Kaapelitehdas, ooppera ja blogisteja

Isä työskenteli pitkään esimiestehtävissä Kaapelitehtaalla, joten tehdasalue tuli lapsena tutuksi joulujuhlien aikaan. Esiintymässä olivat aina yksipyöräisillä polkupyörillä ajavat isä ja poika, joiden ”joku ja poika” -taiteilijanimeä en enää muista.

Ohjelma oli aina kiehtovaa suuressa salissa.

Matka junalla ja bussilla juhlapaikalle oli pitkä. Jonain vuonna punainen tekokuidusta tehty juhlamekko kutitti ihoani, sukkahousut olivat inhottavat, mutta mustat kiiltonahkakengät olivat ihanan kiiltävät, joten tilaisuus oli sinäkin vuonna onnistunut.

Kaapelitehtaalle on rakennettu mm. asuntoja:

https://www.etuovi.com/koti/blogi/kaapelitehdas-lapsiperheen-toimiva-kaksikerroksinen-koti/

Äidin työpaikka oli Saviolla ja lasten pikkujouluissa esitettiin aina Tom & Jerry -piirroselokuvia ja lopuksi saimme mukaan karkkipussit, joissa oli mm. Fazerin parhaita. Toscat ja pähkinäkarkit olivat suosikkejani, samoin rapupaperiin ja viuhkapaperiin pakatut karamellit. Valikoima on muuttunut, joten klassikon suosijoille tyrkytetään nykyisin suppeampaa valikoimaa.

Jos minulla olisi lapsenlapsia, niin tarjoaisin heille Pihlajanmarjakarkkeja. Olen kuullut, että niin pitää tehdä.

Ala-asteella koulussa sai joulujuhlassa paperisen karkkipussin, jossa oli piparkakku, lakritsipatukka ja Fazerin parhaita. Ehdottomasti parempi vaihtoehto, kuin tylsä Cooperin testi, jolla lapsia kiusattiin jo silloin – tosin ei jouluna.

The Magic Spinach Leaf

Meillä on liput Taikahuiluun ja odotan jo innolla oopperailtaa. Tarina on tietenkin tuttu jo lapsuudesta, mutta oopperan esitystapa kiehtoo.

”Animaatiota ja eläviä laulajia yhdistävä huikean hauska toteutus on saanut ylistävät arviot kaikkialla. Berliinin Komische Operin tuotannossa Taikahuilu etenee mielikuvituksellisesti mykkäelokuvan kultakauden hengessä. Laulajien ja elokuvan tarkasti ajoitettu yhteistoiminta tuo näyttämölle Taikahuilun loputtoman rikkaan fantasiamaailman.”

”Tuttu tarina Paminaa etsivästä Taminosta, Papagenaa haikailevasta Papagenosta ja valon ja pimeyden kamppailusta ovat entisellään, samoin Mozartin iki-ihana musiikki. Ja nyt Taikahuilun tarina etenee vielä entistä tiiviimmin, sillä puheosuuksien paikalla on elävää animaatiota ja tekstiä.”

http://oopperabaletti.fi/stage24/taikahuilu-juoni-minuutissa/

Yön kuningattaren aaria

Kommenteissa on hupaisa The Magic Spinach Leaf -herja.

https://www.youtube.com/watch?v=pZcaf9GfyWs

Pukeuduin nuorempana tummanvihreään asuun, vedin isän uusioperheen luona käydessäni puseron savupiippukauluksen kasvojeni yli ja lisäsin kankaan eteen silmälasit huvittaakseni lapsosia. Käytin itsestäni nimeä Kostajapinaatti. Olen aina ollut hyvin asiallinen, hillitty ja korrektisti toimiva ihminen.

Kuten olen aiemminkin maininnut, niin sopraanot saavat aina laulaa kappaleissa parhaan osuuden, johon en alttona pystyisi edes keittiötikkailla seisomalla.

Uutiskirje

Oopperabaletin uutiskirje kannattaa tilata, niin saa ostettua edullisempia lippuja. Saimme ostettua paikkamme 55 eurolla joko permannolle tai ensimmäiselle parvelle. Hyvä diili!

Maraton

Näin videon Antarktiksen maratonissa, joka juostiin 25 pakkasasteessa. Voittajana oli tanskalainen mies ja naisten sarjan voitti amerikkalaisnainen. Tanskalaismies oli pettynyt juostuaan maratonin, koska hän olisi halunnut jatkaa juoksemista.

Lajin harrastajille vinkkejä maratoneista, joita voi juosta maailmalla:

https://yle.fi/ylex/uutiset/mount_everest_ja_seitseman_muuta_erikoista_paikkaa_joissa_jarjestetaan_maratonkilpailuja/3-8358928

KIRJOJA

Kävelin eilen kirjastoon leudossa säässä, kävin tervehtimässä laitumella olevaa, takkiin puettua (pukeutunutta?) hevosta, joka innostui nähdessään mustavalkoisen cockerspanielin ja ravasin paikalle tuijottamaan koiraa, koiran omistajaa ja minua, joka kävelin paikalle.

Jatkoin matkaa, mutta palasin vielä laitumen luo, koska kävelytiellä oli niin paljon vettä, että jouduin vaihtamaan reittiä. Hevonen tuli jälleen tuijottamaan minua, ravasi laitumella ja palasi taas luokseni. Kerroin hevoselle, että olen menossa kirjastoon, joten minun pitää jatkaa matkaa. Onneksi hevonen selvästi ymmärsi minua.

Epäreilua laittaa vain yksi hevonen ikävystymään laitumelle. Pitää laittaa monta, niin niillä on hirnuntaseuraa.

Nuoren naisen opas

Lainasin uteliaana Alexa Dagmarin kirjan Nuoren naisen opas (2016), koska näin aiemmin tiedon palkitun bloginpitäjän kirjoittamasta teoksesta. Hänen suosittua blogiaan en ole lukenut.

Hänellä on hyvin kirjoitettua tekstiä ja ystävällinen suhtautuminen sekä itseensä että lukijoihin.

En tiennyt, että tenceliä tehdään eukalyptuksesta. En tiennyt sitäkään, ettei Zara käytä rahaa markkinointiin, vaan vaatteiden kaikki käyttäjät ovat ostaneet tuotteet. Kiinnostavaa informaatiota.

Toivon, että kirjassa annetut vaate- ja meikkivinkit on annettu mielin vilpittömin eivätkä mainostarkoituksessa. En ainakaan nähnyt huomautusta jälkimmäisestä.

Vaateliikkeistä hän mainitsee mm. H&M Trendin & other stories -yrityksen.

Lentäjienkin suosimalta Yr.no-sivulta kannattaa katsoa ennen matkaa tiedot säästä.

Irtoripset hän liimaa silmiinsä DUO-liimalla ennen juhlia. En ole irtoripsien ystävä, mutta joka ajalla on tietenkin trendinsä. Nyt on meneillään monilla (usein nuorilla) naisilla irtoripsitrendi, kuten 70-luvulla. Silloin oli myös partakausi, miesten nykyinen suosikki.

(Työkaveri laittoi minulle vuosia sitten tekokynnet firman juhliin ja kynnet lakattiin sinisellä lakalla, jossa oli hopeakimalteita. Tullessani aamuyöllä kotiin minulla oli vain seitsemän kynttä jäljellä. Loput kynnet löytyivät seuraavana päivänä työkaverin mustasta t-paidasta, jonka hän oli riisunut juhlien jälkeen ja jättänyt työpaikalle. Minä tanssin hänen kanssaan jossain vaiheessa iltaa, mutta ihmettelen edelleen, miksi tekokynteni jäivät kiinni hänen paitaansa. Mitään epäilyttävää en todellakaan myönnä, koska olen ja olin kunnon ihminen.)

Alexa Dagmarin kirjassa on ruokaohjeita, treenivinkkejä kiireiselle, tietoa sisustuksesta ja juhlista, kukista (opin, että kukkiin kannattaa leikata tuoreet imupinnat joka toinen päivä), rakkaudesta, yrittäjyydestä (muista ALV!), ystävyydestä ja SOME-etiketistä.

Mielestäni paras neuvo kirjassa: älä kadehdi. Jokaisella ihmisellä on murheita ja ongelmia.

Vinkki työnhakuun: hae harjoitteluun kiinnostavaan työpaikkaan.

Karita Sainio, Hyvin eletty (2017)

Useimmat kirjan kuvat on ottanut Ida Hanhiniemi.

Nappasin pikalainana mukaan kestävästä elämäntavasta kertovan kirjan. Teoksessa on kirjoituksia luonnonkosmetiikasta, vastuullisesta vaatekaapista, eettisestä keittiöstä ja hyvän fiiliksen kodista.

”Karita Sainio on vastuullisuuteen erikoistuneen PR-toimisto Sugar Helsingin perustaja ja työskentelee eettisten brandien varassa.”

Kosmetiikan ainesosat (International Nomenclature of Cosmetic ingredients)

Lataa puhelimeen suomalainen CosmEthics, jonka avulla voit lukea tuotteen viivakoodin ja selvittää inci-listan turvallisuuden.

Tanskassa varoitus odottaville äideille

Tanskassa odottavia äitejä varoitetaan kosmetiikasta, koska kemikaalien sisältämät hormonihäiritsijät voivat vaikuttaa poikalapsen lisääntymiskykyyn.

  • mielestäni hyytävää luettavaa

PPD

”Suurimmasta osasta kestohiusvärejä löytyvä PPD imeytyy ihon läpi verenkiertoon.”

  • ei ihme, että etenkin hematologit varoittavat verisyöpäpotilaita hiusväreistä (oma lisäys)

Animalian kosmetiikkalistasta eläinkokeettomat kosmetiikkamerkit

animalia.fi/kosmetiikkalista

Reilu kauppa

Shea- eli karitevoi kannattaa ostaa kyläyhteisöjen naisten valmistamana eikä teollisesti tuotettuna.

Suositeltua luettavaa

mm.

Aidosti kaunis (2015), Katja Kokko

Marjoja ja maskaraa (2011), Noora Shingler

  • Kemikaalicocktail-blogin kirjoittaja

365 days with Ida

ida365.fi

Vastuullinen vaatekaappi

Suosi vaatelainaamoja ja kirpputoreja jne.

Mielestäni tärkeä neuvo: pese ostamasi vaatteet, niin vältyt myrkyiltä.

Kirjassa on lista eettisiä vaatteita myyvistä kaupoista

  1. kieloclothing.com
  • tuotteet on tehty ”rauhansilkistä” (peace silk), jossa silkkiperhosta ei keitetä hengiltä

mekkomania.fi, joka myy vintage-tuotteita

Eettinen keittiö

Tärkeimpiä vinkkejä: älä heitä ruokaa hukkaan

  • suurimpana hävikkinä vihannekset ja juurekset, etenkin sinkkunaisilla

(minä suosittelen pakasteita)

”Merkittävin ympäristörasite tuotteen koko elinkaaressa voi kuitenkin syntyä siitä, jos tuote haetaan kaupasta omaan kotiin autolla.”

Mielenkiintoinen kirja, joka kannattaa lukea. Ainoa, mitä kritisoin, on maininta tietystä tuotteesta, jonka tuoksut sopivat tuoksuyliherkille. En jaa käsitystä, koska tuoksuyliherkkyyttä on hyvin monenlaista. Tuttu reagoi tuoksuun, joka on minulle neutraali ja minä kärsin tuoksusta, jota joku toinen tuoksuyliherkkä pitää lähes olemattomana.

Naapurissani asuu hajuvesiosastolla työskennellyt, joka kertoi tuoksuyliherkkien päätyvän lähes poikkeuksetta voimakkaimpiin tuoksuihin. Hassu ajatus.

Minä pidän monista sitrustuoksuista ja ruususta, vaikka en ole pitkään aikaan käyttänyt hajuvesiä. Oman hajuveden kehittäminen sisaren kanssa ei lapsena onnistunut mummin ja ukin omakotitalon pihalla, vaikka sulloimme ruusun terälehtiä ja vettä hajuvesipulloon. Outoa sinänsä.

Kirjassa on listattu kiinnostavaa luettavaa ja ostospaikkoja, hyviä haastatteluja ja kosmetiikkasuositteluja.

Vanelja-blogin kirjoittajan Virpi Mikkosen Instagram on hyvin suosittu. Hän perusti blogin, jossa kirjoitetaan maidottomuudesta, sokerittomuudesta ja gluteenittomuudesta ja sai viiden kuukauden jälkeen niin valtavasti seuraajia, että hän luuli, että tili on ryövätty tai ohjelmassa on jokin bugi. Hän sai kymmeniätuhansia seuraajia hetkessä. Mukavaa, että hän on menestynyt.

 

Oatly-roisto

Roskienhämmästelijänä kummastelin kadulle heitettyä pientä Oatly-kauramaitopurkkia. Jostain syystä kuvittelin, että kasvisruokia suosivat osaavat käyttää roskakoreja.

Erehdyin.

Hyvät vanhemmat ja opettajat: olisitteko kilttejä ja kertaisitteko lastenne kanssa, miten roskiksia käytetään. Asia tuntuu olevan epäselvä monille aikuisillekin, mutta lasten kohdalla on mielestäni vielä toivoa.

Satavuotias Suomi voisi olla siisti.

Kaunis Pieni Joulu (2013), Anne Nieminen ja Nina Linnovaara

Jouluaskartelusta kertova viehättävä kirja on suositun Kaunis pieni elämä -blogin kirjoittajalta Anne Niemiseltä. Hänen blogiaan luetaan kuukausittain yli 200 000 kertaa. Ilahduttava luku. Nina Linnovaara, blogin lukija, ehdotti blogin kirjoittajalle joulukirjaa, jossa vinkkejä ja kuvia täydentäisivät jouluaiheiset tekstit.

Pidin etenkin Jäisestä havukranssista, kauniista Piparikylästä ja Kipsisistä koristeista.

Kaunis kirja, joka kannattaa lukea.

Päädyin sattumalta lainaamaan useamman bloginkirjoittajan kirjan ja luin kirjat peräkanaa palattuani kirjastosta ja aloittelin O-teosta.

Blogien lukeminen vähäistä

Luen niin paljon kirjoja, että blogien lukeminen jää vähäiseksi, samoin Instagramin tutkiminen. Sinänsä harmi, että taitavasti kirjoitettu teksti ja kauniit kuvat kiinnostavat minua.

Mainitsemani kirjat luettuani minun pitää käydä kurkkaamassa edellisten kirjoittajien tekstejä ja lisätä aktiivisuuttani Instagramissa.

O (2017), Miki Liukkonen (s. 1989)

Kiehtova kirja, joka jokaisen pitäisi mielestäni lukea.

Luin taitavaa, vaihtelevaa, hämmästyttävää, ihmeellistä ja muuttuvaa kirjoitusta. En ole koskaan saanut itseäni pakotettua lukemaan Alastalon salissa -kirjaa, jota kriitikot kilvan kehuvat. Pitänee lukea, kun Liukkosen teosta verrataan arvosteluissa kyseiseen teokseen.

Lukekaa soljuvaa ja sujuvaa tekstiä Miki Liukkosen mielessä olevasta ihmeellisestä maailmasta.

Juhani Karila, HS 11.4.2017

Miki Liukkosen, 27, romaani infoähkystä on yksi vuosikymmenen tärkeimmistä romaaneista

https://www.hs.fi/paivanlehti/11042017/art-2000005165343.html

Joululahjoituksille hyviä kohteita

Kunnon ihminen laittaisi kaikki liikenevät rahat saastuneen Itämeren suojeluun. Voisi kuvitella, että kaikki merta saastuttavat maat (esimerkiksi Puola) maksaisivat aiheuttamistaan tuhoista. Voihan sitä kuvitella kaikenlaista.

https://www.puhdasmeri.fi/

Ronald McDonald -talo, jossa majoitetaan sairaalassa hoidettavien lasten perheitä.

http://rml.fi/miten-voit-auttaa/lahjoita/

Kiitos, jos pystyt auttamaan.

Suomen satavuotispäivä 6.12.2017

Kymmenet kuuluisat kohteet valaistaan Suomen kunniaksi sinivalkoisin värein – listalla muun muassa Niagaran putoukset ja Globen-areena

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005468037.html

Ilahduttavaa, että itsenäistä Suomea muistetaan jopa Australiassa, jossa kannattaa käydä. Suosittelen Sydneytä, mutta monista luotettavista lähteistä olen lukenut Melbournen upeudesta:

https://australiaan.wordpress.com/

Ilahduttava kirjoitus:

”Papukaijojen ja kakadujen äänet pitävät yleensä täällä äänimaailmaa hallussaan, ja muitakin lintuja on runsaasti. Purossa uiskentelee todistetusti platypuksia, vaikka päivisin niiden näkeminen onkin harvinaista.”

Haluan ehdottomasti nähdä vesinokkaeläinpuron.

Lämpöasteita

Helsingissä sataa vettä ja myöhemmin voi sataa lunta. Sää on harmaa ja lämpöasteita on neljä. Nykyinen sää muistuttaa aikoja Britanniassa, jonka lämpötilat olivat miellyttävämpiä ja jossa oli mukavaa asua.

Kävin koirien kanssa kävelyllä Windsorin metsässä, jonka puut myrsky myöhemmin kaatoi. Kieltäydyn uskomasta kyseiseen uutiseen, vaan vaellan mielessäni kyseisissä metsissä naapurin koiralauman kanssa syysauringon lämmittäessä, valtavien vaahteranrunkojen ja oranssien lehtien ympäröimänä.

Kuvan otin tiistaina 21. marraskuuta, jolloin aurinko paistoi ja lunta oli aivan liikaa.

Joulun lähestyessä Stockmann Herkun flash mob 20.12.2014

https://www.youtube.com/watch?v=TrCPxaTXeAU

Rakastan italialaista oopperaa, joten olisinpa ollut paikalla!

Influenssarokote

Kävelin eilen terveysasemalle ja kävin ottamassa influenssarokotteen.

Ensin ns. mainostan helsinkiläisiä rokotuspisteitä ja seuraavaksi varaan itselleni ajan terveydenhoitajalle… Halusin välttää yskijät, joita rokotteita antaneen hoitajan mukaan ei ollut paikalla ainakaan lähimmässä keskitetyssä rokotuspisteessä. Oikeasti yskijöitä on aina paikalla. Kaikkialla. Jokaisessa bussissa on vähintään kaksi. Minä kuuluin aiemmin heihin.

Yski nenäliinaan, jonka heität roskiin tai kyynärvarteesi. Älä koskaan kämmeneesi, josta bakteerit leviävät kaikille pinnoille ja voivat tappaa jonkun heikkokuntoisen.

Länsimetrossa oli avajaispäivänä ihmeellistä, kun pinnat olivat tahrattomia ja siistejä, koska Mr. T. Örky ja Ms. S. Ottaaja eivät olleet vielä roskanneet kaikkia alueita.

Yksinkertainen vinkki: roskat laitetaan roskakoriin eikä heitetä lattialle, kuten mitä ilmeisimmin kotona. Mielestäni melko erikoinen sisustusratkaisu, mutta jokainen tavallaan – omassa kodissaan.

Tikkulapsi

Edellisessä kirjoituksessani pikkulapsesta oli tullut tikkulapsi eikä oikoluku herjannut.

Toisaalta tikkulapsi vaikuttaa esimerkillisen hoikalta etenkin Suomessa, jossa BMI huitelee meillä monilla liian korkealla.

Vältä toinen syöpä

Naureskelimme joskus toisen myeloomapotilaan kanssa sitä, että enää ei tarvitse pelätä ensimmäistä syöpää. Karua huumoria, mutta juttu huvitti meitä kumpaakin.

  • käytä aurinkovoiteita
  • suojaa itsesi auringossa
  • älä mene solariumiin
  • syö terveellisesti ja monipuolisesti
  • ole normaalipainoinen
  • liiku säännöllisesti (kävele, pyöräile, ui, nouse portaita jne.)
  • vahvista lihaksiasi voimaharjoittelulla
  • nuku riittävästi
  • älä tupakoi
  • käytä hyvin kohtuullisesti alkoholia
  • mieti hiusvärien käyttöä
  • ole tekemisessä mukavien ihmisten kanssa

Viimeinen on ehdottomasti tärkein neuvo.

Tunsin surua ja kiukkua, kun luin potilaasta, jonka kaikki ystävät olivat hylänneet. Hänen tuttujaan olivat vain syöpäpalstalla kirjoittavat ihmiset, joita hän ei ole koskaan tavannut.

Muistutan jälleen kerran kaikkia lukijoita siitä, että KUKA tahansa voi sairastua – myös sinä. Pidä yhteyttä ystävääsi, joka on sairastunut.

Hänkin välittää sinusta.

 

 

Suru etenee vaiheittain

Omaan tautisuuteen ehti tottua vuosien aikana. Kivuliaisuus ja kankeus harmittivat ja oli ikävää olla suurten kortisoniannosten vuoksi heikossa (possu-) kunnossa ja kaatua turvalleen tämän tästä, mutta kaikkeen tottuu.

”Mitään en miettinyt, kun turvalleni kaaduin.”  Edellinen oli uudehko suomalainen sananlasku. Hehee.

Läheisten tilanne on paljon vaikeampi, koska ei ole mukana tilanteessa. Joutuu sivusta seuraamaan, kun tärkeä ihminen kärsii. Minua suruani auttoi eilen, kun kuuntelin aivan liian monta kertaa Narvan marssia ja menin uupuneena nukkumaan aamuyöllä.

Nukuin pitkään eli heräsin tänään ”syntymäpäivänäni” eli kellonaika täsmäsi päivään ja kuukauteen, joten olin tyytyväinen. Kyllä, minulla on halvat huvit.

Kävelin kauppaan ja jalkojeni juuresta ponkaisi kävelytiellä rusakko, joka viiletti vauhdilla eteenpäin. Vastaan kävellyt pikkulapsi totesi iloisena äidilleen PUPU! ja taputti käsiään. Minullakin oli outo hinku taputtaa käsiäni, mutta en taputtanut.

Ohitin päiväkodin, jonka aidan nurkassa oli pieni kurahaalareihin pukeutunut poika, joka söi metalliverkkoa. Harmillinen harrastus pakkaspäivinä, mutta nyt oli onneksi lauhaa. Tervehdin häntä, jotta verkonsyönti loppuisi ainakin hetkeksi ja onnistuin pienimuotoisessa projektissani.

Lisää lääkkeitä

Kävin apteekissa ja ostin Cotrim Forten estämään keuhkokuumetta, koska aiempi pakkaus oli tyhjä. Jos olisin käynyt eilen, niin olisin saanut kaksi pakkausta eli vähemmän laskuja ensi vuodelle. Nyt sain vain yhden ja seuraavan pakkauksen ostopäivä on 1.1.2018.

Suomennos: ostakaa ajoissa lääkkeenne, jotta maksatte edes hieman vähemmän lukemattomista pakkauksista.

70 sirkkaa

Maistoin kaupassa esittelyssä ollutta sirkkaleipää, joka ei mielestäni maistunut sirkalta. Tosin vaikea sanoa, maistuiko, koska en tietääkseni ole koskaan syönyt sirkkoja.

Kärpäsiä olen useita, esimerkiksi pyöräillessäni ja kärpänen on pahaa.

Tutkin ottamaani leipäpalaa ja esittelijä kiiruhti kertomaan, etten näe sirkkoja, koska ne ovat jauheena. En minä sirkkoja etsinyt, vaan katsoin leivässä olevia jyviä. Yhdessä leivässä on 70 sirkkaa ja tuotteessa sirkkoja on (vain) kolme prosenttia mm. proteiinia lisäämässä. Utelin, käykö kauppa? Konsulentin mukaan kauppa käy kuin siimaa ja pakkaukset myydään loppuun päivän aikana. En ollut leivänhakureissulla, joten en tehnyt sirkkaproteiinikauppoja.

Etsin seuraavaksi kissoille vehnänorasruukkua (saapuvat lähikauppaan ma, ke ja pe) ja minua suretti läheisen kuolema. En halunnut surra kaupassa, joten pakotin itseni rauhoittumaan. Välillä kaikki on hyvin, mutta suru tulee ajoittain. Hautajaisiin on vielä pitkä aika.

Kassalla oli ennen minua tyylikäs parimetrinen naishenkilö, joka ei lisännyt kapulaa. Lisäsin kaksi eli ennen ostoksiani ja niiden jälkeen. Hillitön vääryys ja aivan käsittämättömän raskas tuplatyö, koska kapula pitää ehdottomasti lisätä omien ostosten jälkeen. Fakta. Toisaalta pitkillä ihmisillä on tutkimusten mukaan monenlaisia etuja ja parempi palkka, kuin lyhyemmillä. Ehkä edut pätevät myös kapuloiden kanssa eli niitä ei tarvitse käyttää kaupassa? Mistäpä tuota tietää.

Kapulamiekkailu

Pistäydyin eilen kaupassa kuntosalin jälkeen ja laitoin kaksi ostostani hihnalle. Edessäni ollut naishenkilö huitaisi ostokseni kapulalla sivummalle. Ilmeisesti olin hänen reviirillään, koska hän käyttäytyi niin aggressiivisesti. Otin ostokseni ja siirryin tyhjälle kassalle, koska minulla ei ole energiaa tai innostusta kaupassa tappelemiseen.

Mielessäni tosin näin meidät miekkailemassa kapuloilla, mutta en toteuttanut hupaisaa inspiraatiotani.

Capperi, Oulunkylä

Kävimme perjantaina lounaalla Capperi-pizzeriassa Oulunkylässä. Olin kuullut kehuja napolilaisia pizzoja myyvästä paikasta, joten suuntasimme testaamaan ruokaa.

Pizzat (10 euron pekoni-calzone -lounaspizza, jonka päällä oli tuoretta rucolaa ja listalta valitsemani Margherita, joka maksoi 10,50 euroa) olivat hyviä, mutta hehkuttamisen jätän muille.

Paikka oli viihtyisä, palvelu oli ystävällistä ja vastapäätä sai katsella Oulunkylän kaunista vanhaa kirkkoa. Pizzojen odottamiseen meni oma aikansa, koska menimme paikalle suuren seurueen jälkeen.

Hyvä Terveys 13/2017

Lehdessä on Viisas voimamies -juttu Lihastohtori-blogin kirjoittajasta, tutkija Juha Hulmista. Hän korostaa, että kaikkien kannattaisi kasvattaa lihaksia, sillä ne ehkäisevät sairauksia.

”Sairauksista, kuten syövästä toipuminen on todennäköisempää niillä, joilla on lihakset turvanaan.”

Kahvakuula

Minä suosittelen kahvakuulaa, jolla voi vahvistaa lihaksia kotona. Salilla käyminen jäi vuosiksi sairastuttuani, joten tilasin kahdeksan kilon kahvakuulan ennen allogeenista kantasolusiirtoa. Huvittavana puolena oli, etten jaksanut nostaa koko kuulaa, koska olin mm. anemian vuoksi surkeassa kunnossa.

Tarinan opetus (aina pitää olla tarinan opetus) on, että kannattaa tilata kevyempi kahvakuula.

60 minuuttia

Jo tunti kohtuullista liikuntaa viikossa voi riittää estämään masennusta, iästä riippumatta, kertoo laaja 11 vuoden tutkimus.

New South Walesin yliopisto (Hyvä Terveys -lehti)

Olen vuosien mittaan suositellut liikuntaa ”lääkkeenä” useammalle masentuneelle, jotka ovat katsoneet minuun inhoten. He näkevät ratkaisuna psyykelääkityksen, eivät tutkimusten mukaan toimivaa liikuntaa. Eri keinot tietenkin auttavat eri ihmisiä.

Omalla kohdallani liikunta toimi, kun olin täysin musertunut eron jälkeen. Raahasin itseni niskasta ulos kävelylle, pakottauduin menemään kuntosalille ja syömään terveellisemmin, söin vahvoja kalaöljykapseleita ja voin yllättävän nopeasti huomattavasti paremmin.

Miehiä on maailma täynnä, joten ei yhden huonon suhteen vuoksi kannata omaa elämäänsä pilata.

Äidin rintasyöpädiagnoosin jälkeen/When mom is diagnosed with breastcancer

https://vimeo.com/152878806

Tanskalaislapset kertovat äitiensä sairastumisesta, omasta elämästään ja toipumisesta. Tekstitys on englanniksi.

Kiitos hyvän vimeon jakamisesta, Emma (SSp).

Lapset ovat näköjään yhtä ”mukavia”, kuin turhan monen syöpäpotilaan hylänneet aikuiset. Koulukaverit totesivat pienelle pojalle, että ”syöpää sarastava äitisi kuolee kohta”. Jos (olematon) lapseni sanoisi jotain tuollaista, niin älypuhelin olisi takavarikossa vähintään vuoden loppuun ja lapsen viikkorahat lahjoittaisin syöpäjärjestölle.

Miten löytää unelmien työ?

How to Get a Job You Love?, John Lees (2017-2018 edition)

Kuusi neuvoa fiksumpaan työnhakuun (käänsin englannista)

Mieti oma tarinasi ja osaamisesi. Jos sinä et tiedä, niin miten työnantaja tietäisi?

Listaa saavutuksesi onnistuneista projekteista, koulutuksista jne. ja kerro, mitä olet saavuttanut.

Keskity yrityksiin, joista olet oikeasti kiinnostunut.

Mieti ongelmat CV:ssä ja selitä syyt työkatkoksissa (huom. syöpää ei tarvitse mainita)

  • minä mainitsen, koska olen ollut niin pitkään sairauslomalla

Pyydä jotain toista lukemaan ansioluettelosi ja valmistaudu haastatteluihin.

Etsi uutta työtä monilla eri tavoilla, mm. rekrytointikonsulttien ja keskusteluryhmien avulla ja tee lyhytaikaisia projekteja, jotta tutustut paremmin alaan jne.

YOUTUBE-löytöjä

Miten löydät työn, jota rakastat?

  1. Leikkaa työpaikkailmoituksia ja kehystä kiinnostavat sanat, esim. luova.
  2. Piirrä hymyilevä naama ja myrtynyt naama paperille ja lisää kumpaankin viisi kohtaa, esimerkiksi hyvä esimies jne.

https://www.youtube.com/watch?v=udboCkuWyP8

Elämän tarkoitus viidessä minuutissa

How to know your life purpose in 5 minutes | Adam Leipzig | TEDxMalibu

Kuka sinä olet?

Mitä teet?

Ketä varten työskentelet?

Mitä he haluavat sinulta?

Mikä muuttuu tekemäsi työn avulla?

  • vain kaksi kohtaa liittyy sinuun, mutta KOLME liittyy muihin ihmisiin

Muihin ihmisiin keskittyminen on tärkeää.

https://www.youtube.com/watch?v=vVsXO9brK7M

Salmiakkiroska

Näin viikonloppuna jotain ihmeellistä eli maahan heitetyn salmiakkiaskin.

Ensimmäisen salmiakkiroskan, jonka olen nähnyt näiden vuosien aikana, jolloin olen lähes päivittäin nostanut maasta roskia roskakoreihin.

Huonosti, huonosti ovat asiat, jos jo salmiakinsyöjätkin sikailevat.

 

Kela-palaute

Sain Kelasta kirjeen, jossa ilmoitettiin, että Ikervis-korvaukseni on HYLÄTTY, koska minulla ei ole Sjögrenin syndroomaa silmissäni.

Ei ole, ei.

”Sjögrenin oireyhtymä kuuluu autoimmuunitauteihin, joissa immuunisolut kehittävät virheellisesti vasta-aineita omaa kudosta vastaan. Tässä tapauksessa kohteena ovat ulkoeritteiset rauhaset. Syytä sairauteen ei tunneta, mutta koska potilaat ovat pääasiassa naisia, on epäilty sukupuolihormoneilla olevan osuutta. Periytyvillä tekijöillä on jonkin verran vaikutusta, sillä eräät HLA-kudostyypit ovat ominaisia sairastuneille. Oireyhtymä voi kehittyä itsenäisenä (primaarisena) tautina tai liittyä muihin reumaattisiin autoimmuunitauteihin, erityisesti nivelreumaan ja SLE-tautiin (sekundaarinen Sjögrenin oireyhtymä). Noin kolmannekselle nivelreumaa sairastavista kehittyy myös Sjögrenin oireyhtymä.”

”Sjögrenin oireyhtymä tunnistetaan tyypillisistä limakalvojen kuivumisoireista. Perustutkimuksena on kyynelten erityksen mittaaminen Schirmerin testillä. Siinä tutkitaan alaluomen taakse taivutetun imupaperiliuskan kostumisnopeus.”

”Keinokyyneleet ja haihtumiselta suojaavat lasit auttavat silmien kosteuttamisessa. Huoneilma ei saisi olla liian kuivaa. Kyyneltiehyet voidaan tukkia väliaikaisesti pienillä tulpilla tai pysyvästi leikkaamalla, jolloin pienikin kyynelten eritys riittää pitämään silmät kosteina.” (Reumaliitto)

Korvausta ei ole pyydetty

Ihmettelin saamaani kirjettä, koska kukaan ei ole pyytänyt minulle lisäkorvausta Ikervis-silmätipoista.

Silmieni kosteus on mitattu Schirmerin testillä ja minulla on silmissäni pysyvät keinotulpat. Kosteutta ei ole eivätkä keinotulpat auta. Minulla on toisenlainen syy silmien kuivumiseen, kuin Sjögrenin syndrooma eli vaikein mahdollinen elinsiirto, jonka aiheuttama käänteishyljintä kuivatti silmät.

Mistä ihmeestä on kysymys?

Soitin hematologiselle poliklinikalle ja jätin soittopyynnön hematologille. Soitin silmäsairaalaan ja jätin soittopyynnön silmälääkärille. Jonotuksen vuoksi toivon usein, että voisin asioida poliklinikkojen kanssa sähköpostilla tai chatissa.

Soitin silmäsairaalan sihteerin neuvosta kirjeessä olleeseen Kelan puhelinnumeroon, mutta en jaksanut jonottaa – ja maksaa jonotuksesta – maailman tappiin, joten päätin puhelun – ja jatkoin ihmettelemistä.

Protopic-voide

Näin valon (I’ve seen the light) ja luin hematologin Kelaan lähettämän kirjeen Protopic-takrolimuusivoiteesta, joka oli tulkittu Ikervis-viestiksi.

Joudun käyttämään Protopicia, koska silmänympäristöni ärtyvät silmiini jatkuvasti syytämistäni silmätipoista. Olisi kieltämättä kätevää, jos jokin laite sumuttaisi säännöllisesti kosteutta silmiin, kuten autoissa sumutetaan nestettä tuulilasiin.

Soitin hemapolille ja peruin soittopyyntöni.

Soitin silmäsairaalaan ja peruin soittopyyntöni.

Hieman myöhemmin silmälääkäri soitti minulle, koska peruutusta ei vielä ehditty naputella tietokoneelle. Selitin hänelle, miksi peruin pyynnön ja juttelimme Ikervis-tipoista. Hän oli ennen soittoa selvittänyt, että Kelan tekemän päätöksen mukaan Ikerviksestä saa suuremman korvauksen vain, jos sairastaa Sjögreenin syndroomaa ja kärsii silmätulehduksesta. Näytteen ottaa silmistä reumatologi.

Vastaus

Juttelimme siitä, että minun kannattaa lähettää Kelaan vastaus saamastani kirjeestä ja selittää, että hematologin kirje on ymmärretty väärin.

Ikervis-viestejä Kelaan

Pyydän samassa viestissä että oikeus parempaan korvaukseen tulisi myös meille, joille allogeeninen kantasolusiirto on aiheuttanut silmiin vaikean, kroonisen käänteishyljinnän. Silmälääkärin ehdottama erittäin hyvä idea, jota suosittelen muillekin teille, joiden rutikuivia silmiä hoidetaan allosiirron jälkeen Ikerviksellä.

Vaikuttamalla päättäjiin potilaat voivat mahdollisesti saada aikaan muutoksia

Toivottavasti Ikervis korvataan jatkossa paremmin myös meille vaikeasta käänteishyljinnästä kärsiville.

Piristävää luettavaa

Tittamari Marttinen                  Nainen, joka söi napoleonin Arjen ilojen ylistys (2015)

 

Treenaavan hiiren kuvasin Emmassa Tapiolassa.

 

Isi, oo säkin kumisaapas!

10000 askelta

”Terveen aikuisen suositellaan ottavan 10000 askelta päivässä. Se, kuinka pitkän matkan 10000 askeleella kuljet, riippuu askeleen pituudesta.

Keskimääräinen askelpituus voidaan laskea kävelijän pituuden perusteella näin:

Naiset: 0,413 x pituus

Miehet: 0,415 x pituus”

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/voi_hyvin/terveys/montako_kilometria_on_10000_askelta

(Kodin Kuvalehti)

Minun pitäisi kävellä noin 6,5 kilometriä päivässä. Autottomana kävelen tietenkin päivittäin, mutta en riittävästi. Pitää ehdottomasti lisätä kävelyä ja palauttaa askelmittari käyttöön. Kännykkäversiota en kuitenkaan valitse, koska Samsung vetelee viimeisiään.

Sairaanhoitajat kävelevät pitkiä matkoja työpäiviensä aikana, joten hämmästyin Ylen teettämästä tutkimuksesta, jossa kävelymatka oli hoitajalla vähäinen. Syynä oli tietenkin työnkuva.

Maanviljelijä loisti kävelymatkoillaan (84 km/viikko) hoitaessaan tilaansa. Maanviljely on reipasta ja kunnioitettavaa työtä ja kuntokin nousee työtä tehdessä. Mielestäni heillä pitäisi olla enemmän lepopäiviä, koska harva meistä tekee yhtä paljon töitä, kuin esimerkiksi karjatilalliset.

https://yle.fi/uutiset/3-7267085

Käyn satunnaisesti Lidlissä ja pidän yrityksen Liedellä-julkaisusta, jonka voi tietenkin lukea myös yrityksen nettisivulta. Luin, että Kampin Lidlin myymäläpäällikölle kertyi 13,7 kävelykilometrejä kuuden tunnin aikana. Luen kyseisen lehden mielelläni paperiversiona, samoin kuin Metro-lehden, jonka voi kätevästi selata bussissa lyhyessä ajassa. Syynä paperiversioiden suosimiseen on mainitsemani ikivanha Samsung, jota pitää ladata turhan usein.

Niskajumppaa

Bussipysäkillä on toisinaan hupaisaa seurata busseissa olevia ihmisiä. Aika monet kasvattavat itselleen (melkein kortisoni-) kyttyrää niskaan selaamalla jatkuvasti älypuhelinta.

Kannattaa teettää ainakin lapsilla ja nuorilla niskajumppaa ja syöttää heille D-vitamiinia ja kalkkia, muuten tulevaisuus on täynnä kyyryssä kulkevia ihmisiä. Tuntuu surulliselta nähdä osteoporoosin vaurioittamia vanhuksia, jotka nojaavat selkä kaaressa rollaattoreihinsa.

Liikunta on tärkeää kaikille, joten omakin niska kannattaa oikaista kiinnostavien nettiuutisten ääreltä ja lähteä ulos viipottamaan raikkaaseen talvisäähän.

Pirkka

Aiemmin suosin Pirkka-lehteä, jota en ole ikuisuuksiin saanut, koska ovessani on mainoskielto. Mainoskieltoa noudattavat kaikki muut, paitsi parin pitserian mainostenjakajat. En ole vieläkään kiinnittänyt oveeni turkinkielistä pitsamainoskieltoa, jonka ystävällinen työkaveri minulle kirjoitti.

Pirkka ilmestyy edelleen ja nettiversiossa on hyvältä vaikuttava ja mm. vegaaneille sopivan linssibolognesen ohje

https://issuu.com/ruokakesko/docs/pirkka_1117

Vegaaninen pinaattikeittokin vaikuttaa hyvältä, vaikka kuulun kala- ja karkinsyöjä-lahkoon. Lehden halvakakkua pitää ehdottomasti kokeilla.

Näin joskus mietteen siitä, voiko kasvissyöjä syödä viinereitä. Luettuani vastaukset ymmärsin paremmin, miksi kaikki kasvissyöjät eivät ole varvunhoikkia. Minunkin mielestäni kasvissyöntiin kuuluu viineri.

Päätän aina ruokalehtiä luettuani ryhtyä hyväksi kokiksi. Toistaiseksi näin ei ole tapahtunut, mutta eihän sitä koskaan tiedä, miten käy tulevaisuudessa.

Kuponkiuutiset

Ehdoton suosikkijulkaisuni oli historian hämärissä Kuponkiuutiset, jossa myytiin hilpeitä tuotteita.

En koskaan tilannut muovisia pitsipöytäliinoja, söpöiltä vauvoilta näyttäviä nukkeja tai posliinilautasia, joihin oli painettu tonttuja tai neliapiloita enkä edes laihdutuspillereitä, joiden avulla laihtui vähintään yhdeksän kiloa neljässä päivässä. Ooh!

Joku katala tutki kyseisiä pillereitä, jotka olivat lähinnä ruokasoodaa. Ällistyttävän hyvä bisnes, joka ei välttämättä tuonut asiakkaiden toivomia tuloksia.

Pakastusrasiat, joissa oli kullanvärinen kansi, jäivät ostamatta. Samoin kuuluisa Aromipesä, jossa kokattiin kätevästi 12 tunnin aikana lautasellinen kaurapuuroa – tai mitä lie. Mökille olisi voinut ostaa Pesupallon, jossa pyykit sai pestyä kätevästi kammesta veivaamalla.

Olisi ehdottomasti pitänyt säästää nippu lehtiä, niin ne huvittaisivat minua edelleen.

Seurasin aiemmin MasterChef Australiaa, mutta tänä vuonna katsominen on unohtunut. Päätin joka jakson jälkeen hankkia painekattilan ja sous vide -sirkulaattorin, vaikka minulla ei ole mitään hinkua kokata kummallakaan. Kummallisia mielitekoja, joista tietenkin syytän kyseistä kokkausohjelmaa.

Suolasta huurteinen tuikku -askarteluvinkki

https://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/tee_itse/kasvata_suolasta_huurteinen_tuikku

Kuivattuja sieniä netistä

Jos olet yhtä hyvä sienientunnistaja, kuin minä eli tunnistat

  1. kantarellin
  2. nätin punainen kärpässienen, jota ei pidä syödä

ja epäröit metsässä kulkemista eksymisen, heikkouden, rosvojen ja/tai susien vuoksi, niin ehdotan nettitilausta.

Aitoluonto.fi-sivulla myydään mm. sieniä, pakuria, mahlaa, hilloja, hunajaa jne. Olen pari kertaa tilannut sivulta kuivattuja tatteja.

http://www.aitoluonto.fi/myy–osta/

Ruokaasuomesta.fi -sivulla Kokemäellä toimiva Anttilan tila myy suppilovahveroita:

https://ruokaasuomesta.fi/search/products?utf8=%E2%9C%93&q=suppilovahvero

Suomalaisia sieniä sisältäviä lasipurkkeja näin myynnissä Aleksin Stockmannilla, mutta en tehnyt kauppoja. Riemastuin lasiversioista, koska luulin, että sieniä saa vain tuoreina, säilyketölkeissä tai sekasieniversioina.

I’m Gouda (Frasier-siteeraus)

Googlasin pippurigoudaa ja päädyin hollantilaiselle juustosivulle. Sivulta saa ostettua mm. saksanpähkinägoudaa, jota olen useampana vuonna turhaan metsästänyt Hakaniemen hallin Lentävästä lehmästä. Vuosia sitten onnistuin ostamaan kyseistä juustoa.

Lahjaksi voi ostaa mm. kokonaisia juustoja tai siirappivohveleita.

Oivallinen joulukorivinkki kaikille goudattomille ja siirappivohvelittomille!

https://www.goudajuustoashop.com/

Tämäkään ei ollut maksettu mainos, koska pippurigoudaa ei sivuilla myyty, mikä on tietenkin harmillista.

Alzheimer-potilaiden omaisille tiedoksi

Dementiaonlineshop.com -sivulta voi tilata muistipotilaalle lahjaksi esimerkiksi tarjouksessa olevan Kalenterikellon, josta muistisairautta poteva näkee kellonajan, viikonpäivän, meneillään olevan päivän ja kuukauden. Kello näkyy hyvin pimeässä ja maksaa 124 euroa.

Huom. kannattaa tilata yrityksen sähköposti, niin tuotteista saa parempia tarjouksia.

Suosikkikellossani kerrottaisiin myös siitä, onko aamu, päivä, ilta vai yö, joten Muistuttava vuorokausikalenteri on mielestäni parempi, vaikka kalliimpi, ratkaisu. Tarjoushintana on 298 euroa (norm. 448) ja toimitus on ilmainen. Mielestäni hurja hinta, mutta kello helpottaa varmasti useamman muistisairaan elämää.

Muistisairaiden elämä on hankalaa, koska sairas ei enää pysty tekemään omia ostoksiaan. Onneksi isäpuolen tytär huolehtii isästään tuomalla hänelle mm. paitoja, sukkia jne. Minä kiikutan isäpuolelle perinteisen korpputuliaisen lisäksi mm. hammasharjoja ja -tahnaa eli päivisin tarvittavia tuotteita. Kotihoito tilaa hänelle tuotteita, mutta tarvitaan useampi ihminen varmistamaan, että kaikkea tarvittavaa on riittävästi.

Helsinki-viha

Ajoittain törmää nettikeskusteluissa Helsinki-vihaan tai -inhoon, joita pidän hämmästyttävinä, mutta kiinnostavina. En ole koskaan tullut ajatelleeksi, että minun pitäisi inhota jonkin alueen asukkaita vain heidän sijaintinsa vuoksi. Pitänee kehittää kyseistä ajattelutapaa ja tuntea ankaraa kaunaa esimerkiksi vaasalaisia kohtaan.

Työkaveri joskus ihmetteli, miksi hän on Helsingissä asuvien mielestä kotoisin maalta, kun hän on kasvanut Mikkelissä. Toisaalta joidenkin mielestä maaseutu alkaa heti Kehä kolmoselta, joten eivätköhän he lue vantaalaisetkin eli aiemmin Helsingin maalaiskuntaa edustaneet maalaisiksi, omasta todennäköisesti kaukaisesta kotiseudustaan huolimatta.

Kalevauva.fi – Vantaa

https://www.youtube.com/watch?v=wqk-XFPgRtk

Ehdoton suosikkini Jyväskylä-versiossa on huuhaa-humanismi, jota ehdottomasti suosin, Semmarit ja etenkin nuorten suosimat Fjällräven-reput.

Kalevauva.fi – Jyväskylä

https://www.youtube.com/watch?v=HsCXvMRTVVk

Helsinkiläiskommentit ovat mielestäni hauskoja, koska valtaosa Helsingissä asuvista on kotoisin ns. maalta. Minäkin. Aika harvalla asukkaalla on takanaan useampi sukupolvi helsinkiläisiä.

Onko sillä oikeasti yhtään mitään väliä, missä asuu, jos viihtyy kyseisellä alueella?

Väärä ajoitus

Teen monet asiat väärään aikaan.

Olin hyvä oppilas, mutta lukiossa opiskelu ei kiinnostanut enkä kirjoittanut papereita, joita minulta odotettiin. Olisi ehdottomasti pitänyt, niin voisin työskennellä aloilla, joihin vaaditaan tietty tutkinto.

Onkohan nykyisinkin vielä paljon opiskelijoita, joiden yliopistotutkinto on viittä vaille valmis? Joitain vuosia sitten opiskelijoita tuettiin valmistumaan, koska aika moni teki vaativia töitä, vaikka lopputyö uupui.

En seurustellut varusmiehen kanssa. Näin 52-vuotiaana on todellakin liian myöhäistä, vaikka arvostan nättejä nuoria miehiä.

Minulla on edelleen vääränlainen käsitys parisuhteesta, koska kuvittelen, että pariskunnat ovat onnellisia keskenään, uskollisia toisilleen, kunnioittavat ja arvostavat toisiaan, huolehtivat parhaalla tavalla yhteisistä lapsista ja haluavat kestävän parisuhteen. Uskon toisaalta myös Joulupukkiin.

Lähdin maailmanympärimatkalle ennen käteviä kamerakännyköitä ja keveitä läppäreitä. En raahannut mukanani silloisia läppäreitä, jotka painoivat todella paljon ja kuvat otin kameralla, jota Stockan myyjä suositteli.

Lähetin matkalla sähköposteja, jotka käyttämäni Hotmail-sähköposti ”ystävällisesti” poisti antaakseen asiakkailleen lisää säilytystilaa enkä voinut koota viesteistäni lehtijuttua. Toisaalta jo muinaiset kreikkalaiset matkustivat eikä heillä ollut läppäreitä tai kamerakännyköitä eli ns. syytökseni väärästä ajasta on pöhkö, mutta SILTI.

En kirjoittanut työkseni, vaan työskentelin numeroiden parissa tehden hyvin pitkälti rutiinitöitä. Muuttuvat tilanteet ja vaihtelu ovat minulle hyvin tärkeitä asioita, joten toivon, että seuraavassa työssäni pystyn työskentelemään vaihtuvien tilanteiden parissa.

Toisaalta:

  • paranin aivoaneurysmasta taitavan leikkauksen avulla enkä vammautunut tai kuollut
  • paranin myeloomasta allogeenisen kantasolusiirron avulla
  • pystyin käymään lähiomaisten luona hyvin heikossa kunnossa
  • pystyn kävelemään pitkiä matkoja, kantamaan, nousemaan portaita, käymään kuntosalilla, tapaamaan ystäviäni, käymään taidenäyttelyissä, museoissa, oopperassa ja konserteissa
  • pystyn edelleen lukemaan, vaikka aivoaneurysma leikattiin vasemman silmän takaa
  • en ole aiempaa (paljoa) höperömpi, paitsi hivenen eli keski-iän vuoksi (yhyy)

Ts. turha narista, koska monet asiat ovat erittäin, erittäin hyvin ja olen tyytyväinen elämääni. Uskon, että se tautihetteikkö, jonka läpi minua on raahattu vuosien aikana, on tehnyt minusta paremman ja kärsivällisemmän työntekijän.

LOL, älä ragee!

Aiempi ystävä luuli aikoinaan, että hänen lastensa käyttämä LOL tarkoitti lots of love eli paljon rakkautta. LOL eli hehee!

Rageeminen (eli raivostuminen) on mielestäni hupaisa sana. Rage-inglishii.

Harmi, ettei niinkua enää käytetä, koska surkuhupaisa niinqu kuului suosikkeihini.

Genitaalien viljelylle olen allerginen vuodesta toiseen ja ihmettelen, millaisissa perheissä sanan käyttäjät ovat kasvaneet. Olen kuullut, että olen väärässä ja kyseessä on täysin tavanomainen sana.

Ei muuten ole.

In Finland We Have This Thing Called Liikennesäännöt

Ystävällisesti totean, että ajoteillä kävellään vasenta reunaa, kävelyteillä oikeaa reunaa tai kävelijöiden puolella. Pyöräteillä ei kävellä eikä kävelyteillä ajeta pyörällä.

Siteeraan aiempaa kollegaa ja lisään: tämä selvä? Minä kiitän.

Otan tietenkin vastaan eriäviä mielipiteitä.

Keskustelu bussissa isänpäivänä

Pikkutyttö ilmoitti useita kertoja matkan aikana isälleen, että isäkin voi olla kumisaapas. Isän vastauksesta ei selvinnyt, kokiko hän itsensä kumisaappaaksi, mutta hän suhtautui hyväntuulisesti pienen ja hihittävän tyttärensä useita kertoja esittämään ehdotukseen.

Pidän ilahduttavana sitä, että myös isät huolehtivat nykyisin lapsistaan.

 

Josse kulkee!

Eilispäivän uutinen: länsimetro kulkee

Onneksi toiminta käynnistyi ennakoituna aikana ja budjettikin piti todella, todella hyvin.

Lähdin lauantaina 18.11.2017 yhden jälkeen metromatkalle Espooseen. Työllä ja tuskalla muistin, että ensin valitaan seutu ja ok ja vasta sen jälkeen näytetään oma, Helsinki-alueelle ostettu kortti. Matkakortin huitaisee automaatin eteen automaattisesti, joten seutumatkailu on haasteellista.

Kävin Tapiolassa modernin taiteen museossa Emmassa ja kiersin ensin Espoon kaupunginmuseon vaikuttavan näyttelyn Särkynyt elämä – Espoo sisällissodassa.

Surullista lukea, kuinka lapset lähtivät taistelemaan seuraten vanhempiensa vakaumusta.

http://www.kulttuuriespoo.fi/fi/event/11234-sarkynyt-elama-espoo-sisallissodassa

Kiersin Tuhat tarinaa Espoosta -näyttelyn ja opin, että ensimmäiset asukkaat muuttivat Espooseen 10 000 vuotta sitten. Korkeasta iästäni huolimatta en muista kyseisiä aikoja.

Nousin yläkertaan ja tutustuin modernin taiteen näyttelyyn Saastamoisen säätiön taidekokoelmasta (jopa minä pidin muutamasta työstä), ihailin ulkona olevaa keltaista Ufoa, kävin Heli Rekulan Linnuntietä -näyttelyssä, katselin Sarah Morrisin töitä ja ihastuin Bryk & Wirkkalan katseluvarastoon, jota suosittelen. Ernst Mether-Borgströmin (1917–1996) näyttely oli värikäs ja toi mieleeni kauan sitten näkemäni Pompidou-keskuksen Pariisissa.

PS Tarjoudun rakentamaan pohjoismetron. Aikataulu ja budjetti vastaavat Jossen eli länsimetron tilannetta pienin, kevyin korotuksin.

Tonttuovi

Sain lapsuudenystävältä ilahduttavan kuvan hänen tekemästään kauniista tonttuovesta.

Kiitos, T!

Ehdotan, että teet joulubisneksenä liudan ovia ja kauppaat niitä nykyisen liiketoimintasi yhteydessä niille, joilla ei ole vastaavia taiteellisia kykyjä. Menekki on taattu.

Aurinko! Meteori!

Tärkeä uutinen: aurinko paistoi perjantaina Helsingissä useamman tunnin.

Lapissa oli meteori valaissut torstaina 16.11. taivaan ja pudonnut ilmeisesti Inarinjärven lähelle.

https://yle.fi/uutiset/3-9937149

Konserttiliput

Kävin maksamassa konserttiliput Musiikkitalossa. Helppo käynti, koska ensimmäinen asiakas osti lippunsa, toinen asiakas poistui paikalta ja sain tehtyä kaupat.

Narikkamaksu iltakonserttiin on kaksi euroa/asiakas

Vinkki: kannattaa pukeutua matkalle lämpimästi (esim. neljät raappahousut ja kolme paksua villapaitaa Pikku-Heidi -tyyliin) ja jättää päällysvaatteet kotiin, jotta saa äärettömän käytännöllisesti säästettyä kahden euron narikkakulut esimerkiksi marras- tai joulukuun mahdollisissa pakkasissa.

Jonain päivänä minulle selviää, miltä raappahousut näyttävät.

Toinen koti

Minusta tuntuu aina, että menen kotiin, kun käyn Musiikkitalossa. Vastaava tunne on mm. Ateneumissa, Designmuseossa, monissa kirjastoissa, tutulla kuntosalilla, Kööpenhaminassa ja Lontoossa.

Paikat ovat niin tuttuja, että niihin on mukavaa mennä.

Hurmaavat helmet, Päivälehden museo ke-su 15.–26.11.2017

Kävin katsomassa Helsingin Sanomain Säätiön näyttelyn teoksia, vaikka teemme uuden käynnin ensi viikolla. Pidin Edelfeltin maalauksista ja Maria Wiikin viehättävästä työstä, mutta Helena Schjerfbeckin Suru (1919) järkytti minua. Menettäminen on tuskallista.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005447591.html

Hautajaiskuva

Kävin ”nyt kuolet tai vammaudut” -aivoaneurysmadiagnoosin saatuani valokuvaajalla, koska halusin hautajaiskuvan. Inhoan kuvattavana olemista, mutta onneksi kuvaaja sai minut rentoutumaan ja otti onnistuneita kuvia.

Onneksi hautajaiskuva jäi käyttämättä, koska aivoaneurysmaleikkaus onnistui ja paranin myöhemmin allogeenisen kantasolusiirron avulla myeloomasta.

Päätin käydä uudelleen samalla kuvaajalla, etsin nettisivun ja huomasin, että kuvaamo oli suljettu vakavan sairauden vuoksi. Toivon, että valokuvaaja voi mahdollisimman hyvin ja toipuu sairaudestaan.

Paluu töihin, Suomen Syöpäpotilaat

Onneksi Suomen Syöpäpotilaiden ryhmässä on pari valokuvaajaa kamerakammoisia varten, joten saan ensi kerralla uuden kuvan ansioluetteloon.

Keskustelimme torstaina työnhakukurssilla Kumous-työnhakuvalmennuksesta, josta innostuimme ja tutkimme toistemme ansioluetteloita (omani olen tehnyt ”vain” 15 vuotta sitten ja myöhemmin hieman viilannut, köh…) ja kommentoimme niitä.

Tiivistäminen kannattaa.

Kurssilla olevilla oli erittäin mielenkiintoisia taustoja ja osaamisia, joten heidän tietojaan oli kiinnostavaa lukea.

Suomen Syöpäpotilaiden oppaiden söpöt sudet kuvasin istumassa neuvotteluhuoneen sohvalla.

Asiasta viidenteen: olisi mielenkiintoista työskennellä yrityksessä, jossa on kävely- eikä paikallaan kököttämis -palavereita.

Salilla

Kävin perjantaina kuntosalilla ja tein tunnin ohjelman. Soutaminen tuntuu tepsivän lapaluiden välisiin lihaksiin. Onneksi fysioterapeutti ehdotti lajia.

Jalkaprässi jäi tekemättä, koska vanhempi rouva istui lukemassa jalkaprässilaitteessa. Historian hämärissä salilta katosivat naistenlehdet, mutta mikäpä estäisi ottamasta omaa kirjaa mukaan! Jalkaprässilaitteessa saa jalat nostettua kätevästi koholle, joten on rentouttava lukuasento.

Kävelin juoksumatolla ja katselin brittien sisustusohjelmaa, joten en kärsinyt jalkaprässittömyydestä.

Pupu

Suuntasin viime viikolla Hämeentien uuteen Pupu-kahvilaan salaattiostoksille. Käynti jäi, koska innokas valokuvaaja leiriytyi liikkeen ulkopuolelle ja otti lukemattomia kuvia. Halusin salaattia, mutta en kuvattavaksi.

Menen Pupuun joku toinen kerta, esimerkiksi avajaispäivinä torstaina ja perjantaina 23.–24. marraskuuta 2017.

”Hämeentiellä on tarjolla maisteluversioita herkullisista salaateistamme á 5 euroa. Salaattien ostajalle on luvassa viiden euron arvoinen lahjakortti seuraavaa Pupu-visiittiä varten.” (Pupu, Hämeentie 36)

Haluan ehdottomasti testata Yammy-lohisalaatin.

Potilas- tai vierasmajoitus sairaaloissa

Kannattaa varmistaa sihteeriltä tai hoitajilta, onko sairaalan lähellä tarjolla majoitusta. Potilaita ja vieraita varten voi olla huoneistoja tai hotelleja, joista voi varata edullisemmin huoneen.

Katalaa

Turhan monen syöpäpotilaan hylkäävät ystävät.

Ethän tee niin – sinäkin voit sairastua ja tarvitset läheisiltäsi tukea ja kannustusta.

KIRJAT

Lihastohtori (2015)

Lainasin ja luin liikuntatieteiden tohtori Juha Hulmin Lihastohtori-kirjan. En ole riittävän perehtynyt voimaharjoitteluun, joten jarisarasvuolin/-vuotelin (ts. selasin) kirjan ja muutama juttu jäi mieleen.

Ärtyneet silmät ja sipuli

Välttäkää sipulia, niin silmänne voivat paremmin. Kirvely ja vuoto loppuvat. (Hulmin kommentti)

Nivelterveys

Mm. kurkumiini, inkivääri, MSM ja ruusunmarjakonsentraatti voivat auttaa.

Ks. Examine.com ja Joint Health

D-vitamiini

”Liika on liikaa D-vitamiinissakin eli älä liioittele, ellet sitten halua lisätä ennenaikaisen kuoleman riskiä.”

Vapaaksi! Luo itse oma elämäsi, Anne Karilahti (2014)

Valmennusyritys Valmentamon perustajan ja toimitusjohtajan vinkkejä mm. itsensä hyväksymiseen, tuntemiseen, unelmiinsa uskomiseen jne.

Ei minun kirjani, mutta jollekin voi olla apua vinkeistä.

Voiko se olla totta? Skeptisiä näkökulmia nykymenoon (2017)

FT, kirjailija ja vapaa tiedetoimittaja Tiina Raevaaran toimittama kirja.

Alkusanat: kun tietoa on tarjolla valtavasti, houkuttelevaksi muodostuu tietämättömyys.

Raimo Puustinen kirjoittaa Mistä puhumme, kun puhumme vaihtoehtohoidoista Tietoisku: sairauksia hoidetaan uskolla ja toivolla.

Vesa Linja-ahon tietoisku: Mistä teknisen terveyshumpuukin tunnistaa?

Teokseen on haastateltu mm. psykiatrian ja oikeuspsykiatrian erikoislääkäriä, lääketieteen tohtoria ja psykoterapeuttia Hannu Lauermaa, joka kritisoi mm. NLP:tä skitsofreenikkojen hoidossa.

”Palveluntarjoajan virallisen ammattipätevyyden voi tarkistaa Valviran JulkiTerhikki -palvelusta (julkiterhikki.valvira.fi), josta nimellä hakien löytyvät pätevyydet ja mahdolliset ammatinharjoituksen rajoitukset.”

(Lauerma)

Suosittelen kirjaa kaikille, joita kiinnostaa höpsismin vastustaminen.

V. A. Koskenniemi Kevätilta Quartier Latinissa (1912)

Viehättävä kirja oululaisesta runoilijalta, sanomalehtitoimittajalta, kirjallisuustieteen professorilta ja akateemikolta Veikko Antero Koskenniemeltä (1885–1962), joka sanoitti Finlandian.

”Keväästä voi sanoa, mitä faaraon kerrotaan sanoneen kirjoistaan: sielun lääke.”

(V. A. Koskenniemi)

Jaan sekä Koskenniemen että faaraon käsityksen.

Kumous

Viime viikon torstaina 9.11.2017 Kumous-verkkokurssin perustanut VTM Minna Rantama antoi Suomen Syöpäpotilaiden Paluu töihin -ryhmälle erittäin hyviä vinkkejä työnhausta. Kiitos kiinnostavasta tilaisuudesta!

Sovimme, että hänen esittämänsä ja mielestämme erittäin hyvä materiaali on tarkoitettu vain meidän käyttöömme.

(Minua huvitti lupauksemme jälkeen ikivanha vitsi, jossa toimittaja oli seuraamassa papin puhetta kirkossa. Pappi pyysi tilaisuuden jälkeen, ettei toimittaja julkaise vitsejä, koska hän aikoo kertoa samat jutut myöhemmin muissa tilaisuuksissa. Ote lehdessä olleesta jutusta: ”Pappi kertoi useita vitsejä, joita emme voi toistaa lehdessä.”)

Kannattaa tutustua Kumouksen sivulla oleviin ilmaisiin oppaisiin ja lukea yrittäjästä ja hänen sisältökumppanistaan, FM Anna-Maria Leograndesta.

https://kumous.com/

Tarvetyöpaikka

Varmistin Minna Rantamalta, voinko mainita hänen käyttämänsä erittäin fiksun sanayhdistelmän eli tarvetyöpaikan eikä piilotyöpaikan. Sain luvan ja hän ystävällisesti välitti minulle linkin:

https://kumous.com/blog/513478/piilotyopaikoista-puhumisen

”Tarvetyöpaikka (vanha “piilotyöpaikka”): työpaikka, jossa tarve uuden henkilön palkkaamisesta on jo ajatuksen tasolla itämässä, mutta asialle ei ole vielä ehditty tehdä mitään, tehtävänkuva ei ole vielä muotoutunut ilmoitukseksi tai työpaikassa pohditaan löytyisikö uusi työkaveri ilman työlästä hakemusvyöryä.” (Kumous)

Kurssin hinta 64 euroa

Kurssin sisältö on käytössäsi vuoden ajan ensimmäisestä kirjauksesta.

Työnhakijat tai -vaihtajat voivat liittyä Kumouksen nettiryhmään useampia kertoja vuoden aikana. Lokakuun lopussa päättyi edellinen ilmoittautuminen ja vuodenvaihteessa on uusien asiakkaiden mahdollisuus liittyä ryhmään.

Oma LinkedIn-lisäys

Sain useita uusia LinkedIn-yhteyksiä, kun luin lakimiehen laittaman kontakteja etsitään -ilmoituksen LinkedInissä ja useampi hänelle vastannut etsi uusia yhteyshenkilöitä. Lähetin kutsuja ja oma sivuni näyttää nyt vähemmän hupaisalta, kun kontakteja on enemmän. Olen ollut niin pitkään pois työelämästä, etten enää muistanut kuin joidenkin ihmisten nimet ja monet tutut työkaverit eivät ole perustaneet itselleen profiilia.

Kiitos teille, joista sain uusia yhteyshenkilöitä!

Laitan jatkossa vastaavan haun omalle sivulleni, mutta muutan ”kummituskuvani” ensin parempaan. Onneksi sain palautetta kuvasta tutulta henkilöltä, koska en kiinnittänyt mitään huomiota kuvan ylivalottuneisuuteen.

Esitän pahoitteluni siitä, etteivät ottamani kuvat ole aina parhaasta päästä. Innostun jostain kauniista kohteesta, nappaan kuvan ja huomaan vasta kotona, että minulla on merkillisesti valaistuneita (hurskaita?) sieniä. Pitäisi olla kävelyretkillä mukana ikioma valokuvaaja, jolle voisin osoittaa hyviä kuvauskohteita.

 

Ne jotka ovat tarpeeksi hulluja uskoakseen, että voivat muuttaa maailman, vielä tekevät sen.

Steve Jobs

 

 

Fitnessii, salmiakkii ja duunivinkkei

Kävin maanantaina fysioterapeutin luona ja sain ohjeet kortisonikuurien heikentämän yläselän tai oikeastaan lapaluiden välin vahvistamiseen.

Olin käynyt edellispäivänä kuntosalilla ja voin hyvin.  Fysioterapeutin neuvomien liikkeiden jälkeen olin seuraavana päivänä raihnainen eli kannattaa käydä ammattilaisen ohjauksessa, niin paikat kipeyt-, tarkoitan kuntoutuvat paremmin. Hänen neuvomansa liikkeet olivat tehokkaita ja toimivia.

Riskeeraan me too-kampanjan aikana ja totean, että fysioterapeutti oli nätti. Olen aina iloinen, kun tapaan nättejä miehiä. En ahdistele tai nipistele, joten olen kunnon kansalainen. Aiempi nätti miespuolinen työkaveri väitti kauan sitten, että nipistin häntä liukuportaissa, mutta tarina ei pidä paikkaansa.

Luulisin.

Fysiatrin mukaan saan Pilates-ohjeita, mutta fysioterapeutti ehdotti ohjeita mm. kuntosalille:

  • soutulaite
  • ylä- ja alatalja
  • käsipainoilla liikkeitä
  • päinmakuulla käsien tai alaraajojen nostoa
  • reisien ojennus ja koukistus
  • lonkan loitonnus ja lähennys

Konttausversio ei onnistunut, koska murtunut ja hoitamatta jäänyt oikea ranteeni ei taivu riittävästi ja vartalonkiertolaitteesta salilla fysioterapeutti varoitti, koska loukkaantumisriski on suuri.

Reisien kortisonin heikentämiä lihaksia voi vahvistaa istumalla melkein tuoliin ja nousemalla ylös. Kummasti tuntui jaloissa seuraavana päivänä.

Tapaan hänet seuraavan kerran joulukuussa.

Kukkia miehille esimerkiksi isänpäivänä

Kävin keskiviikkona tapaamassa isäpuoltani, joka oli tilapäisesti vanhainkodissa hoidossa. Väitän, että vanhainkoti oli aiemmin lähempänä bussipysäkkiä, mutta saatan olla väärässä. Olisi tietenkin aika outoa siirtää vanhainkotia parisataa metriä.

Tiesin paikan, mutta en tarkempaa osoitetta, joten seurasin parkkipaikalla olevia autoja ja päädyin oikealle ovelle.

Minulla kävi hyvä tuuri, koska isäpuoli istui tv-huoneessa muiden hoidettavien kanssa ja menimme juttelemaan hänen huoneeseensa. Olen iloinen, kun hän vielä 95-vuotiaana tuntee minut Alzheimeristaan huolimatta.

Vein hänelle Asematunnelin Kaivokukasta ostamani viitosen kimpun (tiistaisin alennusmyynti) keltaisia jaloleinikkejä ja kauniita leikkovihreitä. Hän ilahtui kukkasista ja ihaili niitä useita kertoja. Olen rajoittuneesti ajatellut, että kukkia viedään naisille, joten on kiva huomata, että miehetkin (tietenkin) pitävät kauniista kukkasista. Vein hänelle munkkirinkilän ja suklaata päivää piristämään.

Sain hänet suostuteltua kävelylle rollaattorin kanssa ja hoitaja neuvoi minulle koodin, jolla pääsen ovesta. Koodin avulla varmistetaan, etteivät muistisairaat karkaa ja ovella on vierailijoille ymmärrettävästi varoitus siitä, ettei ketään hoidettavaa saa päästää ulos. Hyvä, että eksyminen estetään.

Isäpuoli totesi minulle, ettei hän saa lähteä yksin ulos, joten vastasin hänelle, että hänellä on MELKO luotettavaa seuraa eli minä ja häntä huvitti.

Palasimme kävelylenkiltä ja juttelimme vielä hänen huoneessaan. Häntä harmitti, kun paikalla ei ollut muita sotaveteraaneja. Valtaosa muista asukkaista oli mielestäni parikymmentä vuotta häntä nuorempia. Hyväkuntoisena pärjää pitempään, mutta omanikäisiä ihmisiä on yhä vähemmän.

Ihailen iäkkääksi eläviä ihmisiä, mutta en pyri samaan. Aion sinnitellä eläkeikäiseksi, mutta sen jälkeen nielaisen strykniinipillerin tai pari, koska hauraana, heikkona, mahdollisesti yksinäisenä ja muistihäiriöisenä eläminen ei todellakaan kiehdo. Ostoslista: verkkoshopattava strykniinipilleri. ”Jos sä viälä kerran sanot olumppialaiset, mä otan syäniidii.”

Kävelin keskustaan, kävin kaupassa ja jatkoin isäpuolen kotiin siivoamaan. Imuroin, putsasin pintoja, pyykkäsin, vaihdoin hänen lakanansa jne. ja olin tyytyväinen, kun sain siivottua hänen kotinsa. Siivooja tulee myöhemmin käymään ja voi pestä tarkemmin vaikka kylpyhuoneen, kun imurointi jää vähemmälle.

Yövyin ja bussini lähti seuraavana aamuna klo 6:17, joten ehdin nukkua noin viisi tuntia. Onneksi bussimatkalla voi torkkua.

Kotona odottamassa oli kissojen kosto possunsydänruokkijan poissaololle eli taloyhtiön tiedote oli päätynyt sisäoven alta osittain kynnysmatolle, joten tiedotteen reunat oli pureskeltu huolellisesti silpuksi. Arvostin sitä, että tiedotteen keskiosa oli jäljellä tapahtumapäivämäärineen.

Lakritsi- ja Salmiakkimessut, Wanha Satama

Kävin lauantaina salmiakkikierroksella Katajanokalla. Sää oli sateinen, joten kävelin Stockan eteen ja menin nelosratikalla Kauppiaankadun pysäkille. Odotellessani ihailin tavaratalon näyteikkunaan Legoista rakennettua Senaatintoria Tuomiokirkkoineen, Helsingin yliopiston päärakennuksineen, Valtioneuvoston linnoineen ja joulukuusineen.

Ystäväni lupasi lähteä kanssani messuille. Hän ihmetteli myöhemmin, mitä hän oikeastaan tekee messuilla, koska hän ei enää syö karkkia. Ehdotin hänelle, että näemme toisen kerran ja värväsin seuraavan kaverin. Hän ei jaksanut lähteä pitkän työviikon jälkeen, joten menin yksin vaeltamaan tungokseen. Tarinan opetus: kannattaa olla joko ahneempia, virkeämpiä tai nuorempia kavereita. Hehee!

Oikeasti olen tyytyväinen kaikista niistä ystävistäni, jotka pysyivät ystävinäni eivätkä hankkiutuneet minusta eroon, kun erehdyin (?) sairastumaan aivoaneurysmaan ja syöpään, joista taitavan hoidon avulla paranin.

Messulippu maksoi 12 euroa ja netistä ostettuna lipun sai kympillä.

Kiertelin messuilla, kävin äänestämässä parasta ja kuvassa olevaa täytekakkua (niitä oli vain kolme), maistelin useampien valmistajien salmiakkeja ja palasin myöhemmin parhaille paikoille ostoksille.

Maistoin ensimmäisenä Raw’n Moren raakalakritsipalloja, jotka olivat erittäin hyviä. Niissä oli mm. taatelia, seesaminsiemeniä ja lakritsijauhetta.  Messuvieraille maistiaisiksi oli kiitettävän pieniä lakritsipalloja, joita olisin mielelläni ostanut. Myynnissä oli suurempia palloja, joita ostin pari kappaletta. Pallot voi tietenkin pilkkoa, mutta ostaisin jatkossa mieluummin maistiaisten kokoisia versioita. Sama tilanne kuin dieeteissä eli pienempi lopputulos on yleensä parempi.

Houkuttelevalta vaikuttavaa raakaruokaa myyvä kahvila toimii Runeberginkatu 59 -osoitteessa.

http://rawandmore.fi/story/

Kuusankoskelaisen Lakumesta Oy:n vegaanista ja säilöntäaineetonta Salmiakkilakua ostin pussin kahdella eurolla.

Haganolin salmiakkijauhetta, joka oli minulle uusi tuote, ostin pari euron pussia. Sain pyynnöstäni maistaa ensin salmiakkijauhetta, mitä arvostin. Tarjolla ollut nestemäinen salmiakkijuoma ei minulle maistunut.

Nammi maistatti islantilaisia tuotteita ja ostin pikkukippoon suklaapalloja, joissa lakritsisisus oli peitetty maitosuklaalla ja päällystetty lakritsi- ja salmiakkijauheella. Suosittelen ehdottomasti!

http://nammi.se/varumarken/freyja/sterkar-djupur/

Sama islantilainen valmistaja maistatti supersuolaista salmiakkia ja harvinaista kyllä en pystynyt syömään koko palaa. Mukava esittelijä kertoi in English, että makeiset valmistetaan kuumien vesilähteiden tuottaman energian avulla. (Meniköhän oikein?)

Tripsterissä oli kiinnostava juttu kuumista lähteistä, mutta ei mielestäni salmiakista, joka oli tärkeä tieto:

https://www.tripsteri.fi/islanti/kuumat-lahteet-islanti/kylpylat-islanti/

Olen ostanut salmiakkia kotimaan lisäksi mm. Ruotsista, Tanskasta, Hollannista, Saksasta ja yllättäen Blue Mountains -vuoriston pikkukylästä Sydneyn läheltä Australiasta ja romanttisesta kalifornialaisesta merenrantakaupungista Montereysta. Jokainen Steinbeck-lukija tunnistaa Montereyn mm. Cannery Row -kirjasta.

https://sg.sydney.com/destinations/blue-mountains

Valitsemissani salmiakeissa oli hieno bouquet (ei Hyacinth).

Minulla on tiedossa joko hyviä makeita tuliaisia tutuille tai varustautuminen talviunille kotiluolassa kirjakasojen, dvd-levyjen (The Holiday on jouluna MUST, koska Jude Law on nätti), villahuopien ja salmiakkiherkkujen kera.

Duunivinkit

Seurasin netistä Spring Housen koulutusta TE-toimiston asiakkaille työpaikan etsimisestä ja kurssi oli mielestäni poikkeuksellisen hyvä.

Ikäpersoonana vierastan jatkuvaa kommentointia, joten en osallistunut keskusteluun chatin kautta ja kertonut tietojani työpaikkojen hakemisesta. Moni muu osallistui keskusteluun mielellään eli oman mielipiteen ilmoittaminen koulutuksen aikana tuntui heistä tärkeältä.

Minua kiinnostivat faktat, joten olisin mieluummin keskittynyt vain luennon seuraamiseen, vaikka seurasin samalla chatin kommentteja. Pitäisi varmaan muuttaa tyyliä, koska opiskelukaveri valittiin aikoinaan opiskelemaan varasijalta, koska hän tuli ensimmäisenä päivänä paikalle ja kurssillekin voidaan valita ylimääräisiä, jos he ilmoittavat osallistuvansa. Minulla taitaa olla asennevika, kun en osaa hyödyntää hyvin toimivaa taktiikkaa.

Opetettujen asioiden joukossa hyviä ideoita

  • halutaan palkata henkilö, jonka joku jo tuntee, mm. LinkedIn
  • kannattaa tehdä erillinen Facebook työnhakuun
  • kannattaa seurata yritysten kotisivuja ja Facebook-sivuja
  •  yrityksen blogi tai uutiskirje kannattaa tilata työtä varten lisättyyn sähköpostiin

(fiksu vaihtoehto, koska honeypupu85, muscleman! tai pekkarocks91 huvittavat ainakin minua, jos lähetän virallisia viestejä)

  • muista henkilöstövuokrausyritykset
  • seuraa startupeja, katso Kauppalehden menestyjät
  • katso muutokset yritysten henkilöstössä
  • puhu tutuille siitä, että etsit työtä
  • ASENNE ratkaisee
  • tutki yrityksen tavoitteet, arvot ja strategiat
  • seuraa Twitteriä #rekry# ja Instagramia

Puhelinsoitto on tehokkaampi, kuin hakemus

  • soitto, hakemus, soitto (satunnaiset sähköpostit jäävät lukematta)
  • TARJOA omaa osaamistasi mm. piilotyöpaikkoihin
  • millainen olet, mitä osaat, ammattitaito
  • otsikointi on tärkeää ja muista hakusanat
  • tee kuvallinen profiii

Tee itsellesi työnhakusivu (hyvä klassikkoneuvo)

  • työtehtävä
  • yritys
  • milloin hait
  • haastattelu jne.

Valmistele hissipuhe 30–120 sekuntia

  • osaa esitellä rekrytoijille vahvuutesi
  • kerro motivaatiostasi
  • katso vinkkejä: YouTube

Saimme muitakin työnhakukirjojen vakiovinkkejä, mutta hyvin tiivistettyinä. Toivotan onnea työnhakuun ja mielenkiintoisen työpaikan löytymiseen!

Uraopas

Suosittelen etenkin korkeakoulutetuille nuorille naisille työnhakuoppaaksi URAOPAS Työelämän lyhyt oppimäärä -kirjaa, joka on ilmestynyt 2017. Ritva Katteluksen ja Tom Jokisen kirja kannattaa mielestäni tutustua ja perehtyä heidän antamiinsa kattaviin neuvoihin.

Yliopistot ovat täynnä naisia, mutta johtajat ovat lähinnä miehiä kiitos mm. lasikaton. Tilannetta kannattaisi muuttaa eivätkä lapset saisi olla este naisten edistymiselle työuralla.

”Suomeen on rantautunut kansainvälinen Toastmasters-verkosto. Toiminnan tarkoitus on kehittää verkoston jäsenten esiintymistaitoa. Jokainen jäsen pitää puheita ja saa niistä palautetta hyvässä hengessä.” (Uraopas)

  • The Ah Counter keeps track of audible pauses such as “ah,” “er,” “um,” “well,” and “you know”. These are also called ’embolalia’, which are unnatural pauses or fillers in the flow of a speech. (Toastmasters.fi)

 

Elämän tragedia on se, mikä kuolee ihmisen sisimmässä hänen eläessään.

Albert Schweitzer

Kämp, ”Sibeliuksen” Finlandia

Tiistaina oli vuorossa rottaruokinnan ihailua ja monipuolista kulttuuria. Perjantaina tapahtui häiriköintiä.

Kilttiä, rotille kauraryynejä

Menin bussilla Rautatientorille ja ihailin kauraryynejä, jotka oli ystävällisesti ripoteltu Aleksis Kiven patsaan pensasaidan juurelle.

Uskoakseni ne oli tarkoitettu söpöjen rottien sydänystävälliseksi välipalaksi.

Harmi, että linnut söivät rotille vietyjä herkkuja.

Maalariveljekset Ferdinand, Magnus ja Wilhelm von Wright

Museokortti-kävin Ateneumin kolmannessa kerroksessa von Wright -veljesten näyttelyssä. Luin ennen näyttelyä ja näyttelyssä veljesten historiasta, katselin heidän taidokkaita maalauksiaan ja näin veljesten täyttämiä lintuja.

Vinkki: älä tappele merikotkan kanssa, vaikka se yllyttäisi, koska kyseessä on järjettömän suuri lintu.

Maisemamaalauksissa oli usein perheen koti eli Haminalahden kartano tai hovi, joka sijaitsi (ja sijaitsee edelleen) Haminalahden kylässä Kuopiossa.

Savossa, Karjalassa ja Inkerissä hovi-nimitys viittaa kartanoihin ja yleensäkin suuriin maatiloihin. (Wikipedia) Aika kätevää.

Näin kotkamaalauksen ja hedelmäasetelman, jotka oli lainattu Emil Aaltosen museosta Tampereelta. Taiteen näkeminen eri ympäristössä ilahduttaa sieluani.

Kuvana oleva Kyyhkyjä ullakolla -maalaus oli yksi suosikeistani, koska maalaus toi mieleeni Tuhkimon, jolle linnut ja hiiret ompelivat juhlapukua. Edellinen oli äärettömän tärkeä ja oleellinen tieto.

The Work Song Cinderella

https://www.youtube.com/watch?v=mof0dEKT_9Q

Työkaveri pääsi Cantores Minoresiin, koska hän osasi pikkupoikana laulaa Disney-lauluja. Jos olet nuori tai nuorehko miespuolinen, osaat laulaa esimerkiksi Disneytä ja haluat Cantores Minores -poikakuoroon, niin tee toki samoin. Saat tyylikkään esiintymisasun ja voit laulaa todennäköisesti kovaa ja korkealta. Bonuksena voit päästä matkustamaan kuoron kanssa Euroopassa.

Googlasin asetelmamaalauksia ja päädyin stillleben -valokuviin, jossa pidin mm. kukka-, eläin- ja ruokavalokuvista. Jatkoin myyntisivulle, jonka huvittavia maapähkinän elämää -taidetta suosittelen:

https://www.posterlounge.de/kuenstler/nailia-schwarz/

Harvemmin näkee avomaankurkkua, joka on ihastunut herkkukurkkupurkilliseen. Miten etikkaisen ihanaa.

Taitavan von Wright -veljessarjan maalauksia oli ilahduttavaa katsella. Näyttely päättyy sunnuntaina 25.2.2018.

Kämp 130 vuotta

Tapasin näyttelyn jälkeen ystäväni ja kiersimme Kämpissä. Yleisöllä oli vapaa pääsy ja saimme tutustua Mannerheim-sviittiin, Peilisaliin ja kirjastoon.

”Vuonna 1887 Hotel Kämp oli Suomen ensimmäinen hissillä varustettu hotelli. Hotellissa oli myös useita muita modernin teknologian ihmeitä, kuten sähkövalaistus.” (Kämp) Ooh!

Kierros alkoi klo 14, joten olimme paikalla jo ennen yhtä. Pitkä jonottaminen viileässä ulkoilmassa ei inspiroinut. Varmistimme Pohjoisesplanadilla olleelta ovimieheltä, voimmeko odottaa sisällä, hän suositteli kahviota ja avasi meille kohteliaasti ulko-oven.

Varmistin baarin tiskiltä, saammeko kaakaota. Saimme, joten istuimme ikkunapöytään katselemaan liikennettä Pohjoisesplanadilla. Ravintolassa oli pöytiintarjoilu, tietenkin.

Saimme korkeat kahvalliset lasit, hyvään kaakaon oli sulatettu suklaata ja pinnalla oli kermavaahtoröykkiö. Saimme kummallekin kaksi Kämp-minisuklaalevyä. Oli köyhäinapupäivä (vai sanottiinko summaa kuntoutustueksi,?), joten ratkesin tuhlaamaan 6,50 euroa kaakaoon. Mielestämme diili oli hyvä ja yllättävän edullinen, vaikka ympäristö oli viehättävä.

Hieman ennen kahta siirryimme aulaan ja katselin uteliaana ravintolavieraiden leivonnaiskaappia. Kävimme vuosia sitten ravintolassa syömässä ja yllätyin, kun minua pyydettiin seuraamaan tarjoilijaa ja katsomaan jälkiruokakärryä. Oletin, että kärry kuljetetaan viereeni.  En kärsinyt tilanteesta.

Väliimme aulassa tuli naishenkilö, joka ilmoitti olleensa paikalla klo 13, joten hän menee ensimmäisenä portaisiin. Mainitsin, että olimme paikalla jo klo 12:50, mutta kommentillani ei ollut vaikutusta marssijärjestykseen. Ei haitannut yhtään.

Arvostin, kun hotellin tyylikkäässä ravintolassa, aulassa ja monissa muissa tiloissa oli kauniita kukka-asetelmia elävistä kukkasista. Bulevardilla työskentelin tyylikkäässä yrityksessä, jonka ala-aulassa oli aina upea kukkamaljakko täynnä kukkia.

Kiipesimme kauniit portaat toiseen kerrokseen ja pääsimme tutustumaan Mannerheim-sviittiin. Näin myöhemmin Kämpin Facebook-sivuilta, että ”Mannerheim” tervehti meidän jälkeemme tulleita vierailijoita sviitissä. Hauska idea. Hän oli varmaan kokouksessa, kun olimme hotellissa.

Huoneet olivat tunnelmallisia, viehättäviä ja ylellisiä.

Laskeuduimme portaat ja tutustuimme Peilisaliin, jossa (kuulemma) vietetään Linnan juhlien jatkot. (Minun pitäisi seurata tarkemmin suomalaisia merkkijuhlia.) Salissa ”Sibelius” tervehti meitä laulamalla Finlandia-hymnin alun Oi, Suomi, katso, sinun päiväs’ koittaa. Huomaavainen idea. Esityksen jälkeen laulaja palasi sävellystyönsä ääreen. Hänen vieressään soitti taitavasti selloa iltapukuun pukeutunut nuori nainen.

Valoisa sali oli kaunis, seinämaalaukset olivat Gallen-Kallelan oppilaiden tekemiä ja katossa oli upea kattokruunu.

Siirryimme seuraavaan huoneeseen, josta sai halutessaan ostaa samppanjaa tai muuta tarjoilua.

Palasimme hissillä alakertaan ja kurkistimme vielä kirjastoon, jossa suomalaistaiteilijat käyttivät historian hämärissä runsaasti alkoholia. Kirjastonurkkaus oli kaakaoravintolassamme, joten palasimme lähtöpaikalle.

Nappasin kirjastonurkkauksesta mukaan You Are Here -julkaisun, joka on ”Kämp Collection Hotelsin hauska, älykäs ja mukaansatempaava -lifestyle lehti.” (Kämp)

Lehdessä oli juttu mm. Taikahuilusta.

https://www.youareherehelsinki.com/

Esitämme parhaat kiitoksemme Kämp-hotellille erittäin hyvästä 130 vuotta -ideasta.

Kiitos mukavalle ja ystävälliselle henkilökunnalle, joka neuvoi ja opasti meitä kiertäessämme hotellia!

Musiikkitalo

Katselin Cannes Lions 2017 -näyttelyä Sanomatalossa asemalta Musiikkitaloon oikaistessani. Suosikkini on Norwegianin hupaisa ”Brad is single” -mainosjuliste, jolla myytiin matkaa Los Angelesiin.

https://www.campaignlive.co.uk/article/story-behind-norwegians-brad-single-ad/1410627

T, rivi 2, paikka 1149 -häirikkö

Konserttien paatuneena supattajakriitikkona mainitsen pahimman häirikön Maisema mollissa konsertissa perjantaina 3.11.2017 klo 10.

Minut.

Ei, en tietenkään supattanut. Yksin supattaminen vaikuttaisi hyvin omituiselta. Olin ostanut kaksi lippua, mutta en kysynyt ystävääni mukaan, koska hän ei innostunut konserteista yhtä paljon, kuin minä. Soitin toiselle tutulle, mutta hän huudatti taustalla niin äänekkäästi musiikkia, että en pyytänyt häntä, koska orkesteri ei soita läheskään yhtä kovalla volyymilla. Käynti menisi hukkaan. En pidä metelistä tai uutisten huudattamisesta, joten minulle jäi kaksi lippua, joiden huima yhteishinta oli kuusi euroa.

Kapellimestarina piti olla lissabonilainen Joana Carneiro (s. 1976) Hän oli joutunut peruuttamaan esiintymisensä, joten konserttia johti tartolainen kapellimestari Mihhail Gerts (s. 1984).

Felix Mendelssohnin (1809–1847) Hebridit-alkusoitto op. 26 oli äärettömän kaunis ja näin mielessäni Straussin uudenvuodenkonsertin ballerinat tanssimassa elegantissa ja loppukesän auringon lämmittämässä puutarhassa taitavasti. Heillä oli kauniit unikonväriset, polviin ulottuneet pönkkähameet ja he tanssivat muotoon leikattujen pensasaitojen keskellä, hiekkapolkuja pitkin komeiden miesten kanssa.

Soittajat näin huonosti, koska istuin reunapaikalla ja edessäni oli kaide. Jos olet 158-senttinen, niin älä varaa paikkaa T, rivi 2, paikka 1149, koska orkesterin katselu on hankalaa.

Kyllä, soittajia pitää katsella.

Vaihdoin esityksen jälkeen paikkaa. Käsilaukkuni oli varaamallani viereisellä tuolilla, johon laukkunsa oli sijoittanut myös viereinen eläkeläisrouva. Pyysin anteeksi ja siirryin hänen viereensä, jotta näin orkesterin paremmin. Katsomoon käveli vielä katsoja, joka laskeutui portaat ja vieressäni istuneen rouvan vierustoveri totesi närkästyneenä ”liikehdintää”. Pahoittelin siirtymistäni vain mielessäni, mutta en hänelle.

Jätin mutisematta ”KUISKAILUA”. Olin ällistyttävän hienotunteinen enkä sanonut konsertin aikana supattamisesta vieressäni, edessäni ja takanani istuneille rouville. Konserttisali on oikeasti mystinen tapaamispaikka juttelijoille, joita on aina pöyristyttävän paljon. Aulan kahvio olisi paljon parempi vaihtoehto.

Pekingiläislähtöinen Tianwa Yang (s. 1987) soitti viulistina Benjamin Brittenin (1809–1847) Viulukonserton op. 15. Soitto oli taitavaa ja pidin siitä, miten seisaaltaan soittanut ja musiikkiin eläytynyt esiintyjä iski välillä oikean jalkansa maahan. Riipivimmät sävelet eivät minua viehättäneet, mutta pidin soljuvimmista osista. En olisi ollut valmis huutamaan BRAVO, kuten joku katsojista.

Oopperassa tai teatterissa aikoinaan harmitti, etten ymmärtänyt lähettää lahjakkaalle esiintyjälle kukkia näyttämölle vietäväksi esityksen jälkeen. Kukkia olisi pitänyt ehdottomasti ojentaa Taru Valjakan (s. 1938) laulettua Iloisessa leskessä Viljan, mutta huomasin idean liian myöhään. Esitys oli mielestäni Aleksanterin teatterissa.

Viulisti Tianwa Yang soitti pitkään yksin muuten hiljaisessa konserttisalissa – ja mahani murisi. En ehtinyt syödä aamulla, joten ilmeisesti minulla oli nälkä. Kuunneltavissa oli etevää viulunsoittoa ja karmeasti muriseva maha. Tilanne oli lievästi sanottuna kiusallinen. Väliajalla kiirehdin kahvioon ja rauhoitin mellakoivan vatsani lohiquichella.

Kuuntelimme viimeisenä Robert Schumannin (1810–1856) kauniin Sinfonia nro 4 d-molli op. 120 -esityksen.

Ruisleipää HAM Kulmassa

Leipomo on auki 13.10.–23.12.2017: ke klo 11–19 / to klo 10–13 / pe klo 15–19 / la klo 12–16

Vapaa pääsy!

Jokaiselle lauantaille olemme kutsuneet vaihtuvan vieraan leipomaan yleisön edessä ja keskustelemaan kanssamme työstä ja sen tulevaisuudesta.

http://www.todellisuus.fi/todellisuuden-tutkimuskeskus/2017/9/4/todellisuuden-tutkimuskeskus-leipoo-ty-50-leip

 

Toivotan hyvää pyhäinpäivän iltaa.