille ja 25 työntekijälle.

Toivon, että mm. elävää ravintolaa tarjoava yritys löytää sopivan – ja mielellään valmiiksi remontoidun – toimipaikan lähistöltä.

Hakaniemen kauppahallin remontti alkaa vuonna 2018

Hallin kauppiaiden käyttöön rakennetaan teräsrakenteinen lasihalli. Kojuillekin on onneksi tilaa torilla.

Helsinkikuvia.fi

Miltä sinun Helsinkisi näytti aiemmin?

”Helsinkikuvia.fi -palvelu tarjoaa Helsinki-aiheisia valokuvia Helsingin kaupunginmuseon kokoelmista. Valokuvia voi ladata omalle laitteelleen korkearesoluutioisina eli painokelpoisina tai pienempinä, verkkoon sopivina kuvina.

Kuvat on julkaistu CC BY 4.0 -lisenssillä. Se merkitsee, että kuvia voi käyttää haluamallaan tavalla maksutta, kunhan mainitsee kuvan yhteydessä kuvaajan nimen ja Helsingin kaupunginmuseon. Lisenssi sallii myös kuvien kaupallisen käytön, jos lainsäädäntö ei sitä estä. Esimerkiksi henkilökuvien käyttö markkinoinnissa ja mainonnassa on kielletty ilman kuvassa olevan henkilön suostumusta.”

https://www.helsinkikuvia.fi/

Marimekon kesänäytökset Espan puistossa pe 19.5.201

Marimekko juhlii kesän avausta järjestämällä muotinäytöstapahtuman perjantaina 19.5.2017 Esplanadin puistossa Helsingissä. Näytösajat ovat klo 11.30, 12.30, 16.00 ja 17.30.

Viikin lehmät laitumelle Helsingissä jo lauantaina 6.5.2017

• klo 10 – 13, h-hetki laukkaamiseen ja hyppelyyn on klo 11:30

(Viime viikolla Stadissa.fi -sivulla oli tieto, jonka mukaan päivä on sunnuntai. Olen korjannut muuttuneen päivämäärän aiempaan tekstiin.)

Jokainen meistä haluaa ja ehdottomasti ansaitsee nähdä vauvahippoja

Vaarallisesta maineestaan huolimatta huomattavasti sympaattisempi lemmikki, kuin komodonvaraani, joka söi aiemmin sähkömittarinlukijan, pari naapuria ja reippaan postinkantajan.

http://www.boredpanda.com/cute-baby-hippos/?utm_source=facebook&utm_medium=link&utm_campaign=BPFacebook

Kevättalkoot Töölönlahden siistimiseksi tänään pe 5.5.2017 klo 13–16

Finlandia-talon Café Verandan edessä jaetaan työvälineet ja siivousalueet klo 13 rantojen ja vesistön siistimiseksi. Vielä yli 10 minuuttia aikaa rientää paikalle!

Erittäin hyvä idea, koska osa ihmisistä ei käsitä, miten roskakorit toimivat.

 

 

 

 

Hymyile, olet kuvassa!

Vappuna houkuttelin ystävääni kävelylle, mutta hän meni lapsensa luo brunssille.

Ullanlinnanmäki-välttelijänä lähdin matkaan ja menin tietenkin tuijottamaan sammakko-ojaa, jossa riitti vilskettä aurinkoisena päivänä. Sammakko tuijotti minua vedestä, joten pyysin sitä hymyilemään kuvassa. Mielestäni sammakko hymyili, joten otin kuvan, kiitin kohdetta jatkoin matkaa.

Onneksi perjantain ja vapunaaton lumisateista jo päästiin – ainakin toistaiseksi.

Kävelin seuraavaksi tietä, jolta on purettu rata, oikaisin lehmätilan (täysin virallinen nimi) peltojen poikki lintuja kuunnellen ja suuntasin arboretumiin, jossa kukkivat jo valkovuokot. Laskeuduin oikopolkua alas, mutta puupuiston magnoliassa ei vielä ollut kauniita valkoisia kukkia.

Olen todella iloinen, kun jaksan kulkea arboretumissa, joka kuuluu suosikkeihini lähialueella. Kävelijöiden, pyöräilijöiden ja talvella hiihtäjien suosima metsä on viehättävä, merenranta on kaunis ja linnut livertävät puissa.

Näin joskus kortin, jonka mukaan linnut mekastavat puissa krapulapäivänä. Perinteisen punanenäisen suomalaisvapun viettäjät varmasti tietävät paremmin, pitääkö tieto paikkansa. Yritin jossain vaiheessa käyttää alkoholia, mutta olin niin huono juomaan, että päätin lopettaa.

Toivoisin, että Gardenia-kasvihuoneelle, joka on rakennettu vuonna 2001 ja suljettu 2015, löytyisi käyttöä. Tyhjä rakennus näyttää surulliselta. Muistan, kun kasvihuonetta rakennettiin ja fillaroin paikalle ystäväni kanssa. Suuntavaistottomana minulla ei ollut aavistustakaan siitä, missä olimme, mutta olimme mielestäni todella kaukana keskustasta. Kaukaisuus ei enää haittaa, koska kasvihuone on arboretumin lähellä.

Kävin vappupäivänä paluumatkalla vehnänorasostoksilla kissoille ja onnistuin näkemään kävellessäni ylioppilaslakin jonkun päässä ja myöhemmin bussissa kolme ylioppilaslakkia. Lenkkipolulla ei kenelläkään onneksi ollut hassua lakkia.

Omaani en päähäni laita. Ehkä laittaisin, jos eläisimme vielä Suomi-Filmi esittää -aikaa, jolloin lakki värjättiin soveliaan väriseksi heinäpeltoa varten. En ole koskaan ollut heinätöissä, mutta menisin varmasti nostamaan heinää seipäälle, jos voisi käyttää kauniin lehden- tai tummanvihreää ylioppilaslakkia. Tosin luulen, että lakit värjättiin historian hämärissä punaisiksi. Käytin valkoista lakkia pari kertaa, mutta huumorintajuni ei enää riitä lakin käyttöön. Saattaisin laittaa päähäni jotain, jos minulla olisi ilahduttava tohtorinhattu. Eipä ole enkä ole ajatellut ostaa sopivaa todistusta olemattomasta väitöksestäni netin kautta.

http://hyy.helsinki.fi/fi/ylioppilaskunta/historia/ylioppilasperinteit%C3%A4

Finnish Design Shopista voi tilata ylioppilaslakkipäisen apinan – tai minilakin

Apinan suunnittelijana oli tanskalainen Kay Bojesen (1886–1958).

https://www.finnishdesignshop.fi/sisustus-muut-sisustustuotteet-ylioppilaslakki-pienelle-apinalle-punainen-p-12218.html

Ei ykkös- eikä kakkospostia, vaan oletettavasti kolmospostia

Postia ei enää kuljeteta ykköspostissa eli kaikki posti kulkee yhtä hitaasti eli 1-2 päivässä vuoden 2017 alusta lähtien. Tieto oli mennyt minulta ohi, samoin kuin aikoinaan priority-lappusten liittäminen ykköspostiin. Merkillistä huolimattomuutta, koska lähetän aika usein kortteja etenkin vanhemmille sukulaisille. Eipä niillä sinisillä priority-lapuilla ollut usein mitään virkaa, koska posti kulki ihan yhtä hitaasti kummalla tavalla tahansa ainakin tietyille alueille.

Kirje 50 grammaa (myös postikortti) 1,30 euroa. Ikimerkit onneksi kelpaavat ikuisesti. Herttaista!

Kirjailija, dramaturgi Outi Nyytäjä (1935–2017) on kuollut

Surullista, koska hän oli erittäin lahjakas. Hän kirjoitti kiinnostavia kirjoja, mm. Maailman laidalta ja Heinäpaali roihuaa, joissa hän kuvasi pariskunnan elämää Bretagnessa Ranskassa.

Nutellan valmistaja käyttää 25 prosenttia maailman hasselpähkinöistä

Osapuilleen joka toisessa leivontareseptissä mainitaan Nutella-pähkinäsuklaalevite, joka ei kuulu suosikkeihini.

Kurkin Wikipediasta lisätietoja Nutellasta ja löysin tiedon, jonka mukaan valmistaja Ferrero käyttää neljänneksen maailman hasselpähkinöistä.

Kannatan kuitenkin Ferrero Rocher -suklaata, jota myytiin Englannissa jo vuonna 1985. Tuote on näköjään tullut markkinoille vuonna 1982. Ooh, pidän Wikipediasta, josta löytyy noin tärkeä tieto.

Minä pidin rouheisemmasta Nötte-pähkinätahnasta, jota myytiin 70-luvulla. Minulla on hyvä muisti näissä äärettömän tärkeissä asioissa.

Mikä aiheuttaa myelooman

http://www.mpeurope.org/about-myeloma/what-causes-myeloma-2/

• ikä, sukupuoli, rotu (yleisin iäkkäillä afrikkalaisilla miehillä, harvinainen aasialaisilla)
• perheen historia (kaksinkertainen riski, jos vanhemmalla, sisaruksella tai lapsella on myelooma)
• ylipaino

(tämän hematologit kiistivät, mutta olin suklaasyöppönä näköjään osa-aikasyyllinen sairauteeni)

• myrkyllinen kemikaali tai säteily
• autoimmuunisairaudet, esimerkiksi reuma ja MS-tauti (keskushermoston pesäkekovettumatauti)
• infektiot, esimerkiksi hepatiitti, HIV ja herpesvirus HHV-8, joka aiheuttaa etenkin Aids-potilaille Kaposin sarkoomaa

https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/10626142

Kasvoja arkipäivän esineissä

http://www.boredpanda.com/pareidolia-faces-everyday-objects/?utm_source=facebook&utm_medium=link&utm_campaign=BPFacebook

• pidin etenkin kalliota kiipeävästä kaktuksesta (12), laukusta (23) ja lumisesta autosta (25)
• slovakialainen ”hirviö”, jota piti hetken nolosti miettiä, on hauska (33), samoin simpukka (49)
• laiskana katsoin vain osan huvittavista tai mahdollisesti vähemmän huvittavista sivuista

Kanapekoni

Säälin fiksuja possuja, luovuin sianlihasta ja suurta murhetta tuntien pekonista. Olen jo jonkin aikaa etsinyt kanapekonia kaupoista. Tänään löysin paketin Oulunkylästä, katsoin tuotetta, totesin vähemmän kohteliaasti ja toivon mukaan äänettömästi ”yäk” ja jätin tuotteen hyllyyn. Eipä näyttänyt houkuttelevalta. Pekoniton elämä jatkuu, niisk.

Armas

Toivon mukaan -sanoista tuli mieleen pikkuinen ja söpö poika, jota lapsen äiti kutsui Armas-nimellä. Armas oli aiemmin minulla lupsakka 30-luvulla syntynyt setämies, mutta mielestäni nimi sopi pienelle suloiselle pojalle kuin nenä päähän.

R-kioski – ja HSL-kilpailu -4.5.2017

”R-kioskit kampanjoivat nyt yhteistyössä HSL:n kanssa pitkien kausien lataamisen puolesta. R-kioskeissa on käynnissä kuittikilpailu matkakortin lataajille. Kun asiakas lataa HSL-matkakortin R-kioskilla, hän saa kuittiinsa koodin, jolla pääsee osallistumaan kilpailuun. Joka viikko yksi kilpailuun osallistuva voi voittaa loppuvuoden HSL-matkat. Kampanja jatkuu 20.4.2017 saakka.” (HSL) Eipäs, vaan torstaihin 4.5.2017 saakka.

https://www.r-kioski.fi/HSL/

Yli 2350 lukijaa tähän mennessä

Olen hyvin tyytyväinen. Kiitos lukijoille!

Kattarshian-kissasivulla on kaunis vaalea emokissa ja viisi söpöä oranssia pentua (mitenkään en jankuta sivusta, ehei)

http://nutiminn.is/kattarshians/

Toivotan mahdollisimman lämmintä toukokuuta.